Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-05-Speech-3-185"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20000705.5.3-185"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Señor Presidente, en primer lugar querría mostrar mi agradecimiento al ponente, Sr. Karas, por su informe, y a todos ustedes por participar en el debate. En sus recomendaciones figuran no pocas de las acciones que, en nuestra opinión, hay que solicitar a los Estados miembros y, en ese sentido, haremos una comunicación a los diferentes países para que las tomen en consideración. Me gustaría destacar aspectos mencionados tan interesantes como el prestar especial atención a la formación, a las escuelas, a las mujeres, a sectores específicos, como el sector turístico, o la iniciativa enormemente interesante de la distribución de cuadros de precios, o las obligaciones iniciales o adicionales por parte de las administraciones públicas. Comunicaremos al sector bancario sus propuestas sobre la posibilidad de utilizar una parte de los para información, y seguiremos adelante con todo lo relativo al problema de las cargas del tipo de cambio. La posición de la Comisión es favorable a que no exista un diferencial entre las cargas que se producen por operaciones transnacionales y por operaciones nacionales. Dos comentarios adicionales. La Comisión está absolutamente dispuesta a trabajar con el Parlamento, con el Banco Central Europeo y con los Estados miembros para poner en marcha un programa que sea mucho más eficiente, teniendo en cuenta sin embargo que, de acuerdo con el modelo actual, aproximadamente dos tercios de los gastos totales del programa correrán a cargo de los Estados miembros, de acuerdo con sus programas específicos. En cuanto a la posibilidad de disponer de más recursos o de alargar el proceso de comunicación, tal como plantea el informe Karas, la Comisión es favorable a ambas opciones. Desde luego, tendremos que debatirlas en el futuro, cuando discutamos los presupuestos de los próximos años. En el informe del Sr. Karas hay muchos elementos de interés, contiene 38 propuestas, en muchos casos coincidentes con la propuesta de la comunicación de la Comisión del mes de febrero y, en otros, –como él bien ha explicado en su presentación inicial- propuestas que pretenden matizar, mejorar e incluso ampliar algunas de las iniciativas. Hecho este comentario inicial, me gustaría clarificar algunos puntos que considero esenciales. Primero, la comunicación forma parte de una operación muy compleja, que es la puesta en marcha del euro, en forma de monedas y billetes, el 1 de enero del 2002. Segundo, en la aplicación de este proceso de introducción de monedas y billetes juega un papel fundamental el principio de subsidiariedad. Eso quiere decir que los Estados miembros, a través de sus gobiernos y bancos centrales, son fundamentales en todo el proceso y también en la operación de comunicación. Nuestro papel como Comisión consiste, en algunos casos, en incitar, en otros, en actuar y, en la mayor parte, en comunicar a los Estados miembros ideas que pueden o no aplicar, y en algunos otros casos en proponer actuaciones concretas. La preocupación fundamental en este momento es determinar a qué nivel de preparación se encuentran los Estados miembros, las empresas y los ciudadanos. En cuanto a los Estados miembros, puedo señalarles que la próxima semana presentaré a la Comisión un informe sobre la aplicación práctica del euro. En él tendremos ya un resumen de la situación en que se encuentran los planes nacionales de introducción del euro en cada uno de los Estados miembros. Las empresas son el objetivo especial de la campaña de comunicación en el momento actual. De acuerdo con los últimos datos disponibles, los del mes de septiembre, aproximadamente el 88% de las pequeñas y medianas empresas aseguran que están preparadas para el euro o, por lo menos, son conscientes de la necesidad de prepararse en este momento. Sin embargo, esta cifra sería engañosa si no diera dos cifras, o hiciera dos comentarios, adicionales. Primero, de ese 88% sólo el 22% ha llevado ya a cabo los planes necesarios para la introducción del euro. Y en cuanto a las demás, existe cierta contradicción entre esta posición, teóricamente tan favorable de las empresas, y la falta de utilización del euro en operaciones normales en el momento actual. Dicho en otros términos, tenemos la sensación de que las empresas ven la operación con relativo optimismo, pensando que va a ser más fácil de lo que puede resultar. Esta es la razón por la que creemos que hay que prestar especial atención a las empresas durante este período, así como a los ciudadanos. La Comisión piensa poner en marcha algunas acciones específicas, aparte de la comunicación del mes de julio, informes regulares al ECOFIN, una propuesta sobre la falsificación, que se presentará antes de final de año, y también una serie de medidas necesarias para la coordinación. Sobre los distintos puntos mencionados durante el debate me gustaría hacer algunos comentarios. En gran parte, las propuestas de la comunicación coinciden con las propuestas que se han realizado aquí. Sin embargo, hay algunos puntos que merecerían algún comentario adicional. Primero ¿qué actuación debemos llevar a cabo en los países o en países terceros? Los países que no son miembros de la Unión Monetaria en estos momentos tienen derecho, como los demás países miembros, a tener campañas de comunicación. Evidentemente, así se hará, siempre y cuando sea el deseo de esos países. Dos de ellos, en este momento, Dinamarca y el Reino Unido, no han mostrado interés por poner en marcha estas campañas de comunicación."@es12
lpv:translated text
"Hr. formand, jeg vil i første omgang takke ordføreren, hr. Karas, for hans betænkning og Dem alle sammen for Deres deltagelse i forhandlingen. Deres henstillinger indeholder en hel del af de aktioner, som medlemsstaterne efter vores mening skal anmodes om at gennemføre, og i den forbindelse vil vi sende en meddelelse til de forskellige lande for at få dem til at overveje dem. Jeg vil gerne fremhæve nogle meget interessante aspekter, som er blevet nævnt, f.eks. at være særligt opmærksom på uddannelse, skoler, kvinder, specifikke sektorer som turistsektoren, det utroligt interessante initiativ om omdeling af en pristabel eller de offentlige myndigheders indledende eller yderligere forpligtelser. Vi vil give banksektoren besked om Deres forslag om muligheden for at udnytte en del af "sparedagene" til information, og vi vil fortsætte arbejdet med problemet vedrørende vekselgebyrer. Det er Kommissionens holdning, at der ikke skal være nogen forskel mellem gebyrer for tværnationale operationer og nationale operationer. To kommentarer til. Kommissionen er meget indstillet på at samarbejde med Parlamentet, med Den Europæiske Centralbank og med medlemsstaterne for at få iværksat et program, der er meget mere effektivt, men det skal dog tages i betragtning, at ca. to tredjedele af de samlede udgifter til programmet i henhold til den eksisterende model skal afholdes af medlemsstaterne i henhold til deres specifikke programmer. Hvad angår mulighederne for at råde over flere midler eller forlænge informationsprocessen, som det foreslås i Karas-betænkningen, går Kommissionen ind for begge dele. Vi må selvfølgelig diskutere dem i fremtiden, når vi skal diskutere budgetterne for de kommende år. I hr. Karas' betænkning er der mange interessante elementer. Den indeholder 38 forslag, som i mange tilfælde er sammenfaldende med forslaget i Kommissionens meddelelse fra februar, og i andre tilfælde - som han forklarede så fint i sin indledende præsentation - er forslag, der har til formål at nuancere, forbedre og endog udvide nogle af initiativerne. Efter disse indledende bemærkninger vil jeg gerne afklare nogle punkter, som jeg mener er væsentlige. For det første er meddelelsen en del af en meget kompliceret operation, som består i indførelsen af euroen i form af mønter og pengesedler den 1. januar 2000. For det andet spiller subsidiaritetsprincippet en afgørende rolle i denne proces med indførelse af mønter og pengesedler. Det betyder, at medlemsstaterne gennem deres regeringer og centralbanker er afgørende for hele processen og også for kontakten. Vores rolle som Kommission består i nogle tilfælde i at tilskynde, i andre i at handle og i de fleste i at give medlemsstaterne idéer, som de kan bruge eller lade være, og i nogle tilfælde i at foreslå konkrete handlinger. I øjeblikket gælder det om at finde ud af, hvor forberedte medlemsstaterne, virksomhederne og borgerne er. Hvad angår medlemsstaterne, kan jeg fortælle Dem, at jeg i den kommende uge vil forelægge Kommissionen en rapport om den praktiske anvendelse af euroen. I den vil vi allerede have en oversigt over, hvordan det står til med de enkelte medlemsstaters nationale planer for indførelse af euroen. Virksomhederne er det særlige mål for informationskampagnen i øjeblikket. I henhold til de seneste oplysninger, dem fra september, forsikrer 88% af de små og mellemstore virksomheder, at de er forberedte på euroen, eller i det mindste at de er bevidste om behovet for at forberede sig nu. Dette tal ville imidlertid være vildledende, hvis der ikke blev givet yderligere to tal eller to kommentarer. For det første har kun 22% af de 88% på nuværende tidspunkt gennemført de planer, der er nødvendige for indførelsen af euroen. Og hvad angår de resterende, er der en vis modsætning mellem denne teoretisk set positive holdning fra virksomhedernes side og den manglende anvendelse af euroen ved normale operationer på nuværende tidspunkt. Med andre ord har vi en fornemmelse af, at virksomhederne ser forholdsvis optimistisk på operationen og tror, at det bliver lettere, end det måske bliver. Dette er årsagen til, at vi mener, at det er nødvendigt at være særligt opmærksom på virksomhederne i denne periode, og også på borgerne. Kommissionen har planer om at iværksætte nogle specifikke aktioner, ud over meddelelsen fra juli, regelmæssige rapporter til ØKOFIN, et forslag om falskmøntneri, som fremsættes inden udgangen af året, og også en række foranstaltninger, som er nødvendige for koordineringen. Jeg har nogle kommentarer til de forskellige punkter, der er blevet nævnt under forhandlingen. Forslagene i meddelelsen falder for en stor dels vedkommende sammen med de forslag, der er fremsat her. Der er imidlertid visse punkter, som kan kommenteres yderligere. Hvilke handlinger skal vi for det første gennemføre i pre-in-landene eller i tredjelande? De lande, der ikke er medlemmer af Den Monetære Union på nuværende tidspunkt, har, som de lande, der er medlemmer, ret til informationskampagner. Det skal naturligvis ske, forudsat at disse lande ønsker det. I øjeblikket har to af dem, Danmark og Det Forenede Kongerige, ikke vist interesse for at iværksætte informationskampagner."@da1
"Herr Präsident! Zunächst möchte ich dem Berichterstatter, Herrn Karas, meinen Dank für seinen Bericht und Ihnen allen für Ihre Teilnahme an der Aussprache zum Ausdruck bringen. Ihre Empfehlungen enthalten eine Reihe von Aktionen, die unserer Ansicht nach den Mitgliedstaaten obliegen. Dazu werden wir eine Mitteilung an die verschiedenen Länder richten, damit sie Berücksichtigung finden. Ich möchte einige besonders interessante Aspekte hervorheben, die hier angeführt wurden. Da ist die besondere Aufmerksamkeit für die Bildung, die Schulen, für die Frauen, für bestimmte Sektoren wie das Fremdenverkehrswesen, oder die außerordentlich interessante Initiative der Verteilung von Preisumrechnungstabellen oder die anfänglichen bzw. zusätzlichen Pflichten der öffentlichen Verwaltungen. Wir werden dem Banksektor Ihre Vorschläge übermitteln, einen Teil der „saving days“ für die Information zu nutzen, und wir werden weiter an dem Problem der Gebühren beim Geldumtausch arbeiten. Der Standpunkt der Kommission geht dahin, daß es keine Diskrepanz zwischen den Gebühren für grenzüberschreitende und für innerstaatliche Operationen geben darf. Zwei Zusatzbemerkungen. Die Kommission ist uneingeschränkt bereit, mit dem Parlament, der Europäischen Zentralbank und den Mitgliedstaaten zusammenzuarbeiten, um ein Programm auf den Weg zu bringen, das wesentlich effizienter ist, allerdings unter Berücksichtigung der Tatsache, daß nach dem derzeitigen Modell und in Abhängigkeit von den jeweiligen spezifischen Programmen etwa zwei Drittel der Gesamtkosten des Programms von den Mitgliedstaaten zu tragen sind. Was die Möglichkeit der Mittelaufstockung oder der Verlängerung der Informationskampagne betrifft, wie im Bericht Karas vorgeschlagen, so stehen wir beiden Optionen positiv gegenüber. Natürlich müssen wir sie zu einem späteren Zeitpunkt, zusammen mit den Haushaltsplänen der kommenden Jahre, diskutieren. Der Bericht von Herrn Karas beinhaltet viele interessante Elemente, er enthält 38 Vorschläge, die in vielen Fällen mit denen in der Mitteilung der Kommission vom Februar übereinstimmen, und in anderen Fällen sind es – wie der Berichterstatter in seiner Einführung richtig sagte – Vorschläge, die darauf zielen, einige der Initiativen zu nuancieren, zu verbessern und sogar zu erweitern. Nach dieser Vorbemerkung möchte ich einige Punkte verdeutlichen, die ich für wesentlich halte. Zum ersten ist die Mitteilung Teil einer sehr komplizierten Operation, nämlich der Einführung des Euro in Form von Münzen und Banknoten am 1. Januar 2002. Zum zweiten spielt das Subsidiaritätsprinzip in diesem Einführungsprozeß von Münzen und Scheinen eine grundlegende Rolle. Das heißt, daß die Mitgliedstaaten, konkret ihre Regierungen und Zentralbanken, im gesamten Prozeß und auch in der Informationstätigkeit eine wesentliche Aufgabe haben. Unsere Rolle als Kommission besteht darin, zum einen Impulse zu geben, zum anderen zu handeln und in den meisten Fällen den Mitgliedstaaten Anregungen zu übermitteln, die sie aufgreifen können, und manchmal auch konkrete Maßnahmen vorzuschlagen. Unsere derzeitige Hauptaufgabe ist es, den Vorbereitungsstand der Mitgliedstaaten, Unternehmen und Bürger zu ermitteln. Was die Mitgliedstaaten betrifft, so werde ich der Kommission in der nächsten Woche einen Bericht über die praktische Anwendung des Euro vorlegen. Er enthält bereits ein Resümee über den Stand der nationalen Pläne zur Einführung des Euro in den einzelnen Mitgliedstaaten. Die Informationskampagne richtet sich zum jetzigen Zeitpunkt besonders an die Unternehmen. Nach den jüngsten verfügbaren Daten, die vom September stammen, versichern 88 % der kleinen und mittleren Unternehmen, daß sie auf den Euro vorbereitet sind oder sich zumindest der Notwendigkeit bewußt sind, sich jetzt darauf vorzubereiten. Diese Ziffer könnte allerdings täuschen, deshalb nenne ich Ihnen zusätzlich zwei weitere Zahlen bzw. mache zwei Bemerkungen. Erstens, von diesen 88 % haben erst 22 % die erforderlichen Pläne zur Einführung des Euro umgesetzt. Bei den übrigen besteht ein gewisser Widerspruch zwischen der theoretisch so positiven Haltung der Unternehmen und der derzeitigen Nichtanwendung des Euro im normalen Geschäftsablauf. Mit anderen Worten, wir haben das Gefühl, daß die Unternehmen die Umstellung mit relativem Optimismus betrachten und sie für leichter halten, als sie möglicherweise wird. Aus diesem Grund glauben wir, daß in diesem Zeitraum den Unternehmen wie auch den Bürgern besondere Aufmerksamkeit geschenkt werden muß. Die Kommission beabsichtigt, neben der Mitteilung vom Juli einige spezifische Aktionen durchzuführen, regelmäßige Berichte an den ECOFIN-Rat zu geben, Ende des Jahres einen Vorschlag zur Frage der Fälschung vorzulegen sowie eine Reihe notwendiger Koordinierungsmaßnahmen zu ergreifen. Ich möchte einige Bemerkungen zu den verschiedenen Punkten machen, die in der Debatte angesprochen wurden. Zum großen Teil stimmen die Vorschläge der Mitteilung mit den hier unterbreiteten Vorschlägen überein. Es gibt allerdings einige Punkte, die eines zusätzlichen Kommentars bedürfen. Erstens, welche Aktionen müssen wir in den „Pre-In“-Ländern oder in Drittstaaten durchführen? Die derzeitigen Nichtteilnehmerländer an der Währungsunion haben, wie die übrigen Mitgliedstaaten, ein Recht auf Informationskampagnen. Diese wird es natürlich auch geben, wenn diese Länder es wünschen. Zwei von ihnen, Dänemark und das Vereinigte Königreich, haben bisher kein Interesse an diesen Informationskampagnen gezeigt."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα καταρχάς να εκφράσω τις ευχαριστίες μου στον εισηγητή, τον κ. Karas, για την έκθεσή του, καθώς και σε όλους εσάς που συμμετέχετε στη συζήτηση. Στις προτάσεις σας υπάρχουν ουκ ολίγες από τις δράσεις που κατά τη γνώμη μας πρέπει να ζητήσουμε να αναλάβουν τα κράτη μέλη, και υπ’ αυτή την έννοια θα προβούμε σε μια ανακοίνωση στις διάφορες χώρες προκειμένου να τις λάβουν υπόψη. Θα ήθελα να επισημάνω πολύ ενδιαφέρουσες πτυχές που αναφέρθηκαν, όπως η ιδιαίτερη εστίαση στην κατάρτιση, στα σχολεία, στις γυναίκες, σε συγκεκριμένους τομείς όπως είναι ο τουριστικός τομέας, ή η εξαιρετικά ενδιαφέρουσα πρωτοβουλία της διανομής πινάκων με τις τιμές, ή τις αρχικές ή συμπληρωματικές υποχρεώσεις των δημοσίων αρχών. Θα ανακοινώσουμε στον τραπεζικό τομέα τις προτάσεις σας σχετικά με τη δυνατότητα χρησιμοποίησης μέρους των " (την ημερών που υπολείπονται) για ενημέρωση, και θα συνεχίσουμε με όλα όσα αναφέρονται στο πρόβλημα των επιβαρύνσεων στις συναλλαγματικές ισοτιμίες. Η Επιτροπή διέκειται ευνοϊκά ως προς το να μην υπάρξει διαφορά μεταξύ επιβαρύνσεων που απορρέουν από διεθνικές ή εθνικές εργασίες. Δύο συμπληρωματικά σχόλια. Η Επιτροπή είναι απολύτως διατεθειμένη να εργαστεί από κοινού με το Κοινοβούλιο, με την Ευρωπαϊκή Κεντρική Τράπεζα και με τα κράτη μέλη, προκειμένου να υλοποιήσει ένα πρόγραμμα που να είναι πολύ περισσότερο αποτελεσματικό, λαμβάνοντας εν τούτοις υπόψη ότι, βάσει του υφιστάμενου μοντέλου, κατά προσέγγιση τα δύο τρίτα των συνολικών δαπανών του προγράμματος θα αναληφθούν από τα κράτη μέλη, σύμφωνα με τα συγκεκριμένα προγράμματά τους. Σε ό,τι αφορά τη δυνατότητα διάθεσης περισσότερων πόρων ή παράτασης της διαδικασίας ανακοίνωσης, όπως προτείνει η έκθεση Karas, η Επιτροπή αντιμετωπίζει θετικά και αμφότερα τα ενδεχόμενα. Θα πρέπει βεβαίως να το συζητήσουμε στο μέλλον, όταν θα μιλήσουμε για τους προϋπολογισμούς των επόμενων ετών. Στην έκθεση του κ. Karas υπάρχουν πολλά ενδιαφέροντα στοιχεία, εμπεριέχονται 38 τροπολογίες, που σε πολλές περιπτώσεις συμπίπτουν με την πρόταση της ανακοίνωσης της Επιτροπής του μηνός Φεβρουαρίου, και σε άλλες περιπτώσεις- όπως ο ίδιος εξήγησε στην αρχική του παρουσίαση - προτάσεις που στοχεύουν στην ενίσχυση, στη βελτίωση, ακόμα και στη διεύρυνση μερικών από τις πρωτοβουλίες. Κατόπιν αυτού του αρχικού σχολίου, θα ήθελα να διευκρινίσω μερικά σημεία που θεωρώ βασικά. Πρώτον, η ανακοίνωση αποτελεί μέρος ενός λίαν πολύπλοκου εγχειρήματος, που είναι η θέση σε ισχύ του ευρώ, με τη μορφή κερμάτων και χαρτονομισμάτων, την 1η Ιανουαρίου του 2002. Δεύτερον, στην εφαρμογή αυτής της διαδικασίας εισαγωγής κερμάτων και χαρτονομισμάτων βασικό ρόλο παίζει η αρχή της επικουρικότητας. Αυτό σημαίνει ότι τα κράτη μέλη, μέσω των κυβερνήσεων και των κεντρικών τους τραπεζών, παίζουν βασικό ρόλο καθ’ όλη τη διαδικασία, καθώς και στο εγχείρημα της ενημέρωσης. Ο ρόλος μας ως Επιτροπή συνίσταται σε μερικές περιπτώσεις στην ενθάρρυνση, σε άλλες περιπτώσεις στη δράση, και στο πλείστον των περιπτώσεων, στην υποβολή στα κράτη μέλη ιδεών που δύνανται ή όχι να εφαρμόσουν, και σε κάποιες άλλες περιπτώσεις στην υποβολή προτάσεων για συγκεκριμένες ενέργειες. Η βασική ενασχόληση αυτή τη στιγμή αφορά τον προσδιορισμό του βαθμού προπαρασκευής στον οποίο βρίσκονται τα κράτη μέλη, οι επιχειρήσεις και οι πολίτες. Σε ό,τι αφορά τα κράτη μέλη, μπορώ να σας επισημάνω ότι την ερχόμενη εβδομάδα θα καταθέσω στην Επιτροπή μια έκθεση σχετικά με την πρακτική εφαρμογή του ευρώ. Σε αυτή πλέον θα γίνεται μια σύνοψη της κατάστασης στην οποία βρίσκονται τα εθνικά σχέδια εισαγωγής του ευρώ σε καθένα από τα κράτη μέλη. Οι επιχειρήσεις αποτελούν τον ειδικό στόχο της ενημερωτικής εκστρατείας στην παρούσα φάση. Σύμφωνα με τα τελευταία διαθέσιμα στοιχεία του μηνός Σεπτεμβρίου, περίπου το 88% των μικρομεσαίων επιχειρήσεων βεβαιώνουν ότι είναι προετοιμασμένες για το ευρώ, ή τουλάχιστον έχουν επίγνωση της ανάγκης προπαρασκευής στην παρούσα φάση. Μολαταύτα, αυτό το νούμερο θα ήταν απατηλό εάν δεν έδινα δύο αριθμούς, ή εάν δεν έκανα δύο συμπληρωματικά σχόλια. Πρώτον, από αυτό το 88% μόνο το 22% ολοκλήρωσε τα αναγκαία για την εισαγωγή του ευρώ σχέδια. Σε ό,τι δε αφορά τις υπόλοιπες, υπάρχει μια κάποια αντίφαση μεταξύ αυτής της θεωρητικά τόσο ευνοϊκής για τις επιχειρήσεις θέσης, και της απουσίας της χρήσης του ευρώ σε κανονικές εργασίες στην παρούσα φάση. Με άλλα λόγια, έχουμε την αίσθηση ότι οι επιχειρήσεις βλέπουν το εγχείρημα με σχετική αισιοδοξία, θεωρώντας ότι θα είναι πιο εύκολο από όσο μπορεί τελικά να είναι. Αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο πιστεύουμε ότι πρέπει να δώσουμε ιδιαίτερη προσοχή στις επιχειρήσεις στη διάρκεια αυτής της περιόδου, όπως και στους πολίτες. Η Επιτροπή επιδιώκει να θέσει σε εφαρμογή μερικές συγκεκριμένες δράσεις, πέραν της ανακοίνωσης του Ιουλίου, τακτικές εκθέσεις στο ECOFIN, μια πρόταση για την παραχάραξη, που θα υποβληθεί πριν το τέλος του έτους, καθώς και σειρά αναγκαίων για τον συντονισμό μέτρων. Σε σχέση με τα διάφορα σημεία στα οποία έγινε αναφορά κατά τη συζήτηση θα ήθελα να προβώ σε μερικά σχόλια. Σε μεγάλο βαθμό, οι προτάσεις της ανακοίνωσης συμπίπτουν με τις προτάσεις που έγιναν εδώ. Εν τούτοις, υπάρχουν κάποια σημεία που χρήζουν συμπληρωματικών σχολίων. Πρώτον, ποιες άραγε ενέργειες πρέπει να πραγματοποιήσουμε στις χώρες που πρόκειται να ενταχθούν στη ζώνη του ευρώ ή σε τρίτες χώρες; Οι χώρες που δεν είναι μέλη της Νομισματικής Ένωσης δικαιούνται σε αυτή τη φάση, όπως και οι λοιπές χώρες μέλη, να αναλάβουν ενημερωτικές εκστρατείες. Προφανώς, έτσι θα γίνει, εφόσον αυτή είναι η επιθυμία των εν λόγω χωρών. Δύο εξ αυτών στην παρούσα φάση, η Δανία και το Ηνωμένο Βασίλειο, δεν εξεδήλωσαν ενδιαφέρον να υλοποιήσουν αυτές τις ενημερωτικές εκστρατείες."@el8
"Mr President, I would firstly like to thank the rapporteur, Mr Karas, for his report, and all of you for participating in the debate. Your recommendations include many of the actions which, in our opinion, must be asked of the Member States and, to this end, we will send a communication to the different countries so that they may take account of them. I would like to highlight certain very interesting aspects which have been mentioned such as paying special attention to training, schools, women, specific sectors, such as tourism, or the tremendously interesting initiative of the distribution of price tables, or the initial or additional obligations of public administrations. We will communicate to the banking sector your proposals on the possibility of using some of the ‘savings days’ for information purposes, and we will move forward on all aspects relating to charges on the exchange rate. The Commission is favourable to the idea that there should not be a differential between the charges made for cross-border operations and for national operations. Two additional comments. The Commission is absolutely prepared to work with Parliament, with the European Central Bank and with the Member States in order to implement a programme which is more efficient, bearing in mind however that, in accordance with the current model, approximately two thirds of the total expenditure of the programme will be met by the Member States, according to their specific programmes. With regard to the possibility of providing more resources or extending the information process, as proposed in the Karas report, the Commission is in favour of both options. Of course, we will have to debate them in the future, when we discuss the budgets for the coming years. Mr Karas’s report contains many interesting elements, including 38 proposals, which in many cases coincide with the proposal in the Commission’s communication in February and, in other cases – as he has explained very well in his initial statement –, are proposals which fine-tune, improve and even extend some of the initiatives. Having made this initial comment, I would like to clarify certain points which I consider to be essential. Firstly, the communication is part of a very complex operation, that is, the introduction of the euro, in the form of coins and notes, on 1 January 2002. Secondly, in the application of this process of introducing the coins and notes, the principle of subsidiarity plays a fundamental role. This means that the Member States, through their governments and central banks, are fundamental to the whole process and also to the operation of providing information. Our role as Commission consists, in some cases, of persuading, in others, of acting and, in the majority of cases, of communicating to the Member States ideas which they can or cannot apply, and, in some other cases, of proposing specific actions. The main concern at the moment is to determine the level of preparation of Member States, companies and citizens. With regard to the Member States, I can tell you that next week I will present the Commission with a report on the practical application of the euro. This will contain a summary of the situation of the national plans for the introduction of the euro in each of the Member States. Companies are the special objective of the information campaign at the moment. According to the latest information available, regarding September, approximately 88% of small and medium-sized businesses assure us that they are prepared for the euro or, at least, are aware of the need to prepare themselves now. Nevertheless, this figure would be deceptive if I were not to give two additional figures, or make two additional comments. Firstly, of this 88%, only 22% have already implemented the plans necessary for the introduction of the euro. As for the rest, there is a certain contradiction between this position, which in theory is so favourable to the companies, and the lack of use of the euro in normal operations at the moment. To put it another way, we have the impression that companies view the operation with relative optimism, in the belief that it will be easier than it may turn out to be. This is the reason why we believe that we must pay special attention to companies during this period, as well as to citizens. The Commission intends to implement certain specific actions, apart from the July communication, regular reports to ECOFIN, a proposal on counterfeiting, which will be presented before the end of the year, and also a series of measures necessary for coordination. I would like to make some comments relating to the various points mentioned in the debate. On the whole, the proposals in the communication coincide with the proposals which have been made here. Nevertheless, there are certain points which deserve additional comment. Firstly, what action must we take in the ‘pre-in’ countries or in third countries? The countries which are not currently members of the Monetary Union have the right, like other Member States, to information campaigns. This will clearly happen, as long as those countries want it to happen. Two of them, for the moment, Denmark and the United Kingdom, have not shown any interest in implementing these information campaigns."@en3
"Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi lausua kiitokseni esittelijä Karasille hänen mietinnöstään ja kaikille teille osallistumisesta keskusteluun. Suosituksiinne sisältyy varsin monta niistä toimista, joita on mielestämme pyydettävä jäsenvaltioilta, ja tiedotammekin niistä eri maille, jotta ne ottaisivat nämä toimet huomioon. Haluaisin korostaa täällä mainittuja kiinnostavia näkökohtia, esimerkiksi sitä, että koulutukseen, kouluihin, naisiin ja erityisaloihin, kuten matkailualaan, on kiinnitettävä erityistä huomiota, tai hintataulukkojen jakelua koskevaa erittäin kiinnostavaa aloitetta tai julkishallintojen alustavia tai ylimääräisiä velvoitteita. Välitämme pankkialalle ehdotuksenne, jotka koskevat mahdollisuutta käyttää joitakin "säästöpäiviä" tiedotustarkoituksiin, ja käsittelemme edelleen vaihtokurssimaksuihin liittyviä ongelmia. Komissio kannattaa sitä, että rajat ylittävistä operaatioista ja kansallisista operaatioista aiheutuvien maksujen välillä ei olisi eroa. Vielä kaksi kommenttia. Komissio on täysin halukas työskentelemään parlamentin, Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden kanssa aloittaakseen paljon nykyistä tehokkaamman ohjelman, mutta on kuitenkin otettava huomioon se, että nykyisessä mallissa noin kaksi kolmasosaa ohjelman kokonaiskuluista kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle niiden erityisohjelmien mukaisesti. Mitä tulee siihen mahdollisuuteen, että resursseja lisättäisiin tai tiedotusprosessia laajennettaisiin, kuten Karasin mietinnössä ehdotetaan, komissio suhtautuu myönteisesti kumpaankin vaihtoehtoon. Meidän on toki keskusteltava niistä tulevaisuudessa, kun keskustelemme lähivuosien talousarvioista. Karasin mietinnössä on monia kiinnostavia asioita, ja se sisältää 38 ehdotusta, joista monet vastaavat komission helmikuussa antaman tiedonannon ehdotuksia ja joista osassa – kuten esittelijä hyvin selitti aloituspuheenvuorossaan – pyritään täsmentämään, parantamaan ja jopa laajentamaan joitakin aloitteita. Haluaisin tämän alustavan luonnehdinnan jälkeen täsmentää joitakin kohtia, jotka ovat mielestäni keskeisiä. Ensiksi: tiedonanto on osa erästä erittäin monimutkaista operaatiota, nimittäin eurokolikoiden ja -setelien liikkeeseenlaskua 1. tammikuuta 2002. Toiseksi: toissijaisuusperiaatteella on keskeinen osa tämän kolikoiden ja setelien käyttöönottoprosessin toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioilla on hallitustensa ja keskuspankkiensa kautta keskeinen osa koko prosessissa ja myös tiedonkulussa. Komission tehtävänä on joissakin tapauksissa kannustaa ja joissakin tapauksissa toimia ja enimmäkseen välittää jäsenvaltioille ideoita, joita joko voidaan toteuttaa tai ei, ja joissakin tapauksissa taas ehdottaa konkreettisia toimia. Keskeisenä huolenaiheenamme on nyt selvittää se, miten valmiita jäsenvaltiot, yritykset ja kansalaiset ovat. Jäsenvaltioiden osalta voin todeta teille, että esittelen komissiolle ensi viikolla kertomuksen euron käytännön soveltamisesta. Siihen sisältyy jo yhteenveto siitä, missä vaiheessa ovat euron käyttöönottoa koskevat jäsenvaltioiden kansalliset suunnitelmat. Yritykset ovat nykyisen tiedotuskampanjan erityisenä kohteena. Tuoreimmat käytettävissä olevat tiedot, jotka ovat peräisin syyskuulta, osoittavat, että suurin piirtein 88 prosenttia pienistä ja keskisuurista yrityksistä vakuuttaa olevansa valmiita euron käyttöönottoon tai että ne ovat ainakin tietoisia varautumisen tarpeesta. Tämä lukema olisi kuitenkin harhaanjohtava, ellen sanoisi lisäksi kahta lukua tai esittäisi vielä kahta kommenttia. Ensiksikin tästä 88 prosentista ainoastaan 22 prosenttia on jo saanut valmiiksi euron käyttöönottoa varten tarvittavat suunnitelmat. Muiden yritysten osalta vallitsee tietty ristiriita, joka liittyy siihen, että yritysten asenne on teoriassa myönteinen, mutta euroa ei nykyisin vielä käytetä tavanomaisissa operaatioissa. Toisin sanoen olemme saaneet sen vaikutelman, että yritykset suhtautuvat operaatioon varsin toiveikkaasti ja luulevat sen olevan helpompi kuin se mahdollisesti onkaan. Tästä syystä olemme sitä mieltä, että yrityksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota tänä aikana, kuten myös kansalaisiin. Komissio aikoo käynnistää joitakin erityistoimia, joita ovat heinäkuussa annettavan tiedonannon lisäksi Ecofin-neuvostolle säännöllisesti annettavat kertomukset, ennen vuoden loppua tehtävä väärennystä koskeva ehdotus ja myös useat välttämättömät koordinointitoimenpiteet. Haluaisin kommentoida joitakin tämän keskustelun aikana mainittuja asioita. Tiedonannon ehdotukset vastaavat suurelta osin mietinnössä tehtyjä ehdotuksia. On kuitenkin joitakin asioita, joita olisi syytä kommentoida laajemmin. Ensiksikin: miten meidän pitää toimia euroalueen ulkopuolelle ensi vaiheessa jäävissä maissa tai kolmansissa maissa? Niillä mailla, jotka eivät toistaiseksi kuulu rahaliittoon, on oikeus järjestää tiedotuskampanjoita, kuten muilla jäsenvaltioilla. Näin tehdäänkin, jos kyseiset maat toivovat sitä. Toistaiseksi kaksi näistä maista, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta, ei ole osoittanut kiinnostusta tiedotuskampanjoiden järjestämiseen."@fi5
". Monsieur le Président, je voudrais premièrement remercier le rapporteur, M. Karas, pour son rapport, et vous tous pour votre participation à ce débat. Dans ses recommandations figurent bon nombre des actions qu’à notre avis il faut solliciter des États membres et, dans ce sens, nous ferons une communication aux différents pays pour qu’ils les prennent en considération. Je voudrais souligner des aspects mentionnés aussi intéressants que le fait de faire particulièrement attention au problème de la formation, des écoles, des femmes, des secteurs spécifiques, comme le secteur touristique, ou l’initiative extrêmement intéressante de la distribution de tableaux des prix, ou les obligations initiales ou supplémentaires de la part administrations publiques. Nous communiquerons au secteur bancaire vos propositions sur la possibilité d’utiliser une partie des "saving days" pour diffuser des informations, et nous poursuivrons notre travail en ce qui concerne le problème des frais entourant le taux de change. La position de la Commission veut qu'il n'y ait pas de différence entre les frais liés aux opérations transnationales et ceux liés aux opérations nationales. Deux autres commentaires. La Commission est absolument disposée à travailler avec le Parlement, avec la Banque centrale européenne et avec les États membres pour lancer un programme beaucoup plus efficace, en prenant néanmoins en considération le fait que, d’après le modèle actuel, près des deux tiers des frais totaux du programme seraient à charge des États membres, conformément à leurs programmes spécifiques. Quant à la possibilité de disposer de plus de ressources ou d'allonger le processus de communication, comme l’envisage le rapport Karas, la Commission est favorable aux deux options. En tout cas, il faudra en débattre à l’avenir lorsque nous discuterons des budgets pour les prochaines années. Le rapport Karas contient de nombreux éléments intéressants et 38 propositions, qui bien souvent coïncident avec la proposition de communication de la Commission du mois de février et, entre autres - comme il l’a bien expliqué dans sa présentation initiale -, des propositions visant à nuancer, améliorer et même élargir certaines initiatives. Ce premier commentaire étant fait, je voudrais éclaircir certains points que je considère essentiels. Premièrement, la communication fait partie d’une opération très complexe, qu’est la mis en vigueur de l’euro, sous forme de pièces de monnaie et de billets, le 1er janvier 2002. Deuxièmement, dans l’application de ce processus d’introduction des pièces de monnaie et des billets, le principe de subsidiarité joue un rôle fondamental. Cela veut dire que les États membres, par le biais de leur gouvernement et banque centrale, sont fondamentaux dans tout le processus et aussi dans l’opération de communication. Notre rôle en tant que Commission consiste parfois à inciter parfois à agir et bien souvent à communiquer aux États membres des idées qu’ils peuvent appliquer ou pas, et parfois à proposer des actions concrètes. Actuellement, la préoccupation principale est de déterminer à quel niveau de préparation se trouvent les États membres, les entreprises et les citoyens. Quant aux États membres, je peux vous signaler que la semaine prochaine je présenterai à la Commission un rapport sur l’application pratique de l’euro. Il contiendra déjà un résumé de la situation des plans nationaux d’introduction de l’euro dans chaque État membre. Les entreprises constituent actuellement l’objectif principal de la campagne de communication. D’après les dernières données disponibles, datant du mois de septembre, près de 88 % des petites et moyennes entreprises assurent qu’elles sont prêtes pour l’euro ou, du moins, qu’elles sont conscientes de la nécessité de se préparer dès maintenant. Néanmoins, ce nombre serait trompeur s’il n’était pas composé de deux chiffres, ou s’il ne suscitait pas deux commentaires supplémentaires. Premièrement, de ces 88 %, seuls 22 % ont déjà effectué les plans nécessaires pour l’introduction de l’euro. Quant aux autres, il existe une certaine contradiction entre cette position, théoriquement si favorable des entreprises, et la faible utilisation de l’euro dans des opérations normales à l’heure actuelle. En d’autres termes, nous avons la sensation que les entreprises voient l’opération avec un optimisme relatif, en pensant que cela va être plus facile que cela ne risque d'être le cas. Voilà pourquoi nous croyons qu’il faut faire particulièrement attention aux entreprises durant cette période, ainsi qu’aux citoyens. La Commission pense lancer certaines actions spécifiques, mis à part la communication de juillet, les rapports réguliers à l'ÉCOFIN, une proposition sur la contrefaçon, qui sera présentée avant la fin de l’année, ainsi qu’une série de mesures nécessaires à la coordination. Je voudrais faire quelques commentaires sur les différents points mentionnés durant le débat. En règle générale, les propositions de la communication coïncident avec les propositions faites ici. Toutefois, certains points méritent un commentaire supplémentaire. Premièrement, que devons-nous faire dans les pays "pre-in" ou dans des pays tiers ? Les pays qui ne sont pas membres de l’Union monétaire actuellement ont le droit, comme les autres pays membres, de mener des campagnes de communication. Évidemment, il en sera ainsi à condition que ce soit la volonté de ces pays. Deux d’entre eux actuellement, le Danemark et le Royaume-Uni, n’ont pas manifesté leur intérêt pour mener ces campagnes de communication."@fr6
"Signor Presidente, innanzitutto vorrei ringraziare l’onorevole Karas per la relazione e tutti voi per aver partecipato alla discussione. Nelle vostre raccomandazioni figurano non poche delle azioni che, a nostro parere, bisogna pretendere dagli Stati membri e, in questo senso, faremo una comunicazione ai diversi paesi affinché le prendano in considerazione. Passo ora ad affrontare alcuni aspetti molto interessanti di cui si è parlato, quali la speciale attenzione che meritano la formazione, le scuole, le donne, i settori specifici, come quello turistico, o l'iniziativa estremamente interessante della distribuzione di tabelle di prezzi, oppure gli obblighi iniziali o aggiuntivi da parte delle amministrazioni pubbliche. Comunicheremo al settore bancario le vostre proposte sulla possibilità di utilizzare parte dei " " per l'informazione, e porteremo avanti la questione relativa alle spese di cambio. La Commissione è favorevole all'abolizione delle differenze tra gli oneri relativi ad operazioni transnazionali e quelli addebitati per operazioni nazionali. Due ultime riflessioni. La Commissione è totalmente disposta a lavorare con il Parlamento, con la Banca centrale europea e con gli Stati membri al fine di promuovere un programma molto più efficace, tenendo comunque conto del fatto che, in base al modello attuale, quasi due terzi delle spese totali del programma saranno a carico degli Stati membri, conformemente ai loro programmi specifici. Per quanto riguarda invece la possibilità di avere a disposizione maggiori risorse o di ampliare il processo di comunicazione, come prospettato dalla relazione Karas, la Commissione è favorevole ad entrambe le opzioni. Dovremo senza dubbio affrontarle in futuro, nel momento in cui discuteremo il bilancio dei prossimi anni. La relazione dell'onorevole Karas contiene molti elementi interessanti, tra i quali 38 proposte, che in molti casi coincidono con la proposta contenuta nella comunicazione della Commissione del mese di febbraio; in altri casi invece si tratta di proposte tese a precisare, migliorare e perfino ad ampliare alcune iniziative, come lui stesso ha illustrato nella presentazione iniziale. Dopo questa precisazione, vorrei chiarire alcuni punti che ritengo essenziali. In primo luogo, la comunicazione fa parte di un'operazione molto complessa, cioè l'introduzione pratica dell'euro, sotto forma di monete e banconote, che avverrà il 1° gennaio 2002. In secondo luogo, nell'attuazione del processo di conversione all'euro riveste importanza fondamentale il principio di sussidiarietà. Questo significa che gli Stati membri, attraverso i governi e le banche centrali, svolgono un ruolo essenziale in tutto il processo, pertanto anche nell'operazione di comunicazione. Il ruolo della Commissione consiste in alcuni casi nel dare impulso, in altri nel mettere in atto, ma soprattutto nel comunicare agli Stati membri le idee che possono o meno attuare, e a volte nel proporre azioni concrete. In questo momento, la preoccupazione fondamentale è rappresentata dalla necessità di determinare a quale livello di preparazione si trovino gli Stati membri, le imprese e i cittadini. Per quanto riguarda gli Stati membri, vi informo che la prossima settimana presenterò alla Commissione una relazione sull'introduzione pratica dell'euro con un riepilogo della situazione dei piani nazionali di conversione all'euro in ogni paese dell'Unione. Al momento attuale le imprese costituiscono l'obiettivo specifico della campagna di comunicazione. Secondo gli ultimi dati disponibili, quelli del mese di settembre, circa l'88 percento delle piccole e medie imprese assicurano di essere pronte all'euro o, almeno, di essere coscienti della necessità di prepararvisi. Tuttavia, questa cifra sarebbe ingannevole se non aggiungessi altre due cifre o non facessi due ulteriori precisazioni. Innanzitutto, di questo 88 percento solo il 22 percento ha già portato a termine i piani necessari per l'introduzione pratica dell'euro. Per quanto riguarda le altre imprese, esiste una certa contraddizione tra questa loro posizione, teoricamente molto favorevole, e il mancato utilizzo dell'euro, al momento attuale, per le operazioni ordinarie. In altre parole, abbiamo la sensazione che le imprese considerino l'operazione con relativo ottimismo, convinte che sarà più facile di quanto non sembri. Per questo motivo riteniamo necessario in questo periodo prestare particolare attenzione alle imprese, e non solo ai cittadini. La Commissione intende intraprendere alcune azioni specifiche oltre a quelle previste nella comunicazione del mese di luglio e presentare relazioni regolari al Consiglio ECOFIN nonché, prima della fine dell'anno, una proposta sulla falsificazione, oltre a una serie di misure necessarie al coordinamento. Vorrei ora fare alcune riflessioni riguardo ai diversi punti emersi durante la discussione. In gran parte, le proposte per la comunicazione coincidono con le proposte elaborate in questa sede. Tuttavia, alcuni punti meritano un ulteriore chiarimento. In primo luogo, che azione dobbiamo intraprendere nei paesi "pre-in" o nei paesi terzi? I paesi che attualmente non sono membri dell'Unione monetaria hanno diritto, al pari degli Stati membri, di avere campagne di comunicazione. E le avranno, sempre che lo desiderino. Due di questi, per esempio, Danimarca e Regno Unito, non hanno mostrato alcun interesse per la campagna di comunicazione."@it9
"Mr President, I would firstly like to thank the rapporteur, Mr Karas, for his report, and all of you for participating in the debate. Your recommendations include many of the actions which, in our opinion, must be asked of the Member States and, to this end, we will send a communication to the different countries so that they may take account of them. I would like to highlight certain very interesting aspects which have been mentioned such as paying special attention to training, schools, women, specific sectors, such as tourism, or the tremendously interesting initiative of the distribution of price tables, or the initial or additional obligations of public administrations. We will communicate to the banking sector your proposals on the possibility of using some of the ‘savings days’ for information purposes, and we will move forward on all aspects relating to charges on the exchange rate. The Commission is favourable to the idea that there should not be a differential between the charges made for cross-border operations and for national operations. Two additional comments. The Commission is absolutely prepared to work with Parliament, with the European Central Bank and with the Member States in order to implement a programme which is more efficient, bearing in mind however that, in accordance with the current model, approximately two thirds of the total expenditure of the programme will be met by the Member States, according to their specific programmes. With regard to the possibility of providing more resources or extending the information process, as proposed in the Karas report, the Commission is in favour of both options. Of course, we will have to debate them in the future, when we discuss the budgets for the coming years. Mr Karas’s report contains many interesting elements, including 38 proposals, which in many cases coincide with the proposal in the Commission’s communication in February and, in other cases – as he has explained very well in his initial statement –, are proposals which fine-tune, improve and even extend some of the initiatives. Having made this initial comment, I would like to clarify certain points which I consider to be essential. Firstly, the communication is part of a very complex operation, that is, the introduction of the euro, in the form of coins and notes, on 1 January 2002. Secondly, in the application of this process of introducing the coins and notes, the principle of subsidiarity plays a fundamental role. This means that the Member States, through their governments and central banks, are fundamental to the whole process and also to the operation of providing information. Our role as Commission consists, in some cases, of persuading, in others, of acting and, in the majority of cases, of communicating to the Member States ideas which they can or cannot apply, and, in some other cases, of proposing specific actions. The main concern at the moment is to determine the level of preparation of Member States, companies and citizens. With regard to the Member States, I can tell you that next week I will present the Commission with a report on the practical application of the euro. This will contain a summary of the situation of the national plans for the introduction of the euro in each of the Member States. Companies are the special objective of the information campaign at the moment. According to the latest information available, regarding September, approximately 88% of small and medium-sized businesses assure us that they are prepared for the euro or, at least, are aware of the need to prepare themselves now. Nevertheless, this figure would be deceptive if I were not to give two additional figures, or make two additional comments. Firstly, of this 88%, only 22% have already implemented the plans necessary for the introduction of the euro. As for the rest, there is a certain contradiction between this position, which in theory is so favourable to the companies, and the lack of use of the euro in normal operations at the moment. To put it another way, we have the impression that companies view the operation with relative optimism, in the belief that it will be easier than it may turn out to be. This is the reason why we believe that we must pay special attention to companies during this period, as well as to citizens. The Commission intends to implement certain specific actions, apart from the July communication, regular reports to ECOFIN, a proposal on counterfeiting, which will be presented before the end of the year, and also a series of measures necessary for coordination. I would like to make some comments relating to the various points mentioned in the debate. On the whole, the proposals in the communication coincide with the proposals which have been made here. Nevertheless, there are certain points which deserve additional comment. Firstly, what action must we take in the ‘pre-in’ countries or in third countries? The countries which are not currently members of the Monetary Union have the right, like other Member States, to information campaigns. This will clearly happen, as long as those countries want it to happen. Two of them, for the moment, Denmark and the United Kingdom, have not shown any interest in implementing these information campaigns."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, ik wil allereerst de heer Karas bedanken voor zijn verslag. Ik dank ook de aanwezigen voor hun deelname aan het debat. In de aanbevelingen wordt veel aandacht besteed aan acties die aan de lidstaten moeten worden overgelaten. We zullen die voorstellen aan de verschillende landen doorgeven zodat deze ze in overweging kunnen nemen. Ik noem hier ook een aantal zeer interessante aspecten, zoals de bijzondere aandacht voor scholing, voor voorlichting op scholen, aan vrouwen, of aan specifieke sectoren, zoals bijvoorbeeld de sector toerisme. Dan is er nog een ander buitengewoon interessant initiatief: de verspreiding van prijstabellen. Belangrijk is ook dat aangegeven wordt wat de aanvankelijke verplichtingen – of extra verplichtingen - van de betrokken overheden zijn. We zullen de banksector die voorstellen doorgeven welke betrekking hebben op de mogelijkheid om een deel van de “saving days” te gebruiken voor voorlichting. Bovendien gaan we aandacht besteden aan al hetgeen te maken heeft met de lasten die samenhangen met de wisselkoers. De Commissie stelt zich op het standpunt dat er geen verschil behoort te zijn tussen de kosten voor nationale en transnationale bewerkingen. Twee slotopmerkingen. De Commissie is te allen tijde bereid om samen te werken met het Parlement, de Europese Centrale Bank en de lidstaten om samen een efficiënter programma op te zetten. Daarbij moet overigens wel aangetekend worden dat net als bij het huidige programma ongeveer twee derde van de kosten voor rekening van de lidstaten komen, al naar gelang de door hen ontwikkelde specifieke programma’s. In het verslag wordt gewag gemaakt van verschillende mogelijkheden voor het verkrijgen van extra middelen ten behoeve van de intensivering van het informatieproces. De Commissie staat achter beide genoemde opties. We zullen daar in de toekomst dus over moeten discussiëren, bij de besprekingen over de begroting voor de eerstvolgende jaren. Het verslag-Karas bevat veel belangrijke onderwerpen. De 38 voorstellen die in het verslag worden gedaan zijn vaak identiek aan de voorstellen die de Commissie in haar mededeling van februari heeft gedaan. In andere gevallen gaat het – zoals de heer Karas bij zijn presentatie zelf al heeft aangegeven – om voorstellen die aanpassing, verbetering of uitbreiding van een aantal initiatieven beogen. Dit gezegd zijnde, wil ik nu duidelijkheid verschaffen op een aantal punten die mij van fundamenteel belang lijken. Ten eerste is communicatie een belangrijk element in een zo gecompliceerde operatie als de invoering, per 1 januari 2002, van de euro, dat wil zeggen van munten en biljetten. Het tweede punt is dat het subsidiariteitsbeginsel bij deze operatie een belangrijke rol speelt. Dat betekent dat de lidstaten via hun regeringen en centrale banken in dit proces en de communicatie dienaangaande een grote verantwoordelijkheid dragen. In sommige gevallen bestaat de rol van Commissie erin om de lidstaten tot actie te bewegen. In ander gevallen moeten we zelf optreden. Meestal gaat het er echter om de lidstaten adviezen te verschaffen, en de lidstaten kunnen die dan wel of niet ter harte nemen. Tenslotte kunnen we voorstellen doen voor concrete acties. Waar het nu eerst om gaat is vast te stellen in welke mate de lidstaten, het bedrijfsleven en de burgers zijn voorbereid. Wat de lidstaten betreft kan ik u hier reeds aangeven dat de Commissie volgende week een verslag zal overleggen over de praktische toepassing van de euro. In dat verslag vindt u een beknopte schets van de mate waarin elk van de lidstaten op nationaal niveau voorbereid is op de invoering van de euro. Het bedrijfsleven vormt een speciale doelgroep in de communicatiecampagne zoals die nu gevoerd wordt. Volgens de meest recente gegevens – en die zijn van september 1999 – beweert ongeveer 88% van de kleine en middelgrote ondernemingen dat ze ofwel op de euro voorbereid zijn, ofwel doordrongen zijn van het feit dat het nu toch wel hoog tijd wordt om zich voor te bereiden. Als ik het hierbij liet zou ik met deze gegevens een verkeerd beeld schetsen. Ik moet hier namelijk twee gegevens – of liever, opmerkingen – aan toevoegen: ten eerste heeft van de genoemde 88% slechts 22% de nodige maatregelen heeft genomen voor de invoering van de euro, en ten tweede bestaat er een zekere tegenstrijdigheid tussen de – theoretisch – vergaande mate van voorbereiding en het eenvoudige feit dat de euro op dit moment in gewone operaties nauwelijks gebruikt wordt. Anders gezegd: we hebben de indruk dat de bedrijven de hele onderneming te optimistisch bezien en denken dat het allemaal van een leien dakje zal gaan, terwijl het wel eens anders zou kunnen blijken te zijn. Dat is dan ook de reden waarom wij geloven dat we nu, behalve aan de burgers, ook aan het bedrijfsleven de nodige aandacht moeten besteden. De Commissie overweegt een aantal specifieke acties op te zetten. Afgezien van de mededeling van juli moeten er regelmatig verslagen aan de Ecofin-Raad worden voorgelegd. Bovendien zal voor het einde van het jaar een voorstel worden gedaan betreffende vervalsingen. Tot slot zal er een hele reeks maatregelen worden genomen ten behoeve van coördinatie. Ik wil graag nog iets zeggen over enkele punten die tijdens het debat naar voor zijn gebracht. Een groot deel van de voorstellen in de mededeling komt overeen met de voorstellen die we hier gehoord hebben. Een aantal punten behoeft echter nader commentaar. Ten eerste dienen we ons af te vragen wat ons optreden moet zijn in landen die spoedig deel van de euro zullen uitmaken. Daarnaast moeten we nadenken over acties in de overige landen. Landen die op dit moment nog geen deel uitmaken van de monetaire unie hebben net als andere lidstaten het recht op voorlichtingscampagnes, en dat zal ook gebeuren, als die landen dat tenminste willen. Twee van deze landen, het Verenigd Koninkrijk en Denemarken hebben namelijk aangegeven geen belangstelling te hebben voor dit soort campagnes."@nl2
"Senhor Presidente, em primeiro lugar queria agradecer ao relator, senhor deputado Karas, o seu relatório, bem como a todos os membros desta câmara a sua participação no debate. Nas suas recomendações figuram bastantes das acções que, em nosso entender, devem ser exigidas aos Estados­Membros e, nesse sentido, apresentaremos uma comunicação aos diferentes países para que as tomem em consideração. Gostaria de destacar aspectos aqui referidos, muito interessantes, como seja dispensar atenção à formação, às escolas, às mulheres, a sectores específicos, como o sector turístico, ou a iniciativa de enorme interesse da distribuição de tabelas de preços, ou as obrigações iniciais ou adicionais por parte das administrações públicas. Comunicaremos ao sector bancário as suas propostas sobre a possibilidade de dedicar uma parte dos " " à informação, e daremos continuidade a tudo o que se relaciona com a questão da cobrança de taxas nas operações de câmbio. A posição da Comissão é favorável a que se apliquem as mesmas taxas às operações transnacionais e às operações nacionais. Duas observações adicionais. A Comissão está totalmente disposta a trabalhar com o Parlamento, com o Banco Central Europeu e com os Estados­Membros para implementar um programa que seja muito mais eficiente, tendo em conta, contudo, que, nos termos do modelo actual, cerca de dois terços das despesas totais do programa são cobertas pelos Estados Membros, de acordo com os seus programas específicos. No tocante à possibilidade de dispor de mais recursos ou de alargar o processo de comunicação, tal como se propõe no relatório Karas, a Comissão é favorável às duas opções. Teremos, naturalmente, de as debater no futuro, quando procedermos ao debate dos orçamentos dos próximos anos. O relatório do senhor deputado Karas contém muitos elementos de interesse, 38 propostas, em muitos casos na mesma linha da proposta contida na comunicação da Comissão de passado mês de Fevereiro e, noutros casos ­ como ele explicou na sua apresentação inicial ­, propostas com as quais se pretende precisar, melhorar e, inclusivamente, alargar algumas das iniciativas. Feito este comentário inicial, gostaria de esclarecer alguns pontos que considero essenciais. Primeiro, a comunicação integra uma operação muito complexa, a entrada em circulação do euro, na forma de moedas e de notas, do dia 1 de Janeiro de 2002. Segundo, na implementação deste processo de introdução de moedas e notas assume um papel fundamental o princípio da subsidiariedade. O que significa que os Estados­Membros, através dos seus governos e dos seus bancos centrais, são fundamentais em todo o processo e também na operação de comunicação. O nosso papel enquanto Comissão consiste, nalguns casos, em incitar, noutros, actuar e, na maior parte, comunicar aos Estados­Membros ideias que podem ou não aplicar, e noutros casos ainda em propor acções concretas. A principal preocupação neste momento é determinar qual o nível de preparação dos Estados­Membros, das empresas e dos cidadãos. No que diz respeito aos Estados­Membros, posso adiantar­lhes que na próxima semana apresentarei à Comissão um relatório sobre a entrada em circulação do euro, que incluirá já um resumo da situação em que se encontram os programas nacionais de introdução do euro em cada um dos Estados­Membros. As empresas constituem o alvo preferencial da campanha de comunicação actualmente. De acordo com os últimos dados disponíveis, os referentes ao mês de Setembro, aproximadamente 88% das pequenas e médias empresas asseguram estar preparadas para a introdução do euro ou, pelo menos, estão conscientes da necessidade de se prepararem neste momento. Estes dados, porém, induziriam em erro, caso não avançasse dois números, ou não fizesse duas observações, adicionais. Primeiro, dessas 88% apenas 22% concluíram já os planos necessários para a introdução do euro. Quanto às restantes, existe uma certa contradição entre esta posição, teoricamente tão favorável das empresas, e o facto de o euro ser pouco utilizado em operações correntes no momento actual. Por outras palavras, temos a sensação de que as empresas encaram a operação com relativo optimismo, pensando que vai ser mais fácil do que poderá vir a revelar­se na prática. Esta é a razão por que acreditamos que é preciso dispensar uma atenção especial às empresas durante este período, bem como ao público geral. A Comissão prevê implementar algumas acções específicas, independentemente da comunicação de Julho, relatórios regulares ao ECOFIN, uma proposta sobre a falsificação, que será apresentada antes do final do ano e ainda uma série de medidas imprescindíveis à coordenação. Gostaria de tecer algumas observações aos vários pontos aflorados durante o debate. Em grande medida, as propostas contidas na comunicação coincidem com as propostas aqui expostas. Todavia, alguns pontos mereceriam um comentário adicional. Primeiro, que tipo de acção deve ser levada a cabo nos países "pré­in" ou nos países terceiros? Os países que não são actualmente membros da União Monetária têm direito, como os restantes países membros, a campanhas de comunicação. É evidente que assim se fará desde que seja esse o desejo desses países. Dois deles, neste momento, a Dinamarca e o Reino Unido, não manifestaram interesse em implementar estas campanhas de comunicação."@pt11
"Herr talman! Jag vill först och främst tacka såväl föredragande Karas för betänkandet som er alla för ert deltagande i debatten. I deras rekommendationer finns många av de åtgärder som vi menar medlemsländerna måste stå för, vi kommer därför att informera varje land så att de kan beakta detta. Jag vill nämna sådana intressanta frågor som att särskilt uppmärksamma utbildning, skolor, kvinnor, särskilda områden som turistsektorn eller det mycket intressanta initiativet att distribuera prisramar eller de offentliga myndigheternas inledande eller extra förpliktelser. Banksektorn kommer att informeras om förslagen om möjligheten att använda en del av "saving days" för informativa syften och vi arbetar vidare på allt som rör växelkursproblematiken. Kommissionen ser gärna att det inte finns någon skillnad mellan belastningen för transnationella transaktioner och nationella transaktioner. Två kommentarer till. Kommissionen är på alla sätt och vis beredd att samarbeta med parlamentet, med Europeiska centralbanken och med medlemsstaterna för igångsättandet av ett effektivare program. Samtidigt måste man beakta att ungefär två tredjedelar av de totala kostnaderna kommer att belasta medlemsstaterna i enlighet med nuvarande modell och beroende på varje specifikt program. Beträffande möjligheten att förfoga över mera medel eller att förlänga informationsförfarandet, såsom det kommer till uttryck i Karasbetänkandet, är kommissionen positivt inställd till båda alternativen. Vi måste givetvis debattera dem när vi diskuterar budgeten för nästkommande år. I Karasbetänkandet finns många intressanta frågor. Betänkandet innehåller 38 förslag, i många fall sammanfaller de med kommissionens förslag till meddelande från februari månad, i andra fall är det förslag där man försöker nyansera, förbättra och utvidga några av initiativen – vilket föredraganden också inledningsvis förklarar. När detta väl är sagt skulle jag vilja klargöra några punkter som jag anser vara betydelsefulla. För det första är informationsfasen en del i ett mycket komplicerat förfarande, det vill säga lanseringen av euron med sedlar och mynt den 1 januari 2002. För det andra är subsidiaritetsprincipen avgörande för introduktionen av sedlar och mynt. Detta innebär att medlemsstaterna, genom respektive regering och centralbank, spelar en avgörande roll i hela förfarandet och under informationsfasen. Kommissionens roll går ut på att ibland uppmuntra, ibland agera, men oftast att förmedla idéer till medlemsländerna som de kan tillämpa om de vill, och i andra fall föreslå konkreta åtgärder. Det viktigaste just nu är att fastställa vilken förberedelsenivå medlemsländer, företag och medborgare har. När det gäller medlemsstaterna kan jag nämna att jag i nästkommande vecka kommer att lägga fram ett betänkande till kommissionen om eurons praktiska tillämpning. Där finns en resumé över situationen för de nationella planerna inför införlivandet av euron i varje medlemsstat. Företagen är av särskilt stort intresse för informationskampanjen just nu. Enligt senast tillgängliga siffror från september månad var ungefär 88 procent av de små och medelstora företagen förberedda för euron eller åtminstone medvetna om nödvändigheten av att förbereda sig. Utan att nämna två andra siffror, eller utan att göra några andra kommentarer, vore nog den här siffran bedräglig. För det första, av dessa 88 procent är det endast 22 procent som redan har genomfört nödvändiga planer inför eurons införande. När det gäller de andra så finns en viss motsättning mellan företagens teoretiskt gynnsamma inställning och den rådande underlåtenheten att använda euron vid normala transaktioner. Vi får med andra ord en känsla av att företagen ser förfarandet med ganska stor optimism, det verkar vara lättare än vad man trott. Därför menar vi att företagen måste uppmärksammas i särskilt hög grad under den här perioden, men även medborgarna. Kommissionen kommer utöver meddelandet i juli att vidta vissa specifika åtgärder, regelmässiga rapporter till Ekofin-rådet, ett förslag om förfalskning, vilka kommer att presenteras före årets slut, man kommer också att vidta ett antal nödvändiga samordningsåtgärder. Apropå de frågor som har tagits upp under debatten så vill jag kommentera följande: I stora delar sammanfaller förslagen i meddelandet med de förslag som lagts fram här. Vissa punkter bör dock kommenteras litet utförligare. För det första, hur skall vi gå tillväga i "pre-in" länder och i tredje land? De länder som inte är medlemmar i den monetära unionen har för närvarande samma rätt som övriga medlemsländer att bedriva informationskampanjer. Detta kommer att ske så länge länderna så önskar. Två av dem, Danmark och Förenade kungadömet, har inte visat något intresse av att sätta igång några informationskampanjer."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
""pre-in""12
""saving days""12
"saving days”"8

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph