Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-03-Speech-2-122"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-10-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:De tolv kandidatländernas framsteg på vägen mot anslutning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001003.4.2-122"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-10-03-Speech-2-1234
lpv:speaker	lp:Moscovici4
lpv:spoken text	". - Je serai bref, comme je l'ai d'ailleurs déjà été, puisque j'ai laissé trois minutes de mon temps de parole lors de ma première intervention. Encore une fois, nous pouvons comprendre, comme l'a dit M. Belder, que nos amis hongrois, ou polonais, ou tchèques nous demandent des signaux sans lesquels nous mettrons en cause notre crédibilité. Mais - et ce sera mon dernier mot car je veux me faire bien comprendre : je ne suis pas un pessimiste en la matière, je ne joue pas "petit bras", je veux une option forte vis-à-vis de l'élargissement - pour être crédibles, il faut aussi être sérieux, il faut aussi être compris, il faut aussi pouvoir recueillir l'adhésion des peuples, des peuples des pays candidats comme de nos peuples. Et donc il ne faut pas précipiter les choses. Nous avons défini, il y a déjà quelques années, à Copenhague, des critères. Nous sommes en train de mener les négociations main dans la main avec la Commission, nous les menons de façon sérieuse et volontariste. Créons-nous les conditions de la réussite, car il est important que cet élargissement ne soit pas une flambée, que cet élargissement ne soit pas seulement une décision symbolique qui, ensuite, créera des problèmes. Il faut que cet élargissement soit une vraie réunification qui permettra à l'Europe, demain, de fonctionner à trente aussi bien qu'elle fonctionne à quinze, et je dirai même, en songeant au débat de ce matin, peut-être mieux qu'elle ne fonctionne à quinze. Je voudrais, à mon tour, souligner la concomitance entre notre débat, ici, qui est effectivement un débat de fond, et le dixième anniversaire de la réunification allemande, car les deux sujets sont, à l'évidence, liés. C'est la chute du mur de Berlin, c'est ce formidable événement historique qui crée les conditions de l'élargissement, les conditions de la réunification européenne et qui donne encore une fois toute sa perspective, tout son sens à cette tâche qui restera dans l'histoire de notre continent. Je voudrais saluer l'excellente présentation de Günther Verheugen, comme toujours claire, précise et mettant bien en lumière les points importants et les difficultés à surmonter. L'élargissement, je viens de le dire, c'est un processus historique, c'est un devoir. Il est désormais inéluctable et nous ne saurions laisser apparaître de nouvelles fractures dans l'Europe d'aujourd'hui, dix ans après la chute du mur de Berlin. Mais, que les choses soient claires : il ne peut pas y avoir d'adhésion au rabais. Nous ne devons pas, sous prétexte que nous sommes en train de faire l'histoire, ne pas préparer sérieusement l'élargissement, ce qui veut dire que les pays candidats doivent remplir les conditions posées : reprendre l'acquis et être en mesure de l'appliquer. Certes, il y aura des périodes transitoires comme il y en a eu, déjà, lorsque nous avons procédé à l'élargissement à d'autres pays qui sont aujourd'hui membres de l'Union européenne. Mais nous devons rester raisonnables. S'agissant de la durée de ces périodes, ne soyons pas démagogues. Nous savons que des périodes définitivement transitoires, si j'ose m'exprimer ainsi, ne créent pas des conditions favorables à un élargissement, encore une fois, réussi. Autre point essentiel, il faut effectivement informer les opinions publiques et faire en sorte qu'elles acceptent cet élargissement. Quand je parle d'informer les opinions publiques, je pense, bien sûr, aux pays d'Europe centrale et orientale, car ils ont besoin de promouvoir cette cause qui est pour eux fondamentale. Nous devons pouvoir compter, dans ces pays, sur une adhésion qui soit extrêmement forte. Mais je pense aussi aux opinions publiques au sein de l'Union européenne. Ne nous cachons pas qu'il existe dans l'Union des réticences, et c'est peut-être une des raisons pour lesquelles, vous l'avez dit, Monsieur Cox, on ne parle pas assez de l'élargissement. Peut-être que, du coup, certains n'osent pas en parler. Peut-être, aussi, qu'il y a des réticences parce que nous n'en parlons pas assez. Moi, j'en conclus qu'il faut en parler plus, mais aussi en parler bien et en parler mieux. C'est très important et, de ce point de vue, je suis heureux que la Commission travaille à une campagne d'information que le commissaire Verheugen veut à la fois large et décentralisée. Sans vouloir lui faire de suggestion, je crois que pour être efficace, elle doit s'adapter aux attentes des opinions et reprendre les questions concrètes que celles-ci se posent : la sécurité, car nous devons vivre dans une Europe qui soit un espace de liberté, de liberté de circulation, mais aussi de sécurité pour ses habitants ; l'emploi et la crainte du dumping social, auquel je ne crois pas, mais nous devons combattre cette crainte par des arguments rationnels ; l'environnement, car il est clair que tout ce qui concerne l'environnement, et notamment la sûreté nucléaire, est une vraie exigence pour les citoyens européens ; le financement et, enfin, la corruption. Il faut lutter, dans le cadre de cette campagne d'information, contre les peurs exagérées, mais il faut aussi régler les problèmes au fur et à mesure qu'ils se posent. Cette question de l'adhésion des opinions publiques au processus de l'élargissement a également été soulignée par le président Hänsch, et je crois qu'elle est vraiment au cœur du débat. Il en va de la crédibilité de l'Union. Dans cette perspective, je comprends l'impatience de certains d'entre vous - le président Hänsch, le président Brok, le président Poettering - qui souhaiteraient que les pays d'Europe centrale et orientale puissent participer aux prochaines élections du Parlement européen, en 2004. Il y a là une idée forte qui est aussi une belle idée : à savoir que nous ne ferons pas les élargissements contre les opinions et que la meilleure façon, effectivement, de faire les élargissements avec les opinions passe par leur participation à des élections, puisque les élections sont l'expression de la démocratie et la méthode d'adhésion des citoyens au système politique. Moi, à cette exigence, je réponds : pourquoi pas ? Pourquoi pas si cela est possible ? Et à ce sujet, je rappelle à nouveau - en précisant que cette réflexion ne se veut, comme je l'ai entendu dire, ni technique ni pessimiste ni restrictive - que l'Union européenne s'est fixé une date : le 1er janvier 2003. Aux pays candidats de faire les efforts nécessaires pour y parvenir ; à nous de les aider et de nous préparer, aussi, à les accueillir. Mais, là encore, ne soyons pas démagogues, même si nous pouvons comprendre cette impatience, soyons conscients qu'il est peu probable qu'un grand nombre des pays qui sont aujourd'hui candidats participent aux élections de 2004, même si on peut le souhaiter. Restons sur une ligne qui soit positive, volontariste, mais aussi réaliste. M. Cox a souhaité que nous entrions dans le vif des sujets difficiles. Je peux lui garantir que c'est le souhait de la présidence française. Mme Hautala a mis le doigt sur une question très sensible : elle a suggéré que les perspectives financières soient revues, afin de permettre des élargissements rapides. Je n'ai pas besoin de souligner, dans cette Assemblée, combien cette proposition est forte, mais aussi combien elle est, peut-être aussi un peu osée, avec le risque de se heurter, ici et là, là et ici, à des difficultés. Cela dit, je pense qu'il n'était pas mauvais de poser la question."@fr6
lpv:translated text	". Jeg skal fatte mig i korthed, som jeg i øvrigt også gjorde tidligere, idet jeg afstod tre minutter af min taletid i forbindelse med mit første indlæg om dette spørgsmål. Lad mig gentage, at det som anført af hr. Belder er forståeligt, at vores ungarske, polske eller tjekkiske venner kræver klare tilkendegivelser fra Den Europæiske Union, idet vi i modsat fald sætter EU's troværdighed på spil. Afslutningsvis vil jeg imidlertid gerne slå fast endnu en gang, at jeg ikke ser pessimistisk på udvidelsen, at jeg ikke "lægger en dæmper på" indsatsen. Jeg ønsker klar stillingtagen til fordel for udvidelsen. Ønsker vi at fremstå som troværdige, må vi også være omhyggelige, vi må sikre os forståelse for det, der sker, og vi må kunne opnå befolkningens tilslutning hertil. Det gælder såvel befolkningen i ansøgerlandene som befolkningen i Den Europæiske Union. Vi skal derfor heller ikke handle overilet. For efterhånden flere år siden fastsatte vi Københavnskriterierne. Forhandlingerne pågår. De pågår i nært samarbejde med Kommissionen, og de er præget af grundighed og målrettethed. Vi ønsker således at skabe grundlaget for et godt resultat. Det er afgørende, at udvidelsen ikke indskrænker sig til en stemningsbølge, eller til en beslutning af rent symbolsk værdi, som efterfølgende skaber problemer. Det er afgørende, at udvidelsen betegner en reel genforening, som sikrer, at Den Europæiske Union fremover kan fungere med 30 medlemsstater som nu med 15 - eller måske burde jeg med formiddagens debat i erindring sige fungere bedre end nu. Der er tidsmæssigt sammenfald mellem den igangværende debat - som er en særdeles grundlæggende debat - og 10-årsdagen for den tyske genforening. Dette er værd at bemærke, idet de to forhold selvsagt er nært forbundne. Det var Berlinmurens fald, det var denne enestående historiske begivenhed, der skabte fundamentet for udvidelsen. Den skabte fundamentet for den europæiske genforening. EU's udvidelse og den europæiske genforening vil gå over i historien og skal ses i dette perspektiv, skal forstås på baggrund heraf. Tak til Günther Verheugen for en glimrende præsentation, der udmærker sig ved at være klar og præcis - som altid - og ved tydeligt at pege på de centrale punkter og de vanskeligheder, der skal overvindes. Udvidelsen er som nævnt en historisk proces, en forpligtelse. Processen lader sig ikke standse. Vi lader ikke nye brud opstå i Europa her 10 år efter Berlinmurens fald. Men lad os understrege, at der ikke bliver tale om "discount-optagelse". At der er tale om en historisk proces må ikke tjene som påskud for ikke at forberede udvidelsen med omhu. Ansøgerlandene skal opfylde de betingelser, der er fastsat. De skal overtage EU's og de skal være i stand til at anvende den i praksis. Der vil selvsagt blive tale om overgangsperioder, sådan som det også har været praktiseret i forbindelse med tidligere udvidelser, som har ført til optagelse af nogle af de nuværende medlemsstater i Den Europæiske Union. Men vi bør være besindige. Vi bør undgå enhver antydning af demagogi, når det gælder overgangsperiodernes længde. Det er velkendt, at overgangsperioder ikke virker befordrende på en vellykket udvidelsesproces, om jeg må udtrykke mig på denne måde. Det er ligeledes afgørende at orientere om udvidelsen og sikre, at denne vinder genklang i den offentlige mening. Jeg tænker selvsagt på den offentlige mening i de central- og østeuropæiske lande, som har behov for at fremme denne for dem helt grundlæggende sag. Vi må kunne regne med bred tilslutning i disse lande. Jeg tænker imidlertid også på den offentlige mening i Den Europæiske Union. Vi må erkende, at der udtrykkes forbehold inden for EU's egne rækker, hvilket måske som påpeget af hr. Cox er en af årsagerne til, at vi ikke taler nok om udvidelsen. Måske er der nogle, som i øjeblikket ikke vover at tale om udvidelsen. Og måske eksisterer omhandlede forbehold, netop fordi vi ikke taler nok og godt nok om udvidelsen. Jeg finder det i denne forbindelse glædeligt, at Kommissionen forbereder en informationskampagne, der som anført af kommissær Verheugen skal være bred og decentral. Uden i øvrigt at skulle stille forslag desangående må jeg påpege, at det for at sikre en effektiv kampagne er afgørende, at denne modsvarer de forventninger, der kommer til udtryk i den offentlige mening, og at den tager de helt konkrete spørgsmål op, som her kommer til udtryk. Spørgsmålet om sikkerheden. Vi ønsker, at EU skal være et område med frihed, med fri bevægelighed, men også et område med sikkerhed. Spørgsmålet om beskæftigelsen og frygten for social dumping - en frygt jeg ganske vist ikke deler, men som bør bekæmpes ved saglige argumenter. Spørgsmålet om miljøet. For EU's borgere er de miljømæssige krav helt centrale, herunder ikke mindst kravet om nuklear sikkerhed. Endelig spørgsmålet om finansiering og korruption. Den omhandlede informationskampagne bør bidrage til at bekæmpe unødig frygt. Men vi må også løse problemerne, i takt med at de opstår. Spørgsmålet om den offentlige mening og tilslutningen til udvidelsen blev ligeledes fremhævet af hr. Hänsch. Det er efter min opfattelse et helt centralt spørgsmål i denne debat. Det drejer sig om Unionens troværdighed. Nogle af Europa-Parlamentets medlemmer - hr. Hänsch, hr. Brok, hr. Poettering - giver udtryk for en vis utålmodighed og ønsker, at de central- og østeuropæiske lande kan deltage ved valget til Europa-Parlamentet i 2004. Jeg har forståelse for dette synspunkt. Det er en både stærk og smuk tanke. Udvidelsen må bero på den offentlige mening og dette sikres bedst ved at give befolkningen mulighed for at deltage i valghandlinger. Et valg er en demokratisk handling og måden, hvorpå borgerne giver udtryk for deres tilslutning til et politisk system. Jeg ser således positivt på dette ønske. Hvorfor ikke - hvis det er muligt? Med fare for på ny at få skudt i skoene, at formandskabet indtager en teknisk, pessimistisk, restriktiv holdning, hvilket langtfra er tilfældet, må jeg erindre om, at Den Europæiske Union har fastsat en dato, nemlig den 1. januar 2003. Det er ansøgerlandenes opgave at yde den fornødne indsats for at opfylde den målsætning. Det er vores opgave at bistå ansøgerlandene og træffe egne forberedelser, så Den Europæiske Union er klar til at modtage de nye medlemslande. Men endnu en gang må jeg advare mod enhver tendens til demagogi. Det er forståeligt, at der melder sig en sådan utålmodighed, men vi må også erkende, at det er lidet sandsynligt, at ret mange af de lande, der søger optagelse i Den Europæiske Union, vil kunne deltage ved valget i 2004, om end det ville være ønskeligt. Lad os fortsat indtage en positiv, målrettet, men også realistisk holdning. Hr. Cox udtrykker ønske om, at vi griber om nælden og tager fat på de centrale og vanskelige emner. Det er bestemt også formandskabets hensigt. Fru Hautala pegede på et særdeles ømtåleligt spørgsmål. Hun stillede forslag om en revision af de finansielle overslag for at sikre en hurtig udvidelse. Jeg behøver næppe over for Europa-Parlamentet at understrege, at dette er et modigt, men måske også frimodigt forslag, som meget vel kan risikere at møde en vis modstand fra flere sider. Når dette er sagt, vil jeg gerne tilføje, at jeg finder det helt på sin plads at rejse spørgsmålet."@da1 ". Ich werde mich kurz fassen, wie ich dies schon vorhin getan habe, als ich bei meinem ersten Redebeitrag drei Minuten meiner Redezeit nicht genutzt habe. Ich wiederhole nochmals, wir können verstehen, wie Herr Belder sagte, dass unsere ungarischen, polnischen oder tschechischen Freunde von uns Signale erwarten, ohne die wir unsere Glaubwürdigkeit in Frage stellen. Aber – und dies ist meine letztes Wort, denn ich möchte, dass dies ganz klar ist: ich bin kein Pessimist in dieser Frage, ich setze nicht auf Zeit, ich will eine eindeutige Aussage zugunsten der Erweiterung –, um glaubwürdig zu sein, muss man ernsthaft bleiben, muss man verstanden werden, muss man die Zustimmung der Völker, der Völker der Kandidatenländer wie auch unserer Völker, gewinnen können. Daher darf man die Dinge nicht überstürzen. Wir haben vor einigen Jahren in Kopenhagen Kriterien aufgestellt. Nun sind wir dabei, in enger Übereinstimmung mit der Kommission die Verhandlungen zu führen, und wir führen sie ernsthaft und zielgerichtet. Lassen Sie uns die Bedingungen für das Gelingen schaffen, denn diese Erweiterung darf kein Strohfeuer sein, keine bloße symbolische Entscheidung, aus der dann Schwierigkeiten erwachsen. Diese Erweiterung muss eine wirkliche Wiedervereinigung werden, die es Europa ermöglicht, künftig mit dreißig Mitgliedern so zu funktionieren wie heute mit fünfzehn. Und wenn ich an die Aussprache heute Vormittag denke, möchte ich sogar sagen, besser als mit fünfzehn. Ich möchte ebenfalls das Zusammentreffen unserer Aussprache, die wirklich inhaltlicher Art ist, mit dem Jahrestag der deutschen Einheit unterstreichen. Diese beiden Ereignisse hängen ganz offensichtlich zusammen, denn es war der Fall der Mauer, dieses außerordentliche historische Geschehnis, das die Bedingungen für die Erweiterung, die Bedingungen für die europäische Wiedervereinigung geschaffen hat und aus dem auch die Perspektive und die Bedeutung dieser epochemachenden Aufgabe in der Geschichte unseres Kontinents erwachsen. Ich möchte hier den Redebeitrag von Günter Verheugen würdigen, der wie immer klar, präzise war und die wichtigsten Punkte sowie die noch verbleibenden Schwierigkeiten hervorgehoben hat. Die Erweiterung ist, wie ich bereits sagte, ein historischer Prozess, eine Pflicht. Sie ist nunmehr unumkehrbar, und wir werden im Europa von heute, zehn Jahre nach dem Fall der Berliner Mauer, nicht die Entstehung neuer Gräben zulassen. Doch um die Dinge klar beim Namen zu nennen: Es kann keine Beitritte zum Billigtarif geben. Wir dürfen unter dem Vorwand, dass wir Geschichte machen, nicht die ernsthafte Vorbereitung der Erweiterung vernachlässigen, was bedeutet, dass die Kandidatenländer die gestellten Bedingungen – Übernahme des Acquis und die Fähigkeit zu seiner Anwendung – erfüllen müssen. Gewiss wird es Übergangsfristen geben, wie dies auch bei der Aufnahme von Ländern, die heute bereits Mitglieder der Europäischen Union sind, der Fall war. Doch hier ist Augenmaß angebracht. Was die Länge dieser Übergangsfristen betrifft, dürfen wir nicht demagogisch sein, denn wir wissen, dass auf Dauer angelegte Übergangsfristen – wenn ich es so ausdrücken darf – nicht die Bedingungen für eine gelungene Erweiterung schaffen. Ein weiterer wichtiger Punkt: Wir müssen die Öffentlichkeit natürlich informieren und alles tun, dass sie diese Erweiterung akzeptiert. Wenn ich von Öffentlichkeit spreche, dann meine ich natürlich die mittel- und osteuropäischen Länder, denn sie müssen diese für sie grundlegende Angelegenheit mittragen. Wir brauchen in diesen Ländern eine äußerst hohe Akzeptanz. Doch ich denke auch an die Öffentlichkeit in den Ländern der Europäischen Union. Wir verhehlen nicht, dass es in der Union Vorbehalte gibt, und vielleicht ist das einer der Gründe, warum Sie, Herr Cox, festgestellt haben, dass nicht genug über die Erweiterung gesprochen wird. Vielleicht getrauen sich manche nicht, darüber zu sprechen. Vielleicht gibt es auch deshalb Vorbehalte, weil nicht genug darüber gesprochen wird. Daraus ziehe ich den Schluss, das mehr darüber gesprochen werden muss, aber auch angemessen und besser. Dies ist sehr wichtig, und bin ich sehr erfreut darüber, dass die Kommission an einer Informationskampagne arbeitet, die nach den Worten von Kommissar Verheugen sowohl umfassend als auch dezentral durchgeführt werden soll. Ohne ihm hineinreden zu wollen, glaube ich, dass sie, um wirksam zu sein, den Erwartungen der Öffentlichkeit entsprechen und die konkreten Fragen, die diese sich stellt, aufgreifen muss. So das Thema Sicherheit, denn wir müssen in einem Europa leben, das ein Raum der Freiheit, der Freizügigkeit, aber auch ein Raum der Sicherheit für seine Bewohner ist; das Thema Beschäftigung und die Furcht vor Sozialdumping, die ich nicht teile, doch wir müssen gegen diese Furcht mit rationalen Argumenten angehen; das Thema Umwelt, denn natürlich ist alles, was die Umwelt angeht, insbesondere die nukleare Sicherheit, eine wichtige Forderung für die europäischen Bürger; die Finanzierung und auch die Korruption. Im Rahmen dieser Informationskampagne müssen übertriebene Ängste bekämpft werden, doch gleichzeitig müssen die Probleme geregelt werden, wenn sie auftreten. Diese Frage der Akzeptanz des Erweiterungsprozesses durch die Öffentlichkeit ist ebenfalls von Herrn Hänsch angesprochen worden, und meiner Meinung nach steht sie wirklich im Mittelpunkt der Debatte. Es geht dabei um die Glaubwürdigkeit der Union. In diesem Zusammenhang verstehe ich die Ungeduld einiger von ihnen – von Herrn Hänsch, Herrn Brok, Herrn Poettering –, deren Wunsch es ist, dass die mittel- und osteuropäischen Länder an den nächsten Wahlen zum Europaparlament im Jahr 2004 teilnehmen können. Es ist eine große und gleichzeitig schöne Vorstellung, dass wir die Erweiterungen nicht gegen die Öffentlichkeit vornehmen und dass die beste Weise, die Erweiterungen in Übereinstimmung mit der Öffentlichkeit vorzunehmen, in ihrer Beteiligung an den Wahlen besteht, denn die Wahlen sind Ausdruck der Demokratie und eine Form der Einbeziehung der Bürger in das politische System. Auf diese Forderung antworte ich: warum nicht? Warum nicht, wenn dies möglich ist? Und in diesem Zusammenhang möchte ich nochmals darauf verweisen – und diese Überlegung ist weder, wie ich habe sagen hören, technisch noch pessimistisch oder restriktiv –, dass die Europäische Union ein Datum festgelegt hat: den 1. Januar 2003. Es ist an den Kandidaten, die erforderlichen Anstrengungen zu unternehmen, um es einzuhalten, während unsere Aufgabe darin besteht, sie zu unterstützen, aber auch uns auf ihre Aufnahme vorzubereiten. Aber auch hier sollten wir uns vor Demagogie hüten; selbst wenn wir diese Ungeduld verstehen, sollten wir uns bewusst sein, dass es wohl kaum möglich ist, dass eine so große Anzahl von Ländern, die heute zu den Beitrittskandidaten gehören, an den Wahlen von 2004 teilnimmt, so wünschenswert dies auch sein mag. Wir sollten eine Linie verfolgen, die positiv, zielgerichtet, aber auch realistisch ist. Herr Cox hat sich dafür ausgesprochen, die schwierigen Themen ohne Umschweife anzugehen. Ich kann ihm versichern, dass dies auch der Wunsch der französischen Präsidentschaft ist. Frau Hautala hat eine sehr sensible Frage angesprochen, indem sie vorschlug, die finanzielle Vorausschau zu überarbeiten, damit rasche Erweiterungen möglich werden. Ich muss vor diesem Haus wohl nicht unterstreichen, wie beeindruckend dieser Vorschlag ist, aber auch dass er vielleicht etwas gewagt ist und das Risiko in sich birgt, hier und da auf Schwierigkeiten zu stoßen. Unabhängig davon ist es jedoch meiner Meinung nicht unangebracht, diese Frage anzusprechen."@de7 "Σ Θα είμαι σύντομος, όπως ήμουν πριν εξάλλου, αφού άφησα τρία λεπτά από τον χρόνο ομιλίας μου κατά την πρώτη μου παρέμβαση. Και πάλι, κατανοούμε, όπως είπε ο κύριος Belder, γιατί οι Ούγγροι ή οι Πολωνοί, ή οι Τσέχοι φίλοι μας μας ζητούν σημάδια, χωρίς τα οποία διακυβεύουμε την αξιοπιστία μας. Αλλά - και ολοκληρώνω, καθώς επιθυμώ να γίνω πλήρως κατανοητός: δεν είμαι απαισιόδοξος όσον αφορά το θέμα, δεν υποκρίνομαι τον ανίσχυρο, θέλω μια ισχυρή προτίμηση όσον αφορά τη διεύρυνση – για να είμαστε αξιόπιστοι πρέπει επίσης να είμαστε σοβαροί, πρέπει να είμαστε κατανοητοί, πρέπει να μπορούμε να υποδεχτούμε την ένταξη των λαών, των λαών των υποψήφιων χωρών, όπως τους δικούς μας λαούς. Κι επομένως δεν πρέπει να βιάζουμε τα πράγματα. Πριν από μερικά χρόνια, στην Κοπεγχάγη, ορίσαμε κριτήρια. Τώρα διεξάγουμε τις διαπραγματεύσεις χέρι-χέρι με την Επιτροπή, τις διεξάγουμε με σοβαρό και βολονταριστικό τρόπο. Ας δημιουργήσουμε τις προϋποθέσεις για την επιτυχία, διότι είναι σημαντικό διεύρυνση αυτή να μην αποτελέσει μια αναλαμπή, η να μην αποτελέσει μόνο μια συμβολική απόφαση η οποία στη συνέχεια θα δημιουργήσει προβλήματα. Πρέπει να αποτελέσει μια πραγματική επανένωση που θα επιτρέψει αύριο στην Ευρώπη να λειτουργήσει με τριάντα μέλη τόσο καλά όσο λειτουργεί με δεκαπέντε, και θα πω σκεπτόμενος την αυριανή συζήτηση, ίσως καλύτερα από ότι λειτουργεί με δεκαπέντε μέλη. Θα ήθελα με τη σειρά μου να υπογραμμίσω τον συγχρονισμό της συζήτησής μας, εδώ, μιας πράγματι ουσιαστικής συζήτησης, και τη δέκατη επέτειο της επανένωσης της Γερμανίας, καθώς αυτά τα δύο θέματα, προφανώς, σχετίζονται. Η πτώση του τείχους του Βερολίνου, αυτό το εκπληκτικό ιστορικό γεγονός το οποίο δημιουργεί τις προϋποθέσεις για τη διεύρυνση, τις συνθήκες για την ευρωπαϊκή επανένωση και το οποίο για άλλη μια φορά προσφέρει όλη την προοπτική του, όλη τη σημασία του σε αυτό το έργο που θα μείνει στην ιστορία της ηπείρου μας. Θα ήθελα να χαιρετίσω την εξαιρετική παρουσίαση του Günther Verheugen, η οποία όπως πάντα ήταν σαφής, ακριβής και έφερε στο φως τα σημαντικά σημεία και τις δυσκολίες που πρέπει να αντιμετωπιστούν. Όπως προανέφερα, η διεύρυνση αποτελεί ιστορικό γεγονός, αποτελεί καθήκον. Στο εξής είναι αναπόφευκτη και δεν πρέπει να επιτρέψουμε να εμφανιστούν νέα ρήγματα στη σημερινή Ευρώπη, δέκα χρόνια μετά την πτώση του τείχους του Βερολίνου. Αλλά, ας πούμε τα πράγματα με το όνομά τους: δεν νοείται προσχώρηση με έκπτωση. Δεν νοείται να μην προετοιμάσουμε σοβαρά τη διεύρυνση, με το πρόσχημα ότι γράφουμε ιστορία, πράγμα που σημαίνει ότι οι υποψήφιες χώρες πρέπει να πληρούν τους καθορισμένους όρους: να ενσωματώσουν το κεκτημένο και να είναι σε θέση να το εφαρμόσουν. Αναμφισβήτητα, θα υπάρξουν μεταβατικές περίοδοι, όπως ήδη υπήρξαν όταν προβήκαμε στη διεύρυνση σε άλλες χώρες, που σήμερα είναι μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Όμως πρέπει να παραμείνουμε λογικοί. Ας μη δημαγωγούμε για τη διάρκεια αυτών των περιόδων. Γνωρίζουμε ότι περίοδοι οριστικά μεταβατικές, και τολμώ να εκφραστώ έτσι, δεν δημιουργούν ευνοϊκές συνθήκες για μια νέα επιτυχημένη διεύρυνση. Ένα άλλο βασικό σημείο είναι ότι πράγματι πρέπει να ενημερωθεί η κοινή γνώμη και να υπάρξει προσπάθεια να αποδεχθεί αυτήν τη διεύρυνση. Όταν μιλώ για ενημέρωση της κοινής γνώμης, εννοώ βεβαίως των κρατών της Κεντρικής και Ανατολικής Ευρώπης, διότι χρειάζεται να προβληθεί αυτός ο σκοπός ο οποίος είναι θεμελιώδους σημασίας για εκείνες. Πρέπει να μπορούμε να βασιζόμαστε σε μια εξαιρετικά ισχυρή προσχώρηση από την πλευρά των χωρών αυτών. Όμως εννοώ επίσης την κοινή γνώμη στους κόλπους της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ας μην κρύβουμε το γεγονός ότι υπάρχει μια επιφυλακτική Ευρώπη, και ίσως αυτός είναι ένας από τους λόγους για τους οποίους, όπως είπατε κύριε Cox, δεν μιλάμε αρκετά για την διεύρυνση. Ίσως, γι’ αυτό, ορισμένοι δεν τολμούν να μιλούν για την διεύρυνση. Ίσως πάλι υπάρχουν επιφυλάξεις διότι δεν μιλάμε αρκετά για την διεύρυνση. Εγώ συμπεραίνω ότι πρέπει να μιλάμε γι’ αυτήν περισσότερο, αλλά να μιλάμε καλά και να μιλάμε καλύτερα. Είναι πολύ σημαντικό, και από αυτήν την άποψη, είμαι ευτυχής που η Επιτροπή εργάζεται για την υλοποίηση μιας ενημερωτικής εκστρατείας, την οποία ο Επίτροπος Verheugen επιθυμεί ευρεία και αποκεντρωμένη συγχρόνως. Χωρίς να θέλω να του κάνω υπόδειξη, πιστεύω ότι για να είναι αποτελεσματική, πρέπει να προσαρμοστεί στις προσδοκίες της κοινής γνώμης και να προσεγγίσει τα συγκεκριμένα ζητήματα που την απασχολούν: την ασφάλεια, διότι πρέπει να ζούμε σε μια Ευρώπη που θα είναι χώρος ελευθερίας, ελεύθερης κυκλοφορίας, αλλά και ασφάλειας για τους κατοίκους της. Την απασχόληση και τον φόβο του κοινωνικού ντάμπινγκ, στον οποίο δεν πιστεύω, αλλά οφείλουμε να καταπολεμήσουμε αυτόν τον φόβο με λογικά επιχειρήματα. Το περιβάλλον, διότι είναι σαφές ότι οτιδήποτε αφορά το περιβάλλον, και κυρίως την πυρηνική ασφάλεια, αποτελεί πραγματική απαίτηση για τους ευρωπαίους πολίτες. Τη χρηματοδότηση και, τέλος, τη διαφθορά. Στο πλαίσιο αυτής της ενημερωτικής εκστρατείας πρέπει να αγωνιστούμε ενάντια στους υπερβολικούς φόβους, όμως πρέπει επίσης να επιλύουμε τα προβλήματα μόλις προκύπτουν. Το θέμα της προσχώρησης της κοινής γνώμης στη διαδικασία διεύρυνσης υπογραμμίστηκε επίσης από το Πρόεδρο Hänsch, και πιστεύω ότι πράγματι βρίσκεται στο επίκεντρο του διαλόγου. Άπτεται της αξιοπιστίας της Ένωσης. Από αυτήν την άποψη, κατανοώ την ανυπομονησία ορισμένων από εσάς – του Προέδρου Hänsch, του Προέδρου Brok, του Προέδρου Poettering – οι οποίοι θα επιθυμούσαν τη συμμετοχή των χωρών της Κεντρικής και Ανατολικής Ευρώπης στις επόμενες εκλογές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, το 2004. Υπάρχει μια ισχυρή άποψη η οποία είναι επίσης ωραία : να μην προβούμε δηλαδή σε διευρύνσεις ενάντια στην κοινή γνώμη, και πράγματι ο καλύτερος τρόπος για να προβούμε σε διευρύνσεις με την κοινή γνώμη στο μέρος μας είναι η συμμετοχή τους στις εκλογές, διότι οι εκλογές είναι η έκφραση της δημοκρατίας και η μέθοδος ένταξης των πολιτών στο πολιτικό σύστημα. Σε αυτήν την απαίτηση εγώ απαντώ: γιατί όχι; Γιατί όχι, εάν τούτο είναι εφικτό; Και Έπ'’ αυτού υπενθυμίζω εκ νέου, - διευκρινίζοντας ότι αυτή η σκέψη δεν είναι, όπως άκουσα να λέγεται, ούτε τεχνική, ούτε απαισιόδοξη, ούτε περιοριστική- ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει ορίσει μια ημερομηνία: την 1η Ιανουαρίου 2003. Εναπόκειται στις υποψήφιες χώρες να καταβάλλουν τις απαραίτητες προσπάθειες για να τα καταφέρουν, και σ’ εμάς να τις βοηθήσουμε και να προετοιμαστούμε επίσης για την υποδοχή τους. Όμως, και πάλι, ας μην είμαστε δημαγωγοί, ακόμα κι αν κατανοούμε αυτή την ανυπομονησία, ας έχουμε συναίσθηση του ότι είναι μάλλον απίθανο να συμμετάσχει μεγάλος αριθμός των σημερινών υποψηφίων χωρών στις εκλογές του 2004, ακόμα κι αν το επιθυμούμε. Ας διατηρήσουμε μια ευθεία, βολονταριστική, αλλά και ρεαλιστική γραμμή. Ο κύριος Cox θέλησε να προχωρήσουμε στην ουσία των δύσκολων θεμάτων. Μπορώ να του εγγυηθώ ότι την ίδια επιθυμία έχει και η γαλλική προεδρία. Η κυρία Hautala έθιξε ένα πολύ ευαίσθητο ζήτημα: πρότεινε να αναθεωρηθούν οι δημοσιονομικές προοπτικές, προκειμένου να επιτραπούν ταχείες διευρύνσεις. Δεν χρειάζεται να υπογραμμίσω, σε αυτό το Σώμα, πόσο σημαντική είναι αυτή η πρόταση, αλλά επίσης πόσο τολμηρή είναι σε κάποιο βαθμό ίσως, με κίνδυνο να προσκρούσει εδώ κι εκεί, σε δυσκολίες. Τούτου λεχθέντος, νομίζω ότι καλώς τέθηκε το ζήτημα."@el8 ". I shall be brief, as indeed I was earlier, since my first speech was three minutes under the allotted speaking time. Once again, we can understand, as Mr Belder stated, our Hungarian, or Polish, or Czech friends asking us for signs. Without these, we shall be calling our credibility into question. However, and this will be my last word, as I want to get my point across clearly: I am no pessimist on the subject, I do not want to do things by halves, I want to see a strong option with regard to enlargement – in order to be credible, we must also be serious, we must make ourselves clearly understood, and we must also be able to gain the allegiance of the nations, the peoples of the candidate countries and also our own peoples. So we must not rush things. Several years ago in Copenhagen we defined the requisite criteria. We are currently conducting serious proactive negotiations alongside the Commission. Let us create the conditions for success, for it is important that this enlargement is not a flash in the pan, not just a symbolic decision that will go on to create problems. This enlargement must be a genuine reunification enabling tomorrow’s Europe to operate with thirty Members as well as it works with fifteen, and even, with reference to this morning’s debate, perhaps better than it works with fifteen. I should like, in turn, to stress the concomitance between our debate here, which is indeed a fundamental debate, and the tenth anniversary of German reunification, as both subjects are obviously related. It was the fall of the Berlin Wall, this fantastic historic event, which created the conditions for enlargement and for European reunification and which, once again, gives perspective and meaning to this task which will go down in the history of our continent. I should like to congratulate Günther Verheugen on his excellent presentation, which was, as ever, clear, precise and clearly highlighted the key points and the problems to be overcome. Enlargement, as I have just said, is a historic process, a duty. It is henceforth inevitable, and we should not allow new divides to appear in today’s Europe, ten years after the fall of the Berlin Wall. To make matters clear, however, there can be no accession on the cheap. We must not, on the pretext that we are making history, fail to make proper preparations for enlargement, and that means that the candidate countries must fulfil the requisite conditions: adopt the and be in a position to implement it. Admittedly this will require transitional periods, as there have already been when we previously undertook enlargement to include countries that are now full Members of the European Union. We must, however, be reasonable. Regarding the duration of these periods, there is no room for demagoguery. We are well aware that definitive transitional periods, if I may use the expression, do not establish conditions that are favourable for an enlargement that will, once, again be successful. Another key point, public opinion in the various countries must indeed be informed and this must be done in such a way that they accept this enlargement. In speaking of informing public opinion, I am thinking, of course, of the countries of Central and Eastern Europe, since they need to promote this cause which is fundamental for them. We must be able to count on an extremely strong allegiance in these countries. I am, however, also thinking of public opinion within the European Union. Let us not close our eyes to the fact that there is a certain amount of reluctance within the European Union, and this is perhaps one of the reasons why you said, Mr Cox, that we do not talk enough about enlargement. Perhaps, suddenly, there are some parties that do not dare to talk about it. It is also possible that this reluctance exists because we do not talk about it enough. My own conclusion is that we should discuss it more, but also discuss it properly and better. It is very important, and therefore I am pleased that the Commission is working on an information campaign which Commissioner Verheugen wishes to make both extensive and decentralised. Without wishing to tell him what to do, I believe that, in order to be efficient, it must fall in line with the expectations of public opinion and take on board the practical matters of concern to public opinion: security, as we must live in a Europe which is an area of freedom, freedom of movement, but also of security for its inhabitants; employment and the fear of social dumping, which I do not share, but which we must combat by means of rational arguments; the environment, for it is clear that everything to do with the environment, particularly nuclear safety, is a real requirement for the citizens of Europe; financing and, finally, corruption. In this information campaign, we must fight exaggerated fears, but also solve problems as they arise. The matter of the allegiance of public opinion to the enlargement process was also highlighted by Mr Hänsch, and I think it lies at the very core of the debate. The European Union’s credibility is implicated in this. With this in mind, I understand the feeling of impatience that some of you have – the chairmen, Mr Hänsch, Mr Brok, and Mr Poettering – who would like the countries of Central and Eastern Europe to be able to take part in the next European Parliament elections in 2004. This contains a powerful idea, which is also a fine idea, namely that we shall not carry out enlargement in the face of opinion and that, effectively, the best way to carry out enlargement with the assent of opinion is by involving it in elections, since elections are the expression of democracy and the citizens’ means of gaining access to the political system. Personally, in response to this demand, I would say, ‘Why not?’ Why not, indeed, if it is at all possible? And on the subject, let me again remind you, bearing in mind that this comment is not, as I think I said, intended to be technical or pessimistic or restrictive – that the European Union has set a date: 1 January 2003. It is up to the candidate countries to make the necessary efforts to achieve this, and it is up to us to assist them and also to make ourselves ready to accept them. Once again, however, let us not indulge in too much demagoguery, even if we can understand this impatience, let us be aware that it is not very likely that many countries that are currently candidates will be able to take part in the 2004 elections, even though we might like to see this. Let us adopt a positive and proactive line, but also one that is realistic. Mr Cox wanted us to get to the heart of some difficult matters. I can assure him that this is the wish of the French Presidency. Mrs Hautala put her finger on a very sensitive issue: she suggested that the financial perspectives be reviewed in order to speed up the enlargement process. I need not stress, in this House, the strength of this proposal, or also the fact that it is perhaps a little risky too, with the danger of encountering certain problems here and there. That being said, I think it was not a bad idea to ask the question."@en3 "(FR) Seré breve, como lo he sido hace un momento, puesto que en mi primera intervención he acabado tres minutos antes. Una vez más, es comprensible, como lo ha dicho el Sr. Belder, que nuestros amigos húngaros, o polacos o checos nos pidan señales, sin las cuales pondremos en entredicho nuestra credibilidad. Pero - y serán mis últimas palabras, ya que quiero decirlo claramente: no soy pesimista en la materia, no me ando con chiquitas, deseo una opción enérgica con respecto a la ampliación - para tener credibilidad, también hay que ser serios, se nos debe entender, es necesario asimismo poder recoger la adhesión de los pueblos, de los pueblos de los países candidatos y de nuestros pueblos. Y, por lo tanto, no hay que precipitar las cosas. Hace ya algunos años, en Copenhague, definimos unos criterios. Estamos llevando a cabo negociaciones de común acuerdo con la Comisión, las llevamos a cabo de una manera seria y voluntarista. Creemos las condiciones de la consecución, ya que es importante que esta ampliación no sea un arrebato, que esta ampliación no sea sólo una decisión simbólica que luego creará problemas. Es necesario que dicha ampliación sea una verdadera reunificación que mañana permita a Europa funcionar satisfactoriamente, con 15 ó 30 miembros, y diré, incluso pensando en el debate de esta mañana, quizás mejor de lo que funciona con 15. Desearía hacer hincapié, por mi parte, en la concomitancia que existe entre nuestro debate en esta Asamblea, que es, en efecto, un debate de fondo, y el décimo aniversario de la reunificación alemana, ya que es evidente que ambas cuestiones están relacionadas. Es la caída del muro de Berlín, ese formidable acontecimiento histórico, el que crea las condiciones de la ampliación, las condiciones de la reunificación europea y que aún da toda su perspectiva, todo su sentido, a esta tarea que quedará grabada en la Historia de nuestro continente. Desearía saludar la excelente presentación de Günther Verheugen, que como siempre es clara y precisa y que pone de relieve los puntos importantes, así como las dificultades que deben superarse. La ampliación, como acabo de decir, constituye un proceso histórico, un deber. A partir de ahora es ineludible, y no podemos dejar que aparezcan nuevas fracturas en la Europa de hoy, diez años después de la caída del muro de Berlín. Pero las cosas deben quedar claras: no puede haber un ingreso con rebajas. Con el pretexto de que estamos haciendo la Historia, no debemos dejar de preparar con seriedad la ampliación, lo que significa que los países candidatos deben cumplir con las condiciones planteadas: adoptar el acervo y estar en condiciones de aplicarlo. Ciertamente, habrá períodos transitorios como ya los hubo cuando llevamos a cabo la ampliación a otros países que hoy son miembros de la Unión Europea. Pero debemos seguir siendo razonables. No caigamos en la demagogia con respecto a la duración de dichos períodos. Sabemos que unos períodos definitivamente transitorios, si se me permite la expresión, no crean condiciones favorables para una ampliación, repito, llevada a cabo con éxito. Otro punto esencial: es necesario informar a la opinión pública en favor de dicha ampliación. Cuando hablo de informar a la opinión pública, pienso, naturalmente, en los países de Europa Central y Oriental, ya que tienen la necesidad de promover esta causa que para ellos es fundamental. Necesitamos una adhesión muy fuerte en estos países. Pero pienso también en la opinión pública en el seno de la Unión Europea. No debemos engañarnos: en la Unión Europea existen dudas, y quizá esta sea una de las razones por las cuales, como usted ha dicho, señor Cox, no se habla lo suficiente de la ampliación. Quizá, de resultas, algunos no se atreven a hablar de ello. Quizá también existen dudas porque no hablamos lo suficiente de la ampliación. Mi conclusión es que hace falta hablar más y mejor. Es muy importante, y desde este punto de vista me congratulo de que la Comisión trabaje en una campaña de información, que el Comisario Verheugen desea que sea a la vez amplia y descentralizada. Sin pretender hacerle una sugerencia, creo que para ser eficaz, ésta debe adaptarse a las expectativas de la opinión y recoger las cuestiones concretas que las mismas se plantean: la seguridad, puesto que debemos vivir en una Europa que constituya un espacio de libertad, de libertad de circulación, pero también de seguridad para sus habitantes; el empleo y el temor al social, en el que no creo, pero debemos combatir este temor con argumentos racionales; el medio ambiente, ya que es evidente que todo lo que afecta al medio ambiente, y concretamente a la seguridad nuclear, constituye una verdadera exigencia para los ciudadanos europeos; la financiación y, finalmente, la corrupción. Es preciso luchar, en el marco de esta campaña de información, contra los miedos exagerados, pero también hay que solucionar los problemas a medida que se plantean. Esta cuestión de la adhesión de la opinión pública al proceso de ampliación también ha sido subrayada por el presidente Hänsch, y creo que es realmente el centro del debate. Está en juego la credibilidad de la Unión. Desde este punto de vista, comprendo la impaciencia de algunos de ustedes - el presidente Hänsch, el presidente Brok, el presidente Poettering -, que desearían que los países de Europa Central y Oriental pudieran participar en las próximas elecciones al Parlamento Europeo, en 2004. Se trata de una que es también una gran idea: no realizamos las ampliaciones en contra de la opinión, y la mejor manera de realizar las ampliaciones con la opinión supone su participación en unas elecciones, puesto que las elecciones son la expresión de la democracia y el método de adhesión de los ciudadanos al sistema político. A esta exigencia yo respondo: ¿Por qué no? ¿Por qué no, si es posible? Y en este sentido, recuerdo nuevamente - aclarando que esta reflexión no pretende ser, como he oído decir, ni técnica, ni pesimista ni restrictiva - que la Unión Europea se ha fijado una fecha: el 1 de enero de 2003. A los países candidatos corresponde realizar los esfuerzos necesarios para lograrlo; a nosotros nos corresponde ayudarlos y también prepararnos para acogerlos. Pero tampoco en este caso seamos demagogos, aun cuando podamos entender esta impaciencia, seamos conscientes de que es poco probable que muchos países que hoy son candidatos participen en las elecciones de 2004, a pesar de que lo deseemos. Ajustémonos a una línea positiva, voluntarista, pero también realista. El Sr. Cox ha deseado que entráramos en el meollo de los temas difíciles. Puedo garantizarle que es lo que desea la Presidencia francesa. La Sra. Hautala ha puesto de manifiesto una cuestión muy sensible: ha sugerido que las perspectivas financieras sean revisadas, a fin de permitir ampliaciones rápidas. No tengo necesidad de subrayar, en esta Asamblea, el carácter clave de esta propuesta, pero quizá sea algo arriesgada, ya que podría toparse, aquí y allí, con dificultades. Dicho esto, pienso que no estaba mal plantear la cuestión."@es12 "Puhun lyhyesti, kuten olen jo tehnytkin, sillä jätin kolme minuuttia puheajastani käyttämättä ensimmäisen puheeni yhteydessä. Toistaisin vielä kerran, että voimme hyvin ymmärtää, kuten jäsen Belder totesi, että ystävämme Unkarissa tai Puolassa tai Tšekissä vaativat meiltä merkkejä, joita ilman emme ole uskottavia. Kuitenkin ja tämä on viimeinen sanani, sillä haluan, että minut ymmärretään oikein: en ole asiassa pessimisti, en pelaa puolinaisesti, haluan, että laajentumiseen suhtaudutaan lujasti jotta oltaisiin uskottavia, on myös oltava vakavissaan, tultava ymmärretyiksi ja pystyttävä ottamaan kansat jäseniksi, sekä ehdokasvaltioiden kansat että omat kansamme. Eikä siis saa mennä asioiden edelle. Määrittelimme kriteerit jo muutama vuosi sitten Kööpenhaminassa. Olemme viemässä neuvotteluja eteenpäin rinta rinnan komission kanssa, viemme niitä eteenpäin vakavasti ja vapaaehtoisesti. Luokaamme onnistumisen edellytykset, sillä on tärkeää, ettei tämä laajentuminen latistu, ettei tämä laajentuminen ole ainoastaan symbolinen päätös, josta aiheutuu sen jälkeen ongelmia. Tämän laajentumisen on merkittävä todellista yhdistymistä, jonka avulla Eurooppa voi tulevaisuudessa toimia yhtä hyvin 30:n kuin se on toiminut 15 jäsenen unionina, ja sanoisin jopa tämänaamuista keskustelua ajatellen, että sen avulla unioni voisi ehkä toimia paremmin kuin 15 jäsenen pohjalta. Haluaisin vuorostani painottaa yhtymäkohtia täällä käymämme perusteellisen keskustelun ja Saksan yhdistymisen kymmenvuotispäivän välillä, sillä nämä kaksi aihetta liittyvät mitä ilmeisimmin toisiinsa. Juuri Berliinin muurin murtuminen, juuri tämä erinomainen historiallinen tapahtuma luo laajentumiselle ja Euroopan yhdistymiselle edellytykset, ja se asettuu jälleen kerran vertailukohdaksi ja antaa merkityksen tälle tehtävälle, joka jää pysyvästi maanosamme historiaan. Haluaisin kiitellä Günther Verheugenia hänen erinomaisesta esittelystään, joka oli jälleen kerran selkeä ja täsmällinen, ja siinä tuotiin hyvin esiin tärkeät seikat ja voitettavat vaikeudet. Kuten äsken sanoin, laajentuminen on historiallinen prosessi ja velvollisuus. Se on jo nyt väistämätöntä, emmekä voi sallia, että tämän päivän Euroopassa ilmenee uusia rajakohtia, kun Berliinin muurin murtumisesta on kulunut kymmenen vuotta. Kuitenkin, jotta asiat olisivat selviä: jäsenyyttä ei voi saavuttaa liian helposti. Emme saa sillä varjolla, että olemme tekemässä historiaa, jättää laajentumisvalmisteluja tekemättä kunnolla, mikä tarkoittaa, että hakijavaltioiden on täytettävä niille asetetut ehdot: otettava yhteisön säännöstö osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pystyttävä soveltamaan sitä. Tietenkin siirtymäajat hyväksytään, sillä nehän ovat jo nyt käynnissä meidän aloitettua laajentumisen tällä hetkellä Euroopan unionin jäseninä oleviin maihin. Kuitenkin meidän on oltava vastakin järkeviä. Älkäämme sortuko kiihkoiluun näiden siirtymäaikojen keston yhteydessä. Tiedämme, että lopullisesti väliaikaiset siirtymäajat, saanen ilmaista asian näin, eivät luo, toistaisin vielä kerran, sellaisia edellytyksiä, jotka edistäisivät onnistunutta laajentumista. Toinen olennainen seikka on, että kansalaisten mielipiteeseen on vaikutettava tehokkaasti ja toimittava niin, että kansalaiset hyväksyvät laajentumisen. Kun puhun kansalaisten mielipiteeseen vaikuttamisesta, tarkoitan tietenkin Keski- ja Itä-Euroopan maita, sillä tämän asian edistäminen on niiden kannalta tarpeellista ja olennaisen tärkeää. Meidän on voitava luottaa siihen, että näissä maissa liittyminen on erittäin voimakasta. Kuitenkin tarkoitan myös kansalaisten mielipiteitä Euroopan unionin sisällä. Älkäämme peitelkö sitä, että unionissa ilmenee vastustelua, ja tämä on ehkä yksi niistä syistä, joiden vuoksi te, jäsen Cox, sanoitte, että laajentumisesta ei puhuta riittävästi. Voi olla, että vastustelun vuoksi jotkut eivät uskalla puhua siitä. Ehkä vastustelua on olemassa myös siksi, ettemme puhu asiasta riittävästi. Päättelisin tämän perusteella, että asiasta on puhuttava enemmän, mutta myös hyvin ja paremmin. Tämä on erittäin tärkeää, ja tästä näkökulmasta olen iloinen, että komissio työstää tiedotuskampanjaa, josta komission jäsen Verheugen haluaa sekä laajan että hajautetun. Pyrkimättä esittämään hänelle ehdotuksia, uskoisin, että kampanjan tehokkuuden tähden se olisi mukautettava mielipideodotuksiin ja siinä olisi puhuttava niihin liittyvistä konkreettisista kysymyksistä: turvallisuudesta, sillä meidän on elettävä sellaisessa Euroopassa, joka on vapauden aluetta ja vapaan liikkuvuuden aluetta, mutta myös turvallisuuden aluetta asukkaiden kannalta; työllisyydestä ja siitä pelosta, että yritykset siirtyvät kehnomman sosiaaliturvan maihin, mihin en usko, mutta meidän on torjuttava tätä pelkoa järkevin perusteluin; ympäristöstä, sillä on selvää, että kaikki, mikä koskee ympäristöä ja erityisesti ydinturvallisuutta on ensisijainen vaatimus Euroopan kansalaisten kannalta; rahoituksesta ja lopuksi korruptiosta. On torjuttava tämän tiedotuskampanjan puitteissa liioiteltuja pelkoja, mutta ongelmat on myös ratkaistava sitä mukaa kuin niitä ilmenee. Tätä kysymystä kansalaisten ja laajentumisprosessin lähentämisestä tähdensi myös puheenjohtaja Hänsch, ja mielestäni se on keskusteluissa todella keskeistä. On kyse unionin uskottavuudesta. Tästä näkökulmasta ymmärrän joidenkuiden puheenjohtaja Hänschin, puheenjohtaja Brokin ja puheenjohtaja Poetteringin malttamattomuuden, sillä he toivoisivat, että Keski- ja Itä-Euroopan maat voisivat olla mukana seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa vuonna 2004. Tämä on ajatuksena vahva ja hieno: eli emme toteuta laajentumista kansalaisten mielipiteen vastaisesti ja että paras tapa toteuttaa laajentuminen kansalaiset huomioon ottavasti on, että he voivat osallistua vaaleihin, sillä vaalit ovat demokratian ilmaus ja menetelmä sitoa kansalaiset poliittiseen järjestelmään. Tähän vaatimukseen vastaisin itse: miksipä ei? Miksipä ei, jos se on mahdollista? Ja tästä aiheesta muistuttaisin jälleen, että täsmentäen, että tämän ajatuksen ei tarvitse olla, kuten olen kuullut väitettävän, teknistä, eikä pessimististä eikä rajoittavaa Euroopan unioni on asettanut päivämääräksi 1. tammikuuta 2003. Ehdokasvaltioiden on ryhdyttävä tarpeellisiin ponnisteluihin siihen päästäkseen; meidän on autettava niitä, tehtävä itse valmisteluja ja myös otettava ne vastaan. Kuitenkaan älkäämme sortuko tässäkään asiassa kiihkoiluun, vaikka malttamattomuus onkin meistä ymmärrettävää, ja tietäkäämme, ettei ole kovin todennäköistä, että monetkaan tämänhetkiset ehdokasvaltiot, olisivat mukana vuoden 2004 vaaleissa, vaikka niin voitaisiin toivoa. Pitäkäämme kiinni myönteisyydestä, vapaaehtoisuudesta, mutta myös realismista. Jäsen Cox toivoi, että vaikeissakin aiheissa tarttuisimme härkää sarvista. Voin taata hänelle, että puheenjohtajavaltio Ranska toivoo tätä. Jäsen Hautala otti esiin erittäin arkaluonteisen kysymyksen: hän ehdotti, että rahoitusnäkymiä tarkistettaisiin, jotta voitaisiin mahdollistaa nopea laajentuminen. Minun ei ole tarpeen painottaa teille parlamentin jäsenille, miten rajusta ehdotuksesta on kyse, eikä sitäkään, että ehdotus taitaa olla turhan uskallettu, ja vaaranahan on, että siinä törmätään vaikeuksiin yhdellä jos toisellakin taholla. Tämä tarkoittaa, ettei mielestäni ollut pahasta esittää tätä kysymystä."@fi5 "Signor Presidente, sarò breve come nel mio primo intervento in cui ho risparmiato tre minuti del tempo assegnatomi. Ripeto che per noi è comprensibile, come ha detto l’onorevole Belder, che gli amici ungheresi, polacchi o cechi ci chiedano segnali senza i quali metteremmo a rischio la nostra credibilità. Tuttavia, e concludo con queste parole perché voglio essere chiaro: non sono pessimista in materia, non intendo trattare la questione in tono minore, anch’io voglio un’opzione forte nei confronti dell’ampliamento, ma per essere credibili occorre anche essere seri, occorre essere capiti, occorre potere godere dell’adesione dei popoli, dei popoli dei paesi candidati e dei nostri popoli. Pertanto non bisogna precipitare le cose. Qualche anno fa, a Copenaghen, abbiamo già definito dei criteri. Stiamo conducendo i negoziati in stretta collaborazione con la Commissione, in modo serio e con determinazione. Dobbiamo creare le condizioni di successo, perché è importante che questo ampliamento non sia un fuoco di paglia, che non sia soltanto una decisione simbolica da cui in seguito scaturiscano dei problemi. L’ampliamento deve essere una autentica riunificazione che in futuro permetterà all’Europa di funzionare a trenta paesi così come funziona a quindici e, pensando al dibattito di questa mattina, magari potrà funzionare meglio che a quindici paesi. A mia volta, desidero porre in rilievo la concomitanza fra la nostra discussione, realmente di fondo, in questa sede, e il decimo anniversario della riunificazione tedesca, perché i due temi sono evidentemente connessi. La caduta del muro di Berlino, evento storico formidabile, ha creato le condizioni per l’ampliamento, per la riunificazione europea e ancora una volta dà un senso, una prospettiva a questo compito che resterà nella storia del nostro continente. Desidero rendere omaggio all’eccellente presentazione di Günther Verheugen, che come sempre è stata chiara, precisa e ha posto l’accento sui punti importanti e sulle difficoltà da superare. Come ho appena detto, l’ampliamento è un processo storico, è un dovere. Ormai è ineluttabile e dieci anni dopo la caduta del muro di Berlino non possiamo provocare nuove fratture nell’odierna Europa. Le cose però debbono essere chiare: non ci possono essere adesioni al ribasso. Col pretesto che stiamo facendo la storia non possiamo esimerci dal preparare seriamente l’ampliamento, e questo implica che i paesi candidati debbono adempiere alle condizioni poste: recepire l’ ed essere in grado di applicarlo. Saranno certamente concessi dei periodi transitori, come è già successo al momento dell’adesione di altri paesi che oggi sono membri dell’Unione europea. Tuttavia, dobbiamo essere ragionevoli e non demagoghi sulla durata di quei periodi di transizione. Sappiamo che periodi definitivamente transitori, per così dire, non creano le condizioni favorevoli a un ampliamento di successo, lo ripeto. Un altro punto essenziale è la necessità d’informare effettivamente le opinioni pubbliche e fare in modo che accettino quest’ampliamento. Quando parlo di informare le opinioni pubbliche, intendo naturalmente i paesi dell’Europa centrale e orientale che hanno bisogno di promuovere questa causa per loro fondamentale. Dobbiamo potere contare su un’adesione assai forte in quei paesi. Intendo però anche le opinioni pubbliche dell’Unione europea perché non dobbiamo nasconderci che nell’Unione esistono delle reticenze. Questa è forse una delle ragioni per cui, l’ha detto anche lei onorevole Cox, non si parla abbastanza d’ampliamento. Forse, improvvisamente, alcuni non osano più o forse esistono reticenze perché non se ne parla abbastanza. La mia conclusione è che occorre parlarne di più, ma anche parlarne bene e meglio. E’ molto importante. A questo proposito sono lieto che la Commissione stia lavorando a una campagna d’informazione che il Commissario Verheugen vuole ampia e nello stesso tempo decentrata. Non intendo certo dare dei suggerimenti ma, a mio avviso, per essere efficace tale campagna deve attagliarsi alle aspettative delle opinioni pubbliche e riprendere gli interrogativi concreti che esse si pongono. Per esempio: la sicurezza, perché dobbiamo vivere in un’Europa che sia uno spazio di libertà, di libertà di circolazione ma anche di sicurezza per i suoi abitanti; l’occupazione e il timore del sociale, al quale io non credo, ma dobbiamo combatterlo con argomenti razionali; l’ambiente, perché è chiaro che tutto quanto riguarda l’ambiente, e in particolare la sicurezza nucleare, è una vera esigenza per i cittadini europei; il finanziamento e infine la corruzione. Con questa campagna d’informazione occorre lottare contro le paure eccessive ma occorre altresì dare una soluzione ai problemi man mano che si presentano. La questione dell’adesione delle opinioni pubbliche al processo di ampliamento è stata posta in rilievo anche dal presidente Hänsch e credo che si situi proprio al centro del dibattito. E’ in gioco la credibilità dell’Unione europea. In questa prospettiva, capisco l’impazienza di alcuni di voi – il presidente Hänsch, il presidente Brok, il presidente Poettering – che vorrebbero che i paesi dell’Europa centrale e orientale potessero partecipare alle prossime elezioni del Parlamento europeo, nel 2004. E’ un’idea è forte ed è anche una bella idea: significa che l’ampliamento non si farà contro le opinioni pubbliche e che il modo migliore, effettivamente sarebbe di ampliare l’Unione facendo partecipare i cittadini a elezioni, visto che le elezioni sono espressione di democrazia e un modo per i cittadini di partecipare al sistema politico. A siffatta esigenza, io rispondo: perché no? Perché no, se è possibile? A questo riguardo, ancora una volta, preciso che tale riflessione, contrariamente a quanto è stato detto, non è tecnica, né pessimista, né restrittiva e ricordo che l’Unione europea ha prefissato una data: 1° gennaio 2003. Tocca ai paesi candidati compiere gli sforzi necessari per riuscirci; tocca a noi aiutarli e prepararci anche ad accoglierli. Ma anche in questo caso, pur comprendendo l’impazienza, dobbiamo evitare la demagogia ed essere consapevoli che è poco probabile che un grande numero di paesi oggi candidati potranno partecipare alle elezioni del 2004, anche se possiamo auspicarlo. Atteniamoci a una linea positiva, volontaristica ma realista. L’onorevole Cox ha auspicato che si entri nel vivo degli argomenti difficili. Posso garantirgli che questo è anche desiderio della Presidenza francese. La onorevole Hautala ha toccato un punto molto delicato: ha suggerito la revisione delle prospettive finanziarie, per consentire adesioni rapide. Non credo occorra sottolineare a questa Assemblea quanto sia forte questa proposta, ma anche quanto sia, forse, un po’ audace dato il rischio di trovarsi, in molte occasioni, di fronte a difficoltà. In ogni modo ha fatto bene a porre il quesito."@it9 ". I shall be brief, as indeed I was earlier, since my first speech was three minutes under the allotted speaking time. Once again, we can understand, as Mr Belder stated, our Hungarian, or Polish, or Czech friends asking us for signs. Without these, we shall be calling our credibility into question. However, and this will be my last word, as I want to get my point across clearly: I am no pessimist on the subject, I do not want to do things by halves, I want to see a strong option with regard to enlargement – in order to be credible, we must also be serious, we must make ourselves clearly understood, and we must also be able to gain the allegiance of the nations, the peoples of the candidate countries and also our own peoples. So we must not rush things. Several years ago in Copenhagen we defined the requisite criteria. We are currently conducting serious proactive negotiations alongside the Commission. Let us create the conditions for success, for it is important that this enlargement is not a flash in the pan, not just a symbolic decision that will go on to create problems. This enlargement must be a genuine reunification enabling tomorrow’s Europe to operate with thirty Members as well as it works with fifteen, and even, with reference to this morning’s debate, perhaps better than it works with fifteen. I should like, in turn, to stress the concomitance between our debate here, which is indeed a fundamental debate, and the tenth anniversary of German reunification, as both subjects are obviously related. It was the fall of the Berlin Wall, this fantastic historic event, which created the conditions for enlargement and for European reunification and which, once again, gives perspective and meaning to this task which will go down in the history of our continent. I should like to congratulate Günther Verheugen on his excellent presentation, which was, as ever, clear, precise and clearly highlighted the key points and the problems to be overcome. Enlargement, as I have just said, is a historic process, a duty. It is henceforth inevitable, and we should not allow new divides to appear in today’s Europe, ten years after the fall of the Berlin Wall. To make matters clear, however, there can be no accession on the cheap. We must not, on the pretext that we are making history, fail to make proper preparations for enlargement, and that means that the candidate countries must fulfil the requisite conditions: adopt the and be in a position to implement it. Admittedly this will require transitional periods, as there have already been when we previously undertook enlargement to include countries that are now full Members of the European Union. We must, however, be reasonable. Regarding the duration of these periods, there is no room for demagoguery. We are well aware that definitive transitional periods, if I may use the expression, do not establish conditions that are favourable for an enlargement that will, once, again be successful. Another key point, public opinion in the various countries must indeed be informed and this must be done in such a way that they accept this enlargement. In speaking of informing public opinion, I am thinking, of course, of the countries of Central and Eastern Europe, since they need to promote this cause which is fundamental for them. We must be able to count on an extremely strong allegiance in these countries. I am, however, also thinking of public opinion within the European Union. Let us not close our eyes to the fact that there is a certain amount of reluctance within the European Union, and this is perhaps one of the reasons why you said, Mr Cox, that we do not talk enough about enlargement. Perhaps, suddenly, there are some parties that do not dare to talk about it. It is also possible that this reluctance exists because we do not talk about it enough. My own conclusion is that we should discuss it more, but also discuss it properly and better. It is very important, and therefore I am pleased that the Commission is working on an information campaign which Commissioner Verheugen wishes to make both extensive and decentralised. Without wishing to tell him what to do, I believe that, in order to be efficient, it must fall in line with the expectations of public opinion and take on board the practical matters of concern to public opinion: security, as we must live in a Europe which is an area of freedom, freedom of movement, but also of security for its inhabitants; employment and the fear of social dumping, which I do not share, but which we must combat by means of rational arguments; the environment, for it is clear that everything to do with the environment, particularly nuclear safety, is a real requirement for the citizens of Europe; financing and, finally, corruption. In this information campaign, we must fight exaggerated fears, but also solve problems as they arise. The matter of the allegiance of public opinion to the enlargement process was also highlighted by Mr Hänsch, and I think it lies at the very core of the debate. The European Union’s credibility is implicated in this. With this in mind, I understand the feeling of impatience that some of you have – the chairmen, Mr Hänsch, Mr Brok, and Mr Poettering – who would like the countries of Central and Eastern Europe to be able to take part in the next European Parliament elections in 2004. This contains a powerful idea, which is also a fine idea, namely that we shall not carry out enlargement in the face of opinion and that, effectively, the best way to carry out enlargement with the assent of opinion is by involving it in elections, since elections are the expression of democracy and the citizens’ means of gaining access to the political system. Personally, in response to this demand, I would say, ‘Why not?’ Why not, indeed, if it is at all possible? And on the subject, let me again remind you, bearing in mind that this comment is not, as I think I said, intended to be technical or pessimistic or restrictive – that the European Union has set a date: 1 January 2003. It is up to the candidate countries to make the necessary efforts to achieve this, and it is up to us to assist them and also to make ourselves ready to accept them. Once again, however, let us not indulge in too much demagoguery, even if we can understand this impatience, let us be aware that it is not very likely that many countries that are currently candidates will be able to take part in the 2004 elections, even though we might like to see this. Let us adopt a positive and proactive line, but also one that is realistic. Mr Cox wanted us to get to the heart of some difficult matters. I can assure him that this is the wish of the French Presidency. Mrs Hautala put her finger on a very sensitive issue: she suggested that the financial perspectives be reviewed in order to speed up the enlargement process. I need not stress, in this House, the strength of this proposal, or also the fact that it is perhaps a little risky too, with the danger of encountering certain problems here and there. That being said, I think it was not a bad idea to ask the question."@lv10 "Ik zal het kort houden, zoals bij mijn eerste interventie, toen ik drie minuten van mijn spreektijd heb afgehouden. Nogmaals, we kunnen begrijpen, zoals de heer Belder gezegd heeft, dat onze Hongaarse, Poolse of Tsjechische vrienden op signalen zitten te wachten, want zonder die signalen zetten wij onze geloofwaardigheid op het spel. Maar - en dat is mijn laatste woord omdat ik wil dat u mij goed begrijpt: ik ben niet pessimistisch, ik wil de uitbreiding niet op een kier zetten, ik wil een sterke optie als het gaat om de uitbreiding - om geloofwaardig te zijn moet men ook serieus zijn, men moet ook begrepen worden en de steun krijgen van de bevolking, zowel in de kandidaat-landen als in onze eigen landen. En dus mag men niet overhaast te werk gaan. We hebben al enkele jaren geleden, in Kopenhagen, criteria vastgesteld. We voeren nu onderhandelingen in nauwe samenwerking met de Commissie en doen dit op een serieuze en vastberaden manier. Laten we gunstige omstandigheden scheppen voor een geslaagde uitbreiding, want het is belangrijk dat deze uitbreiding geen strovuur wordt of slechts een symbolische beslissing blijkt te zijn die vervolgens voor problemen zorgt. Deze uitbreiding moet een echte hereniging worden die Europa in staat stelt met dertig even goed te functioneren als met vijftien, en misschien, als ik denk aan dit ochtenddebat, nog beter dan met vijftien. Ook ik wil onderstrepen dat dit diepgaand debat over de uitbreiding samenvalt met de tiende verjaardag van de Duitse hereniging, want beide onderwerpen hangen natuurlijk samen. Het is de val van de Berlijnse muur, die buitengewone historische gebeurtenis, die de voorwaarden heeft gecreëerd voor de uitbreiding, voor de Europese hereniging, en die nog steeds zin en reliëf geeft aan deze historische Europese taak. Ik zou Günther Verheugen willen feliciteren met zijn uitstekende presentatie, die zoals altijd helder en nauwkeurig was en waarin duidelijk naar voren kwam wat de belangrijke punten zijn en welke moeilijkheden moeten worden overwonnen. Zoals ik al zei, de uitbreiding is een historisch proces, het is een plicht. De uitbreiding is onafwendbaar en wij mogen vandaag, tien jaar na de val van de Berlijnse muur, geen nieuwe breuklijnen laten ontstaan in Europa. Maar één ding moet duidelijk zijn: de toetreding mag geen koopje zijn. Het feit dat we geschiedenis schrijven, mag geen excuus zijn om de uitbreiding niet serieus voor te bereiden. Dit betekent dat de kandidaat-lidstaten aan de gestelde voorwaarden moeten voldoen: het overnemen en kunnen toepassen. Zeker, er zullen overgangsperioden zijn, zoals bij uitbreidingen in het verleden, naar landen die nu lid zijn van de Europese Unie. Maar we moeten redelijk blijven. We mogen, wat de duur van deze perioden betreft, niet demagogisch zijn. We weten ook dat definitieve overgangsperioden, om het zo uit te drukken, niet bepaald bevorderlijk zijn voor een geslaagde uitbreiding. Voorts is het van essentieel belang het publiek goed te informeren en ervoor te zorgen dat het de uitbreiding accepteert. Wanneer ik zeg het publiek informeren, doel ik natuurlijk op de landen van Midden- en Oost-Europa, want zij moeten deze zaak, die voor hen van fundamenteel belang is, verdedigen bij hun bevolking. We moeten in die landen kunnen rekenen op een zeer ruime ondersteuning. Maar ik denk ook aan de publieke opinie binnen de Europese Unie. We hoeven er geen doekjes om te winden dat er in de Europese Unie weerstand bestaat, en misschien is dit, zoals u heeft gezegd, mijnheer Cox, een van de redenen dat er zo weinig over de uitbreiding gepraat wordt. Misschien durven sommigen er niet meer over te praten. Maar het is ook mogelijk dat die weerstand juist het gevolg is van het feit dat we er niet genoeg over praten. Mijn persoonlijke conclusie is dat we meer, maar vooral beter en in positieve zin over de uitbreiding moeten praten. Dat is heel belangrijk en in dit opzicht ben ik verheugd dat de Commissie werkt aan een informatiecampagne, die volgens de heer Verheugen tegelijk grootschalig en gedecentraliseerd moet zijn. Zonder hem suggesties te willen doen, denk ik dat om efficiënt te zijn, deze campagne zich moet aanpassen aan de verwachtingen van het publiek en moet ingaan op de concrete vragen die bij het publiek leven: veiligheid, want het Europa waarin we leven moet een ruimte zijn van vrijheid, van vrij verkeer, maar ook van veiligheid voor de burgers; werkgelegenheid en angst voor sociale uitsluiting, want ofschoon ik er niet in geloof, moeten we deze angst met rationele middelen bestrijden; milieu, want het is duidelijk dat alles wat het milieu aangaat, en met name de nucleaire veiligheid, hoge prioriteit heeft bij de Europese burgers; de financiering en, tenslotte, corruptie. We moeten met deze informatiecampagne strijden tegen overdreven angsten, maar wanneer er problemen zijn, moeten we die ook oplossen. De heer Hänsch heeft het belang van de publieke steun voor het uitbreidingsproces onderstreept, en volgens mij is het werkelijk een centraal thema in dit debat. Het gaat om de geloofwaardigheid van de Unie. Vanuit dit oogpunt begrijp ik het ongeduld van sommigen onder u - de commissievoorzitters Hänsch, Brok en Poettering - die wensen dat de landen van Oost- en Midden-Europa zouden kunnen deelnemen aan de volgende verkiezingen van het Europees Parlement in 2004. Dat is een interessant voorstel en ook een goed idee: het betekent dat we de uitbreiding niet doorvoeren tegen de wil van de publieke opinie, en de beste manier om het publiek te betrekken bij de uitbreiding is inderdaad door het te laten deelnemen aan de verkiezingen, omdat verkiezingen het uitdrukkingsmiddel zijn van de democratie en de beste methode om de burgers te binden aan het politieke systeem. Mijn antwoord op dit voorstel is: waarom niet? Waarom zou dat niet mogelijk zijn? Ik wil er nogmaals aan herinneren - en ik zeg er meteen bij dat dit geen overweging is van technische, pessimistische of restrictieve aard, zoals hier en daar gesuggereerd werd - dat de Europese Unie een datum heeft vastgesteld: 1 januari 2003. Het is aan de kandidaat-lidstaten de nodige inspanningen te leveren om deze datum te halen en aan ons hen daarbij te helpen en ook onszelf voor te bereiden op hun toetreding. Maar ook op dit punt mogen we niet demagogisch zijn, en ofschoon we kunnen begrijpen dat men ongeduldig is, moeten we goed beseffen dat het niet erg waarschijnlijk is dat veel van de landen die nu kandidaat zijn ook zullen deelnemen aan de verkiezingen van 2004, hoe vurig we dat ook mogen wensen. Laten we positief en vastberaden blijven, maar ook realistisch. De heer Cox wenste dat we de moeilijke vraagstukken zouden aansnijden en uitdiepen. Ik kan hem verzekeren dat dit ook de wens is van het Franse voorzitterschap. Mevrouw Hautala heeft de vinger gelegd op een heel gevoelige kwestie: ze heeft voorgesteld de financiële vooruitzichten te herzien, om snelle uitbreidingen mogelijk te maken. Ik hoef in dit Parlement niet te onderstrepen dat hier veel voor te zeggen is, maar het is misschien ook een enigszins gewaagd voorstel, dat hier en daar op verzet zou kunnen stuiten. Toch is het denk ik goed om deze vraag te stellen."@nl2 "Serei breve, como, aliás, aconteceu na minha primeira intervenção, em que deixei três minutos do meu tempo de palavra. Repito que compreendemos, como disse o senhor deputado Bastiaan Belder, que os nossos amigos húngaros, polacos ou checos nos peçam sinais, sem o que estaremos a pôr em causa a nossa credibilidade. Mas, e é com estas palavra que desejo terminar, para que, assim, fique bem claro, eu não me sinto pessimista em relação a esta questão, nem estou a ser timorato. Eu quero uma posição clara em matéria de alargamento. Para ser credível, é necessário ser sério, é também necessário ser compreendido e poder contar com a adesão dos povos, tanto dos países candidatos como dos nossos próprios povos. Por conseguinte, não devemos proceder com demasiada precipitação. Há já alguns anos, em Copenhaga, definimos critérios. Neste momento, estamos a levar a cabo as negociações, de mão dada com a Comissão, de forma séria e determinada. Criemos as condições necessárias ao seu êxito, porque é importante que este alargamento não seja um fogo-fátuo, que não seja apenas uma decisão simbólica que, posteriormente, venha criar problemas. É preciso que o alargamento seja uma verdadeira reunificação, que permita à Europa de amanhã funcionar tão bem com trinta membros como funciona com quinze, e direi mesmo, pensando no debate desta manhã, que funcione melhor do que funciona hoje com quinze. Também eu gostaria de chamar a atenção para a coincidência entre o nosso debate, que é, de facto, um debate de fundo, e o décimo aniversário da reunificação alemã, porque as duas questões estão claramente interligadas. Foi a queda do Muro de Berlim, foi esse extraordinário acontecimento histórico que veio criar as condições necessárias ao alargamento e à reunificação europeia e que, uma vez mais, deu toda a perspectiva e todo o sentido a esta tarefa, que ficará na história do nosso continente. Gostaria de saudar o excelente discurso do senhor Comissário Günther Verheugen, um discurso claro e preciso, como sempre, que faz ressaltar os pontos importantes e as dificuldades a superar. O alargamento, como acabei de dizer, é um processo histórico e um dever. Neste momento, tornou-se algo de inevitável, e não podemos deixar aparecer novas fracturas na Europa de hoje, dez anos após a queda do Muro de Berlim. Mas, sejamos claros: não pode haver adesões sem critério. Não devemos, só porque estamos a fazer a História, deixar de preparar seriamente o alargamento, o que significa que os países candidatos devem preencher as condições exigidas, isto é, devem adoptar o acervo comunitário e ser capazes de o aplicar. Haverá, certamente, períodos de transição, como, aliás, já houve, quando procedemos ao alargamento a outros países que hoje são membros da União Europeia. Devemos, no entanto, ser razoáveis e evitar a demagogia, ao estabelecer a duração desses períodos. Sabemos bem que períodos definitivamente transitórios, permitam-me a expressão, não criam condições propícias a um alargamento, repito, bem sucedido. Outro ponto importante é a evidente necessidade de informar a opinião pública e de tentar que aceite o alargamento. Quando falo em informar a opinião pública, estou a pensar, obviamente, nos países da Europa Central e Oriental, que têm necessidade de defender essa causa, para eles fundamental, países onde devemos poder contar com uma adesão deveras forte. Mas tenho também em mente a opinião pública dentro da União Europeia. Não escondamos que há hesitações, na União; talvez essa seja uma das razões pelas quais, como o senhor deputado Patrick Cox referiu, não se fala do alargamento. Talvez, por isso mesmo, alguns não ousem abordar a questão. Ou talvez haja hesitações porque não falamos o suficiente. Eu entendo que não só devemos falar mais, como falar bem e melhor. Isto é muito importante, e, nesse aspecto, apraz-me ver a Comissão empenhada numa campanha de informação, que o senhor Comissário Günther Verheugen deseja abrangente e, ao mesmo tempo, descentralizada. Se me permite, acrescentarei que, para ser eficaz, essa campanha deve ter em conta as expectativas da opinião pública e focar os problemas reais que se lhe deparam, concretamente, o problema da segurança, porque devemos viver numa Europa que seja um espaço de liberdade, de liberdade de circulação, naturalmente, mas também de segurança para os seus habitantes; o problema do emprego e o receio do social, em que, pessoalmente, não acredito, mas que é preciso combater com argumentos racionais; o problema do meio ambiente, pois é evidente que as questões ambientais, nomeadamente a segurança nuclear, são de facto prioritárias para os cidadãos europeus; o problema do financiamento; e, por último, o problema da corrupção. É preciso lutar, no âmbito dessa campanha de informação, contra os medos excessivos, mas é também necessário dar resposta aos problemas, à medida que forem surgindo. A questão da adesão da opinião pública ao processo de alargamento foi também referida pelo Presidente Klaus Hänsch, e considero que essa é realmente a questão fulcral deste debate. Está em jogo a credibilidade da União. Compreendo, pois, a impaciência de alguns de vós, concretamente do Presidente Klaus Hänsch, do Presidente Elmar Brok e do Presidente Hans-Gert Poettering, que gostariam que os países da Europa Central e Oriental pudessem participar nas próximas eleições do Parlamento Europeu, em 2004. Esta é uma ideia lógica e uma bela ideia, segundo a qual não procederemos a quaisquer alargamentos sem o apoio da opinião pública, e a melhor forma de proceder a alargamentos com a adesão da opinião pública pressupõe, efectivamente, a sua participação em eleições, uma vez que estas são a expressão da democracia e o meio de adesão dos cidadãos ao sistema político. A esta exigência, a minha resposta é: por que não? Por que não fazê-lo, se for realmente possível? Lembro, aliás, uma vez mais, precisando, desde já, que esta não é, como ouvi dizer, uma reflexão técnica, pessimista ou restritiva, que a União Europeia já estabeleceu uma data, a saber, o dia 1 de Janeiro de 2003. Cabe agora aos países candidatos desenvolver os esforços necessários à realização desse objectivo. Quanto a nós, devemos ajudá-los e preparar-nos também para os acolher. Mas, insisto, não sejamos demagogos. Embora se possa compreender essa impaciência, temos de reconhecer a escassa probabilidade de haver, entre os actuais candidatos, um grande número de países a participar nas eleições de 2004, por muito desejável que isso seja. Encaremos a questão de forma positiva e determinada, mas também realista. O senhor deputado Patrick Cox propôs que entrássemos no âmago das questões difíceis. Posso afirmar que é esse, precisamente, o desejo da Presidência francesa. A senhora deputada Heidi Hautala pôs o dedo numa questão muito sensível, sugerindo que as perspectivas financeiras fossem revistas, de modo a permitir alargamentos rápidos. Não preciso dizer-lhes que a proposta é acertada, mas é também uma proposta algo ousada, que corre o risco de encontrar, aqui e ali, algumas dificuldades. Disto isto, penso que seria conveniente levantar a questão."@pt11 "Jag skall fatta mig kort vilket jag för övrigt redan gjort, eftersom jag avstod från tre minuter av min talartid vid mitt första inlägg. Ännu en gång: vi kan förstå, såsom Belder sade, att våra ungerska eller polska eller tjeckiska vänner ber oss om signaler utan vilka vi riskerar vår trovärdighet. Men – och det blir mitt sista ord för jag vill verkligen göra mig förstådd: jag är inte pessimistisk i frågan, jag är inte feg, jag vill ha stora möjligheter när det gäller utvidgningen – för om man vill vara trovärdig måste man också vara seriös, man måste göra sig förstådd och kunna samla folkens deltagande, såväl i kandidatländerna som bland våra egna folk. Vi får därför inte skynda på saker och ting. Vi fastställde kriterier redan för några år sedan, i Köpenhamn. Vi bedriver förhandlingarna hand i hand med kommissionen, och vi bedriver dem seriöst och voluntaristiskt. Vi måste se till att skapa villkor för att lyckas, eftersom det är viktigt att utvidgningen inte blir ett utbrott, att utvidgningen inte bara blir ett symboliskt beslut som sedan kommer att skapa problem. Utvidgningen måste bli ett verkligt enande som gör det möjligt för Europa att i morgon fungera med trettio medlemmar lika bra som den fungerar med femton, och jag skulle, med tanke på förmiddagens debatt, till och med vilja säga kanske bättre än den fungerar med femton medlemsländer. Jag skulle i min tur vilja betona det parallella förloppet mellan vår debatt här, som faktiskt är en debatt i sakfrågan, och tioårsdagen av det tyska enandet, eftersom de två ämnena naturligtvis är förbundna med varandra. Det är Berlinmurens fall, denna fantastiska historiska händelse som skapar villkoren för utvidgningen och för ett europeiskt enande och som ännu en gång ger hela sitt perspektiv, hela sin känsla till denna uppgift som kommer att finnas kvar i vår kontinents historia. Jag skulle vilja hylla den utmärkta presentation som Günther Verheugen gav, som alltid är tydlig, exakt och sätter ljuset på de viktiga punkterna och de svårigheter som måste lösas. Utvidgningen är, som jag just sagt, en historisk process, det är en skyldighet. Den är hädanefter oundviklig och vi kan inte låta nya frakturer uppstå i dagens Europa, tio år efter Berlinmurens fall. Men inget tvivel skall råda: det kan inte finnas någon anslutning med rabatt. Vi kan inte, under förevändning att vi håller på att skapa historia, avstå från att seriöst förbereda utvidgningen, vilket betyder att kandidatländerna måste uppfylla de villkor som ställs: genomföra regelverket och kunna tillämpa det. Det kommer förvisso att finnas övergångsperioder, såsom det fanns när vi genomförde utvidgningen till andra länder som i dag är medlemmar i Europeiska unionen. Men vi måste vara fortsatt rimliga. När det gäller hur långa dessa övergångsperioder skall vara skall vi inte vara demagogiska. Vi vet att definitiva övergångsperioder, om jag törs uttrycka mig så, inte skapar några förhållanden som är gynnsamma för en, ännu en gång, lyckad utvidgning. En annan grundläggande punkt är att vi måste informera allmänheten och se till att man accepterar denna utvidgning. När jag talar om att informera allmänheten tänker jag självfallet på länderna i Central- och Östeuropa, eftersom de behöver främja denna fråga som är grundläggande för dem. Vi bör i dessa länder kunna räkna med en anslutning som är mycket stark. Men jag tänker också på den allmänna opinionen inom Europeiska unionen. Vi skall inte dölja att det inom unionen finns betänksamhet, och det är kanske en av anledningarna till att man inte talar tillräckligt om utvidgningen, som ni sade, herr Cox. Kanske vissa plötsligt inte vågar tala om den. Kanske det finns betänksamheter också för att vi inte talar tillräckligt om den. Jag för min del drar slutsatsen att vi måste tala mer om den, men också tala väl och bättre om den. Det är mycket viktigt och ur den synvinkeln är jag glad att kommissionen arbetar med en informationskampanj som kommissionär Verheugen vill skall vara både bred och decentraliserad. Utan att vilja ge honom några förslag, tror jag att om den skall vara effektiv måste den anpassas till opinionens förväntningar och ta upp konkreta frågor som man ställer sig: säkerheten, för vi skall leva i ett Europa som är ett område för frihet, fri rörlighet, men också säkerhet för dess invånare; sysselsättningen och rädslan för social dumping, som jag inte tror på, men vi måste bekämpa denna rädsla med rationella argument; miljön, eftersom det är tydligt att allt som gäller miljön, och bl.a. kärnkraftssäkerheten, är ett verkligt krav från de europeiska medborgarna; finansieringen och slutligen korruptionen. Vi måste inom ramen för denna informationskampanj bekämpa den överdrivna rädslan, men vi måste också lösa problemen vartefter de uppstår. Frågan om allmänhetens accepterande av utvidgningen betonades även av ordförande Hänsch, och jag tror att den verkligen står i centrum för debatten. Det gäller unionens trovärdighet. Inför denna framtidsutsikt förstår jag att vissa av er är otåliga – ordförande Hänsch, ordförande Brok, ordförande Poettering – eftersom ni skulle önska att länderna i Central- och Östeuropa kunde delta i nästa val till Europaparlamentet år 2004. Det är en stark men också vacker idé: vi kommer inte att genomföra utvidgningen mot opinionen och det bästa sättet att genomföra utvidgningen tillsammans med allmänheten är faktiskt att låta dem delta i val, eftersom valen är ett uttryck för demokratin och medborgarnas möjlighet att ansluta sig till det politiska systemet. Själv besvarar jag detta krav med: varför inte? Varför inte, om det är möjligt? Och i det sammanhanget erinrar jag på nytt – samtidigt som jag betonar att denna diskussion inte är, vilket jag hört sägas, vare sig teknisk eller pessimistisk eller restriktiv – att Europeiska unionen fastställt ett datum: den 1 januari 2003. Nu åligger det kandidatländerna att göra nödvändiga ansträngningar för att lyckas; och det är vår uppgift att hjälpa dem och förbereda oss, också vi, på att ta emot dem. Men låt oss inte heller här vara demagogiska, även om vi kan förstå denna otålighet, låt oss vara medvetna om att det är föga troligt att ett stort antal länder som i dag är kandidatländer kommer att delta i valen 2004, även om man kan önska det. Låt oss fortsätta att vara positiva, voluntaristiska, men även realistiska. Cox önskade att vi skulle komma till kärnpunkten i de svåra frågorna. Jag kan försäkra honom om att det är det franska ordförandeskapets önskan. Hautala satte fingret på en mycket känslig fråga: hon föreslog att budgetplanen skulle ses över, för att möjliggöra en snabb utvidgning. Jag behöver i denna kammare inte betona hur starkt ett sådant förslag är, och inte heller i vilken utsträckning det också är lite vågat, och riskerar att både här och där mötas av svårigheter. Jag tror ändå inte det var en dålig idé att ställa frågan."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Conseil"6 "Consejo."12 "Moscovici,"8,12,6 "acquis"1,9 "acquis communautaire"2,10,3 "dumping"12,11,9 "idea fuerza"12 "υμβούλιο"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph