Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-24-Speech-2-035"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001024.2.2-035"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Commissaire, à propos de la situation au Moyen-Orient, il y a deux mois, dans cette enceinte, nous étions unanimes à saluer la volonté de paix manifestée par Avraham Burg, le président de la Knesset, et Ahmad Qurei, le président du Conseil législatif palestinien. Depuis, ceux qui prêchent là-bas la haine et qui prônent la violence semblent l'avoir de nouveau emporté. Cela aurait été méconnaître les ressorts d'une telle crise que d'imaginer que les peurs entretenues pendant des générations pouvaient faire place sans nouveaux soubresauts à l'apaisement définitif, prélude à la réconciliation.
Si l'Union européenne continue d'avoir l'ambition de jouer un rôle dans cet apaisement, comme elle en a la vocation, elle se doit d'abord de raison garder, ensuite de peser de tout son poids pour faciliter la tâche des responsables locaux véritablement décidés à aller dans ce sens. D'abord, raison garder, cela signifie que dans l'émotion horrifiée où nous sommes, nous n'avons pas à jeter l'anathème sur tel ou tel. Ensuite, peser de tout son poids, cela veut dire que l'Union doit parler d'une seule voix, comme cela n'a malheureusement pas été le cas la semaine dernière, lors de la dixième session extraordinaire de l'Assemblée générale des Nations unies.
Peser de tout son poids, cela implique aussi de ne pas se contenter de prôner la reprise ou l'intensification de l'aide économique sous le prétexte que seule l'élévation du niveau de vie dans la région peut contribuer à établir une paix durable. Une telle solution ne peut avoir que des effets à long terme et face à la situation d'urgence établie sur le terrain, elle ne peut à l'évidence plus suffire. Nous savons bien que c'est à Jérusalem que se trouve le nœud du problème.
Alors, Monsieur le Président en exercice du Conseil, puisque le Haut représentant a maintenant sa place dans les négociations, ce dont nous nous félicitons tous, je vous demande si le moment ne vous paraît pas venu d'une initiative forte de l'Union européenne offrant ses bons offices aux deux parties pour trouver à Jérusalem un statut que toutes deux puissent accepter et, pourquoi pas, pour en garantir l'application."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. kommissær, med hensyn til situationen i Mellemøsten bifaldt vi enstemmigt her i salen for to måneder siden viljen til fred udtrykt af formanden for Knesset, Abraham Burg, og formanden for Palæstinas lovgivende råd, Ahmad Qurei. Siden ser det ud til, at de, der dernede prædiker hadet og lovpriser volden, på ny har vundet. Det ville være at underkende drivkræfterne bag en sådan krise at forestille sig, at den angst, man har levet med gennem generationer uden nye sindsbevægelser kunne blive udskiftet med en definitiv afspænding som en forløber for et forlig.
Hvis EU fortsat har ambitioner om at spille en rolle i denne afspænding, som det giver udtryk for, bør det først væbne sig med fornuft og derefter anvende al sin vægt på at lette opgaven for de lokale ansvarlige, der virkelig er besluttede på at gå i den retning. At væbne sig med fornuft betyder i de forfærdelige følelsesudladninger, vi oplever nu, at vi ikke skal udstede forbandelser over hverken den ene eller den anden. At anvende al sin vægt vil sige, at Unionen skal tale med en enkelt stemme, hvilket desværre ikke var tilfældet i sidste uge på den 10. ekstraordinære generalforsamling i De Forenede Nationer.
At anvende al sin vægt betyder også, at man ikke stiller sig tilfreds med at gå ind for en genoptagelse eller intensivering af den økonomiske bistand under foregivende af, at kun en højnelse af levestandarden i regionen kan bidrage til at etablere en varig fred. En sådan løsning vil kun have virkning på langt sigt, og set i lyset af den nødsituation, der præger området netop nu, er den naturligvis ikke tilstrækkelig. Vi ved udmærket godt, at Jerusalem er kernen i problemet.
Derfor vil jeg spørge Dem, hr. rådsformand, når nu den højtstående repræsentant har fået en plads i forhandlingerne, hvilket vi alle glæder os over, om De ikke mener, øjeblikket nu er kommet til, at EU med et kraftfuldt initiativ tilbyder de to parter deres gode tjenester for i Jerusalem at finde en status, som begge kan acceptere, og, hvorfor ikke, garanterer dens gennemførelse."@da1
"Herr Präsident, Herr amtierender Ratspräsident, Herr Kommissar! Was den Nahen Osten betrifft, so haben wir vor zwei Monaten in diesem Saal einmütig den Friedenswillen von Avraham Burg, dem Präsidenten der Knesset, und Ahmad Qurie, dem Präsidenten des palästinensischen Legislativrates, begrüßt. Seitdem scheinen diejenigen, die dort Hass und Gewalt predigen, wieder die Oberhand bekommen zu haben. Es hieße, die tiefliegenden Gründe dieser Krise zu verkennen, wollte man annehmen, dass die seit Generationen gehegten Ängste ohne neue Erschütterungen einer endgültigen Befriedung, die die Vorbedingung für eine Aussöhnung ist, Platz machen könnten.
Wenn die Europäische Union weiterhin den Ergeiz hat, eine Rolle in diesem Friedensprozess zu spielen, wie es ihr eigentlich zukäme, dann muss sie zunächst einen kühlen Kopf bewahren und dann ihren ganzen Einfluss geltend machen, um die Aufgabe der örtlichen Verantwortlichen zu erleichtern, die wirklich entschlossen sind, sich in dieser Richtung zu bewegen. Zunächst einen kühlen Kopf bewahren, bedeutet, dass wir trotz unseres Entsetzens niemanden verdammen dürfen. Ihren ganzen Einfluss geltend machen, heißt, dass die Union mit einer Stimme sprechen muss, was leider in der letzten Woche auf der 10. Sondertagung der UN-Vollversammlung nicht der Fall war.
Seinen ganzen Einfluss geltend machen, schließt auch ein, sich nicht damit zu begnügen, die Wiederaufnahme bzw. Intensivierung der Wirtschaftshilfe in der Annahme zu verkünden, dass nur eine Erhöhung des Lebensstandards in der Region zur Herstellung eines dauerhaften Friedens beitragen kann. Eine solche Lösung wird erst langfristig Wirkung zeitigen und kann daher angesichts der Dringlichkeit der Lage vor Ort nicht ausreichen. Wir wissen genau, dass der Schlüssel zur Lösung des Problems sich in Jerusalem befindet.
Daher frage ich Sie, Herr amtierender Ratspräsident, ob Sie angesichts der Tatsache, dass der Hohe Vertreter jetzt an den Verhandlungen beteiligt ist, was wir begrüßen, nicht die Zeit für gekommen halten für eine deutliche Initiative der Europäischen Union, indem sie den beiden Seiten ihre guten Dienste anbietet, um für Jerusalem einen für alle akzeptablen Status zu finden und – warum nicht – dessen Anwendung zu garantieren."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύοντα του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, σε σχέση με την κατάσταση στη Μέση Ανατολή, πριν δύο μήνες σε αυτή την αίθουσα, χαιρετίσαμε ομόφωνα τη βούληση επίτευξης ειρήνης που εξέφρασε ο Avraham Burg, πρόεδρος της Κνεσέτ, και ο Ahmad Qurei, πρόεδρος του Παλαιστινιακού Νομοθετικού Συμβουλίου. Έκτοτε, όσοι στην περιοχή διακηρύσσουν το μίσος και υποστηρίζουν τη βία φαίνεται να επεκράτησαν εκ νέου. Το να φαντάζεται κανείς ότι οι φόβοι που διατηρούνται εδώ και γενεές θα μπορούσαν να δώσουν τη θέση τους χωρίς νέες αναταράξεις στην οριστική γαλήνη που προοιωνίζει τη συμφιλίωση, θα σήμαινε ότι αγνοεί τα θεμέλια μιας τέτοιας κρίσης.
Αν η Ευρωπαϊκή Ένωση συνεχίζει να έχει τη φιλοδοξία να παίξει ρόλο σε αυτή την ειρήνευση, όπως έχει τη βούληση να πράξει, πρέπει καταρχάς να διατηρήσει τη λογική και στη συνέχεια να ρίξει όλο το βάρος της για τη διευκόλυνση του έργου των τοπικών υπευθύνων που είναι πράγματι αποφασισμένοι να ακολουθήσουν αυτή την κατεύθυνση. Καταρχάς να διατηρήσει τη λογική, πράγμα που σημαίνει ότι στην τρομερή φόρτιση που επικρατεί, δεν χρειάζεται να ρίξουμε το ανάθεμα στον άλφα ή στον βήτα. Στη συνέχεια, να ρίξει όλο το βάρος της, πράγμα που σημαίνει ότι η Ένωση πρέπει να μιλήσει με μια φωνή, όπως δεν έπραξε δυστυχώς την περασμένη εβδομάδα, κατά τη δέκατη έκτακτη Γενική Συνέλευση των Ηνωμένων Εθνών.
Να ρίξει όλο της το βάρος σημαίνει επίσης να μην αρκεσθεί να υποστηρίζει την επανάληψη ή την εντατικοποίηση της οικονομικής βοήθειας με το πρόσχημα ότι μόνον η άνοδος του επιπέδου ζωής στην περιοχή μπορεί να συμβάλει στην παγίωση μόνιμης ειρήνης. Μια τέτοια λύση μπορεί να έχει μόνον μακροπρόθεσμα αποτελέσματα και προφανώς δεν αρκεί πλέον για την αντιμετώπιση της επείγουσας κατάστασης που έχει δημιουργηθεί επιτόπου. Γνωρίζουμε λοιπόν καλά ότι ο γόρδιος δεσμός του προβλήματος βρίσκεται στην Ιερουσαλήμ.
Συνεπώς, κύριε Προεδρεύοντα του Συμβουλίου, εφόσον ο ύπατος εκπρόσωπος συμμετέχει πλέον στις διαπραγματεύσεις, πράγμα για το οποίο χαιρόμαστε όλοι, σας ερωτώ: δεν νομίζετε ότι έχει φθάσει η στιγμή για μια ισχυρή πρωτοβουλία της Ευρωπαϊκής Ένωσης, η οποία να προσφέρει τις καλές υπηρεσίες της στις δύο πλευρές για να βρεθεί για την Ιερουσαλήμ ένα καθεστώς αποδεκτό και από τα δύο μέρη και, γιατί όχι, για να εξασφαλιστεί η εφαρμογή του."@el8
"Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, on the subject of the situation in the Middle East, two months ago this House was unanimous in praising the commitment to peace shown by Avraham Burg, the speaker of the Knesset, and Ahmad Qurie, the President of the Palestinian Legislative Council. Since then, those who preach hatred and advocate violence seem once again to have won the day. We would be failing to understand the origins of this crisis if we imagined that fears which have reigned for generations were to give way to lasting peace, a prelude to reconciliation, without further ado.
If the European Union is to continue harbouring the ambition of playing a part in securing this peace, as is its vocation, it must first of all keep its head, and then bring all its weight to bear to facilitate the task of the decision-makers of that region who are firmly resolved to move towards peace. First we have to keep our heads, which means that amid all the emotion and horror it is not our job to castigate one side or the other. Then bring all our weight to bear, which means that the Union must speak with a single voice, which unfortunately was not the case last week at the tenth extraordinary session of the United Nations General Assembly.
Bringing all its weight to bear also implies not contenting ourselves with advocating a renewal or intensification of economic aid under the pretext that only by raising the standard of living in the region will we be able to help establish a lasting peace. Such a solution would only have an impact in the long term. Faced with the emergency situation that now exists there, this is clearly no longer sufficient. We are well aware that Jerusalem is the nub of the issue.
Well, Mr President-in-Office of the Council, since the High Representative is now participating in the negotiations, which is something we all welcome, I would ask you whether the time has not come for a powerful initiative from the European Union, which might offer its services to both sides in order to arrive at a status for Jerusalem that both find acceptable and, why not, to ensure that this is enforced."@en3
"(FR) Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Comisario, a propósito de la situación en el Oriente Medio, hace dos meses acogimos en este recinto con unánime beneplácito la voluntad de paz manifestada por Avraham Burg, Presidente de la Knesset, y Ahmad Qurei, Presidente del Consejo Legislativo palestino. Después, los que allí predican el odio y propugnan la violencia parecen haberse llevado la palma una vez más. Imaginar que los miedos alimentados durante generaciones podían ceder sin nuevos sobresaltos al apaciguamiento definitivo, preludio de la reconciliación, habría sido desconocer los resortes de semejante crisis.
Si la Unión Europea sigue teniendo la ambición de desempeñar un papel en dicho apaciguamiento, como es su deseo, debe en primer lugar conservar la sensatez y después ejercer toda su influencia para facilitar la tarea de los dirigentes locales de verdad decididos a seguir esa orientación. En primer lugar, conservar la sensatez, lo que significa que con la emoción horrorizada que sentimos no debemos lanzar anatema sobre éste o aquél. Después, ejercer toda su influencia, lo que quiere decir que la Unión debe hablar con una sola voz, cosa que, por desgracia, no sucedió la semana pasada, con ocasión del décimo período extraordinario de la Asamblea General de las Naciones Unidas.
Ejercer toda su influencia significa también no contentarse con propugnar la reanudación o la intensificación de la ayuda económica con el pretexto de que sólo la elevación del nivel de vida en la región puede contribuir a establecer una paz duradera. Semejante solución ha de tener por fuerza consecuencias a largo plazo y ante la situación de urgencia creada en el terreno ya no puede, evidentemente, bastar. Sabemos perfectamente que el nudo del problema se encuentra en Jerusalén.
Conque, señor Presidente en ejercicio del Consejo, como el Alto Representante participa ahora en las negociaciones, cosa de la que nos felicitamos, le pregunto si no le parece llegado el momento de lanzar una iniciativa decidida de la Unión Europea que ofrezca sus buenos oficios a las dos partes a fin de encontrar un estatuto para Jerusalén que las dos puedan aceptar y -¿por qué no?- garantizar su aplicación."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, sanoisin Lähi-idän tilanteesta, että kokoontuessamme kaksi kuukautta sitten täällä ilmaisimme yksimielisesti tyytyväisyytemme knessetin puhemiehen Avraham Burgin ja Palestiinan lakiasäätävän neuvoston puheenjohtajan Ahmad Qurein osoittamaan rauhan tahtoon. Sen jälkeen on taas näyttänyt siltä, että alueella vihaa ja väkivaltaa lietsovat tahot ovat viemässä voiton. Tämä merkitsisi sitä, ettemme tuntisi tällaisen kriisin laukaisijoita, jos kuvittelisimme, että sukupolvien ajan eläneet pelot voisivat väistyä ilman uusia leimahduksia sovintoa edeltävän lopullisen rauhoittumisen tieltä.
Jos Euroopan unioni pyrkii jatkossakin olemaan mukana tässä sovittelussa, kuten sen pyrkimyksenä on, sen on ensinnäkin säilytettävä maltti ja sen lisäksi käytettävä koko painoarvonsa niiden paikallisten toimijoiden tehtävän helpottamiseksi, jotka ovat todella päättäneet edetä kohti rauhaa. Aivan ensiksi on säilytettävä maltti, mikä tarkoittaa sitä, että kauhun tuntemuksistamme huolimatta meidän ei pidä julistaa ketään pannaan. Toiseksi on pantava peliin koko painoarvo, mikä tarkoittaa sitä, että unionissa on oltava yksimielisiä, mitä ei valitettavasti tapahtunut viime viikolla Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen ylimääräisessä istunnossa.
Koko painoarvon käyttäminen tarkoittaa myös sitä, että ei tyydytä julistamaan taloudellisen avun jatkamista tai lisäämistä sillä varjolla, että ainoastaan nostamalla alueen elintasoa voidaan edistää kestävän rauhan saavuttamista. Tällaisella ratkaisulla on ainoastaan pitkän aikavälin vaikutuksia, ja alueella vallitsevan hätätilan vuoksi tällainen ratkaisu ei selvästikään enää riitä. Tiedämme varsin hyvin, että ongelman ydin on Jerusalem.
Joten, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, koska korkealla edustajalla on tällä hetkellä oma osansa neuvotteluissa, mistä me kaikki iloitsemme, kysyisin teiltä, eikö teidän mielestänne aika olisi kypsä Euroopan unionin lujalle aloitteelle, jolla se tarjoaisi kokemustaan kummankin osapuolen hyväksi, jotta Jerusalemille löydettäisiin sellainen asema, jonka molemmat voivat hyväksyä, ja, mikä ettei, jotta myös sen soveltaminen varmistettaisiin."@fi5
"Signor Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, signor Commissario, a proposito della situazione in Medio Oriente, due mesi orsono in quest'Aula siamo stati unanimi nel salutare la volontà di pace manifestata da Avraham Burg, Presidente della Knesset e Ahmad Qurei, Presidente del Consiglio legislativo palestinese. Da allora, coloro che laggiù predicano l'odio e perorano la causa della violenza sembrano averla di nuovo spuntata. Sarebbe stato trascurare le molle di quella crisi credere che le paure nutrite per generazioni potessero lasciare spazio senza nuovi scossoni alla pacificazione definitiva, preludio alla riconciliazione.
Se l'Unione europea conserva la propria ambizione di svolgere un ruolo in questo processo di pace, come è sua vocazione, deve innanzi tutto mantenere la lucidità, poi mettere in campo tutto il proprio peso per agevolare il compito dei responsabili locali veramente decisi a muoversi in questa direzione. Mantenere la lucidità significa innanzi tutto che, pur nello stato di commozione e orrore che attraversiamo, non dobbiamo lanciare nessun anatema. Infine, mettere in campo tutto il proprio peso, significa che l'Unione deve parlare a una sola voce come purtroppo non è successo la settimana scorsa in occasione della decima sessione straordinaria dell'Assemblea generale delle Nazioni Unite.
Far valere tutto il proprio peso implica anche non accontentarsi di perorare la ripresa o l'intensificazione dell'aiuto economico, con il pretesto che soltanto aumentando il livello di vita nella regione si può contribuire a stabilire una pace durevole. Questa soluzione può avere soltanto effetti a lungo termine e, di fronte alla situazione d'urgenza creatasi sul terreno, non può evidentemente più essere sufficiente. Ebbene, sappiamo perfettamente che il nodo del problema risiede a Gerusalemme.
Allora, signor Presidente in carica del Consiglio, dato che l'Alto rappresentante adesso ha un proprio posto nei negoziati, della qual cosa tutti ci congratuliamo, le chiedo se non sia giunto il momento di un'iniziativa forte dell'Unione europea, la quale possa offrire i propri buoni uffici alle due parti per trovare uno status per Gerusalemme che ambedue possano accettare e, perché no, garantirne l'applicazione."@it9
"Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, on the subject of the situation in the Middle East, two months ago this House was unanimous in praising the commitment to peace shown by Avraham Burg, the speaker of the Knesset, and Ahmad Qurie, the President of the Palestinian Legislative Council. Since then, those who preach hatred and advocate violence seem once again to have won the day. We would be failing to understand the origins of this crisis if we imagined that fears which have reigned for generations were to give way to lasting peace, a prelude to reconciliation, without further ado.
If the European Union is to continue harbouring the ambition of playing a part in securing this peace, as is its vocation, it must first of all keep its head, and then bring all its weight to bear to facilitate the task of the decision-makers of that region who are firmly resolved to move towards peace. First we have to keep our heads, which means that amid all the emotion and horror it is not our job to castigate one side or the other. Then bring all our weight to bear, which means that the Union must speak with a single voice, which unfortunately was not the case last week at the tenth extraordinary session of the United Nations General Assembly.
Bringing all its weight to bear also implies not contenting ourselves with advocating a renewal or intensification of economic aid under the pretext that only by raising the standard of living in the region will we be able to help establish a lasting peace. Such a solution would only have an impact in the long term. Faced with the emergency situation that now exists there, this is clearly no longer sufficient. We are well aware that Jerusalem is the nub of the issue.
Well, Mr President-in-Office of the Council, since the High Representative is now participating in the negotiations, which is something we all welcome, I would ask you whether the time has not come for a powerful initiative from the European Union, which might offer its services to both sides in order to arrive at a status for Jerusalem that both find acceptable and, why not, to ensure that this is enforced."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, wat de situatie in het Midden-Oosten betreft hebben we twee maanden geleden unaniem ons genoegen kunnen uitspreken over de verzoenende woorden van zowel de voorzitter van de Knesset, Avram Burg, als de voorzitter van de wetgevende Palestijnse Raad, Ahmad Qurie. Sindsdien is de regio echter opnieuw in de greep van de haat en het geweld. Wij zouden de achtergrond van deze crisis ontkennen als we ervan uit zouden gegaan dat de angst die hele generaties in zijn greep heeft gehouden, zonder horten of stoten plaats zou kunnen maken voor kalmte, en uiteindelijk de verzoening van beide partijen.
Als de Europese Unie zich geroepen voelt een rol te spelen in deze verzoening, zal ze enerzijds de rede moeten blijven betrachten en anderzijds haar volle gewicht in de strijd moeten gooien om de taak te vereenvoudigen van de plaatselijke verantwoordelijken die ook daadwerkelijk naar verzoening streven. De Unie zal dus enerzijds de rede niet uit het oog moeten verliezen. Dat betekent dat we in deze afschuwelijke situatie geen van beide partijen moeten veroordelen. Anderzijds dient de Unie haar volle gewicht in de strijd te gooien, dat wil zeggen dat ze met één stem moet spreken. Tijdens de tiende buitengewone bijeenkomst van de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties was dat helaas niet het geval.
Het volle gewicht in de strijd gooien betekent ook dat hervatting of intensivering van de economische hulp alleen niet toereikend is. Door alleen de levensstandaard in de regio te verhogen zullen we geen duurzame vrede kunnen bewerkstelligen. Een dergelijke oplossing kan alleen op lange termijn haar vruchten afwerpen en is dus overduidelijk ontoereikend om aan de huidige noodsituatie in de regio het hoofd te kunnen bieden. Wij zijn ons er terdege van bewust dat Jeruzalem de kern van het probleem is.
Mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, nu de hoge vertegenwoordiger bij de onderhandelingen betrokken is, hetgeen ons overigens genoegen doet, wil ik u vragen of het geen tijd wordt dat de Europese Unie het initiatief neemt en haar diensten aan beide partijen aanbiedt om mee te werken aan een oplossing voor Jeruzalem die voor beide partijen acceptabel is. Vervolgens kan de Unie zich, waarom ook niet, garant stellen voor de uitvoering van het akkoord."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, a propósito da situação no Médio Oriente, há dois meses, neste recinto, éramos unânimes em saudar a vontade de paz manifestada por Avraham Burg, o Presidente da Knesset, e Ahmad Qurei, Presidente do Conselho Legislativo palestiniano. Desde então, aqueles que pregam na zona o ódio e que defendem a violência parecem ter de novo levado a melhor. Imaginar que os medos alimentados durante gerações podiam dar lugar sem mais sobressaltos a um apaziguamento definitivo, prelúdio de uma reconciliação, seria ignorar os meandros de tal crise.
Se a União Europeia continua a ter a ambição de desempenhar um papel nesse apaziguamento, como é sua vocação, tem antes de mais de manter a razão, e em seguida de exercer todo o seu peso para facilitar a tarefa dos responsáveis locais verdadeiramente decididos a avançarem nesse sentido. Em primeiro lugar, manter a razão, o que significa que, na emoção horrorizada em que nos encontramos, não podemos lançar o anátema sobre este ou aquele. Em seguida, exercer todo o seu peso, o que quer dizer que a União tem de falar em uníssono, como infelizmente não foi o caso na semana passada, na décima sessão extraordinária da Assembleia Geral das Nações Unidas.
Exercer todo o seu peso implica também não nos contentarmos em preconizar o reinício ou a intensificação da ajuda económica a pretexto de que só a elevação do nível de vida na região pode contribuir para estabelecer uma paz duradoura. Tal solução só pode ter efeitos a longo prazo e, face à situação de urgência criada na prática, não pode evidentemente bastar. Sabemos muito bem que é em Jerusalém que está o nó do problema.
Assim, Senhor Presidente em exercício do Conselho, uma vez que o Alto Representante tem agora um lugar nas negociações, facto com que nos congratulamos todos, pergunto-lhe se não lhe parece ter chegado o momento de uma iniciativa forte da União Europeia para oferecer os seus bons ofícios às duas partes no sentido de encontrar para Jerusalém um estatuto que ambas possam aceitar e, por que não, de garantir a sua aplicação."@pt11
"Herr talman, herr rådsordförande, herr kommissionär! När det gäller situationen i Mellanöstern var vi för två månader sedan här i kammaren enhälliga när det gällde att välkomna fredsviljan som visades av Avraham Burg, ordförande i Knesset, och Ahmad Qurei, ordförande i det palestinska lagstiftningsrådet. Sedan dess förefaller de som där borta förespråkar hat och lovprisar våld återigen ha vunnit. Det skulle ha varit att underkänna styrkan i en sådan kris om man inbillar sig att den skräck som underhållits i generationer utan nya krumsprång skulle kunna ge plats åt det definitiva lugnet, som är en början till försoning.
Om Europeiska unionen fortsätter att ha ambitionen att spela en roll i detta lugn, som den har åtagit sig, måste den till att börja med bevara, och sedan med hela sin tyngd bedöma, för att underlätta uppgiften för de lokalt ansvariga som verkligen är beslutsamma att gå i den riktningen. Till att börja med bevara förnuftet; detta innebär att vi inte kraftigt kan fördöma den ena eller den andra i det chockade tillstånd vi befinner oss. Vidare att med all sin kraft bedöma, vilket innebär att unionen måste tala med en röst, vilket tyvärr inte var fallet förra veckan, vid den tionde extraordinära sessionen i Förenta nationernas generalförsamling.
Bedöma med all sin kraft, det innebär också att inte nöja sig med att lovprisa återupptagandet eller intensifieringen av det ekonomiska stödet, under förevändning att endast en höjning av levnadsnivån i området kan bidra till att upprätta en hållbar fred. En sådan lösning kan bara få effekt på lång sikt och inför den katastrofsituation som nu uppstått på fältet kan den uppenbarligen inte räcka. Vi vet att det är i Jerusalem som knuten till problemet finns. Därför, herr rådsordförande, eftersom den höge representanten nu deltar i förhandlingarna, vilket vi alla gläds åt, frågar jag er om ni inte tycker att tillfället har kommit för ett starkt initiativ från Europeiska unionen om att erbjuda sin hjälp till de två parterna för att finna en status för Jerusalem som båda två kan acceptera och, varför inte, för att garantera att den tillämpas."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples