Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-05-Speech-2-032"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000905.2.2-032"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, saluto il Presidente della Knesset - che ho conosciuto in un recentissimo viaggio effettuato in Israele - e i rappresentanti del Consiglio legislativo palestinese.
In tutti noi vive un sentimento di profondo dispiacere per quello che è stato un parziale fallimento del negoziato di Camp David, per il quale ringraziamo comunque anche il Presidente Clinton e la signora Albright, che vi hanno profuso tutti i loro sforzi e la loro intelligenza.
Riteniamo comunque - e concordiamo qui con la relazione - che questo accordo di pace in via di proseguimento abbia ottenuto una possibilità in più rispetto al passato, che sussistano spazi percorribili.
Riteniamo che tutto quello che si può e si potrà fare debba essere fatto e perseguito anche nell'ottica della pari opportunità: il popolo palestinese ha diritto all'autodeterminazione, senza ledere i diritti dello Stato di Israele.
Vi è una questione supplementare, signor Presidente, sulla quale tutti noi dovremo riflettere, e che riguarda la città di Gerusalemme, che è uno dei nodi più spinosi della vicenda. Dovremo cercare di tutelare il carattere religioso, culturale e universale di questa città santa, che non deve essere, appunto, mercanteggiata né tirata da una parte o dall'altra. Qualcuno l'ha proposta quale capitale dei due Stati. Ben venga!
Desidero anche aggiungere una considerazione personale e politica: l'Europa deve fare uno sforzo in più, un passo in più per avere e svolgere un ruolo politico e non solo economico. Non possiamo pensare soltanto alle questioni economiche, a quelle idriche, all'acqua, alla sovranità sul Lago di Tiberiade, e via dicendo. Dobbiamo pensare anche alla nostra responsabilità politica di fronte alla storia: non vi è solo la responsabilità dei Capi di Stato di Israele e della Palestina, anche l'Unione europea ha una sua responsabilità. Quest'Europa deve diventare un soggetto politico, negoziando anche questa pace e facendo tutto il possibile perché nel Mediterraneo la pace possa regnare."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg hilser formanden for Knesset - som jeg mødte på en rejse til Israel for ganske nylig - og repræsentanterne for Det Palæstinensiske Lovgivningsråd.
Vi nærer alle en dyb følelse af ubehag over, at Camp David-forhandlingerne delvis er slået fejl, samtidig med at vi takker såvel præsident Clinton som fru Albright, som har lagt meget kraft og stor intelligens i disse forhandlinger.
Vi mener alligevel - og her er vi enige med redegørelsen - at fredsaftalen og udviklingen af den betyder nye muligheder i forhold til tidligere, og at der kan gøres yderligere fremskridt.
Vi mener, at alt, hvad der kan gøres nu og i fremtiden, skal gøres. Der skal arbejdes ud fra synsvinklen lige muligheder: Det palæstinensiske folk har ret til selvbestemmelse, uden at det må skade staten Israels rettigheder.
Der er yderligere et spørgsmål, vi alle må overveje, hr. formand, nemlig byen Jerusalem, som er et af de vanskeligste problemer i denne sag. Vi må forsøge at beskytte denne hellige bys religiøse, kulturelle og universelle karakter, den må ikke gøres til en handelsvare eller beslaglægges af den ene part. Der er forslag om, at den skal være hovedstad for begge stater. En glimrende løsning!
Jeg vil gerne tilføje en personlig og politisk overvejelse, nemlig at Europa må gøre en yderligere indsats, tage endnu et skridt for at gøre sig gældende politisk og ikke kun økonomisk. Det er forkert kun at tænke på de økonomiske spørgsmål, på vandproblemerne, på suveræniteten over Tiberiadesøen osv. Vi skal også tænke på vores politiske ansvar over for historien. Dette ansvar påhviler ikke kun statsoverhovederne for Israel og Palæstina, også Den Europæiske Union har et ansvar. Europa skal føre en aktiv politik, være med til at forhandle om fred i området og gøre alt, hvad der står i dets magt, for at freden kan herske i Middelhavsområdet."@da1
"Herr Präsident, ich begrüße den Präsidenten der Knesset, den ich vor kurzem bei einer Reise nach Israel kennen lernte, und die Vertreter des Palästinensischen Legislativrates.
Wir alle sind zutiefst enttäuscht über das teilweise Scheitern der Verhandlungen von Camp David, für die wir gleichwohl Präsident Clinton und Frau Albright, die all ihre Bemühungen und ihre Klugheit darin eingebracht haben, unseren Dank aussprechen.
Dessen ungeachtet sind wir der Auffassung – und in diesem Punkt stimmen wir mit dem Bericht überein –, dass dieses fortgeführte Friedensabkommen im Vergleich zu früher eine neue Möglichkeit eröffnet hat, und dass es durchaus gangbare Wege gibt.
Alles was derzeit und künftig möglich ist, muss getan und auch unter dem Blickwinkel der Chancengleichheit weiter verfolgt werden: Das palästinensische Volk hat ein Recht auf Selbstbestimmung, ohne allerdings die Rechte des Staates Israel zu verletzen.
Es gibt ein zusätzliches Problem, über das wir alle nachdenken müssen; es betrifft die Stadt Jerusalem und gehört zu den schwierigsten Fragen in dieser Angelegenheit. Wir müssen versuchen, den religiösen, kulturellen und universellen Charakter dieser Heiligen Stadt zu bewahren; sie darf nicht verschachert und weder von der einen noch von der anderen Seite an sich gerissen werden. Jerusalem wurde als Hauptstadt beider Staaten vorgeschlagen. Das begrüße ich!
Ich möchte noch eine persönliche Erwägung politischer Art hinzufügen: Europa muss sich mehr bemühen, es muss einen Schritt weitergehen, um eine politische und nicht nur wirtschaftliche Rolle zu übernehmen und auszuüben. Wir dürfen nicht nur an die wirtschaftlichen oder an die Wasserprobleme, an das Wasser, an die Alleinherrschaft über den See Genezareth usw. denken. Wir müssen auch unsere politische Verantwortung in der Geschichte im Auge haben: Nicht nur die Staatschefs von Israel und Palästina sind verantwortlich, sondern auch die Europäische Union hat eine Verantwortung wahrzunehmen. Dieses Europa muss politisch aktiv werden, indem es auch diesen Frieden aushandelt und alles in seinen Kräften Stehende tut, damit im Mittelmeerraum Frieden herrschen kann."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, χαιρετώ τον Πρόεδρο της Knesset – που τον γνώρισα σε ένα πολύ πρόσφατο ταξίδι μου στο Ισραήλ – και τους εκπροσώπους του Παλαιστινιακού Νομοθετικού Συμβουλίου.
Όλοι μας τρέφουμε αίσθημα βαθιάς δυσαρέσκειας για τη μερική αποτυχία των διαπραγματεύσεων του Camp David, για τις οποίες ευχαριστούμε ωστόσο παράλληλα τον Πρόεδρο Κλίντον και την κυρία Ολμπράιτ, που μας πρόσφεραν απλόχερα όλες τους τις προσπάθειες και την ευφυΐα.
Πιστεύουμε ωστόσο – και συμφωνούμε εδώ με την έκθεση – ότι αυτή η ειρηνευτική συμφωνία που εξακολουθεί να επιδιώκεται απέκτησε μια δυνατότητα παραπάνω σε σχέση με το παρελθόν, ότι υπάρχουν βατές περιοχές.
Πιστεύουμε πως όλα όσα μπορούν και όλα όσα θα μπορέσουν να γίνουν πρέπει να γίνουν και να επιδιωχθούν και από την οπτική των ίσων ευκαιριών: ο παλαιστινιακός λαός έχει δικαίωμα αυτοδιάθεσης, χωρίς να θιγούν τα δικαιώματα του κράτους του Ισραήλ.
Υπάρχει ένα συμπληρωματικό θέμα, κύριε Πρόεδρε, για το οποίο πρέπει όλοι μας να προβληματιστούμε και το οποίο αφορά την πόλη της Ιερουσαλήμ, που είναι ένας από τους πιο ακανθώδεις κόμβους του ζητήματος. Πρέπει να προσπαθήσουμε να προστατεύσουμε το θρησκευτικό, πολιτιστικό και οικουμενικό χαρακτήρα αυτής της άγιας πόλης, η οποία δεν πρέπει να αντιμετωπίζεται σαν εμπόρευμα ή να τραβιέται από τη μια ή την άλλη πλευρά. Κάποιος την πρότεινε για πρωτεύουσα των δύο κρατών. Καλοδεχούμενη!
Θα ήθελα να προσθέσω ακόμη μία προσωπική και πολιτική σκέψη: η Ευρώπη πρέπει να κάνει άλλη μια προσπάθεια, άλλο ένα βήμα για να αναπτύξει και να ασκήσει και πολιτικό και όχι μόνο οικονομικό ρόλο. Δεν μπορούμε να σκεπτόμαστε μόνο τα οικονομικά ζητήματα, τα ζητήματα υδροδότησης, το νερό, την κυριαρχία στην Τιβεριάδα Λίμνη και ούτω καθεξής. Πρέπει να σκεφτούμε και την πολιτική μας ευθύνη έναντι της Ιστορίας: δεν υπάρχει μόνο η ευθύνη των αρχηγών κρατών του Ισραήλ και της Παλαιστίνης, η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει και αυτή την ευθύνη της. Η Ευρώπη πρέπει να γίνει πολιτικό υποκείμενο, συμμετέχοντας και η ίδια στις διαπραγματεύσεις για αυτήν την ειρήνη και κάνοντας ό,τι περνάει από το χέρι της για να μπορέσει να βασιλεύσει στη Μεσόγειο η ειρήνη."@el8
"Mr President, I would like to welcome the Speaker of the Knesset – whose acquaintance I made during a visit to Israel a very short while ago – and the representatives of the Palestinian Legislative Council.
We all deeply regret the partial failure of the Camp David discussions, although we would like to thank President Clinton and Mrs Albright as well, who put so much work and brainpower into the talks.
However, we feel – and here we agree with the report – that this peace agreement which is being drawn up has increased the possibilities and that there is a way forward.
We feel that everything that can be possibly be done now and in the future, including in terms of equal opportunities, must be done and followed up: the Palestinian people has the right to self-determination, without prejudice to the rights of the State of Israel.
There is one more point which deserves our attention, Mr President, which concerns the city of Jerusalem, which is one of the most sensitive elements in the issue. We must endeavour to preserve the religious, cultural and universal character of this holy city, and it must certainly not become the subject of haggling or the property of any one side. It has been proposed that it become the capital of both States. That would be ideal.
I would also like to touch on a personal, political consideration. Europe must make an additional effort, it must take further steps to gain and perform a political as well as an economic role. We cannot limit our concern to economic issues or matters of water, the sovereignty of Lake Tiberias and so on and so forth. We must not forget our political responsibility to history: the European Union has a responsibility as well as the Heads of the States of Israel and Palestine. Europe must become a political body and negotiate to achieve peace in this case as well, doing everything in its power to ensure that lasting peace is established in the Mediterranean."@en3
"(IT) Señor Presidente, saludo al Presidente del Knesset – que conocí en mi reciente viaje a Israel – y a los representantes del Consejo Nacional Palestino.
Todos nosotros albergamos un sentimiento de profundo disgusto por lo que ha sido un parcial fracaso de la negociación de Camp David que, de todos modos, agradecemos al Presidente Clinton y a la Sra. Albright, que prodigaron todo su esfuerzo y su inteligencia en la misma.
Así y todo, consideramos que – y aquí coincidimos con el informe – este acuerdo de paz en vías de prosecución ha conseguido una posibilidad más respecto al pasado, esto es, que existan espacios transitables.
Estimamos que todo lo que se puede y se podrá hacer debe hacerse y perseguirse también desde el punto de vista de la igualdad de oportunidades: el pueblo palestino tiene derecho a la autodeterminación, sin lesionar los derechos del Estado de Israel.
Señor Presidente, hay una cuestión suplementaria sobre la cual todos nosotros deberíamos reflexionar y que atañe a la ciudad de Jerusalén que es uno de los nudos más espinosos de la cuestión. Deberíamos tratar de proteger el carácter religioso, cultural y universal de esta ciudad santa que justamente no debe ser objeto de regateos ni de zarandeos por ninguna de las partes. Alguien la ha propuesto como capital de los dos Estados. ¡Ojalá!
Deseo añadir asimismo una consideración de carácter personal y político: Europa debe hacer un esfuerzo más, un paso más para conseguir desempeñar un papel político y no sólo económico. No podemos pensar únicamente en las cuestiones económicas, en las hídricas, en el agua, en la soberanía del lago Tiberíades, etcétera. Hemos de pensar también en nuestra responsabilidad política ante la historia: no sólo existe la responsabilidad de los jefes de Estado de Israel y de Palestina, también la Unión Europea tiene su responsabilidad. Esta Europa debe convertirse en un sujeto político negociando también esta paz y haciendo todo lo posible para que reine la paz en el Mediterráneo."@es12
"Arvoisa puhemies, tervehdin knessetin puhemiestä – johon tutustuin aivan äskettäin tekemälläni matkallani Israeliin – ja Palestiinan lakiasäätävän neuvoston edustajia.
Me kaikki olemme hyvin pettyneitä Camp Davidin neuvottelujen osittaisen epäonnistumisen vuoksi, vaikka kiitämmekin neuvotteluista myös presidentti Clintonia ja rouva Albrightia, jotka tekivät niiden eteen kaiken mahdollisen ja ajateltavissa olevan.
Katsomme kuitenkin – ja olemme tässä samoilla linjoilla mietinnön kanssa – että toteutumassa olevalle rauhansopimukselle on auennut aiempaa paremmat mahdollisuudet ja että tilanteessa on mahdollista edetä.
Katsomme, että kaikki se, mitä voi ja mitä pitää tehdä, on pyrittävä tekemään myös yhtäläisten mahdollisuuksien vuoksi: Palestiinan kansalla on oikeus määrätä itse asioistaan tämän haittaamatta Israelin valtion oikeuksia.
Arvoisa puhemies, toinen kysymys, jota meidän kaikkien on pohdittava, koskee Jerusalemin kaupunkia, joka on yksi vaikeimpia pulmia tässä tilanteessa. Meidän on pyrittävä suojelemaan tämän pyhän kaupungin uskonnollista, kulttuurista ja universaalia olemusta, eikä sitä pidä kaupitella tai käyttää hyväksi puolin tai toisin. Joku kutsui Jerusalemia kahden valtion pääkaupungiksi. Tulkoon siitä sellainen!
Haluan myös lisätä henkilökohtaisen poliittisen kommentin: Euroopan on ponnisteltava enemmän, otettava askel pitemmälle, jotta sillä voi olla poliittinen eikä vain taloudellinen rooli. Emme voi ajatella vain taloudellisia kysymyksiä, vesiasioita, Genesaret-järven suvereenia asemaa ja niin edelleen. Meidän on ajateltava myös poliittis-historiallista vastuutamme: vastuussa eivät ole pelkästään Israelin ja Palestiinan valtion päämiehet, vaan myös Euroopan unionilla on oma vastuunsa. Euroopasta on tultava poliittinen toimija, ja sen on neuvoteltava myös tästä rauhasta ja tehtävä kaikki mahdollinen, jotta Välimerellä voisi vallita rauha."@fi5
"Monsieur le Président, je salue le président de la Knesset - que j’ai rencontré lors d’un très récent voyage effectué en Israël - et les représentants du Conseil législatif palestinien.
Nous portons tous en nous un profond sentiment de désapprobation face au demi-échec des négociations de Camp David, pour lesquelles nous devons cependant remercier le président Clinton et Mme Albright, qui y ont investi tous leurs efforts et toute leur intelligence.
Nous pensons cependant - et nous approuvons en cela le rapport - que cet accord de paix qui est en voie d’être réalisé, a une chance de plus que par le passé, la subsistance de couloirs de circulation.
Nous pensons que tout ce qui peut et pourra être réalisé doit l’être et devra être également poursuivi dans une optique d'égalité des chances : le peuple palestinien a droit à l’autodétermination, sans léser les droits de l’État d’Israël.
Mais il reste une question supplémentaire, Monsieur le Président, à laquelle nous devrons réfléchir tous ensemble et qui concerne la ville de Jérusalem, une des questions les plus épineuses du problème. Nous devrons chercher à sauvegarder le caractère religieux, culturel et universel de cette ville sainte, qui ne peut, en effet, être mercantilisée ou tirée de part et d’autre. Quelqu’un proposait d'en faire la capitale des deux états. Qu’il en soit ainsi !
Je voudrais aussi ajouter une considération personnelle et politique : l’Europe doit faire un effort de plus, un pas de plus pour avoir et jouer un rôle politique et non seulement économique. Nous ne pouvons penser exclusivement aux aspects économiques, aux problèmes hydrologiques, à la souveraineté sur le lac de Tibériade et ainsi de suite. Nous devons également penser à notre responsabilité politique face à l’histoire : les chefs d’État et de gouvernement israélien et palestinien ne sont pas les seuls responsables, l’Union européenne a également les siennes. Cette Europe doit devenir un sujet politique, qui négocie la paix en faisant tout ce qui est en son pouvoir pour que la paix puisse régner sur la Méditerranée."@fr6
"Mr President, I would like to welcome the Speaker of the Knesset – whose acquaintance I made during a visit to Israel a very short while ago – and the representatives of the Palestinian Legislative Council.
We all deeply regret the partial failure of the Camp David discussions, although we would like to thank President Clinton and Mrs Albright as well, who put so much work and brainpower into the talks.
However, we feel – and here we agree with the report – that this peace agreement which is being drawn up has increased the possibilities and that there is a way forward.
We feel that everything that can be possibly be done now and in the future, including in terms of equal opportunities, must be done and followed up: the Palestinian people has the right to self-determination, without prejudice to the rights of the State of Israel.
There is one more point which deserves our attention, Mr President, which concerns the city of Jerusalem, which is one of the most sensitive elements in the issue. We must endeavour to preserve the religious, cultural and universal character of this holy city, and it must certainly not become the subject of haggling or the property of any one side. It has been proposed that it become the capital of both States. That would be ideal.
I would also like to touch on a personal, political consideration. Europe must make an additional effort, it must take further steps to gain and perform a political as well as an economic role. We cannot limit our concern to economic issues or matters of water, the sovereignty of Lake Tiberias and so on and so forth. We must not forget our political responsibility to history: the European Union has a responsibility as well as the Heads of the States of Israel and Palestine. Europe must become a political body and negotiate to achieve peace in this case as well, doing everything in its power to ensure that lasting peace is established in the Mediterranean."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil graag de voorzitter van de Knesset, die ik onlangs tijdens een bezoek aan Israël heb leren kennen, en de vertegenwoordigers van de Palestijnse Wetgevende Raad van harte welkom heten.
Wij zijn allemaal ernstig teleurgesteld dat de onderhandelingen van Camp David maar gedeeltelijk zijn gelukt. Toch wil ik een woord van dank richten aan president Clinton en aan mevrouw Albright voor hun inzet en hun intelligente aanpak.
We denken, met het verslag, dat de kansen op een vredesakkoord zijn gestegen, dat er openingen zijn.
We denken dat al het mogelijke moet worden gedaan, ook uit het oogpunt van gelijke rechten: het Palestijnse volk heeft recht op zelfbestuur, maar zonder dat de rechten van de staat Israël worden geschonden.
Mijnheer de Voorzitter, een ander punt waarover wij allen moeten nadenken is de stad Jeruzalem, een van de neteligste punten van het vraagstuk. We moeten proberen het religieuze, culturele en universele karakter van deze heilige stad te bewaren. Ze mag niet worden verhandeld of de inzet worden van politieke touwtrekkerij. Er is voorgesteld om Jeruzalem tot hoofdstad van allebei de staten te maken. Een uitstekend idee!
Ik wil hier een persoonlijke en politieke overweging aan toevoegen: Europa moet zich meer inzetten, een grotere rol spelen, niet alleen economisch maar ook politiek. We kunnen ons niet beperken tot de economische kant, het water, de soevereiniteit over het meer van Tiberias, enzovoort. Wij hebben ook een politieke verantwoordelijkheid tegenover de geschiedenis. Niet alleen de staatshoofden van Israël en Palestina, ook de Europese Unie moet haar verantwoordelijkheid nemen. Dit Europa moet een rol spelen in de internationale politiek, bij deze vredesonderhandelingen, en alles op alles zetten om te zorgen dat er vrede kan heersen in het Middellandse-Zeegebied."@nl2
"Senhor Presidente, saúdo o Presidente do Knesset - que conheci numa viagem muito recente que fiz a Israel - e os representantes do Conselho Legislativo Palestiniano.
Em todos nós há um sentimento de profundo desagrado por aquilo que foi um parcial fracasso das negociações de Camp David, negociações que, apesar de tudo, agradecemos também ao Presidente Clinton e a Madeleine Albright, que nelas prodigalizaram todos os seus esforços e a sua inteligência.
Consideramos, contudo - e concordamos, neste ponto, com o relatório -, que este acordo de paz em vias de prossecução obteve algo mais do que os do passado, o facto de ter deixado espaços que podem ainda ser percorridos.
Consideramos que tudo o que se possa fazer deve ser feito e perseguido, inclusivamente na óptica da igualdade de oportunidades: o povo palestiniano tem direito à autodeterminação, sem prejuízo dos direitos do Estado de Israel.
Há uma questão suplementar, Senhor Presidente, na qual todos deveremos reflectir, e que respeita à cidade de Jerusalém, que é um dos problemas mais espinhosos da questão. Deveremos procurar defender o carácter religioso, cultural e universal desta cidade santa, que não deve ser, efectivamente, mercadejada nem reivindicada por qualquer das partes. Foi proposto que seja capital dos dois Estados. Seja bem-vinda tal proposta!
Gostaria também de acrescentar uma observação pessoal e política: a Europa deve fazer mais um esforço, deve dar mais um passo para poder ter e desempenhar um papel político, não apenas económico. Não podemos pensar apenas nas questões económicas, nos problemas hídricos, na água, na soberania sobre o lago de Tiberíades, entre outras questões. Temos de pensar também na nossa responsabilidade política face à História: a responsabilidade não cabe apenas aos Chefes de Estado de Israel e da Palestina, a União Europeia tem também uma parte da responsabilidade. Esta Europa deve tornar-se uma entidade política, negociando também esta paz e fazendo todos os possíveis para que a paz possa reinar no Mediterrâneo."@pt11
"Herr talman! Jag hälsar Knessets talman – som jag lärde känna under en resa i Israel helt nyligen – och företrädarna för det palestinska lagstiftande rådet.
Vi bär alla på en känsla av djup besvikelse över att Camp David-förhandlingarna delvis misslyckades, men tackar ändå president Clinton och fru Albright för dem, de lade ned stor möda och intelligens på dessa förhandlingar.
Vi anser dock – och här instämmer vi med betänkandet – att man i detta fredsavtal som håller på att fullföljas har uppnått mer än tidigare, att det finns framkomliga vägar.
Vi anser att man måste göra allt som är möjligt att göra nu och i framtiden även för att skapa lika möjligheter: det palestinska folket har rätt till självbestämmande utan att kränka staten Israels rättigheter.
Det finns en fråga till, herr talman, som vi alla måste fundera över och som gäller staden Jerusalem som är en av de värsta knutarna i denna sak. Vi måste försöka att värna om denna heliga stads religiösa, kulturella och universella karaktär. Den får inte just förvandlas till en handelsvara eller bli föremål för en dragkamp mellan parterna. Någon föreslog att den skulle bli huvudstad för båda staterna. Det välkomnar jag!
Jag vill också tillägga en personlig och politisk fundering: Europa måste anstränga sig mera, ta ett steg till för att få och spela en politisk och inte bara en ekonomisk roll. Vi kan inte bara tänka på ekonomiska frågor, på vattenfrågor och frågan om herravälde över Genesarets sjö och så vidare. Vi måste också tänka på vårt politiska ansvar inför historien: det är inte bara statscheferna i Israel och Palestina som har ett ansvar, även Europeiska unionen har sitt ansvar. Detta Europa måste bli en politisk aktör som förhandlar fram även denna fred och gör allt som står i dess makt för att freden skall kunna härska i Medelhavsområdet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples