Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-05-Speech-3-156"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20000705.4.3-156"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
". Je suis très satisfait que notre Parlement ait eu à débattre de la modification de la directive de 1991 relative au blanchiment des capitaux. Il était en effet indispensable d’adapter ce texte au nouvel environnement économique et financier international. Je terminerai en insistant sur le fait que le débat relatif au scandale des paradis fiscaux doit aboutir rapidement à des mesures concrètes visant à leur démantèlement. La France, qui est une figure de proue dans la lutte contre ce fléau, a clairement indiqué qu’elle entendait faire de ce thème une priorité de l’ordre du jour des travaux de l’Union européenne. L’évocation de quelques chiffres suffit à justifier cette position. Ainsi, le blanchiment d’argent représente chaque année entre 2 % et 5 % du PIB mondial. Ce phénomène est devenu aujourd’hui une menace de première importance. En effet, la délinquance financière s’est adaptée à la mondialisation des échanges économiques et financiers internationaux. Elle revêt aujourd’hui deux caractéristiques principales : la complexification des techniques employées pour blanchir l’argent sale et l’internationalisation des flux financiers criminels. Les discussions ont été relancées au niveau international en vue de proposer de nouvelles mesures pour lutter efficacement contre ce fléau. Cela s’est notamment concrétisé par la tenue, en avril de l’an passé en France, d’un séminaire de la Commission des Nations unies pour la prévention du crime et la justice pénale, consacré à la lutte contre les circuits financiers internationaux de la corruption. Ce séminaire a débouché sur la rédaction des " recommandations de Bercy ". Ces démarches sont relayées par les travaux engagés au sein du Groupe d’action financière internationale (GAFI) et au sein du Forum de stabilité financière. Au niveau européen, le Parlement européen a, quant a lui, réclamé depuis 1996 la mise à jour de la directive de 1991. Les propositions de la Commission européenne vont dans le droit fil de celles qui ont été faites au niveau international. Il s’agit, d'une part, d'étendre la liste des infractions. Le blanchiment de capitaux au sens de la directive ne devrait plus seulement concerner les produits du trafic de stupéfiants, mais aussi la participation à des activités liées à la criminalité organisée, ainsi que la fraude, la corruption et toutes autres activités illicites affectant les intérêts financiers des Communautés européennes. D'autre part, les obligations imposées par la directive sont étendues sans réserve à diverses activités et professions non financières (commissaires aux comptes et comptables, agents immobiliers, marchands de pierres et métaux précieux, transporteurs de fonds, gérants, propriétaires et directeurs de casinos). Elles s'appliquent également aux notaires et autres membres des professions juridiques indépendantes qui exercent des activités pour lesquelles le risque de blanchiment de capitaux est élevé. Le principe est de veiller à ce que les intéressés identifient leurs clients lorsqu'ils nouent des relations d'affaires avec ceux-ci et conservent des documents et des pièces justificatives. L'obligation est faite aux établissements de crédit et aux institutions financières de coopérer avec les autorités ; en d'autres termes, le secret bancaire est levé en cas de soupçon de blanchiment de capitaux. J’ai donc voté en faveur de cette directive, qui s’inscrit dans un plan d’action visant à lutter de manière générale contre la criminalité organisée."@fr6
lpv:spokenAs
lpv:translated text
"Jeg er meget tilfreds med, at Parlamentet har haft mulighed for at forhandle ændringen af direktivet fra 1991 om hvidvaskning af penge. Det var faktisk absolut nødvendigt at tilpasse denne tekst til det nye internationale økonomiske og finansielle miljø. Jeg vil slutte med at slå fast, at forhandlingerne om de skandaløse skatteparadiser hurtigt bør føre til konkrete tiltag med henblik på deres opløsning. Frankrig, der er et foregangsland i kampen mod denne svøbe, har klart angivet, at det vil prioritere dette tema højt på EU's dagsorden. Nogle få tal er tilstrækkeligt til at begrunde denne holdning. Således udgør hvidvaskningen af penge hvert år 2-5% af hele verdens BNP. Dette fænomen er i dag blevet en trussel af allerstørste vigtighed, og faktisk har den økonomiske kriminalitet tilpasset sig globaliseringen af den internationale økonomiske og finansielle handel. Den har i dag to hovedkarakteristika: En række komplekse teknikker, der anvendes for at vaske sorte penge hvide, og internationaliseringen af kriminelle økonomiske strømme. Debatten er igen blevet ført op på internationalt plan med henblik på at foreslå nye foranstaltninger for effektivt at bekæmpe denne plage. Denne kamp blev især konkretiseret, da der i april sidste år i Frankrig blev afholdt et seminar af FN's kommission for forebyggelse af forbrydelser og kriminalret om kampen mod de internationale økonomiske kredsløb for korruption. Seminaret mundede ud i udarbejdelsen af Bercy-anbefalingerne. Dette udgangspunkt er blevet fulgt op af møder afholdt i (GAFI, Gruppen for international økonomisk handling) og i Forum for økonomisk stabilitet. På EU-plan har Europa-Parlamentet siden 1996 krævet en ajourføring af direktivet fra 1991. Forslagene fra Europa-Kommissionen ligger direkte i tråd med dem, der er fremsat på internationalt plan. Det drejer sig på den ene side om at udvide listen over krænkelser. Hvidvaskning af penge i direktivets forstand bør ikke udelukkende omhandle produkter fra narkotikahandel, men også deltagelse i aktiviteter knyttet til den organiserede kriminalitet, svig, korruption og alle andre ulovlige aktiviteter, der påvirker De Europæiske Fællesskabers økonomiske interesser. På den anden side udvides de forpligtelser, der pålægges med direktivet, uden forbehold til at gælde diverse ikke-økonomiske aktiviteter og erhverv (statsautoriserede revisorer, ejendomshandlere, forhandlere af ædelstene og -metaller, transportører af penge, bestyrere, ejere og direktører for kasinoer). De gælder endvidere for notarer og andre medlemmer af selvstændige juridiske erhverv, der udøver aktiviteter, for hvilke risikoen for hvidvaskning af penge er forhøjet. Princippet går ud på at overvåge, at de pågældende identificerer deres kunder, når de indgår forretningsforbindelser med dem og opbevarer dokumenter og bilag. Kreditinstitutter og finansielle institutioner forpligtes til at samarbejde med myndighederne, med andre ord ophæves bankhemmeligheden i tilfælde af mistanke om hvidvaskning af penge. Jeg har således stemt for dette direktiv, der er et led i en handlingsplan, som sigter på generelt at bekæmpe den organiserede kriminalitet."@da1
"Es freut mich sehr, daß unser Parlament über die Änderung der Richtlinie von 1991 zur Geldwäsche zu beraten hatte. Eine Anpassung dieses Textes an das neuartige internationale Wirtschafts- und Finanzumfeld war in der Tat unerläßlich. Abschließend möchte ich betonen, daß die Debatte über die skandalösen Steuerparadiese rasch zu konkreten Maßnahmen im Hinblick auf ihre Abschaffung führen muß. Frankreich, das im Kampf gegen diese Geißel eine Vorreiterrolle spielt, hat klar darauf hingewiesen, daß es dieses Thema ganz oben auf die Tagesordnung der Tätigkeiten der Europäischen Union setzen möchte. Bereits wenige Zahlen verdeutlichen die Berechtigung dieses Standpunkts. So beläuft sich die Geldwäsche jedes Jahr auf einen Wert zwischen 2 % und 5 % des BIP im Weltmaßstab. Dieses Phänomen ist inzwischen zu einer hochgradigen Bedrohung geworden. Die Finanzkriminalität hat sich an die Globalisierung der internationalen Wirtschafts- und Handelsgeschäfte angepaßt. Gegenwärtig weist sie zwei Hauptmerkmale auf, nämlich die immer komplizierteren Geldwäschetechniken und die Internationalisierung der kriminellen Geldströme. Auf internationaler Ebene haben weitere Diskussionen im Hinblick auf die Ausarbeitung neuer Maßnahmen für eine wirksame Bekämpfung dieser Geißel stattgefunden. Eine konkrete Umsetzung dieser Bemühungen war insbesondere ein Seminar der UNO-Kommission für die Kriminalitätsvorbeugung und Strafgerichtsbarkeit, das sich im April 1999 in Paris mit der Bekämpfung der internationalen Finanzströme zu Korruptionszwecken befaßt hat. Im Rahmen dieses Seminars wurden die „Empfehlungen von Bercy“ verfaßt. Diese Aktivitäten werden durch die Tätigkeit der Task Force „Finanzielle Maßnahmen gegen Geldwäsche“ (GAFI) und des „Forums für finanzielle Stabilität“ ergänzt. Auf europäischer Ebene hat das Europäische Parlament seinerseits seit 1996 die Überarbeitung der Richtlinie von 1991 gefordert. Die Vorschläge der Europäischen Kommission gehen in dieselbe Richtung wie die auf internationaler Ebene formulierten Vorschläge. Einerseits muß die Liste der Verstöße ergänzt werden. Die Geldwäsche im Sinne der Richtlinie darf sich nicht mehr nur auf die Erlöse aus dem Drogenhandel beziehen, sondern muß auch die Beteiligung an Aktivitäten im Bereich des organisierten Verbrechens, sowie Betrug, Korruption und alle anderen illegalen Aktivitäten zu Lasten der finanziellen Interessen der Europäischen Gemeinschaften umfassen. Andererseits werden die in der Richtlinie vorgeschriebenen Verpflichtungen uneingeschränkt auf verschiedene Berufe außerhalb des Finanzsektors ausgedehnt (Wirtschaftsprüfer und Buchsachverständige, Immobilienmakler, Edelstein- und Edelmetallhändler, Geldtransportunternehmer, Kasinobetreiber, -eigentümer und -verwalter). Diese Verpflichtungen gelten auch für Notare und andere selbständige Juristen bei bestimmten Tätigkeiten, bei denen das Risiko der Geldwäsche besonders hoch ist. Grundsätzlich soll darüber gewacht werden, daß die betreffenden Personen vor der Aufnahme einer Geschäftsbeziehung die Identität ihres Kunden feststellen und sämtliche Dokumente und Beweisstücke aufbewahren. Die Kredit- und Finanzinstitute werden zur Zusammenarbeit mit den Behörden verpflichtet; mit anderen Worten, das Bankgeheimnis wird im Falle des Verdachts auf Geldwäsche aufgehoben. Ich habe also für diese Richtlinie gestimmt, die Teil eines Aktionsplans darstellt, der auf eine umfassende Bekämpfung des organisierten Verbrechens ausgerichtet ist."@de7
"Είμαι πολύ ικανοποιημένος που το Κοινοβούλιό μας χρειάστηκε να συζητήσει την τροποποίηση της οδηγίας του 1991, σχετικά με το ξέπλυμα χρημάτων. Πράγματι, ήταν απαραίτητη η προσαρμογή του κειμένου αυτού στο νέο διεθνές οικονομικό και χρηματοπιστωτικό περιβάλλον. Τελειώνοντας, θα επιμείνω στο γεγονός ότι η συζήτηση σχετικά με το σκάνδαλο των φορολογικών παραδείσων πρέπει να καταλήξει σύντομα σε συγκεκριμένα μέτρα που θα αποσκοπούν στη διάλυσή τους. Η Γαλλία, που είναι πρωτεργάτης στην καταπολέμηση αυτής της μάστιγας, έδειξε σαφώς ότι προτίθεται να αναγάγει αυτό το θέμα σε μια από τις προτεραιότητες της ημερήσιας διάταξης των εργασιών της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η αναφορά κάποιων αριθμών αρκεί για να δικαιολογήσει αυτή τη θέση. Έτσι, το ξέπλυμα χρημάτων αντιπροσωπεύει κάθε χρόνο ένα ποσοστό μεταξύ 2% και 5% του παγκόσμιου ακαθάριστου εγχωρίου προϊόντος. Το φαινόμενο αυτό έχει γίνει σήμερα ένας κίνδυνος πρώτου μεγέθους. Πράγματι, το οικονομικό έγκλημα έχει προσαρμοστεί στην παγκοσμιοποίηση των διεθνών οικονομικών και χρηματοπιστωτικών συναλλαγών. Έχει, σήμερα, δύο κύρια χαρακτηριστικά: τον περίπλοκο χαρακτήρα των τεχνικών που χρησιμοποιούνται για το ξέπλυμα του βρώμικου χρήματος και τον διεθνή χαρακτήρα των εγκληματικών ροών κεφαλαίων. Έχουν ξεκινήσει εκ νέου σχετικές συζητήσεις, σε διεθνές επίπεδο, με στόχο να προταθούν νέα μέτρα για την αποτελεσματική καταπολέμηση αυτής της μάστιγας. Και έλαβαν συγκεκριμένη μορφή κυρίως με τη διεξαγωγή, στη Γαλλία, πέρυσι τον Απρίλιο, ενός σεμιναρίου της Επιτροπής των Ηνωμένων Εθνών για την πρόληψη του εγκλήματος και την ποινική δικαιοσύνη, που ήταν αφιερωμένο στην καταπολέμηση των διεθνών χρηματοπιστωτικών δικτύων της διαφθοράς. Το σεμινάριο αυτό ολοκληρώθηκε με τη σύνταξη των “συστάσεων του Bercy”. Τα διαβήματα αυτά συνεχίζονται με τις εργασίες που έχουν ξεκινήσει στους κόλπους της Ομάδας Διεθνούς Χρηματοπιστωτικής Δράσης και στους κόλπους του φόρουμ για την χρηματοπιστωτική σταθερότητα. Σε ευρωπαϊκό επίπεδο, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, από την πλευρά του, έχει ζητήσει από το 1996 την αναθεώρηση της οδηγίας του 1991. Οι προτάσεις της Ευρωπαϊκής Επιτροπής ακολουθούν κατά πόδας εκείνες που διατυπώθηκαν σε διεθνές επίπεδο. Το ζητούμενο είναι, αφενός, η επέκταση του καταλόγου των παραβάσεων. Το ξέπλυμα χρημάτων με την έννοια της οδηγίας δεν θα πρέπει πλέον να αφορά μόνον τα προϊόντα του εμπορίου ναρκωτικών, αλλά και τη συμμετοχή σε δραστηριότητες που συνδέονται με το οργανωμένο έγκλημα όπως η απάτη, η διαφθορά και όλες οι άλλες παράνομες δραστηριότητες που πλήττουν τα οικονομικά συμφέροντα των Ευρωπαϊκών Κοινοτήτων. Αφετέρου, οι υποχρεώσεις που απορρέουν από την οδηγία επεκτείνονται απεριόριστα σε διάφορες δραστηριότητες και επαγγέλματα μη χρηματοοικονομικού χαρακτήρα (ανεξάρτητοι λογιστές και ελεγκτές, κτηματομεσίτες, έμποροι πολύτιμων λίθων και μετάλλων, μεταφορείς χρημάτων, μεταφορείς εκμετάλλευσης, ιδιοκτήτες και διευθυντές καζίνων). Εξάλλου εφαρμόζονται για τους συμβολαιογράφους και άλλους ασκούντες ανεξάρτητα νομικά επαγγέλματα σε ορισμένες δραστηριότητες, στις οποίες ο κίνδυνος της νομιμοποίησης εσόδων από παράνομες δραστηριότητες είναι υψηλός. Η ιδέα είναι να υπάρχει επαγρύπνηση έτσι, ώστε οι ενδιαφερόμενοι να διαπιστώνουν την ταυτότητα των πελατών τους όταν συνδέονται επαγγελματικά μαζί τους και να διατηρούν δικαιολογητικά στοιχεία και έγγραφα. Επιβάλλεται η υποχρέωση στα πιστωτικά και χρηματοπιστωτικά ιδρύματα να συνεργάζονται με τις αρχές· με άλλα λόγια, το τραπεζικό απόρρητο αίρεται σε περίπτωση υπόνοιας ξεπλύματος χρημάτων. Επομένως, υπερψήφισα αυτήν την οδηγία, η οποία εντάσσεται σε ένα σχέδιο δράσης που αποσκοπεί στην καταπολέμηση του οργανωμένου εγκλήματος γενικά."@el8
"I am delighted that Parliament has had to debate the amendments to the 1991 directive on money laundering. This directive was in serious need of revision in order to adapt it to the new international economic and financial climate. Allow me to close by stressing the need for the debate on tax havens to culminate quickly in specific measures to dismantle them. France, which is a key figure in the fight against this scourge, has clearly indicated that it intends to make this issue a priority item on the European Union's working agenda. Just a few figures suffice to substantiate this position. Money laundering accounts for between 2% and 5% of the world's GDP each year. This phenomenon is now a threat of the first order. Financial crime has adapted to the globalisation of the international economy and now has two overriding features: more and more complex techniques are being used to launder dirty money and criminal financial flows are being internationalised. Discussions have been reopened at international level with a view to proposing effective new measures to fight this scourge. As a result, a United Nations seminar on the prevention of crime and criminal justice was held in France in April last year in order to discuss the fight against international financial corruption circuits. This seminar culminated in the ‘Bercy recommendations’. This action is being relayed through work undertaken in the Financial Action Task Force on Money Laundering (FATF) and the financial stability forum. At European level, the European Parliament has been calling for the 1991 directive to be updated since 1996. The European Commission's proposals follow on directly from the proposals made at international level. First, the list of offences needs to be extended. Money laundering as defined in the directive should no longer apply solely to the proceeds from drug trafficking, it should also apply to activities linked with organised crime, such as fraud, corruption and any other illegal activity which affects the financial interests of the European Communities. Secondly, the obligations imposed by the directive have been extended unreservedly to various non-financial activities and professions, such as auditors and accountants, estate agents, traders in precious stones and metals, money carriers, managers, owners and directors of casinos. They also apply to notaries and other independent members of the legal profession engaged in activities which involve a high risk of money laundering. The idea is to ensure that the parties concerned identify new clients and store documents and evidence. Credit institutions and financial institutions are required to cooperate with the authorities; in other words, banking secrecy is lifted where there is any suspicion of money laundering. I have therefore voted in favour of this directive, which forms part of the general action plan to fight organised crime."@en3
"(FR) Me siento muy satisfecho de que nuestro Parlamento haya tenido que debatir la modificación de la directiva de 1991 relativa al blanqueo de capitales. Efectivamente, era indispensable adaptar este texto al nuevo entorno económico y financiero internacional. Se trata, por una parte, de ampliar la lista de infracciones. El blanqueo de capitales en el sentido de la directiva ya no debería afectar sólo a los productos del tráfico de estupefacientes, sino también a la participación en actividades vinculadas con el crimen organizado así como con el fraude, con la corrupción y con cualesquiera otras actividades ilícitas que afecten a los intereses financieros de las Comunidades Europeas. Por otra parte, las obligaciones que impone la directiva son ampliadas sin reservas a diversas actividades y profesiones no financieras (comisarios de cuentas y contables, agentes inmobiliarios, comerciantes de piedras y metales preciosos, transportistas de fondos, gestores, propietarios y directores de casinos). Se aplican también a los notarios y otros miembros de profesiones jurídicas independientes que ejercen actividades para las cuáles el riesgo de blanqueo de capitales resulte elevado. El principio es velar para que los interesados identifiquen a sus clientes cuando inicien relaciones de negocios con éstos y conserven documentos y justificantes. Se establece la obligación para los establecimientos de crédito e instituciones financieras de cooperar con las autoridades; en otros términos, se levanta el secreto bancario en caso de sospecha de blanqueo de capitales. He votado por tanto a favor de esta directiva, que se incluye en un plan de acción que pretende luchar de manera general contra el crimen organizado. Terminaré insistiendo en el hecho de que el debate relativo al escándalo de los paraísos fiscales ha de concluir rápidamente con medidas concretas orientadas a su desmantelamiento. . Francia, que es una figura de proa en la lucha contra esta lacra, ha señalado claramente que deseaba hacer de este tema una prioridad del orden del día de los trabajos de la Unión Europea. La mención de algunas cifras basta para justificar esta posición. Así, el blanqueo de dinero representa cada año entre un 2 y un 5% del PIB mundial. Este fenómeno se ha convertido hoy en una amenaza de primer orden. En efecto, la delincuencia financiera se ha adaptado a la globalización de los intercambios económicos y financieros internacionales. Ésta presenta actualmente dos características principales: la complejidad de las técnicas empleadas para blanquear el dinero sucio y la internacionalización de los flujos financieros criminales. Se han relanzado los debates a nivel internacional con el fin de proponer nuevas medidas para luchar de forma eficaz contra esta lacra. Esto se ha concretado principalmente en la celebración, en el mes de abril del año pasado, en Francia, de un seminario de la Comisión de las Naciones Unidas para la prevención del crimen y la justicia penal, dedicado a la lucha contra los circuitos financieros internacionales de la corrupción. Este seminario ha concluido con la redacción de las "recomendaciones de Bercy". Éstas han sido actuaciones recogidas por los trabajos iniciados en el seno del Grupo de Acción Financiera Internacional (GAFI) y en el seno del Foro de estabilidad financiera. A nivel europeo, este Parlamento ha reclamado, por su parte, desde 1996 la actualización de la directiva de 1991. Las propuestas de la Comisión van en el camino de las que se han realizado a nivel internacional."@es12
". - Olen erittäin tyytyväinen siihen, että parlamentti joutui väittelemään vuonna 1991 annetun rahanpesudirektiivin muuttamisesta. Oli nimittäin välttämätöntä mukauttaa direktiiviä uuden kansainvälisen talous- ja finanssiympäristön mukaiseksi. Rahanpesun torjunnan kärkimaita oleva Ranska on ilmoittanut selväsanaisesti, että se aikoo ottaa rahanpesun Euroopan unionin ensisijaisten tehtävien joukkoon. Joidenkin lukujen esittäminen riittää tämän kannan perusteluksi. Rahanpesu vie joka vuosi noin 2–5 prosenttia maailman BKT:sta. Ilmiöstä onkin tullut nykyään erittäin vakava uhka. Talousrikollisuus on nimittäin mukautunut kansainvälisen talous- ja finanssikaupan maailmanlaajuistumiseen. Talousrikollisuutta voidaan luonnehtia nykyään kahdella pääpiirteellä: niitä ovat likaisen rahan pesuun käytettävien tekniikoiden monimutkaisuus sekä rikollisten talousvirtojen kansainvälistyminen. On aloitettu kansainvälisiä keskusteluja sellaisten uusien toimenpiteiden löytämiseksi, joilla voidaan torjua tehokkaasti rahanpesua. Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon erityisesti viime vuoden huhtikuussa Ranskassa järjestetty, rikosten ennaltaehkäisyä ja rikosoikeutta koskeva YK:n valtuuskunnan seminaari, jossa käsiteltiin talouskorruption kansainvälisten verkostojen torjuntaa. Seminaarin lopuksi laadittiin ns. "Bercyn suositukset". Näiden toimien tilalle on nyt tullut rahoitusalan rahanpesutyöryhmässä (GAFI) ja taloudellisen vakauden foorumissa aloitettu työ. Euroopassa taas Euroopan parlamentti on vaatinut jo vuodesta 1996 lähtien vuonna 1991 annetun direktiivin ajantasaistamista. Euroopan komission ehdotusten sisältö vastaa kansainvälisten esitysten sisältöä. Esirikoksia koskevaa luetteloa on toisaalta laajennettava. Rahanpesun direktiivin tarkoittamassa merkityksessä ei enää pitäisi koskea pelkästään huumausainekaupan tuotteita vaan myös järjestäytyneeseen rikolliseen toimintaan osallistumista sekä petoksia, korruptiota ja kaikkea muuta Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja vahingoittavaa laitonta toimintaa. Toisaalta direktiivin mukaiset velvollisuudet ulotetaan rajoittamattomina erilaisiin rahoitusalan ulkopuolisiin toimiin ja ammatteihin (ulkoiset kirjanpitäjät, tilintarkastajat, kiinteistövälittäjät, jalometallikauppiaat, rahankuljetusyritykset sekä kasinoiden pitäjät, omistajat ja hallinnoijat). Lisäksi niitä sovelletaan erityisesti notaareihin ja muihin itsenäisiin lakiammattien harjoittajiin tietyissä toimissa, joissa rahanpesun riski on erityisen suuri. Periaatteena on pitää huoli siitä, että asianomaiset tarkistavat asiakkaidensa henkilöllisyyden solmiessaan liikesuhteita näihin ja että ne säilyttävät asiakirjat ja todisteet. Luottolaitosten ja rahoituslaitosten velvollisuutena on tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa: toisin sanoen pankkisalaisuutta voidaan rikkoa, jos ilmenee epäilyjä rahanpesusta. Näin ollen äänestin direktiivin puolesta, sillä se on osa toimintasuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on torjua yleisesti järjestäytynyttä rikollisuutta. Lopetan puheenvuoroni korostamalla, että veroparatiisien aiheuttamaa skandaalia koskevan keskustelun on johdettava pikaisesti niiden hajottamiseen tähtääviin konkreettisiin toimiin."@fi5
"Sono molto soddisfatto che il Parlamento abbia discusso la modifica della direttiva del 1991 sul riciclaggio di capitali. Infatti, era indispensabile adeguare questo testo alla nuova situazione economica e finanziaria internazionale. Concludo insistendo sul fatto che la discussione relativa allo scandalo dei paradisi fiscali deve sfociare rapidamente in misure concrete intese a smantellarli. La Francia, che ha un ruolo di primo piano nella lotta contro questo flagello, ha chiaramente indicato che intende fare di questo tema una priorità dell'ordine del giorno delle attività dell'Unione europea. Per giustificare siffatta posizione è sufficiente citare alcuni dati: il riciclaggio di denaro sporco rappresenta ogni anno fra il 2 percento ed il 5 percento del PIL mondiale. Questo fenomeno oggi è diventato una minaccia di primaria importanza. Infatti, la delinquenza finanziaria si è adeguata alla mondializzazione degli scambi economici e finanziari internazionali ed attualmente è contraddistinta da due caratteristiche principali: tecniche impiegate per il riciclaggio di denaro sporco sempre più complesse ed internazionalizzazione dei flussi di capitali provenienti da attività criminali. A livello internazionale sono state riprese le discussioni in materia allo scopo di proporre nuove misure per lottare efficacemente contro questa piaga. Tutto ciò si è concretizzato nel seminario della Commissione delle Nazioni Unite per la prevenzione della criminalità organizzata e la giustizia penale svoltosi nell'aprile dell'anno scorso in Francia e dedicato alla lotta contro i circuiti finanziari internazionali della corruzione. Il seminario si è concluso con la redazione delle "raccomandazioni di Bercy". Queste iniziative vanno di pari passo con i lavori intrapresi in seno alla "azione finanziaria" (FATF) e nell'ambito del sulla stabilità finanziaria. A livello europeo, fin dal 1996 il Parlamento invoca l'aggiornamento della direttiva del 1991. Le proposte della Commissione sono in linea con quelle formulate a livello internazionale. Si tratta, da un lato, di ampliare l'elenco degli antecedenti. Il riciclaggio di capitali, ai sensi della direttiva, non si dovrebbe riferire più soltanto ai proventi del traffico di stupefacenti, bensì alla partecipazione ad attività connesse alla criminalità organizzata e alla frode, corruzione o altre attività illegali a danno degli interessi finanziari delle Comunità europee. Dall'altro lato, gli obblighi posti dalla direttiva vengono estesi senza limitazioni a diverse attività e professioni non finanziarie (consulenti fiscali e revisori dei conti, agenti immobiliari, commercianti di pietre o metalli preziosi, portavalori, gestori, proprietari e amministratori di casinò), e le disposizioni si applicano inoltre ai notai e ad altre professioni giuridiche indipendenti in determinate attività nelle quali il rischio di riciclaggio di capitali è particolarmente alto. Il principio è di vigilare a che gli interessati provvedano all'identificazione dei loro clienti quando allacciano rapporti d'affari e conservino documenti probanti e pezze giustificative. Si stabilisce l'obbligo per gli enti e gli istituti finanziari e di credito di cooperare con le autorità; in altri termini, il segreto bancario è abolito qualora sussista il sospetto di un'attività di riciclaggio. Ho quindi votato a favore della direttiva, che si inserisce in un piano d'azione volto a lottare in linea generale contro la criminalità organizzata."@it9
"I am delighted that Parliament has had to debate the amendments to the 1991 directive on money laundering. This directive was in serious need of revision in order to adapt it to the new international economic and financial climate. Allow me to close by stressing the need for the debate on tax havens to culminate quickly in specific measures to dismantle them. France, which is a key figure in the fight against this scourge, has clearly indicated that it intends to make this issue a priority item on the European Union's working agenda. Just a few figures suffice to substantiate this position. Money laundering accounts for between 2% and 5% of the world's GDP each year. This phenomenon is now a threat of the first order. Financial crime has adapted to the globalisation of the international economy and now has two overriding features: more and more complex techniques are being used to launder dirty money and criminal financial flows are being internationalised. Discussions have been reopened at international level with a view to proposing effective new measures to fight this scourge. As a result, a United Nations seminar on the prevention of crime and criminal justice was held in France in April last year in order to discuss the fight against international financial corruption circuits. This seminar culminated in the ‘Bercy recommendations’. This action is being relayed through work undertaken in the Financial Action Task Force on Money Laundering (FATF) and the financial stability forum. At European level, the European Parliament has been calling for the 1991 directive to be updated since 1996. The European Commission's proposals follow on directly from the proposals made at international level. First, the list of offences needs to be extended. Money laundering as defined in the directive should no longer apply solely to the proceeds from drug trafficking, it should also apply to activities linked with organised crime, such as fraud, corruption and any other illegal activity which affects the financial interests of the European Communities. Secondly, the obligations imposed by the directive have been extended unreservedly to various non-financial activities and professions, such as auditors and accountants, estate agents, traders in precious stones and metals, money carriers, managers, owners and directors of casinos. They also apply to notaries and other independent members of the legal profession engaged in activities which involve a high risk of money laundering. The idea is to ensure that the parties concerned identify new clients and store documents and evidence. Credit institutions and financial institutions are required to cooperate with the authorities; in other words, banking secrecy is lifted where there is any suspicion of money laundering. I have therefore voted in favour of this directive, which forms part of the general action plan to fight organised crime."@lv10
"Ik ben zeer tevreden dat ons Parlement de wijziging van de richtlijn van 1991 over het witwassen van geld in behandeling moest nemen. Het was inderdaad noodzakelijk om deze tekst aan te passen aan de nieuwe economische en financiële internationale situatie. Frankrijk, dat een leidende rol heeft in de aanpak van dit probleem, wil dat dit onderwerp boven aan de agenda van de Europese Unie wordt geplaatst. De volgende cijfers moeten dit standpunt verduidelijken. Het witwassen van geld bedraagt jaarlijks tussen de 2 en 5% van het BBP op wereldniveau. Vandaag de dag vormt het bovendien een grote bedreiging. De geldcriminaliteit heeft zich namelijk aangepast aan de mondialisering van het economische en financiële internationale verkeer. Deze vorm van criminaliteit heeft tegenwoordig twee belangrijke kenmerken: de complexiteit van de technieken die gebruikt worden om zwart geld wit te wassen en de internationalisering van de criminele geldstromen. Op internationaal niveau zijn weer discussies op gang gebracht met het doel nieuwe maatregelen voor te stellen voor een effectieve bestrijding van dit probleem. Dit heeft in april vorig jaar in Frankrijk zijn beslag gevonden in een seminar van de commissie van de Verenigde Naties voor de preventie van misdaad en strafrechtspraak ter bestrijding van corruptie in internationale geldcircuits. Dit seminar heeft geleid tot het opstellen van de "aanbevelingen van Bercy", die zijn overgenomen door de International Financial Action Task Force en door het Forum voor financiële stabiliteit. Op Europees niveau vraagt het Europees Parlement van zijn kant sinds 1996 om wijziging van de richtlijn van 1991. De voorstellen van de Europese Commissie liggen in de lijn van de voorstellen die op internationaal niveau zijn gedaan. Aan de ene kant moeten we de lijst strafbare feiten uitbreiden. Het witwassen van geld zoals beschreven in de richtlijn zou niet meer alleen de opbrengsten van drugshandel moeten betreffen, maar ook deelname aan activiteiten van de georganiseerde misdaad. Ook fraude, corruptie en alle andere illegale activiteiten die de financiële belangen van de Europese Gemeenschappen ondermijnen, zouden hieronder moeten vallen. Aan de andere kant is het toepassingsgebied van de richtlijn zonder meer uitgebreid met diverse niet-financiële activiteiten en beroepen (externe accountants en financieel controleurs, makelaren in onroerend goed, handelaren in edelstenen of edele metalen, geldtransporteurs en exploitanten, eigenaren en directeuren van casino's). Ook notarissen en andere onafhankelijke beoefenaren van juridische beroepen die activiteiten uitoefenen waarin een verhoogd risico bestaat op het witwassen van geld, vallen hieronder. Het principe is erop toe te zien dat de betrokkenen de identiteit van hun cliënten controleren wanneer zij met hen zakelijke betrekkingen aangaan en afschriften en documenten bewaren. Kredietinstellingen en financiële instellingen worden ertoe verplicht samen te werken met de autoriteiten, dat wil zeggen dat het bankgeheim wordt opgeheven als er verdenking op witwaspraktijken bestaat. Ik heb dus vóór deze richtlijn gestemd, aangezien hiermee de georganiseerde misdaad in het algemeen aangepakt kan worden. Tot slot wil ik benadrukken dat de discussie over het schandaal van de belastingparadijzen snel moet leiden tot concrete maatregelen om deze te ontmantelen."@nl2
"Congratulo­me pelo facto de o Parlamento Europeu ter sido chamado a realizar um debate sobre a alteração da Directiva de 1991 relativa ao branqueamento de capitais. Era, efectivamente, indispensável adaptar este texto ao novo ambiente económico e financeiro internacional. E termino insistindo no facto de que o debate relativo ao escândalo que constituem os paraísos fiscais deve conduzir rapidamente a medidas concretas tendo em vista o seu desmantelamento. A França, figura de proa na luta contra este flagelo, declarou abertamente ser sua intenção fazer desta temática uma prioridade da ordem do dia dos trabalhos da União Europeia. Basta recordar alguns números para justificar esta posição. O branqueamento de capitais representa todos os anos entre 2% e 5% do PIB mundial. Um fenómeno que se transformou hoje numa ameaça de monta. Efectivamente, a delinquência financeira adaptou­se à mundialização das trocas económicas e financeiras internacionais Reveste­se, hoje, de duas características essenciais: a crescente complexidade das técnicas utilizadas no branqueamento de capitais e a internacionalização dos fluxos financeiros ilícitos. O debate foi relançado a nível internacional tendo em vista a apresentação de propostas de novas medidas susceptíveis de combater com eficácia este flagelo. Neste contexto, teve lugar, em Abril do ano transacto, em França, um seminário da Comissão das Nações Unidas para a prevenção do crime e a justiça penal, consagrado à luta contra os circuitos financeiros internacionais da corrupção. O seminário deu origem à redacção das “recomendações de Bercy” Estas iniciativas vão de par com os trabalhos realizados no âmbito do Grupo de Acção Financeira Internacional (GAFI) et do Forum de Estabilidade Financeira. A nível europeu, o Parlamento Europeu tem solicitado, desde 1996, a actualização da directiva de 1991. As propostas da Comissão vão na linha das que foram apresentadas a nível internacional. Está em causa, por um lado, proceder ao alargamento da lista dos delitos qualificados. O branqueamento de capitais na acepção da directiva já não deveria dizer apenas respeito às receitas provenientes do tráfico de estupefacientes, mas incluir todas as actividades ligadas à criminalidade organizada, bem como a fraude, a corrupção e a outras actividades ilícitas lesivas dos interesses financeiros das Comunidades Europeias. Por outro lado, as obrigações impostas pela directiva são alargadas, sem reserva, a diversas actividades e profissões de natureza não financeira (revisores de contas e contabilistas, agentes imobiliários, comerciantes de pedras e metais preciosos, transportadores de fundos, gerentes, proprietários e directores de casinos). São igualmente aplicáveis aos notários e outros profissionais forenses que exerçam actividades especialmente vulneráveis ao branqueamento de capitais. O princípio reside em zelar por que os interessados identifiquem os seus clientes quando com estes estabelecem relações de negócios e conservem documentos e comprovativos. Incumbe aos estabelecimentos de crédito e às instituições financeiras cooperarem com as autoridades; por outras palavras, o sigilo bancário é levantado sempre que haja suspeita de branqueamento de capitais . Daí o meu voto a favor desta directiva, que se inscreve num plano de acção que tem em vista lutar de um modo geral contra a criminalidade organizada."@pt11
"Jag är mycket nöjd med att parlamentet har kunnat diskutera ändringen av direktivet från 1991 om penningtvätt. Det var i själva verket nödvändigt att anpassa den här texten till den nya internationella ekonomiska och finansiella ordningen. Jag skall avsluta genom att insistera på det faktum att debatten om skandalen med skatteparadisen snabbt måste leda fram till konkreta åtgärder med sikte på att avskaffa dem. Frankrike, som är en portalfigur i bekämpningen av denna plåga, har klart och tydligt angett att landet har för avsikt att prioritera denna fråga på dagordningen för Europeiska unionens verksamhet. Det räcker med att nämna några siffror för att motivera ett sådant ställningstagande. Penningtvätten motsvarar årligen mellan 2 och 5 procent av världens BNI. Detta fenomen har i dag blivit ett hot av största vikt. Den ekonomiska brottsligheten har faktiskt anpassats till globaliseringen av internationella ekonomiska och finansiella utbyten. I dag kännetecknas denna brottslighet av två huvudsakliga faktorer: att den teknik som används för att tvätta svarta pengar blir alltmer komplicerad och att brottsliga ekonomiska flöden har internationaliserats. På internationell nivå har man åter inlett diskussioner för att kunna föreslå nya åtgärder för en effektiv bekämpning av denna plåga. Det konkretiserades i april förra året i Frankrike, då Förenta nationerna arrangerade ett seminarium om brottsförebyggande och straffrätt, vilket ägnades bekämpningen av korruptionens internationella ekonomiska kretslopp. Seminariet utmynnade i "Bercy-rekommendationerna". Dessa tillvägagångssätt har spridits till den verksamhet som har inletts inom den internationella finansiella aktionsgruppen (FATF) samt forumet för finansiell stabilitet. På EU-nivå har Europaparlamentet sedan 1996 krävt en modernisering av direktivet från 1991. Europeiska kommissionens förslag ligger i linje med dem som har lagts fram på internationell nivå. Det gäller å ena sidan att utvidga förteckningen över brott. Penningtvätt i direktivets bemärkelse borde inte längre endast avse varorna inom droghandeln, utan även deltagande i aktiviteter kopplade till den organiserade brottsligheten samt bedrägeri, korruption och alla andra olagliga aktiviteter som rör Europeiska gemenskapernas ekonomiska intressen. Å andra sidan utvidgas direktivets tillämpningsområde reservationslöst till skilda icke-finansiella aktiviteter och yrken (revisorer, fastighetsmäklare, handlare som köper och säljer värdefulla ädelstenar eller ädelmetaller, penningtransportörer, driftsansvariga för, ägare till och chefer för kasinon). Det skall också tillämpas för notarier och andra oberoende jurister vilkas verksamhet innebär ökade risker för penningtvätt. Principen är att se till att de berörda identifierar sina kunder när de upprättar affärsförbindelser med dem och att de bevarar dokument och verifikat. Kreditinstitut och finansiella institut är skyldiga att samarbeta med myndigheterna, med andra ord: banksekretessen hävs i händelse av misstankar om penningtvätt. Jag har således röstat för detta direktiv, som går inom ramen för en handlingsplan som allmänt syftar till att bekämpa den organiserade brottsligheten."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Groupe d'Action Financière Internationale"1

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz
14http://purl.org/linkedpolitics/rdf/spokenAs.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph