Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-06-Speech-4-335"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000706.13.4-335"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
En tant que nouveau membre de ce Parlement, je suis choqué ! Je n’ai pas participé à la précédente législature qui a vu la grande braderie de la notion de service public "à la française". Je parle bien de braderie, à l’exemple de ce qui a été fait dans les secteurs des transports, de la poste ou encore des télécommunications.
En se proposant d’établir un constat de la transposition des directives de décembre 1996 pour l’électricité et de juin 1998 pour le gaz, le rapport Mombaur trahit clairement la philosophie ultralibérale de la Commission qui demande, sous couvert de réalisation du marché intérieur de l’énergie au plus grand profit des consommateurs, l’ouverture totale de ces marchés à la pleine concurrence.
Le processus est immuable : la Commission propose une directive minimaliste en arguant du fait que la libéralisation ne peut être que profitable dans un contexte de déréglementation ; ensuite, les partisans du "toujours plus d’Europe" transposent en allant plus loin (au début de l’année, 65 % du marché européen était libéralisé alors que la directive en imposait seulement 30 % !) et, enfin, la Commission dans un deuxième temps "régularise" de façon beaucoup plus contraignante une situation de fait !
Ceci est d’autant plus inacceptable que les problèmes demeurent ! Pourquoi réaliser un marché unique de l’énergie alors que l’électricité et le gaz ne sont pas comparables (en termes de production/distribution, d’évolution du marché, de notion de service public) ? Comment demander à un prestataire d’assurer une continuité et une équité de service public lorsque ce n’est pas rentable économiquement ? Parallèlement, comment demander aux anciens monopoles d’assumer aujourd’hui une complète concurrence quand ils doivent continuer à amortir de lourds investissements, qui sont le produit de choix politiques d'hier ? Comment demander des prix toujours plus bas au nom d’une sacro-sainte concurrence sans remettre en cause les exigences actuelles en matière de sécurité nucléaire ? Comment peut-on remplacer la notion nationale de service public par la notion communautaire de mission d’intérêt général, beaucoup plus restrictive ?
Je pourrais continuer comme cela pendant des pages. Sachez qu’il a fallu des décennies de tradition républicaine pour permettre la construction progressive de nos services publics ; seulement 4 ans de période de transposition suffiront à les anéantir !
Dès lors, nous n’avons pu voter en faveur de ce rapport qui exprime la volonté de l’omnipotente Commission d'aller toujours plus loin et toujours plus vite dans la libéralisation. Certes le libéralisme peut être souhaitable, mais de façon progressive, à dose modérée et sans exclure définitivement l’interventionnisme public, sous peine de devoir subir demain les conséquences financières d’une telle renonciation !"@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Som nyt medlem af Europa-Parlamentet må jeg sige, at jeg er chokeret! Jeg deltog ikke i den foregående mødeperiode, hvor der blev solgt ud af begrebet offentlige tjenester "efter fransk model". Ser man på, hvad der er sket inden for transportsektoren og på post- og telekommunikationsområdet, må det være mig tilladt at tale om bortsalg til spotpris.
Mombaur-betænkningen har til formål at gøre status over gennemførelsen af direktivet om elsektoren vedtaget i december 1996 og direktivet om gassektoren vedtaget i juni 1998. Mombaur-betænkningen afslører med al ønskelig tydelighed Kommissionens ultraliberale synspunkter, når der under dække af ønsket om at gennemføre det indre marked på energiområdet til fordel for forbrugerne kræves fuld liberalisering af disse markeder.
Processen er uafvendelig. Kommissionen fremsætter forslag til et minimalistisk direktiv og argumenterer med, at vellykket liberalisering forudsætter så få regler som muligt. Direktivet gennemføres af tilhængerne af "stadig mere Europa", og de går videre end direktivet foreskriver (ved årets begyndelse var således 65% af det europæiske marked liberaliseret, selv om direktivet kun krævede 30%). Efterfølgende "regelsætter" Kommissionen de faktiske forhold og opgiver den minimalistiske tilgang til fordel for en langt mere detaljeret lovgivning.
Dette er uacceptabelt, ikke mindst fordi problemerne ikke løses ad denne vej. Hvorfor indføre et fælles energimarked, når el og gas ikke lader sig sammenligne (hverken hvad angår produktion/distribution eller markedsudvikling eller i forhold til begrebet offentlige tjenester)? Hvordan kan man forlange, at en udbyder skal opfylde kravene om forsyningssikkerhed og billighed, som kendetegner offentlige tjenester, når dette ikke er økonomisk rentabelt? Og tilsvarende, hvordan kan man forlange, at tidligere monopolvirksomheder skal ud i åben konkurrence, når de fortsat skal bære byrderne efter omfattende investeringer foretaget som et resultat af tidligere politiske beslutninger? Hvordan kan man forlange stadig lavere priser i konkurrencens hellige navn uden at komme i konflikt med gældende sikkerhedskrav på det nukleare område? Hvordan kan man erstatte det nationale begreb offentlige tjenester med det langt snævrere fællesskabsbegreb forsyningspligtydelse?
Jeg kunne fortsætte længe endnu og fylde flere sider med spørgsmål af denne art. Vi har brugt århundreder på efter god republikansk tradition gradvis at opbygge vores offentlige tjenester. En gennemførelsesperiode på fire år er alt, hvad der skal til for at nedbryde dem!
Vi kunne derfor ikke stemme for den foreliggende betænkning, som vidner om Kommissionens almagt og ønske om at bevæge sig stadig længere og hurtigere ad liberaliseringens vej. Liberalisme kan være ønskværdig, men det forudsætter en gradvis udvikling, en moderat dosering, som ikke udelukker offentlig indgriben. I modsat fald kommer vi fremover til at mærke de økonomiske følger af den manglende indgriben."@da1
".
Als neues Mitglied des Parlaments bin ich schockiert! Ich war in der vorangegangenen Wahlperiode noch nicht da, in der der Ausverkauf der öffentlichen Leistungen der Daseinsvorsorge im französischen Sinne stattfand. Ich spreche ausdrücklich von Ausverkauf angesichts dessen, was in den Bereichen Verkehr, Post oder auch Telekommunikation gemacht wurde.
Unter dem Vorwand einer Bestandsaufnahme der Umsetzung der Richtlinie vom Dezember 1996 über Elektrizität und der Richtlinie vom Juni 1998 über Gas läßt der Bericht Mombaur ganz deutlich die ultraliberale Philosophie der Kommission erkennen, die unter dem Deckmantel der Schaffung des Energiebinnenmarktes zum größtmöglichen Nutzen der Verbraucher die totale Öffnung dieser Märkte für den uneingeschränkten Wettbewerb fordert.
Das Verfahren ist stets das gleiche: Die Kommission schlägt eine minimalistische Richtlinie vor und erklärt, bei gleichzeitiger Deregulierung werde die Liberalisierung auf jeden Fall gewinnbringend sein. Anschließend schießen die Vorkämpfer des „immer mehr Europa“ bei der Umsetzung der Richtlinie weit über das Ziel hinaus (zu Beginn des Jahres waren 65 % des europäischen Marktes liberalisiert, während die Richtlinie lediglich 30 % vorschrieb!), und schließlich „regelt“ die Kommission in einem zweiten Anlauf auf wesentlich verbindlichere Weise eine gegebene Situation!
Das ist um so unannehmbarer, als die Probleme weiter bestehenbleiben! Warum einen Energiebinnenmarkt schaffen, wo doch Strom und Gas nicht miteinander zu vergleichen sind (was die Erzeugung/Verteilung, die Entwicklung des Marktes und die öffentliche Grundversorgung betrifft)? Wie kann man von einem Dienstleistungsunternehmen fordern, Kontinuität und Ausgewogenheit der öffentlichen Grundversorgung zu gewährleisten, wenn dies wirtschaftlich nicht rentabel ist? Wie kann man gleichzeitig von den ehemaligen Monopolen fordern, sich heute dem vollen Wettbewerb zu stellen, wo sich für sie doch nach wie vor hohe Investitionen amortisieren müssen, die das Ergebnis politischer Entscheidungen von gestern sind? Wie kann man im Namen des für heilig erklärten Wettbewerbs immer niedrigere Preise fordern, ohne die derzeitigen Anforderungen auf dem Gebiet der nuklearen Sicherheit in Frage zu stellen? Wie kann man den nationalen Begriff der Daseinsvorsorge durch den wesentlich restriktiveren gemeinschaftlichen Begriff der gemeinwohlorientierten Aufgabenstellung ersetzen?
Ich könnte so über mehrere Seiten fortfahren. Man muß wissen, daß es einer jahrzehntelangen republikanischen Tradition bedurfte, um unsere öffentliche Daseinsvorsorge schrittweise aufzubauen. Ein Umstellungszeitraum von nur vier Jahren wird ausreichen, um sie zu zerstören!
Aus diesen Gründen konnten wir nicht für den Bericht stimmen, der den Willen der allmächtigen Kommission zum Ausdruck bringt, bei der Liberalisierung immer weiter und immer schneller voranzuschreiten. Gewiß kann Liberalismus wünschenswert sein, aber schrittweise und in gemäßigtem Umfang, ohne dabei staatliche Interventionen definitiv auszuschließen, wenn man morgen nicht die finanziellen Folgen eines solchen Verzichts zu spüren bekommen will!"@de7
".
Ως νέο μέλος αυτού του Σώματος, έχω συγκλονιστεί! Δεν συμμετείχα στην προηγούμενη κοινοβουλευτική περίοδο που ήταν μάρτυρας του μεγάλου ξεπουλήματος της έννοιας των δημοσίων υπηρεσιών "αλά γαλλικά". Αναφέρομαι ασφαλώς στο ξεπούλημα στους τομείς των μεταφορών, των ταχυδρομείων ή ακόμη και των τηλεπικοινωνιών.
Προτείνοντας την κατάρτιση μιας αναφοράς για τη μεταφορά σε εθνικό επίπεδο των οδηγιών του Δεκεμβρίου 1996 σχετικά με την ηλεκτρική ενέργεια και του Ιουνίου 1998 για το αέριο, η έκθεση Mombaur προδίδει με σαφήνεια την υπερ-φιλελεύθερη φιλοσοφία της Επιτροπής που ζητά, με το πρόσχημα της υλοποίησης της εσωτερικής αγοράς ενέργειας προς το μεγαλύτερο δυνατό όφελος των καταναλωτών, το πλήρες άνοιγμα αυτών των αγορών στον ελεύθερο ανταγωνισμό.
Η διαδικασία είναι αμετάβλητη: η Επιτροπή προτείνει μια μινιμαλιστική οδηγία με το επιχείρημα ότι η ελευθέρωση της αγοράς δεν μπορεί παρά να είναι προσοδοφόρα σε ένα πλαίσιο απορρύθμισης· στη συνέχεια, οι οπαδοί της άποψης "πάντα περισσότερη Ευρώπη" τη μεταφέρουν σε εθνικό επίπεδο προχωρώντας πιο μακριά (στις αρχές του έτους, 65% της ευρωπαϊκής αγοράς είχε ελευθερωθεί ενώ η οδηγία όριζε μόνο 30%!) και τέλος, η Επιτροπή σε δεύτερο χρόνο, "νομιμοποιεί" με πολύ πιο υποχρεωτικό τρόπο μια de facto κατάσταση.
Αυτό είναι ακόμη πιο απαράδεκτο γιατί τα προβλήματα παραμένουν! Γιατί να υλοποιηθεί μια ενιαία αγορά ενέργειας εφόσον η ηλεκτρική ενέργεια και το αέριο δε είναι συγκρίσιμα (όσον αφορά την παραγωγή/διανομή, την εξέλιξη της αγοράς, την έννοια της δημόσιας υπηρεσίας); Πώς να ζητηθεί από έναν παροχέα υπηρεσιών να εξασφαλίσει μια συνέχεια και μια δίκαιη δημόσια υπηρεσία εφόσον δεν είναι αποδοτική οικονομικά; Παράλληλα, πώς να αξιώσει από τα παλιά μονοπώλια να αναλάβουν σήμερα τη λειτουργία υπό πλήρη ανταγωνισμό, όταν πρέπει να συνεχίσουν να αποσβένουν σοβαρές επενδύσεις, που αποτελούν καρπό των πολιτικών επιλογών του παρελθόντος; Πώς να ζητήσουμε όλο και χαμηλότερες τιμές στο ιερό και όσιο όνομα του ανταγωνισμού χωρίς να τεθούν και πάλι υπό αμφισβήτηση οι τρέχουσες απαιτήσεις σε θέματα πυρηνικής ασφάλειας; Πώς μπορούμε να αντικαταστήσουμε την εθνική αντίληψη της δημόσιας υπηρεσίας με την κοινοτική αντίληψη της αποστολής γενικού συμφέροντος που είναι πολύ πιο περιοριστική;
Θα μπορούσα να συνεχίσω έτσι για σελίδες και σελίδες. Πρέπει να γνωρίζετε ότι χρειάστηκαν δεκαετίες δημοκρατικής παράδοσης προκειμένου να καταστεί δυνατή η σταδιακή οικοδόμηση των δημόσιων υπηρεσιών μας. Μόνο τέσσερα χρόνια για τη μεταφορά της κοινοτικής νομοθεσίας σε εθνικό επίπεδο θα είναι αρκετά για να τις εξουδετερώσουν!
Επομένως, δεν μπορέσαμε να υπερψηφίσουμε αυτή την έκθεση που εκφράζει τη βούληση της πανίσχυρης Επιτροπής να πηγαίνει πάντοτε πιο μακριά και όλο και πιο γρήγορα στην κατεύθυνση της ελευθέρωσης. Φυσικά, ο φιλελευθερισμός μπορεί να είναι ευκταίος, αλλά σταδιακά, σε ήπια δόση και χωρίς να αποκλείεται οριστικά ο κρατικός παρεμβατισμός, με την απειλή να υποστούμε μελλοντικά τις οικονομικές συνέπειες αυτής της παραίτησης!"@el8
"As a new Member of the European Parliament, let me say how shocked I am. I did not take part in the previous legislature, which experienced the sell-off with regard to the notion of ‘French style’ public service, and I really do mean a wholesale sell-off similar to what happened to the transport, postal or even the telecommunications sectors.
In proposing to outline the situation as regards the transposition of the Directive of December 1996, on electricity, and of June 1998, on gas, the Mombaur report is patently expressing the ultraliberal philosophy of the Commission which, under cover of bringing about an internal energy market that is of the greatest advantage to the consumer, is demanding that these markets be opened one hundred percent to competition.
The process is always the same. The Commission puts forward a minimalist directive on the basis of the argument that liberalisation can only be profitable in a context of deregulation. Next the supporters of ‘ever more Europe’ transpose the directive and go even further (at the start of the year, 65% of the European market had been liberalised although the directive required only 30%!) and, finally, the Commission comes back a second time to ‘regularise’ the
situation in a much more restrictive fashion!
It is all the more unacceptable, given that there are still problems! What is the point of bringing about a single energy market when electricity and gas are not compatible (in terms of production and distribution, development of the market, or notions of public service)? How can one reasonably ask a service provider to ensure continuity of a public service, which is available on a fair basis, if this is not economically profitable? By the same token, how can we ask the former monopolies to now become totally competitive, when they still have major investments to pay off, the product of yesterday’s political choices? How can one reasonably demand ever lower prices in the sacred name of competition without challenging current requirements regarding nuclear safety? How can the national concept of public service be replaced by the Community concept of a general interest activity, which is far more restrictive?
I could carry on like this at great length. Let me point out that it took decades of republican tradition to enable the gradual build-up of our public services. Is it only going to take a transition period of four years to demolish them?
We were consequently unable to vote in favour of this report which expresses the will of the all-powerful Commission to go ever further and ever faster along the road of liberalisation. Liberalism may well be worthwhile, but only gradually, in small doses, without definitively ruling out state interventionism, lest we tomorrow suffer the financial consequences of giving it up!"@en3
"(FR) Como nuevo diputado de este Parlamento, ¡estoy impresionado! Yo no participé en la anterior legislatura, que contempló el gran baratillo de la noción de servicio público "a la francesa". Me refiero a un baratillo a semejanza de lo que se hizo en los sectores del transporte, del servicio de correos o incluso de las telecomunicaciones.
Al proponerse establecer un balance de la transposición de las directivas de diciembre de 1996 relativa la electricidad y de junio de 1998 relativa al gas, el informe Mombaur traiciona claramente la filosofía ultraliberal de la Comisión, que pide, con la excusa de la realización del mercado interior de la energía para el mayor provecho de los consumidores, la apertura total de dichos mercados a la plena competencia.
El proceso es inflexible: la Comisión propone una directiva minimalista, alegando el hecho de que la liberalización sólo puede ser provechosa en un contexto de desreglamentación; luego los partidarios del "siempre más Europa" transponen la directiva y van más lejos (¡a principios de año, el 65% del mercado europeo estaba liberalizado, cuando la directiva sólo exigía el 30%!), y, finalmente, ¡la Comisión, en una segunda fase, "regulariza" de manera mucho más vinculante una situación de hecho!
¡Esto es inaceptable sobre todo teniendo en cuenta que los problemas persisten! ¿Por qué realizar un mercado único de la energía, cuando la electricidad y el gas no son comparables (desde el punto de vista de la producción/distribución, de la evolución del mercado, de la noción de servicio público)? ¿Cómo puede pedirse a un prestador de servicios que garantice una continuidad y una equidad propia del servicio público, cuando no resulta económicamente rentable? Paralelamente, ¿cómo puede pedirse a los antiguos monopolios que asuman hoy una competencia plena, cuando deben seguir amortizando fuertes inversiones, que son producto de opciones políticas de ayer? ¿Cómo pueden pedirse precios siempre más bajos en nombre de una sacrosanta competencia, sin volver a poner en entredicho las actuales exigencias en materia de seguridad nuclear? ¿Cómo puede sustituirse la noción nacional de servicio público por la noción comunitaria de misión de interés general, que es mucho más restrictiva?
Podría seguir llenando páginas. Deben saber que han hecho falta décadas de tradición republicana para permitir la construcción progresiva de nuestros servicios públicos; ¡sólo cuatro años de período de transposición bastarán para aniquilarlos!
Por consiguiente, no hemos podido votar a favor de este informe, que expresa la voluntad de la omnipotente Comisión de ir siempre más lejos y siempre más deprisa en el camino de la liberalización. Naturalmente, el liberalismo puede ser algo deseable, pero de manera progresiva, dosificado y sin excluir definitivamente el intervencionismo público, ¡a menos que suframos mañana las consecuencias financieras de esta renuncia!"@es12
"Parlamentin uutena jäsenenä olen järkyttynyt! En ollut läsnä edellisellä vaalikaudella, jolloin huutokaupattiin julkisia palveluja "ranskalaisittain". Kutsun tosiaan huutokauppaamiseksi sitä, mitä tehtiin esimerkiksi liikenteen, postin ja vielä televiestinnänkin aloilla.
Kun Mombaurin mietinnössä ehdotetaan, että laaditaan kertomus joulukuussa 1996 hyväksytyn sähkömarkkinoiden vapauttamista koskevan direktiivin ja kesäkuussa 1998 hyväksytyn kaasumarkkinoiden vapauttamista koskevan direktiivin täytäntöönpanosta, siinä paljastetaan selvästi komission ultraliberalistinen katsantokanta, jonka mukaan kuluttajia suosivien energian yhtenäismarkkinoiden toteuttamisen varjolla vaaditaan markkinoiden avaamista kokonaan täydelliselle kilpailulle.
Prosessi on vääjäämätön: komissio esittää minimalistista direktiiviä perustellen kantaansa sillä, ett' vapauttamisesta voi olla vain hyötyä säännöstelyn purkamisen yhteydessä. Lisäksi "aina enemmän Euroopalle" -ajatusta kannattavat panevat sen täytäntöön edellytettyä suuremmassa suhteessa (vuoden alussa eurooppalaisista markkinoista oli vapautettu 65 prosenttia, vaikka direktiivissä määrättiin vain 30 prosentista) ja komissio yrittää kaiken kukkuraksi järjestellä tilannetta entistäkin sitovammaksi!
Tämä on vieläkin tuomittavampaa siksi, että ongelmat eivät ole kadonneet. Miksi halutaan toteuttaa energian yhtenäismarkkinat, vaikka sähkö ja kaasu eivät ole keskenään vertailukelpoisia (tuottamisen tai jakelun, markkinoiden kehittymisen tai julkisen palvelun käsitteen osalta)? Miten palvelun tarjoajaa voidaan pyytää takaamaan palvelun jatkuvuus tai julkisen palvelun tasapuolisuus, vaikka se ei ole taloudellisesti kannattavaa? Samoin, miten on mahdollista vaatia, että entiset monopoliyhtiöt pystyisivät täysin kilpailukykyiseen liiketoimintaan, vaikka niiden pitää maksaa takaisin aikaisempien poliittisten päätösten aiheuttamia raskaita investointeja? Miten voidaan pyytää yhä alhaisempia hintoja koskemattoman ja pyhän kilpailun nimissä ilman, että nykyisiä ydinturvallisuuden vaatimuksia asetetaan kyseenalaiseksi? Miten on mahdollista korvata käsite kansallisesta julkisesta palvelusta sitä paljon rajatummalla käsitteellä yhteisön yhteisen hyvän edistämistehtävästä?
Voisin jatkaa tätä useita sivuja. Onhan meidän julkisten palvelujemme rakentamiseen vaadittu kymmenien vuosien republikaaninen perinne, ja vain 4 siirtymävuotta riittäisivät niiden mitätöimiseen!
Näin ollen emme voineet äänestää tämän mietinnön puolesta, koska mietintö heijastaa komission kaikenkattavaa pyrkimystä edetä yhä vain pidemmälle ja yhä vain nopeammin tässä vapauttamiskehityksessä. Vapauttaminen voi tietenkin myös olla toivottavaa, mutta vapauttamisen pitää silloin edetä progressiivisesti ja kohtuullisesti, niin että julkisen vallan puuttumismahdollisuutta ei suljeta lopullisesti sen ulkopuolelle, siitäkin huolimatta että tästä luopumisesta voisi tulevaisuudessa aiheutua joitakin taloudellisia seuraamuksia!"@fi5
"Come nuovo deputato di questo Parlamento, confesso di essere sgomento! Non ho partecipato alla precedente legislatura durante la quale si è assistito alla grande "svendita" del concetto di servizio pubblico "alla francese". Parlo proprio di svendita, come quella organizzata nei settori dei trasporti, delle poste o delle telecomunicazioni.
Prefiggendosi di analizzare lo stato di applicazione delle direttive sull'elettricità (del dicembre 1996) e sul gas (del giugno 1998), la relazione Mombaur lascia chiaramente trasparire la filosofia ultraliberale della Commissione, la quale chiede, col pretesto di realizzare il mercato interno dell'energia a tutto vantaggio dei consumatori, la totale apertura dei mercati alla piena concorrenza.
Il processo è sempre lo stesso: la Commissione propone una direttiva minimalista argomentando che la liberalizzazione può avere effetti positivi soltanto in un contesto di deregolamentazione. I sostenitori del "sempre più Europa", quindi, recepiscono la direttiva spingendosi persino oltre (ad inizio dell'anno, il 65 percento del mercato europeo risultava liberalizzato mentre la direttiva imponeva soltanto un 30 percento!) e la Commissione, infine, "regolarizza" successivamente una situazione di fatto in maniera ancora più vincolante.
Un processo, quindi, tanto più inaccettabile in quanto i problemi sono ancora irrisolti. Perché realizzare un mercato unico dell'energia quando elettricità e gas non sono comparabili (in termini di produzione/distribuzione, di andamento del mercato, di nozione di servizio pubblico)? Come chiedere ad un prestatore di un servizio pubblico di assicurare continuità ed equità quando tale esercizio non è economicamente redditizio? E allo stesso tempo, come chiedere ai vecchi monopoli di entrare oggi in un regime di piena concorrenza quando devono continuare ad ammortizzare pesanti investimenti che sono il frutto delle scelte politiche di un tempo? Come pretendere prezzi sempre più bassi in nome di una ormai insindacabile concorrenza, senza rimettere in discussione le attuali esigenze di sicurezza nucleare? Come sostituire il concetto nazionale di servizio pubblico con quello comunitario, molto più restrittivo, di missione di interesse generale?
Potrei andare avanti così per pagine e pagine. Non dimenticate che ci sono voluti decenni di tradizione repubblicana per costruire un po’ alla volta i nostri servizi pubblici, mentre quattro anni di periodo di recepimento basteranno per vanificarli completamente!
Non possiamo quindi votare a favore della presente relazione che esprime la volontà dell'onnipotente Commissione di andare sempre oltre e sempre più in fretta verso la liberalizzazione. Il liberismo può essere opportuno, è vero, ma a condizione che venga gestito con gradualità, moderazione e senza escludere definitivamente l'intervento dello Stato, salvo rischiare, un domani, di subire le conseguenze finanziarie di una simile rinuncia."@it9
"As a new Member of the European Parliament, let me say how shocked I am. I did not take part in the previous legislature, which experienced the sell-off with regard to the notion of ‘French style’ public service, and I really do mean a wholesale sell-off similar to what happened to the transport, postal or even the telecommunications sectors.
In proposing to outline the situation as regards the transposition of the Directive of December 1996, on electricity, and of June 1998, on gas, the Mombaur report is patently expressing the ultraliberal philosophy of the Commission which, under cover of bringing about an internal energy market that is of the greatest advantage to the consumer, is demanding that these markets be opened one hundred percent to competition.
The process is always the same. The Commission puts forward a minimalist directive on the basis of the argument that liberalisation can only be profitable in a context of deregulation. Next the supporters of ‘ever more Europe’ transpose the directive and go even further (at the start of the year, 65% of the European market had been liberalised although the directive required only 30%!) and, finally, the Commission comes back a second time to ‘regularise’ the
situation in a much more restrictive fashion!
It is all the more unacceptable, given that there are still problems! What is the point of bringing about a single energy market when electricity and gas are not compatible (in terms of production and distribution, development of the market, or notions of public service)? How can one reasonably ask a service provider to ensure continuity of a public service, which is available on a fair basis, if this is not economically profitable? By the same token, how can we ask the former monopolies to now become totally competitive, when they still have major investments to pay off, the product of yesterday’s political choices? How can one reasonably demand ever lower prices in the sacred name of competition without challenging current requirements regarding nuclear safety? How can the national concept of public service be replaced by the Community concept of a general interest activity, which is far more restrictive?
I could carry on like this at great length. Let me point out that it took decades of republican tradition to enable the gradual build-up of our public services. Is it only going to take a transition period of four years to demolish them?
We were consequently unable to vote in favour of this report which expresses the will of the all-powerful Commission to go ever further and ever faster along the road of liberalisation. Liberalism may well be worthwhile, but only gradually, in small doses, without definitively ruling out state interventionism, lest we tomorrow suffer the financial consequences of giving it up!"@lv10
"Als nieuw lid van het Parlement ben ik gechoqueerd! Ik heb niet deelgenomen aan de vorige zittingsperiode, toen men een grote uitverkoop heeft gehouden van de openbare diensten "naar Frans model". Ik zeg bewust uitverkoop, want die term dekt precies wat er is gebeurd met de vervoersector, de post of de telecommunicatiesector.
Het verslag-Mombaur, dat een overzicht geeft van de stand van zaken bij de omzetting van de elektriciteitsrichtlijn van december 1996 en de aardgasrichtlijn van juni 1998, verraadt duidelijk de ultraliberale filosofie van de Commissie. Die wil, onder het mom van de verwezenlijking van de interne energiemarkt en zogezegd tot maximaal profijt van de consumenten, de markten helemaal opengooien voor de vrije concurrentie.
Het procédé is altijd hetzelfde: de Commissie stelt een minimalistische richtlijn voor, met als argument dat liberalisering slechts voordelig kan zijn in een context van deregulering; vervolgens gaan de aanhangers van het "steeds meer Europa" veel verder bij de omzetting van de richtlijn (in het begin van het jaar was 65% van de Europese markt geliberaliseerd, terwijl de richtlijn slechts 30% had voorzien!) en tenslotte, in een tweede fase, "regulariseert" de Commissie deze feitelijke toestand op een veel dwingender manier!
Dit is des te onaanvaardbaarder daar de problemen blijven bestaan! Waarom wil men een interne markt voor energie tot stand brengen, als elektriciteit en aardgas niet vergelijkbaar zijn (in termen van productie en distributie, marktontwikkeling of hun functie als openbare dienst)? Hoe kan men van een dienstverlenend bedrijf verwachten dat het de continuïteit en rechtvaardige aanbieding van een openbare dienst garandeert, als dit economisch niet rendabel is? En hoe kan men van oude monopolies verwachten dat ze vandaag de totale concurrentieslag aangaan, wanneer ze nog steeds zware investeringen moeten aflossen, die het gevolg zijn van politieke keuzes van gisteren? Hoe kan men steeds lagere prijzen verwachten in naam van het heilige principe van de vrije mededinging, zonder de bestaande normen op het gebied van nucleaire veiligheid opnieuw op losse schroeven te zetten? Hoe kan men een nationaal begrip als openbare dienstverlening vervangen door het communautair begrip "taak van algemeen belang", dat veel begrensder is?
Ik zou zo nog bladzijden kunnen doorgaan. U moet goed beseffen dat deze openbare diensten geleidelijk zijn opgebouwd door een decennialange republikeinse traditie; er is maar 4 jaar voor nodig (de omzettingsperiode van de richtlijnen) om ze af te schaffen.
Bijgevolg konden we niet voor dit verslag stemmen. Het drukt de wil uit van de almachtige Commissie om steeds verder en steeds sneller te gaan in de richting van een geliberaliseerde markt. Het liberalisme heeft zeker zijn voordelen, maar alleen als men het geleidelijk invoert, in kleine stappen en zonder de rol van de overheid definitief uit te sluiten, want anders zullen wij hiervoor in de toekomst een zware financiële prijs betalen."@nl2
"Como novo deputado neste Parlamento, estou chocado! Não participei da anterior legislatura, que assistiu aos grandes saldos da noção de serviço público "à francesa". Na verdade, falo de saldos, à luz do que se passou nos sectores dos transportes, dos correios ou ainda das telecomunicações.
A propor efectuar um balanço da transposição das directivas de Dezembro de 1996, relativa à electricidade, e de Junho de 1998, relativa ao gás, o relatório Mombaur trai claramente a filosofia ultraliberal da Comissão que solicita, a pretexto da concretização do mercado interno da energia que beneficie mais os consumidores, a abertura total destes mercados à livre concorrência.
O processo é sempre o mesmo: a Comissão propõe uma directiva minimalista, argumentando com o facto de a liberalização não pode deixar de ser rentável num contexto de desregulamentação; em seguida, os partidários do "cada vez mais Europa" efectuam a transposição, indo mais longe (no início do ano, 65% do mercado europeu estava liberalizado, quando a directiva impunha apenas 30%!), e, por fim, a Comissão, num segundo tempo, "regulariza" de forma muito mais restritiva uma situação de facto!
Isto é tanto mais inaceitável, quanto os problemas continuam! Por que razão realizar um mercado interno de energia, quando a electricidade e o gás não são comparáveis (em temos de produção/distribuição, de evolução do mercado, de noção de serviço público)? Como pedir a um fornecedor que assegure uma continuidade e uma equidade de serviço público quando isso não é rentável economicamente? Paralelamente, como pedir aos antigos monopólios que assumam hoje uma total concorrência, quando têm de continuar a amortizar pesados investimentos, que são o produto de escolhas políticas passadas? Como pedir preços ainda mais baixos, em nome de uma sagrada concorrência, sem pôr em causa as exigências actuais em matéria de segurança nuclear? Como é que podemos substituir a noção nacional de serviço público pela noção comunitária de missão de interesse geral, muito mais restritiva?
Poderia continuar e dava para encher páginas e páginas. Tenham presente que foram precisas décadas de tradição republicana para permitir a construção progressiva dos nossos serviços públicos; para os fazer desaparecer, basta 4 anos de período de transposição!
Por conseguinte, não pudemos votar a favor deste relatório que exprime a vontade da omnipotente Comissão de avançar sempre mais longe e mais depressa no caminho da liberalização. Sem dúvida que o liberalismo pode ser desejável, mas de forma progressiva, numa dose moderada e sem excluir definitivamente o intervencionismo público, sob pena de amanhã termos de sofrer as consequências financeiras de tal renúncia!"@pt11
"I egenskap av ny ledamot av parlamentet är jag chockerad! Jag deltog inte i den förra mandatperioden som fick se begreppet offentlig tjänst "på franskt sätt " bortslumpas. Jag talar om bortslumpning efter exempel av det som gjordes inom sektorerna för transport, post eller också telekommunikationer.
Genom att föreslå att utarbeta en rapport om införlivande av direktiven i december 1996 för elektricitet och i juni 1998 för gas avslöjar betänkandet av Mombaur tydligt kommissionens ultraliberala filosofi som under sken av genomförande av den inre marknaden för energi i högsta grad till konsumenternas fördel begär att marknaden skall öppnas fullt ut för fullständig konkurrens.
Processen är oföränderlig: kommissionen föreslår ett minimalistiskt direktiv genom att hävda att en liberalisering bara kan vara till fördel i ett avreglerat sammanhang, därefter införlivar partisanerna för "alltid mer av Europa" genom att gå mycket längre (i början av året var sextiofem procent av den europeiska marknaden avreglerad samtidigt som det i direktivet bara krävdes trettio procent!) och slutligen "anpassar" kommissionen därefter på ett mycket mer tvingande sätt en faktisk situation
Det är desto svårare att acceptera eftersom problemen är kvar! Varför genomföra en gemensam marknad för energi då elektricitet och gas inte är jämförbara (när det gäller produktion-distribution, marknadsutveckling och begreppet om statlig tjänst)? Hur skall man be en bidragsgivare säkra kontinuitet och i en rättvis statlig tjänst när det inte är ekonomiskt lönande? Hur skall man parallellt be gamla monopol om att nu klara av fullständig konkurrens när de måste fortsätta att amortera tunga investeringar som är produkten av de politiska valen från det förflutna. Hur skall man be om allt lägre priser i den oantastliga konkurrensens namn utan att ifrågasätta de aktuella kraven i fråga om kärnsäkerhet? Hur kan man ersätta det nationella begreppet statlig tjänst med gemenskapsbegreppet uppdrag i allmänt intresse, som är mycket mer inskränkande?
Jag skulle kunna fortsätta på det sättet sida efter sida. Ni skall veta att det har behövts decennier av republikansk tradition för att möjliggöra den progressiva uppbyggnaden av våra statliga tjänster och det kommer bara att behövas en fyraårig införlivandeperiod för att tillintetgöra dem!
Därför kunde vi inte rösta för betänkandet som uttrycker den allsmäktiga kommissionens vilja att gå allt längre och allt snabbare genom liberaliseringen. Liberalism kan förvisso vara önskvärd men på ett progressivt sätt i måttfulla doser och utan att definitivt bortse från en offentlig interventionspolitik med risk för att tvingas stå ut med de ekonomiska konsekvenserna av ett sådant avstående!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Butel (EDD ),"5,12,12,6
"de facto"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples