Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-05-Speech-2-039"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-09-05"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Unionens prioriteringar vad gäller yttre förbindelser4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000905.3.2-039"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-09-05-Speech-2-0404
lpv:speaker	lp:Moscovici4
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs les Députés, l'Union européenne, et notre débat vient d'en être l'illustration, a vocation à être un acteur à part entière, influent et respecté, de la vie politique internationale. Nos valeurs démocratiques, notre volonté commune de contribuer à la paix et à la sécurité dans le monde, notre histoire, nous y guident. Le poids économique de la Communauté, son rôle primordial en faveur du développement, et les liens privilégiés noués avec de très nombreux pays, ou groupes de pays, nous le permettent. Enfin, l'instabilité d'un monde en rapide évolution, aux portes même de l'Union, parfois, nous y incite vivement. Le deuxième objectif de la présidence française est de poursuivre le développement de la politique européenne de sécurité et de défense commune en mettant en œuvre les décisions prises à Helsinki et à Feira. L'Union dispose désormais des instruments nécessaires à la conduite d'une politique étrangère commune. Il en manquait un, fondamental, pour assurer la crédibilité de son engagement, à savoir la capacité de mobiliser des moyens militaires suffisants pour lui permettre de décider et d'agir, de façon autonome, dans le cadre des missions dites "de Petersberg". Notre objectif, comme nous l'ont enseigné les crises de Bosnie, ou plus récemment du Kosovo, est bien d'apporter une réponse globale à des crises dont les dimensions sont aujourd'hui nombreuses et extraordinairement complexes, crises ethniques, certes, mais aussi sociologiques, administratives, judiciaires, sécuritaires et enfin militaires. Toutes ces dimensions sont présentes. Telle est la spécificité de la réponse européenne par rapport à d'autres instruments existants, c'est d'être capable de globalité et de répondre à l'ensemble de ces dimensions. C'est dire que la présidence française souhaite prendre sa part d'une construction extrêmement ambitieuse, qui prendra nécessairement plusieurs années. Elle entend pour cela maintenir le rythme des travaux afin de permettre aux engagements pris à Feira d'être tenus, au Conseil européen de Nice, et l'agenda est particulièrement chargé. J'en répète les trois principaux thèmes : en ce qui concerne les capacités, la Conférence d'engagement que nous organiserons le 20 novembre prochain, sera l'occasion pour les États membres de préciser leur contribution nationale à la réalisation de l'objectif global défini à Helsinki ; en ce qui concerne les institutions politico-militaires permanentes, il revient à notre présidence de préparer le passage, dès que possible, à la phase définitive et opérationnelle permettant à l'Union de gérer une crise dans toutes ses dimensions. Nous devons enfin mettre en œuvre les décisions de Feira, s'agissant des relations avec l'OTAN et avec les pays tiers pour la gestion militaire des crises et la poursuite des travaux engagés sur le renforcement des instruments civils de gestion des crises. La troisième priorité de la présidence française, sera de développer les partenariats stratégiques de l'Union avec ses voisins et avec les grands ensembles régionaux. La priorité, au sein de cette priorité, est de resserrer les relations avec le voisinage de l'Union et tout particulièrement avec les Balkans dont la situation demeure - on le sait - préoccupante. Afin de marquer l'importance que l'Union accorde au développement des relations avec une région des Balkans - que nous souhaitons pacifique et démocratique - la France a proposé à ses partenaires la tenue, le 24 novembre prochain, en Croatie, d'un sommet avec les pays de l'ex-Yougoslavie qui, à des stades divers, sont les plus avancés dans leur évolution démocratique. Il s'agira d'accompagner les évolutions positives enregistrées récemment dans plusieurs de ces pays et de rappeler à la République fédérale de Yougoslavie que la porte lui sera également ouverte lorsqu'elle se joindra au mouvement et, pour être plus précis encore, lorsque les conditions seront réunies pour qu'elle puisse se joindre au mouvement. Le développement du partenariat stratégique avec la Russie et avec l'Ukraine est une autre priorité de la présidence française qui accueillera, à Paris, dans dix jours, le Sommet Union européenne/Ukraine et le 30 octobre le Sommet Union européenne/Russie. Le cadre de l'action de la présidence française de l'Union vis-à-vis de la Russie est fixé par les conclusions adoptées par le Conseil européen à Feira qui a offert de soutenir les efforts déployés par le Président Poutine et par le nouveau gouvernement russe pour moderniser et réformer leur pays. Dans le même temps, la présidence continuera, bien entendu, d'apporter la plus grande attention à la question de la Tchétchénie. Le Conseil a encore rappelé en juillet que seule une solution politique permettra un règlement durable de ce conflit. Enfin, en dépit des incertitudes qui pèsent sur l'évolution du processus de paix au Proche-Orient - et nous venons d'en débattre - le développement de nos relations euroméditerranéennes est au centre des préoccupations de la présidence française. Notre objectif est de procéder à Marseille, lors de la réunion ministérielle du 16 novembre et, si les circonstances le permettent, lors du Sommet qui pourra être, à ce moment-là, organisé le 17, à un bilan général du processus de Barcelone et à une évaluation de la coopération menée dans le cadre du programme MEDA afin de définir des orientations pour donner une nouvelle impulsion à la coopération euroméditerranéenne. La présidence compte, par ailleurs, mener à bien les travaux concernant la charte de paix et de stabilité. Lors de cette réunion, s'agissant du processus de paix, l'Union doit assumer un rôle majeur pour apporter son soutien aux parties et aux accords qu'elles concluront. La présidence s'attache, enfin, à mettre en œuvre la stratégie commune sur la Méditerranée adoptée à Feira et à faire adopter le nouveau règlement MEDA. En ce qui concerne les accords d'association, elle espère - je le redis - parvenir à la signature de l'accord avec l'Egypte et à des progrès substantiels dans les négociations avec le Liban, la Syrie et l'Algérie. Au-delà de son environnement immédiat, la présidence française veillera à développer le dialogue politique avec les grands ensembles régionaux. Je pense à l'Asie. En Asie, la priorité est accordée à la relance du dialogue politique euro-asiatique et au renforcement de la coopération économique et financière dans le cadre de l'ANASE. Il y aura un Sommet à Séoul, les 20 et 21 octobre, et nous voulons aussi relancer le dialogue UE/ANASE. Deux sommets importants avec des pays clés de la région marqueront aussi la présidence française. Celui du 19 juillet avec le Japon a déjà été l'occasion de lancer le processus de révision de la déclaration de 1991et de préparer un plan d'actions qui pourrait être adopté lors du Sommet de 2001. L'autre avec la Chine se tiendra à Pékin, le 23 octobre. C'est pourquoi la présidence française du Conseil européen entend contribuer, dans la continuité de l'effort engagé depuis plusieurs années, à promouvoir la présence de l'Union dans le monde. Je me propose de vous exposer brièvement les quatre grands objectifs que nous nous sommes fixés. D'abord, bien entendu, faire avancer le processus d'élargissement de l'Union, le grand chantier qui nous attend pour les prochaines années, ensuite, promouvoir le développement d'une politique européenne de sécurité et de défense, qui doit contribuer à faire de l'Union un acteur majeur de vie internationale. Nous voulons aussi favoriser le développement de partenariats stratégiques avec nos voisins et avec les grands ensembles régionaux qui doivent permettre à l'Union de contribuer à l'émergence d'un monde multipolaire, élément à long terme essentiel pour la stabilité des relations internationales. Enfin, quatrième objectif, l'amélioration de l'efficacité des instruments de l'Union européenne, sur la base d'un débat que les ministres des affaires étrangères, sur proposition de la Commission et en présence de M. Patten, viennent d'avoir, lors de la réunion informelle qui s'est tenue à Évian les 2 et 3 septembre derniers, donc samedi et dimanche. Avec l'Afrique, la présidence organisera la première réunion de suivi du Sommet du Caire. Elle travaillera également au développement du dialogue avec les organisations sous-régionales conformément aux dispositions de la Convention de Cotonou. Elle organisera la quatrième réunion ministérielle UE/SADC à Gaboron, les 29 et 30 novembre ainsi qu'une réunion ministérielle UE/CDEAO à Abuja, le 16 octobre prochain. S'agissant du dialogue transatlantique, trois thèmes de politique étrangère seront privilégiés : les Balkans, la Russie et le processus de paix au Proche-Orient. Ce cadre sera également mis à profit à l'occasion des Sommets des 18 et 19 décembre prochain, avec respectivement les États-Unis et le Canada pour informer nos grands partenaires du développement récent de la politique étrangère européenne de sécurité et de défense. Le dialogue avec l'Amérique latine sera poursuivi dans le cadre des réunions régulières avec les groupes régionaux qui se tiendront la semaine prochaine en marge de l'Assemblée générale des Nations unies. La France a proposé également à ses partenaires de réfléchir à l'avenir des relations avec Cuba. Enfin, la présidence française verra à ce que l'Europe puisse jouer tout son rôle de façon cohérente et solidaire pour qu'un nouveau cycle de négociation - que nous souhaitons global et équilibré - puisse démarrer dans le cadre de l'Organisation mondiale du commerce. À plus long terme - et c'est la quatrième priorité de la présidence française - la présidence a engagé, à l'occasion de la réunion informelle d'Evian, en présence de M. Patten, encore une fois, une réflexion sur l'amélioration de l'efficacité des instruments de l'Union. L'Union - je l'ai dit - dispose de nombreux instruments lui permettant de peser sur l'évolution des relations internationales. Ainsi, sa présence diplomatique dans le monde, celle des Quinze, mais aussi celle de la Commission, est sans égale, que ce soit en termes d'effectifs ou en termes de couverture géographique. De même, l'Union constitue maintenant un groupe actif et cohérent aux Nations unies où ses points de vue sont représentés dans chaque forum. Enfin, ses moyens financiers, nos moyens financiers, sont considérables. Cependant, chacun connaît les faiblesses de l'action extérieure de l'Union : manque de visibilité, coordination parfois insuffisante, flexibilité qui laisse à désirer, influence encore trop limitée dans les institutions internationales notamment celle de Bretton Woods. Un effort a déjà été accompli pour combler ces insuffisances avec notamment l'adoption des premières stratégies communes. Mais il demeure que l'impact et la crédibilité de l'action européenne restent insuffisants par rapport aux moyens mis en œuvre. Une réflexion a donc été engagée par le ministre des Affaires étrangères des Quinze, à l'instigation de Hubert Védrine, lors de la dernière réunion informelle d'Évian, sur la base des excellents travaux présentés par M. Patten, au nom de la Commission, et par le Secrétaire général du Conseil au représentant pour la PESC, Javier Solana, également présent à Évian. Plusieurs pistes de travaux on été retenues. Il faut d'abord renforcer la coordination entre les différents acteurs de l'Union européenne, sur place, dans les pays tiers, par une plus grande déconcentration dans la gestion des programmes communautaires et par une meilleure coordination de l'action de la Communauté avec celle de ses États membres. Au niveau central, par la réaffirmation du rôle de coordination du Conseil "affaires générales" afin d'accroître la cohérence de l'action extérieure dans tous ses aspects. Je pense au dialogue politique, à la coopération financière, à la concession commerciale. Il faut, ensuite, mieux tirer parti de l'effort global de l'Union, et en accroître l'efficacité. Cela suppose d'abord d'établir la mesure de cet effort global vis-à-vis de l'extérieur et, à cette fin, de disposer d'outils de synthèse intégrant toutes les dimensions de l'aide extérieure. Il est également nécessaire d'améliorer la gestion de l'aide communautaire en améliorant la programmation et l'exécution des instruments communautaires, compte tenu du constat fait par la Commission et partagé par les États membres, de l'écart inacceptable entre les engagements et les décaissements de crédits communautaires et des critiques croissantes - d'ailleurs légitimes - avancées par les États tiers contre la lenteur et la lourdeur des processus. Enfin, et j'en termine par-là, Monsieur le Président, les partenaires : Conseil, Commission, sont convenus de l'opportunité d'assurer un meilleur suivi de la mise en œuvre de l'aide communautaire et de son efficacité, notamment dans le cadre du Conseil "affaires générales" qui doit jouer un rôle encore plus important dans le pilotage de l'action extérieure de l'Union. Je signale, à cet égard, que les ministres y reviendront dès la session du Conseil du 18 septembre afin de définir, avec la Commission et avec le Secrétaire général ou son représentant, le cadre et les modalités de ce suivi. Le premier objectif de la présidence française, c'est de donner une nouvelle impulsion aux négociations d'adhésion. La perspective de l'élargissement est en effet la question essentielle qui nous est posée, à nous Européens, le grand défi qui nous attend pour les prochaines années. D'où l'insistance de la présidence française quant à la nécessité de réussir la CIG et de conclure un bon traité à Nice afin de ne pas retarder l'élargissement et de pouvoir accueillir les premiers pays candidats, dans une Union dotée d'institutions plus efficaces. Je fais, ici, une très brève parenthèse pour dire ce qui est aujourd'hui notre attitude, un peu préoccupée, et notre sentiment qu'il est temps de passer de l'exposé de positions un peu statiques à une véritable négociation pour parvenir à des compromis, sans quoi la négociation peinera à se nouer et à se dénouer. Voilà, Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés, ce que sont les priorités de la présidence française en matière d'actions extérieures. Nous entendons coopérer dans ce domaine comme dans tant d'autres à la fois avec la Commission, qui joue ici un rôle d'impulsion majeure comme partout ailleurs, et avec le Parlement européen. J'en reviens aux négociations d'adhésion, pour dire que nous irons aussi loin que possible dans leur conduite, avec les six de Luxembourg, bien sûr, pays avec lesquels nous comptons avancer dans les négociations sur les chapitres les plus difficiles de l'acquis. Avec les six d'Helsinki aussi, pays avec lesquels nous entendons maintenir le rythme des négociations et ouvrir, bien sûr, en tenant compte du degré de préparation de chacun, toute une série de nouveaux chapitres, 42 au total, allant de 4 à 9 selon les pays. Au total, notre objectif, établir, en étroite concertation avec la Commission, avec le commissaire Verheugen, est de parvenir, à Nice, à une vision d'ensemble de l'état des négociations, afin d'orienter efficacement les travaux des présidences suivantes et de baliser le chemin qui conduit vers la conclusion de ces négociations. Les différents rapports en cours d'examen dans nos commissions et le débat sur l'élargissement, prévu en octobre, nourriront davantage encore notre analyse. C'est pourquoi les principales échéances de notre présidence seront les suivantes : Avec chacun des douze candidats, aura lieu une session ministérielle de négociation, soit le 21 novembre, pour certains d'entre eux, soit le 5 décembre, précédée elle-même, à l'automne, de deux réunions au niveau des ambassadeurs. En ce qui concerne les Quinze, nous organiserons, lors du Conseil "affaires générales" du 20 novembre, un débat d'orientation politique, sur la base du rapport d'ensemble et des rapports de progrès pour chacun des pays candidats, que la Commission doit remettre au Conseil au début du mois de novembre. Il s'agira à cette occasion d'identifier, en vue du Conseil européen de Nice, les principales difficultés à résoudre, chapitre par chapitre, pays par pays, et de réfléchir, sur cette base, à la poursuite du processus d'adhésion. Je rappelle enfin que nous réunirons à deux reprises la Conférence européenne, le 23 novembre à Sochaux, au niveau des ministres des Affaires européennes des Quinze et des ministres des pays candidats, et le 7 décembre à Nice, au niveau des chefs d'État et de gouvernement, à l'ouverture du sommet de Biarritz. Nous souhaitons donc, vous le constatez, donner une impulsion forte au processus d'élargissement. L'Union a, en effet, indiqué à Helsinki qu'elle serait prête à accueillir les premiers nouveaux membres le 1er janvier 2003, dès l'achèvement des procédures de ratification de ce que nous espérons être le futur traité de Nice, mais, comme l'ont souligné les chefs d'État et de gouvernement lors du sommet de Feira, les pays concernés doivent non seulement reprendre l'acquis communautaire, mais surtout être capables de le mettre en œuvre et de l'appliquer réellement. C'est là, naturellement, une tâche très lourde, et que nous savons difficile pour les pays candidats, à laquelle la Communauté prend déjà sa part en soutenant les efforts de chacun. Ces efforts sont fondamentaux pour conduire de façon sérieuse et maîtrisée le processus de l'élargissement qui a été engagé, et pour permettre ainsi l'adhésion aussi rapide que possible des pays les plus avancés. En ce qui concerne la Turquie, dont je veux dire un mot, la reconnaissance à Helsinki de sa candidature a marqué une étape importante, à laquelle mon pays, la France, a été favorable. La présidence engagera les travaux au sein du Conseil en vue de l'adoption du partenariat pour l'adhésion avec ce pays et poursuivra l'exercice de l'examen analytique de l'acquis. Elle veillera également au respect des engagements pris par l'Union en matière d'assistance financière en vue d'instaurer un cadre unique regroupant tous les instruments d'aide à ce pays. Elle s'attachera en particulier à permettre l'adoption du règlement relatif au développement économique et social de la Turquie. Mais il est évident que les négociations d'adhésion ne seront même pas envisageables, aussi longtemps que la Turquie ne respectera pas les critères, notamment démocratiques, de Copenhague, alors que tout progrès en ce sens favorisera naturellement l'adoption des mesures que je viens de rappeler. Nous attendons avec intérêt l'adoption par votre Assemblée des rapports de M. Morillon sur ces importantes questions."@fr6
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. kommissær, medlemmer af Parlamentet, vores forhandlinger har netop illustreret, at Den Europæiske Union er skabt til fuldt ud at være en indflydelsesrig og respekteret aktør i det internationale politiske liv. Vores demokratiske værdier, vores fælles vilje til at bidrage til freden og sikkerheden i verden og vores historie leder os. Fællesskabets økonomiske pondus, dets førende rolle til fordel for udviklingslandene og de privilegerede bånd, det har knyttet til en lang række lande eller grupper af lande har givet os denne mulighed. Endelig tilskynder manglen på stabilitet, undertiden tæt ved Unionens grænser, i en verden i hastig forandring os til disse aktiviteter. Det andet mål med det franske formandskab er at fortsætte udviklingen af EU's fælles sikkerheds- og udenrigspolitik ved at gennemføre beslutningerne taget i henholdsvis Helsinki og Feira. Unionen råder fra nu af over de nødvendige instrumenter til at føre en fælles udenrigspolitik. Den har grundlæggende manglet en sådan for at sikre troværdigheden i sit engagement, hvilket vil sige evnen til at mobilisere tilstrækkelige militære midler til at kunne beslutte og handle selvstændigt inden for rammerne af de såkaldte "Petersberg-opgaver". Vores mål, som vi har uddraget af kriserne i Bosnien, senest i Kosovo, er at blive i stand til at give et overordnet svar på kriser, som i dag er af meget forskellig natur og ekstraordinært komplekse, etniske naturligvis, men også sociologiske, administrative, juridiske, sikkerhedsmæssige og endelig militære. Alle disse dimensioner findes i dag. Det specielle ved EU's svar i forhold til andre eksisterende instrumenter er, at den nu vil være i stand til at handle overordnet og give et svar på samtlige disse dimensioner. Det vil sige, at det franske formandskab ønsker at give sit bidrag til et samarbejde, der er ekstremt ambitiøst, og som nødvendigvis vil tage adskillige år. Det agter at gøre dette ved at bibeholde rytmen i arbejdet, for at de forpligtelser, der blev indgået i Feira, kan blive overholdt på Det Europæiske Råds møde i Nice, og tidsplanen er meget komprimeret. Lad mig gentage de tre vigtigste temaer: Hvad angår kapaciteterne, vil konferencen om forpligtelser, som vi afholder den 20. november, være en lejlighed for medlemsstaterne til at præcisere deres nationale bidrag til at realisere det overordnede mål, der blev fastlagt i Helsinki; hvad angår de permanente politisk-militære institutioner, bliver det op til vores formandskab så hurtigt som muligt at forberede overgangen til den definitive og operationelle fase, der vil sætte Unionen i stand til at styre en krise i alle dens dimensioner. Vi skal endelig gennemføre beslutningerne fra Feira, der drejer sig om relationerne til NATO og til tredjelande med hensyn til militær krisestyring samt opfølgning på det arbejde, der er indledt om en styrkelse af de civile instrumenter under styring af en krise. Den tredje prioritering for det franske formandskab vil være at udvikle Unionens strategiske partnerskaber med sine naboer og med de store regionale grupperinger. Det vigtigste inden for denne prioritering er igen at knytte forbindelserne til Unionens naboer, herunder specielt til Balkan, hvor vi ved, at situationen fortsat er bekymrende. For at markere hvor stor vægt Unionen lægger på at udvikle forbindelserne med en af balkanregionerne, som vi ønsker skal være pacifistisk og demokratisk, har Frankrig foreslået sine partnere at afholde et topmøde den 24. november i Kroatien med de lande fra det tidligere Jugoslavien, der på forskellige trin er længst fremme i deres demokratiske udvikling. Det drejer sig om at bakke op om den positive udvikling, der for nylig er blevet registreret i adskillige af disse lande, og at minde Den Føderale Republik Jugoslavien om, at også den vil møde en åben dør, når den ønsker at slutte sig til bevægelsen, eller for at være mere præcis, når betingelserne er til stede, sådan at den kan tilslutte sig bevægelsen. Udviklingen af de strategiske partnerskaber med Rusland og Ukraine er en anden af prioriteringerne for det franske formandskab, der i Paris om 10 dage vil være vært for topmødet mellem EU og Ukraine og den 30. oktober for topmødet mellem EU og Rusland. Handlingsrammen for EU's franske formandskab er fastlagt gennem konklusionerne fra topmødet i Feira, der tilbød at støtte de bestræbelser, præsident Putin og den nye russiske regering udfolder for at modernisere og reformere deres land. Samtidig vil formandskabet selvfølgelig fortsat være meget opmærksom på situationen i Tjetjenien. Rådet har endvidere i juli mindet om, at kun en politisk løsning kan muliggøre en bæredygtig ordning for denne konflikt. Endelig er udviklingen af vores Euro-Middelhavsforbindelser til trods for den usikkerhed, der hviler over udviklingen af fredsprocessen for Mellemøsten - som vi netop har debatteret - et af de vigtigste punkter for det franske formandskab. Det er vores mål i Marseille på ministermødet den 16. november og, hvis omstændighederne tillader det, på topmødet, som på det tidspunkt kunne planlægges til den 17., at foretage en generel status over Barcelona-processen, samt en evaluering af samarbejdet gennemført inden for rammerne af Meda-programmet med henblik på at fastlægge retningslinjer, der skal skabe ny drivkraft i Euro-Middelhavssamarbejdet. Formandskabet regner endvidere med at fuldføre arbejdet med et charter om fred og stabilitet. På dette møde, der drejer sig om fredsprocessen, bør Unionen påtage sig en vigtig rolle med at give sin støtte til parterne og til de aftaler, de indgår. Formandskabet vil endelig bestræbe sig på at gennemføre den fælles strategi for Middelhavsområdet, der blev vedtaget i Feira, og at sørge for, at den nye Meda-forordning bliver vedtaget. Hvad angår associeringsaftalerne, vil jeg gentage, at formandskabet håber, det kan lykkes at undertegne en aftale med Egypten og opnå væsentlige fremskridt i forhandlingerne med Libanon, Syrien og Algeriet. Ud over sit nærmeste miljø vil det franske formandskab sørge for at udvikle den politiske dialog med de store regionale grupperinger. Jeg tænker her på Asien. I Asien har man prioriteret at relancere den politiske Euro-asiatiske dialog og at styrke det økonomiske og finansielle samarbejde inden for rammerne af ASEAN. Der vil finde et topmøde sted i Seoul den 20. og 21. oktober, og vi vil ligeledes relancere dialogen mellem EU og ASEAN. To vigtige topmøder med nøglelande i regionen vil ligeledes stå frem under det franske formandskab. Det ene med Japan den 19. juli har allerede haft lejlighed til at igangsætte proceduren for revision af erklæringen fra 1991 og til at udarbejde en handlingsplan, som måske kan vedtages på topmødet i 2001. Det andet med Kina finder sted i Beijing den 23. oktober. Dette er årsagen til, at det franske formandskab for Det Europæiske Råd, i fortsættelse af en indsats indledt for adskillige år siden, agter at bidrage til at fremme Unionens tilstedeværelse på verdensplan. Lad mig kort omtale de fire store mål, vi har fastsat. For det første vil vi selvfølgelig skabe fremskridt i Unionens udvidelsesproces, det store område, der venter os for de kommende år, dernæst vil vi fremme udviklingen af en europæisk forsvars- og sikkerhedspolitik, der skal medvirke til at gøre Unionen til en vigtig aktør på den internationale scene. Vi ønsker også at styrke udviklingen af de strategiske partnerskaber med vores naboer og med de store regionale grupperinger, der skal give Unionen mulighed for at bidrage til at skabe en multipolær verden, et element der på langt sigt er afgørende for at skabe stabilitet i de internationale relationer. Endelig er det vores fjerde mål at forbedre effektiviteten i EU's instrumenter på grundlag af forhandlinger, som udenrigsministrene ud fra et forslag fra Kommissionen og med tilstedeværelse af hr. Patten netop har ført på deres uformelle møde i Evian den 2. og 3. september, altså lørdag og søndag. Med Afrika afholder formandskabet det første opfølgningsmøde for topmødet i Kairo. Det vil ligeledes arbejde med at udvikle dialogen med organisationerne i underregionerne i overensstemmelse med bestemmelserne i Cotonou-konventionen. Det afholder derudover det fjerde møde mellem EU og SADC på ministerplan den 29. og 30. november i Gaboron, samt et møde mellem EU og WAEC (Det Vestafrikanske Økonomiske Fællesskab) på ministerplan i Abuja den 16. oktober. Hvad angår den transatlantiske dialog, er der tre prioriterede udenrigspolitiske emner: Balkan, Rusland og fredsprocessen i Mellemøsten. Denne ramme vil også blive udnyttet i forbindelse med topmødet den 18. og 19. december med henholdsvis USA og Canada for at informere vores store partnere om den seneste udvikling inden for EU's fælles sikkerheds- og udenrigspolitik. Dialogen med Latinamerika vil blive fulgt op i forbindelse med de regulære møder med regionale grupper, der vil blive afholdt i næste uge i forbindelse med De Forenede Nationers Generalforsamling. Frankrig har endvidere foreslået sine partnere at overveje de fremtidige forbindelser til Cuba. Endelig vil det franske formandskab sørge for, at EU fuldt ud kan spille en sammenhængende og solidarisk rolle, med henblik på at en ny forhandlingsrunde - som vi ønsker skal være overordnet og afbalanceret - kan udvikle sig inden for Verdenshandelsorganisationen. På længere sigt - og det er vores fjerde prioritering - har det franske formandskab på det uformelle møde i Evian og endnu en gang med deltagelse af hr. Patten indledt overvejelser af, hvordan vi kan forbedre effektiviteten i Unionens instrumenter. Jeg har allerede sagt, at Unionen råder over en lang række instrumenter, der giver den mulighed for at lægge vægt på udviklingen af internationale relationer. Således er De 15's diplomatiske tilstedeværelse i verden, men også Kommissionens, uden sidestykke, både hvad angår mandskab og geografisk dækning. På samme måde udgør Unionen nu en aktiv og sammenhængende gruppe i De Forenede Nationer, hvor dens synspunkter er repræsenteret i hvert eneste forum. Endelig er dens, vores, økonomiske midler betydelige. Ikke desto mindre kender enhver svagheden i Unionens handlinger udadtil: mangel på udsyn, undertiden utilstrækkelig koordination, en fleksibilitet, der lader meget tilbage at ønske, stadig for begrænset indflydelse i de internationale institutioner, især Bretton Woods-institutionerne. Der er allerede gjort en indsats for at opveje disse utilstrækkeligheder, især med godkendelse af de første fælles strategier. Men det er stadig sådan, at virkningen og troværdigheden af EU's handlinger fortsat er utilstrækkelige i forhold til de midler, der anvendes. De 15's udenrigsministre har derfor på deres seneste uformelle møde i Evian anført af Hubert Védrine indledt overvejelser på baggrund af et fremragende stykke arbejde præsenteret af hr. Patten på vegne af Kommissionen og Rådets generalsekretær for repræsentanterne for FUSP, Javier Solana, der også var til stede i Evian. Adskillige arbejdsopgaver blev identificeret. Vi må først styrke koordineringen mellem EU's forskellige aktører. I marken, i tredjelande, gennem en større decentralisering i forvaltningen af EU-programmerne og gennem en bedre koordinering af Fællesskabets og dets medlemsstaters handlinger. På centralt niveau skal dette ske gennem en bekræftelse af Rådets (almindelige anliggender) koordinerende rolle med henblik på at forøge sammenhængen i handlinger udadtil i alle aspekter. Jeg tænker her på den politiske dialog, det økonomiske samarbejde og de kommercielle indrømmelser. Dernæst vil det være bedre at drage fordel af Unionens samlede indsats og derved forøge effektiviteten. Dette peger først og fremmest på at fastlægge omfanget af denne overordnede indsats udadtil og i den forbindelse på at råde over sammenfattende redskaber, der integrerer samtlige dimensioner i støtten til tredjelande. Det er ligeledes nødvendigt at forbedre forvaltningen af Fællesskabets støtte ved at forbedre planlægningen og gennemførelsen af EU's instrumenter, idet man tager højde for de forhold, Kommissionen konstaterer med medlemsstaternes deltagelse, den uacceptable ventetid fra indgåelse af forpligtelser til udbetaling af Fællesskabets bevillinger, samt den i øvrigt berettigede og voksende kritik fra tredjelande af den langsommelige og tunge procedure. Endelig - og hermed vil jeg slutte hr. formand - partnerne: Rådet og Kommissionen er blevet enige om det formålstjenlige i at sikre en bedre opfølgning på gennemførelsen af Fællesskabets støtte og dens effektivitet, især i Rådet (almindelige anliggender), der bør spille en endnu vigtigere rolle i styringen af Unionens eksterne aktioner. Jeg skal her meddele, at ministrene vil vende tilbage lige efter Rådets samling den 18. september for sammen med Kommissionen og generalsekretæren eller hans repræsentant at fastlægge rammen og metoderne for denne opfølgning. Det første mål for det franske formandskab er at give ny drivkraft til tiltrædelsesforhandlingerne. Udvidelsesperspektivet er virkelig det afgørende spørgsmål, vi europæere skal tage stilling til, og den store udfordring, der venter os i de kommende år. Derfor står det franske formandskab fast på nødvendigheden af, at regeringskonferencen lykkes og afsluttes med en god traktat i Nice med henblik på ikke at forsinke udvidelsen og for at kunne modtage de første ansøgerlande i en Union med mere effektive institutioner. Jeg vil her gøre et kort ophold for at nævne, hvordan vores holdning er i dag, nemlig en smule bekymret, og det er vores fornemmelse, at det er på tide at bevæge sig videre fra fremstillingen af de lidt statiske holdninger til en reel forhandling for at nå frem til kompromiser, uden hvilke forhandlingerne vil få svært ved at knytte forbindelser og løse op for problemerne. Dette, hr. formand og medlemmer af Parlamentet, er det franske formandskabs prioriteringer på området eksterne aktioner. Vi vil på dette område som på så mange andre kunne samarbejde med såvel Kommissionen, der her spiller en vigtig impulsskabende rolle, som med Parlamentet. Jeg vender nu tilbage til tiltrædelsesforhandlingerne for at sige, at vi her naturligvis vil gå så langt som muligt med de seks lande fra Luxembourg, med hvem vi forventer at gå fremad i forhandlingerne om de vanskeligste kapitler i den gældende fællesskabsret. Det samme gælder de seks lande fra Helsinki, med hvem vi agter at bevare rytmen i forhandlingerne og selvfølgelig - afhængig af i hvor høj grad det enkelte land er forberedt til det - åbne en helt ny række kapitler - der er 42 i alt - fra 4 til 9 afhængig af ansøgerlandet. Overordnet er det vores mål i et tæt samarbejde med Kommissionen og kommissær Verheugen i Nice at nå frem til et samlet overblik over forhandlingssituationen med henblik på effektivt at målrette arbejdet for de kommende formandskaber og udstikke vejen, der fører frem til en afslutning af forhandlingerne. De forskellige rapporter, som vi for øjeblikket gennemgår i vores udvalg, og udvidelsesforhandlingerne, der er planlagt til oktober, vil give endnu mere stof til vores analyse. Dette er årsagen til, at de vigtigste mål i vores formandskab vil være følgende: Med hvert af de 12 ansøgerlande vil der blive afholdt et forhandlingsmøde på ministerplan, enten den 21. november eller for en del af gruppen den 5. december. Forud for disse møder er gået to møder i efteråret på ambassadørplan. I De 15 tilrettelægger vi på Rådets møde (almindelige anliggender) den 20. november en debat om de politiske retningslinjer på grundlag af en overordnet rapport og rapporter om fremskridt i hvert enkelt ansøgerland, som Kommissionen skal indsende til Rådet i begyndelsen af november måned. Det drejer sig ved denne lejlighed med henblik på Det Europæiske Råds møde i Nice om at identificere de vigtigste problemer, der skal løses, kapitel for kapitel og land for land, og om ud fra dette grundlag at udtænke videreførelsen af tiltrædelsesprocessen. Jeg skal endelig minde om, at vi to gange vil mødes til en europæisk konference, den 23. november i Sochaux, for ministrene med ansvar for EU-anliggender i De 15 og i ansøgerlandene, og den 7. december i Nice, for stats- og regeringscheferne ved indledningen til topmødet i Biarritz. De kan altså således konstatere, at vi ønsker at give udvidelsesprocessen et kraftigt skub fremad. Unionen har faktisk meddelt i Helsinki, at den vil være parat til at modtage de første nye medlemmer den 1. januar 2003, så snart vi har fuldført ratificeringsprocedurerne for det, som vi håber bliver den kommende Nice-traktat, men som stats- og regeringscheferne understregede det på topmødet i Feira, skal de pågældende lande ikke kun kunne overtage den gældende fællesskabsret, men også især være i stand til indføre og reelt håndhæve den. Vi ved naturligvis, at dette er en meget tung og vanskelig opgave for ansøgerlandene, og her påtager Fællesskabet sig allerede sin del ved at støtte den enkeltes indsats. Denne indsats er grundlæggende for seriøst og velorganiseret at lede og styre den udvidelsesproces, der er indledt, og for således at muliggøre en tiltrædelse så hurtigt som muligt for de lande, der er længst fremme. Jeg vil gerne sige et par ord om Tyrkiet. Anerkendelsen af landets ansøgning i Helsinki markerede en vigtig etape, som mit land Frankrig støttede. Formandskabet vil indlede arbejdet i Rådet med henblik på at godkende et tiltrædelsespartnerskab for dette land og fortsætte den analytiske gennemgang af den gældende fællesskabsret. Det vil endvidere overvåge de forpligtelser, Unionen har indgået angående økonomisk bistand med henblik på at etablere en enhedsramme, der samler alle støtteinstrumenter i dette land. Det vil især arbejde på at muliggøre en godkendelse af en forordning om den økonomiske og sociale udvikling i Tyrkiet. Men det må stå helt klart, at forhandlinger med Tyrkiet ikke engang kan overvejes, så længe landet ikke respekterer Københavnskriterierne, især hvad angår demokratiet, selv om ethvert fremskridt i den retning naturligt vil fremme godkendelsen af de foranstaltninger, jeg netop har omtalt. Vi afventer med interesse Parlamentets godkendelse af hr. Morillons betænkninger om disse vigtige spørgsmål."@da1 ". Herr Präsident, Herr Kommissar, meine Damen und Herren Abgeordnete! Die Europäische Union ist, wie unsere Debatte deutlich gemacht hat, berufen, als vollwertiger, einflussreicher und geachteter Akteur im internationalen politischen Leben aufzutreten. Bestimmend hierfür sind unsere demokratischen Werte, unser gemeinsamer Wille, zu Frieden und Sicherheit in der Welt beizutragen, unsere Geschichte. Das wirtschaftliche Gewicht der Gemeinschaft, ihre vorrangige Rolle bei der Entwicklung und die engen Beziehungen zu zahlreichen Ländern oder Ländergruppen machen dies möglich. Schließlich gebietet uns dies die Instabilität einer sich rasch verändernden Welt, vielfach vor den Toren der Union. Das zweite Ziel der französischen Präsidentschaft besteht in der Weiterentwicklung der gemeinsamen europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik in Verwirklichung der Beschlüsse von Helsinki und Feira. Nachdem die Union nunmehr über die erforderlichen Instrumente für eine gemeinsame Außenpolitik verfügt, fehlte noch ein wesentliches Instrument, um die Glaubwürdigkeit ihres Engagements zu gewährleisten, nämlich die Fähigkeit, ausreichende militärische Mittel zu mobilisieren, die es ihrer ermöglichen, im Rahmen der so genannten „Petersberg-Missionen“ autonom zu entscheiden und zu handeln. Unser Ziel besteht, wie uns die Krisen in Bosnien bzw. in jüngerer Zeit im Kosovo gelehrt haben, darin, eine globale Antwort auf Krisen zu geben, deren Dimensionen heute vielfältig und außerordentlich komplex sind. Gewiss geht es dabei um ethnische Krisen, aber auch um soziologische, administrative, juristische, sicherheitspolitische und letztlich militärische Krisen. All diese Dimensionen sind gegeben. Die Spezifik der europäischen Antwort gegenüber anderen vorhandenen Instrumenten besteht darin, zum globalen Handeln in der Lage zu sein und auf all diese Dimensionen zu reagieren. Das heißt, die französische Präsidentschaft möchte ihren Beitrag zu einem äußerst ehrgeizigen Vorhaben leisten, das sich notwendigerweise über mehrere Jahre erstrecken wird. Das erfordert zügiges Handeln, damit die in Feira beschlossenen Verpflichtungen bei der Tagung des Europäischen Rates in Nizza eingelöst werden können. Der Zeitplan ist sehr dicht gedrängt. Lassen Sie mich die drei wichtigsten Themen noch einmal nennen: Was die Fähigkeiten betrifft, so wird die für den 20. November geplante Verpflichtungskonferenz für die Mitgliedstaaten Gelegenheit sein, ihren nationalen Beitrag zur Realisierung des in Helsinki definierten globalen Zieles zu präzisieren; was die ständigen politisch-militärischen Institutionen betrifft, so ist es Aufgabe unserer Präsidentschaft, den baldmöglichen Übergang zur endgültigen und operativen Phase vorzubereiten, die es der Union ermöglicht, eine Krise in all ihren Dimensionen zu bewältigen. Schließlich gilt es die Beschlüsse von Feira umzusetzen, die die Beziehungen zur NATO und zu den Drittländern bei der militärischen Krisenbewältigung und die Fortsetzung der Arbeiten zur Stärkung der nichtmilitärischen Instrumente zur Krisenbewältigung betreffen. Die dritte Priorität der französischen Präsidentschaft besteht in der Entwicklung der strategischen Partnerschaften der Union mit ihren Nachbarn und den großen regionalen Zusammenschlüssen. An vorrangiger Stelle steht dabei die Festigung der Beziehungen zu den Nachbarn der Union, insbesondere zu den Balkanländern, wo die Situation bekanntlich nach wie vor besorgniserregend ist. Um deutlich zu machen, welche Bedeutung die Union der Entwicklung der Beziehungen zu einer Region auf dem Balkan beimisst – deren friedliche und demokratische Entwicklung uns besonders am Herzen liegt – hat Frankreich seinen Partnern vorgeschlagen, am 24. November in Kroatien ein Gipfeltreffen mit den Ländern Ex-Jugoslawiens durchzuführen, die in ihrer Entwicklung – zwar in unterschiedlichen Stadien – am weitesten vorangeschritten sind. Damit wird das Anliegen verfolgt, die in jüngster Zeit in mehreren dieser Länder eingetretenen positiven Entwicklungen zu begleiten und die Bundesrepublik Jugoslawien daran zu erinnern, dass die Tür auch ihr offen steht, wenn sie sich der Bewegung anschließt, oder genauer gesagt, wenn die Voraussetzungen gegeben sind, dass sie sich dieser Bewegung anschließen kann. Die Entwicklung der strategischen Partnerschaft mit Russland und der Ukraine ist eine weitere Priorität der französischen Präsidentschaft, die in Paris in zehn Tagen zum Gipfel EU/Ukraine und für den 30. Oktober zum Gipfel EU/Russland eingeladen hat. Den Rahmen für die Aktion der französischen EU-Präsidentschaft gegenüber Russland bilden die Schlussfolgerungen des Europäischen Rates von Feira, der erklärt hatte, die Anstrengungen von Präsident Putin und der neuen russischen Regierung zur Modernisierung und Reformierung des Landes zu unterstützen. Gleichzeitig wird die Präsidentschaft natürlich der Tschetschenien-Frage weiterhin große Aufmerksamkeit widmen. Der Rat hat im Juli noch einmal bekräftigt, dass nur eine politische Lösung eine dauerhafte Regelung dieses Konflikts ermöglichen werde. Trotz aller Ungewissheiten hinsichtlich der Entwicklung des Friedensprozesses im Nahen Osten – darüber haben wir ja gerade gesprochen – ist die Entwicklung unserer Beziehungen Europa-Mittelmeerraum ein zentrales Anliegen der französischen Präsidentschaft. Wir beabsichtigen, in Marseille anlässlich des Ministertreffens vom 16. November und anlässlich des Gipfeltreffens, das gegebenenfalls für den 17. geplant werden könnte, eine Generalbilanz des Barcelona-Prozesses zu ziehen und eine Bewertung der Zusammenarbeit im Rahmen des MEDA-Programms vorzunehmen, um die Orientierungen dafür zu geben, wie der Zusammenarbeit Europa Mittelmeer neue Impulse verliehen werden können. Des weiteren beabsichtigt die Präsidentschaft, die Arbeiten zur Charta für Frieden und Stabilität voranzubringen. Bei dieser Zusammenkunft zum Thema Friedensprozess kommt der Union eine entscheidende Rolle bei der Unterstützung der Vertragsparteien und der von ihnen abzuschließenden Vereinbarungen zu. Schließlich setzt sich die französische Präsidentschaft dafür ein, die in Feira beschlossene gemeinsame Mittelmeer-Strategie umzusetzen und die neue MEDA-Verordnung zu verabschieden. Was die Assoziierungsabkommen betrifft, so hofft sie, wie bereits gesagt, das Abkommen mit Ägypten unterzeichnen zu können und bei den Verhandlungen mit dem Libanon, Syrien und Algerien substantielle Fortschritte zu erreichen. Über ihr unmittelbares Umfeld hinaus wird sich die französische Präsidentschaft um die Entwicklung des politischen Dialogs mit den großen regionalen Zusammenschlüssen bemühen. Ich denke dabei an Asien. Dort gilt die Priorität der Wiederbelebung des euro-asiatischen politischen Dialogs und der Stärkung der wirtschaftlichen und finanziellen Zusammenarbeit im Rahmen der ASEAN. In Seoul ist für den 20. und 21. Oktober ein Gipfeltreffen vorgesehen, und wir wollen auch den Dialog EU/ASEAN wieder in Gang setzen. In die Zeit der französischen Präsidentschaft fallen darüber hinaus zwei Gipfeltreffen mit Schlüsselländern der Region. Das Treffen vom 19. Juli mit Japan war bereits Gelegenheit für eine Überarbeitung der Erklärung von 1991 und die Vorbereitung eines Aktionsplans, der auf dem Gipfeltreffen im Jahre 2001 angenommen werden könnte. Ein weiteres Gipfeltreffen mit China ist in Peking am 23. Oktober vorgesehen. Deshalb möchte der französische Ratsvorsitz in Weiterführung der seit Jahren unternommenen Anstrengungen einen Beitrag dazu leisten, die Präsenz der Union in der Welt zu verstärken. Lassen Sie mich kurz die vier großen Ziele darlegen, die wir uns gestellt haben. Das erste Ziel ist natürlich, den Erweiterungsprozess der Union voranzubringen, jenes große Vorhaben für die nächsten Jahre, dann gilt es, eine europäische Sicherheits- und Verteidigungspolitik zu entwickeln, die dazu beitragen soll, die Union zu einem wichtigen Akteur im internationalen Leben zu machen. Darüber hinaus wollen wir die Entwicklung strategischer Partnerschaften mit unseren Nachbarn und den großen regionalen Zusammenschlüssen fördern, die es der Union ermöglichen sollen, einen Beitrag zur Herausbildung einer multipolaren Welt zu leisten, die langfristig eine wesentliche Voraussetzung für die Stabilität der internationalen Beziehungen darstellt. Das vierte Ziel besteht schließlich darin, die Instrumente der Europäischen Union effizienter zu gestalten, wofür die Debatte, die die Außenminister auf Vorschlag der Kommission und im Beisein von Kommissionsmitglied Patten bei dem informellen Treffen in Evian am 2. und 3. September, also am vergangenen Wochenende, geführt haben, die Grundlage bildet. Mit Afrika wird die Präsidentschaft eine erste Folgetagung zum Gipfeltreffen von Kairo durchführen. Darüber hinaus arbeitet sie an der Entwicklung des Dialogs mit den subregionalen Organisationen gemäß der Konvention von Cotonou. Sie wird die vierte Ministertagung EU/SADC für den 29. und 30. November in Gaboron sowie eine Ministertagung EU/CDEAO für den 16. Oktober in Abuja einberufen. Im transatlantischen Dialog sollen drei außenpolitische Themen im Mittelpunkt stehen: der Balkan, Russland und der Friedensprozess im Nahen Osten. Die Gipfeltreffen vom 18. und 19. Dezember mit den USA und Kanada werden Gelegenheit sein, unsere großen Partner über die jüngste Entwicklung der europäischen Außenpolitik und Sicherheits- und Verteidigungspolitik zu informieren. Der Dialog mit Lateinamerika soll im Rahmen der regelmäßigen Treffen mit den regionalen Gruppen fortgesetzt werden, die nächste Woche am Rande der UNO-Generalversammlung stattfinden werden. Frankreich hat seinen Partnern ebenfalls vorgeschlagen, über die Zukunft der Beziehungen zu Kuba nachzudenken. Schließlich wird die französische Präsidentschaft darauf bedacht sein, dass Europa in geschlossener und solidarischer Weise seine Rolle spielen kann, damit eine neue Verhandlungsrunde im Rahmen der Welthandelsorganisation in einem globalen und ausgewogenen Rahmen eingeleitet werden kann. Längerfristig – und das ist die vierte Priorität der französischen Präsidentschaft – hat die Präsidentschaft anlässlich des informellen Ministertreffens in Evian, wiederum im Beisein von Kommissar Patten, Überlegungen zur Verbesserung der Effizienz der Instrumente der Union angeregt. Die Union verfügt, wie ich bereits sagte, über zahlreiche Instrumente, die es ihr ermöglichen, ihren Einfluss auf die Entwicklung der internationalen Beziehungen geltend zu machen. So sucht ihre diplomatische Präsenz in der Welt, sowohl die der Fünfzehn als auch die der Kommission, ihresgleichen, sei es in personeller Hinsicht oder hinsichtlich der geografischen Verbreitung. Zugleich stellt die Union heute eine aktive und geschlossene Gruppe in den Vereinten Nationen dar, wo ihre Standpunkte in jedem Forum vertreten sind. Schließlich sind ihre, besser gesagt unsere finanziellen Mittel beträchtlich. Dennoch kennt jeder die Schwachpunkte der externen Aktion der Union: mangelnde Transparenz, oftmals unzureichende Koordinierung, Flexibilität, die zu wünschen übrig lässt, noch zu geringer Einfluss in den internationalen Institutionen, insbesondere denen von Bretton Woods. Es wurden bereits Anstrengungen unternommen, um diese Unzulänglichkeiten zu beheben, vor allem durch Verabschiedung erster gemeinsamer Strategien. Dennoch sind die Wirkung und die Glaubwürdigkeit der europäischen Aktion gemessen an den eingesetzten Mitteln nach wie vor unzureichend. So haben die Außenminister der Fünfzehn auf Anregung von Hubert Védrine bei dem jüngsten informellen Treffen in Evian erste Überlegungen angestellt. Grundlage waren die ausgezeichneten Arbeiten, die Kommissar Patten im Namen der Kommission sowie der Generalsekretär des Rates und hohe Vertreter für die GASP, Javier Solana, der ebenfalls in Evian anwesend war, vorgestellt haben. Die Arbeit soll in mehrerlei Richtungen gehen. Zunächst gilt es die Koordinierung zwischen den einzelnen Akteuren der Europäischen Union zu verstärken, indem vor Ort in den Drittländern das Management der Gemeinschaftsprogramme stärker dezentralisiert und die Aktion der Gemeinschaft besser mit der ihrer Mitgliedstaaten koordiniert wird. Auf zentraler Ebene wurde die koordinierende Funktion des Rates „Allgemeine Angelegenheiten“ bekräftigt, um die Kohärenz der externen Aktion in all ihren Aspekten zu gewährleisten. Ich denke dabei an den politischen Dialog, die finanzielle Zusammenarbeit, die Handelspolitik. Ferner gilt es die globalen Anstrengungen der Union besser zu nutzen und effektiver zu gestalten. Das setzt voraus, dass man zunächst festlegt, in welchem Maße diese globalen Anstrengungen nach außen wirksam werden müssen, und dass man über die Mittel verfügt, um alle Dimensionen der Hilfe nach außen zusammenzufassen. Zur Verbesserung der Verwaltung der Gemeinschaftshilfe müssen weiterhin die Gemeinschaftsinstrumente besser geplant und umgesetzt werden, nachdem die Kommission festgestellt hat und diese Feststellung auch durch die Mitgliedstaaten geteilt wird, dass eine inakzeptable Kluft zwischen den Mittelbindungen und den Zuweisungen von Gemeinschaftsmitteln besteht, und aus den Drittländern zunehmend die berechtigte Kritik laut wird, dass der Prozess zu langsam und zu schwerfällig sei. Schließlich sind sich die Partner Rat und Kommission darüber einig, dass es sinnvoll wäre, die Umsetzung und Effizienz der Gemeinschaftshilfe besser zu überwachen, vor allem im Rahmen des Rates „Allgemeine Angelegenheiten“, der bei der Steuerung der externen Aktion der Union eine größere Rolle spielen muss. Hierzu möchte ich anmerken, dass die Minister dies bereits bei der Ratstagung am 18. September aufgreifen werden, um zusammen mit der Kommission und dem Generalsekretär oder seinem Vertreter den Rahmen und die Modalitäten für diese Überwachung festzulegen. Das erste Ziel der französischen Präsidentschaft besteht darin, den Beitrittsverhandlungen einen neuen Impuls zu verleihen. Die Erweiterungsperspektive ist in der Tat die wesentliche Frage, die vor uns Europäern steht, die große Herausforderung der nächsten Jahre. Deshalb besteht die französische Präsidentschaft so nachdrücklich auf der Notwendigkeit, die Regierungskonferenz zum Erfolg zu führen und in Nizza einen guten Vertrag abzuschließen damit die Erweiterung nicht verzögert wird und die ersten Beitrittsländer in eine Union aufgenommen werden können, die sich effizientere Institutionen gegeben hat. Hier sei mir die Bemerkung gestattet, dass wir uns heute einige Sorgen machen und das Gefühl haben, es sei an der Zeit, von mehr oder weniger statischen Positionsbestimmungen zu echten Verhandlungen überzugehen, die in Kompromisse münden, da sonst die Gefahr besteht, dass die Verhandlungen auf der Stelle treten. Soweit zu den Prioritäten der französischen Präsidentschaft im Bereich der externen Aktionen. Wir wollen auf diesem wie auf so vielen anderen Gebieten sowohl mit der Kommission, die hier wie anderswo wichtige Impulse zu geben hat, als auch mit dem Europäischen Parlament zusammenarbeiten. Was die Beitrittsverhandlungen betrifft, so werden wir sie mit den sechs Kandidaten von Luxemburg so weit wie möglich voranbringen, den Ländern, mit denen wir Fortschritte in den Verhandlungen über die schwierigsten Kapitel des Acquis erzielen wollen. Dann kommen die sechs Kandidaten von Helsinki, mit denen wir das Verhandlungstempo beibehalten und natürlich je nach dem Grad der Vorbereitung des jeweiligen Landes die Verhandlungen über einige neue Kapitel eröffnen wollen, insgesamt 42, je nach Land zwischen 4 und 9. Insgesamt haben wir uns in enger Abstimmung mit der Kommission, mit Kommissar Verheugen, das Ziel gesetzt, in Nizza eine Gesamtübersicht über den Stand der Verhandlungen vorzulegen, um eine effiziente Orientierung für die Arbeit der nachfolgenden Präsidentschaften geben zu können und den Weg bis zum Abschluss dieser Verhandlungen abzustecken. Die einzelnen Berichte, die derzeit in unseren Ausschüssen geprüft werden, und die für Oktober vorgesehene Debatte über die Erweiterung werden unsere Analyse noch weiter untersetzen. Deshalb sind die wichtigsten Termine während unserer Präsidentschaft folgende: Mit jedem der zwölf Kandidaten wird eine Ministertagung stattfinden, für einige am 21. November, für die anderen am 5. Dezember, denen im Herbst noch zwei Tagungen auf Botschafterebene vorangehen sollen. Die Fünfzehn planen anlässlich des Rates „Allgemeine Angelegenheiten“ am 20. November eine politische Orientierungsdebatte auf der Grundlage des Gesamtberichts und der Fortschrittsberichte jedes einzelnen Beitrittslandes, die die Kommission dem Rat Anfang November übergeben soll. Bei dieser Gelegenheit sollen im Vorfeld des Europäischen Rates von Nizza Kapitel für Kapitel und Land für Land die wichtigsten Schwierigkeiten aufgelistet werden, die noch zu lösen bleiben, und auf dieser Grundlage über die Fortsetzung des Beitrittsprozesses nachgedacht werden. Weiter erinnere ich daran, dass wir die Europakonferenz zweimal einberufen werden, und zwar am 23. November in Sochaux, auf der Ebene der Außenminister der Fünfzehn und der Minister der Beitrittsländer, und am 7. Dezember in Nizza, auf der Ebene der Staats- und Regierungschefs bei der Eröffnung des Gipfels von Biarritz. Wir möchten also, wie Sie sehen können, dem Erweiterungsprozess einen kräftigen Impuls verleihen. Die Union hatte ja in Helsinki erklärt, dass sie bereit sei, die ersten neuen Mitglieder am 1. Januar 2003 aufzunehmen, sobald die Ratifizierungsverfahren für den erhofften neuen Vertrag von Nizza abgeschlossen sind. Jedoch müssen, wie die Staats- und Regierungschefs auf dem Gipfel von Feira unterstrichen haben, die betroffenen Länder nicht nur den übernehmen, sondern vor allem in der Lage sein, ihn tatsächlich umzusetzen und anzuwenden. Das ist natürlich eine schwere und komplizierte Aufgabe für die Beitrittsländer, bei der die Gemeinschaft jedem von ihnen Unterstützung gewährt. Diese Anstrengungen sind von grundlegender Bedeutung, um den eingeleiteten Erweiterungsprozess ordnungsgemäß weiterzuführen und zu beherrschen und damit den möglichst raschen Beitritt der am weitesten fortgeschrittenen Länder zu ermöglichen. Ein Wort noch zur Türkei. Die Anerkennung ihres Kandidatenstatus in Helsinki stellte eine wichtige Etappe dar, die von meinem Land, Frankreich, befürwortet wurde. Die Präsidentschaft wird innerhalb des Rates die Arbeiten einleiten, um die Beitrittspartnerschaft mit diesem Land zu beschließen, und die analytische Prüfung des Acquis fortsetzen. Des weiteren wird sie über die Einhaltung der durch die Union übernommenen Verpflichtungen hinsichtlich der Finanzhilfe wachen, um einen einheitlichen Rahmen zu schaffen, in dem alle Hilfsinstrumente für dieses Land zusammengefasst werden. Insbesondere wird sie sich für die Schaffung der Voraussetzungen für die Annahme der Verordnung über die wirtschaftliche und soziale Entwicklung der Türkei einsetzen. Aber selbstverständlich sind Beitrittsverhandlungen nicht denkbar, solange die Türkei die Kriterien von Kopenhagen, besonders in der Frage der Demokratie, nicht erfüllt, während jeder Fortschritt in dieser Richtung natürlich die Ergreifung der genannten Maßnahmen fördern würde. Wir sehen mit Interesse der Annahme der Berichte von Herrn Morillon zu diesen wichtigen Fragen durch Ihr Haus entgegen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, η Ευρωπαϊκή Ένωση, και αυτό είναι έκδηλο στη συζήτησή μας, έχει τη δυνατότητα να είναι ένας ουσιαστικός συντελεστής, με επιρροή και κύρος, στη διεθνή πολιτική σκηνή. Μας καθοδηγούν οι δημοκρατικές μας αξίες, η κοινή μας βούληση να συμβάλουμε στην ειρήνη και στην ασφάλεια στον κόσμο, η ιστορία μας. Μας το επιτρέπουν, το οικονομικό κύρος της Ευρωπαϊκής Κοινότητας, ο πρωταρχικός της ρόλος στην άνοδο της ανάπτυξης και οι προνομιακοί δεσμοί της με πάρα πολλές χώρες ή ομάδες χωρών. Τέλος, μας παρακινεί έντονα, η αστάθεια σε έναν κόσμο που εξελίσσεται ταχύτατα, στο ίδιο το κατώφλι της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ο δεύτερος στόχος της γαλλικής Προεδρίας είναι να επιδιώξει την ανάπτυξη της κοινής ευρωπαϊκής αμυντικής πολιτικής και πολιτικής ασφαλείας υλοποιώντας τις αποφάσεις του Ελσίνκι και της Feira. Η Ευρωπαϊκή Ένωση διαθέτει πλέον τα αναγκαία μέσα για την άσκηση μιας κοινής εξωτερικής πολιτικής. Της λείπει μόνο ένα, βασικό, για να διασφαλίσει την αξιοπιστία της προσπάθειάς της, το οποίο είναι η δυνατότητα ενεργοποίησης επαρκών στρατιωτικών μέσων που θα της επιτρέψουν να αποφασίζει και να ενεργεί αυτόνομα στο πλαίσιο των αποστολών του "του Petersberg", όπως ονομάζονται. Στόχος μας, όπως μας δίδαξαν οι κρίσεις της Βοσνίας και πιο πρόσφατα του Κοσσυφοπεδίου, είναι να δώσουμε μια συνολική λύση στις κρίσεις, των οποίων οι διαστάσεις είναι σήμερα πολυάριθμες και εξαιρετικά σύνθετες, κρίσεις εθνικού βέβαια χαρακτήρα αλλά και κοινωνιολογικού, διοικητικού, νομικού, ασφαλείας και τέλος στρατιωτικού. Όλες αυτές οι διαστάσεις υφίστανται. Αυτή είναι η ιδιαιτερότητα της ευρωπαϊκής απάντησης σε σχέση με άλλα υπαρκτά μέσα, να μπορεί να έχει συνολικό χαρακτήρα και να ανταποκρίνεται σε όλες αυτές τις διαστάσεις. Η γαλλική Προεδρία επιθυμεί να συμμετάσχει σε ένα εξαιρετικά φιλόδοξο σχέδιο, το οποίο θα διαρκέσει πολλά χρόνια. Γι' αυτό σκοπεύει να διατηρήσει το ρυθμό των εργασιών προκειμένου να τηρηθούν οι δεσμεύσεις της Feira, στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Νίκαιας, και συνεπώς η ημερήσια διάταξη είναι πολύ φορτωμένη. Επαναλαμβάνω τα τρία βασικά θέματα: όσον αφορά τις ικανότητες, με τη Διάσκεψη δέσμευσης που θα οργανώσουμε στις 20 Νοεμβρίου, τα κράτη μέλη θα έχουν την ευκαιρία να καθορίσουν τη συμβολή τους, σε εθνικό επίπεδο, στην υλοποίηση του συνολικού στόχου που τέθηκε στο Ελσίνκι. Όσον αφορά τα αρμόδια πολιτικο-στρατιωτικά θεσμικά όργανα, εναπόκειται στην προεδρία μας να προετοιμάσουμε τη μετάβαση, όταν αυτό θα είναι δυνατό, στο καθοριστικό και επιχειρησιακό στάδιο καθιστώντας την Ευρωπαϊκή Ένωση ικανή να χειριστεί μία πιθανή κρίση σε όλες της τις διαστάσεις. Οφείλουμε, τέλος, να υλοποιήσουμε τις αποφάσεις της Feira, οι οποίες αφορούν στις σχέσεις με το ΝΑΤΟ και με τις τρίτες χώρες για τη στρατιωτική διαχείριση κρίσεων και τη συνέχιση των εργασιών που έχουν ξεκινήσει σχετικά με την ενίσχυση των μη στρατιωτικών μέσων διαχείρισης των κρίσεων. Η τρίτη προτεραιότητα της γαλλικής Προεδρίας θα είναι η ανάπτυξη των στρατηγικών εταιρικών σχέσεων της Ευρωπαϊκής Ένωσης με τις γειτονικές χώρες και με τα μεγάλα περιφερειακά σύνολα. Η προτεραιότητα σ’αυτήν την διαδικασία, είναι η σύσφιξη των σχέσεων με τους γείτονες της Ευρωπαϊκής Ένωσης και ιδιαίτερα με τα Βαλκάνια όπου η κατάσταση παραμένει - είναι γνωστό αυτό - ανησυχητική. Η Γαλλία, προκειμένου να επισημάνει τη σημασία που η Ευρωπαϊκή Ένωση αποδίδει στην ανάπτυξη των σχέσεων με την περιοχή των Βαλκανίων - που ευχόμαστε να είναι ειρηνική και δημοκρατική - πρότεινε στους εταίρους της την πραγματοποίηση, στις 24 Νοεμβρίου στην Κροατία, μιας συνόδου κορυφής με τις χώρες της πρώην Γιουγκοσλαβίας οι οποίες, σε διαφορετικά στάδια η καθεμία, είναι οι πιο προηγμένες σε όρους δημοκρατικής εξέλιξης. Η κεντρική ιδέα είναι να γίνει ένας απολογισμός των θετικών εξελίξεων που σημειώθηκαν πρόσφατα σε πολλές από αυτές τις χώρες, καθώς και μία υπενθύμιση στην Ομοσπονδιακή Δημοκρατία της Γιουγκοσλαβίας ότι η πόρτα γι' αυτήν θα παραμείνει ανοιχτή εφόσον συμβάλει στην προσπάθεια αυτή, ή για να είμαι ακριβέστερος, εφόσον υπάρξουν όλες οι προϋποθέσεις για να μπορέσει να συμβάλει στην προσπάθεια. Η στρατηγικής σημασίας ανάπτυξη εταιρικής σχέσης με τη Ρωσία και την Ουκρανία αποτελεί μία ακόμα προτεραιότητα της γαλλικής Προεδρίας η οποία σε δέκα μέρες, θα υποδεχτεί στο Παρίσι τη Σύνοδο Κορυφής Ευρωπαϊκής Ένωσης / Ουκρανίας και στις 30 Οκτωβρίου τη Σύνοδο Κορυφής Ευρωπαϊκής Ένωσης / Ρωσίας. Το πλαίσιο δράσης της γαλλικής Προεδρίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης για τη Ρωσία έχουν καθορίσει οι αποφάσεις που ενέκρινε το Συμβούλιο στη Feira, το οποίο προσφέρθηκε να υποστηρίξει τις προσπάθειες του Προέδρου Πούτιν και της νέας ρωσικής κυβέρνησης για τον εκσυγχρονισμό και την αναμόρφωση της χώρας τους. Συγχρόνως, η Προεδρία θα εξακολουθήσει, όπως είναι φυσικό, να δίνει μεγάλη προσοχή στο ζήτημα της Τσετσενίας. Το Συμβούλιο επισήμανε, επίσης, τον Ιούλιο, ότι μόνο μια πολιτική λύση μπορεί να οδηγήσει στη μόνιμη διευθέτηση αυτής της διαμάχης. Τέλος, παρά τις αβεβαιότητες που βαρύνουν την πορεία της ειρηνευτικής διαδικασίας στη Μέση Ανατολή - λίγο πριν είχαμε τη σχετική συζήτηση - η ανάπτυξη των ευρω-μεσογειακών μας σχέσεων βρίσκεται στο επίκεντρο των θεμάτων που απασχολούν τη γαλλική Προεδρία. Ο στόχος μας είναι να προβούμε, στο πλαίσιο μιας υπουργικής συνάντησης στη Μασσαλία στις 16 Νοεμβρίου και εφόσον οι συνθήκες το επιτρέψουν, κατά τη Σύνοδο Κορυφής που μπορεί, στην παρούσα φάση, να προγραμματιστεί για τις 17, σε έναν γενικό απολογισμό των συνομιλιών της Βαρκελώνης και σε μια αξιολόγηση της συνεργασίας που υφίσταται στο πλαίσιο του προγράμματος MEDA, προκειμένου να καθοριστούν οι κατευθύνσεις που θα δώσουν νέα ώθηση στην ευρω-μεσογειακή συνεργασία. Η Προεδρία σκοπεύει, εξάλλου, να ολοκληρώσει επιτυχώς τις εργασίες που αφορούν το χάρτη ειρήνης και σταθερότητας. Στη συνάντηση αυτή, με θέμα την ειρηνευτική διαδικασία, η Ευρωπαϊκή Ένωση πρέπει να διαδραματίσει πρωτεύοντα ρόλο προκειμένου να παράσχει στήριξη στα μέρη και στις συμφωνίες που αυτά θα συνάψουν. Η Προεδρία μεριμνά, τέλος, για την υλοποίηση της κοινής στρατηγικής για τη Μεσόγειο η οποία εγκρίθηκε στη Feira και για την έγκριση του νέου κανονισμού MEDA. Όσον αφορά τις συμφωνίες εταιρικής σχέσης, ελπίζει - το επαναλαμβάνω - να επιτύχει τη σύναψη συμφωνίας με την Αίγυπτο και να σημειώσει ουσιαστική πρόοδο στις διαπραγματεύσεις με το Λίβανο, τη Συρία και την Αλγερία. Πέρα από το άμεσο περιβάλλον της, η γαλλική Προεδρία επιθυμεί να αναπτύξει πολιτικό διάλογο με τα μεγάλα περιφερειακά σύνολα. Μιλάω για την Ασία. Όσον αφορά την Ασία, η προτεραιότητα επικεντρώνεται στην έναρξη του ευρω-ασιατικού πολιτικού διαλόγου και στην ενίσχυση της οικονομικής και χρηματοδοτικής συνεργασίας στο πλαίσιο του ΣΚΝΑΑ. Θα υπάρξει Σύνοδος Κορυφής στη Σεούλ, στις 20 και 21 Οκτωβρίου, ενώ επιθυμούμε, επίσης, την έναρξη του διαλόγου Ευρωπαϊκής Ένωσης / Συνδέσμων και Κρατών της Νοτιοανατολικής Ασίας. Δύο ακόμα σημαντικές σύνοδοι κορυφής με τις βασικές χώρες της περιοχής θα σηματοδοτήσουν τη γαλλική Προεδρία. Αυτή της 19ης Ιουλίου με την Ιαπωνία έδωσε ήδη την ευκαιρία για την έναρξη της διαδικασίας αναθεώρησης της δήλωσης του 1991 και για την κατάρτιση ενός σχεδίου δράσεων το οποίο θα μπορούσε να εγκριθεί στη Σύνοδο Κορυφής του 2001. Η άλλη με την Κίνα, θα λάβει χώρα στο Πεκίνο, στις 23 Οκτωβρίου. Για το λόγο αυτό, η γαλλική Προεδρία του Συμβουλίου σκοπεύει να συμβάλει στη συνέχιση της προσπάθειας που έχει ξεκινήσει εδώ και πολλά χρόνια, για την ενίσχυση της παρουσίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης ανά τον κόσμο. Θα σας εκθέσω εν συντομία τους τέσσερις μεγάλους στόχους που έχουμε θέσει. Καταρχάς είναι, φυσικά, να προχωρήσουμε τη διαδικασία διεύρυνσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης, αυτή τη μεγάλη προσπάθεια που μας περιμένει μέσα στα επόμενα χρόνια, έπειτα, να προωθήσουμε την ανάπτυξη μιας ευρωπαϊκής αμυντικής πολιτικής και πολιτικής ασφαλείας, γεγονός που θα συμβάλλει ώστε να καταστεί η Ευρωπαϊκή Ένωση σημαντικός συντελεστής της διεθνούς σκηνής. Επίσης, θέλουμε να προάγουμε την ανάπτυξη στρατηγικών εταιρικών σχέσεων με τις γειτονικές χώρες και με τα μεγάλα περιφερειακά σύνολα, οι οποίες θα καταστήσουν την Ευρωπαϊκή Ένωση ικανή να συμβάλει στη δημιουργία ενός πολύπλοκου κόσμου, στοιχείο με μακροπρόθεσμη σημασία για τη σταθερότητα των διεθνών σχέσεων. Τέλος, τέταρτος στόχος μας είναι η βελτίωση της αποτελεσματικότητας των οργάνων της Ευρωπαϊκής Ένωσης, βάσει μιας συζήτησης που είχαν πρόσφατα οι υπουργοί εξωτερικών, μετά από πρόταση της Ευρωπαϊκής Επιτροπής και παρουσία του κ. Patten, κατά τη διάρκεια της άτυπης συνεδρίασης που πραγματοποιήθηκε στο Évian στις 2 και 3 Σεπτεμβρίου, δηλαδή Σάββατο και Κυριακή. Μαζί με την Αφρική, η Προεδρία πρόκειται να διοργανώσει την πρώτη συνεδρίαση για την παρακολούθηση της εφαρμογής των αποφάσεων της Συνόδου Κορυφής του Καΐρου. Θα εργαστεί, επίσης, για την ανάπτυξη του διαλόγου με τις υπο-περιφερειακές οργανώσεις, σύμφωνα με τις διατάξεις της Σύμβασης του Cotonou. Θα οργανώσει την τέταρτη υπουργική συνάντηση Ευρωπαϊκής Ένωσης / SADC στο Gaboron, στις 29 και 30 Νοεμβρίου, καθώς και μία υπουργική συνάντηση Ευρωπαϊκής Ένωσης / CDEAO στην Abuja, στις 16 Οκτωβρίου. Όσον αφορά το διατλαντικό διάλογο, σε τρία θέματα θα επικεντρωθεί το βάρος της συζήτησης: στα Βαλκάνια, στη Ρωσία, και στην ειρηνευτική διαδικασία στη Μέση Ανατολή. Το συγκεκριμένο πλαίσιο θα προβληθεί επίσης στις Συνόδους Κορυφής των 18 και 19 Δεκεμβρίου με τις Ηνωμένες Πολιτείες και τον Καναδά αντίστοιχα, προκειμένου να ενημερώσουμε τους μεγάλους μας εταίρους σχετικά με την πρόσφατη ανάπτυξη της ευρωπαϊκής εξωτερικής αμυντικής πολιτικής και πολιτικής ασφάλειας. Ο διάλογος με την Λατινική Αμερική θα συνεχιστεί στο πλαίσιο τακτικών συναντήσεων με τις περιφερειακές ομάδες, οι οποίες θα πραγματοποιηθούν την προσεχή εβδομάδα κατά τη συνεδρίαση της Ολομέλειας των Ηνωμένων Εθνών. Η Γαλλία πρότεινε, επίσης, στους εταίρους της να ασχοληθούν με το μέλλον των σχέσεων με την Κούβα. Τέλος, η γαλλική Προεδρία θα φροντίσει έτσι ώστε η Ευρώπη να μπορέσει να έχει μια ολοκληρωμένη παρουσία με συνοχή και αλληλεγγύη, για να στοχεύσει στην έναρξη ενός νέου κύκλου διαπραγματεύσεων - ο οποίος ευχόμαστε να έχει συνολικό και δίκαιο χαρακτήρα - στο πλαίσιο της Παγκόσμιας Οργάνωσης Εμπορίου. Σε πιο μακροπρόθεσμη βάση - αυτή είναι η τέταρτη προτεραιότητα της γαλλικής Προεδρίας - η Προεδρία έθεσε, γι' άλλη μια φορά, με την ευκαιρία της άτυπης συνεδρίασης στο Évian, παρουσία του κ. Patten, ένα θέμα σχετικά με τη βελτίωση της αποτελεσματικότητας των θεσμικών οργάνων της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η Ευρωπαϊκή Ένωση - όπως ανέφερα - διαθέτει αρκετά θεσμικά όργανα τα οποία της επιτρέπουν να έχει κάποια επιρροή στην εξέλιξη των διεθνών σχέσεων. Έτσι, η παγκόσμια διπλωματική της παρουσία, τόσο αυτή των Δεκαπέντε όσο και εκείνη της Επιτροπής, είναι απαράμιλλη, είτε από απόψεως δυναμικού είτε από απόψεως γεωγραφικής κάλυψης. Ομοίως, η Ευρωπαϊκή Ένωση αποτελεί σήμερα μία ενεργό και συνεκτική ομάδα στα Ηνωμένα Έθνη όπου οι απόψεις της εκφράζονται σε κάθε βήμα. Τέλος, τα χρηματοδοτικά της μέσα, τα χρηματοδοτικά μας μέσα, είναι αξιόλογα. Εντούτοις, όλοι γνωρίζουν τις αδυναμίες της εξωτερικής δράσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης: έλλειψη διορατικότητας, ανεπαρκής πολλές φορές συντονισμός, ανεπαρκής ελαστικότητα, περιορισμένη ακόμη επιρροή στα διεθνή ιδρύματα, κυρίως του Bretton Woods. Έχει ήδη γίνει μια προσπάθεια για την κάλυψη αυτών των ανεπαρκειών με την έγκριση, κυρίως, των πρώτων κοινών στρατηγικών. Ωστόσο, η βαρύτητα και η αξιοπιστία της ευρωπαϊκής δράσης παραμένουν ανεπαρκείς σε σχέση με τα μέσα που διατίθενται. Τέθηκε, λοιπόν, ένα ζήτημα από τον υπουργό Εξωτερικών Υποθέσεων των Δεκαπέντε, με την προτροπή του Hubert Védrine, στο πλαίσιο της τελευταίας άτυπης συνεδρίασης στο Évian, σχετικά με τις εξαιρετικές εργασίες που παρουσίασαν ο κ. Patten, εξ' ονόματος της Επιτροπής και ο Γενικός Γραμματέας του Συμβουλίου στον εκπρόσωπο για την ΚΕΠΠΑ, Javier Solana, ο οποίος επίσης βρισκόταν στο Évian. Αρκετά θέματα παρέμειναν ανοικτά. Πρέπει, προηγουμένως, να ενισχυθεί ο συντονισμός των διαφόρων φορέων της Ευρωπαϊκής Ένωσης, επί τόπου, στις τρίτες χώρες, μέσω μιας μεγαλύτερης αποκέντρωσης στη διαχείριση των κοινοτικών προγραμμάτων και μέσω ενός καλύτερου συντονισμού της δράσης της Κοινότητας με αυτήν των κρατών μελών. Σε κεντρικό επίπεδο, αυτό πρέπει να γίνει μέσω της εκ νέου αποδοχής του συντονιστικού ρόλου του Συμβουλίου "εξωτερικών υποθέσεων" με στόχο την αύξηση της συνοχής της εξωτερικής δράσης σε όλα τα επίπεδα. Μιλάω για πολιτικό διάλογο, για χρηματοδοτική συνεργασία, για εμπορικές παραχωρήσεις. Θα πρέπει, στη συνέχεια, να επωφεληθούμε καλύτερα από τη συνολική προσπάθεια της Ευρωπαϊκής Ένωσης και να αυξήσουμε την αποτελεσματικότητά της. Αυτό προϋποθέτει, εν πρώτοις, να καθορίσουμε το βαθμό αυτής της συνολικής προσπάθειας ως προς το εξωτερικό και, με αυτό το σκοπό, να χρησιμοποιήσουμε μέσα σύνθεσης τα οποία θα καλύπτουν όλες τις διαστάσεις της εξωτερικής βοήθειας. Χρειάζεται, επίσης, να βελτιωθεί η διαχείριση της κοινοτικής ενίσχυσης μέσω της βελτίωσης του προγραμματισμού και της εκτέλεσης των κοινοτικών μέσων, λαμβανομένης υπόψην της διαπίστωσης της Επιτροπής την οποίαν συμμερίζονται και τα κράτη μέλη, για την απαράδεκτη απόκλιση μεταξύ των δεσμεύσεων και των εκταμιεύσεων κοινοτικών κονδυλίων και για τις συνεχώς αυξανόμενες - ωστόσο δικαιολογημένες - επικρίσεις εκ μέρους των τρίτων χωρών απέναντι στην αργοπορία και στη δυσκαμψία των διαδικασιών. Τέλος, και στο σημείο αυτό ολοκληρώνω κύριε Πρόεδρε, οι εταίροι: Συμβούλιο και Επιτροπή συμφωνούν ότι είναι η κατάλληλη στιγμή να διασφαλιστεί μια καλύτερη παρακολούθηση της εφαρμογής της κοινοτικής ενίσχυσης και της αποτελεσματικότητάς της, κυρίως στο πλαίσιο του Συμβουλίου "εξωτερικών υποθέσεων" το οποίο οφείλει να διαδραματίσει ένα ακόμα πιο σημαντικό ρόλο στη διαχείριση της εξωτερικής δράσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Σχετικά με αυτό, τονίζω ότι οι υπουργοί πρόκειται να επανέλθουν στη συνεδρίαση του Συμβουλίου της 18ης Σεπτεμβρίου προκειμένου να καθορίσουν, από κοινού με την Επιτροπή και το Γενικό Γραμματέα ή τον εκπρόσωπό του, το πλαίσιο και τις λεπτομέρειες αυτού του μηχανισμού παρακολούθησης. Ο πρώτος στόχος της γαλλικής Προεδρίας είναι να δώσει νέα ώθηση στις διαπραγματεύσεις προσχώρησης. Η προοπτική της διεύρυνσης είναι πραγματικά το κύριο θέμα που τίθεται σε μας τους Ευρωπαίους, η μεγάλη πρόκληση που μας περιμένει μέσα στα επόμενα χρόνια. Από εδώ πηγάζει και η εμμονή της γαλλικής Προεδρίας όσον αφορά την ανάγκη να επιτύχει η Διακυβερνητική Διάσκεψη και συναφθεί μια καλή συνθήκη στη Νίκαια προκειμένου να μην καθυστερήσει η διεύρυνση και να καταστεί δυνατή η υποδοχή των πρώτων υποψήφιων χωρών σε μία Ευρωπαϊκή Ένωση με αποτελεσματικότερα θεσμικά όργανα. Κάνω, εδώ, μία πολύ σύντομη παρένθεση για να πω ότι αυτό που πιστεύουμε σήμερα, αν και με κάποιο προβληματισμό, και αυτό που αισθανόμαστε είναι ότι είναι καιρός πια να περάσουμε από την απλή παρουσίαση θέσεων, ελαφρώς στάσιμων, σε πραγματικές συνομιλίες για την εξεύρεση συμβιβαστικών λύσεων, χωρίς οι συνομιλίες να χάνουν στο παραμικρό τη συνοχή τους. Αυτές είναι λοιπόν, κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, οι προτεραιότητες της γαλλικής Προεδρίας σχετικά με τις εξωτερικές δράσεις. Σκοπεύουμε να συνεργαστούμε στον τομέα αυτόν, όπως και σε τόσους άλλους, τόσο με την Επιτροπή, η οποία εδώ - όπως και παντού εξάλλου - έχει ρόλο κινητήριας δύναμης, όσο και με το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Επανέρχομαι στις διαπραγματεύσεις προσχώρησης, για να πω ότι θα τις εμβαθύνουμε όσο το δυνατόν περισσότερο, μαζί με τους Έξι του Λουξεμβούργου, χώρες φυσικά με τις οποίες σκοπεύουμε να προχωρήσουμε τις διαπραγματεύσεις όσον αφορά τα δυσκολότερα κεφάλαια του κεκτημένου. Επίσης, με τους Έξι του Ελσίνκι, χώρες με τις οποίες σκοπεύουμε να διατηρήσουμε το ρυθμό των διαπραγματεύσεων και να δημιουργήσουμε, συνεκτιμώντας, βέβαια, το βαθμό προετοιμασίας της καθεμιάς, μία σειρά νέων κεφαλαίων, 42 στο σύνολο, από 4 έως 9 ανάλογα με τη χώρα. Συνοπτικά, ο στόχος μας είναι να αποκτήσουμε σε στενή συνεργασία με την Επιτροπή και τον Επίτροπο Verheugen, στη Νίκαια, μια συνολική εικόνα της κατάστασης των διαπραγματεύσεων προκειμένου να κατευθύνουμε αποτελεσματικά τις εργασίες των επόμενων προεδριών και να σηματοδοτήσουμε το δρόμο που οδηγεί στην κατάληξη αυτών των διαπραγματεύσεων. Οι διάφορες εκθέσεις που είναι υπό εξέταση αυτή τη στιγμή από τις επιτροπές μας και η συζήτηση που προβλέπεται τον Οκτώβριο σχετικά με τη διεύρυνση, χρειάζονται ακόμα πολλή ανάλυση από μέρους μας. Έτσι, οι κύριες προθεσμίες της προεδρίας μας έχουν ως εξής: Με καθεμία από τις δώδεκα υποψήφιες χώρες, θα υπάρξει μια περίοδος διαπραγματεύσεων σε επίπεδο υπουργών, είτε στις 21 Νοεμβρίου, για ορισμένες από αυτές, είτε στις 5 Δεκεμβρίου, της οποίας θα έχουν προηγηθεί, το φθινόπωρο, δύο συναντήσεις σε διπλωματικό επίπεδο. Όσον αφορά τους Δεκαπέντε, πρόκειται να οργανώσουμε, κατά τη διάρκεια της συνεδρίασης του Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων στις 20 Νοεμβρίου, μία συζήτηση πολιτικής κατεύθυνσης, σχετικά με τη συνολική έκθεση και τις εκθέσεις προόδου για κάθε υποψήφια χώρα, τις οποίες η Επιτροπή πρόκειται να υποβάλει στο Συμβούλιο στην αρχή του Νοεμβρίου. Με αυτήν την ευκαιρία θα επισημάνουμε, εν όψει του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου της Νίκαιας, τις κύριες δυσκολίες που πρέπει να υπερβληθούν ανά κεφάλαιο και ανά χώρα και θα απασχοληθούμε, σε αυτή τη βάση, με τη συνέχιση της διαδικασίας προσχώρησης. Υπενθυμίζω, τέλος, ότι θα συγκαλέσουμε δύο Ευρωπαϊκές Διασκέψεις, στις 23 Νοεμβρίου στο Sochaux, σε επίπεδο υπουργών Ευρωπαϊκών Υποθέσεων των Δεκαπέντε και υπουργών των υποψηφίων χωρών και στις 7 Δεκεμβρίου στη Νίκαια, σε επίπεδο αρχηγών κρατών και κυβερνήσεων, με την έναρξη της συνόδου κορυφής στο Biarritz. Επιθυμία μας είναι, λοιπόν, όπως βλέπετε, να δώσουμε μια ισχυρή ώθηση στη διαδικασία διεύρυνσης. Η Ευρωπαϊκή Ένωση επεσήμανε στο Ελσίνκι το γεγονός ότι είναι έτοιμη να υποδεχτεί τα πρώτα νέα μέλη την 1η Ιανουαρίου 2003, μετά το πέρας των διαδικασιών κύρωσης αυτού που ελπίζουμε να αποτελέσει τη νέα συνθήκη της Νίκαιας, αν και, όπως τόνισαν οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων στη σύνοδο κορυφής της Feira, οι ενδιαφερόμενες χώρες θα πρέπει όχι μόνο να καλύψουν το κοινοτικό κεκτημένο, αλλά κυρίως να είναι ικανές να το υλοποιήσουν και να το εφαρμόσουν ουσιαστικά. Αυτό φυσικά είναι πολύ βαρύ καθήκον και, όπως γνωρίζουμε, δύσκολο για τις υποψήφιες χώρες, στο οποίο η Ευρωπαϊκή Κοινότητα ήδη συμμετέχει, υποστηρίζοντας τις προσπάθειες της καθεμιάς. Οι προσπάθειες αυτές είναι βασικής σημασίας για να συνεχιστεί, σοβαρά και αποτελεσματικά, η διαδικασία διεύρυνσης που έχει ξεκινήσει και για να καταστεί έτσι δυνατή η, όσο το δυνατόν ταχύτερα, προσχώρηση των πιο έτοιμων χωρών. Όσον αφορά την Τουρκία, για την οποία θα ήθελα να πω δυο λόγια, η αναγνώριση της υποψηφιότητάς της στο Ελσίνκι σηματοδότησε ένα σημαντικό βήμα στο οποίο η χώρα μου, η Γαλλία, τάχθηκε ευνοϊκά. Η Προεδρία θα αναθέσει στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο τις εργασίες σχετικά με την έγκριση της εταιρικής σχέσης για την προσχώρηση της χώρας αυτής και θα συνεχίσει τη διαδικασία λεπτομερούς ελέγχου του κεκτημένου. Θα μεριμνήσει, επίσης, σχετικά με τις δεσμεύσεις της Ευρωπαϊκής Ένωσης για χρηματοδοτική βοήθεια, προκειμένου να δημιουργηθεί ένα ενιαίο πλαίσιο μέσων βοήθειας για τη χώρα αυτή. Θα ασχοληθεί ιδιαίτερα με τη θέσπιση κανονισμού για την οικονομική και κοινωνική ανάπτυξη της Τουρκίας. Ωστόσο, είναι προφανές ότι δεν πρόκειται να εξετάσουμε το ενδεχόμενο για διαπραγματεύσεις προσχώρησης εάν η Τουρκία δεν τηρήσει τα δημοκρατικά, κυρίως, κριτήρια της Κοπεγχάγης, ενώ οποιαδήποτε πρόοδος προς αυτήν την κατεύθυνση θα προωθήσει, φυσικά, την θέσπιση των μέτρων που μόλις ανέφερα. Αναμένουμε με ενδιαφέρον την έγκριση από το Σώμα των εκθέσεων του κ. Morillon σχετικά με τα σημαντικά αυτά θέματα."@el8 ". Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the European Union, as our debate has just demonstrated, is perfectly qualified to take on the role of a full, influential and respected actor on the international political stage. Our democratic values, our common will to foster peace and security in the world and our history guide us towards such a role. The Community’s economic clout, its primary role in promoting development, and its privileged links with numerous countries or groups of countries also allow us to take on such a role. Finally, the instability of a fast-changing world, sometimes at the Union’s very door, actively encourages us to take on such a role. The French Presidency’s second objective is to push ahead with the European common security and defence policy by implementing the decisions taken in Helsinki and Feira. The Union now has the instruments which it needs in order to apply a common foreign policy. It had been missing one instrument which was vital to the credibility of its commitment, i.e. the capacity to mobilise sufficient military resources to allow it to decide and act autonomously within the context of the so-called Petersberg tasks. Our objective, which the crises in Bosnia and, more recently, in Kosovo have taught us, is to provide a global response to the manifold and extraordinarily complex dimensions of today’s crises: not just ethnic crises, but also sociological, administrative, judicial, security-related and military crises. All these dimensions apply. What is special about the European response, compared with other instruments, is that it can offer a global response to all these dimensions. In other words, the French Presidency hopes to take part in an extremely ambitious project which will of necessity take several years to complete. It therefore intends to keep up the pace of work so that the Feira commitments can be kept by the time the European Council meets in Nice – a particularly heavy agenda. The three main issues are as follows: as regards countries’ abilities to meet the objectives, the commitment conference which we shall be holding on 20 November will give each Member State the chance to state how it intends to help achieve the overall objective defined in Helsinki; as regards the permanent political and military institutions, our presidency has to prepare for the transition to the final, operational stage which will allow the Union to manage a crisis in all its dimensions as quickly as possible. Finally, we need to implement the Feira decisions on relations with NATO and with third counties in connection with military crisis management and the continuing work to strengthen civil crisis management instruments. The French Presidency’s third priority will be to develop strategic partnerships between the Union and its neighbours and the main regional blocs. The priority within this priority is to strengthen relations with the Union’s neighbours, especially the Balkans where, as we all know, the situation is still giving cause for concern. As a sign of the importance which the Union attaches to developing relations with the Balkans region, which we wish to see enjoying peace and democracy, France has proposed that Croatia host a summit on 24 November with the countries of the former Yugoslavia which, although at varying stages, have made the most progress with their democratic development. The idea is to support recent positive developments in several of these countries and to remind the Federal Republic of Yugoslavia that the door will also be opened to it once it joins the movement or, to be more precise, when the conditions are right for it to join the movement. Developing the strategic partnership with Russia and the Ukraine is another priority of the French Presidency, which is due to host the EU/Ukraine Summit in Paris in 10 days’ time and the EU/Russia Summit on 30 October. The framework for action by the French Presidency of the Union vis-à-vis Russia is defined by the conclusions adopted by the Feira European Council, which offered to support the efforts being made by President Putin and the new Russian Government to modernise and reform Russia. At the same time, the presidency will, of course, continue to monitor the issue of Chechnya closely. The Council reiterated in July that only a political solution would bring about a lasting settlement of this conflict. Finally, despite the uncertainty hanging over the future of the peace process in the Middle East, which we have just debated, developing our Euro-Mediterranean relations is one of the French Presidency’s main concerns. We hope to take general stock of the Barcelona process and assess cooperation under the MEDA programme during the ministerial meeting in Marseilles on 16 November and, if circumstances allow, at the summit which may then be organised for the following day in order to define guidelines to give new impetus to Euro-Mediterranean cooperation. The presidency also intends to complete work on the peace and stability charter. During this meeting, as far as the peace process is concerned, the European Union should play a major role in supporting the two sides and the agreements which they conclude. Finally, the presidency is keen to implement the Common Strategy on the Mediterranean adopted in Feira and ensure that the new MEDA regulation is adopted. As far as the association agreements are concerned, let me repeat that it hopes to sign the agreement with Egypt and achieve substantial progress in negotiations with Lebanon, Syria and Algeria. Beyond its immediate environment, the French Presidency will ensure that it develops political dialogue with the main regional blocs. I am thinking here of Asia. In Asia, priority will be given to resuming political dialogue between Europe and Asia and to strengthening economic and financial cooperation within ASEAN. A summit will be held in Seoul on 20 and 21 October and we also hope to resume the dialogue between the EU and ASEAN. History will record two important summits with key countries in the region during the French Presidency. The summit with Japan on 19 July decided to start revising the 1991 declaration and preparing an action plan for adoption at the summit in 2001. The other summit, with China, will be held in Beijing on 23 October. That is why the French Presidency of the Council intends to continue the efforts made over recent years and help to promote the Union’s international profile. I should like to explain briefly the four main objectives which we have set ourselves. First, needless to say, to press ahead with the process of enlargement, the main task facing us in coming years; secondly, to promote the development of a European security and defence policy, which should help to put the European Union firmly on the international map. We also want to promote the development of strategic partnerships with our neighbours and with the main regional blocs. This should allow the European Union to help create a multipolar world, which is one of the fundamental long-term factors to the stability of international relations. Our fourth and final objective is to improve the efficiency of EU instruments on the basis of the debate held by the ministers of foreign affairs at the informal meeting in Evian on 2 and 3 September, i.e. last Saturday and Sunday, at the Commission’s proposal and in the presence of Mr Patten. As regards Africa, the presidency will be organising an initial follow-up meeting to the Cairo Summit and working to develop relations with sub-regional organisations in accordance with the provisions of the Cotonou Convention. It will be organising the fourth ministerial meeting between the EU and SADC in Gaborone on 29 and 30 November and a ministerial meeting between the EU and the Community of West African States in Abuja on 16 October. The trans-Atlantic dialogue will focus on three foreign policy issues: the Balkans, Russia and the peace process in the Middle East. This framework will also be turned to good account during the summits with the United States and Canada on 18 and 19 December, in order to bring our main partners up to date with recent developments in the European foreign, security and defence policy. Dialogue with Latin America will be furthered during the course of regular meetings with the regional groups next week on the fringe of the general assembly of the United Nations. France has also suggested that its partners consider the future of relations with Cuba. Finally, the French Presidency will ensure that Europe is able to do all it can, in a coherent and responsible manner, to help open a new round of negotiations, which we hope will be global and balanced negotiations, within the World Trade Organisation. In the longer term – and this is the fourth priority of the French Presidency – the Presidency again opened a debate during the informal meeting in Evian, in the presence of Mr Patten, on improving the efficiency of Union instruments. The Union – as I have said – has numerous instruments at its disposal which allow it to influence developments in international relations. Thus, its diplomatic presence in the world, both that of the Fifteen and of the Commission, is unique both in terms of staff numbers and geographical coverage. Similarly, the Union now constitutes an active and coherent group in the United Nations, where its points of view are represented in every forum. Finally, its financial resources, our financial resources, are considerable. However, we all know the weaknesses in the Union’s external action: lack of visibility, inadequate coordination on occasions, flexibility which leaves much to be desired, too little influence in international institutions, especially Bretton Woods. Efforts have already been made to rectify these shortcomings, mainly by adopting the first common strategies, but this does not alter the fact that the impact and credibility of European action fall well short of the resources implemented. The ministers of foreign affairs of the Fifteen therefore opened a debate at the instigation of Hubert Védrine during the recent informal meeting at Evian, based on the excellent work presented by Mr Patten on behalf of the Commission and by the Secretary-General of the Council to the High Representative for the CFSP, Javier Solana, who was also present in Evian. Several items were entered on the agenda. First, we need to improve coordination between the various actors in the European Union – in situ, in the third countries, through more decentralised management of Community programmes and through improved coordination between Community action and action by Member States. At central level, this must be done by reaffirming the coordinating role of the General Affairs Council in order to improve the coherence of external action in all its aspects. I am thinking here about political dialogue, financial cooperation and commercial franchises. Then we need to turn the overall efforts of the Union to better account and make them more efficient. That presupposes establishing the measure of this global effort vis-à-vis the outside world and, hence, having synthetic tools which integrate all aspects of external aid. We also need to enhance Community aid management by improving the planning and implementation of Community instruments, taking account of the finding made by the Commission and endorsed by the Member States, that there is an unacceptable divide between commitments and Community appropriations disbursed and the increasing criticism, legitimate criticism, by third countries of slow, unwieldy processes. Finally, and this is my last point, Mr President, the partners, i.e. the Council and the Commission both agree that we need better monitoring of the implementation and efficiency of Community aid, especially by the General Affairs Council, which needs to play a more important role in steering the Union’s external action. I can tell you, in this respect, that the ministers will refer to this point at the Council session on 18 September in order to define a monitoring framework and modus operandi, together with the Commission and the Secretary-General or his representative. The French Presidency’s first objective is to give new momentum to the accession negotiations. The prospect of enlargement is the basic question which we Europeans have to answer, the huge challenge which faces us over coming years. That is why the French Presidency is determined to ensure that the IGC is a success and conclude ‘a nice treaty in Nice’, in order to prevent any delays to enlargement and ensure that we can welcome the first candidate countries to a Union with more efficient institutions. I should like to make a brief aside here to tell you that our attitude today is one of slight concern. We feel that it is time to move from somewhat static declarations of position to real negotiation culminating in compromise; otherwise we shall have trouble both starting and concluding the negotiations. Those, Mr President, ladies and gentlemen, are the priorities of the French Presidency as regards external action. We intend to cooperate in this and many other areas with both the Commission, which will be the main driving force in this area, as it is in every other area, and with the European Parliament. Again on the question of accession negotiations, allow me to say that we shall push as far ahead as possible with negotiations with the Luxembourg six, of course. These are the countries with which we expect to make progress in negotiations on the most difficult chapters of the Community . And we shall do likewise with the Helsinki six, maintaining the pace of negotiation and, depending on the level of preparation of each country, opening up a whole series of new chapters, 42 in all, ranging from four to nine, depending on the country. All in all, our objective, in close consultation with the Commission and Commissioner Verheugen, is to arrive in Nice at an overall vision of the state of negotiations, thereby efficiently guiding the work of the following presidencies and preparing the way for the completion of negotiations. The various reports currently being examined in our committees and the debate on enlargement planned for October will give us further food for thought. Hence the main deadlines during our presidency will be as follows: A ministerial negotiating session will be held with each of the 12 candidates either on 21 November, for some of the candidates, or on 5 December, preceded by two meetings at ambassadorial level in the autumn. As far as the Fifteen are concerned, we shall be organising a politically-orientated debate at the General Affairs Council on 20 November on the basis of the overall report and the individual progress reports on each candidate country which the Commission is due to submit to the Council at the beginning of November. The purpose of this debate, in the run up to the Nice European Council, is to identify the main difficulties which need resolving, chapter by chapter, country by country and, on the basis of this, to discuss how the accession process should continue. Finally, we shall be convening the European Conference twice, once in Sochaux on 23 November for the ministers of European affairs of the Fifteen and ministers from the candidate countries, and once in Nice on 7 December for the Heads of State and Government, at the opening of the Biarritz Summit. As you will see, we hope to give a strong new impetus to the enlargement process. The Union indicated in Helsinki that it would be ready to welcome the first new members on 1 January 2003, as soon as the procedure for ratifying what we hope will be the future Nice Treaty has been completed but, as the Heads of State and Government stressed at the Feira Summit, the countries in question must not only transpose the Community acquis, but more important still, they must be able to implement and really apply it. This is naturally a very complicated and, as we well know, a difficult task for the candidate countries, but the Community is already helping by supporting the efforts of each country. These efforts are vital in order to complete the enlargement process under way in a serious and controlled manner and thus enable the most advanced countries to accede as quickly as possible. As far as Turkey is concerned, I would just like to say briefly that recognition of its candidate status in Helsinki marked an important step which my country, France, supported. The presidency will work in the Council to have the accession partnership for this country adopted and will continue to conduct a detailed analysis of the acquis. It will also ensure that the Union honours its financial aid commitments with a view to setting up a single framework covering all aid instruments to Turkey. It will work especially hard to have the regulation on the economic and social development of Turkey adopted. It goes without saying, however, that accession negotiations will be quite out of the question until such time as Turkey complies with the Copenhagen criteria, especially the democratic criteria, although any progress in this direction will of course encourage us to adopt the measures which I have just mentioned. We are waiting with interest for the House to adopt Mr Morillon’s reports on these important issues."@en3 "(FR) Señor Presidente, señor Comisario, señoras y señores diputados, la Unión Europea, y nuestro debate acaba de ser una buena ilustración, tiene la vocación de ser un actor en su totalidad, influyente y respetado, en la vida política internacional. Nuestros valores democráticos, nuestra voluntad común de contribuir a la paz y a la seguridad en el mundo, nuestra historia, nos conducen a ello. El peso económico de la Comunidad, su papel primordial en favor del desarrollo y los vínculos privilegiados establecidos con muchos países, o grupos de países, no se lo permiten. Finalmente, la inestabilidad de un mundo en rápida evolución, a las mismas puertas de la Unión, en ocasiones nos incita enormemente. El segundo objetivo de la Presidencia francesa es proseguir el desarrollo de la política europea de seguridad y de defensa común poniendo en práctica las decisiones adoptadas en Helsinki y en Feira. La Unión dispone ya de los instrumentos necesarios para realizar una política exterior común. Faltaba uno, fundamental, para asegurar la credibilidad de su compromiso, la capacidad de movilizar medios militares suficientes para permitirle decidir y actuar de forma autónoma, en el marco de las misiones llamadas "de Petersberg". Nuestro objetivo, como nos han mostrado las crisis de Bosnia, o más recientemente de Kosovo, es aportar una respuesta global a unas crisis cuyas dimensiones son actualmente numerosas y extraordinariamente complejas, crisis étnicas, sin duda, pero también sociológicas, administrativas, judiciales, de seguridad y finalmente militares. Todas estas dimensiones están presentes. Es ésta la especificidad de la respuesta europea con respecto a otros instrumentos existentes, ser capaz de globalidad y de responder a todas estas dimensiones. Es decir, que la Presidencia francesa desea tomar parte en una construcción extremadamente ambiciosa, que llevará necesariamente varios años. Para ello desea mantener el ritmo de los trabajos con el fin de facilitar que los compromisos asumidos en Feira se mantengan en el Consejo europeo de Niza, y la agenda está especialmente cargada. Repito los tres temas principales: en lo que respecta a las capacidades, la Conferencia de compromiso que organizaremos el 20 de noviembre próximo será ocasión para los Estados miembros de precisar su contribución nacional en la realización del objetivo global definido en Helsinki; en lo que respecta a las instituciones político-militares permanentes, corresponde a nuestra Presidencia preparar el paso, en cuanto sea posible, a la fase definitiva y operativa que permita a la Unión gestionar una crisis en todas sus dimensiones. Finalmente hemos de aplicar las decisiones de Feira, con respecto a las relaciones con la OTAN y con los países terceros para la gestión militar de las crisis y la prosecución de los trabajos comprometidos en el refuerzo de los instrumentos civiles de gestión de las crisis. La tercera prioridad de la Presidencia francesa será desarrollar las cooperaciones estratégicas de la Unión con sus vecinos y con los grandes grupos regionales. La prioridad, dentro de esta prioridad, es estrechar las relaciones con los vecinos de la Unión y muy especialmente con los Balcanes cuya situación sabemos que sigue siendo preocupante. Con el fin de señalar la importancia que la Unión concede al desarrollo de las relaciones con una región de los Balcanes - que nosotros deseamos pacífica y democrática - Francia ha propuesto a sus socios la celebración, el próximo 24 de noviembre, en Croacia, de una cumbre con los países de la ex Yugoslavia que, en diversos estadios, son los más avanzados en su evolución democrática. Se tratará de acompañar las evoluciones positivas registradas recientemente en varios de esos países y de recordar, a la República Federal de Yugoslavia, que tendrá también la puerta abierta cuando se una al movimiento, y para ser más precisos aún, cuando se reúnan las condiciones para que ella pueda unirse al movimiento. El desarrollo de la cooperación estratégica con Rusia y con Ucrania es otra prioridad de la Presidencia francesa que acogerá, en París, dentro de diez días, la Cumbre Unión Europea/Ucrania y el 30 de octubre la Cumbre Unión Europea/Rusia. El marco de la acción de la Presidencia francesa de la Unión con respecto a Rusia está fijado por las conclusiones aprobadas por el Consejo europeo en Feira que ofreció apoyar los esfuerzos realizados por el Presidente Putin y por el nuevo Gobierno ruso para modernizar y reformar su país. Al mismo tiempo, la Presidencia continuará, por supuesto, concediendo la mayor atención a la cuestión de Chechenia. El Consejo ha recordado una vez más en julio que sólo una solución política permitirá una conclusión duradera de este conflicto. Finalmente, a pesar de las incertidumbres que pesan sobre la evolución del proceso de paz en Oriente Próximo - y acabamos de debatir sobre ello - el desarrollo de nuestras relaciones euromediterráneas está en el centro de las preocupaciones de la Presidencia francesa. Nuestro objetivo es proceder en Marsella, y en la reunión ministerial de 16 de noviembre y, si las circunstancias lo permiten, en la Cumbre que podrá organizarse el 17, a un balance general del proceso de Barcelona y a una evaluación de la cooperación realizada en el marco del programa MEDA con el fin de definir orientaciones para dar un nuevo impulso a la cooperación euromediterránea. La Presidencia cuenta, por otra parte, con llevar a buen término los trabajos relativos a la carta de paz y estabilidad. En esta reunión, con respecto al proceso de paz, la Unión ha de asumir un papel de máxima importancia para dar su apoyo a las partes y a los acuerdos que concluyan. La Presidencia desea, finalmente, aplicar la estrategia común sobre el Mediterráneo adoptada en Feira y hacer que se adopte el nuevo reglamento MEDA. Por lo que respecta a los acuerdos de asociación, ésta espera - repito de nuevo - conseguir la firma del acuerdo con Egipto y progresos sustanciales en las negociaciones con Líbano, Siria y Argelia. Por encima de su entorno inmediato, la Presidencia francesa velará por desarrollar el diálogo político con los grandes grupos regionales. Estoy pensando en Asia. En Asia, la prioridad es reiniciar el diálogo político euroasiático y reforzar la cooperación económica y financiera en el marco de la ASEAN. Habrá una cumbre en Seúl, los días 20 y 21 de octubre, y pretendemos también relanzar el diálogo UE/ASEAN. Dos cumbres importantes con los países clave de la región marcarán también la Presidencia francesa. La del 19 de julio con Japón ya fue ocasión para retomar el proceso de revisión de la declaración de 1991 y de preparar el plan de acciones que podría ser aprobado en la Cumbre de 2001. La otra con China tendrá lugar en Pekín el 23 de octubre. Por ello, continuando con el esfuerzo iniciado hace varios años, la Presidencia francesa del Consejo europeo desea contribuir promoviendo la presencia de la Unión en el mundo. Me propongo exponerles brevemente los cuatro grandes objetivos que nos hemos fijado. En primer lugar, por supuesto, hacer que avance el proceso de ampliación de la Unión, el gran trabajo que nos espera para los próximos años, en segundo lugar, promover el desarrollo de una política europea de seguridad y de defensa, que debe contribuir a hacer de la Unión un actor de primera importancia en la vida internacional. Deseamos también favorecer el desarrollo de cooperaciones estratégicas con nuestros vecinos y con los grandes grupos regionales que han de permitir que la Unión contribuya a la emergencia de un mundo multipolar, elemento esencial a largo plazo para la estabilidad de las relaciones internacionales. Finalmente, cuarto objetivo, la mejora de la eficacia de los instrumentos de la Unión Europea, sobre la base de un debate que los ministros de asuntos exteriores, a propuesta de la Comisión y en presencia del Sr. Patten, acaban de mantener en la reunión informal que tuvo lugar en Evian los días 2 y 3 de septiembre, por tanto sábado y domingo. Con África, la Presidencia organizará la primera reunión de seguimiento de la Cumbre de El Cairo. Ésta trabajará también en el desarrollo del diálogo con las organizaciones sub-regionales de conformidad con las disposiciones del Convenio de Cotonou. Organizará la cuarta reunión ministerial UE/SADC en Gaboron, los días 29 y 30 de noviembre así como una reunión ministerial UE/CDEAO en Abuja, el próximo 16 de octubre. Con respecto al diálogo trasatlántico, se dará prioridad a tres temas de política exterior: los Balcanes, Rusia y el proceso de paz en Oriente Próximo. Éste marco será igualmente aprovechado con ocasión de las Cumbres de los días 18 y 19 de diciembre próximo, con, respectivamente, Estados Unidos y Canadá para informar a nuestros importantes socios del desarrollo reciente de la política exterior europea de seguridad y de defensa. El diálogo con América latina se proseguirá en el marco de las reuniones regulares con los grupos regionales que tendrán lugar la próxima semana al margen de la Asamblea General de las Naciones Unidas. Francia ha propuesto también a sus socios que reflexionen sobre el futuro de las relaciones con Cuba. Finalmente, la Presidencia francesa intentará que Europa pueda desempeñar su función de manera coherente y solidaria para que pueda iniciarse un nuevo ciclo de negociación - que nosotros deseamos global y equilibrado - en el marco de la Organización Mundial de Comercio. A más largo plazo - y ésta es la cuarta prioridad de la Presidencia francesa - la Presidencia ha comprometido con ocasión de la reunión informal de Evian, en presencia del Sr. Patten, una vez más, una reflexión sobre la mejora de la eficacia de los instrumentos de la Unión. La Unión - ya lo he dicho - dispone de muchos instrumentos que le permiten ejercer una influencia en la evolución de las relaciones internacionales. Así, su presencia diplomática en el mundo, la de los Quince, pero también la de la Comisión, no tiene parangón, tanto en términos de personas como de cobertura geográfica. Igualmente, la Unión constituye ahora un grupo activo y coherente en las Naciones Unidas donde sus puntos de vista se ven representados en cada foro. Finalmente, sus medios financieros, nuestros medios financieros, son considerables. Sin embargo, todo el mundo conoce las debilidades de la acción exterior de la Unión: falta de visibilidad, coordinación en ocasiones insuficiente, flexibilidad que deja que desear, influencia demasiado limitada en las instituciones internacionales principalmente en la de Bretton Woods. Se ha realizado ya un esfuerzo para resolver las deficiencias con la adopción de las primeras estrategias comunes. Pero ocurre que el impacto y la credibilidad de la acción europea siguen siendo insuficientes con respecto a los medios aplicados. A instancias de Hubert Védrine se ha iniciado una reflexión por parte del ministro de Asuntos Exteriores de los Quince, en la última reunión informal de Evian, sobre la base de los excelentes trabajos presentados por el señor Patten, en nombre de la Comisión y por el Secretario General del Consejo al representante para la PESC, Javier Solana, también presente en Evian. Se han considerado varias direcciones en los trabajos. Es preciso en primer lugar reforzar la coordinación entre los diferentes actores de la Unión Europea. Sobre el terreno, en los países terceros, mediante una mayor descentralización en la gestión de los programas comunitarios y mediante una mejor coordinación de la acción de la Comunidad con la de sus Estados miembros. A nivel central, mediante la reafirmación del papel de coordinación del Consejo “Asuntos Generales” con el fin de incrementar la coherencia de la acción exterior en todos sus aspectos. Estoy pensando en el diálogo político, en la cooperación financiera, en la concesión comercial. Es preciso, posteriormente, sacar mejor partido del esfuerzo global de la Unión e incrementar su eficacia. Ello supone en primer lugar establecer la medida de ese esfuerzo global con respecto al exterior y, con este fin, disponer de instrumentos de síntesis que integren todas las dimensiones de la ayuda exterior. Es también necesario mejorar la gestión de la ayuda comunitaria mejorando la programación y la ejecución de los instrumentos comunitarios habida cuenta de la constatación que ha hecho la Comisión, y que es compartida por los Estados miembros, de la separación inaceptable entre los compromisos y los desembolsos de créditos comunitarios y de las críticas crecientes - legítimas por otra parte - avanzadas por los Estados terceros contra la lentitud y pesadez de los procesos. Finalmente, y termino con esto, señor Presidente, los socios: Consejo y Comisión están convencidos de la oportunidad de asegurar un mejor seguimiento de la aplicación de la ayuda comunitaria y de su eficacia, principalmente en el marco del Consejo “asuntos generales”, que debe jugar un papel aún más importante en la dirección de la acción exterior de la Unión. Señalo en este sentido que los ministros volverán sobre ello en la sesión del Consejo 18 de septiembre con el fin de definir, con la Comisión y con el Secretario General o su representante, el marco y modalidades de este seguimiento. El primer objetivo de la Presidencia francesa es dar un nuevo impulso a las negociaciones de adhesión. La perspectiva de la ampliación es efectivamente la cuestión esencial que se nos plantea a nosotros los europeos, el gran desafío que nos espera en los próximos años. De ahí la insistencia de la Presidencia francesa en cuanto a la necesidad de sacar adelante la CIG y de concluir un buen tratado en Niza con el fin de no retrasar la ampliación y poder recibir a los primeros países candidatos en una Unión dotada de instituciones más eficaces. Haré ahora un breve paréntesis para señalar cuál es hoy nuestra actitud, un poco preocupada, y nuestra sensación de que ya es hora de pasar de la exposición de posiciones algo estáticas a una verdadera negociación para llegar a compromisos, sin los cuales la negociación se dificultará anudándose y desanudándose. Éstas son, señor Presidente, señoras y señores diputados, las prioridades de la Presidencia francesa en materia de acciones exteriores. Deseamos cooperar en este ámbito al igual que en muchos otros y al mismo tiempo con la Comisión que juega en este caso un papel de máximo impulso, como siempre, así como con el Parlamento Europeo. Retomo las negociaciones de adhesión para decir que iremos tan lejos como sea posible en la dirección, con los seis de Luxemburgo por supuesto, países con los cuáles pensamos avanzar en las negociaciones sobre los capítulos más difíciles del acervo. También con los seis de Helsinki, países con los cuáles deseamos mantener el ritmo de las negociaciones y abrir, por supuesto, teniendo en cuenta el grado de preparación de cada cual, una serie de nuevos capítulos, 42 en total, que van de 4 a 9 según los países. En total, nuestro objetivo, fijado en estrecha concertación con la Comisión, con el Comisario Verheugen, es llegar en Niza a una visión de conjunto del estado de las negociaciones, con el fin de orientar eficazmente los trabajos de las presidencias siguientes y señalizar el camino que conduzca a la conclusión de estas negociaciones. Los diferentes informes en fase de examen en nuestras comisiones y el debate sobre la ampliación previsto para octubre ayudarán aún más a nuestro análisis. Por ello los principales plazos de nuestra Presidencia serán los siguientes: Con cada uno de los doce candidatos tendrá lugar una sesión ministerial de negociación, bien el 21 de noviembre para algunos de ellos, o bien el 5 de diciembre, precedida en otoño por dos reuniones a nivel de embajadores. Por lo que respecta a los Quince, organizaremos en el Consejo "Asuntos Generales" del 20 de noviembre un debate de orientación política sobre la base del informe conjunto y de los informes de progreso para cada uno de los países candidatos, que la Comisión ha de remitir al consejo a principios del mes de noviembre. Se tratará en esta ocasión de identificar, con vistas al Consejo europeo de Niza, las principales dificultades a resolver, capítulo por capítulo, país por país, y reflexionar de acuerdo con esta base sobre la continuación del proceso de adhesión. Debo recordar finalmente que reuniremos en dos ocasiones a la Conferencia Europea, el 23 de noviembre en Sochaux, a nivel de ministros de Asuntos europeos de los Quince y de los ministros de los países candidatos, y el 7 de diciembre en Niza, a nivel de Jefes de Estado y de Gobierno, en la apertura de la cumbre de Biarritz. Deseamos por tanto, y ustedes pueden constatarlo, dar un impulso fuerte al proceso de ampliación. La Unión, efectivamente, señaló en Helsinki que estaría dispuesta a recibir los primeros miembros el 1 de enero de 2003, una vez concluidos los procedimientos de ratificación de lo que esperamos sea el futuro Tratado de Niza, pero, como han señalado los Jefes de Estado y de Gobierno en la cumbre de Feira, los países implicados no solamente han de recoger el acervo comunitario, sino sobre todo ser capaces de ponerlo en práctica y aplicarlo verdaderamente. Ahí tenemos naturalmente una tarea muy pesada y que sabemos difícil para los países candidatos, en la cual la Comunidad asume ya su parte apoyando los esfuerzos de cada uno. Estos esfuerzos son fundamentales para conducir de forma seria y controlada el proceso de ampliación iniciado, y para permitir también la adhesión tan rápida como sea posible de los países más avanzados. En lo que respecta a Turquía, deseo decir algunas palabras, el reconocimiento en Helsinki de su candidatura ha marcado una etapa importante, a la cual mi país, Francia, fue favorable. La Presidencia iniciará los trabajos en el seno del Consejo con vistas a la adopción de la cooperación para la adhesión con este país y proseguirá el ejercicio del examen analítico del acervo. Velará también por el respeto de los compromisos asumidos por la Unión en materia de asistencia financiera con vistas a instaurar un marco único que agrupe todos los instrumentos de ayuda a este país. Se dedicará en particular a facilitar la adopción del reglamento relativo al desarrollo económico y social de Turquía. Pero es evidente que las negociaciones de adhesión no serán ni siquiera previsibles en tanto que Turquía no respete los criterios, principalmente democráticos, de Copenhague, mientras que cualquier progreso en este sentido favorecerá naturalmente la adopción de las medidas que acabo de recordar. Esperamos con interés la aprobación por esta Asamblea de los informes del Sr. Morillon sobre estas importantes cuestiones."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät jäsenet, äskeinen keskustelumme osoitti, että Euroopan unionin kutsumuksena on toimia täysivaltaisena, vaikuttavana ja kunnioitettuna tekijänä kansainvälisessä poliittisessa elämässä. Demokraattiset arvomme, yhteinen halumme myötävaikuttaa maailman rauhaan ja turvallisuuteen sekä historiamme ohjaavat meitä siinä. Yhteisön taloudellinen painoarvo, sen ensisijaisesti kehitystä suosiva tehtävä sekä todella monien maiden tai maaryhmittymien kanssa solmitut etuoikeutetut suhteet sallivat sen meille. Lopuksi nopeasti kehittyvän maailman epävakaus, joka ulottuu joskus jopa unionin porteille, ajaa meitä siihen voimakkaasti. Puheenjohtajavaltio Ranskan toinen tavoite on jatkaa yhteisen eurooppalaisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä panemalla täytäntöön Helsingissä ja Feirassa tehdyt päätökset. Unionilla on vastedes käytössään tarvittavat välineet yhteisen ulkopolitiikan harjoittamiseksi. Yksi perusluonteinen väline puuttui, jotta voitaisiin taata unionin sitoumuksen uskottavuus: nimittäin kyky asettaa liikekannalle riittävät sotilaalliset voimat, jotta unioni voisi tehdä päätöksiä ja toimia itsenäisesti niin sanottujen "Petersbergin tehtävien" puitteissa. Olemme oppineet Bosnian ja sittemmin Kosovon kriiseistä, että tavoitteenamme on löytää kokonaisratkaisu sellaisiin kriiseihin, joiden ulottuvuudet ovat nykyään moninaisia ja tavattoman monimutkaisia; ne ovat toki etnisiä kriisejä mutta myös sosiologisia, hallinnollisia, oikeudellisia, turvallisuuskysymyksiin liittyviä ja viimein sotilaallisia. Kaikki nämä ulottuvuudet ovat mukana. Euroopan ratkaisulle on omaleimaista muihin välineisiin verrattuna, että on pystyttävä kokonaisvaltaisuuteen ja pystyttävä vastaamaan kaikkiin näihin ulottuvuuksiin. Puheenjohtajavaltio Ranska haluaa toisin sanoen osallistua äärimmäisen kunnianhimoiseen rakennusprosessiin, joka kestää väistämättä useamman vuoden. Ranska aikoo tässä tarkoituksessa ylläpitää töiden tahtia, jotta Feirassa tehdyt sitoumukset voidaan pitää Nizzan Eurooppa-neuvostossa, ja esityslista on erittäin kuormitettu. Toistan sen kolme pääaihetta: toimintakyvyn osalta jäsenvaltiot voivat täsmentää sitoumuksia käsittelevässä konferenssissa, jonka järjestämme 20. marraskuuta, missä määrin ne aikovat osallistua kansallisella tasolla Helsingissä määritellyn kokonaistavoitteen toteuttamiseen; pysyvien poliittis-sotilaallisten elimien osalta puheenjohtajavaltiomme on valmisteltava, heti kun se vain on mahdollista, tietä lopulliselle ja toiminnalliselle vaiheelle, jonka myötä unioni voi hallita kriisiä sen kaikkien ulottuvuuksien kannalta. Meidän on viimein pantava täytäntöön Feiran päätökset, jotka koskevat suhteita NATOon ja kolmansiin maihin sotilaallisen kriisienhallinnan kannalta ja jotta voitaisiin jatkaa töitä, joihin on ryhdytty kriisienhallinnan siviilihallinnollisten välineiden vahvistamiseksi. Puheenjohtajavaltio Ranskan kolmas prioriteetti on kehittää unionin strategisia kumppanuuksia naapureittensa ja suurien alueellisten kokonaisuuksien kanssa. Tämän prioriteetin yhteydessä tärkeintä on tiivistää suhteita unionin naapurustoon ja aivan erityisesti Balkanin maihin, joiden tilanne on edelleen huolestuttava, se tiedetään. Voidaksemme korostaa, miten tärkeänä unioni pitää suhteiden kehittämistä erään Balkanin alueen kanssa, jonka toivomme olevan rauhaisa ja demokraattinen, Ranska ehdotti kumppaneilleen, että Kroatiassa pidettäisiin 24. marraskuuta huippukokous niiden entisen Jugoslavian maiden kanssa, joiden erivaiheinen demokraattinen kehitys on edennyt pisimmälle. Useissa näistä maista on havaittu viime aikoina myönteistä kehitystä, jota on täydennettävä, ja Jugoslavian liittovaltiolle on muistutettava, että ovi on avoinna sillekin, kunhan se yhtyy liikkeeseen, ja tarkemmin sanottuna, kunhan tarvittavat edellytykset täyttyvät, jotta se voisi yhtyä liikkeeseen. Venäjän ja Ukrainan kanssa kehitettävä strateginen kumppanuus on puheenjohtajavaltio Ranskan toinen prioriteetti. Puheenjohtajavaltio isännöi 10 päivän kuluttua Euroopan unionin ja Ukrainan välistä huippukokousta Pariisissa ja Euroopan unionin ja Venäjän välistä huippukokousta 30. lokakuuta. Unionin puheenjohtajavaltio Ranskan toimintakehys suhteessa Venäjään on määritelty Feiran Eurooppa-neuvostossa hyväksytyissä päätelmissä; Eurooppa-neuvosto tarjoutui tukemaan presidentti Putinin ja Venäjän uuden hallituksen ponnistuksia maan uudenaikaistamiseksi ja uudistamiseksi. Puheenjohtajavaltio kiinnittää tietysti samanaikaisesti mahdollisimman paljon huomiota Tšetšenian kysymykseen. Neuvosto muistutti jälleen heinäkuussa, että tämä selkkaus saadaan ratkaistua kestävällä tavalla vain poliittisella tasolla. Viimein, huolimatta niistä epävarmuustekijöistä, jotka painostavat Lähi-idän rauhanprosessin kehittymistä ja joista keskustelimme juuri, unionin ja Välimeren maiden välisten suhteiden kehittyminen on puheenjohtajavaltio Ranskan keskeisimpiä huolenaiheita. Tavoitteenamme on luoda Marseillessa 16. marraskuuta pidettävässä ministerikokouksessa ja, jos olot sallivat, huippukokouksessa, joka voidaan tuolloin pitää 17. päivänä kokonaiskatsaus Barcelonan prosessiin sekä arvioida MEDA-ohjelman puitteissa tehtyä yhteistyötä, jotta voitaisiin määritellä suuntaviivat unionin ja Välimeren maiden välisen yhteistyön piristämiseksi. Puheenjohtajavaltio aikoo lisäksi saattaa päätökseen työt, jotka koskevat rauhan ja vakauden peruskirjaa. Tässä kokouksessa unionin on rauhanprosessin osalta toimittava merkittävänä tekijänä voidakseen tukea osapuolia ja niitä sopimuksia, jotka ne tekevät. Puheenjohtajavaltio pyrkii viimein panemaan täytäntöön Feirassa hyväksytyn Välimerta koskevan yhteisen strategian ja hyväksyttämään uuden MEDA-asetuksen. Mitä assosiointisopimuksiin tulee, toistan, että puheenjohtajavaltio toivoo, että Egyptin kanssa tehtävä sopimus saadaan allekirjoitettua ja että Libanonin, Syyrian ja Algerian kanssa käytävissä neuvotteluissa edistytään merkittävästi. Puheenjohtajavaltio Ranska valvoo välittömässä läheisyydessä olevan ympäristönsä ulkopuolella suurien alueellisten kokonaisuuksien kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun kehittämistä. Ajattelen Aasiaa. Aasiassa prioriteetteina ovat Euroopan ja Aasian välisen poliittisen vuoropuhelun käynnistäminen uudelleen sekä ASEANin puitteissa tapahtuvan taloudellisen ja rahoituksellisen yhteistyön vahvistaminen. Soulissa pidetään huippukokous 20. ja 21. lokakuuta, ja haluamme myös käynnistää uudelleen EU:n ja ASEANin välisen vuoropuhelun. Alueen avainasemassa olevien maiden kanssa pidettävät kaksi tärkeää huippukokousta leimaavat myös Ranskan puheenjohtajakautta. 19. heinäkuuta Japanin kanssa pidetyssä huippukokouksessa oli jo tilaisuus käynnistää vuoden 1991 julistuksen tarkistamisprosessi ja valmistella toimintasuunnitelma, joka voitaisiin hyväksyä vuoden 2001 huippukokouksessa. Toinen huippukokous pidetään Kiinan kanssa Pekingissä 23. lokakuuta. Tästä syystä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltio Ranska aikoo osallistua unionin läsnäolon edistämiseen maailmassa ja jatkaa näin monivuotisia ponnisteluja. Ehdotan, että esittelen teille lyhyesti neljä suurta tavoitetta, jotka olemme asettaneet itsellemme. Ensimmäisenä on tietysti edistettävä unionin laajentumisprosessia, suurta työmaata, joka odottaa meitä seuraavina vuosina; toiseksi on edistettävä sellaisen eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä, jonka myötä unionista on tultava tärkeä tekijä kansainvälisessä elämässä. Haluamme myös suosia strategisia kumppanuuksia naapureittemme kanssa ja niiden suurten alueellisten kokonaisuuksien kanssa, joiden avulla unioni voi osallistua moninapaisen maailman kehittämiseen, mikä on pitkällä aikavälillä olennainen tekijä kansainvälisten suhteiden vakauden kannalta. Lopuksi neljäntenä tavoitteena on parannettava Euroopan unionin välineiden tehokkuutta sen keskustelun pohjalta, jota ulkoasiainministerit kävivät hiljattain komission ehdotuksesta ja Pattenin läsnä ollessa Evianissa 2. ja 3. syyskuuta siis lauantaina ja sunnuntaina pidetyssä epävirallisessa kokouksessa. Afrikan osalta puheenjohtajavaltio järjestää Kairon huippukokouksen ensimmäisen seurantakokouksen. Se pyrkii myös kehittämään vuoropuhelua alueellisten järjestöjen alaisten järjestöjen kanssa Cotonoun yleissopimuksen määräyksien mukaisesti. Puheenjohtajavaltio järjestää neljännen EU:n ja Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön SADC:n välisen ministeritason kokouksen Gaboronissa 29. ja 30. marraskuuta sekä EU:n ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön CDEAO:n välisen ministeritason kokouksen Abujassa 16. lokakuuta. Transatlanttisen vuoropuhelun osalta etusijalle asetetaan kolme ulkopoliittista aihetta: Balkanin maat, Venäjä ja Lähi-idän rauhanprosessi. Tätä kehystä hyödynnetään myös 18. ja 19. joulukuuta Yhdysvaltojen ja vastaavasti Kanadan kanssa pidettävissä huippukokouksissa, jotta suurille kumppaneillemme voitaisiin tiedottaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan viimeaikaisesta kehityksestä. Latinalaisen Amerikan kanssa käytävää vuoropuhelua jatketaan säännönmukaisissa kokouksissa, joita pidetään alueellisten ryhmien kanssa ensi viikolla Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen ulkopuolella. Ranska ehdotti kumppaneilleen myös Kuuban-suhteiden tulevaisuuden tarkastelemista. Puheenjohtajavaltio Ranska huolehtii viimein siitä, että Eurooppa voi hoitaa koko tehtävänsä johdonmukaisesti ja yhteisvastuullisesti, jotta uusi neuvottelukierros, jonka toivomme olevan kokonaisvaltainen ja tasapainoinen, voidaan käynnistää Maailman kauppajärjestössä. Kauaskantoisemmalla tasolla ja tämä on puheenjohtajavaltio Ranskan neljäs prioriteetti puheenjohtajavaltio käynnisti jälleen kerran unionin välineiden tehokkuuden tarkastelemisen Evianin epävirallisessa kokouksessa Pattenin läsnäollessa. Olen sanonut, että unionilla on monia välineitä, joiden avulla se voi vaikuttaa kansainvälisten suhteiden kehittymiseen. Niinpä sen, niin 15 jäsenvaltion kuin komissionkin, diplomaattinen läsnäolo maailmalla on vertaansa vailla, olipa kyse väestömäärästä tai maantieteellisestä pinta-alasta. Unioni muodostaa samaten tällä hetkellä Yhdistyneissä Kansakunnissa aktiivisen ja johdonmukaisen ryhmän, jonka kannat ovat edustettuina jokaisella foorumilla. Lopuksi unionin taloudelliset varat meidän taloudelliset varamme ovat huomattavat. Kaikki tietävät kuitenkin unionin ulkoisen toiminnan heikkoudet: puutteellinen näkyvyys, toisinaan riittämätön yhteen sovittaminen, joustavuus, jossa on toivomisen varaa, vielä liian rajallinen vaikutus kansainvälisissä elimissä ja etenkin Bretton Woods -järjestelmän elimissä. Ponnistuksiin on jo ryhdytty näiden puutteiden tasoittamiseksi, erityisesti hyväksymällä ensimmäiset yhteiset strategiat. On kuitenkin edelleen selvää, että Euroopan toiminnan vaikutus ja uskottavuus on edelleen riittämätöntä suhteessa käytettyihin keinoihin. 15 jäsenvaltion ulkoministerit ryhtyivät siis pohtimaan asiaa Hubert Védrinen aloitteesta viimeisimmässä epävirallisessa kokouksessa Evianissa niiden erinomaisten töiden pohjalta, jotka Patten esitteli komission nimissä ja neuvoston pääsihteerin kanssa YUTP:n korkea edustaja Javier Solanalle, joka oli myös läsnä Evianissa. Useampia työskentelysuuntauksia hyväksyttiin. On ensinnäkin vahvistettava Euroopan unionin eri toimijoiden välistä yhteistyötä itse paikalla, kolmansissa maissa, hajauttamalla enemmän yhteisön ohjelmien hallintaa ja sovittamalla paremmin yhteen yhteisön toimia sen jäsenvaltioiden toimien kanssa. Keskitasolla tähän päästään vahvistamalla uudelleen yleisten asioiden neuvoston yhteensovittavaa tehtävää, jotta voitaisiin lisätä ulkoisten toimien johdonmukaisuutta kaikilta osiltaan. Ajattelen poliittista vuoropuhelua, taloudellista yhteistyötä, kaupallisten toimilupien myöntämistä. Sitten on hyödynnettävä paremmin unionin kokonaisponnistuksia ja lisättävä niiden tehokkuutta. Se edellyttää ensinnäkin näiden kokonaisponnistusten mittaamista suhteessa ulkomaailmaan sekä sitä, että saatavilla on oltava tässä tarkoituksessa yhdistelyn mahdollistavat välineet, joihin sisältyvät kaikki ulkoisen avun ulottuvuudet. On myös välttämätöntä parantaa yhteisön avun hallintaa parantamalla yhteisön välineiden ohjelmointia ja täytäntöönpanoa, kun otetaan huomioon komission toteamus, josta jäsenvaltiot ovat samaa mieltä: yhteisön lainasitoumuksien ja lainannostojen ja kolmansien maiden enenevässä määrin esittämän sitä paitsi perustellun kritiikin välistä eroa on mahdoton hyväksyä; kritiikki kohdistuu prosessien hitauteen ja raskauteen. Viimein, ja päätän puheenvuoroni tähän, arvoisa puhemies, kumppanit, neuvosto ja komissio, ovat samaa mieltä siitä, että on taattava yhteisön avun täytäntöönpanon ja sen tehokkuuden parempi seuranta etenkin yleisten asioiden neuvoston puitteissa; sen merkityksen on oltava vielä suurempi ohjattaessa unionin ulkoisia toimia. Huomautan tältä osin, että ministerit palaavat asiaan istunnossa, jonka neuvosto pitää 18. syyskuuta määritelläkseen komission ja pääsihteerin tai hänen edustajansa kanssa seurannan kehyksestä ja muodollisuuksista. Ranskan puheenjohtajakauden ensimmäisenä tavoitteena on antaa uutta vireyttä liittymisneuvotteluille. Meille eurooppalaisille esitetty tärkein kysymys koskee nimittäin laajentumiseen liittyviä näkymiä, sillä laajentuminen on suuri haaste, joka odottaa meitä tulevina vuosina. Tästä johtuu, että puheenjohtajavaltio Ranska painotti sitä, että on välttämätöntä pitää onnistunut HVK ja tehdä hyvä sopimus Nizzassa jotta laajentumista ei viivytettäisi ja jotta ensimmäiset ehdokasvaltiot voitaisiin ottaa vastaan unioniin, jonka toimielimet ovat entistä tehokkaampia. Poikkean tässä lievästi asiasta kertoakseni, millainen on hieman huolestunut asenteemme tällä hetkellä, ja meistä tuntuu siltä, että on aika siirtyä hiukan paikalleen pysähtyneiden kantojen esittelystä todellisiin neuvotteluihin, jotta päästäisiin kompromisseihin; jos näin ei käy, neuvotteluja on vaikea käydä ja päättää. Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, tällaiset ovat puheenjohtajavaltio Ranskan prioriteetit ulkoisten toimien osalta. Aiomme niin tältä osin kuin monilla muillakin aloilla tehdä yhteistyötä sekä komission, jonka innostava merkitys on suuri niin tässä kuin kaikkialla muuallakin, että Euroopan parlamentin kanssa. Palaan liittymisneuvotteluihin sanoakseni, että käymme niitä mahdollisimman pitkälle tietysti niiden Luxemburgin kuuden maan kanssa, joiden kanssa aiomme edetä yhteisön säännöstön vaikeimpia lukuja koskevissa neuvotteluissa. Näin teemme myös niiden Helsingin kuuden maan kanssa, joiden kanssa aiomme ylläpitää neuvottelutahtia ja ryhtyä käsittelemään kokonaista uusien lukujen sarjaa, ottaen tietenkin huomioon kunkin valmistautumisasteen, lukuja on kaikkiaan 42, ja ne vaihtelevat neljästä yhdeksään maiden mukaan. Kaiken kaikkiaan tavoitteenamme on luoda Nizzassa tiiviissä yhteistyössä komission ja komission jäsen Verheugenin kanssa kokonaiskuva neuvottelujen tilasta, jotta voisimme tehokkaasti suunnata seuraavien puheenjohtajavaltioiden työskentelyä ja viitoittaa tietä kohti näiden neuvottelujen päättämistä. Analyysiamme rikastuttavat entisestään valiokuntiemme tarkastelussa olevat eri kertomukset ja lokakuussa pidettävä laajentumista koskeva keskustelu. Tästä syystä puheenjohtajakautemme tärkeimmät määräajat ovat seuraavat. Kunkin 12 ehdokasvaltion kanssa pidetään ministeritason neuvotteluistunto joko 21. marraskuuta joidenkin osalta tai 5. joulukuuta; näitä ennen pidetään kaksi suurlähettilästason kokousta syksyllä. 15 jäsenvaltiota järjestää 20. marraskuuta pidettävän yleisten asioiden neuvoston yhteydessä poliittista suuntautumista koskevan keskustelun, joka perustuu kokonaiskertomukseen ja edistymiskertomuksiin jokaisen ehdokasvaltion osalta; komission on määrä jättää kertomukset neuvostolle marraskuun alussa. Tässä yhteydessä on tunnistettava Nizzan Eurooppa-neuvostoa silmällä pitäen, mitkä ovat suurimmat ongelmat, jotka on ratkaistava luku- ja maakohtaisesti, ja pohdittava tältä pohjalta liittymisprosessin jatkamista. Muistutan viimein, että Eurooppa-konferenssi kokoontuu kahdesti, 23. marraskuuta Sochaux'ssa 15 jäsenvaltion Eurooppa-ministereiden ja ehdokasvaltioiden ministereiden tasolla sekä 7. joulukuuta Nizzassa valtioiden ja hallitusten päämiesten tasolla ennen Biarritzin huippukokousta. Huomaatte, että haluamme siis antaa voimakkaan sysäyksen laajentumisprosessille. Unioni ilmoitti nimittäin Helsingissä, että se on valmis vastaanottamaan ensimmäiset uudet jäsenet 1. tammikuuta 2003, kunhan toivoaksemme tulevan Nizzan sopimuksen ratifiointiprosessi on saatu päätökseen; kuten valtioiden ja hallitusten päämiehet kuitenkin painottivat Feiran huippukokouksessa, asianomaisten valtioiden on hyväksyttävä yhteisön säännöstö, mutta myös ja etenkin voitava panna se täytäntöön ja todella soveltaa sitä. Tehtävä on luonnollisesti hyvin raskas, ja tiedämme, että se on vaikea ehdokasvaltioiden kannalta; yhteisö ottaa jo osaa siihen tukemalla kunkin valtion ponnisteluja. Nämä ponnistelut ovat perustavaa laatua, jotta laajentumisprosessia, johon on ryhdytty, voidaan johtaa vakaasti ja hallitusti, ja jotta edistyneimmät valtiot voivat näin liittyä unioniin mahdollisimman nopeasti. Turkin osalta, ja haluan sanoa siitä pari sanaa, se, että sen ehdokkuus hyväksyttiin Helsingissä, oli tärkeä virstanpylväs, johon maani, Ranska, suhtautui myönteisesti. Puheenjohtajavaltio ryhtyy neuvostossa töihin, jotta liittymiskumppanuus tämän valtion kanssa voidaan hyväksyä, ja jatkaa yhteisön säännöstön analysoimista. Se valvoo myös niiden rahalliseen tukeen liittyvien sitoumuksien noudattamista, jotka unioni on tehnyt, jotta voitaisiin kehittää yhteiset puitteet kaikille tälle valtiolle annettavien tukien välineille. Puheenjohtajavaltio kiinnittää erityistä huomiota Turkin taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyvän asetuksen hyväksymiseen. On kuitenkin selvää, että liittymisneuvotteluja ei voida edes harkita niin kauan kuin Turkki ei kunnioita Kööpenhaminan kriteerejä etenkään niitä, jotka liittyvät demokratiaan kun taas kaikenlainen tämänsuuntainen kehitys edistää tietysti mainitsemieni toimien hyväksymistä. Odotamme innokkaasti, että parlamenttinne hyväksyy Morillonin mietinnöt, joissa käsitellään näitä tärkeitä kysymyksiä."@fi5 "Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli parlamentari, l’Unione europea - la discussione appena conclusa ne è la dimostrazione - ha la vocazione di essere attore a pieno titolo, influente e rispettato, della vita politica internazionale. A questo ci portano i nostri valori democratici, la nostra comune volontà di contribuire alla pace e alla sicurezza nel mondo, la nostra storia. Il peso economico della Comunità, il suo ruolo fondamentale a favore dello sviluppo e i legami privilegiati di cui godiamo con innumerevoli paesi o gruppi di paesi ce lo consentono. Infine, l’instabilità di un mondo in rapida evoluzione, alle porte dell’Unione, talvolta costituisce per noi un forte incentivo. Il secondo obiettivo della Presidenza francese è proseguire lo sviluppo della politica europea di sicurezza e difesa comune, attuando le decisioni di Helsinki e Feira. L’Unione dispone ormai degli strumenti necessari per condurre una politica estera comune. Ne mancava uno, fondamentale per garantire la credibilità del suo impegno: la capacità di mobilitare mezzi militari sufficienti a decidere e agire in modo autonomo nel contesto delle missioni di Petersberg. Il nostro obiettivo, come ci hanno insegnato la crisi in Bosnia o più recentemente in Kosovo, è apportare una risposta globale alle crisi numerose e complesse dei giorni nostri: crisi etniche, certo ma anche sociologiche, amministrative, giudiziarie, relative alla sicurezza e infine crisi militari. Tutte queste dimensioni sono presenti. Questa è la specificità della risposta europea rispetto ad altri strumenti esistenti, ovvero essere capaci di un intervento globale e rispondere a tutte le dimensioni che ho citato. E’ implicito che la Presidenza francese desidera partecipare questa costruzione tanto ambiziosa che necessariamente richiederà diversi anni e per la quale la Presidenza intende mantenere il ritmo dei lavori, nell’intento di rispettare al Consiglio europeo di Nizza gli impegni assunti a Feira, e l’ordine del giorno è particolarmente carico. Vorrei ribadire le tre tematiche principali: in materia di capacità, la Conferenza di impegno che organizzeremo per il 20 novembre, sarà l’occasione per gli Stati membri di precisare il loro contributo nazionale alla realizzazione dell’obiettivo globale definito a Helsinki; in relazione alle istituzioni politico-militari permanenti, spetta alla nostra Presidenza preparare, non appena possibile, il passaggio alla fase definitiva e operativa che consenta all’Unione di gestire una crisi in tutte le sue sfaccettature. Infine dobbiamo attuare le decisioni di Feira relativamente alle relazioni con la NATO e con i paesi terzi per la gestione militare delle crisi e il proseguimento dei lavori improntati a rafforzare gli strumenti civili di gestione delle crisi. La terza priorità della Presidenza francese sarà sviluppare le strategiche dell’Unione con i suoi vicini e con i grandi raggruppamenti regionali. La priorità, all’interno di questa stessa priorità, è rafforzare le relazioni con i paesi vicini dell’Unione, in particolare nei Balcani, dove la situazione rimane notoriamente preoccupante. Allo scopo di sottolineare l’importanza che l’Unione accorda allo sviluppo delle relazioni con una regione dei Balcani – che noi vorremmo pacifica e democratica – la Francia propone ai suoi partner di tenere in Croazia, il 24 novembre, un Vertice con i paesi dell’ex Iugoslavia, che, pur con gradi diversi, sono i più avanti nell’evoluzione democratica. Occorrerà assecondare gli sviluppi positivi registrati recentemente in diversi di questi paesi e ricordare alla Repubblica federale di Iugoslavia che le apriremo le nostre porte se sarà altrettanto aperta nel momento in cui entrerà in questa evoluzione, e per essere ancora più precisi, nel momento in cui sussisteranno le condizioni perché essa possa entrare in questa evoluzione. Lo sviluppo della strategica con la Russia e l’Ucraina è un’altra priorità della Presidenza francese che, tra dieci giorni ospiterà a Parigi il Vertice Unione europea/Ucraina e il 30 ottobre il Vertice Unione europea/Russia. Il quadro d’azione della Presidenza francese dell’Unione rispetto alla Russia è fissato dalle conclusioni adottate dal Consiglio europeo di Feira che si è offerto di sostenere gli sforzi del Presidente Putin e del nuovo governo russo per modernizzare e riformare il paese. Al contempo la Presidenza continuerà a seguire con la massima attenzione la questione della Cecenia. Ancora in luglio, il Consiglio ha ricordato che soltanto una soluzione politica potrà risolvere in modo permanente il conflitto. Infine, nonostante le incertezze che gravano sull’evoluzione del processo di pace in Medio Oriente – ne abbiamo appena discusso –lo sviluppo delle nostre relazioni euromediterranee è al centro delle preoccupazioni della Presidenza francese. Quello che vorremmo ottenere a Marsiglia, in occasione della riunione ministeriale del 16 novembre e, se le circostanze lo renderanno possibile, in occasione di un Vertice che a quel punto potrebbe tenersi il 17, è un bilancio generale del processo di Barcellona e una valutazione della cooperazione nel quadro del programma MEDA al fine di delineare gli orientamenti per dare nuovo impulso alla cooperazione euromediterranea. La Presidenza, inoltre, conta di concludere i lavori sulla Carta della pace e della stabilità. In occasione della riunione, parlando del processo di pace, l’Unione deve assumere un ruolo centrale per apportare il proprio sostegno alle parti e agli accordi che esse concluderanno. La Presidenza infine è impegnata ad attuare la strategia comune per il Mediterraneo adottata a Feira e a rendere possibile l’adozione del nuovo regolamento MEDA. In merito agli accordi di associazione, la Presidenza spera, lo ripeto, che sia possibile firmare l’accordo con l’Egitto e ottenere progressi sensibili nei negoziati con il Libano, la Siria e l’Algeria. Al di là delle zone geografiche più vicine la Presidenza francese si adopererà per promuovere il dialogo politico con i grandi raggruppamenti regionali. Penso all’Asia, dove la priorità è il rilancio del dialogo politico euroasiatico e il rafforzamento della cooperazione economica e finanziaria nel contesto dell’ANASE. Il 20 e 21 ottobre si terrà un Vertice a Seoul e vogliamo anche rilanciare il dialogo UE/ANASE. Altri due importanti vertici con paesi chiave della regione caratterizzeranno la Presidenza francese: il Vertice del 19 luglio con il Giappone ha già dato modo di lanciare il processo di revisione della dichiarazione del 1991 e di preparare un piano d’azione che potrebbe essere adottato nel Vertice del 2001. Il secondo Vertice, con la Cina si terrà a Pechino il 23 ottobre. Questo il motivo per cui la Presidenza francese del Consiglio europeo intende promuovere la presenza dell’Unione nel mondo, proseguendo lo sforzo profuso da diversi anni. Mi propongo di illustrare brevemente i quattro grandi obiettivi che ci siamo prefissati. Innanzi tutto, come è ovvio, far progredire il processo di ampliamento dell’Unione, il grande cantiere che ci aspetta per i prossimi anni, poi, promuovere lo sviluppo di una politica europea di sicurezza e di difesa, che deve contribuire a fare dell’Unione un attore principale della vita internazionale. Vogliamo altresì favorire lo sviluppo di strategiche con i nostri vicini e con i grandi raggruppamenti regionali che devono consentire all’Unione di contribuire all’emergere di un mondo multipolare, elemento essenziale a lungo termine per la stabilità delle relazioni internazionali. Infine, quarto obiettivo, migliorare l’efficacia degli strumenti dell’Unione europea sulla base di un dibattito che i Ministri degli esteri hanno appena tenuto su proposta della Commissione e alla presenza del Commissario Patten, in occasione della riunione informale di vian il 2 e 3 settembre scorso, sabato e domenica. Con l’Africa la Presidenza organizzerà la prima riunione di seguito del Vertice del Cairo. Allo stesso tempo la Presidenza si adopererà per promuovere il dialogo con le organizzazioni subregionali conformemente alla Convenzione di Cotonou e organizzerà il 19 e 30 novembre la quarta riunione ministeriale UE/SADC a Gaboron e il 16 ottobre una riunione ministeriale UE/CDEAO ad Abuja. In merito al dialogo transatlantico, saranno privilegiati tre temi di politica estera: i Balcani, la Russia e il processo di pace in Medio Oriente. Tale quadro sarà altrettanto sfruttato nel contesto dei Vertici del 18 e 19 dicembre prossimi, rispettivamente con gli Stati Uniti e il Canada, per riferire ai nostri grandi partner in merito allo sviluppo recente della politica europea estera, di sicurezza e difesa. Il dialogo con l’America Latina sarà proseguito nel quadro delle riunioni regolari con i raggruppamenti regionali che si terranno la settimana prossima a latere dell’Assemblea generale delle Nazioni Unite. La Francia ha anche proposto ai suoi partner di riflettere sul futuro delle relazioni con Cuba. Infine la Presidenza francese si adopererà affinché l’Europa possa svolgere appieno il proprio ruolo in modo coerente e solidale nell’ottica dell’avvio di un nuovo ciclo negoziale, che auspichiamo globale ed equilibrato, nel contesto dell’Organizzazione mondiale del commercio. Più a lungo termine – ecco la quarta priorità della Presidenza francese – in occasione della riunione informale di vian, alla presenza del Commissario Patten, la Presidenza ancora una volta ha lanciato una riflessione su come migliorare l’efficacia degli strumenti dell’Unione. L’Unione –l’ho detto – dispone di numerosi strumenti che le consentono di far sentire il proprio peso sull’evoluzione delle relazioni internazionali. Così la sua presenza diplomatica nel mondo, quella dei Quindici, ma anche quella della Commissione, non ha pari, sia in termini di numeri che in termini di copertura geografica. Al contempo l’Unione è oggi un gruppo attivo e coerente in seno alle Nazioni unite e i suoi punti di vista sono rappresentati in tutte le sedi. Infine, i mezzi finanziari dell’Unione, i nostri mezzi finanziari, sono notevoli. Detto questo, sono universalmente note le debolezze dell’azione esterna dell’Unione: mancanza di visibilità, coordinamento talvolta insufficiente, flessibilità che lascia a desiderare, influenza ancora troppo limitata nelle istituzioni internazionali, in particolare quella di Bretton Woods. E’ già stato compiuto uno sforzo per colmare tali lacune, segnatamente grazie all’adozione delle prime strategie comuni. Tuttavia l’impatto e la credibilità dell’azione europea rimangono insufficienti rispetto agli strumenti impegnati. Nella riunione informale di vian, su suggerimento di Hubert Védrine è stata lanciata una riflessione tra i Ministri degli esteri europei, sulla base dei lavori eccellenti presentati dal Commissario Patten a nome della Commissione e dal Segretario generale del Consiglio/Alto rappresentate per la PESC, Javier Solana, anch’egli presente a vian. Sono state fissate diverse piste d’azione: innanzi tutto rafforzare il coordinamento tra i diversi attori dell’Unione europea, in loco, nei paesi terzi, deconcentrando maggiormente la gestione dei programmi comunitari e migliorando il coordinamento dell’azione della Comunità con quella degli Stati membri. A livello centrale, riaffermando il ruolo di coordinamento del Consiglio “affari generali” allo scopo di aumentare la coerenza dell’azione esterna in tutti i suoi aspetti. Penso al dialogo politico, alla cooperazione finanziaria, alla concessione commerciale. Inoltre occorrerà trarre maggior profitto dell’impegno globale dell’Unione, rafforzandone l’efficacia. Ciò suppone innanzi tutto determinare la misura di tale impegno globale esterno e a tale scopo disporre di strumenti di sintesi che integrino tutte le dimensioni dell’aiuto esterno. E’ altrettanto necessario migliorare la gestione dell’aiuto comunitario migliorando la programmazione dell’esecuzione degli strumenti comunitari, tenuto conto di quanto la Commissione ha accertato e su cui gli Stati membri convengono e cioè l’inaccettabile scarto tra gli impegni e l’effettivo esborso degli stanziamenti comunitari, nonché delle critiche crescenti – peraltro legittime – mosse dai paesi terzi in merito alla natura farraginosa e gravosa dei processi. Infine, e concludo, signor Presidente, i partner: Consiglio e Commissione convengono della opportunità di migliorare il seguito dell’attuazione dell’aiuto comunitario e della sua efficacia, segnatamente nel contesto del Consiglio “affari generali” che deve svolgere un ruolo ancora più importante nel guidare l’azione esterna dell’Unione. A tale riguardo segnalo che i Ministri torneranno su questo punto nella sessione del Consiglio del 18 settembre allo scopo di definire con la Commissione e il Segretario generale o il suo rappresentate, il quadro e le modalità di tale seguito. Il primo obiettivo della Presidenza francese è imprimere un nuovo impulso ai negoziati di adesione. La prospettiva dell’ampliamento in effetti è la questione essenziale che si pone agli europei, la grande sfida per i prossimi anni. Ecco perché la Presidenza francese insiste sulla necessità di un successo della CIG e di concludere un buon trattato a Nizza per evitare ritardi nell’ampliamento e poter accogliere i primi paesi candidati in un’Unione dotata di Istituzioni più efficaci. Apro una piccola parentesi per esprimere il nostro atteggiamento odierno, un po’ preoccupato, e il nostro sentimento in merito alla necessità di passare dalla presentazione di posizioni un po’ statiche ad un autentico negoziato per addivenire ai compromessi del caso, diversamente il negoziato stenterà ad articolarsi. Signor Presidente, onorevoli parlamentari, queste le priorità della Presidenza francese in materia di azioni esterne. E’ nostra intenzione cooperare in tale settore come pure in tanti altri con la Commissione, che svolge in questo campo come in tutti gli altri, un ruolo di impulso primario, e con il Parlamento europeo. Torno ai negoziati di adesione per dire che li spingeremo al massimo, con i sei di Lussemburgo, ovviamente, cioè i paesi con cui contiamo di far progredire i negoziati sui capitoli più difficili dell’ . Anche con i sei di Helsinki, i paesi con cui intendiamo mantenere il ritmo negoziale e aprire tutta una serie di nuovi capitoli, 42 in tutto e da 4 a 9 a seconda dei paesi, beninteso, tenendo conto del livello di preparazione di ciascuno. Globalmente il nostro obiettivo è arrivare a Nizza, di concerto con la Commissione e con il Commissario Verheugen, ad una visione d’insieme dello stato di avanzamento dei negoziati, al fine di orientare utilmente i lavori delle future presidenze e segnalare il cammino che conduce alla conclusione dei negoziati. I diversi rapporti al vaglio delle nostre commissioni e la discussione sull’ampliamento prevista per ottobre alimenteranno ulteriormente la nostra analisi. Le principali scadenze per la nostra Presidenza saranno dunque le seguenti. Con ciascuno dei dodici candidati si terrà una sessione negoziale ministeriale il 21 novembre per alcuni e il 5 dicembre per altri, sessione preceduta in autunno da due riunioni a livello di ambasciatori. Per quanto concerne i Quindici, organizzeremo al Consiglio “affari generali” del 20 novembre un dibattito di orientamento politico sulla base di un rapporto globale e delle relazioni sullo stato di avanzamento per ciascuno dei paesi candidati che la Commissione è tenuta a presentare al Consiglio all’inizio di novembre. In tale occasione si tratterà di identificare, in vista del Consiglio europeo di Nizza, le principali difficoltà da risolvere, capitolo per capitolo, paese per paese, e di riflettere, su tale base, in merito al proseguimento del processo di adesione. Ricordo inoltre che ci riuniremo in due occasioni in sede di Conferenza europea, il 23 novembre a Sochaux, a livello di Ministri degli affari europei dei Quindici e dei Ministri dei paesi candidati e il 7 dicembre a Nizza, a livello di Capi di Stato e di governo, all’apertura del Vertice di Biarritz. Come potete constatare il nostro auspicio è imprimere un forte impulso al processo di ampliamento. L’Unione, infatti, ha indicato a Helsinki che sarà pronta ad accogliere i primi nuovi Stati membri il 1 gennaio 2003, una volta concluse le procedure di ratifica di quello che speriamo sarà il futuro Trattato di Nizza, ma, come hanno sottolineato i Capi di Stato e di governo al Vertice di Feira, i paesi in causa non soltanto devono riprendere l’ ma soprattutto essere capaci di applicarlo e di attuarlo realmente. Per i paesi candidati, lo sappiamo, si tratta naturalmente di un compito immane e difficile, cui la Comunità partecipa fin d’ora appoggiando gli sforzi di tutti, sforzi fondamentali per guidare in modo serio e controllato il processo di ampliamento avviato e per consentire l’adesione più rapida possibile ai paesi più avanzati. In merito alla Turchia, su cui voglio soffermarmi brevemente, il riconoscimento a Helsinki della sua candidatura ha segnato una tappa importante che il mio paese, la Francia, ha accolto con favore. La Presidenza avvierà i lavori in seno al Consiglio in vista dell’adozione del partenariato di adesione con questo paese e proseguirà l’esercizio di analisi dell’ . Al contempo la Presidenza vigilerà sul rispetto degli impegni assunti dall’Unione in materia di assistenza finanziaria allo scopo di instaurare un quadro unico che raggruppi tutti gli strumenti di assistenza a favore di tale paese, concentrandosi in particolar modo sull’adozione del regolamento relativo allo sviluppo economico e sociale della Turchia. E’ evidente che i negoziati di adesione non saranno nemmeno ipotizzabili fintanto che la Turchia non rispetterà i criteri di Copenhagen, segnatamente i criteri democratici, mentre invece ogni progresso in tal senso favorirà l’adozione delle misure di cui ho appena detto. Attendiamo con interesse l’adozione da parte del Parlamento delle relazioni dell’onorevole Morillon su tali importanti questioni."@it9 ". Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, the European Union, as our debate has just demonstrated, is perfectly qualified to take on the role of a full, influential and respected actor on the international political stage. Our democratic values, our common will to foster peace and security in the world and our history guide us towards such a role. The Community’s economic clout, its primary role in promoting development, and its privileged links with numerous countries or groups of countries also allow us to take on such a role. Finally, the instability of a fast-changing world, sometimes at the Union’s very door, actively encourages us to take on such a role. The French Presidency’s second objective is to push ahead with the European common security and defence policy by implementing the decisions taken in Helsinki and Feira. The Union now has the instruments which it needs in order to apply a common foreign policy. It had been missing one instrument which was vital to the credibility of its commitment, i.e. the capacity to mobilise sufficient military resources to allow it to decide and act autonomously within the context of the so-called Petersberg tasks. Our objective, which the crises in Bosnia and, more recently, in Kosovo have taught us, is to provide a global response to the manifold and extraordinarily complex dimensions of today’s crises: not just ethnic crises, but also sociological, administrative, judicial, security-related and military crises. All these dimensions apply. What is special about the European response, compared with other instruments, is that it can offer a global response to all these dimensions. In other words, the French Presidency hopes to take part in an extremely ambitious project which will of necessity take several years to complete. It therefore intends to keep up the pace of work so that the Feira commitments can be kept by the time the European Council meets in Nice – a particularly heavy agenda. The three main issues are as follows: as regards countries’ abilities to meet the objectives, the commitment conference which we shall be holding on 20 November will give each Member State the chance to state how it intends to help achieve the overall objective defined in Helsinki; as regards the permanent political and military institutions, our presidency has to prepare for the transition to the final, operational stage which will allow the Union to manage a crisis in all its dimensions as quickly as possible. Finally, we need to implement the Feira decisions on relations with NATO and with third counties in connection with military crisis management and the continuing work to strengthen civil crisis management instruments. The French Presidency’s third priority will be to develop strategic partnerships between the Union and its neighbours and the main regional blocs. The priority within this priority is to strengthen relations with the Union’s neighbours, especially the Balkans where, as we all know, the situation is still giving cause for concern. As a sign of the importance which the Union attaches to developing relations with the Balkans region, which we wish to see enjoying peace and democracy, France has proposed that Croatia host a summit on 24 November with the countries of the former Yugoslavia which, although at varying stages, have made the most progress with their democratic development. The idea is to support recent positive developments in several of these countries and to remind the Federal Republic of Yugoslavia that the door will also be opened to it once it joins the movement or, to be more precise, when the conditions are right for it to join the movement. Developing the strategic partnership with Russia and the Ukraine is another priority of the French Presidency, which is due to host the EU/Ukraine Summit in Paris in 10 days’ time and the EU/Russia Summit on 30 October. The framework for action by the French Presidency of the Union vis-à-vis Russia is defined by the conclusions adopted by the Feira European Council, which offered to support the efforts being made by President Putin and the new Russian Government to modernise and reform Russia. At the same time, the presidency will, of course, continue to monitor the issue of Chechnya closely. The Council reiterated in July that only a political solution would bring about a lasting settlement of this conflict. Finally, despite the uncertainty hanging over the future of the peace process in the Middle East, which we have just debated, developing our Euro-Mediterranean relations is one of the French Presidency’s main concerns. We hope to take general stock of the Barcelona process and assess cooperation under the MEDA programme during the ministerial meeting in Marseilles on 16 November and, if circumstances allow, at the summit which may then be organised for the following day in order to define guidelines to give new impetus to Euro-Mediterranean cooperation. The presidency also intends to complete work on the peace and stability charter. During this meeting, as far as the peace process is concerned, the European Union should play a major role in supporting the two sides and the agreements which they conclude. Finally, the presidency is keen to implement the Common Strategy on the Mediterranean adopted in Feira and ensure that the new MEDA regulation is adopted. As far as the association agreements are concerned, let me repeat that it hopes to sign the agreement with Egypt and achieve substantial progress in negotiations with Lebanon, Syria and Algeria. Beyond its immediate environment, the French Presidency will ensure that it develops political dialogue with the main regional blocs. I am thinking here of Asia. In Asia, priority will be given to resuming political dialogue between Europe and Asia and to strengthening economic and financial cooperation within ASEAN. A summit will be held in Seoul on 20 and 21 October and we also hope to resume the dialogue between the EU and ASEAN. History will record two important summits with key countries in the region during the French Presidency. The summit with Japan on 19 July decided to start revising the 1991 declaration and preparing an action plan for adoption at the summit in 2001. The other summit, with China, will be held in Beijing on 23 October. That is why the French Presidency of the Council intends to continue the efforts made over recent years and help to promote the Union’s international profile. I should like to explain briefly the four main objectives which we have set ourselves. First, needless to say, to press ahead with the process of enlargement, the main task facing us in coming years; secondly, to promote the development of a European security and defence policy, which should help to put the European Union firmly on the international map. We also want to promote the development of strategic partnerships with our neighbours and with the main regional blocs. This should allow the European Union to help create a multipolar world, which is one of the fundamental long-term factors to the stability of international relations. Our fourth and final objective is to improve the efficiency of EU instruments on the basis of the debate held by the ministers of foreign affairs at the informal meeting in Evian on 2 and 3 September, i.e. last Saturday and Sunday, at the Commission’s proposal and in the presence of Mr Patten. As regards Africa, the presidency will be organising an initial follow-up meeting to the Cairo Summit and working to develop relations with sub-regional organisations in accordance with the provisions of the Cotonou Convention. It will be organising the fourth ministerial meeting between the EU and SADC in Gaborone on 29 and 30 November and a ministerial meeting between the EU and the Community of West African States in Abuja on 16 October. The trans-Atlantic dialogue will focus on three foreign policy issues: the Balkans, Russia and the peace process in the Middle East. This framework will also be turned to good account during the summits with the United States and Canada on 18 and 19 December, in order to bring our main partners up to date with recent developments in the European foreign, security and defence policy. Dialogue with Latin America will be furthered during the course of regular meetings with the regional groups next week on the fringe of the general assembly of the United Nations. France has also suggested that its partners consider the future of relations with Cuba. Finally, the French Presidency will ensure that Europe is able to do all it can, in a coherent and responsible manner, to help open a new round of negotiations, which we hope will be global and balanced negotiations, within the World Trade Organisation. In the longer term – and this is the fourth priority of the French Presidency – the Presidency again opened a debate during the informal meeting in Evian, in the presence of Mr Patten, on improving the efficiency of Union instruments. The Union – as I have said – has numerous instruments at its disposal which allow it to influence developments in international relations. Thus, its diplomatic presence in the world, both that of the Fifteen and of the Commission, is unique both in terms of staff numbers and geographical coverage. Similarly, the Union now constitutes an active and coherent group in the United Nations, where its points of view are represented in every forum. Finally, its financial resources, our financial resources, are considerable. However, we all know the weaknesses in the Union’s external action: lack of visibility, inadequate coordination on occasions, flexibility which leaves much to be desired, too little influence in international institutions, especially Bretton Woods. Efforts have already been made to rectify these shortcomings, mainly by adopting the first common strategies, but this does not alter the fact that the impact and credibility of European action fall well short of the resources implemented. The ministers of foreign affairs of the Fifteen therefore opened a debate at the instigation of Hubert Védrine during the recent informal meeting at Evian, based on the excellent work presented by Mr Patten on behalf of the Commission and by the Secretary-General of the Council to the High Representative for the CFSP, Javier Solana, who was also present in Evian. Several items were entered on the agenda. First, we need to improve coordination between the various actors in the European Union – in situ, in the third countries, through more decentralised management of Community programmes and through improved coordination between Community action and action by Member States. At central level, this must be done by reaffirming the coordinating role of the General Affairs Council in order to improve the coherence of external action in all its aspects. I am thinking here about political dialogue, financial cooperation and commercial franchises. Then we need to turn the overall efforts of the Union to better account and make them more efficient. That presupposes establishing the measure of this global effort vis-à-vis the outside world and, hence, having synthetic tools which integrate all aspects of external aid. We also need to enhance Community aid management by improving the planning and implementation of Community instruments, taking account of the finding made by the Commission and endorsed by the Member States, that there is an unacceptable divide between commitments and Community appropriations disbursed and the increasing criticism, legitimate criticism, by third countries of slow, unwieldy processes. Finally, and this is my last point, Mr President, the partners, i.e. the Council and the Commission both agree that we need better monitoring of the implementation and efficiency of Community aid, especially by the General Affairs Council, which needs to play a more important role in steering the Union’s external action. I can tell you, in this respect, that the ministers will refer to this point at the Council session on 18 September in order to define a monitoring framework and modus operandi, together with the Commission and the Secretary-General or his representative. The French Presidency’s first objective is to give new momentum to the accession negotiations. The prospect of enlargement is the basic question which we Europeans have to answer, the huge challenge which faces us over coming years. That is why the French Presidency is determined to ensure that the IGC is a success and conclude ‘a nice treaty in Nice’, in order to prevent any delays to enlargement and ensure that we can welcome the first candidate countries to a Union with more efficient institutions. I should like to make a brief aside here to tell you that our attitude today is one of slight concern. We feel that it is time to move from somewhat static declarations of position to real negotiation culminating in compromise; otherwise we shall have trouble both starting and concluding the negotiations. Those, Mr President, ladies and gentlemen, are the priorities of the French Presidency as regards external action. We intend to cooperate in this and many other areas with both the Commission, which will be the main driving force in this area, as it is in every other area, and with the European Parliament. Again on the question of accession negotiations, allow me to say that we shall push as far ahead as possible with negotiations with the Luxembourg six, of course. These are the countries with which we expect to make progress in negotiations on the most difficult chapters of the Community . And we shall do likewise with the Helsinki six, maintaining the pace of negotiation and, depending on the level of preparation of each country, opening up a whole series of new chapters, 42 in all, ranging from four to nine, depending on the country. All in all, our objective, in close consultation with the Commission and Commissioner Verheugen, is to arrive in Nice at an overall vision of the state of negotiations, thereby efficiently guiding the work of the following presidencies and preparing the way for the completion of negotiations. The various reports currently being examined in our committees and the debate on enlargement planned for October will give us further food for thought. Hence the main deadlines during our presidency will be as follows: A ministerial negotiating session will be held with each of the 12 candidates either on 21 November, for some of the candidates, or on 5 December, preceded by two meetings at ambassadorial level in the autumn. As far as the Fifteen are concerned, we shall be organising a politically-orientated debate at the General Affairs Council on 20 November on the basis of the overall report and the individual progress reports on each candidate country which the Commission is due to submit to the Council at the beginning of November. The purpose of this debate, in the run up to the Nice European Council, is to identify the main difficulties which need resolving, chapter by chapter, country by country and, on the basis of this, to discuss how the accession process should continue. Finally, we shall be convening the European Conference twice, once in Sochaux on 23 November for the ministers of European affairs of the Fifteen and ministers from the candidate countries, and once in Nice on 7 December for the Heads of State and Government, at the opening of the Biarritz Summit. As you will see, we hope to give a strong new impetus to the enlargement process. The Union indicated in Helsinki that it would be ready to welcome the first new members on 1 January 2003, as soon as the procedure for ratifying what we hope will be the future Nice Treaty has been completed but, as the Heads of State and Government stressed at the Feira Summit, the countries in question must not only transpose the Community acquis, but more important still, they must be able to implement and really apply it. This is naturally a very complicated and, as we well know, a difficult task for the candidate countries, but the Community is already helping by supporting the efforts of each country. These efforts are vital in order to complete the enlargement process under way in a serious and controlled manner and thus enable the most advanced countries to accede as quickly as possible. As far as Turkey is concerned, I would just like to say briefly that recognition of its candidate status in Helsinki marked an important step which my country, France, supported. The presidency will work in the Council to have the accession partnership for this country adopted and will continue to conduct a detailed analysis of the acquis. It will also ensure that the Union honours its financial aid commitments with a view to setting up a single framework covering all aid instruments to Turkey. It will work especially hard to have the regulation on the economic and social development of Turkey adopted. It goes without saying, however, that accession negotiations will be quite out of the question until such time as Turkey complies with the Copenhagen criteria, especially the democratic criteria, although any progress in this direction will of course encourage us to adopt the measures which I have just mentioned. We are waiting with interest for the House to adopt Mr Morillon’s reports on these important issues."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, geachte commissaris, waarde afgevaardigden, zoals ons debat zojuist heeft aangetoond, kan de Europese Unie een volwaardige, invloedrijke en gerespecteerde speler zijn op het internationale politieke toneel. Onze democratische waarden, onze gemeenschappelijke wil om een bijdrage te leveren aan wereldwijde vrede en veiligheid en onze geschiedenis wijzen ons hierbij de weg. Het economisch gewicht van de Gemeenschap, haar essentiële rol bij de bevordering van de ontwikkeling en bevoorrechte banden met een groot aantal landen of groepen landen stellen ons hiertoe in staat. Daar komt nog bij dat de instabiliteit van een zich snel ontwikkelende wereld, soms voor de deur van de Unie, ons hier sterk toe aanspoort. De tweede doelstelling van het Franse voorzitterschap is verder te werken aan de ontwikkeling van het Europees gemeenschappelijk veiligheids- en defensiebeleid door de in Helsinki en Feira genomen besluiten ten uitvoer te leggen. De Unie beschikt voortaan over de voor de uitvoering van een gemeenschappelijk buitenlands beleid noodzakelijke instrumenten. Om haar verbintenis geloofwaardig te kunnen maken, moest er nog worden voorzien in één ­ fundamenteel ­ instrument, namelijk het vermogen om voldoende militaire middelen te mobiliseren teneinde haar in staat te stellen in het kader van de “Petersberg-taken” zelfstandig beslissingen te nemen en te handelen. Zoals de crisis van Bosnië en meer recentelijk die van Kosovo ons hebben geleerd, moeten wij streven naar een globale respons op dergelijke crisissituaties, waarbij nu eenmaal een groot aantal wijdvertakte en uiterst ingewikkelde aspecten een rol spelen vanuit etnisch, maar ook sociologisch, bestuurlijk, gerechtelijk, veiligheids- en, tot slot, militair oogpunt. Al deze elementen zijn aanwezig. De Europese respons moet zich onderscheiden van die van andere bestaande instrumenten door zijn globale karakter en het vermogen om rekening te houden met al deze dimensies. Het Franse voorzitterschap wil dus zijn steentje bijdragen tot een bijzonder ambitieus project, dat onvermijdelijk jaren in beslag zal nemen. Hiertoe wil het het tempo van de werkzaamheden hooghouden, opdat de in Feira aangegane verbintenissen tijdens de Europese Raad van Nice kunnen worden nagekomen, en het programma is overvol. Ik herhaal de drie belangrijkste onderdelen ervan. Wat de capaciteiten betreft, kunnen de lidstaten op de door ons op 20 november aanstaande te organiseren conferentie duidelijke verbintenissen aangaan met betrekking tot hun nationale bijdrage aan de verwezenlijking van de in Helsinki vastgestelde globale doelstelling. Wat de permanente politiek-militaire instellingen betreft, moet ons voorzitterschap zo snel mogelijk voorbereidingen treffen voor de overgang naar de definitieve en operationele fase, die de Unie in staat stelt een crisis in al haar aspecten te beheersen. Tot slot moeten wij de besluiten van Feira ten uitvoer leggen, die verband houden met de betrekkingen met de NAVO en de derde landen ten aanzien van militair crisismanagement en de voortzetting van de opgestarte werkzaamheden op het gebied van de versterking van de instrumenten voor civiel crisismanagement. De derde prioriteit van het Franse voorzitterschap is het ontwikkelen van de strategische partnerschappen van de Unie met haar buurlanden en de grote regionale blokken. Binnen deze prioriteit wordt er voorrang gegeven aan het aanhalen van de banden met de directe omgeving van de Unie, met name met de Balkan, waarop de situatie zoals bekend verontrustend blijft. Er moet worden benadrukt dat de Unie veel waarde hecht aan de ontwikkeling van de betrekkingen met een vreedzame en democratische Balkan. Met het oog hierop heeft Frankrijk zijn partners voorgesteld op 24 november aanstaande in Kroatië een Topontmoeting te organiseren met de landen uit het voormalige Joegoslavië die, in verschillende stadia, het verst gevorderd zijn in hun democratische ontwikkeling. De recentelijk in een aantal van deze landen gesignaleerde positieve ontwikkelingen moeten worden begeleid. Ook moet de Federatieve Republiek Joegoslavië eraan worden herinnerd dat de deur ook voor haar openstaat zodra zij zich bij deze beweging aansluit en, juister gezegd, wanneer de voorwaarden voor een eventuele aansluiting vervuld zijn. De ontwikkeling van het strategische partnerschap met Rusland en Oekraïne is een andere prioriteit van het Franse voorzitterschap, dat over tien dagen te Parijs een Top van de Europese Unie en Oekraïne organiseert en op 30 oktober één van de Europese Unie en Rusland. Het actiekader van het Franse voorzitterschap van de Unie ten aanzien van Rusland is vastgesteld in de conclusies van de Europese Raad van Feira. Deze heeft aangeboden president Poetin en de nieuwe Russische regering te steunen bij hun inspanningen om het land te moderniseren en te hervormen. Tegelijkertijd blijft het voorzitterschap de kwestie Tsjetsjenië natuurlijk op de voet volgen. In juli heeft de Raad er nog aan herinnerd dat alleen een politieke oplossing een duurzame beslechting van dit conflict mogelijk kan maken. Ondanks de op de ontwikkeling van het vredesproces in het Nabije Oosten drukkende onzekerheden ­ waar we zojuist over hebben gedebatteerd ­ is de ontwikkeling van de euromediterrane betrekkingen, tot slot, een centraal aandachtspunt van het Franse voorzitterschap. Onze doelstelling is op de ministersbijeenkomst van 16 november te Marseille en ­ als de omstandigheden dit toelaten ­ op de mogelijkerwijs op 17 november te houden Top de algemene balans op te maken van het proces van Barcelona en de samenwerking in het kader van het MEDA-programma te evalueren, met als doel richtsnoeren op te stellen die een nieuwe impuls moeten geven aan de euromediterrane samenwerking. Het voorzitterschap wil overigens de werkzaamheden betreffende het vredes- en stabiliteitshandvest tot een goed einde brengen. Wat het vredesproces betreft, moet de Unie tijdens deze bijeenkomst een belangrijke rol spelen teneinde de partijen en hun toekomstige overeenkomsten te steunen. Het voorzitterschap ijvert er, tot slot, voor dat de in Feira goedgekeurde gemeenschappelijke strategie voor het Middellandse-Zeegebied wordt uitgevoerd en dat de nieuwe MEDA-verordening wordt aangenomen. Wat de associatieovereenkomsten betreft, hoopt het ­ ik zeg het nogmaals ­ de overeenkomst met Egypte te kunnen ondertekenen en substantiële vooruitgang te kunnen boeken bij de onderhandelingen met Libanon, Syrië en Algerije. Buiten zijn directe omgeving ziet het Franse voorzitterschap erop toe dat de politieke dialoog met de grote regionale blokken wordt ontwikkeld. Ik denk hierbij aan Azië. Wat Azië betreft, wordt er voorrang gegeven aan het opnieuw op gang brengen van de politieke Europees-Aziatische dialoog en de bevordering van de economische en financiële samenwerking in het kader van ASEAN. Op 20 en 21 oktober vindt er te Seoul een Top plaats; bovendien willen wij de dialoog tussen de EU en ASEAN opnieuw op gang brengen. Het Franse voorzitterschap zal daarnaast worden gekenmerkt door twee belangrijke Topontmoetingen met “sleutellanden” uit de regio. Ter gelegenheid van de Topontmoeting van 19 juli met Japan is er al een begin gemaakt met de herziening van de verklaring uit 1991 en wordt er reeds gewerkt aan een actieplan, dat tijdens de Top van 2001 wellicht kan worden aangenomen. De andere Topontmoeting, met China, vindt op 23 oktober te Peking plaats. In het verlengde van het beleid van de laatste jaren, wil het Franse voorzitterschap van de Europese Raad ertoe bijdragen dat de Unie op wereldvlak meer gewicht in de schaal legt. Ik geef nu een korte uiteenzetting van de vier belangrijkste doelen die wij ons hebben gesteld. Onze eerste doelstelling is natuurlijk het uitbreidingsproces van de Unie te doen vorderen, ons grote bouwproject voor de komende jaren. De tweede doelstelling bestaat erin een impuls te geven aan de ontwikkeling van een Europees veiligheids- en defensiebeleid, dat van de Unie een hoofdspeler op het internationale toneel moet helpen maken. Onze derde doelstelling is de bevordering van strategische partnerschappen met onze buurlanden en de grote regionale blokken. Zij moeten de Unie in staat stellen een bijdrage te leveren aan de totstandkoming van een multipolaire wereld, een element dat op lange termijn van essentieel belang is voor de stabiliteit van de internationale betrekkingen. Onze vierde doelstelling, tot slot, houdt in dat de instrumenten van de Europese Unie doeltreffender worden. De basis hiervoor is het debat dat de ministers van Buitenlandse Zaken ­ op voorstel van de Commissie en in aanwezigheid van de heer Patten ­ onlangs hebben gevoerd, tijdens de informele bijeenkomst die op 2 en 3 september jongstleden, afgelopen zaterdag en zondag dus, in Evian werd gehouden. Wat Afrika betreft, organiseert het voorzitterschap de eerste vervolgbijeenkomst op de Top van Caïro. In overeenstemming met de bepalingen van de Conventie van Cotonou behoort de ontwikkeling van de dialoog met de subregionale organisaties eveneens tot zijn werkzaamheden. Het voorzitterschap organiseert de vierde ministersbijeenkomst EU-SADC van 29 en 30 november te Gaboron en de ministersbijeenkomst EU-CDEAO van 16 oktober aanstaande, in Abuja. Wat de transatlantische dialoog betreft, wordt voorrang gegeven aan drie punten van buitenlands beleid: de Balkan, Rusland en het vredesproces in het Nabije Oosten. Dit kader wordt bij de Topontmoetingen van 18 en 19 december aanstaande met respectievelijk de Verenigde Staten en Canada bovendien ten volle benut om onze belangrijke partners te informeren over de recente ontwikkelingen op het gebied van het Europees buitenlands- en veiligheids- en defensiebeleid. De dialoog met Latijns-Amerika wordt voortgezet in het kader van de regelmatige vergaderingen met de regionale groepen, die volgende week plaatsvinden in de marge van de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties. Frankrijk heeft zijn partners bovendien voorgesteld na te denken over de toekomst van de betrekkingen met Cuba. Het Franse voorzitterschap zal er, tot slot, op toezien dat Europa zijn rol ten volle, op een samenhangende en solidaire manier kan vervullen, opdat er in het kader van de Wereldhandelsorganisatie een begin kan worden gemaakt met een ­ hopelijk globale en uitgebalanceerde - nieuwe onderhandelingsronde. Op langere termijn ­ het betreft hier de vierde prioriteit van het Franse voorzitterschap ­ heeft het voorzitterschap ter gelegenheid van de informele bijeenkomst in Evian, zoals gezegd in aanwezigheid van de heer Patten, een discussie op gang gebracht over de verbetering van de doeltreffendheid van de instrumenten van de Unie. Ik heb reeds gezegd dat de Unie beschikt over een groot aantal instrumenten, waarmee zij de ontwikkeling van de internationale betrekkingen kan beïnvloeden. Zo is haar diplomatieke aanwezigheid in de wereld ­ niet alleen die van de Vijftien, maar ook die van Commissie ­ ongeëvenaard, zowel getalsmatig als geografisch. Bovendien vormt de Unie nu een actief en samenhangend geheel binnen de Verenigde Naties, waar haar standpunten in elk forum worden vertegenwoordigd. Haar ­ onze ­ financiële middelen zijn, tot slot, aanzienlijk. De tekortkomingen van de externe acties van de Unie zijn echter bij iedereen bekend: gebrek aan zichtbaarheid, een soms ontoereikende coördinatie, flexibiliteit die te wensen overlaat en een nog te beperkte invloed binnen de internationale instellingen, met name die van Bretton Woods. Er zijn reeds maatregelen genomen om deze lacunes aan te vullen, in het bijzonder de aanname van de eerste gemeenschappelijke strategieën. Gemeten aan de uitgezette middelen, blijven de impact en geloofwaardigheid van de Europese acties echter onvoldoende. Op aandrang van Hubert Védrine heeft de minister van Buitenlandse Zaken van de Vijftien het beraad over dit punt op de recente informele bijeenkomst in Evian aan de orde gesteld. De basis hiervoor vormde het uitstekende werk dat door de heer Patten, namens de Commissie, en de secretaris-generaal van de Raad is voorgelegd aan de eveneens in Evian aanwezige Hoge Vertegenwoordiger voor het GBVB, Javier Solana. Er zijn meerdere strategieën uitgestippeld. Om te beginnen moet de coördinatie tussen de verschillende actoren van de Europese Unie ter plaatse, in de derde landen, worden versterkt. Hiertoe moet het beheer van de communautaire programma’s verder worden gedecentraliseerd en moeten de acties van de Gemeenschap beter worden afgestemd op die van haar lidstaten. Op centraal niveau moet de coördinerende rol van de Raad Algemene Zaken worden herbevestigd, opdat de externe acties in al hun aspecten samenhangender worden. Ik denk hierbij aan de politieke dialoog, financiële samenwerking en handelsconcessies. Bovendien moeten de globale inspanningen van de Unie beter worden benut en moeten zij doeltreffender worden. Hiertoe moet in de eerste plaats de omvang worden vastgesteld van deze globale inspanningen ten opzichte van het buitenland. Dit vereist weer synthese-instrumenten waarin alle dimensies van de buitenlandse hulp zijn opgenomen. Ook moet de communautaire steun beter worden beheerd door de programmering en uitvoering van de communautaire instrumenten te verbeteren. De Commissie en de lidstaten constateren namelijk dat er onaanvaardbaar veel tijd verloopt tussen het aangaan van de betalingsverplichtingen en de uitbetaling van de communautaire middelen. Ook hebben de derde landen steeds meer – overigens terechte – kritiek op de traagheid en logheid van de procedures. Ter afsluiting, mijnheer de Voorzitter, nog een opmerking over de partners: de Raad en de Commissie zijn het erover eens dat er een beter toezicht moet worden gehouden op de uitvoering en doeltreffendheid van het communautaire steunbeleid, met name in het kader van de Raad Algemene Zaken, die een nog belangrijker rol moet spelen bij de sturing van de externe acties van de Unie. In dit opzicht wijs ik erop dat de ministers hier al in de vergadering van de Raad van 18 september op zullen terugkomen. Het is de bedoeling dat het kader en de modaliteiten van dit toezicht in samenwerking met de Commissie en de secretaris-generaal of zijn vertegenwoordiger worden vastgesteld. De eerste doelstelling van het Franse voorzitterschap is een nieuwe impuls te geven aan de toetredingsonderhandelingen. Het vooruitzicht van de uitbreiding is voor ons Europeanen namelijk het kernthema, de grote uitdaging voor de komende jaren. Dit verklaart waarom het Franse voorzitterschap zo de nadruk legt op de noodzaak om de IGC te doen slagen en een goed verdrag van Nice op te stellen opdat de uitbreiding geen vertraging oploopt en de eerste kandidaat-landen kunnen worden toegelaten tot een Unie, die over doeltreffender instellingen beschikt. Even terzijde wil ik nader toelichten hoe wij hier momenteel over denken; we zijn enigszins bezorgd en hebben het gevoel dat het stadium van het kenbaar maken van nogal statische standpunten nu plaats moet maken voor echte onderhandelingen om tot compromissen te komen, want anders zullen de onderhandelingen steeds weer worden begonnen en afgebroken. Mijnheer de Voorzitter, geachte afgevaardigden, tot zover de prioriteiten van het Franse voorzitterschap op het gebied van externe acties. Zowel op dit gebied als op vele andere streven wij naar samenwerking met zowel de Commissie – die ook hier weer een belangrijke stimulerende rol speelt – als het Europees Parlement. Wat de toetredingsonderhandelingen betreft, zullen wij natuurlijk zoveel mogelijk spijkers met koppen proberen te slaan met de Zes van Luxemburg. We willen vooruitgang boeken bij de onderhandelingen met deze landen over de moeilijkste hoofdstukken van het . We willen eveneens doortastend handelen met betrekking tot de Zes van Helsinki, waarmee we in hetzelfde tempo willen blijven onderhandelen. Bovendien willen we een reeks nieuwe hoofdstukken openen ­ 42 in totaal, vier tot negen al naar gelang van het land -, waarbij natuurlijk rekening wordt gehouden met het niveau van voorbereiding van ieder land. Alles welbeschouwd, bestaat onze doelstelling – die in nauw overleg met de Commissie, met commissaris Verheugen moet worden vastgesteld – erin in Nice te komen tot een totaalvisie van de stand van de onderhandelingen teneinde richting te geven aan de werkzaamheden van de volgende voorzitterschappen en de weg naar de afronding van deze onderhandelingen af te bakenen. Onze analyse zal nog verder worden verrijkt door de verschillende verslagen waarover onze commissies zich momenteel buigen en het voor oktober geplande debat over de uitbreiding. Ik geef nu een overzicht van de belangrijkste gebeurtenissen die in dit kader tijdens ons voorzitterschap zullen plaatsvinden. Met elk van de twaalf kandidaat-landen zal tijdens een ministersvergadering worden onderhandeld, hetzij op 21 november ­ voor een aantal van hen -, hetzij op 5 december. Deze vergadering wordt in het najaar voorafgegaan door twee vergaderingen op ambassadeursniveau. Wat de Vijftien betreft, organiseren wij tijdens de Raad Algemene Zaken van 20 november een debat over de politieke oriëntatie. De basis hiervoor vormen het algemeen verslag en de voortgangsverslagen voor elk van de kandidaat-landen, die de Commissie begin november aan de Raad voorlegt. Bij deze gelegenheid moet, met het oog op de Europese Raad van Nice, per hoofdstuk en per land worden nagegaan wat de grootste moeilijkheden zijn en moet op deze basis worden nagedacht over het verdere verloop van het toetredingsproces. Ik herinner er tot slot aan dat wij twee Europese conferenties zullen organiseren: op 23 november te Sochaux – op het niveau van de ministers van Europese Zaken van de Vijftien en de ministers van de kandidaat-landen – en op 7 december te Nice, op het niveau van de staatshoofden en regeringsleiders, bij de opening van de Top van Biarritz. Zoals u ziet, willen wij dus een sterke impuls geven aan het uitbreidingsproces. In Helsinki heeft de Unie immers te kennen gegeven dat zij de eerste nieuwe leden op 1 januari 2003 kan toelaten, zodra de procedures zijn voltooid voor de ratificatie van wat naar wij hopen het toekomstige Verdrag van Nice wordt. Zoals de staatshoofden en regeringsleiders tijdens de Top van Feira hebben onderstreept, moeten de betrokken landen echter niet alleen het communautaire overnemen, maar vooral in staat zijn dit uit te voeren en daadwerkelijk toe te passen. Dat is natuurlijk een bijzonder zware en, zoals we weten, moeilijke taak voor de kandidaat-landen; de Gemeenschap draagt hiertoe reeds een steentje bij door de inspanningen van elk van deze landen te steunen. Deze inspanningen zijn van essentieel belang om het in gang gezette uitbreidingsproces op een serieuze en beheerste manier te kunnen uitvoeren en zo de meest vergevorderde landen zo snel mogelijk te kunnen laten toetreden. Ook wil ik iets zeggen over Turkije. De erkenning van de kandidatuur van dit land in Helsinki was een belangrijke stap, waarvan mijn land ­ Frankrijk ­ een voorstander was. Het voorzitterschap zal binnen de Raad een begin maken met de werkzaamheden voor de totstandkoming van een “toetredingspartnerschap” met dit land en het zal het analytisch onderzoek van het voortzetten. Het voorzitterschap zal tevens toezien op de nakoming van de door de Unie op het gebied van financiële bijstand aangegane verplichtingen teneinde één enkel kader te creëren voor alle instrumenten voor steunverlening aan dit land. Het zal er met name voor zorgen dat de verordening met betrekking tot de economische en sociale ontwikkeling van Turkije kan worden aangenomen. Het moge echter duidelijk zijn dat toetredingsonderhandelingen niet eens kunnen worden overwogen zolang Turkije niet voldoet aan de ­ met name democratische ­ criteria van Kopenhagen, terwijl iedere vooruitgang op dit gebied de aanname van de zojuist genoemde maatregelen natuurlijk bevordert. Wij kijken reikhalzend uit naar de aanname door uw Vergadering van de verslagen van de heer Morillon over deze belangrijke aangelegenheden."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Comissário, Senhoras e Senhores Deputados, a União Europeia está vocacionada - e o nosso debate acaba de ilustrá-lo - para ser um actor de pleno direito, influente e respeitado, da vida política internacional. Os nossos valores democráticos, a nossa vontade comum de contribuir para a paz e para a segurança no mundo, a nossa história, conduzem-nos a isso. O peso económico da Comunidade, o seu papel fundamental em prol do desenvolvimento e as relações privilegiadas que mantém com um grande número de países, ou grupos de países, autorizam-nos a tanto. Por último, a instabilidade de um mundo em rápida evolução, mesmo às portas da União, por vezes, constitui um vivo incentivo para que o sejamos. O segundo objectivo da Presidência francesa reside em continuar a desenvolver a política europeia comum de segurança e de defesa mediante a aplicação das decisões adoptadas em Helsínquia e em Santa Maria da Feira. A União dispõe doravante dos instrumentos necessários para levar a cabo uma política externa comum. Faltava um, fundamental, para assegurar a credibilidade do seu empenhamento, a saber, a capacidade de mobilizar meios militares suficientes para lhe permitir tomar decisões e agir, com autonomia, no âmbito das chamadas “missões de Petersberg”. À luz dos ensinamentos que tirámos das crises da Bósnia, ou mais recentemente, do Kosovo, o nosso objectivo reside precisamente em dar uma resposta global a crises que assumem actualmente múltiplas e extraordinariamente complexas dimensões: crises étnicas, é certo, mas também de cariz sociológico, administrativo, judiciário, em matéria de segurança e, por último, militar. Todas estas dimensões estão presentes. A especificidade da resposta europeia relativamente a outros instrumentos existentes reside precisamente em ser capaz de globalidade e de responder a todas estas dimensões. A Presidência francesa deseja, por conseguinte, tomar parte numa construção extremamente ambiciosa, que levará necessariamente vários anos. Para tanto, pretende manter o ritmo dos trabalhos a fim de permitir que os compromissos assumidos em Santa Maria da Feira sejam observados no Conselho Europeu de Nice, que tem uma ordem de trabalhos particularmente sobrecarregada. Recordo os três temas fundamentais: no que respeita às capacidades, a Conferência de Empenhamento de Capacidades, a realizar em 20 de Novembro próximo, constituirá uma oportunidade para os Estados-Membros precisarem o seu contributo nacional para a concretização do objectivo global definido em Helsínquia; no tocante às instituições político-militares permanentes, cabe à nossa Presidência preparar, logo que possível, a passagem para a fase definitiva e operacional que dará a possibilidade à União de gerir uma crise em todas as suas dimensões. Por último, há que implementar as decisões de Santa Maria da Feira, no que se refere às relações com a NATO e com os Estados terceiros para a gestão militar de crises e a prossecução dos trabalhos em curso sobre o reforço dos instrumentos civis de gestão das crises. A terceira prioridade da Presidência francesa consiste em desenvolver as parcerias estratégicas da União com os seus vizinhos, bem como com os grandes blocos regionais. Dentro desta prioridade, a primeira prioridade vai para o estreitamento das relações com a envolvente imediata da União, em particular com os Balcãs, cuja situação permanece, como sabemos, preocupante. Para assinalar a importância que a União atribui ao desenvolvimento das relações com uma região dos Balcãs - que desejamos pacífica e democrática - a França propôs aos seus parceiros a realização, em 24 de Setembro de 2000, na Croácia, de uma cimeira entre a União Europeia e os países da antiga Jugoslávia que, em diferentes estádios, se encontram mais avançados na sua evolução democrática . Tratar-se-á de acompanhar a evolução positiva ultimamente registada em alguns desses países e de recordar à República Federal da Jugoslávia que a porta lhe será igualmente aberta assim que se juntar ao movimento e, para ser ainda mais preciso, quando estiverem reunidas as condições para poder juntar-se ao movimento. O desenvolvimento da parceria estratégica com a Rússia e com a Ucrânia é outro dos cavalos de batalha da Presidência francesa que acolherá em Paris, dentro de dez dias, a Cimeira União Europeia/Ucrânia e, em 30 de Outubro, a Cimeira União Europeia/Rússia. O quadro de acção da Presidência francesa relativamente à Rússia encontra-se definido nas conclusões aprovadas pelo Conselho Europeu em Santa Maria da Feira, que ofereceu o seu apoio aos esforços desenvolvidos pelo Presidente Poutine e pelo novo Governo russo para modernizar e reformar o seu país. Ao mesmo tempo, a Presidência prestará a maior atenção à evolução da situação da Chechénia. Em Julho, o Conselho recordou uma vez mais que a solução para o conflito não poderá ser senão política. Por último, não obstante a incerteza que pesa sobre a evolução do processo de paz no Médio Oriente – que foi aqui discutido – o desenvolvimento das nossas relações euro-mediterrânicas está no centro das preocupações da Presidência francesa da União Europeia. Esta pretende proceder, em Marselha, no âmbito da reunião ministerial de 16 de Novembro e, se as circunstâncias o permitirem, durante a cimeira que poderá ter lugar no dia 17, a um balanço geral do chamado processo de Barcelona e a uma avaliação da cooperação levada a cabo no âmbito do Programa MEDA a fim de definir orientações para que possa ser dado um novo dinamismo à cooperação euro-mediterrânica. A Presidência tenciona, ainda, levar a bom termo os trabalhos relativos à Carta para a Paz e a Estabilidade. Quanto ao processo de paz, a União Europeia deverá assumir um papel de relevo no âmbito dessa reunião, em termos de apoio às partes e aos acordos que estas venham a celebrar. Finalmente, a Presidência está empenhada em aplicar a estratégia comum para a região mediterrânica adoptada em Santa Maria da Feira, assim como na adopção do regulamento MEDA. No que diz respeito aos acordos de associação, a Presidência espera, repito, vir a assinar o acordo com o Egipto e alcançar progressos significativos nas negociações com o Líbano, a Síria e a Argélia. Para além das relações com os seus vizinhos mais próximos, a Presidência francesa procurará relançar o diálogo político com os grandes blocos regionais. Refiro-me à Ásia. Na Ásia, será dada a prioridade ao relançamento do diálogo político euro-asiático e ao reforço da cooperação económica e financeira no âmbito da ASEAN. Haverá uma cimeira em Seul, prevista para 20 e 21 Outubro, sendo igualmente nossa intenção relançar o diálogo UE/ASEAN. Duas importantes cimeiras com países-chave da região constituirão igualmente momentos altos da Presidência francesa. A primeira, com o Japão, que teve lugar em 19 de Julho, constituiu uma ocasião para lançar o processo de revisão da declaração de 1991 e preparar um plano de acções susceptível de ser adoptado aquando da cimeira de 2001. A outra, com a China, realizar-se-á em 23 de Outubro de 2000, em Pequim. Por conseguinte, é desejo da Presidência francesa do Conselho Europeu contribuir, na continuidade dos esforços desenvolvidos há vários anos, para promover a presença da União no mundo. Passarei a expor de forma muito breve os quatro grandes objectivos que nos propomos alcançar. Em primeiro lugar, naturalmente, fazer avançar o processo de alargamento da União, o grande estaleiro que nos aguarda nos próximos anos; em seguida, promover o desenvolvimento de uma política europeia de segurança e de defesa, que deve contribuir para que a União Europeia se torne um actor de primeiro plano da cena internacional. Pretendemos também fomentar o incremento de parcerias estratégicas com os nossos vizinhos e com os grandes blocos regionais, mercê das quais a União possa contribuir para a emergência de um mundo multipolar, elemento que a longo prazo é essencial para a estabilidade das relações internacionais. Finalmente, quarto objectivo, a melhoria da eficácia dos instrumentos da União Europeia, com base num debate que os Ministros dos Negócios Estrangeiros, sob proposta da Comissão e na presença do Comissário Patten, efectuaram, no âmbito da reunião informal que teve lugar em Évian, em 2 e 3 de Setembro de 2000, ou seja, no sábado e no domingo passados. No que respeita à Africa, a Presidência irá levar a cabo a primeira reunião de acompanhamento da Cimeira do Cairo. Diligenciará igualmente por incrementar o diálogo com as organizações sub-regionais, em conformidade com o que está previsto na Convenção de Cotonou. Além de organizar, em 29 e 30 de Novembro, a quarta reunião ministerial UE/SADCC em Gaborone, realizará uma reunião ministerial UE/CEDEAO, em Abuja, prevista para 16 de Outubro próximo. Em matéria de diálogo transatlântico, serão privilegiados três temas de política externa: os Balcãs, a Rússia e o processo de paz no Médio Oriente. Este âmbito será igualmente utilizado por ocasião das cimeiras de 18 e 19 de Dezembro próximo, respectivamente com os Estados Unidos e com o Canadá, para informar os nossos grandes parceiros dos recentes desenvolvimentos em matéria de política externa europeia de segurança e defesa. O diálogo com a América Latina prosseguirá no âmbito de reuniões regulares com os grupos regionais que terão lugar durante a próxima semana, à margem da Assembleia-Geral das Nações Unidas. A França propôs igualmente aos seus parceiros uma reflexão sobre o futuro das relações com Cuba. Finalmente, a Presidência francesa velará por que a Europa possa desempenhar integralmente o seu papel de uma forma coerente e solidária de modo a permitir que seja lançado um novo ciclo de negociações – que desejamos global e equilibrado – no âmbito da Organização Mundial do Comércio. A mais longo prazo – e trata-se da quarta prioridade da Presidência francesa - a Presidência iniciou uma vez mais aquando da reunião informal de Évian, na presença do Comissário Patten, uma reflexão sobre a melhoria da eficácia dos instrumentos da União. A União – afirmei-o – dispõe de vários instrumentos que lhe permitem pesar na evolução das relações internacionais. Efectivamente, a sua presença diplomática no mundo, a dos Quinze, mas também a da Comissão, é ímpar, quer em termos de efectivos quer em termos de cobertura geográfica. Do mesmo modo, a União constitui presentemente um grupo activo e coerente no seio das Nações Unidas, onde os seus pontos de vista se encontram representados em cada fórum. Finalmente, os seus meios financeiros, os nossos meios financeiros, são consideráveis. Ninguém ignora, porém, as debilidades da acção externa da União: falta de visibilidade, coordenação amiúde insuficiente, escassa flexibilidade, influência ainda muito limitada a nível das instituições internacionais, nomeadamente na de Bretton Woods. Já foram envidados esforços para colmatar estas insuficiências, designadamente mediante a adopção das primeiras estratégias comuns. Todavia, o impacto e credibilidade da acção europeia deixam a desejar atendendo aos meios utilizados. O Ministro dos Negócios Estrangeiros dos Quinze, incentivado por Hubert Védrine, iniciou deste modo uma reflexão, no âmbito da última reunião informal de Évian, com base nos excelentes trabalhos apresentados pelo senhor Comissário Patten, em nome da Comissão, e pelo Secretário-Geral do Conselho, ao Alto Represente para a PESC, Javier Solana, igualmente presente em Évian. Várias pistas de trabalho foram abertas. Em primeiro lugar, é necessário reforçar a coordenação entre os diversos intervenientes da União Europeia, no terreno, em países terceiros, mediante uma maior desconcentração na gestão dos programas comunitários e uma melhor coordenação da acção da Comunidade com a dos seus Estados-Membros. A nível central, reafirmando o papel de coordenação do Conselho “Assuntos Gerais” a fim de aumentar a coerência da acção externa em todos os seus aspectos. Penso no diálogo político, na cooperação financeira, na concessão comercial. É necessário, em seguida, tirar pleno partido do esforço global da União a fim de aumentar a sua eficácia. Tal pressupõe estabelecer desde logo a medida desse esforço global relativamente ao exterior e, para o efeito, dispor de instrumentos de síntese que integrem todas as dimensões da ajuda externa. É igualmente necessário melhorar a gestão da ajuda comunitária através de uma melhor programação e execução dos instrumentos comunitários face à constatação da Comissão, partilhada pelos Estados-Membros, de que existe uma discrepância inaceitável entre os compromissos e os desembolsos de assistência comunitária, assim como às críticas cada vez mais frequentes - e legítimas - dos Estados-Membros quanto à morosidade e ao peso excessivos dos procedimentos . E termino, Senhor Presidente, salientando que os parceiros - Conselho, Comissão – consideraram ser oportuno assegurar um melhor acompanhamento à aplicação da ajuda comunitária e à sua eficácia, designadamente no âmbito do Conselho “Assuntos Gerais”, a quem caberá desempenhar um papel ainda mais relevante na orientação da acção externa da União. Refiro, a este propósito, que os ministros voltarão a abordar esta matéria na reunião do Conselho de 18 de Setembro a fim de definir, com a Comissão e com o Secretário-Geral ou o seu representante, o quadro e as modalidades desse acompanhamento. A Presidência francesa tem como principal objectivo dar um novo impulso às negociações de adesão. Efectivamente, a perspectiva do alargamento é a questão essencial que se nos coloca a nós, europeus, o grande desafio que nos aguarda para os próximos anos. Daí a insistência da Presidência francesa no tocante à necessidade de conduzir a bom termo a CIG e de concluir um bom tratado em Nice a fim de não atrasar o alargamento e de poder acolher os primeiros países candidatos numa União dotada de instituições mais eficazes. Faço aqui um brevíssimo parênteses para dizer que a nossa atitude é hoje de alguma preocupação e que sentimos que já é tempo de passar da exposição de posições um pouco estáticas a uma verdadeira negociação para chegar a compromissos, caso contrário, o processo corre o risco de se arrastar indefinidamente. São estas, Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, as prioridades da Presidência francesa em matéria de acções externas. Neste, como em muitos outros domínios, é nossa intenção cooperar tanto com a Comissão, que desempenha aqui, como sempre, um papel motor fundamental, como com o Parlamento Europeu. Volto às negociações de adesão para dizer que iremos tão longe quanto possível na sua condução, obviamente com os seis do Luxemburgo, países com os quais tencionamos registar progressos nas negociações sobre os capítulos mais espinhosos do acervo. Fá-lo-emos também com os seis de Helsínquia, países com os quais pretendemos manter o ritmo das negociações e abrir à negociação, naturalmente, em função do grau de preparação de cada um dos Estados candidatos, uma série de novos capítulos, num total de 42, que serão entre 4 e 9 segundo os países em causa. Em suma, o nosso objectivo é, em estreita concertação com a Comissão, com o Comissário Verheugen, podermos ter, em Nice, uma visão global do estado das negociações, por forma a orientar com eficácia os trabalhos das presidências subsequentes e balizar a via que conduz à conclusão dessas negociações. Os diversos relatórios em apreciação a nível das nossas comissões e o debate sobre o alargamento, previsto para Outubro, alimentarão ainda mais a nossa análise. Por conseguinte, os momentos fulcrais do calendário de trabalhos da nossa Presidência serão os seguintes: Realização de uma ronda de negociação a nível ministerial com cada um dos doze candidatos, quer em 21 de Novembro, no tocante a alguns deles, quer em 5 de Dezembro, antecedida, no Outono, por duas reuniões a nível de embaixadores. No que diz respeito aos Quinze, iremos organizar, por ocasião do Conselho "Assuntos Gerais" de 20 de Novembro, um debate de orientação política, com base no relatório global e nos relatórios sobre os progressos realizados por cada um dos países candidatos, que a Comissão deve entregar ao Conselho no início de Novembro. Será então o momento de identificar, tendo em vista o Conselho Europeu de Nice, as principais dificuldades a resolver, capítulo por capítulo, país por país, e de reflectir, nesta base, sobre a prossecução do processo de adesão. Recordarei, por último, que reuniremos em duas ocasiões a Conferência Europeia, em 23 de Novembro em Sochaux, a nível dos ministros encarregados dos assuntos europeus dos Quinze e dos ministros dos países candidatos, e no dia 7 de Dezembro em Nice, a nível de Chefes de Estado e de Governo, no início da Cimeira de Biarritz. Estamos, pois, determinados, como podeis constatar, em imprimir um forte dinamismo ao processo de alargamento. Com efeito, a União declarou em Helsínquia que estaria pronta a receber os primeiros novos membros em 1 de Janeiro de 2003, assim que estivessem concluídos os procedimentos de ratificação do que esperamos seja o futuro Tratado de Nice, muito embora, conforme salientaram os Chefes de Estado e de Governo aquando da Cimeira de Santa Maria da Feira, tal dependa da capacidade dos países candidatos para integrarem o acervo comunitário nas suas legislações nacionais, mas sobretudo da sua capacidade de o implementar e fazer cumprir efectivamente. Trata-se, naturalmente, de uma tarefa muito pesada e que sabemos difícil para os países candidatos, a que a Comunidade dá a sua quota-parte mediante o apoio prestado aos esforços de cada um. Estes esforços são essenciais para conduzir de uma forma séria e controlada o processo de alargamento em curso e para permitir a adesão tão rápida quanto possível dos candidatos que se encontram em fase mais avançada. No que se refere à Turquia, sobre a qual desejo dizer algumas palavras, o reconhecimento da sua candidatura em Helsínquia constituiu uma etapa importante, tendo contado com o apoio do meu país, a França. A Presidência iniciará os trabalhos no Conselho tendo em vista a adopção da parceria de adesão com este país e prosseguirá o exercício do exame analítico do acervo. Velará igualmente pelo respeito dos compromissos assumidos pela União em matéria de assistência financeira à Turquia tendo em vista a instauração de um quadro único, que agrupe todos os instrumentos de ajuda a este país. Empenhar-se-á, designadamente, em permitir a adopção do regulamento relativo ao desenvolvimento económico e social da Turquia. Mas é evidente que as negociações de adesão estarão absolutamente fora de causa enquanto a Turquia não respeitar os critérios de Copenhaga, nomeadamente os critérios democráticos; em contrapartida, qualquer progresso nesse sentido será de molde a favorecer a adopção das medidas que referi. Aguardamos com interesse a aprovação pelo vosso Parlamento dos relatórios do senhor deputado Morillon sobre estas importantes questões."@pt11 "Herr talman, herr kommissionär, mina damer och herrar parlamentsledamöter! Vår debatt har just visat att Europeiska unionen har till uppgift att vara en fullvärdig aktör, som är inflytelserik och respekterad i det internationella politiska livet. Våra demokratiska värderingar, vår gemensamma strävan att bidra till freden och säkerheten i världen, vår historia, leder oss dit. Gemenskapens ekonomiska betydelse, dess grundläggande roll till förmån för utvecklingen och de privilegierade förbindelserna som upprättats med en rad länder, eller grupper av länder, gör detta möjligt för oss. Instabiliteten, slutligen, i en värld i snabb utveckling vid unionens dörrar tvingar oss ibland verkligen till det. Den andra målsättningen för det franska ordförandeskapet är att fortsätta att utveckla den gemensamma europeiska säkerhets- och försvarspolitiken genom att genomföra de beslut som fattades i Helsingfors och i Feira. Unionen förfogar numera över de instrument som krävs för att bedriva en gemensam utrikespolitik. Det saknades ett grundläggande instrument för att garantera trovärdigheten i dess åtaganden, nämligen förmågan att mobilisera tillräckliga militära medel för att göra det möjligt att besluta och agera, på ett självständigt sätt, inom ramen för de s.k. "Petersberguppdragen". Vår målsättning, vilket kriserna i Bosnien eller de i Kosovo nyligen lärt oss, är att verkligen erbjuda ett totalt svar på kriser som i dag är omfattande och mycket komplexa, etniska kriser, naturligtvis, men även sociologiska, administrativa, rättsliga, säkerhetsmässiga och slutligen militära. Alla dessa dimensioner föreligger. Det är det speciella med den europeiska lösningen, jämfört med andra befintliga instrument, att kunna vara global och motsvara samtliga dessa dimensioner. Det betyder att det franska ordförandeskapet vill vara delaktigt i en mycket ambitiös konstruktion, som nödvändigtvis kommer att ta flera år. Ordförandeskapet avser att fortsätta att arbeta i samma takt för att åtagandena från Feira skall kunna uppfyllas vid Europeiska rådet i Nice, och agendan är verkligen fulltecknad. Jag upprepar de tre huvudsakliga frågorna i den: när det gäller kapacitet kommer konferensen om åtagande som vi arrangerar den 20 november nästa år att bli ett tillfälle för medlemsstaterna att precisera sitt nationella bidrag till genomförandet av den totala målsättningen som fastställdes i Helsingfors. När det gäller de permanenta politiska och militära institutionerna åligger det vårt ordförandeskap att förbereda övergången, så snart som möjligt, till den definitiva och operativa fasen som gör det möjligt för unionen att hantera en kris i alla dess dimensioner. Vi måste slutligen genomföra besluten från Feira, när det gäller förbindelserna med Nato och med tredje land, för militär hantering av kriser och det fortsatta arbetet som inletts med att förstärka civila instrument för krishantering. Den tredje prioriteringen för det franska ordförandeskapet blir att utveckla unionens strategiska partnerskap med sina grannländer och med de stora regionala enheterna. Prioriteringen, inom denna prioritet, är att strama åt förbindelserna med unionens grannländer och särskilt med Balkan där vi vet att situationen fortfarande är oroande. För att betona den betydelse unionen fäster vid utvecklingen av förbindelserna med en region i Balkan – som vi vill skall bli fredlig och demokratisk – har Frankrike föreslagit för dessa partner att ett toppmöte skall hållas den 24 november i Kroatien med länderna från f.d. Jugoslavien som på olika stadier har kommit längst i sin demokratiska utveckling. Det kommer att handla om att åtfölja den positiva utvecklingen som nyligen noterats i flera av dessa länder och erinra den federala jugoslaviska republiken om att dörren även kommer att öppnas för den när den deltar, och för att vara ännu mer exakt, när villkoren uppfyllts för att den skall kunna delta. Utvecklingen av det strategiska partnerskapet med Ryssland och Ukraina är en annan prioritering för det franska ordförandeskapet som i Paris om tio dagar kommer att välkomna toppmötet mellan Europeiska unionen och Ukraina och den 30 oktober toppmötet mellan Europeiska unionen och Ryssland. Ramen för det franska ordförandeskapets åtgärder gentemot Ryssland har fastställts genom de slutsatser som antogs av Europeiska rådet i Feira, som erbjöd sig att stödja president Putins och den nya ryska regeringens ansträngningar för att modernisera och reformera landet. Samtidigt kommer naturligtvis ordförandeskapet att fortsätta att fästa den största betydelse vid frågan om Tjetjenien. Rådet erinrade på nytt i juli om att endast en politisk lösning på konflikten blir hållbar. Trots den osäkerhet som vilar över utvecklingen av fredsprocessen i Mellanöstern – och vi har just diskuterat det – står utvecklingen av våra Europa-Medelhavsförbindelser i centrum för det franska ordförandeskapets prioriteringar. Vår målsättning är att vid ministermötet i Marseille den 16 november, och om omständigheterna tillåter det, vid toppmötet som då kan arrangeras den 17:e, upprätta en allmän översikt över Barcelonaprocessen och en bedömning av utvecklingen av det samarbete som bedrivs inom ramen för Meda-programmet, för att fastställa riktlinjer som kan ge nya impulser till samarbetet mellan Europa och Medelhavsområdet. Ordförandeskapet räknar för övrigt med att avsluta arbetet när det gäller stadgan om fred och stabilitet. Vid detta möte bör unionen, när det gäller fredsprocessen, spela en stor roll för att ge sitt stöd till parterna och till de avtal de sluter. Ordförandeskapet försöker slutligen att genomföra den gemensamma strategin om Medelhavsområdet som antogs i Feira och se till att den nya Meda-förordningen antas. När det gäller associeringsavtalen hoppas ordförandeskapet – jag upprepar det – uppnå att avtalet undertecknas med Egypten och även att det sker avsevärda framsteg i förhandlingarna med Libanon, Syrien och Algeriet. Bortom den närmaste omgivningen skall det franska ordförandeskapet se till att utveckla den politiska dialogen med de stora regionala enheterna. Jag tänker närmast på Asien. I Asien prioriteras nysatsningen på den politiska dialogen mellan Europa och Asien och förstärkningen av det ekonomiska och finansiella samarbetet inom ramen för Asean. Ett toppmöte kommer att hållas i Seoul, den 20 och 21 oktober, och vi vill även ge ny fart åt dialogen mellan EU och Asean. Två viktiga toppmöten med nyckelländer i regionen kommer också att känneteckna det franska ordförandeskapet. Det som ägde rum den 19 juli med Japan var redan ett tillfälle att inleda processen med att se över förklaringen från 1991 och förbereda en handlingsplan som skulle kunna antas vid toppmötet år 2001. Det andra toppmötet äger rum med Kina i Peking den 23 oktober. Det är anledningen till att det franska ordförandeskapet i Europeiska rådet avser att i förlängningen bidra till den satsning som inleddes för flera år sedan, nämligen att främja unionens närvaro i världen. Jag erbjuder mig att för er kort lägga fram fyra stora målsättningar som vi fastställt. Till att börja med gäller det naturligtvis att föra processen med att utvidga unionen framåt, det är det stora arbete som väntar oss under de kommande åren, vidare handlar det om att främja utvecklingen av en europeisk säkerhets- och försvarspolitik som skall bidra till att göra unionen till en stor aktör i det internationella livet. Vi vill också främja utvecklingen av strategiska partnerskap med våra grannländer och med stora regionala enheter, vilket bör göra det möjligt för unionen att bidra till framväxten av en värld med många poler, en viktig långsiktig beståndsdel för stabiliteten i de internationella relationerna. Den fjärde målsättningen slutligen är en ökad effektivitet för Europeiska unionens instrument, på grundval av en debatt som utrikesministrarna just haft, efter förslag från kommissionen och i närvaro av kommissionär Patten, vid det informella mötet som hölls i Évian den 2 och 3 september, dvs. i lördags och söndags. Tillsammans med Afrika kommer ordförandeskapet att arrangera det första uppföljningsmötet efter toppmötet i Kairo. Ordförandeskapet kommer även att arbeta för att en dialog skall utvecklas med de underregionala organisationerna, i enlighet med bestämmelserna i Cotonoukonventionen. Ordförandeskapet kommer vidare att arrangera det fjärde ministermötet mellan EU och SADC i Gaboron, den 29 och 30 november, liksom ett ministermöte mellan EU och Ecowas i Abuja den 16 oktober i år. När det gäller den transatlantiska dialogen kommer tre utrikespolitiska frågor att främjas: Balkan, Ryssland och fredsprocessen i Mellanöstern. Denna ram kommer även att ställas till förfogande i samband med toppmötena den 18 och 19 december i år, med Förenta staterna respektive Kanada, för att informera våra stora partner om den senaste utvecklingen inom den europeiska utrikespolitiken när det gäller säkerhet och försvar. Dialogen med Latinamerika kommer att fortsätta genom regelbundna sammanträden med de regionala grupperna, vilka kommer att äga rum i nästa vecka utanför Förenta nationernas årsmöte. Frankrike har också föreslagit sina partner att fundera över framtiden för förbindelserna med Kuba. Det franska ordförandeskapet kommer slutligen att se till att Europa kan spela sin roll på ett enhetligt och solidariskt sätt för att en ny förhandlingsrunda – som vi vill skall vara total och balanserad – skall kunna inledas inom ramen för Världshandelsorganisationen. På längre sikt – och det är den fjärde prioriteringen för det franska ordförandeskapet – inledde ordförandeskapet i samband med det informella mötet i Évian, i närvaro av kommissionär Patten, ännu en gång en diskussion om att göra unionens instrument effektivare. Unionen – det har jag redan sagt – förfogar över ett stort antal instrument som gör det möjligt att utöva påtryckningar på de internationella förbindelserna. Dess diplomatiska närvaro i världen, liksom de femton medlemsländernas, men även kommissionens, är utan jämförelse, vare sig det gäller antalet anställda eller geografisk täckning. Unionen utgör dessutom nu en aktiv och enhetlig grupp inom Förenta nationerna där dess synpunkter företräds i alla forum. Unionens ekonomiska medel, våra ekonomiska medel, är avsevärda. Alla känner emellertid till svagheterna i unionens yttre åtgärder: bristande synlighet, ibland otillräcklig samordning, flexibilitet som lämnar mycket i övrigt att önska, fortfarande alltför begränsat inflytande i de internationella institutionerna, bl.a. Bretton Woods. En satsning har redan gjorts för att åtgärda dessa brister, bl.a. genom att de första gemensamma strategierna har antagits. Men det är fortfarande så att effekten och trovärdighet när det gäller unionens åtgärder är otillräckliga jämfört med de medel som satsas. En diskussion inleddes alltså av de femton medlemsländernas utrikesministrar på inrådan av Hubert Védrine, vid det senaste informella mötet i Évian, på grundval av det utmärkta arbete som lagts fram av kommissionär Patten, för kommissionens räkning och av generalsekreteraren för rådet med företrädarna för GUSP, Javier Solana, även han närvarande i Évian. Flera inriktningar för arbetet valdes ut. Till att börja med måste samordningen mellan Europeiska unionens olika aktörer förbättras, såväl på plats, i tredje land, genom mindre koncentration i förvaltningen av gemenskapsprogrammen som genom att gemenskapens åtgärder bättre samordnas med medlemsstaternas. På central nivå genom att på nytt bekräfta rådets (allmänna frågor) samordningsroll, för att de yttre åtgärderna skall bli mer enhetliga ur alla aspekter. Jag tänker på den politiska dialogen, det ekonomiska samarbetet, på handelseftergifterna. Vi måste sedan dra större nytta av unionens totala ansträngning och öka dess effektivitet. Det förutsätter att omfattningen av denna totala ansträngning fastställs gentemot länderna utanför unionen, och att man för detta ändamål förfogar över sammanfattande verktyg som innefattar alla dimensioner av det yttre stödet. Vi måste också förbättra hanteringen av gemenskapens stöd genom att förbättra programplaneringen och verkställandet av gemenskapsinstrument med tanke på kommissionens konstaterande, som medlemsstaterna instämmer i, att det finns ett oacceptabelt avstånd mellan åtagandena och utbetalningarna av gemenskapens anslag och växande kritik – som för övrigt är berättigad – från tredje land mot att processen är långsam och tungrodd. Avslutningsvis, och jag skall sluta där herr ordförande, våra samarbetspartner rådet och kommissionen är överens om möjligheten att bättre följa upp genomförandet av gemenskapens stöd och dess effektivitet, bl.a. inom ramen för rådet (allmänna frågor) som bör spela en ännu större roll när det gäller att styra unionens yttre åtgärder. Jag påpekar i detta hänseende att ministrarna kommer att återkomma till detta redan vid rådets sammanträde den 18 september för att tillsammans med kommissionen och generalsekreteraren eller dennes företrädare fastställa ramen och villkoren för denna uppföljning. Det franska ordförandeskapets första målsättning är att ge anslutningsförhandlingarna nya impulser. Den framtida utvidgningen är den grundläggande frågan som ställs till oss européer, den stora utmaning som väntar oss under de kommande åren. Det är anledningen till att det franska ordförandeskapet absolut vill lyckas med regeringskonferensen och sluta ett bra avtal i Nice för att inte försena utvidgningen och kunna ta emot de första kandidatländerna i en union med mer effektiva institutioner. Jag gör här en mycket kort parentes för att säga att i dag är vi något oroade i vår inställning, och vi har en känsla av att det är dags att gå från framläggandet av lite statiska ståndpunkter till en verklig förhandling för att uppnå kompromisser, annars skulle förhandlingen belastas med att knytas ihop och knytas upp. Herr talman, mina damer och herrar parlamentsledamöter! Det var det franska ordförandeskapets prioriteringar när det gäller yttre åtgärder. Vi avser att samarbeta inom detta område liksom inom en rad andra både med kommissionen som här spelar rollen som viktig impulsgivare, liksom överallt för övrigt, och med Europaparlamentet. Jag återkommer till anslutningsförhandlingarna för att säga att vi skall gå så långt som möjligt med dem, med de sex från Luxemburg naturligtvis, de länder med vilka vi avser att gå framåt i förhandlingarna om de svåraste kapitlen i regelverket. Tillsammans med de sex från Helsingfors också, länder med vilka vi avser att upprätthålla förhandlingstakten och naturligtvis, med beaktande av vars och ens grad av förberedelser, inleda en hel rad nya kapitel, totalt 42, från 4 till 9 beroende på land. Totalt är vår målsättning att i nära samförstånd med kommissionen och kommissionär Verheugen i Nice lyckas upprätta en helhetssyn på förhandlingsläget, för att effektivt inrikta arbetet för kommande ordförandeskap och staka ut vägen som leder till att dessa förhandlingar avslutas. De olika rapporter som granskas i våra utskott och debatten om utvidgningen som planeras till oktober kommer att tillföra ytterligare till vår analys. Det är anledningen till att de huvudsakliga tidsfristerna för vårt ordförandeskap blir följande: Med vart och ett av de tolv kandidatländerna kommer ett ministermöte med förhandlingar att äga rum, antingen den 21 november, för vissa av dem, eller den 5 december, vilket i sin tur skall föregås av två möten på ambassadörsnivå under hösten. När de gäller de femton medlemsländerna skall vi i samband med rådet (allmänna frågor) den 20 november arrangera en debatt om den politiska inriktningen, på grundval av helhetsrapporten och rapporterna om framsteg för vart och ett av kandidatländerna, som kommissionen skall överlämna till rådet i början av november. Det kommer vid detta tillfälle att handla om att inför Europeiska rådet i Nice fastställa de huvudsakliga svårigheter som behöver lösas, kapitel för kapitel, land för land, och utifrån denna grund fundera över den fortsatta anslutningsprocessen. Jag vill slutligen erinra om att vi vid två tillfällen samlar den europeiska konferensen, den 23 november i Sochaux, med medlemsländernas EU-ministrar och ministrar från kandidatländerna, och den 7 december i Nice med stats- och regeringscheferna, i samband med att toppmötet i Biarritz öppnas. Som ni märker vill vi alltså ge en stark impuls till utvidgningsprocessen. Unionen angav i Helsingfors att den skulle vara beredd att ta emot de första nya medlemmarna den 1 januari 2003, så snart ratificeringsförfarandet avslutats för det som vi hoppas blir det framtida Nice-fördraget, men såsom stats- och regeringscheferna betonade vid toppmötet i Feira måste berörda länder inte bara överta gemenskapens regelverk utan framför allt kunna genomföra det och verkligen tillämpa det. Det är naturligtvis en mycket tung uppgift och vi vet att den är svår för kandidatländerna, och gemenskapen deltar redan i den genom att stödja vars och ens ansträngningar. Dessa ansträngningar är grundläggande för att på ett seriöst och kontrollerat sätt kunna bedriva den utvidgningsprocess som inletts, och för att på så sätt göra det möjligt för de länder som kommit längst att bli medlemmar så snart som möjligt. När det gäller Turkiet, som jag vill säga några ord om, innebar dess erkännande som kandidatland i Helsingfors ett viktigt steg, som mitt land Frankrike är positivt till. Ordförandeskapet kommer att inleda arbetet inom rådet med tanke på antagandet av ett partnerskap inför anslutningen av detta land och kommer även att fortsätta arbetet med att analytiskt granska regelverket. Ordförandeskapet kommer också att se till att man efterlever unionens åtaganden när det gäller ekonomiskt stöd för att inrätta en enhetlig ram med alla stödinstrument för detta land. Ordförandeskapet kommer särskilt att se till att göra det möjligt att anta förordningen om ekonomisk och social utveckling i Turkiet. Men det är uppenbart att anslutningsförhandlingarna inte ens är tänkbara så länge som Turkiet inte respekterar kriterierna, bl.a. de demokratiska kriterierna från Köpenhamn, trots att alla framsteg i den riktningen självfallet kommer att gynna antagandet av de åtgärder jag nämnt. Vi inväntar med intresse kammarens antagande av Morillons betänkanden om dessa viktiga frågor."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Acquis"7 "Communautaire"7 "Conseil"6 "Consejo"12,12 "Moscovici,"8,12,6 "a nice Treaty in Nice"9 "a nice treaty in Nice"13,5,2,1,8,12,11,7,6 "acquis"2,10,3,9 "acquis comunitario"9 "partnership"9 "Συμβούλιο"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph