Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-20-Speech-3-153"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000920.13.3-153"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, we all know that the development of the Internet as a shopping channel can bring great benefits: new opportunities for small businesses, for Internet start-ups and opening up the single market to our consumers right across 15 Member States. It can lead to lower prices for them. It can lead to a range of choice and we all support that, but we also know from surveys by national consumer councils, particularly in my Member State, that consumers do not yet have sufficient trust and confidence in the new technology to shop on-line. I am pleased to see that businesses recognise that consumer confidence is critical to the growth of this small-business e-commerce network. They recognise it is a precondition for persuading the consumer to shop on-line and therefore our key objective has to be to encourage that trust and confidence which in turn will benefit business by broadening their customer and consumer market base.
I appeal, therefore, for some common sense in this debate. I know that no legislation is perfect. We are all struggling in the e-commerce world to get legislation that is right, to get the right balance between self-regulation and a regulatory framework which gives minimum guarantees. That is why I believe also that this two-year review clause is sensible. It will allow us to look at legislation, how it is impacting on SMEs and now it is impacting on consumers. The idea of setting up a case book and collecting evidence is an excellent idea. We now have to work to find practical and effective ways to resolve disputes. This cannot be at the expense of consumers.
It is regrettable that in committee this debate has declined in some ways to business versus industry. Both business and industry can gain from a common sense approach to this. We can only recognise the full potential of business-to-consumer e-commerce if sufficient trust and confidence is there. The way to persuade those consumers to take the plunge is to ensure that their rights are intact and this has to include, in my group’s view, the right to take action in their own national court.
There is a view that consumers are only engaging in buying CDs, books, low-value items, but of course we know that e-commerce is taking off in such way that soon they will be buying financial services, they will be buying cars. In my constituency they want to buy cheaper cars from France and the Netherlands. These are serious amounts of money and, as we encourage more consumers to go on-line, we really must give them the right to sue in their own courts so that we do not expect them – particularly poorer consumers – to go to courts abroad. In reality we know that regulating the e-commerce world in the interests of both business and consumers requires a more innovative approach. It needs a fundamental legal framework with innovative, non-legislative solutions and that is why I support Mrs Wallis’ proposals: looking at the potential of ADR systems, looking at trustmarks, supporting small businesses in voluntary codes of good conduct, and finding mutually satisfactory ways to solve disputes.
Internet service providers have a role to play in this. America Online, for example, runs its own merchant business programme where it guarantees to support the consumer in getting legal redress from any of the businesses that use them as a provider. The reality is that none of these systems, of course, are in place in Europe, nor are they even really developed. Even in the US, where only 8% of websites have trustmarks, there are still considerable problems gaining legal redress. ADRs, therefore, cannot be a replacement for legal remedy. The consumer cannot be bound to lose his right to go to court by contracts, as inserted in the report that is before us from the Legal Affairs Committee.
More work needs to be done in the area. We need to create trust but, until these new systems are in place, there is no reason why consumers should not enjoy the same rights on-line as they do offline.
I cannot deprive my constituents of their right to sue in their own courts. They are entitled to their own system of justice and we have to continue to support that.
We do not support jurisdiction clauses because my group also believes that these are in contravention of the unfair contract term legislation, by causing significant imbalance in the parties’ rights and obligations under contract to the detriment of the consumer. This we believe would create more legal uncertainty, more court cases, more money perhaps for lawyers, but that cannot be in the interests of business or consumers.
I am very pleased that in my country the CBI has backed Mrs Wallis’ approach. It is a sensible position in helping us to work with business and consumers that we can ensure that court action is only the last resort and we can find better ways to resolve disputes.
It is a matter of some regret to me that members of the Legal Affairs Committee seem to have forgotten that it is our committee which bears the responsibility for the legal protection of the consumer. It cannot, therefore, be right that we respond to the challenges of the new world of e-commerce by seeking to limit or constrain those rights. This will send a bad signal to consumers. It will not support e-business development and it will mean that we will not develop the e-commerce business-to-consumer sector."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, vi ved alle, at udviklingen af mulighederne for at handle på Internettet kan betyde store fordele: nye muligheder for små virksomheder og mindre internetvirksomheder samt åbning af det indre marked for forbrugerne på tværs af alle de 15 medlemsstater. Det kan betyde lavere priser. Det kan give øgede valgmuligheder, og det går vi alle ind for, men vi ved også fra undersøgelser foretaget af nationale forbrugerråd, især i min medlemsstat, at forbrugerne endnu ikke har tilstrækkelig tillid til den nye teknologi på dette område. Det glæder mig, at virksomhederne erkender, at det er afgørende for væksten af netværket af små e-handelsvirksomheder at opnå forbrugernes tillid. Virksomhederne erkender, at det er en forudsætning for at overtale forbrugerne til at handle på Internettet, og det er derfor vores fornemste opgave at være med til at skabe den tillid, som vil gavne erhvervslivet ved at øge dets kundekreds og markedsandel.
Jeg beder derfor om, at vi bruger vores sunde fornuft i denne debat. Jeg ved, at ingen lovgivning er perfekt. Vi kæmper alle for at vedtage en korrekt lovgivning på området for elektronisk handel og for at opnå den rette balance mellem selvjustits og kontrol, som giver et minimum af garantier. Derfor mener jeg også, at en revision hvert andet år er en god idé. Det vil give os mulighed for at se på lovgivningen, dens konsekvenser for små og mellemstore virksomheder og forbrugerne. Det er en glimrende idé at oprette en database over retsafgørelser. Nu skal vi arbejde på at finde en måde at bilægge tvister på. Det må ikke ske på forbrugernes bekostning.
Desværre var det i debatten i udvalget på nogle områder et spørgsmål om internetvirksomhederne over for forbrugerne. Begge parter kan få gavn af, at vi her bruger vores sunde fornuft. Vi kan kun udnytte det fulde potentiale af den elektroniske handel mellem forbrugere og internetvirksomheder, hvis forbrugerne har tilstrækkelig tillid. Vi må overbevise forbrugerne ved at sikre deres rettigheder, og de skal efter min gruppes mening have ret til at få en sag prøvet ved en domstol i deres eget land.
Nogle har den holdning, at forbrugerne kun køber cd'er, bøger og billige varer på Internettet, men vi ved jo, at den elektroniske handel snart vil udvikle sig på en sådan måde, at de kommer til at købe finansielle ydelser, og de kommer til at købe biler. I min valgkreds vil de købe billigere biler i Frankrig og Nederlandene. Det drejer sig om store beløb, og når vi opfordrer flere forbrugere til at handle på Internettet, må vi altså også give dem ret til at anlægge sag ved en domstol i deres eget land og ikke forvente, at de, og især de mindre velhavende forbrugere, skal få en sag prøvet ved en domstol i udlandet. Vi ved, at reguleringen af den elektroniske handel i både erhvervslivets og forbrugernes interesse kræver nye metoder. Det kræver en fundamental juridisk ramme med helt nye løsninger, som der ikke er lovgivet om, og derfor støtter jeg fru Wallis' forslag: Vi skal se på mulighederne for alternative systemer til bilæggelse af tvister, vi skal se på, hvordan vi måler forbrugernes tillid (
støtter de små virksomheder i frivilligt at overholde god forretningsskik og finder gensidigt tilfredsstillende måder at bilægge tvister på.
Internetudbyderne skal inddrages i det. America Online har f.eks. sit eget forretningsprogram, hvor det garanterer forbrugerne juridisk hjælp til at få adgang til domstolsprøvelse over for virksomheder, der benytter dem som udbyder. I virkeligheden er ingen af disse systemer på plads i Europa, de er faktisk ikke udviklet endnu. Selv i USA, hvor kun 8% af Webstederne har
er der stadig store problemer med at opnå adgang til domstolsprøvelse. Alternative systemer til bilæggelse af tvister må altså ikke træde i stedet for egentlige retsmidler. Forbrugeren må ikke miste sin ret til at anlægge sag på grund af indholdet i en kontrakt, som det er tilføjet i betænkningen fra Udvalget om Retlige Anliggender.
Der skal arbejdes mere på dette område. Vi skal skabe tillid, men indtil de nye systemer er på plads, er der ingen grund til, at forbrugerne ikke skal have de samme rettigheder ved handel på Internettet som uden for.
Jeg kan ikke fratage mine vælgere deres ret til at anlægge sag ved deres egne domstole. De har ret til deres eget retssystem, og det må vi fortsat støtte.
Min gruppe støtter ikke værnetingsklausuler, for vi mener, at de er i modstrid med lovgivningen om urimelige kontraktsbestemmelser, idet de skaber en betydelig ubalance i parternes rettigheder og pligter i henhold til kontrakten til skade for forbrugeren. Det kan efter vores mening forårsage øget retsusikkerhed, flere retssager og måske flere penge til juristerne, men det er hverken i erhvervslivets eller forbrugernes interesse.
Jeg er meget glad for, at sammenslutningen af arbejdsgiverorganisationer (CBI) i mit land bakker op om fru Wallis' forslag. Det er godt, fordi det gør det lettere for os at garantere erhvervslivet og forbrugerne, at en retssag er en nødløsning, og at vi kan finde bedre måder at bilægge eventuelle tvister på.
Jeg beklager, at nogle medlemmer af Udvalget om Retlige Anliggender synes at have glemt, at det er vores udvalgs ansvar at beskytte forbrugerne. Det er derfor forkert, at vi reagerer på udfordringerne fra den nye verden med elektronisk handel ved at forsøge at begrænse deres rettigheder. Det er et forkert signal at sende til forbrugerne. Det fremmer ikke udviklingen af e-business, og det betyder, at vi ikke kommer til at udvikle den elektroniske handel mellem forbrugere og internetvirksomheder."@da1
"Herr Präsident, wir alle wissen, dass die Entwicklung des Internets als Einkaufsmedium von großem Nutzen sein. So bieten sich für Kleinunternehmen und die Gründer von Internetunternehmen neue Möglichkeiten, und den Verbrauchern in allen 15 Mitgliedstaaten steht der Binnenmarkt uneingeschränkt zur Verfügung. Für den Verbraucher dürften sogar niedrigere Preise herausspringen. Die Angebotsvielfalt erhöht sich – all dies kann man nur begrüßen. Aber aus den Umfragen der nationalen Verbraucherverbände – vor allem in meinem Heimatland – wissen wir, dass es den Verbrauchern für einen Online-Einkauf bisweilen am nötigen Vertrauen in die neue Technik fehlt. Es freut mich zu sehen, dass die Unternehmen erkennen, wie wichtig das Vertrauen der Verbraucher für das Wachstum des mittelständischen elektronischen Geschäftsverkehrs ist. Sie erkennen, dass es eine Voraussetzung dafür ist, dass Verbraucher online einkaufen, und unser Hauptziel muss deshalb die Förderung dieses Vertrauens sein, das wiederum den Unternehmen in Form eines breiteren Kunden- und Verbraucherstamms zugute kommen wird.
Ich appelliere daher an die Vernunft aller an dieser Debatte Beteiligten. Ich weiß, dass Gesetze nun einmal nicht vollkommen sind. Wir alle bemühen uns um eine dem elektronischen Geschäftsverkehr angemessene Gesetzgebung, um ein ausgewogenes Verhältnis zwischen Selbstkontrolle und einem ordnungspolitischen Rahmen, der gewisse Mindestgarantien gibt. Deshalb halte ich auch den Überprüfungszeitraum von zwei Jahren für sinnvoll. Das gibt uns die Möglichkeit zu prüfen, wie sich die Gesetze auf die KMU sowie die Verbraucher auswirken. Den Vorschlag, eine Rechtssachenkartei anzulegen und entsprechende Daten zu erfassen, halte ich für eine ausgezeichnete Idee. Wir sollten jetzt intensiv nach praktischen und effektiven Wegen zur Beilegung entsprechender Streitigkeiten suchen. Das darf jedoch nicht auf Kosten der Verbraucher passieren.
Es ist bedauerlich, dass sich diese Debatte im Ausschuss in mancherlei Hinsicht auf einen Konflikt zwischen dem Handel und der Wirtschaft reduziert, obwohl doch beide von einem vernünftigen Ansatz in dieser Sache nur profitieren können. Wir können das Potential des elektronischen Geschäftsverkehrs zwischen Unternehmen und Verbrauchern nur dann voll erschließen, wenn die Verbraucher genügend Vertrauen haben. Wir können die Verbraucher nur dann überzeugen, wenn wir ihre Rechte sichern, und dazu zählt nach Ansicht meiner Fraktion das Recht auf Klageerhebung vor einem Gericht im eigenen Land.
Es wird häufig der Standpunkt vertreten, dass die Verbraucher ja sowieso nur CDs, Bücher und andere Waren von geringem Wert kaufen, aber wir wissen, dass sie aufgrund der rasanten Entwicklung des elektronischen Geschäftsverkehrs bald auch Finanzdienstleistungen und Autos kaufen werden. In meinem Wahlkreis wollen die Bürger Autos preiswerter aus Frankreich oder den Niederlanden kaufen. Dabei geht es um beträchtliche Summen Geldes, und wenn wir die Bürger ermutigen, online einzukaufen, dann müssen wir ihnen auch das Recht einräumen, vor einem Gericht ihres Heimatlandes zu klagen, damit gerade weniger einkommensstarke Verbraucher nicht gezwungen sind, ein Gericht im Ausland anzurufen. Uns allen ist klar, dass es zur Regulierung der elektronischen Geschäftswelt im Interesse sowohl der Unternehmen als auch der Verbraucher eines innovativeren Ansatzes bedarf. Es bedarf eines grundlegenden rechtlichen Rahmens mit innovativen, nichtlegislativen Lösungen, und deshalb befürworte ich auch die von Frau Wallis unterbreiteten Vorschläge: die Prüfung des Potentials alternativer Streitbeilegungsmechanismen, von Trustmarks, das Propagieren von freiwilligen Verhaltensregeln für Kleinbetriebe sowie die Suche nach gegenseitig akzeptablen Möglichkeiten der Streitbeilegung.
Dabei kommt den Internet-Providern eine wichtige Rolle zu. So unterhält America Online ein eigenes Programm für den Online-Handel, mit dem es dem Verbraucher Unterstützung bei der Durchsetzung seines Rechts gegenüber Unternehmen, die AOL als Provider nutzen, garantiert. Es ist nun allerdings so, dass derartige Systeme in Europa weder existieren noch in Ansätzen entwickelt sind. Selbst in den USA, wo lediglich 8 % der Websites über Trustmarks verfügen, ist die Rechtsdurchsetzung noch mit erheblichen Problemen verbunden. Alternative Streitbeilegungssysteme sind daher kein Ersatz für Rechtsmittel. Der Verbraucher darf nicht, wie in dem uns vorliegenden Bericht des Ausschusses für Recht und Binnenmarkt vorgeschlagen, durch einen Vertrag sein Recht auf die Anrufung eines Gerichts verlieren.
Auf diesem Gebiet ist noch viel zu tun. Wir müssen Vertrauen schaffen. Doch auch wenn diese neuen Systeme noch nicht vorliegen, gibt es keinen Grund, weshalb die Verbraucher online nicht die gleichen Rechte wie offline genießen sollten.
Ich kann den Bürgern meines Wahlkreises nicht ihr Recht vorenthalten, vor den Gerichten des eigenen Landes zu prozessieren. Sie haben einen Anspruch auf das eigene Rechtssystem, und darin müssen wir sie unterstützen.
Wir unterstützen die Gerichtsstandsklauseln deshalb nicht, weil meine Fraktion zudem der Ansicht ist, dass sie sich im Widerspruch zu den Regelungen über missbräuchliche Klauseln in Verbraucherverträgen befinden und hinsichtlich der vertraglichen Rechte und Pflichten der Vertragsparteien ein beträchtliches Ungleichgewicht zum Nachteil des Verbrauchers herstellen. Unserer Ansicht nach löst das mehr Rechtsunsicherheit und mehr Gerichtsverfahren aus und bedeutet gegebenenfalls mehr Geld für Anwälte, aber das kann keine Lösung im Interesse der Unternehmen oder der Verbraucher sein.
Ich freue mich sehr, dass der britische Unternehmerverband CBI den von Frau Wallis verfolgten Ansatz befürwortet. Das ist ein vernünftiger Standpunkt, der eine Zusammenarbeit mit Unternehmen und Verbrauchern unterstützt, so dass die Gerichte nur im äußersten Notfall angerufen werden und man stattdessen nach einer besseren Möglichkeit der Streitbeilegung sucht.
Mit Bedauern stelle ich fest, dass die Mitglieder des Rechtsausschusses vergessen zu haben scheinen, dass unser Ausschuss für den Rechtsschutz der Verbraucher zuständig ist. Es kann daher nicht angehen, dass wir auf die Herausforderungen der neuen Welt des elektronischen Geschäftsverkehrs mit einer Beschränkung oder Beschneidung dieser Rechte reagieren. Das wäre ein schlechtes Signal an die Verbraucher. Das trägt weder zur Entwicklung des elektronischen Geschäftsverkehrs an sich noch zur Entwicklung des elektronischen Geschäftsverkehrs zwischen Unternehmen und Verbrauchern bei."@de7
") Κύριε Πρόεδρε, όλοι μας γνωρίζουμε ότι η ανάπτυξη του Διαδικτύου ως μέσου αγορών μπορεί να επιφέρει πολλά οφέλη: νέες ευκαιρίες για μικρές επιχειρήσεις, εκκινήσεις νέων επιχειρήσεων μέσω του Διαδικτύου και άνοιγμα της ενιαίας αγοράς προς τους καταναλωτές μας και στα 15 κράτη μέλη. Μπορεί να οδηγήσει σε χαμηλότερες τιμές για τους καταναλωτές. Μπορεί να οδηγήσει σε μεγαλύτερο φάσμα επιλογών, πράγμα που όλοι μας επιθυμούμε, ωστόσο συγχρόνως γνωρίζουμε από έρευνες των εθνικών συμβουλίων καταναλωτών, ειδικά στο δικό μου κράτος, ότι οι καταναλωτές δεν αισθάνονται ακόμη αρκετή εμπιστοσύνη στη νέα τεχνολογία ώστε να ψωνίζουν ηλεκτρονικά. Χαίρομαι που βλέπω ότι οι επιχειρήσεις αναγνωρίζουν ότι η εμπιστοσύνη των καταναλωτών είναι κριτικής σημασίας για την ανάπτυξη του δικτύου μικρομεσαίων επιχειρήσεων ηλεκτρονικού εμπορίου. Αναγνωρίζουν τη δημιουργία εμπιστοσύνης ως απαραίτητη προϋπόθεση προκειμένου να πειστεί ο καταναλωτής να ψωνίσει ηλεκτρονικά και συνεπώς κύριος στόχος μας πρέπει να είναι να ενθαρρύνουμε την εν λόγω εμπιστοσύνη, η οποία με τη σειρά της θα ωφελήσει τις επιχειρήσεις διευρύνοντας τη βάση που έχουν στο καταναλωτικό κοινό και στην πελατεία.
Ως εκ τούτου, κάνω έκκληση για περισσότερη κοινή λογική σε αυτή τη συζήτηση. Γνωρίζω ότι καμία νομοθεσία δεν είναι τέλεια. Όλοι μας παλεύουμε στον κόσμο του ηλεκτρονικού εμπορίου να θεσπίσουμε νομοθεσία που θα είναι δίκαια και να πετύχουμε τη σωστή ισορροπία ανάμεσα στην αυτορύθμιση και σε ένα κανονιστικό πλαίσιο που θα εξασφαλίζει τις ελάχιστες εγγυήσεις. Για τον λόγο αυτό πιστεύω επίσης ότι ο κανόνας που θεσπίζει διετή αναθεώρηση είναι λογικός. Θα μας επιτρέψει να κοιτάξουμε ξανά τη νομοθεσία, πώς επηρεάζει τις μικρομεσαίες επιχειρήσεις και πώς επηρεάζει τους καταναλωτές. Η ιδέα της δημιουργίας βάσης δεδομένων για την καταγραφή των υποθέσεων και τη συλλογή στοιχείων είναι εξαιρετική. Έχει έρθει η ώρα για να εργαστούμε προς εξεύρεση πρακτικών και αποτελεσματικών τρόπων διευθέτησης των διαφορών, γεγονός που δεν μπορεί να είναι εις βάρος των καταναλωτών.
Είναι λυπηρό το γεγονός ότι κατά τη διάρκεια της συζητήσεως στην επιτροπή το θέμα υποβαθμίστηκε κάπως σε ζήτημα βιομηχανίας κατά επιχειρήσεων. Τόσο οι επιχειρήσεις όσο και η βιομηχανία μπορούν να επωφεληθούν από μια λογική και πρακτική προσέγγιση στο συγκεκριμένο ζήτημα. Ο μόνος τρόπος να αντιληφθούμε ολόκληρο το φάσμα δυνατοτήτων που προσφέρει το ηλεκτρονικό εμπόριο μεταξύ επιχειρήσεων και καταναλωτών είναι να υπάρχει η αναγκαία εμπιστοσύνη. Ο τρόπος για να πείσουμε τους καταναλωτές να πάρουν ρίσκα είναι εξασφαλίζοντας την προστασία των δικαιωμάτων τους, διαδικασία που κατά την άποψη της Ομάδας μου, πρέπει να περιλαμβάνει το δικαίωμα προσφυγής στα εθνικά τους δικαστήρια.
Υπάρχει η άποψη ότι οι καταναλωτές επιδίδονται αποκλειστικά σε αγορές ψηφιακών δίσκων, βιβλίων και αγαθών χαμηλής αξίας, ωστόσο γνωρίζουμε καλά ότι το ηλεκτρονικό εμπόριο απογειώνεται και ότι σε λίγο καιρό θα αγοράζουν χρηματοπιστωτικές υπηρεσίες ή αυτοκίνητα. Στη δική μου εκλογική περιφέρεια, θέλουν να αγοράσουν φτηνότερα αυτοκίνητα από τη Γαλλία και τις Κάτω Χώρες. Μιλάμε για σοβαρά χρηματικά ποσά, και καθώς ενθαρρύνουμε όλο και περισσότερους καταναλωτές να κάνουν ηλεκτρονικές αγορές, πρέπει να τους εξασφαλίσουμε το δικαίωμα να προσφεύγουν στα δικά τους δικαστήρια, διότι δεν μπορούμε να περιμένουμε ότι οι καταναλωτές – ειδικά οι φτωχότεροι μεταξύ τους – θα αποταθούν σε δικαστήρια του εξωτερικού. Στην πραγματικότητα ξέρουμε ότι οποιεσδήποτε ρυθμίσεις του ηλεκτρονικού εμπορίου προκειμένου να διασφαλιστούν τα συμφέροντα τόσο των επιχειρήσεων όσο και των καταναλωτών απαιτούν μια πρωτοποριακή προσέγγιση. Χρειάζεται ένα θεμελιώδες νομικό πλαίσιο με πρωτοποριακές, μη νομικίστικες λύσεις και για τον λόγο αυτό υποστηρίζω τις προτάσεις της κ. Wallis: να ερευνήσουμε τις δυνατότητες των εναλλακτικών συστημάτων διευθέτησης διαφορών, να ερευνήσουμε τα σήμανση εμπιστοσύνης, να υποστηρίξουμε τις μικρές επιχειρήσεις ούτως ώστε να θεσπίσουν εθελοντικούς κώδικες δεοντολογίας και να βρούμε λύσεις διευθέτησης διαφορών που θα είναι αμοιβαία ικανοποιητικές.
Οι παροχείς υπηρεσιών Διαδικτύου έχουν να παίξουν σημαντικό ρόλο σε αυτό. Η America Online, για παράδειγμα, έχει το δικό της πρόγραμμα εμπορικών συναλλαγών, με το οποίο παρέχει εγγυήσεις στον καταναλωτή ότι θα τον στηρίξει να υπερασπιστεί τα έννομα συμφέροντά του έναντι όποιων επιχειρήσεων κάνουν χρήση του ίδιου παρόχου. Η πραγματικότητα μας δείχνει φυσικά ότι κανένα από τα εν λόγω συστήματα δεν υφίσταται στην Ευρώπη, και ότι ούτε είναι καν γνωστά. Ακόμη και στις ΗΠΑ, όπου μόνο το 8% των δικτυακών χώρων έχουν σήμανση εμπιστοσύνης, συνεχίζουν να ανακύπτουν σοβαρά προβλήματα κατά την προσφυγή στη δικαιοσύνη. Ως εκ τούτου, τα εναλλακτικά συστήματα συστημάτων διευθέτησης διαφορών δεν μπορούν να αντικαταστήσουν τις νομικές λύσεις. Ο καταναλωτής δεν μπορεί να εξαναγκαστεί σε στέρηση του δικαιώματός του για προσφυγή σε δικαστήριο λόγω κάποιας σύμβασης, όπως αναφέρεται στην έκθεση που μας υπέβαλε η Επιτροπή Νομικών Θεμάτων και Εσωτερικής Αγοράς.
Χρειάζεται να γίνει περισσότερη δουλειά σε αυτόν τον τομέα. Χρειάζεται να εμπνεύσουμε εμπιστοσύνη στους καταναλωτές, ωστόσο μέχρις ότου τεθούν σε ισχύ τα νέα συστήματα δεν υπάρχει λόγος οι καταναλωτές να μην απολαμβάνουν τα ίδια δικαιώματα κατά τις ηλεκτρονικές αγορές τους όσο και κατά τις συμβατικές.
Δεν μπορώ να στερήσω από τους εκλογείς μου το δικαίωμα να προσφύγουν στα δικά τους δικαστήρια για απονομή δικαιοσύνης. Δικαιούνται το δικό τους σύστημα δικαιοσύνης και εμείς πρέπει να συνεχίσουμε να υποστηρίζουμε αυτό το δικαίωμα.
Δεν υποστηρίζουμε τους κανόνες δικαιοδοσίας διότι η ομάδα μου πιστεύει ότι αντικρούουν τη νομοθεσία περί καταχρηστικών όρων συμβάσεων και διαταράσσουν σοβαρά τα δικαιώματα και τις υποχρεώσεις των συμβαλλόμενων εις βάρος του καταναλωτή. Κανόνες τέτοιου τύπου κατά τη γνώμη μας θα προκαλούσαν πρόσθετη νομική αβεβαιότητα, περισσότερες δίκες, ίσως περισσότερα χρήματα σε αμοιβές δικηγόρων, σίγουρα όμως δεν μπορούν να θεωρηθούν ότι λειτουργούν προς όφελος των επιχειρήσεων ή των καταναλωτών.
Χαίρομαι ιδιαίτερα που στη χώρα μου η Συνομοσπονδία Βρετανικών Βιομηχανιών στηρίζει την προσέγγιση της κ. Wallis. Είναι μια θετική και λογική θέση και θα μας βοηθήσει να συνεργαστούμε με τις επιχειρήσεις και τους καταναλωτές ώστε να διασφαλίσουμε ότι η προσφυγή στα δικαστήρια θα είναι μόνο η ύστατη λύση και να βρούμε καλύτερους τρόπους διευθέτησης των διαφορών.
Μου προκαλεί λύπη το γεγονός ότι κάποια μέλη της Επιτροπής Νομικών Θεμάτων και Εσωτερικής Αγοράς φαίνεται πως ξέχασαν ότι η επιτροπή μας είναι εκείνη που φέρει την ευθύνη για τη νομική προστασία του καταναλωτή. Κατά συνέπεια δεν είναι ορθό να ανταποκρινόμαστε στην πρόκληση που μας θέτει η νέα εποχή του ηλεκτρονικού εμπορίου επιζητώντας τον περιορισμό ή τον στραγγαλισμό αυτών των δικαιωμάτων. Τέτοια στάση θα στείλει λάθος μήνυμα στους καταναλωτές, δεν θα υποστηρίξει την ανάπτυξη του ηλεκτρονικού εμπορίου και θα σημαίνει ότι δεν θα αναπτύξουμε τον κλάδο ηλεκτρονικού εμπορίου μεταξύ επιχειρήσεων και καταναλωτών."@el8
"(EN) Señor Presidente, todos sabemos que el desarrollo de Internet como canal de compras puede aportar grandes ventajas: nuevas oportunidades para las pequeñas empresas, para aquellas que comienzan a operar en Internet y para abrir el mercado único a los consumidores de los 15 Estados miembros. Para estos últimos, ello puede suponer unos precios más bajos. Puede significar un aumento de la oferta y todos apoyamos eso, pero también sabemos por los estudios que realizan las asociaciones de consumidores de los distintos países, en particular, de mi Estado miembro, que los consumidores aún no confían lo suficiente en la nueva tecnología para realizar sus compras en línea. Me complace comprobar que las empresas reconocen que la confianza de los consumidores es decisiva para el crecimiento de esta red de comercio electrónico de pequeñas empresas. Reconocen que es un requisito imprescindible para persuadir al consumidor de que compre en línea y, por consiguiente, nuestro principal objetivo debe ser fomentar la confianza que, a su vez, beneficiará a las empresas ampliando su base comercial de clientes y consumidores.
Apelo, por consiguiente, al sentido común en este debate. Sé que ninguna legislación es perfecta. En el mundo del comercio electrónico todos nos esforzamos por conseguir una legislación justa, un equilibrio justo entre la autorregulación y un marco reglamentario que ofrezca unas garantías mínimas. Por eso creo también que esta cláusula de revisión dentro de dos años es acertada. Nos permitirá analizar la legislación, cómo ésta afecta a las PYME y a los consumidores. La idea de crear un repertorio y recoger pruebas es una idea excelente. Ahora debemos esforzarnos en encontrar soluciones prácticas y eficaces para la resolución de litigios. Esto no puede hacerse a expensas de los consumidores.
Es lamentable que, en comisión, este debate haya desembocado en un cierto enfrentamiento entre las empresas y el sector. Tanto las empresas como el sector pueden beneficiarse de un enfoque sensato de este asunto. Para reconocer todo el potencial del comercio electrónico entre empresa y consumidor debe existir confianza suficiente. Para persuadir a dichos consumidores para que den el paso hay garantizar que sus derechos permanecen intactos y, en opinión de mi Grupo, esto debe incluir el derecho de recurrir a un tribunal de su país.
Existe la opinión de que los consumidores se limitan exclusivamente a adquirir CD, libros y artículos de poco valor, pero sabemos, naturalmente, que el comercio electrónico está creciendo de tal forma que no tardarán en adquirir servicios financieros o automóviles. En mi circunscripción, algunos quieren comprar automóviles más baratos en Francia y los Países Bajos. Estamos hablando de importes considerables y, a medida que alentamos a más consumidores a comprar en línea, debemos garantizarles el derecho de entablar una demanda en sus tribunales, y no podemos pretender de ellos – en particular, de los consumidores más pobres – que acudan a tribunales extranjeros. En realidad, sabemos que es necesario un enfoque más innovador para regular el mundo del comercio electrónico en beneficio de las empresas y también de los consumidores. Es necesario un marco jurídico fundamental con soluciones innovadoras y no legislativas, y por ello apoyo las propuestas de la Sra. Wallis de examinar el potencial de los sistemas ADR, investigar las marcas de confianza, apoyar a las pequeñas empresas en la elaboración de códigos voluntarios de buena conducta y financiar modos de resolución de litigios satisfactorios para ambas partes.
Los servidores del servicio de Internet deben desempeñar un papel en este cometido. America Online, por ejemplo, tiene su propio programa de empresas comerciales que garantiza la ayuda al consumidor para obtener reparación legal de cualquiera de las empresas que utilizan este proveedor. Lo cierto es que estos sistemas no existen en Europa, ni siquiera se han desarrollado. Incluso en los Estados Unidos, donde sólo el 8% de los sitios "web" cuenta con marcas de confianza, aún existen problemas considerables a la hora de obtener reparación legal. Los sistemas ADR, por consiguiente, no pueden ser una sustitución de la compensación legal. No se puede obligar al consumidor a renunciar por contrato a su derecho de recurrir a un tribunal, como se dice en el informe de la Comisión de Asuntos Jurídicos que hoy nos ocupa.
Hay que seguir trabajando en este ámbito. Debemos crear confianza, pero hasta que estos nuevos sistemas entren en vigor, no existe ninguna razón por la que los consumidores no deban disfrutar de los mismos derechos en línea que fuera de ella.
No puedo despojar a mis electores de su derecho a presentar recurso en sus tribunales. Tienen derecho a su propio sistema judicial y debemos seguir apoyando eso.
No apoyamos las cláusulas sobre la jurisdicción porque mi Grupo cree que van en contra de la legislación sobre condiciones contractuales injustas y dan lugar a un importante desequilibrio entre los derechos y las obligaciones de las partes contratantes en detrimento del consumidor. Creemos que eso conllevaría más inseguridad legal, más casos judiciales y puede que más dinero para los abogados, pero eso no puede ir en beneficio de las empresas ni de los consumidores.
Me siento muy satisfecha de que la CBI haya respaldado el enfoque de la Sra. Wallis en mi país. Es una posición sensata que nos ayuda a trabajar con las empresas y los consumidores para garantizar que la acción judicial es sólo el último recurso y que podemos encontrar mejores medios de resolver conflictos.
Me produce un cierto pesar que los miembros de la Comisión de Asuntos Jurídicos parezcan haber olvidado que nuestra comisión es la responsable de la protección jurídica del consumidor. Por consiguiente, no puede ser justo que respondamos a los retos de este nuevo mundo del comercio electrónico intentando limitar o restringir sus derechos. Eso enviará a los consumidores un mensaje negativo. No apoyará el desarrollo del comercio electrónico, lo que significa que no desarrollaremos el sector del comercio electrónico entre empresas y consumidores."@es12
"Arvoisa puhemies, me kaikki tiedämme, että Internetin kehittyminen ostoskanavana voi tuoda suuria etuja: uusia mahdollisuuksia pienyrityksille, Internet-toiminnan aloittamiselle ja yhtenäismarkkinoiden avaamiselle kuluttajillemme kaikkialla 15 jäsenvaltiossa. Se voi alentaa kuluttajahintoja. Se voi johtaa laajaan valikoimaan, ja me kaikki kannatamme sitä, mutta me tiedämme myös kansallisten kuluttajalautakuntien tekemien tutkimusten perusteella, etenkin omassa maassani, että kuluttajilla ei ole vielä riittävästi uskoa ja luottamusta uuteen teknologiaan, jotta he tekisivät verkko-ostoksia. Olen tyytyväinen nähdessäni, että yritykset tiedostavat, että kuluttajien luottamus on ensisijaisen tärkeää pienyritysten sähköisen verkkokaupan kasvulle. Ne ymmärtävät, että se on sen edellytys, että kuluttajat saadaan houkuteltua tekemään verkko-ostoksia, ja sen vuoksi tärkein tavoitteemme on lujittaa tätä uskoa ja luottamusta niin, että yritykset voivat puolestaan hyötyä siitä laajemman asiakaskunnan ja laajempien kuluttajamarkkinoiden myötä.
Tämän vuoksi vetoan yleiseen järkeen tässä keskustelussa. Tiedän, että yksikään lainsäädäntö ei ole täydellinen. Me taistelemme yhä sähköisen kaupan maailmassa saadaksemme aikaan oikeanlaisen lainsäädännön, saadaksemme aikaan oikean tasapainon itsesääntelyn ja sellaisen sääntelykehyksen välillä, joka antaa vähimmäisturvan. Tämän vuoksi uskon myös, että tämä kahden vuoden tarkistuslauseke on järkevä. Sen ansiosta voimme tarkastella lainsäädäntöä, sen vaikutuksia pk-yrityksiin ja kuluttajiin. Ehdotus perustaa oikeustapauskokoelma ja kerätä todisteita on erinomainen ajatus. Meidän on nyt tehtävä töitä löytääksemme käytännölliset ja tehokkaat keinot riitojen ratkaisemiseksi. Sitä ei pidä tehdä kuluttajien kustannuksella.
On valitettavaa, että valiokunnassa käyty keskustelu on kääntynyt jossain mielessä suuntaan yritykset vastaan teollisuus. Sekä yritykset että teollisuus voivat hyötyä tervejärkisestä lähestymistavasta tähän asiaan. Voimme hyödyntää yritysten ja kuluttajien välisen sähköisen kaupan kaikki mahdollisuudet vain, jos uskoa ja luottamusta on riittävästi. Voimme suostutella näitä kuluttajia ottamaan ratkaisevan askeleen varmistamalla heille koskemattomat oikeudet, ja ryhmäni mielestä tähän on kuuluttava kuluttajien oikeus viedä asia oman kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Erään näkemyksen mukaan kuluttajat ostavat ainoastaan CD-levyjä, kirjoja ja muita halpoja tuotteita, mutta me tiedämme tietenkin, että sähköinen kauppa lähtee käyntiin sellaista vauhtia, että pian kuluttajat ostavat rahoituspalveluja ja autoja. Minun vaalipiirissäni kuluttajat haluavat ostaa edullisempia autoja Ranskasta ja Alankomaista. Kyse on suurista rahasummista, ja samalla kun rohkaisemme useampia kuluttajia tekemään verkko-ostoksia, meidän on todellakin annettava heille oikeus nostaa kanne heidän omissa tuomioistuimissaan, eikä meidän pitäisi olettaa, että kuluttajat – etenkin vähävaraisemmat kuluttajat – vievät asian ulkomaisiin tuomioistuimiin. Todellisuudessa me tiedämme, että sähköisen kaupankäynnin sääntely sekä yritysten että kuluttajien etujen mukaisesti edellyttää innovatiivisempaa lähestymistapaa. Se edellyttää peruslainsäädäntökehystä sekä innovatiivisia ja muita kuin lainsäädännöllisiä ratkaisuja, ja sen vuoksi kannatan jäsen Wallisin ehdotuksia siitä, että tarkastellaan vaihtoehtoisten riitojenratkaisujärjestelmien tuomia mahdollisuuksia, tarkastellaan niin kutsuttuja trustmark-sinettejä, tuetaan pienyrityksiä vapaaehtoisin parhain käytäntein ja löydetään molempia osapuolia tyydyttäviä riitojenratkaisumenetelmiä.
Internet-palveluntarjoajilla on oma roolinsa tässä tehtävässä. Esimerkiksi America Online ylläpitää omaa kaupan alan liikeohjelmaa, jossa se takaa tukevansa kuluttajia oikeussuojan saamiseksi yrityksiltä, jotka käyttävät sitä toimittajana. Todellisuudessa yksikään näistä järjestelmistä ei tietenkään ole toiminnassa Euroopassa, eikä tällaisia ole todellisuudessa edes kehitetty. Myös Yhdysvalloissa, jossa vain 8 prosentilla WWW-sivustoista on trustmark-sinetti, on yhä lukuisia ongelmia oikeussuojan saamisessa. Vaihtoehtoisin riitojenratkaisumenettelyin ei siten voida korvata oikeussuojaa. Kuluttajia ei voida estää sopimuksin turvautumasta oikeuksiinsa viedä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, kuten oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan meidän eteemme tuomassa mietinnössä on esitetty.
Tällä alalla on tehtävä enemmän töitä. Meidän on luotava uskoa, mutta ennen kuin uudet järjestelmät otetaan käyttöön, ei ole mitään syytä siihen, miksi kuluttajien ei pitäisi nauttia samoista oikeuksista verkkokaupassa kuin tavallisessa kaupassa.
En voi riistää äänestäjiltäni heidän oikeuksiaan nostaa kanne omissa tuomioistuimissaan. He ovat oikeutettuja omaan oikeusjärjestelmään, ja meidän on tuettava sitä edelleenkin.
Me emme kannata oikeuspaikkalausekkeita, sillä ryhmäni uskoo myös, että ne ovat ristiriidassa kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevan lainsäädännön kanssa, koska ne aiheuttavat merkittävää epätasapainoa osapuolten sopimuksen mukaisissa oikeuksissa ja velvoitteissa kuluttajan haitaksi. Uskomme, että tämä lisäisi lainsäädännöllistä epävarmuutta ja tuomioistuinkäsittelyjä ja toisi ehkä enemmän rahaa juristeille, mutta se ei voi olla yritysten tai kuluttajien edun mukaista.
Olen hyvin mielissäni siitä, että omassa maassani Britannian teollisuudenalan liitto CBI on kannattanut jäsen Wallisin lähestymistapaa. Se on järkevä näkökulma, jolla meitä autetaan tekemään yhteistyötä yritysten ja kuluttajien kanssa niin, että voimme varmistaa, että tuomioistuinkäsittely on vain viimeinen keino, ja että voimme etsiä parempia keinoja riitojen ratkaisemiseksi.
Minusta on jokseenkin valitettavaa, että oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan jäsenet näyttävät unohtaneen sen, että meidän valiokuntamme on vastuussa kuluttajien oikeussuojasta. Siksi ei voi olla oikein, että vastaamme sähköisen kaupankäynnin uuden maailman haasteisiin pyrkimällä rajoittamaan näitä oikeuksia. Se antaa huonon signaalin kuluttajille. Näin ei tueta sähköisen kaupankäynnin kehittymistä, ja se tarkoittaa, että me emme kehitä yritysten ja kuluttajien välistä sähköistä kaupankäyntiä."@fi5
"M. le Président, nous savons tous que le développement d'Internet en tant que filière commerciale peut apporter de grands bénéfices : nouvelles opportunités pour les petites entreprises, pour les starts-up d'Internet et ouverture d'un marché unique à tous nos consommateurs dans l'ensemble des 15 États membres. Pour eux, cela peut entraîner une réduction des prix. Cela peut élargir la gamme de choix, ce que nous soutenons tous, mais nous savons également, par le biais des enquêtes que les organisations nationales de consommateurs ont réalisées, en particulier dans mon État membre, que les consommateurs n'ont pas encore suffisamment confiance dans les nouvelles technologies pour effectuer des achats en ligne. Je me réjouis de voir que les entreprises admettent que sans la confiance des consommateurs, l'expansion de ce réseau de commerce électronique de petites entreprises ne pourra se réaliser. Elles reconnaissent que cette confiance est une condition sine qua non pour que les consommateurs effectuent leurs achats en ligne. C'est pourquoi l'objectif essentiel que nous devons poursuivre est l'établissement de cette confiance, qui profitera ensuite aux entreprises car elle débouchera sur un élargissement de leur marché de consommateurs et clients.
J'en appelle dès lors au bon sens dans ce débat. Je n'ignore pas qu'aucune législation n'est parfaite. Nous luttons tous, dans le monde du commerce électronique, pour nous doter d'une législation juste, pour atteindre le juste équilibre entre l'autorégulation et un cadre réglementaire offrant des garanties minimales. C'est pourquoi je pense également que la disposition relative à l'évaluation après deux ans est sensée. Elle nous permettra d'observer la législation, de constater son impact sur les PME et les consommateurs. L'idée d'établir une base de données sur les cas d'espèce et de recueillir les preuves est excellente. Maintenant, nous devons nous efforcer de trouver des moyens pratiques et efficaces pour régler les litiges. Cela ne peut se faire au détriment des consommateurs.
Il est regrettable qu'au sein de la commission, ce débat se soit d'une certaine manière réduit à l'opposition entre le commerce et l'industrie. Le commerce et l'industrie peuvent tous deux tirer parti d'une approche fondée sur le bon sens. Nous ne pourrons exploiter toutes les possibilités offertes par le commerce électronique de l'entreprise au consommateur que si les consommateurs sont suffisamment confiants. Pour encourager les consommateurs à se jeter à l'eau, il faut garantir que leurs droits restent intacts, ce qui implique, selon mon groupe, le droit de pouvoir saisir les tribunaux de leur pays.
D'aucuns pensent que les consommateurs se lancent seulement dans l'achat de disques compacts, de livres, de produits de faible valeur, mais nous savons bien sûr que le décollage du commerce électronique est tel qu'ils achèteront bientôt des services financiers ou des voitures. Dans ma circonscription, on veut acheter des voitures à un prix moins élevé en France ou aux Pays-Bas. Les montants en jeu sont considérables, et si nous encourageons davantage de consommateurs à effectuer leurs achats en ligne, nous devons vraiment leur donner le droit de saisir leur juridiction. Nous ne pouvons attendre des consommateurs - en particulier des consommateurs les plus pauvres - qu'ils saisissent les tribunaux d'autres pays. En réalité, nous savons que la réglementation du commerce électronique dans l'intérêt des entreprises et des consommateurs requiert une approche plus innovatrice. Elle nécessite un cadre juridique de base apportant des solutions innovatrices, non juridiques. C'est pourquoi je soutiens les propositions de Mme Wallis : envisager les potentialités des systèmes alternatifs de règlement des litiges, envisager les dispositifs de sécurisation, encourager les petites entreprises à adopter des codes volontaires de bonne conduite et trouver des moyens de régler les litiges de manière satisfaisante pour les deux parties.
Les fournisseurs de services Internet ont leur rôle à jouer en la matière. America Online, par exemple, gère son propre programme de commerce, qui garantit un soutien aux consommateurs exigeant une réparation des entreprises qui l'utilisent comme fournisseur. En réalité, aucun de ces systèmes n'est évidement en place en Europe. Il ne sont même pas réellement développés. Même aux États-Unis, où seulement 8 % des sites web ont des labels de certification, le consommateur rencontre encore des problèmes considérables pour obtenir une réparation. Les systèmes alternatifs de règlement des litiges ne sont donc pas la panacée sur le plan juridique. Un contrat ne peut contraindre le consommateur à perdre son droit de saisir un tribunal, comme le prévoit le rapport de la commission juridique à l'examen.
Il faut continuer à travailler dans ce domaine. Nous devons instaurer la confiance, mais tant que ces nouveaux systèmes ne seront pas en place, il n'y a pas de raison pour qu'un consommateur ne jouisse pas des même droits lorsqu'il effectue ses achats en ligne que lorsqu'il qui fait ses achats hors ligne.
Je ne puis priver les citoyens de ma circonscription de leur droit de saisir leurs propres tribunaux. Ils ont le droit de recourir à leur propre système judiciaire et nous devons continuer de soutenir ce principe.
Mon groupe ne soutient pas les dispositions relatives aux règles de compétence, parce qu'il est d'avis que celles-ci vont à l'encontre de la législation relative aux clauses abusives des contrats, en provoquant un déséquilibre considérable dans les droits et devoirs des parties au contrat, au détriment du consommateur. D'après nous, cela augmenterait encore l'incertitude juridique, le nombre d'affaires en justice et, probablement, les revenus des juristes, mais cela n'agirait en aucun cas dans l'intérêt des entreprises ou des consommateurs.
Je me réjouis que, dans mon pays, la CBI ait soutenu l'approche de Mme Wallis. Dans le cadre de notre travail avec les entreprises et les consommateurs, il est sensé de pouvoir garantir que les actions en justice n'interviendront qu'en dernier recours et de pouvoir trouver de meilleurs voies pour régler les litiges.
Je regrette que les membres de la commission juridique semblent avoir oublié que c'est notre commission qui est responsable de la protection juridique des consommateurs. Il n'est donc pas juste que nous relevions les défis du nouveau monde du commerce électronique en cherchant à réduire ces droits. C'est envoyer là un mauvais signal aux consommateurs. Cela n'agira pas en faveur du développement du commerce électronique et cela signifie que nous ne développerons pas le secteur du commerce électronique de l'entreprise au consommateur."@fr6
"Signor Presidente, è noto a tutti che lo sviluppo di Internet come canale di acquisto può rappresentare un grande beneficio, offrendo nuove prospettive alle piccole imprese, all’avvio di attività in Internet e all’apertura del mercato unico nei 15 Stati membri, a tutto favore dei consumatori per i quali tale sviluppo potrebbe tradursi in un calo dei prezzi e in un aumento della possibilità di scelta. Benché su questo punto vi sia un generale consenso, le indagini effettuate dalle associazioni nazionali dei consumatori, in particolare nello Stato da cui provengo, indicano che i consumatori non hanno ancora sufficiente fiducia nella nuova tecnologia di acquisto
. Sono ben contenta di constatare che le imprese hanno compreso quanto la crescita della rete del piccolo commercio elettronico dipenda dalla fiducia degli utenti, senza la quale esse non possono certo convincere il consumatore ad effettuare acquisti
. Dobbiamo quindi porci l’obiettivo fondamentale di promuovere la fiducia e la sicurezza del consumatore, la qual cosa, per converso, andrà a tutto beneficio delle imprese che vedranno allargarsi il mercato potenziale di consumatori e clienti.
Auspico pertanto che nel corso dell’odierno dibattito possa prevalere il buon senso. So bene che nessuna legge è perfetta. Tutti ci sforziamo di dare al settore del commercio elettronico una normativa che sia corretta, che trovi un punto di equilibrio tra l’autoregolamentazione e un quadro normativo corredato di una serie di garanzie minime. Per questo motivo, ritengo sensato disporre il riesame del provvedimento dopo due anni, poiché in tal modo ci sarà consentito di analizzare il regolamento e di valutarne l’impatto sulle piccole imprese e sui consumatori. L’idea di istituire un registro delle cause e la raccolta della giurisprudenza è eccellente. Il nostro lavoro deve ora concentrarsi sulla ricerca di soluzioni pratiche ed efficaci che siano utili alla composizione delle controversie, senza però tradursi in un danno per i consumatori.
E’ motivo di disappunto che, in sede di commissione, la discussione si sia per certi versi trasformata in una disputa tra commercio e industria. Sia il commercio che l’industria possono ottenere vantaggi da un’impostazione sensata della questione. Possiamo riconoscere appieno le potenzialità insite nel commercio elettronico tra impresa e consumatore solo se tale rapporto è contrassegnato dalla fiducia e dalla sicurezza. Per convincere i consumatori a fare questa scelta, è necessario garantire che i loro diritti restino intatti e tra questi, a parere del mio gruppo, si deve includere il diritto di promuovere un’azione legale presso i tribunali del proprio Stato.
E’ opinione di alcuni che i consumatori si limitino ad acquistare dischi, libri e prodotti di basso costo, ma è notorio che il commercio elettronico si sta espandendo a livelli tali che ben presto, con questa modalità, si effettuerà l’acquisto di servizi finanziari e di automobili. Nel mio collegio elettorale, i consumatori desiderano acquistare automobili dalla Francia e dai Paesi Bassi in ragione del minor prezzo. Si tratta di importi di denaro rilevanti e, nell’incoraggiare un maggior numero di consumatori ad avvalersi dei servizi
dobbiamo dare loro effettivamente il diritto di adire i propri giudici, evitando ad essi, ma in particolare alle fasce meno abbienti, l’eventualità di doversi rivolgersi agli organi giurisdizionali di un altro Stato. In realtà, sappiamo che la regolamentazione del mondo del commercio elettronico richiede, nell’interesse tanto delle imprese quanto dei consumatori, un’impostazione ben più innovativa. E’ necessario disporre di un quadro giuridico di fondo che fornisca soluzioni innovative, di carattere non legislativo. Per questa ragione, approvo le proposte della onorevole Wallis concernenti la definizione di sistemi alternativi di soluzione delle controversie, l’istituzione di marchi di affidabilità, la promozione di codici di buona condotta autonomamente adottati dalle piccole imprese e la ricerca di modalità di composizione delle controversie che siano soddisfacenti per entrambe le parti.
I fornitori di accesso a Internet hanno certamente un ruolo in questo contesto.
per esempio, nell’ambito del proprio programma di servizi commerciali, garantisce di sostenere il consumatore nel caso in cui questi pretenda soddisfazione legale dalle imprese a cui essa fornisce l’accesso ad Internet. La realtà è che in Europa non esiste né viene sviluppato alcuno di questi sistemi. Persino negli Stati Uniti, dove solo l’8 per cento dei siti
è provvisto di marchio di affidabilità, è ancora molto difficile ottenere soddisfazione per via giudiziaria. I sistemi alternativi di composizione delle controversie, perciò, non possono in alcun modo sostituire il ricorso alle vie legali. Il consumatore non può essere vincolato per contratto a rinunciare al diritto di adire il proprio giudice, come vorrebbe che fosse la relazione presentata dalla commissione giuridica.
Si tratta di un ambito in cui ancora molto resta da fare. E’ necessario creare fiducia, ma, fino a quando i suddetti sistemi alternativi non saranno operativi, non c’è motivo per cui i consumatori
non debbano fruire degli stessi diritti di cui godono quando acquistano fuori da Internet.
Non mi si può chiedere di negare ai miei elettori il diritto di adire i propri giudici. Ad essi è concesso di avvalersi del proprio sistema giudiziario ed è nostro obbligo continuare a sostenere tale diritto.
Il mio gruppo non è favorevole a clausole relative alla competenza giurisdizionale perché ritiene, tra le altre cose, che esse contravvengano alla legislazione in materia di clausole abusive e determinino un sostanziale squilibrio tra i diritti e i doveri delle parti di un contratto, a tutto svantaggio del consumatore. E’ nostra opinione che in tal modo si finisca per deprimere la certezza del diritto e per aumentare il numero delle cause, la qual cosa, pur essendo fonte forse di maggiori guadagni per gli avvocati, non sarebbe di alcun interesse per le imprese e i consumatori.
Sono davvero molto compiaciuta del fatto che la Confederazione delle industrie britanniche concordi con l’impostazione suggerita dalla onorevole Wallis. Si tratta di una posizione sensata che ci consente di lavorare con le imprese e i consumatori per garantire che l’azione legale sia solo l’ultima
e per definire vie più efficaci per comporre le controversie.
Provo una certa delusione per il fatto i membri della commissione giuridica sembrano avere scordato che, tra le proprie competenze, vi è anche quella della tutela legale del consumatore. Non è perciò corretto rispondere alle sfide poste dal nuovo mondo del commercio elettronico cercando di limitare o ridurre quei diritti. Una tale impostazione invierebbe ai consumatori il segnale sbagliato e non sarebbe di alcun sostegno allo sviluppo del commercio elettronico in generale e di quello rivolto ai consumatori in particolare."@it9
"Mr President, we all know that the development of the Internet as a shopping channel can bring great benefits: new opportunities for small businesses, for Internet start-ups and opening up the single market to our consumers right across 15 Member States. It can lead to lower prices for them. It can lead to a range of choice and we all support that, but we also know from surveys by national consumer councils, particularly in my Member State, that consumers do not yet have sufficient trust and confidence in the new technology to shop on-line. I am pleased to see that businesses recognise that consumer confidence is critical to the growth of this small-business e-commerce network. They recognise it is a precondition for persuading the consumer to shop on-line and therefore our key objective has to be to encourage that trust and confidence which in turn will benefit business by broadening their customer and consumer market base.
I appeal, therefore, for some common sense in this debate. I know that no legislation is perfect. We are all struggling in the e-commerce world to get legislation that is right, to get the right balance between self-regulation and a regulatory framework which gives minimum guarantees. That is why I believe also that this two-year review clause is sensible. It will allow us to look at legislation, how it is impacting on SMEs and now it is impacting on consumers. The idea of setting up a case book and collecting evidence is an excellent idea. We now have to work to find practical and effective ways to resolve disputes. This cannot be at the expense of consumers.
It is regrettable that in committee this debate has declined in some ways to business versus industry. Both business and industry can gain from a common sense approach to this. We can only recognise the full potential of business-to-consumer e-commerce if sufficient trust and confidence is there. The way to persuade those consumers to take the plunge is to ensure that their rights are intact and this has to include, in my group’s view, the right to take action in their own national court.
There is a view that consumers are only engaging in buying CDs, books, low-value items, but of course we know that e-commerce is taking off in such way that soon they will be buying financial services, they will be buying cars. In my constituency they want to buy cheaper cars from France and the Netherlands. These are serious amounts of money and, as we encourage more consumers to go on-line, we really must give them the right to sue in their own courts so that we do not expect them – particularly poorer consumers – to go to courts abroad. In reality we know that regulating the e-commerce world in the interests of both business and consumers requires a more innovative approach. It needs a fundamental legal framework with innovative, non-legislative solutions and that is why I support Mrs Wallis’ proposals: looking at the potential of ADR systems, looking at trustmarks, supporting small businesses in voluntary codes of good conduct, and finding mutually satisfactory ways to solve disputes.
Internet service providers have a role to play in this. America Online, for example, runs its own merchant business programme where it guarantees to support the consumer in getting legal redress from any of the businesses that use them as a provider. The reality is that none of these systems, of course, are in place in Europe, nor are they even really developed. Even in the US, where only 8% of websites have trustmarks, there are still considerable problems gaining legal redress. ADRs, therefore, cannot be a replacement for legal remedy. The consumer cannot be bound to lose his right to go to court by contracts, as inserted in the report that is before us from the Legal Affairs Committee.
More work needs to be done in the area. We need to create trust but, until these new systems are in place, there is no reason why consumers should not enjoy the same rights on-line as they do offline.
I cannot deprive my constituents of their right to sue in their own courts. They are entitled to their own system of justice and we have to continue to support that.
We do not support jurisdiction clauses because my group also believes that these are in contravention of the unfair contract term legislation, by causing significant imbalance in the parties’ rights and obligations under contract to the detriment of the consumer. This we believe would create more legal uncertainty, more court cases, more money perhaps for lawyers, but that cannot be in the interests of business or consumers.
I am very pleased that in my country the CBI has backed Mrs Wallis’ approach. It is a sensible position in helping us to work with business and consumers that we can ensure that court action is only the last resort and we can find better ways to resolve disputes.
It is a matter of some regret to me that members of the Legal Affairs Committee seem to have forgotten that it is our committee which bears the responsibility for the legal protection of the consumer. It cannot, therefore, be right that we respond to the challenges of the new world of e-commerce by seeking to limit or constrain those rights. This will send a bad signal to consumers. It will not support e-business development and it will mean that we will not develop the e-commerce business-to-consumer sector."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, wij weten allemaal dat de ontwikkeling van Internet als verkoopkanaal grote voordelen met zich mee kan brengen, zoals nieuwe mogelijkheden voor kleine bedrijven en beginnende Internet-ondernemingen en de ontsluiting van de interne markt voor onze consumenten in de vijftien lidstaten. Deze ontwikkeling kan lagere prijzen tot gevolg hebben en grotere keuzemogelijkheden; iets wat we allemaal ondersteunen. We weten echter ook uit enquêtes van nationale consumentenorganisaties, met name in mijn eigen lidstaat, dat de consumenten nog te weinig vertouwen in de nieuwe technologie hebben om on line te gaan winkelen. Ik ben blij dat ondernemingen zich ervan bewust zijn dat dat consumentenvertrouwen cruciaal is voor de groei van een elektronisch handelsnetwerk voor kleine bedrijven. Zij erkennen dat dit vertrouwen een belangrijke voorwaarde vormt om consumenten ertoe te bewegen on line te gaan winkelen. Het stimuleren van dat vertrouwen moet dan ook onze voornaamste doelstelling zijn, zodat het bedrijfsleven daar op zijn beurt weer van kan profiteren door een uitbreiding van het klantenbestand en de markt voor consumenten.
Ik zou daarom willen vragen om wat meer gezond verstand in deze discussie. Ik weet dat geen enkele wetgeving perfect is. Iedereen die zich met de e-commerce-sector bezighoudt, worstelt met het zoeken naar een adequate wet- en regelgeving; met het zoeken naar het juiste evenwicht tussen een zelfregulerende oplossing en een regelgevend kader dat in ieder geval minimale garanties biedt. Daarom vind ik de clausule over de tweejaarlijkse herziening een goede zaak. Daardoor krijgen we de gelegenheid om de verordening te evalueren en de gevolgen voor het MKB en de consumenten in kaart te brengen. Het voorstel om een databank op te zetten en bewijzen te verzamelen is een uitstekend idee. Daarnaast moeten we nu proberen om praktische en effectieve oplossingen te vinden om geschillen te beslechten. Dat mag echter nooit ten koste van de consumenten gaan.
Het is jammer dat deze discussie in de Commissie juridische zaken in sommige opzichten is afgegleden tot een bedrijf-versus-bedrijfssector-debat. Zowel bedrijven als de bedrijfssector kunnen van een verstandige aanpak van deze kwestie profiteren. Wij kunnen pas alle mogelijkheden benutten die de elektronische handel van bedrijfsleven naar de consument te bieden heeft, als er voldoende vertrouwen heerst. De beste manier om consumenten ervan te overtuigen dat ze de sprong moeten wagen, is ervoor te zorgen dat hun rechten volledig intact blijven. Volgens mijn fractie betekent dat ook dat zij het recht moeten hebben om actie te ondernemen via gerechtelijke procedures in hun eigen land.
Er wordt wel beweerd dat consumenten via de elektronische handel alleen maar cd's, boeken en producten van weinig waarde kopen, maar wij weten natuurlijk dat deze sector zich zo snel ontwikkelt dat consumenten binnenkort ook financiële diensten en zelfs auto's op die manier zullen aanschaffen. In mijn kiesdistrict willen ze goedkopere auto's uit Frankrijk en Nederland kopen en daar zijn behoorlijke bedragen mee gemoeid. Als wij meer mensen willen stimuleren om on line te gaan, moeten wij ze ook het recht geven om in hun eigen land te procederen. Wij mogen niet verwachten - en dat geldt met name voor de minder bedeelde consumenten - dat zij naar een rechtbank in het buitenland zullen gaan. In feite weten wij ook wel dat als wij de elektronische handel op een zodanige manier willen reguleren dat zowel de belangen van het bedrijfsleven als van de consument worden gediend, een veel innovatievere aanpak vereist is. Daarvoor is een fundamenteel juridisch kader nodig met innovatieve oplossingen buiten de wetgeving om. Daarom steun ik ook de voorstellen van mevrouw Wallis: het onderzoeken van de mogelijkheden van systemen voor alternatieve geschillenoplossingen, het onderzoeken van betrouwbaarheidskeurmerken, het stimuleren van kleine ondernemingen bij het vrijwillig hanteren van codes voor goed gedrag, en het zoeken naar manieren om geschillen op te lossen die voor alle betrokken partijen aanvaardbaar zijn.
Ook de providers van Internet-diensten zullen hierbij een rol moeten spelen. America Online heeft bijvoorbeeld een eigen systeem voor de elektronische handel waarbij consumenten wordt gegarandeerd dat zij steun zullen krijgen bij het aanhangig maken van een zaak tegen elk bedrijf dat America Online als provider gebruikt. De realiteit in Europa laat helaas zien dat dergelijke systemen hier niet worden gehanteerd; men is zelfs niet eens echt bezig met de ontwikkeling ervan. Zelfs in de VS, waar slechts 8% van de websites over een betrouwbaarheidskeurmerk beschikt, bestaan er nog steeds aanzienlijke problemen bij het juridisch verhaal halen. Dat betekent ook dat een alternatieve geschillenoplossingen niet de plaats mag innemen van de huidige wettelijke verhaalsmogelijkheden. Het kan niet zo zijn dat de consument contractueel zijn recht kan verliezen om naar de rechter te stappen, althans niet op de manier zoals door de Commissie juridische zaken in haar verslag wordt voorgesteld.
Wij moeten op dit gebied nog veel werk verzetten. Wij moeten voor vertrouwen en betrouwbaarheid zorgen, maar totdat de nieuwe systemen operationeel zijn, bestaat er geen enkele reden om consumenten on line andere rechten te geven dan off line.
Ik kan mijn kiezers niet het recht ontzeggen om voor hun eigen rechtbank te procederen. Zij hebben er recht op om een beroep te kunnen doen op hun eigen rechtssysteem en daar moeten we ook aan blijven vasthouden.
Wij geven geen steun aan bevoegdheidsclausules omdat mijn fractie ook van mening is dat deze inbreuk maken op de wetgeving op het gebied van de onredelijke contractsbepalingen; zij veroorzaken een aanzienlijke onevenwichtigheid in de rechten en verplichtingen die uit contracten voortvloeien ten nadele van de consument. Dit leidt naar ons idee alleen maar tot meer rechtsonzekerheid, meer rechtszaken, meer geld wellicht voor advocaten, maar in ieder geval is dat niet in het belang van het bedrijfsleven en de consumenten.
Ik ben erg blij dat de
(CBI) in mijn land zich achter de aanpak van mevrouw Wallis heeft geschaard. Het is een wijze keuze die ons helpt om geschillen tussen bedrijfsleven en consumenten op een betere manier op te lossen, zodat een gang naar de rechtbank uiteindelijk slechts als uiterst redmiddel gebruikt hoeft te worden.
Ik ben overigens enigszins teleurgesteld dat een aantal leden van de Commissie juridische zaken blijkbaar vergeten is dat juist onze commissie de verantwoordelijkheid draagt voor de wettelijke bescherming van de consument. Daarom kan het ook niet goed zijn dat wij de uitdagingen van de nieuwe wereld die e-commerce heet, tegemoet treden door de consumentenrechten te beperken. Dit geeft een slecht signaal aan de consumenten. De ontwikkeling van de e-business wordt door een dergelijke houding ook niet gestimuleerd. Bovendien heeft dit een remmend effect op de groei van de elektronische handel tussen bedrijfsleven en consument."@nl2
"Senhor Presidente, todos nós sabemos que o desenvolvimento da Internet como meio para fazer compras pode trazer grandes benefícios: novas oportunidades para as pequenas empresas, para os
criados na Internet e abertura do mercado interno aos nossos consumidores nos 15 EstadosMembros. Pode conduzir a uma baixa de preços para estes. Pode conduzir a uma variedade de escolha, facto que todos apoiamos, mas, também sabemos, com base em estudos efectuados pelos conselhos nacionais do consumidor, particularmente no meu EstadoMembro, que os consumidores ainda não têm confiança e segurança suficientes na nova tecnologia para fazer as compras
Regozijome por ver que as empresas reconhecem que a confiança do consumidor é fundamental para o crescimento desta rede de comércio electrónico de pequenas empresas. Estas reconhecem que isso é um requisito para persuadir o consumidor a comprar
e, por conseguinte, o nosso objectivo principal tem de ser encorajar essa confiança e segurança que por sua vez beneficiará o sector empresarial ao alargar a base de mercado dos seus consumidores e clientes.
Penso que é de alguma forma lamentável que membros da Comissão dos Assuntos Jurídicos pareçam terse esquecido de que é a nossa comissão que tem a responsabilidade da protecção jurídica do consumidor. Por conseguinte, não pode estar certo respondermos aos desafios do novo mundo do comércio electrónico tentando limitar ou impedir esses direitos. Isto enviaria um sinal negativo aos consumidores. Não apoiará o desenvolvimento do sector empresarial na Internet, o que significará que não desenvolveremos o sector do comércio electrónico entre empresas e consumidores.
Por conseguinte, faço um apelo neste debate, ao senso comum. Tenho consciência de que não há legislações perfeitas. Todos nós estamos a lutar para conseguir, no mundo do comércio electrónico, uma legislação que seja correcta, para conseguir o equilíbrio certo entre a autoregulamentação e um quadro regulamentar que ofereça o mínimo de garantias. Razão por que também acho que a cláusula relativa ao período de dois anos para a revisão é sensata. Permitirnosá analisar a legislação e o impacto que está a ter nas PME e junto dos consumidores. A ideia de criar uma base de dados centralizada dos processos e da jurisprudência da União Europeia é excelente. Neste momento temos de trabalhar no sentido de encontrar meios práticos e eficazes de resolução dos litígios, e isto não pode ser feito à custa dos consumidores.
É lamentável que em sede de comissão este debate tenha degenerado de alguma forma numa contenda comércio
indústria. Tanto a indústria como o comércio podem ganhar com uma abordagem sensata a esta questão. Só podemos reconhecer o pleno potencial do comércio electrónico entre consumidores e empresas se existir suficiente segurança e confiança. A forma de persuadir esses consumidores a participar consiste em assegurarlhes que os seus direitos continuam intactos, o que implicará, na opinião do meu grupo, o direito de intentarem uma acção no tribunal do seu país.
Existe a ideia de que os consumidores só se envolvem na compra de CD, livros e artigos pouco valiosos, mas, como é evidente, sabemos que o comércio electrónico está a ter uma tal ascensão que em breve estarão a comprar serviços financeiros e carros. No meu circulo eleitoral, os consumidores querem comprar carros mais baratos provenientes de França e dos Países Baixos. Estão em questão grandes quantias de dinheiro e, uma vez que encorajamos mais consumidores a compraram
temos de darlhes efectivamente o direito de intentarem uma acção nos seus próprios tribunais, não esperando que especialmente os consumidores mais pobres se dirijam a tribunais estrangeiros. Efectivamente, sabemos que regulamentar o mundo do comércio electrónico, no interesse tanto das empresas como dos consumidores, requer uma abordagem mais inovadora. Carece de um enquadramento jurídico de base com soluções inovadoras e não legislativas, razão pela qual apoio as propostas da senhora deputada Wallis: analisar as possibilidades dos sistemas ADR, as
apoiar os pequenas empresas com códigos de conduta voluntários e encontrar uma forma de satisfazer ambas as partes na solução de litígios.
Os fornecedores de serviços da Internet têm um papel a desempenhar em tudo isto. A America Online, por exemplo, gere o seu próprio programa comercial, garantindo apoio ao consumidor na obtenção, da parte de qualquer empresa que a utilize a America Online como fornecedor, uma reparação legal do dano. A realidade é que, como é óbvio, nenhum desses sistemas está organizado na Europa, aliás nem sequer desenvolvido. Mesmo nos Estados Unidos, onde apenas 8% dos
têm
continua a verificarse a existência de grandes problemas na obtenção da reparação legal. Por conseguinte, os sistemas ADR não podem ser uma substituição do recurso aos tribunais. O consumidor não pode estar sujeito a perder o seu direito de ir a tribunal por questões contratuais, como figura no relatório que nos é apresentado pela Comissão das Liberdades e dos Direitos dos Cidadãos, da Justiça e dos Assuntos Internos.
É preciso trabalhar mais nesta área. Precisamos de criar confiança, mas até estes novos sistemas estarem organizados, não há razão para os consumidores não gozarem dos mesmos direitos
que gozam
.
Não posso privar os meus eleitores do seu direito de intentar uma acção no tribunal do seu domicilio. Eles têm direito ao seu próprio sistema de justiça e há que continuar a apoiar esse mesmo direito.
Não apoiamos as cláusulas relativas à competência judiciária, porque o meu grupo pensa igualmente que as mesmas entram em conflito com a injusta legislação aplicável aos contractos, ao criar um desequilíbrio significativo no que se refere aos direitos e obrigações das partes, em termos contratuais, em detrimento do consumidor. Entendemos que isto criaria incerteza jurídica e um maior número de casos nos tribunais, representando, provavelmente, mais dinheiro para os advogados. Porém isso não é do interesse das empresas ou dos consumidores.
Regozijome pelo facto de no meu país o CBI ter apoiado a abordagem da senhora deputada Wallis. Tratase de uma posição sensata, ao lidar com o sector empresarial e consumidores, poder garantir que apenas seja instaurada uma acção em tribunal como último recurso e encontrar melhoras formas de solucionar os litígios."@pt11
"Herr talman! Vi vet alla att Internets utveckling till ett handelsforum kan medföra stora vinster, nya möjligheter för små företag och nyetablerade Internetföretag och vara något som öppnar upp den gemensamma marknaden för våra konsumenter tvärs över femton medlemsstater. Det kan leda till lägre priser för konsumenterna. Det kan leda till ett bredare utbud och det stöder vi alla, men från undersökningar som nationella konsumentorganisationer genomfört, i synnerhet i min medlemsstat, vet vi också att konsumenterna ännu inte har tillräcklig tillit och förtroende för den nya tekniken för att handla elektroniskt. Det gläder mig att företagen erkänner att konsumenternas förtroende är avgörande för att detta nätverk av småföretag som bedriver elektronisk handel skall växa. De erkänner det som en förutsättning för att övertala konsumenten att handla elektroniskt och därför måste vårt främsta mål vara att uppmuntra det förtroendet, som i sin tur kommer att gynna företagen genom att öka deras kundunderlag och marknadsbas.
Jag vädjar därför till lite sunt förnuft i debatten. Jag vet att ingen lagstiftning är perfekt. Vi kämpar alla i den elektroniska handelsvärlden för att få en riktig lagstiftning, hitta den rätta balansen mellan självreglering och ett regelverk som ger minimigarantier. Därför tror jag också att den här bestämmelsen om en översyn efter två år är förnuftig. Det kommer att ge oss möjlighet att titta på lagstiftningen, hur den påverkar små och medelstora företag och hur den påverkar konsumenterna. Idén med att skapa en förteckning över pågående rättsfall och samla in uppgifter är en utmärkt idé. Vi måste nu arbeta för att hitta praktiska och effektiva tvistlösningsmetoder. Detta får inte gå ut över konsumenterna.
Det är beklagligt att denna debatt delvis spårade ur i utskottet, där företagen ställdes mot industrin. Både företagen och industrin kan tjäna på att förhålla sig med sunt förnuft till detta. Vi kan endast mäta den fulla potentialen av den elektroniska handeln mellan företag och konsumenter om tillräcklig tillit och förtroende finns där. Det bästa sättet att övertyga dessa konsumenter om att ta språnget är att säkerställa att deras rättigheter är intakta och enligt min grupps uppfattning måste detta inbegripa rätten att väcka talan i konsumentens egen nationella domstol.
Det finns en uppfattning att konsumenter bara intresserar sig för att köpa CD-skivor, böcker, lågprisartiklar, men vi vet naturligtvis att den elektroniska handeln tar sådan fart att de snart kommer att köpa finansiella tjänster, och de kommer att köpa bilar. I min valkrets vill man köpa billigare bilar från Frankrike och Nederländerna. Det handlar om stora pengar och när vi uppmuntrar fler konsumenter att handla elektroniskt måste vi verkligen ge dem rätt att väcka talan vid den egna domstolen, så att vi inte förväntar oss att de skall gå till utländska domstolar – i synnerhet inte fattigare konsumenter. I själva verket vet vi att en reglering av den elektroniska handelsvärlden som främjar både företagens och konsumenternas intressen kräver en mer innovativ strategi. Det krävs ett grundläggande rättsligt ramverk med innovativa, icke lagstiftande lösningar och därför stöder jag Wallis förslag om att undersöka möjligheterna i alternativa tvistlösningssystem, undersöka
stödja småföretag genom frivilliga uppförandekoder och hitta ömsesidigt tillfredsställande sätt att lösa tvister.
Företag som tillhandahåller Internettjänster har en roll att spela här. America Online har exempelvis sitt eget handelsföretagsprogram, där man lovar att hjälpa konsumenten att få rättslig upprättelse från vilket som helst av de företag vars tjänster man förmedlar. Sanningen är förstås att inget av dessa system har inrättats eller ens på allvar utvecklats i Europa. Även i Förenta Staterna, där endast 8 procent av webbplatserna har
är det fortfarande stora problem att få rättslig upprättelse. Därför kan alternativa tvistlösningssystem inte ersätta den rättsliga prövningen. Konsumenten kan inte genom avtal tvingas att förlora sin rätt att gå till domstol, något som har infogats i det föreliggande betänkandet från utskottet för rättsliga frågor.
Det krävs mer arbete inom detta område. Vi måste skapa förtroende, men innan dessa nya system har inrättats finns det inga skäl till att konsumenter inte skall åtnjuta samma rättigheter på nätet som de gör i övrigt.
Jag kan inte förneka mina väljare rätten att väcka talan vid den egna domstolen. De har rätt till sitt eget rättssystem och det måste vi fortsätta att stödja.
Vi stödjer inte forumklausuler eftersom min grupp även anser att dessa strider mot lagstiftningen om orättvisa avtalsvillkor, genom att orsaka en klar obalans mellan parternas avtalsenliga rättigheter och skyldigheter, till konsumentens nackdel. Vi tror att detta skulle skapa större rättsosäkerhet, fler domstolsfall, kanske ge advokaterna mer pengar, men det kan inte ligga i företagens eller konsumenternas intresse.
Det gläder mig mycket att det brittiska industriförbundet (CBI) i mitt land har ställt sig bakom Wallis strategi. För att hjälpa oss att arbeta med företag och konsumenter är det en förnuftig ståndpunkt att vi kan säkerställa att domstolen bara är den sista utvägen och att vi kan hitta bättre sätt att lösa tvister.
Något jag beklagar en smula är att vissa ledamöter i utskottet för rättsliga frågor verkar ha glömt att det är vårt utskott som bär ansvaret för det rättsliga skyddet av konsumenter. Det kan därför inte vara rätt att vi möter den nya elektroniska handelsvärldens utmaningar genom att försöka begränsa eller inskränka dessa rättigheter. Detta kommer att ge en felaktig signal till konsumenterna. Det kommer inte att främja den elektroniska handelns utveckling och det kommer att innebära att vi inte utvecklar sektorn för elektronisk handel mellan företag och konsumenter."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"McCarthy (PSE )."8,10,3,12
"trust marks"13,11
"trustmarks"1
"trustmarks)"1
"versus"11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples