Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-24-Speech-2-018"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001024.2.2-018"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señora Presidenta, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Comisario, señorías, ha llegado la hora de la verdad. Tenemos que tomar decisiones en Niza para no poner en peligro la ampliación, que es nuestra gran prioridad.
Ha hablado el Presidente en ejercicio del Consejo del espíritu de Niza. No tenemos que matar de aburrimiento al espíritu de Niza y, por lo tanto, hay una prioridad fundamental en los 50 días que quedan: elevar la negociación al nivel político. Mejor sería que se hiciera públicamente, como la Convención, pero, en cualquier caso, no se puede volver a la formación de la Conferencia Intergubernamental que ha sido una noria durante nueve meses, sin avanzar para nada.
En relación con el informe que ha hecho el Presidente en ejercicio del Consejo, el Parlamento no tiene reivindicaciones fundamentales. Podemos ser hombres buenos en esta ocasión. Pero hay una cuestión básica que yo pediría al Presidente en ejercicio del Consejo que clarificara. El señor Comisario ha hablado de mayoría cualificada y codecisión. El señor Presidente en ejercicio del Consejo no lo ha hecho. Nosotros entendemos que la relación es automática: todo lo que pase a ser votado por mayoría cualificada en el Consejo, inmediatamente tiene que ser objeto también de codecisión con el Parlamento. Le agradecería al Presidente en ejercicio del Consejo que aclarara este extremo.
En segundo lugar, también le pediría que aclarara ante la Asamblea si en este momento está siendo objeto de debate en la Conferencia Intergubernamental el reparto de escaños en el Parlamento. Porque aquí se nos llena la boca criticando al Consejo -y es muy criticable a veces-, pero no debemos renunciar a nuestras propias responsabilidades. Yo ya he denunciado públicamente en este Pleno nuestra incapacidad para proceder al reparto de la escasez que supone la ampliación con 700 escaños. Creo que podemos dar ejemplo también, como hicimos en el pasado, repartiendo entre grandes y pequeños. Y pienso que en este momento no estamos cumpliendo con nuestras responsabilidades si no somos capaces de resolver este problema. Me dirijo particularmente a los Grupos, empezando por el PPE, que están bloqueando esta decisión en el Parlamento.
En siguiente lugar está el tema de la Carta de los Derechos Fundamentales. Si estamos todos de acuerdo en que la Carta es un documento muy importante, que suscribimos todos y que, además, es una seña de identidad colectiva, yo no acabo de entender qué vamos hacer con la Carta. ¿La vamos a guardar en un cajón? ¿La vamos a dejar para mejores tiempos? En mi opinión, debe ser el frontispicio de una futura Constitución, pero, de momento, lo que sí podemos hacer, y se puede conseguir en Niza perfectamente, es incluir la Carta en el Tratado, a través de un nexo muy elemental: el apartado 2 del artículo 6 del Tratado de la Unión Europea. Yo le pediría a la Comisión y al Consejo que se pronunciaran sobre este tema. Es un asunto importante para los que estamos y para los que pueden entrar.
En este sentido yo querría también dirigirme a mis colegas del Partido Popular Europeo -y le ruego al Sr. Poettering que me escuche- porque lo que defendemos en esta Asamblea lo tenemos que defender fuera. Y es absolutamente inaceptable que el partido del Sr. Berlusconi en la
italiana haya votado en contra de esta Carta y que un miembro de esta Asamblea haya utilizado un lenguaje pre o postfascista y tabernario en relación con la Carta. Tenemos que ser coherentes y defender la Carta aquí y en nuestra casa. Porque son valores fundamentales para todos.
Y, en este sentido, yo pediría que también hubiera un pronunciamiento claro sobre la propuesta que hacemos, que creemos que tiene sentido político.
Y, para terminar, dos últimos comentarios, señora Presidenta, en relación con cuestiones fundamentales de política exterior. Por una parte, la presencia del Presidente Kostunica fue un acontecimiento histórico. Lo que es importante es que ayudemos a los Balcanes a estabilizarse, no a desestabilizarse. Y en este sentido creo que tenemos que aplicar el mismo rasero a todos. No podemos pedir a Croacia que coopere con el Tribunal Internacional y no planteárselo a la República Federal de Yugoslavia. Tenemos que encontrar dinero -y ahí el Consejo tiene responsabilidades- para afirmar nuestra comunidad de valores y hacer una política equilibrada y de estabilización en los Balcanes.
Sobre Oriente Medio: es evidente que una de las causas de la situación -no la única, porque el tema es mucho más complejo- es que la Unión Europea, en el pasado, fue vetada en cuanto a su posibilidad de mediación. Hay que celebrar el paso que se ha dado, aunque sea en una situación en la que hacía falta compartir responsabilidades. Yo creo que nosotros tenemos que honrar nuestro compromiso en una de las situaciones más dramáticas que vivimos en este momento."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, hr. formand for Rådet, hr. kommissær, mine damer og herrer, sandhedens time er kommet. Vi skal træffe beslutninger i Nice for ikke at bringe udvidelsen, som er vores største prioritering, i fare.
Rådsformanden har talt om ånden fra Nice. Vi må ikke kede ånden fra Nice ihjel, og derfor er der en grundlæggende prioritering for de resterende 50 dage, nemlig at løfte forhandlingen op på politisk niveau. Det ville være bedst, om det kunne ske offentligt som med forsamlingen, men man kan under alle omstændigheder ikke endnu en gang afholde en regeringskonference, som har været en trædemølle i ni måneder, uden at komme et skridt fremad.
I forbindelse med rådsformandens redegørelse har Parlamentet ingen fundamentale krav. Vi kan være mæglere ved denne lejlighed. Men der er et grundlæggende spørgsmål, som jeg gerne vil bede rådsformanden om at opklare. Kommissæren har talt om kvalificeret flertal og fælles beslutningstagning. Det har rådsformanden ikke gjort. Vi synes, at der er en automatisk forbindelse: Alt det, der skal afgøres med kvalificeret flertal i Rådet, skal straks være genstand for fælles beslutningstagning sammen med Parlamentet. Jeg vil være rådsformanden taknemmelig, hvis han vil opklare dette punkt.
For det andet vil jeg også gerne anmode ham om at klargøre over for Parlamentet, om man for øjeblikket på regeringskonferencen drøfter mandatfordelingen i Parlamentet. For her kommer vi med meget kritik af Rådet - og den er ofte berettiget - men vi må ikke glemme vores eget ansvar. Jeg har allerede offentligt her på plenarmødet givet udtryk for, at vi ikke er i stand til at fordele den knaphed, som udvidelsen til 700 medlemmer betyder. Jeg mener også, at vi skal foregå med et godt eksempel, som vi har gjort tidligere, og foretage en fordeling mellem store og små. Og jeg finder ikke, at vi i dag lever op til vores ansvar, hvis vi ikke er i stand til at løse dette problem. Jeg henvender mig særligt til grupperne, begyndende med PPE-Gruppen, som blokerer for denne beslutning i Parlamentet.
Dernæst er der spørgsmålet om chartret om grundlæggende rettigheder. Hvis vi alle er enige i, at chartret er et meget vigtigt dokument, som vi alle skriver under på, og som desuden er et udtryk for fælles identitet, så forstår jeg ikke, hvad vi skal med chartret. Skal vi gemme det i en skuffe? Skal vi lade det ligge til bedre tider? Efter min mening skal det være spydspidsen for en senere forfatning, men det vi kan gøre i dag, og som sagtens kan opnås i Nice, er at indarbejde chartret i traktaten ved hjælp af et meget elementært bindeled, nemlig traktaten om Den Europæiske Unions artikel 6, stk. 2. Jeg vil gerne anmode Kommissionen og Rådet om at afgive en udtalelse herom. Det er et vigtigt spørgsmål for os, der er med, og for dem, der kommer med.
I den forbindelse vil jeg også gerne henvende mig til mine kolleger fra Det Europæiske Folkeparti - og jeg beder hr. Poettering om at lytte til mig - for det, vi forsvarer herinde i Parlamentet, skal vi også forsvare udenfor. Og det er helt uacceptabelt, at hr. Berlusconis parti i det italienske
har stemt imod dette charter, og at et medlem af Europa-Parlamentet har brugt et præ- eller postfascistisk sprog i forbindelse med chartret. Vi skal være konsekvente og forsvare chartret både her og derhjemme. For det drejer sig om grundlæggende værdier for alle.
Og i denne forbindelse anmoder jeg ligeledes om, at der kommer en klar udtalelse om det forslag, vi stiller, og som vi mener er politisk fornuftigt.
Og inden jeg slutter, fru formand, har jeg to afsluttende bemærkninger i forbindelse med grundlæggende udenrigspolitiske spørgsmål. På den ene side blev præsident Kostunicas tilstedeværelse en historisk begivenhed. Det er vigtigt, at vi hjælper Balkan med at stabilisere sig, og ikke med at destabilisere sig. Og i denne forbindelse mener jeg, at vi skal skære alle over én kam. Vi kan ikke bede Kroatien om at samarbejde med Den Internationale Domstol og ikke gøre det samme med Den Jugoslaviske Forbundsrepublik. Vi skal finde pengene - og her har Rådet et ansvar - for at bekræfte vores fælles værdigrundlag og føre en afbalanceret stabilitetspolitik på Balkan.
Om Mellemøsten: Det er klart, at en af årsagerne til situationen - ikke den eneste - for spørgsmålet er meget mere komplekst - er, at Den Europæiske Union tidligere er blevet forhindret i at mægle. Man må glæde sig over det skridt, der er taget, selv om det sker på et tidspunkt, hvor man burde deles om ansvaret. Jeg synes, at vi skal glæde os over vores forpligtelse i en af de mest dramatiske situationer, vi ser i dag."@da1
"Frau Präsidentin, Herr Ratspräsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren! Die Stunde der Wahrheit ist gekommen. Wir müssen in Nizza Entscheidungen treffen, um die Erweiterung, unsere große Priorität, nicht zu gefährden.
Der amtierende Ratspräsident sprach vom Geist von Nizza. Wir dürfen den Geist von Nizza nicht durch Verdruss abwürgen, und deshalb ist es in den verbleibenden 50 Tagen von erstrangiger Bedeutung, die Verhandlungen auf die politische Ebene zu heben. Noch besser wäre es, sie öffentlich zu führen, wie der Konvent es getan hat, aber auf keinen Fall darf man zur Bildung der Regierungskonferenz zurückkehren, die neun Monate lang nur eine Tretmühle war, ohne dass man auch nur im Geringsten vorangekommen wäre.
In Bezug auf den Bericht des amtierenden Ratspräsidenten hat das Parlament keine grundsätzlichen Forderungen. Diesmal können wir uns brav zeigen. Aber es gibt eine grundlegende Frage, die ich den Herrn Ratspräsidenten zu klären bitte. Der Herr Kommissar hat von qualifizierter Mehrheit und von Mitentscheidung gesprochen. Der amtierende Ratspräsident nicht. Wir meinen, dass es einen automatischen Zusammenhang gibt: Alles, worüber im Rat mit qualifizierter Mehrheit abgestimmt wird, muss unmittelbar auch Gegenstand der Mitentscheidung durch das Parlament sein. Ich wäre dem amtierenden Ratspräsidenten dankbar, wenn er diesen Punkt klarstellen würde.
Zweitens möchte ich ihn auch bitten, vor dem Parlament zu erläutern, ob die Sitzverteilung im Parlament derzeit Gegenstand der Debatte auf der Regierungskonferenz ist. Denn hier kritisieren wir vollmundig den Rat – und er ist zuweilen wirklich sehr kritikwürdig –, aber wir dürfen uns nicht unserer eigenen Verantwortung entziehen. Ich habe in diesem Plenum bereits öffentlich unsere Unfähigkeit beklagt, die Reduzierung bei der Sitzverteilung vorzunehmen, die bei den 700 Sitzen aufgrund der Erweiterung notwendig wird. Wir können durchaus, wie wir es in der Vergangenheit getan haben, auch ein Beispiel geben, indem wir zwischen Großen und Kleinen aufteilen. Ich denke, dass wir gegenwärtig nicht unserer Verantwortung gerecht werden, wenn wir nicht imstande sind, dieses Problem zu lösen. Ich wende mich insbesondere an jene Fraktionen, angefangen bei der PPE, die diese Entscheidung im Parlament blockieren.
Das nächste Thema ist die Charta der Grundrechte. Wenn wir uns alle darin einig sind, dass die Charta ein sehr bedeutsames Dokument ist, hinter dem wir alle stehen und das außerdem ein kollektives Identitätsmerkmal darstellt, dann frage ich mich, was wir mit der Charta zu tun gedenken. Wollen wir sie in einer Schublade aufbewahren? Wollen wir sie für bessere Zeiten auf Eis legen? Meiner Meinung nach muss sie das Frontispiz einer künftigen Verfassung sein, aber was wir im Moment tun können und was man in Nizza durchaus erreichen kann, ist, die Charta über einen ganz elementaren Zusammenhang – Artikel 6 Absatz 2 des Vertrags über die Europäische Union – in den Vertrag aufzunehmen. Ich möchte die Kommission und den Rat ersuchen, sich dazu zu äußern. Es ist eine wichtige Angelegenheit sowohl für uns als auch für diejenigen, die uns gegebenenfalls beitreten.
In diesem Sinne möchte ich mich auch an meine Kolleginnen und Kollegen von der Europäischen Volkspartei wenden – und ich bitte Herrn Poettering, dass er mir zuhört –, denn wofür wir in diesem Parlament eintreten, das müssen wir auch draußen vertreten. Es ist völlig unannehmbar, dass die Partei von Herrn Berlusconi in der italienischen
gegen diese Charta gestimmt hat und sich ein Mitglied dieses Parlaments im Zusammenhang mit der Charta in Stammtischmanier einer prä- oder postfaschistischen Sprache bedient hat. Wir müssen folgerichtig handeln und die Charta hier und bei uns zu Hause verteidigen. Denn es handelt sich um Grundwerte, die für alle gelten.
In diesem Sinne würde ich auch um eine klare Aussage zu unserem Vorschlag bitten, der nach unserer Meinung politisch vernünftig ist.
Zum Abschluss zwei letzte Bemerkungen im Zusammenhang mit zwei außenpolitischen Grundfragen. Einerseits war die Anwesenheit von Präsident Kostunica ein historisches Ereignis. Wichtig ist, dass wir zur Stabilisierung des Balkans und nicht zu seiner Destabilisierung beitragen. Und diesbezüglich glaube ich, dass für alle die gleichen Maßstäbe gelten müssen. Wir können nicht Kroatien auffordern, mit dem Internationalen Gerichtshof zusammenzuarbeiten, und nicht dasselbe von der Bundesrepublik Jugoslawien verlangen. Wir müssen Geld aufbringen – und dabei hat der Rat eine Verantwortung –, um unsere Wertegemeinschaft zu bekräftigen und eine ausgewogene Politik zur Stabilisierung des Balkans zu verfolgen.
Zum Nahen Osten: Es ist offensichtlich, dass eine der Ursachen für die Situation – nicht die einzige, denn das Thema ist weitaus komplizierter – darin besteht, dass die Europäische Union in der Vergangenheit daran gehindert wurde, ihre Möglichkeiten zur Vermittlung wahrzunehmen. Man muss über den vollzogenen Schritt froh sein, selbst in einer Lage, in der es notwendig gewesen wäre, gemeinsam Verantwortung zu übernehmen. Ich glaube, dass wir unser Engagement in einer äußerst dramatischen Situation, wie wir sie derzeit erleben, durch Taten untermauern müssen."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύοντα του Συμβουλίου, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, η ώρα της αλήθειας έφτασε. Πρέπει να λάβουμε αποφάσεις στη Νίκαια, για να μην θέσουμε σε κίνδυνο τη διεύρυνση, που είναι η μεγάλη μας προτεραιότητα.
Ο Πρόεδρος του Συμβουλίου μίλησε για το πνεύμα της Νίκαιας. Δεν πρέπει να καταστρέψουμε από ανία το πνεύμα της Νίκαιας, γι’ αυτό και η βασική προτεραιότητα για τις 50 ημέρες που απομένουν είναι η αναγωγή των διαπραγματεύσεων σε πολιτικό επίπεδο. Θα ήταν καλύτερο να διεξάγονταν δημόσια, όπως η Σύμβαση, αλλά, εν πάση περιπτώσει, δεν είναι δυνατόν να επιστρέψουμε στο σχήμα της Διακυβερνητικής Διάσκεψης, που ήταν ένα μαγγανοπήγαδο επί εννέα μήνες, χωρίς καμία πρόοδο.
Σχετικά με την έκθεση που εκπόνησε ο Πρόεδρος του Συμβουλίου, το Κοινοβούλιο δεν έχει ουσιαστικές διεκδικήσεις. Μπορούμε να φανούμε καλοί σ’ αυτή την περίπτωση. Υπάρχει όμως ένα βασικό ερώτημα που θα ζητούσα από τον Πρόεδρο του Συμβουλίου να το διευκρινίσει. Ο κ. Επίτροπος μίλησε για ειδική πλειοψηφία και συναπόφαση. Ο κ. Πρόεδρος του Συμβουλίου δεν έκανε το ίδιο. Εμείς θεωρούμε ότι η συνεπαγωγή είναι αυτόματη: οτιδήποτε καταλήγει να εγκριθεί με ειδική πλειοψηφία στο Συμβούλιο, πρέπει αμέσως να αποτελεί αντικείμενο συναπόφασης με το Κοινοβούλιο. Θα ήμουν ευγνώμων στον Πρόεδρο του Συμβουλίου αν διευκρίνιζε την ακραία αυτή θέση.
Επιπλέον, θα ήθελα επίσης να του ζητήσω να διευκρινίσει ενώπιον της Συνέλευσης αν αυτή τη στιγμή η κατανομή των εδρών στο Κοινοβούλιο αποτελεί αντικείμενο συζήτησης της Διακυβερνητικής Διάσκεψης. Γιατί εδώ μέσα μας γεμίζει αγαλλίαση η άσκηση κριτικής στο Συμβούλιο - και είναι φορές που είναι πολύ κατακριτέο - αλλά δεν πρέπει να αποποιούμαστε και τις δικές μας ευθύνες. Έχω ήδη καταγγείλει δημόσια στην Ολομέλεια την ανικανότητά μας να προβούμε στην κατανομή των λιγοστών εδρών που συνεπάγεται μια διεύρυνση σε 700 μέλη. Πιστεύω ότι μπορούμε να δώσουμε και πάλι το παράδειγμα, όπως έχουμε πράξει και στο παρελθόν, κάνοντας την κατανομή μεταξύ μεγάλων και μικρών. Πιστεύω δε ότι αυτή τη στιγμή δεν εκπληρώνουμε τις υποχρεώσεις μας, εάν δεν είμαστε ικανοί να λύσουμε αυτό το πρόβλημα. Απευθύνομαι ιδιαίτερα στις Ομάδες, αρχίζοντας από την ΕΛΚ, που παρεμποδίζουν αυτήν την απόφαση του Κοινοβουλίου.
Στη συνέχεια, έχουμε το θέμα του Χάρτη των θεμελιωδών δικαιωμάτων. Αν είμαστε όλοι σύμφωνοι ότι ο Χάρτης είναι ένα έγγραφο πολύ σημαντικό, που το προσυπογράφουμε όλοι και, επιπλέον, αποτελεί ένα στοιχείο συλλογικής ταυτότητας, τότε δεν μπορώ να καταλάβω τι πρόκειται να κάνουμε με το Χάρτη. Θα τον φυλάξουμε σε κάποιο συρτάρι; Θα τον αφήσουμε για καλύτερες εποχές; Κατά τη γνώμη μου, πρέπει να αποτελέσει το προοίμιο του μελλοντικού Συντάγματος, αλλά, για την ώρα, αυτό που σίγουρα μπορούμε να κάνουμε και που μπορεί να γίνει εξαιρετικά καλά στη Νίκαια είναι να συμπεριλάβουμε το Χάρτη στη Συνθήκη, μέσω μιας πολύ βασικής σύνδεσης: της παραγράφου 2 του άρθρου 6 της Συνθήκης για την Ευρωπαϊκή Ένωση. Θα ζητούσα από την Επιτροπή και το Συμβούλιο να τοποθετηθούν πάνω σ’ αυτό το θέμα. Πρόκειται για ένα σημαντικό ζήτημα για μας που είμαστε ήδη μέλη και για αυτούς που θέλουν να ενταχθούν.
Με αυτή την έννοια θα ήθελα να απευθυνθώ επίσης στους συναδέλφους μου του Ευρωπαϊκού Λαϊκού Κόμματος - και παρακαλώ τον κ. Poettering να με ακούσει - επειδή ό,τι υπερασπίζουμε μέσα σε αυτή τη Συνέλευση πρέπει το υπερασπίζουμε και έξω. Και είναι εντελώς απαράδεκτο το γεγονός ότι το κόμμα του κυρίου Μπερλουσκόνι στην ιταλική
καταψήφισε τον Χάρτη και ότι ένα μέλος αυτής της Συνέλευσης χρησιμοποίησε μια γλώσσα προ- ή μεταφασιστική και αγοραία αναφορικά με τον Χάρτη. Θα πρέπει να είμαστε ενωμένοι και να υπερασπιζόμαστε τον Χάρτη εδώ και στο σπίτι μας. Γιατί πραγματεύεται αξίες βασικές για όλους μας.
Και, από αυτήν την άποψη, θα ζητούσα επίσης να υπάρξει μια ξεκάθαρη τοποθέτηση πάνω στην πρόταση που κάνουμε, η οποία πιστεύουμε ότι έχει πολιτική σημασία.
Τελειώνοντας, δύο τελευταία σχόλια, κυρία Πρόεδρε, σε σχέση με βασικά ζητήματα της εξωτερικής πολιτικής. Από τη μια μεριά, η ανάληψη της εξουσίας από τον Πρόεδρο Κοστούνιτσα ήταν ένα ιστορικό γεγονός. Το σημαντικό είναι να βοηθήσουμε τα Βαλκάνια να σταθεροποιηθούν και όχι να αποσταθεροποιηθούν. Και επ’ αυτού πιστεύω ότι πρέπει να εφαρμόσουμε το ίδιο μέτρο για όλους. Δεν μπορούμε να ζητάμε από την Κροατία να συνεργαστεί με το Διεθνές Δικαστήριο και να μην εφαρμόζουμε κάτι τέτοιο στην περίπτωση της Ομοσπονδιακής Δημοκρατίας της Γιουγκοσλαβίας. Πρέπει να βρούμε τα χρήματα - και αυτό είναι ευθύνη του Συμβουλίου - για να ενισχύσουμε την κοινότητα αξιών μας και να εφαρμόσουμε μια ισορροπημένη πολιτική σταθεροποίησης στα Βαλκάνια.
Για τη Μέση Ανατολή: είναι προφανές ότι ένα από τα αίτια της κατάστασης - όχι το μοναδικό, καθότι το θέμα είναι πολύ πιο περίπλοκο - είναι ότι κατά το παρελθόν ασκήθηκε το δικαίωμα της αρνησικυρίας αναφορικά προς την δυνατότητα της Ευρωπαϊκής Ένωσης να μεσολαβήσει. Πρέπει να επικροτήσουμε το βήμα που έγινε, αν και επρόκειτο για μια κατάσταση που χρειαζόταν καταμερισμό των ευθυνών. Πιστεύω ότι πρέπει να τιμήσουμε τη δέσμευσή μας σε μια από τις πλέον δραματικές καταστάσεις που ζούμε αυτή τη στιγμή."@el8
"Madam President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, the moment of truth has arrived. We have to make decisions in Nice to avoid endangering enlargement, which is our main priority.
The President-in-Office of the Council has spoken of the spirit of Nice. We must not kill the spirit of Nice with boredom, and we therefore have an essential priority in the remaining 50 days: to bring negotiations to a political level. It would be better if this were done publicly as in the case of the Convention, but in any event, we cannot once again restructure the Intergovernmental Conference, which has been treading water for nine months without making any progress at all.
With regard to the report by the President-in-Office of the Council, Parliament has no essential criticisms. We can be nice for once. There is one basic issue, however, that I would like the President-in-Office of the Council to clarify. The Commissioner has talked about qualified majorities and codecision. The President-in-Office of the Council has not. Our understanding is that the relationship is automatic: anything voted upon by qualified majority in the Council must immediately also be subject to codecision with Parliament. I would be grateful if the President-in-Office of the Council could clarify this point.
Secondly, I would also ask him to clarify for the Assembly whether the distribution of seats in Parliament is currently a topic for debate at the Intergovernmental Conference, because here we are doing nothing but criticise the Council – which sometimes gives us ample cause for criticism – but we must not neglect our own responsibilities. I have already publicly condemned, here in this Chamber, our inability to distribute the small increase to 700 seats. I think we can also set an example, as we have done in the past, by distributing between large and small countries. I also think that we are not currently fulfilling our responsibilities if we are not capable of solving this problem. I am particularly addressing the groups that are blocking this decision in Parliament, starting with the Group of the European People’s Party (Christian Democrats) and European Democrats.
Then there is the matter of the Charter of Fundamental Rights. If we all agree that the Charter is a very important document, which we all support and which, furthermore, is a symbol of collective identity, I cannot understand what we are going to do with the Charter. Are we going to keep it in a box? Are we going to save it for a rainy day? In my opinion, it should be the frontispiece of a future Constitution, but at the moment, what we could do and what could easily be achieved in Nice, is to include the Charter in the Treaty by means of an extremely simple link: Article 6(2) of the Treaty on European Union. I would ask the Commission and the Council to make a statement on this matter. This is an important topic for current and future Member States.
In this respect I would also like to address my colleagues in the European People’s Party – and I would ask Mr Poettering to listen to me – because what we advocate in this Assembly, we should also advocate outside it. It is also absolutely unacceptable that Mr Berlusconi’s party in the Italian Parliament voted against this Charter and that a Member of this Assembly used coarse, pre or post-fascist language in relation to the Charter. We must be coherent and uphold the Charter here and in our own national parliaments. We must do so because these values are essential for everyone.
In this respect, I would also ask that a clear announcement be made regarding the proposal we are making, as we believe it makes political sense.
In conclusion, Madam President, two final comments regarding fundamental matters of external policy. On the one hand, the presence of President Kostunica was an historic event. The important thing is that we help the Balkans to achieve stability, not instability. To this end, I believe that we should apply the same standards to all. We cannot ask Croatia to cooperate with the International Court and not demand the same of the Federal Republic of Yugoslavia. We must find money – and here the Council has responsibilities – to assert our community of values and create a balanced, stabilising policy in the Balkans.
With regard to the Middle East, it is clear that one of the causes of the situation – not the only cause, as this matter is far more complex – is that the European Union in the past was vetoed as a potential mediator. The step that has been taken should be applauded, although it was in a situation in which responsibilities had to be shared. I believe that we must honour our commitment in one of the most tragic situations we are experiencing today."@en3
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, totuuden aika on koittanut. Meidän on tehtävä päätöksiä Nizzassa, jotta laajentuminen, joka on meille ensisijainen asia, ei vaarantuisi.
Neuvoston puheenjohtaja puhui Nizzan hengestä. Emme saa tukahduttaa kuoliaaksi Nizzan henkeä, ja niinpä eräs ensisijainen asia on keskeinen 50:n jäljellä olevan päivän aikana: neuvottelujen nostaminen poliittiselle tasolle. Olisi parempi, että tämä tehtäisiin julkisesti, kuten valmistelukunnan työ, mutta missään tapauksessa ei voida muodostaa uudelleen hallitustenvälistä konferenssia, joka on junnannut paikoillaan yhdeksän kuukautta.
Parlamentilla ei juuri ole vaatimuksia neuvoston puheenjohtajan antamasta julkilausumasta. Tällä kertaa voimme olla kilttejä. On kuitenkin yksi perusluonteinen kysymys, johon pyytäisin neuvoston puheenjohtajalta selvennystä. Komission jäsen puhui määräenemmistöstä ja yhteispäätöksestä. Neuvoston puheenjohtaja ei puhunut niistä. Mielestämme niiden suhde on automaattinen: kaikesta, mistä äänestetään neuvostossa määräenemmistöllä, on välittömästi päätettävä yhteispäätöksellä parlamentin kanssa. Olisin neuvoston puheenjohtajalle kiitollinen, jos hän voisi selventää tätä seikkaa.
Toiseksi pyytäisin häntä myös selvittämään parlamentille, keskustellaanko hallitustenvälisessä konferenssissa parhaillaan parlamentin paikkajaosta. Nimittäin arvostelemme täällä suu vaahdossa neuvostoa – ja siitä löytyy toisinaan paljonkin arvosteltavaa – mutta emme saa kieltää omaa vastuutamme. Olen jo moittinut julkisesti tässä täysistunnossa sitä, ettemme kykene sopimaan sellaisestakaan asiasta kuin parlamentin 700 paikan jakamisesta laajentumisen myötä. Voimme mielestäni näyttää esimerkkiä myös jakamalla paikat suurten ja pienten välillä, kuten aiemmin teimme. Olen sitä mieltä, ettemme täytä velvollisuuttamme, ellemme kykene ratkaisemaan tätä ongelmaa. Osoitan sanani erityisesti niille ryhmille, alkaen PPE-ryhmästä, jotka jarruttavat tätä päätöstä parlamentissa.
Seuraavana asiana on perusoikeuskirja. Jos me kaikki kerran olemme samaa mieltä siitä, että perusoikeuskirja on erittäin tärkeä asiakirja, että me kaikki allekirjoitamme sen ja että se on lisäksi osoitus yhteisestä identiteetistä, en voi käsittää, mitä oikein teemme perusoikeuskirjalla. Aiommeko säilyttää sitä jääkaapissa? Aiommeko jättää sen parempien aikojen varalle? Mielestäni sen täytyy olla tulevan perustuslain kansilehti, mutta tässä vaiheessa voimme kylläkin – ja se on täysin mahdollista Nizzassa – sisällyttää perusoikeuskirjan perustamissopimukseen erittäin perusluonteisen yhdyssiteen kautta: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan kautta. Pyytäisin komissiota ja neuvostoa ottamaan kantaa tähän asiaan. Se on erittäin tärkeä asia unionin nykyisille ja tuleville jäsenvaltioille.
Tältä osin haluaisin osoittaa sanani myös Euroopan kansanpuolueen kollegoilleni – ja kehotan jäsen Poetteringia kuuntelemaan minua – sillä meidän pitää puolustaa parlamentin ulkopuolellakin sitä, mitä puolustamme parlamentissa. Ei voida missään nimessä hyväksyä sitä, että jäsen Berlusconin puolue äänesti Italian edustajainhuoneessa perusoikeuskirjaa vastaan ja että eräs tämän parlamentin jäsen puhui perusoikeuskirjasta esi- tai jälkifasistiseen ja halpamaiseen sävyyn. Meidän on oltava johdonmukaisia ja puolustettava perusoikeuskirjaa täällä ja kotonamme. Kyse on nimittäin kaikille kuuluvista perusarvoista.
Tältä osin pyytäisin myös selkeää kantaa tekemäämme ehdotukseen, joka on mielestämme poliittisesti järkevä.
Arvoisa puhemies, tekisin lopuksi kaksi huomautusta keskeisistä ulkopoliittisista kysymyksistä. Yhtäältä presidentti Koštunican valinta oli historiallinen tapahtuma. On tärkeää, että edistämme Balkanin alueen vakautta, emme sen epävakautta. Tältä osin olen sitä mieltä, että meidän täytyy kohdella kaikkia saman mittapuun mukaan. Emme voi pyytää Kroatiaa tekemään yhteistyötä kansainvälisen tuomioistuimen kanssa ja olla pyytämättä sitä Jugoslavian liittotasavallalta. Meidän on löydettävä varoja – ja neuvostolla on vastuu tässä – voidaksemme vahvistaa arvoihin perustuvaa yhteisöämme ja harjoittaaksemme tasapainoista ja vakauttavaa politiikkaa Balkanin alueella.
Lähi-idän osalta on selvää, että yksi tilanteen syistä – ei ainoa, koska asia on paljon tätä monimutkaisempi – on se, että Euroopan unionilta evättiin aiemmin mahdollisuus toimia välittäjänä. Meidän on oltava tyytyväisiä edistysaskeleeseen, vaikka se otettiinkin tilanteessa, jossa vastuu oli jaettava. Olen sitä mieltä, että meidän täytyy noudattaa sitoumustamme tässä erittäin dramaattisessa tilanteessa."@fi5
"Madame la Présidente, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs les Députés, l'heure de vérité a sonné. Nous devons prendre des décisions à Nice pour ne pas mettre en péril l'élargissement, notre grande priorité.
Le président en exercice du Conseil a parlé de l'esprit de Nice. Comme nous ne devons pas faire mourir d'ennui l'esprit de Nice, notre priorité fondamentale pendant les 50 jours qui restent sera d'élever les négociations au niveau politique. Le mieux serait de le faire publiquement, comme la Convention, mais de toute façon, on ne peut pas revenir à la constitution de la Conférence intergouvernementale qui a été une foire pendant neuf mois, sans qu'aucun progrès n'ait été fait.
En ce qui concerne le rapport fait par le président en exercice du Conseil, le Parlement n'a pas de revendications fondamentales. Nous pouvons faire preuve de bonne volonté en cette occasion. Mais il y a une question de base que je voudrais demander au président en exercice du Conseil de clarifier. Le commissaire a parlé de majorité qualifiée et de codécision. Le président en exercice du Conseil ne l'a pas fait. Nous pensons que la relation est automatique : tout ce qui va être voté à la majorité qualifiée par le Conseil doit immédiatement faire l'objet d'une codécision avec le Parlement également. Je serais reconnaissant au président en exercice du Conseil de clarifier ce point.
En deuxième lieu, je voudrais également lui demander de dire clairement devant l'Assemblée si, à l'heure actuelle, la répartition des sièges au Parlement fait l'objet d'un débat à la Conférence intergouvernementale. Parce qu'ici nous avons plein de critiques à formuler à l'encontre du Conseil - qui est parfois très critiquable - mais nous ne devons pas renoncer à nos propres responsabilités. J'ai déjà dénoncé publiquement devant cette Assemblée notre incapacité à procéder à la répartition du nombre insuffisant de sièges qu'implique l'élargissement avec 700 sièges. Je pense que nous pouvons également donner l'exemple, comme par le passé, en les répartissant entre les grands et les petits. J'estime qu'à l'heure actuelle nous n'assumons pas nos responsabilités si nous ne sommes pas capables de résoudre ce problème. Je m'adresse tout particulièrement aux groupes, en commençant par le PPE, qui bloquent cette décision au Parlement.
Ensuite vient la question de la Charte des droits fondamentaux. Si nous sommes tous d'accord sur le fait que la Charte est un document très important, auquel nous souscrivons tous et qui constitue en outre un signe d'identité collective, je ne vois pas très bien ce que nous allons faire de la Charte. Allons-nous la laisser au fond d'un tiroir ? Allons-nous la garder pour des temps meilleurs ? À mon avis, elle doit être le frontispice d'une future constitution mais, pour l'instant, tout ce que nous pouvons faire, et pouvons parfaitement obtenir à Nice, est d'inclure la Charte dans le Traité, grâce à un lien très élémentaire : l'article 6, paragraphe 2, du traité sur l'Union européenne. Je voudrais demander à la Commission et au Conseil de se prononcer sur cette question. C'est une question très importante pour ceux qui sont là et pour ceux qui pourraient entrer.
En ce sens, je voudrais également m'adresser à mes collèges du parti populaire européen - et je demande à M. Poettering de m'écouter - car ce que nous défendons dans cette Assemblée, nous devons le défendre en dehors. Et il est tout à fait inacceptable que le parti de M. Berlusconi dans la
italienne ait voté contre cette Charte et qu'un membre de cette Assemblée ait tenu des propos pré- ou post-fascistes et grossiers à l'encontre de la Charte. Nous devons nous montrer cohérents et défendre la Charte ici et dans notre propre pays. Parce que ce sont des valeurs fondamentales pour tous.
Dans ce sens, je voudrais également demander que l'on se prononce clairement sur la proposition que nous faisons et qui, à notre avis, a un sens politique.
Pour terminer, deux derniers commentaires, Madame la Présidente, par rapport à des questions fondamentales de politique extérieure. D'une part, la présence du président Kostunica est un événement historique. L'important est que nous aidions les Balkans à se stabiliser et non l'inverse. Je pense dès lors que nous devons mettre tout le monde sur le même pied. Nous ne pouvons pas demander à la Croatie de coopérer avec le Tribunal international et ne pas faire de même avec la République fédérale de Yougoslavie. Nous devons trouver de l'argent - et là le Conseil doit assumer ses responsabilités - pour affirmer notre communauté de valeurs et mettre en œuvre une politique équilibrée et de stabilisation dans les Balkans.
Par rapport au Moyen Orient : il est évident que l'une des causes de la situation - pas la seule, car le problème est beaucoup plus complexe - est que, par le passé, la possibilité de médiation de l'Union européenne était rejetée. Il faut se réjouir du pas en avant qui a été fait, même si c'était dans une situation dans laquelle il fallait partager des responsabilités. Je pense que nous devons honorer notre engagement dans l'une des situations les plus dramatiques que nous connaissons à l'heure actuelle."@fr6
"Signora Presidente, signor Presidente in carica del Consiglio, signor Commissario, onorevoli colleghi, è giunta l'ora della verità. A Nizza dobbiamo decidere per non mettere a repentaglio l'ampliamento, la nostra grande priorità.
Il Presidente in carica del Consiglio ha parlato dello spirito di Nizza. Spirito che non va affogato nella noia e, pertanto, per i cinquanta giorni restanti abbiamo una priorità fondamentale: far salire il negoziato al livello politico. Sarebbe meglio farlo pubblicamente, come nel caso della Convenzione, ma comunque non si può certo pensare di tornare al sistema della Conferenza intergovernativa, un tormentone che si trascina da nove mesi senza alcun risultato.
Passando alla relazione presentata dal Presidente in carica del Consiglio, il Parlamento non ha rivendicazioni di sostanza. In questo caso, possiamo fare la figura dei buoni. Esiste però una questione fondamentale che chiedo al Presidente in carica del Consiglio di voler chiarire. Il Commissario ha parlato di maggioranza qualificata e di codecisione. Il Presidente in carica del Consiglio no. A noi il legame pare automatico: tutto ciò che verrà votato a maggioranza qualificata in seno al Consiglio dovrà essere immediatamente oggetto di codecisione con il Parlamento. Sarei grato al Presidente in carica di voler chiarire questo aspetto.
In secondo luogo, le domanderei anche di chiarire all'Assemblea se, allo stato attuale, la suddivisione dei seggi del Parlamento sia oggetto di discussione in seno alla Conferenza intergovernativa, perché qui ci riempiamo tutti la bocca con le critiche al Consiglio – che qualche volta presta davvero il fianco -, ma non possiamo abdicare alle nostre responsabilità. Io ho già denunciato pubblicamente dinanzi a questa Plenaria la nostra incapacità di procedere alla suddivisione della penuria che risulta dall’aver fissato a 700 il numero dei seggi dopo l’ampliamento. Come abbiamo già fatto in passato, credo che potremmo dare un esempio con una ripartizione fra grandi e piccoli. Credo che allo stato attuale stiamo disattendendo le nostre responsabilità se non siamo in grado di trovare una soluzione al problema. Mi rivolgo in particolare ai gruppi, a iniziare dal PPE, che stanno bloccando questa decisione in seno al Parlamento.
In secondo luogo, la questione della Carta dei diritti fondamentali. Se da un lato conveniamo tutti che la Carta sia un documento molto importante, che tutti sottoscriviamo e che, inoltre, rappresenta il simbolo di un'identità collettiva, allora proprio non riesco a capire che cosa abbiamo intenzione di farne. Metterla in un cassetto? Lasciarla decantare in attesa di tempi migliori? A mio avviso, la Carta deve costituire il frontespizio di una futura Costituzione, ma c'è qualcosa che si può fare già allo stato attuale, e che si può fare benissimo a Nizza: includere la Carta nel Trattato in base a un nesso del tutto elementare – l'articolo 6, paragrafo 2 del TUE. Domando alla Commissione e al Consiglio di pronunciarsi al riguardo. E' un tema essenziale per chi già c'è e per chi ci eventualmente aderirà.
In questo senso, mi rivolgo anche ai colleghi del PPE – e chiedo all'onorevole Poettering di ascoltarmi –, dal momento che ciò che difendiamo in questa Assemblea va difeso anche all'esterno. Ed è totalmente inaccettabile che in Italia il partito dell'onorevole Berlusconi abbia votato contro la Carta alla Camera dei Deputati, o che un membro della nostra Assemblea abbia utilizzato un linguaggio pre o post-fascista e dozzinale parlando di questa Carta. Bisogna essere coerenti e difendere la Carta qui e a casa nostra. Perché si tratta di valori fondamentali per tutti noi.
Sempre in questo senso, chiedo inoltre un pronunciamento chiaro sulla nostra proposta, che a nostro avviso ha senso sul piano politico.
Per concludere due ultime osservazioni, signora Presidente, rispetto a temi fondamentali di politica estera. Da un lato, la presenza del Presidente Kotunica ha rappresentato un evento storico. E' essenziale contribuire alla stabilizzazione dei Balcani, e non alla loro destabilizzazione. Ma in questo senso occorre applicare a tutti lo stesso metro. Non si può chiedere alla Croazia di cooperare con il Tribunale penale internazionale e non chiedere altrettanto alla Repubblica federale di Iugoslavia. Occorre reperire i fondi – e qui vi sono responsabilità del Consiglio – per affermare la nostra comunità di valori e per condurre nei Balcani una politica equilibrata e di stabilizzazione.
Passando ora al Medio Oriente, è chiaro che una delle cause dell'attuale situazione – non l'unica, dal momento che il tema è ben più complesso – è che l'Unione europea, in passato, si sia vista bloccata dal veto nella sua capacità di mediazione. Va salutato il passo compiuto ora, anche se in una situazione in cui ciascuno doveva assumersi la propria responsabilità. Credo sia nostro dovere onorare l'impegno che abbiamo assunto in una delle situazioni più drammatiche vissute in questo momento."@it9
"Madam President, Mr President-in-Office of the Council, Commissioner, ladies and gentlemen, the moment of truth has arrived. We have to make decisions in Nice to avoid endangering enlargement, which is our main priority.
The President-in-Office of the Council has spoken of the spirit of Nice. We must not kill the spirit of Nice with boredom, and we therefore have an essential priority in the remaining 50 days: to bring negotiations to a political level. It would be better if this were done publicly as in the case of the Convention, but in any event, we cannot once again restructure the Intergovernmental Conference, which has been treading water for nine months without making any progress at all.
With regard to the report by the President-in-Office of the Council, Parliament has no essential criticisms. We can be nice for once. There is one basic issue, however, that I would like the President-in-Office of the Council to clarify. The Commissioner has talked about qualified majorities and codecision. The President-in-Office of the Council has not. Our understanding is that the relationship is automatic: anything voted upon by qualified majority in the Council must immediately also be subject to codecision with Parliament. I would be grateful if the President-in-Office of the Council could clarify this point.
Secondly, I would also ask him to clarify for the Assembly whether the distribution of seats in Parliament is currently a topic for debate at the Intergovernmental Conference, because here we are doing nothing but criticise the Council – which sometimes gives us ample cause for criticism – but we must not neglect our own responsibilities. I have already publicly condemned, here in this Chamber, our inability to distribute the small increase to 700 seats. I think we can also set an example, as we have done in the past, by distributing between large and small countries. I also think that we are not currently fulfilling our responsibilities if we are not capable of solving this problem. I am particularly addressing the groups that are blocking this decision in Parliament, starting with the Group of the European People’s Party (Christian Democrats) and European Democrats.
Then there is the matter of the Charter of Fundamental Rights. If we all agree that the Charter is a very important document, which we all support and which, furthermore, is a symbol of collective identity, I cannot understand what we are going to do with the Charter. Are we going to keep it in a box? Are we going to save it for a rainy day? In my opinion, it should be the frontispiece of a future Constitution, but at the moment, what we could do and what could easily be achieved in Nice, is to include the Charter in the Treaty by means of an extremely simple link: Article 6(2) of the Treaty on European Union. I would ask the Commission and the Council to make a statement on this matter. This is an important topic for current and future Member States.
In this respect I would also like to address my colleagues in the European People’s Party – and I would ask Mr Poettering to listen to me – because what we advocate in this Assembly, we should also advocate outside it. It is also absolutely unacceptable that Mr Berlusconi’s party in the Italian Parliament voted against this Charter and that a Member of this Assembly used coarse, pre or post-fascist language in relation to the Charter. We must be coherent and uphold the Charter here and in our own national parliaments. We must do so because these values are essential for everyone.
In this respect, I would also ask that a clear announcement be made regarding the proposal we are making, as we believe it makes political sense.
In conclusion, Madam President, two final comments regarding fundamental matters of external policy. On the one hand, the presence of President Kostunica was an historic event. The important thing is that we help the Balkans to achieve stability, not instability. To this end, I believe that we should apply the same standards to all. We cannot ask Croatia to cooperate with the International Court and not demand the same of the Federal Republic of Yugoslavia. We must find money – and here the Council has responsibilities – to assert our community of values and create a balanced, stabilising policy in the Balkans.
With regard to the Middle East, it is clear that one of the causes of the situation – not the only cause, as this matter is far more complex – is that the European Union in the past was vetoed as a potential mediator. The step that has been taken should be applauded, although it was in a situation in which responsibilities had to be shared. I believe that we must honour our commitment in one of the most tragic situations we are experiencing today."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de commissaris, waarde collega's, het uur van de waarheid is aangebroken. Wij moeten in Nice beslissingen nemen om de uitbreiding, ons prioritair streefdoel, niet in gevaar te brengen.
De fungerend voorzitter van de Raad heeft gewag gemaakt van de geest van Nice. Die moet zeker levend worden gehouden. Daarom moeten wij gedurende de vijftig dagen die ons resten de handen uit de mouwen steken: wij moeten de onderhandelingen naar het politieke niveau verleggen. Dit zou het beste in het openbaar gebeuren, zoals in het geval van de Conventie. Het is evenwel onmogelijk de opzet van de intergouvernementele conferentie nu nog te wijzigen ofschoon gedurende de voorbije negen maanden geen enkele vooruitgang is geboekt. Wij zijn nog geen stap verder gekomen.
Wat het door de fungerend voorzitter van de Raad uitgebrachte verslag betreft, heeft het Parlement geen fundamentele eisen. Het kost ons deze keer dan ook geen enkele moeite om ons voorbeeldig te gedragen. Er is desalniettemin een cruciale kwestie waarover ik graag het standpunt van de fungerend voorzitter van de Raad wil vernemen. De commissaris heeft in zijn betoog het thema van de gekwalificeerde meerderheid en de medebeslissing aangesneden; de fungerend voorzitter van de Raad heeft dat niet gedaan. Wij gaan ervan uit dat het ene het andere impliceert en dat al wat bij gekwalificeerde meerderheid in de Raad wordt besloten automatisch onder de medebeslissingsprocedure valt. Ik zou de fungerend voorzitter van de Raad evenwel willen verzoeken dit punt nader toe te lichten.
Ten tweede zou ik hier graag van de fungerend voorzitter van de Raad willen vernemen of de zetelverdeling in het Parlement momenteel in de intergouvernementele conferentie ter discussie staat. Wij oefenen immers voortdurend kritiek uit op de Raad - in bepaalde gevallen terecht -, maar wij mogen ons niet aan onze eigen verantwoordelijkheden onttrekken. Ik heb in de plenaire vergadering reeds publiekelijk ons eigen falen aan de kaak gesteld aangezien wij niet in staat zijn de luttele 700 zetels die ons bij de uitbreiding worden toegekend te verdelen. Ik ben van oordeel dat wij hier zoals in het verleden het goede voorbeeld kunnen geven door de zetels te verdelen over grote en kleine landen. Mijns inziens komen wij onze verantwoordelijkheid niet na als wij er niet in slagen dit probleem te verhelpen. Ik richt mij nu in het bijzonder tot de fracties, en in de eerste plaats tot de EVP, die beletten dat het Parlement deze knoop doorhakt.
Het volgende punt betreft het Handvest van de grondrechten. Als iedereen het erover eens dat dit Handvest een belangrijk document is dat ons aller goedkeuring wegdraagt en bovendien uitdrukking geeft aan onze collectieve identiteit, begrijp ik niet wat wij met het Handvest van plan zijn. Gaan wij het in een lade opbergen? Gaan wij wachten op betere tijden? Naar mijn mening moet het Handvest als het titelblad van een toekomstige grondwet worden beschouwd. Er is echter iets wat wij nu al kunnen doen en Nice biedt daartoe een uitstekende gelegenheid: wij kunnen het Handvest opnemen in het Verdrag door gebruik te maken van een zeer elementaire schakel, namelijk artikel 6, lid 2, van het Verdrag betreffende de Europese Unie. Ik zou graag van de Commissie en de Raad vernemen wat hun standpunt terzake is. Het gaat immers om een belangrijke kwestie, niet alleen voor de landen die nu reeds deel uitmaken van de Unie, maar ook voor de toekomstige leden.
Ik richt mij hiermee tevens tot onze collega's van de Europese Volkspartij - en ik verzoek de heer Poettering naar mij te luisteren - omdat wij datgene wat wij in dit Parlement verdedigen ook buiten deze muren moeten onderschrijven. Het is derhalve volstrekt onaanvaardbaar dat de partij van de heer Berlusconi in de Italiaanse
tegen dit Handvest heeft gestemd en een lid van het voornoemde parlement zich in laatdunkende pre- of postfascistische bewoordingen over het Handvest heeft uitgelaten. Wij moeten coherent zijn en de tekst hier en in eigen land verdedigen. Het gaat immers om fundamentele waarden die ons allen aangaan.
Vandaar dat ik ook een duidelijk standpunt wil over het door ons geformuleerde voorstel dat naar onze mening vanuit politiek oogpunt bijzonder zinvol is.
Tot slot, mevrouw de Voorzitter, wil ik nog even ingaan op twee fundamentele aspecten van het buitenlands beleid. De aanwezigheid van president Kostunica was een historische mijlpaal. Nu komt het erop aan de stabiliteit van de Balkan te bevorderen en destabilisatie te vermijden. Daarom moeten wij alle betrokkenen gelijk behandelen. Wij mogen niet van Kroatië verlangen dat het zijn medewerking aan het Internationaal Tribunaal verleent en deze kwestie buiten beschouwing laten in het geval van de Federatieve Republiek Joegoslavië. Wij moeten middelen vrijmaken - en hier moet de Raad zijn verantwoordelijkheid op zich nemen - die ons in de gelegenheid stellen onze waardengemeenschap te consolideren en in het Balkangebied een evenwichtig en stabiliserend beleid ten uitvoer te leggen.
Het tweede punt betreft het Midden-Oosten. Een van de oorzaken van de huidige situatie - uiteraard niet de enige, want wij staan hier voor een uitermate complex probleem - ligt ongetwijfeld in het feit dat de Europese Unie in het verleden niet de kans heeft gekregen om als bemiddelaar op te treden. De stap die in dit opzicht is gedaan, moet uiteraard worden toegejuicht ofschoon de verantwoordelijkheden gezien de ernst van de situatie hoe dan ook moesten worden gedeeld. Ik ben van oordeel dat wij ons in deze uiterst dramatische omstandigheden ten volle moeten engageren."@nl2
"Senhora Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Comissário, Senhores Deputados, chegou a hora da verdade. Temos de tomar decisões em Nice para não comprometer o alargamento, que constitui a nossa grande prioridade.
O Presidente em exercício do Conselho referiu-se ao espírito de Nice. Não devemos matar de aborrecimento o espírito de Nice, pelo que existe uma prioridade fundamental nos 50 dias que faltam para a cimeira: elevar a negociação ao nível político. Seria preferível optar pela discussão pública, à semelhança da Convenção, mas não podemos, de forma alguma, voltar aos moldes da Conferência Intergovernamental que funcionou como uma nora durante nove meses, sem registar qualquer tipo de progresso.
Em relação ao relatório do Presidente em exercício do Conselho, o Parlamento não tem reivindicações significativas. Podemos adoptar uma atitude conciliadora desta vez. Existe, porém, uma questão básica que eu gostaria que o Presidente em exercício do Conselho esclarecesse. O senhor Comissário referiu-se à maioria qualificada e à co-decisão. O senhor Presidente em exercício do Conselho não o fez. Entendemos que a relação é automática: todas as decisões que sejam adoptadas por maioria qualificada no Conselho devem estar imediatamente sujeitas também ao processo de co-decisão com o Parlamento. Agradecia que o Presidente em exercício do Conselho esclarecesse esta questão.
Em segundo lugar, solicitar-lhe-ia ainda que esclarecesse à Assembleia se a repartição dos lugares do Parlamento é objecto de debate neste momento na Conferência Intergovernamental. Porque passamos a vida a criticar o Conselho - com muita razão, por vezes -, mas não devemos renunciar às nossas próprias responsabilidades. Já denunciei publicamente neste Parlamento a nossa incapacidade para proceder à repartição da escassez de lugares que é o alargamento com 700 lugares. Penso que podemos dar o exemplo também, como o fizemos no passado, repartindo entre grandes e pequenos. Penso que não estaremos agora a cumprir com as nossas responsabilidades se não formos capazes de dar solução a esta questão. Dirijo-me em particular aos grupos, a começar pelo PPE, que estão a bloquear esta decisão no Parlamento.
Segue-se o tema da Carta dos Direitos Fundamentais. Se todos são unânimes em considerar que a Carta é um documento da máxima importância, que todos subscreveram, e que, além disso, constitui um sinal de identidade colectiva, não percebi ainda o que vamos fazer com a Carta. Vamos guardá-la numa gaveta? Vamos deixá-la para melhores dias? Pessoalmente, penso que deve constituir o pórtico de uma futura Constituição, mas, para já, o que podemos fazer, e que pode ser perfeitamente conseguido em Nice, é incluir a Carta no Tratado, através de um elo bastante elementar: o nº 2 do artigo 6º do Tratado da União Europeia. Exorto a Comissão e o Conselho a pronunciarem-se a este respeito. Trata-se de um assunto importante para os actuais e para os futuros membros.
Neste sentido, queria também dirigir-me aos meus colegas do Partido Popular Europeu - e peço ao senhor deputado Poettering que me ouça - porque aquilo que defendemos aqui nesta Assembleia devemos defender também fora dela. É totalmente inadmissível que o partido do senhor Berlusconi na
italiana tenha votado contra esta Carta e que um membro desta Assembleia tenha utilizado uma linguagem pré ou pós-fascista e grosseira ao referir-se à Carta. Devemos ser coerentes e defender a Carta aqui e na nossa casa. Porque estão em causa valores fundamentais para todos.
Neste sentido, solicitaria uma tomada de posição clara sobre a proposta que avançamos, que julgamos provida de sentido político.
Para terminar, duas últimas observações, Senhora Presidente, em relação a questões fundamentais em matéria de política externa. Por um lado, a presença do Presidente Vojislav Kostuniça foi um acontecimento histórico. É preciso ajudar à estabilização dos Balcãs e não à sua desestabilização. Neste sentido, julgo que devemos aplicar o mesmo peso e a mesma medida a todos. Não podemos pedir à Croácia que coopere com o Tribunal Penal Internacional e não dirigir o mesmo pedido à República Federal da Jugoslávia. Temos de encontrar dinheiro - e neste campo o Conselho tem responsabilidades - para firmar a nossa comunidade de valores e definir uma política equilibrada e de estabilização nos Balcãs.
Relativamente ao Médio Oriente, é evidente que uma das causas da actual situação - não a única, dado que a questão é muito mais complexa - foi o veto oposto no passado à possibilidade de mediação da União Europeia. O passo dado é louvável, embora a situação exigisse partilhar responsabilidades. Penso que devemos honrar o nosso compromisso para com uma das situações mais dramáticas que se vive neste momento."@pt11
"Fru talman, herr tjänstgörande ordförande i rådet, herr kommissionär, mina damer och herrar! Nu är sanningens ögonblick inne. Vi måste fatta beslut i Nice för att inte riskera utvidgningen som är en viktig prioritering för oss.
Rådets tjänstgörande ordförande talade om andan i Nice. Vi får inte förstöra andan i Nice och därför måste följande prioriteras under de återstående 50 dagarna: att upphöja förhandlingarna till politisk nivå. Det bästa vore att det skedde offentligt, som med konventet, men hur som helst kan vi inte gå tillbaka till bildandet av regeringskonferensen som under nio månader har varit som ett pariserhjul utan framgång.
Angående rapporten från rådets tjänstgörande ordförande har parlamentet inga större krav att ställa. Låt oss vara snälla den här gången. Däremot är det en grundläggande fråga som jag vill be rådsordföranden klargöra. Kommissionären talade om kvalificerad majoritet och medbeslutande. Rådets tjänstgörande ordförande gjorde det inte. Vi uppfattar det som att det finns ett automatiskt samband där: allt som blir föremål för omröstning med kvalificerad majoritet i rådet skall omedelbart bli föremål för samråd med parlamentet. Jag skulle uppskatta om rådets ordförande ville göra ett klargörande i den frågan.
För det andra vill jag också be honom att inför kammaren klargöra om mandatfördelningen i parlamentet för närvarande är föremål för debatt på regeringskonferensen. Här är vi nämligen bra på att kritisera rådet – och det finns mycket att kritisera ibland – men vi får inte bortse från vårt eget ansvar. Jag har redan offentligt kritiserat vår oförmåga här i plenum att ta itu med fördelningen av de knappa 700 mandat som en utvidgning innebär. Jag tror att vi kan föregå med gott exempel, så som vi tidigare har gjort, genom att göra en fördelning mellan stora och små. Jag anser inte att vi för närvarande uppfyller vårt ansvar om vi inte har förmåga att lösa det problemet. Jag vänder mig här särskilt till de grupper, till att börja med PPE, som hindrar ett sådant beslut i parlamentet.
Nästa fråga är stadgan om de grundläggande rättigheterna. Om vi alla är överens om att stadgan är ett viktigt dokument som vi alla skriver under, och dessutom ett tecken på vår kollektiva identitet kan jag inte begripa vad vi sedan skall göra med stadgan. Skall vi stoppa ner den i skrivbordslådan? Skall vi spara den till bättre tider? Enligt min uppfattning bör den vara frontespisen på en framtida författning, men det vi för ögonblicket kan göra, och det kan mycket väl göras i Nice, är att införa stadgan i fördraget i och med en mycket viktig beröringspunkt: artikel 6.2 i Fördraget om Europeiska unionen. Jag ber att kommissionen och rådet uttalar sig om detta. Det är en viktig fråga för oss som är med och för dem som kan komma att ansluta sig.
I det avseendet vill jag även vända mig till mina kolleger i Europeiska folkpartiets grupp (kristdemokrater) och Europademokrater – och jag ber herr Poettering lyssna på mig – för det vi försvarar här i parlamentet måste vi också försvara utanför detta. Det är fullkomligt oacceptabelt att Berlusconis parti i den italienska
har röstat emot stadgan och att en ledamot i parlamentet har använt ett pre- eller profascistiskt och grovt ordval beträffande stadgan. Vi måste vara överens och försvara stadgan både här och på hemmaplan. Det rör sig nämligen om grundläggande värden för alla.
Därför ber jag om ett tydligt uttalande om det förslag vi lägger fram som vi anser är av politisk betydelse.
Avslutningsvis vill jag göra två kommentarer, fru talman, som rör grundläggande utrikespolitiska frågor. Å ena sidan har president Kostunicas närvaro varit en historisk händelse. Det viktiga är att vi hjälper Balkanländerna att skapa stabilitet, inte tvärtom. Därför anser jag att samma måttstock skall tillämpas för alla. Vi kan inte uppmana Kroatien att samarbeta med Internationella domstolen utan att föreslå den federala republiken Jugoslavien detsamma. Vi måste få fram pengar – och där har rådet ett ansvar – för att bekräfta vår värdegemenskap och bedriva en väl avvägd stabiliseringspolitik i Balkanländerna.
Angående Mellanöstern: det är uppenbart att ett av skälen till situationen – inte det enda, för frågan är mer komplicerad än så – är att Europeiska unionen tidigare förbjöds att medla. Vi måste glädjas över det steg som har tagits, även om det är i en situation där ansvaret borde ha delats. Jag anser att vi skall vara stolta över vårt åtagande i en av de mest dramatiska situationer vi har varit med om."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Camera dei Deputati"13,8,1,2,12,7,11,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples