Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-05-Speech-2-041"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000905.3.2-041"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Meine Damen und Herren! Die Europäische Union ist vielen Erwartungen ausgesetzt, um den Herausforderungen vor allem im Bereich der Außen- und Sicherheitspolitik gerecht zu werden. In den letzten Jahren wurden erhebliche Fortschritte erreicht, gerade auch mit den Beschlüssen von Köln und Helsinki und bei der Entwicklung einer europäischen Verteidigungspolitik. Wir müssen sehen – und Herr Patten hat das zum Ausdruck gebracht -, dass wir einen großen Teil der Auslandshilfe dieser Welt tragen. Aber sind wir wirklich gut aufgestellt, um diesen Herausforderungen gerecht zu werden? Sind die Strukturen wirklich passend? Ist es wirklich so, dass wir exzellente Leute wie Patten und Solana nach außen wirken lassen, oder drängen wir sie durch falsche Strukturen zunehmend in einen inneren Wettbewerb hinein?
Es ist so, dass der Rat als Exekutive in der Außen-, Sicherheits- und Verteidigungspolitik arbeiten will, aber wie soll das mit 27 Außenministern gleichzeitig geschehen, wenn er sich als Exekutiv – de kollektiv versteht? All dies führt doch zu einer Situation, die letztlich nicht mehr erträglich ist! Die Europäische Union hat zwar in großem Umfang die Instrumente für Auslandshilfe, für Handelspolitik vergemeinschaftet, aber leider haben wir nicht die Chance, diese gemeinschaftliche Politik durch die Institution vorantreiben zu lassen, die dafür vorgesehen wird, weil dies zu Wettbewerbssituationen mit den Außenministern führt, die nicht bereit sind, de facto ein Stückchen ihrer Zuständigkeiten aufzugeben.
Wenn Sie immer neue Sonderbeauftragte benennen, nehmen sie letztlich den Kompetenzen der Gemeinschaftsorgane, der Kommission etwas weg, ohne dass dort wirklich Koordination stattfindet. Das Kosovo ist das Beispiel dafür: Ein absolutes Chaos! Wir geben das meiste Geld, aber nichts wird dort wirklich gelöst, trotz größter Anstrengungen aller Beteiligten, weil die Strukturen nicht stimmen. Das ist doch das Problem, wo wir uns zunehmend blamieren!
Wir müssten dafür sorgen – Herr Patten hat mit der Umstellung der Auslandshilfe einen entsprechenden Ansatz gefunden -, dass wir die Handlungsfähigkeit unserer Gemeinschaftsorgane stärken, dass dort besser und effektiver gearbeitet wird. Aber gleichzeitig müssen die Strukturen ineinander passen, sonst kommen wir hier nicht voran. Das heißt natürlich auch, dass beispielsweise – was das Parlament vor Amsterdam gesagt hat – die Doppelkonstruktion Hoher Beauftragter/Außenkommissar nicht funktionieren wird. Schon nach einem Jahr haben wir die ersten Erfahrungen in diesem Sinne. Es wäre viel besser gewesen, einen Vizepräsidenten der Kommission für Außenpolitik mit einer besonderen Legitimationsbindung an den Rat zu haben.
Wir müssen im Sinne der Erwartungen, die auf dieser Europäischen Union ruhen, die Strukturen entsprechend ausrichten, nicht aber nach den traditionellen Vorstellungen der Außenministerien unserer Mitgliedsländer, die nicht bereit sind, de facto Verantwortlichkeiten wegzugeben. Die neue Troika muss in einem solchen Zusammenhang besser genutzt werden. Es muss auch die Frage der parlamentarischen Kontrolle gelöst werden.
Für den Bereich des zivilen Krisenmanagements, der Handelspolitik und alle diese Dinge ist nach dem Vertrag das Europäische Parlament zuständig – und dies ist eindeutig. Für die Finanzierung und Kontrolle der Armeen und die Einsatzbefehle sind die nationalen Parlamente zuständig, und auch dies ist eindeutig geregelt; wir müssen das nur in einer bestimmten Koordination vernünftigerweise zusammenführen. Aber auch hier muss die Kontrolle klar gegeben sein, denn es darf nicht sein, dass europäische Außen-, Sicherheits- und Verteidigungspolitik weniger Transparenz und Demokratie bedeutet.
Aus diesem Grund, Herr Ratspräsident, müssen wir in den nächsten Tagen auch zusammenarbeiten, damit die notwendige Geheimhaltung bestimmter Dokumente gewährleistet und gesichert ist. Auf der anderen Seite muss aber auch das mögliche Maß an Transparenz und Kontrolle gewährleistet sein, so wie man das im Verhältnis auch in nationalen Regierungen und nationalen Parlamenten kennt. Ich meine, dass wir dafür den entsprechenden Ansatzpunkt finden werden. Ich sehe bei der französischen Ratspräsidentschaft viel guten Willen in dieser Frage. Deswegen sollten wir in den nächsten Tagen daran arbeiten!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, der er mange forventninger til Den Europæiske Union med henblik på at klare udfordringerne, især inden for udenrigs- og sikkerhedspolitik. I de sidste år er der opnået betydelige fremskridt, netop også med beslutningerne fra Köln og Helsinki og med udviklingen af en europæisk forsvarspolitik. Vi må konstatere - og hr. Patten har givet udtryk for dette - at vi påtager os en stor del af ulandsbistanden på verdensplan. Men er vi virkelig godt rustet til at klare disse udfordringer? Er strukturerne virkelig passende? Er det virkelig sådan, at vi lader fremragende folk som Patten og Solana virke udadtil, eller presser vi dem med falske strukturer mere og mere ind i en intern konkurrence?
Det forholder sig sådan, at Rådet vil arbejde som den udøvende magt i udenrigs-, sikkerheds- og forsvarspolitik, men hvordan skal det foregå samtidig med 27 udenrigsministre, hvis det kollektivt opfatter sig selv som udøvende myndighed? Alt dette vil jo føre til en situation, der til syvende og sidst ikke længere er udholdelig! Den Europæiske Union har ganske vist i stort omfang skabt et egentligt fælles marked med instrumenter til ulandsbistand og handelspolitik, men desværre har vi ikke haft mulighed for at fremskynde denne fællesskabspolitik i institutionen, fordi dette fører til konkurrencesituationer med udenrigsministrene, der i virkeligheden ikke er parate til at give afkald på en lille bid af deres kompetence.
Hvis De altid udnævner nye særlige udsendinge, tager De til sidst noget af kompetencen fra fællesskabsorganerne, fra Kommissionen, uden at der virkelig finder en koordinering sted. Det er Kosovo et eksempel på. Et absolut kaos! Vi betaler de fleste penge, men problemerne dér bliver ikke rigtig løst trods de største anstrengelser fra alle parter, fordi strukturerne ikke passer. Det er jo det problem, vi i stigende grad blamerer os med!
Vi må sørge for - hr. Patten har med omlægningen af ulandsbistanden fundet et passende tiltag - at vi styrker handlekraften i vores fællesskabsorganer, at arbejdet dér bliver bedre og mere effektivt. Men samtidig skal strukturerne passe ind i hinanden, ellers kommer vi ingen vegne. Det betyder naturligvis også, at f.eks. dobbeltkonstruktionen højtstående repræsentant/udenrigskommissær ikke vil fungere - hvilket Parlamentet sagde inden Amsterdam. Allerede efter et år har vi gjort de første erfaringer i denne retning. Det ville være meget bedre at have en næstformand for Kommissionen for Udenrigspolitik med en særlig legitimationsbinding til Rådet.
For at leve op til de forventninger, der er til Den Europæiske Union, må vi tilpasse strukturerne på tilsvarende måde, men ikke efter de traditionelle forestillinger hos udenrigsministerierne i vores medlemslande, der i virkeligheden ikke er parate til at give ansvar fra sig. Den nye trojka skal i en sådan sammenhæng bruges på en bedre måde. Spørgsmålet om parlamentarisk kontrol skal også løses.
Med hensyn til civil krisestyring, handelspolitik og alle disse sager er Europa-Parlamentet ansvarligt i henhold til traktaten - og dette er entydigt. Med hensyn til finansiering og kontrol af tropper og indsatsordrer er de nationale parlamenter ansvarlige, og også dette er reguleret entydigt. Vi skal blot sammenføre det på en fornuftig måde i en bestemt koordinering. Men også her skal kontrollen være tydelig, for det må ikke blive sådan, at europæisk udenrigs-, sikkerheds- og forsvarspolitik betyder mindre gennemskuelighed og mindre demokrati.
Af denne grund, hr. formand for Rådet, skal vi i de kommende dage også samarbejde med henblik på at garantere og sikre den nødvendige hemmeligholdelse af bestemte dokumenter. Men på den anden side skal der også sikres et rimeligt niveau af gennemskuelighed og kontrol, sådan som man kender det i nationale regeringer og nationale parlamenter. Jeg mener, at vi her skal finde nogle passende tiltag. Den franske formand viser god vilje i denne sag. Derfor skal vi arbejde på det i de kommende dage!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει γεννήσει μεγάλες προσδοκίες και γι’αυτό οφείλει να σταθεί στο ύψος των περιστάσεων, κυρίως στον τομέα της εξωτερικής πολιτικής και της πολιτικής ασφάλειας. Κατά τα τελευταία χρόνια, πραγματοποιήθηκε σημαντική πρόοδος, κυρίως μάλιστα με τις αποφάσεις της Κολωνίας και του Ελσίνκι και με την ανάπτυξη μιας ευρωπαϊκής πολιτικής άμυνας. Ας μη λησμονούμε – και ο κ. Patten το υπογράμμισε μόλις- ότι εμείς προσφέρουμε ένα μεγάλο τμήμα της εξωτερικής βοήθειας στον κόσμο. Είμαστε όμως έτοιμοι τη στιγμή αυτή να αντιμετωπίσουμε τις προκλήσεις στον τομέα της εξωτερικής πολιτικής; Διαθέτουμε τις κατάλληλες διαρθρώσεις ; Αφήνουμε άτομα εξαιρετικά, όπως τον Patten και τον Solana, να δρουν ελεύθερα προς τα έξω ή μήπως τα εξαναγκάζουμε, λόγω των λανθασμένων δομών μας, σε έναν εσωτερικό ανταγωνισμό;
Όντως το Συμβούλιο, ως εκτελεστικό όργανο, επιθυμεί να αναλάβει δράση στον τομέα της εξωτερικής πολιτικής και της πολιτικής ασφάλειας και άμυνας. Πώς όμως θα μπορέσει να γίνει κάτι τέτοιο όταν θα έχουμε 27 Υπουργούς Εξωτερικών οι οποίοι θα πρέπει να συναποφασίζουν; Η κατάσταση που δημιουργείται δεν είναι δυνατόν να συνεχισθεί στο μέλλον! Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει μεν κοινοτικοποιήσει σε μεγάλο βαθμό τα διάφορα όργανα για την εξωτερική βοήθεια και για την εμπορική πολιτική, ωστόσο δε διαθέτουμε δυστυχώς την ευκαιρία να δώσουμε ώθηση σε αυτή την κοινοτική πολιτική με το όργανο το οποίο προβλέπεται για το σκοπό αυτό, διότι κάτι τέτοιο δημιουργεί κλίμα ανταγωνισμού με τους Υπουργούς Εξωτερικών, οι οποίοι δεν είναι διατεθειμένοι να παραχωρήσουν de facto έστω και ένα μικρό μέρος των αρμοδιοτήτων τους.
Εάν διαρκώς διορίζετε ειδικούς εκπροσώπους, αφαιρείτε τελικά αρμοδιότητες των κοινοτικών οργάνων, της Επιτροπής, χωρίς να επιτυγχάνεται πραγματικός συντονισμός. Το Κοσσυφοπέδιο είναι ένα μόνο παράδειγμα: απόλυτο χάος! Διαθέτουμε πακτωλούς χρημάτων, ωστόσο δεν αντιμετωπίζεται κανένα πρόβλημα πραγματικά, παρά τις τεράστιες προσπάθειες όλων των ενεχομένων, διότι δεν υπάρχει η κατάλληλη δομή. Αυτό είναι τελικά το πρόβλημα, εξαιτίας του οποίου γελοιοποιούμεθα διαρκώς!
Οφείλουμε να καταβάλουμε προσπάθειες - ο κ. Patten ακολουθεί μια τέτοια προσέγγιση με την αναδιάρθρωση της εξωτερικής βοήθειας – προκειμένου να ενισχύσουμε την αποτελεσματικότητα των κοινοτικών οργάνων, ούτως ώστε η λειτουργία τους να καταστεί πιο επικεντρωμένη και πιο αποδοτική. Συγχρόνως, ωστόσο, οφείλουν να προσαρμοστούν οι διάφορες δομές, ειδάλλως δεν θα καταλήξουμε πουθενά. Βεβαίως, αυτό σημαίνει επίσης ότι, για παράδειγμα, (όπως δήλωνε το Κοινοβούλιο πριν από τη Συνθήκη του Άμστερνταμ) θα καταργηθεί το ζεύγος Ύπατος Εκπρόσωπος/Επίτροπος Εξωτερικών Υποθέσεων. Μετά από ένα χρόνο έχουμε ήδη τις πρώτες εμπειρίες. Θα ήταν πολύ καλύτερα να υπήρχε ένας αντιπρόεδρος της Επιτροπής υπεύθυνος για την εξωτερική πολιτική ο οποίος να έχει μια ιδιαίτερη νομιμοποιητική διασύνδεση με το Συμβούλιο.
Απέναντι στις προσδοκίες που εμπνέει η Ευρωπαϊκή Ένωση, οφείλουμε να προσαρμόσουμε τις δομές της αντιστοίχως, όχι όμως σύμφωνα με τις παραδοσιακές ιδέες των Υπουργείων Εξωτερικών των χωρών μας, τα οποία δεν είναι διατεθειμένα να εκχωρήσουν de facto αρμοδιότητές τους. Η νέα τρόικα θα πρέπει να χρησιμοποιείται καλύτερα στα πλαίσια αυτά, ενώ συγχρόνως πρέπει να λυθεί το ζήτημα του κοινοβουλευτικού ελέγχου.
Όσον αφορά την πολιτική διαχείριση κρίσεων, την εμπορική πολιτική και όλα αυτά τα ζητήματα, αρμόδιο είναι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο σύμφωνα με τη Συνθήκη – επ’αυτού δε χωρά αμφιβολία. Για τη χρηματοδότηση και τον έλεγχο των στρατών και τις εντολές ανάπτυξής τους είναι υπεύθυνα τα εθνικά Κοινοβούλια. Και το ζήτημα αυτό έχει ρυθμιστεί με τρόπο που δε χωρά αμφιβολία. Καθήκον δικό μας είναι να βρούμε κάποια λογική μέθοδο συντονισμού όλων αυτών των θεμάτων. Στα πλαίσια αυτά, ωστόσο, θα πρέπει να επικρατεί απόλυτη σαφήνεια σχετικά με τους ελέγχους, διότι θα ήταν απαράδεκτο η ευρωπαϊκή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφάλειας και άμυνας, να σημαίνει λιγότερη διαφάνεια και δημοκρατία.
Για τους λόγους αυτούς, κύριε Πρόεδρε του Συμβουλίου, οφείλουμε να συνεργαστούμε και κατά τις επόμενες ημέρες προκειμένου να εξασφαλισθεί, όπου χρειάζεται, το απόρρητο ορισμένων εγγράφων. Συγχρόνως βέβαια θα πρέπει να εξασφαλισθούν στο μέτρο του δυνατού οι έλεγχοι και η διαφάνεια, όπως συμβαίνει εξάλλου με τις εθνικές κυβερνήσεις και τα Κοινοβούλια. Θεωρώ ότι θα βρούμε την καλύτερη μέθοδο προκειμένου να επιτύχουμε αυτήν την ισορροπία. Βλέπω ότι η γαλλική Προεδρία του Συμβουλίου διάκειται θετικά απέναντι στις προσπάθειες αυτές. Ας εργαστούμε λοιπόν από κοινού κατά τις επόμενες ημέρες προς την κατεύθυνση αυτή!"@el8
"Mr President, a great deal is expected of the European Union, particularly if it is to do justice to the challenges it faces in the sphere of foreign and security policy. There has been a considerable amount of progress over the last few years, especially considering the Cologne and Helsinki Decisions, and the development of a European defence identity. We must see – indeed Mr Patten made this very point – that we contribute a large proportion of the world’s international aid. But are we really well-equipped to do justice to these challenges? Are the structures genuinely suitable? Do we really allow excellent individuals such as Mr Patten and Mr Solana to represent us overseas or are we increasingly forcing them to compete against each other owing to inappropriate structures?
The fact is that the Council wants to operate as the executive in the foreign, security and defence policy, but how is this to be accomplished with 27 Foreign Ministers at the same time, when the Council thinks of itself as an executive authority in collective terms? All this is bound to lead to a situation that will be untenable in the long run. The European Union may have put the instruments for external assistance and trade policy on a Community footing to a large extent, but unfortunately we do not have the chance to allow the institution to push this Community policy through, the intention being to avoid any competition with the Foreign Ministers, who are not prepared to give up a little bit of their jurisdiction in de facto terms.
If you keep appointing new special representatives then, in the end, this will detract from the competences of the Community bodies, notably the Commission, without really bringing about coordination. Kosovo is a case in point: it was absolute chaos. We provide the most money but nothing is actually being resolved out there, despite the best efforts of all concerned, because the structures are inappropriate. That is the real problem and it is increasingly bringing us into disrepute.
We must ensure – and Mr Patten has the right approach in proposing the reorganisation of external assistance – that we strengthen the power to act of our Community bodies, and that we improve the way in which work is carried out there and make it more effective. But at the same time, the structures must fit together, or else we will fail to make headway in this area. Of course that also means, for example, that – as Parliament said before Amsterdam – the two-fold construct of High Representative/Commissioner for Foreign Affairs will not work. We have had our first taste of this only a year on. We have had our first taste of this only a year on. It would have been much better to have a Vice-President of the Commission for Foreign Affairs attached by means of a special bond of legitimation to the Council.
If we are to fulfil the expectations people have of the European Union then we must organise the structures accordingly, but not in line with the traditionally held ideas of EU Foreign Ministers, who are not prepared to relinquish responsibilities in de facto terms. The new troika must be made better use of under the circumstances, and the question of parliamentary control must be resolved too.
According to the Treaty, the European Parliament is responsible for the area of civil crisis management, trade policy and the like, and that is clearly the case. The national parliaments are responsible for financing and supervising their armed forces and the orders to go into action, and there can be no doubt on that score either. Only, we must have the good sense to bring about a certain amount of coordination between them. But here too, control must clearly be in evidence, because we cannot have a situation where European foreign, security and defence policy means less transparency and democracy.
For this reason, Mr President-in-Office of the Council, we must work closely together over the next few days in order to guarantee and secure the necessary secrecy of certain documents. On the other hand though, we must also guarantee the same level of transparency and control that the public expects from national governments and national parliaments. I believe we will find the right moment to make a start on this. I see that the French Council Presidency is extremely well disposed in this matter and so we should work on it over the next few days."@en3
"(DE) Señor Presidente, Señorías, en la Unión Europea se han depositado muchas esperanzas para afrontar los desafíos existentes, sobre todo, en el ámbito de la política exterior y de seguridad. En los últimos años se han realizado avances considerables, justamente también con las resoluciones de Colonia y Helsinki y con el desarrollo de una política de defensa europea. Hemos de tener presente – y el Sr. Patten así lo ha expresado – que nosotros aportamos una gran parte de la ayuda exterior mundial. Pero, ¿estamos realmente bien situados para afrontar esos retos? ¿Son las estructuras existentes realmente las adecuadas? ¿Es verdad que estamos haciendo posible que gente excelente como el Sr. Patten o el Sr. Solana actúen en el exterior o les estamos empujando, con estructuras equivocadas, cada vez más hacia una competencia interna?
Es un hecho que el Consejo quiere actuar como el Ejecutivo en la política exterior, de seguridad y de defensa, pero ¿cómo va a llevarse esto a cabo de forma coordinada con veintisiete ministros de asuntos exteriores si se entiende éste como un poder ejecutivo colectivo? ¡Todo esto aboca a una situación que, en última instancia, es insostenible! Es cierto que la Unión Europea ha comunitarizado de forma general la ayuda exterior y la política comercial pero, lamentablemente, no tenemos la oportunidad de impulsar esta política comunitaria a través de la institución prevista para las mismas, porque ello aboca a una situación conflictiva con los ministros de Asuntos Exteriores, que, efectivamente, no están dispuestos a ceder un ápice de sus competencias.
Siempre que nombran representantes especiales, en última instancia sustraen algo de las competencias de los órganos comunitarios, de la Comisión, sin que resulte de ello una verdadera coordinación. Kosovo es un ejemplo de ello: ¡un caos absoluto! Aportamos la mayor parte del dinero pero en realidad no se acaba de solucionar nada, a pesar de los ingentes esfuerzos de todos los implicados, porque las estructuras no son las adecuadas. ¡Este es precisamente el problema del que nos quejamos cada vez con más frecuencia!
Deberíamos procurar – el Sr. Patten ha encontrado con la ejecución de la ayuda internacional la correspondiente referencia – fortalecer la capacidad de negociación de nuestros órganos comunitarios, procurar que se trabaje mejor y más efectivamente. Pero, al mismo tiempo, las estructuras han de ser compatibles, en caso contrario no vamos a poder seguir avanzando. Naturalmente, esto también quiere decir –algo que ya expresó el Parlamento antes de Amsterdam- que la doble construcción del Alto Representante/Comisario de Asuntos Exteriores no puede funcionar. Después de un año ya tenemos las primeras experiencias en este sentido. Hubiera resultado mucho mejor disponer de un vicepresidente de la Comisión para Asuntos Exteriores que tuviese un vínculo especial de legitimación con el Consejo.
Debemos diseñar las estructuras conforme a las expectativas que recaen en esta Unión Europea, pero no según la concepción tradicional de los ministerios de Asuntos Exteriores de nuestros Estados miembros, que no están dispuestos, de hecho, a desprenderse de sus responsabilidades. En este sentido, la nueva Troika debe ser mejor aprovechada. También debe resolverse la cuestión del control parlamentario.
Para el ámbito de la gestión de crisis civiles, la política comercial y todos esos asuntos, según el Tratado, el Parlamento Europeo es competente – y esto es inequívoco. Para la financiación y el control de los ejércitos y las ordenes de intervención son competentes los parlamentos nacionales, y esto también está claramente regulado, únicamente hemos de llevarlo a cabo de forma razonable, con la debida coordinación. Pero también aquí deben establecerse claramente los controles, ya que no puede ser que las políticas exterior, de seguridad y de defensa europeas impliquen menos transparencia y democracia.
Por esta razón, señor Presidente del Consejo, en los próximos días también debemos trabajar juntos para que se garantice y se asegure que ciertos documentos conservan su necesaria condición de secretos. Por otro lado también debe garantizarse en lo posible la transparencia y el control, del mismo modo en que, en comparación, están presentes en los gobiernos y parlamentos nacionales. Creo que para ello encontraremos el oportuno punto de partida. Constato un espíritu muy positivo por parte de la Presidencia francesa del Consejo repecto de esta cuestión. ¡Por esta razón, en los próximos días, deberíamos ponernos a trabajar en ello!"@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioniin kohdistuu monia odotuksia, jotka koskevat ennen kaikkea selviämistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asettamista haasteista. Viime vuosina on edistytty huomattavasti, vieläpä juuri Kölnin ja Helsingin Eurooppa-neuvoston päätösten ja unionin yhteisen puolustuspolitiikan kehittämisen myötä. Meidän on ymmärrettävä se, ja komission jäsen Patten sanoi sen, että me vastaamme suuresta osasta tämän maailman ulkomaanapua. Mutta olemmeko todella kunnollisesti valmistautuneet näiden haasteiden kohtaamiseen? Ovatko rakenteet todella sopivia? Onko todella niin, että annamme Pattenin ja Solanan kaltaisten loistavien ihmisten toimia ulospäin, vai painostammeko heitä väärien rakenteiden vuoksi yhä enemmän sisäiseen kilpailuun?
Neuvosto haluaa todella toimia ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimeenpanevana elimenä, mutta miten se voi tapahtua, kun meillä on 27 samanaikaista ulkoministeriä, mikäli se käsittää itsensä kokonaisuudeksi toimeenpanevana elimenä? Tämä kaikkihan johtaa lopulta aivan sietämättömään tilanteeseen! Euroopan unioni on tosin laajalti yhteisöllistänyt ulkomaanavun, kauppapolitiikan välineet, mutta meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta antaa sen toimielimen edistää tätä yhteisöllistä politiikkaa, joka on tarkoitettu siihen tehtävään, koska se johtaa kilpailutilanteeseen ulkoministerien kanssa, jotka eivät ole todella valmiita luopumaan osasta toimivaltaansa.
Jos nimitätte yhä uusia erikoislähettiläitä, vähennätte lopulta hieman yhteisön toimielinten, komission toimivaltaa koordinoimatta tehtäviä todella. Kosovo on esimerkki siitä: täydellinen kaaos! Me annamme suurimman osan rahoista, mutta siellä ei ratkaista todellisuudessa mitään kaikkien osapuolten valtavista ponnistuksista huolimatta, koska rakenteet eivät ole kunnossa. Sehän on ongelma, jonka yhteydessä nolaamme itsemme jatkuvasti!
Meidän pitäisi huolehtia siitä, että vahvistamme yhteisön toimielinten toimintakykyä, jotta niissä toimitaan paremmin ja tehokkaammin komission jäsen Patten löysi ulkomaanavun uudistamisessa vastaavan lähestymistavan. Rakenteiden on kuitenkin samanaikaisesti sovittava yhteen, muuten emme edisty. Tämä merkitsee tietysti myös sitä, että esimerkiksi kuten Hollannin parlamentti sanoi Amsterdamissa korkean edustajan ja komission ulkoasioista vastaavan jäsenen muodostama kaksinkertainen rakenne ei toimi. Olemme jo ensimmäisen vuoden kuluessa saaneet ensimmäiset kokemukset siitä. Olisi ollut paljon parempi, jos meillä olisi ollut komission ulkoasioista vastaava varapuheenjohtaja, jolla on erityinen legitimointiyhteys neuvostoon.
Kun otamme huomioon Euroopan unioniin kohdistuvat odotukset, meidän on rakennettava vastaavat rakenteet, mutta ei niiden jäsenvaltioidemme ulkoministerien perinteisten käsitysten mukaisesti, jotka eivät ole todella valmiita luopumaan toimivallastaan. Uutta troikkaa on käytettävä paremmin hyväksi tässä yhteydessä. Myös parlamentaarisen valvonnan muodostama ongelma on ratkaistava.
Amsterdamin sopimuksen mukaan Euroopan parlamentti on vastuussa siviilikriisinhallinnasta, kauppapolitiikasta ja kaikista näistä asioista ja tämä on yksiselitteistä. Kansalliset parlamentit ovat vastuussa armeijoiden rahoituksesta ja valvonnasta ja toimintakäskyistä, ja sitäkin säädellään yksiselitteisesti; meidän on vain koordinoitava sitä järkevästi. Sitäkin on kuitenkin valvottava selkeästi, sillä yhteinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei saa merkitä avoimuuden ja demokratian vähenemistä.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tästä syystä meidän on tehtävä yhteistyötä myös lähipäivinä, jotta tiettyjen asiakirjojen välttämätön salassapito olisi varmaa. Toisaalta meidän on myös taattava mahdollisimman suuri avoimuus ja valvonta samanlaisena kuin se tunnetaan myös kansallisten hallitusten ja parlamenttien osalta. Tarkoitan sitä, että me löydämme siihen varmasti sopivan lähestymistavan. Neuvoston puheenjohtajavaltio Ranska on minusta osoittanut hyvää tahtoa tässä asiassa. Sen vuoksi meidän tulisi toimia lähipäivinä sen hyväksi!"@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, l'Union européenne doit faire face à de nombreuses attentes en vue de relever les défis en matière de politique étrangère et de sécurité commune. Au cours des dernières années, des avancées importantes ont été réalisées grâce aux décisions prises à Cologne et à Helsinki et grâce aussi au développement d'une politique de défense européenne. Nous devons avoir conscience - et M. Patten en a déjà fait état - que nous supportons une part importante de l'aide internationale. Mais sommes-nous véritablement bien placés pour relever ces défis ? Nos structures y sont-elles vraiment adaptées ? Sommes-nous vraiment dans une situation où nous laissons agir des personnalités compétentes comme Patten et Solana à l'étranger, ou tendons-nous de plus en plus vers une concurrence interne résultant de ces mauvaises structures ?
Il semble à présent que le Conseil veuille faire office de pouvoir exécutif en matière de politique étrangère, de sécurité et de défense. Mais comment entend-il y parvenir avec 27 ministres des Affaires étrangères, si il se perçoit comme un pouvoir exécutif prenant des décisions de manière collégiale ? Tout ceci débouche sur une situation qui finit par ne plus être supportable ! L'Union européenne a dans une large mesure communautarisé les instruments de politique étrangère et de politique commerciale. Malheureusement, nous n'avons pas la possibilité de faire avancer cette politique communautaire par le biais de l'institution prévue à cet effet, du fait que cela conduit à des situations de concurrence avec les ministres des Affaires étrangères, lesquels ne sont pas prêts à concéder une once de leurs compétences.
Si vous nommez sans cesse de nouveaux délégués spéciaux, vous finissez par retirer des compétences aux organes communautaires, à la Commission, sans que cela ne permette d'assurer une réelle coordination sur place. Le Kosovo en est un bon exemple : il s'agit d'un chaos absolu ! Nous dégageons l'essentiel des fonds, mais rien n'est résolu sur place, malgré les efforts considérables de toutes les parties impliquées, et ce parce que nos structures ne sont pas adaptées. C'est là le problème dont nous nous plaignons sans cesse davantage !
Nous devrions veiller - M. Patten a trouvé la voie appropriée pour la mise en œuvre de l'aide étrangère - à renforcer la capacité d'action de nos organes communautaires, de manière à pouvoir travailler plus efficacement. Dans un même temps, nous devons toutefois adapter nos structures les unes aux autres, sans quoi nous n'avancerons pas. Cela signifie par exemple que - comme l'a dit le parlement avant Amsterdam - la double construction Haut Représentant pour la PESC/Commissaire aux relations extérieures ne pourra pas fonctionner. Après un an, nous avons déjà les premières expériences en ce sens. Il serait bien plus indiqué d'avoir un Vice-président de la Commission chargé des relations extérieures et relié au Conseil selon un lien de légitimation particulier.
Au regard des attentes qui pèsent sur l'Union européenne, nous devons réorienter nos structures en ce sens, tout en nous écartant des représentations traditionnelles des ministres des Affaires étrangères des États membres, lesquels ne sont pas prêts à abandonner de facto certaines de leurs responsabilités. Dans cet esprit, la nouvelle troïka doit être mieux utilisée. Il convient également de régler la question du contrôle parlementaire.
Comme le précise très clairement le Traité, les domaines tels que la gestion civile des conflits et la politique commerciale sont de la compétence du Parlement européen. De manière tout aussi claire, le financement et le contrôle des armées, ainsi que les ordres d'intervention, sont de la compétence des parlements nationaux. Il nous faut à présent tendre vers une certaine coordination, de manière raisonnable. Mais ce point doit également donner lieu à un contrôle clair. Il ne faudrait en effet pas que la politique étrangère, de sécurité et de défense équivaille à un recul en matière de transparence et de démocratie.
C'est pour cette raison, Monsieur le Président du Conseil, que nous devrons dans les prochains jours collaborer en vue de garantir le caractère confidentiel de certains documents. D'un autre côté, il convient également de garantir la transparence et le contrôle dans toute la mesure possible, tel que c'est également le cas pour les gouvernements et les parlements nationaux. Je pense que nous trouverons pour cela le point d'approche approprié. Sur cette question, la présidence française me semble faire preuve de beaucoup de bonne volonté. C'est pourquoi nous devrions nous y atteler dans les prochains jours !"@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, le sfide dell’Unione europea, soprattutto nell’ambito della politica estera e di sicurezza, sono fonte di molte aspettative. Negli ultimi anni sono stati compiuti notevoli progressi, in particolare con le decisioni di Colonia e di Helsinki, oltre che nello sviluppo della politica europea di difesa. Dobbiamo renderci conto, come ha detto il Commissario Patten, che buona parte dell’assistenza esterna a livello mondiale è a nostro carico. Ma siamo veramente ben attrezzati per raccogliere queste sfide? Le strutture sono davvero adeguate? E’ proprio vero che affidiamo l’azione esterna a personaggi eccellenti come Patten e Solana o invece, con le nostre strutture sbagliate, li spingiamo sempre più in una concorrenza interna?
Il Consiglio vuole operare quale organo esecutivo nella politica estera, di sicurezza e difesa, ma come può farlo con 27 Ministri degli esteri contemporaneamente e volendo essere collettivamente un’autorità esecutiva? Tutto ciò genera una situazione che non è più sostenibile! L’Unione europea ha ampiamente comunitarizzato gli strumenti per l’assistenza esterna e la politica commerciale, ma purtroppo non riusciamo a portare avanti questa politica comune attraverso l’Istituzione a tal fine prevista, in quanto ciò produce situazioni di concorrenza con i Ministri degli esteri, di fatto non disposti a cedere neanche un briciolo delle loro competenze.
Nominando ogni volta inviati speciali, in ultima analisi si tolgono competenze agli organi comunitari, alla Commissione, senza peraltro introdurre un vero coordinamento. Il Kosovo ne è un esempio: un caos totale! Noi siamo quelli che stanziamo più fondi, ma laggiù non si risolve ugualmente nulla, malgrado il massimo impegno di tutti gli interessati, perché le strutture non sono quelle giuste. E’ proprio questo che ci rende sempre più ridicoli!
Dobbiamo fare in modo, e con la riforma dell’assistenza esterna il Commissario Patten ha trovato lo spunto adatto, di potenziare la capacità d’azione dei nostri organi comunitari, affinché si possa lavorare meglio e con maggiore efficacia. Al contempo, però, occorre integrare le strutture, altrimenti non si andrà avanti. Naturalmente ciò comporta anche che, per esempio, come ha detto il Parlamento prima di Amsterdam, la duplice struttura dell’Alto rappresentante/Commissario per le relazioni esterne non funzionerà, come dimostrano già le prime esperienze dopo solo un anno. Sarebbe stato molto meglio avere un Vicepresidente della Commissione per la politica estera con un particolare vincolo di legittimazione nei confronti del Consiglio.
Dobbiamo indirizzare le strutture coerentemente alle aspettative riposte in quest’Unione europea, ma non secondo lo schema tradizionale dei Ministeri degli esteri dei nostri Stati membri, che
non sono disposti a cedere responsabilità. Occorre sfruttare meglio la nuova
in tale contesto, oltre a risolvere anche il problema del controllo parlamentare.
E’ indubbio che il Trattato attribuisce al Parlamento la responsabilità per il settore della gestione civile delle crisi, della politica commerciale e così via. In materia di finanziamento, controllo e ordini di intervento degli eserciti la competenza spetta ai parlamenti nazionali secondo regole stabilite; ora occorre riportare ragionevolmente il tutto sotto un certo coordinamento. Anche qui dovrà però esserci un chiaro controllo, perché non è possibile che politica estera, di sicurezza e di difesa europea significhino meno trasparenza e democrazia.
Per tale motivo, signor Presidente del Consiglio, nei prossimi giorni dovremo collaborare affinché sia garantita la necessaria segretezza di determinati documenti, assicurando d'altra parte anche la giusta misura di trasparenza e controllo, usuale anche nei rapporti con governi e parlamenti nazionali. Ritengo che riusciremo a trovare lo spunto necessario per farlo, e mi sembra che la Presidenza francese del Consiglio dimostri molta buona volontà in tal senso. Pertanto, bisognerà che ce ne occupiamo ancora nei prossimi giorni!"@it9
"Mr President, a great deal is expected of the European Union, particularly if it is to do justice to the challenges it faces in the sphere of foreign and security policy. There has been a considerable amount of progress over the last few years, especially considering the Cologne and Helsinki Decisions, and the development of a European defence identity. We must see – indeed Mr Patten made this very point – that we contribute a large proportion of the world’s international aid. But are we really well-equipped to do justice to these challenges? Are the structures genuinely suitable? Do we really allow excellent individuals such as Mr Patten and Mr Solana to represent us overseas or are we increasingly forcing them to compete against each other owing to inappropriate structures?
The fact is that the Council wants to operate as the executive in the foreign, security and defence policy, but how is this to be accomplished with 27 Foreign Ministers at the same time, when the Council thinks of itself as an executive authority in collective terms? All this is bound to lead to a situation that will be untenable in the long run. The European Union may have put the instruments for external assistance and trade policy on a Community footing to a large extent, but unfortunately we do not have the chance to allow the institution to push this Community policy through, the intention being to avoid any competition with the Foreign Ministers, who are not prepared to give up a little bit of their jurisdiction in de facto terms.
If you keep appointing new special representatives then, in the end, this will detract from the competences of the Community bodies, notably the Commission, without really bringing about coordination. Kosovo is a case in point: it was absolute chaos. We provide the most money but nothing is actually being resolved out there, despite the best efforts of all concerned, because the structures are inappropriate. That is the real problem and it is increasingly bringing us into disrepute.
We must ensure – and Mr Patten has the right approach in proposing the reorganisation of external assistance – that we strengthen the power to act of our Community bodies, and that we improve the way in which work is carried out there and make it more effective. But at the same time, the structures must fit together, or else we will fail to make headway in this area. Of course that also means, for example, that – as Parliament said before Amsterdam – the two-fold construct of High Representative/Commissioner for Foreign Affairs will not work. We have had our first taste of this only a year on. We have had our first taste of this only a year on. It would have been much better to have a Vice-President of the Commission for Foreign Affairs attached by means of a special bond of legitimation to the Council.
If we are to fulfil the expectations people have of the European Union then we must organise the structures accordingly, but not in line with the traditionally held ideas of EU Foreign Ministers, who are not prepared to relinquish responsibilities in de facto terms. The new troika must be made better use of under the circumstances, and the question of parliamentary control must be resolved too.
According to the Treaty, the European Parliament is responsible for the area of civil crisis management, trade policy and the like, and that is clearly the case. The national parliaments are responsible for financing and supervising their armed forces and the orders to go into action, and there can be no doubt on that score either. Only, we must have the good sense to bring about a certain amount of coordination between them. But here too, control must clearly be in evidence, because we cannot have a situation where European foreign, security and defence policy means less transparency and democracy.
For this reason, Mr President-in-Office of the Council, we must work closely together over the next few days in order to guarantee and secure the necessary secrecy of certain documents. On the other hand though, we must also guarantee the same level of transparency and control that the public expects from national governments and national parliaments. I believe we will find the right moment to make a start on this. I see that the French Council Presidency is extremely well disposed in this matter and so we should work on it over the next few days."@lv10
"
Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, om aan de verwachtingen op het gebied van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid te kunnen voldoen moet de Europese Unie het hoofd bieden aan grote uitdagingen. In de afgelopen jaren konden grote vorderingen worden gemaakt, vooral dankzij de besluiten van Keulen en Helsinki. Hetzelfde geldt voor de ontwikkeling van een Europees defensiebeleid. Laten wij niet vergeten en de heer Patten heeft dat ook reeds duidelijk gemaakt dat wij een groot deel van de externe hulp in deze wereld voor onze rekening nemen. Zijn wij echter wel goed beslagen ten ijs? Zijn wij tegen deze uitdagingen opgewassen? Zijn onze structuren wel geschikt? Geven wij uitstekende politici zoals Patten en Solana wel de gelegenheid om hun werk naar buiten toe te verrichten of dwingen wij hen, door verkeerde structuren, steeds meer tot een interne concurrentieslag?
Als uitvoerend orgaan wil de Raad actief zijn op het gebied van het buitenlands, veiligheids- en defensiebeleid. Hoe moet dat echter in zijn werk gaan als de Raad, als uitvoerende instantie, met 27 ministers van Buitenlandse Zaken gelijktijdig moet functioneren? Dat zal uiteindelijk een onhoudbare situatie opleveren. De Europese Unie beschikt weliswaar over een ruime mate van instrumenten voor buitenlandse hulp en heeft het handelsbeleid onder een gemeenschappelijke noemer gebracht, maar helaas hebben wij niet de kans dit beleid te laten uitvoeren door de daarvoor aangewezen instelling, omdat dit tot concurrentie met de ministers van Buitenlandse Zaken leidt. Die zijn echter niet bereid de facto een stukje bevoegdheid op te geven.
Als u telkens weer speciale afgezanten benoemt, neemt u uiteindelijk bevoegdheden weg bij de communautaire instellingen, bij de Commissie. Daar kan dan ook geen echte coördinatie plaatsvinden. Kosovo is een sprekend voorbeeld: daar is het een totale chaos! Wij geven het meeste geld maar ondanks de enorme inspanningen van de betrokkenen wordt daar in feite niets opgelost, omdat de structuren niet goed in mekaar zitten. Dat is het probleem waardoor wij ons in toenemende mate blameren.
Wij moeten ervoor zorgen – de heer Patten heeft met de herstructurering van de externe hulp daarvoor een uitgangspunt gevonden – dat de slagvaardigheid van onze communautaire organen wordt versterkt. Wij moeten ervoor zorgen dat daar beter en efficiënter wordt gewerkt. Gelijktijdig moeten wij er echter voor zorgen dat de structuren op elkaar aansluiten, want anders komen wij niet verder. Dat betekent natuurlijk ook dat bijvoorbeeld – en dit heeft het Parlement reeds vóór Amsterdam gezegd – de dubbele constructie: hoge vertegenwoordiger - commissaris van Buitenlandse Zaken niet zal functioneren. Reeds na een jaar konden wij de eerste ervaringen daarmee opdoen. Het zou veel beter zijn geweest indien een vice-voorzitter van de Commissie, met een bijzondere legitimatierelatie met de Raad, bevoegd was geweest voor buitenlandse zaken.
Er zijn hoge verwachtingen gesteld aan de Europese Unie en daarom moeten wij passende structuren hebben. Deze mogen niet enkel beantwoorden aan de traditionele opvattingen van de Ministeries van Buitenlandse Zaken, die immers niet bereid zijn de facto bevoegdheden af te staan. De nieuwe trojka moet met het oog daarop beter worden benut, en tegelijkertijd moet het vraagstuk van de parlementaire controle worden opgelost.
Voor het civiel crisisbeheer, het handelsbeleid en dergelijke zaken is volgens het Verdrag het Europees Parlement bevoegd. Dat staat als een paal boven water. Voor de financiering van en de controle op de legers en het geven van bevel tot optreden zijn de nationale parlementen bevoegd. Ook dat is dus duidelijk geregeld. Wij moeten nu alleen zien hoe wij dit alles aaneenrijgen en goed coördineren. Ook hier moet echter de controle glashelder zijn geregeld. Minder transparantie en minder democratie zijn in het Europees buitenlands, veiligheids- en defensiebeleid uit den boze.
Daarom moeten wij, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, in de komende dagen samenwerken met het oog op de noodzakelijke vertrouwelijkheid van bepaalde documenten. Anderzijds moet echter ook de noodzakelijke mate aan transparantie en controle worden gegarandeerd, zoals dat ook in de relatie tussen nationale regeringen en nationale parlementen het geval is. Mijns inziens moeten wij daarvoor absoluut de noodzakelijke grondslag vinden. Ik stel wat dit betreft veel goede wil vast bij het Frans voorzitterschap. Laten wij daarom in de komende dagen aan de slag gaan!"@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, as expectativas depositadas na União Europeia são imensas, sobretudo em matéria de política externa e de segurança. Foram obtidos progressos notáveis nos últimos anos, em especial através das resoluções de Colónia e de Helsínquia e em termos de desenvolvimento de uma política de defesa europeia. De facto, conforme o senhor Comissário Chris Patten referiu, somos responsáveis por grande parte da ajuda internacional. Mas será que estamos devidamente preparados para dar resposta a todas estas solicitações? Será que as estruturas são as ideais? Será que estamos a deixar elementos excelentes como Chris Patten e Javier Solana exercer a sua influência a nível externo, ou será que, devido a estruturas inadequadas, estamos a empurrá-los cada vez mais para uma competição interna?
É um facto que o Conselho pretende intervir na qualidade de executivo ao nível da política externa, de segurança e de defesa. No entanto, de que forma é possível conciliar esta pretensão com a existência de 27 Ministros dos Negócios Estrangeiros, um executivo colectivo? Esta conjuntura leva-nos a uma situação que se torna, em última análise, insustentável! A União Europeia conseguiu, de facto e em grande escala, comunitarizar os instrumentos da ajuda externa e da política comercial, mas não teve, lamentavelmente, a oportunidade de fazer avançar esta política comunitária através da instituição prevista para o efeito, o que implicaria uma situação de concorrência entre os Ministros dos Negócios Estrangeiros, os quais, por sua vez, não estão dispostos a abdicar de uma ínfima parte das suas competências.
Se continuarmos sucessivamente a nomear novos enviados especiais, estaremos, em última análise, a retirar competências aos órgãos comunitários, à Comissão, sem que seja assegurada uma coordenação efectiva no local. O Kosovo ilustra esta situação: trata-se de um verdadeiro caos. Contribuímos com a maior parte da ajuda financeira, mas o facto é que no local nada é solucionado, apesar dos maiores esforços desenvolvidos por todos os intervenientes, simplesmente porque as estruturas não são as adequadas. É este o problema, é a este nível que estamos cada vez mais desacreditados.
É essencial reforçarmos a capacidade operacional dos nossos órgãos comunitários, por forma a melhorarmos o desempenho e a eficácia a este nível. Aliás, o senhor Comissário Chris Patten encontrou uma abordagem correspondente com a reconversão da ajuda internacional. No entanto, simultaneamente, as estruturas têm de encaixar entre si, sob pena de não fazermos quaisquer progressos nesta matéria. Obviamente que esta situação também implica que, por exemplo, a dicotomia Alto Representante/Comissário dos Assuntos Externos, proposta pelo Parlamento antes de Amesterdão, também não será viável. A experiência mostrou-nos esse facto passado um ano. Teria sido muito mais útil nomearmos um vice-presidente da Comissão da Política Externa com um vínculo de legitimação especial ao Conselho.
Cabe-nos organizar as nossas estruturas em conformidade com as expectativas depositadas na União Europeia e não com base nas concepções tradicionais dos Ministérios dos Negócios Estrangeiros dos Estados-Membros, que não estão dispostos a abdicar de facto de algumas das suas competências. A nova troika tem de ser optimizada a este nível. A questão do controlo parlamentar tem igualmente de ser solucionada.
Em conformidade com o Tratado, a gestão civil de crises, a política comercial e todas as questões afins são da competência do Parlamento Europeu. Não subsistem quaisquer dúvidas a este respeito. O financiamento e a supervisão das forças militares, bem como a mobilização das mesmas, são da competência dos parlamentos nacionais. As disposições a este nível também são bastante claras; temos apenas de conciliar estes elementos de forma coerente. O controlo tem de ser exercido de forma muito clara, pois é totalmente inaceitável que a política externa, de segurança e defesa da Europa seja conotada com menos transparência e democracia.
Por este motivo, Senhor Presidente do Conselho, e a fim de salvaguardar o carácter sigiloso de determinados documentos, temos de continuar a trabalhar em conjunto nos próximos dias. Por outro lado, é igualmente necessário assegurar a transparência e o controlo possíveis, à semelhança do que sucede em casos afins ao nível dos governos e parlamentos nacionais. Penso que, a este respeito, iremos chegar a uma boa plataforma. A Presidência francesa do Conselho parece estar bastante vocacionada para esta problemática. Daí ser essencial trabalharmos nos próximos dias neste sentido."@pt11
"Herr talman! Mina damer och herrar! Det ställs många förväntningar på att Europeiska unionen skall klara av utmaningarna framför allt i fråga om utrikes- och säkerhetspolitiken. Under de senaste åren har avsevärda framsteg gjorts, just genom besluten i Köln och Helsingfors och genom utvecklingen av en europeisk försvarspolitik. Vi måste inse – och det har uttryckts av Patten – att vi ansvarar för en stor del av utlandshjälpen här i världen. Men är vi verkligen väl förberedda för att klara av dessa utmaningar? Är strukturerna verkligen de rätta? Är det verkligen så att vi låter utmärkta människor som Patten och Solana verka utåt, eller tränger vi i ökande utsträckning in dem i en intern konkurrens på grund av felaktiga strukturer?
Det ligger till på det viset att rådet som verkställande organ vill arbeta inom utrikes-, säkerhets- och försvarspolitiken, men hur skall det kunna ske med 27 utrikesministrar samtidigt, när rådet betraktar sig som kollektivt verkställande organ? Allt detta leder dock till en situation som när allt kommer omkring inte längre är uthärdlig! Europeiska unionen har visserligen i stor utsträckning sammanfört instrumenten för utlandshjälp och handelspolitik i gemenskapen, men tyvärr har vi ingen möjlighet att driva på denna gemenskapspolitik genom de institutioner som är avsedda för detta, eftersom det leder till konkurrenssituationer med utrikesministrarna, som inte är beredda att i praktiken ge upp en bit av sitt ansvarsområde.
När ni hela tiden utnämner nya särskilda företrädare, avlägsnar ni när allt kommer omkring någonting från den behörighet som gemenskapsorganen och kommissionen har, utan att det verkligen sker någon samordning. Kosovo är ett exempel på detta: Ett absolut kaos! Vi bidrar med största delen av pengarna, men inga problem blir verkligen lösta där, trots stora ansträngningar från alla deltagande, eftersom strukturerna inte stämmer. Det är ändå detta som är problemet, där vi allt mer gör bort oss!
Vi borde se till – Patten har genom omdisponeringen av utlandshjälpen funnit en lämplig ansats – att vi stärker handlingsförmågan för våra gemenskapsorgan, så att det kan arbetas bättre och effektivare där. Men samtidigt måste strukturerna passa ihop, annars gör vi inga framsteg. Det betyder naturligtvis till exempel också – vilket parlamentet sade före Amsterdam – att dubbelkonstruktionen med hög representant /kommissionsledamot för utrikes ärenden inte kommer att fungera. Redan efter ett år har vi de första erfarenheterna av detta. Det hade varit mycket bättre att ha en vice ordförande i kommissionen med ansvar för utrikesfrågor med en särskild legitimationsbindning till rådet.
Vi måste i enlighet med de förväntningar som ställs på denna Europeiska union ordna strukturerna på lämpligt sätt, och inte enligt de traditionella föreställningarna från utrikesministerierna i våra medlemsländer, som inte är beredda att faktiskt lämna ifrån sig något ansvar. Den nya trojkan måste i ett sådant sammanhang utnyttjas bättre. Också frågan om parlamentarisk kontroll måste lösas.
För områdena med den civila krishanteringen, handelspolitiken och alla dessa saker är, enligt fördraget, Europaparlamentet
ansvarigt – och detta är entydigt. För finansieringen och kontrollen av arméer och insatsorder är de nationella parlamenten ansvariga, och även detta är entydigt reglerat; vi måste på ett förnuftigt sätt bara få en bestämd samordning av det. Men också här måste kontrollen vara klar, ty det får inte vara så att europeisk utrikes-, säkerhets- och försvarspolitik innebär mindre öppenhet och demokrati.
Av den anledningen, herr rådsordförande, måste vi under de närmaste dagarna också samarbeta för att det nödvändiga hemlighållandet av vissa dokument skall garanteras och säkras. Men å andra sidan måste det också
garanteras ett så stort mått av öppenhet och kontroll som möjligt, så som det till exempel också finns hos nationella regeringar och parlament. Jag tror att vi kommer att finna en lämplig utgångspunkt för detta. Jag ser hos det franska ordförandeskapet i rådet en avsevärd god vilja i denna fråga. Därför bör vi under de närmaste dagarna arbeta på det!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples