Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-20-Speech-3-124"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-09-20"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Komplementaritet i gemenskapens och medlemsstaternas politik beträffande utvecklingssamarbete4
dcterms:Language	"nl"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000920.11.3-124"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-09-20-Speech-3-1254
lpv:speaker	lp:Nelly Maes4
lpv:spoken text	"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte collega's, het verslag van mevrouw Ferrer behandelt de mededeling van de Commissie over de complementariteit van de ontwikkelingssamenwerking van de Gemeenschap en de lidstaten. Met haar betreur ik dat wij dit apart behandelen. In feite zouden wij een diepgaand debat moeten hebben over een globale strategie van onze samenwerking met de landen in het Zuiden met het drieluik: de complementariteit, de coördinatie en de cohesie, de drie c's waar Europa zo jammerlijk in gebreke blijft, wij zowel als de lidstaten trouwens, omdat de Europese lidstaten dit gewoon niet willen en liever hun eigen neokoloniale boontjes doppen. Het gebrek aan een efficiënte ontwikkelingssamenwerking van de Gemeenschap is dan ook een schitterend alibi waarvan de lidstaten dankbaar gebruik maken om het niet tot complementariteit en zeker niet tot coördinatie en cohesie te laten komen. Sommige lidstaten vinden ronduit dat de Gemeenschap geen ontwikkelingsbeleid zou moeten voeren en dat zij alles maar aan de lidstaten moeten overlaten. Wij delen deze mening absoluut niet. Wie oprecht begaan is met de rechtvaardige wereldverhoudingen inzake ontwikkeling zou moeten toegeven dat niet de ontwikkelingsrelevantie doorslaggevend is voor het beleid van de lidstaten, maar heel vaak hun eigen strategisch en commercieel belang. In het beste geval trachten ze de gevolgen te verzachten of te genezen van het economische beleid dat vanuit de rijke landen wordt geïnduceerd in casu de globalisering, onze behoefte aan grondstoffen, mineralen, olie, enzovoort. Zeker, wij willen dat de arme landen opgenomen worden in de algemene economische en culturele ontwikkelingen in de wereld in het belang van de betrokken bevolking en niet enkel in het belang van de geïndustrialiseerde wereld. Daarom moeten wij af van die neokoloniale verhoudingen en van betrekkingen die de afhankelijkheid in stand houden en de leefomgeving vernietigen. Wij moeten af van de armoede in de wereld. Daartoe is een globale multilaterale strategie noodzakelijk. Dat vergt eerst en vooral coördinatie van het ontwikkelingsbeleid van de lidstaten en de Gemeenschap, in elk land, in elk ontvangend land en op het internationale niveau. Volgens ons is dit belangrijker dan complementariteit. Ongetwijfeld zou een beter gecoördineerd beleid een veel grotere impact hebben. De discrepantie tussen het hoge bedrag van onze Europese hulp, meer dan de helft van alle hulp in de wereld, en de geringe politieke impact, bijvoorbeeld om een einde te stellen aan grove schendingen van de mensenrechten, om een einde te stellen aan gewapende conflicten, dat is werkelijk schrijnend. Als coördinatie en complementariteit al zouden plaatshebben in de ontvangende landen hijsen ook daar de donorlanden liever een nationale vlag. Is de Raad echt bereid om het comitologiestelsel te wijzigen? Voor mij is dat een conditio sine qua non. De delegatie van verantwoordelijkheden van de EU naar onze delegaties ter plekke vormt een serieuze uitdaging voor de Commissie. Als dit geen succes wordt, kan men er donder op zeggen dat de tegenstanders van het gemeenschappelijk ontwikkelingsbeleid ronduit op een afschaffing zullen aandringen. Inzake coördinatie op het internationale vlak wensen wij een Europese aanpak die verschillend kan zijn van de aanpak van IMF en Wereldbank. Wij willen geen aanhangwagen zijn van de Bretton Woods-instellingen. Wij willen meesturen in de wereld. Daarom moeten die lidstaten andere praat vertellen aan hun kiezers dan dat het in Europa alleen maar fout gaat. Zij moeten hun eigen aandeel in deze mislukkingen dringend erkennen. Maar wij moeten ook het onze doen."@nl2
lpv:spokenAs	substitute; Committee on Development and Cooperation (1999-07-22--2002-01-14)14 member; Members from the European Parliament to the Joint Parliamentary Assembly of the Agreement between the African, Caribbean and Pacific States and the European Union (ACP-EU) (1999-09-14--2002-01-14)14 unknown; Volksunie (1999-07-20--2002-01-07)14 vice-chair; G/EFA (1999-07-20--2002-01-07)14 member; Committee on Industry, External Trade, Research and Energy (1999-07-21--2002-01-14)14 substitute; Delegation to the EU-Slovak Republic Joint Parliamentary Committee (1999-10-19--2002-01-14)14
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. kommissær, kære kolleger, fru Ferrers betænkning behandler Kommissionens meddelelse om komplementariteten mellem Fællesskabets og medlemsstaternes politik på området for udviklingssamarbejde. Ligesom hun beklager jeg, at vi behandler dette særskilt. Faktisk burde vi have en grundig debat om en global strategi for vores samarbejde med landene i Syden med de tre dele: komplementaritet, samordning og samhørighed, de tre områder, hvor Europa så ynkeligt udviser forsømmelighed, for øvrigt både vi og medlemsstaterne, fordi de europæiske medlemsstater simpelthen ikke ønsker det og hellere vil hyppe deres egne neokoloniale kartofler. Fællesskabets manglende effektive udviklingssamarbejde er derfor et glimrende alibi, som medlemsstaterne taknemmeligt bruger til ikke at lade det ende med komplementaritet og i hvert fald ikke med samordning og samhørighed. Nogle medlemsstater synes absolut, at Fællesskabet ikke bør føre nogen udviklingspolitik, men at de bare skal overlade det hele til medlemsstaterne. Vi deler absolut ikke denne mening. Den, som oprigtigt bekymrer sig om retfærdige verdensforhold med hensyn til udvikling, bør indrømme, at det ikke er udviklingsrelevansen, der er afgørende for medlemsstaternes politik, men meget ofte deres egne strategiske og kommercielle interesser. I bedste fald forsøger de at mindske konsekvenserne eller komme sig af den økonomiske politik, som de rige lande får dem til at føre med hensyn til globaliseringen, vores behov for råstoffer, mineraler, olie osv. Selvfølgelig ønsker vi, at de fattige lande optages i verdens almene økonomiske og kulturelle udviklinger i den pågældende befolknings interesse og ikke blot i den industrialiserede verdens interesse. Derfor må vi af med disse neokoloniale forhold og med forbindelser, som opretholder afhængighed og ødelægger omgivelserne. Vi må af med fattigdommen i verden. Med henblik herpå er en global multilateral strategi nødvendig. Det kræver først og fremmest koordinering af medlemsstaternes og Fællesskabets udviklingspolitik, i hvert land, i hvert modtagerland og på internationalt plan. Efter vores opfattelse er dette vigtigere end komplementaritet. En bedre koordineret politik ville uden tvivl have en meget større virkning. Uoverensstemmelsen mellem det store beløb, vi anvender til vores europæiske bistand, mere end halvdelen af al bistand i verden, og dennes ringe politiske virkning f.eks. for at gøre en ende på grove krænkelser af menneskerettighederne og væbnede konflikter, er virkelig rystende. Selv hvis der fandt koordinering og komplementaritet sted i modtagerlandene, hejser donorlandene også der hellere et nationalt flag. Er Rådet virkelig rede til at ændre komitologisystemet? For mig er det en ufravigelig betingelse. Uddelegeringen af ansvar fra EU til vores delegationer på stedet udgør en seriøs udfordring for Kommissionen. Hvis dette ikke bliver en succes, kan man være sikker på, at modstanderne af den fælles udviklingspolitik absolut vil insistere på en afskaffelse. Med hensyn til koordinering på det internationale plan ønsker vi en europæisk politik, som kan være forskellig fra IMF's og Verdensbankens politik. Vi vil ikke være Bretton Woods-institutionernes vedhæng. Vi vil være med til at styre i verden. Derfor må disse medlemsstater fortælle deres vælgere noget andet, end at det kun går galt i Europa. De må hurtigst muligt erkende deres egen andel i disse fiaskoer. Men vi må også gøre noget."@da1 "Herr Präsident, Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! In dem Bericht von Frau Ferrer geht es um die Mitteilung der Kommission über die Komplementarität der Entwicklungspolitik der Gemeinschaft und der Mitgliedstaaten. Ebenso wie sie bedauere ich, dass wir diesen Bericht getrennt behandeln. Eigentlich sollten wir eine eingehende Aussprache über eine globale Strategie für unsere Entwicklungszusammenarbeit mit den Ländern des Südens führen, eine Strategie mit den drei Elementen: Komplementarität, Koordination und Kohäsion, jenen drei K’s, bei denen Europa so kläglich versagt hat – sowohl die Union als übrigens auch die Mitgliedstaaten –, weil die europäischen Nationalstaaten sie schlichtweg nicht wollen und lieber ihr eigenes neokoloniales Süppchen kochen. Die Tatsache, dass es keine effiziente Entwicklungszusammenarbeit der Gemeinschaft gibt, nutzen deshalb die Mitgliedsländer dankbar als wunderbares Argument, um jeglichen Gedanken an Komplementarität oder gar an Koordination und Kohäsion abzublocken. Einige Mitgliedstaaten vertreten unverhohlen die Auffassung, die Gemeinschaft solle keine eigene Entwicklungspolitik betreiben, sondern sie ganz den Mitgliedstaaten überlassen. Diese Ansicht teilen wir mitnichten. Wem es aufrichtig um Gerechtigkeit zu tun ist, was die internationale Entwicklungssituation anbelangt, sollte einräumen, dass für die Politik der Einzelstaaten nicht die Entwicklungsrelevanz, sondern sehr oft ihre eigenen strategischen und kommerziellen Interessen ausschlaggebend sind. Bestenfalls sind sie bemüht, im Hinblick auf unseren Bedarf an Rohstoffen, Mineralien, Erdöl usw. die Folgen der Wirtschaftspolitik der reichen Länder, in diesem Fall der Globalisierung, zu mildern bzw. zu beheben. Selbstverständlich möchten wir, dass die armen Länder in die allgemeinen internationalen Abläufe in den Bereichen Wirtschaft und Kultur im Interesse der betroffenen Bevölkerung und nicht nur im Interesse der Industrienationen eingebunden werden. Deshalb müssen wir von jenen neokolonialen Verhältnissen und Beziehungen abrücken, welche die Abhängigkeit aufrechterhalten und zur Zerstörung der Umwelt führen. Wir müssen die Armut in der Welt bekämpfen. Dazu bedarf es einer multilateralen Gesamtstrategie. Zuerst und vor allem erfordert dies die Koordinierung der Entwicklungspolitik der Mitgliedstaaten und der Gemeinschaft in jedem Land, in jedem Empfängerland, sowie auf internationaler Ebene. Dies halten wir für wichtiger als die Komplementarität. Eine besser koordinierte Politik wird zweifellos eine weitaus größere Wirkung zeitigen. Die Diskrepanz zwischen dem enormen Beitrag, den die Europäische Union an Unterstützung leistet, die mehr als die Hälfte der gesamten weltweiten Entwicklungshilfe darstellt, einerseits und der geringen politischen Wirkung, beispielsweise was die Beendigung gravierender Menschenrechtsverletzungen oder die Einstellung kriegerischer Auseinandersetzungen betrifft, andererseits, ist wirklich eklatant. Sollten die Koordinierung und Komplementarität bereits in den Empfängerländern stattfinden, so hissen die Geberländer auch dort lieber ihre nationale Flagge. Ist der Rat wirklich bereit, das Komitologiesystem zu ändern? Für mich ist dies eine Conditio sine qua non. Die Übertragung von Verantwortlichkeiten von der EU auf unsere Delegationsbüros vor Ort bedeutet für die Kommission eine gewaltige Herausforderung. Bleibt der Erfolg aus, so werden garantiert die Gegner der gemeinsamen Entwicklungspolitik rundweg ihre Abschaffung fordern. Hinsichtlich der Koordinierung auf internationaler Ebene wünschen wir uns einen europäischen Ansatz, der sich von der Vorgehensweise des IWF und der Weltbank unterscheiden kann. Wir möchten kein Anhängsel der Bretton-Woods-Institutionen sein. Wir wollen in der Welt mit dirigieren. Deshalb müssen die Mitgliedstaaten ihren Wählern andere Storys erzählen, als dass in Europa alles nur schief läuft. Sie müssen unbedingt zu der Einsicht gelangen, dass sie selbst Anteil an diesen Misserfolgen haben. Wir müssen aber auch das unsrige tun."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι συνάδελφοι, στην έκθεση της κ. Ferrer εξετάζεται η ανακοίνωση της Επιτροπής για την συμπληρωματικότητα των πολιτικών της Κοινότητας και των κρατών μελών στον τομέα της συνεργασίας για την ανάπτυξη. Μαζί με την εισηγήτρια θα ήθελα και εγώ να εκφράσω τη λύπη μου για το γεγονός ότι εξετάζουμε μεμονωμένα το θέμα αυτό. Στην ουσία θα έπρεπε να έχουμε μία σε βάθος συζήτηση με αντικείμενο μια γενική στρατηγική συνεργασίας με τις χώρες του Νότου και με αντικείμενο το τρίπτυχο: συμπληρωματικότητα, συντονισμός και συνοχή, τα τρία σίγμα όπου δυστυχώς εξακολουθούν να υπάρχουν ελλείψεις στην Ευρώπη – παρεμπιπτόντως τόσο σε εμάς όσο και στα κράτη μέλη – επειδή τα τελευταία δεν το θέλουν και προτιμούν να συνεχίσουν τη δική τους νεοαποικιακή πολιτική. Η έλλειψη μιας αποτελεσματικής συνεργασίας για την ανάπτυξη στην Κοινότητα είναι ένα άλλοθι το οποίο χρησιμοποιούν τα κράτη μέλη για να παρεμποδίσουν τη συμπληρωματικότητα και οπωσδήποτε το συντονισμό και τη συνοχή. Ορισμένα κράτη μέλη πιστεύουν απροκάλυπτα ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν πρέπει να ασκεί πολιτική για την ανάπτυξη και πρέπει να αφήσει το θέμα καθ’ολοκληρίαν σ’αυτά. Διαφωνούμε παντελώς μ’αυτή την άποψη. Όποιος ενδιαφέρεται πραγματικά για δίκαιες παγκόσμιες σχέσεις όσον αφορά την ανάπτυξη, είναι υποχρεωμένος να παραδεχθεί ότι αυτό που είναι καθοριστικό για την πολιτική των κρατών μελών δεν είναι πάντα η ανάπτυξη αλλά τα στρατηγικά και εμπορικά του συμφέροντα. Στην καλύτερη περίπτωση προσπαθούν να απαλύνουν ή να επανορθώσουν τις επιπτώσεις της οικονομικής πολιτικής που ασκούν οι πλούσιες χώρες στα πλαίσια της παγκοσμιοποίησης, των αναγκών που έχουμε για πρώτες ύλες, ορυκτά, πετρέλαιο κλπ. Είναι βέβαιο ότι θέλουμε να συμπεριληφθούν και οι φτωχές χώρες στις γενικές οικονομικές και πολιτιστικές εξελίξεις που συντελούνται στον κόσμο και μάλιστα προς όφελος των εκάστοτε πληθυσμών και όχι μόνο προς όφελος των βιομηχανικών χωρών. Γι’αυτό και πρέπει να αποστασιοποιηθούμε από τις νεοαποικιακές σχέσεις και από τις σχέσεις που διαιωνίζουν την εξάρτηση και καταστρέφουν το περιβάλλον διαβίωσης. Πρέπει να απαλλαγούμε από τη φτώχεια στον κόσμο. Για το σκοπό αυτό χρειάζεται μια γενική πολυμερής στρατηγική. Πρώτα απ’όλα χρειάζεται συντονισμός της πολιτικής για την ανάπτυξη που ακολουθούν τα κράτη μέλη και η Κοινότητα, σε κάθε χώρα, σε κάθε χώρα αποδέκτη και σε διεθνή κλίμακα. Για εμάς αυτό είναι πιο σημαντικό από τη συμπληρωματικότητα. Αναμφισβήτητα βεβαίως μία καλύτερα συντονισμένη πολιτική θα είχε πολύ μεγαλύτερο αντίκτυπο. Είναι πραγματικά κραυγαλέα η διαφορά που υπάρχει μεταξύ των υψηλών ποσών που διαθέτει η Ευρώπη για βοήθεια, που είναι περισσότερο από το ήμισυ της συνολικής βοήθειας σε παγκόσμια κλίμακα, και του περιορισμένου πολιτικού αντίκτυπου που έχει, για παράδειγμα, για να πάψουν οι παραβιάσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, για να πάψουν οι ένοπλες συγκρούσεις. Αν ο συντονισμός και η συμπληρωματικότητα θα πρέπει να είναι υπόθεση των χωρών αποδεκτών, οι χώρες χορηγοί προτιμούν να υψώσουν το εθνικό τους λάβαρο. Είναι πραγματικά διατεθειμένο το Συμβούλιο να τροποποιήσει το σύστημα επιτροπολογίας; Για μένα αυτό είναι όρος απαράβατος. Μία σημαντική πρόκληση που αντιμετωπίζει η Επιτροπή είναι η ανάθεση αρμοδιοτήτων της Ευρωπαϊκής Ένωσης στις επιτόπου αντιπροσωπείες μας. Εάν αυτό δεν πετύχει, μπορούμε να είμαστε σίγουροι ότι οι αντίπαλοι της κοινής πολιτικής για την ανάπτυξη θα ζητήσουν χωρίς άλλο την κατάργησή της. Όσον αφορά το διεθνή συντονισμό, θέλουμε να υπάρξει μια ευρωπαϊκή στρατηγική η οποία θα διαφέρει από αυτήν του ΔΝΤ και της Παγκόσμιας Τράπεζας. Δεν θέλουμε να είμαστε παράρτημα των οργάνων του Bretton Woods. Θέλουμε να επηρεάσουμε αυτά που συμβαίνουν στον κόσμο. Γι’αυτό και τα κράτη μέλη πρέπει να λένε στους ψηφοφόρους τους άλλα πράγματα απ’ό,τι στην Ευρώπη όλα πάνε στραβά. Πρέπει να αναγνωρίσουν αμέσως τη δική τους συμμετοχή στις αποτυχίες. Το ίδιο όμως πρέπει να κάνουμε και εμείς."@el8 "Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, Mrs Ferrer’s report deals with the Commission communication on complementarity between Community and Member State policies on development cooperation. I share her disappointment that we are discussing this in isolation. Instead, we should be having a searching debate on a global strategy for our cooperation with the Southern countries, which involves the triptych of complementarity, coordination and cohesion, also known as the three Cs, where Europe continues to fail so miserably. This, in fact, also goes for the Member States, because the European Member States simply refuse to take these values on board and prefer to stick to their own neo-colonial ideas. The lack of efficient Community development cooperation therefore serve the Member States as an excellent alibi for not having to attain complementarity, and certainly not coordination and cohesion. Some Member States make the bold claim that the Community should not adopt development policy but should delegate everything to the Member States. We certainly do not share this view. Anyone who is genuinely concerned about fair-minded world relations in terms of development must admit that, all too often, the Member States’ own strategic and economic interests prevail over development interests. At best, they try to mitigate or alleviate the effects of economic policy pursued by the rich countries in the fields of globalisation, our need for raw materials, minerals, oil, etc. There is no doubt that we want poor countries to be included in the general economic and cultural developments in the world in the interests of the populations concerned and not only in the interests of the industrialised world. This is why we need to free ourselves from these neo-colonial dynamics and relations which feed dependency and destroy the environment. We need to abolish poverty in the world. This requires a global, multilateral strategy, which, first and foremost relies on the coordination of Member State and Community development policy in every country, in every recipient country and at international level. This is more important than complementarity. There is no doubt that a more coordinated policy would have a far greater impact. The contrast between the high level of European aid, which accounts for more than half of all aid globally, and the little political impact, for example upon ending armed conflict and severe violations of human rights, is really poignant. If coordination and complementarity were already in place in the recipient countries, donor countries would prefer to hoist their national flags there too. Is the Council actually prepared to change the system of comitology? This, in my opinion, is a . It will be a real challenge for the Commission to delegate EU responsibilites to our delegations based out there. If this fails, then opponents of the joint development policy are bound to press for abolition full stop. With regard to coordination at international level, we would welcome a European approach which can be different from that of the IMF and the World Bank. We do not want to be an extension of the Bretton Woods institutions. We want to play a leading role in the world. This is why these Member States should stop telling their electorate that nothing in Europe ever works. It is high time they acknowledged their own share of responsibility for these failures, but we should do the same."@en3 "(NL) Señor Presidente, señor Comisario, Señorías, el informe de la Sra. Ferrer trata la comunicación de la Comisión sobre la complementariedad de la política de cooperación al desarrollo de la Comunidad y las de los Estados miembros. Al igual que ella, lamento que tratemos esta cuestión por separado. De hecho, deberíamos celebrar un debate en profundidad sobre una estrategia global respecto de nuestra cooperación con los países del Sur con el tríptico: la complementariedad, la coordinación y la cohesión: las tres ces en las que, lamentablemente, continúa fallando Europa, tanto nosotros como los Estados miembros, porque los Estados miembros de Europa, simplemente, no quieren esto y prefieren manejar sus propias relaciones neocoloniales. La inexistencia de una cooperación al desarrollo eficaz por parte de la Comunidad constituye una justificación espléndida de la que los Estados miembros hacen un uso complaciente a fin de impedir la complementariedad y, más aún, la coordinación y la cohesión. Algunos Estados miembros creen sinceramente que la Comisión no debería contar con una política de desarrollo y que ésta debe quedar totalmente en manos de los Estados miembros. No compartimos esa opinión en absoluto. Quien se preocupa sinceramente por que exista una relación mundial justa respecto del desarrollo debería admitir que la importancia del desarrollo no resulta decisiva para la política de los Estados miembros, sino muy a menudo sus propios intereses estratégicos y comerciales. En el mejor de los casos, los países en desarrollo intentan suavizar las consecuencias o reponerse de la política económica que se preconiza desde los países ricos en cuanto a la globalización, nuestras necesidades de materias de primas, minerales, petróleo, etcétera. Ciertamente, queremos que los países pobres entren en la evolución económica y cultural general del mundo, en interés de las poblaciones afectadas y no sólo en interés del mundo industrializado. De ahí que tengamos que terminar con las relaciones coloniales y las implicaciones que consagran la dependencia, y destruir ese entorno. Debemos terminar con la pobreza que existe en el mundo. Para ello, es necesaria una estrategia global y multilateral. Eso exige, en primer lugar y sobre todo, la coordinación de la política de desarrollo de los Estados miembros y de la Comunidad, en cualquier país, en cualquier país receptor y a nivel internacional. En nuestra opinión, esto es más importante que la complementariedad. Indudablemente, una política mejor coordinada tendrá un impacto mucho mayor. La discrepancia entre la elevada contribución de la ayuda europea, más de la mitad de toda la ayuda mundial, y el escaso impacto político, por ejemplo para terminar con graves violaciones de derechos humanos, para poner fin a los conflictos armados, es realmente dolorosa. Si la coordinación y la complementariedad tienen lugar en los países receptores, los países donantes prefieren defender sus intereses nacionales ¿Está el Consejo realmente dispuesto a modificar el sistema de comitología? Para mí constituye una condición . La delegación de responsabilidades de la UE a nuestras representaciones supone un serio desafío para la Comisión. Si no tiene éxito, puede apostarse que los enemigos de la política comunitaria de desarrollo insistirán firmemente en que se suspenda. En cuanto a la coordinación en el ámbito internacional, deseamos que el planteamiento europeo pueda diferenciarse del enfoque del FMI y del Banco Mundial. No queremos ser seguidores de las instituciones de Bretton Woods. Queremos codirigir el mundo. De ahí que los Estados miembros deban contar a sus electores una historia diferente de la de “en Europa todo va mal”. Deben reconocer urgentemente su propia parte de culpa en estos fracasos, algo que también debemos hacer nosotros."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen ja arvoisat kollegat, Ferrerin mietinnössä käsitellään komission tiedonantoa yhteisön ja jäsenvaltioiden toimintaperiaatteiden toistensa täydentävyydestä kehitysyhteistyössä. Hänen itsensä tavoin olen pahoillani siitä, että käsittelemme tätä erikseen. Itse asiassa meidän pitäisi käydä syvällistä keskustelua eteläisten maiden kanssa tekemämme yhteistyön yleismaailmallisesta strategiasta käyttäen kolmitahoista lähestymistapaa: täydentävyyttä, koordinointia ja yhtenäisyyttä. Eurooppa on epäonnistunut surkeasti näissä kolmessa asiassa, samoin kuin me ja jäsenvaltiotkin, koska yhteisön jäsenvaltiot eivät yksinkertaisesti halua näitä vaan pitävät mieluummin huolta omista uuskolonialistista eduistaan. Yhteisön kehitysyhteistyön tehokkuuden puute on siksi loistava tekosyy, ja jäsenvaltiot käyttävät sitä kiitollisina, jotta täydentävyyttä sekä tietysti koordinointia ja yhtenäisyyttä ei saataisi aikaan. Jotkin jäsenvaltiot ovat suoranaisesti sillä kannalla, että yhteisön ei pitäisi toteuttaa lainkaan kehitysyhteistyöpolitiikkaa, vaan että sen pitäisi jättää kaikki jäsenvaltioiden tehtäväksi. Emme ole tästä missään tapauksessa samaa mieltä. Jos suhtautuu vilpittömästi kehityksen oikeudenmukaisiin suhteisiin maailman eri osien välillä, silloin täytyy myöntää, että kehityksen merkitys ei ole ratkaisevaa jäsenvaltioiden politiikan kannalta vaan hyvin usein kysymyksessä ovat jäsenvaltioiden omat strategiset ja kaupalliset edut. Parhaassa tapauksessa ne pyrkivät lieventämään tai parantamaan seurauksia, joita aiheutuu rikkaiden maiden sanelemasta talouspolitiikasta, siis tässä tapauksessa myös maailmanlaajuistumisesta sekä raaka-aineiden, mineraalien, öljyn ja muun tarpeestamme. Haluamme tietysti, että köyhät maat otetaan mukaan yleiseen taloudelliseen ja kulttuuriseen kehitykseen maailmassa tuon väestönosan etujen mukaisesti eikä pelkästään teollistuneen maailman etujen mukaisesti. Siksi meidän täytyy päästä eroon uuskolonialistisista asenteista sekä suhteista, jotka ylläpitävät riippuvuutta ja tuhoavat elinympäristöä. Meidän täytyy päästä eroon köyhyydestä maailmassa. Sitä varten yleismaailmallinen monenkeskinen strategia on välttämätön. Tämä vaatii ennen kaikkea jäsenvaltioiden ja yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan koordinointia kaikissa maissa, kaikissa vastaanottavissa maissa sekä kansainvälisellä tasolla. Mielestämme tämä on tärkeämpää kuin täydentävyys. Paremmin koordinoitu politiikka vaikuttaisi epäilemättä paljon enemmän. Euroopan unionin avun suuren määrän, joka on yli puolet kaikesta avusta maailmassa, ja vähäisen poliittisen vaikutuksen – esimerkiksi törkeiden ihmisoikeuksien loukkausten ja aseellisten konfliktien estämisessä – välinen ristiriita on todella tuskallinen. Jos vastaanottavissa maissa esiintyisi jo koordinointia ja täydentävyyttä, silloin apua antavat maat vetäisivät myös siellä kansallisen lipun salkoon. Onko neuvosto todellakin valmis muuttamaan komitologiajärjestelmää? Minusta se on ehdoton edellytys. EU:n vastuiden siirtäminen paikan päällä toimiville valtuuskunnillemme muodostaa vakavan haasteen komissiolle. Jos siitä ei tule menestystä, voidaan olla varmoja, että yhteisen kehitysyhteistyöpolitiikan vastustajat painostavat suoranaisesti sen lakkauttamiseen. Kansainvälisellä tasolla toteutettavan koordinaation osalta toivomme eurooppalaista lähestymistapaa, joka voi olla erilainen kuin IMF:n tai Maailmanpankin lähestymistapa. Emme halua toimia Bretton Woods -toimielinten lisäkkeenä. Haluamme olla mukana johtamassa maailmaa. Siksi jäsenvaltioiden täytyy puhua äänestäjilleen muuta kuin että Euroopassa vain toimitaan väärin. Jäsenvaltioiden täytyy tunnustaa oma osuutensa näihin epäonnistumisiin, mutta meidän täytyy myös tehdä oma osuutemme."@fi5 "Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, le rapport Ferrer est consacré à la communication de la Commission concernant la complémentarité des politiques de la Communauté et des États membres dans le domaine de la coopération au développement. Tout comme Mme Ferrer, je regrette que nous traitions cette question à part. En fait, nous devrions mener un débat approfondi sur une stratégie globale de notre coopération avec les pays du Sud, débat qui s'articulerait autour de trois axes : la complémentarité, la coordination et la cohérence, les trois "c" dont on peut dire qu'ils font si lamentablement défaut à l'Europe - à nous comme aux États membres - parce que ces derniers n'en veulent tout simplement pas et préfèrent cultiver leur propre jardin néocolonialiste. L'absence d'une coopération au développement efficace de la Communauté constitue dès lors un superbe alibi dont peuvent se saisir les États membres pour ne pas en arriver au stade de la complémentarité, et certainement pas à celui de la coordination et de la cohérence. Certains États membres estiment tout bonnement que la Communauté ne devrait pas mener une politique de développement et qu'elle devrait laisser aux États membres le soin de s'occuper de tous les aspects de cette question. Nous ne partageons aucunement ce point de vue. Celui qui est véritablement préoccupé par l'équité des relations mondiales en matière de développement devrait reconnaître que ce n'est pas l'importance du développement qui est déterminante pour la politique des États membres, mais bien - la plupart du temps - leurs propres intérêts stratégiques et commerciaux. Dans le meilleur des cas, les États membres essaient d'adoucir ou de cicatriser la politique économique induite par les pays riches, à savoir la mondialisation, nos besoins en matières premières, en minéraux, en pétrole, etc. Nous voulons assurément que les pays pauvres soient intégrés dans les développements économiques et culturels globaux de la planète et ce, dans l'intérêt des populations concernées, et pas uniquement dans l'intérêt des pays industrialisés. Voilà pourquoi nous devons nous défaire de ces relations néocoloniales, de ces relations qui entretiennent la dépendance et détruisent l'environnement de vie. Nous devons mettre fin à la pauvreté dans le monde. Mais si l'on veut réussir, nous avons besoin d'une stratégie globale multilatérale. Cela exige avant tout une coordination de la politique de développement des États membres et de la Communauté, dans chaque pays, dans chaque pays bénéficiaire et au niveau international. Nous pensons que cela importe plus que la complémentarité. Il n'y a aucun doute qu'une meilleure coordination aurait un impact beaucoup plus important. Il est affligeant de voir le décalage qui existe entre la hauteur du montant de l'aide européenne, qui représente plus de la moitié de toute l'aide dans le monde, et la faiblesse de l'impact politique, nécessaire par exemple pour mettre fin aux épouvantables violations des droits de l'homme ou aux conflits armés ! Si la coordination et la complémentarité devenaient réalité dans les pays bénéficiaires, les pays donateurs préféreraient également y hisser leur drapeau national. Le Conseil est-il réellement disposé à modifier le système de comitologie ? C'est à mon sens une condition sine qua non. La délégation des responsabilités de l'UE auprès de nos délégations sur place constitue un sérieux défi pour la Commission. Si cela échoue, vous pouvez être sûrs que les opposants à la politique de développement communautaire s'empresseront de demander sa suppression pure et simple. S'agissant de la coordination au niveau international, nous souhaitons une approche européenne qui puisse être différente de celle du FMI ou de la Banque mondiale. Nous ne voulons pas être à la remorque des institutions de Bretton Woods. Nous voulons participer à la gestion du monde. C'est pourquoi les États membres doivent tenir un autre discours à leurs électeurs que de leur dire que rien ne va en Europe. Ils doivent reconnaître d'urgence leur propre part de responsabilités dans ces échecs. Mais nous devons faire de même."@fr6 "Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, la relazione della onorevole Ferrer si occupa della comunicazione della Commissione sulla complementarità delle politiche della Comunità e degli Stati membri in materia di cooperazione allo sviluppo. Concordo con la relatrice nel deplorare la decisione di trattare separatamente questa problematica. In effetti, dovremmo organizzare un dibattito approfondito dedicato alla strategia globale della cooperazione europea con i paesi del sud all’insegna di tre temi: complementarità, coordinamento e coesione, le tre “c” rispetto alle quali, purtroppo, l’Europa è tanto carente, sia sul piano dell’Unione sia sul piano dei singoli Stati membri. Questi ultimi, infatti, non sono disposti a procedere in questa direzione e preferiscono agire da soli coltivando il proprio orticello neocoloniale. La mancanza di una politica europea efficace per la cooperazione allo sviluppo costituisce quindi un alibi prezioso del quale gli Stati membri fanno un uso riconoscente per evitare la strada della complementarità e, soprattutto, del coordinamento e della coesione. Alcuni Stati membri ritengono francamente che la Comunità non debba condurre alcuna politica in materia di cooperazione e che questo ambito vada lasciato alle loro competenze. Noi non condividiamo affatto questa posizione. Chi realmente vuole stabilire rapporti mondiali più equi per lo sviluppo dovrebbe riconoscere che, molto spesso, a determinare la politica degli Stati membri non è l’importanza dello sviluppo, ma sono gli interessi strategici e commerciali. Nel migliore dei casi, si cerca di attutire o alleviare le conseguenze della politica economica perseguita dai paesi ricchi, nella fattispecie la globalizzazione, il nostro fabbisogno di materie prime, minerali, petrolio e così via. Noi vogliamo che i paesi poveri partecipino sul piano internazionale agli sviluppi economici e culturali generali nell’interesse delle popolazioni interessate e non solo del mondo industrializzato. Per questo dobbiamo porre fine ai rapporti di tipo neocoloniale, a quei rapporti che mantengono i paesi poveri in una condizione di dipendenza e distruggono l’ambiente. Per questo dobbiamo porre fine alla povertà nel mondo. Ma per conseguire questi obiettivi è necessario sviluppare una strategia globale multilaterale e, in tal senso, occorre innanzi tutto procedere a un coordinamento delle politiche in materia di cooperazione allo sviluppo condotte dagli Stati membri e dalla Comunità, coordinamento che deve avvenire in ciascun paese beneficiario e a livello internazionale. A nostro giudizio, questo elemento è più importante della complementarità perché senza dubbio una politica meglio coordinata avrebbe un impatto molto più significativo. E' davvero triste dover constatare che esiste una forte discrepanza fra gli importi considerevoli che la Comunità stanzia per gli aiuti – più della metà degli aiuti internazionali – e l’impatto politico modesto che si riesce a conseguire – allo scopo, per esempio, di porre fine alle gravi violazioni dei diritti umani e ai conflitti armati. Se il coordinamento e la complementarità dovessero aver luogo nei paesi beneficiari, anche in questo caso i paesi donatori preferirebbero issare la bandiera nazionale. Il Consiglio è davvero disposto a modificare il sistema della comitatologia? Ritengo che questa sia una Il trasferimento di responsabilità dall’Unione alle nostre delegazioni sul territorio rappresenta una difficile sfida per la Commissione. Se non si tradurrà in un successo, i nemici della politica comune per lo sviluppo insisteranno sicuramente per la sua abolizione. Per quanto concerne il coordinamento sul piano internazionale, noi auspichiamo un approccio europeo che può essere diverso da quello adottato dal FMI e dalla Banca mondiale. Non vogliamo essere al traino delle istituzioni di Bretton Woods. Vogliamo essere anche noi alla guida nel mondo. Per questa ragione, gli Stati membri devono smettere di raccontare ai propri cittadini che l’Europa commette soltanto errori e riconoscere di essere in parte responsabili di questi fallimenti, ma anche noi dobbiamo farci carico delle nostre responsabilità."@it9 "Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, Mrs Ferrer’s report deals with the Commission communication on complementarity between Community and Member State policies on development cooperation. I share her disappointment that we are discussing this in isolation. Instead, we should be having a searching debate on a global strategy for our cooperation with the Southern countries, which involves the triptych of complementarity, coordination and cohesion, also known as the three Cs, where Europe continues to fail so miserably. This, in fact, also goes for the Member States, because the European Member States simply refuse to take these values on board and prefer to stick to their own neo-colonial ideas. The lack of efficient Community development cooperation therefore serve the Member States as an excellent alibi for not having to attain complementarity, and certainly not coordination and cohesion. Some Member States make the bold claim that the Community should not adopt development policy but should delegate everything to the Member States. We certainly do not share this view. Anyone who is genuinely concerned about fair-minded world relations in terms of development must admit that, all too often, the Member States’ own strategic and economic interests prevail over development interests. At best, they try to mitigate or alleviate the effects of economic policy pursued by the rich countries in the fields of globalisation, our need for raw materials, minerals, oil, etc. There is no doubt that we want poor countries to be included in the general economic and cultural developments in the world in the interests of the populations concerned and not only in the interests of the industrialised world. This is why we need to free ourselves from these neo-colonial dynamics and relations which feed dependency and destroy the environment. We need to abolish poverty in the world. This requires a global, multilateral strategy, which, first and foremost relies on the coordination of Member State and Community development policy in every country, in every recipient country and at international level. This is more important than complementarity. There is no doubt that a more coordinated policy would have a far greater impact. The contrast between the high level of European aid, which accounts for more than half of all aid globally, and the little political impact, for example upon ending armed conflict and severe violations of human rights, is really poignant. If coordination and complementarity were already in place in the recipient countries, donor countries would prefer to hoist their national flags there too. Is the Council actually prepared to change the system of comitology? This, in my opinion, is a . It will be a real challenge for the Commission to delegate EU responsibilites to our delegations based out there. If this fails, then opponents of the joint development policy are bound to press for abolition full stop. With regard to coordination at international level, we would welcome a European approach which can be different from that of the IMF and the World Bank. We do not want to be an extension of the Bretton Woods institutions. We want to play a leading role in the world. This is why these Member States should stop telling their electorate that nothing in Europe ever works. It is high time they acknowledged their own share of responsibility for these failures, but we should do the same."@lv10 "­ Senhor Presidente, Senhor Comissário, estimados colegas, o relatório da senhora deputada Ferrer aborda uma comunicação da Comissão Europeia sobre a complementaridade das políticas da Comunidade e dos Estados­Membros no domínio da cooperação para o desenvolvimento. No entanto, tal como a relatora, lamento que esta matéria seja abordada separadamente. Na realidade, devíamos travar um debate aprofundado sobre a estratégia global da nossa cooperação com os países do Sul, com o tríptico formado pela complementaridade, a coordenação e a coesão, os três "cês" em que a Europa continua, lamentavelmente, a ser falha ­ e, aliás, não só nós, mas também os Estados­Membros ­, visto que os Estados­Membros da União não o desejam muito simplesmente, preferindo cultivar os seus próprios interesses neocolonialistas. A ausência de uma política de cooperação para o desenvolvimento eficaz da Comunidade constitui, por isso mesmo, um excelente álibi que os Estados­Membros gostam de invocar para que essa política não chegue à complementaridade, e muito menos à coordenação e à coesão. Alguns Estados­Membros são manifestamente de opinião que a Comunidade não deveria conduzir uma política de desenvolvimento e que toda essa matéria devia ser deixada à responsabilidade dos Estados­Membros, opinião essa que não partilhamos em absoluto. Quem estiver verdadeiramente empenhado em relações mundiais justas no domínio do desenvolvimento deveria reconhecer que a relevância do desenvolvimento não é o factor determinante da política dos Estados­Membros, mas sim, muitas vezes, os interesses estratégicos e comerciais desses mesmos Estados. Na melhor das hipóteses, eles procuram atenuar ou remediar os efeitos decorrentes da política económica induzida pelos países ricos, neste caso a globalização, a nossa necessidade de matérias­primas, minerais, petróleo, etc. Queremos, seguramente, que os países pobres participem nos desenvolvimentos gerais económicos e culturais à escala mundial, em prol da respectiva população e não exclusivamente dos interesses do mundo industrializado. Por isso mesmo, temos de pôr fim a essas relações neocolonialistas que contribuem para manter a dependência e destroem o ambiente vital. Temos de acabar com a pobreza no mundo. Para isso, precisamos de uma estratégia multilateral global. Isso requer, em primeiro lugar e acima de tudo, uma coordenação das políticas de desenvolvimento dos Estados­Membros e da Comunidade em cada um dos países, em cada um dos países beneficiários e à escala internacional. Isso é, em nosso entender, um factor mais importante do que a complementaridade. É incontestável que o impacto de uma política mais bem coordenada seria muito mais vasto. A discrepância entre o elevado montante da nossa ajuda europeia, que representa mais de metade de toda a ajuda mundial, e o escasso impacto político, por exemplo, no sentido de pôr termo às grosseiras violações dos direitos humanos, de acabar com os conflitos armados, é realmente pungente. Se a coordenação e a complementaridade já existissem nos países beneficiários, também aí os países dadores hasteariam de preferência uma bandeira nacional. Estará o Conselho efectivamente disposto a alterar o sistema comitológico? Isso constitui, para mim, uma condição . A transferência de responsabilidades da UE para as nossas delegações nesses países constitui um verdadeiro repto para a Comissão. Se isso não for bem sucedido, podemos estar certos de que aqueles que se opõem a uma política de desenvolvimento comum insistirão sem rodeios numa abolição. No que diz respeito à coordenação no plano internacional, pugnamos por uma abordagem europeia que possa divergir da adoptada pelo FMI e o Banco Mundial. Não queremos andar a reboque das instituições de Bretton Woods. Queremos ter também voz activa nos destinos do mundo. Por isso mesmo, os Estados­Membros terão de fazer aos seus eleitores um discurso diferente daquele que diz que na Europa as coisas correm sempre mal. Eles precisam urgentemente de reconhecer a sua quota­parte da responsabilidade por esses fracassos. Mas também nós teremos de fazer o que nos compete."@pt11 "Herr talman, herr kommissionär, ärade kolleger! I betänkandet av Ferrer behandlas kommissionens meddelande om komplementaritet i gemenskapens och medlemsstaternas utvecklingssamarbete. Jag beklagar liksom hon själv att vi måste behandla det här för sig. Egentligen borde vi ha en djupgående debatt om en global strategi för vårt samarbete med länder i söder, i tre frågor: komplementariteten, samordningen och sammanhållningen, de tre saker som Europa tyvärr brister så mycket i, både vi och medlemsstaterna förresten, eftersom de europeiska medlemsstaterna helt enkelt inte vill och hellre vill sköta sig själva på neokolonialistiskt sätt. Avsaknaden av ett effektivt utvecklingssamarbete i gemenskapen är då också ett utmärkt alibi som medlemsstaterna tacksamt använder för att inte låta komplementariteten få en chans och absolut inte samordningen och sammanhållningen. Vissa medlemsstater tycker helt enkelt att gemenskapen inte skall föra någon utvecklingspolitik och att allt skall överlåtas åt medlemsstaterna. Det håller vi absolut inte med om. Den som är uppriktigt engagerad i rättvisa utvecklingsförhållanden i världen borde erkänna att det inte är utvecklingsrelevansen som är avgörande för medlemsstaternas politik utan väldigt ofta deras egna strategiska och kommersiella intressen. I bästa fall försöker de mildra eller gottgöra konsekvenserna av den ekonomiska politik som induceras från de rika länderna när det gäller globaliseringen, vårt behov av råvaror, mineraler, olja och så vidare. Vi vill också att de fattiga länderna blir upptagna i den allmänna kulturella och ekonomiska utvecklingen i världen, i den berörda befolkningens intresse och inte bara i den industrialiserade världens intresse. Därför måste vi bli av med den neokolonialistiska inställningen och relationer som upprätthåller avhängigheten och förstör livsmiljön. Vi måste bli av med fattigdomen i världen. För det ändamålet är en global multilateral strategi nödvändig. Det kräver först och främst samordning av medlemsstaternas och gemenskapens utvecklingspolitik, i varje land, i varje mottagarland och på internationell nivå. Enligt oss är det viktigare än komplementaritet. Utan tvivel skulle en bättre samordnad politik ha mycket större effekt. Skillnaden mellan storleken på vårt europeiska bistånd, över hälften av allt bistånd i världen, och de små politiska effekter det har, till exempel för att få ett slut på grova skändningar av de mänskliga rättigheterna, för att få slut på väpnade konflikter, är verkligen skriande. Om det redan skulle vara fråga om samordning och komplementaritet i mottagarländerna så hissar givarländerna även där helst den nationella flaggan. Är rådet verkligen berett att ändra kommissionssystemet? För mig är det ett nödvändigt villkor. Decentraliseringen av befogenheter från EU till våra delegationer på plats är en rejäl utmaning för kommissionen. Om det inte lyckas kan man vara säker på att motståndarna mot den gemensamma utvecklingspolitiken helt enkelt kommer att kräva att den avskaffas. När det gäller samordning på internationell nivå så vill vi ha ett europeiskt synsätt som kan skilja sig från IMF:s och Världsbankens synsätt. Vi vill inte vara en släpvagn till Bretton Woods-institutionerna. Vi vill vara med och styra i världen. Därför måste medlemsstaterna säga något annat till väljarna än att det bara misslyckas i Europa. De måste också skynda sig att erkänna sin egen andel i de här misslyckandena. Vi måste dock också göra vår del."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Maes (Verts/ALE )."2,12 "conditio sine qua non."9 "in situ"12 "sine qua non"10,3,12,11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph