Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-03-Speech-2-055"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-10-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Biarritzissa 13. ja 14. lokakuuta 2000 pidettävän ylimääräisen Eurooppa-neuvoston valmistelu (HVK)/Perusoikeuskirja4
dcterms:Language	"it"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001003.2.2-055"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-10-03-Speech-2-0564
lpv:speaker	lp:Prodi4
lpv:spoken text	"Signor Presidente, signor Presidente del Consiglio, onorevoli deputati, vi ringrazio per la cortesia con cui avete accolto il mio discorso e ringrazio anche coloro che mi hanno amabilmente rimproverato perché questo discorso non l'ho fatto prima. A questi dico che bisogna, prima di fare un discorso, imparare, conoscere, pesare le forze in campo, perché il discorso politico dev'essere sempre realistico e sempre correlato alla realtà delle forze e agli obiettivi che tutti noi ci proponiamo. L'ho fatto oggi perché io vedo che i pericoli, che si sono addensati in questi mesi sull'Europa, hanno creato in noi una volontà comune che è capace di poterci dare frutti concreti in futuro. Ho fatto esempi realistici, seri e ho tracciato una via per il futuro; non ho voluto volare verso l'utopia. Non c'è stata alcuna parola di questo tipo. Vi posso dire però che non permetterò mai, mai, che d'ora in poi si pronunci la frase: "Né il Parlamento né la Commissione hanno legittimità democratica”, com'è stato troppe volte detto in questi mesi. Su questo abbiamo portato troppa pazienza, voi e noi: voi perché siete i legittimi eletti dal popolo europeo, noi perché abbiamo una duplice legittimazione, quella dei popoli tramite voi e la vostra fiducia e quella degli Stati membri tramite il Consiglio. Questo è un punto di partenza che a noi dà forza e legittimità. Vi ringrazio per la cortesia con cui mi avete seguito. Permettetemi comunque di finire con un'osservazione di tono più leggero, che mi veniva leggendo i giornali sportivi in questi giorni, pur nella considerazione che lo sport entri in pieno nella sussidiarietà. Non voglio assolutamente debordare su questo, ma mi fa piacere constatare che nelle Olimpiadi di Sidney, le prime Olimpiadi - mi è stato detto - del Olimpiadi quindi che definiamo nello spirito di De Coubertin, i quindici paesi dell'Unione hanno avuto 239 medaglie e gli Stati Uniti d'America 97. Se facessimo, poi, un confronto tra i dodici paesi dell'euro e l'area del dollaro, ne risulterebbe urgentemente una maggioranza schiacciante. Nel ringraziare gli atleti per le loro credo che questo sia un fatto di buon auspicio per tutti noi! Nel dibattito di oggi mi unisco a quanto è stato detto da tutti - Moscovici, Napolitano, i capigruppo che sono intervenuti - sull'importanza della Carta dei diritti fondamentali: è qualcosa di nuovo e, tra l'altro, di insperato. Non possiamo fermarci però a questo punto: al di là della solenne proclamazione politica della Carta, è necessario prendere una posizione chiara sull'integrazione di essa nel Trattato sull'Unione. Ma dobbiamo anche porci l'interrogativo: in quale trattato? La Commissione, come sapete, ha proposto di iniziare a lavorare a un trattato fondamentale più chiaro, nel quale i diritti dei cittadini siano più forti, le rispettive competenze dell'Unione e degli Stati membri siano precisate o, anche con le attuali competenze in molti casi, che sia comprensibile questo trattato. Questo lavoro è possibile, e lo studio dell'Istituto universitario di Firenze costituisce un'ottima base per impostarlo in maniera efficace. Questo lavoro - ripeto - non solo è giuridicamente possibile ma è politicamente necessario. Auspico perciò che il Consiglio europeo di Nizza si unisca in questo progetto e decida di iniziarlo concretamente come progetto, non come fatto già concluso, dopo aver adottato naturalmente le riforme di cui adesso abbiamo bisogno. Su queste riforme non mi voglio dilungare, e oggi mi sono soffermato soprattutto sul metodo: il metodo comunitario, il triangolo istituzionale, la competenza reciproca. Vorrei anche sottolineare con molta chiarezza che non ho allargato le spalle né le braccia, ho ribadito con attenta analisi quelli che sono i poteri attualmente in gioco, e solo quando c'erano proposte le ho distinte e le ho presentate come proposte. Ho presentato quindi non solo il grande ruolo della Commissione ma il ruolo di tutte le Istituzioni e ho anche sottolineato - e questo va rifatto, perché è ancora più importante - la necessità di mobilitare le genti e le coscienze. Vi è un seguito in questa direzione nel documento sulle forme di governo che abbiamo preparato e che presenteremo, perché questo è il modo di mobilitare Istituzioni e coscienze assieme, ed è un compito di estrema importanza. Successivamente dovremo andare a Nizza, mettere in atto il programma che abbiamo fatto. Su questo - lo ripeto - non possiamo accontentarci di soluzioni minimaliste. Concordo pienamente con quanto ha detto il signor Moscovici: una piccola Nizza non è accettabile. Dopo Nizza però abbiamo l'obbligo di andare avanti risolutamente verso l'ampliamento, definire lo scadenzario, definire i metodi di definire i traguardi, e dobbiamo farlo con il metodo comunitario, che permette la coesistenza dei diversi paesi, dei diversi modi di sentire, ma che anche permette l'appartenenza alla nostra unica realtà europea. Dovremo lavorare sulla cooperazione rafforzata, resa più agevole ed efficace per ottenere questo risultato: cooperazione rafforzata che è la via immediata, la più semplice per poter fare quel passo verso l'ulteriore integrazione, la cui necessità è stata affermata dai tanti autorevoli interventi che ho sentito oggi. Vorrei che si cominciasse da questa cooperazione rafforzata per dare alcuni esempi di nuova potenzialità europea. Se siamo d'accordo su questo, bisogna essere rigorosi nel combattere ogni tendenza all'atomizzazione delle responsabilità, alla frammentazione dei centri di decisione. Questo non vuol dire assolutamente tutto e subito. Io ho fatto un discorso coerente, forte, ma anche realistico, delineando le tappe di quello che si può raggiungere oggi e di quello che si può raggiungere domani. In questo, Ministro Moscovici, non ho nessuna idea che si debba passare dal tutto comunitario. Io ho un concetto di sussidiarietà estremamente forte ed estremamente radicato nella mia stessa vita, e lo rispetterò in ogni momento. Anche quando ho indicato i cambiamenti necessari, sempre per il futuro, anche quello da lei considerato qui come il discorso della PESC, ho specificato che dev'essere fatto con speciale statuto e ho indicato una via futura per raggiungere questo scopo, senza minimamente pensare che si possano violare le norme esistenti. Ho anche però indicato concretamente che nei fatti di oggi possiamo realizzare degli obiettivi estremamente importanti con la via comunitaria, come abbiamo oggi, ad esempio per una migliore azione nei Balcani. Credo che sia un problema per le nostre coscienze vedere quanto è l'impegno che abbiamo nei Balcani ma quanto è frammentato e quanto scarsi sono stati i risultati, nella prima fase almeno, di questo impegno a causa della nostra frammentazione. Potremmo fare un altro esempio per la politica energetica, come ho detto: quanto è il desiderio e quanta è la necessità di una politica energetica comune, soprattutto dopo che non abbiamo più le compagnie petrolifere nazionali ma un vero e proprio mercato, e che va quindi gestito con un coordinamento nell'ambito dell'intero mercato."@it9
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. formand for Rådet, kære parlamentsmedlemmer, jeg vil gerne takke Dem for Deres positive indstilling til min tale, og jeg vil også gerne takke dem, der venligt bebrejdede mig, at jeg ikke har holdt denne tale noget tidligere. Til dem vil jeg gerne sige, at før man kan holde en tale, er det nødvendigt at lære, skaffe sig viden og overveje de forskellige aspekter på området, for en politisk tale skal altid være realistisk og have forbindelse til den pågældende situation og de målsætninger, vi alle sætter os. Jeg holdt denne tale i dag, fordi jeg kan se, at de farer, som i de sidste par måneder er drevet ind over Europa, har givet os en fælles vilje, der kan skabe nogle konkrete resultater for os i fremtiden. Jeg kom med nogle realistiske og seriøse eksempler, og jeg udstak retningslinjerne for fremtiden - jeg ønskede ikke at begive mig ind på utopiens område. Der blev ikke sagt noget som helst i den retning. Jeg kan dog fortælle Dem, at jeg aldrig mere vil give nogen lov til at sige, at hverken Parlamentet eller Kommissionen har demokratisk legitimitet, sådan som det alt for tit er blevet sagt i de sidste par måneder. Vi har været alt for tålmodige i den retning, og det gælder både Dem og os. Det gælder Dem, fordi De er retmæssigt valgt af den europæiske befolkning, og det gælder os, fordi vi har en dobbelt legitimitet, nemlig den, som befolkningen giver os via Parlamentet og den tillid, det viser os, og den, som medlemsstaterne giver os via Rådet. Dette er et udgangspunkt, der giver os styrke og legitimitet. Jeg vil gerne takke Dem for den høflighed, med hvilken De har fulgt min tale. Tillad mig dog at slutte af med en lidt morsommere bemærkning, som jeg kom på, da jeg læste sportsaviserne i de seneste par dage, selv om jeg mener, at sporten helt og holdent falder ind under subsidiaritetsprincippet. Jeg ønsker absolut ikke at gå i detaljer i den forbindelse, men det glæder mig at se, at ved De Olympiske Lege i Sydney - som man har fortalt mig er de første Olympiske Lege i tiden efter dopingskandalernes afslutning, og som således er i De Coubertins ånd - vandt de 15 EU-lande 239 medaljer, mens USA vandt 97. Hvis man desuden foretog en sammenligning mellem eurolandene og dollarområdet, ville den straks falde ud til eurolandenes fordel med et overvældende flertal. Jeg vil gerne takke sportsudøverne for deres præstation, og jeg tror, at det er et godt tegn for os alle sammen! Jeg vil gerne tilslutte mig det, som alle sagde i debatten her i dag - Moscovici, Napolitano og de gruppeledere, der talte - om vigtigheden af chartret om grundlæggende rettigheder. Dette charter er noget nyt og i øvrigt også uventet. Men vi kan ikke stoppe her, for ud over den højtidelige politiske bekendtgørelse af chartret er det nødvendigt at tage klart stilling til chartrets indførelse i unionstraktaten. Vi skal dog også spørge os selv, hvilken traktat det skal indføres i. Som De ved, har Kommissionen foreslået, at den påbegynder udarbejdelsen af en klarere grundtraktat, hvor borgernes rettigheder står stærkere, hvor Unionens og medlemsstaternes respektive kompetenceområder præciseres, og som skal være forståelig, også når det gælder de nuværende kompetenceområder. Dette arbejde er muligt, og undersøgelsen fra universitetsinstituttet i Firenze er et udmærket grundlag for en effektiv tilrettelæggelse af arbejdet. Jeg vil gerne gentage, at dette arbejde ikke bare er en juridisk mulighed, men også en politisk nødvendighed. Jeg håber således, at Det Europæiske Råd i Nice vil tilslutte sig dette projekt, og at det beslutter konkret at indlede dette som et projekt og ikke som en allerede afsluttet kendsgerning. Rådet skal naturligvis først vedtage de reformer, vi har brug for nu. Jeg vil ikke gå i dybden med disse reformer, og i dag har jeg først og fremmest talt om metoden, nemlig fællesskabsmetoden, de tre institutioner og den gensidige kompetence. Jeg vil også gerne understrege meget klart, at jeg ikke har trukket opgivende på skuldrene, men slået omhyggeligt fast, hvad det er for nogle beføjelser, det gælder i øjeblikket, og kun når der var tale om forslag, behandlede jeg disse særskilt og præsenterede dem som forslag. Jeg talte således ikke bare om Kommissionens vigtige rolle, men om alle institutionernes rolle, og jeg understregede ligeledes - hvilket jeg gerne vil gøre igen, da det er af endnu større vigtighed - at det er nødvendigt at mobilisere befolkningerne. Der følges op på denne indfaldsvinkel i det dokument om administrationsformer, som vi har udarbejdet og vil fremlægge, for dette er den måde, vi skal mobilisere både institutionerne og befolkningerne på, og det er en yderst vigtig opgave. Herefter skal vi mødes i Nice og iværksætte det program, vi har fastlagt. Jeg vil gerne gentage, at vi i den forbindelse ikke kan nøjes med minimalistiske løsninger. Jeg er helt enig i det, som hr. Moscovici sagde: Et lille Nice er ikke acceptabelt. Efter mødet i Nice er det dog vores pligt at gå beslutsomt videre med udvidelsen, fastsætte tidsplanen og benchmarkingmetoderne samt opstille målsætningerne, og det skal vi gøre ved hjælp af fællesskabsmetoden, som muliggør de forskellige landes og holdningers sameksistens, men som også muliggør tilhørsforholdet til vores unikke europæiske virkelighed. Vi skal fremme det forstærkede samarbejde, som skal gøres lettere og mere effektivt, så vi kan nå dette mål. Det forstærkede samarbejde er den umiddelbare og mest simple måde at foretage den yderligere integration på, hvis nødvendighed blev slået fast i de mange fornuftige indlæg, jeg har hørt i dag. Det er mit ønske, at man begynder med det forstærkede samarbejde for at give nogle eksempler på de nye europæiske muligheder. Selv om vi er enige om dette, skal vi være strenge i vores bekæmpelse af enhver tendens til en alt for stor spredning af ansvaret og en opdeling af beslutningscentrene. Det betyder ikke, at vi absolut skal have det hele med det samme. Jeg holdt en stærk og sammenhængende tale, som også var realistisk, eftersom jeg beskrev etaperne for det, vi kan opnå i dag, og for det, vi kan opnå senere. I den forbindelse, minister Moscovici, har jeg ikke nogen idé om, at det hele skal løses på fællesskabsplan. Jeg lægger meget stor vægt på subsidiariteten, som i høj grad er rodfæstet i mit eget liv, og jeg vil altid respektere den. Også da jeg angav de nødvendige ændringer i fremtiden - også den, De her betragtede som FUSP-spørgsmålet - pointerede jeg, at det skal gøres ved hjælp af en særlig statut, og jeg nævnte, hvordan man kunne nå dette mål i fremtiden, uden at jeg på nogen måde tænkte på en overtrædelse af de gældende bestemmelser. Jeg gav dog også konkret udtryk for, at vi i forbindelse med de ting, der finder sted i dag, kan nå nogle yderst vigtige målsætninger med en fællesskabsløsning, sådan som det er tilfældet i dag, f.eks. en bedre indsats på Balkan. Jeg tror, at det giver os dårlig samvittighed at se, at vores store indsats på Balkan er splittet, og at resultaterne af denne indsats - i det mindste i den første fase - har været ringe på grund af vores splittelse. Vi kunne komme med at andet eksempel, når det gælder energipolitikken, for som jeg har sagt før, er der et stort ønske om og behov for en fælles energipolitik, ikke mindst efter at vi ikke længere har nogle nationale olieselskaber, men et egentligt marked, som således bør administreres ved hjælp af en samordning af hele markedet."@da1 "Herr Präsident, Herr Ratspräsident, meine sehr geehrten Damen und Herren Abgeordneten! Ich danke Ihnen, dass Sie meine Rede so wohlwollend aufgenommen haben, und richte meinen Dank auch an diejenigen, die mir liebenswürdigerweise vorgeworfen haben, dass ich diese Rede nicht schon früher gehalten hätte. Letzteren möchte ich sagen, dass man vor einer Rede die beteiligten Kräfte studieren, sich mit ihnen vertraut machen und sie abwägen muss, denn eine politische Rede muss immer realistisch sein und stets die Kräftesituation und die von uns allen angestrebten Ziele berücksichtigen. Ich habe sie heute gehalten, weil ich sehe, dass die Gefahren, die sich in den letzten Monaten über Europa zusammengeballt haben, in uns eine gemeinsame Entschlossenheit ausgelöst haben, die uns in Zukunft konkrete Ergebnisse bescheren kann. Ich habe realistische, ernst zu nehmende Beispiele angeführt und einen Weg für die Zukunft vorgezeichnet; ich wollte keineswegs in eine Traumwelt abheben. Es ist kein einziges Wort in dieser Richtung gefallen. Ich kann Ihnen jedoch versichern, dass ich künftig die in den letzten Monaten allzu oft geäußerte Behauptung, weder das Parlament, noch die Kommission seien demokratisch legitimiert, nicht mehr zulassen werde. In dieser Hinsicht waren Sie und wir zu nachsichtig: Sie, weil sie die legitimen Vertreter der europäischen Bevölkerung sind und von dieser gewählt wurden, und wir, weil wir eine doppelte Legitimation besitzen, nämlich die der Völker durch Sie und Ihr Vertrauen und die der Mitgliedstaaten durch den Rat. Das ist ein Ausgangspunkt, aus der wir unsere Kraft und Legitimation beziehen. Ich danke Ihnen, dass Sie so freundlich waren, mir zuzuhören. Gestatten sie mir gleichwohl zum Abschluss eine etwas unbeschwertere Bemerkung, die mir in den Sinn kam, als ich in den vergangenen Tagen die Sportzeitungen studierte, wohl eingedenk der Tatsache, dass der Sport voll in den Bereich der Subsidiarität fällt. Diesen Grundsatz will ich keinesfalls übertreten, doch habe ich mit Freude festgestellt, dass die 15 Mitgliedstaaten der Union bei der Olympiade in Sidney, der ersten – so wurde mir gesagt – in der Ära nach dem Doping, einer Olympiade also im Geiste von De Coubertin, 239 Medaillen gewonnen haben und die Vereinigten Staaten nur 97. Und würden wir einen Vergleich zwischen den 12 Ländern der Eurozone einerseits und der Dollarzone andererseits anstellen, so würde unsere Überlegenheit auf jeden Fall noch deutlicher ausfallen. Ich danke den Athletinnen und Athleten für ihre Leistungsstärke und sehe darin ein gutes Vorzeichen für uns alle! Ich pflichte den Ausführungen aller Beteiligten der heutigen Aussprache – der Herren Moscovici und Napolitano sowie der zu Wort gekommenen Fraktionsvorsitzenden – über die Bedeutung der Charta der Grundrechte bei. Das ist neu und geschieht zudem unerwartet. Damit darf es jedoch nicht sein Bewenden haben. Über die feierliche politische Proklamation der Charta hinaus muss ein klarer Standpunkt zu ihrer Aufnahme in den Vertrag über die Europäische Union bezogen werden. Allerdings müssen wir uns auch die Frage stellen: in welchen Vertrag? Die Kommission hat bekanntlich vorgeschlagen, mit der Arbeit an einem grundlegenden Vertrag zu beginnen, der klarer formuliert ist, die Rechte der Bürger verstärkt und die jeweiligen Kompetenzen der Union und der Mitgliedstaaten präzisiert, bzw. dass dieser Vertrag verständlicher wird, selbst wenn sich an den gegenwärtigen Kompetenzen vielfach nichts ändert. Diese Arbeit ist möglich, und die Studie des Europäisches Hochschulinstituts Florenz bildet eine hervorragende Ausgangsbasis für einen diesbezüglichen wirksamen Ansatz. Diese Arbeit – ich wiederhole es – ist nicht nur rechtlich möglich, sondern auch politisch notwendig. Deshalb hoffe ich, dass der Europäische Rat in Nizza diesem Vorhaben zustimmen und beschließen wird, es konkret als Vorhaben, nicht als auf den Weg zu bringen, selbstverständlich nachdem die jetzt notwendigen Reformen beschlossen worden sind. Auf diese Reformen möchte ich nicht näher eingehen, sondern heute habe ich mich vor allem auf die Methode konzentriert: auf die Gemeinschaftsmethode, das institutionelle Dreieck, die gegenseitigen Kompetenzen. Ich möchte auch mit aller Deutlichkeit sagen, dass ich keineswegs in dumpfe Resignation versunken bin, sondern ich habe die gegenwärtig ins Gewicht fallenden Kräfte sorgfältig analysiert und dargestellt, und nur, wenn es auch wirklich Vorschläge gab, habe ich sie herausgestellt und als solche dargelegt. Ich habe daher nicht nur die wichtige Rolle der Kommission, sondern die Rolle aller Organe erörtert, und ich habe auch betont – und dies soll erneut geschehen, weil es noch wichtiger ist –, dass die Öffentlichkeit und ihr Bewusstein wachgerüttelt werden müssen. In diesem Sinne findet sich ein Bezug in dem Weißbuch über neue politische Entscheidungsstrukturen, das wir erarbeitet haben und vorlegen werden, weil auf diese Weise gleichzeitig die Institutionen und das Bewusstsein mobilisiert werden können, was eine äußerst wichtige Aufgabe ist. Anschließend müssen wir nach Nizza gehen und das Programm, das wir aufgestellt haben, umsetzen. Dabei – ich wiederhole es – dürfen wir uns nicht mit Minimallösungen zufrieden geben. Ich stimme der Feststellung von Herrn Moscovici voll zu: Ein halbherziges Nizza ist unannehmbar. Nach Nizza haben wir jedoch die Pflicht, entschlossen zur Erweiterung voranzuschreiten, den Zeitplan festzulegen, die Benchmarking-Methoden zu bestimmen und die Ziele abzustecken, und wir müssen dabei die Gemeinschaftsmethode zugrunde legen, die das Nebeneinander verschiedener Länder, verschiedener Gesinnungen, aber auch die Zugehörigkeit zu unserer einheitlichen europäischen Realität ermöglicht. Wir müssen die verstärkte Zusammenarbeit weiterentwickeln, sie einfacher und wirksamer gestalten, um dieses Ergebnis zu erzielen: die verstärkte Zusammenarbeit als der unmittelbare, der leichteste Weg, um zur weiteren Integration überzugehen, deren Notwendigkeit in vielen überzeugenden Redebeiträgen, die ich heute gehört habe, bekräftigt wurde. Ich möchte, dass wir bei dieser verstärkten Zusammenarbeit ansetzen, um einige Beispiele für die neue Leistungsfähigkeit Europas zu liefern. Wenn wir uns dahingehend einig sind, müssen wir jedwede Tendenz zur Zersplitterung der Zuständigkeiten, zur Fragmentierung der Entscheidungszentren rigoros bekämpfen. Das bedeutet keineswegs, sofort alles zuwege zu bringen. Ich habe eine schlüssige, eindringliche, aber auch realistische Rede gehalten, in der ich die einzelnen Etappen für das, was heute bzw. was morgen erreicht werden kann, aufgezeigt habe. In dieser Hinsicht, Herr Minister Moscovici, denke ich überhaupt nicht daran, dass vom gemeinschaftlichen Ganzen abgegangen werden müsste. Ich fühle mich dem Subsidiaritätskonzept äußerst stark verbunden, es ist fest in meinem Leben verankert, und ich werde es zu jeder Zeit beachten. Auch als ich auf die künftig notwendigen Veränderungen, darunter die von Ihnen hier für die GASP erwogene, einging, habe ich klargestellt, dass dies mit einem Sonderstatut geschehen müsse, und ich habe einen künftigen Weg zur Erreichung dieses Ziels aufgezeigt, ohne dabei auch nur im Geringsten an eine mögliche Verletzung der bestehenden Rechtsvorschriften zu denken. Ich habe jedoch auch konkret darauf hingewiesen, dass wir in der heutigen Realität äußerst wichtige Ziele mit der gemeinschaftlichen Methode erreichen können, wie beispielsweise jetzt ein wirksameres Vorgehen auf dem Balkan. Meines Erachtens ist es eine Gewissensfrage für uns zu erkennen, wie sehr wir uns zwar auf dem Balkan eingesetzt haben, doch wie sehr wir uns dabei verzettelt haben und wie spärlich, zumindest in der ersten Zeit, die Ergebnisse dieses Einsatzes waren, was unserem uneinheitlichen Vorgehen zuzuschreiben ist. Wir könnten noch ein weiteres Beispiel für die Energiepolitik anführen: Wie groß ist der Wunsch und die Forderung nach einer gemeinsamen Energiepolitik, vor allem, nachdem wir zwar keine nationalen Ölgesellschaften mehr haben, wohl aber einen regelrechten Markt, der demzufolge durch die Koordinierung im Rahmen des gesamten Marktes verwaltet werden muss."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε του Συμβουλίου, αξιότιμοι κύριοι βουλευτές, σας ευχαριστώ για την ευγένεια με την οποία ακούσατε την ομιλία μου και ευχαριστώ ακόμη και εκείνους που με επέπληξαν ευγενικά που δεν είχα κάνει αυτή την ομιλία νωρίτερα. Σε αυτούς λέω ότι, πριν εκφωνήσει κανείς έναν λόγο, χρειάζεται να μάθει, να γνωρίσει, να ζυγίσει τις δυνάμεις που ασκούνται στο πεδίο, διότι ένας πολιτικός λόγος πρέπει να είναι πάντα ρεαλιστικός και πάντα συνδεδεμένος με την πραγματικότητα των δυνάμεων και των στόχων που επιδιώκουμε όλοι μας. Τον εκφώνησα σήμερα επειδή βλέπω ότι οι κίνδυνοι, που έχουν πυκνώσει τους τελευταίους μήνες πάνω από την Ευρώπη, έχουν δημιουργήσει ανάμεσά μας μια κοινή βούληση που θα μπορέσει να μας αποφέρει συγκεκριμένους καρπούς στο μέλλον. Έδωσα ρεαλιστικά και σοβαρά παραδείγματα και περιέγραψα ένα δρόμο για το μέλλον·δεν θέλησα να πετάξω προς την ουτοπία. Δεν είπα καμία λέξη αυτού του τύπου. Μπορώ να σας πω, όμως, ότι δεν θα επιτρέψω ποτέ μα ποτέ να ακουστεί από εδώ και μπρος η φράση: "Ούτε το Κοινοβούλιο ούτε η Επιτροπή έχουν δημοκρατική νομιμότητα";, όπως έχει ειπωθεί πολλές φορές τους τελευταίους μήνες. Έπ'’ αυτού έχουμε κάνει πάρα πολλή υπομονή, και εσείς και εμείς: εσείς επειδή είστε οι νόμιμοι εκλεγμένοι του ευρωπαϊκού λαού και εμείς επειδή έχουμε διπλή νομιμοποίηση, αφενός των λαών διαμέσου εσάς και της εμπιστοσύνης σας και αφετέρου των κρατών μελών διαμέσου του Συμβουλίου. Πρόκειται για ένα σημείο αφετηρίας που μας δίνει δύναμη και νομιμότητα. Σας ευχαριστώ για την ευγένεια με την οποία με παρακολουθήσατε. Επιτρέψτε μου, ωστόσο, να τελειώσω με μία παρατήρηση πιο ελαφρού τόνου, που μου ήρθε καθώς διάβαζα τις αθλητικές εφημερίδες αυτές τις μέρες, με τη σκέψη ότι ο αθλητισμός εμπίπτει στο πεδίο της επικουρικότητας. Δεν θέλω σε καμία περίπτωση να μακρηγορήσω Έπ'’ αυτού, αλλά χαίρομαι που διαπιστώνω ότι στην Ολυμπιάδα του Σίδνεϋ, την πρώτη Ολυμπιάδα – μου είπαν - της μετά-ντόπινγκ εποχής, μια Ολυμπιάδα επομένως που την ορίζουμε με το πνεύμα του De Coubertin, οι δεκαπέντε χώρες της Ένωσης έλαβαν 239 μετάλλια και οι ΗΠΑ 97. Αν κάναμε, στη συνέχεια, μια αντιπαραβολή μεταξύ των δώδεκα χωρών του ευρώ και της επικράτειας του δολαρίου, θα προέκυπτε πάραυτα μια συντριπτική πλειοψηφία. Ευχαριστώντας τους αθλητές για τις επιδόσεις τους, που πιστεύω ότι είναι ένα ευοίωνο γεγονός για όλους μας! Στη σημερινή συζήτηση συμφωνώ με αυτά που ειπώθηκαν από όλους - τον Moscovici, τον Napolitano, τους προέδρους ομάδων που παρενέβησαν – σχετικά με τη σημασία του Χάρτη των Θεμελιωδών Δικαιωμάτων: είναι κάτι το νέο και, μεταξύ των άλλων, το απροσδόκητο. Δεν μπορούμε να σταματήσουμε όμως σ’ αυτό το σημείο: πέρα από την επίσημη πολιτική διακήρυξη του Χάρτη, είναι απαραίτητο να λάβουμε σαφή θέση σχετικά με την ενσωμάτωσή του στη Συνθήκη για την Ένωση. Όμως πρέπει επίσης να αναρωτηθούμε: σε ποια Συνθήκη; Η Επιτροπή, όπως γνωρίζετε, πρότεινε να αρχίσει να εργάζεται για μια σαφέστερη θεμελιώδη Συνθήκη, στην οποία τα δικαιώματα των πολιτών θα είναι ισχυρότερα, οι αρμοδιότητες της Ένωσης και των κρατών μελών θα είναι επακριβώς καθορισμένες κι ακόμη και αν σε πολλές περιπτώσεις διατηρηθούν οι σημερινές αρμοδιότητες, η Συνθήκη αυτή θα είναι κατανοητή. Αυτή η εργασία είναι δυνατή και η μελέτη του Πανεπιστημιακού Ιδρύματος της Φλωρεντίας αποτελεί μια άριστη βάση για να την αποτελεσματική της θεμελίωση. Η εργασία αυτή – επαναλαμβάνω – δεν είναι μόνο νομικά δυνατή, αλλά είναι και πολιτικά απαραίτητη. Εύχομαι λοιπόν να συμφωνήσει το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Νίκαιας με αυτό το σχέδιο και να αποφασίσει να το ξεκινήσει ακριβώς ως σχέδιο, όχι ως ήδη τελειωμένο γεγονός, αφού φυσικά υιοθετήσει τις μεταρρυθμίσεις που χρειαζόμαστε τώρα. Για τις μεταρρυθμίσεις αυτές δεν θέλω να μακρηγορήσω και σήμερα επικεντρώθηκα προπαντός στη μέθοδο: την κοινοτική μέθοδο, το θεσμικό τρίγωνο, την αμοιβαία αρμοδιότητα. Θα ήθελα να υπογραμμίσω επίσης με κάθε σαφήνεια πως ούτε υπερέβαλα ούτε διόγκωσα κανένα σημείο, επανέλαβα με προσεκτική ανάλυση ποιες είναι οι δυνάμεις που ασκούνται σήμερα και μόνο όταν υπήρχαν προτάσεις, τις διαχώρισα και τις παρουσίασα ως προτάσεις. Παρουσίασα, επομένως, όχι μόνο τον σπουδαίο ρόλο της Επιτροπής, αλλά τον ρόλο όλων των οργάνων και υπογράμμισα μάλιστα – και θα το ξανακάνω, γιατί είναι ακόμη πιο σημαντικό – την ανάγκη κινητοποίησης των ανθρώπων και των συνειδήσεων. Υπάρχει μια συνέχεια προς αυτή την κατεύθυνση στο έγγραφο για τις μορφές διακυβέρνησης που έχουμε καταρτίσει και που θα παρουσιάσουμε, επειδή με αυτόν τον τρόπο θα κινητοποιηθούν όργανα και συνειδήσεις μαζί και αυτό είναι ένα καθήκον κεφαλαιώδους σημασίας. Στη συνέχεια πρέπει να πάμε στη Νίκαια, να θέσουμε σε εφαρμογή το πρόγραμμα που έχουμε χαράξει. Έπ' αυτού – το επαναλαμβάνω – δεν μπορούμε να αρκεστούμε σε μινιμαλιστικές λύσεις. Συμφωνώ απόλυτα με αυτό που είπε ο κ. Moscovici: μια μικρή Νίκαια είναι απαράδεκτη. Μετά τη Νίκαια, όμως, έχουμε την υποχρέωση να προχωρήσουμε αποφασιστικά προς τη διεύρυνση, να ορίσουμε το χρονοδιάγραμμα, να προσδιορίσουμε τις μεθόδους του να καθορίσουμε τους στόχους, και όλα αυτά πρέπει να τα κάνουμε με την κοινοτική μέθοδο, που επιτρέπει τη συνύπαρξη διάφορων χωρών, διάφορων τρόπων αντίληψης, αλλά επιτρέπει επίσης τη συμμετοχή στην ενιαία ευρωπαϊκή μας πραγματικότητα. Θα πρέπει να εργαστούμε επί της ενισχυμένης συνεργασίας, για να την καταστήσουμε πιο ευέλικτη και αποτελεσματική προκειμένου να επιτύχουμε τούτο: μια ενισχυμένη συνεργασία που είναι ο άμεσος, ο απλούστερος τρόπος για να μπορέσουμε να κάνουμε το βήμα προς την τελική ολοκλήρωση, η αναγκαιότητα της οποίας επιβεβαιώθηκε σε πλείστες αξιόλογες παρεμβάσεις που άκουσα σήμερα. Θα ήθελα να αρχίσουμε από αυτήν την ενισχυμένη συνεργασία για να δώσω μερικά παραδείγματα των νέων ευρωπαϊκών δυνατοτήτων. Αν είμαστε σύμφωνοι Έπ'’ αυτού, θα πρέπει να είμαστε αυστηροί στην καταπολέμηση κάθε τάσης για εξατομίκευση των ευθυνών, για κατατεμαχισμό των κέντρων λήψης αποφάσεων. Αυτό δεν σημαίνει οπωσδήποτε όλα και αμέσως. Εκφώνησα ένα λόγο συνεκτικό, έντονο, αλλά επίσης ρεαλιστικό, σκιαγραφώντας τα βήματα για αυτά που μπορούμε να επιτύχουμε σήμερα και εκείνα που θα μπορέσουμε να επιτύχουμε αύριο. Παρόλα αυτά, Υπουργέ Moscovici, δεν έχω καμία ιδέα για το τι πρέπει να γίνει με το κοινοτικό σύνολο. Έχω μια αντίληψη της επικουρικότητας εξαιρετικά έντονη και εξαιρετικά ριζωμένη στη δική μου ζωή και θα τη σεβαστώ ανά πάσα στιγμή. Ακόμη και όταν επεσήμανα τις απαραίτητες αλλαγές, πάντα για το μέλλον, ακόμη και σε αυτό που θεωρήθηκε από εσάς εδώ ομιλία για την ΚΕΠΠΑ, διευκρίνισα ότι πρέπει να γίνει με ειδικό καθεστώς και υπέδειξα μια μελλοντική οδό για την επίτευξη αυτού του στόχου, χωρίς να σκεφτώ ούτε στο ελάχιστο ότι μπορούν να παραβιαστούν οι ισχύοντες κανόνες. Όμως, επεσήμανα επίσης συγκεκριμένα ότι στη σημερινή κατάσταση μπορούμε να επιτύχουμε εξαιρετικά σημαντικούς στόχους με τον κοινοτικό τρόπο, όπως κάνουμε σήμερα, για παράδειγμα, για μια καλύτερη δράση στα Βαλκάνια. Πιστεύω ότι είναι πρόβλημα στη συνείδησή μας να βλέπουμε πόση προσπάθεια καταβάλλουμε στα Βαλκάνια, αλλά και πόσο κατατεμαχισμένη είναι αυτή η προσπάθεια και πόσο πενιχρά ήταν τα αποτελέσματα τουλάχιστον στην πρώτη της φάση εξαιτίας του κατατεμαχισμού μας. Μπορούμε να δώσουμε άλλο ένα παράδειγμα για την ενεργειακή πολιτική, όπως είπα: πόσο μεγάλη είναι η επιθυμία και η ανάγκη μιας κοινής ενεργειακής πολιτικής, ιδίως τώρα που δεν έχουμε πια τις εθνικές πετρελαϊκές εταιρείες, αλλά μια πραγματική και σωστή αγορά, η διαχείριση της οποίας θα αποτελεί επομένως αντικείμενο καθολικού συντονισμού σε ολόκληρη την αγορά."@el8 ". Mr President, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, thank you for your kind accolade and thank you also to those who have gently reproached me for not making this speech earlier. In reply, I would say that, before making a speech, one must identify all the major factors at work, familiarise oneself with them and weigh them up, for political discourse must always be realistic, respond to the real weight of the forces at work and relate to the aims we all set ourselves. I delivered this speech today because I can see that the hazards which have combined in recent months to threaten Europe have aroused in us a common determination with the potential to produce tangible results in the future. I have given you some realistic, genuine examples and outlined a way forward, avoiding utopian aspirations. Everything I have said has been relevant and realistic. In recent months, the view that neither Parliament nor the Commission has democratic legitimacy has been voiced all too often. I say to you now that, from now on, I will not permit such talk ever, ever again. Parliament and the Commission have been far too patient in this regard: Parliament in that you are legitimately elected by the European people and the Commission in that we have dual legitimation, legitimation by the people through Parliament and the trust you place in us and legitimation by the Member States through the Council. These are the bases of our power and legitimacy. Thank you for your kind attention. I would just like to end, if I may, on a lighter note. I have been reading the sports pages recently, conscious that subsidiarity applies in full to sport. I certainly do not want to go overboard on this point, but I was pleased to note that in the Sydney Olympics, the first dope-free Olympics – I am informed – and therefore Olympics which we can define in the spirit of De Coubertin, the 15 countries of the Union won 239 medals and the United States of America only 97. If we were then to make a similar comparison between the 12 countries of the euro and the dollar area, the result would be an overwhelming victory. I would like to thank the athletes for their performance, which would appear to be a good omen for the future of us all. In today’s debate, I associate myself with the words of all those who have spoken – Mr Moscovici, Mr Napolitano and the heads of Groups – on the importance of the Charter of Fundamental Rights: this is something innovative and, moreover, unhoped-for. However, we cannot stop here: in addition to making the solemn political proclamation of the Charter, we need to assume a clear position regarding its incorporation into the Treaty of the Union. But we must also ask ourselves: into which Treaty? As you are aware, the Commission has proposed to start work on a clearer fundamental treaty, placing greater emphasis on citizens’ rights and defining the respective responsibilities of the Union and the Member States or, in the many cases where the responsibilities remain unchanged, to specify them more clearly. This is a feasible undertaking, and the University of Florence’s study would serve as an excellent basis from which to start work. I would stress that this undertaking is not only legally possible but also a political necessity. I therefore hope that the Nice European Council will associate itself with this project and decide to launch it as a practical project rather than an accomplished fact once, of course, the reforms of which we are currently in need have been adopted. I do not want to go into the details of the reforms today for I want to talk principally about the method: the Community method, the institutional triangle, mutual boundaries of responsibility. I would also like to make it quite clear that I have not given up on the matter: I have provided a careful analysis of the powers at work. Only where proposals have been made have I mentioned them, and I have presented them simply as proposals. I have therefore defined not only the major role of the Commission but the roles of all the institutions and I have also stressed – and I reiterate this once again because it is even more important – the need to mobilise the people and their consciences. The document on the forms of government which we have prepared and will present to you provides for this need, for it is a way of mobilising both institutions and consciences and it is an extremely important task. Then we will have to go to Nice and implement the programme which we have prepared. I repeat: we cannot be content with minimalist solutions. We fully support Mr Moscovici’s words: a minimalist Nice is unacceptable. After Nice, however, we are under an obligation to move resolutely on towards enlargement, establishing the timetable, defining benchmarking methods and setting goals, and in all this we must follow the Community method, which allows the peaceful coexistence of the different countries and different ways of thinking but also enables them to belong to our single European entity. We must work on closer cooperation and make it simpler and more effective in order to bring this about: closer cooperation is the immediate, simplest way forward if we are to take that additional step towards integration, the need for which has been confirmed by the many powerful speeches which I have heard today. I would like us to use closer cooperation to generate fresh potential for Europe. If this is what we all want, we must be ruthless in combating any trend towards the fragmentation of responsibilities or decision making. This does not mean that everything has to happen at once. I have been coherent and firm in my intentions but also realistic, outlining the stages of what can be achieved today and what must wait until tomorrow. In saying this, Mr Moscovici, I have no intention of giving the Community total control. I have a very strong sense of subsidiarity which is deeply rooted in my own life, and I shall respect it unfailingly. Even when I outlined the changes which are necessary, for the future of course, including the CFSP issue which you have mentioned this morning, I specified that change must take place within the framework of a specific Statute and described a way in which we might in time achieve this goal. I was certainly not for a moment advocating that we violate existing legislation. However, I also specified clearly that, as things stand at the moment, we can achieve extremely important objectives through the Community method as it is today, for example, to improve our action in the Balkans. I feel that it is a matter for our consciences to consider how great and yet how fragmented our undertaking is in the Balkans, and the sparsity of the results of the first stage of this undertaking at least, due to our fragmentation. Another example, as I have said, is the energy policy: how great is our desire and how great is the need for a common energy policy, especially now that, in place of the national oil companies, we have a genuine market which must be managed within the context of coordination of the market as a whole."@en3 "(IT) Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, Señorías, quiero agradecerles la amabilidad con la que han acogido mi intervención y también dar las gracias a aquellos de ustedes que me han amablemente reprochado por no haberla hecho antes. A estos últimos les digo que, antes de hacer una declaración, hay que aprender, conocer y medir las fuerzas de que se dispone, dado que el discurso político debe ser realista y corresponder siempre a la realidad de las fuerzas y de los objetivos que todos nosotros nos proponemos. Lo he hecho hoy porque veo que los peligros que se han acumulado en estos meses en Europa, han creado en nosotros una voluntad común que es capaz de ofrecernos frutos concretos en el futuro. He puesto ejemplos reales y serios y he marcado un camino de cara al futuro. No he querido volar hacia la utopía. No ha habido ninguna palabra de este tipo. Sin embargo, les puedo decir que nunca, jamás permitiré que desde ahora en adelante se pronuncie la frase: "Ni el Parlamento ni la Comisión tienen legitimidad democrática”, como se ha dicho demasiadas veces a lo largo de estos meses. Con respecto a este tema, hemos tenido mucha paciencia, ustedes y nosotros: ustedes porque son los que han sido legítimamente elegidos por el pueblo europeo, nosotros porque tenemos una doble legitimación, la de los pueblos a través de ustedes y su confianza, y la de los Estados miembros a través del Consejo. Éste es un punto de partida que nos da fuerza y legitimidad. Les agradezco la amabilidad con la que me han seguido. Así y todo, permítanme terminar con una observación de carácter más ligero que se me ha ocurrido en estos días leyendo la prensa deportiva, aunque considero que el deporte entra plenamente en la subsidiariedad. No quiero en absoluto exagerar respecto a esto, pero me satisface comprobar que en las Olimpiadas de Sidney, las primeras Olimpiadas – me han dicho - del posdopaje, unas Olimpiadas que, por lo tanto, definimos en el espíritu de De Coubertin, los quince Estados de la Unión ha conseguido 239 medallas y Estados Unidos 97. Si hiciéramos una comparación entre los doce Estados del euro y la zona dólar, resultaría rápidamente una mayoría aplastante. Al agradecer a los atletas su actuación, creo que éste es un hecho de buen agüero para todos nosotros. En el debate de hoy, me sumo a lo que todos han dicho – los Sres. Moscovici y Napolitano, así como los portavoces de los Grupos – acerca de la Carta de los Derechos Fundamentales: se trata de algo nuevo y, además, inesperado. Sin embargo, no podemos detenernos en este punto, ya que, más allá de la solemne proclamación política de la Carta, es necesario adoptar una posición clara sobre la inserción de la misma en el Tratado de la Unión. No obstante, también debemos preguntarnos: ¿En qué Tratado? La Comisión, como ustedes saben, ha propuesto comenzar a trabajar en un Tratado fundamental más claro, en el cual los derechos de los ciudadanos sean más fuertes, las respectivas competencias de la Unión y de los Estados miembros sean concretas o, en muchos casos, incluso con las actuales competencias, que este Tratado sea comprensible. Este trabajo es posible y el estudio del Instituto Universitario de Florencia constituye una base excelente para plantearlo de forma eficaz. Este trabajo, repito, no es solo jurídicamente posible, sino políticamente necesario. En consecuencia, confío en que el Consejo Europeo de Niza se asocie a este proyecto y decida iniciarlo concretamente como proyecto, no como un hecho consumado, después de haber aprobado naturalmente las reformas que ahora necesitamos. No me quiero entretener en estas reformas, y hoy me he detenido sobre todo en el método: el método comunitario, el triángulo institucional, la competencia recíproca. Quisiera subrayar asimismo con mucha claridad que no me he resignado y que he recordado con un atento examen los que son los poderes que actualmente están en juego, y sólo cuando habían propuestas, las he reconocido y las he presentado como propuestas. Por lo tanto, no solo he presentado el gran papel de la Comisión, sino el papel de todas las Instituciones y he recalcado asimismo – y esto se ha de volver a hacer, porque es mucho más importante - la necesidad de movilizar a la gente y las conciencias. Hay un seguimiento en esta dirección en el documento sobre las reformas de Gobierno que hemos elaborado y que vamos a presentar, porque esta es la forma de movilizar a las Instituciones, así como las conciencias, lo que es una tarea sumamente importante. Acto seguido, tendremos que ir a Niza, poner en práctica el programa que hemos elaborado. Con respecto a esto, lo repito, no podemos conformarnos con soluciones minimalistas. Coincido plenamente con lo que ha declarado el Sr. Moscovici: una pequeña Niza no es aceptable. Después de Niza, sin embargo, tenemos la obligación de seguir adelante con determinación hacia la ampliación, de fijar el calendario, de determinar los métodos de de definir las metas, y debemos hacerlo con el método que no solo permite la coexistencia de los distintos Estados, de las distintas maneras de sentir, sino que también permite la pertenencia a nuestra única realidad europea. Tendremos que trabajar en la cooperación reforzada convirtiéndola en más ágil y eficaz para conseguir este resultado: cooperación reforzada que es la vía inmediata, la más simple para poder avanzar hacia la ulterior integración, cuya necesidad ha sido afirmada por las muchas intervenciones que hoy he escuchado. Quisiera que se empezara por esta cooperación reforzada para poner algunos ejemplos de la nueva potencialidad europea. Si estamos de acuerdo en esto, hay que ser rigurosos a la hora de combatir toda tendencia a la atomización de las responsabilidades y a la fragmentación de los centros de toma de decisiones. Esto no quiere decir absolutamente todo y enseguida. He pronunciado un discurso coherente, fuerte pero realista y he definido las etapas de lo que se puede alcanzar hoy y de lo que se puede alcanzar mañana. Con respecto a esto, señor Moscovici, no tengo ninguna intención que se tenga que pasar por el todo comunitario. Tengo un concepto de la subsidiariedad extraordinariamente fuerte y arraigado en mi propia vida y lo respetaré en todo momento. También cuando he señalado los cambios necesarios, siempre de cara al futuro, incluso el que usted ha considerado aquí como el discurso de la PESC, he especificado que debe hacerse con un estatuto especial y he indicado un futuro camino para alcanzar este objetivo, sin pensar en absoluto en que se puedan vulnerar las normas existentes. Sin embargo, también he indicado concretamente que basándonos en el presente podemos conseguir unos objetivos extraordinariamente importantes con el método comunitario con el que contamos actualmente, por ejemplo, para una mejor acción en los Balcanes. Creo que se trata de un problema para nuestras conciencias comprobar hasta dónde llega el compromiso que tenemos en los Balcanes y cuán fragmentado es y cuán escasos ha sido los resultados, por lo menos en la primera etapa, de este compromiso debido a nuestra fragmentación. Podríamos poner otro ejemplo para la política energética, como he dicho: hasta dónde llega el deseo y la necesidad de una política energética común, sobre todo después de que ya no tenemos compañías petroleras nacionales, sino un verdadero mercado que, en consecuencia, debe gestionarse con una coordinación en el ámbito de todo el mercado."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat jäsenet, kiitän teitä kohteliaisuudesta, jolla kuuntelitte puhettani, ja kiitän myös niitä, jotka hyväntahtoisesti moittivat minua siitä, etten ollut pitänyt sitä aikaisemmin. Heille sanon, että ennen kuin pitää puheen, on tutkittava ja arvioitava senhetkinen tilanne, koska poliittisen puheen täytyy aina olla realistinen ja sidoksissa todelliseen tilanteeseen sekä päämääriin, joihin me kaikki yhdymme. Pidin puheen tänään, koska huomaan, että ne vaarat, joita viime kuukausina on kerääntynyt Euroopan ylle, ovat synnyttäneet yhteisen tahdon, jonka avulla meidän on mahdollista saada tulevaisuudessa konkreettisia tuloksia. Olen esittänyt realistisia ja vakavia esimerkkejä, ja olen hahmotellut tien tulevaisuutta varten: en ole halunnut elätellä utopioita. En ole esittänyt mitään sen suuntaista. Voin kuitenkin sanoa teille, etten tule koskaan – en koskaan – sallimaan, että vielä tämän jälkeen sanotaan: "Niin parlamentilta kuin komissioltakin puuttuu demokraattinen legitimiteetti", kuten on liian monta kertaa sanottu viime kuukausina. Tältä osin olemme olleet liian kärsivällisiä, te ja me: te siksi, että olette Euroopan kansan laillisesti valitsemia edustajia, me siksi, että meillä on kaksinkertainen legitimiteetti, ensinnäkin kansojen teidän kauttanne ja teidän luottamuksenne kautta antama legitimiteetti ja toiseksi jäsenvaltioiden neuvoston kautta antama legitimiteetti. Tämä on lähtökohta, joka antaa meille voiman ja legitimiteetin. Kiitän teitä siitä, että olette kuunnelleet minua kohteliaasti. Sallikaa minun kuitenkin päättää puheeni keveämpään huomautukseen, joka tuli mieleeni lukiessani viime päivien urheilulehtiä, urheiluhan kuuluu täysin toissijaisuuden pariin. En halua missään nimessä puhua tästä pitkään, mutta olen tyytyväinen voidessani todeta, että Sydneyn olympialaisissa, ensimmäisissä dopingin jälkeisissä olympialaisissa – näin minulle on sanottu – joiden voimme katsoa olevan De Coubertinin hengen mukaiset, unionin 15 jäsenvaltiota saivat 239 mitalia ja Amerikan yhdysvallat 97 mitalia. Jos vielä vertaisimme 12:ta euromaata dollarialueeseen, ylivoimamme olisi heti kiistaton. Kiitän urheilijoitamme heidän suorituksestaan ja uskon, että tämä on hyvä enne meille kaikille! Tämänpäiväisen keskustelun osalta yhdyn siihen, mitä kaikki muut ovat sanoneet – puheenjohtaja Moscovici, puheenjohtaja Napolitano ja ne ryhmien puheenjohtajat, jotka käyttivät puheenvuoron – perusoikeuskirjan merkityksestä: se on jotakin uutta ja myös odottamatonta. Emme voi kuitenkaan pysähtyä tähän seikkaan: perusoikeuskirjan juhlallisen poliittisen julistuksen lisäksi on otettava selkeä kanta sen liittämiseen unionin perustamissopimukseen. Voimme kuitenkin myös esittää kysymyksen: mihin perustamissopimukseen? Kuten tiedätte, komissio on ehdottanut, että aletaan valmistella uutta selkeämpää perustamissopimusta, jossa kansalaisten oikeuksia vahvistetaan ja unionin ja jäsenvaltioiden valtuuksia selkeytetään, jotta tämä perustamissopimus olisi ymmärrettävä, vaikka valtuudet monissa tapauksissa säilyisivätkin ennallaan. Tämä on mahdollista, ja Firenzen yliopistollisen Eurooppa-instituutin tutkimus muodostaa hyvän pohjan tehokkaalle toteutukselle. Tämä on – toistan – paitsi oikeudellisesti mahdollista myös poliittisesti välttämätöntä. Toivon siis, että Nizzan Eurooppa-neuvosto yhdistää voimansa tämän hankkeen toteuttamiseksi eikä pidä sitä jo loppuun käsiteltynä asiana vaan päättää käynnistää sen konkreettisesti hankkeena, tietenkin sen jälkeen, kun olemme hyväksyneet nyt tarvitsemamme uudistukset. En halua puhua pitkään näistä uudistuksista, ja tänään olen pitäytynyt ennen kaikkea menetelmäaiheessa: yhteisömallissa, kolmikantayhteistyössä ja keskinäisissä toimivaltuuksissa. Haluaisin myös korostaa hyvin selkeästi, että en ole levittänyt käsiäni vaan olen toistanut huolellisesti analysoituna tämänhetkisen tilanteen, ja vasta kun ehdotuksia oli, erittelin ja esitin ne teille. Olen siis ottanut esille paitsi komission tärkeän roolin myös muiden toimielinten roolin, ja olen myös korostanut – ja tämä on toistettava, koska kyse on vieläkin tärkeämmästä asiasta – tarvetta vaikuttaa ihmisiin ja mielipiteeseen. Tähän suuntaan mennään hallintotapoja koskevassa asiakirjassa, jonka olemme laatineet ja jonka esittelemme, koska se on tapa vaikuttaa toimielimiin ja mielipiteeseen yhtä aikaa, ja se on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Tämän jälkeen meidän on mentävä Nizzan huippukokoukseen ja pantava täytäntöön laatimamme ohjelma. Tältä osin – toistan – emme voi tyytyä minimalistisiin ratkaisuihin. Yhdyn täysin siihen, mitä puheenjohtaja Moscovici sanoi: emme voi hyväksyä Nizzan huippukokousta, jonka anti on laiha. Nizzan huippukokouksen jälkeen meidän on kuitenkin lähdettävä päättäväisesti eteenpäin kohti laajentumista, määriteltävä aikataulu, vertailuanalyysimenetelmät ja päämäärät, ja meidän on tehtävä tämä sellaisen yhteisömallin mukaisesti, joka sallii maiden väliset erot ja erilaiset tavat kokea mutta joka sallii myös kuulumisen yhteiseen Eurooppaamme. Meidän on kehitettävä vahvistettua yhteistyötä, jota on helpotettava ja tehostettava tämän tavoitteen saavuttamiseksi: vahvistettua yhteistyötä, joka on helpoin ja yksinkertaisin keino syventää yhdentymistä, jonka ovat todenneet tarpeelliseksi monet arvovaltaiset puhujat, joita olen tänään kuunnellut. Haluaisin, että aloitettaisiin tästä vahvistetusta yhteistyöstä ja annettaisiin sen avulla joitakin esimerkkejä Euroopan uusista mahdollisuuksista. Jos olemme yhtä mieltä tästä, on vastustettava päättäväisesti kaikkia pyrkimyksiä häivyttää vastuu ja hajottaa päätöksenteon keskuksia. Tätä kaikkea ei missään nimessä tarvitse tehdä nyt heti. Esitin johdonmukaisen, voimakkaan, mutta myös realistisen puheen, jossa määrittelin ne etapit, jotka on mahdollista saavuttaa nyt, ja ne etapit, jotka on mahdollista saavuttaa lähitulevaisuudessa. Tältä osin, puheenjohtaja Moscovici, en suinkaan ajattele, että kaiken pitäisi tapahtua yhteisötasolla. Minä uskon erittäin voimakkaasti toissijaisuusperiaatteeseen, ja olen noudattanut sitä itse tiukasti ja kunnioitan sitä joka hetki. Myös silloin, kun olen esittänyt tarvittavia muutoksia tulevaisuutta ajatellen – myös niiden asioiden osalta, joita te olette pohtinut täällä, kuten YUTP:n – olen täsmentänyt, että se täytyy toteuttaa erityisellä säännöksellä, ja osoittanut keinon, jolla tämä päämäärä tulevaisuudessa voidaan saavuttaa. Hetkeäkään en ole ajatellut, että voimassa olevia sääntöjä voitaisiin rikkoa. Olen kuitenkin osoittanut konkreettisesti, että voimme saavuttaa nyt käsiteltävissä asioissa erittäin tärkeitä tavoitteita yhteisön toimenpiteillä, kuten olemme nyt tehneet, esimerkiksi Balkanin toiminnan kehittämiseksi. Uskon, että omatuntomme soimaa, kun näemme, miten paljon tehtävää meillä on Balkanilla ja kuinka hajanaisia ja vähäisiä tulokset ovat toimintamme hajanaisuuden vuoksi olleet ainakin tämän tehtävän ensimmäisessä vaiheessa. Kuten sanoin, voisimme ottaa toiseksi esimerkiksi energiapolitiikan: kuinka paljon toivommekaan ja tarvitsemmekaan yhteistä energiapolitiikkaa, varsinkin sitten, kun ei ole enää kansallisia öljy-yhtiöitä vaan todelliset markkinat, joita on siis säädeltävä koko markkina-alueen koordinoinnilla."@fi5 "Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Mesdames et Messieurs les Députés, je vous remercie pour la courtoisie avec laquelle vous avez accueilli mon discours. Je remercie également tous ceux qui m'ont aimablement reproché de ne pas avoir fait ce discours plus tôt. À ceux-là, je répondrai qu'avant de prononcer un discours, il faut apprendre, connaître, évaluer les forces en présence, parce que le discours politique doit toujours se montrer réaliste et proche de la réalité et des objectifs que nous nous fixons. Je l'ai fait aujourd'hui parce que je vois que les dangers qui se sont accumulés ces derniers mois en Europe ont instillé en nous une volonté commune capable de nous donner à l'avenir des résultats concrets. J'ai pris des exemples réalistes et sérieux, et tracé une voie pour l'avenir ; je n'ai pas voulu verser dans l'utopie. Je n'ai pas prononcé le moindre mot de ce genre. Je puis vous assurer que je ne permettrai jamais que quelqu'un prononce la phrase "ni le Parlement, ni la Commission ne possèdent de légitimité démocratique," comme cela a été trop souvent le cas ces derniers mois. En la matière, nous avons fait preuve de trop de patience, vous et nous. Vous parce que vous êtes les élus du peuple européen et nous parce que notre légitimité est double, celle des peuples par votre intermédiaire et votre confiance et celle des États membres par l'intermédiaire du Conseil. C'est un point de départ qui nous donne force et légitimité. Je vous remercie pour la courtoise avec laquelle vous m'avez suivi. Permettez-moi toutefois de terminer par une remarque plus légère, qui m'est venue alors que je lisais les journaux sportifs ces derniers jours, même si le sport entre pleinement dans le cadre de la subsidiarité. Je ne m'attarderai pas sur ce point, mais j'ai le plaisir de constater qu'aux Jeux olympiques de Sydney, les premiers - m'a-t-on dit - de l'après-dopage, des Jeux que nous considérons donc dans l'esprit du baron de Coubertin, les quinze pays de l'Union ont récolté 239 médailles et les États-Unis seulement 97. Si nous faisions la comparaison entre les douze pays de la zone euro et le pays du dollar, il en ressortirait une majorité écrasante. En remerciant les athlètes de leurs performances, je crois que ce fait est de bon augure pour nous tous ! Dans le débat d'aujourd'hui, je m'associe à ce que vous avez tous dit - Messieurs Moscovici, Napolitano, et les chefs de groupe qui sont intervenus - sur l'importance de la Charte des droits fondamentaux : c'est quelque chose de nouveau et, entre autres, d'inespéré. Nous ne pouvons nous arrêter ici : au-delà de la proclamation politique solennelle de la Charte, il faut adopter une position claire sur l'intégration de celle-ci dans le traité sur l'Union. Mais nous devons également nous poser la question suivante : dans quel traité ? Comme vous le savez, la Commission a proposé de commencer à travailler sur un traité fondamental plus clair, dans lequel les droits des citoyens seraient renforcés, les prérogatives de l'Union et des États membres précisées ou, dans le cas où il reprendrait nombre des compétences actuelles, qui serait au moins compréhensible. Ce travail est possible, et l'étude menée par l'Institut universitaire de Florence constitue une excellente base pour l'effectuer de manière efficace. Ce travail - je le répète - est non seulement juridiquement possible, mais aussi politiquement nécessaire. J'espère dès lors que le Conseil européen de Nice fera sien ce projet et décidera de le commencer concrètement en tant que projet et non comme fait accompli, après avoir évidemment adopté les réformes qui s'imposent. Je ne m'étendrai pas sur ces réformes et me suis donc appesanti surtout sur la méthode, la méthode communautaire, le triangle institutionnel, la compétence réciproque. Je voudrais également souligner avec clarté que je n'ai haussé des épaules ni étendu les bras ; j'ai réitéré avec attention les pouvoirs actuellement en jeu. Quand il y avait des propositions, je les ai cernées et les ai présentées comme étant des propositions. J'ai donc exposé non seulement le grand rôle de la Commission, mais aussi celui de toutes les institutions et j'ai souligné - et je le refais, parce que c'est encore plus important - la nécessité de mobiliser les personnes et les consciences. C'est dans ce sens que va le document sur les formes de gouvernement que nous avons préparé et que nous présenterons, parce que comme cela que nous mobiliserons les institutions et les consciences, tâche extrêmement importante. Nous devrons ensuite aller à Nice, mettre en œuvre le programme que nous avons imaginé. À ce sujet - je le répète -, nous ne pouvons nous contenter de solutions minimalistes. Je m'associe sans réserves à ce qu'a dit M. Moscovici : un petit Nice n'est pas acceptable. Après Nice, nous devrons toutefois avancer résolument vers l'élargissement, fixer le calendrier, définir les méthodes d'évaluation, arrêter les échéances, et nous devrons le faire par la méthode communautaire qui permet la coexistence des différents pays, des divers modes de compréhension, mais aussi l'appartenance à notre réalité européenne unique. Nous devrons travailler sur la coopération renforcée, rendue plus aisée et efficace pour obtenir ce résultat : la coopération renforcée qui est la voie immédiate, la plus simple pour pouvoir faire ce pas vers l'intégration, dont la nécessité a été affirmée par tant d'intervenants aujourd'hui. Je voudrais que l'on parte de cette coopération renforcée pour donner quelques exemples de la nouvelle potentialité européenne. Si nous nous accordons sur ce point, il faut nous montrer rigoureux dans la lutte contre toutes les tendances à la dissémination des responsabilités, à la fragmentation des centres de décision. Cela ne veut pas dire tout, tout de suite. J'ai prononcé un discours cohérent, fort, mais aussi réaliste et exposant les étapes de ce que l'on peut atteindre aujourd'hui et de ce que l'on pourra atteindre demain. Ici, Monsieur Moscovici, je ne pense pas que l'on doive passer du tout communautaire. Le concept de subsidiarité est solide et bien ancré dans ma vie, et je le respecterai toujours. Même quand j'ai énoncé les changements nécessaires, pour l'avenir toujours, notamment celui que vous avez considéré comme étant le discours de la PESC, j'ai précisé que cela devait être fait selon un statut spécial et j'ai indiqué une voie future pour atteindre cet objectif, sans penser le moins du monde que l'on puisse violer les normes existantes. J'ai toutefois aussi dit clairement que dans la situation actuelle, nous pouvions atteindre des objectifs fort importants par la voie communautaire, comme par exemple une action plus efficace dans les Balkans. Je crois que c'est un problème pour nos consciences de voir combien notre engagement dans cette région est fragmenté et combien les résultats de la première phase de cet engagement sont limités à cause de cette fragmentation. Nous pourrions aussi prendre l'exemple de la politique énergétique. Comme je l'ai dit : le désir et la nécessité d'une politique énergétique commune, surtout maintenant qu'il n'y a plus de compagnies pétrolières nationales mais un véritable marché, doivent être gérés de façon coordonnée dans le cadre du marché unique."@fr6 ". Mr President, Mr President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, thank you for your kind accolade and thank you also to those who have gently reproached me for not making this speech earlier. In reply, I would say that, before making a speech, one must identify all the major factors at work, familiarise oneself with them and weigh them up, for political discourse must always be realistic, respond to the real weight of the forces at work and relate to the aims we all set ourselves. I delivered this speech today because I can see that the hazards which have combined in recent months to threaten Europe have aroused in us a common determination with the potential to produce tangible results in the future. I have given you some realistic, genuine examples and outlined a way forward, avoiding utopian aspirations. Everything I have said has been relevant and realistic. In recent months, the view that neither Parliament nor the Commission has democratic legitimacy has been voiced all too often. I say to you now that, from now on, I will not permit such talk ever, ever again. Parliament and the Commission have been far too patient in this regard: Parliament in that you are legitimately elected by the European people and the Commission in that we have dual legitimation, legitimation by the people through Parliament and the trust you place in us and legitimation by the Member States through the Council. These are the bases of our power and legitimacy. Thank you for your kind attention. I would just like to end, if I may, on a lighter note. I have been reading the sports pages recently, conscious that subsidiarity applies in full to sport. I certainly do not want to go overboard on this point, but I was pleased to note that in the Sydney Olympics, the first dope-free Olympics – I am informed – and therefore Olympics which we can define in the spirit of De Coubertin, the 15 countries of the Union won 239 medals and the United States of America only 97. If we were then to make a similar comparison between the 12 countries of the euro and the dollar area, the result would be an overwhelming victory. I would like to thank the athletes for their performance, which would appear to be a good omen for the future of us all. In today’s debate, I associate myself with the words of all those who have spoken – Mr Moscovici, Mr Napolitano and the heads of Groups – on the importance of the Charter of Fundamental Rights: this is something innovative and, moreover, unhoped-for. However, we cannot stop here: in addition to making the solemn political proclamation of the Charter, we need to assume a clear position regarding its incorporation into the Treaty of the Union. But we must also ask ourselves: into which Treaty? As you are aware, the Commission has proposed to start work on a clearer fundamental treaty, placing greater emphasis on citizens’ rights and defining the respective responsibilities of the Union and the Member States or, in the many cases where the responsibilities remain unchanged, to specify them more clearly. This is a feasible undertaking, and the University of Florence’s study would serve as an excellent basis from which to start work. I would stress that this undertaking is not only legally possible but also a political necessity. I therefore hope that the Nice European Council will associate itself with this project and decide to launch it as a practical project rather than an accomplished fact once, of course, the reforms of which we are currently in need have been adopted. I do not want to go into the details of the reforms today for I want to talk principally about the method: the Community method, the institutional triangle, mutual boundaries of responsibility. I would also like to make it quite clear that I have not given up on the matter: I have provided a careful analysis of the powers at work. Only where proposals have been made have I mentioned them, and I have presented them simply as proposals. I have therefore defined not only the major role of the Commission but the roles of all the institutions and I have also stressed – and I reiterate this once again because it is even more important – the need to mobilise the people and their consciences. The document on the forms of government which we have prepared and will present to you provides for this need, for it is a way of mobilising both institutions and consciences and it is an extremely important task. Then we will have to go to Nice and implement the programme which we have prepared. I repeat: we cannot be content with minimalist solutions. We fully support Mr Moscovici’s words: a minimalist Nice is unacceptable. After Nice, however, we are under an obligation to move resolutely on towards enlargement, establishing the timetable, defining benchmarking methods and setting goals, and in all this we must follow the Community method, which allows the peaceful coexistence of the different countries and different ways of thinking but also enables them to belong to our single European entity. We must work on closer cooperation and make it simpler and more effective in order to bring this about: closer cooperation is the immediate, simplest way forward if we are to take that additional step towards integration, the need for which has been confirmed by the many powerful speeches which I have heard today. I would like us to use closer cooperation to generate fresh potential for Europe. If this is what we all want, we must be ruthless in combating any trend towards the fragmentation of responsibilities or decision making. This does not mean that everything has to happen at once. I have been coherent and firm in my intentions but also realistic, outlining the stages of what can be achieved today and what must wait until tomorrow. In saying this, Mr Moscovici, I have no intention of giving the Community total control. I have a very strong sense of subsidiarity which is deeply rooted in my own life, and I shall respect it unfailingly. Even when I outlined the changes which are necessary, for the future of course, including the CFSP issue which you have mentioned this morning, I specified that change must take place within the framework of a specific Statute and described a way in which we might in time achieve this goal. I was certainly not for a moment advocating that we violate existing legislation. However, I also specified clearly that, as things stand at the moment, we can achieve extremely important objectives through the Community method as it is today, for example, to improve our action in the Balkans. I feel that it is a matter for our consciences to consider how great and yet how fragmented our undertaking is in the Balkans, and the sparsity of the results of the first stage of this undertaking at least, due to our fragmentation. Another example, as I have said, is the energy policy: how great is our desire and how great is the need for a common energy policy, especially now that, in place of the national oil companies, we have a genuine market which must be managed within the context of coordination of the market as a whole."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, geachte afgevaardigden, hartelijk dank dat u zo vriendelijk bent geweest om naar mijn redevoering te luisteren. Ik dank vooral ook degenen die mij goedmoedig hebben verweten dat ik deze redevoering eerder had moeten houden. Daar wil ik het volgende op zeggen. Voordat men praat, moet men leren, moet men dingen te weten zien te komen en de kracht van de partijen meten. Een politieke redevoering moet immers altijd realistisch zijn en rekening houden met de in het spel zijnde krachten en de door allen nagestreefde doelstellingen. Ik heb deze redevoering vandaag gehouden, omdat ik zie dat de gevaren, die zich in deze maanden als donkere wolken boven Europa hebben samengepakt, in ons een gemeenschappelijke wil teweeg hebben gebracht, en deze wil kan in de toekomst concrete vruchten afwerpen. Ik heb realistische en serieuze voorbeelden gegeven. Ik heb ook een weg aangegeven voor de toekomst. Ik heb geen hoge vlucht genomen in de richting van een utopie: geen enkel woord dat ik heb uitgesproken wijst daarop. Ik kan u echter wel op een briefje geven dat ik van nu af aan meer uitspraken zal dulden als: “Noch het Europees Parlement, noch de Commissie zijn democratisch gelegitimeerd”. Dat hebben wij in de afgelopen maanden te vaak moeten horen. Ons en uw geduld is op! Uw geduld omdat u de wettelijk gekozen vertegenwoordigers van het Europese volk bent, en ons geduld omdat wij een dubbele legitimiteit hebben, de legitimiteit van het volk via u en uw vertrouwen en die van de lidstaten via de Raad. Dit is een uitgangspunt dat ons kracht en legitimiteit geeft. Ik dank u voor uw welwillende aandacht. Staat u mij toe op een ietwat frivolere toon af te sluiten, met iets dat bij mij op kwam toen ik deze dagen een sportkrant las, ofschoon sport, tussen twee haakjes, volledig onder de subsidiariteit valt. Afijn, ik wil hier niet over uitweiden maar ik heb toch tot mijn voldoening moeten vaststellen dat tijdens de Olympische Spelen van Sidney - de eerste spelen, zoals men mij heeft gezegd, Olympische Spelen dus volgens de geest van De Coubertin - de vijftien landen van de Unie 239 medailles hebben gewonnen en de Verenigde Staten van Amerika 97. Als wij dan ook nog de twaalf landen van de eurozone met de dollarzone vergelijken, zien wij dat wij met kop en schouder boven de dollar uitsteken. Ik dank derhalve ook de atleten voor hun prestaties. Laat wij hopen dat deze een goed voorteken zijn! In dit debat van vandaag wil ik mij scharen achter de woorden van onder andere de heer Moscovici, de heer Napolitano, en de fractieleiders, over het belang van het Handvest van de grondrechten. Het gaat hierbij om iets nieuws, en eigenlijk ook iets onverwachts. Wij kunnen echter niet op onze lauweren rusten. Een plechtige politieke afkondiging van het Handvest volstaat niet: wij moeten ook een duidelijk standpunt innemen ten aanzien van de opneming daarvan in de Verdragen betreffende de Unie, en ons afvragen in welk Verdrag dit moet worden opgenomen. Zoals u weet, heeft de Commissie voorgesteld een begin te maken met de uitwerking van een grondverdrag, van een verdrag met sterkere rechten voor de burgers en een duidelijkere verdeling van de bevoegdheden over de Unie en de lidstaten. Wij willen een duidelijker verdrag en ook een begrijpelijker verdrag wat de huidige bevoegdheden betreft. De daarvoor benodigde werkzaamheden kunnen worden verricht. De studie van het universitair instituut van Florence is een uitstekende grondslag om deze taak efficiënt te vervullen. Nogmaals, deze werkzaamheden zijn niet alleen juridisch mogelijk, maar ook politiek noodzakelijk. Ik hoop derhalve dat de Europese Raad van Nice zich achter dit project zal scharen en na de hervormingen, die nu noodzakelijk zijn, zal besluiten om hiermee een begin te maken, maar dan wel als een concreet project en niet als iets dat bij voorbaat in kannen en kruiken is. Ik wil niet verder uitweiden over deze hervormingen. Vandaag heb ik het vooral gehad over de methode, over de communautaire methode, de institutionele driehoek, en de wederzijdse bevoegdheden. Ik heb ook duidelijk willen stellen dat het absoluut niet mijn bedoeling was mij gewonnen te geven of te berusten. Ik heb enkel zorgvuldig uit de doeken gedaan welke bevoegdheden momenteel in het geding zijn en alleen indien er voorstellen waren heb ik daarop geattendeerd en ze als voorstellen gepresenteerd. Ik heb aldus niet alleen gewezen op de belangrijke rol van de Commissie maar ook op de rol van alle instellingen. Ik heb ook onderstreept – en dat doe ik bij deze nogmaals, daar dit zeer belangrijk is – dat het noodzakelijk is de mensen achter ons te krijgen en hen bewust te maken van ons werk. In het document over de bestuurshervorming, dat wij al hebben uitgewerkt en spoedig zullen voorleggen, gaan wij daar concreet op in. Dat is ons inziens de manier om instellingen en mensen in het geweer te krijgen en dit is een uiterst belangrijke taak. Daarna moeten wij naar Nice gaan en ons programma hard maken. Ook hier – en dit wens ik nogmaals te herhalen – kunnen wij geen genoegen nemen met mondjesmaat. Ik ben het roerend eens met hetgeen de heer Moscovici zei: een pover Nice is niet aanvaardbaar. Na Nice moeten wij echter resoluut afstevenen op de uitbreiding. Dan moeten wij een tijdschema vaststellen, methoden kiezen voor en doelstellingen bepalen. Daarbij moeten wij te werk gaan volgens de communautaire methode. Deze biedt de verschillende landen, de verschillende gevoelswerelden immers de mogelijkheid naast elkaar te bestaan. Bovendien kan met deze methode iedereen zich betrokken voelen bij onze unieke Europese realiteit. Wij moeten nog sleutelen aan de versterkte samenwerking en deze soepeler en efficiënter maken. De versterkte samenwerking is namelijk de meest directe en eenvoudige weg om in de integratie die stap vooruit te zetten die men ook hier, zoals uit talrijke spreekbeurten is gebleken, noodzakelijk acht. Dat is het resultaat dat wij daarmee moeten bereiken. Ik wil graag dat deze versterkte samenwerking het eerste voorbeeld wordt van de nieuwe Europese mogelijkheden. Als wij het wat dat betreft met elkaar eens zijn, moeten wij ook meedogenloos de strijd aanbinden tegen de neiging tot verpersoonlijking van verantwoordelijkheden, tot versplintering van besluitvormingsinstanties. Dit betekent absoluut niet dat wij onmiddellijk het onderste uit de kan willen. Ik heb consequente, krachtige maar ook realistische taal gesproken en etappes aangegeven voor wat nu en wat in de toekomst kan worden gedaan. Verre van mij, mijnheer Moscovici, om te zeggen dat nu alles volgens de communautaire methode moet geschieden. Ik weet heel goed wat subsidiariteit is. Subsidiariteit is diep geworteld in mijn leven en ik zal deze te allen tijde respecteren. Ook toen ik de voor de toekomst noodzakelijke veranderingen noemde, onder andere voor het gebied van de GBVB waar ook u naar verwees, heb ik erbij gezegd dat daarvoor een speciaal statuut nodig is. Ik heb ook de weg aangegeven die gevolgd moet worden om dat doel in de toekomst te bereiken, en daarbij is het absoluut niet in mij opgekomen dat de bestaande voorschriften zouden kunnen worden overtreden. Ik heb echter ook concreet aangegeven welke uiterst belangrijke doelstellingen wij in de huidige situatie met de communautaire methode kunnen bereiken. Ik denk daarbij bijvoorbeeld aan de mogelijkheden tot verbetering van de acties in de Balkan. Dit is mijns inziens een gewetensprobleem. Laten wij eens kijken naar onze inzet in de Balkan, en laten wij dan ook eens kijken naar hetgeen daarbij uit de bus komt. Hoe versplinterd is ons optreden en hoe karig zijn de resultaten die wij, tenminste in de eerste fase van ons optreden, juist ten gevolge van deze versplintering boeken? Ik zou een ander voorbeeld kunnen geven: het energiebeleid. Hoezeer wenst men niet een gemeenschappelijk energiebeleid en hoe noodzakelijk is dit beleid ook? Wij hebben nu geen nationale oliemaatschappijen meer, maar een regelrechte oliemarkt en deze moet met coördinatie op heel de interne markt worden beheerd."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Presidente do Conselho, Senhores Deputados, agradeço-lhes pela gentileza com que receberam o meu discurso e agradeço também àqueles que me chamaram amavelmente a atenção por não ter feito antes este discurso. A estes digo que antes de fazer um discurso é preciso aprender, conhecer, ponderar as forças em jogo, pois o discurso político deve ser sempre realista e dependente da realidade das forças e dos objectivos que todos nós nos propomos. Fi-lo hoje porque vejo que os perigos, que se adensaram nos últimos meses sobre a Europa, criaram em nós uma vontade comum que é capaz de nos trazer frutos concretos para o futuro. Dei exemplos realistas, sérios, e tracei um caminho para o futuro; não quis voar para a utopia. Não houve uma só palavra desse tipo. Posso dizer-vos, porém, que não permitirei nunca, nunca, que, a partir de agora, se pronuncie a frase "Nem o Parlamento nem a Comissão têm legitimidade democrática", demasiadas vezes ouvida nos últimos meses. Neste aspecto, tivemos demasiada paciência, nós e os senhores deputados: os senhores, porque são os legítimos representantes do povo europeu, e nós, porque temos uma dupla legitimação, a dos povos, através de vós e da vossa confiança, e a dos Estados-Membros, através do Conselho. Este é um ponto de partida que nos dá força e legitimidade. Agradeço-lhes pela amabilidade com que me acompanharam. Permitam, todavia, que conclua com uma observação num tom mais ligeiro, que me ocorreu quando estava a ler os jornais desportivos dos últimos dias, apesar de estar consciente de que o desporto recai plenamente na subsidiariedade. Não quero, de modo nenhum, extravasar nesta matéria, mas apraz-me constatar que nos Jogos Olímpicos de Sidney, os primeiros - como me disseram - do pós e que consideramos, portanto, como integrados no espírito de Pierre de Coubertin, os quinze países da União ganharam 239 medalhas e os Estados Unidos da América 97. Se fizéssemos, além disso, uma comparação entre os doze países do euro e os da área do dólar, ressaltaria imediatamente uma maioria esmagadora. Agradecendo aos atletas pelas suas penso que se trata de um bom augúrio para todos nós! No debate de hoje associo-me ao que foi dito por todos - o Ministro Moscovici, o deputado Napolitano, os presidentes dos grupos que intervieram - sobre a importância da Carta dos Direitos Fundamentais: é algo de novo e, entre outras coisas, de inesperado. Mas não podemos deter-nos neste ponto: para além da solene proclamação política da Carta, há que tomar uma posição clara sobre a sua integração no Tratado da União. Mas temos também de perguntar: que Tratado? A Comissão, como sabem, propôs que se comece a trabalhar num tratado fundamental mais claro, em que os direitos dos cidadãos sejam mais fortes, em que as competências respectivas da União e dos Estados-Membros sejam estabelecidas com precisão, ou, mesmo com as actuais competências em muitos casos, um tratado que seja compreensível. Esse trabalho é possível, e o estudo do Instituto Universitário de Florença constitui uma óptima base para o delinear de modo eficaz. Esse trabalho - repito - não só é juridicamente possível como é politicamente necessário. Espero, pois, que o Conselho Europeu de Nice se una neste projecto e decida iniciá-lo concretamente como projecto, não como facto já concluído, após ter aprovado, naturalmente, as reformas de que precisamos neste momento. Não me quero alongar sobre essas reformas, e hoje debrucei-me, sobretudo, sobre o método: o método comunitário, o triângulo institucional, a competência recíproca. Gostaria também de salientar com muita clareza que não baixei os braços, reafirmei, com base numa análise atenta, os poderes que estão actualmente em jogo, e só quando havia propostas concretas as distingui e apresentei como propostas. Apresentei, portanto, não só o importante papel da Comissão, mas também o papel de todas as Instituições, e salientei também - e deve insistir-se nisso, pois é ainda mais importante - a necessidade de mobilizar as pessoas e as consciências. Esta orientação é seguida no documento sobre as formas de governo que preparámos e que iremos apresentar, pois este é o modo de mobilizar, conjuntamente, Instituições e consciências, e é uma tarefa de extrema importância. Teremos depois de ir para Nice, pôr em acto o programa que elaborámos. Neste contexto - repito-o -, não podemos contentar-nos com soluções minimalistas. Concordo inteiramente com o que foi dito pelo senhor Ministro Moscovici: uma Cimeira de Nice "pequena" não é aceitável. Após Nice temos, todavia, o dever de avançar resolutamente no sentido do alargamento, temos de definir o calendário, de definir os métodos de temos de definir as metas, e deveremos fazê-lo com o método comunitário, que permite a coexistência dos diversos países, dos diversos modos de sentir, mas que permite também a pertença à nossa realidade europeia única. Deveremos trabalhar na cooperação reforçada, tornada mais simples e eficaz para obter este resultado: cooperação reforçada que é a via imediata, a mais simples, para poder dar aquele passo para a ulterior integração cuja necessidade foi afirmada pelas muitas notáveis intervenções que hoje ouvi. Gostaria que se começasse por esta cooperação reforçada para dar alguns exemplos de uma nova potencialidade europeia. Se estivermos de acordo neste aspecto, precisamos de ser rigorosos na luta contra toda e qualquer tendência para a atomização das responsabilidades, para a fragmentação dos centros de decisão. Isto não significa, de modo nenhum, tudo e já. Fiz um discurso coerente, forte, mas também realista, delineando as etapas daquilo que se pode alcançar hoje e do que poderá ser atingido amanhã. Neste aspecto, Senhor Ministro Moscovici, não é minha ideia que se possa ignorar o todo comunitário. Tenho uma concepção de subsidiariedade extremamente forte e extremamente radicada na minha própria vida, e respeitá-la-ei sempre. Mesmo quando indiquei as mudanças necessárias, sempre para o futuro, mesmo aquilo que o senhor considerou aqui o discurso da PESC, precisei que isso deve ser feito com um estatuto especial e indiquei uma via futura para atingir esse objectivo, sem pensar, minimamente, que se possam violar as normas existentes. Mas referi também concretamente que, nos factos de hoje, podemos realizar objectivos extremamente importantes com a via comunitária, tal como ela existe hoje, por exemplo, com vista a uma melhor acção nos Balcãs. Penso que é um problema para as nossas consciências ver a dimensão do nosso compromisso nos Balcãs, mas o quão fragmentado é, e quão escassos foram os seus resultados, pelo menos na primeira fase, devido à nossa fragmentação. Poderíamos dar outro exemplo, o da política energética, como disse: é grande o desejo e a necessidade de uma política energética comum, sobretudo desde que deixámos de ter companhias petrolíferas nacionais, tendo antes um verdadeiro mercado, que deve, portanto, ser gerido mediante uma coordenação no âmbito do conjunto do mercado."@pt11 "Herr talman, herr rådsordförande, ärade ledamöter! Jag tackar er för den vänlighet med vilken ni mottog mitt anförande och tackar även dem som i all vänskaplighet klandrat mig för att jag inte hållit detta anförande tidigare. Till detta vill jag säga, att innan man håller ett anförande måste man lära känna, förstå, väga de olika krafter som finns, för ett politiskt anförande måste alltid vara realistiskt och alltid knutet till den verklighet som dessa krafter representerar och de mål som vi alla ställer upp. Jag höll anförandet i dag, för jag ser att de risker som har ökat under de senaste månaderna i Europa har skapat en gemensam vilja i oss som kan bära konkret frukt i framtiden. Jag har pekat på realistiska och seriösa exempel och jag har stakat ut en väg inför framtiden; däremot ville jag inte flyga iväg i utopiernas värld. Jag nämnde inga sådana ord. Men jag kan säga er att jag kommer aldrig, aldrig att tillåta att man från och med nu yttrar meningen ”Vare sig parlamentet eller kommissionen har demokratisk legitimitet”, vilket flera gånger har sagts under de senaste månaderna. Här har vi haft alltför stort tålamod, ni och vi. Ni eftersom ni är legitimt valda av det europeiska folket, vi därför att vi har en dubbel legitimitet, folkens via er och ert förtroende och medlemsstaternas via rådet. Detta är en utgångspunkt som ger oss styrka och legitimitet. Jag tackar för det tålamod med vilket ni lyssnat på mig. Låt mig emellertid avsluta med ett påpekande som är en aning lättsammare, som jag kom att tänka på när jag läste sporttidningarna häromdagen, också med tanke på att sporten till fullo hör in under subsidiariteten. Jag vill absolut inte avvika från detta, men det gläder mig att kunna konstatera att vid OS i Sydney, de första dopningsfria olympiska spelen – har det sagts mig, olympiska spel som vi med andra ord kan beskriva i De Coubertins anda – tog de femton länderna i Europeiska unionen 239 medaljer och USA 97. Om vi sedan gör en jämförelse mellan de tolv euroländerna och dollarområdet, så uppkommer en förkrossande majoritet. När vi tackar idrottsmännen och -kvinnorna för deras insatser, så är väl detta något som bådar gott för oss alla! I dagens debatt instämmer jag med samtliga talare – Moscovici, Napolitano, de gruppledare som har talat – när det gäller betydelsen av stadgan om grundläggande rättigheter: detta är något nytt och, dessutom, oväntat. Men vi kan inte stoppa här: bortom alla de högtidliga politiska proklamationerna i stadgan är det nödvändigt att ta tydlig ställning när det gäller integrationen av stadgan i unionsfördraget. Men vi måste också ställa oss frågan: i vilket fördrag? Som ni vet har kommissionen föreslagit att vi börjar arbeta på ett grundfördrag som är tydligare, där medborgarnas rättigheter är starkare, där unionens och medlemsstaternas respektive behörigheter preciseras eller, när det gäller de nuvarande behörigheterna i många fall, att fördraget blir begripligt. Detta arbete är möjligt, och den undersökning som gjorts vid universitetet i Florens utgör en god grund för att lägga upp ett sådant arbete på ett effektivt sätt. Detta arbete – jag upprepar – är inte bara juridiskt möjligt, utan politiskt nödvändigt. Jag hoppas därför att Europeiska rådet i Nice förenas kring detta projekt och beslutar att starta det som ett konkret projekt, inte som något som redan har avslutats, naturligtvis efter att ha antagit de reformer som vi behöver. När det gäller reformerna vill jag inte säga så mycket, och i dag har jag i första hand hållit mig till gemenskapsmetoden, den institutionella triangeln, den ömsesidiga behörigheten. Låt mig också tydligt slå fast att jag vare sig har ryckt på axlarna eller uppgivet slagit ut med händerna, jag har i en noggrann analys pekat på de krafter som för närvarande är aktuella, och endast när det fanns förslag har jag beskrivit dem och lagt fram dem som förslag. Jag beskrev alltså inte enbart kommissionens viktiga roll, utan samtliga institutioners roller och jag underströk också – och detta måste göras igen, för det är ännu viktigare – behovet av att mobilisera människor och deras samveten. Det finns en antydan i den riktningen i dokumentet om olika regeringsformer som vi har utarbetat och som vi kommer att lägga fram, för det är på detta vis vi kan mobilisera både institutioner och samveten, och det är en extremt viktig uppgift. Snart går vi till Nice för att tillämpa det program som vi har gjort upp. När det gäller detta – jag upprepar – kan vi inte nöja oss med minimalistiska lösningar. Jag instämmer helt i det som Moscovici sade: ett litet Nice är inte godtagbart. Efter Nice har vi däremot en skyldighet att gå beslutsamt vidare mot utvidgningen, bestämma tidsplanerna, bestämma metoderna för bestämma målen, och vi måste göra det inom gemenskapens ram, en metod som tillåter att olika länder, olika uppfattningar existerar sida vid sida, men som samtidigt tillåter att vi håller fast vid den enhetliga europeiska visionen. Vi måste arbeta vidare med det förstärkta samarbetet som blivit smidigare och effektivare för att uppnå detta resultat: förstärkt samarbete som är den omedelbara vägen, den enklaste vägen för att kunna ta steget mot en fördjupad integration, vars nödvändighet har bekräftats av de många auktoritativa inlägg som jag har hört i dag. Jag skulle önska att vi inledde detta förstärkta samarbete för att ge ett par exempel på de nya europeiska möjligheterna. Om vi är överens om detta så måste vi vara noggranna när vi bekämpar alla tendenser till atomisering av ansvaret, till fragmentering av beslutscentra. Detta innebär verkligen inte att vi kräver allt, och genast. Mitt anförande var konsekvent och starkt, men även realistiskt. Jag pekade på de delmål vi kan uppnå i dag och dem vi kan uppnå i morgon. Detta, minister Moscovici, innebär inte på något sätt att jag anser att allt skall avgöras på gemenskapsnivå. Jag har en mycket tydlig uppfattning om subsidiariteten, en uppfattning som har sina rötter i mitt eget liv, och jag respekterar den ständigt. Även när jag pekade på de ändringar som blir nödvändiga, som alltid i framtiden, även det som av er jämställs med diskussionen om GUSP, har jag sagt att detta måste göras i särskilda föreskrifter och jag har pekat ut en framtida väg för att uppnå det målet, utan att ens ett ögonblick föreställa mig att man skulle kunna kränka de regler som gäller för närvarande. Men jag pekade också tydligt på att när det gäller dagens frågor kan vi förverkliga extremt viktiga mål inom gemenskapens ram, de mål som vi har i dag, till exempel en bättre insats på Balkan. Det är ett problem för våra samveten att se engagemanget på Balkan och hur fragmenterat det är och hur blygsamma resultat vi har uppnått under åtminstone första fasen i detta engagemang på grund av vår fragmentering. Vi skulle kunna ta ett annat exempel, energipolitiken, som sagt: här finns en stor önskan och ett stort behov av en gemensam energipolitik, framför allt när vi inte längre har nationella oljebolag, utan en verklig marknad som följaktligen måste hanteras genom en samordning inom ramen för den inre marknaden."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements vifs et prolongés)"6 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Kraftigt og vedvarende bifald)"1 "(Langdurig en levendig applaus)"2 "(Lebhafter, anhaltender Beifall)"7 "(Livliga och ihållande applåder)"13 "(Loud, sustained applause)"10,3 "(Suosionosoituksia)"5 "(Vivi e prolungati applausi)"9 "(Vivos e prolongados aplausos)"11 "(Vivos y prolongados aplausos)"12 "(Voimakkaita ja jatkuvia suosionosoituksia)"5 "(Ζωηρά και παρατεταμένα χειροκροτήματα)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Commissione"9 "Prodi,"8,12,9 "benchmarking"2,8,12,11,9,9 "benchmarking,"13 "doping"11 "fait accompli"7 "nooit"2 "performance,"9 "performances"11 "post-doping"2,9 "Επιτροπή."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph