Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-24-Speech-2-036"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001024.2.2-036"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Κύριε Πρόεδρε, πενήντα ημέρες πριν από τη Διάσκεψη Κορυφής της Νίκαιας, νομίζω ότι ήλθε η ώρα για σαφήνεια και για ανοικτή συζήτηση. Μπήκαμε στην τελευταία ευθεία για τη Νίκαια.
Ποία είναι η εικόνα σήμερα; Διαφωνίες υπάρχουν ακόμη για τον τρόπο λειτουργίας της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, για το πώς θα σταθμίζονται οι ψήφοι στο Συμβούλιο, για το τι πρέπει να περάσει στην αρχή της ειδικής πλειοψηφίας, για το σύστημα σύνθεσης του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Έτσι σήμερα τονίζω:
τα λεγόμενα μη λυθέντα ζητήματα του Άμστερνταμ (left-overs) κινδυνεύουν να παραμείνουν και ως left-overs της Νίκαιας αν δεν γίνουν τώρα αποφασιστικά βήματα προς τα εμπρός. Αλλά και πέραν αυτών, αβέβαιη μοιάζει ακόμα σήμερα και η τύχη της Χάρτας των Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων, ακόμα και ως ένταξη στο άρθρο 6, όπως εύλογα ζητήθηκε από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και στη σημερινή συνεδρίαση, καθώς και η θεσμική τύχη της στήριξης των ευρωπαϊκών πολιτικών κομμάτων.
Βέβαιo είναι πως η συνταγματοποίηση των Συνθηκών οπωσδήποτε αναβάλλεται για το μέλλον. Βέβαια, υπάρχουν και κάποια θέματα που προχωρούν κάπως. Πρώτο είναι η ενισχυμένη συνεργασία, όπου έχουμε κάνει σημαντικά βήματα. Βέβαια καμιά φορά διαφαίνεται στη συζήτηση πως δεν βλέπουν όλοι στον θεσμό αυτό την απαραίτητη ευελιξία της Ευρώπης, αλλά και ένα είδος μελλοντικής άμυνας για την διαφύλαξη των συμφερόντων τους απέναντι των μελλοντικών μελών της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Βήματα επίσης γίνονται και στο άρθρο 7 για την αντιμετώπιση της παραβίασης των βασικών αξιών της Ευρωπαϊκής Ένωσης.
Ποια είναι τώρα τα βαθύτερα ιστορικά χαρακτηριστικά αυτής της εξέλιξης; Δεν τα λέω για να απογοητεύσω, τα λέω διότι έχουμε ακόμη καιρό ως τη Νίκαια, ώστε να μπορέσουμε να ενεργοποιηθούμε. Η ηγεσία της Ευρώπης δεν έχει διατυπώσει καθαρά όραμα. Δεν έχει αποτυπώσει καθαρά την τελική της φιλοσοφία. Καμιά φορά, η Διακυβερνητική μοιάζει με αγωνιώδη διοικητική γραφειοκρατία που προσπαθεί να μοιράσει την εξουσία. Δεν είναι πειστικό αυτό για τους ανθρώπους στο δρόμο. Δεν διευθύνουμε ούτε τράπεζα, ούτε μαγαζί. Ηγούμεθα λαών και αυτό προϋποθέτει μια ατμόσφαιρα λίγο διαφορετική. Η διεύρυνση από όραμα για μερικούς-μερικούς έγινε και φόβητρο, μήπως τυχόν αυτή η διεύρυνση επιφέρει αλλαγές στον συσχετισμό των δυνάμεων. Αλλά και καθαρά γραφειοκρατικά μπορεί ενδεχομένως να μην φθάσουμε στο επιθυμητό αποτέλεσμα. Με ανησυχεί επίσης η μειωμένη ανταπόκριση στο αίτημα του Κοινοβουλίου για εκδημοκρατισμό.
Με ανησυχεί ότι η μετάβαση στην ειδική πλειοψηφία δεν συνδέεται άμεσα με την συναπόφαση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Όμως, έχουμε καιρό, στην πολιτική υπάρχουν θαύματα και τώρα αποβλέπω προσωπικά έντονα στο θαύμα της Νίκαιας."@el8
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, 50 dage før topmødet i Nice mener jeg, at det må være på tide med klarhed og en åben forhandling. Vi er kommet ind i sidste fase inden mødet i Nice.
Hvordan ser billedet ud i dag? Der er stadig uenighed om, hvordan Europa-Kommissionen skal fungere, om hvordan stemmerne skal veje i Rådet, om hvad der skal gå over til princippet om stemmeflertal og om sammensætningen af Europa-Parlamentet. Der er således i dag - jeg betoner i dag - fare for, at de resterende punkter i Amsterdam-traktaten også bliver resterende punkter i Nice-traktaten, hvis der ikke tages nogle afgørende skridt fremad nu. Men ud over disse ting ser chartret om menneskerettighedernes skæbne også stadig uvis ud i dag, også med hensyn til optagelse i artikel 6, sådan som Europa-Parlamentet også fornuftigt nok har bedt om på mødet i dag. Det samme gælder også den institutionelle skæbne for støtten til de europæiske politiske partier.
Det er sikkert, at konstitutionaliseringen af traktaterne udskydes til fremtiden. Men der findes naturligvis også nogle emner, hvor der gøres fremskridt. Det første er det tættere samarbejde, hvor vi har taget betydelige skridt. Men det fremgår også undertiden af debatten, at ikke alle ser Europas nødvendige smidighed i denne institution, men derimod en slags fremtidigt forsvar for bevarelsen af deres interesser over for de fremtidige medlemmer af EU. Der sker også fremskridt med artikel 7 om bekæmpelse af overtrædelsen af EU's grundlæggende værdier.
Hvad er nu de dybeste historiske karakteristika ved denne udvikling? Jeg nævner dem ikke for at skuffe, men fordi vi stadig har tid til at nå at handle inden topmødet i Nice. Europas ledelse har ikke klart formuleret nogen vision. Den har ikke klart formuleret sin endelige filosofi. Undertiden virker regeringskonferencen som et ængsteligt, administrativt bureaukrati, som forsøger at dele magten. Det virker ikke overbevisende for jævne mennesker. Vi leder hverken en bank eller en forretning. Vi står i spidsen for folkeslag, og det forudsætter en lidt anderledes atmosfære. Udvidelsen er for nogle fra at være en vision blevet til et skræmmebillede på, at den måske kommer til at bevirke ændringer i det indbyrdes magtforhold. Men rent bureaukratisk kan vi sikkert heller ikke nå til det ønskede resultat. Jeg bliver desuden foruroliget over den formindskede respons over for Parlamentets krav om demokratisering.
Jeg bliver foruroliget over, at Europa-Parlamentet ikke bliver taget direkte med på råd om overgangen til flertalsafgørelser. Men vi har tid endnu, i politik sker der mirakler, og nu tager jeg personligt sigte på miraklet i Nice."@da1
"Herr Präsident, fünfzig Tage vor dem Gipfeltreffen in Nizza ist es meiner Meinung nach Zeit für Klarheit und für eine offene Diskussion. Wir befinden uns in der Zielgeraden für Nizza.
Welches Bild bietet sich heute? Noch gibt es Meinungsverschiedenheiten über die Funktionsweise der Europäischen Kommission, über die Stimmengewichtung im Rat, über die Frage, was unter das Prinzip der qualifizierten Mehrheit fallen soll, sowie über die Zusammensetzung des Europäischen Parlaments. Heute – ich betone
besteht also die Gefahr, dass die ungelösten Fragen von Amsterdam, die so genannten Left-Overs, auch ‚Left-Overs‘ von Nizza bleiben werden, wenn nicht jetzt entschlossene Schritte nach vorn gewagt werden. Aber abgesehen davon ist derzeit offensichtlich auch die Zukunft der Charta der Grundrechte ungewiss, selbst wenn es, wie unter anderem auf der heutigen Sitzung vom Europäischen Parlament völlig richtig gefordert wurde, nur um ihre Einbeziehung in Artikel 6 geht. Das Gleiche gilt für die institutionelle Verankerung der Unterstützung für die europäischen Parteien.
Die Konstitutionalisierung der Verträge wird auf jeden Fall mit Sicherheit verschoben. Natürlich sind bei bestimmten Fragen gewisse Fortschritte zu verzeichnen. Hier ist zunächst die verstärkte Zusammenarbeit zu nennen, wo wir entscheidende Schritte unternommen haben, wenngleich manchmal aus der Debatte zu erkennen ist, dass nicht alle in dieser Bestimmung die nötige Flexibilität Europas, sondern vielmehr eine Art künftige Rückfallposition sehen, um ihre Interessen gegenüber den neuen Mitgliedern in der Europäischen Union zu wahren. Auch bei Artikel 7, bei dem es um das Vorgehen im Falle einer Verletzung der Grundwerte der Europäischen Union geht, kommen die Dinge in Bewegung.
Welches sind nun die tieferen historischen Merkmale dieser Entwicklung? Ich sage dies nicht, um Enttäuschung auszulösen, ich sage dies vielmehr, weil wir bis Nizza noch Zeit haben, Aktivitäten zu entfalten. Die Führung Europas hat keine klaren Visionen formuliert. Sie hat sich noch nicht eindeutig auf ihre endgültige Philosophie festgelegt. Manchmal ähnelt die Regierungskonferenz einem qualvollen, bürokratischen Versuch, die Macht aufzuteilen. Dies wirkt für den Mann auf der Straße nicht überzeugend. Wir leiten weder eine Bank noch ein Geschäft. Wir führen Völker an, und das bedingt ein etwas anderes Klima. Die Erweiterung ist von einem Traum ganz bestimmter Personen zu der Befürchtung mutiert, die Erweiterung bringe möglicherweise eine Änderung des Kräfteverhältnisses mit sich. Aber auch rein verwaltungstechnisch gesehen besteht durchaus die Gefahr, dass wir das gewünschte Ergebnis nicht zu erreichen vermögen. Mich beunruhigt auch das nur recht schwache Echo auf die Forderung des Parlaments nach Demokratisierung.
Außerdem bereitet mir Sorgen, dass der Übergang zur qualifizierten Mehrheit nicht unmittelbar mit der Mitentscheidung des Europäischen Parlaments verknüpft ist. Aber wir haben noch Zeit, in der Politik sind Wunder möglich, und ich persönlich warte gespannt auf das Wunder von Nizza."@de7
"Mr President, with just seven weeks to go to the Nice summit, the time has come for clarity and open debate.
How do things stand at present? We still have no agreement on the modus operandi for the European Commission, on how votes are to be weighted in the Council, on what should be done about the principle of qualified majority voting or on proportional representation in the European Parliament. In other words, today – I repeat, today – there is a risk of the so-called Amsterdam left-overs becoming Nice left-overs unless we take some decisive action right away. And that is not all. The future of the Charter of Human Rights appears to be in the balance, even as an insert under Article 6, as suggested by the European Parliament at today’s sitting, as does the institutional fate of support for European political parties.
Clearly the constitutionalisation of the Treaties will have to be postponed to a later date. There are, of course, some issues on which progress of a sort is being made. The first is reinforced cooperation, where significant progress has been made. Of course it is, on occasions, clear from the debate that this institution is viewed in some quarters not as the answer to the flexibility which Europe needs but as a sort of future defence to safeguard their interests vis-à-vis future members of the European Union. Progress has also been made with Article 7 on combating violations of the basic values of the European Union.
So what are the deeper historical implications of these developments? My purpose in listing them is not to disappoint, but because we still have time to act before Nice. The leaders of Europe have not formulated a clear vision. They have not clearly formulated their final philosophy. Sometimes the intergovernmental conference looks like an anxious administrative bureaucracy trying to share out power. This does not convince the man in the street. We are not managing a bank or a shop. We are leading people and that calls for a slightly different approach. Enlargement has turned from a dream into a nightmare for some people, who fear that it might upset the balance of power. But we are unlikely to achieve the desired result with a purely bureaucratic approach. I am also worried by the minimum response to Parliament’s call for democratisation.
I am worried that the changeover to qualified majority voting is not directly linked to codecision with the European Parliament. But we still have time, miracles do happen in politics and I personally am keen to see a few happen in Nice."@en3
"(EL) Señor Presidente, cincuenta días antes de la Cumbre de Niza, creo que ha llegado el momento de ser claros y de celebrar un debate abierto. Hemos entrado en la recta final hacia Niza.
¿Cuál es hoy la situación? Todavía hay divergencias sobre el funcionamiento de la Comisión Europea, sobre cómo se van a ponderar los votos en el Consejo, sobre qué es lo que debe pasar al principio de la mayoría cualificada, sobre el sistema de composición del Parlamento Europeo. Así pues, si hoy - subrayo hoy - no damos pasos definitivos hacia adelante, las llamadas cuestiones sin resolver de Amsterdam (
) corren el peligro de quedarse como
de Niza. Pero aparte de esto. Aún hoy parece incierta la suerte de la Carta de los Derechos Humanos, incluso como un anexo en el artículo 6, tal como ha solicitado el Parlamento Europeo en la sesión de hoy, así como la suerte constitucional del apoyo a los partidos populares europeos.
Una cosa segura es que, de cualquier forma, la constitucionalización de los Tratados se aplaza para el futuro. Por supuesto, algunos temas avanzan algo. Primero está la cooperación reforzada, en la que hemos dado pasos importantes. Claro, algunas veces vislumbramos en el debate que no todos ven en esta institución la flexibilidad indispensable de Europa, sino una especie de defensa futura para salvaguardar sus intereses frente a los futuros miembros de la Unión Europea. También se han dado pasos en el artículo 7 sobre la lucha contra la violación de los valores básicos de la Unión Europea.
Pero, ¿cuáles son las características históricas más profundas de este cambio? No lo digo por defraudar, lo digo porque, hasta la Cumbre de Niza, todavía tenemos tiempo de ponernos en marcha. El liderazgo de la Unión Europea no ha formulado claramente una visión. No ha expresado claramente su filosofía final. Hay veces que la Cumbre parece una burocracia administrativa angustiosa que intenta repartir el poder. Esto no convence al hombre de la calle. No estamos al frente de un banco ni de una tienda. Somos líderes de pueblos y este hecho presupone un clima algo distinto. Para algunos, la ampliación por una visión es una razón para el miedo; no vaya a ser que al final esta ampliación traiga cambios en la correlación de fuerzas. Pero incluso desde el punto de vista claramente burocrático, puede que no lleguemos al resultado deseado. También me intranquiliza la menor correspondencia en la cuestión que solicita el Parlamento sobre la democratización.
Me intranquiliza que el cambio a la mayoría cualificada no se una inmediatamente a la codecisión del Parlamento Europeo. Pero todavía tenemos tiempo; en la política hay milagros y ahora, personalmente, tengo la vista puesta en el milagro de Niza."@es12
"Arvoisa puhemies, nyt kun Nizzan huippukokoukseen on 50 päivää aikaa, on mielestäni koittanut selkeän ja avoimen keskustelun aika. Olemme nyt päässeet Nizzan loppusuoralle.
Mitkä ovat näkymät nyt? Komission toimintatavasta on yhä erimielisyyttä, samoin siitä, kuinka neuvoston äänet pitäisi painottaa ja mitä pitäisi tehdä määräenemmistön ja Euroopan parlamentin kokoonpanon osalta. Niinpä nyt – korostan
Amsterdamin niin kutsutut ratkaisemattomat kysymykset uhkaavat jäädä sellaisiksi myös Nizzassa, ellei nyt mennä päättäväisesti eteenpäin. Tämän lisäksi perusoikeuskirjan kohtalo näyttää yhä vieläkin epävarmalta, jopa viittauksena 6 artiklassa, mitä Euroopan parlamentti on kohteliaasti pyytänyt myös tämänpäiväisessä istunnossa, samoin kuin Euroopan poliittisten puolueiden institutionaalisen tuen kohtalo.
Varmaa on, että perustamissopimusten muokkaaminen perustuslain kaltaiseksi siirtyy joka tapauksessa tulevaisuuteen. On tietysti olemassa joitakin asioita, joissa edetään. Ensimmäinen on tiiviimpi yhteistyö, jossa on otettu huomattavia edistysaskeleita. Tietenkin joskus keskustelusta käy ilmi, että kaikki osapuolet eivät pidä tätä toimintaa välttämättömänä käänteenä Euroopalle, mutta se on tavallaan tapa puolustaa tulevaisuudessa heidän etujaan Euroopan unionin tulevia jäseniä vastaan. Edistystä on tapahtunut myös 7 artiklassa, joka koskee toimia, mikäli Euroopan unionin perusarvoja loukataan.
Mitkä ovat nyt tämän kehityksen historiallisesti tärkeimpiä piirteitä? En sano tätä aiheuttaakseni pettymystä, vaan siksi, että ennen Nizzaa on vielä aikaa ryhtyä aktiiviseksi. Euroopan johto ei ole muotoillut selkeää näkemystä. Se ei ole muotoillut selvästi lopullista filosofiaansa. Silloin tällöin hallitustenvälinen konferenssi muistuttaa tuskallista hallintobyrokratiaa, joka yrittää jakaa valtaa. Kadun ihmisten mielestä tämä ei ole uskottavaa. Me emme johda pankkia tai kauppaa. Me johdamme kansoja, ja tämä edellyttää hieman erilaista ilmapiiriä. Laajentumisesta, joka on ollut monien unelma, on tullut monille myös pelotin siitä, että kenties laajentuminen tuo mukanaan muutoksia voimatasapainoon. Mutta on myös mahdollista, että puhtaan byrokraattisesti emme pääse toivottuun lopputulokseen. Lisäksi minua huolestuttaa vähentynyt vastakaiku parlamentin demokratisoitumisvaatimukseen.
Minua huolestuttaa se, että yhteispäätösmenettely Euroopan parlamentin kanssa ei ole liitetty suoranaisesti määräenemmistöön siirtymiseen. Meillä on kuitenkin aikaa, politiikassa tapahtuu ihmeitä, ja nyt katson itse kohti Nizzaa odottaen ihmettä."@fi5
"Monsieur le Président, cinquante jours avant le Conseil européen de Nice, je pense que l’heure de la clarté et d’un débat ouvert est venue. Nous abordons la dernière ligne droite avant Nice.
Quel est le tableau aujourd’hui ? Il existe encore des désaccords sur le mode de fonctionnement de la Commission européenne, sur la pondération des votes au sein du Conseil, sur ce qui doit relever du principe de la majorité qualifiée, sur le système de composition du Parlement européen. Ainsi, aujourd’hui - je dis bien : aujourd’hui - les questions non réglées d’Amsterdam (reliquats) risquent de rester aussi les reliquats de Nice si des avancées résolues n’interviennent pas maintenant. Mais qui plus est, le sort de la Charte des droits fondamentaux semble incertain, même sous forme d’insertion dans l’article 6, comme l’a encore demandé, à juste titre, le Parlement européen dans sa séance d’aujourd’hui, tout comme semble incertain le sort institutionnel du soutien des partis politiques européens.
Il est indéniable que la constitutionnalisation des Traités est de toute façon reportée à plus tard. Certes, il est certaines questions qui progressent plus ou moins. Premièrement, la coopération renforcée, où nous avons accompli des pas importants. Sans doute apparaît-il parfois au cours de la discussion que tous ne voient pas dans cette institution l’indispensable souplesse de l’Europe mais une sorte de défense anticipée pour sauvegarder leurs intérêts face aux futurs membres de l’Union européenne. Des progrès sont également enregistrés sur l’article 7 concernant la conduite à tenir en cas de violation des valeurs fondamentales de l’Union européenne.
Quels sont maintenant les caractéristiques historiques plus profondes de cette évolution ? Je ne le dis pas pour décevoir, je le dis parce que nous disposons encore d’un délai avant Nice, pour que nous puissions nous activer. Les dirigeants de l’Europe n’ont pas formulé de vision claire. Ils n’ont pas marqué clairement leur philosophie définitive. Parfois, la Conférence intergouvernementale ressemble à une bureaucratie administrative tourmentée qui s’évertue à partager le pouvoir. Voilà qui n’est pas convaincant pour l’homme de la rue. Nous ne dirigeons ni une banque ni une boutique. Nous sommes à la tête de peuples, ce qui présuppose un climat quelque peu différent. L’élargissement, de vision qu’il était pour quelques-uns, est devenu un épouvantail, comme s’il allait apporter des transformations dans le rapport de forces. Et sur un plan purement bureaucratique, il se peut que nous n’arrivions pas au résultat escompté. Je m’inquiète également de la réponse affaiblie à la demande du Parlement en vue d’une démocratisation.
Je m’inquiète de ce que le passage à la majorité qualifiée ne soit pas associé directement à la codécision du Parlement européen. Mais nous avons du temps, des miracles se produisent en politique, et pour l’heure, personnellement, je compte fortement sur le miracle de Nice."@fr6
"Signor Presidente, a cinquanta giorni dal Vertice di Nizza ritengo giunto il momento di fare chiarezza con una franca discussione. Siamo infatti in dirittura di arrivo verso il traguardo di Nizza.
Qual è il quadro, oggi? Sussistono tuttora divergenze circa le modalità di funzionamento della Commissione europea, la ponderazione dei voti in seno al Consiglio, le materie da trasferire al principio della maggioranza qualificata, la composizione del Parlamento europeo. Pertanto, allo stato attuale – insisto:
i cosiddetti
di Amsterdam, ossia i problemi irrisolti, rischiano di trasformarsi nei
di Nizza, se non verranno compiuti subito decisi passi in avanti. Ma al di là di ciò, oggi pare incerto anche il destino della Carta dei diritti umani, persino come aggiunta all'articolo 6, come giustamente richiesto dal Parlamento anche nella seduta odierna, nonché il destino istituzionale del sostegno ai partiti politici europei.
E' certo che la costituzionalizzazione dei Trattati verrà comunque rinviata. Certo, vi sono alcuni aspetti sui quali si registra qualche progresso. Il primo riguarda la cooperazione rafforzata, in cui abbiamo compiuto significativi passi avanti. Vero è che talora traspare dalla discussione che non tutti vedono in questo strumento una forma di flessibilità tanto necessaria all'Europa, ma piuttosto una sorta di futura garanzia a tutela dei propri interessi nei confronti dei futuri membri dell'Unione. Vi sono progressi anche in relazione all'articolo 7, sul trattamento da destinare alla violazione dei valori fondamentali dell'Unione europea.
Quali sono, dunque, le caratteristiche profonde sul piano storico di questa evoluzione in atto? Non lo dico per cinismo, ma piuttosto perché abbiamo ancora del tempo prima di Nizza e possiamo ancora attivarci. La dirigenza europea non ha formulato con chiarezza una visione. Non ha illustrato con chiarezza la propria filosofia definitiva. Talvolta, la Conferenza intergovernativa ricorda una burocrazia amministrativa ansiosa di spartirsi il potere. Ciò non può risultare convincente per l'uomo della strada. Non siamo a capo né di una banca, né di un negozio. Siamo alla guida di popoli e questo presupporrebbe ben altra atmosfera. Per alcuni l'ampliamento si è trasformato da visione in incubo, nel timore che possa comportare modifiche nei rapporti di forza. Ma anche sul piano squisitamente burocratico potremmo non raggiungere il risultato voluto. Trovo inoltre inquietante lo scarso riscontro dato alla richiesta del Parlamento per una maggiore democratizzazione
E trovo inquietante che il passaggio alla maggioranza qualificata non venga collegato direttamente alla questione della codecisione con il Parlamento europeo. Ma abbiamo ancora tempo, in politica i miracoli avvengono e ora attendo con impazienza il miracolo a Nizza."@it9
"Mr President, with just seven weeks to go to the Nice summit, the time has come for clarity and open debate.
How do things stand at present? We still have no agreement on the modus operandi for the European Commission, on how votes are to be weighted in the Council, on what should be done about the principle of qualified majority voting or on proportional representation in the European Parliament. In other words, today – I repeat, today – there is a risk of the so-called Amsterdam left-overs becoming Nice left-overs unless we take some decisive action right away. And that is not all. The future of the Charter of Human Rights appears to be in the balance, even as an insert under Article 6, as suggested by the European Parliament at today’s sitting, as does the institutional fate of support for European political parties.
Clearly the constitutionalisation of the Treaties will have to be postponed to a later date. There are, of course, some issues on which progress of a sort is being made. The first is reinforced cooperation, where significant progress has been made. Of course it is, on occasions, clear from the debate that this institution is viewed in some quarters not as the answer to the flexibility which Europe needs but as a sort of future defence to safeguard their interests vis-à-vis future members of the European Union. Progress has also been made with Article 7 on combating violations of the basic values of the European Union.
So what are the deeper historical implications of these developments? My purpose in listing them is not to disappoint, but because we still have time to act before Nice. The leaders of Europe have not formulated a clear vision. They have not clearly formulated their final philosophy. Sometimes the intergovernmental conference looks like an anxious administrative bureaucracy trying to share out power. This does not convince the man in the street. We are not managing a bank or a shop. We are leading people and that calls for a slightly different approach. Enlargement has turned from a dream into a nightmare for some people, who fear that it might upset the balance of power. But we are unlikely to achieve the desired result with a purely bureaucratic approach. I am also worried by the minimum response to Parliament’s call for democratisation.
I am worried that the changeover to qualified majority voting is not directly linked to codecision with the European Parliament. But we still have time, miracles do happen in politics and I personally am keen to see a few happen in Nice."@lv10
"
Mijnheer de Voorzitter, nu ons nog maar vijftig dagen scheiden van de topconferentie van Nice, is mijns inziens de tijd aangebroken om eens de puntjes op de i te zetten en een open discussie te voeren. Wij moeten nu de sprint inzetten voor Nice.
Hoe is het beeld momenteel? Er zijn nog meningsverschillen over de werkingswijze van de Europese Commissie, over de weging van de stemmen in de Raad, over hetgeen onder het principe van gekwalificeerde meerderheid moet vallen, en over de samenstelling van het Europees Parlement. Daarom bestaat nu – ik onderstreep: nu – nog het gevaar dat de onopgeloste vraagstukken, de zogenaamde
van Amsterdam, de
van Nice zullen worden. Om dat te voorkomen zijn nu beslissende stappen nodig. Afgezien daarvan lijkt echter ook het Handvest van de grondrechten een onzeker lot beschoren te zijn. Zal dit worden opgenomen in artikel 6, zoals het Europees Parlement om welbegrijpelijke redenen ook vandaag nog heeft gevraagd? Evenmin weten wij welk institutioneel lot de steun aan de Europese politieke partijen zal zijn beschoren.
Zeker is dat de constitutionalisering van de Verdragen hoe dan ook wordt uitgesteld: die is voor de toekomst. Er zijn echter ook vraagstukken waarbij enige vooruitgang is geboekt. Ik noem als eerste de versterkte samenwerking. Daar hebben wij belangrijke stappen vooruit gezet. In de discussie blijkt echter wel zo nu en dan dat niet iedereen de versterkte samenwerking uitsluitend ziet als een middel om de noodzakelijke soepelheid in Europa te brengen, maar ook als een middel om de eigen belangen af te schermen tegen de toekomstige leden van de Europese Unie. Er worden ook stappen vooruit gezet in de discussie over artikel 7. Hierbij gaat het om de maatregelen die genomen moeten worden bij overtreding van de fundamentele waarden van de Europese Unie.
Wat zijn nu de achterliggende historische kenmerken van deze ontwikkeling? Ik kaart dit niet aan omdat ik de mensen de moed in de schoenen wil doen zakken, maar juist omdat er nog tijd is om tot Nice iets te ondernemen. De Europese leiders hebben geen duidelijk ideaal geschetst. Zij hebben niet duidelijk aangegeven wat hun eindfilosofie is. Soms lijkt de intergouvernementele conferentie op zenuwachtig bureaucratisch gedoe rondom de machtsverdeling. Voor jan en alleman is dit echter totaal nietszeggend. Wij besturen geen bank en runnen ook geen winkel; wij geven leiding aan volkeren en daarom moet men in een andere sfeer werken. Voor enkelen is de uitbreiding veranderd van een ideaal in een schrikbeeld. Men vreest dat de uitbreiding verandering zal brengen in de machtsverhoudingen. Het is echter niet uitgesloten dat wij niet eens in zuiver bureaucratisch opzicht het gewenste resultaat zullen bereiken. Ik ben overigens ook verontrust over de geringe weerklank die het aandringen van het Parlement op democratisering vindt.
Zorgen baart mij eveneens het feit dat de overgang naar gekwalificeerde meerderheid niet rechtstreeks wordt verbonden met medebeslissing van het Europees Parlement. Wij hebben echter nog tijd, en zolang de wonderen de politiek nog niet uit zijn, kijk ik persoonlijk uit naar een wonder in Nice."@nl2
"Senhor Presidente, cinquenta dias antes da Cimeira de Nice, penso que chegou o momento da transparência e do debate aberto. Entrámos na recta final rumo a Nice.
Qual é o panorama que hoje se nos apresenta? Ainda existem divergências quanto ao modo de funcionamento da Comissão Europeia, quanto à ponderação dos votos no Conselho, quanto às matérias que devem ser abrangidas pelo princípio da maioria qualificada, quanto ao sistema de composição do Parlamento Europeu. Assim, hoje saliento:
as chamadas questões pendentes de Amesterdão (
) correm o risco de ficarem também como
de Nice se agora não avançarmos decididamente. E para além disso, ainda hoje permanece incerto o destino da Carta dos Direitos Fundamentais, até mesmo a inclusão de uma referência no artigo 6º, como foi justamente solicitado pelo Parlamento Europeu também na sessão de hoje, bem como o destino, em termos institucionais, do apoio a conceder aos partidos políticos europeus.
Certo é que a constitucionalidade dos Tratados é de alguma forma adiada para o futuro. Também é verdade que de certa maneira se tem avançado nalgumas questões. A primeira é a cooperação reforçada, onde demos passos importantes. Evidentemente, transparece por vezes no debate que nem todos vêem nessa instituição a indispensável progressão da Europa, mas sim uma espécie de defesa futura para proteger os seus interesses face aos futuros membros da União Europeia. Também se registam progressos em relação ao artigo 7º sobre o tratamento da violação dos valores fundamentais da União Europeia.
Quais são agora as características históricas mais profundas dessa evolução? Não falo nelas para desencorajar, mas porque quanto a Nice ainda tempos tempo para podermos actuar. Os líderes da Europa não formularam sonhos claros. Não exprimiram com clareza a sua filosofia final. A Conferência Intergovernamental assemelha-se por vezes à burocracia administrativa angustiante que se esforça por partilhar do poder. Isso não é credível para as pessoas da rua. Não estamos a administrar nem um banco nem um armazém. Estamos a dirigir povos, o que pressupõe uma atmosfera um pouco diferente. O alargamento que era um sonho para alguns transformou-se em espantalho, e esse alargamento pode eventualmente produzir mudanças na correlação de forças. Mas também é provável que pela via puramente burocrática não consigamos atingir o resultado desejável. Preocupa-me igualmente os poucos reflexos que teve o pedido de democratização formulado pelo Parlamento.
Preocupa-me que a passagem à maioria qualificada não esteja directamente associada à co-decisão do Parlamento Europeu. No entanto, temos tempo, em política existem milagres e pessoalmente neste momento coloco grandes esperanças no milagre de Nice."@pt11
"Herr talman! Femtio dagar före toppmötet i Nice anser jag att det är dags att tala klarspråk och föra en öppen debatt.
Hur är läget i dag? Det råder fortfarande delade meningar om hur kommissionen skall arbeta, om hur rösterna i rådet skall viktas, om vilka beslut som skall fattas genom kvalificerad majoritet, om hur Europaparlamentet skall vara sammansatt. Och de så kallade olösta frågorna (left-overs) från Amsterdam riskerar i dag – jag betonar:
att bli över som left-overs också efter mötet i Nice, om man inte redan nu tar några avgörande steg framåt. Men dessutom verkar det i dag fortfarande osäkert hur det skall gå med stadgan om de mänskliga rättigheterna, om den skall införlivas med artikel 6, vilket Europaparlamentet på goda grunder begärt också vid dagens sammanträde. Vidare verkar det osäkert hur det skall gå med stödet till de europeiska politiska partierna.
Det är helt säkert att fördragens konstitutionalisering kommer att skjutas på framtiden. Visserligen finns det ett antal frågor där man har gjort framsteg. Den första frågan gäller det närmare samarbetet, där vi har noterat betydande framsteg. Ibland framskymtar det i debatten att alla inte ser detta enbart som en fråga om Europas nödvändiga flexibilitet utan också som ett slags framtida försvar för sina intressen gentemot Europeiska unionens framtida medlemmar. Man kan också notera framsteg i fråga om artikel 7, om hur man skall agera, då Europeiska unionens grundläggande värden kränks.
Vilka är de djupaste historiska kännetecknen för denna utveckling? Detta säger jag inte för att göra er besvikna, jag säger det därför att vi ännu har tid på oss fram till Nice-mötet, så att vi hinner agera. Europas ledarskap har inte klart formulerat någon vision. Det har inte slutgiltigt klargjort sin målsättning. Ibland liknar regeringskonferensen en hektisk byråkratisk apparat som försöker fördela makten. Detta verkar inte övertygande för mannen på gatan. Vi driver varken bank- eller affärsrörelse. Vi leder flera olika folk, och detta kräver en något annorlunda inriktning. Utvidgningen, som varit en vision för många, har nu också blivit någonting skrämmande, då man fruktar att denna utvidgning kanske leder till en förändrad maktbalans. Men med rent byråkratiska metoder kanske vi inte kan uppnå det eftersträvade resultatet. Jag är också orolig över att parlamentets krav på demokratisering möter allt mindre gensvar.
Jag är orolig över att övergången till beslut med kvalificerad majoritet inte kombineras med medbeslutande för Europaparlamentet. Men vi har tid, det kan ske under i politiken, och nu ser jag personligen gärna fram mot det under som skall ske i Nice."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"allo stato attuale"9
"hoje"11
"i dag"13
"left-overs"12,11,9
"σήμερα"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples