Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-05-Speech-2-172"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000905.11.2-172"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Le Maroc, la Tunisie, Israël sont les trois partenaires méditerranéens de l'Union européenne dont l'accord d'association euroméditerranéen est entré en vigueur. Ces accords comportent une clause de rendez-vous agricole par laquelle les parties s'engagent à envisager une libéralisation accrue de leurs échanges agricoles et ce processus intervient en complément du démantèlement tarifaire progressif destiné à préparer la mise en place de la zone de libre-échange industriel à l'horizon 2010. Il est strictement limité à l'agriculture. Donc, il ne concerne pas, par exemple, les produits de la pêche qui font l'objet de négociations dans un autre cadre. Les accords d'association avec le Maroc, la Tunisie et Israël prévoient qu'à partir du 1er janvier 2000, la situation des échanges agricoles sera examinée en vue de fixer des mesures de libéralisation progressives, à compter du 1er janvier 2001.
Les négociations qui vont s'ouvrir doivent donc permettre de renforcer ce partenariat euroméditerranéen. Elles visent aussi à parvenir à un meilleur équilibre dans les échanges agricoles avec les trois pays concernés vis-à-vis desquels l'Union connaît un déficit structurel. L'Union européenne constitue le premier débouché des productions agricoles de ses partenaires et elle absorbe les deux tiers de leurs exportations. À ce jour, 95 % des exportations de produits agricoles du Maroc, de Tunisie, d'Israël vers l'Union sont exemptées de droits de douane. Le Conseil a approuvé le 20 juillet 2000 le mandat de négociation de la Commission qui comporte des lignes directrices générales. Il s'agit de favoriser un meilleur accès au marché des pays partenaires pour les produits communautaires ainsi qu'un plus grand équilibre des préférences réciproques, y compris par l'exemption de droits de douane pour les nouveaux produits. Il définit aussi la marge de manœuvre donnée à la Commission pour parvenir au rééquilibrage des échanges et conclure des négociations.
À la demande des États membres, les mesures pouvant donner lieu à des concessions sont clairement délimitées. Le mandat autorise en conséquence le négociateur communautaire à prévoir pour les partenaires méditerranéens l'éventuel octroi de préférences tarifaires pour des nouveaux produits ou l'amélioration des concessions déjà existantes, mais en tenant compte de la sensibilité de certains produits et des mécanismes de la politique agricole commune. Il précise à cet égard que la Commission procédera, en collaboration avec les États membres, à une évaluation de l'impact possible des concessions sur les intérêts économiques et commerciaux de l'Union et il est clair que le Conseil ne se décidera qu'au vu des résultats de cette évaluation."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Marokko, Tunesien og Israel er de tre af Den Europæiske Unions Middelhavspartnere, med hvem Euro-Middelhavsaftalen om association er trådt i kraft. Disse aftaler indebærer en revisionsklausul på landbrugsområdet hvorigennem parterne forpligter sig til at overveje en øget liberalisering af deres handel med landbrugsprodukter, og denne proces kommer oven i en gradvis afvikling af toldsatser med det formål at forberede oprettelsen af en industriel frihandelszone inden 2010. Denne toldafvikling er udelukkende begrænset til landbruget. Den vedrører således ikke fiskeriprodukter, som er genstand for forhandlinger i en anden kontekst. Associeringsaftalerne med Marokko, Tunesien og Israel opererer med, at man efter den 1. januar 2000 skal se på situationen for handel med landbrugsprodukter med henblik på at fastsætte gradvise liberaliseringsforanstaltninger fra den 1. januar 2001.
De forhandlinger, der nu skal i gang, skal altså åbne mulighed for at styrke dette Euro-Middelhavspartnerskab. De har endvidere til formål at nå frem til en bedre balance i handelen med landbrugsprodukter med de tre pågældende lande, over for hvilke Den Europæiske Union har et strukturelt underskud. Den Europæiske Union er den vigtigste aftager af sine partneres landbrugsprodukter, og den opsuger to tredjedele af deres eksport. I dag er 95% af de landbrugsprodukter, Marokko, Tunesien og Israel eksporterer til Unionen, fritaget for told. Rådet godkendte den 20. juli 2000 Kommissionens forhandlingsmandat, som er forsynet med nogle almene retningslinjer. Det drejer sig om at lette vejen for europæiske produkter til markederne i partnerlandene og om at tilvejebringe en bedre balance mellem de gensidige præferencer, herunder ved at fritage nye produkter for told. Mandatet fastsætter desuden den margen, Kommissionen får at manøvrere i med henblik på at opnå ligevægt i handelssamkvemmet og afslutte forhandlingerne.
På anmodning fra medlemsstaterne er foranstaltninger, der kan give anledning til bevillinger, klart afgrænsede. Mandatet giver følgelig EU-forhandleren lov til at operere med, at Middelhavspartnerne eventuelt skal tildeles toldpræferencer for nye produkter, eller at der skal ske en forbedring af allerede eksisterende bevillinger, men under stadig hensyntagen til, at visse produkter er meget følsomme, og til den fælles landbrugspolitiks mekanismer. Det præciserer til brug herfor, at Kommissionen i samarbejde med medlemsstaterne skal indlede en evaluering af koncessionernes mulige indvirken på Unionens økonomiske og handelsmæssige interesser, og det er klart, at Rådet ikke vil træffe sin beslutning, før resultaterne af denne evaluering foreligger."@da1
".
Marokko, Tunesien und Israel sind die drei Mittelmeerpartner der Europäischen Union, mit denen bereits Assoziierungsabkommen in Kraft getreten sind. Diese Abkommen enthalten eine Agrarüberprüfungsklausel, in der sich die Parteien verpflichten, eine stärkere Liberalisierung ihres Agrarhandels anzustreben, wobei dieser Prozess den schrittweisen Abbau der Zölle in Vorbereitung der Errichtung der industriellen Freihandelszone bis 2010 ergänzen soll. Er ist strikt auf die Landwirtschaft beschränkt und gilt beispielsweise nicht für Fischereierzeugnisse, die Gegenstand von Verhandlungen in einem anderen Rahmen sind. Die Assoziierungsabkommen mit Marokko, Tunesien und Israel sehen vor, dass ab 1. Januar 2000 die Situation auf dem Gebiet des Handels mit landwirtschaftlichen Erzeugnissen überprüft wird, um Maßnahmen zur schrittweisen Liberalisierung ab 1. Januar 2001 festzulegen.
Die bevorstehenden Verhandlungen werden also zu einer Stärkung dieser Europa-Mittelmeer-Partnerschaft beitragen. Zugleich sollen sie ein besseres Gleichgewicht im Agrarhandel mit den drei betroffenen Ländern ermöglichen, denen gegenüber die EU ein strukturelles Defizit aufweist. Die Europäische Union ist der Hauptabnehmer für landwirtschaftliche Erzeugnisse ihrer Partner, deren Exporte zu zwei Dritteln in die EU fließen. Derzeit sind 95 % der Ausfuhren landwirtschaftlicher Erzeugnisse aus Marokko, Tunesien und Israel in die Union zollfrei. Der Rat hat am 20. Juli 2000 das Verhandlungsmandat der Kommission beschlossen, das die allgemeinen Leitlinien enthält. Es geht darum, einen besseren Zugang der Gemeinschaftserzeugnisse zu den Märkten der Partnerländer zu fördern und ein größeres Gleichgewicht der gegenseitigen Präferenzen herzustellen, indem unter anderem keine Zölle auf neue Erzeugnisse erhoben werden. Ferner legt das Mandat den Handlungsspielraum für die Kommission fest, um zu einer Ausgeglichenheit des Handels zu gelangen und die Verhandlungen abzuschließen.
Auf Ersuchen der Mitgliedstaaten werden die Maßnahmen, zu denen Konzessionen denkbar sind, klar abgegrenzt. So gestattet es das Mandat dem Verhandlungsführer der Gemeinschaft, für die Mittelmeerpartner gegebenenfalls die Gewährung von Zollpräferenzen für neue Erzeugnisse oder die Verbesserung bereits bestehender Konzessionen vorzusehen, wobei allerdings der Empfindlichkeit bestimmter Erzeugnisse und den GAP-Mechanismen Rechnung zu tragen ist. Hierzu wird festgelegt, dass die Kommission in Zusammenarbeit mit den Mitgliedstaaten eine Bewertung der möglichen Auswirkungen der Konzessionen auf die wirtschaftlichen und kommerziellen Interessen der Union vornimmt und dass der Rat natürlich erst nach Vorliegen der Ergebnisse dieser Bewertung entscheidet."@de7
"Το Μαρόκο, η Τυνησία και το Ισραήλ είναι οι τρεις μεσογειακοί εταίροι της Ευρωπαϊκής Ένωσης, των οποίων η ευρωμεσογειακή συμφωνία εταιρικής σχέσης έχει τεθεί σε ισχύ. Οι συμφωνίες αυτές περιλαμβάνουν μια περιοδική αναθεώρηση καλής πορείας, στην οποία τα μέρη δεσμεύονται να επιδιώξουν μια διευρυνόμενη απελευθέρωση των γεωργικών τους συναλλαγών και η διαδικασία αυτή συμπληρώνει τη σταδιακή κατάργηση των δασμών, που στόχο έχει να προπαρασκευάσει τη δημιουργία της βιομηχανικής ζώνης ελευθέρων συναλλαγών έως το 2010. Περιορίζεται αυστηρά στη γεωργία. Δεν αφορά, συνεπώς, τα αλιευτικά προϊόντα λόγου χάρη, τα οποία αποτελούν αντικείμενο διαπραγματεύσεων σε διαφορετικό πλαίσιο. Οι συμφωνίες επαρκούς σχέσης με το Μαρόκο, την Τυνησία και το Ισραήλ προβλέπουν ότι από 1ης Ιανουαρίου 2000 θα εξεταστεί η κατάσταση των γεωργικών συναλλαγών, προκειμένου να ληφθούν κάποια μέτρα σταδιακής απελευθέρωσης που θα ισχύουν από 1η Ιανουαρίου 2001.
Οι διαπραγματεύσεις που θα αρχίσουν, λοιπόν, θα συμβάλουν λογικά στην ενίσχυση της ευρωμεσογειακής αυτής συνεργασίας. Στόχος τους, επίσης, θα είναι να επιτύχουν ένα καλύτερο ισοζύγιο στις γεωργικές συναλλαγές με τις εν λόγω τρεις χώρες, η σχέση της Ευρωπαϊκής Ένωσης με τις οποίες χαρακτηρίζεται από ένα διαρθρωτικό έλλειμμα. Η Ευρωπαϊκή Ένωση αποτελεί την κύρια αγορά για την αγροτική παραγωγή των εταίρων της και απορροφά τα δύο τρία των εξαγωγών τους. Το 95% των εξαγωγών σε αγροτικά προϊόντα του Μαρόκου, της Τυνησίας, του Ισραήλ προς την Ένωση είναι σήμερα απαλλαγμένα από τελωνειακούς δασμούς. Το Συμβούλιο ενέκρινε τη διαπραγματευτική εντολή της Επιτροπής, η οποία περιλαμβάνει γενικές κατευθυντήριες γραμμές. Αφορά τους τρόπους με τους οποίους θα βελτιωθεί η πρόσβαση των κοινοτικών προϊόντων στις αγορές των χωρών εταίρων, αφορά επίσης την εξισορρόπηση των αμοιβαίων προτιμήσεων, συμπεριλαμβανομένης της απαλλαγής των νέων προϊόντων από τελωνειακούς δασμούς. Καθορίζει, επίσης, τα περιθώρια ελιγμών της Επιτροπής, προκειμένου να επιτύχει την εξισορρόπηση των ανταλλαγών και να ολοκληρώσει τις διαπραγματεύσεις.
Μετά από αίτηση των κρατών μελών, τα μέτρα που μπορεί να οδηγήσουν σε παραχωρήσεις είναι σαφώς καθορισμένα. Η εντολή εξουσιοδοτεί, συνεπώς, τον διαπραγματευτή της Κοινότητας να προβλέψει για τους μεσογειακούς εταίρους την ενδεχόμενη χορήγηση δασμολογικών προτιμήσεων για τα νέα προϊόντα ή τη βελτίωση των παραχωρήσεων που ήδη υπάρχουν, λαμβάνοντας υπόψη όμως, τον ευαίσθητο χαρακτήρα ορισμένων προϊόντων και μηχανισμών της κοινής αγροτικής πολιτικής. Διευκρινίζει ως προς αυτό ότι η Επιτροπή θα προβεί, σε συνεργασία με τα κράτη μέλη, σε μια εκτίμηση του ενδεχόμενου αντίκτυπου των παραχωρήσεων στα οικονομικά και εμπορικά συμφέροντα της Ένωσης και είναι σαφές ότι το Συμβούλιο δεν θα αποφασίσει πριν να έχει στα χέρια του τα αποτελέσματα της αξιολόγησης αυτής."@el8
".
Morocco, Tunisia and Israel are the three partners of the European Union whose Euro-Mediterranean association agreements have entered into force. These agreements include a periodic review clause for agriculture, according to which the parties undertake to plan for the increased liberalisation of their agricultural trade, with this process complementing the gradual dismantling of the tariff system in preparation for the setting up of the industrial free trade area due in 2010. It is strictly limited to agriculture. It does not, therefore, concern, for example, fisheries products which are dealt with as part of other negotiations. The Morocco, Tunisia and Israel association agreements make provision for examination of the agricultural trade situation, as of 1 January 2000, with a view to the establishment of gradual liberalisation measures, beginning on 1 January 2001.
The negotiations which are due to open must therefore make it possible to strengthen this Euro-Mediterranean partnership. They are also designed to achieve a better balance in agricultural trade with the three countries concerned, with regard to which the Union has a structural deficit. The European Union is the prime outlet for the agricultural production of its partners, and takes up two thirds of their exports. Currently, 95% of exports of agricultural products from Morocco, Tunisia and Israel to the European Union are exempt from customs duties. On 20 July 2000, the Council approved the Commission’s negotiating mandate, which comprises general guidelines. It is a matter of facilitating improved access to the markets of the partner countries for Community products and of greater balance in mutual preferences, including by means of exempting new products from customs duties. It also defines the room for manoeuvre the Commission is allowed in restoring balance in trade and concluding negotiations.
At the request of the Member States, the measures which may give rise to concessions are strictly delimited. The mandate therefore authorises the Community negotiator, if necessary, to grant the Mediterranean partners tariff preferences for new products or to improve existing concessions, while, however, taking the vulnerability of certain products and the mechanisms of the common agricultural policy into consideration. In this respect, it specifies that the Commission is, in collaboration with the Member States, to carry out an assessment of the potential impact of the concessions on the economic and commercial interests of the European Union, and obviously the Council will not take a decision until it has consulted the results of this assessment."@en3
"(FR) Marruecos, Túnez, Israel, son los tres socios mediterráneos de la Unión Europea cuyo acuerdo de asociación euromediterráneo ha entrado en vigor. Estos acuerdos suponen una cláusula de examen periódico agrícola por la cual las partes se comprometen a prever una mayor liberalización de sus intercambios agrícolas, y dicho proceso constituye un complemento del desmantelamiento arancelario progresivo, destinado a preparar la creación de la zona de libre cambio industrial en el horizonte 2010. El mandato se limita estrictamente a la agricultura. Por lo tanto, no afecta, por ejemplo, a los productos pesqueros, que son objeto de negociaciones en un marco diferente. Los acuerdos de asociación con Marruecos, Túnez e Israel establecen que, a partir del 1 de enero de 2000, la situación de los intercambios agrícolas será examinada con miras a establecer medidas de liberalización progresivas, a contar del 1 de enero de 2001.
Las negociaciones que se entablarán deben, pues, permitir reforzar dicha asociación euromediterránea. Éstas tienden asimismo a lograr un mayor equilibrio en los intercambios agrícolas con los tres países afectados, con respecto a los cuales la Unión conoce un déficit estructural. La Unión Europea constituye el primer mercado de las producciones agrícolas de sus socios y absorbe las dos terceras partes de sus exportaciones. Actualmente, el 95% de las exportaciones de productos agrícolas de Marruecos, de Túnez y de Israel hacia la Unión están exentos de derechos arancelarios. El Consejo aprobó el 20 de julio de 2000 el mandato de negociación de la Comisión; dicho mandato contiene líneas directrices generales. Se trata de favorecer un mejor acceso al mercado de los países socios respecto a los productos comunitarios, así como lograr un mayor equilibrio de las preferencias recíprocas, incluyendo la exención de derechos arancelarios para los nuevos productos. El mandato también define el margen de maniobra que se ha dado a la Comisión para lograr el reajuste de los intercambios y concluir las negociaciones. A petición de los Estados miembros, las medidas que pueden dar lugar a concesiones están claramente delimitadas. El mandato autoriza, en consecuencia, al negociador comunitario a establecer para los socios mediterráneos la concesión, en su caso, de preferencias arancelarias para nuevos productos o la mejora de concesiones ya existentes, pero teniendo en cuenta la sensibilidad de algunos productos y de los mecanismos de la política agrícola común. El mismo aclara, en este sentido, que la Comisión procederá, en colaboración con los Estados miembros, a una evaluación del posible efecto de las concesiones en los intereses económicos y comerciales de la Unión, y está claro que el Consejo sólo se decidirá a la vista de los resultados de dicha evaluación."@es12
".
Marokko, Tunisia ja Israel ovat kolme Euroopan unionin Välimeren kumppania, joiden EuroVälimeri-assosiaatiosopimus on tullut voimaan. Sopimuksiin sisältyy maataloutta koskeva uudelleentarkastelulauseke, jolla sopimuspuolet sitoutuvat vapauttamaan yhä suuremman osan maataloustuotteiden kaupastaan, ja tällä prosessilla täydennetään asteittaista tullien purkamista, jolla valmistellaan kyseisen alan vapaakauppa-alueen toteuttamista vuoteen 2010 mennessä. Tämä koskee ehdottomasti vain maataloutta. Mukana eivät siis ole esimerkiksi kalatuotteet, joista neuvotellaan toisessa yhteydessä. Marokon, Tunisian ja Israelin kanssa solmittujen assosiaatiosopimusten mukaan maataloustuotteiden kaupan tilannetta ryhdytään tarkastelemaan 1. tammikuuta 2000 alkaen asteittaisten vapauttamistoimenpiteiden toteuttamiseksi 1. tammikuuta 2001 alkaen.
Käynnistettävissä neuvotteluissa on siis pystyttävä vahvistamaan EuroVälimeri-kumppanuutta. Tavoitteena on myös saavuttaa parempi tasapaino maataloustuotteiden kaupassa kyseisten kolmen maan kanssa, joihin nähden unionilla on rakenteellinen kauppavaje. Euroopan unioni muodostaa tärkeimmät markkinat kumppaneidensa maataloustuotteille, ja kaksi kolmasosaa niiden viennistä suuntautuu tälle alueelle. Tällä hetkellä 95 prosenttia Marokon, Tunisian ja Israelin unioniin viemistä maataloustuotteista on vapautettu tullimaksuista. Neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2000 komission neuvotteluvaltuutuksen, joka sisältää yleiset suuntaviivat. Tavoitteena on edistää yhteisön tuotteiden pääsyä kumppanuusmaiden markkinoille ja saavuttaa parempi tasapaino vastavuoroisessa etuuskohtelussa, kun otetaan huomioon myös uusien tuotteiden vapauttaminen tullimaksuista. Neuvotteluvaltuutuksessa määritellään myös komission liikkumavara kaupan tasapainottamista ja neuvottelujen onnistumista silmällä pitäen.
Jäsenvaltioiden pyynnöstä myönnytyksiin johtavat toimenpiteet ovat selvästi rajattuja. Näin ollen neuvotteluvaltuutuksessa annetaan yhteisön neuvottelijalle valtuudet harkita tullietuuskohtelun myöntämistä Välimeren kumppaneiden uusille tuotteille ja tai jo olemassa olevien myönnytysten parantamista ottaen kuitenkin huomioon tietyt herkät tuotteet ja yhteisen maatalouspolitiikan mekanismit. Tältä osin valtuutuksessa täsmennetään, että komissio arvioi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa myönnytysten mahdollisia vaikutuksia unionin taloudellisiin ja kaupallisiin etuihin, ja on selvää, että neuvosto tekee päätöksensä vasta sen jälkeen, kun se on tutustunut tähän arvioon."@fi5
"Il Marocco, la Tunisia e Israele sono i tre
mediterranei dell’Unione europea con i quali è entrato in vigore l’accordo d’associazione euro-mediterraneo. Gli accordi di questo tipo contengono una clausola di natura agricola grazie alla quale le parti s’impegnano a prevedere una maggiore liberalizzazione dei loro scambi agricoli. Tale processo interviene a complemento dello smantellamento tariffario progressivo destinato a preparare la creazione della zona di libero scambio industriale in vista del 2010. E’ rigorosamente limitato all’agricoltura e pertanto non riguarda, per esempio, i prodotti della pesca che sono oggetto di negoziati in altro ambito. Gli accordi d’associazione con il Marocco, la Tunisia e Israele prevedono che, a partire dal 1° gennaio 2000, si esamini la situazione degli scambi agricoli al fine di fissare misure progressive di liberalizzazione, dall’inizio del 1° gennaio 2001.
La prossima apertura dei negoziati dovrà pertanto consentire il rafforzamento del partenariato euro-mediterraneo e ha, peraltro, lo scopo di stabilire un migliore equilibrio negli scambi agricoli con i tre paesi interessati nei confronti dei quali l’Unione registra un
strutturale. L’Unione europea costituisce il primo sbocco per le produzioni agricole dei suoi
e assorbe i due terzi delle loro esportazioni. Ad oggi, il 95 percento delle esportazioni di prodotti agricoli dal Marocco, dalla Tunisia, da Israele verso l’Unione europea è esente da dazi doganali. Il Consiglio ha approvato, il 20 luglio 2000, il mandato negoziale della Commissione che comporta linee direttrici generali. Si tratta di favorire un migliore accesso al mercato dei paesi
per i prodotti comunitari nonché un maggiore equilibrio delle reciproche preferenze, anche tramite l’esenzione dai dazi doganali per i nuovi prodotti. Definisce inoltre il margine di manovra dato alla Commissione per riuscire a riequilibrare gli scambi e concludere negoziati.
Su richiesta degli Stati membri, le misure che possono dar luogo a concessioni sono chiaramente circoscritte. Pertanto, il mandato autorizza il negoziatore comunitario a prevedere, per i
mediterranei, l’eventuale concessione di preferenze tariffarie per nuovi prodotti o il miglioramento delle concessioni già esistenti, tenendo però conto della sensibilità di taluni prodotti e dei meccanismi della politica agricola comune. A questo proposito, è stato precisato che la Commissione, insieme agli Stati membri, effettuerà una valutazione del possibile impatto delle concessioni sugli interessi economici e commerciali dell’Unione ed è chiaro che il Consiglio prenderà una decisione unicamente dopo aver preso visione dei risultati di tale valutazione."@it9
".
Morocco, Tunisia and Israel are the three partners of the European Union whose Euro-Mediterranean association agreements have entered into force. These agreements include a periodic review clause for agriculture, according to which the parties undertake to plan for the increased liberalisation of their agricultural trade, with this process complementing the gradual dismantling of the tariff system in preparation for the setting up of the industrial free trade area due in 2010. It is strictly limited to agriculture. It does not, therefore, concern, for example, fisheries products which are dealt with as part of other negotiations. The Morocco, Tunisia and Israel association agreements make provision for examination of the agricultural trade situation, as of 1 January 2000, with a view to the establishment of gradual liberalisation measures, beginning on 1 January 2001.
The negotiations which are due to open must therefore make it possible to strengthen this Euro-Mediterranean partnership. They are also designed to achieve a better balance in agricultural trade with the three countries concerned, with regard to which the Union has a structural deficit. The European Union is the prime outlet for the agricultural production of its partners, and takes up two thirds of their exports. Currently, 95% of exports of agricultural products from Morocco, Tunisia and Israel to the European Union are exempt from customs duties. On 20 July 2000, the Council approved the Commission’s negotiating mandate, which comprises general guidelines. It is a matter of facilitating improved access to the markets of the partner countries for Community products and of greater balance in mutual preferences, including by means of exempting new products from customs duties. It also defines the room for manoeuvre the Commission is allowed in restoring balance in trade and concluding negotiations.
At the request of the Member States, the measures which may give rise to concessions are strictly delimited. The mandate therefore authorises the Community negotiator, if necessary, to grant the Mediterranean partners tariff preferences for new products or to improve existing concessions, while, however, taking the vulnerability of certain products and the mechanisms of the common agricultural policy into consideration. In this respect, it specifies that the Commission is, in collaboration with the Member States, to carry out an assessment of the potential impact of the concessions on the economic and commercial interests of the European Union, and obviously the Council will not take a decision until it has consulted the results of this assessment."@lv10
"Marokko, Tunesië en Israël zijn de drie mediterrane partners van de Europese Unie waarvoor het euromediterraan associatieakkoord reeds in werking is getreden. Deze akkoorden bevatten een clausule over landbouwafspraken, waardoor de partijen zich verbinden tot een toenemende liberalisering van hun handel in landbouwproducten, als aanvulling op de trapsgewijze ontmanteling van tariefmuren die als voorbereiding geldt voor de totstandbrenging van een industriële vrijhandelszone tegen 2010. Deze clausule beperkt zich uitsluitend tot landbouwproducten en heeft dus bijvoorbeeld geen betrekking op visserijproducten, waarover wordt onderhandeld in een ander kader. De associatieakkoorden met Marokko, Tunesië en Israël bepalen dat vanaf 1 januari 2000 de situatie van de handel in landbouwproducten zal worden onderzocht met het oog op de vaststelling van stapsgewijze liberaliseringsmaatregelen vanaf 1 januari 2001.
De komende onderhandelingen zullen dus een versterking van dit euromediterraan partnerschap mogelijk maken. Ze hebben ook tot doel een beter evenwicht te bereiken in de handel van landbouwproducten met de drie landen in kwestie, waartegenover de Unie een structureel handelstekort heeft. De Europese Unie is de voornaamste afzetmarkt van haar partners en neemt tweederde van hun uitvoer voor haar rekening. Op dit moment is 95% van de uitvoer van landbouwproducten uit Marokko, Tunesië en Israël naar de Unie vrijgesteld van douanerechten. De Raad heeft op 20 juli 2000 het onderhandelingsmandaat van de Commissie goedgekeurd, dat ook algemene richtlijnen bevat. Het doel is te zorgen voor een betere toegang van communautaire producten tot de markt van de partnerlanden en voor een groter evenwicht tussen de wederzijdse tariefpreferenties, met inbegrip van de vrijstelling van douanerechten voor nieuwe producten. In het mandaat wordt ook de manoeuvreerruimte vastgesteld waarbinnen de Commissie moet trachten het evenwicht in de handelsbetrekkingen te herstellen en de onderhandelingen af te ronden.
Op verzoek van de lidstaten zijn de maatregelen die tot concessies kunnen leiden duidelijk afgebakend. Het mandaat laat de communautaire onderhandelaars met andere woorden wel toe om eventuele tariefpreferenties voor nieuwe producten aan de mediterrane partners toe te kennen of bestaande concessies te verbeteren, maar bepaalt tegelijk dat ze daarbij rekening moeten houden met de gevoeligheid van bepaalde producten en de mechanismen van het gemeenschappelijk landbouwbeleid. Verder benadrukt het mandaat dat de Commissie in samenwerking met de lidstaten zal overgaan tot een evaluatie van de mogelijke impact van de concessies op de economische en handelsbelangen van de Unie, en het is duidelijk dat de Raad pas een beslissing zal nemen na kennisname van de resultaten van deze evaluatie."@nl2
"Marrocos, Tunísia e Israel são os três parceiros mediterrânicos da União Europeia cujo acordo de associação euro-mediterrânico entrou em vigor. Estes acordos comportam uma cláusula de comparência agrícola pela qual as partes se comprometem a prever uma liberalização reforçada das suas trocas agrícolas, intervindo este processo como complemento de um desmantelamento aduaneiro progressivo, destinado a preparar a implantação da zona de comércio livre industrial para o ano 2010. Limita-se estritamente à agricultura. Por conseguinte, não incide, por exemplo, nos produtos da pesca, que constituem objecto de negociações num outro âmbito. Os acordos de associação com Marrocos, com a Tunísia e com Israel prevêem que, a partir de 1 de Janeiro de 2000, a situação das trocas agrícolas seja examinada com vista a estabelecer medidas de liberalização progressiva, a partir de 1 de Janeiro de 2001.
As negociações que vão iniciar-se deverão, assim, contribuir para o reforço da parceria euro-mediterrânica. As negociações visam, igualmente, a obtenção de um maior equilíbrio nas trocas agrícolas com os três países relativamente aos quais a União regista um défice estrutural. A União Europeia constitui o primeiro importador das produções agrícolas dos seus parceiros e absorve dois terços das suas exportações. Até à data, 95% das exportações de Marrocos, da Tunísia e de Israel para a União estiveram isentos de direitos aduaneiros. Em 20 de Julho de 2000, o Conselho adoptou o mandato de negociação da Comissão, que comporta as linhas directrizes gerais. Em causa está favorecer um acesso melhorado ao mercado dos países parceiros para os produtos comunitários, bem como um maior equilíbrio das preferências recíprocas, no que toca, nomeadamente, à isenção de direitos aduaneiros para os novos produtos. Define, também, a margem de manobra conferida à Comissão para conseguir um reequilíbrio das trocas e terminar as negociações.
A pedido dos Estados-Membros, as medidas susceptíveis de dar origem a concessões podem ser claramente delimitadas. O mandato autoriza, por consequência, que o negociador comunitário preveja, relativamente aos parceiros mediterrânicos, a concessão eventual de preferências tarifárias para produtos novos ou o melhoramento de concessões já existentes, muito embora tendo em conta a sensibilidade de certos produtos e dos mecanismos da política agrícola comum. A este respeito, determina que a Comissão procederá, em colaboração com os outros Estados-Membros, a uma avaliação do impacto possível das concessões a nível dos interesses económicos e comerciais da União, sendo óbvio que o Conselho só deliberará com conhecimento dos resultados dessa avaliação."@pt11
"Marocko, Tunisien och Israel är de tre partner i Medelhavsområdet med vilka associeringsavtalet mellan Europa och Medelhavsområdet trätt i kraft. Dessa avtal innefattar en klausul om jordbruksmöten där parterna åtar sig att planera för en ökad avreglering av jordbrukshandeln och processen är ett komplement till det successiva avskaffandet av tullavgifterna som är avsett att förbereda inrättandet av frihandelsområdet för industrin omkring år 2010. Det är strikt begränsat till jordbruket. Det gäller alltså exempelvis inte fiskeriprodukterna som är föremål för förhandlingar inom en annan ram. Associeringsavtalen med Marocko, Tunisien och Israel innebär att fr.o.m. den 1 januari 2000 skall situationen för jordbrukshandeln granskas i syfte att fastställa åtgärder för successiv avreglering, från och med den 1 januari 2001.
Förhandlingarna som skall inledas skall alltså göra det möjligt att förstärka detta Europa-Medelhavspartnerskap. De syftar också till att uppnå en bättre balans i jordbruksförhandlingarna med de tre berörda länder med vilka unionen har ett strukturellt underskott. Europeiska unionen utgör den första avsättningsmarknaden för jordbruksprodukter för dessa partner och unionen tar emot två tredjedelar av deras export. Hittills har 95 procent av exporten av jordbruksprodukter från Marocko, Tunisien och Israel till unionen varit undantagen från tullavgifter. Rådet godkände den 20 juli 2000 kommissionens förhandlingsmandat som omfattar allmänna riktlinjer. Det handlar om att främja bättre tillgång till marknaden i partnerländerna för gemenskapens produkter samt en större balans av ömsesidiga preferenser, inbegripet genom undantag från tullavgift för nya produkter. Det fastställer också handlingsutrymmet för kommissionen för att på nytt uppnå balans i handeln och avsluta förhandlingar.
På begäran av medlemsstaterna är åtgärder som kan ge upphov till kvoter tydligt avgränsade. Mandatet tillåter därför gemenskapens förhandlare att för partnerländerna i Medelhavsområdet planera för beviljande av tullpreferenser för nya produkter eller förbättring av redan befintliga kvoter, men med beaktande av känsligheten hos vissa produkter och mekanismerna i den gemensamma jordbrukspolitiken. Det preciserar i det hänseendet att kommissionen i samarbete med medlemsstaterna kommer att genomföra en utvärdering av den möjliga effekten av kvoterna på unionens ekonomiska och handelsmässiga intressen och att det är tydligt att rådet kommer att bestämma sig först efter resultatet av denna utvärdering."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Consejo"12,12
"Moscovici,"8,12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples