Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-24-Speech-2-034"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001024.2.2-034"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Commissaire, cette réunion informelle du Conseil à Biarritz laissait espérer une réflexion poussée tendant à préparer le sommet de Nice qui doit conduire à la réforme des institutions européennes. Outre les incidents extérieurs qui ont émaillé cette réunion, il n'en est malheureusement ressorti qu'une réelle incapacité des institutions européennes : incapacité à faire avancer les questions institutionnelles, comme s'il s'agissait de mieux masquer l'absence de consensus sur un tel sujet, et incapacité à faire le contrepoids diplomatique aux États-Unis qui jouent le rôle de médiateur au Moyen-Orient, même s'il est parfaitement louable de vouloir la paix dans le monde, et notamment dans cette région si meurtrie.
Par delà ce constat amer, cette Europe tant promise, qui se veut proche et à l'écoute des populations européennes, me paraît au contraire s'éloigner toujours un peu plus de cet objectif. N'est-ce pas la négation de cette Europe de proximité que de vouloir s'occuper de tout et de tout le monde, à commencer par ce qui se passe à l'extérieur, alors même que l'ONU, dont c'est pourtant le rôle, n'y parvient même pas elle-même. Nous aimerions voir autant d'empressement à être présent sur le terrain des catastrophes européennes, que ce soit, par exemple, la tempête de décembre 1999 ou le naufrage de l'Erika.
On peut s'interroger sur la pertinence d'une telle démarche au regard de son efficacité à trouver de réelles solutions. Comme à chaque sommet, les pages des journaux faisaient état des espoirs et des angoisses que suscitent ce sommet, prélude au traité de Nice. Notre débat d'aujourd'hui a d'ailleurs la même tonalité. Les mécontents des deux bords sont la preuve pour les négociateurs qu'ils s'acheminent vers un juste équilibre. Mais, finalement, comme l'a dit M. le commissaire Barnier, l'objectif n'est pas d'améliorer la vie de nos concitoyens mais d'assurer la survie de l'organisation communautaire.
Les choses ne vont pas mieux après quatre révisions en quinze ans, et on veut nous faire croire qu'une charte ou une constitution pourrait y changer quelque chose. Sur cette base, comment fera alors la Communauté, en tant qu'instance diplomatique sur la scène internationale ?
En conclusion, commençons à faire ensemble ce que l'on peut bien ou mieux faire dans le respect de nos populations. Alors, et alors seulement, il sera temps de s'occuper du reste."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, hr. kommissær, Det Europæiske Råds uformelle møde i Biarritz varslede et håb om nøjere overvejelser med henblik på at forberede topmødet i Nice, som bør føre til en reform af EU's institutioner. Ud over hændelserne udenfor, der prægede dette møde, kom der desværre ikke andet ud af det end en klar markering af EU's institutioners magtesløshed. Man er ude af stand til at fremme de institutionelle spørgsmål, som drejede det sig i højere grad om at skjule mangelen på enighed om dette emne. Man er også ude af stand til at optræde med diplomatisk vægt over for USA, der spiller rollen som mægler i Mellemøsten, selv om det er absolut prisværdigt at ville skabe fred i verden og især i denne så hærgede region.
Ud over denne bitre konstatering forekommer det mig, at dette så højt priste EU, der ønsker at være tæt på og lydhørt over for EU's befolkninger, tværtimod hele tiden kommer en smule længere væk fra sit mål. Er det ikke at afvise det nære EU, hvis man ønsker at beskæftige sig med alt og alle og begynder med det, der foregår uden for EU, når ikke en gang FN, der ellers har dette som sin opgave, er i stand til at gennemføre det. Vi ville hellere se den samme iver blive udfoldet, når det gælder de europæiske katastrofer, uanset hvilke, f.eks. stormen i december 1999 og Erikas forlis.
Man kan sætte spørgsmålstegn ved relevansen af sådanne aktiviteter, når man ser på, hvor effektive de er med hensyn til at finde reelle løsninger. Aviserne gør, som ved alle topmøder, status over forhåbninger og usikkerhed, som dette topmøde har fremkaldt som et forspil til traktaten i Nice. Vores forhandlinger i dag kører i øvrigt i samme spor. De utilfredse på begge fløje er forhandlernes bevis på, at de bevæger sig frem mod en retfærdig balance. Men som kommissær Barnier ganske rigtigt sagde, er endemålet ikke at forbedre livet for vores medborgere, men at sikre overlevelsen for Fællesskabets organisation.
Tingene er ikke blevet bedre efter fire revisioner på 15 år, og nu vil man have os til at tro på, at et charter eller en forfatning kunne ændre noget på dette. Hvad vil Fællesskabet på dette grundlag og som diplomatisk instans da gøre på den internationale scene?
Lad os da som konklusion sammen begynde at gøre det, der er godt eller bedre for vores befolkninger. Derefter og først derefter vil det være tid at beskæftige sig med resten."@da1
"Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Herr Kommissar! Dieses informelle Treffen in Biarritz hatte Anlass gegeben zu der Hoffnung auf tiefgreifende Überlegungen zur Vorbereitung des Gipfels in Nizza, der zur Reform der europäischen Institutionen führen soll. Neben den außenpolitischen Ereignissen, die während dieses Treffens stattfanden, hat es jedoch bedauerlicherweise nur eines gezeigt: die wirkliche Unfähigkeit der europäischen Institutionen, in den institutionellen Fragen Fortschritte zu erzielen, als ob es darum ginge, das Fehlen eines Konsenses zu diesem Thema besser zu verbergen, und die Unfähigkeit, ein diplomatisches Gegengewicht zu den USA zu schaffen, die im Nahen Osten eine Vermittlerrolle spielen, obwohl es natürlich sehr lobenswert ist, für den Frieden in der Welt und insbesondere in dieser leidgeprüften Region einzutreten.
Abgesehen von dieser bitteren Feststellung, scheint meiner Meinung nach das fortwährend beschworene bürgernahe Europa immer weiter in die Ferne zu rücken. Doch kommt es nicht einer Negation dieses bürgernahen Europas gleich, wenn man sich um alles und jeden kümmern will, angefangen von den Ereignissen außerhalb der Union, während selbst die UNO, deren eigentliche Aufgabe dies ist, dies nicht schafft. Wir würden gern ebenso viel Eifer erleben, wenn es darum geht, sich bei Katastrophen in Europa vor Ort zu engagieren, wie beispielsweise bei den Stürmen im Dezember 1999 oder bei der Havarie des Tankers Erika.
Es können einem schon Zweifel kommen, ob ein solches Vorgehen wirklich effizient ist und zu wirklichen Lösungen führt. Wie bei jedem Gipfel war in den Zeitungen zu lesen, welche Hoffnungen und Ängste mit diesem Treffen zur Vorbereitung des Vertrags von Nizza verbunden sind. Unsere heutige Aussprache ist im Übrigen auch davon geprägt. Die Unzufriedenen auf beiden Seiten sind der Beweis für die Verhandlungsführer, dass sie sich auf einen angemessenen Kompromiss hinbewegen. Doch letztlich geht es nicht darum, wie Kommissar Barnier feststellte, das Leben unserer Mitbürger zu verbessern, sondern das Überleben der Gemeinschaftsorganisation zu sichern.
Die Dinge laufen nicht besser nach vier Vertragsänderungen innerhalb von fünfzehn Jahren, und nun will man uns glauben machen, eine Charta oder eine Verfassung könnten etwas ändern. Wie will die Gemeinschaft auf dieser Grundlage als diplomatische Instanz auf der internationalen Bühne agieren?
Daher sollten wir beginnen, zusammen das zu tun, was man unter Achtung unserer Bevölkerung gut oder besser tun kann. Erst dann ist es an der Zeit, sich um alles andere zu kümmern."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, αυτή η άτυπη σύνοδος του Συμβουλίου στο Μπιαρρίτς δημιούργησε ελπίδες για μια εις βάθος συζήτηση που θα προετοίμαζε τη σύνοδο κορυφής της Νίκαιας, η οποία πρέπει να καταλήξει στη μεταρρύθμιση των ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων. Πέραν των εξωτερικών γεγονότων που σημάδεψαν αυτή τη σύνοδο, δεν προέκυψε δυστυχώς παρά μια πραγματική ανικανότητα των ευρωπαϊκών θεσμικών οργάνων: ανικανότητα να προωθήσουν τα θεσμικά θέματα, σαν να μπορούσαν να κρύψουν καλύτερα την έλλειψη συναίνεσης για ένα τέτοιο θέμα και ανικανότητα να ενεργήσουν ως διπλωματικό αντίβαρο των Ηνωμένων Πολιτειών, οι οποίες παίζουν το ρόλο του μεσολαβητή στη Μέση Ανατολή, παρόλο που είναι απολύτως αξιέπαινο να επιθυμεί κανείς την ειρήνη στον κόσμο, και ιδίως σε αυτή την τόσο βασανισμένη περιοχή.
Πέραν αυτής της πικρής διαπίστωσης, αυτή η τόσα πολλά υποσχόμενη Ευρώπη, η οποία θέλει να βρίσκεται στο πλευρό και να ακούει τους ευρωπαϊκούς λαούς, μου φαίνεται αντιθέτως ότι απομακρύνεται όλο και περισσότερο από αυτόν τον στόχο. Δεν αποτελεί άρνηση αυτής της Ευρώπης της εγγύτητας το να θέλει κανείς να ασχολείται με όλα και με όλους, αρχίζοντας από όσα συμβαίνουν στο εξωτερικό, τη στιγμή που δεν το καταφέρνει ο ίδιος ο ΟΗΕ, του οποίου αυτός είναι ο ρόλος. Θα θέλαμε να δούμε την ίδια φροντίδα παρουσίας επιτόπου στις ευρωπαϊκές καταστροφές, για παράδειγμα στην καταιγίδα του Δεκεμβρίου 1999 ή στο ναυάγιο του Erika.
Αναρωτιέται κανείς αν ένα τέτοιο διάβημα είναι σκόπιμο σε σχέση με την αποτελεσματικότητά του να εξεύρει πραγματικές λύσεις. Όπως σε κάθε σύνοδο κορυφής, οι σελίδες των εφημερίδων ανέφεραν τις ελπίδες και τις αγωνίες που προκαλούσε αυτή η σύνοδος κορυφής, προοίμιο της συνθήκης της Νίκαιας. Η συζήτησή μας σήμερα έχει εξάλλου τους ίδιους τόνους. Οι δυσαρεστημένοι των δύο πλευρών αποτελούν απόδειξη για τους διαπραγματευτές ότι κινούνται προς μια δίκαιη ισορροπία. Αλλά, τελικά, όπως είπε ο. Επίτροπος κ Barnier, ο στόχος δεν είναι να βελτιωθεί η ζωή των συμπολιτών μας, αλλά να εξασφαλιστεί η επιβίωση της κοινοτικής οργάνωσης.
Τα πράγματα δεν πηγαίνουν καλύτερα μετά από τέσσερις αναθεωρήσεις σε δεκαπέντε χρόνια, και κάποιοι θέλουν να μας κάνουν να πιστέψουμε ότι ένας χάρτης ή ένα σύνταγμα θα μπορούσε να αλλάξει κάτι. Σε αυτή τη βάση, τι θα κάνει η Επιτροπή ως διπλωματικό όργανο στη διεθνή σκηνή;
Συμπερασματικά, ας αρχίσουμε να κάνουμε μαζί αυτό που μπορούμε να κάνουμε καλά ή καλύτερα σεβόμενοι τους λαούς μας. Τότε, και μόνον τότε, θα είναι καιρός να ασχοληθούμε με τα υπόλοιπα."@el8
"Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, the Informal Council Meeting at Biarritz raised hopes that in-depth consideration would be given to the preparation of the Nice summit, which is to lead on to the reform of the European institutions. Besides the external issues that punctuated this meeting, nothing else emerged from it bar the genuine inability of the European institutions to make any headway on institutional matters. It was as if the idea was to better conceal the absence of any consensus on this issue and the inability to form a diplomatic counterbalance to the United States, which is acting as a mediator in the Middle East, even if it is quite laudable to want peace in the world, not least in this war-torn region.
Above and beyond this bitter admission, this Europe so often promised, which seeks to be close to and receptive to the peoples of Europe, would actually seem to me to be moving further away from this goal. Is wanting to get involved with everything and everyone, beginning with what is happening outside our border – when even the United Nations, whose task this actually is, cannot successfully do this – not a negation of this Europe which is supposed to be closer to the citizens? We would like to see similar zeal for action in the field when there are disasters in Europe, such as the storms of December 1999 or the sinking of the Erika.
One might wonder whether such an approach is relevant in terms of coming up with real solutions. As is the case at every summit, the newspapers reported on the hope and anguish raised by this summit, the prelude to the Treaty of Nice. Our debate today also has the same ring to it. The negotiators see the fact that there are malcontents on both sides as proof that they are on the way to striking the right balance. But in the end, as Commissioner Barnier has said, the aim is not to enhance the lives of our fellow citizens but to ensure the survival of the Community structure.
Four revisions in fifteen years have not improved matters, and now we are expected to believe that a charter or a constitution might do something to change things. On this basis, how can the Community act as a diplomatic entity on the international stage?
In conclusion, let us begin to do together those things that we can do well or better in line with our peoples’ wishes. Then and only then will it be time to deal with everything else."@en3
"(FR) Señor Presidente, señor Presidente del Consejo, señor Comisario, esa reunión oficiosa del Consejo en Biarritz hace esperar una reflexión a fondo y encaminada a preparar la cumbre de Niza, que debe propiciar la reforma de las instituciones europeas. Además de los incidentes exteriores que salpicaron esa reunión, lo único que de ella resultó fue una auténtica incapacidad de las instituciones europeas: incapacidad para hacer avanzar las cuestiones institucionales, como si se tratara de enmascarar mejor la ausencia de consenso a ese respecto, e incapacidad para hacer el contrapeso diplomático a los Estados Unidos, que desempeñan el papel de mediador en el Oriente Medio, aunque sea perfectamente loable desear la paz en el mundo y en particular en esa región tan afligida.
Aparte de esa amarga observación, esa Europa tan prometida, que quiere estar próxima a las poblaciones europeas y escucharlas, me parece, al contrario, que se aleja cada vez un poco más de ese objetivo. ¿Acaso no es la negación de esa Europa próxima querer ocuparse de todo y de todo el mundo, empezando por lo que ocurre en el exterior, cuando ni siquiera las Naciones Unidas, pese a que es su función, lo logran? Nos gustaría ver igual diligencia para estar presentes en el terreno de las catástrofes europeas, ya sea, por ejemplo, la tormenta de diciembre de 1999 o el naufragio del Erika.
Podemos preguntarnos por la pertinencia de semejante actitud en cuanto a su eficacia para encontrar soluciones reales. Como en todas las cumbres, las páginas de los periódicos transmitían las esperanzas y las angustias que inspira esa cumbre, preludio del Tratado de Niza. Por lo demás, nuestro debate de hoy presenta el mismo tono. Los descontentos de los dos extremos son la prueba para los negociadores de que avanzan hacia un equilibrio justo. Pero, a fin de cuentas, el objetivo no es, como ha dicho el Sr. Barnier, el de mejorar la vida de nuestros conciudadanos, sino el de garantizar la supervivencia de la organización comunitaria.
Las cosas no van mejor después de cuatro revisiones en quince años y se nos quiere hacer creer que una carta o una constitución podrían cambiar algo al respecto. A partir de eso, ¿qué hará entonces la Comunidad, como instancia diplomática en la escena internacional?
En conclusión, comencemos a hacer juntos lo que podemos hacer bien o mejor para con nuestras poblaciones. Entonces y sólo entonces será el momento de ocuparse de lo demás."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, tämä neuvoston ylimääräinen Biarritzin kokous herätti toiveita rohkeista ajatuksista, joilla valmisteltaisiin Nizzan kokousta, jonka olisi vietävä kohti Euroopan unionin toimielinten uudistamista. Tätä kokousta kehystäneiden ulkoisten tapahtumien lisäksi kävi valitettavasti ilmi ainoastaan unionin toimielinten todellinen kyvyttömyys: kyvyttömyys viedä institutionaalisia kysymyksiä eteenpäin aivan kuin yritettäisiin peitellä yhteisymmärryksen puutetta näissä aiheissa, sekä kyvyttömyys toimia diplomaattisena vastapainona Yhdysvalloille, joka toimii välittäjänä Lähi-idässä, vaikka onkin kaikin puolin hienoa haluta rauhaa maailmaan ja erityisesti tälle kovia kokeneelle alueelle.
Tästä seuraa karvas toteamus, että tämä Eurooppa, jota on kovasti lupailtu, jonka on haluttu olevan lähellä Euroopan kansoja ja kuuntelevan niitä, näyttääkin nyt jäävän yhä kauemmaksi tavoitteesta. Eikö se vie kaiken pohjan pois tältä läheisyyden Euroopalta, että halutaan huolehtia kaikesta ja kaikista, aina ulkoisista tapahtumista lähtien, vaikka YK:kaan, jonka tehtäviin asia kuuluu, ei pysty siihen? Haluaisimme, että oltaisiin yhtä innokkaasti mukana, kun Euroopassa tapahtuu katastrofeja, olivatpa ne esimerkiksi joulukuun 1999 myrskyn tai Erikan haaksirikon kaltaisia tapahtumia.
Voitaisiin pohtia jonkin toimen onnistumista sen mukaan, löydetäänkö sen avulla tehokkaasti todelliset ratkaisut. Kuten kaikissa huippukokouksissa, lehtien sivuilta oli luettavissa tämän Nizzan sopimusta edeltävän huippukokouksen herättämistä toiveista ja tuskista. Sitä paitsi meidän tämänpäiväistä keskusteluamme leimaavat samat tunnelmat. Molempien laitojen tyytymättömyys on osoitus siitä, että neuvottelijat ovat menossa kohti oikeaa tasapainoa. Kuitenkaan loppujen lopuksi tavoitteena ei ole parantaa kansalaistemme elämää, vaan taata yhteisöjärjestelmän säilyminen, kuten komission jäsen Barnier sanoi.
Asiat eivät ole paremmalla tolalla, kun 15 vuoden kuluessa on tehty neljä tarkistusta, ja meille halutaan uskotella, että peruskirjalla tai perustuslailla voitaisiin muuttaa jotakin. Miten yhteisö aikoo siis toimia tältä pohjalta diplomaattisena vaikuttajana kansainvälisellä areenalla?
Lopuksi sanoisin, että alkakaamme tehdä yhdessä sellaista, minkä voimme tehdä hyvin tai paremmin kansojamme kunnioittaen. Vasta sen jälkeen on aika huolehtia muusta."@fi5
"Signor Presidente, signor Presidente del Consiglio, signor Commissario, la riunione informale del Consiglio di Biarritz lasciava sperare in una riflessione approfondita tesa a preparare il Vertice di Nizza che deve portare alla riforma delle Istituzioni europee. Oltre agli incidenti esterni che hanno caratterizzato la riunione, purtroppo ne è emersa soltanto una reale incapacità delle Istituzioni europee: incapacità di far progredire le questioni istituzionali, come se si trattasse di mascherare meglio l'assenza di consenso su un argomento simile, e incapacità di fungere da contrappeso diplomatico agli Stati Uniti che svolgono il ruolo di mediatore nel Medio Oriente, anche se è perfettamente lodevole volere la pace nel mondo, nella fattispecie in questa regione tanto martoriata.
Al di là di questa amara constatazione, quest'Europa tanto promessa, che si vuole vicina e attenta alle popolazioni europee, mi pare viceversa allontanarsi sempre più da questo obiettivo. Non è forse la negazione di quest'Europa della vicinanza volersi occupare di tutto e di tutti, iniziando da ciò che avviene all'esterno, se nemmeno l'ONU, che pure deve farlo per proprio ruolo, ci riesce. Pertanto vorremmo vedere altrettanta presenza sul terreno delle catastrofi europee, che si tratti per esempio della tempesta del dicembre 1999 o del naufragio dell'
.
Si può interrogarsi sulla pertinenza di quest'atteggiamento rispetto alla sua efficacia nel trovare soluzioni reali. Come in ogni vertice, le pagine dei giornali prendevano atto delle speranze e delle angosce suscitate da un vertice che prelude al Trattato di Nizza. Il nostro dibattito odierno peraltro ha lo stesso tono. Gli scontenti delle due sponde per i negoziatori sono la dimostrazione che ci si sta avviando verso un giusto equilibrio. Infine, come ha detto il Commissario Barnier, l'obiettivo non è quello di migliorare la vita dei nostri concittadini, ma di garantire la sopravvivenza dell'organizzazione comunitaria.
Le cose non vanno meglio dopo quattro revisioni in quindici anni e ci si vuole far credere che una Carta o una Costituzione potrebbero modificare qualcosa. Su questa base come farà la Comunità a presentarsi come istanza diplomatica sulla scena internazionale?
Concludendo, iniziamo a fare insieme quanto si può bene o meglio fare nel rispetto delle nostre popolazioni. Allora, e soltanto allora, sarà il momento di occuparsi del resto."@it9
"Mr President, President-in-Office of the Council, Commissioner, the Informal Council Meeting at Biarritz raised hopes that in-depth consideration would be given to the preparation of the Nice summit, which is to lead on to the reform of the European institutions. Besides the external issues that punctuated this meeting, nothing else emerged from it bar the genuine inability of the European institutions to make any headway on institutional matters. It was as if the idea was to better conceal the absence of any consensus on this issue and the inability to form a diplomatic counterbalance to the United States, which is acting as a mediator in the Middle East, even if it is quite laudable to want peace in the world, not least in this war-torn region.
Above and beyond this bitter admission, this Europe so often promised, which seeks to be close to and receptive to the peoples of Europe, would actually seem to me to be moving further away from this goal. Is wanting to get involved with everything and everyone, beginning with what is happening outside our border – when even the United Nations, whose task this actually is, cannot successfully do this – not a negation of this Europe which is supposed to be closer to the citizens? We would like to see similar zeal for action in the field when there are disasters in Europe, such as the storms of December 1999 or the sinking of the Erika.
One might wonder whether such an approach is relevant in terms of coming up with real solutions. As is the case at every summit, the newspapers reported on the hope and anguish raised by this summit, the prelude to the Treaty of Nice. Our debate today also has the same ring to it. The negotiators see the fact that there are malcontents on both sides as proof that they are on the way to striking the right balance. But in the end, as Commissioner Barnier has said, the aim is not to enhance the lives of our fellow citizens but to ensure the survival of the Community structure.
Four revisions in fifteen years have not improved matters, and now we are expected to believe that a charter or a constitution might do something to change things. On this basis, how can the Community act as a diplomatic entity on the international stage?
In conclusion, let us begin to do together those things that we can do well or better in line with our peoples’ wishes. Then and only then will it be time to deal with everything else."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, de verwachtingen voor deze informele bijeenkomst van de Raad in Biarritz waren hooggespannen. Deze bijeenkomst diende ter voorbereiding op de Top van Nice, waarop de Europese instellingen hervormd moeten worden. Behalve de externe gebeurtenissen die deze bijeenkomst van glans voorzagen, is in Biarritz alleen gebleken dat de lidstaten niet in staat zijn om vooruitgang te boeken met betrekking tot de institutionele vraagstukken. Ze geven echter liever niet toe dat ze geen consensus konden bereiken over de verschillende kwesties en geen diplomatiek tegengewicht konden bieden aan de Verenigde Staten die als bemiddelaar optreden in het Midden-Oosten. Uiteraard is het zeer lovenswaardig naar vrede in de wereld, en met name in deze getroffen regio te streven.
Naast deze bittere constatering denk ik dat dit Europa vol beloftes, dat dichtbij de burgers zou moeten staan en naar hen zou moeten luisteren, zich juist steeds verder van deze doelstelling verwijdert. Hoe kan Europa dichtbij de burgers staan als het zich met alles en iedereen wil bemoeien, in de eerste plaats met hetgeen zich in het buitenland afspeelt? Europa begeeft zich zo op het terrein van de Verenigde Naties, die er zelf niet in slagen om overal aanwezig te zijn. Wij hadden liever gezien dat Europa meer moeite deed om aanwezig te zijn bij Europese rampen, zoals bijvoorbeeld de storm van december 1999 of de ondergang van de Erika.
Je kunt je afvragen of Europa zijn beleid moet voortzetten als het niet in staat is daadwerkelijke oplossingen te vinden. Zoals bij iedere top werden ook de verwachtingen en de gevoelens van vrees rondom de bijeenkomst van Biarritz, waarop de aanzet is gegeven tot het Verdrag van Nice, in de pers breed uitgemeten. Ook in ons debat van vandaag wordt uitvoerig op de positieve en negatieve ontwikkelingen ingegaan. Het misnoegen dat aan beide kanten bestaat, is voor de onderhandelaars het bewijs dat ze zich bewegen naar een rechtvaardig evenwicht. Het doel is niet zozeer het verbeteren van de levensomstandigheden van onze burgers, maar het instandhouden van de communautaire organisatie, zoals commissaris Barnier zojuist al zei.
Na vier Verdragswijzigingen in vijftien jaar is er nog altijd geen vooruitgang geboekt en nu wil men ons doen geloven dat een handvest of een grondwet voor verandering kan zorgen. Wat moet de Gemeenschap hiermee als diplomatieke instelling op het wereldtoneel?
Tot slot denk ik dat we in eerste instantie samen moeten werken aan wat het welzijn van onze volkeren ten goede kan komen of verbeteren en ons pas daarna met de buitenwereld moeten gaan bemoeien."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, esta reunião informal do Conselho em Biarritz fazia esperar uma reflexão aprofundada tendente a preparar a Cimeira de Nice, que deve conduzir à reforma das Instituições europeias. Independentemente dos incidentes externos que abrilhantaram essa reunião, dela apenas ressaltou, infelizmente, uma real incapacidade das Instituições europeias: incapacidade para fazer avançar as questões institucionais, como se se tratasse de camuflar melhor a ausência de consenso sobre a matéria, e incapacidade para fazer um contrapeso diplomático aos Estados Unidos, que desempenham o papel de mediador no Médio Oriente, apesar de ser perfeitamente louvável querer a paz no mundo, e nomeadamente naquela região tão castigada.
Para além desta amarga constatação, a Europa tão prometida, que se pretende próxima e à escuta das populações europeias, parece-me pelo contrário estar a afastar-se cada vez mais desse objectivo. Não será a negação dessa Europa de proximidade querer ocupar-se de tudo e de toda a gente, a começar pelo que se passa no exterior, quando a própria ONU, a quem cabe no entanto esse papel, não consegue? Gostaríamos de ver tanto zelo em estar presente no terreno das catástrofes europeias, como por exemplo a tempestade de Dezembro de 1999 ou o naufrágio do Erika.
Podemos interrogar-nos sobre a pertinência de tal atitude relativamente à sua eficácia em encontrar reais soluções. Como em qualquer cimeira, as páginas dos jornais faziam o rol das esperanças e das angústias suscitadas por essa cimeira, prelúdio do Tratado de Nice. O nosso debate de hoje possui aliás a mesma tonalidade. As insatisfações de ambos os extremos constituem a prova para os negociadores de que estão a encaminhar-se para um justo equilíbrio. Mas, afinal, como disse o senhor Comissário Barnier, o objectivo não é o de melhorar a vida dos nossos cidadãos mas sim o de assegurar a sobrevivência da organização comunitária.
As coisas não estão melhores após quatro revisões e quinze anos, e querem fazer-nos crer que uma Carta ou uma constituição poderiam alterar alguma coisa. Nessa base, como é que fará então a Comunidade, enquanto instância diplomática na cena internacional?
Para concluir, comecemos a fazer juntos aquilo que podemos fazer bem ou melhor no respeito das nossas populações. Então, e só então, será altura de nos ocuparmos do resto."@pt11
"Herr talman, herr rådsordförande, herr kommissionär! Detta informella rådsmöte i Biarritz lät oss hoppas på en fördjupad diskussion för att förbereda toppmötet i Nice, som skall leda till reformen av de europeiska institutionerna. Utöver de yttre händelser som utsmyckade detta möte, framkom tyvärr endast en verklig oförmåga bland de europeiska institutionerna: oförmågan att få de institutionella frågorna att göra framsteg, som om det handlade om att bättre maskera avsaknaden av konsensus i en sådan fråga, och oförmågan att utgöra den diplomatiska motvikten till Förenta staterna som spelar rollen av medlare i Mellanöstern, även om det är mycket lovvärt att vilja ha fred i världen, och särskilt i detta härjade område.
Utöver detta beska konstaterande förefaller detta så lovande Europa, som vill vara nära och lyssna till den europeiska befolkningen, i stället hela tiden avlägsna sig lite mer från denna målsättning. Är det inte ett förnekande av detta nära Europa att vilja ta hand om allt och alla, till att börja med det som händer utanför unionen, trots att till och med FN, som ändå har det som uppgift, inte själv lyckas med det? Vi skulle vilja se lika mycket otålighet när det gäller att vara närvarande vid europeiska katastrofer, vare sig det gäller exempelvis stormen i december 1999 eller
förlisning.
Man kan ifrågasätta det relevanta i en sådan åtgärd med tanke på hur effektiv den är för att hitta verkliga lösningar. Liksom vid varje toppmöte redogjorde tidningarna för förhoppningar och oro som detta toppmöte leder till, som en inledning till Nicefördraget. Vår debatt i dag har förresten samma stämning. De missnöjda på båda sidor är beviset för förhandlarna på att de är på väg mot en rättvis balans. Men avslutningsvis, såsom kommissionär Barnier sade, är målsättningen inte att förbättra livet för våra landsmän utan att garantera att gemenskapsorganisationen överlever.
Saker och ting blir inte bättre efter fyra revideringar på femton år, och man vill få oss att tro att en stadga eller en konstitution skulle kunna ändra på det. Hur kommer då gemenskapen att agera, utifrån denna grundval, i sin egenskap av diplomatisk instans på den internationella scenen?
Låt oss avslutningsvis börja att tillsammans göra vad vi kan göra bra eller bättre med respekt för våra befolkningar. Först då blir det dags att ta hand om resten."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Erikas"13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples