Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-04-Speech-3-362"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-10-04"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Rörlighet inom gemenskapen (för studerande, personer som genomgår yrkesinriktad utbildning, unga volontärer, lärare och utbildare)4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001004.15.3-362"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-10-04-Speech-3-3634
lpv:speaker	lp:Reding4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, chers collègues, merci, premièrement au rapporteur, mais aussi à tous ceux qui se sont engagés, dans la commission compétente et dans cette enceinte, pour que la mobilité devienne une réalité. Permettez-moi maintenant de revenir aux amendements 46 à 51 qui demandent aux États membres et à la Commission, en vue d'assurer le suivi de la recommandation, de mettre en place un processus qui peut être considéré similaire au processus de Luxembourg pour l'emploi. Je suis d'accord avec le but, mais il y a une raison importante qui motive la position de la Commission sur ces amendements, car leur acceptation, telle quelle, comme le texte les propose et les veut, posera le même problème que lorsque nous parlerons du plan d'action que les ministres et la Commission veulent parfaire pour novembre. D'importantes ressources humaines nouvelles, qui n'existent pas pour l'instant, seraient nécessaires. Je n'ai pas voulu laisser la chose telle quelle. C'est pourquoi j'en ai parlé ce matin, à la réunion de la Commission, et la conclusion des commissaires était claire. Suite à la communication du 26 juillet dernier, sur l'adéquation entre ressources humaines et tâches de l'institution, la Commission ne peut accepter de nouvelles tâches sans que l'autorité budgétaire lui accorde les ressources nécessaires à leur accomplissement. Il s'agit d'une position de principe applicable de façon générale, et pas seulement à ce qui nous intéresse maintenant. C'est une position collégiale de la Commission, face aux décisions prises, face au face aux problèmes de personnel. La Commission, dorénavant, sur tous les thèmes, donnera la même réponse. L'autorité budgétaire devra donc faire en sorte que nous ayons les moyens matériels de notre action. Ceci dit, je voudrais quand même vous rappeler que la Commission possède déjà un dispositif de suivi, lequel sera placé dans le cadre de la nouvelle méthode ouverte de coordination, préconisée par le Conseil européen de Lisbonne. En effet, cette méthode ouverte de coopération suppose la fixation de lignes directrices, au niveau européen, qui pourront être adaptées dans leur mise en œuvre aux diversités régionales et nationales. Mais elle permettra aussi, périodiquement, de procéder à un suivi, de façon à ce que les États membres puissent développer progressivement leur propre politique en matière de mobilité. Monsieur le Rapporteur, je pense que, au-delà des questions de principe qui me lient à la décision collégiale de la Commission, il y a ici une piste à explorer, et peut-être faudrait-il chercher des alternatives dans ce sens. De toutes façons, je suis ouverte à une discussion avec vous pour voir ce qu'on pourra faire à cet égard. Enfin, la Commission ne peut retenir les amendements 8 et 58, le premier parce que les conclusions de Lisbonne, qui sont déjà reprises au considérant 11, invitent les États membres à prendre les mesures nécessaires pour encourager la mobilité et, croyez-moi, ils sont dans la bonne direction ; ils l'ont démontré samedi dernier à Paris lorsque, pendant tout un après-midi, ils ont discuté et rediscuté, ils se sont engagés sur la mobilité. On est bien partis ! Et puis, l'amendement 58 ne peut pas être retenu, tout simplement parce qu'il est redondant avec l'amendement 37 proposé par le Parlement sur le même sujet. Je pense que nous sommes sur la bonne voie pour trouver un accord sur le contenu, sans devoir nécessairement recourir à une deuxième lecture, ce qui permettrait, le 9 novembre, au Conseil "Éducation" d'adopter un texte qui permettrait à la présidence française de présenter au Conseil européen de Nice le paquet "mobilité" qui a été demandé par les chefs d'État et de gouvernement dans les conclusions du Conseil de Lisbonne. Chers collègues, nous voulons tous la même chose. Nous voulons que le dossier avance, concrètement, dans la réalité de nos régions, de nos États membres. Je voudrais aussi faire beaucoup plus en matière de reconnaissance de diplômes. Or, pour l'instant, dans l'état actuel des traités, c'est une responsabilité nationale, ce qui ne veut pas dire que je ne fasse rien. Je discute continuellement avec les ministres ; je sais aussi qu'il faut tenir compte de l'autonomie et de l'indépendance des universités, mais nous avons, avec nos systèmes de réseaux, rapproché les universités entre elles et elles s'engagent de plus en plus dans des et reconnaissent des étudiants et des études faites dans d'autres universités. Cela avance lentement et c'est frustrant parce qu'on voit le but devant nous. C'est un beau but et on voudrait que cela aille plus vite. Malheureusement, en politique, les choses ne vont pas toujours aussi vite qu'on le souhaite. Mais si on pousse toujours, on y arrivera. Alors, aidez-moi à pousser. Croyez-moi, ce que vous avez dit, je le sais ; et je sais beaucoup plus encore. Ce n'est pas avec des livres verts, blancs, noirs ou rouges qu'on résout les problèmes, mais avec des actions concrètes. Et nous sommes en face d'une action concrète. Croyez-moi, ce n'est pas facile. Ne pensez pas qu'en couchant sur le papier une recommandation, ce sera le grand alléluia dans tous les pays membres ! Non, il faut forcer certains États membres à éliminer des entraves qui peuvent sembler ridicules. Pourtant, des barrages s'opposent encore à la levée des entraves, croyez-moi, et je n'ai pas terminé de persuader tous les États membres en ce sens. Mais je suis optimiste. Je suis optimiste pour deux raisons : tout d'abord, parce que, en tant que commissaire européen, si je veux avancer, je ne peux pas me permettre d'être pessimiste. Et, deuxièmement, parce que malgré tous les problèmes que je connais, des centaines de milliers d'étudiants, des centaines de milliers de parents et de grands-parents, quand je les rencontre, me disent merci et que l'expérience qu'ils ont pu faire était formidable. Allez un peu dans la rue, demandez aux jeunes et aux moins jeunes quels programmes européens ils connaissent. Eh bien, ils vous diront : Socrates, Erasmus. Donc, malgré les problèmes qui subsistent, et je les connais, ces programmes sont positifs et ils apportent quelque chose aux populations. Les entraves qui existent, qui persistent, je suis d'accord avec vous qu'il faut les enlever. Je vous remercie pour votre collaboration dans ce sens. C'est facile de le faire dans un discours, mais pas tellement en pratique. De plus, la plupart des problèmes que nous connaissons ne proviennent pas de la Commission, mais des États membres, des régions, même. Quant aux problèmes financiers, qu'en est-il ? Madame Pack, je vous prends à témoin, la Commission et le Parlement s'étaient entendus pour demander plus d'argent parce qu'ils savaient très bien que les bourses Erasmus ne suffisaient pas et que seuls ceux qui avaient une aide de la part de leurs parents, ou grands-parents, ou qui travaillaient pendant leurs études Erasmus, avaient la possibilité de tirer parti de ces bourses Erasmus. Bon, on a eu ce qu'on a eu. Il faut faire avec. C'est la raison pour laquelle j'ai demandé aux ministres, puisqu'ils ne m'ont pas donné plus d'argent, de faire en sorte que des compléments aux bourses Erasmus soient offerts dans leur pays, et nous en discutons. Samedi dernier, j'étais à Paris pour un Conseil des ministres de l'éducation rien que sur la mobilité. Cela bouge, chers collègues, cela bouge dans le concret . M. le rapporteur a cité le président Chirac qui a parlé de la mobilité. Eh bien, la présidence française veut faire, va faire de la mobilité un des points forts de sa présidence. En novembre, les ministres de l'éducation vont arrêter une décision non seulement sur cette recommandation, qui est un petit pas dans la bonne direction, mais aussi sur un plan d'action à mettre en route pour que la mobilité devienne plus facile, devienne une réalité. Au Conseil de Nice, la mobilité sera un des points en discussion. Donc, vous le voyez, cela bouge. Il ne faut pas tout regarder négativement parce qu'il y a beaucoup de progrès. Mais je vous dis, pour que cela continue à bouger, il faut pousser. Alors, aidez-moi à pousser. Vous le faites aujourd'hui, vous le ferez demain. Je vous remercie déjà dans ce sens. Je voudrais dire aussi que la présidence française n'est pas la seule à avancer dans ce sens. Une merveilleuse et très bonne préparation a été faite sous la présidence portugaise et je voudrais rendre hommage aux deux pour la manière avec laquelle elles veulent avancer. Le Sommet de Lisbonne, chers collègues, était un peu le point de départ d'une longue histoire et nous ne sommes qu'au début de cette longue histoire. Nos chefs d'État et de gouvernement, les gouvernements régionaux, nationaux, se sont rendus compte que l'éducation a un rôle à jouer si nous voulons développer l'économique, si nous voulons développer le social. La création d'un espace européen de la connaissance et du savoir est donc un pas très important dans la bonne direction, mais nous ne sommes pas au bout de nos peines, loin de là. Notre action ne sera pas du bla-bla, je vous le dis clairement, ce sera une action concrète, mais elle ne se fera pas du jour au lendemain. Il faut travailler, travailler, travailler, pousser, pousser, pousser, mais on y arrivera. En ce qui concerne les amendements, les suivants peuvent être acceptés : 4, 5, 11, 12, 16 à 18, 25 à 27, 28, 30, 31, 33 à 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54, 55. Je peux accepter aussi des amendements avec reformulation : 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52, 57, sur la base du texte anglais. Et, enfin, je peux retenir en partie les amendements : 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 et 42. C'est presque la totalité. Venons-en maintenant aux amendements qui posent problème : ceux concernant les chercheurs. Depuis le début, il était plus ou moins clair que les chercheurs ne pouvaient pas faire partie de la recommandation. Mais le Parlement, et il est dans son rôle, le Parlement a exercé une pression pour que les chercheurs soient quand même inclus dans le texte. Le Parlement a été entendu par la Commission, car dans le cadre d'une communication adoptée le 18 janvier, visant l'espace européen de recherche, la problématique a été abordée, et dans le suivi de cette communication, le commissaire Busquin va présenter une communication sur la mobilité des chercheurs. Donc, il y aura une communication spécifique sur ce sujet et je pense que c'est un peu grâce à la pression du Parlement que cela va se faire."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, kære kolleger, først og fremmest tak til ordføreren, men også til alle dem, der i det ansvarlige udvalg og i dette forum har arbejdet for, at mobiliteten bliver en realitet. Tillad mig nu at vende tilbage til ændringsforslag 46-51, der for at sikre en opfølgning på henstillingen anmoder medlemsstaterne og Kommissionen om at starte en proces, som kan sidestilles med Luxembourg-processen omkring beskæftigelsen. Jeg er enig i målet, men der er et vigtigt motiv for Kommissionens holdning til disse ændringer, for den egentlige vedtagelse af dem i deres nuværende udformning skaber det samme problem, som når vi taler om den handlingsplan, som ministrene og Kommissionen vil færdiggøre til november. Der vil blive brug for mange nye menneskelige ressourcer, som ikke findes for øjeblikket. Jeg har ikke bare villet lade sagen ligge. Derfor har jeg her til morgen nævnt det på mødet i Kommissionen, og kommissærernes konklusion var klar. Som følge af meddelelsen af den 26. juli 2000 om overensstemmelsen mellem menneskelige ressourcer og opgaver i institutionen kan Kommissionen ikke godkende nye opgaver, medmindre budgetmyndigheden tildeler den de nødvendige ressourcer til gennemførelsen. Der er tale om en principholdning, der kan anvendes generelt, og ikke kun på det, der interesserer os lige nu. Det er en kollegialitetsholdning i Kommissionen over for de vedtagne beslutninger, over for ekspertgruppen og over for personaleproblemerne. Kommissionen vil for fremtiden give det samme svar på alle emner. Budgetmyndigheden skal altså sørge for, at vi har materielle midler til vores aktion. Når dette er sagt, vil jeg alligevel gerne gøre Dem opmærksom på, at Kommissionen allerede er i besiddelse af et opfølgningsværktøj, som kommer til at ligge inden for rammerne af den nye åbne koordinationsmetode, og som blev bebudet på Det Europæiske Råds møde i Lissabon. Faktisk forudsætter denne åbne koordinationsmetode fastlæggelsen af retningslinjer på europæisk plan, der ved implementeringen vil kunne tilpasses regionale og nationale forskelle. Men den gør det også muligt periodisk at foretage en opfølgning, således at medlemsstaterne efterhånden kan udvikle deres egen politik på mobilitetsområdet. Hr. ordfører, jeg tror, at der her ud over de principspørgsmål, der knytter mig til Kommissionens kollegialitetsbeslutning, er en sti, der skal udforskes, og måske burde man lede efter alternativer i denne retning. Under alle omstændigheder er jeg åben for en diskussion med Dem for at finde ud af, hvad der kan gøres i den henseende. Endelig kan Kommissionen ikke tage ændringsforslag 8 og 58 i betragtning. Hvad angår det første, fordi konklusionerne fra Lissabon, som allerede er genoptaget i betragtning 11, opfordrer medlemsstaterne til at træffe de nødvendige foranstaltninger til fremme af mobiliteten, og tro mig, de er på rette vej. Det blev bevist sidste lørdag i Paris, da de brugte en hel eftermiddag på omhyggeligt at diskutere og engagere sig i mobilitetsspørgsmålet. Vi er godt på vej! Og så kan ændringsforslag 58 ikke komme i betragtning, ganske enkelt fordi det er overflødigt i forhold til ændringsforslag 37 fra Parlamentet om samme emne. Jeg tror, at vi er på rette vej mod en aftale om indholdet uden nødvendigvis at skulle igennem en andenbehandling, hvilket ville gøre det muligt den 9. november i Rådet (uddannelse) at vedtage en tekst, der ville give det franske formandskab mulighed for på Det Europæiske Råds møde i Nice at præsentere den mobilitetspakke, som blev efterspurgt af stats- og regeringscheferne i konklusionerne fra rådsmødet i Lissabon. Kære kolleger, vi ønsker alle det samme. Vi ønsker, at sagen skrider konkret fremad inden for den virkelighed, vores regioner og medlemsstater lever i. Jeg ville også gerne gøre langt mere for anerkendelsen af eksamensbeviser. For øjeblikket, i henhold til traktaternes nuværende udformning, er det et nationalt anliggende, hvilket ikke betyder, at jeg ikke gør noget. Jeg diskuterer uophørligt med ministrene. Jeg ved også, at man må tage højde for universiteternes selvstændighed og uafhængighed, men med vores netværker er universiteterne kommet tættere på hinanden, og de involverer sig mere og mere i joint ventures og anerkender studerende og studier fra andre universiteter. Dette skrider langsomt frem, hvilket er frustrerende, fordi vi kan se målet foran os. Det er et smukt mål, og vi ville gerne, at det kunne gå hurtigere. Desværre går tingene ikke altid så hurtigt, som man kunne håbe på, inden for politik. Men hvis man bliver ved med at presse på, skal man nok nå sit mål. Så hjælp mig med at presse på. Tro mig, jeg er klar over de ting, De har sagt. Og jeg er klar over langt mere endnu. Man løser ikke problemerne ved hjælp af grønbøger, hvidbøger, sortbøger eller rødbøger, men derimod gennem konkrete handlinger. Og vi står over for en konkret handling. Tro mig, det er ikke let. Tro ikke, at de, fordi vi nedfælder en henstilling på papir, vil råbe halleluja i samtlige medlemslande! Nej, vi må tvinge visse medlemsstater til at fjerne nogle hindringer, der kan synes latterlige. Der er dog stadig meget modstand mod en ophævelse af hindringerne, kan De tro, og jeg er ikke færdig med at overtale alle medlemslandene endnu. Men jeg er optimistisk. Jeg er optimistisk af to grunde. Først og fremmest fordi jeg ikke som medlem af Kommissionen kan tillade mig at være pessimistisk, hvis jeg vil fremad. Og dernæst fordi hundredtusindvis af studerende, af forældre og af bedsteforældre takker mig, når jeg møder dem, på trods af alle de problemer, jeg kender til, og siger, at de erfaringer, de har kunnet gøre sig, udelukkende har været positive. Gå en tur ud på gaden, spørg de unge og knap så unge om, hvilke europæiske programmer de kender til, og de vil svare: Sokrates, Erasmus. Så på trods af de eksisterende problemer, som jeg er bekendt med, er disse programmer positive, og de giver befolkningen noget. Jeg er enig med Dem i, at de eksisterende og vedholdende hindringer skal ophæves. Jeg takker Dem for Deres samarbejde i den henseende. Det er nemt at gennemføre i teorien, men ikke nær så nemt i praksis. Desuden kommer størstedelen af de problemer, som vi har kendskab til, ikke fra Kommissionen, men fra medlemsstaterne og endda regionerne. Og hvordan står det så til med de økonomiske problemer? Fru Pack, De er mit vidne på, at Kommissionen og Parlamentet var blevet enige om at anmode om flere penge, fordi de udmærket var klar over, at Erasmus-stipendierne ikke var tilstrækkelige, og at det kun var dem, der blev hjulpet af forældre eller bedsteforældre, eller arbejdede under deres Erasmus-studier, som havde mulighed for at drage fordel af Erasmus-stipendierne. Nå, vi har fået det, vi har fået, og så må vi nøjes med det. Det er grunden til, at jeg har anmodet ministrene om at sørge for, at der bliver lavet nogle tilskudsordninger til Erasmus-stipendierne i deres hjemlande, eftersom de ikke har givet mig flere penge, og det fortsætter vi med at diskutere. Sidste lørdag var jeg i Paris til et møde i Rådet (uddannelse), der udelukkende handlede om mobilitet. Handling, kære kolleger, konkret handling. Ordføreren citerede præsident Chirac, der talte om mobilitet. Og det franske formandskab ønsker, og vil gøre mobilitet til en af sine hovedprioriteringer under sit formandskab. I november vil uddannelsesministrene vedtage en beslutning ikke blot om denne henstilling, der er et lille skridt i den rigtige retning, men også om en handlingsplan, der skal iværksættes, for at mobiliteten lettes og bliver en realitet. På rådsmødet i Nice bliver mobiliteten et af diskussionsemnerne. Så De kan se, at der handles. Man skal ikke se negativt på det hele, for der er mange fremskridt. Men jeg siger Dem, at der skal presses på for fortsat handling. Så hjælp mig med at presse på, både i dag og i morgen. Jeg takker på forhånd for hjælpen. Jeg vil også gerne sige, at det franske formandskab ikke er ene om at vise fremskridt på dette område. Det portugisiske formandskab traf nogle fortræffelige og meget gode forberedelser, og jeg vil gerne rose begge formandskaber for deres trang til at bevæge sig fremad. Topmødet i Lissabon, kære kolleger, var en slags afsæt for en lang historie, og vi er kun ved begyndelsen af denne lange historie. Det er gået op for vores stats- og regeringschefer og de regionale styrelser og nationale regeringer, at uddannelsen kan spille en rolle, hvis vi vil udvikle de økonomiske og sociale områder. Skabelsen af et europæisk rum for kundskab og viden er således et meget vigtigt skridt i den rigtige retning, men vi har langtfra overvundet alle vores problemer. Vores handlingsplan bliver ikke bare en sludder for en sladder, det understreger jeg, det bliver en konkret handlingsplan, men den kan ikke gennemføres fra den ene dag til den anden. Der må arbejdes og arbejdes og presses og presses, men det skal nok lykkes. Hvad angår ændringsforslagene, kan vi acceptere følgende forslag: 4, 5, 11, 12, 16-18, 25-27, 28, 30, 31, 33-38, 40, 41, 44, 52, 53, 54 og 55. Jeg kan også acceptere ændringer, der er omformuleret på basis af den engelske tekst: 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52 og 57. Og endelig kan ændringsforslag 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 og 42 til dels komme i betragtning. Det er næsten dem alle sammen. Men lad os gå over til de ændringsforslag, der giver problemer. Dem, der omhandler forskerne. Fra begyndelsen var det mere eller mindre klart, at forskerne ikke kunne være en del af henstillingen. Men Parlamentet har presset på for, at forskerne alligevel bliver indskrevet i dokumentet, og det har det ret til. Parlamentet er blevet hørt af Kommissionen, for problematikken er nævnt i en meddelelse, vedtaget den 18. januar, om det europæiske forskningsrum, og i fortsættelse af denne meddelelse vil kommissær Busquin fremsætte en meddelelse om forskernes mobilitet. Så der kommer en specifik meddelelse om dette emne, og jeg tror, at det til dels sker takket være Parlamentets pres."@da1 ". Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Ich möchte zunächst dem Berichterstatter, aber auch all denen danken, die sich im zuständigen Ausschuss und hier im Plenum für die Mobilität eingesetzt haben. Lassen Sie mich nun auf die Änderungsanträge 46 bis 51 eingehen, die von den Mitgliedstaaten und der Kommission im Rahmen der Umsetzung der Empfehlung verlangen, einen mit der Luxemburger Beschäftigungsstrategie vergleichbaren Prozess einzuleiten. Mit der Zielsetzung als solcher stimme ich überein, doch es gibt eine wichtige Begründung für den Standpunkt der Kommission gegenüber diesen Änderungsanträgen, denn wenn sie in der im Text vorgeschlagenen und gewünschten Form angenommen würden, dann ergäbe sich das gleiche Problem wie bei dem Aktionsplan, den die Minister und die Kommission bis November verbessern wollen. Wir würden eine große Menge Personal benötigen, das uns derzeit noch nicht zur Verfügung steht. Ich wollte die Dinge nicht einfach so im Raum stehen lassen, daher habe ich das Thema heute Morgen auf der Zusammenkunft der Kommission angesprochen, und die Schlussfolgerung der Kommissionsmitglieder war eindeutig. Gemäß der Mitteilung vom 26. Juli über die Übereinstimmung zwischen Humanressourcen und Aufgaben der Kommission kann die Kommission keine neuen Aufgaben übernehmen, ohne dass ihr die Haushaltsbehörde die dafür erforderlichen Mittel gewährt. Dabei handelt es sich um eine Grundsatzposition, die generell gilt und nicht nur in der Frage, mit der wir uns gegenwärtig befassen. Es handelt sich um eine Position des Kollegiums unter Berücksichtigung der getroffenen Entscheidungen, der und der Personalprobleme. Künftig wird die Kommission bei allen Angelegenheiten dieselbe Antwort erteilen. Die Haushaltsbehörde wird also dafür sorgen müssen, dass uns die für unser Wirken erforderlichen materiellen Mittel zur Verfügung stehen. Unabhängig davon möchte ich Ihnen mitteilen, dass die Kommission bereits über ein Monitoringsystem verfügt, das in das vom Europäischen Rat von Lissabon vorgeschlagene offene Koordinierungsverfahren aufgenommen wird. Dieses Verfahren setzt die Festlegung von Leitlinien auf europäischer Ebene voraus, die im Falle ihrer Umsetzung den regionalen und nationalen Gegebenheiten angepasst werden können. Doch das Verfahren wird auch eine periodische Kontrolle ermöglichen, damit die Mitgliedstaaten schrittweise ihre eigenen Politik im Bereich Mobilität entwickeln können. Herr Berichterstatter, ich denke, dass sich unabhängig von den Grundsatzfragen, die mich an die Entscheidung des Kollegiums binden, hier eine neue Möglichkeit ergibt, die es zu erkunden gilt, und vielleicht müsste man in dieser Richtung nach Alternativen suchen. Auf alle Fälle bin ich für eine Diskussion mit Ihnen offen, um herauszufinden, was wir diesbezüglich unternehmen können. Schließlich kann die Kommission den Änderungsanträgen 8 und 58 nicht zustimmen. Beim ersteren liegt der Grund darin, dass die Mitgliedstaaten in den Schlussfolgerungen von Lissabon, auf die schon im Erwägungsgrund 11 verwiesen wird, dazu aufgefordert werden, die zur Förderung der Mobilität erforderlichen Maßnahmen zu ergreifen, und glauben Sie mir, sie befinden sich auf dem richtigen Weg. Dies haben sie vergangenen Samstag in Paris bewiesen, als sie einen ganzen Nachmittag lang wieder und wieder darüber diskutiert und sich auf die Mobilität verpflichtet haben. Die Dinge sind also bereits im Fluss. Und Änderungsantrag 85 kann aus dem einfachen Grund nicht übernommen werden, weil er mit Änderungsantrag 37 übereinstimmt, den das Parlament zum selben Thema vorschlägt. Meines Erachtens sind wir auf dem richtigen Weg, um uns inhaltlich einigen zu können, ohne dafür unbedingt eine zweite Lesung zu benötigen, weshalb es am 9. November auf dem Rat „Bildung“ möglich sein sollte, einen Text zu verabschieden, der die französische Präsidentschaft in die Lage versetzen wird, dem Europäischen Rat von Nizza das von den Staats- und Regierungschefs in den Schlussfolgerungen des Rates von Lissabon geforderte Mobilitätspaket vorzulegen. Liebe Kolleginnen und Kollegen, wir alle haben dasselbe Ziel vor Augen. Wir wollen, dass es in diesem Bereich konkrete Fortschritte für den Alltag unserer Regionen und Mitgliedstaaten gibt. Zudem möchte ich auch viel mehr für die Anerkennung von Befähigungsnachweisen tun. Doch im Moment fällt dieser Bereich gemäß der geltenden Verträge unter die Zuständigkeit der Mitgliedstaaten, was jedoch nicht heißen soll, dass ich tatenlos zusehe. Ich stehe in ständigem Austausch mit den Ministern. Ich weiß auch, dass man die Autonomie und Unabhängigkeit der Hochschulen berücksichtigen muss, doch haben wir die Hochschulen mit Hilfe unseres Systems der Netzwerke einander näher gebracht, und sie engagieren sich mehr und mehr in und erkennen Studierende und Studienleistungen anderer Hochschulen an. Dies alles vollzieht sich nur langsam, was äußerst frustrierend ist, wenn man ein Ziel vor Augen hat. Es ist ein wunderbares Ziel und man würde sich wünschen, dass alles schneller ginge. Leider bewegen sich in der Politik die Dinge nicht immer so schnell, wie man es sich wünscht. Aber wenn man ständig Druck macht, dann kommt man zum Ziel. Also helfen Sie mir, Druck zu machen. Glauben Sie mir, alles, was Sie soeben gesagt haben, ist mir bereits bekannt. Und ich weiß noch viel mehr. Man löst keine Probleme mit Grün­, Weiß­, Schwarz­ oder Rotbüchern, sondern mittels konkreter Maßnahmen. Wir haben es hier mit einer konkreten Maßnahme zu tun. Und ich kann Ihnen sagen, es ist nicht einfach. Glauben Sie nur nicht, dass man nur eine Empfehlung zu Papier zu bringen braucht und schon bricht in allen Mitgliedstaaten der Jubel aus! Nein, wir müssen einige Mitgliedstaaten dazu zwingen, Hindernisse zu beseitigen, die lächerlich erscheinen können. Und dennoch müssen Sie mir glauben, dass es nach wie vor Probleme bei der Beseitigung dieser Hindernisse gibt, und ich habe noch nicht alle Mitgliedstaaten davon überzeugen können. Doch ich bin optimistisch. Für meinen Optimismus gibt es zwei Gründe: zunächst kann ich mir als Mitglied der Europäischen Kommission nicht erlauben, pessimistisch zu sein, wenn ich etwas erreichen will. Zweitens weil trotz der gegenwärtigen oder einstigen Probleme, die mir bekannt sind, Hunderttausende von Studenten, Hunderttausende von Eltern oder Großeltern, sich bei mir bedanken, wenn ich sie treffe, und mir von ihren großartigen Erlebnissen erzählen. Gehen Sie auf die Straße und fragen Sie junge und ältere Menschen, welche europäischen Programme sie kennen, und sie werden Ihnen antworten: Sokrates, Erasmus. Diese Programme sind also trotz der Probleme, derer ich mir bewusst bin und die auch weiterhin bestehen, positiv und bringen unseren Bürgern etwas. Ich stimme mit Ihnen überein, dass die nach wie vor vorhandenen Hindernisse beseitigt werden müssen. Für Ihre diesbezügliche Unterstützung bin ich Ihnen dankbar. Doch dies ist einfacher gesagt als getan. Zudem ist die Mehrheit unserer Probleme nicht auf die Kommission, sondern auf die Mitgliedstaaten und sogar auf die Regionen zurückzuführen. Wie steht es nun um die Finanzprobleme? Frau Pack, Sie sind meine Zeugin, die Kommission und das Parlament hatten sich darauf geeinigt, mehr Geld zu fordern, weil sie nur zu gut wissen, dass die Erasmus-Stipendien nicht ausreichen und dass nur die, die von ihren Eltern oder Großeltern unterstützt werden oder während des Auslandsaufenthaltes arbeiten, in der Lage sind, ein Erasmus-Stipendium in Anspruch zu nehmen. Nun gut, Sie wissen, was wir bekommen haben. Damit müssen wir zurechtkommen. Aus diesem Grund habe ich die Minister, da sie mir nicht mehr Geld bewilligt haben, dazu aufgefordert, sich dafür einzusetzen, dass in ihren Ländern Zusatzzahlungen zu den Erasmus-Stipendien geleistet werden, und darüber diskutieren wir gegenwärtig noch. Am vergangenen Samstag war ich auf dem Rat der Bildungsminister in Paris, bei dem es ausschließlich um Mobilität ging. Es bewegt sich etwas, und die Angelegenheit nimmt Formen an. Der Berichterstatter hat Präsident Chirac zitiert, der von Mobilität gesprochen hat. Frankreich will und wird in der Tat die Mobilität zu einem der Hauptpunkte seiner Präsidentschaft machen. Im November werden die Bildungsminister nicht nur einen Beschluss zu dieser Empfehlung, die ein kleiner Schritt in die richtige Richtung ist, sondern auch zu einem Aktionsplan verabschieden, mit dessen Hilfe Mobilität erleichtert und realisiert werden kann. Auf dem Rat von Nizza wird die Mobilität eines der zu erörternden Themen sein. Sie sehen also, es tut sich etwas. Man darf nicht immer alles negativ sehen, da beachtliche Fortschritte zu verzeichnen sind. Doch ich sage Ihnen, wir müssen handeln, wenn sich auch weiterhin etwas bewegen soll. Also unterstützen Sie mich in meinen Bemühungen. Tun Sie es heute und auch künftig. Dafür möchte ich Ihnen schon jetzt danken. Im Übrigen will ich darauf hinweisen, dass die französische Präsidentschaft nicht die einzige ist, die in diesem Bereich Fortschritte bewirkt. Unter portugiesischem Vorsitz wurden hervorragende Vorbereitungen getroffen, und ich möchte die Vorgehensweise beider Länder loben. Der Lissabonner Gipfel markierte mehr oder weniger den Beginn einer langen Geschichte, doch wir befinden uns erst an ihrem Anfang. Unsere Staats- und Regierungschefs, die regionalen und nationalen Regierungen haben verstanden, dass Bildung eine wichtige Rolle für die wirtschaftliche und soziale Entwicklung spielt. Die Schaffung eines europäischen Raums des Wissens und der Kenntnisse ist daher ein wichtiger Schritt in die richtige Richtung, aber wir sind bei weitem noch nicht am Ende unserer Bemühungen angelangt. Ich sage Ihnen ganz deutlich, dass es sich bei unserer Maßnahme nicht um leeres Gerede, sondern um eine konkrete Maßnahme handelt, die jedoch nicht von heute auf morgen zu verwirklichen sein wird. Wir müssen hart arbeiten und am Ball bleiben, aber wir werden es schaffen. Nun zu den Änderungsanträgen. Wir stimmen folgenden Änderungen zu: 4, 5, 11, 12, 16 bis 18, 25 bis 27, 28, 30, 31, 33 bis 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54, 55. Außerdem kann ich nach einer Umformulierung auch die folgenden Änderungsanträge akzeptieren: 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52, 57, wobei der englische Text ausschlaggebend ist. Und schließlich kann ich folgende Änderungsanträge zum Teil bewilligen: 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 und 42. Dies sind beinahe alle Anträge. Kommen wir nun zu den problematischen Änderungsanträgen bezüglich der Forscher. Es war von Anfang an ziemlich klar, dass Forscher nicht in die Empfehlung aufgenommen werden können. Aber das Parlament hat seine Funktion erfüllt und Druck ausgeübt, damit die Forscher dennoch in den Text aufgenommen werden. Die Kommission ist ihm gefolgt, denn im Rahmen einer am 18. Januar verabschiedeten Mitteilung zum europäischen Forschungsraum wurde auf die Problematik hingewiesen. Im Rahmen der Folgemaßnahmen zu dieser Mitteilung wird Kommissionsmitglied Philippe Busquin eine Mitteilung zur Mobilität von Forschern vorlegen. Demzufolge wird es eine besondere Mitteilung zu diesem Thema geben, was meiner Meinung nach auch etwas auf die entschlossene Haltung des Parlaments zurückzuführen ist."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, αγαπητοί συνάδελφοι, ευχαριστώ αρχικά τον εισηγητή αλλά και όλους όσους δεσμεύτηκαν, τόσο στην αρμόδια επιτροπή όσο και στο Κοινοβούλιο μας, προκειμένου να γίνει η κινητικότητα πραγματικότητα. Επιτρέψτε μου τώρα να επανέλθω στις τροπολογίες 46 ως 51, οι οποίες ζητούν από τα κράτη μέλη και την Επιτροπή να θεσπίσουν, προκειμένου να διασφαλιστεί η παρακολούθηση της σύστασης, μια διαδικασία ανάλογη, θα λέγαμε, με τη διαδικασία του Λουξεμβούργου για την απασχόληση. Συμφωνώ με το στόχο, η θέση της Επιτροπής σχετικά με τις τροπολογίες αυτές υπαγορεύεται από ένα σοβαρό λόγο, διότι αν γίνουν αποδεκτές αυτούσιες, όπως προτείνονται και διατυπώνονται στο κείμενο, θα έχουμε το ίδιο πρόβλημα όπως και όταν θα συζητήσουμε το σχέδιο δράσης που οι Υπουργοί και η Επιτροπή θέλουν να ολοκληρώσουν το Νοέμβρη. Θα χρειαστούμε πολυάριθμο, καινούργιο ανθρώπινο δυναμικό, το οποίο επί του παρόντος δεν διαθέτουμε. Δεν θέλησα να αφήσω το ζήτημα να περάσει έτσι. Στη συνεδρίαση της Επιτροπής, σήμερα το πρωί, έθιξα το ζήτημα και το πόρισμα των επιτρόπων ήταν σαφές. Όσον αφορά την ανακοίνωση της 26ης Ιουλίου, για την αντιστοιχία μεταξύ ανθρώπινων πόρων και καθηκόντων του θεσμικού οργάνου, η Επιτροπή δεν μπορεί να αποδεχτεί νέα καθήκοντα, εάν η αρμόδια επί του προϋπολογισμού αρχή δεν της χορηγήσει τα απαραίτητα για την εκτέλεσή τους κονδύλια. Είναι μια θέση αρχής, η οποία εφαρμόζεται γενικά και όχι μόνο στο συγκεκριμένο θέμα που μας ενδιαφέρει σήμερα. Είναι μια συλλογική και ομόφωνη θέση της Επιτροπής, σχετικά με τις λαμβανόμενες αποφάσεις, την ομάδα των ειδικών, τα προβλήματα του προσωπικού. Η Επιτροπή, στο εξής, θα δίνει, για όλα τα θέματα, την ίδια απάντηση. Η αρμόδια επί του προϋπολογισμού αρχή θα πρέπει να φροντίσει να θέσει στη διάθεσή μας τα υλικά μέσα για τη δράση μας. Με αυτό το δεδομένο, θα ήθελα ωστόσο να σας υπενθυμίσω ότι η Επιτροπή διαθέτει ήδη ένα σύστημα ελέγχου, το οποίο θα εφαρμοστεί στο πλαίσιο της νέας μεθόδου ανοιχτού συντονισμού που συνέστησε το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Λισσαβόνας. Πράγματι, η ανοιχτή αυτή μέθοδος συνεργασίας προϋποθέτει τον καθορισμό κατευθυντήριων γραμμών σε ευρωπαϊκό επίπεδο, οι οποίες θα μπορούν να προσαρμόζονται, εφαρμοζόμενες, στην περιφερειακή και εθνική ποικιλομορφία. Θα επιτρέπει όμως επίσης, περιοδικά, να γίνεται ένας έλεγχος, ώστε τα κράτη μέλη να μπορούν να αναπτύσσουν σταδιακά τη δική τους πολιτική στο ζήτημα της κινητικότητας. Κύριε εισηγητή, νομίζω ότι, πέραν των ζητημάτων αρχής που με δεσμεύουν όσον αφορά τη συλλογική απόφαση της Επιτροπής, υπάρχει εδώ ένα θέμα προς διερεύνηση, και ίσως θα έπρεπε να αναζητήσουμε κάποιες εναλλακτικές λύσεις σχετικά. Όπως και να έχει, είμαι πρόθυμη να συζητήσω μαζί σας για να δούμε τι μπορούμε να κάνουμε επί του προκειμένου. Τέλος, η Επιτροπή δεν μπορεί να υιοθετήσει τις τροπολογίες 8 και 58, την πρώτη επειδή τα συμπεράσματα της Λισσαβόνας, τα οποία ήδη εμπεριέχονται στο σημείο 11, καλούν τα κράτη μέλη να λάβουν τα αναγκαία μέτρα για να ενθαρρύνουν την κινητικότητα και, πιστέψτε με, βρίσκονται σε καλό δρόμο το απέδειξαν την προηγούμενη Κυριακή στο Παρίσι, όταν επί ένα ολόκληρο απόγευμα διεξήγαγαν συζητήσεις επί συζητήσεων και δεσμεύτηκαν για την κινητικότητα. Τα πράγματα έχουν πάρει το δρόμο τους! Και η τροπολογία 58 επίσης δεν μπορεί να υιοθετηθεί, για τον απλούστατο λόγο ότι αποτελεί επανάληψη της τροπολογίας 37, την οποία έχει προτείνει το Κοινοβούλιο για το ίδιο θέμα. Νομίζω ότι βρισκόμαστε σε καλό δρόμο και μπορούμε να επιτύχουμε μια συμφωνία επί του περιεχομένου, χωρίς να καταφύγουμε αναγκαστικά στη δεύτερη ανάγνωση έτσι θα μπορούσαμε στο Συμβούλιο των Υπουργών Παιδείας, στις 9 Νοεμβρίου, να εγκρίνουμε ένα κείμενο, βάσει του οποίου θα μπορούσε ενδεχομένως η γαλλική Προεδρία να υποβάλει στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Νίκαιας το φάκελο “κινητικότητα”, όπως ζήτησαν οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων στα συμπεράσματα του Συμβουλίου της Λισσαβόνας. Αγαπητοί συνάδελφοι, όλοι θέλουμε το ίδιο πράγμα. Θέλουμε να υπάρξει πρόοδος στο ζήτημα αυτό, πρόοδος συγκεκριμένη, ορατή στις περιφέρειες και τα κράτη μέλη μας. Θα ήθελα επίσης να κάνω πολύ περισσότερα πράγματα όσον αφορά την αναγνώριση των πτυχίων. Για την ώρα, όμως, έτσι όπως έχουν οι συμβάσεις, εμπίπτει στην εθνική αρμοδιότητα, χωρίς αυτό να σημαίνει ότι θα μείνω με σταυρωμένα χέρια. Συζητώ συνεχώς με τους υπουργούς, ξέρω επίσης ότι θα πρέπει να λάβουμε υπόψη μας την αυτονομία και την ανεξαρτησία των πανεπιστημίων, αλλά με τα δίκτυα που έχουμε δημιουργήσει έχουμε φέρει κοντά τα πανεπιστήμια μεταξύ τους, τα οποία προχωρούν όλο και περισσότερο σε συνεργασίες και αναγνωρίζουν σπουδαστές και σπουδές που έχουν πραγματοποιηθεί σε άλλα πανεπιστήμια. Οι ρυθμοί είναι αργοί και αυτό είναι απογοητευτικό, γιατί ο στόχος είναι ορατός μπροστά μας. Είναι ένας ωραίος στόχος και πολύ θα θέλαμε η πρόοδος να είναι πολύ πιο γρήγορη. Δυστυχώς, στην πολιτική τα πράγματα δεν πηγαίνουν πάντα τόσο γρήγορα όσο θα ευχόμασταν. Αν όμως προωθούμε συνεχώς την κινητικότητα, θα τα καταφέρουμε. Βοηθήστε με λοιπόν να προωθήσω την κινητικότητα. Όσα ειπώθηκαν τα γνωρίζω, πιστέψτε με και αυτά και άλλα πολλά. Τα προβλήματα δεν λύνονται με πράσινα, λευκά, μαύρα ή κόκκινα βιβλία, αλλά με συγκεκριμένες δράσεις. Και εν προκειμένω, έχουμε να κάνουμε με μια συγκεκριμένη δράση. Πιστέψτε με, δεν είναι εύκολο. Μη φανταστείτε ότι θα γράψουμε μια σύσταση σε ένα χαρτί και τα κράτη μέλη θα κάνουν χαράς ευαγγέλια! Όχι, θα πρέπει να αναγκάσουμε ορισμένα κράτη να καταργήσουν κάποιους φαινομενικά γελοίους φραγμούς. Εξακολουθούμε ωστόσο να συναντούμε εμπόδια στην κατάργηση των φραγμών, πιστέψτε με, και ως προς αυτό δεν έχω καταφέρει να πείσω όλα τα κράτη μέλη. Αλλά αισιοδοξώ. Αισιοδοξώ για δύο λόγους: κατ’ αρχάς, διότι ως Επίτροπος, αν θέλω να προχωρήσω, δεν δικαιούμαι να είμαι απαισιόδοξη. Και στη συνέχεια, επειδή, παρ’ όλα τα προβλήματα, τα οποία γνωρίζω, εκατοντάδες χιλιάδες σπουδαστές, εκατοντάδες χιλιάδες γονείς και παππούδες με συναντούν και μου λεν ευχαριστώ, μου λένε πόσο καταπληκτική ήταν η εμπειρία τους. Για βγείτε μια βόλτα στους δρόμους και ρωτήστε τους νέους και τους μεγαλύτερους, ποια ευρωπαϊκά προγράμματα γνωρίζουν. Τι θα σας πουν; Το Socrates και το Erasmus. Παρ’ όλα λοιπόν τα προβλήματα που εξακολουθούν να υπάρχουν, και τα οποία γνωρίζω, τα προγράμματα αυτά είναι θετικά και προσφέρουν στον κόσμο. Τα εμπόδια που υπάρχουν, που εξακολουθούν να υπάρχουν, συμφωνώ απολύτως μαζί σας, θα πρέπει να τα υπερνικήσουμε. Σας ευχαριστώ για τη συνεργασία σας στην κατεύθυνση αυτή. Με τα λόγια όλα είναι εύκολα, στην πράξη όμως τα πράγματα είναι λίγο πιο δύσκολα. Επιπλέον, τα περισσότερα από τα προβλήματα που γνωρίζουμε δεν προέρχονται από την Επιτροπή, αλλά από τα κράτη μέλη, μερικές φορές μάλιστα και από τις περιφέρειες. Όσο για τα χρηματοδοτικά προβλήματα, πού βρισκόμαστε; Κυρία Pack, σας καλώ ως μάρτυρα, η Επιτροπή και το Κοινοβούλιο είχαν συμφωνήσει να ζητήσουν περισσότερα χρήματα διότι είχαν επίγνωση ότι οι υποτροφίες Erasmus ήταν ανεπαρκείς και μόνο αυτοί που είχαν κάποια βοήθεια από τους γονείς ή τους παππούδες τους, ή που δούλευαν ενώ σπούδαζαν με Erasmus, είχαν τη δυνατότητα να επωφεληθούν από τις συγκεκριμένες υποτροφίες Erasmus. Ωραία, ό,τι ήταν να πάρουμε, το πήραμε. Για το λόγο αυτό, ζήτησα από τους υπουργούς, αφού δεν μου έδωσαν περισσότερα χρήματα, να ενεργήσουν, ώστε οι χώρες τους να προσφέρουν κάποιες συμπληρωματικές προς τις Erasmus υποτροφίες, και βρισκόμαστε στο στάδιο των συζητήσεων. Το προηγούμενο Σάββατο, παρευρέθηκα σε ένα Συμβούλιο των Υπουργών Παιδείας στο Παρίσι, με αποκλειστικό θέμα την κινητικότητα. Κάτι κινείται, αγαπητοί συνάδελφοι, κάτι κινείται πραγματικά. Ο κ. εισηγητής παρέθεσε αποσπάσματα από την ομιλία του Προέδρου Σιράκ για την κινητικότητα. Το Νοέμβριο, οι Υπουργοί Παιδείας θα ψηφίσουν μια απόφαση, η οποία δεν αφορά τη συγκεκριμένη σύσταση μόνο, που αποτελεί ένα μικρό βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση, αλλά και ένα πρόγραμμα δράσης, το οποίο πρέπει να δρομολογηθεί για να διευκολυνθεί η κινητικότητα, για να υλοποιηθεί η κινητικότητα. Ένα από τα θέματα που θα συζητηθούν στο Συμβούλιο της Νίκαιας θα είναι η κινητικότητα. Το βλέπετε λοιπόν, κάπως προχωράνε τα πράγματα. Δεν πρέπει να τα αντιμετωπίζουμε όλα αρνητικά, διότι έχει σημειωθεί μεγάλη πρόοδος. Έχω να σας πω όμως, ότι αν θέλετε να εξακολουθήσει να σημειώνεται πρόοδος στο θέμα αυτό, θα πρέπει να το προωθήσουμε. Βοηθήστε με λοιπόν να το προωθήσω. Συνεχίστε να ενεργείτε αύριο με τον τρόπο που ενεργείτε σήμερα. Σας ευχαριστώ εκ των προτέρων για αυτό. Θα ήθελα επίσης να πω ότι η γαλλική Προεδρία δεν είναι η μόνη που κάνει βήματα προς αυτή την κατεύθυνση. Επί πορτογαλικής προεδρίας, έγινε εξαιρετική και άριστη προετοιμασία ως προς το συγκεκριμένο ζήτημα και θα ήθελα να εκφράσω την ευγνωμοσύνη μου προς αμφότερες τις χώρες αυτές, για τον τρόπο με τον οποίο προτίθενται να προχωρήσουν στη κατεύθυνση αυτή. Η Διάσκεψη της Λισσαβόνας, αγαπητοί συνάδελφοι, υπήρξε κατά κάποιο τρόπο η αφετηρία μιας μακράς διαδρομής και βρισκόμαστε στην αρχή της διαδρομής αυτής. Οι αρχηγοί των κρατών και των κυβερνήσεών μας, οι περιφερειακές, εθνικές κυβερνήσεις, αντιλήφθηκαν ότι, αν θέλουμε να αναπτύξουμε την οικονομία μας, αν θέλουμε να αναπτύξουμε την κοινωνία μας, η εκπαίδευση οφείλει να διαδραματίσει σημαντικό ρόλο. Η δημιουργία ενός ευρωπαϊκού χώρου γνώσης και τεχνογνωσίας αποτελεί λοιπόν ένα πολύ σημαντικό βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση, αλλά οι δυσκολίες δεν έχουν τελειώσει, ούτε κατά διάνοια. Η δράση μας δεν θα είναι λόγια του αέρα, σας το λέω ξεκάθαρα, θα είναι μια συγκεκριμένη δράση, δεν μπορεί όμως να γίνει πράξη από τη μια μέρα στην άλλη. Θα πρέπει να δουλέψουμε, να δουλέψουμε, να δουλέψουμε, να προωθήσουμε το ζήτημα αυτό, να το προωθήσουμε ακόμα περισσότερο, αλλά θα τα καταφέρουμε. Σχετικά με τις τροπολογίες, μπορούν να γίνουν δεκτές οι ακόλουθες: 4, 5, 11, 12, 16 ως 18, 25 ως 27, 28, 30, 31, 33 ως 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54, 55. Μπορώ επίσης να δεχτώ τις εξής τροπολογίες, κατόπιν επαναδιατύπωσης: 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52, 57, βάσει του αγγλικού κειμένου. Και τέλος, μπορώ να υιοθετήσω εν μέρει τις τροπολογίες: 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 και 42. Νομίζω ότι μιλάμε για το σύνολο σχεδόν των τροπολογιών. Ας έρθουμε τώρα στις τροπολογίες με τις οποίες υπάρχει πρόβλημα: τις τροπολογίες περί ερευνητών. Από την αρχή, είχε γίνει αρκετά σαφές ότι οι ερευνητές δεν μπορούν να συμπεριληφθούν στη σύσταση. Το Κοινοβούλιο όμως, και αυτός είναι ο ρόλος του, το Κοινοβούλιο άσκησε πίεση για να περιληφθούν παρ’ όλα αυτά οι ερευνητές στο κείμενο. Η Επιτροπή εισάκουσε το Κοινοβούλιο, διότι μια ανακοίνωση που εγκρίθηκε στις 18 Ιανουαρίου σχετικά με τον ευρωπαϊκό χώρο έρευνας, ασχολήθηκε με το θέμα και, συνεχεία της ανακοίνωσης, ο Επίτροπος κ. Busquin θα παρουσιάσει μια ανακοίνωση σχετικά με την κινητικότητα των ερευνητών. Θα υπάρξει λοιπόν μια ειδική ανακοίνωση για το θέμα, κάτι που επετεύχθη μέχρις ενός σημείου, νομίζω, χάρη στην πίεση που άσκησε το Κοινοβούλιο."@el8 "Mr President, ladies and gentlemen, may I first of all thank the rapporteur and also all those, in the relevant committee and in this Chamber, who have committed themselves to making mobility a reality. Allow me now to return to Amendments Nos 46 to 51 which, with a view to ensuring that the recommendation is followed up, request the Member States and the Commission to put in place a process which might be considered similar to the Luxembourg process in the case of employment. I agree with the objective, but there is an important reason why the Commission has adopted the position it has on these amendments, and that is because, by accepting them as they stand and in their present proposed wording, the same problem would arise as when we speak about the action plan which the ministers and the Commission want to have finished drafting by November. Considerable new human resources, which do not exist at present, would be necessary. I did not want to leave the matter as it stands. That is why I spoke about it this morning at the meeting of the Commission, and the conclusion drawn by the Commissioners was clear. Following the communication of the 26 July on matching human resources to the institution’s tasks, the Commission cannot accept new tasks unless the budgetary authority allocates it the necessary resources for carrying these out. This is a position of principle, to be applied generally and not only to what is of concern to us now. It is a collegiate position adopted by the Commission, in view of the decisions taken, in view of the peer group and in view of staffing problems. From now on, the Commission will give the same answer on all topics. The budgetary authority will therefore have to ensure that we have the material resources for taking action. That being said, I should nonetheless like to remind you that the Commission already has a monitoring system which will be placed within the framework of the new open method of coordination, recommended by the Lisbon European Council. This open method of cooperation is based upon the assumption that European guidelines will be established, the implementation of which it will be possible to adapt in relation to regional and national diversity. It will also, however, enable monitoring to be carried out periodically so that the Member States can progressively develop their own strategies where mobility is concerned. I think, Mr Mantovani, that, over and above the questions of principle that bind me to the Commission’s collegiate decision, there is an avenue to be explored here, and it might perhaps be necessary to look for alternatives in this area. In any case, I am happy to have a discussion with you to see what can be done in this respect. Finally, the Commission cannot adopt Amendments Nos 8 and 58, the former because the Lisbon conclusions, which have already been listed in recital 11, encourage the Member States to take the necessary measures to promote mobility, and I can assure you that the Member States are proceeding along the right lines. They demonstrated as much last Saturday in Paris when, for a whole afternoon, they discussed the issue in depth and made commitments to mobility. A good start has been made. Finally, Amendment No 58 cannot be adopted, quite simply because it duplicates Amendment No 37 proposed by Parliament on the same subject. I think we are on the right road to reaching an agreement on the content, without necessarily having to resort to a second reading. This would allow the Education Council to adopt a text on 9 November enabling the French Presidency to present the Nice European Council with the ‘mobility’ package requested by the Heads of State and Government in the conclusions to the Lisbon Council. We all want the same thing. We want there to be real progress on this issue in the real conditions in our regions and our Member States. I should also like to do much more when it comes to the recognition of qualifications. At the moment, and as the Treaties at present stand, it is a national responsibility, which is not to say that I am not doing anything. I am in constant discussion with ministers. I also know that account has to be taken of the autonomy and independence of universities but, by means of our network systems, we have brought the universities closer together, and they engage ever more frequently in joint ventures and recognise students from other universities and studies completed in those universities. Things are moving slowly, and that is frustrating because the objective can be seen there before us. It is a fine objective, and we should like matters to move more quickly. In politics, things do not, unfortunately, always move as quickly as one would wish. If, however, the pressure is kept up, we shall get there. So, help me to do just that. Believe me, I know what you are saying, and a lot more besides. It is through practical action and not through green or white papers or, for that matter, black or red ones, that problems are solved. And what we have here is practical action. Believe me, it is not easy. Do not imagine that, by setting a recommendation down on paper, there will be cheers of joy from all the Member States. No, a number of Member States will have to be forced to eliminate obstacles of a kind which may seem ridiculous. However, there are still definitely barriers to the removal of these obstacles, and I have not finished persuading all the Member States of the fact, but I am still optimistic. I am an optimist for two reasons. First of all because, as a European Commissioner, if I want to make progress, I cannot allow myself to be pessimistic; and secondly because, in spite of all the problems of which I am aware, hundreds of thousands of students and hundreds and thousands of parents and grandparents thank me when I meet them and tell me that the experience they were able to have was terrific. Go into the street and ask young, and not so young, people which European programmes they have heard of, and they will tell you – Socrates and Erasmus. So, in spite of the persistent problems, of which I am aware, these programmes are of positive value and contribute something to the people of Europe. I agree with you that the obstacles which still exist need to be removed. I would thank you for your cooperation on this matter. It is easy to talk in a speech about removing obstacles, but less easy to remove them in practice. What is more, most of the problems of which we are aware do not stem from the Commission but from the Member States and even the regions. What, then, is the state of play regarding the financial problems? Mrs Pack, you are witness to the fact that the Commission and Parliament had agreed between themselves to request more money because they knew very well that the Erasmus grants were not enough and that only those who received help from their parents or grandparents or who worked during their Erasmus studies had the opportunity of benefiting from these Erasmus grants. All right, what was given was given. You have to make do. That is why I have asked the ministers, since they have not given me any more money, to ensure that supplements to the Erasmus grants are offered in their countries, and this is something we are discussing. Last Saturday, I was in Paris for a Council of Ministers for Education, exclusively on the issue of mobility. Things are moving, and not just in the abstract. The rapporteur quoted President Chirac’s words on mobility. The French Presidency wishes to make mobility one of the key issues of its term of office, and will go on to do just that. In November, the Ministers of Education are going to take a decision not only on this recommendation, which is a small step in the right direction, but also on an action plan to be implemented in order to facilitate mobility and turn this into a reality. At the Council meeting in Nice, mobility will be one of the items for discussion. So you see, things are moving. Not everything needs to be seen in negative terms, because there is a lot of progress. I would say to you, however, that, for things to continue to move, some pressure needs to be exerted. So, help me to apply some pressure. You are doing so today and will do so tomorrow. I should like to thank you right now for doing this. I should also like to say that the French Presidency is not the only one to have made progress in this area. The Portuguese Presidency did a marvellous and very useful job of preparing the ground, and I should like to pay tribute to both Presidencies for the way they wish to make progress. The Lisbon Summit was something of a point of departure for a long journey which we are only just beginning. Our Heads of State and of Government and the regional and national governments have realised that education has a role to play if we want to develop the economic and social sides of the European Union. The creation of a Europe of knowledge is therefore a very important step in the right direction, but we still have a very long way to go. I have no hesitation in telling you that we shall do more than just talk. We shall take practical steps, but it cannot happen overnight. We have to keep chipping persistently away at the issue and never give up applying the pressure. However, we shall get there. With regard to the amendments, the following may be accepted: 4, 5, 11, 12, 16 to 18, 25 to 27, 28, 30, 31, 33 to 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54 and 55. I am also able to accept the following amendments, as reworded: 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52 and 57 on the basis of the English text. And, finally, I am able to retain the following amendments in part: 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 and 42. That is almost all of them. Let us now turn to the amendments which present problems. These concern researchers. Ever since the beginning, it has been more or less clear that researchers could not be part of the recommendation. However, as is its proper role, Parliament has exerted pressure for researchers to be included in the text nonetheless. The Commission has responded to Parliament, and these problems were tackled in a communication adopted on 18 January on the European Research Area and, in the follow-up to this communication, Commissioner Busquin will be presenting a communication on the mobility of researchers. There will therefore be a specific communication on this subject, and I think it is partly thanks to the pressure exerted by Parliament that this is going to happen."@en3 "(FR) Señor Presidente, estimados colegas, gracias, en primer lugar al ponente, pero también a todos los que se comprometieron, en la comisión competente y en este hemiciclo, para que la movilidad se haga realidad. Permítanme ahora volver a las enmiendas 46 a 51 que, para garantizar el seguimiento de la recomendación, piden a los Estados miembros y a la Comisión que desarrollen un proceso que puede ser considerado como similar al de Luxemburgo para el empleo. Estoy de acuerdo con el objetivo, pero hay una razón importante que motiva la posición de la Comisión con relación a esas enmiendas cuya aceptación, tal cual, como el texto las propone y las plantea, nos enfrentará al mismo problema que cuando hablemos del plan de acción que los ministros y la Comisión quieren completar para noviembre. Harían falta importantes recursos humanos, que por ahora no existen. No quise dejar la cosa tal cual. Por eso hablé de ello esta mañana, en la reunión de la Comisión, y la conclusión de los comisarios fue clara. A raíz de la comunicación del 26 de julio pasado sobre la adecuación de los recursos humanos a las tareas de la institución, la Comisión no puede aceptar nuevas tareas sin que la autoridad presupuestaria le otorgue los recursos necesarios para realizarlas. Se trata de una posición de principio aplicable de manera general, y no solamente a lo que nos interesa ahora. Es una posición colegiada de la Comisión, frente a las decisiones tomadas, frente al frente a los problemas de personal. De ahora en adelante, la Comisión dará la misma respuesta sobre todos los temas. La autoridad presupuestaria deberá por lo tanto procurar que dispongamos de los recursos materiales que nos permitan actuar. Ahora bien, quisiera sin embargo recordarles que la Comisión ya tiene un dispositivo de seguimiento, que se situará en el marco del nuevo método abierto de coordinación, preconizado por el Consejo Europeo de Lisboa. En efecto, ese método abierto de cooperación supone el establecimiento de directrices, a escala europea, cuya aplicación se podrá adaptar a las diversidades regionales y nacionales. Pero permitirá también realizar un seguimiento periódico, para que los Estados miembros puedan desarrollar progresivamente su propia política en materia de movilidad. Señor Ponente, pienso que, más allá de las cuestiones de principio que me atan a la decisión colegiada de la Comisión, hay aquí una pista para explorar, y quizás haya que buscar alternativas en ese sentido. De todos modos, estoy abierta a una discusión con usted para ver lo que se podrá hacer al respecto. Por último, la Comisión no puede admitir las enmiendas 8 y 58, la primera porque las conclusiones de Lisboa, que ya han sido recogidas en el considerando 11, invitan los Estados miembros a tomar las medidas necesarias para reforzar la movilidad, y, créanme, van en la dirección correcta; ya lo demostraron el sábado pasado en París cuando, durante una tarde entera, discutieron y volvieron a discutir, se comprometieron en lo relativo a la movilidad. ¡Ya empezó! ¡Ya estamos bien encaminados! Además, la enmienda 58 no se puede admitir, sencillamente porque es redundante con relación a la enmienda 37 propuesta por el Parlamento sobre el mismo tema. Pienso que estamos en buen camino para encontrar un acuerdo sobre el contenido, sin tener necesariamente que recurrir a una segunda lectura, lo cual permitiría que el 9 de noviembre el Consejo “Educación” adopte un texto que a su vez permitiría que la Presidencia francesa presente al Consejo de Niza el paquete “movilidad” que fue solicitado por los Jefes de Estado y de Gobierno en las conclusiones del Consejo de Lisboa. Queridos colegas, todos queremos lo mismo. Queremos que el expediente progrese, concretamente, dentro de la realidad de nuestras regiones, de nuestros Estados miembros. Yo también quisiera hacer mucho más en materia de reconocimiento de los diplomas. Ahora bien, por ahora, en el estado actual de los tratados, es una responsabilidad nacional, lo cual no quiere decir que yo no haga nada. Sigo discutiendo continuamente con los ministros; sé también que hace falta tomar en cuenta la autonomía y la independencia de las universidades, pero, con nuestros sistemas de redes, hemos acercado a las universidades entre sí, y emprenden cada vez más y reconocen a los estudiantes y los estudios cursados en otras universidades. Avanza lentamente, y es frustrante porque vemos la meta frente a nosotros. Es una meta hermosa y quisiéramos progresar más rápidamente. Desgraciadamente, en el ámbito político, las cosas no siempre van a la velocidad que uno quisiera. Pero si empujamos, lo lograremos. Entonces, ayúdenme a empujar. Créanme, ya estoy enterado de todo lo que ustedes han dicho; y sé mucho más aún. No se resuelven los problemas con libros verdes, blancos, negros o rojos, sino con una acción concreta. Y estamos frente a una acción concreta. Créanme, no es fácil. ¡No piensen que el hecho de sentar una recomendación por escrito suscitará un aleluya generalizado en todos los países miembros! No, hace falta obligar a ciertos Estados miembros a eliminar trabas que pueden parecer ridículas. Sin embargo, siguen habiendo obstáculos que se oponen a la supresión de las trabas, créanme, y no he terminado de persuadir a todos los Estados miembros en ese sentido. Pero soy optimista. Soy optimista por dos razones: en primer lugar, porque, como comisaria europea, si quiero avanzar, no puedo permitirme el lujo de ser pesimista. Y en segundo lugar, porque a pesar de todos los problemas que conozco, centenares de miles de estudiantes, centenares de miles de padres y de abuelos me dan las gracias, cuando los encuentro, y me dicen que la experiencia que han vivido fue formidable. Caminen un poco por las calles, pregunten a los jóvenes o a los menos jóvenes cuáles programas europeos conocen. Pues bien, les dirán: Sócrates, Erasmus. Por lo tanto, a pesar de los problemas que subsisten, y que conozco, esos programas son positivos y aportan algo a la población. Estoy de acuerdo con ustedes en que es menester suprimir las trabas que existen, que persisten. Les agradezco su colaboración en ese sentido. Es fácil hacerlo en un discurso, pero no tanto en la práctica. Además, la mayor parte de los problemas no provienen de la Comisión, sino de los Estados miembros, e incluso de las regiones. En cuanto a los problemas financieros, ¿cuál es la situación? Señora Pack, la tomo por testigo, la Comisión y el Parlamento se habían puesto de acuerdo para pedir más dinero porque sabían muy bien que las becas Erasmus no bastaban y que sólo los que recibían una ayuda de sus padres, de sus abuelos, o que trabajaban durante sus estudios Erasmus podían sacar provecho de ellas. Bueno, conseguimos lo que conseguimos. Hay que contentarse con ello. Es la razón por la cual pedí a los ministros, ya que no me han dado más dinero, que procuren que se otorguen complementos a las becas Erasmus en sus países, y que discutamos sobre ello. El sábado pasado, estaba en París para un Consejo de ministros de Educación dedicado exclusivamente a la movilidad. Las cosas se mueven, queridos colegas, se mueven en forma concreta. El Sr. ponente citó al Presidente Chirac quien habló de la movilidad. Pues bien, la Presidencia francesa quiere hacer de la movilidad uno de los puntos fuertes de su Presidencia. En noviembre, los ministros de Educación van a tomar una decisión no sólo sobre esa recomendación, lo cual significa dar un pequeño paso en la dirección correcta, sino también sobre un plan de acción a poner en marcha para que la movilidad se haga más fácil, se haga realidad. La movilidad será uno de los puntos a discutir en el Consejo de Niza. Por lo tanto, como ven, eso se mueve. No hay que tener una visión totalmente negativa, porque hay muchos progresos. Pero les digo que, para que eso siga moviéndose, hace falta empujar. Entonces, ayúdenme a dar ese empujón. Lo están haciendo hoy, lo harán mañana. Desde ahora se lo agradezco. Quisiera también decir que la Presidencia francesa no es la única en avanzar en ese sentido. Se hizo un trabajo preparatorio maravillosos y muy bueno durante la Presidencia portuguesa y quisiera rendir homenaje a ambas Presidencias por la manera en que quieren avanzar. La Cumbre de Lisboa, queridos colegas, fue un poco el punto de partida de una larga historia y no estamos sino al principio de esa larga historia. Nuestros Jefes de Estado y de Gobierno, los gobiernos regionales, nacionales, se han dado cuenta de que la educación tiene un papel que desempeñar si queremos desarrollar lo económico, si queremos desarrollar lo social. La creación de un espacio europeo del conocimiento y del saber es por lo tanto un paso importante en la dirección correcta, pero no hemos llegado al final de las dificultades, lejos de ello. Nuestra acción no será puro bla bla, se los aseguro, será una acción concreta, pero no se hará de un día para otro. Hace falta trabajar, trabajar, trabajar, empujar, empujar, empujar, pero lo lograremos. En lo que se refiere a las enmiendas, se pueden aceptar las siguientes: 4, 5, 11, 12, 16 a 18, 25 a 27, 28, 30, 31, 33 a 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54, 55. Puedo también aceptar enmiendas reformuladas: 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52, 57, sobre la base el texto inglés. Y, finalmente, puedo admitir en parte las enmiendas: 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 y 42. Es casi la totalidad. Pasemos ahora a las enmiendas que plantean un problema: las que se refieren a los investigadores. Desde el principio, quedaba más o menos claro que los investigadores no podían ser incorporados a la recomendación. Pero el Parlamento, y es su papel, el Parlamento presionó para que los investigadores fueran a pesar de todo incluidos en el mismo texto. El Parlamento ha sido oído por la Comisión, ya que esa problemática fue abordada en el marco de una comunicación adoptada el 18 de enero, relativa al espacio europeo de la investigación, y dentro del seguimiento de esa comunicación, el Comisario Busquin va a presentar una comunicación sobre la movilidad de los investigadores. Por lo tanto, habrá una comunicación específica al respecto y pienso que eso se debe un poco a la presión del Parlamento."@es12 "Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitokset ensinnäkin esittelijälle ja myös kaikille niille, jotka pyrkivät asiasta vastaavassa valiokunnassa ja tässä istuntosalissa siihen, että liikkuvuus todella toteutuu. Saanen nyt palata tarkistuksiin 4651, joissa jäsenvaltioita ja komissiota pyydetään suosituksen jatkotoimien varmistamiseksi käynnistämään prosessi, jota voidaan pitää Luxemburgin työllisyysstrategian tapaisena hankkeena. Kannatan tätä tavoitetta, mutta komissiolla on hyvin perusteltu kanta näistä tarkistuksista, koska niiden hyväksyminen sellaisenaan, tekstissä esitetyssä ja halutussa muodossa, johtaa samaan ongelmaan, johon törmäämme puhuessamme siitä toimintasuunnitelmasta, jonka ministerit ja komissio haluavat viimeistellä marraskuussa. Siihen tarvittaisiin huomattavasti lisää henkilövoimavaroja, joita ei tällä hetkellä ole riittävästi. En halunnut jättää asiaa sikseen. Sen vuoksi puhuin siitä tänä aamuna komission kokouksessa, ja komission jäsenten johtopäätös oli selvä. 26. heinäkuuta hyväksytyn henkilövoimavarojen ja toimielimen tehtävien vastaavuutta koskevan tiedonannon perusteella komissio ei voi hyväksyä uusia tehtäviä, ellei budjettivallan käyttäjä myönnä sille tarvittavia varoja niiden hoitamiseen. Kyseessä on periaatteellinen kanta, jota sovelletaan yleisesti eikä vain yhteydessä, josta olemme nyt kiinnostuneita. Se on komission yhteinen kanta, jota sovelletaan tehtäviin päätöksiin, samanarvoisten ryhmään ja henkilöstöongelmiin. Komissio antaa vastedes saman vastauksen kaikkiin aiheisiin. Budjettivallan käyttäjän on siis huolehdittava siitä, että meillä on taloudellinen mahdollisuus hoitaa tehtävämme. Sanotusta huolimatta haluaisin kuitenkin muistuttaa, että komissiolla on jo seurantaväline, jota ryhdytään käyttämään Lissabonin Eurooppa-neuvostossa suositellun uuden avoimen koordinaatiomenetelmän yhteydessä. Tässä uudessa avoimessa yhteistyömenettelyssä edellytetään Euroopan tasolla sovittavia suuntaviivoja, joita pystytään soveltamaan käytäntöön alueellisten ja kansallisten erojen mukaan. Sen ansiosta voidaan myös aika ajoin seurata tilanteen kehitystä, jotta jäsenvaltiot pystyvät vähitellen kehittämään omaa liikkuvuuspolitiikkaansa. Hyvä esittelijä, uskon, että huolimatta niistä periaatteellisista kysymyksistä, jotka sitovat minut komission yhteiseen päätökseen, tähän asiaan on löydettävissä jokin ratkaisu, ja olisi ehkä syytä pohtia erilaisia vaihtoehtoja tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Olen joka tapauksessa valmis keskustelemaan kanssanne siitä, mitä asian hyväksi voidaan tehdä. Lopuksi komissio ei voi ottaa huomioon tarkistuksia 8 ja 58; ensiksi mainitun kohdalla syynä on se, että Lissabonin huippukokouksen päätelmissä, jotka toistetaan jo johdanto-osan 11 kappaleessa, pyydetään jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin liikkuvuuden edistämiseksi, ja voin vakuuttaa, että ne ovat oikealla tiellä; jäsenvaltiot osoittivat viime lauantaina Pariisissa, jossa ne keskustelivat ja kertasivat tätä aihetta koko iltapäivän, että ne ovat sitoutuneet edistämään liikkuvuutta. Olemme päässeet hyvin liikkeelle! Myöskään tarkistusta 58 ei voida ottaa huomioon, ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on tarpeeton, koska parlamentin ehdottama tarkistus 37 koskee samaa asiaa. Minusta tuntuu, että olemme pääsemässä yhteisymmärrykseen sisällöstä, mihin ei välttämättä tarvita toista käsittelyä, jolloin 9. marraskuuta kokoontuva opetusneuvosto voisi hyväksyä tekstin, jonka pohjalta puheenjohtajavaltio Ranska voisi esittää Nizzan Eurooppa-neuvostossa valtioiden ja hallitusten päämiesten Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmissä pyytämän liikkuvuuspaketin. Hyvät kollegat, me kaikki haluamme samaa. Haluamme, että tällä alalla tapahtuu kehitystä käytännön tasolla alueillamme ja jäsenvaltioissamme. Haluaisin tehdä paljon enemmänkin tutkintojen tunnustamisen hyväksi. Tällä hetkellä ja perussopimusten nykyisen muodon vuoksi asia kuuluu kuitenkin kansalliselle tasolle, mikä ei toki merkitse sitä, etten tekisi mitään. Keskustelen jatkuvasti ministerien kanssa; tiedän myös, että korkeakoulujen riippumattomuus on otettava huomioon; olemme kuitenkin lähentäneet yliopistoja verkkojärjestelmillämme, ja ne hakeutuvat yhä enemmän yhteisyrityksiin toistensa kanssa ja tunnustavat muissa korkeakouluissa kirjoilla olevia opiskelijoita ja suoritettuja opintoja. Kehitystä tapahtuu hitaasti, ja se on turhauttavaa, koska tavoite on näköpiirissämme. Se on hieno tavoite, ja sen soisi toteutuvan nopeammin. Politiikassa asiat eivät valitettavasti aina etene niin nopeasti, kuin toivotaan. Jos kuitenkin painostamme jatkuvasti, pääsemme päämääräämme. Auttakaa siis minua painostamaan. Voin vakuuttaa, että tiedossani on kaikki se, mitä kerroitte; ja tiedossani on vielä paljon enemmänkin. Ongelmia ei ratkaista vihrein, valkoisin, mustin tai punaisin kirjoin vaan käytännön toimin. Nyt meillä on edessämme käytännön toimi. Voitte olla vakuuttuneita siitä, että se ei ole helppo. Älkää kuvitelko, että pelkkä suosituksen laatiminen johtaa herätykseen kaikissa jäsenvaltioissa! Ei, tietyt jäsenvaltiot on pakotettava poistamaan esteitä, jotka voivat vaikuttaa naurettavilta. Voin vakuuttaa, että esteiden poistaminen on kaikesta huolimatta edelleen ongelmallista, enkä ole vielä saanut kaikkia jäsenvaltioita suostuteltua siihen. Olen kuitenkin optimisti. Olen optimisti kahdesta syytä: ensinnäkin siksi, että jos haluan viedä asioita eteenpäin Euroopan komission jäsenenä, en voi olla pessimisti. Toiseksi siksi, että kaikista kohtaamistani ongelmista huolimatta ne sadattuhannet opiskelijat, sadattuhannet vanhemmat ja isovanhemmat, joita tapaan, kiittävät minua ja kertovat saaneensa upean kokemuksen. Lähtekää vähäksi aikaa kadulle kyselemään nuorilta ja vähemmän nuorilta, mitä eurooppalaisia ohjelmia he tuntevat. He vastaavat taatusti: Sokrates ja Erasmus. Nämä ohjelmat ovat siis myönteisiä ja ne antavat jotakin väestölle huolimatta olemassa olevista ongelmista, jotka ovat tiedossani. Olen yhtä mieltä kanssanne siitä, että vielä olemassa olevat esteet on poistettava. Kiitän yhteistyöstänne tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Siitä on helppo puhua, mutta sen saavuttaminen käytännössä on vaikeampaa. Lisäksi suurin osa tiedossamme olevista ongelmista ei johdu komissiosta vaan jäsenvaltioista ja jopa alueista. Mikä on tilanne taloudellisten ongelmien kohdalla? Jäsen Pack, te voitte todistaa, että komissio ja parlamentti olivat sopineet siitä, että varoja pyydetään lisää, koska ne olivat hyvin selvillä siitä, että Erasmus-apurahat eivät riitä ja että vain niillä, jotka saavat tukea vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan tai jotka tekevät työtä Erasmus-opintojensa ohella, on mahdollisuus hakea Erasmus-apurahoja. No, olemme saaneet, minkä olemme saaneet. Sillä on tultava toimeen. Tämän vuoksi olen pyytänyt ministerejä, koska he eivät antaneet minulle lisää varoja, huolehtimaan siitä, että Erasmus-apurahoja täydennetään lisätuilla heidän maissaan, ja tästä neuvotellaan parhaillaan. Osallistuin viime lauantaina Pariisissa pidettyyn opetusministerien neuvoston kokoukseen, jonka aiheena oli liikkuvuus. Tällä aiheella on vaikutusta, hyvät kollegat, sillä on konkreettista vaikutusta. Esittelijä lainasi presidentti Chiracin sanoja liikkuvuudesta. Puheenjohtajavaltio Ranska haluaa ja aikoo tehdä liikkuvuudesta yhden puheenjohtajakautensa vahvoista kohdista. Opetusministerit tekevät marraskuussa päätöksen paitsi tästä suosituksesta, joka on pieni askel oikeaan suuntaan, myös toimintasuunnitelman käynnistämisestä liikkuvuuden helpottamiseksi ja tosiasialliseksi toteuttamiseksi. Liikkuvuus on myös yksi Nizzan huippukokouksessa käsiteltävistä asioista. Sillä on siis vaikutusta, kuten huomaatte. Kaikkeen ei pidä suhtautua kielteisesti, sillä suurta edistystä on tapahtunut. Sanon teille kuitenkin, että meidän on painostettava, jotta liikkuvuuteen kiinnitettäisiin huomiota jatkossakin. Auttakaa siis minua painostamaan. Kun teette niin tänään, voitte tehdä niin myös huomenna. Kiitän teitä jo tässä vaiheessa tuestanne. Haluaisin myös sanoa, että puheenjohtajavaltio Ranska ei ole yksin viemässä tätä asiaa eteenpäin. Portugalin puheenjohtajakaudella tehtiin hienoja ja hyvin onnistuneita valmisteluja, ja haluaisin antaa tunnustusta kummallekin siitä tavasta, jolla ne pyrkivät etenemään. Hyvät kollegat, Lissabonin huippukokous oli tavallaan pitkän historian lähtökohta, ja olemme vasta tämän historian alkuvaiheessa. Valtioiden ja hallitusten päämiehemme sekä paikalliset ja kansalliset hallitukset ovat tiedostaneet, että koulutuksella on merkitystä, jos haluamme kehittää taloutta ja jos haluamme kehittää yhteiskuntaa. Tietojen ja taitojen eurooppalaisen alueen luominen on näin ollen merkittävä askel oikeaan suuntaan, mutta ponnistelumme eivät ole lopussa, siihen on vielä pitkä matka. Sanon suoraan, että toimintamme ei ole sanahelinää vaan konkreettista toimintaa, mutta sitä ei saada tehtyä yhdessä päivässä. On tehtävä työtä, työtä ja työtä ja painostettava, painostettava ja painostettava, mutta lopulta pääsemme tavoitteeseemme. Seuraavat tarkistukset voidaan hyväksyä: 4, 5, 11, 12, 1618, 2527, 28, 30, 31, 3338, 40, 41, 44, 52, 53, 54 ja 55. Voin hyväksyä myös englanninkielisen tekstin perusteella uudelleen muotoillut tarkistukset 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52 ja 57. Lopuksi voin hyväksyä osittain tarkistukset 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 ja 42. Tässä olivat lähes kaikki tarkistukset. Siirtykäämme sitten ongelmallisiin tarkistuksiin eli niihin, jotka koskevat tutkijoita. Alusta alkaen on ollut suurin piirtein selvää, että tutkijoita ei voida sisällyttää suositukseen. Parlamentti on kuitenkin roolinsa mukaisesti painostanut meitä siitä huolimatta lisäämään tutkijat tekstiin. Komissio on ottanut huomioon parlamentin kannan, sillä tätä ongelmaa käsitellään 18. tammikuuta hyväksytyssä tiedonannossa eurooppalaisesta tutkimusalueesta, ja komission jäsen Busquin esittää tämän tiedonannon jatkoksi tutkijoiden liikkuvuutta koskevan tiedonannon. Tästä aiheesta laaditaan siis erillinen tiedonanto, ja sen toteutuminen on mielestäni osaksi parlamentin painostuksen ansiota."@fi5 "Signor Presidente, onorevoli parlamentari, ringrazio anzitutto il relatore, ma anche tutti coloro che, in seno alla commissione competente e in questa sede, si sono impegnati affinché la mobilit� divenga realt� . Mi si consenta ora di tornare agli emendamenti nn. 46-51, in cui si chiede agli Stati membri ed alla Commissione, al fine di garantire il della raccomandazione, di avviare un processo che può essere ritenuto analogo a quello di Lussemburgo sull’occupazione. Concordo sul fine, ma vi è una motivazione importante alla base della posizione della Commissione su questi emendamenti, dato che accoglierli così come il testo li propone nella forma attuale vorrebbe dire trovarsi ad affrontare lo stesso problema che si presenter� quando discuteremo del piano d’azione che i Ministri e la Commissione intendono portare a termine per novembre. Sarebbero necessarie, in misura significativa, nuove risorse umane, per ora inesistenti. Non ho voluto lasciare le cose in questi termini: ecco perché ne ho parlato stamane, alla riunione della Commissione, e la conclusione dei Commissari è stata chiara. Conformemente alla comunicazione del 26 luglio scorso sull’adeguamento fra risorse umane e compiti istituzionali, la Commissione non può accettare nuovi incarichi senza che l’autorit� di bilancio le assegni le risorse necessarie alla loro esecuzione. Si tratta di una posizione di principio applicabile in via generale, e non soltanto alla materia di cui ci stiamo occupando. E’ una posizione collegiale da parte della Commissione a fronte delle decisioni prese, del dei problemi di personale. D’ora innanzi, la Commissione assumer� lo stesso atteggiamento su tutti gli argomenti. L’autorit� di bilancio dovr� quindi fra sì che disponiamo dei mezzi materiali necessari alla nostra azione. Ciò detto, vorrei comunque ricordarvi che la Commissione dispone gi� di un dispositivo di che sar� collocato nell’ambito del nuovo metodo aperto di coordinamento propugnato dal Consiglio europeo di Lisbona. In effetti, tale metodo presuppone la definizione, a livello europeo, di linee direttrici che possano essere adeguate, in fase di attuazione, alle diverse realt� regionali e nazionali. Esso consentir� altresì di effettuare un monitoraggio periodico, in modo che gli Stati membri possano sviluppare progressivamente la propria politica in materia di mobilit� . Onorevole relatore, al di l� delle questioni di principio che mi vincolano alla decisione collegiale della Commissione, penso che questa sia una pista da battere, e forse si dovrebbero cercare alternative in tal senso. Ad ogni modo, sono aperta al dialogo, per vedere cosa si potr� fare al riguardo. Infine, la Commissione non può accogliere gli emendamenti nn. 8 e 58. Il primo perché le conclusioni di Lisbona, gi� menzionate al considerando n. 11, invitano gli Stati membri ad adottare le misure necessarie per incoraggiare la mobilit� e, credetemi, i governi procedono nella giusta direzione: lo hanno dimostrato sabato scorso a Parigi, allorché, per un intero pomeriggio, hanno discusso e ridiscusso, impegnandosi sulla mobilit� . L’inizio è buono! Quanto all'emendamento n. 58, è semplicemente superfluo alla luce dell’emendamento n. 37, proposto dal Parlamento sul medesimo argomento. Penso che siamo sulla buona strada per raggiungere un accordo sul contenuto, senza dover necessariamente ricorrere ad una seconda lettura. In tal modo, il 9 novembre, in seno al Consiglio “istruzione”, si potrebbe adottare un testo che consenta alla Presidenza francese di presentare, al Consiglio europeo di Nizza, il pacchetto “mobilit� ”, che è stato richiesto dai Capi di stato e di governo nelle conclusioni del Consiglio di Lisbona. Onorevoli parlamentari, vogliamo tutti la stessa cosa. Vogliamo che si facciano progressi concreti in questa materia, nella realt� delle nostre regioni, degli Stati membri. Vorrei fare molto di più anche in materia di riconoscimento dei diplomi. Orbene, per ora, allo stato attuale dei Trattati, si tratta di una competenza nazionale, il che non significa che io rimanga inattiva. Discuto continuamente con i Ministri; so anche che bisogna tener conto dell’autonomia e dell’indipendenza delle universit� , ma grazie ai nostri sistemi di reti abbiamo avvicinato fra di loro le universit� , che si impegnano sempre più spesso in e riconoscono studenti e studi effettuati presso altre universit� . Vengono registrati lenti progressi, il che è frustrante, visto che si scorge il traguardo all’orizzonte. E’ un bel traguardo e si vorrebbe procedere più velocemente, ma purtroppo, in politica, le cose non vanno sempre al ritmo voluto. Tuttavia, se continueremo a spingere, ce la faremo. Allora, aiutatemi in questo compito. Credetemi, sono cosciente dei problemi che avete segnalato, e di molti altri ancora. Non è con libri verdi, bianchi, neri o rossi che risolveremo i problemi, ma con azioni concrete. E qui ci troviamo dinanzi ad un’azione concreta. Vi assicuro che non è facile. Non pensiate che basti mettere per iscritto una raccomandazione per scatenare l’esultanza in tutti gli Stati membri! No, bisogna anzi costringere alcuni di loro ad eliminare ostacoli che possono persino sembrare ridicoli. Eppure, vi sono ancora resistenze all’eliminazione di questi ostacoli e, statene pur certi, sono lungi dall’essere riuscita a persuadere tutti gli Stati membri in tal senso. Ma resto ottimista. Sono ottimista per due ragioni: anzitutto perché, come Commissario europeo, se voglio andare avanti non posso permettermi di essere pessimista. E, in secondo luogo, perché, nonostante tutti i problemi che pure conosco, centinaia di migliaia di studenti, genitori e nonni, quando li incontro, mi ringraziano e mi dicono che la loro esperienza è stata formidabile. Andate per le strade, chiedete ai giovani e ai meno giovani quali programmi europei conoscono. Ebbene, la risposta sar� : SOCRATES, ERASMUS. Quindi, malgrado i problemi che sussistono, e che mi sono ben noti, questi programmi sono positivi ed apportano qualcosa alla popolazione. Gli ostacoli che esistono e perdurano devono essere eliminati: su questo concordo con voi, e vi ringrazio per la collaborazione. E’ facile a farsi in teoria, ma molto meno nella pratica. Inoltre, la maggior parte dei problemi che riscontriamo non sono imputabili alla Commissione, ma agli Stati membri, persino alle regioni. Quanto ai problemi finanziari, come stanno le cose? Onorevole Pack, la chiamo a testimone, la Commissione ed il Parlamento avevano convenuto di chiedere maggiori fondi, in quanto sapevano benissimo che le borse ERASMUS non bastavano e che solo gli studenti che ricevevano un aiuto finanziario da genitori o nonni, o che lavoravano nel corso degli studi, potevano effettivamente trarre vantaggio da tali borse. Ebbene, abbiamo avuto quel che abbiamo avuto: bisogna accontentarsi. Ecco perché ho chiesto ai Ministri, dato che non mi sono stati dati più fondi, di far sì che nei vari paesi vengano offerti sussidi complementari alle borse ERASMUS, e se ne sta discutendo. Sabato scorso mi trovavo a Parigi per un Consiglio dei Ministri dell’istruzione vertente esclusivamente sulla mobilit� . Le cose si stanno muovendo, onorevoli parlamentari, si muovono sul serio. Il relatore ha citato il Presidente Chirac, che ha parlato della mobilit� . Ebbene, la Francia vuol fare, anzi far� , di questa tematica uno dei punti forti della sua Presidenza. In novembre i Ministri dell’istruzione decideranno non solo su questa raccomandazione, che costituisce un piccolo passo nella giusta direzione, ma anche su un piano d’azione da attuare perché la mobilit� divenga più facile, divenga una realt� . Essa costituir� uno dei punti all’ordine del giorno del Consiglio di Nizza. Quindi, come vedete, qualcosa si muove: non bisogna considerare tutto in un’ottica negativa, perché i progressi sono considerevoli. Ma, come dicevo, perché le cose continuino a muoversi bisogna spingere. Ebbene, aiutatemi a spingere in tal senso: lo fate oggi, fatelo ancora domani. Io ve ne ringrazio sin d’ora. Vorrei aggiungere che la Presidenza francese non è la sola ad andare in questa direzione: si è avuta un'ottima, ineccepibile preparazione sotto la Presidenza portoghese, e vorrei rendere omaggio ad entrambe per il modo in cui hanno deciso di procedere. Il Vertice di Lisbona, onorevoli parlamentari, ha costituito, in certo qual modo, il punto d’avvio di una lunga vicenda, e non siamo che agli inizi. I Capi di stato e di governo, nonché i governi regionali e nazionali, si sono resi conto che l’istruzione ha un ruolo da svolgere se vogliamo sviluppare l’economia, se vogliamo sviluppare la componente sociale. La creazione di uno spazio europeo della conoscenza e del sapere costituisce quindi un importantissimo passo avanti nella giusta direzione, ma non siamo giunti al termine del nostro travaglio, anzi la meta è ancora ben lontana. La nostra azione non si esaurir� in chiacchiere, ve lo dico chiaramente: sar� un’azione concreta, ma non si far� dall’oggi al domani. Bisogna lavorare, lavorare, e ancora lavorare, insistere, e ancora insistere, ma ce la faremo. Per quanto concerne gli emendamenti, si possono accettare i seguenti: nn. 4, 5, 11, 12, da 16 a 18, da 25 a 27, 28, 30, 31, da 33 a 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54, 55. Posso anche accettare i seguenti emendamenti riformulati sulla base del testo inglese: nn. 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52, 57. Infine, posso accogliere in parte gli emendamenti nn. 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 e 42. Si tratta della quasi totalit� . Passiamo ora agli emendamenti che causano difficolt� , ossia quelli che riguardano i ricercatori. Sin dall’inizio era più o meno chiaro che questi ultimi non potevano rientrare nella raccomandazione. Ma il Parlamento ha esercitato pressioni, e ciò rientra nel suo ruolo, affinché i ricercatori venissero comunque inclusi nel testo, e la Commissione ha accolto le sue istanze. Di conseguenza, la problematica è stata trattata nell’ambito di una comunicazione adottata il 18 gennaio, relativa allo spazio europeo della ricerca, e, dando seguito a questa comunicazione, il Commissario Bousquin presenter� un documento sulla mobilit� dei ricercatori. Vi sar� quindi una comunicazione specifica in materia e penso che sar� in parte merito delle pressioni del Parlamento."@it9 "Mr President, ladies and gentlemen, may I first of all thank the rapporteur and also all those, in the relevant committee and in this Chamber, who have committed themselves to making mobility a reality. Allow me now to return to Amendments Nos 46 to 51 which, with a view to ensuring that the recommendation is followed up, request the Member States and the Commission to put in place a process which might be considered similar to the Luxembourg process in the case of employment. I agree with the objective, but there is an important reason why the Commission has adopted the position it has on these amendments, and that is because, by accepting them as they stand and in their present proposed wording, the same problem would arise as when we speak about the action plan which the ministers and the Commission want to have finished drafting by November. Considerable new human resources, which do not exist at present, would be necessary. I did not want to leave the matter as it stands. That is why I spoke about it this morning at the meeting of the Commission, and the conclusion drawn by the Commissioners was clear. Following the communication of the 26 July on matching human resources to the institution’s tasks, the Commission cannot accept new tasks unless the budgetary authority allocates it the necessary resources for carrying these out. This is a position of principle, to be applied generally and not only to what is of concern to us now. It is a collegiate position adopted by the Commission, in view of the decisions taken, in view of the peer group and in view of staffing problems. From now on, the Commission will give the same answer on all topics. The budgetary authority will therefore have to ensure that we have the material resources for taking action. That being said, I should nonetheless like to remind you that the Commission already has a monitoring system which will be placed within the framework of the new open method of coordination, recommended by the Lisbon European Council. This open method of cooperation is based upon the assumption that European guidelines will be established, the implementation of which it will be possible to adapt in relation to regional and national diversity. It will also, however, enable monitoring to be carried out periodically so that the Member States can progressively develop their own strategies where mobility is concerned. I think, Mr Mantovani, that, over and above the questions of principle that bind me to the Commission’s collegiate decision, there is an avenue to be explored here, and it might perhaps be necessary to look for alternatives in this area. In any case, I am happy to have a discussion with you to see what can be done in this respect. Finally, the Commission cannot adopt Amendments Nos 8 and 58, the former because the Lisbon conclusions, which have already been listed in recital 11, encourage the Member States to take the necessary measures to promote mobility, and I can assure you that the Member States are proceeding along the right lines. They demonstrated as much last Saturday in Paris when, for a whole afternoon, they discussed the issue in depth and made commitments to mobility. A good start has been made. Finally, Amendment No 58 cannot be adopted, quite simply because it duplicates Amendment No 37 proposed by Parliament on the same subject. I think we are on the right road to reaching an agreement on the content, without necessarily having to resort to a second reading. This would allow the Education Council to adopt a text on 9 November enabling the French Presidency to present the Nice European Council with the ‘mobility’ package requested by the Heads of State and Government in the conclusions to the Lisbon Council. We all want the same thing. We want there to be real progress on this issue in the real conditions in our regions and our Member States. I should also like to do much more when it comes to the recognition of qualifications. At the moment, and as the Treaties at present stand, it is a national responsibility, which is not to say that I am not doing anything. I am in constant discussion with ministers. I also know that account has to be taken of the autonomy and independence of universities but, by means of our network systems, we have brought the universities closer together, and they engage ever more frequently in joint ventures and recognise students from other universities and studies completed in those universities. Things are moving slowly, and that is frustrating because the objective can be seen there before us. It is a fine objective, and we should like matters to move more quickly. In politics, things do not, unfortunately, always move as quickly as one would wish. If, however, the pressure is kept up, we shall get there. So, help me to do just that. Believe me, I know what you are saying, and a lot more besides. It is through practical action and not through green or white papers or, for that matter, black or red ones, that problems are solved. And what we have here is practical action. Believe me, it is not easy. Do not imagine that, by setting a recommendation down on paper, there will be cheers of joy from all the Member States. No, a number of Member States will have to be forced to eliminate obstacles of a kind which may seem ridiculous. However, there are still definitely barriers to the removal of these obstacles, and I have not finished persuading all the Member States of the fact, but I am still optimistic. I am an optimist for two reasons. First of all because, as a European Commissioner, if I want to make progress, I cannot allow myself to be pessimistic; and secondly because, in spite of all the problems of which I am aware, hundreds of thousands of students and hundreds and thousands of parents and grandparents thank me when I meet them and tell me that the experience they were able to have was terrific. Go into the street and ask young, and not so young, people which European programmes they have heard of, and they will tell you – Socrates and Erasmus. So, in spite of the persistent problems, of which I am aware, these programmes are of positive value and contribute something to the people of Europe. I agree with you that the obstacles which still exist need to be removed. I would thank you for your cooperation on this matter. It is easy to talk in a speech about removing obstacles, but less easy to remove them in practice. What is more, most of the problems of which we are aware do not stem from the Commission but from the Member States and even the regions. What, then, is the state of play regarding the financial problems? Mrs Pack, you are witness to the fact that the Commission and Parliament had agreed between themselves to request more money because they knew very well that the Erasmus grants were not enough and that only those who received help from their parents or grandparents or who worked during their Erasmus studies had the opportunity of benefiting from these Erasmus grants. All right, what was given was given. You have to make do. That is why I have asked the ministers, since they have not given me any more money, to ensure that supplements to the Erasmus grants are offered in their countries, and this is something we are discussing. Last Saturday, I was in Paris for a Council of Ministers for Education, exclusively on the issue of mobility. Things are moving, and not just in the abstract. The rapporteur quoted President Chirac’s words on mobility. The French Presidency wishes to make mobility one of the key issues of its term of office, and will go on to do just that. In November, the Ministers of Education are going to take a decision not only on this recommendation, which is a small step in the right direction, but also on an action plan to be implemented in order to facilitate mobility and turn this into a reality. At the Council meeting in Nice, mobility will be one of the items for discussion. So you see, things are moving. Not everything needs to be seen in negative terms, because there is a lot of progress. I would say to you, however, that, for things to continue to move, some pressure needs to be exerted. So, help me to apply some pressure. You are doing so today and will do so tomorrow. I should like to thank you right now for doing this. I should also like to say that the French Presidency is not the only one to have made progress in this area. The Portuguese Presidency did a marvellous and very useful job of preparing the ground, and I should like to pay tribute to both Presidencies for the way they wish to make progress. The Lisbon Summit was something of a point of departure for a long journey which we are only just beginning. Our Heads of State and of Government and the regional and national governments have realised that education has a role to play if we want to develop the economic and social sides of the European Union. The creation of a Europe of knowledge is therefore a very important step in the right direction, but we still have a very long way to go. I have no hesitation in telling you that we shall do more than just talk. We shall take practical steps, but it cannot happen overnight. We have to keep chipping persistently away at the issue and never give up applying the pressure. However, we shall get there. With regard to the amendments, the following may be accepted: 4, 5, 11, 12, 16 to 18, 25 to 27, 28, 30, 31, 33 to 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54 and 55. I am also able to accept the following amendments, as reworded: 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52 and 57 on the basis of the English text. And, finally, I am able to retain the following amendments in part: 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 and 42. That is almost all of them. Let us now turn to the amendments which present problems. These concern researchers. Ever since the beginning, it has been more or less clear that researchers could not be part of the recommendation. However, as is its proper role, Parliament has exerted pressure for researchers to be included in the text nonetheless. The Commission has responded to Parliament, and these problems were tackled in a communication adopted on 18 January on the European Research Area and, in the follow-up to this communication, Commissioner Busquin will be presenting a communication on the mobility of researchers. There will therefore be a specific communication on this subject, and I think it is partly thanks to the pressure exerted by Parliament that this is going to happen."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, ik dank de rapporteur en ook alle anderen die zich in de bevoegde commissie en hier in plenaire vergadering voor de mobiliteit hebben ingespannen. Ik kom nu tot de amendementen 46 tot en met 51, waarin de lidstaten en de Commissie worden verzocht ervoor te zorgen dat de aanbeveling wordt uitgevoerd en een proces op gang te brengen dat vergelijkbaar is met het proces van Luxemburg voor de werkgelegenheid. Ik ben het met die doelstelling eens, maar er is een belangrijke reden waarom de Commissie die amendementen niet in hun huidige vorm kan overnemen. Als die amendementen in hun huidige vorm worden aangenomen, krijgen wij hier hetzelfde probleem als bij de discussie over het actieplan dat de ministers en de Commissie tegen november willen afhebben. Daarvoor is heel wat extra personeel vereist. Ik heb echter niet bij de pakken willen blijven neerzitten en heb daarover vanochtend met de andere leden van de Commissie gesproken. Hun conclusie was duidelijk. Zoals in de mededeling van 26 juli jongstleden over het personeel en de taken van de Commissie staat, kan de Commissie geen nieuwe taken op zich nemen als de begrotingsautoriteit haar niet de nodige middelen verschaft om die taken uit te voeren. Dat is een algemeen principe, en dat geldt niet alleen geldt voor het onderhavige vraagstuk. Het gaat om een collegiaal standpunt van de Commissie ten aanzien van de te nemen besluiten, de en de personeelsproblemen. De Commissie zal voortaan in verband met alle mogelijke thema's hetzelfde antwoord geven. De begrotingsautoriteit zal er dus voor moeten zorgen dat wij over de nodige materiële middelen beschikken om onze taken uit te voeren. Toch wil ik erop wijzen dat de Commissie al over een vervolgsysteem beschikt. Dat zal worden opgenomen in het kader van de nieuwe, open coördinatiemethode waarop de Europese Raad van Lissabon heeft aangedrongen. Die open methode van samenwerking behelst immers de vaststelling, op Europees niveau, van richtsnoeren die bij toepassing op regionaal en nationaal niveau aan de daar bestaande verschillen kunnen worden aangepast. Die methode maakt echter ook een periodieke controle mogelijk, zodat de lidstaten geleidelijk hun eigen mobiliteitsbeleid kunnen ontwikkelen. Mijnheer de rapporteur, ondanks de principekwesties ten aanzien waarvan ik het collegiale besluit van de Commissie moet respecteren, is dat een denkspoor dat wij moeten verkennen. Op die manier kunnen wij misschien andere oplossingen vinden. Ik ben in elk geval bereid om samen met u na te gaan wat wij in dat opzicht kunnen doen. Tenslotte kan de Commissie de amendementen 8 en 58 niet overnemen. Wat amendement 8 betreft, staat in de conclusies van Lissabon, waarnaar in overweging 11 wordt verwezen, dat de lidstaten worden verzocht de nodige maatregelen te nemen om de mobiliteit te bevorderen. Welnu, de lidstaten zijn op de goede weg. Ze hebben dat vorige zaterdag in Parijs bewezen. Na de middag hebben ze over mobiliteit gesproken en daarvoor inspanningen gedaan. Wij zijn op de goede weg. De Commissie kan amendement 58 niet overnemen om de eenvoudige reden dat amendement 37 van het Parlement hetzelfde onderwerp bespreekt en dit dus een overlapping is. Ik meen dat wij goed op weg zijn om tot een akkoord over de inhoud te komen en dat daarvoor wellicht geen tweede lezing nodig is. In dat geval kan de Raad Onderwijs op 9 november de tekst aannemen en kan het Franse voorzitterschap de Europese Raad van Nice de maatregelen op het gebied van mobiliteit voorleggen waarom de staatshoofden en regeringsleiders in de conclusies van de Raad van Lissabon hebben gevraagd. Dames en heren, wij willen allemaal hetzelfde. Wij willen dat in onze regio's en lidstaten in dit dossier concrete vooruitgang wordt geboekt. Ik zou graag ook veel meer willen doen voor de erkenning van diploma's. Op dit ogenblik is dat volgens de Verdragen een nationale bevoegdheid. Dat betekent echter niet dat ik niets doe. Ik spreek daarover voortdurend met de ministers. Ik weet ook dat wij met de autonomie en onafhankelijkheid van de universiteiten rekening moeten houden. Met onze netwerksystemen hebben wij de universiteiten echter nader tot elkaar gebracht. De universiteiten sluiten steeds meer en erkennen de studieperiodes die studenten aan andere universiteiten hebben doorgebracht. Er wordt langzaam vooruitgang geboekt, ofschoon dat ook frustrerend is daar wij het doel voor ons zien. Onze doel is goed en wij zouden graag snellere vorderingen willen. In de politiek gaat het echter jammer genoeg niet altijd zo snel als wij wel zouden willen. Als wij echter aan de kar blijven duwen, zullen wij er wel komen. Helpt u mij daarbij. Wat u hebt gezegd, is mij bekend. Mij is echter nog veel meer bekend. Wij kunnen de problemen niet oplossen met groen-, wit- of zelfs zwart- of roodboeken, maar alleen door concrete maatregelen te nemen. Welnu, dit is een concrete maatregel. Dit alles is echter niet gemakkelijk. U mag niet denken dat wij, als wij een aanbeveling op papier zetten, daarvoor in alle lidstaten lof zullen krijgen. Wij moeten bepaalde lidstaten ertoe dwingen nog een aantal, soms bespottelijk lijkende hinderpalen op te ruimen. Daartegen is er echter nog altijd heel wat verzet en ik heb nog niet alle lidstaten zover kunnen krijgen. Ik ben echter optimistisch. Ik ben optimistisch om twee redenen. In de eerste plaats kan ik het mij als lid van de Europese Commissie niet permitteren pessimistisch te zijn als ik vooruitgang wil boeken. In de tweede plaats is er wel nog een aantal problemen, maar zijn honderdduizenden studenten, ouders en grootouders mij, als ik hen ontmoet, dankbaar en zeggen zij dat zij een geweldige ervaring hebben opgedaan. Als u jongeren en minder jongeren op straat vraagt welke Europese programma's zij kennen, zullen zij zeker Socrates en ERASMUS noemen. Hoewel er nog altijd problemen zijn, zijn die programma's dus positief en brengen ze de bevolking iets bij. De nog steeds bestaande hinderpalen moeten wij opruimen; daarover ben ik het met u eens, en ik dank u dat u daaraan wilt meewerken. Dat is echter gemakkelijker gezegd dan gedaan. De problemen worden trouwens niet door de Commissie, maar door de lidstaten en zelfs door de regio's veroorzaakt. Hoe staat het met de financiële problemen? Mevrouw Pack, ik neem u tot getuige. De Commissie en het Parlement waren overeengekomen om meer geld te vragen omdat ze zeer goed wisten dat de ERASMUS-beurzen ontoereikend waren en dat alleen jongeren die door hun ouders of grootouders werden geholpen, of die tijdens hun studie ook werkten, het voordeel van de ERASMUS-beurzen konden genieten. Wij moeten echter roeien met de riemen die wij hebben. Daarom heb ik de ministers, die mij niet meer geld hebben gegeven, verzocht ervoor te zorgen dat de lidstaten een supplement bij de ERASMUS-beurzen toekennen. Daarover zijn nu besprekingen aan de gang. Vorige zaterdag was ik in Parijs voor een Raad van ministers van Onderwijs waar uitsluitend over mobiliteit werd gesproken. Dames en heren, er komt beweging in de zaak. De rapporteur verwees naar president Chirac die over mobiliteit heeft gesproken. Welnu, het Franse voorzitterschap wil en zal van mobiliteit een van zijn prioriteiten maken. In november nemen de ministers van Onderwijs een besluit over deze aanbeveling, die een kleine stap in de goede richting is, maar ook over een actieplan om mobiliteit te bevorderen en in praktijk te brengen. Ook op de Europese Raad van Nice staat mobiliteit op de agenda. Er komt dus schot in de zaak. Er wordt vooruitgang geboekt en dus mogen wij niet alles negatief bekijken. Om vooruitgang te blijven boeken, moeten wij echter druk blijven uitoefenen. Ik verzoek u mij daarbij te helpen. U doet dat nu en zult dat ook morgen doen. Ik dank u daarvoor. Ik wijs er ook op dat niet alleen het Franse voorzitterschap zich daarvoor inspant. Het Portugese voorzitterschap heeft voortreffelijk voorbereidend werk verricht. Ik breng hulde aan zowel Portugal als Frankrijk voor de wijze waarop ze vooruitgang willen boeken. Dames en heren, de Top van Lissabon was min of meer het startpunt van de lange tocht die wij nu aanvatten. Onze staatshoofden en regeringsleiders en de regionale en nationale regeringen hebben ingezien dat het onderwijs een belangrijke rol heeft te vervullen in de economische en sociale ontwikkeling. De totstandbrenging van een Europese kennisruimte is dus een belangrijke stap in de goede richting. Daarmee zijn wij echter nog niet aan het einde van onze problemen. Onze actie zal geen woordenkramerij zijn, maar zeer concrete maatregelen omvatten. Ze kan echter niet van de ene dag op de andere tot stand komen. Wij moeten hard werken en aan de kar blijven duwen, maar zullen ons doel bereiken. De Commissie kan de volgende amendementen overnemen: 4, 5, 11, 12, 16 tot en met 18, 25 tot en met 27, 28, 30, 31, 33 tot en met 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54 en 55. Ik kan ook de amendementen 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52 en 57 uit de Engelse tekst overnemen mits deze anders worden geformuleerd. Tenslotte kan ik ook de amendementen 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 en 42 gedeeltelijk overnemen. Het gaat dus om bijna alle amendementen. De amendementen die een probleem doen rijzen, hebben betrekking op onderzoekers. Vanaf het begin was het min of meer duidelijk dat de aanbeveling geen betrekking kon hebben op onderzoekers. Het Parlement heeft echter zijn rol gespeeld en pressie uitgeoefend om ook onderzoekers in de tekst op te nemen. De Commissie heeft naar het Parlement geluisterd. In het kader van een op 18 januari goedgekeurde mededeling over de Europese ruimte van onderzoek werd het probleem behandeld. In aansluiting op die mededeling zal de heer Busquin een mededeling over de mobiliteit van onderzoekers voorleggen. Er komt dus een specifieke mededeling over onderzoekers, mede ook omdat het Parlement daarop heeft aangedrongen."@nl2 "Senhor Presidente, caros colegas, muito obrigada, em primeiro lugar ao relator, mas também a todos aqueles que se empenharam, na comissão competente e neste hemiciclo, para que a mobilidade se torne uma realidade. Passemos agora às alterações que colocam problemas: as que dizem respeito aos investigadores. Desde o início que era mais ou menos claro que os investigadores não podiam fazer parte da recomendação. Mas o Parlamento, e está no seu papel, o Parlamento exerceu pressão para que, mesmo assim, os investigadores fossem incluídos no texto. O Parlamento foi ouvido pela Comissão, pois no quadro de uma comunicação aprovada a 18 de Janeiro, que visava o espaço europeu de investigação, a problemática foi abordada, e no seguimento desta comunicação, o senhor Comissário Busquin vai apresentar uma comunicação sobre a mobilidade dos investigadores. Por conseguinte, haverá uma comunicação específica sobre esta matéria, e penso que é um pouco graças à pressão do Parlamento que isso vai ser feito. Permitam-me agora que volte às alterações 46 a 51 que solicitam aos Estados-Membros e à Comissão, com vista a assegurar o seguimento da recomendação, que realizem um processo que pode ser considerado semelhante ao processo de Luxemburgo para o emprego. Estou de acordo com o objectivo, mas há uma razão importante que justifica a posição da Comissão sobre estas alterações, pois a sua aceitação, tal como está, como o texto as propõe e pretende, colocará o mesmo problema que teremos quando falarmos do plano de acção que os Ministros e a Comissão querem concluir em Novembro. Seriam necessários consideráveis recursos humanos, que não existem no momento. Intervim por isso na reunião da Comissão desta manhã, e a conclusão dos comissários foi clara. Na sequência da comunicação de 26 de Julho, sobre a adequação entre recursos humanos e tarefas da instituição, a Comissão não pode aceitar novas tarefas sem que a autoridade orçamental lhe conceda os recursos necessários para a sua consecução. Trata-se de uma posição de princípio aplicável na generalidade, e não apenas ao que nos interessa neste momento. Esta é uma posição colegial da Comissão, face às decisões tomadas, face ao face aos problemas de pessoal. A Comissão, doravante, em relação a todos os temas, dará a mesma resposta. Por conseguinte, a autoridade orçamental deverá fazer de maneira a que tenhamos os meios materiais para a nossa acção. Posto isto, gostaria mesmo assim de lhes lembrar que a Comissão possui já um dispositivo de acompanhamento, o qual será aplicado no quadro do novo método aberto de coordenação, preconizado pelo Conselho Europeu de Lisboa. Efectivamente, este método aberto de cooperação pressupõe a criação de linhas directrizes, ao nível europeu, que poderão ser adaptadas aquando da sua aplicação, às diversidade regionais e nacionais. Mas permitirá também, periodicamente, proceder a um acompanhamento, por forma a que os Estados-Membros possam desenvolver progressivamente a sua própria política em matéria de mobilidade. Senhor Relator, creio que, para além das questões de princípio que me ligam à decisão colegial da Comissão, há aqui uma via a explorar, e talvez seja preciso procurar alternativas nesse sentido. De toda a forma, estou aberta a uma discussão consigo para ver o que se poderá fazer a este respeito. Por fim, a Comissão não pode aceitar as alterações 8 e 58. A primeira, porque as conclusões de Lisboa, que já foram retomadas no considerando 11, convidam os Estados-Membros a tomar as medidas necessárias para encorajar à mobilidade e, acreditem-me, eles estão no caminho certo; demonstraram-no no sábado passado em Paris, quando, durante toda uma tarde, discutiram e voltaram a discutir e se comprometeram relativamente à mobilidade. Começamos bem! E depois, a alteração 58 não pode ser aceite porque é redundante com a alteração 37 proposta pelo Parlamento sobre o mesmo assunto. Acreditem-me, sei do que estão a falar; e sei muito mais ainda. Não é com livros verdes, brancos, pretos ou encarnados que se resolvem os problemas, mas com acções concretas. E nós estamos diante de uma acção concreta. Creiam que não é fácil. Não pensem que escrever uma recomendação é um acto bem-vindo em todos os Estados-Membros! Não, há que forçar certos Estados­Membros a eliminarem entraves que podem parecer ridículos. No entanto, acreditem-me, há ainda oposições à supressão desses entraves, e eu ainda não parei de tentar convencer todos os Estados-Membros nesse sentido. Mas estou optimista. Penso que estamos no caminho certo para chegar a um acordo quanto ao conteúdo, sem ter necessariamente de recorrer a uma segunda leitura, o que permitiria, a 9 de Novembro, no Conselho "Educação" aprovar um texto que permitisse à Presidência Francesa apresentar no Conselho Europeu de Nice o pacote "mobilidade", que foi solicitado pelos Chefes de Estado e de Governo nas conclusões do Conselho de Lisboa. Caros colegas, todos queremos a mesma coisa. Queremos que o avance, concretamente, na realidade das nossas regiões, dos nossos Estados-Membros. Gostaria também de fazer muito mais em matéria de reconhecimento de diplomas. No entanto, por agora, segundo os Tratados, trata-se de uma responsabilidade nacional, o que não quer dizer que eu não faça alguma coisa. Dialogo continuamente com os Ministros; sei também que é preciso ter em conta a autonomia e a independência das universidades, mas nós temos, com os nossos sistemas de redes, aproximado as universidades entre si e estas funcionam cada vez mais como e reconhecem estudantes e estudos feitos em outras universidades. Tudo isto avança lentamente e é frustrante porque vemos o fim diante de nós. É um belo fim e gostaríamos que as coisas andassem mais depressa. Infelizmente, em política, as coisas nem sempre vão tão depressa quanto se quer. Mas se continuarmos a empurrar, lá chegaremos. Como tal, ajudem-me a empurrar! Estou optimista por duas razões: em primeiro lugar, porque enquanto comissária europeia, se quero avançar, não me posso permitir pessimismos. E em segundo lugar, porque, apesar de todos os problemas que conheço, há centenas de milhar de estudantes, centenas de milhar de pais e de avós que, quando os encontro, me agradecem e me dizem que a experiência que tiveram oportunidade de viver foi formidável. Andem um pouco na rua e perguntem aos jovens e aos menos jovens quais os programas europeus que conhecem. E a realidade é que dirão: Socrates e Erasmus. Por conseguinte, apesar dos problemas que subsistem, e eu conheço-os, estes programas são positivos e portadores de alguma coisa às populações. Quanto aos entraves que existem e que persistem, concordo convosco, há que levantá-los. Agradeço-vos a vossa colaboração nesse sentido. É fácil fazê-lo num discurso, mas não tanto na prática. Além disso, a maior parte dos problemas que conhecemos não têm origem na Comissão, mas nos Estados-Membros e nas próprias regiões. Quanto aos problemas financeiros, o que é que se passa? A senhor deputada Pack é minha testemunha, a Comissão e o Parlamento acordaram em pedir mais dinheiro porque sabiam muito bem que as bolsas Erasmus não eram suficientes e que apenas aqueles que tinham ajuda dos pais ou avós, ou que trabalhavam durante os seus estudos Erasmus, tinham a possibilidade de tirar partido das ditas bolsas. Enfim, tivemos o que tivemos. É preciso trabalhar com o que há. Razão pela qual eu solicitei aos ministros, uma vez que não me disponibilizaram mais verbas, que se fizesse de maneira a que fossem atribuídos complementos às bolsas Erasmus nos seus países, e está em discussão essa possibilidade. No sábado passado, estive em Paris, num Conselho de Ministros da Educação só para a questão da mobilidade. A coisa está a andar, caros colegas, está mesmo a andar, no concreto! O relator citou o Presidente Chirac, que falou de mobilidade. Na verdade, a Presidência Francesa quer fazer e vai fazer da mobilidade um dos pontos fortes da sua Presidência. Em Novembro, os Ministros da Educação vão decidir, não apenas sobre esta recomendação, que constitui um pequeno passo na direcção certa, mas também sobre a realização de um plano de acção, com o objectivo de tornar a mobilidade mais fácil e uma realidade. No Conselho de Nice, a mobilidade será um dos pontos em discussão. Como podem ver, a coisa está a andar. Não se pode ver tudo negativamente, pois verificam-se grandes avanços. Mas digo-vos, para que a coisa continue a andar, há que empurrar. Portanto, ajudem a empurrar. Estão a fazê-lo hoje, e fá-lo-ão amanhã. Nesse sentido, desde já o meu obrigada. Gostaria também de lhes dizer que a Presidência Francesa não é a única a avançar neste sentido. A Presidência Portuguesa também fez um bom e maravilhoso trabalho de preparação, e gostaria de prestar homenagem às duas pela forma como querem avançar. A cimeira de Lisboa, caros colegas, constituiu um pouco o ponto de partida de uma longa história e nós estamos apenas no início dessa longa história. Os nossos Chefes de Estado e de Governo, os governos regionais, nacionais, deram-se conta de que a educação tem um papel a desempenhar, se queremos desenvolver a economia, se queremos desenvolver o sector social. A criação de um espaço europeu do conhecimento e do saber é por conseguinte um passo importante na direcção certa mas, ainda não vencemos, nem de longe, nem de perto, todas as dificuldades. A nossa acção não se limitará a palavras, afirmo-o claramente, será sim uma acção concreta, mas não se fará de um dia para o outro. Há que trabalhar, trabalhar, trabalhar, empurrar, empurrar, empurrar, mas lá chegaremos. No que se refere às alterações, podem ser aceites as seguintes: 4, 5, 11, 12, 16 a 18, 25 a 27, 28, 30, 31, 33 a 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54 e 55. Posso aceitar também as seguintes alterações com reformulação: 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52, 57, com base no texto inglês. E, por fim, posso aceitar em parte as alterações: 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 e 42. É quase a totalidade."@pt11 "Herr talman, kära kolleger! Tack främst till föredraganden, men också till alla dem som har engagerat sig i det behöriga utskottet och här i församlingen, för att rörligheten skall bli verklighet. Tillåt mig nu att ta upp ändringsförslagen 46 till 51, där man ber medlemsstaterna och kommissionen – för att se till att rekommendationen tillämpas – att inrätta en process som kan likställas med Luxemburgprocessen för sysselsättning. Jag är positiv till målet, men det finns en viktig faktor som motiverar kommissionens ståndpunkt om dessa ändringsförslag. Skulle de accepteras som de är, såsom de formuleras och framställs i texten, kommer samma problem att uppstå som när vi kommer att tala om den handlingsplan som ministrarna och kommissionen vill få klar till november. Det kommer att krävas betydande nya mänskliga resurser, som för närvarande inte finns. Jag har inte velat lämna saken som den är, och därför tog jag upp den i förmiddags vid kommissionens möte. Och kommissionärernas slutsats var tydlig. Till följd av meddelandet av den 26 juli, om en anpassning av de mänskliga resurserna efter institutionens uppgifter, kan kommissionen inte acceptera nya uppgifter utan att budgetmyndigheten beviljar den de resurser som krävs för att dessa uppgifter skall fullgöras. Det handlar om en principiell ståndpunkt som kan tillämpas generellt, och inte bara i den fråga som intresserar oss nu. Det är en kollegial ståndpunkt från kommissionens sida som står i förhållande till fattade beslut, i förhållande till vår group, i förhållande till personalproblem. Kommissionen kommer hädanefter att ge samma svar på alla områden. Budgetmyndigheten måste således se till att vi har de materiella medlen för att kunna agera. Samtidigt skulle jag ändå vilja påminna er om att kommissionen redan förfogar över en uppföljningsmetod, vilken kommer att placeras inom ramen för den nya öppna samordningsmetod som förordades vid Europeiska rådets toppmöte i Lissabon. Denna öppna samordningsmetod förutsätter att man fastställer riktlinjer på europeisk nivå, som när de genomförs skall kunna anpassas efter regionala och nationella särdrag. Men metoden skall också göra det lättare att regelbundet göra en uppföljning, så att medlemsstaterna gradvis kan utveckla en egen politik för rörlighet. Herr föredragande! Utöver de principfrågor som förbinder mig till kommissionens kollegiala beslut, anser jag att detta är en väg att utforska, och kanske borde vi söka efter alternativ i den riktningen. Under alla omständigheter är jag öppen för en diskussion med er för att se vad vi kan göra i det här avseendet. Till sist kan kommissionen inte godta ändringsförslagen 8 och 58, det första för att slutsatserna från Lissabon, som nämns redan i skäl 11, uppmanar medlemsstaterna att vidta nödvändiga åtgärder för att uppmuntra rörligheten. Och ni får tro på mig när jag säger att de går i rätt riktning; det visade de i lördags i Paris när de under en hel eftermiddag diskuterade och åter diskuterade – de är engagerade i frågan om rörlighet. Det här börjar bra! Och sedan kan ändringsförslag 58 inte godtas, helt enkelt för att det är överflödigt, då parlamentets ändringsförslag 37 innebär samma sak. Jag tror att vi är på rätt väg när det gäller att hitta ett avtal om innehållet, utan att behöva genomgå en andra behandling. Det skulle göra det möjligt för utbildningsministrarna att den 9 november anta en text som kan få det franska ordförandeskapet att vid Europeiska rådets toppmöte i Nice presentera ett ”rörlighets”-paket, vilket stats- och regeringscheferna begärde i slutsatserna från toppmötet i Lissabon. Kära kolleger! Vi vill alla samma sak. Vi vill att frågan skall gå framåt, konkret, ute i verkligheten i våra regioner, i medlemsstaterna. Jag skulle också vilja göra mycket mer i fråga om erkännande av examensbevis. För närvarande – med hänsyn till vad fördragen säger – är det ett nationellt ansvar, vilket inte betyder att jag inte gör någonting. Jag diskuterar kontinuerligt med ministrarna; jag vet också att man måste ta hänsyn till universitetens oberoende, men vi har – med våra nätverkssystem -gjort att universiteten närmat sig varandra och de engagerar sig alltmer i och erkänner studenter och studier vid andra universitet. Det är ett vackert mål och man skulle vilja att det gick fortare framåt. I politikens värld går saker och ting tyvärr inte så fort som man skulle vilja. Men om man fortsätter att driva en sak kommer man att lyckas med den. Så hjälp mig att driva den här frågan. Tro mig, det ni har sagt känner jag till, och jag vet mycket mer ändå. Det är inte med grönböcker, vitböcker, svarta eller röda böcker som man löser problem, utan med konkreta åtgärder. Och vi står inför en konkret åtgärd. Tro mig, det är inte lätt. Tro inte att vi kan skriva ner en rekommendation på ett papper och få höra ett storslaget halleluja i alla medlemsstater! Nej, det krävs att vissa medlemsstater tvingas att avlägsna hinder som kan förefalla löjeväckande. Fast det finns fortfarande spärrar som gör det svårt att avlägsna hindren, tro mig, och jag har ännu inte övertygat alla medlemsstater om detta. Men jag är optimist. Jag är optimist av två skäl: först och främst för att om jag vill göra framsteg i egenskap av kommissionär, då kan jag inte tillåta mig att vara pessimist. Och för det andra: trots alla de problem jag känner till träffar jag hundratals studenter, hundratusentals föräldrar och mor- och farföräldrar som tackar mig och säger att deras erfarenheter har varit fantastiska. Gå ut på gatorna och fråga såväl unga som mindre unga personer vilka europeiska program de känner till. De kommer att säga: Sokrates, Erasmus. Så trots de problem som kvarstår, och jag känner till dem, är dessa program positiva och medför något till befolkningen. De hinder som existerar och finns kvar: jag håller med er om att de bör avlägsnas. Jag tackar er för ert samarbete i den frågan. Det är lätt att göra det i ett anförande, men inte lika lätt i praktiken. De flesta problem vi känner till har dessutom inte sin grund i kommissionen, utan i medlemsstaterna och även regionerna. Hur är det med de finansiella problemen? Fru Pack! Jag tar er som vittne: kommissionen och parlamentet kom överens om att begära mer pengar, eftersom de mycket väl insåg att Erasmus-stipendierna inte räckte till, och att endast de som fick stöd från sina föräldrar, eller mor- och farföräldrar, eller som arbetade vid sidan av sina Erasmus-studier hade möjlighet att dra nytta av ett Erasmus-stipendium. Gott och väl, vi fick vad vi fick. Vi får klara oss med det. Det är anledningen till att jag bad ministrarna, eftersom de inte gav mig mera pengar, att se till att det skall erbjudas komplement till Erasmus-stipendierna i deras länder, och det diskuterar vi nu. I lördags var jag i Paris för ett möte i ministerrådet (utbildning), som endast handlade om rörlighet. Det rör på sig, kära kolleger, det börjar bli konkret. Föredraganden citerade president Chirac som talade om rörligheten. Och det franska ordförandeskapet vill göra, kommer att göra, rörligheten till en av de viktigaste punkterna under sin period. I november skall utbildningsministrarna inte bara fatta beslut om denna rekommendation, som är ett litet steg i rätt riktning, utan också om en handlingsplan som skall dras igång för att rörligheten skall underlättas, för att den skall bli verklighet. Vid rådets möte i Nice kommer rörligheten att vara en av diskussionspunkterna. Ni ser: det rör på sig. Man får inte se negativt på allting, eftersom det görs många framsteg. Men jag vill säga er att vi måste trycka på för att det skall fortsätta att röra på sig. Så hjälp mig att trycka på. Ni gör det i dag och ni kommer att göra det i morgon. Jag tackar er redan för det. Jag skulle också vilja säga att det franska ordförandeskapet inte är ensamt om att göra framsteg i den här riktningen. En fantastisk och mycket bra förberedelse gjordes under det portugisiska ordförandeskapet, och jag vill hedra dem båda för det sätt på vilket de vill göra framsteg. Toppmötet i Lissabon, kära kolleger, var i viss mån en startpunkt för en lång historia, och vi befinner oss bara i början på denna långa historia. Stats- och regeringscheferna, de regionala och nationella regeringarna har insett att utbildning har en roll att spela om vi vill utveckla den ekonomiska aspekten, om vi vill utveckla den sociala dimensionen. Upprättandet av ett europeiskt kunskaps- och vetenskapsområde är således ett mycket viktigt steg i rätt riktning, men det här är inte slutet på våra mödor, långt därifrån. Våra åtgärder kommer inte att vara bla-bla, det säger jag klart och tydligt, det kommer att vara konkret handling. Men det är inte något som görs från en dag till en annan. Vi måste arbeta, arbeta, arbeta, driva på, driva på, driva på, men vi kommer att lyckas. När det gäller ändringsförslagen kan följande godtas: 4, 5, 11, 12, 16 till 18, 25 till 27, 28, 30, 31, 33 till 38, 40, 41, 44, 52, 53, 54, 55. Jag kan också godta följande ändringsförslag om de omformuleras: 7, 9, 13, 20, 23, 29, 32, 42, 52, 57, utifrån den engelska texten. Och slutligen kan jag delvis ta med följande ändringsförslag: 6, 10, 15, 19, 21, 22, 24 och 42. Det är nästan alla. Vi kommer nu till de ändringsförslag som ställer till med problem: de som rör forskarna. Ända från början stod det mer eller mindre klart att forskarna inte kunde ingå i rekommendationen. Men parlamentet, och det är dess roll, parlamentet tryckte på för att forskarna ändå skulle få omfattas av texten. Kommissionen hörsammade parlamentet, eftersom denna problematik behandlades i ett meddelade av den 18 januari om ett europeiskt område för forskningsverksamhet, och med tanke på att detta meddelande kommer att få en uppföljning då kommissionär Busquin skall lägga fram ett meddelande om rörlighet för forskare. Det kommer således ett särskilt meddelande om den här frågan, och jag tror att det är lite tack vare parlamentets påtryckningar som det kommer att ske."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Commission"6 "Joint Ventures"7 "Peer group"7 "Reding,"8,12,6 "dossier"11 "follow-up"9 "joint venture"9 "joint ventures"2 "joint ventures,"13,12,11,6 "peer"13 "peer group"2,11,9,6 "peer group,"12 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph