Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-09-05-Speech-2-019"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000905.2.2-019"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Madame la Présidente, mon groupe avait demandé l'organisation d'un grand débat sur la situation au Proche-Orient à cette période de session. Il avait également suggéré l'invitation conjointe de dirigeants israéliens et palestiniens de haut rang au Parlement européen. Nous nous réjouissons donc des initiatives prises en ce sens et je salue très chaleureusement les présidents des deux Assemblées qui nous font l'honneur de leur présence.
En cette période que chacun pressent comme décisive, quel message utile à la paix pouvons-nous, nous Européens, lancer aujourd'hui ? Je me retrouve largement dans ce qu'a dit à ce sujet M. le président du Conseil. Le premier de ces messages, à mes yeux, touche à cette question centrale de tout le processus en cours, l'État palestinien. C'est le moment, je le pense, de réaffirmer en toute clarté la teneur de la déclaration sans ambiguïté adoptée par le Conseil européen de Berlin en mars 1999 et par laquelle les Quinze se sont dit disposés à reconnaître un État palestinien.
La reconnaissance par l'Europe de ce droit inaliénable a-t-elle conduit les Palestiniens à proclamer leur État sans autre considération ? Au contraire. Elle a favorisé la décision souveraine et responsable de la direction palestinienne de reporter l'échéance, et je suis convaincu qu'elle est encore prête à la repousser de quelques semaines pour donner une chance à la négociation si, d'ici au 13 septembre, elle a le sentiment qu'on s'achemine vers un accord de paix global. Que l'Union européenne réaffirme donc sa position de Berlin en toute clarté et elle facilitera, à mon sens, un tel geste des Palestiniens.
Le deuxième message de l'Europe devrait consister à mes yeux, dans le même esprit, à rappeler les bases de principe à partir desquelles la négociation peut et doit se développer, à savoir les résolutions pertinentes des Nations unies, en particulier celles portant sur le retrait israélien de tous les territoires occupés, y compris Jérusalem-Est, ou bien sur le droit au retour ou à l'indemnisation des réfugiés. Un tel rappel ne fermerait aucunement la porte aux nécessaires compromis. Il laisserait, en revanche, aux Palestiniens souverains la responsabilité de rechercher avec les négociateurs israéliens souverains, à partir de ces données de principe reconnues par toute la communauté internationale, des formules juridiques originales mutuellement acceptables.
Le troisième message de l'Europe concerne, je pense, la garantie que le futur accord global sera mis en œuvre jusqu'au bout, contrairement, hélas, à tous les accords partiels qui se sont succédé depuis Oslo. Les États-Unis seuls ne peuvent apporter cette garantie. Nul ne connaît aujourd'hui les intentions de leurs prochains dirigeants. L'Union européenne constitue dès lors un garant irremplaçable, à côté des États-Unis et de l'Egypte, représentant le monde arabe, d'un suivi fidèle et rigoureux des engagements pris. Tel est le triple souhait qu'exprime mon groupe, avec l'espoir qu'ainsi, Yerushalaim, ce qui signifie en hébreu : la paix apparaîtra."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, min gruppe havde anmodet om tilrettelæggelsen af en bred forhandling af situationen i Mellemøsten i løbet af denne mødeperiode. Den havde ligeledes foreslået at sende en fælles indbydelse til højtstående israelske og palæstinensiske ledere om at komme til Europa-Parlamentet. Vi glæder os således over de initiativer, der er taget i den retning, og jeg vil gerne meget varmt byde formændene for de to parlamenter velkommen. De gør os ære ved deres tilstedeværelse.
I denne tid, som alle og enhver understreger er afgørende, hvilken meddelelse kan vi europæere da fremsætte i dag, som er til gavn for freden? Jeg er i store træk på bølgelængde med det, formanden for Rådet sagde om dette emne. Den første af disse meddelelser berører efter min opfattelse det spørgsmål, der er centralt for hele den igangværende proces, nemlig en palæstinensisk stat. Jeg tror, at dette er øjeblikket til meget klart og utvetydigt at bekræfte ordlyden af den erklæring, der blev vedtaget af Det Europæiske Råd i Berlin i marts 1999, og gennem hvilken De 15 erklærer sig parate til at anerkende en palæstinensisk stat.
Er det EU's anerkendelse af denne umistelige ret, der har fået palæstinenserne til at proklamere deres stat uden andre overvejelser? Nej, tværtimod. EU har fremmet den palæstinensiske ledelses suveræne og ansvarlige beslutning om at udskyde skæringsdatoen, og jeg er overbevist om, at den endda er rede til at udskyde den nogle uger for at give forhandlingerne en chance, hvis den inden den 13. september har en fornemmelse af, at man er på vej frem mod en overordnet fredsaftale. Jeg vil ønske, at Unionen på ny og meget klart bekræfter sin holdning fra Berlin, og den vil dermed efter min mening fremme en sådan gestus fra palæstinensernes side.
Den anden meddelelse fra EU bør efter min opfattelse i den samme ånd bestå i at minde om, ud fra hvilket principgrundlag forhandlingerne må og skal udvikle sig, det vil sige FN's relevante resolutioner, især de, der drejer sig om Israels tilbagetrækning fra samtlige besatte områder, herunder Østjerusalem, samt flygtningenes ret til at vende tilbage eller til at modtage en erstatning. En sådan påmindelse vil ikke på nogen måde lukke døren for de nødvendige kompromiser. Den vil tværtimod fuldt ud overlade ansvaret til suveræne palæstinensere og israelske forhandlere til ud fra disse oplysninger om principper, der er anerkendt af hele det internationale samfund, at finde frem til nogle originale juridiske løsninger, der er gensidigt acceptable.
Den tredje meddelelse fra EU mener jeg må omhandle en garanti for, at den fremtidige overordnede aftale vil blive gennemført fuldt ud i modsætning desværre til alle de delaftaler, der er fulgt efter Oslo. USA alene kan ikke give denne garanti. Ingen kender i dag de kommende lederes hensigter. EU er fra nu af en uerstattelig garant ved siden af USA og Egypten som repræsentant for den arabiske verden, for en pålidelig og stram opfølgning på de indgåede forpligtelser. Disse er de tre ønsker, min gruppe fremsætter med håbet om "Yerushalaim", hvilket på hebraisk betyder, at freden må komme til syne."@da1
"Frau Präsidentin, meine Fraktion hatte für diese Sitzungsperiode eine große Debatte über die Lage im Nahen Osten beantragt. Sie hatte zugleich angeregt, hochrangige israelische und palästinensische Vertreter zu einem gemeinsamen Besuch im Europäischen Parlament einzuladen. Wir begrüßen also die diesbezüglichen Initiativen, und ich begrüße sehr herzlich die Präsidenten der beiden Parlamente, die uns die Ehre ihres Besuchs erweisen.
Welche friedensfördernde Botschaft können wir Europäer heute, zu einem Zeitpunkt, von dem jedermann ahnt, wie entscheidend er ist, aussenden? Was der Ratspräsident hierzu gesagt hat, sprach mir weitgehend aus dem Herzen. Eine erste Botschaft berührt aus meiner Sicht jene zentrale Frage des gesamten derzeitigen Prozesses, den palästinensischen Staat. Dies ist, wie ich meine, der richtige Zeitpunkt, um in aller Klarheit noch einmal zu bekräftigen, was ganz unzweideutig in der vom Europäischen Rat in Berlin im März 1999 angenommenen Erklärung gesagt wurde, in der die Fünfzehn ihre Bereitschaft erklärt haben, einen palästinensischen Staat anzuerkennen.
Haben die Palästinenser die Anerkennung dieses unveräußerlichen Rechts durch Europa zum Anlass genommen, ihren Staat ohne weiteres auszurufen? Im Gegenteil. Sie begünstigte die souveräne und verantwortungsbewusste Entscheidung der palästinensischen Führung, den Termin noch zu verschieben, und ich bin überzeugt, dass sie bereit ist, ihn noch einmal um einige Wochen zu verschieben, um den Verhandlungen eine Chance zu geben, wenn sie bis zum 13. September das Gefühl hat, dass man einer globalen Friedensvereinbarung näher kommt. Meiner Meinung nach sollte die Europäische Union also ihre Berliner Haltung in aller Klarheit bekräftigen und damit eine solche Geste der Palästinenser erleichtern.
Die zweite Botschaft Europas sollte meiner Meinung nach im gleichen Geiste darin bestehen, die grundsätzlichen Prinzipien in Erinnerung zu rufen, auf deren Basis die Verhandlungen weiterentwickelt werden können und müssen, nämlich die einschlägigen Resolutionen der Vereinten Nationen, vor allem jene über den israelischen Rückzug aus allen besetzten Gebieten, einschließlich Ost-Jerusalem, oder über das Recht auf Rückkehr bzw. Entschädigung für die Flüchtlinge. Dies würde keineswegs den Weg zu den notwendigen Kompromissen versperren, sondern vielmehr die souveränen Palästinenser in die Pflicht nehmen, gemeinsam mit den souveränen israelischen Verhandlungsführern ausgehend von diesen von der gesamten internationalen Gemeinschaft anerkannten Grundsätzen nach eigenständigen gegenseitig annehmbaren rechtlichen Regelungen zu suchen.
Die dritte Botschaft Europas betrifft die Garantie, dass das künftige globale Abkommen vollständig umgesetzt wird, was man leider von den Teilabkommen, die seit Oslo abgeschlossen wurden, nicht sagen kann. Die Vereinigten Staaten allein können diese Garantie nicht geben, und niemand kennt heute die Absichten der künftigen amerikanischen Regierung. Deshalb stellt die Europäische Union an der Seite der Vereinigten Staaten und Ägyptens als dem Vertreter der arabischen Welt einen unersetzlichen Garanten für eine strikte und konsequente Überwachung der eingegangenen Verpflichtungen dar. Dies ist der dreifache Wunsch meiner Fraktion, in der Hoffnung, dass auf diese Weise das hebräische Wort Yerushalaim – Frieden wird sein –, Wirklichkeit wird."@de7
"Κυρία Πρόεδρε, η ομάδα μου είχε ζητήσει τη διεξαγωγή εκτεταμένης συζήτησης σχετικά με την κατάσταση στην Εγγύς Ανατολή, σε αυτήν την περίοδο συνόδου. Είχε, επίσης, προτείνει την κοινή πρόσκληση στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, ισραηλινών και παλαιστίνιων ηγετών υψηλού επιπέδου. Χαιρόμαστε, λοιπόν, για τις σχετικές πρωτοβουλίες που λήφθηκαν και καλωσορίζω θερμά τους προέδρους των δύο Eθνοσυνελεύσεων που μας τιμούν με την παρουσία τους.
Σε αυτήν την περίοδο που όλοι χαρακτηρίζουν ως καθοριστική, ποιο χρήσιμο μήνυμα για την ειρήνη θα μπορούσαμε να δώσουμε, σήμερα εδώ, εμείς οι Ευρωπαίοι; Συμμερίζομαι σε μεγάλο βαθμό αυτό που είπε σχετικά ο Πρόεδρος του Συμβουλίου. Το πρώτο μήνυμα αφορά νομίζω το κεντρικό ζήτημα ολόκληρης της εξελισσόμενης ακόμα διαδικασίας, το παλαιστινιακό κράτος. Ήρθε η στιγμή, πιστεύω, να επιβεβαιώσουμε εκ νέου και με σαφήνεια την ισχύ της απόφασης, όπως σαφέστατα εγκρίθηκε από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Βερολίνου, το Μάρτιο του 1999, με την οποία οι Δεκαπέντε δήλωσαν διατεθειμένοι να αναγνωρίσουν την ύπαρξη του παλαιστινιακού κράτους.
Η αναγνώριση από την Ευρώπη αυτού του αναφαίρετου δικαιώματος οδήγησε μήπως τους Παλαιστίνιους να ανακηρύξουν το κράτος τους χωρίς άλλη σκέψη; Αντιθέτως. Υποκίνησε την κυρίαρχη και υπεύθυνη απόφαση της παλαιστινιακής ηγεσίας να μεταθέσει την προθεσμία, είμαι δε πεπεισμένος ότι δε θα διστάσει και τώρα να τη μεταθέσει μερικές εβδομάδες, προκειμένου να δώσει μία ευκαιρία στις διαπραγματεύσεις αν, από τώρα μέχρι τις 13 Σεπτεμβρίου, θεωρήσει ότι βαίνουμε προς μία γενική συμφωνία. Ας επιβεβαιώσει λοιπόν η Ευρωπαϊκή Ένωση με απόλυτη σαφήνεια τη θέση που είχε λάβει στο Βερολίνο και θα διευκολύνει πιστεύω, με αυτόν τον τρόπο, μία τέτοια χειρονομία εκ μέρους των Παλαιστινίων.
Το δεύτερο μήνυμα της Ευρώπης πρέπει να αποτελεί, πιστεύω, μέσα στο ίδιο πνεύμα, η υπενθύμιση των βασικών αρχών σύμφωνα με τις οποίες μπορούν και πρέπει να αναπτυχθούν οι διαπραγματεύσεις, δηλαδή οι σχετικές αποφάσεις των Ηνωμένων Εθνών και κυρίως εκείνες που αφορούν την αποχώρηση των Ισραηλινών από όλα τα κατεχόμενα εδάφη, συμπεριλαμβανομένης της ανατολικής Ιερουσαλήμ, αλλά και το δικαίωμα επιστροφής και αποζημίωσης των προσφύγων. Μία τέτοια υπενθύμιση δε θα έκλεινε με κανέναν τρόπο την πόρτα στους απαραίτητους συμβιβασμούς. Αντιθέτως, θα άφηνε στους κυρίαρχους Παλαιστίνιους την ευθύνη να αναζητήσουν μαζί με τους κυρίαρχους Ισραηλινούς διαπραγματευτές, με αφετηρία τις δεδομένες βασικές αρχές που αναγνωρίζει όλη η διεθνής κοινότητα, πρωτότυπους και αμοιβαία αποδεκτούς νομικούς τύπους.
Το τρίτο μήνυμα της Ευρώπης αφορά, νομίζω, την εγγύηση για το ότι η μελλοντική γενική συμφωνία θα υλοποιηθεί μέχρι τέλους, σε αντίθεση, δυστυχώς, με όλες τις μερικές συμφωνίες που διαδέχτηκαν η μία την άλλη από το Όσλο και μετά. Οι Ηνωμένες Πολιτείες μεμονωμένα δεν μπορούν να δώσουν αυτήν την εγγύηση. Κανείς δεν γνωρίζει σήμερα τις προθέσεις των επόμενων ηγετών τους. Η Ευρωπαϊκή Ένωση αποτελεί, συνεπώς, την αναντικατάστατη εγγύηση, μαζί με τις Ηνωμένες Πολιτείες και την Αίγυπτο, η οποία αντιπροσωπεύει τον αραβικό κόσμο, για μία πιστή και αυστηρή παρακολούθηση των δεσμεύσεων που έχουν αναληφθεί. Αυτή είναι η τριπλή ευχή που εκφράζει η ομάδα μου, με την ελπίδα ότι έτσι, Yerushalaim, που σημαίνει στα εβραϊκά: θα υπάρξει ειρήνη."@el8
"Madam President, my group asked for a major debate on the situation in the Middle East to be included in this part-session. It also suggested that high-ranking Israeli and Palestinian leaders be invited jointly to the European Parliament. We are therefore delighted by the initiatives taken in this direction and warmly welcome the speakers of the two assemblies who have honoured us with their presence.
At a time which everyone senses is decisive, what useful message can we Europeans send out to the peace process today? I tend to agree with what the President-in-Office said on the subject. The first message, to my mind, concerns the issue around which the entire process turns, i.e. the Palestinian State. I think the time is right to clearly reiterate the terms of the unequivocal declaration adopted by the Berlin European Council in March 1999, in which the Fifteen stated that they were ready to recognise a Palestinian State.
Did Europe’s recognition of this inalienable right lead the Palestinians to proclaim statehood without further ado? On the contrary. It fostered the sovereign and responsible decision on the part of the Palestinian leadership to postpone the deadline and I am convinced that it is prepared to postpone it by a few more weeks to give negotiation a chance if it feels, between now and 13 September, that we are on the brink of an overall peace agreement. So let the European Union clearly reaffirm the position which it took in Berlin and encourage the Palestinians to make precisely this gesture.
In the same spirit, Europe’s second message, in my view, should consist of a reminder of the basic principles from which negotiations can and should develop, i.e. the relevant resolutions of the United Nations, especially those relating to the withdrawal of Israel from all the occupied territories, including East Jerusalem, or the right of refugees to return or receive compensation. This sort of reminder would not in any way close the door to the compromises needed. On the contrary, it would make the sovereign Palestinians responsible for seeking original, mutually acceptable legal formulae, together with the sovereign Israeli negotiators, on the basis of the principles recognised by the entire international community.
I think that Europe’s third message should contain a guarantee that the future global agreement will be implemented to the end, unlike – alas – all the partial agreements which have succeeded each other since Oslo. The United States alone cannot provide this guarantee. No one today knows the intentions of the future leaders of the Israelis and the Palestinians. The European Union is therefore a unique guarantor, alongside the United States and Egypt, as the representative of the Arab world, that the commitments made will be honoured faithfully and to the letter. These are the three wishes of my group with the hope that, as a result
which means in Hebrew: peace will appear."@en3
"(FR) Señora Presidenta, mi Grupo solicitó la organización de un gran debate sobre la situación en Oriente Medio en este periodo parcial de sesiones. Igualmente, sugirió la invitación conjunta de dirigentes israelíes y palestinos de alto nivel al Parlamento Europeo. Nos alegramos por tanto de las iniciativas adoptadas en este sentido y saludo muy afectuosamente a los presidentes de las dos Asambleas que nos honran con su presencia.
En este periodo que todos consideramos decisivo, ¿qué mensaje útil podemos lanzar nosotros, los europeos, en el día de hoy? Coincido ampliamente en este sentido con lo que ha dicho el señor Presidente del Consejo. El primero de estos mensajes a mi juicio tiene relación con esta cuestión central de todo el proceso en curso, el Estado palestino. Creo que es el momento de reafirmar con toda claridad la vigencia de la declaración sin ambigüedades adoptada por el Consejo Europeo de Berlín en marzo de 1999 y por la cual los Quince se declararon dispuestos a reconocer un Estado palestino.
El reconocimiento por parte de Europa de este derecho inalienable, ¿ha llevado a los palestinos a proclamar su Estado sin otra consideración? Al contrario, ha favorecido la decisión soberana y responsable de la dirección palestina de posponer el plazo, y estoy convencido de que aún está dispuesta a retrasarlo algunas semanas para dar una oportunidad a la negociación si, de aquí al 13 septiembre, tiene la sensación de que se dirige hacia un acuerdo de paz global. Que la Unión Europea reafirme por tanto su posición de Berlín con toda claridad y facilitará, en mi opinión, un gesto por parte de los palestinos.
El segundo mensaje de Europa debería consistir a mi juicio, en el mismo espíritu, en recordar las bases de principio a partir de las cuales la negociación puede y debe desarrollarse, que son las resoluciones pertinentes de las Naciones Unidas, en particular las que se refieren a la retirada israelí de todos los territorios ocupados, incluido Jerusalén este, o bien al derecho de retorno o a la indemnización de los refugiados. Una llamada así no cerraría en ningún modo la puerta a los necesarios compromisos. Dejaría, por el contrario, a los palestinos soberanos la responsabilidad de buscar con los negociadores israelíes soberanos fórmulas jurídicas originales aceptables por ambas partes, a partir de estos datos de principio reconocidos por toda la comunidad internacional.
El tercer mensaje de Europa se refiere, creo, a la garantía de que el futuro acuerdo global se aplicará hasta sus últimas consecuencias, al contrario desafortunadamente de lo que ha sucedido con todos los acuerdos parciales que se han producido desde Oslo. Los Estados Unidos por sí solos no pueden aportar esta garantía. Nadie conoce hoy las intenciones de sus próximos dirigentes. La Unión Europea constituye por tanto un garante insustituible, junto con Estados Unidos y Egipto, que representa al mundo árabe, para un seguimiento fiel y riguroso de los compromisos adoptados. Éste es el triple deseo que expresa mi Grupo de ver que así Yerushalaim es la esperanza de lo que significa en hebreo: la paz llegará."@es12
"Arvoisa puhemies, ryhmäni pyysi, että tässä istuntojaksossa järjestettäisiin suuri keskustelu Lähi-idän tilanteesta. Ryhmäni ehdotti myös, että Euroopan parlamenttiin kutsuttaisiin samanaikaisesti korkea-arvoisia israelilaisia ja palestiinalaisia johtajia. Olemme siis ilahtuneita siitä, että tässä tarkoituksessa on ryhdytty toimiin, ja tervehdin hyvin lämpimästi molempien kansanedustuslaitosten puheenjohtajia, jotka kunnioittavat meitä läsnäolollaan.
Millaisen rauhaa edistävän viestin me eurooppalaiset voimmekaan nyt lähettää tällaisena aikana, jonka ratkaisevan merkityksen jokainen tuntee? Tunnistan monia ajatuksiani siitä, mitä neuvoston puheenjohtaja sanoi tästä aiheesta. Mielestäni ensimmäinen näistä viesteistä liittyy koko käynnissä olevan prosessin keskeiseen kysymykseen, palestiinalaisvaltioon. Nyt on mielestäni oikea aika toistaa selkeästi Berliinin Eurooppa-neuvoston yksiselitteiset päätelmät, joissa 15 jäsenvaltiota ilmoitti tunnustavansa palestiinalaisvaltion.
Saiko se, että Eurooppa tunnusti tämän luovuttamattoman oikeuden, palestiinalaiset julistamaan valtionsa itsenäiseksi harkitsematta asiaa sen enempää? Päinvastoin. Se edisti Palestiinan johdon täysivaltaista ja vastuuntuntoista päätöstä siirtää määräaikaa, ja olen vakuuttunut siitä, että johto on edelleen valmis siirtämään sitä vielä muutamalla viikolla, jotta neuvotteluille voidaan antaa mahdollisuus, jos siitä tuntuu ennen syyskuun 13. päivää siltä, että ollaan menossa kohti kokonaisvaltaista rauhansopimusta. Euroopan unioni voi siis toistaa selkeästi Berliinissä omaksumansa kannan ja helpottaa mielestäni tätä palestiinalaisten toimintaa.
Euroopan toisessa viestissä pitäisi mielestäni olla kyse siitä, että muistutetaan samassa hengessä perusperiaatteista, joiden perusteella neuvotteluja voidaan ja pitää kehittää, eli Yhdistyneiden Kansakuntien asiaankuuluvista päätöslauselmista, erityisesti niistä, jotka liittyvät Israelin vetäytymiseen kaikilta miehitetyiltä alueilta, myös Itä-Jerusalemista, tai pakolaisten oikeuksiin palata takaisin tai heidän korvauksiinsa. Tällainen muistutus ei sulkisi mitenkään ovea tarpeellisilta kompromisseilta. Se jättäisi sitä vastoin riippumattomille palestiinalaisille vastuun alkuperäisten ja molemminpuolisesti hyväksyttävien oikeudellisten sanamuotojen etsimisestä yhdessä riippumattomien israelilaisten neuvottelijoiden kanssa koko kansainvälisen yhteisön tunnustamien periaatteellisten tosiseikkojen pohjalta.
Euroopan kolmas viesti koskee mielestäni takuuta siitä, että tuleva kokonaisvaltainen sopimus pannaan täytäntöön loppuun saakka, toisin kuin valitettavasti kaikki osittaiset sopimukset, jotka ovat seuranneet toisiaan Oslosta asti. Yhdysvallat ei voi yksin antaa tätä takuuta. Kukaan ei tällä hetkellä tiedä, mitkä ovat Yhdysvaltojen tulevien johtajien aikeet. Euroopan unioni takaa näin ollen korvaamattomalla tavalla yhdessä Yhdysvaltojen ja arabimaailmaa edustavan Egyptin kanssa sen, että sitoumuksien seuranta on luotettavaa ja kurinalaista. Tällainen on ryhmäni ilmaisema kolminkertainen toive, joka on esitetty siinä toivossa, että näin ollen "Jerushalaim" se tarkoittaa hepreaksi "rauha tulee"."@fi5
"Signora Presidente, il mio gruppo aveva chiesto un grande dibattito sulla situazione in Medio Oriente nel corso della presente tornata. Aveva altresì suggerito di invitare contemporaneamente dirigenti israeliani e palestinesi di alto rango al Parlamento europeo. Ci rallegriamo dunque delle iniziative intraprese in tal senso e rivolgiamo un caloroso saluto ai Presidenti delle due Assemblee che ci fanno l’onore della loro presenza.
In questo periodo, da tutti considerato decisivo, quale messaggio utile alla pace possiamo lanciare oggi noi europei? Mi ritrovo ampiamente nelle parole del Presidente del Consiglio. Il suo primo messaggio, a mio avviso, tocca appunto la questione centrale di tutto il processo in corso: lo Stato palestinese.
E’ il momento, credo, di riaffermare in tutta chiarezza il tenore della dichiarazione adottata senza ambiguità dal Consiglio europeo di Berlino nel marzo 1999 e tramite la quale i Quindici si sono detti disponibili a riconoscere uno Stato palestinese. Il riconoscimento da parte dell’Europa di siffatto diritto inalienabile ha forse indotto i palestinesi a proclamare il loro Stato ignorando le considerazioni altrui? Al contrario: tale riconoscimento ha favorito la decisione sovrana e responsabile della dirigenza palestinese di rinviare la data e sono convinto che essa sia disponibile ad un rinvio di qualche settimana per dare una
al negoziato se, entro il 13 settembre, avrà la sensazione che ci si avvii verso un accordo di pace globale. L’Unione europea dovrebbe dunque riaffermare la sua posizione di Berlino in tutta chiarezza e così facendo faciliterà, credo, un simile gesto da parte dei palestinesi.
Il secondo messaggio dell’Europa dovrebbe consistere a mio avviso, nel medesimo spirito, a ricordare i presupposti a partire dai quali il negoziato può e deve svolgersi, cioè le pertinenti risoluzioni delle Nazioni unite, in particolare quelle sul ritiro israeliano da tutti i territori occupati, compresa Gerusalemme Est, oppure il diritto al ritorno o all’indennizzo dei profughi. Un tale richiamo non chiuderebbe assolutamente la porta ai necessari compromessi, al contrario lascerebbe ai palestinesi sovrani, la responsabilità di trovare con i negoziatori israeliani sovrani formule giuridiche originali, reciprocamente accettabili, a partire da tali elementi di principio riconosciuti da tutta la comunità internazionale.
Il terzo messaggio dell’Europa riguarda, penso, la garanzia che il futuro accordo globale sarà attuato fino in fondo, contrariamente, ahimè, agli accordi parziali che si sono susseguiti dopo Oslo. Gli Stati Uniti da soli non possono apportare una simile garanzia. Nessuno oggi può conoscere le intenzioni dei prossimi dirigenti americani. L’Unione europea costituisce dunque un garante insostituibile, al fianco degli Stati Uniti e dell’Egitto, in rappresentanza del mondo arabo, del rispetto fedele e rigoroso agli impegni assunti. Questo è il triplice auspicio che desidera esprimere il mio gruppo, con la speranza che così
che in ebraico significa "pace sarà fatta"."@it9
"Madam President, my group asked for a major debate on the situation in the Middle East to be included in this part-session. It also suggested that high-ranking Israeli and Palestinian leaders be invited jointly to the European Parliament. We are therefore delighted by the initiatives taken in this direction and warmly welcome the speakers of the two assemblies who have honoured us with their presence.
At a time which everyone senses is decisive, what useful message can we Europeans send out to the peace process today? I tend to agree with what the President-in-Office said on the subject. The first message, to my mind, concerns the issue around which the entire process turns, i.e. the Palestinian State. I think the time is right to clearly reiterate the terms of the unequivocal declaration adopted by the Berlin European Council in March 1999, in which the Fifteen stated that they were ready to recognise a Palestinian State.
Did Europe’s recognition of this inalienable right lead the Palestinians to proclaim statehood without further ado? On the contrary. It fostered the sovereign and responsible decision on the part of the Palestinian leadership to postpone the deadline and I am convinced that it is prepared to postpone it by a few more weeks to give negotiation a chance if it feels, between now and 13 September, that we are on the brink of an overall peace agreement. So let the European Union clearly reaffirm the position which it took in Berlin and encourage the Palestinians to make precisely this gesture.
In the same spirit, Europe’s second message, in my view, should consist of a reminder of the basic principles from which negotiations can and should develop, i.e. the relevant resolutions of the United Nations, especially those relating to the withdrawal of Israel from all the occupied territories, including East Jerusalem, or the right of refugees to return or receive compensation. This sort of reminder would not in any way close the door to the compromises needed. On the contrary, it would make the sovereign Palestinians responsible for seeking original, mutually acceptable legal formulae, together with the sovereign Israeli negotiators, on the basis of the principles recognised by the entire international community.
I think that Europe’s third message should contain a guarantee that the future global agreement will be implemented to the end, unlike – alas – all the partial agreements which have succeeded each other since Oslo. The United States alone cannot provide this guarantee. No one today knows the intentions of the future leaders of the Israelis and the Palestinians. The European Union is therefore a unique guarantor, alongside the United States and Egypt, as the representative of the Arab world, that the commitments made will be honoured faithfully and to the letter. These are the three wishes of my group with the hope that, as a result
which means in Hebrew: peace will appear."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, mijn fractie had verzocht om een uitgebreid debat tijdens deze vergaderperiode over de situatie in het Nabije Oosten. Ook had zij voorgesteld enkele vooraanstaande Israëlische en Palestijnse leiders uit te nodigen om gezamenlijk een vergadering van het Europees Parlement bij te wonen. Wij verheugen ons dus over de daartoe ontplooide initiatieven en ik heet de voorzitters van de twee parlementen die ons vereren met hun aanwezigheid, hartelijk welkom.
Welke vredesbevorderende boodschap kunnen wij Europeanen vandaag afgeven, in deze door iedereen als beslissend beschouwde periode? Ik kan mij grotendeels vinden in hetgeen de voorzitter van de Raad over dit onderwerp heeft gezegd. Mijns inziens raakt onze eerste boodschap de kern van het hele huidige proces, namelijk de Palestijnse staat. Dit is volgens mij het moment waarop de strekking van de ondubbelzinnige verklaring die door de Europese Raad van Berlijn in maart 1999 is aangenomen en waarin de Vijftien zich bereid hebben verklaard een Palestijnse staat te erkennen, duidelijk opnieuw moet worden bevestigd.
Heeft de erkenning door Europa van dit onvervreemdbare recht geleid tot het zonder meer uitroepen van hun staat door de Palestijnen? Integendeel: zij heeft bijgedragen tot de onafhankelijke en verantwoorde beslissing van het Palestijnse bestuur om die uitroeping uit te stellen. Ik ben er bovendien van overtuigd dat het bestuur nogmaals tot uitstel van een paar weken bereid zal zijn om zo de onderhandelingen een kans te geven, als het vóór 13 september het gevoel krijgt dat een globaal vredesakkoord haalbaar is. De Europese Unie moet dus haar in Berlijn ingenomen standpunt duidelijk opnieuw bevestigen en bijgevolg een dergelijk gebaar van de Palestijnen in de hand werken.
In dezelfde geest moet de tweede boodschap van Europa mijns inziens de principiële gronden in herinnering brengen waarop de onderhandelingen zich kunnen en moeten ontwikkelen, te weten de relevante resoluties van de Verenigde Naties. Het betreft hier met name de resoluties over de Israëlische terugtrekking uit alle bezette gebieden, met inbegrip van Oost-Jeruzalem, en over het recht van de vluchtelingen op terugkeer of schadeloosstelling. Een dergelijke bevestiging staat de noodzakelijke compromissen geenszins in de weg, maar laat de onafhankelijke Palestijnen juist de verantwoordelijkheid om aan de hand van deze door de hele internationale gemeenschap erkende basisprincipes samen met de Israëlische onafhankelijke onderhandelaars te zoeken naar originele juridische formules die voor beide partijen aanvaardbaar zijn.
De derde boodschap van Europa moet volgens mij betrekking hebben op de garantie dat het toekomstige globale akkoord helemaal wordt uitgevoerd, dit helaas in tegenstelling tot alle deelakkoorden die elkaar sedert Oslo hebben opgevolgd. De Verenigde Staten alleen kunnen deze garantie niet bieden. Niemand weet op dit moment immers wat de toekomstige Amerikaanse leiders van plan zijn. Naast de Verenigde Staten en Egypte dat de Arabische wereld vertegenwoordigt is de Europese Unie dan ook onvervangbaar als borg voor een trouwe en strikte nakoming van de aangegane verplichtingen. Tot zover de drieledige wens van mijn fractie in de hoop op
hetgeen in het Hebreeuws betekent: “er komt vrede”."@nl2
"Senhora Presidente, o meu Grupo havia solicitado que fosse organizado um grande debate sobre a situação no Médio Oriente durante este período de sessões. Sugerira também que altos dirigentes israelitas e palestinianos fossem convidados conjuntamente a deslocar-se ao Parlamento Europeu. Por conseguinte, congratulamo-nos com as iniciativas tomadas neste sentido e apresento as minhas calorosas saudações aos presidentes das duas assembleias que nos honram com a sua presença.
Neste período que cada um pressente como decisivo, que mensagem profícua para a paz poderemos nós, europeus, hoje lançar? Subscrevo nas suas grandes linhas o que o senhor Presidente do Conselho disse sobre o assunto. A primeira destas mensagens diz respeito, quanto a mim, a essa questão fulcral de todo o processo em curso, o Estado palestiniano. Penso que é chegado o momento de reiterar com clareza o teor da declaração sem ambiguidades que foi adoptada pelo Conselho Europeu de Berlim, em Março de 1999, e mediante a qual os Quinze se afirmaram dispostos a reconhecer um Estado palestiniano.
Será que o reconhecimento pela Europa desse direito inalienável levou os Palestinianos a proclamar o seu Estado sem outras considerações? Pelo contrário. Favoreceu a decisão soberana e responsável dos dirigentes palestinianos no sentido de prorrogarem o prazo e estou convicto de que estão ainda dispostos a prorrogá-lo por algumas semanas a fim de dar uma hipótese de êxito à negociação se, até 13 de Setembro, sentirem que nos aproximamos de um acordo de paz global. Importa, assim, que a União Europeia reitere claramente a posição expressa em Berlim e não tenho dúvida que tal facilitará esse gesto por parte dos Palestinianos.
A segunda mensagem da Europa deveria quanto a mim consistir, no mesmo espírito, em recordar as bases de princípio em que as negociações podem e devem assentar, isto é, as resoluções pertinentes das Nações Unidas, em especial as que dizem respeito à retirada de Israel de todos os territórios ocupados, incluindo Jerusalém Oriental, ou ao direito ao regresso ou à indemnização dos refugiados. Recordá-lo não significaria de modo algum fechar a porta aos necessários compromissos. Deixaria, em contrapartida, aos Palestinianos soberanos, a responsabilidade de procurar com os negociadores israelitas soberanos, a partir desses dados de princípio reconhecidos por toda a comunidade internacional, fórmulas jurídicas originais mutuamente aceitáveis.
A terceira mensagem da Europa diz respeito, creio eu, à garantia de que o futuro acordo global será integralmente aplicado, ao invés, infelizmente, do que se verificou com todos os acordos parciais que se sucederam desde Oslo. Por si só, os Estados Unidos não podem dar essa garantia. Ninguém conhece hoje as intenções dos seus próximos dirigentes. Por conseguinte, a União Europeia constitui um garante insubstituível, ao lado dos Estados Unidos e do Egipto, que representa o mundo árabe, de um acompanhamento fiel e rigoroso dos compromissos assumidos. Eis o triplo desejo expresso pelo meu grupo, na esperança que deste modo “Yerushalaim”, o que significa em hebraico “a paz surgirá”."@pt11
"Fru talman! Min grupp hade bett att en stor debatt om situationen i Mellanöstern skulle arrangeras under denna sammanträdesperiod. Vi hade också föreslagit att höga ledare från Israel och Palestina skulle inbjudas till Europaparlamentet. Vi gläder oss därför åt de initiativ som tagits i denna riktning och jag välkomnar mycket varmt företrädarna för de två kamrar som gör oss äran i dag.
Vilket budskap som är användbart för freden kan vi européer framföra i dag, i detta skede som vi alla känner är avgörande? Jag instämmer till stor del i det som rådets ordförande sade i frågan. Det första av dessa budskap gäller i mina ögon den centrala frågan om hela den pågående processen, den palestinska staten. Det är rätt tillfälle anser jag att på nytt tydligt bekräfta innehållet i den entydiga förklaring som antogs av Europeiska rådet i Berlin i mars 1999 och genom vilken de femton medlemsländerna sagt sig vara beredda att erkänna en palestinsk stat. Har Europas erkännande av denna oförytterliga rätt fått palestinierna att utropa sin stat utan några andra beaktanden? Tvärtom. Det har främjat den palestinska ledningens självständiga och ansvarsfulla beslut att flytta fram tidsfristen, och jag är övertygad om att man fortfarande är beredd att flytta fram den några veckor för att ge förhandlingarna en chans, om man före den 13 september har en känsla av att man är på väg mot ett avtal om total fred. Europeiska unionen bör alltså på nytt bekräfta sin ståndpunkt från Berlin helt tydligt och unionen kommer därmed, enligt min uppfattning, att underlätta en sådan gest från palestinierna.
Det andra budskapet från Europa borde enligt min uppfattning bestå i att i samma anda erinra om de principiella grunderna utifrån vilka förhandlingen kan och bör utvecklas, nämligen de relevanta resolutionerna från Förenta nationerna, särskilt den som gäller ett israeliskt tillbakadragande från alla ockuperade territorier, inbegripet östra Jerusalem, eller flyktingars rätt att återvända eller få ersättning. Ett sådant erinrande skulle på intet sätt stänga dörren för de nödvändiga kompromisserna. Det skulle tvärtom ge de självständiga palestinierna ansvaret att tillsammans med de självständiga israeliska förhandlarna utifrån dessa principuppgifter, som erkänns av hela det internationella samfundet, eftersträva originella juridiska formuleringar som kan godkännas av båda parter.
Det tredje budskapet från Europa gäller, anser jag, garantin att framtida fullständiga avtal skall genomföras fullt ut, i motsats tyvärr till alla partiella avtal som följt på varandra efter Oslo. Förenta staterna kan inte ensamma ge denna garanti. Ingen känner i dag till avsikterna hos de kommande ledarna. Europeiska unionen är därför en oersättlig garant, vid sidan av Förenta staterna och Egypten, som företräder den arabiska världen, för en trogen och sträng uppföljning av de åtaganden som gjorts. De är de tre önskemål som min grupp har, och vi hoppas på Yerushalaim, vilket på hebreiska betyder: freden skall komma."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Yerushalaim"10,3,9
"Yerushalayim"2
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples