Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-05-Speech-2-035"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-09-05"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Situationen i Mellanöstern4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000905.2.2-035"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-09-05-Speech-2-0364
lpv:speaker	lp:Moscovici4
lpv:spoken text	". Monsieur le Président, je voudrais remercier les différents orateurs de leur intervention, et saluer aussi Avraham Burg et Ahmed Qurie, que j'ai eu l'occasion de rencontrer en Israël et en Palestine. Vous avez, les uns et les autres, bien sûr, centré vos interventions sur le processus de paix et sur les négociations, qui est sans doute le facteur-clé d'avancée dans cette région du Proche-Orient. Je répète notre point de vue : Camp David a créé une dynamique nouvelle. Il est clair que les feux rouges ont, à ce moment-là, volé en éclats. Nous sommes, effectivement, face à une occasion historique, une chance sans précédent, parce que la conjoncture actuelle, cette conjonction de circonstances, est exceptionnelle. Chacune des parties - et le médiateur américain, qui joue tout son rôle a, en effet, intérêt à un accord - est déterminée, j'en ai la conviction, à tout faire pour y parvenir. Et donc, je le répète, une occasion historique se présente de mettre un terme à ce conflit qui dure depuis si longtemps. Ceci étant dit, à opportunité historique, risque historique. Il est clair que rien n'est acquis, que des efforts supplémentaires d'imagination, de courage, sont absolument nécessaires. Il est clair aussi que le temps est compté. Le président Moubarak était à Paris à la fin de la semaine dernière et je crois qu'il a utilisé une excellente formule, qui résume bien la situation : "la paix, c'est maintenant ou jamais". Dans ce contexte, quel peut être le rôle de l'Union européenne ? En quoi consiste ce rôle ? Nombre des intervenants ont salué le rôle de l'Union européenne et, en même temps, dans leurs interventions, j'ai cru parfois sentir quelques regrets que celle-ci ne soit pas encore active, ce qui est d'ailleurs rien moins que logique. On peut toujours souhaiter une Europe plus active. Moi-même, je la souhaite. Le vœu de la présidence française est d'avoir une Europe très active. C'est notre perspective historique et c'est la façon dont nous entendons conduire la mission qui nous revient aujourd'hui. Mais, en même temps, on ne peut pas réécrire l'histoire. On ne peut pas non plus aller contre la volonté des acteurs eux-mêmes. À cet égard, je constate que les parties elles-mêmes viennent nous voir, sollicitent notre appui, nos conseils, notre intervention, nos concours, qui ne sont pas seulement, et pas principalement, financiers. C'est donc bien qu'elles estiment que nous jouons un rôle utile et, en même temps, je sais aussi à quel point parfois elles peuvent nous montrer les limites de notre rôle. Donc, nous sommes entre ces deux parties. Quel est ce rôle ? Il s'exerce à trois niveaux, je l'ai dit. L'Union européenne intervient en appui aux négociations. Elle est en contact avec les parties, par l'intermédiaire de M. Moratinos. Elle encourage constamment la négociation. Elle rappelle les principes du droit international, qui sont notre règle à tous, mais particulièrement la règle des Européens. Deuxième rôle, l'Union européenne contribue à la réflexion sur des sujets liés à ces négociations. Mais encore faut-il - là encore j'y reviens - que les parties le souhaitent et nous le demandent, et on assiste parfois, là, à des jeux de rôle que l'on connaît bien. Et, troisièmement, nous aidons à la mise en œuvre des accords conclus, chaque fois que c'est le cas. Il me semble que nous devons effectivement, dès à présent, réfléchir au Proche-Orient qui naîtra de la paix, cette paix que nous souhaitons et que nous croyons possible pour demain. Le caractère durable de cette paix dépendra aussi de la façon dont nous saurons renforcer les liens entre les pays de la région et développer leurs liens avec nous. Que peut faire l'Union européenne dans ce contexte ? Il y a toute son action, qu'a rappelée le commissaire Patten. Il y a aussi le processus de Barcelone, qui nous offre un cadre particulièrement adapté, pour autant que nous en exploitions toutes les potentialités. C'est ce processus de Barcelone - et c'est là que j'en termine - que la présidence souhaite marquer, engager dès la prochaine réunion de Barcelone IV. J'ai entendu ici un appel à la réunion d'un sommet. Ce qui est prévu aujourd'hui, c'est la tenue d'une réunion ministérielle. Mais nous espérons, très sincèrement, que l'évolution du processus de paix rendra possible la tenue d'une réunion, non pas seulement au niveau des ministres, mais au niveau des chefs d'État et de gouvernement, qui consacrerait en quelque sorte l'avènement d'une nouvelle ère au Proche-Orient. C'est ce à quoi la présidence, avec la Commission et, je le sais, avec le soutien du Parlement, va consacrer ses efforts dans les semaines et dans les mois qui viennent."@fr6,6
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil gerne takke de forskellige talere for deres indlæg og også byde velkommen til Avraham Burg og Ahmed Qurie, som jeg har haft lejlighed til at møde i henholdsvis Israel og i Palæstina. De har hver især naturligvis fokuseret Deres indlæg på fredsprocessen og forhandlingerne, som uden tvivl er nøglefaktoren for fremskridt i denne region i Mellemøsten. Lad mig gentage vores synspunkt: Camp David har skabt en ny dynamik. Det er klart, at de røde trafiklys på det tidspunkt blev sprængt i stumper og stykker. Vi står faktisk nu over for en historisk mulighed, en chance uden sidestykke, fordi den aktuelle situation, som er et sammentræf af omstændigheder, er helt usædvanlig. Både parterne og den amerikanske mægler, der hver især spiller deres rolle, har en interesse i en aftale, og jeg er overbevist om, at de er fast besluttet på at gøre alt, for at det skal lykkes. Jeg gentager derfor, at vi står over for en historisk mulighed for at gøre en ende på denne konflikt, der har varet så længe. Lad det nu være nok om den historiske mulighed og risiko. Det er klart, at intet er opnået, og at en ekstra indsats af fantasi og mod er absolut nødvendig. Det er også klart, at tiden er knap. Præsident Moubarak var i Paris i slutningen af sidste uge, og jeg synes, han på en fremragende måde beskrev situationen, da han sagde: "Freden, det er nu eller aldrig". Hvad kan da være EU's rolle i den sammenhæng? Hvori består den? En række talere har rost EU's rolle, men samtidig mener jeg undertiden i deres indlæg at have fornemmet en beklagelse over, at Unionen endnu ikke er aktiv, hvilket i øvrigt kun er logisk. Man kan altid ønske sig et EU, der er mere aktivt. Selv jeg ønsker dette. Det er den franske præsidents ønske at have en meget aktivt EU. Det er vores historiske perspektiv, og det er den måde, hvorpå vi vil udføre den opgave, der i dag er blevet pålagt os. Men på den anden side kan vi ikke skrive historien om, og vi kan heller ikke gå imod aktørernes egen vilje. I den forbindelse konstaterer jeg, at parterne selv kommer for at møde os, beder om vores hjælp, råd, indgriben og vores støtte, som ikke udelukkende og ikke overvejende er økonomisk. Det er således korrekt, at de mener, vi spiller en nyttig rolle, og samtidig er jeg også klar over, i hvilken udstrækning de undertiden kan vise os grænserne for vores rolle. Vi befinder os altså mellem de to parter. Hvad er da denne rolle? Jeg har allerede sagt, at den udfolder sig på tre niveauer. EU indtræder med støtte under forhandlingerne. Den holder kontakt til parterne gennem hr. Moratinos. Den opfordrer konstant til forhandlinger. Den minder om principperne for international ret, som gælder for os alle, men især for EU's borgere. På et andet niveau bidrager EU til overvejelser af emner knyttet til disse forhandlinger. Men derudover er det nødvendigt - og her vender jeg endnu en gang tilbage - at parterne ønsker det, og det kræver vi, og her deltager vi sommetider i velkendte rollespil. For det tredje hjælper vi med til at gennemføre indgåede aftaler, hver gang denne situation opstår. Jeg synes, at vi fra nu af må tænke på det Mellemøsten, der vil skabe fred, en fred, som vi ønsker, og som vi tror kan komme i morgen. Hvorvidt freden bliver bæredygtig, vil også afhænge af, hvordan vi vil være i stand til at styrke båndene mellem landene i regionen og udvikle deres kontakter til os. Hvad kan Unionen gøre i denne sammenhæng? Den har alle de handlingsmuligheder, som kommissær Patten var inde på. Vi har også processen i Barcelona, der giver os en specielt tilpasset ramme, for så vidt som vi udnytter alle dens potentialer. Det er Barcelona-processen - og her vil jeg slutte - formandskabet ønsker at markere og at forpligte fra og med det kommende Barcelona-møde IV. Jeg har her hørt en opfordring til et topmøde. Det, der er planlagt i dag, er afholdelsen af et ministermøde. Men vi håber helt ærligt, at udviklingen i fredsprocessen vil give mulighed for at afholde møder, ikke kun på ministerplan, men også møder på stats- og regeringschefniveau, der på en eller måde vil omfatte den kommende nye æra i Mellemøsten. Det er på denne måde, formandskabet med Kommissionen, og jeg ved det, med støtte fra Parlamentet vil koncentrere sin indsats i de kommende uger og måneder."@da1 ". Herr Präsident, ich möchte allen danken, die hier das Wort ergriffen haben, und gleichzeitig Avraham Burg und Ahmed Qurie begrüßen, mit denen ich bereits in Israel bzw. in Palästina zusammengetroffen bin. Sie haben alle den Friedensprozess und die Verhandlungen in den Mittelpunkt Ihrer Ausführungen gestellt, die zweifellos den Schlüsselfaktor für Fortschritte in der Region des Nahen Ostens bilden. Ich wiederhole nochmals unsere Position: Camp David hat eine neue Dynamik ausgelöst. Ganz eindeutig stehen die Ampeln auf Grün. Uns bietet sich eine historische Gelegenheit, eine einmalige Chance, denn die derzeitigen Bedingungen, das Zusammentreffen verschiedener Umstände sind außerordentlich. Jede Seite – und auch der amerikanische Vermittler, der seiner Rolle voll gerecht wird, hat Interesse an einer Vereinbarung – ist entschlossen, davon bin ich überzeugt, alles zu tun, um dorthin zu gelangen. Es besteht also, ich sage es nochmals, eine historische Chance, diesem nun schon so lange währenden Konflikt ein Ende zu setzen. Wenn ich von einer historischen Chance spreche, sehe ich aber auch ein historisches Risiko. Noch ist nichts sicher, und weitere Anstrengungen, Vorstellungskraft und Mut sind absolut notwendig. Klar ist auch, dass die Zeit knapp wird. Präsident Mubarak hat Ende letzter Woche bei seinem Besuch in Paris sehr treffend gesagt: „Der Frieden wird jetzt kommen oder niemals“. Welche Rolle kann nun hierbei die Europäische Union spielen? Worin besteht diese Rolle? Zahlreiche Redner haben die Rolle der Europäischen Union begrüßt, und gleichzeitig glaubte ich manchmal ein Bedauern herauszuhören, dass diese nicht noch aktiver ist, und das ist nur logisch. Man kann sich immer ein aktiveres Europa wünschen. Mir geht dies genauso. Die französische Präsidentschaft wünscht sich ein sehr aktives Europa. Das ist unsere historische Perspektive, und in diesem Sinne verstehen wir die uns heute zufallende Mission. Gleichzeitig kann man aber die Geschichte nicht neu schreiben. Man kann auch nicht gegen den Willen der eigentlichen Akteure handeln. Dabei stelle ich fest, dass die Parteien sich an uns wenden und um unsere Unterstützung, unseren Rat, unsere Intervention, unsere Mitarbeit bitten, die nicht nur und nicht in erster Linie finanzieller Art sind. Sie sind also der Auffassung, dass wir eine nützliche Rolle spielen, und gleichzeitig weiß ich auch, dass sie uns manchmal die Grenzen unserer Rolle aufzeigen können. In diesem Spannungsfeld bewegen wir uns also. Worin besteht diese Rolle? Wie ich bereits sagte, ist sie auf drei Ebenen angesiedelt. Die Europäische Union unterstützt die Verhandlungen. Sie hält über Herrn Moratinos Kontakt zu den Parteien. Sie fördert ständig die Verhandlungen. Sie ruft die Prinzipien des Völkerrechts in Erinnerung, von denen wir uns alle leiten lassen, besonders aber die Europäer. Die zweite Rolle besteht darin, dass die Europäische Union mit über die Themen dieser Verhandlungen nachdenkt. Aber auch hier kommt es darauf an, dass die Parteien dies wünschen und uns darum bitten, und da stößt man zuweilen auf wohlbekannte Rollenspiele. Drittens helfen wir bei der Umsetzung der getroffenen Vereinbarungen mit, wann immer solche Vereinbarungen abgeschlossen werden. Meiner Meinung nach sollten wir in der Tat bereits jetzt über den Nahen Osten nachdenken, der aus dem Frieden hervorgehen wird, den wir wünschen und schon morgen für möglich halten. Ob dieser Frieden von Dauer ist, wird auch davon abhängen, wie wir es verstehen, die Bande zwischen den Ländern der Region zu festigen und ihre Beziehungen zu uns zu entwickeln. Was kann die Europäische Union in diesem Zusammenhang tun? Kommissionsmitglied Patten hat die ganze Palette der möglichen Aktion in Erinnerung gerufen. Einen besonders geeigneten Rahmen bietet uns der Barcelona-Prozess, vorausgesetzt wir schöpfen sein Potenzial voll aus. In diesem Barcelona-Prozess – und damit möchte ich schließen – will die Präsidentschaft neue Zeichen setzen, beginnend mit der bevorstehenden Tagung Barcelona IV. Ich habe hier einen Appell zu einem Gipfeltreffen vernommen. Bisher ist ein Ministertreffen vorgesehen. Aber wir hoffen aufrichtig, dass die Entwicklung des Friedensprozesses es möglich machen wird, ein Treffen einzuberufen, das nicht nur auf Ministerebene stattfindet, sondern auf der Ebene der Staats- und Regierungschefs, um sozusagen den Beginn einer neuen Ära im Nahen Osten zu besiegeln. Hierfür wird die Präsidentschaft zusammen mit der Kommission und, wie ich weiß, mit Unterstützung des Parlaments, in den nächsten Wochen und Monaten alle Anstrengungen unternehmen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να ευχαριστήσω τους διάφορους ομιλητές για τις παρεμβάσεις τους και να καλωσορίσω, επίσης, τους Avraham Burg και Ahmed Qurie, τους οποίους είχα την ευκαιρία να γνωρίσω στο Ισραήλ και την Παλαιστίνη. Επικεντρώσατε, και οι μεν και οι δε, τις παρεμβάσεις σας στην ειρηνευτική διαδικασία και στις διαπραγματεύσεις που αποτελούν ίσως το βασικό παράγοντα για την πρόοδο στην περιοχή αυτή της Εγγύς Ανατολής. Επαναλαμβάνω την άποψή μας: το Camp David δημιούργησε μία νέα δυναμική. Είναι σαφές ότι τα εμπόδια, στο σημείο αυτό, έχουν εξαλειφθεί. Βρισκόμαστε, πραγματικά, απέναντι σε μια ιστορική ευκαιρία, μια τύχη χωρίς προηγούμενο, γιατί η παρούσα συγκυρία, αυτός ο συνδυασμός συνθηκών είναι εξαιρετικός. Καθένα από τα μέρη – και ο αμερικανός μεσολαβητής, ο οποίος παίζει πλήρως το ρόλο του - έχουν, όντως, συμφέρον από μία συμφωνία και είναι αποφασισμένοι, πιστεύω, να κάνουν τα πάντα για να την επιτύχουν. Και να λοιπόν, το επαναλαμβάνω, που μια ιστορική ευκαιρία παρουσιάζεται για να τεθεί ένα τέλος σε αυτή την μακροχρόνια αντίθεση. Εκτός όμως από την ιστορική ευκαιρία, υπάρχει και ιστορικός κίνδυνος. Είναι σαφές ότι τίποτα δεν έχει ακόμα επιτευχθεί, ότι απαιτούνται οπωσδήποτε περισσότερες προσπάθειες από απόψεως αυτοσχεδιασμού και θάρρους. Είναι, επίσης, σαφές ότι ο χρόνος είναι μετρημένος. Ο πρόεδρος Moubarak βρισκόταν στο Παρίσι στα τέλη της περασμένης εβδομάδας και νομίζω ότι χρησιμοποίησε μία εξαιρετική διατύπωση η οποία περιγράφει γλαφυρά την κατάσταση: “η ειρήνη είναι ή τώρα ή ποτέ”. Στο πλαίσιο αυτό, ποιος μπορεί να είναι ο ρόλος της Ευρωπαϊκής Ένωσης; Σε τι, ακριβώς έγκειται αυτός ο ρόλος; Πολλοί ομιλητές επικρότησαν το ρόλο της Ευρωπαϊκής Ένωσης και, ταυτόχρονα, κατά τις παρεμβάσεις τους, είχα πολλές φορές την εντύπωση ότι εξέφραζαν κάποια λύπη, για το ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση δε συμμετέχει ακόμα ενεργά, πράγμα που είναι βέβαια λογικό. Μπορούμε πάντα να επιθυμούμε μία Ευρώπη περισσότερο ενεργό. Εγώ προσωπικά, το επιθυμώ. Η ευχή της γαλλικής Προεδρίας είναι να υπάρξει μια πολύ ενεργός Ευρώπη. Είναι η ιστορική μας προοπτική, είναι ο τρόπος με τον οποίον θέλουμε να χειριστούμε την αποστολή που μας ανατίθεται σήμερα. Ταυτόχρονα όμως, δεν μπορούμε να γράψουμε την ιστορία από την αρχή. Ούτε μπορούμε να πάμε ενάντια στη θέληση των ίδιων των πρωταγωνιστών. Στο πλαίσιο αυτό, παρατηρώ ότι τα ίδια τα μέρη έρχονται να μας συναντήσουν, αναζητούν την υποστήριξή μας, τις συμβουλές μας, την παρέμβασή μας, τη συνδρομή μας, που δεν είναι μόνο ούτε κυρίως, οικονομικής φύσεως. Είναι, λοιπόν, θετικό που εκτιμούν το γεγονός ότι διαδραματίζουμε ένα χρήσιμο ρόλο και, συγχρόνως, γνωρίζω σε ποιο βαθμό μπορούν να μας υποδείξουν πολλές φορές τα όρια του ρόλου μας. Οπότε, βρισκόμαστε ανάμεσα στα δύο αυτά μέρη. Ποιος είναι αυτός ο ρόλος; Ασκείται σε τρία επίπεδα, όπως είπα και πριν. Η Ευρωπαϊκή Ένωση παρεμβαίνει για να στηρίξει τις διαπραγματεύσεις. Είναι σε επαφή με τα μέρη, μέσω του κ. Moratinos. Ενθαρρύνει συνεχώς τις διαπραγματεύσεις. Υπενθυμίζει τις αρχές του διεθνούς δικαίου, οι οποίες αποτελούν κανόνα για όλους μας, αλλά ιδιαίτερα για μας τους Ευρωπαίους. Δεύτερος ρόλος, η Ευρωπαϊκή Ένωση συμβάλλει στη μελέτη σχετικών με τις διαπραγματεύσεις θεμάτων. Αλλά ακόμα και γιααυτό πρέπει – κι εδώ επανέρχομαι - τα μέρη να το επιθυμούν και να μας το ζητήσουν και εμείς βοηθούμε καμιά φορά, παίζοντας ρόλους που γνωρίζουμε καλά. Τέλος, τρίτον, συμβάλλουμε στην υλοποίηση των συμφωνιών που έχουν συναφθεί, εφόσον είναι τέτοια η περίπτωση. Πιστεύω πως οφείλουμε πραγματικά, από τώρα και στο εξής, να έχουμε στο μυαλό μας την Εγγύς Ανατολή που θα γεννηθεί από την ειρήνη, αυτήν την ειρήνη την οποίαν ευχόμαστε και θεωρούμε εφικτή για το μέλλον. Η μονιμότητα αυτής της ειρήνης θα εξαρτηθεί και από τον τρόπο με τον οποίον θα ενισχύσουμε τους δεσμούς μεταξύ των χωρών της περιοχής και θα αναπτύξουμε τους δεσμούς τους με εμάς. Τι μπορεί να κάνει η Ευρωπαϊκή Ένωση σε αυτό το πλαίσιο; Υπάρχει η δράση της, την οποίαν υπενθύμισε ο Επίτροπος Patten. Υπάρχει η διαδικασία της Βαρκελώνης, η οποία μας παρέχει ένα ιδιαίτερα προσαρμοσμένο πλαίσιο, προκειμένου να αξιοποιήσουμε όλες τις δυνατότητες. Αυτήν, ακριβώς, τη διαδικασία της Βαρκελώνης – και με αυτό ολοκληρώνω - επιθυμεί να καθορίσει η προεδρία και να θέσει σε κίνηση στην προσεχή συνάντηση της Βαρκελώνης IV. Άκουσα εδώ μία πρόσκληση για μία σύνοδο κορυφής. Αυτό που προβλέπεται προς το παρόν είναι η πραγματοποίηση μιας υπουργικής συνάντησης. Ωστόσο, ελπίζουμε, ειλικρινά, η εξέλιξη της ειρηνευτικής διαδικασίας να καταστήσει δυνατή μια συνάντηση, όχι πλέον σε επίπεδο υπουργών, ή μάλλον όχι μόνο σε επίπεδο υπουργών, αλλά και σε επίπεδο αρχηγών κρατών και κυβερνήσεων οι οποίοι θα καθόριζαν κατά κάποιον τρόπο την έλευση μιας νέας εποχής στην Εγγύς Ανατολή. Σε αυτό ακριβώς, η προεδρία, μαζί με την Ευρωπαϊκή Επιτροπή και, είμαι βέβαιος, και με την υποστήριξη του Κοινοβουλίου, πρόκειται να αφιερώσει τις προσπάθειές της κατά τις προσεχείς εβδομάδες και μήνες."@el8 ". Mr President I should like to thank the various speakers for their interventions and I should also like to welcome Avraham Burg and Ahmed Qurie, whom I have already had occasion to meet in Israel and Palestine. You have all naturally focused in your interventions on the peace process and the negotiations, which are without doubt the key to progress in this region of the Middle East. Allow me to repeat our point of view: Camp David created new momentum which clearly broke down the barriers. We are, in fact, facing an historic watershed, an unprecedented opportunity, because the present climate, this combination of circumstances, is exceptional. Each of the parties – and the American mediator, who is playing his part to the full – has an interest in reaching an agreement and is determined, I have no doubt, to do everything to bring one about. And so, I repeat, we have an historic opportunity to put an end to this conflict which has lasted so very long. Having said which, every historic opportunity has its historic risk. Clearly, nothing is a foregone conclusion and additional efforts, imagination and courage are still vital. Equally clearly, time is running out. President Mubarak was in Paris at the end of last week and I think he used an excellent phrase which sums up the situation perfectly: ‘peace is now or never’. What role, therefore, can the European Union play? What does this role involve? Several speakers welcomed the role of the European Union; at the same time, I rather had the impression from their interventions that they regretted that it was not a more active role, which is perfectly logical. We can always wish for a more active Europe. I too wish for a more active Europe. The French Presidency has vowed to have a highly active Europe. It is in keeping with our historical approach and the way in which we intend to conduct the mission incumbent upon us today. At the same time, however, you cannot rewrite history. Nor can you act against the wishes of the players themselves. In this respect, I note that it is the two sides themselves who have come to see us, who are requesting our help, our advice, our intervention and our assistance, and not just and not predominantly financial assistance. Obviously they feel that we are playing a useful part although I am also aware of the extent to which they are sometimes able to show us the limits of our role. So find ourselves between these two sides. What does this role involve? It is exercised at three levels, as I have said. The European Union intervenes in support of the negotiations. It is in contact with both sides, through our intermediary, Mr Moratinos. It constantly encourages negotiation. It reiterates the principles of international law, which all of us, especially we Europeans, live by. Secondly, the European Union makes a contribution to the debate on issues connected with the negotiations. But here too, and this brings me back to the same point, both sides must want and ask for our contribution and sometimes we witness the sort of role-playing here with which we are all familiar. And thirdly, we help to implement the agreements that have been concluded, as and when this occurs. I think that we should already start to think about the Middle East which will emerge once there is peace, peace which we hope for and believe possible for tomorrow. Whether or not this peace will last will also depend on how we go about strengthening ties between the countries in the region and developing their ties with us. What can the European Union do in this context? There is all the action which Commissioner Patten summarised. There is also the Barcelona process, which offers us a particularly suitable framework, provided that we make full use of its potential. It is this Barcelona process – and this brings me to the end of what I have to say – which the presidency wishes to leave its mark on and to start on at the forthcoming Barcelona IV meeting. I heard a call for a summit meeting here. What we are planning at the moment is a ministerial-level meeting. We sincerely hope, however, that developments in the peace process will make it possible to hold a meeting not just at ministerial level, but also at Head of State and Government level in order to set the seal, as it were, on the emergence of a new era in the Middle East. This is where the presidency, with the Commission and, I am sure, with Parliament’s support, will be concentrating its efforts in the weeks and months to come."@en3 "(FR) Señor Presidente, quisiera dar las gracias a los diferentes oradores por su intervención, y saludar también a Abraham Burg y a Ahmed Qurie, con quienes he tenido ocasión de reunirme en Israel y en Palestina. Han centrado ustedes, unos y otros, sus intervenciones en el proceso de paz y en las negociaciones, que sin duda son el factor clave para el avance en esta región de Oriente Próximo. Repito nuestro punto de vista: Camp David ha creado una dinámica nueva. Está claro que los semáforos rojos en este momento han volado en pedazos. Efectivamente, nos encontramos con una ocasión histórica, una oportunidad sin precedentes, porque la coyuntura actual, esta conjunción de circunstancias resulta excepcional. Tengo la convicción de que cada una de las partes está decidida a hacer todo lo posible para conseguirlo – y el mediador americano, que se emplea a fondo, tiene todo el interés en un acuerdo -. Así pues, lo repito, se presenta una ocasión histórica para poner término a este conflicto que dura ya tanto tiempo. Dicho esto, a oportunidad histórica riesgo histórico. Está claro que no hay logros, que son absolutamente necesarios esfuerzos suplementarios de imaginación, de valentía. Está claro también que el tiempo está contado. El Presidente Mubarak se encontraba en París el fin de semana pasado y creo que utilizó una excelente fórmula que resume bien la situación: "La paz, ahora o nunca". En este contexto, ¿cuál puede ser el papel de la Unión Europea? ¿En qué consiste ese papel? Muchos oradores han saludado el papel de la Unión Europea y, al mismo tiempo, en sus intervenciones he creído en ocasiones percibir algunos reproches porque ésta no sea aún activa, lo que es, por cierto, cualquier cosa menos lógico. Siempre se puede desear una Europa más activa. Yo mismo la deseo. El deseo de la Presidencia francesa es tener una Europa muy activa. Es nuestra perspectiva histórica y es la forma como entendemos que ha de conducirse la misión que hoy tenemos encomendada. Pero, al mismo tiempo, no se puede rescribir la historia. Tampoco ir contra la voluntad de los propios actores. En este sentido, observo que las partes vienen a vernos, solicitan nuestro apoyo, nuestros consejos, nuestra intervención, y nuestra participación, que no es únicamente, y no principalmente, financiera. Y ello, claro, porque consideran que nosotros jugamos un papel útil y, al mismo tiempo, sé también hasta qué punto a veces pueden mostrarnos los límites de nuestro papel. Por consiguiente estamos entre estas dos partes. ¿Cuál es ese papel? Ya he dicho que se ejerce en tres niveles. La Unión Europea interviene en apoyo a las negociaciones. Está en contacto con las partes, por medio del señor Moratinos. Está también impulsando constantemente la negociación. Recuerda los principios del derecho internacional, que son una regla para todos, pero especialmente la regla de los europeos. Segundo papel, la Unión Europea contribuye a la reflexión sobre temas vinculados a estas negociaciones. Pero aún es necesario - vuelvo a insistir una vez más - que las partes lo deseen y nos lo soliciten, y asistimos a veces, en ese caso, a juegos de rol que conocemos bien. Y, en tercer lugar, ayudamos a la aplicación de los acuerdos concluidos en cada ocasión que se necesita. Creo que efectivamente, debemos reflexionar a partir de ahora sobre el Oriente Próximo que nacerá de la paz, esa paz que deseamos y que creemos posible para mañana. El carácter duradero de esta paz dependerá también de la forma como sepamos reforzar los vínculos entre los países de la región y desarrollar sus lazos con nosotros. ¿Qué puede hacer la Unión Europea en ese contexto? Está toda su capacidad de acción, que ha recordado el Comisario Patten. Está también el proceso de Barcelona, que nos ofrece un marco especialmente adaptado, a condición de que explotemos todas sus potencialidades. Es este proceso de Barcelona - y termino - el que la Presidencia desea señalar y comprometer desde la próxima reunión de Barcelona IV. He oído aquí una llamada a la celebración de una cumbre. Lo que está previsto hoy es la celebración de una reunión ministerial. Pero esperamos sinceramente que la evolución del proceso de paz haga posible la celebración de una reunión no sólo a nivel de ministros, sino de jefes de Estado y de Gobierno que consagraría en cierto modo el advenimiento de una nueva era en Oriente Próximo. A ello va a dedicar sus esfuerzos en las semanas y los meses venideros la Presidencia, con la Comisión y sé que con el apoyo del Parlamento."@es12 "Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää eri puhujia heidän puheenvuoroistaan ja tervehtiä myös Avraham Burgia ja Ahmed Qurieta, jotka sain tilaisuuden tavata Israelissa ja Palestiinassa. Keskititte kaikki tietenkin puheenvuoronne rauhanprosessiin ja neuvotteluihin, jotka ovat epäilemättä edistymisen avaintekijöitä tällä Lähi-idän alueella. Toistan näkökantamme: Camp Davidissa asia sai uudenlaista vireyttä. On selvää, että punaiset valot räjähtivät sillä hetkellä pirstaleiksi. Käsillä on tosiaankin historiallinen tilaisuus, vertaansa vailla oleva mahdollisuus, koska nykyinen suhdanne, tämä olosuhteiden yhdentymä, on poikkeuksellinen. Kumpikin osapuoli ja sovittelijan, Yhdysvaltojen, jolla on kaikki pelissä, etujen mukaista on tosiaankin päästä sopimukseen on päättänyt tehdä kaikkensa, jotta sopimukseen päästäisiin, siitä olen vakuuttunut. Ja toistan, että nyt on siis käsillä historiallinen tilaisuus tehdä loppu tästä selkkauksesta, joka on kestänyt jo niin kauan. Näin ollen historiallisella tilaisuudella on historialliset riskinsä. On selvää, että mikään ei ole varmaa, että mielikuvituksen ja rohkeuden osalta on aivan välttämättä ponnisteltava lisää. On myöskin selvää, että aikaa ei ole liikaa. Presidentti Mubarak vieraili Pariisissa viime viikon loppupuolella, ja luulen hänen käyttäneen erinomaista sanamuotoa, joka tiivistää tilanteen hyvin: rauha nyt tai ei koskaan. Mikä voi tässä yhteydessä olla Euroopan unionin rooli? Mistä tässä roolissa on kyse? Monet puhujat kiittivät Euroopan unionin roolia, mutta tunsin samanaikaisesti heidän valittelevan puheenvuoroissaan sitä, ettei unioni toimi vielä aktiivisesti, ja sehän on sitä paitsi vain johdonmukaista. Aina voidaan toivoa, että Eurooppa toimisi aktiivisemmin. Toivon sitä itsekin. Puheenjohtajavaltio Ranska toivoo Euroopan toimivan aktiivisemmin. Sellainen on historiallinen näkökantamme, ja sellainen on tapa, jolla aiomme hoitaa meille nyt kuuluvaa tehtävää. Emme kuitenkaan voi samanaikaisesti kirjoittaa historiaa uudelleen. Ei ole myöskään mahdollista toimia itse toimijoiden tahtoa vastaan. Tältä osin totean, että osapuolet tulevat itse luoksemme, pyytävät tukeamme, neuvojamme, väliintuloamme, avustuksiamme, jotka eivät ole pelkästään eivätkä pääasiallisesti rahoituksellisia. Se tarkoittaa siis sitä, että roolistamme voi osapuolten mielestä olla hyötyä, ja tiedän samanaikaisesti myös, missä määrin ne voivat toisinaan osoittaa meille roolimme rajat. Olemme siis näiden kahden osapuolen välillä. Mikä on roolimme? Sanoin, että se koostuu kolmesta tasosta. Euroopan unioni tukee neuvotteluja. Se on yhteydessä osapuoliin erityislähettiläs Moratinosin välityksellä. Se kannustaa jatkuvasti käymään neuvotteluja. Se muistuttaa sen kansainvälisen oikeuden periaatteista, joka sitoo meitä kaikkia, mutta aivan erityisesti eurooppalaisia. Toinen osa: Euroopan unioni osallistuu näihin neuvotteluihin liittyvien aiheiden pohtimiseen. Tämä edellyttää kuitenkin, että palaan tässäkin asiaan osapuolet haluavat sitä ja pyytävät sitä meiltä, ja tällöin joudutaan toisinaan osallistumaan roolileikkeihin, jotka ovat hyvin tiedossamme. Kolmanneksi autamme myös tehtyjen sopimuksien täytäntöönpanossa aina sopimuksia tehtäessä. Minusta näyttää siltä, että meidän on tosiaankin jo nyt pohdittava sitä Lähi-itää, joka syntyy rauhasta, tästä rauhasta, jota toivomme ja jonka uskomme mahdollistuvan lähipäivinä. Tämän rauhan kestävyys riippuu myös siitä, miten osaamme vahvistaa alueen maiden välisiä suhteita ja kehittää maiden suhteita meihin. Mitä Euroopan unioni voi tässä yhteydessä tehdä? Komission jäsen Patten muistutti kaikista unionin toimista. On myös Barcelonan prosessi, joka antaa meille erityisen sopivat puitteet, kunhan vain käytämme kaikki mahdollisuudet hyväksi. Puheenjohtajavaltio haluaa korostaa tätä Barcelonan prosessia ja päätän puheeni tähän ja hyödyntää sitä jo Barcelona IV:n seuraavassa kokouksessa. Kuulin, että täällä esitettiin huippukokouksen pitämistä. Nyt on suunniteltu ministeritason kokouksen pitämistä. Toivomme kuitenkin vilpittömästi, että rauhanprosessin kehittyminen mahdollistaa sellaisen kokouksen pitämisen, johon eivät kokoontuisi pelkästään ministeritason edustajat vaan myös valtioiden ja hallitusten päämiehet, ja joka siunaisi tavallaan uuden ajan tulemisen Lähi-idässä. Tähän puheenjohtajavaltio uhraa ponnistuksensa komission ja parlamentin tuella, sen tiedän, tulevina viikkoina ja kuukausina."@fi5 "Signor Presidente, vorrei ringraziare i vari oratori per i loro interventi e rivolgere il benvenuto ai Presidenti Avraham Burg e Ahmed Qurie che ho avuto occasione di incontrare in Israele e in Palestina. Ovviamente voi tutti avete centrato i vostri interventi sul processo di pace e sui negoziati, che rappresentano indubbiamente il fattore chiave di progresso in questa regione del Medio Oriente. Ribadisco ulteriormente il nostro punto di vista: Camp David ha creato una nuova dinamica. Ci troviamo di fronte effettivamente a una opportunità di portata storica, ad una possibilità senza precedenti, data l'eccezionalità della congiuntura attuale, di questa combinazione di circostanze. Sono convinto che ciascuna delle parti - anche il mediatore statunitense, che ha svolto fino in fondo la propria parte, ha, in effetti, interesse a raggiungere un accordo - sia determinata a fare di tutto pur di pervenire a tale risultato. Si tratta dunque, lo ripeto, di una opportunità storica di porre fine a questo conflitto che dura ormai da tempo immemorabile. Come si è già detto, ad una opportunità storica corrisponde un rischio di portata storica. E' chiaro che non c'è nulla di acquisito, che è assolutamente necessario dar prova di ulteriore capacità d'immaginazione, di coraggio. E' anche chiaro che il tempo è limitato. Il Presidente Moubarak è stato in visita a Parigi alla fine della settimana scorsa e ritengo abbia coniato una formula eccellente, che riassume in modo efficace la situazione: "la pace adesso o mai più". In tale contesto quale può essere il ruolo dell'Unione europea? In che cosa consiste questo ruolo? In numerosi interventi si è sottolineata l'importanza del ruolo dell'Unione europea e, al tempo stesso, credo di aver colto un certo rammarico per il fatto che un tale ruolo non venga ancora svolto attivamente, come sarebbe d'altronde più che logico. Si può auspicare senz'altro un'Europa più attiva e personalmente condivido un tale auspicio. L'augurio della Presidenza francese è di avere un'Europa estremamente attiva. Questa è la nostra prospettiva storica ed è in questa direzione che intendiamo portare a termine la missione che ci è stata assegnata oggi. Tuttavia, bisogna anche tenere presente che non si può riscrivere la storia. Non si può, tanto meno, andare contro la volontà degli stessi attori. A questo proposito constato che sono le stesse parti in causa a rivolgersi a noi, a sollecitare il nostro sostegno, il nostro consiglio, il nostro intervento e il nostro apporto che non è unicamente né principalmente di tipo finanziario. E' dunque positivo che essi ritengano che possiamo svolgere un ruolo utile ma so anche fino a che punto essi possano talvolta indicare i limiti del nostro ruolo. Ci troviamo dunque fra questi due fuochi. In che cosa consiste il nostro ruolo? Esso si esplica a tre livelli, come ho già detto. L'Unione europea interviene a sostegno dei negoziati. E' in contatto con le parti tramite l'intermediazione di M. Moratinos. Incoraggia costantemente i negoziati. Ribadisce i principi di diritto internazionale, norme ai quali tutti si richiamano, ma che stanno particolarmente a cuore agli europei. In secondo luogo, l'Unione europea contribuisce alla riflessione sulle questioni connesse a questi negoziati. Ma occorre inoltre - e ritorno ancora su questo punto - che le parti lo desiderino e che ce lo chiedano e a tale proposito si assiste talvolta a giochi delle parti che ci sono ben noti. In terzo luogo contribuiamo all'attuazione degli accordi siglati, ogni qual volta ciò sia opportuno. Mi pare che dobbiamo effettivamente, nella fase attuale, riflettere sul Medio Oriente che nascerà dalla pace, pace alla quale aspiriamo e che riteniamo sia possibile realizzare domani. Il carattere durevole di questa pace dipenderà anche dal modo in cui noi sapremo rafforzare i legami fra i paesi della regione e sviluppare i legami di questi ultimi con l'Europa. Che cosa può fare l'Unione europea in tale ambito? Può contare sulla propria azione, come ha ricordato il Commissario Patten. Anche il processo di Barcellona ci offre un quadro particolarmente favorevole a tal fine, a condizione di saperne sfruttare tutte le potenzialità. E' proprio sul processo di Barcellona - e così concludo - che la Presidenza desidera porre l'accento in vista del prossimo incontro di Barcellona IV. In questa sede ci è stato rivolto l'invito a indire un Vertice. Per il momento è previsto lo svolgimento di una riunione interministeriale. Spero tuttavia molto sinceramente che l'evoluzione del processo di pace consentirà di indire un incontro non soltanto a livello di ministri ma di capi di Stato e di governo che sancisca in qualche modo l'avvento di una nuova era in Medio Oriente. E' questo l'obiettivo al quale la Presidenza, insieme alla Commissione e, ne sono certo, con l'appoggio del Parlamento, intende dedicare i propri sforzi nelle prossime settimane e nei prossimi mesi."@it9 ". Mr President I should like to thank the various speakers for their interventions and I should also like to welcome Avraham Burg and Ahmed Qurie, whom I have already had occasion to meet in Israel and Palestine. You have all naturally focused in your interventions on the peace process and the negotiations, which are without doubt the key to progress in this region of the Middle East. Allow me to repeat our point of view: Camp David created new momentum which clearly broke down the barriers. We are, in fact, facing an historic watershed, an unprecedented opportunity, because the present climate, this combination of circumstances, is exceptional. Each of the parties – and the American mediator, who is playing his part to the full – has an interest in reaching an agreement and is determined, I have no doubt, to do everything to bring one about. And so, I repeat, we have an historic opportunity to put an end to this conflict which has lasted so very long. Having said which, every historic opportunity has its historic risk. Clearly, nothing is a foregone conclusion and additional efforts, imagination and courage are still vital. Equally clearly, time is running out. President Mubarak was in Paris at the end of last week and I think he used an excellent phrase which sums up the situation perfectly: ‘peace is now or never’. What role, therefore, can the European Union play? What does this role involve? Several speakers welcomed the role of the European Union; at the same time, I rather had the impression from their interventions that they regretted that it was not a more active role, which is perfectly logical. We can always wish for a more active Europe. I too wish for a more active Europe. The French Presidency has vowed to have a highly active Europe. It is in keeping with our historical approach and the way in which we intend to conduct the mission incumbent upon us today. At the same time, however, you cannot rewrite history. Nor can you act against the wishes of the players themselves. In this respect, I note that it is the two sides themselves who have come to see us, who are requesting our help, our advice, our intervention and our assistance, and not just and not predominantly financial assistance. Obviously they feel that we are playing a useful part although I am also aware of the extent to which they are sometimes able to show us the limits of our role. So find ourselves between these two sides. What does this role involve? It is exercised at three levels, as I have said. The European Union intervenes in support of the negotiations. It is in contact with both sides, through our intermediary, Mr Moratinos. It constantly encourages negotiation. It reiterates the principles of international law, which all of us, especially we Europeans, live by. Secondly, the European Union makes a contribution to the debate on issues connected with the negotiations. But here too, and this brings me back to the same point, both sides must want and ask for our contribution and sometimes we witness the sort of role-playing here with which we are all familiar. And thirdly, we help to implement the agreements that have been concluded, as and when this occurs. I think that we should already start to think about the Middle East which will emerge once there is peace, peace which we hope for and believe possible for tomorrow. Whether or not this peace will last will also depend on how we go about strengthening ties between the countries in the region and developing their ties with us. What can the European Union do in this context? There is all the action which Commissioner Patten summarised. There is also the Barcelona process, which offers us a particularly suitable framework, provided that we make full use of its potential. It is this Barcelona process – and this brings me to the end of what I have to say – which the presidency wishes to leave its mark on and to start on at the forthcoming Barcelona IV meeting. I heard a call for a summit meeting here. What we are planning at the moment is a ministerial-level meeting. We sincerely hope, however, that developments in the peace process will make it possible to hold a meeting not just at ministerial level, but also at Head of State and Government level in order to set the seal, as it were, on the emergence of a new era in the Middle East. This is where the presidency, with the Commission and, I am sure, with Parliament’s support, will be concentrating its efforts in the weeks and months to come."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik bedank de verschillende sprekers voor hun bijdrage en begroet Avram Burg en Ahmed Qurie, die ik reeds in Israël en Palestina heb mogen ontmoeten. Uw aller interventies spitsten zich uiteraard toe op het vredesproces en de onderhandelingen, die naar alle waarschijnlijkheid de sleutelfactoren zijn voor vooruitgang in deze regio van het Nabije Oosten. Ik herhaal ons standpunt: Camp David heeft gezorgd voor nieuwe dynamiek. Het is duidelijk dat daar alle signalen plotseling op groen sprongen. We krijgen nu werkelijk een historische gelegenheid, een ongeëvenaarde kans, omdat de huidige conjunctuur, deze combinatie van omstandigheden, uitzonderlijk goed is. Ik ben ervan overtuigd dat beide partijen alles in het werk willen stellen om tot een akkoord te komen, iets waarbij de Amerikaanse bemiddelaar – die zijn rol ten volle vervult – inderdaad alle belang heeft. Zoals gezegd doet er zich dus een historische gelegenheid voor om dit slepende conflict op te lossen. Dit gezegd zijnde, bij een historische kans hoort een historisch risico. Het is duidelijk dat er nog niets vaststaat en dat grotere inventiviteit en moed absoluut noodzakelijk zijn. Ook is het duidelijk dat de tijd beperkt is. Tijdens zijn bezoek aan Parijs eind vorige week heeft president Moebarak mijns inziens een uitstekende formulering gebruikt, die de situatie goed samenvat: “Voor de vrede is het nu of nooit”. Welke rol kan de Europese Unie in deze context spelen? Waarin bestaat die rol? Een groot aantal sprekers heeft de rol van de Europese Unie toegejuicht. Tegelijkertijd klonk in hun interventies voor mijn gevoel soms enige spijt door over het feit dat de Europese Unie niet nog actiever is, hetgeen overigens volstrekt logisch is. We kunnen ons altijd een actiever Europa wensen. Ikzelf ben er een voorstander van. Het Franse voorzitterschap streeft naar een bijzonder actief Europa. Dat is ons historisch perspectief en de manier waarop we de taak die op dit moment op ons rust, willen uitvoeren. We kunnen de geschiedenis echter niet herschrijven. Ook moeten we de wensen van de betrokkenen zèlf respecteren. In dit opzicht constateer ik dat de partijen ons zelf opzoeken en ons om hulp, raad, bijstand en steun vragen, niet alleen en niet hoofdzakelijk op financieel gebied. Ze vinden dus dat wij een nuttige rol spelen. Tegelijkertijd maken zij ons ook bewust van de grenzen van onze rol. Onze positie ligt dus in het midden. Wat houdt deze rol in? Zoals gezegd, speelt de Europese Unie een rol op drie niveaus. Ten eerste steunt zij de onderhandelingen. Via de heer Moratinos staat zij in contact met de partijen. Ze moedigt de onderhandelingen voortdurend aan. Ze herinnert aan de beginselen van het internationaal recht: ons aller regels, maar met name die van de Europeanen. Ten tweede denkt ook de Europese Unie na over de thema’s van deze onderhandelingen. Maar nogmaals: de partijen moeten dit willen en ons hierom verzoeken en hierbij zijn we soms getuige van een overbekend rollenspel. Ten derde verlenen wij in voorkomend geval bijstand bij de uitvoering van een gesloten overeenkomst. Volgens mij moeten wij vanaf nu daadwerkelijk gaan nadenken over een op vrede gestoeld Nabije Oosten. Wij willen deze vrede en we denken dat zij op zeer korte termijn mogelijk is. Het duurzame karakter ervan zal ook afhangen van de mate waarin we de betrekkingen tussen de landen in de regio kunnen versterken en hun betrekkingen met ons kunnen ontwikkelen. Wat kan de Europese Unie in deze context doen? Zij doet al veel; commissaris Patten heeft hieraan herinnerd. Daarnaast is er het proces van Barcelona, dat ons een bijzonder geschikt kader biedt, wanneer we tenminste alle mogelijkheden ervan benutten. Ter afsluiting wijs ik erop dat het voorzitterschap aan dit proces van Barcelona een centrale rol wil toekennen en het vanaf de volgende bijeenkomst van Barcelona IV wil benutten. Ik heb hier horen verzoeken om een topontmoeting. Voorlopig is er slechts een ministersbijeenkomst voorzien. We hopen echter oprecht dat de ontwikkeling van het vredesproces zal resulteren in een bijeenkomst – niet alleen van de ministers, maar ook van de staatshoofden en regeringsleiders -, die als het ware het begin van een nieuw tijdperk in het Nabije Oosten zou inluiden. Hierop zullen het voorzitterschap en de Commissie zich ­ ongetwijfeld met steun van het Parlement ­ in de komende weken en maanden toeleggen."@nl2 ". Senhor Presidente, gostaria de agradecer aos diversos oradores a sua intervenção e saudar igualmente Avraham Burg e Ahmed Qurie, com quem tive a oportunidade de me encontrar em Israel e na Palestina. Compreensivelmente, tanto uns como outros centraram as suas intervenções no processo de paz e nas negociações, factor-chave de progresso nesta região do Médio Oriente. Reitero o nosso ponto de vista: Camp David criou uma nova dinâmica. É claro que o sinal vermelho, nesse momento, foi apagado. Efectivamente, trata-se de uma ocasião histórica, de uma oportunidade sem precedentes, porque a conjuntura actual, essa conjunção de circunstâncias, é excepcional. Cada uma das partes - e o mediador americano que desempenha plenamente o seu papel tem, efectivamente, interesse num acordo - está determinado, creio, em fazer tudo o que estiver ao seu alcance para o lograr. Por conseguinte, repito, estamos perante uma ocasião histórica para pôr termo a um conflito que se arrasta há muito. Dito isto, para oportunidade histórica, risco histórico. É claro que nada é um dado adquirido, que são absolutamente necessários esforços suplementares em termos de imaginação, de coragem. É claro também que o tempo escasseia. O Presidente Moubarak, que se encontrava em Paris no final da semana passada, creio que utilizou uma excelente fórmula, que resume bem a situação: "a paz, é agora ou nunca". Neste contexto, qual pode ser o papel da União Europeia? Em que consiste esse papel? Diversos intervenientes saudaram o papel da União Europeia e, ao mesmo tempo, julguei sentir por vezes, nas suas intervenções, uma certa mágoa pelo facto de esta não ser ainda activa, o que é, aliás, perfeitamente compreensível. Poderá sempre aspirar-se a uma Europa mais activa. Eu próprio gostaria que assim fosse. O que a Presidência francesa deseja é ter uma Europa muito activa. É essa a nossa perspectiva histórica e é a forma como pretendemos desempenhar a missão que hoje nos incumbe. Ao mesmo tempo, porém, não se pode reescrever a história. Não é possível também ir contra a vontade dos próprios intervenientes. A este propósito, constato que essas mesmas partes vêm ao nosso encontro, solicitam o nosso apoio, os nossos conselhos, a nossa intervenção, os nossos contributos, que não são apenas, e sobretudo, financeiros. Consideram assim que desempenhamos um papel útil. Ao mesmo tempo, não ignoro também até que ponto nos fazem por vezes sentir os limites do nosso papel. Consequentemente, estamos entre essas duas partes. Qual é esse papel? Afirmei que este é exercido a três níveis. A União Europeia intervém em apoio das negociações. Está em contacto com as partes por intermédio do senhor Embaixador Moratinos. Encoraja permanentemente as negociações. Recorda os princípios do direito internacional, que devem reger-nos a todos, mas sobretudo regem os Europeus. Segundo papel: a União Europeia contribui para a reflexão sobre temas relacionados com essas negociações. É necessário contudo - volto a sublinhá-lo - que as partes o desejem e no-lo solicitem e, neste particular, assistimos por vezes a jogos teatrais sobejamente conhecidos. E, em terceiro lugar, ajudamos a dar aplicação aos acordos celebrados, sempre que tal se verifique. Julgo que devemos efectivamente começar já a pensar no Médio Oriente que irá nascer da paz, essa paz que desejamos e que julgamos possível para amanhã. O carácter duradouro dessa paz dependerá igualmente da forma como soubermos reforçar os laços entre os países da região e reforçar os seus laços connosco. Que pode fazer a União Europeia neste contexto? Há toda a sua acção, que o Comissário Patten recordou. Há igualmente o chamado processo de Barcelona, que nos faculta um quadro particularmente adequado, desde que exploremos todas as suas potencialidades. É este processo de Barcelona – e com isto termino - que a Presidência deseja assinalar, lançar com a próxima reunião de Barcelona IV. Ouvi aqui um apelo à convocação de uma cimeira. O que se encontra hoje previsto é a realização de uma reunião ministerial. Esperamos, contudo, sinceramente, que a evolução do processo de paz permita que tenha lugar uma reunião, não apenas ao nível de ministros, mas a nível de Chefes de Estado e de Governo, que de certa forma consagraria o alvorecer de uma nova era no Médio Oriente. É a esse objectivo que a Presidência, coadjuvada pela Comissão e, estou certo, com o apoio do Parlamento, vai consagrar os seus esforços nas semanas e nos meses mais próximos."@pt11 "Herr talman! Jag skulle vilja tacka de olika talarna för deras inlägg och även hälsa Abraham Burg och Ahmed Qurie välkomna, som jag haft tillfälle att träffa i Israel och i Palestina. Ni har alla naturligtvis koncentrerat era inlägg på fredsprocessen och förhandlingarna, som sannolikt är nyckelfaktorn för framsteg i denna del av Mellanöstern. Jag upprepar vår ståndpunkt: Camp David skapade en ny dynamik. Det är tydligt att en rad svåra hinder kunnat överbryggas. Vi står faktiskt inför ett historiskt tillfälle, en möjlighet utan motstycke, eftersom den nuvarande konjunkturen, konjunkturen av omständigheter, är exceptionell. Samtliga parter – och den amerikanske medlaren som spelar en viktig roll har ju intresse av ett avtal – är beslutna, det är jag övertygad om, att göra allt för att lyckas. Och, jag upprepar, ett historiskt tillfälle erbjuds att sätta stopp för denna konflikt som pågått så länge. Men en historisk möjlighet innebär också en historisk risk. Det är tydligt att inget uppnåtts, att ytterligare ansträngningar i form av fantasi och mod absolut krävs. Det är också tydligt att tiden är begränsad. President Mobarak var i Paris i slutet av förra veckan och jag tror att han använde en utmärkt formulering, som på ett bra sätt sammanfattar situationen: "freden, det är nu eller aldrig". Vilken roll kan Europeiska unionen spela i det sammanhanget? Vari består denna roll? Ett stort antal talare välkomnade Europeiska unionens roll och samtidigt tyckte jag mig i deras inlägg ibland kunna märka ett visst beklagande över att unionen fortfarande inte är aktiv, vilket för övrigt inte är annat än logiskt. Man kan alltid önska sig ett mer aktivt Europa. Det skulle jag själv vilja ha. Det franska ordförandeskapets förhoppning är att få ett mycket aktivt Europa. Det är vårt historiska perspektiv och det är det sätt på vilket vi avser att genomföra det uppdrag vi i dag har. Men samtidigt kan man inte skriva om historien. Man kan inte heller gå emot aktörernas vilja. I det hänseendet konstaterar jag att parterna själva kommer till oss, ber om vårt stöd, våra råd, våra ingripanden, våra bidrag som inte bara är ekonomiska. Det är alltså bra att de anser att vi spelar en viktig roll och samtidigt vet jag till vilken grad de kan visa oss på gränserna för vår roll. Vi befinner oss därför mellan dessa två parter. Vilken är då denna roll? Den utövas på tre nivåer som jag sagt. Europeiska unionen stöder förhandlingarna. Unionen är i kontakt med parterna, via Moratinos. Unionen uppmuntrar hela tiden förhandlingarna. Unionen erinrar om principerna i internationell rätt, som är regler som gäller för alla, men särskilt för européerna. Den andra rollen innebär att Europeiska unionen bidrar till diskussionen om ämnen som är förbundna med förhandlingarna. Men det krävs då – och jag återkommer till det igen – att parterna önskar det och ber oss om det och man upplever ibland där rollspel som vi väl känner till. För det tredje bidrar vi till att genomföra de avtal som slutits, varje gång det sker. Det förefaller mig som om vi faktiskt redan nu bör fundera över det Mellanöstern som kommer att uppstå genom freden, den fred vi önskar och som vi tror är möjlig i morgon. Hur hållbar freden blir kommer också att bero på hur vi lyckas förstärka förbindelserna mellan länderna i regionen och utveckla deras förbindelser med oss. Vad kan Europeiska unionen göra i det sammanhanget? Vi har unionens alla åtgärder, vilket kommissionär Patten erinrade om. Vi har också Barcelonaprocessen som erbjuder en särskilt anpassad ram om vi utnyttjar alla möjligheterna. Det är denna Barcelonaprocess – och jag skall sluta här – som ordförandeskapet önskar betona och inleda vid nästa möte i Barcelona IV. Jag hörde här en uppmaning till ett toppmöte. Det är vad som planeras i dag, ett ministermöte. Men vi hoppas helt uppriktigt att utvecklingen av fredsprocessen kommer att göra det möjligt att hålla ett möte, inte bara på ministernivå, utan med stats- och regeringscheferna som på sätt och vis skulle bekräfta att det råder en ny tidsålder i Mellanöstern. Det är det som ordförandeskapet tillsammans med kommissionen och, det vet jag, med stöd från parlamentet, skall ägna sina ansträngningar åt under de kommande veckorna och månaderna."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Conseil"6 "Consejo"12,12 "Moscovici,"8,12,6 "Συμβούλιο"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph