Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-21-Speech-4-014"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-09-21"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Terrorisme i Spanien4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000921.1.4-014"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-09-21-Speech-4-0154
lpv:speaker	lp:Paul4
lpv:spoken text	"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Parlementaires, la condamnation du terrorisme, par les États membres de l'Union européenne, est totale, quelle que soit la motivation des groupes criminels perpétrant les attentats. Aussi, le Conseil de l'Union condamne-t-il avec la même fermeté toutes les formes de terrorisme pratiquées sur le territoire des Quinze. Je tiens à rappeler qu'au sommet des chefs d'État et de gouvernement, qui s'est tenu les 19 et 20 juin derniers à Santa Maria da Feira au Portugal, le Conseil a exprimé l'horreur que lui inspirent les événements tragiques liés au terrorisme en Europe et a affirmé avec vigueur son engagement à poursuivre la lutte contre le terrorisme au niveau européen, ainsi qu'à renforcer et intensifier la coopération entre les États membres en ce domaine. Enfin, je ne saurais, bien sûr, passer sous silence les priorités actuelles de la présidence française de l'Union européenne dans le domaine qui nous occupe, et qui vous préoccupe ce matin. La présidence française souhaite tout particulièrement améliorer et intensifier la coopération entre les États membres, mais aussi étendre encore plus cette dernière aux pays candidats à l'adhésion. Cette coopération est à la fois judiciaire et policière. Elle conduira sans doute un jour à harmoniser ou à unifier les incriminations pénales. Le gouvernement espagnol, pour sa part, souhaite l'institution d'un mandat d'arrêt européen. Parmi les priorités de la présidence française, je voudrais citer tout particulièrement l'initiative visant à la mise en place d'un programme d'information et de mesures à prendre afin de préparer l'entrée des pays candidats dans l'Union européenne. Cette démarche vise à nous permettre d'accroître notre connaissance de leurs structures de lutte antiterroriste et d'augmenter la sensibilité de pays qui n'ont pas, a priori, d'expérience particulière dans ce domaine. Afin de dresser un tableau exact de la situation du terrorisme au sein de l'Union européenne, et c'est donc la seconde priorité de notre présidence, nous avons souhaité maintenir la pratique visant, lors de chaque réunion du groupe de travail, à s'informer mutuellement de l'évolution récente du terrorisme dans chacun des États. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Parlementaires, c'est donc bien ce système, qui conjugue coopération bilatérale et coopération multilatérale, qui a permis encore très récemment, au cours des jours derniers, d'enregistrer des succès remarquables dans la lutte contre le terrorisme espagnol. *** Alors que la France exerce la présidence du Conseil, je tiens tout spécialement à manifester ici notre solidarité face à la menace que représente le terrorisme en Espagne, actuellement le plus meurtrier d'Europe. Il est clair que l'Union ne saurait accepter de voir la construction européenne utilisée par les terroristes espagnols comme alibi pour justifier leurs revendications. En aucun cas, le nationalisme violent ne peut être compatible avec les idéaux de l'Union européenne. La lutte contre toutes les formes de terrorisme est donc une priorité de l'Union européenne pour réaliser l'espace de liberté, de sécurité et de justice voulu par les chefs d'État et de gouvernement lors du sommet de Tampere, en octobre 1999. Naturellement, à côté de la coopération multilatérale mise en œuvre par les instances de l'Union, s'inscrivent des coopérations bilatérales particulièrement efficaces, et la coopération opérationnelle franco-espagnole a donné tout dernièrement les résultats que vous savez. C'est de l'activité et de la responsabilité de l'Union européenne pour lutter contre le terrorisme en général, et donc par voie de conséquence également en Espagne, que je voudrais, en ma qualité de coprésident, avec ma collègue française de la justice, du Conseil "justice et affaires intérieures", vous parler ici ce matin. L'origine de la coopération entre États membres de l'Union européenne, en matière de sécurité intérieure, si vous me permettez ce bref rappel historique, remonte à l'année 1976, à l'époque des groupes Trevi. Ces groupes informels, qui se réunissaient tous les semestres, étaient, dès l'origine, l'expression d'une volonté de coopération policière dans un certain nombre de domaines, dont le terrorisme, qui occupait tout particulièrement les membres du sous-groupe Trevi I. La coopération policière, développée au sein de la conférence Trevi, a conduit à la mise en place d'un réseau d'officiers de liaison. La mise en place de ce réseau, sans doute le plus performant de cette coopération, est le résultat du programme d'action adopté en juin 1990 à Dublin par les ministres de l'Intérieur et de la Justice des Douze, à l'époque. Il s'agit, en fait, d'échanges d'experts qui sont ainsi placés auprès des services spécialisés des différents États membres, et la mission de ces officiers de liaison est donc d'échanger des informations, mais aussi d'assister les services compétents en assurant un rôle de conseil. Je pense que l'on peut dire aujourd'hui que ce réseau d'officiers de liaison a largement fait la preuve de son efficacité en favorisant en temps réel le déroulement des enquêtes policières. Dans le cadre de la coopération en matière de justice et d'affaires intérieures a été instauré également, par la suite, par le traité de Maastricht, un groupe de travail spécifique pour la lutte contre le terrorisme. Ce groupe d'experts terrorisme a été confirmé par le traité d'Amsterdam, ce qui montre à l'évidence combien est nécessaire l'existence d'une enceinte au sein de laquelle les représentants des Quinze ont la possibilité de se rencontrer pour échanger et pour coopérer. Ce sont les travaux de ce groupe qui ont conduit le Conseil à adopter deux décisions importantes que je voudrais vous rappeler. En 1996, le Conseil a adopté une action commune instaurant la création, et prévoyant la tenue, d'un Répertoire européen des compétences, des connaissances et des expertises spécialisées en matière de lutte antiterroriste. Par ailleurs, à la fin de l'année 1999, a été adoptée par le Conseil une recommandation sur la coopération en matière de lutte contre le financement des groupes terroristes. Il convient également d'évoquer ici le rôle joué par l'Office européen de police, Europol, dans la lutte contre le terrorisme. La convention du 26 juillet 1995, portant création d'un Office européen de police, prévoyait dès l'origine la compétence de cet organe de coopération policière pour "les infractions commises ou susceptibles d'être commises dans le cadre d'activités de terrorisme portant atteinte à la vie, à l'intégrité physique, à la liberté des personnes ainsi qu'aux biens". Cette convention prévoyait l'extension du mandat d'Europol au terrorisme, au plus tard - c'était la mention initiale - deux ans après son entrée en vigueur, qui a eu lieu le 1er octobre 1998. Vous le savez, un département d'Europol est consacré à la lutte contre le terrorisme. C'était une demande de l'Espagne et c'est assez naturellement qu'un haut fonctionnaire espagnol s'est vu confier la direction de ce département. Face à l'activité criminelle développée à l'époque par certains groupes terroristes, le Conseil "justice et affaires intérieures", réuni les 28 et 29 mai 1998, a pris la décision d'autoriser Europol à anticiper en quelque sorte son activité de lutte contre le terrorisme en la débutant à compter du 1er janvier 1999."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, alle medlemsstater i Den Europæiske Union er enige om at fordømme terrorismen uanset de kriminelle gruppers bevæggrunde. Også Rådet fordømmer således utvetydigt alle former for terrorisme, som begås inden for Den Europæiske Union. Lad mig erindre om, at Rådet på stats- og regeringschefernes møde i Feira i Portugal den 19.-20. juni 2000 tog klart afstand fra terrorismen og de tragiske begivenheder, den foranlediger i Europa. Rådet erklærede sig ved samme lejlighed klart indstillet på at fortsætte kampen mod terrorismen på europæisk plan og styrke og udvide samarbejdet medlemsstaterne imellem på dette felt. Jeg skal da heller ikke undlade at omtale det franske formandskabs prioriteringer på det område, som i dag debatteres i Europa-Parlamentet. Det franske formandskab ønsker primært at forbedre og udbygge samarbejdet medlemsstaterne imellem, men ser samtidig gerne, at dette samarbejde udvides til også at omfatte ansøgerlandene. Samarbejdet er af såvel retslig som politimæssig art. På et tidspunkt vil samarbejdet utvivlsomt resultere i en harmonisering eller standardisering af tiltale i straffesager. Den spanske regering ønsker, at der indføres en europæisk fængslingskendelse. Jeg vil gerne fremhæve det franske formandskabs prioriteringer angående etablering af et program til oplysning om og forberedelse af ansøgerlandenes optagelse i Den Europæiske Union. Dette initiativ har til formål at give os øget viden om, hvorledes indsatsen til bekæmpelse af terrorisme er organiseret i de pågældende lande, ligesom det er målet at skabe øget bevidsthed om denne problemstilling i de lande, som ikke har erfaringer på området. Det franske formandskab lægger endvidere vægt på at få et præcist billede af situationen i Den Europæiske Union i forbindelse med terrorisme og ønsker med dette sigte, at der i forbindelse med arbejdsgruppens møder om bekæmpelse af terrorisme fortsat udveksles informationer om den seneste udvikling på området i de enkelte medlemsstater. Hr. formand, mine damer og herrer, takket være dette system, som forener bilateralt og multilateralt samarbejde, er der på det seneste og i særdeleshed i de seneste dage opnået bemærkelsesværdige resultater, når det gælder bekæmpelsen af terrorisme i Spanien. *** I lyset af det franske formandskab vil jeg gerne benytte lejligheden til at understrege, at vi føler stærk solidaritet med Spanien, som aktuelt er ramt af de blodigste terroranslag i Europa. Den Europæiske Union kan selvsagt ikke acceptere, at spanske terrorister bruger europæisk integration som alibi for deres krav. Voldelig nationalisme er under ingen omstændigheder forenelig med Den Europæiske Unions grundtanker. Bekæmpelsen af alle former for terrorisme er således højt prioriteret i Den Europæiske Union. Det er, som besluttet af stats- og regeringscheferne på mødet i Tampere i oktober 1999, målet at indføre et område med frihed, sikkerhed og retfærdighed. Parallelt med det multilaterale samarbejde, som er etableret inden for EU's rammer, foregår der et særdeles effektivt bilateralt samarbejde. Det konkrete samarbejde mellem Frankrig og Spanien har som bekendt på det seneste givet gode resultater. Som formand for Rådet (retlige og indre anliggender) - en post, jeg deler med den franske justitsminister - vil jeg i dette indlæg beskæftige mig med Den Europæiske Unions opgaver med og ansvar for bekæmpelsen af terrorisme, herunder terrorismen i Spanien. Tillad mig et kort tilbageblik. Medlemsstaternes samarbejde vedrørende den indre sikkerhed tog sin begyndelse i 1976. På det tidspunkt etableredes de uformelle TREVI-grupper, som mødtes to gange om året, og som fra første færd var et udtryk for ønsket om at etablere et politisamarbejde på en række områder, herunder bekæmpelsen af terrorisme. Sidstnævnte område faldt primært ind under TREVI I-undergruppens arbejdsområde. Politisamarbejdet udviklede sig inden for rammerne af TREVI-konferencen og førte til, at der blev etableret et net af forbindelsesofficerer. Dette net, som utvivlsomt er det mest effektive element i TREVI-samarbejdet, blev etableret som et resultat af det handlingsprogram, de på daværende tidspunkt 12 medlemsstaters indenrigs- og justitsministre vedtog på mødet i Dublin i juni 1990. Der er konkret tale om en udveksling af eksperter, som placeres i de enkelte medlemsstaters specialafdelinger, og som har til opgave at udveksle informationer. Samtidig varetager disse forbindelsesofficerer en rådgivende funktion og assisterer dermed de ansvarlige myndigheder. Det omhandlede net af forbindelsesofficerer har efter min opfattelse klart bevist sin effektivitet og medvirket til at fremme gennemførelsen af den politimæssige efterforskning. Efterfølgende er der inden for rammerne af samarbejdet om retlige og indre anliggender nedsat en arbejdsgruppe om bekæmpelse af terrorisme. Omtalte ekspertgruppes eksistens stadfæstes ved Amsterdam-traktaten, hvilket klart understreger behovet for et forum, hvor repræsentanter for de 15 medlemslande har mulighed for at mødes, udveksle informationer og samarbejde. Ekspertgruppens arbejde har foranlediget, at Rådet har truffet to vigtige afgørelser, som jeg gerne vil gøre jer opmærksom på. I 1996 vedtog Rådet en fælles aktion om oprettelse og førelse af et register over særlig sagkundskab, færdigheder eller viden med hensyn til bekæmpelse af terrorisme. Ultimo 1999 vedtog Rådet endvidere en henstilling om samarbejdet vedrørende indsatsen mod finansiering af terroristgrupper. Også den europæiske politienhed, Europol, har spillet en rolle i forbindelse med bekæmpelsen af terrorisme. Konventionen af den 26. juli 1995 om oprettelse af en europæisk politienhed præciserede fra første færd, at dette samarbejdsorgans kompetenceområde omfatter strafbare handlinger, som er blevet begået, eller som det må antages vil blive begået i forbindelse med terroristiske aktiviteter, der er rettet mod personers liv og legeme, mod den personlige frihed eller mod ejendom. I henhold til konventionen skulle Europols kompetenceområde udvides til også at omfatte terrorisme senest to år efter konventionens ikrafttræden den 1. oktober 1998. Som det vil være de tilstedeværende bekendt, omfatter Europol en særlig afdeling for terrorismebekæmpelse. Den er oprettet på Spaniens begæring og ledes derfor også helt naturligt af en højtstående spansk embedsmand. I lyset af den omsiggribende kriminelle aktivitet, som visse terroristgrupper udøvede på daværende tidspunkt, besluttede Rådet (retlige og indre anliggender) på sit møde den 28.-29. maj 1998 at bemyndige Europol til at fremskynde indsatsen til bekæmpelse af terrorisme og indlede dette arbejde pr. den 1. januar 1999."@da1 "Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten! Die Mitgliedstaaten der Europäischen Union verurteilen den Terrorismus vorbehaltlos, welches auch immer die Beweggründe der kriminellen Gruppen sein mögen, die die Attentate begehen. Der Rat der Union verurteilt daher mit der gleichen Schärfe alle auf dem Staatsgebiet der Fünfzehn praktizierten Formen des Terrorismus. Ich möchte darauf verweisen, dass der Rat auf dem Gipfeltreffen der Staats- und Regierungschefs am 19. und 20. Juni d. J. in Santa Maria da Feira, Portugal, seine Abscheu angesichts der Terrorakte in Europa und ihrer tragischen Folgen zum Ausdruck brachte und auf das Entschiedenste seine Entschlossenheit bekräftigte, die Bekämpfung des Terrorismus auf europäischer Ebene fortzusetzen sowie die Zusammenarbeit zwischen den Mitgliedstaaten auf diesem Gebiet auszubauen und zu intensivieren. Natürlich kann ich auch die gegenwärtigen Prioritäten der französischen EU-Präsidentschaft in dem Bereich, der uns heute Vormittag beschäftigt, nicht unerwähnt lassen. Die französische Präsidentschaft möchte vor allem die Kooperation zwischen den Mitgliedstaaten verbessern und intensivieren, diese aber auch noch stärker auf die Kandidatenländer ausdehnen. Dabei handelt es sich sowohl um die justitielle als auch die polizeiliche Zusammenarbeit. Sie wird zweifellos eines Tages zur Vereinheitlichung der strafrechtlichen Tatvorwürfe führen. Die spanische Regierung ihrerseits wünscht die Einführung eines europäischen Haftbefehls. Von den Prioritäten der französischen Präsidentschaft möchte ich insbesondere die Initiative zur Einführung eines Informations- und Maßnahmeprogramms zur Vorbereitung der Kandidatenländer auf den Beitritt zur Europäischen Union nennen. Dieses Programm soll dazu dienen, unsere Kenntnisse über die Strukturen dieser Länder zur Terrorismusbekämpfung zu verbessern und die Sensibilität der Länder zu erhöhen, die in diesem Bereich noch keine besonderen Erfahrungen haben. Um eine genaue Vorstellung von der Lage im Bereich des Terrorismus in der Europäischen Union zu bekommen - und dies ist die zweite Priorität unserer Präsidentschaft -, waren wir bestrebt, die Praxis fortzuführen, bei jeder Zusammenkunft der Arbeitsgruppe einen gegenseitigen Informationsaustausch über die neuesten Entwicklungen des Terrorismus in jedem Mitgliedstaat vorzunehmen. Dank dieses Systems, das die bilaterale mit der multinationalen Zusammenarbeit verbindet, ist es uns auch in letzter Zeit, in den vergangenen Tagen, gelungen, beträchtliche Erfolge im Kampf gegen den spanischen Terrorismus zu erzielen. *** Da Frankreich den Vorsitz innehat, möchte ich hier ganz besonders unsere Solidarität angesichts der Gefahr zum Ausdruck bringen, die der Terrorismus in Spanien darstellt, auf dessen Konto gegenwärtig die meisten Mordanschläge in Europa gehen. Es versteht sich von selbst, dass die Union es nicht hinnehmen kann, dass das europäische Aufbauwerk von den spanischen Terroristen als Vorwand zur Rechtfertigung ihrer Forderungen missbraucht wird. Gewaltsamer Nationalismus entspricht in keinem Fall den Idealen der Europäischen Union. Die Bekämpfung aller Formen des Terrorismus ist daher eine Priorität der Europäischen Union beim Aufbau des von den Staats- und Regierungschefs auf dem Gipfel von Tampere im Oktober 1999 proklamierten Raumes der Freiheit, der Sicherheit und des Rechts. Natürlich werden neben der von den Instanzen der Union ausgehenden multilateralen Kooperation ganz besonders wirksame Formen der bilateralen Zusammenarbeit praktiziert, und die operative französisch-spanische Zusammenarbeit hat erst kürzlich die allen bekannten Ergebnisse erbracht. Ich möchte heute und hier in meiner Eigenschaft als Kopräsident - neben meiner französischen Kollegin vom Justizressort - des Rates Justiz und Inneres insbesondere auf die Aktivitäten und die Verantwortung der Europäischen Union bei der Bekämpfung des Terrorismus im Allgemeinen und damit auch in Spanien eingehen. Der Beginn der Zusammenarbeit der Mitgliedstaaten der Europäischen Union im Bereich der inneren Sicherheit geht - wenn Sie mir diesen kurzen historischen Rückblick gestatten - auf das Jahr 1976, die Zeit, in der die Trevi-Gruppen entstanden, zurück. Diese informellen Gruppen, die halbjährlich zusammentraten, waren von Anfang an der Ausdruck einer Bereitschaft zur polizeilichen Zusammenarbeit in einer Reihe von Bereichen, zu denen auch die Terrorismusbekämpfung gehörte, mit der sich speziell die Untergruppe Trevi I befasste. Die im Rahmen der Trevi-Konferenz entwickelte polizeiliche Zusammenarbeit hat zur Schaffung eines Netzes von Verbindungsbeamten geführt. Die Schaffung dieses Netzes, das zweifellos das wirksamste im Rahmen dieser Zusammenarbeit ist, geht auf das im Juni 1990 in Dublin von den Innen- und Justizministern der seinerzeit noch zwölf Mitgliedstaaten angenommene Aktionsprogramm zurück. Dabei geht es um den Austausch von Spezialisten zwischen den speziellen Diensten der einzelnen Mitgliedstaaten, und die Aufgabe dieser Verbindungsbeamten besteht im Austausch von Informationen, aber auch in der Unterstützung der zuständigen Dienststellen durch Beratung. Meines Erachtens kann man heute feststellen, dass dieses Netz von Verbindungsbeamten seine Wirksamkeit nachdrücklich unter Beweis gestellt hat, indem es die gleichzeitige Durchführung von polizeilichen Ermittlungen gefördert hat. Im Rahmen der Zusammenarbeit im Bereich Justiz und Inneres ist dann später durch den Maastrichter Vertrag auch eine spezielle Gruppe zur Terrorismusbekämpfung gebildet worden. Das Bestehen dieser Gruppe von Terrorismusexperten wurde auch vom Amsterdamer Vertrag bestätigt, was deutlich zeigt, wie notwendig ein solches Gremium ist, in dem die Vertreter der Fünfzehn sich treffen, Erfahrungen austauschen und zusammenarbeiten können. Aufgrund der Arbeiten dieser Gruppe hat der Rat zwei wichtige Beschlüsse gefasst, auf die ich hier kurz eingehen möchte. 1996 hat der Rat eine gemeinsame Maßnahme zur Erstellung und Führung eines Verzeichnisses der besonderen Fähigkeiten und Fachkenntnisse auf dem Gebiet der Terrorismusbekämpfung angenommen. Des weiteren hat er Ende 1999 eine Empfehlung über die Zusammenarbeit im Kampf gegen die Finanzierung von Terroristengruppen angenommen. Hier ist auch die Rolle des Europäischen Polizeiamtes Europol im Kampf gegen den Terrorismus zu erwähnen. Das Europol-Übereinkommen vom 26. Juli 1995 sah von Anfang an vor, dass sich das Amt auch mit Straftaten befassen sollte, „die im Rahmen von terroristischen Handlungen gegen Leben, körperliche Unversehrtheit und persönliche Freiheit sowie gegen Sachen begangen wurden oder begangen werden könnten“. Allerdings war diese Erweiterung des Kompetenzbereichs von Europol auf den Terrorismus seinerzeit erst für später, d. h. zwei Jahre nach Inkrafttreten des Übereinkommens am 1. Oktober 1998 vorgesehen. Wie Sie wissen, befasst sich nunmehr eine Abteilung von Europol mit der Terrorismusbekämpfung. Dies geschah auf einen Antrag Spaniens, und verständlicherweise ist ein hoher spanischer Beamter mit der Leitung dieser Abteilung beauftragt worden. Angesichts der seinerzeit von einigen terroristischen Gruppen durchgeführten kriminellen Aktivitäten beschloss der Rat „Justiz und Inneres“ auf seiner Tagung am 28. und 29. Mai 1998, Europol zu ermächtigen, seine Aktivitäten zur Terrorismusbekämpfung schon vorzeitig, d. h. ab dem 1. Januar 1999, aufzunehmen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης καταδικάζουν συλλήβδην την τρομοκρατία, όποια και αν είναι τα κίνητρα των εγκληματικών ομάδων που διαπράττουν τις επιθέσεις. Επίσης, το Συμβούλιο καταδικάζει με το ίδιο σθένος όλες τις μορφές τρομοκρατίας που εμφανίζονται στα δεκαπέντε κράτη μέλη. Θα ήθελα να υπενθυμίσω ότι στη σύνοδο κορυφής των αρχηγών κρατών και κυβερνήσεων που έλαβε χώρα στις 19 και 20 Ιουνίου 2000 στη Santa Maria da Feira στην Πορτογαλία, το Συμβούλιο εξέφρασε τη φρίκη που του προκαλούν τα τραγικά κρούσματα τρομοκρατίας στην Ευρώπη και επιβεβαίωσε με αποφασιστικότητα τη δέσμευσή του να συνεχίσει τον αγώνα κατά της τρομοκρατίας σε ευρωπαϊκό επίπεδο, και να ενισχύσει και να εντατικοποιήσει τη συνεργασία μεταξύ των κρατών μελών σε αυτόν τον τομέα. Τέλος, δεν θα ήταν δυνατόν να μην αναφερθώ στις τωρινές προτεραιότητες της γαλλικής προεδρίας στον τομέα που μας απασχολεί σήμερα. Η γαλλική προεδρία επιθυμεί ιδιαίτερα να βελτιώσει και να εντατικοποιήσει τη συνεργασία μεταξύ των κρατών μελών, αλλά και να την επεκτείνει στις υποψήφιες προς ένταξη χώρες. Η συνεργασία αυτή είναι δικαστική και αστυνομική. Θα οδηγήσει αναμφίβολα στην εναρμόνιση ή στην ενοποίηση των ποινικά κολασίμων πράξεων. Η ισπανική κυβέρνηση, από την πλευρά της, επιθυμεί τη θέσπιση ευρωπαϊκού εντάλματος σύλληψης. Μεταξύ των προτεραιοτήτων της γαλλικής προεδρίας, θα ήθελα να αναφέρω ιδιαίτερα την πρωτοβουλία που στοχεύει στη δημιουργία ενός προγράμματος πληροφόρησης και μέτρων για την προετοιμασία της προσχώρησης των υποψηφίων χωρών στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Η ενέργεια αυτή έχει ως στόχο να μας επιτρέψει να γνωρίσουμε καλύτερα την υποδομή τους για τον αντιτρομοκρατικό αγώνα και να ευαισθητοποιήσουμε τις χώρες που δεν διαθέτουν, a priori, ιδιαίτερη πείρα στον τομέα αυτό. Προκειμένου να έχουμε σαφή εικόνα της κατάστασης όσον αφορά την τρομοκρατία στην Ευρωπαϊκή Ένωση, πράγμα που αποτελεί και τη δεύτερη προτεραιότητα της προεδρίας μας, επιθυμούμε να διατηρήσουμε την πρακτική που στοχεύει στην αμοιβαία πληροφόρηση, σε κάθε συνεδρίαση της ομάδας εργασίας, για τις τελευταίες εξελίξεις σχετικά με την τρομοκρατία σε κάθε κράτος μέλος. Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, αυτό το σύστημα που συνδυάζει τη διμερή και την πολυμερή συνεργασία, μας οδήγησε πολύ πρόσφατα, τις τελευταίες αυτές ημέρες, σε αξιοσημείωτες επιτυχίες στον αγώνα κατά της τρομοκρατίας στην Ισπανία. *** Σήμερα, που την προεδρία του Συμβουλίου ασκεί η Γαλλία, θα ήθελα ιδιαίτερα να εκφράσω την αλληλεγγύη μας ενάντια στην απειλή που αποτελεί η τρομοκρατία στην Ισπανία, η οποία μετρά και τα περισσότερα θύματα στην Ευρώπη. Είναι σαφές ότι η Ένωση δεν πρόκειται να επιτρέψει στους ισπανούς τρομοκράτες να χρησιμοποιήσουν το ευρωπαϊκό οικοδόμημα ως άλλοθι για να αιτιολογήσουν τα αιτήματά τους. Σε καμία περίπτωση, ο βίαιος εθνικισμός δεν μπορεί να είναι συμβατός με τα ιδεώδη της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ο αγώνας ενάντια σε όλες τις μορφές τρομοκρατίας αποτελεί λοιπόν προτεραιότητα της Ευρωπαϊκής Ένωσης προκειμένου να πραγματώσει το χώρο ελευθερίας, ασφάλειας και δικαίου, έτσι όπως τον οραματίσθηκαν οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων στη σύνοδο κορυφής του Τάμπερε , τον Οκτώβριο 1999. Φυσικά, εκτός από την πολυμερή συνεργασία των θεσμικών οργάνων της Ένωσης, υπάρχουν οι διμερείς συνεργασίες που είναι ιδιαίτερα αποτελεσματικές, ενώ η γάλλο-ισπανική επιχειρησιακή συνεργασία πρόσφατα είχε τα αποτελέσματα που γνωρίζετε. Το θέμα για το οποίο θα ήθελα να μιλήσω σήμερα με την ιδιότητα του συμπροέδρου, μαζί με τη Γαλλίδα συνάδελφό μου αρμόδια για θέματα δικαιοσύνης, του Συμβουλίου Δικαιοσύνης και εσωτερικών υποθέσεων, είναι οι δραστηριότητες και η ευθύνη της Ευρωπαϊκής Ένωσης όσον αφορά τον αγώνα κατά της τρομοκρατίας γενικά και επομένως και στην Ισπανία Η αρχή για τη συνεργασία μεταξύ των κρατών μελών της Ευρωπαϊκής Ένωσης, όσον αφορά την εσωτερική ασφάλεια, εάν μου επιτρέπετε αυτήν τη σύντομη ιστορική αναδρομή, έγινε το 1976, την εποχή των ομάδων Trevi. Αυτές οι ανεπίσημες ομάδες που συνεδρίαζαν κάθε έξι μήνες, αποτελούσαν ήδη από τότε την έκφραση της θέλησης για αστυνομική συνεργασία σε ορισμένους τομείς, μεταξύ των οποίων και η τρομοκρατία, με την οποία ασχολούνταν τα μέλη της υποομάδας Trevi I. Η αστυνομική συνεργασία που αναπτύχθηκε στους κόλπους της Διάσκεψης Trevi, οδήγησε στη δημιουργία ενός δικτύου αξιωματικών σύνδεσης. Η δημιουργία αυτού του δικτύου, χωρίς αμφιβολία του πλέον αποτελεσματικού της συνεργασίας αυτής, είναι το αποτέλεσμα του προγράμματος δράσης που εγκρίθηκε τον Ιούνιο 1990 στο Δουβλίνο από τους Υπουργούς Εσωτερικών και Δικαιοσύνης των τότε δώδεκα κρατών μελών. Πρόκειται για ανταλλαγές ειδικών που τοποθετούνται στις ειδικές υπηρεσίες των κρατών μελών. Αποστολή αυτών των αξιωματικών σύνδεσης είναι η ανταλλαγή πληροφοριών, αλλά και η ενίσχυση των αρμόδιων υπηρεσιών με την παροχή συμβουλευτικών υπηρεσιών. Πιστεύω ότι μπορούμε να πούμε σήμερα ότι αυτό το δίκτυο αξιωματικών σύνδεσης απέδειξε σαφώς την αποτελεσματικότητά του υποστηρίζοντας σε πραγματικό χρόνο τις αστυνομικές έρευνες. Στο πλαίσιο της συνεργασίας στους τομείς της δικαιοσύνης και των εσωτερικών υποθέσεων δημιουργήθηκε επίσης, στη συνέχεια, με τη Συνθήκη του Μάαστριχτ, μία ειδική ομάδα εργασίας για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Αυτή η ομάδα ειδικών για την τρομοκρατία επικυρώθηκε από τη Συνθήκη του Άμστερνταμ, γεγονός που αποδεικνύει με προφανή τρόπο πόσο απαραίτητη είναι η ύπαρξη ενός οργάνου στο οποίο οι αντιπρόσωποι των Δεκαπέντε θα έχουν τη δυνατότητα ανταλλαγής και συνεργασίας. Οι εργασίες της ομάδας αυτής ώθησαν το Συμβούλιο να εγκρίνει δύο σημαντικές αποφάσεις που θα ήθελα να σας υπενθυμίσω. Το 1996, το Συμβούλιο ενέκρινε μια κοινή δράση δυνάμει της οποίας ιδρύθηκε και ελήφθη μέριμνα για την τήρηση ενός ευρωπαϊκού μητρώου ειδικών αντιτρομοκρατικών δεξιοτήτων, ικανοτήτων και γνώσεων όσον αφορά τον αντιτρομοκρατικό αγώνα. Εξάλλου, στο τέλος του 1999, το Συμβούλιο ενέκρινε σύσταση σχετικά με τη συνεργασία για την καταπολέμηση της χρηματοδότησης των τρομοκρατικών ομάδων. Θα ήθελα επίσης στο σημείο αυτό να υπενθυμίσω το ρόλο της Ευρωπαϊκής Αστυνομικής Υπηρεσίας, της Ευρωπόλ, στην καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Η Σύμβαση της 26ης Ιουλίου 1995 για την ίδρυση της Ευρωπαϊκής Αστυνομικής Υπηρεσίας προέβλεπε ήδη από τότε την αρμοδιότητα αυτού του οργάνου αστυνομικής συνεργασίας όσον αφορά “ τις παραβάσεις που έγιναν ή ενδέχεται να έγιναν στο πλαίσιο τρομοκρατικών ενεργειών και που προσβάλλουν τη ζωή, τη σωματική ακεραιότητα και την ελευθερία των προσώπων καθώς και τα αγαθά ”. Η Σύμβαση αυτή προέβλεπε την επέκταση της εντολής της Ευρωπόλ στον τομέα της τρομοκρατίας, το αργότερο - αυτή ήταν η αρχική αναφορά - δύο χρόνια μετά τη έναρξη της ισχύος της, που έλαβε χώρα την 1η Οκτωβρίου1998. Όπως γνωρίζετε, ένα τμήμα της Ευρωπόλ ασχολείται με την καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Αυτό απετέλεσε αίτημα της Ισπανίας και όπως ήταν μάλλον φυσικό τη διεύθυνση του τμήματος αυτού ανέλαβε Ισπανός ανώτερος αξιωματούχος. Για να αντιμετωπίσει την εγκληματική δραστηριότητα που ανέπτυξαν την εποχή εκείνη ορισμένες τρομοκρατικές ομάδες, το Συμβούλιο Δικαιοσύνης και εσωτερικών υποθέσεων, που συνεδρίασε στις 28 και 29 Μαΐου 1998, έλαβε την απόφαση να εξουσιοδοτήσει την Europol να επισπεύσει κατά τρόπο τινά τις δραστηριότητές της για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας ξεκινώντας από την 1η Ιανουαρίου 1999."@el8 ". Mr President, ladies and gentlemen, the Member States of the European Union are unanimous in condemning terrorism, whatever the motives of the groups of criminals carrying out terrorist attacks, and so the Council of the European Union is just as firm in its condemnation of all the forms of terrorism carried out on European territory. I should like to point out that at the Summit of the Heads of State and Government which was held on 19 and 20 June this year in Santa Maria da Feira, in Portugal, the Council expressed its outrage at the tragic events related to terrorism in Europe and vigorously reaffirmed its commitment to continuing to fight terrorism at European level and to stepping up and intensifying cooperation between Member States in this area. Finally, I cannot, of course, fail to mention the current priorities of the French Presidency of the European Union in the area we are discussing this morning. In particular, the French Presidency wishes to improve and intensify the cooperation between Member States, but also to extend this cooperation yet further to include the candidate countries. This is both legal and police cooperation, which will no doubt one day lead to the harmonisation or unification of criminal charging systems. The Spanish Government, for example, would like a European arrest warrant to be established. Among the priorities of the French Presidency I should particularly like to mention the initiative to establish a programme of information and measures to be undertaken in order to prepare for the accession of the candidate countries to the European Union. This approach is intended to enable us to increase our knowledge of their counter-terrorism organisations and to increase awareness in countries which do not have any specific experience in this field. In order to draw up an accurate picture of the terrorism situation within the European Union, and this is the second priority of our presidency, we wished to continue the practice of providing an opportunity at each meeting of the working group of exchanging information on recent developments in terrorism in each of the States. Mr President, ladies and gentlemen, it is this system, with a combination of bilateral and multilateral cooperation, which very recently, in fact just a few days ago, made it possible to achieve some remarkable successes in the fight against terrorism in Spain. *** Since France currently holds the Council Presidency, at this point I would particularly like to express our solidarity in the face of the terrorism in Spain, which is the most deadly in Europe at the present time. Clearly, the European Union cannot possibly tolerate Spanish terrorists using the construction of Europe as an alibi in order to justify their claims. In no instance can violent nationalism be compatible with the ideals of the European Union. Combating all forms of terrorism is therefore a priority for the European Union in order to achieve the area of freedom, security and justice set as a goal by the Heads of State and Government at the Tampere Summit in October 1999. Of course, alongside the multilateral cooperation implemented by the European Union bodies, there is also particularly effective bilateral cooperation, and we have recently seen the results of French and Spanish operational cooperation. It is the role and the responsibility of the European Union in combating terrorism in general, and therefore also terrorism in Spain, which I wished to discuss this morning in my capacity as co-chairman, together with Elisabeth Guigou, the French Minister of Justice, of the Justice and Home Affairs Council. If you will allow me briefly to outline the story so far, the cooperation between the Member States of the European Union on internal security originated in 1976, at the time of the Trevi groups. These informal groups, which met every six months, were, from the outset, a reflection of the determination to have police cooperation in a number of areas, including on terrorism, which was of particular concern to the members of the Trevi I group. Cooperation in police matters, an idea developed at the Trevi Conference, led to the establishment of a network of liaison officers. The implementation of this network, undoubtedly the most effective cooperative network, was the result of the action programme adopted in Dublin in June 1990 by the Ministers of Justice and Home Affairs of the twelve Member States at that time. It involves exchanges of information between experts posted in specialised departments in the various Member States. These liaison officers are responsible for exchanging information, but also for supporting the relevant departments in an advisory role. I think it is safe to say by now that this network of liaison officers has very clearly demonstrated its effectiveness by facilitating the smooth running of police inquiries in real time. In the context of cooperation on justice and home affairs, a specific counter-terrorism working group was also established, subsequently, by the Maastricht Treaty. This Experts Group on terrorism was confirmed by the Treaty of Amsterdam, clearly demonstrating the need for a body within which the representatives of the fifteen Member States have the opportunity to meet to exchange views and cooperate. The work of this group was what led the Council to adopt two important decisions which I would like to remind you of. In 1996, the Council adopted a Joint Action establishing a European Directory of specialised counter-terrorist competences, skills and expertise, and stipulating that it be maintained. Moreover, at the end of 1999, the Council adopted a recommendation on cooperation in combating the financing of terrorist groups. I should also at this point mention the role played by the European Police Office, Europol, in combating terrorism. From the outset, the Convention of 26 July 1995 establishing the European Police Office stipulated that this police cooperation body would be competent to deal with 'crimes committed or likely to be committed in the course of terrorist activities against life, limb, personal freedom or property'. The initial wording of the Convention stipulated that Europol’s mandate would be extended to terrorism within two years at the latest of the Convention’s entry into force, which was on 1 October 1998. As you know, there is a Europol department dedicated to combating terrorism. This was a request from Spain and so, naturally, a leading official from Spain was given the job of managing that department. In view of the criminal activity undertaken at that time by some terrorist groups, the Justice and Home Affairs Council, which met on 28 and 29 May 1998, took the decision to authorise Europol to bring forward its counter-terrorism activities and have them begin on 1 January 1999."@en3 ". - (FR) Señor Presidente, señoras y señores diputados, la condena del terrorismo por parte de los Estados miembros de la Unión Europea es total, cualquiera que sea la motivación de los grupos criminales que perpetran los atentados. Igualmente, el Consejo de la Unión condena con la misma firmeza todas aquellas formas de terrorismo practicadas en el territorio de los Quince. Debo recordar que en la Cumbre de Jefes de Estado y de Gobierno, que tuvo lugar los días 19 y 20 del pasado mes de junio en Santa María da Feira, en Portugal, el Consejo manifestó el horror que le inspiran los trágicos acontecimientos provocados por el terrorismo en Europa y reafirmó con vigor su compromiso de proseguir la lucha contra esta lacra a nivel europeo, y reforzar e intensificar la cooperación entre los Estados miembros en este ámbito. Finalmente, no podría, por supuesto, obviar las prioridades actuales de la Presidencia francesa de la Unión Europea en el ámbito que nos ocupa, y que les preocupa esta mañana. La Presidencia francesa desea muy especialmente mejorar e intensificar la cooperación entre los Estados miembros, pero también ampliar aún más esta última a los países candidatos a la adhesión. Esta cooperación es al mismo tiempo judicial y policial. Conducirá sin duda un día a armonizar o a unificar las incriminaciones penales. El Gobierno español, por su parte, desea la institución de un mandamiento de detención europeo. Entre las prioridades de la Presidencia francesa, quisiera citar muy especialmente la iniciativa orientada a poner en marcha un programa de información y algunas medidas a adoptar con el fin de preparar la entrada de los países candidatos en la Unión Europea. Este planteamiento pretende aumentar nuestro conocimiento de sus estructuras de lucha antiterrorista e intensificar la sensibilidad de países que a priori no tienen experiencia especial en este ámbito. Con el fin de dibujar un cuadro exacto de la situación del terrorismo en el seno de la Unión Europea, y ésta es por tanto la segunda prioridad de nuestra Presidencia, hemos querido mantener la práctica orientada, en cada reunión del grupo de trabajo, a proporcionarse información mutua sobre la evolución reciente del terrorismo en cada uno de los Estados. Señor Presidente, señoras y señores diputados, ha sido este sistema, que combina cooperación bilateral y cooperación multilateral, el que ha permitido de nuevo muy recientemente, estos días pasados, obtener éxitos importantes en la lucha contra el terrorismo en España. *** En este momento, cuando Francia está ejerciendo la Presidencia del Consejo, debo manifestar aquí de forma especial nuestra solidaridad frente a la amenaza que representa el terrorismo en España, actualmente el más criminal de Europa. Está claro que la Unión no podría aceptar que la construcción europea se viera utilizada por los terroristas españoles como coartada para justificar sus reivindicaciones. En ningún caso el nacionalismo violento puede ser compatible con los ideales de la Unión Europea. La lucha contra todas las formas de terrorismo es una prioridad de la Unión Europea para realizar el espacio de libertad, de seguridad y de justicia buscado por los Jefes de Estado y de Gobierno en la Cumbre de Tampere, en octubre de 1999. Naturalmente, junto a la cooperación multilateral que realizan las instancias de la Unión, se incluyen cooperaciones bilaterales especialmente eficaces, y la cooperación operativa franco-española ha dado en los últimos tiempos el resultado que ustedes ya conocen. Es precisamente sobre la actividad y la responsabilidad de la Unión Europea para luchar contra el terrorismo en general, y por consiguiente, también en España, sobre lo que quisiera, en mi calidad de copresidente, con mi colega francesa de Justicia, del Consejo "Justicia y Asuntos Interiores", hablarles esta mañana. El origen de la cooperación entre Estados miembros de la Unión Europea en materia de seguridad interior, si me permiten este breve recordatorio histórico, se remonta al año 1976, en la época de los grupos Trevi. Esos grupos informales, que se reunían todos los semestres, eran ya desde su origen la expresión de una voluntad de cooperación policial en una serie de ámbitos entre los que estaba el terrorismo, que ocupaba muy especialmente a los miembros del subgrupo Trevi I. La cooperación policial, desarrollada en el seno de la conferencia de Trevi, condujo a la puesta en marcha de una red de oficiales de enlace. La puesta en práctica de esta red, sin duda la más avanzada de esta cooperación, es el resultado del programa de acción aprobado en junio de 1990 en Dublín por los ministros de Interior y Justicia de los Doce, en aquellos momentos. Se trata, de hecho, de intercambios de expertos que se sitúan así cerca de los servicios especializados de los diferentes Estados miembros, y la misión de estos oficiales de enlace es por tanto la de intercambiar información, pero también asistir a los servicios competentes asegurando una función de asesoramiento. Creo que se puede decir hoy que esta red de oficiales de enlace ha dado ampliamente muestra de su eficacia favoreciendo en tiempo real el desarrollo de las investigaciones policiales. En el marco de la cooperación en materia de Justicia y Asuntos Interiores se constituyó también, tras el Tratado de Maastricht, un grupo de trabajo específico para la lucha contra el terrorismo. Dicho grupo de expertos en terrorismo fue confirmado por el Tratado de Amsterdam, lo que muestra con toda evidencia hasta qué punto es necesaria la existencia de un espacio dentro del cual los representantes de los Quince tengan la posibilidad de reunirse para realizar intercambios y cooperar. Fueron los trabajos de este grupo los que llevaron al Consejo a adoptar dos decisiones importantes que yo quisiera recordar aquí. En 1996, el Consejo aprobó una acción común por medio de la cual se creaba, y se preveía su mantenimiento, un Repertorio europeo de competencias, conocimientos y dictámenes periciales especializados en materia de lucha antiterrorista. Por otra parte, a finales del año 1999, el Consejo adoptó una recomendación sobre la cooperación en materia de lucha contra la financiación de los grupos terroristas. Conviene también mencionar aquí el papel que ha desempeñado la oficina europea de policía, Europol, en la lucha contra el terrorismo. El convenio de 26 de julio de 1995, por el que se creaba una oficina europea de policía, preveía ya en el origen la competencia de este órgano de cooperación policial para "aquellas infracciones cometidas o susceptibles de ser cometidas en el marco de actividades terroristas que atenten contra la vida, la integridad física, la libertad de las personas o sus bienes". Este convenio preveía la extensión del mandato de Europol al terrorismo, como muy tarde - era la mención inicial - dos años después de su entrada en vigor, que tuvo lugar el 1 de octubre de 1998. Saben ustedes que un departamento de Europol está dedicado a la lucha contra el terrorismo. Se trataba de una demanda de España y es bastante natural que se haya confiado la dirección de este departamento a un alto funcionario español. Frente a la actividad criminal desarrollada en aquel momento por algunos grupos terroristas, el Consejo "justicia y asuntos interiores", reunido los días 28 y 29 de mayo de 1998, adoptó la decisión de autorizar a Europol a anticipar de alguna manera su actividad de lucha contra el terrorismo iniciándola a partir del 1 de enero de 1999."@es12 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin jäsenvaltiot tuomitsevat täysin terrorismin riippumatta siitä, mitkä ovat hyökkäyksiä tekevien rikollisryhmien motiivit. Niinpä EU:n ministerineuvosto tuomitsee yhtä jyrkästi 15 jäsenvaltion alueella harjoitetun terrorismin kaikki muodot. Haluan muistuttaa, että valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa, joka pidettiin viime heinäkuun 19. ja 20. päivänä Santa Maria da Feirassa Portugalissa, neuvosto ilmaisi kauhistuneensa terrorismiin liittyneistä traagisista tapahtumista Euroopassa ja vakuutti voimakkaasti sitoutuneensa jatkamaan taistelua terrorismia vastaan Euroopan tasolla sekä vahvistamaan ja lisäämään yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä tällä alalla. En voi tietenkään jättää mainitsematta lopuksi Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Ranskan nykyisiä painopisteitä alalla, josta keskustelemme ja joka teitä tänään huolestuttaa. Puheenjohtajavaltio Ranska haluaa erityisesti parantaa ja lisätä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, mutta myös laajentaa sitä koskemaan ehdokasvaltioita. Yhteistyötä tehdään sekä oikeus- että poliisiasioissa. Se voi jonain päivänä johtaa rangaistusjärjestelmien yhdenmukaistamiseen tai yhtenäistämiseen. Espanjan hallitus toivoo omasta puolestaan eurooppalaisen vangitsemismääräyksen käyttöönottamista. Puheenjohtajavaltio Ranskan painopisteistä haluaisin mainita erityisesti aloitteen, jonka tavoitteena on tiedotus- ja toimenpideohjelman perustaminen valmistelemaan ehdokasvaltioiden Euroopan unioniin liittymistä. Tämä toimenpide auttaisi meitä kasvattamaan tietojamme näiden valtioiden terrorismin torjunnan muodoista ja lisäämään niiden valtioiden kiinnostusta näihin asioihin, joilla ei ole erityisemmin kokemusta tällä alalla. Toinen puheenjohtajakautemme painopiste on selvittää tarkkaan terrorismin tilanne Euroopan unionissa, ja tätä varten olemme halunneet säilyttää sen käytännön, että jokaisessa työryhmän kokouksessa tiedotetaan terrorismin kehityksestä kussakin valtiossa. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, juuri tämä järjestelmä, jossa yhdistyvät kahdenkeskinen yhteistyö ja monenkeskinen yhteistyö, on mahdollistanut jopa viime aikoina, aivan viime päivinä, huomattavia saavutuksia Espanjan terrorismin torjunnassa. *** Ranskan toimiessa neuvoston puheenjohtajavaltiona haluan erityisesti ilmaista täällä solidaarisuutemme sen Espanjaa uhkaavan terrorismin edessä, joka vaatii tällä hetkellä Euroopassa eniten uhreja. On selvää, ettei unioni voi hyväksyä, että espanjalaiset terroristit käyttävät Euroopan rakentamista alibina oikeuttaakseen vaatimuksensa. Väkivaltainen kansallismielisyys ei voi missään tapauksessa sopia yhteen Euroopan unionin ihanteiden kanssa. Taistelu kaikkia terrorismin muotoja vastaan on ensisijaisen tärkeää Euroopan unionille, jotta voitaisiin toteuttaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, jota valtioiden ja hallitusten päämiehet toivoivat Tampereen huippukokouksessa lokakuussa 1999. Unionin toimielinten toteuttaman monenkeskisen yhteistyön rinnalla on luonnollisesti erittäin tehokkaita kahdenkeskisiä yhteistyösopimuksia, ja Ranskan ja Espanjan välinen toiminnallinen yhteistyö on antanut viime aikoina tuloksia, jotka tiedätte. Haluaisin puhua teille täällä tänään oikeus- ja sisäasiain neuvoston toisena puheenjohtajana yhdessä ranskalaisen oikeusasioiden kollegani kanssa Euroopan unionin aktiivisuudesta ja vastuusta taistelussa terrorismia vastaan yleensä ja näin ollen myös Espanjassa. Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen yhteistyö sisäisen turvallisuuden alalla, jos sallitte tämän lyhyen historiallisen kertauksen, alkoi vuonna 1976 Trevi-ryhmien aikaan. Nämä epäviralliset ryhmät, jotka kokoontuivat kerran puolessa vuodessa, olivat alusta saakka ilmaus halusta tehdä poliisiyhteistyötä tietyillä aloilla, joista terrorismiin keskittyivät erityisesti Trevi I alaryhmän jäsenet. Trevi-konferenssissa kehitetty poliisiyhteistyö johti yhteyshenkilöverkoston perustamiseen. Tämän verkoston, joka lienee yhteistyön tehokkain osa, perustaminen on tulosta tuolloin 12 jäsenvaltion sisä- ja oikeusministerien Dublinissa kesäkuussa 1990 hyväksymästä toimintasuunnitelmasta. Kyse on oikeastaan vaihto-ohjelmasta asiantuntijoille, jotka sijoitetaan eri jäsenvaltioiden erikoisyksiköihin, ja näiden yhteyshenkilöiden tehtävä on tietojen vaihtamisen lisäksi toimivaltaisten viranomaisten avustaminen toimimalla neuvonantajana. Nyt voidaan varmaan jo sanoa, että tämä yhteyshenkilöverkosto on todistanut tehokkuutensa auttamalla poliisitutkimuksissa reaaliajassa. Oikeus- ja sisäasioiden alan yhteistyön piirissä on myöhemmin myös perustettu Maastrichtin sopimuksen mukaisesti erityistyöryhmä terrorismin torjuntaan. Tämä terrorismin asiantuntijoiden ryhmä vahvistettiin Amsterdamin sopimuksessa, mikä todistaa, kuinka tarpeellinen on elin, jonka avulla viidentoista jäsenvaltion edustajat voivat tavata vaihtaakseen tietoja ja tehdäkseen yhteistyötä. Tämän ryhmän työt saivat neuvoston hyväksymään kaksi tärkeää päätöstä, joista haluaisin muistuttaa teitä. Vuonna 1996 neuvosto hyväksyi yhteisen toiminnan hakemiston laatimisesta ja ylläpitämisestä terrorismin vastaisen toiminnan erityisvalmiuksista ja -taidoista sekä erityisasiantuntemuksesta. Lisäksi vuoden 1999 lopulla neuvosto hyväksyi suosituksen yhteistyöstä terroristiryhmien rahoituksen estämiseksi. On hyvä muistuttaa myös Euroopan poliisiviraston, Europolin, merkityksestä terrorismin torjunnassa. Euroopan poliisiviraston perustamisesta 26. heinäkuuta 1995 tehdyssä yleissopimuksessa määrättiin jo alusta lähtien, että tämän poliisiyhteistyöelimen toimivalta kattaa "henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, henkilökohtaiseen vapauteen ja omaisuuteen kohdistuvan terroritoiminnan yhteydessä suoritetut rikokset tai sellaisiksi epäillyt teot". Tässä yleissopimuksessa määrättiin Europolin valtuuksien laajentamisesta terrorismiin viimeistään – näin alunperin ilmoitettiin – kaksi vuotta sen jälkeen, kun se astui voimaan 1. lokakuuta 1998. Kuten tiedätte, yksi Europolin osastoista keskittyy terrorismin torjuntaan. Tämä oli Espanjan pyyntö ja niinpä luonnollisesti tämän osaston johtoon asetettiin espanjalainen korkea virkamies. Eräiden terroristiryhmien noina aikoina harjoittaman rikollisen toiminnan johdosta oikeus- ja sisäasioiden neuvosto, joka kokoontui 28. ja 29. toukokuuta 1998, päätti antaa Europolille valtuudet aikaistaa hieman terrorismin torjuntaa aloittamalla sen toiminnan 1. tammikuuta 1999."@fi5 "Signor Presidente, onorevoli deputati, gli Stati membri sono unanimi nella condanna al terrorismo a prescindere dalle motivazioni invocate dai gruppi criminali che si rendono colpevoli degli attentati. Anche il Consiglio dell’Unione condanna con la stessa fermezza tutte le forme di terrorismo diffuse nei quindici Stati membri. Voglio ricordare che nel corso del Vertice dei Capi di stato e di governo che si è tenuto il 19 e il 20 giugno scorso a Santa Maria da Feira in Portogallo il Consiglio aveva espresso orrore per i tragici episodi di terrorismo verificatesi in Europa e aveva affermato con vigore il proprio impegno a perseguire la lotta conto il terrorismo a livello continentale intensificando la cooperazione tra gli Stati membri in tale ambito. Infine, non posso esimermi dal menzionare le priorità attuali della Presidenza francese dell’Unione europea in un ambito in cui siamo attivi e che costituisce l’argomento di discussione di questa mattina. La Presidenza francese mira in particolare al miglioramento e all’intensificazione della cooperazione tra gli Stati membri, ma auspica anche che tale cooperazione sia estesa ai paesi candidati all’adesione. Essa riguarda sia l’ambito giudiziario che quello di polizia e forse un giorno si potrà arrivare ad armonizzare o a unificare le incriminazioni penali. Il governo spagnolo, da parte sua, auspica l’istituzione di un mandato d’arresto europeo. Tra le priorità della Presidenza francese tengo in particolar modo a ricordare l’iniziativa volta all’attuazione di un programma di informazione e di misure da intraprendere per preparare l’adesione dei paesi candidati all’Unione europea. Mediante tale programma saremo in grado conoscere meglio le strutture per la lotta al terrorismo di cui sono dotati questi paesi e di accrescere la sensibilità di Stati che non hanno un’esperienza specifica in tale ambito. Al fine di redigere un quadro esatto della situazione del terrorismo nell’Unione – e passo alla seconda priorità della Presidenza – intendiamo mantenere la prassi di scambiarci informazioni in materia di lotta contro il terrorismo nel corso di tutte le riunioni del gruppo di lavoro. Signor Presidente, signore e signori deputati, è proprio questo sistema che coniuga cooperazione bilaterale e multilaterale che ci ha permesso, anche recentemente, di conseguire risultati notevoli nella lotta contro il terrorismo in Spagna. * * * Nel corso della Presidenza francese tengo a manifestare proprio in questa sede la nostra solidarietà dinanzi alla minaccia del terrorismo in Spagna, che attualmente è il più sanguinario in Europa. E’ chiaro che l’Unione non può accettare di vedere la costruzione europea strumentalizzata dai terroristi spagnoli come alibi per le loro rivendicazioni. In nessun caso il nazionalismo espresso tramite la violenza può essere compatibile con gli ideali dell’Unione europea. La lotta contro tutte le forme di terrorismo è pertanto una priorità per l’Unione al fine di realizzare lo spazio di libertà, di sicurezza e di giustizia auspicato dai Capi di stato e di governo in occasione del Vertice di Tampere dell’ottobre 1999. A lato della cooperazione multilaterale attuata dalle istanze dell’Unione si inseriscono forme di cooperazione bilaterale particolarmente efficaci nonché la cooperazione franco-spagnola che proprio recentemente ha dato i risultati che voi tutti conoscete. In qualità di Copresidente, insieme al collega francese del Consiglio “Affari generali” incaricato della giustizia, stamani desidero parlare dell’attività e delle responsabilità dell’Unione europea in materia di lotta contro il terrorismo in generale, e quindi anche in Spagna. Se mi consentite un breve storico, vorrei iniziare dalle origini della cooperazione tra Stati membri in materia di sicurezza interna, che risale al 1976, all’epoca dei gruppi Trevi. Tali gruppi informali, che si riunivano a scadenza semestrale, erano sin dall’inizio l’espressione di una volontà di cooperazione di polizia in una serie di ambiti e il terrorismo in particolare era di competenza del sottogruppo Trevi I. La cooperazione di polizia, sviluppata in seno alla Conferenza Trevi, ha condotto all’attuazione di una rete di funzionari di collegamento. L’istituzione di tale rete, forse la più attiva della cooperazione, è stata il frutto del programma d’azione adottato nel giugno 1990 a Dublino dai ministri dell’interno e della giustizia degli allora dodici Stati membri. Erano stati organizzati scambi di esperti che venivano collocati presso servizi specializzati dei vari Stati membri; essi si occupavano di scambi di informazioni, ma assistevano anche i servizi competenti prestando la loro consulenza. Ritengo che oggi si possa affermare che la rete di questi funzionari di collegamento ha ampiamente dimostrato la propria efficacia, in quanto ha favorito lo svolgimento delle inchieste di polizia in tempo reale. Nell’ambito della cooperazione in materia di giustizia e di affari interni il Trattato di Maastrich ha poi istituito un gruppo di lavoro specifico per la lotta contro il terrorismo. Tale gruppo di esperti di terrorismo è stato confermato nel Trattato di Amsterdam, e ciò dimostra la necessità di mantenere un in cui i rappresentati dei Quindici possono incontrarsi per scambiare le proprie esperienze e per cooperare. I lavori del gruppo hanno condotto il Consiglio ad adottare due decisioni importanti che desidero ricordare. Nel 1996 il Consiglio ha approvato un’azione comune per l’istituzione e la gestione di un repertorio europeo delle competenze, delle conoscenze e del know-how specialistico in materia di lotta contro il terrorismo. Alla fine del 1999 ha poi adottato una raccomandazione sulla cooperazione per contrastare il finanziamento ai gruppi terroristici. Mi sembra inoltre opportuno ricordare il ruolo svolto dall’Ufficio europeo di polizia, Europol, nella lotta contro il terrorismo. La convenzione del 26 luglio 1995 che ha portato all’istituzione di tale ufficio prevedeva, tra le competenze di questo organo di cooperazione di polizia, “le infrazioni commesse o suscettibili di essere commesse nell’ambito delle attività di terrorismo che costituiscono una minaccia alla vita, all’integrità fisica e alla libertà delle persone e delle cose”. Tale convenzione disponeva inoltre l’estensione del mandato dell’Europol che doveva includere il terrorismo al più tardi – e questa era la dicitura originale – entro due anni dall’entrata in vigore che ha avuto luogo il 1° ottobre 1998. Come sapete, la lotta contro il terrorismo è di competenza specifica di uno dei dipartimenti di Europol, voluto proprio dalla Spagna e quindi è abbastanza naturale che la direzione di tale dipartimento sia stata affidata a un alto funzionario spagnolo. A fronte dell’attività criminale condotta all’epoca da certi gruppi terroristici, il Consiglio “Giustizia e affari interni”, riunito il 28 e il 29 maggio 1998, ha deciso di autorizzare Europol ad anticipare in qualche modo la sua attività di lotta contro il terrorismo a partire dal 1° gennaio 1999."@it9 ". Mr President, ladies and gentlemen, the Member States of the European Union are unanimous in condemning terrorism, whatever the motives of the groups of criminals carrying out terrorist attacks, and so the Council of the European Union is just as firm in its condemnation of all the forms of terrorism carried out on European territory. I should like to point out that at the Summit of the Heads of State and Government which was held on 19 and 20 June this year in Santa Maria da Feira, in Portugal, the Council expressed its outrage at the tragic events related to terrorism in Europe and vigorously reaffirmed its commitment to continuing to fight terrorism at European level and to stepping up and intensifying cooperation between Member States in this area. Finally, I cannot, of course, fail to mention the current priorities of the French Presidency of the European Union in the area we are discussing this morning. In particular, the French Presidency wishes to improve and intensify the cooperation between Member States, but also to extend this cooperation yet further to include the candidate countries. This is both legal and police cooperation, which will no doubt one day lead to the harmonisation or unification of criminal charging systems. The Spanish Government, for example, would like a European arrest warrant to be established. Among the priorities of the French Presidency I should particularly like to mention the initiative to establish a programme of information and measures to be undertaken in order to prepare for the accession of the candidate countries to the European Union. This approach is intended to enable us to increase our knowledge of their counter-terrorism organisations and to increase awareness in countries which do not have any specific experience in this field. In order to draw up an accurate picture of the terrorism situation within the European Union, and this is the second priority of our presidency, we wished to continue the practice of providing an opportunity at each meeting of the working group of exchanging information on recent developments in terrorism in each of the States. Mr President, ladies and gentlemen, it is this system, with a combination of bilateral and multilateral cooperation, which very recently, in fact just a few days ago, made it possible to achieve some remarkable successes in the fight against terrorism in Spain. *** Since France currently holds the Council Presidency, at this point I would particularly like to express our solidarity in the face of the terrorism in Spain, which is the most deadly in Europe at the present time. Clearly, the European Union cannot possibly tolerate Spanish terrorists using the construction of Europe as an alibi in order to justify their claims. In no instance can violent nationalism be compatible with the ideals of the European Union. Combating all forms of terrorism is therefore a priority for the European Union in order to achieve the area of freedom, security and justice set as a goal by the Heads of State and Government at the Tampere Summit in October 1999. Of course, alongside the multilateral cooperation implemented by the European Union bodies, there is also particularly effective bilateral cooperation, and we have recently seen the results of French and Spanish operational cooperation. It is the role and the responsibility of the European Union in combating terrorism in general, and therefore also terrorism in Spain, which I wished to discuss this morning in my capacity as co-chairman, together with Elisabeth Guigou, the French Minister of Justice, of the Justice and Home Affairs Council. If you will allow me briefly to outline the story so far, the cooperation between the Member States of the European Union on internal security originated in 1976, at the time of the Trevi groups. These informal groups, which met every six months, were, from the outset, a reflection of the determination to have police cooperation in a number of areas, including on terrorism, which was of particular concern to the members of the Trevi I group. Cooperation in police matters, an idea developed at the Trevi Conference, led to the establishment of a network of liaison officers. The implementation of this network, undoubtedly the most effective cooperative network, was the result of the action programme adopted in Dublin in June 1990 by the Ministers of Justice and Home Affairs of the twelve Member States at that time. It involves exchanges of information between experts posted in specialised departments in the various Member States. These liaison officers are responsible for exchanging information, but also for supporting the relevant departments in an advisory role. I think it is safe to say by now that this network of liaison officers has very clearly demonstrated its effectiveness by facilitating the smooth running of police inquiries in real time. In the context of cooperation on justice and home affairs, a specific counter-terrorism working group was also established, subsequently, by the Maastricht Treaty. This Experts Group on terrorism was confirmed by the Treaty of Amsterdam, clearly demonstrating the need for a body within which the representatives of the fifteen Member States have the opportunity to meet to exchange views and cooperate. The work of this group was what led the Council to adopt two important decisions which I would like to remind you of. In 1996, the Council adopted a Joint Action establishing a European Directory of specialised counter-terrorist competences, skills and expertise, and stipulating that it be maintained. Moreover, at the end of 1999, the Council adopted a recommendation on cooperation in combating the financing of terrorist groups. I should also at this point mention the role played by the European Police Office, Europol, in combating terrorism. From the outset, the Convention of 26 July 1995 establishing the European Police Office stipulated that this police cooperation body would be competent to deal with 'crimes committed or likely to be committed in the course of terrorist activities against life, limb, personal freedom or property'. The initial wording of the Convention stipulated that Europol’s mandate would be extended to terrorism within two years at the latest of the Convention’s entry into force, which was on 1 October 1998. As you know, there is a Europol department dedicated to combating terrorism. This was a request from Spain and so, naturally, a leading official from Spain was given the job of managing that department. In view of the criminal activity undertaken at that time by some terrorist groups, the Justice and Home Affairs Council, which met on 28 and 29 May 1998, took the decision to authorise Europol to bring forward its counter-terrorism activities and have them begin on 1 January 1999."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, de veroordeling van het terrorisme door de lidstaten van de Europese Unie is onvoorwaardelijk, ongeacht de motieven van de criminele groeperingen die terreurdaden begaan. De Raad van de Europese Unie is dan ook even stellig in zijn veroordeling van alle vormen van terreur die gepleegd worden op het grondgebied van de Vijftien. Ik wil erop wijzen dat de Raad tijdens de Europese Top van Feira van 19 en 20 juni jongstleden zijn afschuw heeft uitgesproken over de gruwelijke terroristische aanslagen in Europa en zich ten volle bereid heeft verklaard de strijd tegen het terrorisme op Europees niveau voort te zetten, zoals hij ook de bereidheid heeft uitgesproken de samenwerking tussen de lidstaten op dit terrein te versterken en te intensiveren. Tot slot kan ik uiteraard niet voorbijgaan aan de prioriteiten van het huidige Franse voorzitterschap van de Europese Unie op dit voor ons allen zo belangrijke terrein. Het is de uitdrukkelijke wens van het Franse voorzitterschap dat de samenwerking tussen de lidstaten versterkt en geïntensiveerd wordt en dat de kandidaat-lidstaten nauwer bij deze samenwerking betrokken worden. Deze justitiële en politiële samenwerking zal uiteindelijk moeten uitmonden in geharmoniseerde of zelfs uniforme strafrechtelijke aanklachten. De Spaanse regering van haar kant verwacht veel van de invoering van een Europees aanhoudingsbevel. Eén van de beleidsprioriteiten van het Franse voorzitterschap die ik zeker niet ongenoemd wil laten is het plan tot invoering van een informatieprogramma, aangevuld met een pakket maatregelen, ter voorbereiding van de toetreding van de kandidaat-lidstaten tot de Unie. Met dit initiatief beogen we meer inzicht te krijgen in de manier waarop deze landen terroristisch geweld aanpakken. Tevens is het de bedoeling hiermee een bewustwordingsproces op gang te brengen in landen die vooralsnog geen specifieke ervaring hebben op dit terrein. Verder wil het Franse voorzitterschap – en hiermee kom ik op de tweede hoofddoelstelling – en nauwkeurige inventarisatie maken van de situatie inzake het terrorisme in de Europese Unie. Daartoe achten wij handhaving van de bestaande praktijk van belang, die inhoudt dat de lidstaten elkaar tijdens elke werkgroepvergadering op de hoogte houden van de recente ontwikkelingen op het terrein van het terrorisme. Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, dankzij dit systeem, dat bilaterale en multilaterale samenwerking in zich verenigt, hebben we zeer onlangs, enkele dagen geleden nog, opmerkelijke successen behaald in de strijd tegen het terrorisme in Spanje. *** Nu Frankrijk fungerend voorzitter is van de Raad, wil ik hier speciaal onze solidariteit betuigen met Spanje, dat gebukt gaat onder de dreiging van de meest bloedige terreur in Europa. Het moge duidelijk zijn dat Europa niet lijdzaam kan toezien hoe het Europees eenwordingsproces door de Spaanse terroristen als alibi wordt gebruikt ter rechtvaardiging van hun politieke eisen. Er is geen enkele omstandigheid denkbaar waarin een dergelijk gewelddadig nationalisme verenigbaar is met de idealen van de Europese Unie. De strijd tegen het terrorisme in al zijn vormen is dan ook een speerpunt in het beleid van de Europese Unie, dat gericht is op de totstandkoming van de ruimte van vrijheid, veiligheid en rechtvaardigheid waartoe de staatshoofden en regeringsleiders tijdens de Europese Top van Tampere in oktober 1999 besloten hebben. Naast de op initiatief van de instellingen van de Unie tot stand gekomen multilaterale samenwerkingsverbanden bestaan er natuurlijk ook zeer doeltreffende vormen van bilaterale samenwerking. Een voorbeeld daarvan is de operationele samenwerking tussen Frankrijk en Spanje, die zeer onlangs nog tot opzienbarende resultaten heeft geleid. In mijn hoedanigheid van medevoorzitter van de Raad van ministers van Justitie en Buitenlandse Zaken – waarvan ik het voorzitterschap deel met mijn Franse collega van Justitie – zou ik vanochtend met u willen spreken over de activiteiten en de verantwoordelijkheden van de Europese Unie inzake terrorismebestrijding in algemene zin, waarbij de terreur in Spanje natuurlijk ook aan bod komt. Laten we heel even in de tijd teruggaan. De samenwerking tussen de lidstaten van de Europese Unie op het terrein van binnenlandse veiligheid gaat terug tot het jaar 1976, de tijd van de zogeheten Trevi-groepen. Deze informele werkgroepen kwamen tweemaal per jaar bijeen en waren van meet af aan gericht op politiële samenwerking op een aantal terreinen. Daartoe behoorde ook het terrorisme, waarmee de werkgroep Trevi-I zich in het bijzonder bezighield. Deze in het kader van de Trevi-conferentie ontwikkelde politiële samenwerking heeft geleid tot de invoering van een netwerk van verbindingsofficieren. Dit netwerk, zonder twijfel het meest succesvolle onderdeel van deze vorm van samenwerking, is voortgekomen uit het actieprogramma dat in juni 1990 in Dublin is aangenomen door de ministers van Binnenlandse Zaken en Justitie van de toentertijd twaalf lidstaten. Feitelijk gaat het om de uitwisseling van deskundigen tussen de verschillende gespecialiseerde diensten van de lidstaten. Deze verbindingsofficieren wisselen onderling informatie uit, maar fungeren ook als vraagbaak voor de bevoegde instanties. We kunnen nu wel stellen dat dit netwerk van verbindingsofficieren inmiddels zijn sporen heeft verdiend en een positief effect heeft op het verloop van het politiële opsporingsonderzoek. De samenwerking op het terrein van justitie en binnenlandse zaken is in de jaren daarna verder uitgebreid. Bij het Verdrag van Maastricht is een speciale antiterreureenheid opgericht, waarvan de juridische status in het Verdrag van Amsterdam is bekrachtigd. Hieruit blijkt eens te meer hoezeer een duidelijk omlijnd kader gewenst is waarbinnen de vertegenwoordigers van de Vijftien gegevens kunnen uitwisselen en acties kunnen coördineren. De activiteiten van deze antiterreureenheid hebben ertoe geleid dat de Raad twee belangrijke besluiten heeft genomen, waaraan ik u graag wil herinneren. In 1996 heeft de Raad een gemeenschappelijk optreden aangenomen tot het aanleggen en bijhouden van een Europees Repertorium voor specifieke bekwaamheden, vaardigheden en expertise op het gebied van terrorismebestrijding. Verder heeft de Raad eind 1999 een aanbeveling aangenomen over samenwerking bij de aanpak van financieringsactiviteiten ten behoeve van terroristische groeperingen. Ik wil hier tevens wijzen op de rol van de Europese Politiedienst, Europol, in de strijd tegen het terrorisme. De overeenkomst van 26 juli 1995 tot oprichting van een Europese Politiedienst voorzag van meet af aan in een bevoegdheid van dit politiële samenwerkingsorgaan inzake “vergrijpen die gepleegd zijn of gepleegd dreigen te worden in het kader van terroristische activiteiten die een inbreuk maken op het leven, de fysieke integriteit en de vrijheid van personen alsmede op bezittingen”. In deze overeenkomst werd tevens bepaald dat de bevoegdheid van Europol verruimd zou worden tot terrorismebestrijding, zulks uiterlijk twee jaar na de inwerkingtreding van de overeenkomst op 1 oktober 1998. U weet dat een afdeling van Europol speciaal belast is met terrorismebestrijding. Het verzoek daartoe kwam van Spanje, en het is begrijpelijk dat een hoge Spaanse ambtenaar de leiding over deze afdeling toegewezen heeft gekregen. Teneinde het hoofd te kunnen bieden aan de criminele activiteiten van enkele terroristische groeperingen destijds heeft de Raad van ministers van Justitie en Binnenlandse Zaken op 28 en 29 mei 1998 besloten Europol eerder dan was voorzien toestemming te verlenen zich met terrorismebestrijding bezig te houden, en wel vanaf 1 januari 1999."@nl2 "Senhor Presidente, Senhores Deputados, a condenação do terrorismo por parte dos Estados-Membros da União Europeia é total, independentemente da motivação dos grupos criminosos que levam a cabo os atentados. Também o Conselho condena com a mesma firmeza todas as formas de terrorismo praticadas no território dos Quinze. Recordo que na Cimeira de Chefes de Estado e de Governo realizada em 19 e 20 de Junho passado em Santa Maria da Feira, em Portugal, o Conselho expressou a sua repulsa pelos trágicos acontecimentos ligados ao terrorismo na Europa e afirmou vigorosamente o seu empenho em prosseguir a luta contra o terrorismo ao nível europeu, bem como em reforçar e intensificar a cooperação entre os Estados-Membros neste domínio. Finalmente, não poderia deixar de referir as prioridades actuais da Presidência francesa da União Europeia no domínio que agora nos ocupa e vos preocupa esta manhã. A Presidência francesa deseja, em particular, melhorar e intensificar a cooperação entre os Estados-Membros, mas também alargá-la ainda mais aos países candidatos à adesão. Esta cooperação é, simultaneamente, judiciária e policial. Permitirá um dia, sem dúvida, harmonizar ou unificar as sanções penais. O Governo espanhol, por seu lado, aguarda a criação de um mandato de captura europeu. Das prioridades da Presidência francesa gostaria de citar, em particular, a iniciativa que visa pôr em prática um programa de informação e de medidas a tomar a fim de preparar a entrada dos países candidatos na União Europeia. Esta medida visa permitir aumentar o nosso conhecimento das suas estruturas de luta antiterrorista e aumentar a sensibilidade de países que não têm experiência especial neste domínio. A fim de traçar um quadro exacto da situação do terrorismo na União Europeia, e é esta a segunda prioridade da nossa Presidência, foi nosso desejo manter a prática que visa, em cada reunião do grupo de trabalho, trocar mutuamente informações sobre a evolução recente do terrorismo em cada Estado. Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, foi precisamente este sistema, que conjuga cooperação bilateral e multilateral, que permitiu ainda recentemente, nos últimos dias, registar um êxito considerável na luta contra o terrorismo espanhol. *** Neste momento em que a França exerce a Presidência do Conselho, quero, em especial, manifestar aqui a nossa solidariedade perante a ameaça que representa o terrorismo em Espanha, terrorismo esse que é, hoje em dia, o mais mortífero da Europa. É evidente que a União não poderá aceitar que a construção europeia seja utilizada pelos terroristas espanhóis como álibi para as suas reivindicações. Em caso algum pode o nacionalismo violento ser compatível com os ideais da União Europeia. A luta contra todas as formas de terrorismo é, portanto, uma das prioridades da União Europeia para realizar o espaço de liberdade, de segurança e de justiça pretendido pelos Chefes de Estado e de Governo na Cimeira de Tampere, em Outubro de 1999. Naturalmente, a par da cooperação multilateral realizada pelas instâncias da União, têm lugar cooperações bilaterais particularmente eficazes e a cooperação operacional franco-espanhola deu, recentemente, os resultados que todos conhecem. Ora, é da actividade e da responsabilidade da União Europeia na luta contra o terrorismo em geral e, portanto, também em Espanha que, na minha qualidade de co-Presidente, com a minha colega francesa da Justiça, do Conselho “Justiça e Assuntos Internos”, gostaria de vos falar aqui, esta manhã. A origem da cooperação entre Estados-Membros da União Europeia no domínio da segurança interna, se me é permitida esta breve evocação histórica, data do ano de 1976, na época dos grupos de Trevi. Esses grupos informais, que se reuniam todos os semestres, foram, desde o início, a expressão de uma vontade de cooperação policial em diversos domínios, entre os quais o terrorismo, de que se ocupavam especificamente os membros do sub-grupo Trevi I. A cooperação policial, desenvolvida no âmbito da conferência de Trevi, conduziu à criação de uma rede de oficiais de ligação. A criação desta rede, que foi, sem dúvida, a mais eficaz dessa cooperação, resulta do programa de acção adoptado em Junho de 1990, em Dublim, pelos Ministros dos Assuntos Internos e da Justiça dos, na época, Doze. Trata-se, na verdade, de intercâmbios de peritos que são colocados junto dos serviços especializados dos vários Estados-Membros e cuja missão consiste, então, em trocar informações, mas também em dar assistência aos serviços competentes, desempenhando um papel de aconselhamento. Creio que, hoje, podemos dizer que essa rede de oficiais de ligação deu bastas provas da sua eficácia favorecendo, em tempo real, o desenvolvimento das investigações policiais. No âmbito da cooperação em matéria de Justiça e Assuntos Internos foi também posteriormente criado, pelo Tratado de Maastricht, um grupo de trabalho específico de luta contra o terrorismo. Esse grupo de peritos “terrorismo” foi confirmado pelo Tratado de Amesterdão, o que mostra à saciedade quão necessária é a existência de uma instância onde os representantes dos Quinze possam encontrar-se para trocar ideias e cooperar. Foram os trabalhos desse grupo que levaram o Conselho a adoptar duas decisões importantes que gostaria de recordar. Em 1996, o Conselho adoptou uma acção comum que criava e previa a continuidade de um reportório europeu das competências, conhecimentos e saber-fazer especializados em matéria de luta contra o terrorismo. Por outro lado, no final de 1999, adoptou uma recomendação relativa à cooperação em matéria de luta contra o financiamento dos grupos terroristas. Importa, do mesmo modo, evocar aqui o papel desempenhado pelo Serviço Europeu de Polícia, Europol, na luta contra o terrorismo. A convenção de 26 de Julho de 1995, que criava um Serviço Europeu de Polícia, previa, desde o início, a competência deste órgão de cooperação policial para as “infracções cometidas ou que possam ser cometidas no âmbito de actividades terroristas que atentam contra a vida, a integridade física, a liberdade das pessoas e os bens”. A convenção previa a extensão do mandato Europol ao terrorismo, o mais tardar – era a menção inicial – dois anos após a sua entrada em vigor, que data de 1 de Outubro de 1998. Como sabem, há um departamento da Europol dedicado à luta contra o terrorismo. Tratou-se de um pedido apresentado pela Espanha, pelo que, muito naturalmente, a direcção desse departamento foi confiada a um alto funcionário espanhol. Perante a actividade criminosa levada a cabo, na época, por determinados grupos terroristas, o Conselho “Justiça e Assuntos Internos”, reunido em 28 e 29 de Maio de 1998, tomou a decisão de autorizar a Europol a, de certo modo, antecipar a sua actividade de luta contra o terrorismo, iniciando-a a partir de 1 de Janeiro de 1999."@pt11 "Herr talman, mina damer och herrar ledamöter! Europeiska unionens medlemsstater fördömer villkorslöst terrorismen – vilket motiv som än driver de kriminella grupper som genomför attentaten. Och unionens råd fördömer lika bestämt alla former av terroristverksamheter på de femton medlemsstaternas territorium. Jag vill här påminna om stats- och regeringschefernas toppmöte den 19 och 20 juni i Santa Maria da Feira i Portugal, då rådet uttryckte sin avsky för de tragiska händelser som kan kopplas till terrorismen i Europa och med stor kraft hävdade sin föresats att fortsätta bekämpa terrorismen på europeisk nivå samt att förstärka och intensifiera medlemsstaternas samarbete på detta område. Jag kan självklart inte förbigå det franska EU-ordförandeskapets nuvarande prioriteringar på det område som vi ägnar oss åt, och som ni ägnar er åt denna förmiddag. Det franska ordförandeskapet vill särskilt förbättra och stärka samarbetet mellan medlemsstaterna, men också utvidga samarbetet till att omfatta kandidatländerna. Samarbetet är såväl rättsligt som polisiärt, och en dag kommer det utan tvekan att leda fram till en harmoniserad eller enhetlig straffrätt. Den spanska regeringen önskan är att det inrättas en europeisk arresteringsorder. Bland det franska ordförandeskapets prioriteringar skulle jag särskilt vilja nämna initiativet för inrättande av ett informations- och åtgärdsprogram för att förbereda kandidatländernas inträde i Europeiska unionen. Denna strategi skall ge oss möjlighet att utöka vår kunskap om deras strukturer för bekämpning av terrorism och öka medvetenheten hos de länder som inte har någon tidigare särskild erfarenhet på detta område. För att vi skall kunna göra en korrekt sammanfattning av situationen i Europeiska unionen när det gäller terrorism – och det är således ordförandeskapets andra prioritering – ville vi behålla den nuvarande arbetsmetoden, dvs. att det sker ett ömsesidigt informationsutbyte vid varje möte i arbetsgruppen vad gäller terrorismens senaste utveckling i var och en av staterna. Herr talman, mina damer och herrar ledamöter! Med detta system – som förenar bilateralt med multilateralt samarbete – nådde vi helt nyligen, ja under de senaste dagarna, anmärkningsvärda framgångar i bekämpningen av den spanska terrorismen. *** När Frankrike nu innehar ordförandeskapet i rådet vill jag särskilt visa vår solidaritet när det gäller det hot som terrorismen utgör i Spanien, i dag den mest dödliga terrorismen i Europa. Europeiska unionen kan självklart inte acceptera att Europabygget utnyttjas av spanska terrorister som alibi för att rättfärdiga sina krav. Våldsam nationalism kan inte under några omständigheter vara förenlig med Europeiska unionens ideal. Kampen mot alla former av terrorism är således en prioritering för Europeiska unionen, för att vi skall kunna förverkliga det område med frihet, säkerhet och rättvisa som stats- och regeringscheferna beslutade om vid toppmötet i Tammerfors, i oktober 1999. Vid sidan av det multilaterala samarbete som har inrättats av unionens instanser pågår synnerligen effektiva bilaterala samarbeten. Det fransk-spanska operativa samarbetet har helt nyligen gett resultat, som ni känner till. Det är Europeiska unionens uppgift och ansvar att bekämpa terrorismen i allmänhet, och följaktligen även i Spanien. Om detta skulle jag vilja tala med er om denna förmiddag, i egenskap av medordförande i rådet (rättsliga och inrikes frågor), vid sidan av min franska kollega från justitiedepartementet. Tillåt mig att göra en kort historisk tillbakablick. Upprinnelsen till samarbetet mellan Europeiska unionens medlemsstater i fråga om inre säkerhet kan spåras till år 1976, under Trevi-gruppernas epok. Dessa informella grupper sammanträdde två gånger om året och var redan från början ett uttryck för viljan att upprätta ett polissamarbete på ett antal områden, bl.a. terrorism, som delgruppen Trevi I ägnade sig särskilt åt. Det polissamarbete som utvecklades inom Trevi-konferensen ledde fram till att det inrättades ett nätverk med sambandstjänstemän. Detta nätverk – utan tvekan samarbetets mest effektiva inslag – är resultatet av ett åtgärdsprogram som antogs i Dublin i juni 1990 av inrikes- och justitieministrarna från de då tolv EU-medlemsländerna. I nätverket sker ett utbyte mellan experter från specialavdelningar i de olika medlemsstaterna. Sambandstjänstemännens uppgift är just att utbyta information, men även att bistå behöriga avdelningar med rådgivning. I dag tror jag man kan säga att detta nätverk i hög grad har gett prov på effektivitet, eftersom det medverkar till att polisutredningar framskrider snabbare. Inom ramen för samarbetet i rättsliga och inrikes frågor ledde Maastrichtfördraget till att det även inrättades en särskild arbetsgrupp för bekämpning av terrorism. Denna grupp med experter på terrorism bekräftades av Amsterdamfördraget, vilket tydligt visar hur nödvändigt det är med en församling där de 15 medlemsstaternas företrädare har möjlighet att träffas för att utbyta information och samarbeta. Arbetet inom denna grupp ledde till att rådet antog två viktiga beslut, som jag skulle vilja erinra om. 1996 antog rådet en gemensam åtgärd om att upprätta och föra ett register över specialiserad kompetens, skicklighet och sakkunskap när det gäller att bekämpa terrorism. Och i slutet av 1999 antog rådet en rekommendation om samarbetet när det gäller att bekämpa finansieringen av terroristgrupper. Det finns även anledning att erinra om den roll som spelas av Europeiska polisbyrån, Europol, i bekämpningen av terrorismen. Detta polisiära samarbetsorgan är behörigt vad gäller "brott som har begåtts eller misstänks bli begångna i samband med terroristaktiviteter som riktar sig mot liv, hälsa, personlig frihet och egendom", vilket föreskrivs redan i konventionen av den 26 juli 1995 om upprättandet av en europeisk polisbyrå. Denna konvention slår fast att Europols mandat skall utvidgas för att omfatta terrorism – enligt den ursprungliga ordalydelsen senast två år efter det att den har trätt i kraft, dvs. den 1 oktober 1998. Ni känner till att Europol har en hel avdelning för bekämpning av terrorism. Det var en begäran från Spaniens sida, och det var ganska naturligt att en spansk högre tjänsteman fick förtroendet att leda denna avdelning. Mot bakgrund av den kriminella verksamhet som vid den tidpunkten utvecklades av vissa terroristgrupper, beslutade rådet (rättsliga och inrikes frågor), vid mötet den 28 och 29 maj 1998, att Europol skulle tillåtas tidigarelägga starten för arbetet med att bekämpa terrorism, till den 1 januari 1999."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Conseil."6 "Consejo"12,12 "Paul,"8,12,6 "a priori"10,3,11 "excursus"9 "forum"9 "Συμβούλιο"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph