Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-04-Speech-3-337"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20001004.13.3-337"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Sehr geehrte Damen und Herren Abgeordnete! Das große Reformprojekt der Kommission, das im Weißbuch zusammengefasst ist, dient ja primär dem Ziel einer Steigerung der Effizienz, das heißt einer wirklichen Verbesserung des Finanzmanagements, und zwar umfassend für sämtliche Teile des Haushalts. Das Geld soll zukünftig gezielter und effektiver ausgegeben werden, und natürlich soll auch besser gewährleistet sein, dass die Mittel auch für die Zwecke ausgegeben werden, für die sie von der Haushaltsbehörde bestimmt worden sind.
Ich darf kurz sagen, dass die Kommission den Änderungsantrag 2 akzeptiert, der ja - ganz wichtig - einen jährlichen Bericht für den Finanzkontrolleur vorsieht, um für größere Transparenz zu sorgen. Als sehr wichtig hat sich jetzt in meinen Augen das Anliegen herausgestellt, das in dem Änderungsantrag 3 enthalten ist, nämlich, dass nach den Institutionen differenziert vorgegangen werden soll, also die Kommission und der Rat und das Parlament diese Trennung
Kontrolle und unabhängiger Auditdienst in jedem Fall obligatorisch vornehmen sollen, es den kleinen Institutionen, die in der Tat ja ein viel viel geringeres operationelles Budget haben, jedoch freigestellt werden soll, ob sie eine solche Trennung vornehmen. Das ist dann natürlich eine Frage der Erfahrung. Vielleicht kommt man dann irgendwann zu dem Ergebnis, dass es obligatorisch werden sollte; man sollte es ihnen aber zunächst freistellen. Ich glaube, dass dies auch die Implementierung dieser Reform erleichtern wird.
Ich finde diesen Vorschlag wirklich so sinnvoll, dass ich es geradezu bedaure, nicht selber darauf gekommen zu sein. Aber das zeigt auch, wie wichtig es ist, dass sich Kommission und Parlament konstruktiv ergänzen. Ich möchte mich deshalb für Ihre Vorschläge und Ihre Beratung bedanken.
Das ist das oberste Ziel, und mein Kollege, Herr Kinnock, hat immer wieder deutlich gemacht, mit wie vielen Schritten wir dieses Ziel angehen werden, denn der Reformprozess setzt sich aus vielen Aktionen zusammen. Ich möchte darauf hinweisen, dass wir schon eine Menge dieser einzelnen Schritte umgesetzt haben, sei es die Frage der Arbeitsplatzbeschreibung, sei es die Einrichtung eines zentralen Finanzdienstes in der Generaldirektion Haushalt, um nur zwei wichtige Schritte zu nennen.
Wir haben es jetzt mit der Änderung der Haushaltsordnung zu tun, die ja eigentlich erst 1998 eingeführt wurde, als man erkannt hat, dass es sehr wichtig ist, nicht nur die
Kontrolle, sondern auch eine interne
Kontrolle durchzuführen, das heißt, einen internen Auditdienst zu haben. Erst seit 1998 ist mit der siebten Änderung der alten Haushaltsordnung der unabhängige Finanzkontrolleur für beide Aufgaben zuständig. Kurze Zeit darauf hat uns dann der Rat der unabhängigen Experten beschieden, dass diese Konstruktion nicht der Weisheit letzter Schluss sein kann, weil er Konflikte beinhaltet.
Unabhängig davon, ob es solche Konflikte tatsächlich gegeben hat, es ist ein Konfliktpotential vorhanden. Schon dieses kann dazu führen, dass die Frage gestellt wird, ob derjenige, der vorher sein Okay für eine Ausgabe gegeben hat, wirklich in der Lage ist, hinterher auch genau zu kontrollieren - mit allem kritischen Abstand. Allein diese Tatsache, dass auch nur der Anschein bestehen könnte, dass vielleicht keine Unabhängigkeit mehr gegeben ist, sollte uns dazu bewegen, diese Funktion wieder getrennt zu betrachten. Das ist der Vorschlag, der vorliegt.
Es wurde auch darauf hingewiesen, dass dieser Vorschlag sich natürlich in die Gesamtrevision der Haushaltsordnung einfügen sollte, aber da die Gesamtrevision der Haushaltsordnung größere Zeit in Anspruch nehmen wird - allein wegen der Komplexität der Materie -, hat die Kommission darum gebeten, dass dieser einzelne Punkt in einem
Verfahren beschlossen wird.
Ich möchte ganz kurz zu der Frage der Haushaltsordnung insgesamt sagen, dass es mir wirklich sehr leid tut, das die revidierte Fassung noch immer nicht in allen Sprachen vorliegt. Ich werde meinerseits noch einmal alles Mögliche tun, um dies zu beschleunigen, damit das Parlament dieses Werk endlich in allen Sprachen vorliegen hat.
Ich möchte mich bei den beiden Ausschüssen - dem Ausschuss für Haushaltskontrolle und auch dem Haushaltsausschuss - bedanken für diese intensive Debatte und vor allem auch bei den Berichterstattern, Herrn van Hulten und Herrn Dell'Alba, der heute nicht hier sein kann. Ich weiß es wirklich zu schätzen, dass Herr van Hulten es zu seiner persönlichen Sache gemacht hat, zu einer sehr guten Lösung für diese Veränderung der Haushaltsordnung zu kommen und damit dieses Schlüsselelement für die Reform auf den Weg zu bringen.
Nun zu den vorgeschlagenen Änderungen kurz folgendes: Der Einführung dieses zusätzlichen Erwägungsgrundes stimmt die Kommission zu. Dieser Erwägungsgrund - wie auch die Änderungen zu Artikel 2a, die Sie vorgeschlagen haben -, bezieht sich auf Ihre Sorge, die hier zum Ausdruck gekommen ist, dass der Finanzkontrolleur in seiner Funktion der
Kontrolle in der Übergangszeit geschwächt werden könnte. Das wird so nicht sein, sondern wir haben ja - wenn ich jetzt allein von den Stellen ausgehe - beschlossen, dass dieser Bereich der
Kontrolle für diese Übergangszeit 80 Stellen zur Verfügung haben wird. Ich darf noch einmal darauf hinweisen - weil hier manchmal ein Missverständnis vorliegt -, dass die
Kontrolle ja auf einer
Methode beruht. Bisher hat sie 10 % der Vorgänge kontrolliert, die aber 89 % des Haushaltsvolumens ausmachten. Daher muss man das ja immer mit ansprechen. Derzeit ist dieses auf ca. 80 % gekürzt, aber es beruht auf einem Risikoassessment. Das heißt, für die Bereiche, in denen ein hohes Risiko besteht, gibt es teilweise sogar eine 100%ige Kontrolle.
Ich kann die Sorge, dass beim Wegfall einer solchen Vorabkontrolle - bevor es zu einem Ausgabevorgang kommt - ein Defizit entstehen könnte, verstehen. Diese Sorge des Parlaments nimmt die Kommission selbstverständlich auf. Ich kann deshalb nur noch einmal betonen, dass wir ein sehr genaues Verfahren entwickelt haben, um zu prüfen, ob die einzelnen Generaldirektionen, die zukünftig für diese
Kontrolle zuständig sein sollen, dazu in der Lage sind. Nur dann, wenn sie in der Lage sind, wird auch das
die Auswahl, die häufig kontrolliert wird, zurückgefahren. Natürlich ist das eine Sicherheit, die vorhanden sein muss."@de7
|
| lpv:translated text |
".
Hr. formand, ærede parlamentsmedlemmer, Kommissionens store reformprojekt, som er sammenfattet i hvidbogen, har jo primært til formål at øge effektiviteten, hvilket vil sige i betydeligt omfang at forbedre den finansielle forvaltning, hvilket omfatter samtlige dele af budgettet. Pengene skal i fremtiden bruges mere målrettet og effektivt, og det skal naturligvis også sikres på en bedre måde, at midlerne bliver anvendt til de formål, som budgetmyndighederne har bestemt.
Lad mig kort tilføje, at Kommissionen accepterer ændringsforslag 2, som jo - hvilket er meget vigtigt - indeholder en årlig beretning fra finansinspektøren, hvilket medfører en større gennemsigtighed. Det har i mine øjne vist sig at være et meget vigtigt emne, der er indeholdt i ændringsforslag 3, nemlig at der skal anvendes forskellige fremgangsmåder alt efter institutionerne, hvilket betyder, at det altid er obligatorisk for Kommissionen, Rådet og Parlamentet at foretage denne adskillelse af funktionerne forudgående kontrol og uafhængig revision, og at adskillelsen skal være frivillig for de mindre institutioner, som jo i virkeligheden har et meget lavere driftsbudget. Derefter er det naturligvis et spørgsmål om, hvilke erfaringer man gør. Måske kommer man på et tidspunkt frem til, at det skal være obligatorisk, men man bør i første omgang gøre det frivilligt. Jeg tror også, at dette vil gøre implementeringen af denne reform lettere.
Jeg synes virkelig, at dette forslag er så fornuftigt, at jeg ligefrem er ked af, at jeg ikke selv er kommet med det. Men det viser også, hvor vigtigt det er, at Kommissionen og Parlamentet supplerer hinanden på en konstruktiv måde. Jeg vil derfor takke for Deres forslag og Deres rådgivning.
Det er det vigtigste formål, og min kollega, hr. Kinnock, har gentagne gange understreget, hvor mange faser vi skal igennem for at nå målet, for reformprocessen består af mange foranstaltninger. Jeg vil gerne gøre opmærksom på, at vi allerede har gennemført nogle af disse faser. Det drejer sig f.eks. om spørgsmålet om arbejdspladsbeskrivelse, oprettelsen af en central finanstjeneste i Generaldirektoratet for Budgettet for blot at nævne et par af disse faser.
Det drejer sig nu om ændringen af finansforordningen, som jo egentlig først blev indført i 1998, da man erkendte, at det er meget vigtigt at gennemføre ikke kun en forudgående kontrol, men også en efterfølgende kontrol, det vil sige at have en intern revisionstjeneste. Først i 1998 med den syvende ændring af den gamle finansforordning fik den uafhængige finansinspektør ansvaret for begge opgaver. Kort tid herefter gav Den Uafhængige Ekspertgruppe os så besked om, at denne konstruktion ikke var den klogeste løsning, fordi den fører konflikter med sig.
Uanset, om sådanne konflikter reelt har eksisteret, så er der tale om et konfliktpotentiale. Alene dette kan føre til, at der bliver stillet spørgsmål om, hvorvidt den person, som tidligere har sagt god for en udgift, virkelig er i stand til også efterfølgende at udføre kontrol - med al mulig kritisk afstand. Alene den kendsgerning, at det blot kunne være sandsynligt, at der ikke mere er tale om uafhængig kontrol, burde få os til igen at betragte denne funktion som delt. Det er, hvad det foreliggende forslag drejer sig om.
Der blev også gjort opmærksom på, at dette forslag kunne indføres naturligt i den samlede revision af finansforordningen, men da den samlede revision af finansforordningen er meget tidskrævende - alene på grund af materialets kompleksitet - har Kommissionen bedt om, at dette ene punkt bliver besluttet ved en hurtig procedure.
Jeg vil sige ganske kort om spørgsmålet om hele finansforordningen, at jeg virkelig er ked af at se, at den reviderede version endnu ikke foreligger på alle sprog. Jeg vil endnu en gang gøre så meget som muligt for at sætte gang i dette, så Parlamentet endelig får dette værk til rådighed på alle sprog.
Jeg vil gerne takke de to udvalg - Budgetkontroludvalget og Budgetudvalget - for denne intensive debat og frem for alt også ordførerne, hr. van Hulten og hr. Dell'Alba, som ikke kunne være til stede her i dag. Jeg værdsætter meget, at hr. van Hulten har gjort det til sin personlige sag at finde en rigtig god løsning på denne ændring af finansforordningen for derved at hjælpe dette vitale element i reformen på vej.
Til de foreslåede ændringer har jeg følgende korte bemærkninger: Kommissionen bifalder tilføjelsen af den ekstra retlige vurdering af sagen. Denne retlige vurdering drejer sig - lige som ændringerne til artikel 2a - om Deres bekymring, som kommer til udtryk her, om finansinspektøren i sin funktion af ex-ante-revisor kan blive svækket i overgangsperioden. Sådan forholder det sig ikke, for vi har jo - hvis jeg alene medregner stillingerne - besluttet, at dette område, der har ansvar for den forudgående kontrol, skal have 80 stillinger til rådighed i denne overgangsperiode. Jeg skal endnu en gang gøre opmærksom på - på grund af de lejlighedsvise misforståelser - at den forudgående kontrol jo bygger på en
metode. Indtil videre har den kontrolleret 10% af transaktionerne, hvilket dog svarer til 89% af budgetvoluminen. Det skal man jo derfor tage med i betragtning. I øjeblikket er tallet faldet til ca. 80%, men det skyldes en risikovurdering. Det betyder, at der på de områder, hvor der er en høj risiko, endda til dels er tale om en kontrol på over 100%.
Jeg kan godt forstå, at man er bekymret over, om der ved bortfaldet af en sådan forudgående kontrol - inden der sker en udgiftstransaktion - kan opstå et underskud. Kommissionen vil naturligvis reagere på Parlamentets bekymring. Jeg kan derfor blot endnu en gang understrege, at vi har udviklet en meget nøjagtig fremgangsmåde til at kontrollere, om de enkelte generaldirektorater, som i fremtiden skal stå for denne forudgående kontrol, er i stand til det. Kun i tilfælde af, at de er i stand til det, bliver også
det udvalg, der ofte bliver kontrolleret, kørt tilbage. Det er naturligvis en sikkerhed, der skal være til stede."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, αξιότιμοι κυρίες και κύριοι βουλευτές, το μεγάλο μεταρρυθμιστικό σχέδιο της Επιτροπής, που συνοψίζεται στη Λευκή Βίβλο, αποσκοπεί κατά πρώτο λόγο στην αύξηση της αποτελεσματικότητας, στην πραγματική δηλαδή βελτίωση της δημοσιονομικής διαχείρισης και μάλιστα γενικά για όλα τα τμήματα του προϋπολογισμού. Τα χρήματα θα δαπανώνται στο μέλλον πιο συγκεκριμένα και πιο αποτελεσματικά και φυσικά θα διασφαλίζεται καλύτερα ότι τα χρήματα δαπανώνται για τους σκοπούς που καθόρισε η αρμόδια επί του προϋπολογισμού αρχή.
Επιτρέψτε μου να πω εν συντομία ότι η Επιτροπή δέχεται την τροπολογία 2 που - πολύ σωστά – προβλέπει την κατάρτιση ετήσιας έκθεσης από το δημοσιονομικό ελεγκτή, ώστε να υπάρξει μεγαλύτερη διαφάνεια. Πολύ σημαντικό, κατά την άποψή μου, αποδείχθηκε και το θέμα που θίγεται στην τροπολογία 3. Συγκεκριμένα, τα διάφορα θεσμικά όργανα θα μπορούν να ενεργήσουν κατά τρόπο διαφορετικό. Η Επιτροπή, το Συμβούλιο, και το Κοινοβούλιο οφείλουν να προβούν υποχρεωτικά στο διαχωρισμό του εκ των προτέρων ελέγχου και της ανεξάρτητης εσωτερικής υπηρεσίας ελέγχου, αλλά τα μικρά θεσμικά όργανα που έχουν πολύ μικρό προϋπολογισμό, θα μπορούν να αποφασίσουν ελεύθερα, αν θα προχωρήσουν σ’ αυτόν το διαχωρισμό. Αυτό φυσικά είναι θέμα πείρας. Ίσως κάποτε καταλήξουμε στον υποχρεωτικό διαχωρισμό κι εκεί, αλλά τώρα είναι προαιρετικός. Νομίζω πως αυτό θα διευκολύνει την εφαρμογή της αναμόρφωσης.
Θεωρώ την πρόταση τόσο λογική που λυπάμαι που δεν τη σκέφθηκα εγώ. Αλλά αυτό δείχνει και πόσο σημαντικό είναι η Επιτροπή και το Κοινοβούλιο να αλληλοσυμπληρώνονται εποικοδομητικά. Γι’ αυτό και θα ήθελα να σας ευχαριστήσω για τις προτάσεις και τις διαβουλεύσεις σας.
Αυτός είναι ο πρωταρχικός στόχος και ο συνάδελφός μου κ. Kinnock επανειλημμένα κατέστησε σαφές σε πόσα στάδια θα προσεγγίσουμε τον εν λόγω στόχο, μια και η διαδικασία αναμόρφωσης περιλαμβάνει πολλές ενέργειες. Θα ήθελα να επισημάνω ότι υλοποιήσαμε ήδη πολλά από τα στάδια αυτά, όπως λ.χ. την περιγραφή της θέσης εργασίας και τη σύσταση μιας κεντρικής οικονομικής υπηρεσίας στη Γενική Διεύθυνση “Προϋπολογισμός”, για να αναφέρω μόνο δύο.
Τώρα ασχολούμαστε με την τροποποίηση του δημοσιονομικού κανονισμού που θεσπίστηκε ουσιαστικά το 1998, όταν είδαμε ότι είναι πολύ σημαντικό να γίνεται όχι μόνον ένας εκ των προτέρων έλεγχος, αλλά κι ένας εσωτερικός μεταγενέστερα, που σημαίνει να έχουμε μια εσωτερική υπηρεσία ελέγχου. Αρμόδιος και για τους δύο ελέγχους μετά το 1998 είναι ο ανεξάρτητος δημοσιονομικός ελεγκτής, σύμφωνα με την έβδομη τροποποίηση του παλιού δημοσιονομικού κανονισμού. Μετά από λίγο καιρό το Συμβούλιο μάς έκοψε τον ανεξάρτητο ελεγκτή, λέγοντας ότι η δομή αυτή δεν είναι απαύγασμα σοφίας, αφού ενέχει συγκρούσεις αρμοδιοτήτων.
Ανεξάρτητα από το αν υπήρξαν πραγματικά τέτοιες συγκρούσεις, σίγουρα υπάρχουν δυνατότητες σύγκρουσης. Αυτό γεννά το ερώτημα, κατά πόσον εκείνος, που προηγουμένως ενέκρινε μια δαπάνη, είναι πραγματικά σε θέση να κάνει ακριβή έλεγχο εκ των υστέρων – τηρώντας τις αποστάσεις. Και μόνο το γεγονός πως θα μπορούσε να υπάρξει αμφιβολία ότι δεν υπάρχει ανεξαρτησία, πρέπει να μας κάνει να δούμε τη διαδικασία αυτή και πάλι χωριστά. Αυτή είναι η πρόταση που έχουμε μπροστά μας.
Επισημάνθηκε ότι η παρούσα πρόταση θα πρέπει να ενσωματωθεί στη συνολική αναμόρφωση του δημοσιονομικού κανονισμού, αλλά επειδή θα απαιτήσει πολύ μεγαλύτερο χρόνο - και μόνο λόγω της πολυπλοκότητας του αντικειμένου – παρακάλεσε η Επιτροπή να εγκριθεί το μεμονωμένο αυτό θέμα σε μια “ταχεία” διαδικασία.
Θα ήθελα να πω εν συντομία για το θέμα του δημοσιονομικού κανονισμού γενικά, ότι λυπάμαι πολύ που η αναθεωρημένη έκδοση δε διατίθεται ακόμη σ’ όλες τις γλώσσες. Από τη μεριά μου θα κάνω ό,τι είναι δυνατόν για να επιταχύνω τις διαδικασίες, ώστε το Κοινοβούλιο να αποκτήσει τη συγκεκριμένη έκδοση σ’ όλες τις γλώσσες.
Θα ήθελα να ευχαριστήσω τις δύο επιτροπές - την Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού και την Επιτροπή Προϋπολογισμών – γι’ αυτήν τη διεξοδική εξέταση και ιδιαίτερα τους εισηγητές, τον κ. van Hulten και τον κ. Dell'Alba που σήμερα δεν παρευρίσκεται εδώ. Εκτιμώ που ο κ. van Hulten έκανε προσωπική του υπόθεση την ανεύρεση μιας καλής λύσης για την τροποποίηση του δημοσιονομικού κανονισμού, ώστε να δρομολογηθεί αυτό το στοιχείο-κλειδί της αναμόρφωσης.
Σχετικά με τις προτεινόμενες τροποποιήσεις έχω να πω εν συντομία τα εξής: Η Επιτροπή συμφωνεί να προστεθεί η πρόσθετη αιτιολογική σκέψη. Αναφέρεται – όπως και οι τροποποιήσεις του άρθρου 2α που προτείνατε – στην ανησυχία που εκφράσθηκε εδώ, ότι ο δημοσιονομικός ελεγκτής θα μπορούσε να αποδυναμωθεί στη λειτουργία του εκ των προτέρων ελέγχου κατά τη μεταβατική περίοδο. Δεν πρόκειται να συμβεί κάτι τέτοιο, αφού, ως γνωστόν, αποφασίσαμε – αν αναφέρω μόνο τις θέσεις – να διατεθούν 80 θέσεις στον τομέα του εκ των προτέρων ελέγχου για τη μεταβατική περίοδο. Επιτρέψτε μου να επισημάνω για άλλη μια φορά – επειδή μερικές φορές υπάρχει κάποια παρεξήγηση εδώ – ότι ο εκ των προτέρων έλεγχος στηρίζεται σε μια μέθοδο δειγματοληψίας. Μέχρι τώρα ελέγχθηκε το 10% των πράξεων, που αντιστοιχεί ωστόσο στο 89% του όγκου του προϋπολογισμού. Γι’ αυτό και πρέπει οι δύο αριθμοί να αναφέρονται μαζί. Προς το παρόν ο έλεγχος περιορίσθηκε στο 80% των πράξεων περίπου, στηριζόμενος όμως σε εκτίμηση κινδύνου. Αυτό σημαίνει ότι για τομείς που έχουν υψηλό κίνδυνο γίνεται έλεγχος σε ποσοστό 100%.
Καταλαβαίνω την ανησυχία που εκφράζεται ότι με την κατάργηση ενός τέτοιου προκαταβολικού ελέγχου – πριν προχωρήσουμε στην πληρωμή – θα μπορούσε να δημιουργηθεί κάποιο έλλειμμα. Σαφώς και η Επιτροπή κατανοεί την ανησυχία του Κοινοβουλίου. Γι’ αυτό και μπορώ να τονίσω ακόμη μια φορά ότι αναπτύξαμε μια επακριβή διαδικασία, προκειμένου να εξετάσουμε κατά πόσον οι διάφορες Γενικές Διευθύνσεις που θα είναι μελλοντικά αρμόδιες γι’ αυτόν τον εκ των προτέρων έλεγχο θα είναι σε θέση να τον κάνουν. Μόνον τότε θα εφαρμοστεί η δειγματοληψία, η επιλογή, που θα ελέγχεται συχνά. Αυτή είναι μια ασφάλεια που πρέπει να υπάρχει."@el8
".
Mr President, ladies and gentlemen, the Commission’s great reform project as summarised in the White Paper is primarily aimed at boosting efficiency, i.e., at making a real improvement in financial management, covering in fact every aspect of the budget. In future the money is to be spent in a more targeted and effective manner, and of course we also want a better guarantee that the funds are actually spent for the purposes decided by the budgetary authority.
Let me say briefly that the Commission accepts Amendment No 2, which – most importantly – provides for an annual report by the financial controller, to ensure greater transparency. In my view, the concern set out in Amendment No 3 is also most important, namely that a differentiated approach should be taken to the different institutions. That means the Commission, the Council and Parliament must under all circumstances separate ex ante control from the independent audit service, while the small institutions, which do indeed have a far, far smaller operational budget, should be free to choose whether to separate them. That is, of course, also a question of experience. Perhaps it will be concluded at some point that this should be made compulsory; but for the time being it should be left to their discretion. I think that will also make it easier to implement this reform.
I really find this proposal so useful that I am only sorry I did not think of it myself. But that also shows how important it is for the Commission and Parliament to interact constructively. Let me therefore thank you for your proposals and your opinions.
That is the primary aim and my colleague, Mr Kinnock, has repeatedly set out all the steps we will take in seeking to achieve it, for the reform process consists of a great many measures. Let me point out that we have already implemented a large number of these individual steps, be it in relation to workplace definition or to setting up a central financial service in the Budgets Directorate-General, to name only two important ones.
We are now concerned with amending the Financial Regulation, a process which in fact only began in 1998 when people realised how important it is to conduct not only an ex ante control, but also an internal ex post control, i.e. to have an internal audit service. It is only since 1998, with the seventh amendment of the old Financial Regulation, that the independent financial controller has been responsible for both activities. Shortly thereafter, the Committee of Independent Experts informed us that this system is not the ideal solution either, because it contains latent conflicts.
Regardless of whether such conflicts have in fact arisen, there is a potential for conflict. That in itself can lead to the question whether the person who gave the go-ahead for expenditure ex ante really is in a position to conduct an accurate ex post control – with the necessary objectivity. If even the slightest impression could arise that the controller might no longer be independent, that is reason enough for us to split this function again. That is the proposal before us.
It has also been pointed out that this proposal should, of course, be incorporated in the general revision of the Financial Regulation, but since that revision will take quite a long time – if only because it is such a complex business – the Commission has asked for this single issue to be decided in a fast-track procedure.
On the question of the Financial Regulation in general, let me say very briefly that I really am very sorry that the revised version is still not available in all the languages. I personally will do my utmost to speed things up, so that Parliament finally has this document in all the languages.
I want to thank both committees – the Committee on Budgetary Control and the Committee on Budgets – for this intensive debate and in particular the rapporteurs, Mr van Hulten and Mr Dell’Alba, who was unable to be here today. I really do appreciate the fact that Mr van Hulten made such personal efforts to find a good solution for this change to the Financial Regulation and thus to get this key component of the reform up and running.
Turning now to the proposed amendments, let me say briefly that the Commission approves the insertion of the extra recital. This recital – as also the amendments to Article 2(a) that you proposed – relates to your concern, expressed here, that the financial controller’s function of ex ante control could be weakened during the transitional period. That will not be the case, because we have decided – speaking only in terms of posts now – that 80 posts will be available for this ex ante control during the transitional period. Let me point out again – since misunderstandings sometimes arise here – that ex ante control is in fact based on a sampling method. In the past, 10% of operations were controlled, which, however, accounted for 89% of the total budget. That is why this always has to be taken into account too. The percentage has now been cut to about 80%, but it is based on a risk assessment. That means that we have 100% control for some high-risk areas.
I can understand the concern that in the absence of this ex ante control – before the money is spent – a deficit could appear. Of course the Commission has taken note of Parliament’s concern here. So I can only underline again that we have developed a very accurate procedure for checking whether the individual Directorates-General that are to be responsible for this ex ante control in future are in a position to conduct it. Only if they are able to do so will we revert to sampling, to selecting, which is often controlled. Obviously that is a guarantee that must exist."@en3
"(DE) Señor Presidente, Señorías, el gran proyecto de reforma de la Comisión, que se expone en el Libro Blanco, tiene como objetivo primordial aumentar la eficacia, es decir, una mejora efectiva de la gestión financiera, que abarque globalmente las diversas partes del presupuesto. El dinero se debe gastar en el futuro de manera más ajustada a los objetivos y más eficaz, y evidentemente también se debe garantizar mejor que los fondos se dediquen a los fines para los que los ha destinado la autoridad presupuestaria.
Puedo anunciarles brevemente que la Comisión acepta la enmienda 2, que prevé –y esto es muy importante– que el interventor elabore un informe anual con el fin de mejorar la transparencia. Yo creo que ha quedado de manifiesto que la petición de la enmienda 3, a saber, que se proceda de manera diferenciada según las instituciones, esto es, que la Comisión, el Consejo y el Parlamento procedan en cualquier caso obligatoriamente a la separación de la intervención previa y el servicio de auditoría independiente, pero las instituciones más pequeñas, cuyo presupuesto operativo es de hecho mucho menor, puedan decidir si desean introducir dicha separación. Luego todo dependerá, naturalmente, de la experiencia. Tal vez en algún momento se llegue a la conclusión de que la separación debería ser obligatoria, pero inicialmente se les debe conceder la posibilidad de elegir. Yo creo que esto también facilitará la aplicación de la reforma.
La propuesta me parece realmente tan razonable, que casi lamento que no se me ocurriera a mí. No obstante, esto demuestra también la importancia de que la Comisión y el Parlamento se complementen de manera constructiva. Por consiguiente, yo quiero agradecerles sus propuestas y su consejo.
Este es el objetivo máximo y mi colega, el Sr. Kinnock, ha dejado claros en repetidas ocasiones los numerosos pasos que nos proponemos dar para alcanzarlo, pues el proceso de reforma se compone de muchas acciones. Yo quisiera recordar que ya hemos aplicado un buen número de estos pasos concretos, tanto en lo que se refiere a la descripción de los puestos de trabajo, como en lo que respecta a la creación de un servicio financiero central en la Dirección General de Presupuestos, por citar sólo dos pasos importantes.
En este momento estamos trabajando en la modificación del Reglamento financiero, que de hecho sólo entró en vigor en 1998, puesto que se ha constatado que es muy importante realizar no sólo una intervención previa, sino también controles internos
o sea, contar con un servicio de auditoría interno. El interventor independiente sólo es responsable de ambas tareas desde 1998, tras la séptima modificación del antiguo Reglamento financiero. El comité de expertos independientes nos indicó poco después que esa estructura no se podía considerar la mejor solución, pues entraña conflictos.
Independientemente de que en efecto se hayan dado dichos conflictos, existe un potencial para que éstos se generen. Esto solo ya puede determinar que se plantee si la persona que ha autorizado un gasto está realmente en condiciones de poder controlarlo a posteriori, con total distanciamiento crítico. La mera posibilidad de que se cree tan sólo la impresión de una falta de independencia ya debería ser motivo suficiente para volver a separar esa función. Este es el contenido de la propuesta presentada.
También se ha señalado que esta propuesta se debe integrar, naturalmente, dentro de la revisión general, del Reglamento financiero, pero dado que ésta requerirá más tiempo –aunque sólo sea por la complejidad de la materia–, la Comisión solicitó que este aspecto particular se decidiese por un procedimiento
.
En relación con el Reglamento financiero en general, yo quiero manifestar muy brevemente que lamento que la versión revisada todavía no esté disponible en todas las lenguas. Por mi parte, voy a hacer de nuevo todo lo posible para acelerar su traducción, con objeto de que el Parlamento pueda disponer por fin de este trabajo en todas las lenguas.
Quiero agradecer a ambas comisiones –la Comisión de Control Presupuestario y también la Comisión de Presupuestos– este intenso debate, y sobre todo expresar también mi agradecimiento a los ponentes, Sres. van Hulten y Dell'Alba, que hoy no ha podido estar presente. Yo valoro de verdad que el Sr. van Hulten se tomase como una cuestión personal la búsqueda de una solución muy acertada para esta modificación del reglamento financiero y para poner en marcha este elemento clave para la reforma.
En lo que respecta a las enmiendas propuestas, quiero señalar muy brevemente lo siguiente: la Comisión acepta la introducción del considerando adicional. Dicho considerando –al igual que las modificaciones del artículo 2a, que ustedes proponen– responde a su preocupación, que se ha manifestado hoy aquí, de que durante el período de transición el interventor pueda ver mermada su capacidad para ejercer su función de intervención previa. Esto no ocurrirá, puesto que hemos decidido –sólo por lo que respecta a las plazas previstas– que el ámbito de la intervención previa pueda disponer de 80 plazas durante el período de transición. Permítanme que vuelva a recordarles –ya que a veces existe un malentendido al respecto– que la intervención previa se basa en un método de muestreo. Hasta ahora se controlaban un 10% de los expedientes. Pero éstos representaban el 89% del volumen del presupuesto. Por consiguiente, es preciso tomar siempre en consideración este hecho. Actualmente, esta proporción se ha reducido a alrededor del 80%, pero se basa en una evaluación de riesgos. Es decir que en los ámbitos en los que el riesgo es mayor la intervención se eleva en parte incluso al 100%.
Yo comprendo su preocupación de que la supresión de esta intervención previa –antes de que se haya introducido un procedimiento de gestión de los pagos– pueda dar lugar a alguna deficiencia. La Comisión hace suya, naturalmente, esta preocupación del Parlamento. Por consiguiente, sólo puedo volver a resaltar que hemos desarrollado un procedimiento muy preciso para verificar que las diferentes Direcciones Generales, que en el futuro deberán hacerse cargo de esta intervención previa, estén en condiciones de hacerlo. Sólo cuando así sea se volverá a introducir el muestreo, la selección, que se controla con frecuencia. Esta es una salvaguardia que, naturalmente, debe existir."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, komission suuri uudistushanke, joka on tiivistetty valkoisessa kirjassa, palvelee ensisijaisesti tehokkuuden lisäämisen tavoitetta eli varainhoidon todellista parantamista, tarkemmin sanottuna kattavasti kaikkien talousarvion osien parantamista. Varoja on määrä käyttää jatkossa entistä suunnitelmallisemmin ja tehokkaammin ja tietysti on määrä edelleen taata paremmin se, että varoja käytetään niihin tarkoituksiin, joihin budjettivallan käyttäjät ovat ne tarkoittaneet.
Voin sanoa lyhyesti, että komissio hyväksyy tarkistusehdotuksen 2, jossa – hyvin tärkeää – kaavaillaan varainhoidon valvojan laatimaa vuosittaista kertomusta suuremman avoimuuden takaamiseksi. Erittäin tärkeäksi on nyt osoittautunut minun silmissäni asia, joka sisältyy tarkistusehdotukseen 3, nimittäin että eri toimielinten kohdalla on tarkoitus menetellä eri tavalla, siis että komission ja neuvoston ja parlamentin on joka tapauksessa pakko erottaa ennakkovalvonta ja riippumaton sisäinen tarkastus, mutta pienille toimielimille, joilla on todellakin paljon pienempi toiminnallinen talousarvio, on tarkoitus antaa vapaus valita, tekevätkö ne tämän eron vai eivät. Siinä on sitten tietysti kysymys kokemuksesta. Sitten joskus tullaan ehkä siihen tulokseen, että näiden tehtävien erottamisen pitäisi olla pakollista; se pitäisi kuitenkin jättää ensin niiden vapaaseen päätäntävaltaan. Uskon tämän helpottavan myös uudistuksen täytäntöönpanoa.
Pidän ehdotusta todellakin niin järkevänä, että suorastaan pahoittelen sitä, että en ole itse keksinyt sitä. Se osoittaa kuitenkin myös, miten tärkeää on, että komissio ja parlamentti täydentävät toisiaan rakentavasti. Haluaisin siksi kiittää ehdotuksistanne ja keskustelustanne.
Tämä on tärkein tavoite, ja kollegani Kinnock on tehnyt toistuvasti selväksi, miten monella toimenpiteellä me pyrimme saavuttamaan tämän tavoitteen, sillä uudistusprosessi koostuu monista toimista. Haluaisin muistuttaa siitä, että me olemme toteuttaneet jo koko joukon näitä yksittäisiä toimenpiteitä, oli kyse sitten työpaikkakuvauksesta tai keskitetystä varainhoidosta vastaavan yksikön perustamiseksi budjetti pääosastoon, vain kaksi tärkeää toimenpidettä mainitakseni.
Me olemme nyt käsittelemässä muutosta varainhoitoasetukseen, joka otettiin käyttöön oikeastaan vasta vuonna 1998, kun havaittiin, että on erittäin tärkeää suorittaa ennakkovalvonnan lisäksi myös sisäistä jälkeenpäin tehtävää valvontaa, eli että on olemassa sisäisestä tarkastuksesta vastaava yksikkö. Vasta vuodesta 1998 lähtien, jolloin vanhaa varainhoitoasetusta muutettiin seitsemännen kerran, riippumaton varainhoidon valvoja on vastannut näistä molemmista tehtävistä. Vähän sen jälkeen riippumaton asiantuntijakomitea ilmoitti sitten meille, että tämä rakenne ei viime kädessä voi olla viisasta, koska siihen sisältyy ristiriitoja.
Riippumatta siitä, onko tällaisia ristiriitoja todellakin ollut, mahdollisuus ristiriitoihin on olemassa. Jo tämä voi johtaa siihen, että esitetään kysymys, onko henkilö, joka on antanut aiemmin hyväksyntänsä tietylle menoerälle, todellakin kykenevä myös valvomaan sitä jälkeenpäin tarkasti – kriittisen välimatkan päästä. Pelkästään sen tosiasian, että voisi olla myös olemassa pelkkä todennäköisyys, ettei ehkä enää olekaan mitään riippumattomuutta, pitäisi saada meidät tarkastelemaan tätä tehtävää jälleen erillisenä. Tätä käsiteltävänä oleva ehdotus koskee.
Täällä viitattiinkin siihen, että ehdotuksen pitäisi tietysti nivoutua varainhoitoasetuksen kokonaisuudistukseen, mutta koska varainhoitoasetuksen kokonaisuudistus vaatii enemmän aikaa – pelkästään aiheen monimutkaisuuden vuoksi – komissio on pyytänyt, että tästä yksittäisestä asiasta päätetään nopeutetussa menettelyssä.
Haluaisin sanoa aivan lyhyesti varainhoitoasetuksen kysymyksestä kokonaisuutena, että olen todellakin hyvin pahoillani siitä, että tarkistettua versiota ei ole edelleenkään käännetty kaikille kielille. Aion tehdä omasta puolestani vielä kerran kaiken mahdollisen nopeuttaakseni sitä, jotta tämä asiakirja viimeinkin on parlamentin käytettävissä kaikilla kielillä.
Haluaisin kiittää molempia valiokuntia – talousarvion valvontavaliokuntaa ja myös budjettivaliokuntaa – tästä intensiivisestä keskustelusta ja ennen kaikkea myös esittelijöitä, jäsen van Hultenia ja jäsen Dell'Albaa, joka ei voi olla täällä läsnä tänään. Osaan todellakin arvostaa sitä, että jäsen van Hulten on ottanut sydämen asiakseen sen, että tässä varainhoitoasetuksen muuttamista koskevassa asiassa päästään erittäin hyvään ratkaisuun ja pannaan siten alulle tämän uudistuksen avainelementti.
Nyt esitetyistä tarkistusehdotuksista lyhyesti seuraavaa: komissio puoltaa tämän uuden johdanto-osan 4 kappaleen sisällyttämistä lainsäädäntöehdotukseen. Tämä johdanto-osan kappale – kuten myös 2 a artiklaa koskevat muutokset, joita te olette ehdottaneet – perustuu teidän täällä ilmi tulleeseen huoleenne siitä, että riittämättömien voimavarojen puute voisi haitata varainhoidon valvojan ennakkovalvonnan tehtävien hoitamista siirtymäkaudella. Niin ei tapahdu, vaan me olemme – jos lähden nyt pelkästään viroista – päättäneet, että tällä ennakkovalvonnan alalla on siirtymäkautta varten käytettävissä 80 virkaa. Viittaan vielä kerran siihen, että – koska tältä osin vallitsee joskus väärinkäsitys – ennakkovalvontahan perustuu otantamenetelmään. Tähän asti se on valvonut kymmentä prosenttia talousarvion toteuttamiseen liittyvistä toimista, jotka muodostivat kuitenkin 89 prosenttia talousarviosta. Siksi se on myös sisällytettävä aina keskusteluun. Tällä hetkellä tämä määrä on supistunut noin 80 prosenttiin, mutta se perustuu riskien arviointiin. Eli aloilla, joihin liittyy suuri riski, suoritetaan osittain jopa 100-prosenttista valvontaa.
Voin ymmärtää huolen siitä, että sellaisen etukäteisvalvonnan jäädessä pois – ennen kuin menoja suoritetaan – voisi syntyä vajaus. Komissio ottaa tietysti huomioon tämän parlamentin huolen. Voin siksi vain korostaa vielä kerran, että me olemme kehittäneet erittäin tarkan menettelyn tarkistaaksemme, pystyvätkö yksittäiset pääosastot suoriutumaan tästä ennakkovalvonnasta, josta niiden on määrä vastata jatkossa. Vain silloin, kun ne pystyvät siihen, otetaan uudelleen käyttöön myös otanta, valikointi, jota valvotaan usein. Se on tietysti varmuus, jonka on oltava olemassa."@fi5
".
Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, le grand projet de réforme de la Commission, synthétisé dans le Livre blanc, sert en premier lieu l'objectif d'amélioration de l'efficacité, c'est-à-dire un réel perfectionnement de la gestion financière, et ce de manière globale pour l'ensemble des composantes du budget. L'argent doit être dépensé d'une manière mieux ciblée et plus efficace dans le futur. En naturellement, on doit pouvoir mieux garantir que les fonds soient effectivement dépensés aux fins auxquelles ils ont été affectés par les autorités compétentes en matière budgétaire.
Je voudrais encore dire très rapidement que la Commission accepte la proposition d'amendement 2 qui prévoit - chose très importante - un rapport annuel pour le contrôleur financier en vue assurer une plus grande transparence. La demande énoncée dans la proposition d'amendement 3 m'apparaît extrêmement importante. Il prévoit une procédure différenciée selon les institutions : la Commission, le Conseil et le Parlement doivent en tout cas obligatoirement séparer le contrôle
du service d'audit indépendant. Les petites institutions dont le budget opérationnel est beaucoup plus réduit doivent avoir le libre choix de procéder ou non à cette séparation. La question relève bien sûr de l'expérience. Peut-être arrivera-t-on un jour à la conclusion qu'il faut rendre cette séparation obligatoire, mais il faut d'abord leur en laisser le choix. Je crois que cela facilitera la mise en œuvre de la réforme.
Je trouve cette proposition tellement sage que je regrette de ne pas l'avoir moi-même imaginée. Cela démontre toute l'importance d'une coopération constructive entre la Commission et le Parlement qui peuvent ainsi se compléter mutuellement. Je vous remercie donc pour vos propositions et vos délibérations.
Ceci est l'objectif prioritaire, et mon collègue, M. Kinnock, a constamment mis en évidence, combien d'étapes seront nécessaires pour atteindre cet objectif car le processus de réforme suppose la combinaison d'un grand nombre d'actions. Je voudrais souligner que bon nombre de ces étapes intermédiaires a déjà été réalisé, qu'il s'agisse de la question de la description de la fonction, de l'instauration d'un service financier à la Direction générale du budget, pour ne citer que deux des plus importantes.
Nous nous occupons actuellement de la modification du règlement budgétaire qui n'a en fait été introduit qu'en 1998 lorsqu'on a constaté qu'il était très important non seulement de procéder à des contrôles
mais aussi à un contrôle interne
à savoir de disposer d'un service d'audit interne. Ce n'est que depuis 1998, avec la septième modification de l'ancien règlement budgétaire, que le contrôleur financier indépendant est compétent pour les deux missions. Peu de temps après, les experts indépendants nous ont avisé que ce dispositif ne pouvait être la solution idéale, parce qu'il était une source de conflits.
Indépendamment du fait que de tels conflits se soient effectivement produits ou non, le risque d'un conflit potentiel est bien présent. La seule existence de ce risque suffit à ce que l'on se pose la question de savoir si celui qui a donné son assentiment à une dépense peut également être la personne idéalement placée pour procéder a posteriori à une vérification précise, en prenant suffisamment de distance pour que la critique soit objective. Ce simple fait qui pourrait donner l'impression que l'indépendance indispensable n'existe peut-être plus doit nous inciter à reconsidérer la fonction en la scindant une nouvelle fois. Voilà en quoi consiste la proposition qui vous est soumise.
Il a été souligné également que cette proposition devrait naturellement s'inscrire dans la révision globale du règlement budgétaire, mais étant donné que la réalisation de cette révision globale nécessitera une plus longue période - ne serait-ce qu'en raison de la complexité de la matière -, la Commission a demandé que ce point particulier soit incorporé dans le processus
.
Je voudrais dire très brièvement, concernant la question du règlement budgétaire en général, que je regrette vraiment sincèrement que la version révisée ne soit toujours pas disponible dans toutes les langues. Je ferai de mon côté tout ce qui est possible pour accélérer le processus de telle sorte que le Parlement dispose enfin du document dans toutes les langues.
Je voudrais remercier les deux commissions - la commission du contrôle budgétaire et la commission des budgets - pour ce débat d'une grande intensité et les rapporteurs, MM. van Hulten et Dell'Alba, qui n'a pas pu être présent aujourd'hui. J'ai particulièrement apprécié, l'engagement personnel dont M. van Hulten a fait preuve pour parvenir à une excellente solution en vue de modifier le règlement budgétaire et permettre ainsi, grâce à cet élément essentiel, de mettre la réforme sur les rails.
Concernant les modifications, je voudrais encore brièvement faire la remarque suivante : la Commission approuve ce considérant supplémentaire. Ce considérant - tout comme les amendements à l'article 2a, que vous avez proposés -, se rapporte à la préoccupation que vous venez d'exprimer ici, à savoir que le contrôleur financier risquerait de voir sa position affaiblie durant la période transitoire dans sa mission de contrôle
. Il n'en sera rien, car nous avons au contraire décidé - pour ne parler que des postes à pourvoir - que le secteur du contrôle
à lui seul disposera de 80 postes pour cette période transitoire. J'ajouterai une nouvelle fois - car il y a parfois un malentendu à ce sujet -, que le contrôle
est basé sur une méthode d'échantillonnage. Jusqu'à présent, 10 % des mouvements étaient contrôlés, qui représentaient toutefois 89 % du volume budgétaire. Raison pour laquelle il faut toujours en tenir compte. Actuellement, la proportion a été réduite à 80 % environ, mais l'échantillonnage repose sur une évaluation du risque. Cela signifie que dans les secteur où le risque est élevé, il y a même parfois un contrôle à 100 %.
Je peux comprendre l'inquiétude de voir apparaître un déficit en cas de suppression du contrôle
avant que la procédure de paiement ne soit engagée. La Commission prend évidemment en considération cette préoccupation du Parlement. C'est pourquoi je ne puis qu'insister à nouveau sur le fait que nous avons développé une procédure très précise pour vérifier que chaque direction générale, lesquelles seront à l'avenir compétentes pour assurer ce contrôle
est effectivement en mesure de l'assurer. Ce n'est que quand elles seront en mesure de l'assumer que le
la procédure d'échantillonnage, qui sera elle aussi fréquemment contrôlée, sera retirée. C'est une sécurité nécessaire, cela va de soi."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli parlamentari, il grande progetto di riforma della Commissione riassunto nel Libro bianco ha in primo luogo lo scopo di aumentare l'efficienza, ossia di ottenere un reale miglioramento del
finanziario a livello globale, per tutte le voci del bilancio. In futuro il denaro dovr� essere speso in modo più mirato ed efficace, e naturalmente si dovranno anche offrire maggiori garanzie dell’utilizzo effettivo delle risorse per gli scopi cui sono state destinate dall'autorit� di bilancio.
Comunico brevemente che la Commissione accetta l'emendamento n. 2, che - aspetto molto importante - prevede una relazione annuale per il controllore finanziario, al fine di assicurare una maggiore trasparenza. Mi è sembrata molto importante anche la richiesta contenuta nell'emendamento n. 3, ossia che si debba procedere in modo differenziato a seconda delle Istituzioni, per cui Commissione, Consiglio e Parlamento devono in ogni caso operare obbligatoriamente questa separazione fra controllo
e servizio di
indipendente, mentre le piccole Istituzioni, che di fatto dispongono di un
operativo molto più esiguo, devono essere lasciate libere di scegliere se procedere a una simile separazione. E’ anche una questione di esperienza. Forse prima o poi si arriver� a renderla obbligatoria; per il momento, però, si dovrebbe lasciare libert� di scelta. Ritengo che ciò agevoler� anche l'attivazione di questa riforma.
Trovo che questa proposta sia veramente sensata, tant'è che mi dispiace addirittura di non esserci arrivata io stessa. Ma ciò dimostra anche quanto sia importante che Commissione e Parlamento si integrino a vicenda in modo costruttivo. Vorrei ringraziarvi per le proposte e il dibattito.
Questo è il fine ultimo, e il mio collega, il Commissario Kinnock, ha sottolineato a più riprese quanti passi abbiamo in programma per il raggiungimento di questa meta, dal momento che il processo di riforma consta di molteplici azioni. Vorrei far presente che abbiamo gi� compiuto parecchi di tali passi, che si tratti della questione della descrizione del posto di lavoro o della creazione di un servizio finanziario centrale nella direzione generale del bilancio, per nominare soltanto due aspetti importanti.
Adesso abbiamo a che fare con la modifica del regolamento finanziario, attivata in realt� nel 1998, quando ci si è resi conto che è molto importante attuare non solo il controllo
ma anche un controllo
interno, cioè dotarsi di un servizio di
interno. Solo dal 1998, con la settima modifica del vecchio regolamento finanziario, al controllore indipendente sono stati affidati entrambi i compiti. Poco tempo dopo, il Comitato di esperti indipendenti ci ha informati che questa struttura non poteva costituire un risultato definitivo, in quanto produceva situazioni conflittuali.
Indipendentemente dal fatto che si siano realmente verificate situazioni conflittuali o meno, esiste comunque un conflitto potenziale. Gi� questo può portare a chiedersi se colui che prima ha dato il suo
per una spesa sia davvero nella condizione di esercitare la sua attivit� di controllo in modo preciso, con tutto il distacco critico necessario. La circostanza che possa esserci anche soltanto il sospetto che l'indipendenza venga meno dovrebbe di per sé spingerci a riconsiderare tale funzione in maniera distinta. E' questa l'attuale proposta.
Si è anche fatto notare che questa proposta dovrebbe adattarsi alla revisione generale del regolamento finanziario, ma dal momento che tale revisione generale richieder� parecchio tempo - non fosse altro che per la complessit� della materia -, la Commissione ha chiesto che questo singolo punto sia deciso con procedura
.
Quanto alla questione del regolamento finanziario in generale, vorrei brevemente dire che mi dispiace molto che la versione riveduta, ancora una volta, non sia disponibile in tutte le lingue. Da parte mia interverrò di nuovo per accelerare il più possibile i tempi, affinché il Parlamento riceva finalmente questo lavoro in tutte le lingue.
Vorrei ringraziare entrambe le commissioni - quella per il controllo dei bilanci e quella per i bilanci - per questo serrato dibattito, e soprattutto vorrei ringraziare i relatori, onorevoli Van Hulten e Dell'Alba, che oggi non ha potuto essere presente. Apprezzo davvero che l'onorevole Van Hulten sia riuscito a trovare un'ottima soluzione in merito alla modifica del regolamento finanziario, occupandosene come di una questione personale e contribuendo in tal modo a questo elemento chiave per la riforma.
Passiamo ora in breve agli emendamenti proposti. La Commissione approva l'introduzione del considerando supplementare, che, come anche gli emendamenti proposti all'articolo 2 bis, riflette la preoccupazione, da noi espressa in questa sede, che il controllore finanziario possa essere indebolito nella sua funzione di controllo
durante il periodo di transizione. Questo non accadr� ; al contrario, abbiamo deciso – per considerare soltanto i posti - che nel periodo di transizione l'ambito del controllo
avr� a disposizione 80 posti. Vorrei ancora far notare - poiché a volte possono sorgere malintesi al riguardo - che il controllo
si basa in effetti su un metodo di
. Finora si è controllato il 10 per cento dei processi, che costituivano però l'89 per cento del volume di bilancio. Questo non va dimenticato. Attualmente la percentuale si è ridotta a circa l'80 per cento, ma sulla base di una valutazione dei rischi. Ciò significa che negli ambiti in cui sussiste un alto rischio talvolta si raggiunge addirittura un controllo al 100 per cento.
Posso comprendere la preoccupazione che, abolendo una tale verifica a priori - prima di mettere a punto un procedimento per le spese - possa originarsi un
. La Commissione accoglie naturalmente questa riserva del Parlamento. Non posso quindi che sottolineare ancora che abbiamo sviluppato una procedura estremamente precisa, al fine di verificare se le singole direzioni generali, che in futuro saranno competenti per il controllo
siano all’altezza di tale compito. Soltanto in caso affermativo il
la percentuale che viene controllata spesso, verr� ridotto. Dobbiamo avere questa sicurezza."@it9
".
Mr President, ladies and gentlemen, the Commission’s great reform project as summarised in the White Paper is primarily aimed at boosting efficiency, i.e., at making a real improvement in financial management, covering in fact every aspect of the budget. In future the money is to be spent in a more targeted and effective manner, and of course we also want a better guarantee that the funds are actually spent for the purposes decided by the budgetary authority.
Let me say briefly that the Commission accepts Amendment No 2, which – most importantly – provides for an annual report by the financial controller, to ensure greater transparency. In my view, the concern set out in Amendment No 3 is also most important, namely that a differentiated approach should be taken to the different institutions. That means the Commission, the Council and Parliament must under all circumstances separate ex ante control from the independent audit service, while the small institutions, which do indeed have a far, far smaller operational budget, should be free to choose whether to separate them. That is, of course, also a question of experience. Perhaps it will be concluded at some point that this should be made compulsory; but for the time being it should be left to their discretion. I think that will also make it easier to implement this reform.
I really find this proposal so useful that I am only sorry I did not think of it myself. But that also shows how important it is for the Commission and Parliament to interact constructively. Let me therefore thank you for your proposals and your opinions.
That is the primary aim and my colleague, Mr Kinnock, has repeatedly set out all the steps we will take in seeking to achieve it, for the reform process consists of a great many measures. Let me point out that we have already implemented a large number of these individual steps, be it in relation to workplace definition or to setting up a central financial service in the Budgets Directorate-General, to name only two important ones.
We are now concerned with amending the Financial Regulation, a process which in fact only began in 1998 when people realised how important it is to conduct not only an ex ante control, but also an internal ex post control, i.e. to have an internal audit service. It is only since 1998, with the seventh amendment of the old Financial Regulation, that the independent financial controller has been responsible for both activities. Shortly thereafter, the Committee of Independent Experts informed us that this system is not the ideal solution either, because it contains latent conflicts.
Regardless of whether such conflicts have in fact arisen, there is a potential for conflict. That in itself can lead to the question whether the person who gave the go-ahead for expenditure ex ante really is in a position to conduct an accurate ex post control – with the necessary objectivity. If even the slightest impression could arise that the controller might no longer be independent, that is reason enough for us to split this function again. That is the proposal before us.
It has also been pointed out that this proposal should, of course, be incorporated in the general revision of the Financial Regulation, but since that revision will take quite a long time – if only because it is such a complex business – the Commission has asked for this single issue to be decided in a fast-track procedure.
On the question of the Financial Regulation in general, let me say very briefly that I really am very sorry that the revised version is still not available in all the languages. I personally will do my utmost to speed things up, so that Parliament finally has this document in all the languages.
I want to thank both committees – the Committee on Budgetary Control and the Committee on Budgets – for this intensive debate and in particular the rapporteurs, Mr van Hulten and Mr Dell’Alba, who was unable to be here today. I really do appreciate the fact that Mr van Hulten made such personal efforts to find a good solution for this change to the Financial Regulation and thus to get this key component of the reform up and running.
Turning now to the proposed amendments, let me say briefly that the Commission approves the insertion of the extra recital. This recital – as also the amendments to Article 2(a) that you proposed – relates to your concern, expressed here, that the financial controller’s function of ex ante control could be weakened during the transitional period. That will not be the case, because we have decided – speaking only in terms of posts now – that 80 posts will be available for this ex ante control during the transitional period. Let me point out again – since misunderstandings sometimes arise here – that ex ante control is in fact based on a sampling method. In the past, 10% of operations were controlled, which, however, accounted for 89% of the total budget. That is why this always has to be taken into account too. The percentage has now been cut to about 80%, but it is based on a risk assessment. That means that we have 100% control for some high-risk areas.
I can understand the concern that in the absence of this ex ante control – before the money is spent – a deficit could appear. Of course the Commission has taken note of Parliament’s concern here. So I can only underline again that we have developed a very accurate procedure for checking whether the individual Directorates-General that are to be responsible for this ex ante control in future are in a position to conduct it. Only if they are able to do so will we revert to sampling, to selecting, which is often controlled. Obviously that is a guarantee that must exist."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, het grote hervormingsproject van de Commissie, dat in het Witboek is samengevat, is in de eerste plaats bedoeld om de efficiëntie te verbeteren. Dat wil zeggen dat wij op uitgebreide schaal streven naar een daadwerkelijke verbetering van het financieel beheer op alle onderdelen van de begroting. Het geld moet in de toekomst gerichter en effectiever besteed worden. Uiteraard moet ook beter ervoor worden gezorgd dat de middelen daadwerkelijk voor die doelen worden besteed waarvoor de begrotingsautoriteit ze bestemd heeft.
Ik wil nog kort opmerken dat de Commissie amendement 2 kan overnemen. In dit amendement wordt gevraagd om een - zeer belangrijk overigens – jaarlijks verslag van de financiële controleur om voor een betere transparantie te zorgen. In mijn ogen is ook het verzoek in amendement 3 van groot belang dat er per instelling bekeken wordt welke methode gehanteerd zal worden. Voorgesteld wordt dat de Commissie, de Raad en het Parlement verplicht zijn om de verantwoordelijkheden op te splitsen over financiële controle vooraf en interne audit. De kleine instellingen, die in feite een veel kleinere operationele begroting hebben, zouden echter zelf moeten kunnen kiezen of zij een dergelijke opsplitsing door willen voeren. Dat is natuurlijk een kwestie van ervaring. Misschien dat er ooit geconstateerd wordt dat die opsplitsing voor elke instelling verplicht moet worden. Voorlopig moeten we de kleinere instellingen daar echter maar van vrijstellen. Ik ben van mening dat daardoor ook de tenuitvoerlegging van deze hervorming gemakkelijker zal worden.
Ik vind dit voorstel zelfs zo zinvol dat ik het jammer vind dat ik er niet zelf op gekomen ben. Dat illustreert tegelijkertijd echter ook hoe belangrijk het is dat de Commissie en het Parlement elkaar constructief aanvullen. Ik dank u daarom ook voor uw voorstellen en adviezen.
Dat is de primaire doelstelling. Mijn collega, de heer Kinnock, heeft elke keer weer duidelijk gemaakt met hoeveel verschillende maatregelen wij dat doel proberen te bereiken. Het hervormingsproces is namelijk op veel acties gebaseerd. Ik wil er graag op wijzen dat we al een aantal van die maatregelen getroffen hebben, zoals de nieuwe functiebeschrijvingen en de instelling van een centrale financiële dienst bij het directoraat-generaal Begroting, om maar eens een paar belangrijke voorbeelden te noemen.
Wij zijn nu bezig met de herziening van het Financieel Reglement dat eigenlijk pas in 1998 is ingevoerd. Toen heeft men geconcludeerd dat het erg belangrijk is om niet alleen de beschikking te hebben over een controle vooraf, maar ook over een controle achteraf, dat wil zeggen over een interne auditdienst. Pas sinds de zevende herziening van het oude Financieel Reglement in 1998 is de onafhankelijke financiële controleur voor beide taken verantwoordelijk. Korte tijd later heeft het Comité van Wijzen geoordeeld dat deze constructie vanwege de potentiële conflicten die daarin besloten liggen, nog steeds geen definitieve oplossing oplevert.
Los van het feit of er daadwerkelijk ooit zulke conflicten zijn geweest, is de kans op conflicten wel in principe aanwezig. Alleen dit feit al kan leiden tot de vraag of iemand die toestemming voor een bepaalde uitgave verleend heeft, ook in staat is om die uitgave achteraf nauwgezet, met alle benodigde kritische afstand, te controleren. Het feit dat zelfs maar de geringste verdenking zou kunnen ontstaan dat er misschien van onafhankelijkheid geen sprake meer is, moet voor ons voldoende aanleiding zijn om te overwegen om deze functie weer een aparte status te geven. Dat is ook de kern van het onderhavige voorstel.
Er is ook op gewezen dat dit voorstel uiteraard geïntegreerd moet worden in de algemene herziening van het Financieel Reglement. Omdat die algemene herziening echter meer tijd in beslag zal nemen - alleen al vanwege de complexiteit van de materie - heeft de Commissie verzocht om besluitvorming over dit ene punt via een zogenaamde
.
Over de kwestie van het Financieel Reglement in zijn geheel wil ik graag kort opmerken dat het mij erg spijt dat de herziene versie nog steeds niet in alle talen beschikbaar is. Ik zal zelf nog een keer alles in het werk stellen om dit te bespoedigen zodat het Parlement eindelijk in alle talen over dit document kan beschikken.
Ik wil de beide commissies, de Commissie begrotingscontrole en de Begrotingscommissie, bedanken voor dit intensieve debat. Ik wil met name ook de beide rapporteurs bedanken, de heer van Hulten en de heer Dell'Alba die vandaag verhinderd is. Ik heb echt grote waardering voor het feit dat de heer van Hulten de bewerkstelligen van een heel goede oplossing bij de herziening van het Financieel Reglement als een persoonlijke kwestie beschouwt en aldus dit cruciale element voor de hervorming op de rails heeft gezet.
Over de voorgestelde amendementen wil ik kort het volgende opmerken: de Commissie neemt het voorstel voor een extra overweging over. Evenals de amendementen op artikel 2a geeft deze overweging uiting aan uw bezorgdheid - die ook vandaag naar voren is gekomen – over een eventuele verzwakking van de functie van controle vooraf door de financieel controleur tijdens de overgangstijd. Dat zal niet het geval zijn, want wij hebben immers besloten - en nu praat ik even uitsluitend in termen van personeel - in die overgangstijd tachtig extra posten ter beschikking te stellen voor de controle vooraf. Omdat hier vaak misverstanden over bestaan, wil ik er nogmaals op wijze dat de controle vooraf plaatsvindt op basis van steekproeven. Tot nu toe is 10% van de verrichtingen gecontroleerd, maar die vormen samen wel 89% van de totale begroting. Daarom moet daar ook altijd even de aandacht op worden gevestigd. Op dit moment is dit laatste percentage teruggebracht naar ongeveer 80%, maar de werkwijze is gebaseerd op een risico-inschatting. Dat betekent dat voor een aantal gebieden met een groot risico, de kans op controle zelfs 100% kan zijn.
Ik begrijp dat u zorgen koestert over de mogelijkheid dat er in de periode vóór besteding een tekort kan ontstaan door het wegvallen van een dergelijke controle vooraf. Uiteraard neemt de Commissie nota van die bezorgdheid van het Parlement. Ik kan enkel nog eens benadrukken dat wij een zeer nauwkeurige procedure hebben ontwikkeld om te controleren of de verschillende directoraten-generaal die in de toekomst voor deze controle vooraf verantwoordelijk zullen zijn, daartoe ook daadwerkelijk in staat zijn. Pas als zij daartoe inderdaad in staat zijn, wordt ook de steekproef, de selectie die vaak gecontroleerd wordt, verkleind. Uiteraard is dat een veiligheidsmaatregel die ingebouwd moet zijn."@nl2
".
Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, o grande projecto de reforma da Comissão, sintetizado no Livro Branco, serve, em primeiro lugar, o objectivo de um aumento da eficácia, ou seja, de um aperfeiçoamento real da gestão financeira, globalmente aplicável a capítulos integrais do orçamento. A partir de agora, o dinheiro tem que ser gasto de forma mais eficaz e objectiva. E, naturalmente, deve também garantirse de forma mais rigorosa que os meios são gastos para os fins que foram definidos pela autoridade orçamental.
Posso dizer, com brevidade, que a Comissão aceita a alteração 2, a qual prevê – pormenor importante – um relatório anual para o auditor financeiro, por forma a conseguirse uma maior transparência. Surge agora a meus olhos como particularmente importante o desejo contido na alteração 3, a saber, que há que se estabelecer uma destrinça em função das Instituições, segundo a qual a Comissão, o Conselho e o Parlamento devem aceitar obrigatoriamente, e em todas as circunstâncias, a separação entre o controlo
e o serviço de auditoria independente, enquanto às pequenas Instituições, que na verdade dispõem de um orçamento operacional muitíssimo mais limitado, deve ser dada a liberdade de decidir se procedem ou não a essa separação. Naturalmente, tudo dependerá da experiência. Talvez se possa chegar depois, num determinado momento, à conclusão de que a separação devia ser obrigatória; mas, antes de mais, deve serlhes dado a escolher.
Julgo que esta proposta é de tal maneira sensata, que lamento sinceramente não ter sido eu a fazêla. Mas isto mostra também quão importante é a complementaridade construtiva entre a Comissão e o Parlamento. Gostaria, por isso, de agradecer as vossas propostas e as vossas sugestões.
Este é o objectivo primacial, e o meu colega, o senhor Comissário Kinnock, já esclareceu várias vezes com que medidas nos vamos aproximar deste objectivo, sendo certo que o processo de reforma integra múltiplas acções. Gostaria de chamar a atenção para o facto de já termos empreendido um bom número dessas medidas separadamente, seja o problema da descrição das funções, seja o estabelecimento de um serviço financeiro centralizado no âmbito da DirecçãoGeral do Orçamento, para não referir senão duas das essenciais.
Temos agora de nos voltar para a alteração do regulamento financeiro, que, na verdade, só foi introduzida em 1998, quando se reconheceu que é de capital importância levar a cabo, não apenas o controlo
mas também um controlo interno
o que significa dispormos de um serviço interno de auditoria. Só desde esse ano, com a sétima alteração ao antigo regulamento financeiro, é que o auditor financeiro independente dispõe de competências para ambas as missões. Pouco tempo depois, o Comité de Peritos Independentes informounos, então, que esta medida pode não constituir a resposta para todos os problemas, porquanto encerra a possibilidade de conflitos.
Independentemente do facto de ter havido ou não qualquer querela, há um potencial de conflito. Este potencial, só por si, pode desde logo levar a que se coloque a questão de se saber se aquele que previamente deu luz verde para uma despesa está posteriormente em condições, de facto, para a controlar com rigor – e com toda a distância crítica. Bastaria este facto, que poderia criar a ilusão de que talvez já não existisse independência alguma, para nos levar a conceber de novo estas funções separadamente. É esta a proposta que fazemos.
Foi também sugerido que esta proposta fosse naturalmente incluída na revisão global do regulamento financeiro. Mas como a revisão global do regulamento financeiro irá ocupar mais tempo, dada a complexidade da matéria que envolve, a Comissão solicitou que este ponto fosse debatido isoladamente no quadro de um procedimento
.
Sobre a questão do regulamento financeiro no seu todo, gostaria de dizer sinteticamente que tenho pena que a versão revista não esteja ainda disponível em todas as línguas. Pela minha parte, vou mais uma vez fazer todo o possível para acelerar o processo, por forma a que o Parlamento tenha finalmente este trabalho à sua disposição em todas as línguas.
Gostaria de expressar a minha gratidão a ambas as Comissões – a Comissão do Controlo Orçamental e a Comissão dos Orçamentos – e, acima de tudo, aos dois relatores, os senhores deputados van Hulten e Dell’Alba, embora este não possa hoje estar presente, pelo debate intenso que proporcionaram. Com efeito, eu sei dar valor à maneira como o deputado van Hulten se empenhou pessoalmente em conseguir uma solução muito válida para esta alteração ao regulamento financeiro e, desse modo, pôr em marcha este elementochave da reforma no seu todo.
Em relação às alterações propostas, devo acrescentar sinteticamente o seguinte: a Comissão concorda com este considerando suplementar. O considerando – tal como as alterações ao artigo 2a, propostas por vós – articulase com a preocupação, também expressa aqui, de que a função do controlo
a cargo do auditor financeiro pudesse sair enfraquecida durante o período de transição. Ora, isso não vai ser assim, porque nós já decidimos – se eu tomar agora em consideração apenas as vagas – que este domínio do controlo
terá à sua disposição 80 lugares durante o período de transição. Permitome chamar mais uma vez a atenção – porque, em relação a isto, há por vezes alguns equívocos – para o facto de o controlo
se basear num método de amostragem. Até ao momento, já foram fiscalizados 10% dos processos, que perfazem 89% do volume total do orçamento. Tem que se ter, por isso, este facto sempre em consideração. Actualmente, aquele número baixou para perto dos 80%, mas tratase de uma avaliação feita em função do risco, o que significa que, nos domínios em que há risco acrescido, se realiza um controlo que, em parte, pode chegar aos 100%.
Posso compreender a preocupação, segundo a qual a ausência de um tal controlo prévio – e antes mesmo de se proceder a um movimento de despesa – poderia resultar na existência de um défice. A Comissão acolhe, como é óbvio, esta preocupação do Parlamento. Por esse motivo, permitome apenas sublinhar mais uma vez que nós desenvolvemos um método bastante rigoroso, de modo a verificar se as DirecçõesGerais, que doravante deverão ficar responsáveis por este controlo
estão em condições de o fazer. Só quando elas estiverem em condições de o fazer se retomará a amostragem, isto é, a selecção de casos que será amiúde sujeita a controlo. Tratase naturalmente de uma segurança que não pode deixar de existir."@pt11
"Herr talman, ärade ledamöter! Kommissionens stora reformprojekt som sammanfattas i vitboken tjänar i första hand syftet med en ökad effektivitet, det vill säga en verklig och omfattande förbättring av den ekonomiska förvaltningen på samtliga budgetområden. Medlen skall i fortsättningen utbetalas på ett mer målinriktat och effektivt sätt och givetvis med bättre garantier om att medlen faktiskt utbetalas till det som budgetmyndigheten har avsett.
Jag vill kort nämna att kommissionen godtar ändringsförslag 2 där det fastställs – och det är mycket viktigt – att styrekonomen skall utarbeta en årlig rapport för att större insyn skall skapas. Den fråga som tas upp i ändringsförslag 3 är i mina ögon mycket viktig, nämligen att ett differentierat förfarande skall gälla institutionerna, det vill säga att åtskillnaden mellan förhandskontrollen och den oberoende revisionstjänsten under alla omständigheter skall vara obligatorisk för kommissionen och rådet och parlamentet, men att de mindre institutionerna, som faktiskt har en betydligt lägre driftsbudget, själva skall få avgöra om de vill göra en sådan åtskillnad. Det är givetvis en fråga om erfarenhet. Kanske kommer man då slutligen fram till att det bör vara obligatoriskt; men det bör de först själva få avgöra. Jag tror att det också kommer att underlätta förverkligandet av denna reform.
Jag anser att detta förslag är så vettigt att jag nästan beklagar att jag inte har kommit på det själv. Men det visar också hur viktigt det är att kommissionen och parlamentet kompletterar varandra på ett konstruktivt sätt. Jag tackar därför för era förslag och er rådgivning.
Det är det viktigaste målet och min kollega Kinnock har alltid tydliggjort hur många steg vi måste ta på vägen mot målet, för reformprocessen består av flera åtgärder. Jag vill påpeka att vi redan har tagit många steg, om det nu gäller arbetsplatsbeskrivning, om det gäller införandet av en central finanstjänst i generaldirektoratet budget för att bara nämna två viktiga sådana.
Vi har nu att göra med en ändring av budgetförordningen som egentligen inte infördes förrän 1998 då man upptäckte att det var viktigt att genomföra inte bara en förhandskontroll
utan även en intern efterhandskontroll, det vill säga ha en internrevisionstjänst. Det är först sedan 1998 i och med den sjätte ändringen av den gamla budgetförordningen som den oberoende styrekonomen är ansvarig för båda uppgifterna. En kort tid senare meddelade den oberoende expertkommittén oss att en sådan struktur inte kan vara svaret på allt eftersom det låg en konflikt i detta.
Oberoende av om sådana konflikter faktiskt har förekommit så finns det en konfliktpotential. Redan det kan göra att frågan ställs om den som tidigare gett klartecken till en utgift verkligen har möjlighet att utföra en noggrann kontroll i efterhand – på kritiskt avstånd. Enbart det faktum att det kan verka som att det inte längre föreligger ett oberoende, borde få oss att åter betrakta den funktionen separat. Det är det förslag som föreligger.
Det har även påpekats att förslaget bör upptas i budgetförordningens totala revision, men eftersom budgetförordningens totala revision kommer att ta större tid i anspråk – redan på grund av frågans komplexa natur – har kommissionen bett att beslutet i den enskilda frågan skall fattas i ett
förfarande.
Angående frågan om budgetförordningen vill jag kort nämna att jag beklagar att den reviderade versionen inte föreligger på alla språk ännu. Jag kommer att göra allt jag kan för att påskynda detta, så att parlamentet slutligen får tillgång till dokumentet på alla språk.
Jag vill tacka de båda utskotten – budgetkontrollutskottet och budgetutskottet – för denna intensiva debatt och i synnerhet också föredragandena van Hulten och även Dell'Alba som inte kunde vara här i dag. Jag uppskattar verkligen att van Hulten har sett det som sin personliga uppgift att finna en mycket fin lösning på denna ändring av budgetförordningen och därigenom sätta igång denna nyckelfaktor för reformen.
Vad de föreslagna ändringarna beträffar vill jag kort säga följande: Kommissionen godkänner införandet av ytterligare skäl. Detta skäl – liksom de ändringar i artikel 2a som ni har föreslagit – gäller er oro som kommer till uttryck här för att styrekonomen under övergångsperioden kan försvagas i sin förhandskontrollerande funktion. Det kommer inte att ske, för vi har ju – om jag nu bara utgår från tjänsterna – beslutat att 80 tjänster kommer att stå till förfogande på området förhand
kontroll under övergångsperioden. Jag kan än en gång påpeka – eftersom det ibland uppstår missförstånd på den punkten – att förhandskontrollen grundar sig på en
metod. Hittills har 10 procent av handlingarna kontrollerats, vilka utgjorde 89 procent av budgetvolymen. Därför måste även det alltid nämnas. Numera har det minskat till 80 procent, men det grundar sig på en riskbedömning. Det innebär att det på områden med en hög risk till och med förekommer en 100 procentig kontroll.
Jag förstå er oro för att det vid bortfallet av en sådan förhandskontroll – innan det kommer till en utgiftsprocess – kan uppstå ett underskott. Kommissionen tar givetvis fasta på parlamentets oro på den punkten. Jag vill därför åter poängtera att vi har utvecklat ett mycket exakt förfarande för att undersöka om de enskilda generaldirektoraten som i fortsättningen kommer att vara ansvariga för dessa förhandskontroller är i stånd till detta. Endast om de är i stånd till detta kommer även
det urval som ofta kontrolleras skickas tillbaka. En sådan säkerhet måste givetvis existera."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Schreyer,"8,12,7
"audit"9,9
"ex ante"11,9
"ex post"11,9
"ex-ante"7,6
"expost"12,7
"fast-track"2,12,7,9,6
"okay"9
"s"13
"sampling"13,1,7,9,6
"samplingen"1
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples