Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-10-03-Speech-2-054"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-10-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Biarritzissa 13. ja 14. lokakuuta 2000 pidettävän ylimääräisen Eurooppa-neuvoston valmistelu (HVK)/Perusoikeuskirja4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20001003.2.2-054"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-10-03-Speech-2-0554
lpv:speaker	lp:Moscovici4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, nous venons d'avoir un débat à la fois riche et intéressant. Je veux saluer, à mon tour, l'intervention forte et substantielle du président Prodi. Je note bien entendu - et c'est un point de très grande satisfaction - que le Parlement européen, dans sa quasi-unanimité, est satisfait de la Charte. Ce n'est pas étonnant parce qu'il y a contribué, parce qu'elle correspond aussi à certaines de ses valeurs. Cela donne une grande force à ce texte, et au Conseil européen pour le promouvoir. J'ai bien noté vos appels et encouragements à aller plus loin, à profiter de l'élan créé pour le porter jusqu'à Nice et au-delà de Nice. C'est dans ce contexte que je vais essayer de répondre brièvement à vos interventions. M. Wurtz regrette qu'on ne tienne pas plus compte des citoyens, qu'on ne cherche pas les moyens de les consulter plus largement. Je crois, pour ma part, que c'est précisément pour cette raison que la méthode de la convention est bonne et qu'elle doit être réutilisée fortement à l'avenir. Les rapporteurs ont souligné la qualité de la discussion et aussi le besoin d'aller plus loin. Bien sûr, je ne peux que les rejoindre. J'en viens aux réponses à M. Méndez de Vigo. Je ne suis pas démocrate chrétien, donc je ne crois pas aux miracles. Mais je veux saluer le Parlement européen tel qu'il est, parce qu'il a contribué fortement à ce travail. Ce n'est pas un miracle, c'est le fruit d'un travail. Faut-il proclamer et attendre, au risque que ce texte ne soit pas accepté partout comme juridiquement contraignant ? Il me demande qui refuse. Je ne suis pas là, encore une fois, pour dénoncer. Le président du Conseil n'est pas là pour rechercher des boucs émissaires, mais au contraire pour rechercher des consensus et des compromis. Donc, j'ai envie de lui dire : attendons peut-être que le Conseil en ait discuté et nous verrons si nous pouvons aller plus loin, plus vite, avec cette Charte. C'est dans le même esprit que je réponds à Pervenche Berès. Elle a souhaité que le texte de la Charte ne puisse pas être touché d'une virgule et que ce soit la convention qui soit amenée à trancher en dernier ressort. J'aurai une nuance par rapport à elle, parce que la convention n'est pas une institution qui se place au-dessus des autres. Mais je souhaite effectivement qu'à Biarritz on conserve le paquet avec son nœud, car sinon je crains fort qu'on ouvre des débats qui soient dangereux. Elle a aussi fait une suggestion extrêmement intéressante concernant le lien entre la Charte et la discussion sur un éventuel article 7. J'y suis favorable et je proposerai que nous examinions cette idée d'une référence à la Charte, par exemple à l'article 6, ce qui, je pense, serait une suggestion qui nous permettrait d'avancer sans aller jusqu'à l'intégration, et d'avoir une référence forte. Encore faudra-t-il, je le dis aux parlementaires membres de la Convention, convaincre les membres du Conseil européen de cela et ce ne sera pas une évidence. Je ne veux pas répondre en détail aux interventions des orateurs. D'ailleurs, je n'en ai pas le temps. Je veux simplement souligner que nous avons le souci de mieux tenir compte des attentes des associations. On peut en effet souhaiter plus et mieux, mais je crois très honnêtement que c'est un bon début. La satisfaction qui s'est manifestée sur ces bancs par rapport au projet de Charte témoigne avec force qu'il y a eu transparence, ouverture, que la méthode est porteuse et que nous sommes aussi allés à la rencontre des aspirations des citoyens qui se manifestent à travers cela. Mme Margie Sudre s'est fait l'écho de l'inquiétude de nos concitoyens devant les difficultés économiques et sociales, entraînant la naissance d'un scepticisme européen. Ce n'est pas le sujet aujourd'hui, mais je ne peux m'empêcher de lui rappeler que, c'est vrai, la présidence française a des missions institutionnelles fortes, mais qu'en même temps elle a des priorités citoyennes fortes. Je ne voudrais pas que ces priorités citoyennes disparaissent derrière les priorités institutionnelles. Je mentionnerai, par exemple, l'agenda social qui est pour nous une priorité, ou encore la mise en place de ce que je n'appellerais pas un gouvernement économique, mais une gouvernance économique, pour faire face à ces difficultés. Je conclus en disant que la présidence française - qu'on n'en doute pas - entend accorder au Parlement européen toute l'attention qu'il mérite, que je viendrai rendre compte de Biarritz le 24 octobre, ici même. J'ajoute que nous voulons travailler en pleine transparence, comme vous le souhaitez, et poursuivre les échanges réguliers que nous avons avec vous depuis juillet. Cela me semble indispensable si nous voulons que Biarritz soit un Conseil européen réussi, c'est-à-dire qu'il prépare dans de bonnes conditions un succès à Nice, car c'est du succès à Nice que dépendra la tournure et aussi le succès de l'après-Nice. C'est pourquoi je vous invite malgré tout à ne pas vous projeter trop tôt dans cet avenir, car cet avenir se construit pas à pas et pierre à pierre. M. Prodi, président de la Commission, a fait un plaidoyer pour la préservation du modèle communautaire, qui a recueilli un très fort assentiment sur tous ces bancs et je veux, à mon tour, saluer ce discours qui restera, sans nul doute, un discours important. Je suis en accord avec lui sur la nécessité de préserver l'équilibre institutionnel en rehaussant politiquement à la fois la Commission et le Conseil. Je suis en accord avec lui sur le rôle central que doit conserver à l'avenir la Commission comme garante de l'intérêt général communautaire. Je suis en accord avec sa mise en garde contre le retour, qui tente certains, aux méthodes intergouvernementales. Mais, sans vouloir ouvrir ici un dialogue avec lui sur un sujet qui méritera qu'on y revienne, je veux aussi lui faire part de quelques réactions du Conseil. Nous devons faire attention au tout communautaire. L'originalité du système institutionnel européen, c'est précisément le partage des compétences, sur des modalités parfois subtiles, mais qui, je le crois, ont fait leurs preuves. Ne vaut-il pas mieux clarifier les compétences de chaque niveau décisionnel plutôt que de vouloir s'engager dans une répartition juridique selon un modèle fédéral classique. Ne serions-nous pas là plus proches du modèle voulu par les pères fondateurs ? Deuxième observation. Il y a des domaines dans lesquels la souveraineté des États membres ne saurait être remise en cause sans trancher avec l'esprit de la construction européenne. Mais là-dessus je voudrais marquer sinon un désaccord, du moins des nuances sur deux points. Le premier point concerne la politique étrangère et de sécurité commune, la suggestion qui a été faite d'intégrer le représentant pour la PESC dans la Commission. Vous savez qu'il s'agit là d'un choix délibéré qui a été fait à Amsterdam, de bien distinguer les deux fonctions. Le haut représentant, contrairement à la Commission, ne s'exprime pas en toute indépendance, mais il a pour mission de coordonner les politiques étrangères et de sécurité commune qui sont de la compétence des États membres et là nous devons laisser peut-être une large place à l'intergouvernemental. La PESC, pour des raisons qui tiennent autant à l'histoire qu'à la nature de la matière, devra sans doute relever encore longtemps d'une coordination entre États membres. Peut-être un jour, aurons-nous à supprimer cette fonction, mais je crois que ce jour n'est pas arrivé. L'heure est, au contraire, à la consolidation de cette fonction. Ma deuxième nuance touche à l'euro. Les fluctuations récentes de cette monnaie ont fait sentir le besoin d'une gouvernance, d'une gestion, plus politique. Pour autant, les solutions ne doivent pas, je crois, éviter la forte coordination intergouvernementale, la coopération des politiques économiques. Il faut, selon moi, raisonnant en terme de gouvernance, que le gouvernail soit tenu solidement à la fois par le Conseil et par la Commission, et non pas, là encore, donner un coup de barre vers le tout communautaire. C'est pourquoi je crois qu'il est très important que le président de l'euro-groupe - que nous avons voulu créer - conserve tout son rôle en la matière. Nous sommes beaucoup à vouloir une fédération d'États nations. Cela veut dire aussi que chacun doit trouver sa juste place, ces quelques éléments étant faits pour enrichir la discussion, car je crois que nous avons effectivement assisté à un discours tout à fait important. Monsieur le Président Napolitano, j'ai été content d'entendre que nous sommes d'accord sur le fait qu'il ne faut pas aller trop vite, ne pas risquer de mettre la Charte en danger. Vous suggérez que la Charte soit le point de départ d'une future constitution, pourquoi pas. Mais il faudra être d'accord sur ce que nous mettons dans cette constitution. Je tiens à rassurer M. Poettering sur ma capacité à mâcher du chewing-gum tout en l'écoutant avec attention. Il a eu raison de souligner le chemin parcouru depuis la chute du mur et la réunification allemande, il y a dix ans. J'espère maintenant que la démocratie est en marche en Serbie. Il a souhaité que la présidence trace à Nice le chemin pour l'avenir. Bien sûr, la présidence sait que les choses ne s'arrêteront pas à Nice, qu'il faut penser à l'avenir et passer le témoin. Encore une fois, ne prenons pas prétexte de débats futurs pour ne pas prendre - ce n'est pas votre idée - les décisions qui s'imposent aujourd'hui dès la CIG, et c'est bien sûr l'objectif de Biarritz que d'y contribuer, que de les préparer. M. Enrique Barón Crespo, sur la Charte, a souligné qu'il s'agissait d'un beau texte dont on peut être fier. Alors, pourquoi veut-il la mettre sous verre. Je crois que nous ne devons pas oublier, tout simplement, que certains États membres - je ne suis pas là pour les dénoncer - ont dû déjà surmonter de très fortes résistances et réticences pour accepter ce texte, d'où, sinon ma prudence, du moins ma patience qui, je crois, est nécessaire. Sur la CIG, je ne partage pas exactement son point de vue. Je ne crois pas que nous sommes dans un moment de blocage, mais au contraire dans un moment où des frémissements se font jour. J'espère d'ailleurs qu'ils seront plus forts que ceux-là à Biarritz. Quant à l'avenir, il faudra peut-être effectivement revoir la méthode, peut-être celle d'une convention plutôt qu'une CIG, même si cela ne doit peut-être pas devenir un système. M. Lannoye s'est félicité de la position que j'ai prise sur une éventuelle constitutionnalisation. Je ne sais pas si, comme l'a dit une oratrice, je suis représentatif de mon institution, mais je voudrais dire que c'est un point de vue personnel. Il n'y a pas, aujourd'hui, de souhait majoritaire, à mon sens, chez les États membres pour y travailler dans l'immédiat. Nous avons observé à Évian au contraire d'assez fortes résistances."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, det har været en både lødig og interessant debat. Jeg vil gerne tilslutte mig de lovord, der allerede har lydt om kommissionsformandens indlæg, som var både fyndigt og vægtigt. Jeg konstaterer selvsagt med stor tilfredshed, at næsten alle Europa-Parlamentets medlemmer udtrykker tilfredshed med chartret. Europa-Parlamentet har da også bidraget til det foreliggende resultat, som falder i tråd med en række af Europa-Parlamentets værdier. Dette styrker resultatet og det styrker Det Europæiske Råd, som skal forsvare dette. Jeg har naturligvis også noteret mig, at Europa-Parlamentet opfordrer og opmuntrer Rådet til at gå endnu videre, til at udnytte den aktuelle begejstring og videreføre udviklingen i Nice og efter Nice. Jeg vil på denne baggrund forsøge kort at kommentere de indlæg, vi har hørt i dagens debat. Hr. Wurtz beklager, at der ikke i videre udstrækning tages hensyn til borgerne, at der ikke søges nye veje for en bredere høring af borgerne. Efter min mening udmærker forsamlingen til udarbejdelse af chartret sig netop i denne henseende, og denne metode bør derfor afgjort også finde anvendelse fremover. Ordførerne har fremhævet, at debatten har været lødig, og de har fremhævet, at der er behov for at fortsætte den udvikling, der er sat i gang. Jeg tilslutter mig fuldt ud deres udsagn. Hr. Méndez de Vigo, jeg tilhører ikke de kristelige demokrater. Jeg tror ikke på mirakler. Jeg vil imidlertid gerne takke Europa-Parlamentet for en stor indsats i forbindelse med udarbejdelsen af dette charter. Det er ikke et mirakel. Det er resultatet af en arbejdsindsats. Skal vi blot proklamere chartret, og derpå forholde os afventende med risiko for, at teksten ikke af alle accepteres som juridisk bindende? Jeg bliver spurgt, hvem det er, der modsætter sig den videre udvikling. Endnu en gang må jeg sige, at jeg ikke skal gå i detaljer desangående. Formanden for Rådet skal ikke udpege syndebukke, men tværtimod være konsensus- og kompromissøgende. Jeg har derfor lyst til at sige til taleren: Lad os vente, til Rådet har drøftet spørgsmålet, og lad os derpå se, om vi kan gå videre, og om vi kan gå hurtigere frem, når det gælder det foreliggende charter. Mit svar til Pervenche Berès ligger i forlængelse heraf. Taleren ønsker, at chartret lades uændret i mindste detalje, og at det i sidste instans er forsamlingen til udarbejdelse af chartret, som tager stilling til den endelige ordlyd. Jeg må nuancere denne holdning en smule og påpege, at forsamlingen ikke er en institution, som er hævet over de øvrige. Når dette er sagt, skal det tilføjes, at jeg rent faktisk helst ser, at chartret i Biarritz lades forseglet, idet jeg ellers frygter, at vi sætter en farlig debat i gang. Taleren stillede også et særdeles interessant forslag vedrørende forbindelsen mellem chartret og drøftelserne om en eventuel ændring af artikel 7. Jeg ser meget positivt på forslaget og vil foreslå, at vi undersøger mulighederne for at henvise til chartret eksempelvis i artikel 6. Forslaget vil efter min opfattelse bringe os et skridt videre, uden at chartret ligefrem indarbejdes i traktaterne. Det forudsætter imidlertid - dette være sagt til Europa-Parlamentets medlemmer i forsamlingen - at vi kan overbevise Det Europæiske Råds medlemmer om det hensigtsmæssige heri, hvilket ikke er nogen selvfølge. Jeg skal ikke i detaljer besvare de enkelte taleres indlæg i debatten. Det tillader tiden i øvrigt heller ikke. Lad mig blot understrege, at vi bestræber os for i videre omfang at tage hensyn til organisationernes forventninger. Man kan naturligvis ønske sig, at der bliver gjort mere, og at det bliver gjort bedre. Jeg mener imidlertid, der er gjort en god begyndelse. Den udbredte tilfredshed blandt Europa-Parlamentets medlemmer med det foreliggende udkast til charter vidner klart om, at udarbejdelsen har været præget af gennemsigtighed og åbenhed, at metoden er løfterig, og at vi også har imødekommet borgernes ønsker i så henseende. Fru Margie Sudre viderebragte et budskab om borgernes bekymring foranlediget af de økonomiske og sociale problemer. Denne bekymring danner grobund for en EU-skeptisk holdning. Om end dette spørgsmål ligger uden for emnet for dagens debat, må jeg erindre om, at det franske formandskab ganske rigtigt er optaget af store institutionelle opgaver. Men samtidig prioriterer formandskabet hensynet til borgerne højt. Jeg ønsker afgjort ikke, at disse hensyn overskygges af de institutionelle spørgsmål. Lad mig eksempelvis nævne den sociale agenda, som vi prioriterer højt. Eller lad mig nævne tankerne om, hvad jeg betegner som en økonomisk ledelse, ikke en økonomisk regering, som skulle oprettes for at imødegå de omhandlede problemer. Lad mig afslutningsvis anføre, at det franske formandskab naturligvis vil vise Europa-Parlamentet behørig opmærksomhed. Jeg kommer således den 24. november og giver en redegørelse om mødet i Biarritz. Jeg vil tilføje, at vi som Europa-Parlamentet ønsker fuld gennemsigtighed i arbejdet. De regelmæssige møder, som giver mulighed for at udveksle synspunkter, og som startede i juli måned, vil således fortsætte. En sådan udveksling af synspunkter er efter min opfattelse forudsætningen for, at Det Europæiske Råds møde i Biarritz bliver vellykket, hvilket igen skal danne grundlag for et vellykket møde i Nice. Udfaldet af mødet i Nice er bestemmende for den videre udvikling og for gode resultater også efter Nice. Jeg opfordrer derfor Europa-Parlamentets medlemmer til trods alt ikke at ville foregribe den fremtidige udvikling. Fremtiden bygges skridt for skridt, sten for sten. Kommissionens formand, Romano Prodi, talte varmt for en bevarelse af den overstatslige model og høstede i den anledning bifald fra alle sider. Jeg tilslutter mig denne hyldest. Kommissionsformandens indlæg vil afgjort blive stående som et vægtigt bidrag til debatten. Jeg er enig med kommissionsformanden i, at der er behov for at sikre den institutionelle ligevægt ved politisk at styrke såvel Kommissionen som Rådet. Jeg er enig med kommissionsformanden i, at Kommissionen også i fremtiden bør spille en central rolle som garant for Fællesskabets interesser. Jeg må som kommissionsformanden advare mod tendenser i retning af en tilbagevenden til det mellemstatslige samarbejde. Uden at jeg i øvrigt skal gå ind i en dialog med kommissionsformanden om dette emne, som bør tages op ved en senere lejlighed, vil jeg tillade mig at fremføre nogle af Rådets holdninger hertil. Vi bør være forsigtige med at anlægge en ensidigt overstatslig synsvinkel. Et særkende ved EU's institutionelle system er netop kompetencefordelingen. Vilkårene herfor er ofte subtile, men har efter min opfattelse stået deres prøve. Ville det ikke være at foretrække, at vi præciserer de enkelte beslutningsniveauers kompetence frem for at foretage en juridisk fordeling efter klassisk føderalistisk model? Ville førstnævnte løsning ikke i højere grad falde i tråd med den model, der i sin tid var målet ved undertegnelsen af Rom-traktaten? Min næste bemærkning lyder som følger: Der er områder, hvor der næppe kan sættes spørgsmålstegn ved medlemsstaternes suverænitet, uden at dette indebærer et brud med selve hovedtanken bag den europæiske integration. Jeg er ikke direkte uenig med kommissionsformanden i dette anliggende, men vil dog gerne nuancere holdningen i to henseender. Det første punkt er den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik og forslaget om, at den højtstående repræsentant for den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik skulle indlemmes i Kommissionen. I forbindelse med vedtagelsen af Amsterdam-traktaten valgte man som bekendt klart at adskille de to funktioner, idet den højtstående repræsentant i modsætning til Kommissionen ikke udtaler sig som en uafhængig instans. Den højtstående repræsentant har til opgave at koordinere de fælles udenrigs- og sikkerhedspolitikker, men disse politikker henhører i øvrigt under medlemsstaternes kompetence, og vi bør måske nok på dette område fortsat give vide rammer for det mellemstatslige samarbejde. Den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik bør utvivlsomt i lang tid fremover - af årsager, som både skal søges i historien og i selve områdets art - fortsat være et anliggende, som gøres til genstand for koordinering medlemsstaterne imellem. Det er muligt, vi en dag kan ophæve denne funktion, men den dag er efter min mening ikke inde. Tværtimod. Der er behov for at styrke omhandlede funktion. Også på et andet punkt vil jeg gerne tilføje enkelte nuancer. Det gælder euroen. Den seneste tids kursudsving har gjort det klart, at der er behov for en stærkere politisk styring eller ledelse. Løsningen bør imidlertid efter min opfattelse ikke tilsidesætte en stærk mellemstatslig koordinering og samarbejde mellem de økonomiske politikker. Efter min mening bør såvel Rådet som Kommissionen have et fast tag i roret og ikke overlade roret til en rent overstatslig styring. Jeg finder det derfor også afgørende, at formanden for den eurogruppe, vi har foreslået oprettet, fuldt ud bevarer sine formandsbeføjelser. Vi er mange, som gerne ser en føderation af nationalstater. Det betyder også, at den enkelte stat skal finde sin plads i en sådan føderation. Jeg fremsætter som nævnt disse bemærkninger for at tilføje debatten yderligere nuancer. Jeg er ganske enig i, at kommissionsformanden leverede et særdeles væsentligt indlæg. Hr. Napolitano, jeg konstaterede med tilfredshed, at vi er enige om, at vi ikke bør gå for hastigt frem med risiko for at bringe vedtagelsen af chartret i fare. De foreslår, at chartret kan danne udgangspunkt for en fremtidig forfatning. Det vil jeg bestemt ikke afvise. Men først må der opnås enighed om indholdet i sådan forfatning. Jeg forsikrer, hr. Poettering, at jeg udmærket kan tygge tyggegummi samtidig med, at jeg opmærksomt følger debatten. Taleren fremhævede med rette, at der er sket en bemærkelsesværdig udvikling siden murens fald og den tyske genforening for ti år siden. Jeg håber, der nu er en demokratisk udvikling undervejs i Serbien. Taleren udtrykte ønske om, at formandskabet i Nice viser vejen for den fremtidige udvikling. Formandskabet er naturligvis klar over at udviklingen fortsætter også efter Nice, at det er nødvendigt at tænke fremadrettet og give stafetten videre. Men igen må jeg sige: Lad os nu ikke med fremtidige drøftelser som påskud undlade at træffe de afgørelser, der er nødvendige her og nu - det er heller ikke Deres hensigt, det ved jeg. Der er behov for at træffe en række afgørelser i forbindelse med regeringskonferencen, og mødet i Biarritz skal bidrage til, at dette sker. I Biarritz skal vejen banes for disse afgørelser. Hr. Enrique Barón Crespo understregede vedrørende chartret, at der er tale om en flot tekst, som man må være stolt af. Men hvorfor så blot sætte den i glas og ramme? Vi skal efter min mening huske, at visse medlemsstater - uden at jeg skal give detaljer desangående - har skullet overvinde betydelig modstand og mange forbehold for at acceptere den foreliggende tekst. Derfor er jeg om ikke forsigtig så i alt fald tålmodig. Og jeg tror, det er påkrævet. Hvad angår regeringskonferencen deler jeg ikke fuldt ud talerens synspunkt. Vi befinder os efter min opfattelse ikke i en fastlåst situation, men tværtimod begynder der at vise sig en vis spiren og vækst, som jeg da håber vil tage fart i Biarritz. Jeg vil ikke afvise, at der kan være behov for at finde nye metoder fremover, eventuelt en forsamling snarere end en regeringskonference, om end det måske ikke bør udvikle sig til systematiseret anvendelse af en sådan model. Hr. Lannoye glæder sig over min stillingtagen vedrørende en eventuel konstitutionalisering. Jeg ved ikke, om min holdning som anført af en af talerne er repræsentativ for Rådet. Men det er min personlige holdning. Jeg fornemmer ikke, at et flertal af medlemsstaterne på nuværende tidspunkt ønsker, at der arbejdes i den retning. Tværtimod konstaterede vi i Evian en ret udbredt modstand mod en sådan udvikling."@da1 ". Herr Präsident, wir hatten soeben eine vielseitige und interessante Aussprache. Ich möchte meinerseits auch den klaren und substanziellen Redebeitrag von Präsident Prodi begrüßen. Ich nehme selbstverständlich zur Kenntnis – und dies ist Grund zu außerordentlicher Zufriedenheit –, dass das Europäische Parlament fast einhellig mit der Charta einverstanden ist. Dies ist nicht erstaunlich, da es selbst daran mitgewirkt hat und da sie auch bestimmten seiner Wertvorstellungen entspricht. Dies verleiht diesem Text großes Gewicht und stärkt den Europäischen Rat, ihn zu verabschieden. Ich habe Ihre Appelle und Ermutigungen, noch weiter zu gehen, den entstandenen Schwung zu nutzen und ihn bis Nizza und darüber hinaus weiterzuführen, sehr wohl vernommen. Vor diesem Hintergrund will ich versuchen, kurz auf Ihre Ausführungen zu antworten. Herr Wurtz bedauert, dass die Meinung der Bürger nicht stärker berücksichtigt wird, dass nicht versucht wird, sie umfassender zu konsultieren. Ich persönlich glaube, dass gerade deshalb die Methode des Konvents so zweckdienlich ist und dass sie daher in Zukunft öfter zur Anwendung kommen sollte. Die Berichterstatter haben das Niveau der Diskussion hervorgehoben und auch die Notwendigkeit, noch weiter zu gehen. Ich kann ihnen selbstverständlich nur zustimmen. Nun zu den Antworten auf die Ausführungen von Herrn Méndez de Vigo. Ich bin kein Christdemokrat und glaube daher nicht an Wunder. Doch ich möchte dem Europäischen Parlament, so wie es gegenwärtig beschaffen ist, für seinen großen Beitrag zu diesen Arbeiten danken. Dies ist kein Wunder, sondern das Ergebnis von konsequenten Bemühungen. Soll proklamiert oder gewartet werden, auf die Gefahr hin, dass der Text nicht von allen Seiten als rechtlich verbindlich akzeptiert wird? Er fragt mich, wer eine ablehnende Haltung einnimmt. Ich möchte nochmals betonen, es ist nicht meine Aufgabe, irgend jemanden an den Pranger zu stellen. Es ist nicht Aufgabe des Ratspräsidenten, nach Sündenböcken, sondern im Gegenteil nach Konsens- und Kompromisslösungen zu suchen. Ich bin daher geneigt, ihm zu antworten: Wir sollten abwarten, bis der Rat darüber diskutiert hat, und dann werden wir sehen, ob wir mit dieser Charta weiter und schneller vorankommen können. Im gleichen Sinn möchte ich Pervenche Berès antworten. Sie hat zum Ausdruck gebracht, dass am Text der Charta auch nicht ein Komma geändert werden und diese in letzter Konsequenz ausschlaggebend sein soll. Ich unterscheide mich nur in einer Nuance von ihr, denn der Konvent ist keine Institution, die über den anderen steht. Doch auch ich wünsche, dass das Paket in Biarritz nicht aufgeschnürt wird, denn anderenfalls besteht das große Risiko, dass es zu gefährlichen Diskussionen kommt. Sie hat weiterhin einen äußerst interessanten Vorschlag hinsichtlich der Verbindung der Charta und der eventuellen Debatte über Artikel 7 gemacht. Dies befürworte ich und würde vorschlagen, dass wir diese Idee einer Bezugnahme auf die Charta z. B. in Artikel 6 prüfen, was uns meiner Meinung nach ermöglichen würde, weiter voranzukommen, ohne bis zur Einbeziehung in die Verträge zu gehen, und über einen eindeutigen Bezug zu verfügen. Doch dazu – und dies richtet sich insbesondere an die Abgeordneten, die Mitglieder des Konvents sind –, müssen erst einmal die Mitglieder des Europäischen Rates überzeugt werden, was nicht einfach sein dürfte. Ich will nicht in allen Einzelheiten auf die Ausführungen der Redner antworten – dazu hätte ich auch gar keine Zeit –, sondern lediglich hervorheben, dass wir bestrebt sind, die Erwartungen der Verbände stärker zu berücksichtigen. Man kann sich in der Tat ein umfassenderes und besseres Ergebnis wünschen, doch bin ich offengestanden der Meinung, dass wir einen guten Anfang gemacht haben. Die Zufriedenheit, die in diesem Haus mit dem Entwurf der Charta geäußert wurde, zeigt nachdrücklich, dass es Transparenz und Offenheit gegeben hat, dass die Methode erfolgversprechend ist und wir auch die Erwartungen der Bürger berücksichtigt haben, die darin zum Ausdruck kommen. Frau Margie Sudre ist auf die Besorgtheit unserer Mitbürger über die wirtschaftlichen und sozialen Schwierigkeiten eingegangen, die zur Entstehung von Euroskeptizismus führen. Dies ist zwar nicht das heutige Thema, doch ich komme nicht umhin, ihr zu antworten, dass die französische Präsidentschaft sicherlich umfangreiche institutionelle Aufgaben hat, aber gleichzeitig auch starke Prioritäten im Bereich der Bürgerrechte, die aus meiner Sicht nicht hinter den institutionellen zurückstehen dürfen. Als Beispiel möchte ich die Sozialagenda anführen, die für uns Vorrang hat, oder auch die Einführung nicht einer Wirtschaftsregierung, sondern einer wirtschaftspolitischen Steuerung, um diesen Schwierigkeiten entgegenzuwirken. Zusammenfassend möchte ich sagen, dass die französische Präsidentschaft – daran besteht kein Zweifel – dem Europäischen Parlament die gebührende Aufmerksamkeit entgegenbringen wird und dass ich am 24. Oktober an dieser Stelle über Biarritz berichten werde. Hinzufügen möchte ich, dass wir entsprechend Ihrem Wunsch in aller Transparenz arbeiten und den im Juli begonnen regelmäßigen Meinungsaustausch mit Ihnen fortsetzen wollen. Dies erscheint mir unabdingbar, wenn Biarritz zu einem erfolgreichen Europäischen Rat werden soll, d. h. der die erforderlichen Grundlagen für das Gelingen von Nizza legt, denn von dem Erfolg in Nizza hängen die Wende und auch der Erfolg der auf Nizza folgenden Etappe ab. Unabhängig davon möchte ich Sie jedoch bitten, diese Zukunft nicht schon für Morgen zu erwarten, denn sie wird schrittweise, Stein für Stein, errichtet. Kommissionspräsident Prodi hat sich für die Aufrechterhaltung des Gemeinschaftsmodells ausgesprochen, was von allen Seiten sehr positiv aufgenommen wurde, und ich möchte daher meinerseits diese Rede begrüßen, die zweifellos eine bedeutende Rede bleiben wird. Ich gehe mit ihm konform, dass es notwendig ist, das institutionelle Gleichgewicht durch eine politische Aufwertung sowohl der Kommission als auch des Rates aufrechtzuerhalten. Ich teile seine Auffassung, was die zentrale Rolle betrifft, die die Kommission auch künftig spielen muss, um das gemeinschaftliche Allgemeininteresse zu wahren. Ich bin einverstanden mit seiner Warnung vor einer für manche verlockend erscheinenden Rückkehr zu den Methoden der Regierungszusammenarbeit. Doch ohne hier einen Dialog mit ihm über ein Thema, das noch nähere Erörterung verdient, eröffnen zu wollen, möchte ich ihm auch einige Reaktionen des Rates mitteilen. Wir müssen uns davor hüten, alles vergemeinschaften zu wollen. Die Besonderheit des europäischen institutionellen Systems besteht doch gerade in der Aufteilung der Kompetenzen nach zuweilen ausgeklügelten Modalitäten, die sich jedoch meiner Meinung nach bewährt haben. Wäre es nicht angebrachter, die Kompetenzen jeder Entscheidungsebene genauer abzugrenzen, als den Weg einer juristischen Verteilung nach einem klassischen föderalen Modell gehen zu wollen? Würden wir damit nicht dem Modell näherkommen, das von den Gründungsvätern angestrebt wurde? Die zweite Anmerkung. Es gibt Bereiche, in denen die Souveränität der Mitgliedstaaten nicht angetastet werden kann, ohne mit dem Geiste des europäischen Einigungswerks in Widerspruch zu geraten. In dieser Hinsicht möchte ich zwar keinen Dissens, jedoch eine Nuancierung in zwei Punkten zum Ausdruck bringen. Der erste Punkt betrifft die Gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik und speziell die Anregung, den GASP-Vertreter in die Kommission einzubinden. Wie Sie wissen, hat man sich in Amsterdam bewusst dafür entschieden, diese beiden Funktionen deutlich voneinander zu trennen. Der Hohe Vertreter äußert sich – im Gegensatz zur Kommission – nicht völlig unabhängig, sondern seine Aufgabe besteht in der Koordinierung der Außen- und Sicherheitspolitiken, die in die Zuständigkeit der Mitgliedstaaten fallen, und hier müssen wir der Regierungszusammenarbeit sicherlich einen größeren Platz einräumen. Aus Gründen, die ebenso in der Geschichte wie in der Natur dieser Materie wurzeln, muss die GASP sicherlich noch lange einer Koordinierung zwischen den Mitgliedstaaten unterliegen. Vielleicht stellt sich eines Tages die Frage nach der Abschaffung dieser Funktion, doch glaube ich, dass dieser Tag noch nicht gekommen ist. Es ist vielmehr an der Zeit, diese Funktion zu konsolidieren. Meine zweite Nuancierung betrifft den Euro. An den jüngsten Kursschwankungen dieser Währung zeigt sich die Notwendigkeit einer mehr politischen Führung bzw. Steuerung. Bei den Lösungen darf deshalb aber nach meiner Auffassung nicht die starke zwischenstaatliche Koordinierung, die wirtschaftspolitische Kooperation, außer Acht gelassen werden. Hier muss man sich meiner Meinung nach von dem Begriff Steuerung leiten lassen, d. h. das Steuer muss sowohl vom Rat als auch von der Kommission fest auf Kurs gehalten werden, und man darf auch hier nicht der Tendenz nachgeben, alles vergemeinschaften zu wollen. Daher ist es meiner Auffassung nach sehr wichtig, dass der Vorsitzende der Eurogruppe, die wir schaffen wollen, seine Rolle in diesem Bereich voll wahrnimmt. Viele von uns streben eine Föderation von Nationalstaaten an. Dies impliziert auch, dass jeder seinen richtigen Platz findet. Dies waren einige Anmerkungen zur Bereicherung der Diskussion, denn ich glaube, es handelt sich in der Tat um eine bedeutsame Rede, die wir vorhin gehört haben. Herr Napolitano, ich habe mit Befriedigung vernommen, dass zwischen uns Einigkeit darüber herrscht, nicht zu schnell vorgehen zu wollen, um die Charta nicht zu gefährden. Sie regen an, dass die Charta der Ausgangspunkt für eine künftige Verfassung sein könnte, warum nicht. Allerdings müsste Einigung darüber bestehen, was der Inhalt dieser Verfassung sein soll. Ich möchte Herrn Poettering hinsichtlich meiner Fähigkeit beruhigen, Kaugummi zu kauen und ihm trotzdem aufmerksam zuzuhören. Er hat zu Recht den Weg unterstrichen, der seit dem Fall der Mauer und der deutschen Wiedervereinigung vor zehn Jahren zurückgelegt wurde. Ich hoffe, dass die Demokratie jetzt auch in Serbien auf dem Vormarsch ist. Er hat den Wunsch geäußert, dass die Präsidentschaft in Nizza den künftigen Weg aufzeigt. Die Präsidentschaft ist sich natürlich bewusst, dass die Dinge in Nizza nicht zu Ende sein werden, dass an die Zukunft gedacht werden und die Stabübergabe erfolgen muss. Ich möchte nochmals betonen, berufen wir uns nicht auf zukünftige Debatten, um – das ist nicht Ihr Vorschlag – die Entscheidungen zu verschieben, die heute auf der Regierungskonferenz getroffen werden müssen. Es ist eines der Ziele von Biarritz dazu beizutragen, diese vorzubereiten. Herr Enrique Barón Crespo hat hinsichtlich der Charta hervorgehoben, dass es sich um einen guten Text handele, auf den wir stolz sein können. Aber warum will er ihn dann unter eine Glasglocke legen? Ich glaube, wir dürfen ganz einfach nicht vergessen, dass bestimmte Mitgliedstaaten, die ich hier nicht anprangern will, sehr starke Widerstände und Vorbehalte überwinden mussten, um diesen Text zu akzeptieren. Dies erklärt, wenn nicht meine Vorsicht, so zumindest meine Geduld, die, wie ich denke, erforderlich ist. Zur Regierungskonferenz teile ich nicht gänzlich seine Meinung. Ich glaube nicht, dass wir uns in einer Blockadesituation befinden, sondern eher in einer Situation, in der die Dinge anfangen, sich zu bewegen. Ich hoffe allerdings, dass dies in Biarritz noch stärker der Fall sein wird. Was die Zukunft betrifft, so müsste man möglicherweise in der Tat die Methode ändern und sich vielleicht mehr auf einen Konvent als auf eine Regierungskonferenz orientieren, obwohl dies nicht unbedingt zur Regel werden sollte. Herr Lannoye hat die Position begrüßt, die ich zu einem eventuellen konstitutionellen Prozess bezogen habe. Ich weiß nicht, ob ich – wie eine Rednerin sagte – repräsentativ für meine Institution bin, aber ich möchte anmerken, dass es sich um einen rein persönlichen Standpunkt handelt. Meiner Meinung nach gibt es gegenwärtig keinen mehrheitlichen Wunsch bei den Mitgliedstaaten, einen solchen Prozess in naher Zukunft in Angriff zu nehmen. Wir haben im Gegenteil in Evian ziemlich starke Widerstände festgestellt."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, διεξήχθη μια συζήτηση πλούσια, αλλά συγχρόνως και ενδιαφέρουσα. Θα ήθελα να χαιρετίσω, με τη σειρά μου, τη σθεναρή και ουσιαστική παρέμβαση του προέδρου Prodi. Σημειώνω ασφαλώς – και το σημείο αυτό είναι ιδιαιτέρως ικανοποιητικό – ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, σχεδόν ομόφωνα, είναι ικανοποιημένο από το Χάρτη. Αυτό δεν πρέπει να μας εκπλήσσει, εφόσον το Κοινοβούλιο συνέβαλε σε αυτόν, εφόσον ο Χάρτης ανταποκρίνεται και σε ορισμένες από τις αξίες του. Αυτό δίνει μεγάλη δύναμη στο κείμενο, αλλά και στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο για να το προωθήσει. Σημείωσα τις εκκλήσεις σας και την ενθάρρυνση να προχωρήσουμε περισσότερο, να εκμεταλλευθούμε τη συγκυρία για να το φέρουμε έως τη Νίκαια και πέρα από τη Νίκαια. Στο πλαίσιο αυτό, θα προσπαθήσω να απαντήσω συνοπτικά στις παρεμβάσεις σας. Ο κ. Wurtz εξέφρασε τη λύπη του για το ότι δεν λαμβάνονται περισσότερο υπόψη οι πολίτες, ότι δεν αναζητείται τρόπος για να ζητείται ευρύτερα η γνώμη τους. Από πλευράς μου, νομίζω ότι αυτός ακριβώς είναι ο λόγος για τον οποίο η μέθοδος της συνέλευσης είναι καλή και πρέπει να χρησιμοποιείται συχνά στο μέλλον. Οι εισηγητές υπογράμμισαν την ποιότητα της συζήτησης, καθώς και την ανάγκη να προχωρήσουμε περισσότερο. Ασφαλώς, δεν μπορώ παρά να συμφωνήσω μαζί τους. Έρχομαι τώρα στις απαντήσεις προς τον κ. Méndez de Vigo. Δεν είμαι χριστιανοδημοκράτης, συνεπώς δεν πιστεύω στα θαύματα. Αλλά θέλω να χαιρετίσω το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ως έχει, διότι συνέβαλε ενεργά σε αυτή την εργασία. Δεν πρόκειται για θαύμα, πρόκειται για τον καρπό μιας εργασίας. Πρέπει να προβούμε στην ανακήρυξη και να περιμένουμε, με κίνδυνο το κείμενο αυτό να μην γίνει παντού αποδεκτό ως νομικά δεσμευτικό; Με ερωτά ποιος αρνείται. Δεν βρίσκομαι εδώ, για άλλη μια φορά, για να καταγγείλω. Ο πρόεδρος του Συμβουλίου δεν βρίσκεται εδώ για να αναζητήσει αποδιοπομπαίους τράγους, αλλά αντιθέτως για να αναζητήσει συναινέσεις και συμβιβασμούς. Έτσι, θα ήθελα να του πω: ας περιμένουμε ίσως τη συζήτηση στο Συμβούλιο και θα δούμε αν μπορούμε να προχωρήσουμε περισσότερο, γρηγορότερα με αυτό το Χάρτη. Στο ίδιο πνεύμα απαντώ στην Pervenche Berès. Eξέφρασε την ευχή να μην αλλάξει ούτε μία τελεία από το κείμενο του Χάρτη και αυτή που θα αποφανθεί σε τελευταίο βαθμό να είναι η συνέλευση. Θα διαφοροποιηθώ κάπως από την άποψή της, διότι η συνέλευση δεν είναι όργανο που υπερισχύει των υπολοίπων. αλλά' εύχομαι πράγματι στο Μπιαρρίτς να εγκριθεί ολόκληρο το πακέτο, διότι διαφορετικά φοβάμαι πολύ ότι αρχίζουν συζητήσεις που είναι επικίνδυνες. Έκανε επίσης μια εξαιρετικά ενδιαφέρουσα πρόταση όσον αφορά το σύνδεσμο μεταξύ του Χάρτη και της συζήτησης για ένα ενδεχόμενο άρθρο 7. Την υποστηρίζω και θα πρότεινα να εξετάσουμε αυτή την ιδέα αναφοράς στο Χάρτη, για παράδειγμα στο άρθρο 6, πρόταση η οποία νομίζω ότι θα μας επέτρεπε να προχωρήσουμε χωρίς να φθάσουμε μέχρι την ενσωμάτωση, και να αποκτήσουμε ένα ισχυρό σημείο αναφοράς. Θα πρέπει όμως, και απευθύνομαι στους βουλευτές μέλη της Διάσκεψης, να πεισθούν γι' αυτό τα μέλη του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου και αυτό δεν είναι αυτονόητο. Δεν επιθυμώ να απαντήσω λεπτομερώς στις παρεμβάσεις των ομιλητών. Εξάλλου, δεν έχω το χρόνο. Θέλω απλώς να υπογραμμίσω ότι φροντίσαμε να λάβουμε περισσότερο υπόψη τις προσδοκίες των ενώσεων. Πράγματι, μπορεί κανείς να επιθυμεί περισσότερα και καλύτερα, αλλά πιστεύω ειλικρινέστατα ότι κάναμε μια καλή αρχή. Η ικανοποίηση που εκφράστηκε σε αυτά τα έδρανα σε σχέση με το σχέδιο Χάρτη αποτελεί ισχυρή μαρτυρία για το ότι υπήρξε διαφάνεια, άνοιγμα, ότι η μέθοδος υπόσχεται πολλά και ότι ανταποκριθήκαμε επίσης στις προσδοκίες των πολιτών που εκφράστηκαν κατ' αυτόν τον τρόπο. Η κ. Margie Sudre μετέφερε την ανησυχία των συμπολιτών μας μπροστά στις οικονομικές και κοινωνικές δυσκολίες η οποία γεννά έναν ευρωπαϊκό σκεπτικισμό. Δεν είναι αυτό το θέμα μας σήμερα, αλλά δεν μπορώ παρά να της υπενθυμίσω ότι η γαλλική Προεδρία έχει πράγματι σοβαρές θεσμικές αποστολές, αλλά συγχρόνως έχει και σοβαρές προτεραιότητες όσον αφορά τους πολίτες. Δεν θα ήθελα οι προτεραιότητες αυτές να εξαφανιστούν πίσω από τις θεσμικές προτεραιότητες. Θα αναφέρω, για παράδειγμα, την κοινωνική ατζέντα που αποτελεί προτεραιότητα για μας, ή ακόμα και την εγκαθίδρυση αυτού που δεν θα αποκαλούσα οικονομική κυβέρνηση, αλλά' οικονομική διακυβέρνηση, για να αντιμετωπιστούν αυτές οι δυσκολίες. Ολοκληρώνω λέγοντας ότι η γαλλική Προεδρία – μην έχετε καμία αμφιβολία – προτίθεται να δώσει στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο όλη την προσοχή που αξίζει και θα έλθω να κάνω απολογισμό του Μπιαρρίτς στις 24 Οκτωβρίου σε αυτή την αίθουσα. Προσθέτω ότι θέλουμε να εργασθούμε με πλήρη διαφάνεια, όπως το επιθυμείτε, και να συνεχίσουμε τις τακτικές ανταλλαγές απόψεων που έχουμε μαζί σας από τον Ιούλιο. Το θεωρώ απαραίτητο αν θέλουμε να σημειώσει το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Μπιαρρίτς επιτυχία, δηλαδή να προετοιμάσει υπό καλές προϋποθέσεις μια επιτυχία στη Νίκαια, γιατί από την επιτυχία της Νίκαιας θα εξαρτηθεί ο χαρακτήρας αλλά και η επιτυχία της μετά τη Νίκαια εποχής. Γι' αυτό σας καλώ, παρόλα ταύτα, να μην προχωρήσετε υπερβολικά νωρίς σε αυτό το μέλλον, διότι αυτό το μέλλον οικοδομείται βήμα βήμα και πέτρα πέτρα. Ο κ. Prodi, Πρόεδρος της Επιτροπής, συνηγόρησε υπέρ της διατήρησης του κοινοτικού μοντέλου, το οποίο έγινε ευρύτατα αποδεκτό από όλες τις πλευρές της αίθουσας και θα ήθελα, με τη σειρά μου, να χαιρετίσω αυτή την ομιλία που παραμένει χωρίς καμία αμφιβολία σημαντική. Συμφωνώ μαζί του όσον αφορά την ανάγκη διατήρησης της θεσμικής ισορροπίας ενισχύοντας πολιτικά τη θέση τόσο της Επιτροπής, όσο και του Συμβουλίου. Συμφωνώ μαζί του σχετικά με τον κεντρικό ρόλο που πρέπει να διατηρήσει στο μέλλον η Επιτροπή ως θεματοφύλακας του κοινοτικού γενικού συμφέροντος. Συμφωνώ με την προειδοποίησή του όσον αφορά την επιστροφή στις διακυβερνητικές μεθόδους, όπως προσπαθούν μερικοί. Αλλά χωρίς να θέλω να ανοίξω εδώ διάλογο μαζί του για ένα θέμα που αξίζει να συζητηθεί και πάλι, θα ήθελα να του γνωστοποιήσω ορισμένες αντιδράσεις του Συμβουλίου. Θα πρέπει να δώσουμε προσοχή στο κοινοτικό όλον. Η πρωτοτυπία του ευρωπαϊκού θεσμικού μοντέλου έγκειται ακριβώς στον καταμερισμό των αρμοδιοτήτων, στις συχνά μικρές λεπτομέρειες, που όπως πιστεύω έχουν αποδείξει την αξία τους. Δεν είναι καλύτερο να διευκρινισθούν οι αρμοδιότητες κάθε επιπέδου λήψης αποφάσεων, αντί να εμπλακούμε σε ένα νομικό καταμερισμό σύμφωνα με ένα κλασικό ομοσπονδιακό μοντέλο; Δεν θα είμαστε έτσι πιο κοντά στο μοντέλο που θέλησαν οι ιδρυτές; Δεύτερη παρατήρηση. Υπάρχουν τομείς στους οποίους η κυριαρχία των κρατών μελών δεν θα μπορούσε να τεθεί υπό αμφισβήτηση χωρίς να δημιουργηθεί σύγκρουση με το πνεύμα της ευρωπαϊκής οικοδόμησης. Αλλά στο σημείο αυτό θα ήθελα να εκφράσω αν όχι τη διαφωνία, τουλάχιστον τη διαφοροποίησή μου σε δύο σημεία. Το πρώτο σημείο αφορά την κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφάλειας, την πρόταση που υποβλήθηκε να ενταχθεί ο εκπρόσωπος για την ΚΕΠΠΑ στην Επιτροπή. Γνωρίζετε ότι στο Άμστερνταμ έγινε η συνειδητή επιλογή να διαχωριστούν οι δύο λειτουργίες, δεδομένου ότι ο ύπατος εκπρόσωπος, αντιθέτως προς την Επιτροπή, δεν εκφράζεται ανεξαρτήτως, αλλά έχει ως αποστολή να συντονίζει τις κοινές εξωτερικές πολιτικές και πολιτικές ασφάλειας που εμπίπτουν στην αρμοδιότητα των κρατών μελών και στον τομέα αυτό πρέπει να δώσουμε ίσως σημαντική θέση στη διακυβερνητική διάσταση. Η ΚΕΠΠΑ, για λόγους που προκύπτουν τόσο από την ιστορία, όσο και από τη φύση του θέματος, θα πρέπει ασφαλώς να υπόκειται για πολύ καιρό ακόμα σε συντονισμό μεταξύ των κρατών μελών. Ίσως μια μέρα να χρειαστεί να καταργήσουμε αυτή τη λειτουργία, αλλά νομίζω ότι η ημέρα αυτή δεν έχει φθάσει. Αντιθέτως, αυτή τη στιγμή, η λειτουργία αυτή πρέπει να παγιωθεί. Η δεύτερη διαφοροποίησή μου αφορά το ευρώ. Οι πρόσφατες διακυμάνσεις αυτού του νομίσματος έκαναν αισθητή την ανάγκη μιας διακυβέρνησης, μιας διαχείρισης περισσότερο πολιτικής. Έτσι, νομίζω ότι οι λύσεις δεν πρέπει να αποφεύγουν το στενό διακυβερνητικό συντονισμό, τη συνεργασία των οικονομικών πολιτικών. Πρέπει, κατά τη γνώμη μου, μιλώντας από άποψη διακυβέρνησης, το Συμβούλιο και η Επιτροπή να κρατούν μαζί σταθερά το τιμόνι και όχι να ωθούν και εδώ προς το κοινοτικό όλον. Γι' αυτό νομίζω ότι είναι πολύ σημαντικό ο πρόεδρος της ζώνης του ευρώ – που θελήσαμε να δημιουργήσουμε – να διατηρήσει πλήρη το ρόλο του στο θέμα. Πολλοί επιθυμούμε μια ομοσπονδία εθνικών κρατών. Αυτό σημαίνει και ότι κάθε ένας πρέπει να βρει ακριβώς τη θέση του, στοιχεία τα οποία προορίζονται να εμπλουτίσουν τη συζήτηση, διότι νομίζω ότι συμμετείχαμε πραγματικά σε μια εξαιρετικά σημαντική συζήτηση. Κύριε πρόεδρε Napolitano, με χαρά άκουσα ότι συμφωνούμε για το ότι δεν πρέπει να προχωρήσουμε πάρα πολύ γρήγορα, να μην θέσουμε σε κίνδυνο το Χάρτη. Προτείνετε να αποτελέσει ο Χάρτης αφετηρία ενός μελλοντικού συντάγματος, γιατί όχι. Αλλά πρέπει να συμφωνήσουμε σχετικά με το τι θα βάλουμε σε αυτό το σύνταγμα. Θα ήθελα να καθησυχάσω τον κ. Poettering, σχετικά με την ικανότητά μου να μασώ τσίχλα ακούγοντάς τον συγχρόνως με προσοχή. Είχε δίκιο να υπογραμμίσει το δρόμο που διανύσαμε από την πτώση του τείχους και τη γερμανική επανένωση, δέκα χρόνια πριν. Ελπίζω τώρα ότι η δημοκρατία έχει τεθεί σε κίνηση στη Σερβία. Ευχήθηκε να χαράξει η Προεδρία στη Νίκαια το δρόμο του μέλλοντος. Ασφαλώς, η Προεδρία γνωρίζει ότι τα πράγματα δεν θα σταματήσουν στη Νίκαια, ότι πρέπει να σκεφθούμε το μέλλον και να δώσουμε τη μαρτυρία μας. Για άλλη μια φορά, ας μην χρησιμοποιήσουμε ως πρόφαση τις μελλοντικές συζητήσεις για να μην λάβουμε – δεν είναι αυτή η γνώμη σας – τις αποφάσεις που επιβάλλονται σήμερα ήδη από τη ΔΔ και ασφαλώς στόχος του Μπιαρρίτς είναι να συμβάλει σε αυτές, να τις προετοιμάσει. Ο κ. Enrique Barón Crespo υπογράμμισε σχετικά με το Χάρτη ότι πρόκειται για εξαιρετικό κείμενο για το οποίο μπορούμε να είμαστε υπερήφανοι. Γιατί λοιπόν θέλει να το βάλει στη γυάλα; Νομίζω ότι δεν πρέπει να ξεχνάμε απλώς ότι ορισμένα κράτη μέλη – δεν βρίσκομαι εδώ για να τα καταγγείλω – χρειάστηκε ήδη να ξεπεράσουν ισχυρότερες αντιστάσεις και αντιδράσεις για να δεχθούν αυτό το κείμενο, εξ ού και, αν όχι η διστακτικότητά μου, τουλάχιστον η υπομονή μου, η οποία νομίζω είναι απαραίτητη. Όσον αφορά τη ΔΔ, δεν συμμερίζομαι απολύτως τη γνώμη του. Δεν νομίζω ότι βρισκόμαστε σε σημείο εμπλοκής, αλλά αντιθέτως σε ένα σημείο όπου αναδύονται κάποιες κινήσεις, οι οποίες ελπίζω, εξάλλου, ότι θα είναι ισχυρότερες από εκείνες του Μπιαρρίτς. Όσον αφορά το μέλλον, θα πρέπει ίσως πραγματικά να επανεξετάσουμε τη μέθοδο, ίσως συνέλευση αντί για ΔΔ, ακόμα κι αν αυτό δεν πρέπει να γίνεται συστηματικά. Ο κ. Lannoye εξέφρασε ικανοποίηση για τη θέση που έλαβα σχετικά με ενδεχόμενη συνταγματοποίηση. Δεν γνωρίζω αν, όπως είπε μια ομιλήτρια, οι απόψεις μου είναι αντιπροσωπευτικές του οργάνου μου, αλλά θα ήθελα να πω ότι πρόκειται για προσωπική άποψη. Σήμερα, κατά την άποψή μου, η πλειοψηφία των κρατών μελών δεν επιθυμεί να εργαστούμε στο άμεσο μέλλον προς τέτοια κατεύθυνση. Αντιθέτως, στο Εβιάν παρατηρήσαμε αρκετά ισχυρή αντίσταση."@el8 "Mr President, we have just had a debate that was both interesting and productive. I too would like to welcome Mr Prodi’s forceful and meaningful intervention. I have of course noted – and this is cause for great satisfaction – that the European Parliament is almost unanimously content with the Charter. This is not surprising because it has itself contributed to it, and because it is consonant with some of its values. That lends great weight to this text, and to the European Council as concerns furthering the Charter. I have noted your appeals and invitations to press ahead, to take advantage of the momentum generated and carry it to Nice and beyond. It is in this light that I will attempt to briefly reply to your interventions. Mr Wurtz regretted that the citizens were not taken into account more fully, that there has been no attempt to find a way of consulting them more extensively. I for my part believe that it is precisely for this reason that the Convention method is a good one and that ample use should again be made of it in the future. The rapporteurs have already stressed the quality of the debate and the need to progress further, and I can only agree with them. I will now reply to Mr Méndez de Vigo. I am not a Christian Democrat, so I do not believe in miracles, but I do want to salute the European Parliament as such, because it has made a major contribution to this project. It has been no miracle, but the fruit of labour. Should one proclaim the Charter and see what happens, at the risk of it not being accepted throughout the Union as legally binding? Mr Méndez de Vigo has asked me which countries would oppose it. I repeat that I am not here to name names. It is not the task of the President-in-Office of the Council to look for scapegoats, but rather to seek consensus and compromise. I would thus like to tell him that we should perhaps wait until the Council has discussed this Charter, and then we will be able to see whether we can proceed further, and more quickly, with it. I would respond in the same vein to Mrs Berès. She has said that the text of the Charter should not be altered one jot and that the Convention should have the final say on it. I would take a slightly different view, because the Convention should not be placed before any of the institutions. But I would indeed like to see the package remaining intact at Biarritz, because I genuinely fear that not doing so would spark damaging debates. She also made an extremely worthwhile suggestion concerning the link between the Charter and discussions over a future Article 7. I approve her suggestion, which I feel to be one that will enable us to progress, without going as far as incorporation, and to make a clear reference to the Charter. I will propose that we look into the idea of inserting such a reference, for example in Article 6. However, we still need, and I say this to the EP members of the Convention, to persuade the members of the European Council to do this, which will by no means be easy. I do not wish to reply in detail to the speakers, and moreover have no time to do so. I would simply like to emphasise that we do intend to be more receptive to associations’ expectations. One could indeed wish for more and for improvement, but I honestly believe that we have made a good start. The satisfaction that this Chamber has shown in the Draft Charter is a powerful indication that there has been transparency, an opening out, that the method is a promising one, and that we have also gone some way to meeting the aspirations of the citizens, which are reflected in the method. Mrs Sudre voiced the concerns of our fellow citizens over the economic and social problems that have given rise to Euro-scepticism. That was not the subject under discussion today, but I must take the opportunity to remind her that, while it is true that the French Presidency has a major assignment to fulfil on the institutional front, it also has strong priorities in respect of the citizens. I would not want these priorities to be overshadowed by the institutional priorities. I could mention, for example, the social agenda which is a priority for us, or the setting in place of something that I would not call an economic government, but economic governance, to address these problems. I will end by saying let there be no doubt but that the French Presidency intends to give the European Parliament all the attention it deserves, and that I will be in this Chamber on 24 October to report on Biarritz. I would add that we want to work in the complete transparency you desire, and to carry on with the regular exchanges that we have held with you since July. This would seem to me essential if we want Biarritz to be a successful European Council, which is to say one that paves the way, under respectable conditions, for success in Nice, for it is the Nice Council that will determine the shape and the success of what follows. That is why I invite you, in spite of everything, not to throw yourselves headlong into the future, as this is a future that should be built step by step, and stone by stone. Mr Prodi has spoken in favour of preserving the Community model, which met with great approval throughout this Chamber, and I would like, in my turn, to welcome this speech which will doubtless continue to be viewed as a major one. I agree with him on the need to maintain the institutional balance and enhance the role, in political terms, of both the Commission and the Council. I agree with him that the Commission must continue to play a pivotal role as guardian of the common interests of the Community. I agree with him on the need to guard against a return to intergovernmental methods, which some find appealing. However, without wanting to enter into a dialogue with him on a matter that will warrant further debate, I would also like to share with him some of the Council’s reactions. We must bear in mind the Community as a whole. The originality of the institutional system resides precisely in the sharing of responsibilities, relying on procedures that are sometimes subtle, but which are, I feel, tried and tested ones. Would it not be worth defining the responsibilities at each level in the decision-making process more clearly, rather than seeking to proceed with a legal allocation of powers on the basis of a traditional federal model? Would we not then be closer to the model than the founding fathers intended? A second observation. There are certain areas in which the sovereignty of the Member States could not be called into question without this conflicting with the spirit of European integration. On this issue I would like to indicate, if not my disagreement, then at least some slight differences in opinion on two points. The first concerns the common foreign and security policy, and the suggestion to integrate the High Representative for CFSP into the Commission. You will be aware that this was a deliberate decision taken in Amsterdam to clearly distinguish the two roles, with the High Representative, as opposed to the Commission, not speaking from a completely independent viewpoint, but under a remit to coordinate the common foreign and security policies that lie within the competence of the Member States, and there we should leave perhaps ample scope for an intergovernmental approach. CFSP, for reasons as much to do with history as with the nature of this area, will doubtless be the subject of coordination between Member States for some time to come. Perhaps one day we will have to abolish this function, but that day has not yet come. It is time, instead, to intensify this function. The second slight difference concerns the euro. The recent fluctuations in this currency have revealed the need for a more political style of governance, of management. For all that, we should not, I feel, steer clear of strong intergovernmental cooperation, cooperation in respect of economic policies, when seeking solutions. As I see it, reasoning in terms of governance, there is a need for both the Council and the Commission to have a firm hand on the tiller and, in this case too, to ensure that the Community as a whole is catered for. That is why I believe it is very important for the Chairman of the Eurogroup – which we chose to set up – to continue to play a full role in this area. There are many of us who want a federation of nation states, which means that each state must find the position that best suits it. A variety of opinions only serves to improve the quality of the debate, and I believe that we have just heard a very important speech. I was pleased to hear, Mr Napolitano, that we agree on the fact that we must not go too quickly, or risk jeopardising the Charter. You suggest that the Charter could provide the springboard for a future constitution, and why not. But we must reach agreement on what to put in this constitution. I am anxious to reassure Mr Poettering of my ability to chew gum while still listening carefully to what he has to say. He was quite right to emphasise the distance we have travelled since the fall of the wall and the reunification of Germany ten years ago. I hope now that democracy has gained a foothold in Serbia. He wanted the Presidency to outline the way forward at Nice. The presidency is, of course, aware that things will not come to a halt at Nice, that we must look to the future and handing over the baton. Once again, let us not take future debates as a pretext for not reaching – and this is not your suggestion – decisions that should be taken today within the IGC. It is clearly the aim of the Biarritz Council to contribute to these decisions, to prepare them. Mr Barón Crespo emphasised that the Charter was a fine document and one to be proud of. Why then does he want to put it under glass? I believe that we must not forget, quite simply, that some Member States – it is not my job to name them – have already had to overcome considerable resistance and reluctance in getting this text accepted, which is why I am being, if not prudent, then at least patient, as I believe is necessary. As concerns the IGC, I do not fully share his point of view. I do not feel that we have reached a standstill, but rather that signs of a renewal are apparent. I moreover hope that these signs will be even more pronounced at Biarritz. As for the future, perhaps the method will indeed have to be reviewed, to comprise, perhaps, a convention rather than an IGC, even if it should perhaps not become a system. Mr Lannoye welcomed the view that I expressed with regard to a European constitution. I do not know whether, as one of the speakers said, I am representative of my institution, and must say that this is my own personal opinion. To my mind, the majority of Member States do not wish to start work on a constitution for the time being. On the contrary, Evian showed that there was considerable resistance to doing so."@en3 "(FR) Señor Presidente, acabamos de mantener un debate al mismo tiempo rico e interesante. Deseo saludar la intervención importante y sustancial del Presidente Prodi. Observo por supuesto - y éste es un punto muy satisfactorio - que el Parlamento Europeo de forma casi unánime está satisfecho con la Carta. No es sorprendente porque él mismo ha contribuido a que salga adelante, ya que ésta responde también a algunos de sus valores. Ello proporciona una gran fuerza a este texto, y al Consejo europeo para promocionarlo. He anotado las recomendaciones y estímulos para ir más lejos y, para aprovechar el impulso creado para llevarlo hasta Niza y más allá de Niza. En este contexto voy a intentar responder con brevedad a sus intervenciones. El señor Wurtz lamenta que no se tome más en consideración a los ciudadanos. Que no se busquen los medios para consultarlos de forma más amplia. Creo por este motivo que el método del convenio es bueno y que en el futuro deberá utilizarse mucho más. Los ponentes han señalado la calidad del debate y también la necesidad de ir más lejos. Por supuesto, sólo puedo estar de acuerdo con ellos. Responderé ahora al Sr. Méndez de Vigo. No soy demócrata-cristiano, por tanto no creo en los milagros. Pero deseo saludar al Parlamento Europeo tal como es, porque ha contribuido de forma muy importante a este trabajo. ¿Es necesario proclamar y esperar, a riesgo de que este texto no sea aceptado por todos como jurídicamente vinculante? Me pregunta quién se opone. Una vez más, no estoy aquí para denunciar a nadie. El presidente del Consejo no está aquí para buscar chivos expiatorios sino al contrario para lograr consensos y compromisos. Por tanto, deseo decirle: esperemos a que el Consejo haya discutido sobre ello y veremos si podemos llegar más lejos, y más deprisa, con esta Carta. En ese mismo espíritu contesto a Pervenche Berès. Ha propuesto que no se pueda tocar ni una coma del texto de la Carta , y que sea la convención quien resuelva en última instancia. Le formularía un matiz, porque la convención no es una institución que esté por encima de las demás. Pero, efectivamente, deseo que en Biarritz se conserve el paquete con su vínculo, ya que de otro modo temo que se abran debates peligrosos. Ha hecho también una sugerencia enormemente interesante relativa al vínculo entre la Carta y el debate sobre un eventual artículo 7. Estoy a favor y propondré que examinemos esta idea de una referencia a la Carta, por ejemplo en el artículo 6, lo que, creo, sería una sugerencia que nos permitiría avanzar sin llegar hasta la integración, y tener una referencia importante. Aún será necesario, y se lo digo a los diputados miembros de la convención, convencer a los miembros del Consejo europeo y eso no está claro. No deseo responder en detalle a las intervenciones de los oradores. Por otro lado, no tengo tiempo. Deseo simplemente señalar que tenemos la preocupación de tomar más en consideración las expectativas de las asociaciones. Efectivamente, podemos desear más y mejor, pero creo con toda honradez que eso es un buen principio. La satisfacción que se ha manifestado en estos escaños con respecto al proyecto de Carta muestra con intensidad que ha habido transparencia, apertura, que el método es portador y que nosotros también hemos ido al encuentro de las aspiraciones de los ciudadanos que se manifiestan a través de ello. La Sra. Margie Sudre se ha hecho eco de la preocupación de nuestros conciudadanos ante las dificultades económicas y sociales, que provocan el nacimiento de un escepticismo europeo. No es el tema de hoy, pero deseo recordarle que es cierto, la Presidencia francesa tiene misiones institucionales importantes, pero que al mismo tiempo tiene también prioridades ciudadanas importantes. No quisiera que esas prioridades ciudadanas desaparecieran detrás de las prioridades institucionales. Mencionaré por ejemplo la agenda social que es para nosotros una prioridad, o también la puesta en marcha de lo que yo no llamaría un gobierno económico, sino una gobernación económica, para hacer frente a esas dificultades. Concluyo diciendo que la Presidencia francesa - que nadie lo dude - desea conceder al Parlamento Europeo toda la atención que merece, que volveré a dar cuenta de Biarritz el 24 de octubre, aquí mismo. Debo añadir que queremos trabajar con total transparencia, como desean ustedes, y proseguir con los intercambios regulares que mantenemos con ustedes desde el mes de julio. Esto es algo que considero indispensable si queremos que Biarritz sea un Consejo europeo con éxito, es decir, que prepare en buenas condiciones el logro de Niza, ya que de éste dependerá el giro y también el éxito del “después de Niza”. Por ello les invito a pesar de todo a que no se proyecten demasiado pronto en este futuro, ya que éste se construye paso a paso y piedra a piedra. El Sr. Prodi, Presidente de la Comisión, ha realizado un alegato en favor de la preservación del modelo comunitario, que ha conseguido un gran apoyo en todos estos escaños y deseo, por mi parte, saludar este discurso que quedará, sin ningún género de dudas, como un discurso importante. Estoy de acuerdo con él en la necesidad de preservar el equilibrio institucional dando más valor políticamente tanto a la Comisión como al Consejo. Estoy de acuerdo con él en cuanto al papel central que debe conservar en el futuro la Comisión como garante del interés general comunitario. Estoy de acuerdo con su señal de alerta contra el regreso, al que algunos se ven tentados, a los métodos intergubernamentales. Pero, sin querer abrir aquí un diálogo con él sobre un tema que merecerá que volvamos sobre él, deseo también informarles de algunas reacciones del Consejo. Hemos de fijarnos en el todo comunitario. La originalidad del sistema institucional europeo está precisamente en el reparto de competencias, sobre modalidades a veces sutiles pero que creo que han dado sus frutos. ¿No es mejor clarificar las competencias de cada nivel de decisión en lugar de intentar comprometerse en un reparto jurídico de acuerdo con un modelo federal clásico? ¿No estaríamos en ese caso más cercanos del modelo que buscaban los padres fundadores? Segunda observación. Hay ámbitos en los cuales la soberanía de los Estados miembros no podría cuestionarse sin cercenar el espíritu de la construcción europea. Pero sobre ello quisiera señalar si no un desacuerdo, al menos algunos matices sobre dos puntos. El primero se refiere a la política exterior y de seguridad común, la sugerencia que se ha hecho de integrar al representante para la PESC en la Comisión. Saben ustedes que se trata en este caso de una decisión deliberada que se produjo en Amsterdam, de distinguir perfectamente las dos funciones, el Alto Representante, al contrario que la Comisión, no se manifiesta con total independencia, sino que tiene como misión coordinar las políticas exteriores y de seguridad común que son competencia de los Estados miembros y en ese caso hemos de dejar quizá un amplio espacio al aspecto intergubernamental. La PESC, por razones tanto históricas como derivadas de su propia naturaleza, deberá sin duda depender todavía durante mucho tiempo de la coordinación entre Estados miembros. Quizás algún día tendremos que suprimir esta función, pero creo que ese día aún no ha llegado. Al contrario, ahora es momento para la consolidación de esta función. Mi segundo matiz tiene relación con el euro. Las recientes fluctuaciones de esta moneda han hecho sentir la necesidad de una gobernación, de una gestión, más política. Sin embargo, creo que las soluciones no deben evitar la fuerte coordinación intergubernamental, la cooperación de las políticas económicas. A mi juicio es preciso, razonando en términos de gobernación, que el timón se mantenga firme tanto por parte del Consejo como de la Comisión y no dar un golpe de timón hacia el todo comunitario. Por ello, creo que es muy importante que el presidente del eurogrupo - que nosotros hemos querido crear - conserve toda su función en esta materia. Somos muchos los que queremos una federación de Estados-nación. Eso quiere decir también que cada cual debe encontrar su justo lugar, al servir esos pocos elementos para enriquecer el debate, ya que creo que efectivamente hemos asistido a un discurso muy importante. Señor Presidente Napolitano, me ha alegrado oír que estamos de acuerdo en el hecho de que no debemos ir demasiado rápido, no debemos arriesgarnos a poner la Carta en peligro. Sugiere que la Carta sea el punto de partida de una futura constitución, por qué no. Pero será necesario estar de acuerdo sobre lo que ponemos en esa constitución. Debo tranquilizar al señor Poettering sobre mi capacidad para mascar chicle al mismo tiempo que escucho con atención. Tiene razón al señalar el camino recorrido desde la caída del muro y la reunificación alemana, hace diez años. Ahora espero que la democracia esté en marcha en Serbia. Ha pedido que la Presidencia trace en Niza el camino para el futuro. Por supuesto, la Presidencia sabe que las cosas no se detendrán en Niza, que es necesario pensar en el futuro y pasar el testigo. Una vez más, no debemos tomar como pretexto futuros debates para no asumir - no es su idea - las decisiones que se imponen en la actualidad desde la CIG, y ése es por supuesto el objetivo de Biarritz, contribuir a ello, prepararlas. El Sr. Enrique Barón Crespo ha señalado con respecto a la Carta que se trataba de un hermoso texto del que podemos sentirnos orgullosos. Entonces, por qué desea ponerla en un cuadro. Creo que no debemos olvidar simplemente que algunos Estados miembros - y no estoy aquí para denunciarlos - han tenido que superar fuertes resistencias y reticencias para aceptar este texto, de dónde sino mi prudencia, al menos mi paciencia que creo necesaria. Con respecto a la CIG, no comparto exactamente su punto de vista, no creo que estemos en un momento de bloqueo, sino al contrario, en un momento en el que están apareciendo agitaciones. Espero, por otra parte, que en Biarritz sean más fuertes que éstas. En cuanto al futuro, será necesario quizás revisar el método, acaso el de un convenio en lugar de una CIG, aunque ello no deba convertirse en un sistema. El Sr. Lannoye se ha felicitado por la posición que he adoptado sobre una eventual constitucionalización. No sé si, como le ha dicho una oradora, soy representativo de mi institución, pero quisiera decir que se trata de un punto de vista personal. No existe en la actualidad un deseo mayoritario, a mi juicio, entre los Estados miembros para trabajar en ello en lo inmediato. Al contrario, hemos observado en Evian importantes resistencias."@es12 "Arvoisa puhemies, olemme käyneet sekä monipuolista että kiintoisaa keskustelua. Haluaisin puolestani kiitellä puheenjohtaja Prodia lujasta ja asiapitoisesta puheesta. Huomaan tietenkin ja se on suuri tyytyväisyyden aihe että Euroopan parlamentti on lähes yksimielisesti tyytyväinen perusoikeuskirjaan. Se ei ole hämmästyttävää, sillä parlamentti on ollut mukana laadinnassa ja teksti vastaa myös eräitä parlamentin arvoja. Tämä antaa paljon voimaa tälle tekstille ja Euroopan neuvostolle sen edistämiseksi. Olen huomannut, että vetoatte ja kannustatte etenemään pitemmälle ja käyttämään syntyneen innostuksen hyväksi tekstin ottamiseksi mukaan Nizzaan ja sen jälkeisiinkin yhteyksiin. Yritän vastata lyhyesti puheenvuoroihinne juuri tässä mielessä. Jäsen Wurtz pahoittelee sitä, ettei kansalaisia enää oteta huomioon ja ettei enää etsitä keinoja kuulla heitä laajemmin. Omasta puolestani uskon, että juuri tästä syystä valmistelukunta on menetelmänä hyvä ja että sitä on vastaisuudessa käytettävä uudelleen. Esittelijät ovat painottaneet keskustelun laatua ja myös tarvetta edetä pitemmälle. Tietenkään en voi muuta kuin yhtyä heihin. Tästä pääsenkin jäsen Méndez de Vigon huomioihin. En ole kristillisdemokraatti, enkä siis usko ihmeisiin. Kuitenkin haluan kiittää Euroopan parlamenttia sellaisenaan, sillä se on myötävaikuttanut vahvasti tähän työhön. Kyseessä ei ole ihme, vaan työn tulos. Onko annettava julistus ja odotettava, vaikka vaarana on, ettei tätä tekstiä hyväksytä kaikkialla oikeudellisesti sitovaksi? Hän kysyy minulta, kuka tästä kieltäytyy. Toistaisin vielä, etten ole täällä ilmiantajana. Neuvoston puheenjohtajan ei kuulu etsiä syntipukkeja, vaan pikemminkin yksimielisyyttä ja kompromisseja. Minä siis haluaisin sanoa hänelle: voimme kai odottaa, että neuvostossa on puhuttu asiasta, ja sitten näemme, voimmeko tämän peruskirjan osalta edetä pitemmälle ja nopeammin. Tässä samassa hengessä vastaan Pervenche Berèsille. Hän toivoi, ettei edes perusoikeustekstin pilkkuihin kajottaisi ja että valmistelukunta voisi viime kädessä ratkaista muutokset. Tästä asiasta haluaisin esittää tarkennuksen, sillä valmistelukunta ei ole toimielimenä muiden yläpuolella. Kuitenkin toivoisin todella, että Biarritzissa pidetään kiinni paketin keskeisistä osista, sillä pelkäänpä pahoin, että muutoin ryhdytään vaarallisiin keskusteluihin. Jäsen Pervenche Berès teki myös varsin mielenkiintoisen ehdotuksen siitä, miten perusoikeuskirja ja keskustelu mahdollisesta 7 artiklasta voisivat liittyä toisiinsa. Kannatan asiaa ja ehdottaisinkin, että pohtisimme esimerkiksi ajatusta 6 artiklaan lisättävästä viittauksesta perusoikeuskirjaan, mitä pitäisin sellaisena ehdotuksena, jonka avulla meidän olisi mahdollista päästä eteenpäin ilman sisällyttämistä ja meidän olisi mahdollista saada luja kiinnekohta. Sanon valmistelukunnassa istuville parlamentin jäsenille, että meidän on vielä vakuutettava Euroopan neuvoston jäsenet tästä, eikä se ole itsestään selvää. En halua vastata yksityiskohtaisesti kaikkiin puheenvuoroihin. Sitä paitsi minulla ei ole siihen aikaa. Haluaisin vain korostaa, että pyrimme kovasti ottamaan järjestöjen odotukset mahdollisimman hyvin huomioon. Voidaan todellakin toivoa enemmän ja parempaa, mutta uskon aivan vilpittömästi, että tämä on hyvä alku. Teidän keskuudestanne kantautunut tyytyväisyys perusoikeuskirjaa kohtaan on selvä osoitus prosessin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä sekä siitä, että menetelmä oli onnistunut ja että myös me olemme tulleet vastaan kansalaisten pyrkimyksissä, jotka tulevat tätä kautta ilmi. Jäsen Margie Sudre otti tehtäväkseen välittää huolet, jotka kumpuavat sosiaalisista ja taloudellisista vaikeuksista ja aiheuttavat euroskeptisyyttä. Tämä ei ole päivän aihe, mutta en voi olla muistuttamatta häntä siitä, että on totta, että puheenjohtajavaltio Ranskalla on vahvoja toimielimiin liittyviä tehtäviä, mutta samalla sillä on vahvoja kansalaisia koskevia prioriteetteja. En haluaisi, että nämä kansalaisia koskevat vahvat prioriteetit jäävät toimielimiä koskevien painopisteiden vuoksi taka-alalle. Mainitsisin esimerkkinä sosiaalipoliittisen ohjelman, joka on yksi prioriteeteistamme, tai vielä ne toimet, joiden en katsoisi tarkoittavan talouspainotteista hallitusta, vaan taloudellista hallitsemista vaikeuksien voittamiseksi. Lopettaisin sanomalla, että puheenjohtajavaltio Ranska älköön kukaan sitä epäilkö aikoo antaa Euroopan parlamentille kaiken sen ansaitseman huomion ja että tulen tänne antamaan selostuksen Biarritzin kokouksesta 24. lokakuuta. Lisäisin vielä, että haluamme tehdä työtä täysin avoimesti, kuten te toivotte, ja jatkaa teidän kanssanne heinäkuun jälkeen käymäämme säännöllistä tietojen vaihtoa. Tämä on minusta välttämätöntä, jos haluamme, että Eurooppa-neuvoston Biarritzin kokous onnistuu eli että siellä valmisteltaisiin hyvissä olosuhteissa onnistunutta Nizzan kokousta, sillä Nizzan onnistumisesta riippuvat sekä tulevat käänteet että myös Nizzan jälkeisen ajan onnistuminen. Tästä syystä kehotan teitä kaikesta huolimatta olemaan hätiköimättä tulevaisuuden osalta, sillä tämä tulevaisuus rakennetaan askel askeleelta ja pala palalta. Komission puheenjohtaja Prodi vetosi yhteisömallin säilyttämisen puolesta, mille hän sai kaikkien rivien varsin selvän hyväksynnän, ja haluaisin vuorostani kiitellä tätä puhetta, joka pysyy jatkossakin kiistattomasti tärkeänä puheena. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että on tarpeen säilyttää toimielinten tasapaino korostamalla poliittisesti sekä komissiota että neuvostoa. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että tulevaisuudessakin on säilytettävä komission keskeinen rooli yhteisön yleisen edun takaajana. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, kun hän varoitti joidenkuiden kannattamasta paluusta hallitustenvälisiin menetelmiin. Kuitenkaan haluamatta aloittaa hänen kanssaan tässä keskustelua aiheesta, johon on tarpeen vielä palata, haluaisin myös kertoa hänelle joistakin neuvoston reaktioista. Meidän on kiinnitettävä huomiota yhteisöpolitiikkaan. Unionin toimielinjärjestelmän omintakeisuus liittyy nimenomaan toimivaltuuksien jakoon toisinaan hienoistenkin menettelyjen pohjalta, jotka uskoakseni ovat kuitenkin osoittaneet ansionsa. Eikö olisikin parempi pikemminkin selvittää toimivaltuudet kaikilla päätöksenteon tasoille kuin ryhtyä oikeudelliseen jakoon klassisen liittovaltiomallin pohjalta. Emmekö olisi tällä tavoin lähempänä perustajaisien tarkoittamaa mallia? Toinen havainto. On sellaisia aloja, joilla jäsenvaltioiden täysivaltaisuutta ei voitaisi kyseenalaistaa ilman, että puututtaisiin Euroopan rakentamisen henkeen. Kuitenkin tässä mielessä haluaisin ottaa esiin kahdesta asiasta kiistanalaisen aiheen tai ainakin tarkentaa niitä. Ensimmäinen koskee ulkopolitiikkaa ja yhteistä turvallisuuspolitiikkaa, eli ehdotusta ulko- ja turvallisuuspoliittisen edustajan siirtämisestä komission yhteyteen. Tiedätte, että kyse on Amsterdamissa tehdystä tietoisesta valinnasta tehdä selvä ero kahden tehtävän välille. Korkea edustaja toisin kuin komissio ei ole täysin riippumaton, vaan hänen tehtävänään on koordinoida ulkopolitiikkaa ja yhteistä turvallisuuspolitiikkaa, joissa jäsenvaltioilla on toimivallat, ja siinä meidän on ehkä jätettävä hieman sijaa hallitustenväliselle toiminnalle. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on yhtä paljon historiallisista kuin asian luonteesta johtuvista syistä epäilemättä hoidettava vielä pitkään jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin pohjalta. Ehkä jonain päivänä tätä tarvetta ei enää ole, mutta mielestäni se hetki ei ole koittanut. On pikemminkin aika lujittaa tätä tehtävää. Toinen tarkennus liittyy euroon. Euron viimeaikainen epävakaus on lisännyt tarvetta hallintaan, hoitoon ja politiikan tehostamiseen. Kuitenkaan ratkaisuissa ei pidä mielestäni vältellä voimakasta hallitustenvälistä koordinointia ja yhteistyötä talouspolitiikan alalla. Mielestäni hallinnan osalta ohjaksien on oltava lujasti sekä neuvoston että komission käsissä, eikä tässäkään suhteessa pidä torjua kaikkea, mikä liittyy yhteisöpolitiikkaan. Tästä syystä uskon, että on varsin tärkeää, että euro-ryhmän jonka halusimme perustaa puheenjohtaja säilyttää kaikilta osin roolinsa tässä asiassa. Monet meistä haluavat kansallisten jäsenvaltioiden muodostamaa liittovaltiota. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jokaisen on löydettävä oma paikkansa, nämä muutamat seikathan ovat olemassa keskustelun rikastuttamiseksi, sillä mielestäni olemme todella olleet mukana kaikin puolin tärkeässä keskustelussa. Arvoisa puheenjohtaja Napolitano, olin tyytyväinen, kun kuulin, että olemme samaa mieltä siitä, ettei pidä edetä liian nopeasti, ettei pidä asettaa perusoikeuskirjaa vaakalaudalle. Te ehdotitte, että perusoikeuskirja olisi tulevan perustuslain lähtökohtana, miksipä ei. Kuitenkin on päästävä yksimielisyyteen siitä, miten tämän perustuslain kokoamme. Haluaisin vakuuttaa jäsen Poetteringille, että pystyn jauhamaan purukumia ja kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Hän oli oikeassa korostaessaan kymmenen vuotta sitten tapahtuneen muurin murtumisen ja Saksan yhdistymisen jälkeen kuljettua tietä. Nyt toivon, että Serbia lähtee demokratian tielle. Hän toivoi, että puheenjohtajavaltio viitoittaisi Nizzassa tien tulevaisuudelle. Tietenkin puheenjohtajavaltio tietää, että asiat eivät pysähdy Nizzaan, että on ajateltava tulevaisuutta ja vietävä asiaa eteenpäin. Vielä kerran, älkäämme ottako tulevia keskusteluja tekosyyksi sille, ettemme tee tämä ei ole teidän ajatuksenne tällä hetkellä välttämättömiä päätöksiä HVK:sta lähtien, ja Biarritzissa on ilman muuta tavoitteena myötävaikuttaa niihin ja valmistella niitä. Jäsen Enrique Barón Crespo tähdensi perusoikeuskirjasta, että kyse oli hienosta tekstistä, josta voidaan olla ylpeitä. Miksiköhän hän haluaa suojata sen lasin taakse. Mielestäni emme saa yksinkertaisesti unohtaa, että joidenkin jäsenvaltioiden tehtävänäni ei ole antaa niitä ilmi on jo nyt täytynyt voittaa varsin kova vastustus ja vastahakoisuus tämän tekstin hyväksymiseksi, mistä on seurauksena ainakin malttini, joka on tarpeellinen, jollei suorastaan varovaisuuteni. HVK:sta en ole hänen kanssaan aivan samaa mieltä. En katso, että olemme umpikujassa, vaan pikemminkin pidän hetkeä sellaisena, jona asiat liikahtavat eteenpäin. Sitä paitsi toivon, että liikahdukset ovat siellä voimakkaampia kuin Biarritzissa. Mitä tulee tulevaisuuteen, on ehkä todella tarpeen tarkistaa menetelmää, ehkäpä valmistelukunta olisi HVK:ta parempi, vaikka siitä ei ehkä pitäisikään tulla järjestelmää. Jäsen Lannoye oli tyytyväinen siihen kantaan, jonka esitin mahdollisesta perustuslain laatimisesta. En tiedä edustanko kuten eräs puhuja sanoi toimielimeni kantaa, mutta haluaisin sanoa, että tämä on oma näkökantani. Mielestäni tällä hetkellä näyttä siltä, että jäsenvaltioiden enemmistö ei ole halukas työstämään asiaa välittömästi. Olemme sen sijaan saaneet nähdä Évianissa melko voimakasta vastustusta."@fi5 "Signor Presidente, abbiamo appena avuto una discussione ricca e al contempo interessante. A mia volta desidero salutare l’intervento forte e approfondito del Presidente Prodi. Beninteso prendo atto – ed è motivo di grandissima soddisfazione – che il Parlamento europeo, alla quasi unanimità, è soddisfatto della Carta. Ciò non stupisce, in quanto il Parlamento vi ha contribuito e in quanto essa corrisponde a certuni dei suoi valori. Ciò da un enorme forza a questo testo e al Consiglio europeo per promuoverlo. Ho preso atto dei vostri appelli e dei vostri incoraggiamenti a spingersi oltre, ad approfittare dello slancio per portarlo a Nizza e oltre Nizza. E’ in questo contesto che cercherò di rispondere brevemente ai vostri interventi. L’onorevole Wurtz lamenta che non si tenga maggiormente conto dei cittadini, né si cerchino i mezzi per consultarli su base più ampia. Credo, dal canto mio, che sia precisamente per questo motivo che il metodo convenzione è valido e deve essere riutilizzato diffusamente in futuro. I relatori hanno sottolineato la qualità della discussione e anche la necessità di andare oltre. Evidentemente non posso che unirmi alle loro voci. Passo ora a rispondere all’onorevole Méndez de Vigo. Non sono cristiano-democratico e quindi non credo ai miracoli. Ma saluto il Parlamento europeo per quello che è, perché ha fortemente contribuito a questo lavoro. Non è un miracolo, è il frutto di un lavoro. L‘interrogativo che sorge è: dobbiamo procedere alla proclamazione e attendere, rischiando che il testo non sia accettato ovunque come giuridicamente vincolante? Egli mi ha chiesto chi si oppone ma il mio ruolo, lo ribadisco, non è quello di denunciare nessuno. Il Presidente del Consiglio non deve cercare capri espiatori, ma piuttosto cercare consensi e compromessi. Quindi vorrei rispondergli quanto segue: attendiamo magari che il Consiglio ne abbia discusso e vedremo se è possibile andare più lontano e più rapidamente con questa Carta. Con lo stesso spirito rispondo a Pervenche Berès il cui auspicio è di non cambiare nemmeno una virgola del testo della Carta e che in ultima istanza solo la Convenzione possa avere facoltà di decidere. La mia posizione è più sfumata rispetto alla sua, perché la Convenzione non è un’Istituzione al di sopra delle altre. Ma effettivamente auspico che a Biarritz si conservi il pacchetto con il suo nucleo, diversamente nutro profondi timori che si possano aprire discussioni pericolose. La onorevole Berès ha anche fatto un suggerimento assai interessante sul legame tra la Carta e la discussione sull’eventuale articolo 7. Sono favorevole e proporrò di esaminare l‘idea di un riferimento alla Carta, per esempio nell’articolo 6, in tal modo potremo avanzare senza spingerci fino a una vera e propria integrazione, giovandoci tuttavia di un riferimento forte. Il problema però - mi rivolgo agli onorevoli parlamentari membri della Convenzione – è di convincere i membri del Consiglio europeo e non sarà facile. Non voglio rispondere nel dettaglio agli interventi di tutti gli oratori intervenuti, anche perché non ne avrei il tempo. Desidero semplicemente sottolineare che nutriamo la preoccupazione di tenere maggiormente in considerazione le aspettative delle associazioni. Certamente si può auspicare di più e di meglio, ma credo molto onestamente che questo sia un buon principio. La soddisfazione manifestatasi dai banchi di quest’Aula sul progetto di Carta testimonia con forza la trasparenza e l’apertura che hanno informato il processo, che il metodo è promettente, che siamo anche andati incontro alle aspirazioni dei cittadini che attraverso ciò si manifestano. La onorevole Margie Sudre si è fatta interprete dell’inquietudine dei nostri concittadini di fronte alle difficoltà economiche e sociali che generano lo scetticismo europeo. Non è il tema all’ordine del giorno odierno, ma non posso fare a meno di ricordarle che è vero, la Presidenza francese ha compiti istituzionali importanti, ma allo stesso tempo anche priorità civiche forti rispetto ai cittadini. Non vorrei che queste priorità rispetto ai cittadini scompaiano dietro le priorità istituzionali. Citerò l’esempio dell’agenda sociale, che per noi costituisce una priorità, oppure ancora la creazione di quello che non chiamerò un governo economico, ma una guida economica per far fronte alle difficoltà. Concludo affermando che la Presidenza francese – è fuor di dubbio – intende accordare al Parlamento europeo tutta l’attenzione che esso merita e che il 24 ottobre tornerò in quest’Aula a riferire in merito a Biarritz. Aggiungo che desideriamo lavorare nella piena trasparenza, come voi auspicate, e proseguire gli scambi regolari che abbiamo con il Parlamento dal mese di luglio. Ciò mi pare indispensabile, se vogliamo che il Consiglio europeo di Biarritz sia una riuscita e quindi prepari in buone condizioni il successo di Nizza, visto che la riuscita e la piega che prenderà il dopo-Nizza dipenderà dal successo del Consiglio di Nizza. Ecco perché vi invito, malgrado tutto, a non proiettarvi troppo presto nel futuro poiché esso si costruisce passo dopo passo, pietra su pietra. Il Presidente della Commissione Prodi ha perorato la causa della conservazione del modello comunitario, raccogliendo un fortissimo assenso da tutti i banchi, e a mia volta desidero salutare questa dichiarazione che resterà indubitabilmente una dichiarazione importante. Sono d’accordo con lui sulla necessità di mantenere l’equilibrio istituzionale rivalutando politicamente la Commissione e il Consiglio. Sono d’accordo con lui sul ruolo centrale che deve conservare in futuro la Commissione come garante dell’interesse generale comunitario. Sono d’accordo con lui sulla messa in guardia contro il ritorno ai metodi intergovernativi, che costituisce una tentazione per alcuni. Ma pur non volendo aprire un dialogo con lui in questa sede su un tema che merita di essere nuovamente trattato, desidero fargli parte di qualche reazione del Consiglio. Dobbiamo fare attenzione all‘insieme comunitario. L’originalità del sistema istituzionale europeo è precisamente la divisione delle competenze, con modalità talvolta sottili, ma che mi pare abbiano dimostrato il loro valore. Non è forse meglio chiarire le competenze di ciascun livello decisionale piuttosto che volersi impegnare in una ripartizione giuridica secondo un modello federale classico. Non saremmo forse, in tal modo, più vicini al modello voluto dai padri fondatori? Seconda osservazione. Vi sono ambiti nei quali la sovranità degli Stati membri non può essere rimessa in causa senza rompere con lo spirito della costruzione europea. Su questo punto desidero segnalare se non un disaccordo quanto meno delle sfumature su due punti. Il primo riguarda la politica estera e di sicurezza comune, il suggerimento di integrare il rappresentante della PESC nella Commissione. Come sapete si tratta di una scelta voluta, presa ad Amsterdam, per ben distinguere le due funzioni. L’Alto rappresentante, contrariamente alla Commissione, non si esprime in piena indipendenza, la sua missione, piuttosto è coordinare le politiche estere e di sicurezza comune di competenza degli Stati membri e in questo ambito occorre forse lasciare uno spazio ampio all’aspetto intergovernativo. La PESC, per motivi legati vuoi alla storia, vuoi alla natura della materia, per molto tempo ancora dovrà senza dubbio far capo ad un coordinamento tra Stati membri. Forse un giorno, dovremo sopprimere questa funzione ma credo che questo giorno non sia ancora arrivato. Anzi, in questo momento occorre consolidare questa funzione. La seconda sfumatura riguarda l’euro. Le recenti fluttuazioni di questa moneta hanno fatto avvertire l’esigenza di un governo, di una gestione più politica. Tuttavia le soluzioni non devono evitare un coordinamento intergovernativo forte nonché la cooperazione fra le politiche economiche. A mio avviso, in termini di governo dell’economia, occorre che il timone sia solidamente nelle mani del Consiglio e della Commissione e non bisogna, anche in questo caso, virare in senso esclusivamente comunitario. Ecco perché ritengo importante che il Presidente del gruppo euro – che abbiamo voluto creare – conservi pienamente il suo ruolo in materia. Siamo in molti a volere una federazione di Stati nazione. Ciò vuol dire che ciascuno deve trovare il suo giusto posto: questi pochi elementi sono intesi ad arricchire la discussione perché credo che abbiamo davvero assistito a un discorso importante. Signor presidente Napolitano, mi rallegra sentire che siamo d’accordo sul fatto che non bisogna andare troppo velocemente, rischiare di mettere in pericolo la Carta. Lei suggerisce che la Carta sia un punto di partenza per una futura Costituzione. Perché no? Ma occorrerà essere d’accordo sul contenuto di tale Costituzione. Mi preme rassicurare l’onorevole Poettering sulla mia capacità di masticare gomma americana e di ascoltarlo con attenzione nel frattempo. A giusto titolo, egli ha sottolineato il cammino percorso dalla caduta del muro e dalla riunificazione tedesca, dieci anni or sono. Spero a questo punto che la democrazia segua il suo corso in Serbia. Egli ha espresso l’auspicio che la Presidenza tracci a Nizza il cammino per l’avvenire. Evidentemente la Presidenza sa che le cose non si fermeranno a Nizza, che occorre pensare al futuro e passare il testimone. Ancora una volta, non prendiamo i dibattiti futuri a pretesto per non prendere le decisioni che si impongono oggi a partire dalla CIG – non è questa la sua idea – e l’obiettivo di Biarritz è appunto contribuirvi e prepararle. L’onorevole Enrique Barn Crespo in merito alla Carta ha sottolineato che si tratta di un bel testo di cui poter andare fieri e si chiedeva: perché metterla sotto vetro? Credo che semplicemente non dobbiamo dimenticare che certi Stati membri – non voglio fare il delatore – hanno già dovuto superare fortissime resistenze e reticenze per accettare questo testo e da ciò deriva, se non la mia prudenza, almeno la mia pazienza, che ritengo necessaria. Sulla CIG, non condivido esattamente il suo punto di vista. Non credo che ci troviamo in un momento di stallo, ma anzi in un momento in cui qualcosa comincia a muoversi. Spero, del resto, che tale tendenza si rafforzi a Biarritz. In merito al futuro forse bisognerà effettivamente riflettere sul metodo, magari quello di una Convenzione piuttosto che una CIG, anche se non deve diventare un sistema. L’onorevole Lannoye si è rallegrato della mia posizione sull’eventuale costituzionalizzazione. Non so, come ha detto un’oratrice, se sono rappresentativo anche della mia Istituzione, ma esprimo ora un punto di vista personale. Oggi, a mio avviso, non esiste una maggioranza negli Stati membri che, nell’immediato, desideri muoversi in tale direzione. Al contrario a vian abbiamo ravvisato resistenze abbastanza forti."@it9 "Mr President, we have just had a debate that was both interesting and productive. I too would like to welcome Mr Prodi’s forceful and meaningful intervention. I have of course noted – and this is cause for great satisfaction – that the European Parliament is almost unanimously content with the Charter. This is not surprising because it has itself contributed to it, and because it is consonant with some of its values. That lends great weight to this text, and to the European Council as concerns furthering the Charter. I have noted your appeals and invitations to press ahead, to take advantage of the momentum generated and carry it to Nice and beyond. It is in this light that I will attempt to briefly reply to your interventions. Mr Wurtz regretted that the citizens were not taken into account more fully, that there has been no attempt to find a way of consulting them more extensively. I for my part believe that it is precisely for this reason that the Convention method is a good one and that ample use should again be made of it in the future. The rapporteurs have already stressed the quality of the debate and the need to progress further, and I can only agree with them. I will now reply to Mr Méndez de Vigo. I am not a Christian Democrat, so I do not believe in miracles, but I do want to salute the European Parliament as such, because it has made a major contribution to this project. It has been no miracle, but the fruit of labour. Should one proclaim the Charter and see what happens, at the risk of it not being accepted throughout the Union as legally binding? Mr Méndez de Vigo has asked me which countries would oppose it. I repeat that I am not here to name names. It is not the task of the President-in-Office of the Council to look for scapegoats, but rather to seek consensus and compromise. I would thus like to tell him that we should perhaps wait until the Council has discussed this Charter, and then we will be able to see whether we can proceed further, and more quickly, with it. I would respond in the same vein to Mrs Berès. She has said that the text of the Charter should not be altered one jot and that the Convention should have the final say on it. I would take a slightly different view, because the Convention should not be placed before any of the institutions. But I would indeed like to see the package remaining intact at Biarritz, because I genuinely fear that not doing so would spark damaging debates. She also made an extremely worthwhile suggestion concerning the link between the Charter and discussions over a future Article 7. I approve her suggestion, which I feel to be one that will enable us to progress, without going as far as incorporation, and to make a clear reference to the Charter. I will propose that we look into the idea of inserting such a reference, for example in Article 6. However, we still need, and I say this to the EP members of the Convention, to persuade the members of the European Council to do this, which will by no means be easy. I do not wish to reply in detail to the speakers, and moreover have no time to do so. I would simply like to emphasise that we do intend to be more receptive to associations’ expectations. One could indeed wish for more and for improvement, but I honestly believe that we have made a good start. The satisfaction that this Chamber has shown in the Draft Charter is a powerful indication that there has been transparency, an opening out, that the method is a promising one, and that we have also gone some way to meeting the aspirations of the citizens, which are reflected in the method. Mrs Sudre voiced the concerns of our fellow citizens over the economic and social problems that have given rise to Euro-scepticism. That was not the subject under discussion today, but I must take the opportunity to remind her that, while it is true that the French Presidency has a major assignment to fulfil on the institutional front, it also has strong priorities in respect of the citizens. I would not want these priorities to be overshadowed by the institutional priorities. I could mention, for example, the social agenda which is a priority for us, or the setting in place of something that I would not call an economic government, but economic governance, to address these problems. I will end by saying let there be no doubt but that the French Presidency intends to give the European Parliament all the attention it deserves, and that I will be in this Chamber on 24 October to report on Biarritz. I would add that we want to work in the complete transparency you desire, and to carry on with the regular exchanges that we have held with you since July. This would seem to me essential if we want Biarritz to be a successful European Council, which is to say one that paves the way, under respectable conditions, for success in Nice, for it is the Nice Council that will determine the shape and the success of what follows. That is why I invite you, in spite of everything, not to throw yourselves headlong into the future, as this is a future that should be built step by step, and stone by stone. Mr Prodi has spoken in favour of preserving the Community model, which met with great approval throughout this Chamber, and I would like, in my turn, to welcome this speech which will doubtless continue to be viewed as a major one. I agree with him on the need to maintain the institutional balance and enhance the role, in political terms, of both the Commission and the Council. I agree with him that the Commission must continue to play a pivotal role as guardian of the common interests of the Community. I agree with him on the need to guard against a return to intergovernmental methods, which some find appealing. However, without wanting to enter into a dialogue with him on a matter that will warrant further debate, I would also like to share with him some of the Council’s reactions. We must bear in mind the Community as a whole. The originality of the institutional system resides precisely in the sharing of responsibilities, relying on procedures that are sometimes subtle, but which are, I feel, tried and tested ones. Would it not be worth defining the responsibilities at each level in the decision-making process more clearly, rather than seeking to proceed with a legal allocation of powers on the basis of a traditional federal model? Would we not then be closer to the model than the founding fathers intended? A second observation. There are certain areas in which the sovereignty of the Member States could not be called into question without this conflicting with the spirit of European integration. On this issue I would like to indicate, if not my disagreement, then at least some slight differences in opinion on two points. The first concerns the common foreign and security policy, and the suggestion to integrate the High Representative for CFSP into the Commission. You will be aware that this was a deliberate decision taken in Amsterdam to clearly distinguish the two roles, with the High Representative, as opposed to the Commission, not speaking from a completely independent viewpoint, but under a remit to coordinate the common foreign and security policies that lie within the competence of the Member States, and there we should leave perhaps ample scope for an intergovernmental approach. CFSP, for reasons as much to do with history as with the nature of this area, will doubtless be the subject of coordination between Member States for some time to come. Perhaps one day we will have to abolish this function, but that day has not yet come. It is time, instead, to intensify this function. The second slight difference concerns the euro. The recent fluctuations in this currency have revealed the need for a more political style of governance, of management. For all that, we should not, I feel, steer clear of strong intergovernmental cooperation, cooperation in respect of economic policies, when seeking solutions. As I see it, reasoning in terms of governance, there is a need for both the Council and the Commission to have a firm hand on the tiller and, in this case too, to ensure that the Community as a whole is catered for. That is why I believe it is very important for the Chairman of the Eurogroup – which we chose to set up – to continue to play a full role in this area. There are many of us who want a federation of nation states, which means that each state must find the position that best suits it. A variety of opinions only serves to improve the quality of the debate, and I believe that we have just heard a very important speech. I was pleased to hear, Mr Napolitano, that we agree on the fact that we must not go too quickly, or risk jeopardising the Charter. You suggest that the Charter could provide the springboard for a future constitution, and why not. But we must reach agreement on what to put in this constitution. I am anxious to reassure Mr Poettering of my ability to chew gum while still listening carefully to what he has to say. He was quite right to emphasise the distance we have travelled since the fall of the wall and the reunification of Germany ten years ago. I hope now that democracy has gained a foothold in Serbia. He wanted the Presidency to outline the way forward at Nice. The presidency is, of course, aware that things will not come to a halt at Nice, that we must look to the future and handing over the baton. Once again, let us not take future debates as a pretext for not reaching – and this is not your suggestion – decisions that should be taken today within the IGC. It is clearly the aim of the Biarritz Council to contribute to these decisions, to prepare them. Mr Barón Crespo emphasised that the Charter was a fine document and one to be proud of. Why then does he want to put it under glass? I believe that we must not forget, quite simply, that some Member States – it is not my job to name them – have already had to overcome considerable resistance and reluctance in getting this text accepted, which is why I am being, if not prudent, then at least patient, as I believe is necessary. As concerns the IGC, I do not fully share his point of view. I do not feel that we have reached a standstill, but rather that signs of a renewal are apparent. I moreover hope that these signs will be even more pronounced at Biarritz. As for the future, perhaps the method will indeed have to be reviewed, to comprise, perhaps, a convention rather than an IGC, even if it should perhaps not become a system. Mr Lannoye welcomed the view that I expressed with regard to a European constitution. I do not know whether, as one of the speakers said, I am representative of my institution, and must say that this is my own personal opinion. To my mind, the majority of Member States do not wish to start work on a constitution for the time being. On the contrary, Evian showed that there was considerable resistance to doing so."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, er heeft hier zojuist een rijk en interessant debat plaatsgevonden. Ook ik verwelkom het krachtige en substantiële betoog van voorzitter Prodi. Ik heb uiteraard gemerkt dat het Europees Parlement vrijwel unaniem tevreden is met het Handvest, hetgeen mij buitengewoon veel genoegen doet. Het verbaast mij overigens niet, want het Parlement heeft zelf bijgedragen aan de totstandkoming van het Handvest en de tekst komt overeen met een aantal van de waarden die het Parlement uitdraagt. Dat geeft de tekst aanvullende waarde. Voor de Europese Raad is dit een extra hulpmiddel om hem te kunnen promoten. Ik heb terdege nota genomen van uw oproep en aanmoediging om nog een extra stap te doen en van de ontstane geestdrift te profiteren om de tekst in Nice, maar ook daarna, aan te bevelen. In deze context zal ik proberen kort in te gaan op uw interventies. De heer Wurtz betreurt het dat er niet meer rekening wordt gehouden met de burgers en dat er niet wordt gezocht naar een manier om ze op grotere schaal te raadplegen. Ik denk dat juist om die reden de werkwijze van de Conventie een uitkomst kan bieden. We doen er dan ook goed aan in de toekomst opnieuw deze werkwijze toe te passen. De rapporteurs hebben benadrukt dat het debat zich op een hoog niveau bevindt, maar ook dat het naar een nog hoger niveau kan worden gebracht. Uiteraard kan ik hun mening volmondig onderschrijven. Ik wil nu ingaan op de opmerkingen van de heer Méndez de Vigo. Ik ben geen christen-democraat, dus ik geloof niet in wonderen. Ik wil het Parlement als zodanig echter lof toezwaaien. Het heeft immers een belangrijke bijdrage geleverd aan deze werkzaamheden. Dat is geen wonder, maar de vrucht van hard werken. Moeten we de tekst presenteren en vervolgens afwachten, met het risico dat hij niet overal als juridisch bindend wordt geaccepteerd? De heer Méndez de Vigo wil van mij weten wie er dan zou kunnen weigeren. Nogmaals, het ligt niet in mijn bedoeling met de beschuldigende vinger naar iemand te wijzen. Het is niet de taak van de voorzitter van de Raad om zondebokken aan te wijzen, maar om te zoeken naar consensus en compromissen. Ik wil de heer Méndez de Vigo daarom laten weten dat we misschien gewoon moeten afwachten tot dit punt op de Raad besproken is. Vervolgens zien we wel of we nog sneller en nog meer vooruitgang kunnen boeken met dit Handvest. Een vergelijkbaar antwoord geldt voor Pervenche Berès. Zij wil dat de tekst van het Handvest geheel ongewijzigd blijft en dat de Conventie in laatste instantie nog knopen doorhakt. Ik wil haar opmerking enigszins nuanceren. De Conventie is geen instelling die boven de andere instellingen staat. Ik hoop bovendien dat het Handvest in Biarritz niet aan wijzigingen wordt onderworpen, want ik vrees dat er dan bijzonder gevaarlijke debatten zouden worden aangezwengeld. Mevrouw Berès maakt overigens een buitengewoon interessante opmerking over het verband tussen het Handvest en het debat over een eventueel artikel 7. Ik verwelkom dat debat en stel voor te onderzoeken of een verwijzing naar het Handvest, bijvoorbeeld in artikel 6, mogelijk is. Een duidelijke verwijzing naar het Handvest is mijns inziens een mogelijkheid om vooruitgang te boeken zonder er direct naar te streven om het Handvest in de Verdragen op te nemen. Ik wil de afgevaardigden die lid zijn van de Conventie laten weten dat we in dat geval nog wel de leden van de Europese Raad hiervan zullen moeten overtuigen, wat op zich nog niet zo eenvoudig zal zijn. Ik wil hier niet gedetailleerd ingaan op de betogen van de verschillende sprekers. Ik heb daar overigens ook niet de tijd voor. Ik wil alleen maar benadrukken dat we meer rekening willen houden met de verwachtingen van de verenigingen. Misschien had u meer van mij verwacht, maar ik denk eerlijk gezegd dat dit al een goed begin zou zijn. De tekenen van instemming vanaf de banken over het ontwerphandvest vormen een krachtig bewijs dat er sprake is van transparantie en openheid, dat de werkwijze goede perspectieven biedt en dat wij tegemoet zijn gekomen aan de wensen van de burgers. Mevrouw Margie Sudre heeft namens onze medeburgers haar ongerustheid geuit over de economische en sociale moeilijkheden die de Europese burgers sceptisch maken. Hoewel dit vraagstuk niet het onderwerp van het debat van vandaag is, wil ik haar er toch aan herinneren dat het Franse voorzitterschap op institutioneel gebied belangrijke taken wacht, maar dat het tegelijkertijd ook belangrijke verplichtingen jegens de burgers heeft. Ik wil niet dat deze laatste prioriteiten plaats moeten maken voor die op het institutionele vlak. Zo heeft voor ons bijvoorbeeld de sociale agenda prioriteit. Hetzelfde geldt voor de vestiging van wat ik niet zozeer als een economische regering, maar als een economisch bestuur zou willen omschrijven, dat wil zeggen een bestuur dat aan de genoemde problemen het hoofd kan bieden. Tot slot wil ik laten weten dat het Franse voorzitterschap het Europees Parlement alle aandacht wil schenken die het verdient. Laat daar geen misverstand over bestaan! Op 24 oktober zal ik hier dan ook verslag komen uitbrengen van wat er in Biarritz is besproken. Voorts wil ik aangeven dat wij conform uw wens op transparante wijze willen werken en de sinds juli regelmatig gehouden gedachtewisselingen willen voortzetten. Dit lijkt mij onontbeerlijk om de Europese Raad van Biarritz te doen slagen, met andere woorden, om in Biarritz onder de juiste omstandigheden het succes van de Top van Nice voor te bereiden. Het verloop van de gebeurtenissen is immers afhankelijk van wat er in Nice wordt besloten. Als Nice succesvol wordt, zal de follow-up van Nice ook succesvol kunnen zijn. Om die reden wil ik u verzoeken ondanks alles niet te snel op de ontwikkelingen vooruit te lopen. We kunnen immers alleen maar stapje voor stapje vooruitgang boeken, dat wil zeggen steentje voor steentje aan de toekomst bouwen. De heer Prodi heeft in zijn hoedanigheid van voorzitter van de Commissie een pleidooi gehouden voor het behoud van het communautaire model. Vanaf alle banken werd hier instemmend op gereageerd en ook ik wil de heer Prodi met zijn ongetwijfeld zeer belangrijke toespraak lof toezwaaien. Ook ik erken de noodzaak om het institutioneel evenwicht te behouden door zowel de Commissie als de Raad een grotere politieke rol te geven. Ook kan ik mij vinden in de centrale rol die de Commissie volgens de heer Prodi behoort te vervullen als hoedster van het algemene communautaire belang. We moeten er inderdaad voor waken dat de intergouvernementele methodes terugkeren, zoals door sommigen wordt voorgestaan. Ik wil hier nu niet een dialoog met hem aangaan over een onderwerp dat meer aandacht verdient, maar ik wil hem wel laten weten hoe de Raad over een aantal zaken denkt. Wij moeten waakzaam zijn met betrekking tot het hele communautaire gebeuren. De originaliteit van het Europese institutionele stelsel is juist gelegen in het feit dat de bevoegdheden over ook heel subtiele zaken verdeeld zijn. Ik denk dat het hier om een beproefde methode gaat. Is het niet beter om te verduidelijken wat nu precies de bevoegdheden van ieder niveau van besluitvorming zijn in plaats van te streven naar een juridische verdeling van deze bevoegdheden volgens een klassiek federaal model? Is dit niet de beste benadering van het model dat de grondleggers van de Gemeenschap voor ogen hadden? Voorts werd opgemerkt dat op sommige terreinen de soevereiniteit van de lidstaten niet opnieuw een discussiepunt zou hoeven zijn als er meer duidelijkheid zou bestaan over de richting van de Europese eenwording. Met deze stelling kan ik het niet eens zijn. Ik zou in ieder geval twee aspecten willen nuanceren. Het eerste betreft het GBVB en de suggestie om de vertegenwoordiger van het GBVB in de Commissie op te nemen. U weet dat er in Amsterdam bewust voor is gekozen een duidelijk onderscheid te maken tussen enerzijds de hoge vertegenwoordiger en anderzijds de leden van de Commissie. De hoge vertegenwoordiger kan niet geheel onafhankelijk optreden. Hij is immers verantwoordelijk voor de coördinatie van het GBVB, dat onder de bevoegdheden van de lidstaten valt. Wij hebben wellicht veel ruimte overgelaten voor intergouvernementele beslissingen over het GBVB. Om historische redenen en vanwege de aard van het beleid zal het GBVB ongetwijfeld nog lange tijd een product zijn van de onderlinge coördinatie tussen de lidstaten. Wellicht komt er een dag dat deze functie kan worden opgeheven, maar zover is het mijns inziens nog niet. Voorlopig zal deze functie juist moeten worden geconsolideerd. Het tweede aspect dat ik zou willen nuanceren heeft betrekking op de euro. De recente koersschommelingen tonen aan dat het politieke bestuur en beheer moet worden geïntensiveerd. Dergelijke oplossingen mogen evenwel een sterke intergouvernementele coördinatie en samenwerking op het gebied van het economisch beleid niet verhinderen. Wat het bestuur betreft, denk ik dat de Raad en de Commissie samen het roer stevig in handen moeten nemen. Dit betekent niet dat ze wat het communautaire model betreft het roer volledig moeten omgooien. Om die reden is het denk ik van belang dat de voorzitter van de eurogroep – een functie die we bewust gecreëerd hebben – zijn rol op dit gebied blijft spelen. Velen van ons zijn voorstander van een federatie van natiestaten. Dat betekent onder meer dat iedereen zijn juiste plaats moet vinden. Ik wil met deze punten het debat verrijken, want ik denk dat we zojuist een heel belangrijke redevoering hebben gehoord. Mijnheer Napolitano, het doet mij genoegen dat wij het onderling eens zijn over het feit dat we niet te snel vooruitgang moeten willen boeken omdat we hiermee het Handvest in gevaar kunnen brengen. U stelt voor om het Handvest als het uitgangspunt van een toekomstige grondwet te beschouwen en waarom ook niet? Maar er moet eerst overeenstemming bestaan over wat we in deze grondwet willen opnemen. Ik wil de heer Poettering geruststellen: ik ben in staat op een kauwgompje te kauwen en tegelijkertijd aandachtig te luisteren. Hij heeft terecht gewezen op wat er zich sinds de val van de Muur en de Duitse hereniging tien jaar geleden heeft afgespeeld. Ik hoop dat de democratie in Servië nu zijn beslag krijgt. De heer Poettering wil dat het voorzitterschap in Nice de toekomstige weg uitstippelt. Uiteraard weet het voorzitterschap dat de ontwikkelingen niet in Nice ophouden, dat het aan de toekomst moet denken en dat het de dossiers moet overdragen. Nogmaals, we mogen de toekomstige debatten niet aangrijpen als voorwendsel – niet dat u dat overigens hebt gesuggereerd, hoor - om beslissingen die al op de IGC genomen moeten worden, uit te stellen. We moeten in Biarritz deze beslissingen voorbereiden en een eerste bijdrage leveren. De heer Enrique Barón Crespo heeft met betrekking tot het Handvest benadrukt dat het om een mooie tekst gaat waar we trots op mogen zijn. Waarom wil hij het dan onder de loep nemen? Laten we niet vergeten dat sommige lidstaten – ik wil hier in niemands richting wijzen – al heel wat weerstand hebben moeten wegnemen voordat ze deze tekst konden accepteren. Om die reden wil ik graag de benodigde voorzichtigheid, of in ieder geval het benodigde geduld, in acht nemen. Ik deel de mening van de heer Enrique Barón Crespo over de IGC niet. Ik geloof niet dat het proces geblokkeerd is geraakt. Het is alleen in woeliger vaarwater terechtgekomen. Ik hoop overigens dat in Biarritz de rust weer enigszins zal zijn teruggekeerd. Wat de toekomst betreft, zullen we onze werkwijze wellicht moeten herzien. Misschien is een Conventie een beter idee dan een IGC, ook al moeten we wellicht niet proberen deze Conventie te institutionaliseren. De heer Lannoye heeft zich verheugd uitgelaten over mijn standpunt over de eventuele vorming van een grondwet. Ik weet niet, zoals een vrouwelijke spreker aangaf, of ik met deze opvattingen de mening van mijn instelling weergeef. Ik wil alleen maar aangeven wat mijn persoonlijke standpunt is. Ik denk dat het merendeel van de lidstaten er weinig voor voelt hier meteen werk van te maken. In Evian hebben we immers gezien dat er behoorlijk fel verzet tegen dergelijke plannen bestaat."@nl2 "Senhor Presidente, tivemos um debate rico e, simultaneamente, interessante. Também eu gostaria de saudar a intervenção forte e cheia de ideias do Presidente Prodi. Registo, é claro, - e é para mim motivo de grande satisfação – que o Parlamento Europeu, na sua quase unanimidade, se sente satisfeito com a Carta. Não me surpreende, pois contribuiu para a sua elaboração e também porque ela corresponde a alguns dos seus valores. Isso confere grande força a este texto e ao Conselho Europeu, para o promover. Registei os vossos apelos e encorajamentos a ir mais longe, a aproveitar o impulso criado para o levar a Nice e além de Nice. É neste contexto que vou tentar responder, de forma breve, às vossas intervenções. O senhor deputado Wurtz lamenta que os cidadãos não sejam mais tomados em conta, que não se procure meios para os consultar de modo mais vasto. Pela parte que me toca, creio que é, precisamente, por esta razão que o método da Convenção é bom e que deve ser reutilizado fortemente de futuro. Os relatores salientaram a qualidade do debate e a necessidade de ir mais longe. Não posso senão concordar com eles. Passo agora a responder ao senhor deputado Méndez de Vigo. Não sou democrata-cristão e não acredito, portanto, em milagres. Gostaria, porém, de saudar o Parlamento Europeu, pois deu um importante contributo a este trabalho. Não se trata de um milagre, mas do fruto de um trabalho. Deveremos proclamá-lo e aguardar, correndo o risco de o texto não ser aceite universalmente como juridicamente vinculativo? O senhor deputado pergunta-me quem o recusaria. A minha função, repito, não é denunciar. Não compete ao Presidente do Conselho procurar bodes expiatórios mas, pelo contrário, procurar consensos e compromissos. Apetece-me, portanto, dizer-lhe: será melhor aguardarmos que o Conselho discuta o assunto e veremos então se podemos ir mais longe, mais depressa, com esta Carta. Dentro do mesmo espírito, respondo à senhora deputada Pervenche Berès. Expressou o desejo de que o texto da Carta não seja alterado sequer uma vírgula e que seja a Convenção a decidir em última instância. Teria uma divergência em relação à senhora deputada Berès, porque a Convenção não é uma instituição acima das outras. Mas, efectivamente, gostaria que em Biarritz o pacote fosse conservado inteiro, ou correremos o risco de iniciar debates perigosos. Apresentou, também, uma sugestão extremamente interessante sobre a ligação entre a Carta e a discussão de um eventual artigo 7º. Concordo e proporia que examinássemos essa ideia de uma referência à Carta, por exemplo, no artigo 6º, o que me parece ser uma sugestão que nos permitiria avançar sem ir até à integração e ter uma referência forte. Seria ainda necessário, digo-o aos deputados membros da Convenção, convencer os membros do Conselho Europeu, o que não é evidente. Não desejo responder pormenorizadamente às intervenções dos oradores. Aliás, nem tenho tempo. Gostaria apenas de sublinhar que temos a preocupação de ter mais em conta as expectativas das associações. É possível, claro, desejar mais e melhor, mas creio, sinceramente, que já temos um bom ponto de partida. A satisfação manifestada nestas bancadas em relação ao projecto de Carta é forte testemunho de que houve transparência, abertura, que o método é frutífero e que fomos também ao encontro das aspirações dos cidadãos que se manifestam através dos deputados. A senhora deputada Margie Sudre expressou a preocupação dos nossos concidadãos perante as dificuldades económicas e sociais, que provocam o nascimento de um cepticismo europeu. Não é este o tema de hoje, mas não posso deixar de lhe recordar que, na verdade, a Presidência francesa tem missões institucionais fortes, mas, ao mesmo tempo, tem prioridades cidadãs fortes. Não gostaria que essas prioridades cidadãs desaparecessem por trás das prioridades institucionais. Referirei, por exemplo, a agenda social, que é para nós uma prioridade, ou a concretização daquilo a que não chamaria um governo económico, mas uma governação económica, para fazer frente a essas dificuldades. Termino, mas diria ainda que a Presidência francesa – não restem dúvidas neste ponto – pretende conceder ao Parlamento Europeu toda a atenção que ele merece, e que virei aqui prestar contas de Biarritz no dia 24 de Outubro. Acrescento que é nossa vontade trabalhar em plena transparência, como vós próprios desejais, e prosseguir as trocas de impressões regulares que vimos mantendo convosco desde Julho último. Isso parece-me indispensável se queremos que Biarritz seja um Conselho Europeu bem sucedido, isto é, que prepare, em boas condições, o sucesso de Nice, pois daqui dependerá a forma e também o sucesso do pós-Nice. Assim, convido-os, apesar de tudo, a não se projectarem demasiado nesse futuro, pois ele constrói-se passo a passo e tijolo a tijolo. O Comissário Prodi, Presidente da Comissão, defendeu a preservação do modelo comunitário, que recolheu forte aprovação em todas as bancadas e gostaria de, também eu, saudar esse discurso que se manterá, sem dúvida, importante. Estou de acordo com ele sobre a necessidade de preservar o equilíbrio institucional, dando mais importância política quer à Comissão quer ao Conselho. Estou de acordo com ele sobre o papel central que, de futuro, a Comissão deve conservar, como garante do interesse geral comunitário. Estou de acordo com o seu aviso contra o regresso, que tenta algumas pessoas, aos métodos intergovernamentais. Mas, sem pretender iniciar aqui um diálogo sobre um assunto que merece mais reflexão, gostaria também de lhe transmitir algumas reacções do Conselho. Temos de prestar atenção ao todo comunitário. A originalidade do sistema institucional europeu consiste, precisamente, na partilha de competências a partir de modalidades por vezes subtis mas que, a meu ver, já deram provas. Não será melhor clarificar as competências de cada nível de decisão em vez de seguir a via de uma repartição jurídica segundo um modelo federal clássico? Não estaríamos, assim, mais perto do modelo pretendido pelos pais fundadores da Europa? Segunda observação: domínios há em que a soberania dos Estados-Membros não poderia ser posta em causa sem ir contra o espírito da construção europeia. Mas, aqui, gostaria de marcar, senão o meu desacordo, pelo menos, dúvidas sobre dois pontos. O primeiro refere-se à política externa e de segurança comum e à sugestão de integrar o representante da PESC na Comissão. Como sabem, a clara distinção das duas funções foi uma escolha deliberada operada em Amesterdão. O Alto Representante, ao contrário da Comissão, não se exprime de forma independente, mas a sua missão é coordenar as políticas externas e de segurança comum que são da competência dos Estados-Membros e, aqui, talvez devêssemos deixar lugar ao intergovernamental. A PESC, por razões que se prendem tanto com a história como com a natureza da matéria, deverá depender ainda por muito tempo da coordenação entre Estados-Membros. Talvez um dia venhamos a suprimir esta função, mas julgo que esse dia ainda não chegou. Pelo contrário, é necessário, agora, consolidar essa função. A minha segunda dúvida tem a ver com o euro. As flutuações recentes desta moeda fizeram sentir a necessidade de uma governação, uma gestão mais política. No entanto, as soluções não devem, em minha opinião, evitar a forte coordenação intergovernamental, a cooperação das políticas económicas. Penso, raciocinando em termos de governação, que o leme deve ser agarrado solidamente quer pelo Conselho quer pela Comissão e não, também aqui, verificar-se uma inflexão na direcção do todo-comunitário. Assim, creio que é muito importante que o Presidente do grupo do euro – que quisemos criar – conserve intacto o seu papel na matéria. Muitos de nós pretendem uma federação de Estados nações. Isso quer dizer, também, que cada um deve saber qual é o seu lugar, pois estes elementos servem para enriquecer a discussão – efectivamente, julgo que assistimos a um discurso importante. Senhor Presidente Napolitano, agradou-me ouvir que estamos de acordo em que não devemos avançar demasiado depressa, não devemos correr o risco de pôr em perigo a Carta. O senhor sugere que a Carta seja ponto de partida para uma futura Constituição. Por que não? Simplesmente, haverá que estar de acordo sobre aquilo que metemos nessa Constituição. Gostaria de tranquilizar o senhor deputado Poettering quanto à minha capacidade de mastigar pastilha elástica enquanto o escuto com a maior atenção. Salientou, justamente, o caminho percorrido desde a queda do Muro e a reunificação alemã, há dez anos. Espero agora que a democracia esteja em marcha na Sérvia. O senhor deputado manifestou o desejo de que a Presidência trace, em Nice, o caminho para o futuro. A Presidência sabe, decerto, que o processo não terminará em Nice, que há que pensar no futuro e passar o testemunho. Mas, também aqui, não aproveitemos o pretexto de futuros debates para não tomar – não é o que estava a pensar – as decisões que se impõem, hoje, na CIG, e é objectivo de Biarritz contribuir para elas, prepará-las. O senhor deputado Enrique Barón Crespo salientou, em relação à Carta, que se trata de um belo texto de que podemos orgulhar-nos. Por que motivo, então, quer pô-lo numa vitrina? Creio que não devemos esquecer, muito simplesmente, que alguns Estados-Membros – não me cabe dizer quais – já tiveram de ultrapassar fortes resistências e reticências para aceitar este texto e daqui, senão a minha prudência, pelo menos, a minha paciência que, creio, é bastante necessária. Quanto à CIG, não partilho exactamente o seu ponto de vista. Não me parece que estejamos num momento de bloqueio mas, pelo contrário, num momento em que irrompem algumas hesitações. Espero, aliás, que sejam mais fortes em Biarritz. No que se refere ao futuro, talvez seja necessário, efectivamente, rever o método, talvez se pudesse pensar numa convenção de preferência a uma CIG, embora ela não deva tornar-se sistemática. O senhor deputado Lannoye congratulou-se com a posição que tomei sobre uma eventual constitucionalização. Não sei se, como afirmou uma oradora, sou representativo da minha Instituição, mas gostaria de dizer que se trata de um ponto de vista pessoal. Hoje, pelo que me é dado observar, não existe um desejo maioritário dos Estados-Membros de trabalhar já nesse sentido. Pelo contrário, em Évian manifestaram-se fortes resistências."@pt11 "Herr talman! Vi har just haft en både rik och intressant debatt. Jag vill i min tur hylla det starka och innehållsrika inlägget från ordförande Prodi. Jag noterar naturligtvis – och det är mycket tillfredsställande – att Europaparlamentet, i stort sett enhälligt, är nöjt med stadgan. Det är inte förvånande eftersom parlamentet har bidragit till den, och eftersom den också motsvarar vissa av parlamentets värderingar. Det ger en stor kraft till denna text och till Europeiska rådet för att främja den. Jag har noterat era önskemål och uppmuntran om att gå längre, att dra nytta av det språng som skapats för att ta den ända till Nice. Det är i det sammanhanget som jag skall försöka att kort besvara era inlägg. Wurtz beklagar att man inte tar större hänsyn till medborgarna, att man inte försöker rådfråga dem i större utsträckning. Jag tror för min del att det är just av den anledningen som metoden med konventet är bra och i högsta grad bör användas i större utsträckning i framtiden. Föredragandena betonade kvaliteten i diskussionen och även behovet av att gå längre. Jag kan naturligtvis bara hålla med dem. Jag kommer nu till svaren till Méndez de Vigo. Jag är inte kristdemokrat och jag tror därför inte på under. Men jag vill hylla Europaparlamentet som sådant, eftersom det i högsta grad bidragit till detta arbete. Det är inget mirakel, det är frukten av ett arbete. Skall man tillkännage och vänta, med risk för att texten inte godtas överallt som rättsligt bindande? Han frågar vem som vägrar. Ännu en gång, det är inte min uppgift att kritisera. Rådets ordförande är inte här för att söka efter syndabockar, utan tvärtom för att sträva efter konsensus och kompromisser. Jag har därför lust att säga till honom: låt oss kanske vänta på att rådet har diskuterat detta och så får vi se om vi kan gå längre, snabbare, med denna stadga. Det är i samma anda som jag svarar Pervenche Berès. Hon önskade att texten i stadgan inte skulle ändras ens med ett kommatecken och att det skulle vara konventet som i sista hand avgör. Jag har en annan uppfattning än hon, eftersom konventet inte är en institution som är placerad över de övriga. Men jag önskar faktiskt att vi i Biarritz skall behålla paketet och dess rosett, annars är jag rädd för att vi inleder debatter som kan vara farliga. Hon hade också ett mycket intressant förslag när det gäller förhållandet mellan stadgan och diskussionen om en eventuell artikel 7. Jag är positiv till detta och jag skall föreslå att vi granskar idén med en hänvisning till stadgan, exempelvis i artikel 6, vilket jag tror skulle vara ett förslag som skulle göra det möjligt för oss att gå framåt, utan att gå så långt som till införlivande, och att ha en stark hänvisning. Men fortfarande måste, och jag säger det till de parlamentsledamöter som ingår i konventet, ledamöterna i Europeiska rådet övertygas om detta och det blir inte självklart. Jag vill inte svara i detalj på talarnas inlägg. Det har jag för övrigt inte tid till. Jag vill bara betona att vi strävar efter att ta större hänsyn till sammanslutningarnas förväntningar. Man kan ju önska sig mer och bättre, men jag tror helt uppriktigt att det är en bra början. Den tillfredsställelse man här visat beträffande förslaget till stadga vittnar tydligt om att det funnits öppenhet, att metoden går hem och att vi också gått medborgarnas önskemål till mötes. Margie Sudre upprepade våra landsmäns oro inför de ekonomiska och sociala svårigheter som leder till en europeisk skepticism. Det är inte dagens ämne, men jag kan inte låta bli att påminna henne om att det stämmer att det franska ordförandeskapet har starka institutionella uppdrag, men det har också starka medborgerliga prioriteringar. Jag skulle inte vilja att dessa medborgerliga prioriteringar försvinner bakom de institutionella prioriteringarna. Jag skall som exempel nämna den sociala agendan som för oss är en prioritet, eller inrättandet av det som jag skulle vilja kalla inte en ekonomisk regering utan en ekonomisk ledning, för att bemöta dessa svårigheter. Jag skall avsluta med att säga att det franska ordförandeskapet – det skall ingen behöva tvivla på – har för avsikt att ge Europaparlamentet all den uppmärksamhet det förtjänar, att jag kommer och sammanfattar Biarritz för er den 24 oktober just här. Jag vill tillägga att vi vill arbeta i full öppenhet, såsom ni önskar, och fortsätta det regelbundna utbyte som vi haft med er sedan i juli. Det förefaller mig nödvändigt om vi vill att Biarritz skall bli ett lyckat europeiskt råd, dvs. att det förbereder goda villkor för en framgång i Nice, för det är på framgången i Nice som förloppet och även framgången med tiden efter Nice kommer att bero. Jag uppmanar er därför trots allt att inte kasta er ut i denna framtid alltför våldsamt, för denna framtid byggs steg för steg och sten för sten. Kommissionens ordförande Prodi höll ett försvarstal för att bevara gemenskapsmodellen, som fick mycket stort bifall på alla bänkar här, och jag vill i min tur hylla detta tal som utan tvivel kommer att vara ett viktigt tal. Jag instämmer med honom när det gäller behovet av att bevara den institutionella balansen genom att politiskt förbättra både kommissionen och rådet. Jag håller med honom när det gäller den centrala roll som kommissionen i framtiden skall ha som en garanti för det allmänna gemenskapsintresset. Jag håller med om hans varning för en återgång, vilket är frestande för vissa, till de mellanstatliga metoderna. Men utan att här vilja inleda en dialog med honom om en fråga som förtjänar att vi återkommer till den, vill jag också delge honom några reaktioner från rådet. Vi måste vara försiktiga med allt som rör gemenskapen. Det originella med det institutionella systemet är just att man delar befogenheterna, ibland enligt subtila villkor, men som jag tror ändå visat sig bra. Är det inte bättre att klargöra befogenheterna för varje beslutsnivå snarare än att vilja inleda en juridisk fördelning enligt en klassisk federal modell? Är vi inte närmare den modell som förespråkades av våra grundare? Kommentar nr två: Det finns områden där medlemsstaternas suveränitet inte kan ifrågasättas utan att göra upp med andan i den europeiska konstruktionen. Men där skulle jag vilja framföra om inte en motsatt uppfattning så i alla fall nyanser på två punkter. Den första punkten gäller den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken och förslaget som lämnats att ta med representanten för GUSP i kommissionen. Som ni vet handlar det om ett avsiktligt val som gjordes i Amsterdam att noga skilja mellan de två funktionerna. Den höge representanten uttrycker sig, till skillnad från kommissionen, inte helt oberoende, men har till uppgift att samordna den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken som faller under medlemsstaternas befogenheter, och där måste vi kanske lämna stor plats åt det mellanstatliga arbetet. GUSP måste sannolikt, av skäl som har lika mycket att göra med historien som med ämnets art, fortfarande under lång tid falla under samordningen mellan medlemsstaterna. Kanske vi en dag kan avskaffa denna funktion, men jag tror inte att vi är där än. Det är däremot dags att konsolidera denna funktion. Min andra nyans gäller euron. Fluktuationerna nyligen för denna valuta gjorde att behovet av en mer politisk ledning och förvaltning gjorde sig påmint. Lösningarna bör ändå inte, tror jag, undvika den starka mellanstatliga samordningen, samarbetet om den ekonomiska politiken. Enligt min uppfattning måste både rådet och kommissionen hålla stadigt i rodret, och man får inte heller här ge sig på hela gemenskapen. Det är anledningen till att jag tror att det är mycket viktigt att ordföranden i eurogruppen – som vi velat inrätta – behåller hela sin roll i frågan. Vi är många som vill ha en federation av nationella stater. Det betyder också att var och en måste hitta sin rätta plats, eftersom dessa beståndsdelar är gjorda för att berika diskussionen, för jag tror att vi faktiskt lyssnat till ett mycket viktigt tal. Ordförande Napolitano! Jag blev glad av att höra att vi är överens om att vi inte får gå för fort fram, inte riskera att utsätta stadgan för fara. Men vi måste vara överens om vad vi placerar i denna konstitution. Jag vill försäkra herr Poettering om att jag kan tugga tuggummi och samtidigt uppmärksamt lyssna till honom. Han gjorde rätt i att betona den väg vi gått sedan murens fall och Tysklands återförening för tio år sedan. Jag hoppas nu att demokratin kommer till Serbien. Han önskade att ordförandeskapet i Nice skall dra upp riktlinjerna för framtiden. Ordförandeskapet vet naturligtvis att saker och ting inte kommer att ta slut i Nice, att vi måste tänka på framtiden och lämna stafettpinnen vidare. Ännu en gång, låt oss inte ta framtida debatter som förevändning för att inte – det är inte er idé – fatta de beslut som krävs i dag redan vid regeringskonferensen, och det är naturligtvis målsättningen att förbereda dessa beslut i Biarritz. Enrique Barón Crespo betonade när det gällde stadgan att det handlade om en vacker text som vi kan vara stolta över. Varför vill han då skydda den? Jag tror att vi inte får glömma bort att vissa medlemsstater helt enkelt – jag är inte här för att kritisera dem – redan tvingats överbrygga mycket starkt motstånd och tvivel för att godkänna denna text, och det är anledningen till om inte min försiktighet så i alla fall mitt tålamod, som jag tror är nödvändigt. När det gäller regeringskonferensen instämmer jag inte helt i hans åsikt. Jag tror inte att vi befinner oss i en låst position utan tvärtom vid ett vibrerande tillfälle. Jag hoppas för övrigt att vibrationerna blir starkare än i Biarritz. När det gäller framtiden måste vi kanske faktiskt se över metoden, kanske den med ett konvent snarare än en regeringskonferens, även om det kanske inte skall sättas i system. Lannoye gladde sig åt min ståndpunkt när det gäller en eventuell konstitutionalisering. Jag vet inte, som en talare sade, om jag är representativ för min institution, men jag skulle vilja säga att det är en personlig åsikt. Det finns i dag ingen majoritetsönskan, enligt min uppfattning, hos medlemsstaterna att omedelbart arbeta på det. Vi noterade tvärtom relativt starka tvivel i Evian."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Conseil"6 "Consejo. -"12 "Moscovici,"8,12,6 "Συμβούλιο"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph