Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-05-Speech-3-279"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20000705.9.3-279"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"The European Union has made remarkable progress in shaping a European security and defence policy over the past year. From Cologne via Helsinki to Feira we have gone from an ambitious vision to concrete targets, first military and now also civilian headline goals and the establishment of new specific structures. This very welcome development has given substance to the objectives of the ‘Petersberg principles’ as set out in the Amsterdam Treaty. Like their incorporation into the Treaty a few years ago this has only been possible with the full and active support of all Member States. It is too early to say whether any further Treaty change in this area is required at this stage. There has been no formal discussion of the European Union's defence dimension in the IGC framework so far. The presidency report to Feira indicated that the conclusions of Cologne and Helsinki could be implemented without it being legally necessary to amend the Treaty unless the Council's decision-making powers were to be altered or the Treaty's provisions regarding the WEU needed to be amended. The presidency has suggested that the issue of a revision of the ESDP provisions in the Treaty should remain open to examination as required before the Nice European Council. As for the specific question of the position in any future defence cooperation of EU Member States that do not belong to Nato, this is first and foremost an issue to be addressed by the Member States concerned. What is clear is that the military headline goal agreed at the Helsinki European Council will require a concerted and coordinated effort by all Member States. As to the shape of individual national military contributions, these will be discussed at the pledging conference to be held in the autumn under the French presidency. Again, how non-Nato EU states view their role and what their contribution to the defence dimension of the European Union should be is rightfully for these Member States to say. But it may be helpful to distinguish between two component parts of the overall European security and defence equation, the Petersberg tasks of peace-keeping and peace enforcement on the one hand and territorial defence on the other. The European Union's stated aim is to be ready to support action within the framework of Petersberg tasks. All EU Member States have agreed this and are ready to contribute to it. The excellent record of the European neutrals in the field of peacekeeping and crisis management operations has come very much to the fore in the new European security context. All four Member States which are not also members of Nato are contributing actively and constructively to the development of CFSB in general and to the European security and defence policy in particular. Their contribution to the last IGC was indeed crucial to the inclusion of the Petersberg tasks in the new Treaty. Finally, I have no doubt that their contribution in this area – materially as well as in the ongoing discussions shaping the new structures of cooperation will continue to be both active and ambitious, be it in the military or non-military dimensions of conflict prevention, conflict resolution and crisis management."@en3
lpv:translated text
"Den Europæiske Union har i de senere år gjort bemærkelsesværdige fremskridt med hensyn til at udforme en europæisk sikkerheds- og forsvarspolitik. Fra Köln via Helsinki til Feira er vi gået fra en ambitiøs vision til konkrete mål, først militære og nu også civile hovedmål og etableringen af nye specifikke strukturer. Denne meget ønskværdige udvikling har givet substans til målene i Petersberg-principperne, sådan som de blev udformet i Amsterdam-traktaten. Ligesom medtagelsen af dem i traktaten for nogle få år siden har dette kun været muligt med fuld og aktiv støtte fra alle medlemsstater. Det er for tidligt at sige, om der på dette stadium er behov for yderligere ændringer af traktaten. Der har indtil nu ikke fundet nogen formel drøftelse sted af Den Europæiske Unions forsvarsdimension inden for rammerne af regeringskonferencen. Så rapporten fra formandskabet til Feira antydede, at konklusionerne fra Köln og Helsinki kunne implementeres, uden at det blev juridisk nødvendigt at ændre traktaten, medmindre Rådets beslutningsbeføjelser skulle ændres eller traktatens bestemmelser angående Vestunionen trængte til at blive ændret. Formandskabet har foreslået, at spørgsmålet om en revision af bestemmelserne om den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik i traktaten fortsat skal kunne undersøges, sådan som det kræves forud for Det Europæiske Råd i Nice. Hvad angår det specifikke spørgsmål om situationen ved et kommende forsvarssamarbejde mellem de medlemmer af EU, som ikke tilhører NATO, så er dette først og fremmest et spørgsmål, som de pågældende medlemsstater selv skal tage fat på. Hvad der er klart er, at de overordnede militære mål, som man enedes om ved Det Europæiske Råd i Helsinki, vil kræve en fælles og koordineret indsats fra alle medlemsstater. Hvad angår formen af individuelle nationale bidrag, vil den blive drøftet ved den konference om, hvad landene vil love, som skal afholdes til efteråret under det franske formandskab. Igen, hvordan EU-stater, som ikke er medlemmer af NATO, ser på deres rolle, og hvad deres bidrag til forsvarsdimensionen i Den Europæiske Union bør være, er helt op til disse medlemsstater. Men det kan være nyttigt at skelne mellem to dele af det samlede europæiske forsvars- og sikkerhedskoncept, Petersberg-opgaverne angående fredsbevaring på den ene side og forsvar af territoriet på den anden. Den Europæiske Unions udtrykte formål er at være parat til at støtte aktioner inden for rammerne af Petersberg-opgaverne. Alle EU's medlemsstater er enedes om dette og er parate til at bidrage hertil. Det fremragende ry, de neutrale europæiske lande har, når det gælder fredsbevarende operationer og krisestyring, er kommet meget i forgrunden inden for de nye rammer for europæisk sikkerhed. Alle de fire medlemsstater, som ikke også er medlemmer af NATO, bidrager aktivt og konstruktivt til udviklingen af FUSP i almindelighed og til den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik i særdeleshed. Deres bidrag til sidste topmøde var faktisk af afgørende betydning for medtagelsen af Petersberg-opgaverne i den nye traktat. Endelig nærer jeg ingen tvivl om, at deres bidrag på dette område - materielt såvel som de pågående drøftelser om udformningen af den nye samarbejdsstruktur - fortsat vil være både aktive og ambitiøse, hvad enten det drejer sig om den militære eller ikke-militære dimension af konfliktforebyggelse, konfliktløsning og krisestyring."@da1
"Die Europäische Union hat im vergangenen Jahr bei der Gestaltung der europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik beachtliche Fortschritte erzielt. Von Köln über Helsinki bis Feira haben wir eine ehrgeizige Vision in konkrete Ziele umgesetzt, von Zielvorgaben zunächst im militärischen und jetzt auch zivilen Bereich bis hin zur Schaffung neuer, spezifischer Strukturen. Diese sehr begrüßenswerte Entwicklung hat die im Vertrag von Amsterdam formulierten „Petersberg-Aufgaben“ mit Inhalt erfüllt. Wie ihre Aufnahme in den Vertrag vor einigen Jahren wurde auch dies erst durch die uneingeschränkte und aktive Unterstützung aller Mitgliedstaaten möglich. Für eine Aussage darüber, ob sich zu diesem Zeitpunkt eine weitere Änderung des Abkommens auf diesem Gebiet erforderlich macht, ist es noch zu früh. Bisher hat im Rahmen der Regierungskonferenz keine formelle Diskussion der Verteidigungsdimension der Europäischen Union stattgefunden. Im Bericht der Präsidentschaft in Feira wurde festgestellt, daß die Schlußfolgerungen von Köln und Helsinki umgesetzt werden könnten, ohne daß der Vertrag aus rechtlichen Gründen geändert werden muß, solange nicht die Entscheidungsbefugnis des Rates oder die Bestimmungen des Vertrages hinsichtlich der WEU verändert werden. Die Präsidentschaft hat vorgeschlagen, die Frage einer Revision der Bestimmungen des Vertrages zur europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik bis zur erforderlichen Überprüfung im Vorfeld des Europäischen Rates in Nizza offenzulassen. Was speziell die Frage der Stellung von nicht der NATO angehörenden EU-Mitgliedstaaten bei der künftigen Verteidigungskooperation anbetrifft, so handelt es sich hier um eine Angelegenheit, die zunächst einmal die entsprechenden Mitgliedstaaten angeht. Fest steht, daß die auf dem Gipfel des Europäischen Rates in Helsinki vereinbarte militärische Zielvorgabe einen konzertierten und koordinierten Einsatz aller Mitgliedstaaten erfordert. Die Form der jeweiligen nationalen Beiträge im militärischen Bereich wird auf der im Herbst unter Leitung der französischen Präsidentschaft stattfindenden Beitragskonferenz diskutiert werden. Auch hier ist festzustellen, daß die nicht der NATO angehörenden EU-Mitgliedstaaten gerechtermaßen selbst entscheiden müssen, wie sie ihre Rolle sehen und welchen Beitrag sie zur Verteidigungsdimension der Europäischen Union leisten sollten. Vielleicht ist es hilfreich, zwischen zwei Bestandteilen der europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik zu unterscheiden: den Petersberg-Aufgaben zu friedenserhaltenden und friedensschaffenden Maßnahmen einerseits und der territorialen Verteidigung andererseits. Erklärtes Ziel der Europäischen Union ist die Bereitschaft zur Unterstützung von Aktionen im Rahmen der Petersberg-Aufgaben. Dem haben alle EU-Mitgliedstaaten zugestimmt und sind bereit, ihren Beitrag dazu zu leisten. Die ausgezeichnete Bilanz der neutralen Staaten in Europa bei der Friedenserhaltung und im Krisenmanagement ist im neuen europäischen Sicherheitskontext stark ins Blickfeld gerückt. Alle vier nicht der NATO angehörenden Mitgliedstaaten sind aktiv und konstruktiv an der Entwicklung der GASP generell und der europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik im besonderen beteiligt. Auf der letzten Regierungskonferenz hatten sie entscheidenden Anteil an der Aufnahme der Petersberg-Aufgaben in den neuen Vertrag. Ich bin überzeugt, sie werden auch in Zukunft aktiv und engagiert ihren Beitrag auf diesem Gebiet – sowohl materiell als auch zu den gegenwärtigen Diskussionen über die Gestaltung der neuen Strukturen der Zusammenarbeit – leisten, ganz gleich, ob es um die militärische oder um die nichtmilitärische Dimension der Konfliktprävention, der Konfliktlösung und des Krisenmanagement geht."@de7
"Η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει πραγματοποιήσει αξιοσημείωτη πρόοδο τον τελευταίο χρόνο στη διαμόρφωση μιας ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας. Από την Κολωνία στο Ελσίνκι και από κει στη Feira έχουμε προχωρήσει από ένα φιλόδοξο όραμα σε συγκεκριμένους στόχους, πρώτα στρατιωτικούς και τώρα επίσης μη στρατιωτικούς βασικούς στόχους και στην καθιέρωση νέων συγκεκριμένων δομών. Αυτή η πολύ ευπρόσδεκτη εξέλιξη έχει προσδώσει ουσία στους στόχους των "αρχών Petersberg" με τον τρόπο που εκθέτονται στη Συνθήκη του Άμστερνταμ. Όπως και η συμπερίληψή τους στη Συνθήκη λίγα χρόνια πριν, αυτή η εξέλιξη κατέστη δυνατή μόνο με την πλήρη και δραστήρια υποστήριξη όλων των κρατών μελών. Είναι πολύ νωρίς να πούμε εάν απαιτείται σε αυτό το στάδιο κάποια περαιτέρω τροποποίηση της Συνθήκης στον εν λόγω τομέα. Δεν έχει πραγματοποιηθεί καμία επίσημη συζήτηση μέχρι τώρα στο πλαίσιο της ΔΔ για την αμυντική διάσταση της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η έκθεση της Προεδρίας για τη Feira υποδεικνύει ότι τα συμπεράσματα της Κολωνίας και του Ελσίνκι θα μπορούσαν να εφαρμοσθούν χωρίς να καταστεί νομικά απαραίτητη η τροποποίηση της Συνθήκης, εκτός εάν πρόκειται να τροποποιηθούν οι εξουσίες λήψης αποφάσεων του Συμβουλίου ή, εάν χρειάζεται να τροποποιηθούν οι διατάξεις της Συνθήκης που αφορούν τη ΔΕΕ. Η Προεδρία έχει εισηγηθεί το ζήτημα της αναθεώρησης των διατάξεων ΣΑΚΧ της Συνθήκης να παραμείνει, όπως έχει ζητηθεί, ανοικτό προς εξέταση πριν από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Nice. Ως προς το συγκεκριμένο ερώτημα του καθεστώτος των κρατών μελών της ΕΕ που δεν ανήκουν στο ΝΑΤΟ σε οποιαδήποτε μελλοντική αμυντική συνεργασία, αυτό είναι πρώτα και κύρια ζήτημα που πρέπει να αντιμετωπίσουν τα ενδιαφερόμενα κράτη μέλη. Είναι βεβαίως σαφές πως ο στρατιωτικός βασικός στόχος που συμφωνήθηκε στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Ελσίνκι θα απαιτήσει μια ενορχηστρωμένη και συντονισμένη προσπάθεια όλων των κρατών μελών. Όσον αφορά τη μορφή της στρατιωτικής συμβολής κάθε κράτους μέλους, αυτό θα συζητηθεί στη δεσμευτική διάσκεψη που θα διεξαχθεί το φθινόπωρο υπό τη γαλλική Προεδρία. Για μία ακόμη φορά, σε ό,τι αφορά τον τρόπο με τον οποίο αντιλαμβάνονται τον ρόλο τους τα κράτη της ΕΕ που δεν ανήκουν στο ΝΑΤΟ και το ποια θα πρέπει να είναι η συνεισφορά τους στην αμυντική διάσταση της Ευρωπαϊκής Ένωσης είναι νόμιμο να μιλήσουν τα συγκεκριμένα κράτη μέλη. Αλλά ίσως είναι επιβοηθητική η διάκριση μεταξύ δύο συστατικών μερών της συνολικής ταυτότητας της ευρωπαϊκής ασφάλειας και άμυνας, των αποστολών Petersberg για τη διατήρηση της ειρήνης και την επιβολή της ειρήνης αφενός, και της εδαφικής άμυνας αφετέρου. Ο δεδηλωμένος στόχος της Ευρωπαϊκής Ένωσης είναι να αποκτήσει την ετοιμότητα να υποστηρίζει δράσεις στο πλαίσιο των αποστολών Petersberg. Όλα τα κράτη μέλη της ΕΕ έχουν συμφωνήσει σε αυτό και είναι έτοιμα να συμβάλουν στο εγχείρημα. Οι άριστες επιδόσεις των ουδέτερων ευρωπαϊκών κρατών στον τομέα της διατήρησης της ειρήνης και των επιχειρήσεων διαχείρισης κρίσεων έχει έρθει έντονα στο προσκήνιο στο νέο πλαίσιο της ευρωπαϊκής ασφάλειας. Και τα τέσσερα κράτη μέλη που δεν είναι ταυτόχρονα μέλη του ΝΑΤΟ συμβάλλουν ενεργά και εποικοδομητικά στην ανάπτυξη της ΚΕΠΠΑ γενικότερα και στην ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας ειδικότερα. Η συμβολή τους στην τελευταία ΔΔ ήταν όντως αποφασιστικής σημασίας για τη συμπερίληψη των αποστολών Petersberg στη νέα Συνθήκη. Τέλος, δεν έχω καμία αμφιβολία ότι η συμβολή τους σε αυτόν τον τομέα - αφενός υλικά, και αφετέρου στις συνεχιζόμενες συζητήσεις για τη διαμόρφωση των νέων δομών συνεργασίας θα συνεχίσει να είναι τόσο ενεργή όσο και φιλόδοξη, είτε στη στρατιωτική ή μη στρατιωτική διάσταση της πρόληψης των συγκρούσεων, είτε στην επίλυση των συγκρούσεων, είτε στη διαχείριση των κρίσεων."@el8
"(EN) La Unión Europea ha realizado avances notables durante el pasado año en su misión de dar forma a la política europea de seguridad y defensa. Desde Colonia, pasando por Helsinki, hasta Feira, hemos pasado de una visión ambiciosa a objetivos concretos, primero militares, y ahora también civiles de primer orden, así como al establecimiento de estructuras específicas nuevas. Este avance tan esperado ha dado solidez a los objetivos de los "principios de Petersberg" según lo establecido en el Tratado de Ámsterdam, y al igual que su incorporación en el Tratado hace unos años, este avance ha sido posible gracias al apoyo decidido y activo de todos los Estados miembros. Es aún demasiado pronto para saber si será necesaria una nueva modificación del Tratado en este ámbito. En el marco de la CIG no se ha tratado aún formalmente sobre la dimensión de la defensa de la Unión Europea. El informe que presentó la Presidencia en Feira indicaba que las conclusiones de Colonia y Helsinki podrían ser aplicadas sin que para ello fuera necesario enmendar el Tratado, a menos que haya que modificar los poderes de toma de decisiones del Consejo o deban enmendarse las disposiciones del Tratado relativas a la UEO. La Presidencia ha sugerido que el tema de la revisión de las disposiciones sobre la política europea de seguridad y defensa recogidas en el Tratado debería estar abierto a un nuevo examen, según lo establecido, antes del Consejo Europeo de Niza. Respecto a la pregunta concreta sobre la posición de los Estados miembros de la UE que no pertenecen a la OTAN en una futura cooperación en materia de defensa, es un tema del que deberán ocuparse ante todo los Estados miembros interesados. Lo que está claro es que el objetivo militar principal acordado en el Consejo Europeo de Helsinki exigirá un esfuerzo concertado y coordinado por parte de todos los Estados miembros. En cuanto a la forma de las contribuciones militares de cada país, éstas serán discutidas en la conferencia solemne que se celebrará en otoño bajo la Presidencia francesa. Una vez más, el modo en que los Estados pertenecientes a la OTAN ven su papel y cuál debería ser su contribución a la dimensión en materia de defensa de la Unión Europea deberán decirlo, como es natural, los propios Estados miembros. Aunque puede ser de utilidad distinguir entre dos componentes de la ecuación general de la seguridad y defensa europeas, las misiones de Petersberg de mantenimiento de la paz y la imposición de la paz, por un lado, y la defensa del territorio, por otro. El objetivo declarado de la Unión Europea es estar preparada para apoyar la acción en el marco de las misiones de Petersberg. Todos los Estados miembros así lo han acordado y están dispuestos a contribuir a este fin. La excelente trayectoria de los países neutrales europeos en el ámbito del mantenimiento de la paz y las operaciones de gestión de crisis ha pasado a un primer plano en el nuevo contexto de la seguridad europea. Los cuatro Estados miembros que no son también miembros de la OTAN están contribuyendo activa y constructivamente al desarrollo de la PESC, en general, y de la política europea de seguridad y defensa, en particular. Su contribución en la pasada CIG fue realmente decisiva para la inclusión de las misiones de Petersberg en el nuevo Tratado. Por último, no tengo la menor duda de que su contribución en este ámbito – material, así como en las conversaciones en curso sobre cómo dar forma a las nuevas estructuras de cooperación -, seguirá siendo activa y ambiciosa, ya sea en la dimensión militar o no militar de la prevención de conflictos, la resolución de conflictos y la gestión de crisis."@es12
". – Euroopan unionissa on viime vuoden aikana edistytty huomattavasti luotaessa eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Kuljettaessa Kölnistä Helsingin kautta Wieniin on edistytty pääsemällä kunnianhimoisesta visiosta konkreettisiin tavoitteisiin, jotka olivat ensin sotilaallisia ja nyt myös siviiliasioita koskevia yleistavoitteita ja uusien erityisrakenteiden luomista koskevia tavoitteita. Tämä varsin myönteinen kehitys on antanut sisältöä "Petersbergin periaatteiden" tavoitteille, niin kuin ne on Amsterdamin sopimuksessa asetettu. Niiden pari vuotta sitten tapahtuneen perustamissopimukseen sisällyttämisen lailla tämä on ollut mahdollista ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden täyden ja aktiivisen tuen ansiosta. On liian varhaista sanoa, tarvitaanko tässä vaiheessa lisämuutoksia perustamissopimukseen tällä alalla. Hallitustenvälisen konferenssin puitteissa ei ole toistaiseksi keskusteltu muodollisesti Euroopan unionin puolustuksesta. Puheenjohtajavaltion Feiran-selonteossa puhuttiin siitä, että Kölnin ja Helsingin päätelmät voitaisiin toteuttaa, ilman että olisi tarpeen tarkistaa oikeudellisesti perustamissopimusta, ellei neuvoston päätöksentekovaltuutuksia muuteta tai ellei perustamissopimuksen WEU:ta koskevia määräyksiä tarvitse muuttaa. Puheenjohtajavaltio on ehdottanut, että kysymys perustamissopimukseen sisältyvien Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevien määräysten tarkistamisesta olisi jätettävä avoimeksi tarkastelua varten ennen Eurooppa-neuvoston Nizzan kokousta, kuten on vaadittu. Mitä tulee siihen erityiskysymykseen, joka koskee minkä tahansa NATOon kuulumattoman EU:n jäsenvaltion asemaa tulevaan puolustusyhteistyöhön osallistumisessa, tämä on kaikkein tärkein aihe, jota kyseisten jäsenvaltioiden on tarkasteltava. Selvää on, että Helsingin Eurooppa-neuvostossa sovittu sotilaallinen yleistavoite edellyttää kaikilta jäsenvaltioilta yhteisiä ja koordinoituja ponnisteluja. Yksittäisten maiden kansallisesta sotilaallisesta osallistumisesta sanoisin, että näistä keskustellaan syksyllä Ranskan puheenjohtajakaudella pidettävässä voimavarasitoumuksia käsittelevässä konferenssissa. Vielä kerran, NATOon kuulumattomien EU:n jäsenvaltioiden kuuluu oikeutetusti itse sanoa, millaisena ne roolinsa näkevät ja millaista olisi oltava niiden osallistumisen Euroopan unionin puolustukseen. Kuitenkin voisi olla avuksi erottaa Euroopan yleisen turvallisuus- ja puolustusyhtälön kaksi osatekijää toisistaan: Petersbergin rauhanturvaamiseen ja rauhanpakottamiseen liittyvät tehtävät ja toisaalta alueellinen puolustus. Euroopan unionin selvänä tavoitteena on olla valmiina tukemaan toimintaa Petersbergin tehtävien puitteissa. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet tämän ja valmiita olemaan siinä mukana. Euroopan puolueettomien joukkojen erinomaiset saavutukset rauhanturvaamisen ja kriisinhallintatoimien alalla ovat tulleet näkyvästi esiin uudessa Euroopan turvallisuuden kehyksessä. Kaikki neljä jäsenvaltiota, jotka eivät ole NATOn jäseniä, osallistuvat aktiivisesti ja rakentavasti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen yleisellä tasolla sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen erityisesti. Niiden osallistuminen viimeiseen hallitustenväliseen konferenssiin olikin ratkaisevan tärkeää sen kannalta, että Petersbergin tehtävät sisällytettiin uuteen perustamissopimukseen. Lopuksi sanoisin, etten epäile, etteikö niiden osallistuminen tällä alalla aineellisesti sekä vireillä olevissa yhteistyön uusia rakenteita muovaavissa keskusteluissa olisi jatkossakin sekä aktiivista että kunnianhimoista, olipa kyse sitten konfliktien estämisen, konfliktien ratkaisemisen ja kriisinhallinnan sotilaallisesta tai ei-sotilaallisesta puolesta."@fi5
". L'Union européenne a fait de remarquables progrès au niveau de la conception d'une politique communautaire de sécurité et de défense au cours de l'année dernière. De Cologne à Feira en passant par Helsinki, elle est passée d'une vision ambitieuse à des objectifs concrets, d'abord militaires, à présent civils, et à l'établissement de nouvelles structures spécifiques. Ce développement, qui est le bienvenu, a donné corps aux objectifs des "principes de Petersberg" tels qu'ils sont définis dans le traité d'Amsterdam. Tout comme ce fut le cas pour l'intégration de ces principes dans le Traité il y a quelques années, la récente évolution n'a été possible qu'avec le soutien total et actif de tous les États membres. À ce stade, il est trop tôt pour dire s'il sera nécessaire de procéder à de nouvelles adaptations dans ce domaine. Jusqu'à présent, il n'y a eu aucun débat formel au sujet de la dimension de défense de l'Union européenne. D'après le rapport de la présidence soumis à Feira, il serait possible de mettre en œuvre les conclusions de Cologne et d'Helsinki sans qu'il soit juridiquement nécessaire de modifier le Traité, sauf si cela exerce une influence sur les pouvoirs décisionnels du Conseil ou s'il était nécessaire de modifier les dispositions du Traité au sujet de l'UEO. La présidence a proposé laisser ouverte la question de la révision des dispositions relatives à la PECSD dans le Traité, le cas échéant, jusqu'au Conseil européen de Nice. Pour ce qui est de la question spécifique de la place d'États membres de l'UE non signataires de l'OTAN dans une quelconque future coopération de défense, c'est avant tout aux États membres concernés qu'il incombe de trancher. Une chose est claire : le principal objectif militaire convenu lors du Conseil européen d'Helsinki nécessitera la concertation de tous les États membres et la coordination de leurs efforts. Pour ce qui est de la forme des différentes contributions militaires nationales, il en sera question lors de la Conférence pour les annonces de contributions qui se tiendra à l'automne sous la présidence française. À nouveau, c'est aux États de l'UE non membres de l'OTAN qu'il revient légitimement de définir la façon dont ils envisagent leur rôle et leur contribution à la défense de l'Union européenne. Mais il peut être utile d'établir une distinction entre deux éléments qui composent la politique communautaire de sécurité et de défense dans son ensemble : d'une part, les missions de Petersberg sur le plan de l'instauration et du maintien de la paix et, d'autre part, la défense territoriale. L'objectif déclaré de l'Union européenne est d'être prête à apporter son soutien aux actions menées dans le cadre de Petersberg. Tous les États membres de l'UE sont d'accord là dessus et sont prêts à y contribuer. Les excellents états de service des pays européens neutres au niveau des opérations de maintien de la paix et de gestion des crises ont été mis en évidence dans le nouveau contexte communautaire de sécurité. Les quatre États membres de l'UE qui ne sont pas signataires de l'OTAN contribuent activement et de façon constructive au développement de la PESC en général et à la politique européenne commune en matière de sécurité et de défense en particulier. Sans leur contribution à la dernière CIG, l'inclusion des missions de Petersberg dans le nouveau Traité n'aurait pas été possible. Enfin, je n'ai aucun doute sur le fait que leur contribution - sur le terrain aussi bien qu'au niveau des discussions actuelles relatives à la définition de nouvelles structures de coopération - continuera à être active et ambitieuse, au niveau de la dimension militaire aussi bien que civile de la prévention et du règlement des conflits et de la gestion des crises."@fr6
"Nell’ultimo anno l’Unione europea ha compiuto notevoli progressi nel definire una politica europea comune in materia di sicurezza e di difesa. Da Colonia a Helsinki e infine a Feira siamo passati da una visione ambiziosa a obiettivi primari concreti, dapprima militari e adesso anche civili, nonché all’istituzione di nuove strutture specifiche. Questo gradito sviluppo ha concretizzato gli obiettivi dei principi di Petersberg sanciti nel Trattato di Amsterdam. Come già per l’inclusione degli stessi nel Trattato alcuni anni fa, la nuova evoluzione è stata possibile solo grazie al totale e attivo sostegno di tutti gli Stati membri. E’ prematuro dire se occorrano altre modifiche al Trattato. Finora non ci sono state discussioni formali della dimensione difensiva dell’Unione europea nell’ambito della CIG. La relazione della Presidenza a Feira ha indicato che le conclusioni di Colonia e Helsinki potrebbero trovare attuazione senza che sia giuridicamente necessario apportare modifiche al Trattato a meno che non si debba intervenire sul potere decisionale del Consiglio o sulle disposizioni del Trattato relative all’UEO. La Presidenza ha suggerito che la questione di una revisione delle disposizioni del Trattato relative alla politica europea comune in materia di sicurezza e di difesa dovrebbe, come richiesto, rimanere aperta nel periodo precedente il Consiglio europeo di Nizza. Per quanto concerne la specifica questione della posizione degli Stati membri non appartenenti alla NATO in qualunque futura forma di cooperazione comunitaria in materia di difesa, si tratta di un tema che spetta prima di tutto a quegli Stati affrontare. E’ chiaro tuttavia che l’obiettivo militare primario stabilito durante il Consiglio europeo di Helsinki richiederà uno sforzo che unisca concertazione e coordinamento da parte di tutti gli Stati membri. La forma dei singoli contributi militari nazionali sarà oggetto di discussione alla conferenza sugli impegni in materia di capacità prevista in autunno sotto la Presidenza francese. Anche in questo caso, spetterebbe agli Stati membri non appartenenti alla NATO pronunciarsi sul proprio ruolo e sul tipo di contributo che intendono dare alla dimensione difensiva dell’Unione europea. Potrebbe tuttavia essere utile distinguere tra due componenti dell’intera equazione di difesa e sicurezza europee, i compiti di Petersberg di mantenimento della pace da un lato e la difesa territoriale dall’altro. Obiettivo dichiarato dell’Unione europea è essere pronti a sostenere l’azione nel quadro delle missioni di Petersberg. Tutti gli Stati membri hanno accettato e sono disposti a contribuire. L’ottimo operato delle forze neutrali europee nel mantenimento della pace e nelle attività di gestione delle crisi è venuto alla ribalta nel nuovo contesto della sicurezza europea. I quattro Stati membri non appartenenti alla NATO stanno prestando un contributo attivo e costruttivo allo sviluppo della PESC in generale e alla politica europea in materia di sicurezza e di difesa in particolare. Il loro apporto all’ultima CIG è stato determinante per l’inclusione delle missioni di Petersberg nel nuovo Trattato. Infine, non dubito che tale contributo - sia materiale, sia nell’ambito dell’attuale dibattito per definire le nuove strutture della cooperazione - continuerà a essere attivo ed ambizioso, che si tratti della dimensione militare o civile della prevenzione e risoluzione dei conflitti come delle attività di gestione delle crisi."@it9
"The European Union has made remarkable progress in shaping a European security and defence policy over the past year. From Cologne via Helsinki to Feira we have gone from an ambitious vision to concrete targets, first military and now also civilian headline goals and the establishment of new specific structures. This very welcome development has given substance to the objectives of the ‘Petersberg principles’ as set out in the Amsterdam Treaty. Like their incorporation into the Treaty a few years ago this has only been possible with the full and active support of all Member States. It is too early to say whether any further Treaty change in this area is required at this stage. There has been no formal discussion of the European Union's defence dimension in the IGC framework so far. The presidency report to Feira indicated that the conclusions of Cologne and Helsinki could be implemented without it being legally necessary to amend the Treaty unless the Council's decision-making powers were to be altered or the Treaty's provisions regarding the WEU needed to be amended. The presidency has suggested that the issue of a revision of the ESDP provisions in the Treaty should remain open to examination as required before the Nice European Council. As for the specific question of the position in any future defence cooperation of EU Member States that do not belong to Nato, this is first and foremost an issue to be addressed by the Member States concerned. What is clear is that the military headline goal agreed at the Helsinki European Council will require a concerted and coordinated effort by all Member States. As to the shape of individual national military contributions, these will be discussed at the pledging conference to be held in the autumn under the French presidency. Again, how non-Nato EU states view their role and what their contribution to the defence dimension of the European Union should be is rightfully for these Member States to say. But it may be helpful to distinguish between two component parts of the overall European security and defence equation, the Petersberg tasks of peace-keeping and peace enforcement on the one hand and territorial defence on the other. The European Union's stated aim is to be ready to support action within the framework of Petersberg tasks. All EU Member States have agreed this and are ready to contribute to it. The excellent record of the European neutrals in the field of peacekeeping and crisis management operations has come very much to the fore in the new European security context. All four Member States which are not also members of Nato are contributing actively and constructively to the development of CFSB in general and to the European security and defence policy in particular. Their contribution to the last IGC was indeed crucial to the inclusion of the Petersberg tasks in the new Treaty. Finally, I have no doubt that their contribution in this area – materially as well as in the ongoing discussions shaping the new structures of cooperation will continue to be both active and ambitious, be it in the military or non-military dimensions of conflict prevention, conflict resolution and crisis management."@lv10
"De Europese Unie heeft het afgelopen jaar opvallend veel vooruitgang geboekt bij de totstandkoming van een Europees veiligheids- en defensiebeleid. Sinds Keulen hebben we via Helsinki en nu Feira een ambitieuze visie omgezet in concrete doelstellingen. Wij hebben eerst militaire en nu ook civiele hoofddoelen aangegeven, en nieuwe, specifieke structuren ingesteld. Dankzij deze zeer welkome ontwikkeling hebben de in het Verdrag van Amsterdam aangegeven doelstellingen van de “Petersbergprincipes” meer inhoud gekregen. Dit was echter alleen mogelijk dankzij de volledige en actieve steun van alle lidstaten, hetgeen ook enkele jaren geleden het geval was toen deze principes in het Verdrag moesten worden opgenomen. Het is nog te vroeg om te zeggen of verdere Verdragswijzigingen op dit gebied nodig zijn. Binnen het kader van de IGC heeft tot dusverre nog geen formele discussie over de defensiedimensie van de Europese Unie plaatsgevonden. In het verslag van het voorzitterschap voor Feira werd aangegeven dat de besluiten van Keulen en Helsinki ten uitvoer konden worden gelegd zonder dat het juridisch noodzakelijk was het Verdrag te wijzigen, tenzij de besluitvormende bevoegdheden van de Raad zouden worden gewijzigd of de in het Verdrag opgenomen bepalingen betreffende de WEU herzien dienden te worden. Het voorzitterschap heeft aangegeven dat een herziening van de EVDB-bepalingen in het Verdrag, zoals vereist, een open kwestie moet blijven tot de Europese Raad van Nice. Met betrekking tot de kwestie van de positie die de niet tot de NAVO behorende Europese lidstaten zullen innemen in een toekomstig samenwerkingsverband op het gebied van defensie, kan ik u zeggen dat dit bovenal een kwestie is die door de betrokken lidstaten zelf beoordeeld moet worden. Het is wel duidelijk dat de militaire basisdoelstelling die bij de Europese Raad in Helsinki overeen is gekomen een gezamenlijke en gestructureerde inspanning van alle lidstaten vereist. De vorm van de individuele nationale militaire bijdragen zal worden besproken op de conferentie die in de herfst zal worden gehouden onder Frans voorzitterschap. Nogmaals, hoe EU-staten die niet tot de NAVO behoren hun rol zien en wat hun bijdrage zal zijn aan de defensiedimensie van de Europese Unie, moeten die landen in eerste instantie zelf beslissen. Het kan echter nuttig zijn om een onderscheid te maken tussen de twee onderdelen van het algemeen Europees veiligheids- en defensiebeleid, de Petersbergtaken van het bewaken en handhaven van de vrede enerzijds en de territoriale verdediging anderzijds. De officiële doelstelling van de Europese Unie is paraat te zijn als actie moet worden ondernomen in het kader van de Petersbergtaken. Alle EU-lidstaten hebben verklaard daartoe bereid te zijn en daaraan een bijdrage te willen leveren. De uitmuntende staat van dienst van de neutrale landen in Europa op het gebied van acties tot vredeshandhaving en crisisbeheer is in de nieuwe Europese veiligheidscontext sterk op de voorgrond komen te staan. Alle vier lidstaten die geen NAVO-lid zijn dragen actief en constructief bij aan de ontwikkeling van het GBVB in het algemeen en aan het Europese veiligheids- en defensiebeleid in het bijzonder. Hun bijdrage aan de laatste IGC was zelfs van cruciaal belang voor het opnemen van de Petersbergtaken in het nieuwe Verdrag. Tot slot twijfel ik er niet aan dat ze op dit terrein – zowel materieel als tijdens de verdere besprekingen over de vormgeving van de nieuwe samenwerkingsstructuren - een actieve en ambitieuze bijdrage zullen blijven leveren, in militaire opzicht of ook in niet-militair opzicht wanneer het om conflictpreventie, conflictoplossing en crisisbeheersing gaat."@nl2
"A União Europeia fez progressos consideráveis ao longo deste último ano na configuração de uma política europeia de segurança e defesa. De Colónia até Santa Maria da Feira, passando por Helsínquia, passámos de uma visão ambiciosa para alvos concretos, objectivos essenciais que começaram por ser de natureza militar e agora também são de natureza civil, e para a criação de novas estruturas específicas. Este desenvolvimento muito bem­vindo deu substância aos objectivos dos “princípios de Petersberg” definidos no Tratado de Amesterdão. Tal como aconteceu com a sua incorporação no Tratado há alguns anos, isso só foi possível com o apoio total e activo de todos os Estados­Membros. Ainda é muito cedo para dizer se, nesta fase, é necessária mais alguma modificação do Tratado nesta área. Ainda não houve nenhuma discussão formal da dimensão de defesa da União Europeia no quadro da CIG. O relatório da Presidência ao Conselho de Santa Maria da Feira deu a indicação de que as conclusões de Colónia e de Helsínquia podiam ser implementadas sem que fosse legalmente necessário alterar o Tratado, a menos que os poderes de tomada de decisão do Conselho fossem sofrer alterações ou que as disposições do Tratado relativas à UEO precisassem de ser alteradas. A Presidência sugeriu que a questão de uma revisão das disposições relativas à PESD contidas no Tratado continuasse em aberto para ser analisada, como foi solicitado, antes do Conselho Europeu de Nice. Quanto à questão específica da posição dos Estados­Membros da UE que não pertencem à NATO em qualquer cooperação futura no domínio da defesa, isso é, em primeiro lugar, uma questão que terá de ser tratada pelos Estados­Membros em questão. Uma coisa é certa: o objectivo militar essencial acordado no Conselho Europeu de Helsínquia vai exigir um esforço concertado e coordenado de todos os Estados­Membros. Quanto à forma que assumirá cada um dos contributos militares nacionais, isso será discutido na conferência em que vão ficar estabelecidos os diferentes compromissos, a qual se realizará no Outono, no semestre da Presidência francesa. Uma vez mais, é legítimo que sejam os Estados da UE que não são membros da NATO a dizer como é que encaram o seu papel e qual deverá ser o seu contributo para a dimensão de defesa da União Europeia. Mas talvez seja útil distinguir entre duas componentes da equação global da segurança e da defesa europeia ­ as missões de Petersberg de manutenção da paz e de implementação da paz, por um lado, e a defesa territorial, por outro. O objectivo declarado da União Europeia é estar pronta para apoiar qualquer iniciativa no quadro das missões de Petersberg. Todos os Estados­Membros da UE concordaram com este objectivo e se prontificaram a contribuir para ele. No novo contexto da segurança europeia mereceu grande destaque o excelente historial dos Estados europeus neutrais no domínio da manutenção da paz e das operações de gestão de crises. Os quatro Estados­Membros que também não pertencem à NATO contribuem todos activamente e de forma construtiva para o desenvolvimento da PESC em geral e para a política europeia de segurança e defesa em particular. O seu contributo para a última CIG foi, de facto, crucial para a inclusão das missões de Petersberg no novo Tratado. Por último, não tenho dúvidas de que o seu contributo nesta área – do ponto de vista material e também nas discussões em curso destinadas a configurar as novas estruturas de cooperação – continuará a ser activo e ambicioso, seja nas dimensões militares seja nas não militares de prevenção de conflitos, resolução de conflitos e gestão de crises."@pt11
"Europeiska unionen har gjort fantastiska framsteg vad gäller att utforma en europeisk säkerhets- och försvarspolitik. Från Köln via Helsingfors till Feira har vi gått från en ambitiös vision till konkreta mål, först militära och nu också civila huvudmål och upprättandet av nya speciella strukturer. Denna mycket välkomna utveckling har gett innebörd till målsättningarna för "Petersbergprinciperna" såsom fastlagts i Amsterdamfördraget. Deras införlivande i fördraget för några år sedan var endast möjligt genom ett helt och aktivt stöd från alla medlemsstater. Det är för tidigt att säga om någon ytterligare fördragsändring på detta område krävs i detta skede. Det har inte skett någon formell diskussion om Europeiska unionens försvarsaspekt inom ramen för regeringskonferensen hittills. I ordförandeskapets rapport till Feira angavs att slutsatserna från Köln och Helsingfors kan genomföras utan att det är nödvändigt att på juridisk grund ändra fördraget, såvida inte rådets beslutsfattande befogenheter behöver ändras eller fördragets bestämmelser om VEU behöver ändras. Ordförandeskapet har föreslagit att frågan om en revidering av bestämmelserna om den europeiska försvars- och säkerhetspolitiken måste kunna ses över såsom krävdes vid Europeiska rådet i Nice. Vad gäller den speciella frågan om ståndpunkten om något framtida försvarssamarbete mellan EU:s medlemsstater som inte tillhör Nato, är detta först och framför allt en fråga som skall lösas av de berörda medlemsstaterna. Vad som är klart är att det militära huvudmål som man kom överens om i Europeiska rådet i Helsingfors kommer att kräva en gemensam samordnad insats av alla medlemsstater. När det gäller utformningen av individuella, nationella, militära bidrag kommer dessa att diskuteras vid den utfästelsekonferens som skall äga rum i höst under det franska ordförandeskapet. Återigen, hur EU-stater som inte är med i Nato ser på sin roll och vad deras medverkan till försvaret av Europeiska unionen bör vara är rättmätigt upp till dessa medlemsstater att bestämma. Men det kan vara bra att skilja mellan två områden i den totala europeiska säkerhets- och försvarsbalansen, Petersberginsatser för fredsbevarande och fredsgenomförande å ena sidan och territoriellt försvar å andra sidan. Europeiska unionens fastslagna målsättning är att vara redo att stödja åtgärder inom ramen för Petersberginsatserna. Alla EU:s medlemsstater har kommit överens om detta och är redo att bidra till det. De utmärkta bevisen på europeiska neutrala staters insatser på områdena fredsbevarande insatser och krishantering har kommit väldigt mycket i förgrunden i det nya europeiska säkerhetssammanhanget. Alla fyra medlemsstater som inte också är medlemmar av Nato bidrar aktivt och konstruktivt till utvecklingen av CFSB generellt och till den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken i synnerhet. Deras medverkan till den senaste regeringskonferensen var verkligen avgörande för att få Petersberginsatserna införda i det nya fördraget. Slutligen har jag inga tvivel om att de aktivt och ambitiöst kommer att medverkan på detta område – materiellt liksom i de pågående diskussionerna för att utforma de nya samarbetsstrukturerna, vare sig det gäller militära eller icke-militära aspekter på konfliktförebyggande, konfliktlösning och krishantering."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Patten,"5,10,3,12

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph