Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-05-Speech-3-144"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000705.4.3-144"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Den 8 juni 2000 antog parlamentets talmanskonferens ramavtalet mellan parlamentet och kommissionen. Omröstning i frågan kommer att hållas under sammanträdet i juli, men parlamentsledamöterna kommer inte att ges någon möjlighet att behandla den, eller lägga fram några ändringsförslag.
Utan någon utförligare genomgång eller diskussion inom grupperna har gruppordförandena antagit detta ramavtal som överlåter beslutanderätten över vilka dokument som parlamentet skall ha tillgång till kommissionen. Detta innebär att de folkvalda inte får någon verklig insyn i lagstiftningsförfarandet, utan hamnar i bakvattnet, vid sidan av.
Gruppordförandena anmodade enhälligt kommissionen att den skulle ge parlamentsledamöterna laglig rätt att få tillgång till de dokument som lämnas ut i andra sammanhang. Den 8 juni accepterade de dock att Prodi inte skulle infria alla de löften han avgav när han tillträdde.
Som parlamentsledamot bör man ha laglig rätt till fullständig information. Naturligtvis kan det finnas välgrundade undantag som måste respekteras. Det råder inget tvivel om att kommissionen som verkställande organ är i sin fulla rätt att utreda olika ståndpunkter och framställa utkast i form av interna arbetsdokument, utan skyldighet att lämna ut dem. Däremot bör det stå bortom allt tvivel att i samma ögonblick som ett dokument lämnas ut till någon utanför kommissionen, skall parlamentet ha rätt till samma information.
När en tidning publicerar material från dokument som läckt ut, kan parlamentsledamöterna inte få tillgång till dokumenten i fråga. Praktikanter vid ministerrådet eller på kontoren för medlemsländernas ständiga representationer har tillgång till dokument som parlamentsledamöterna inte har någon möjlighet att konsultera, inte ens utskottsordförandena, gruppordförandena eller de föredragande.
När Romano Prodi besökte parlamentet förra våren för att presentera sig, före den nuvarande kommissionens installation, lovade han att parlamentsledamöterna skulle få tillgång till dokument när dessa överlämnades till myndigheter eller organisationer utanför kommissionen eller läckte ut till media.
Eftersom ramavtalet innebär förbättringar på vissa punkter jämfört med hittillsvarande tillämpningspraxis, skall det inte förkastas i sin helhet. Det bör emellertid innehålla åtminstone de löften som Prodi avgivit i kommissionens namn.
Den slutna dörrens politik är oacceptabel både för allmänheten, för de folkvalda och för journalisterna. Parlamentsledamöterna måste ta strid för sina rättigheter som folkvalda."@sv13
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Den 8. juni 2000 vedtog Parlamentets Formandskonference rammeaftalen mellem Parlamentet og Kommissionen. Der bliver afstemning om spørgsmålet under mødeperioden i juli, men parlamentsmedlemmerne får ikke mulighed for at behandle spørgsmålet eller fremsætte ændringsforslag.
Uden nogen udførlig gennemgang eller diskussion i grupperne har gruppeformændene vedtaget denne rammeaftale, der overlader det til Kommissionen at beslutte, hvilke dokumenter Parlamentet skal have adgang til. Det indebærer, at de folkevalgte ikke får nogen reel indsigt i lovgivningsproceduren, men at de bliver sejlet agterud.
Gruppeformændene anmodede enstemmigt Kommissionen om at give parlamentsmedlemmerne lovbestemt adgang til de dokumenter, der udsendes i andre sammenhænge. Den 8. juni accepterede de imidlertid, at Prodi ikke skulle indfri alle de løfter, han afgav ved sin tiltrædelse.
Som parlamentsmedlem bør man have lovbestemt adgang til alle nødvendige oplysninger.
Der kan naturligvis forekomme velbegrundede undtagelser, der skal respekteres. Der hersker ingen tvivl om, at Kommissionen som administrerende organ er i sin fulde ret til at undersøge forskellige synspunkter og fremstille udkast i form af interne arbejdsdokumenter, uden at den derfor har pligt til at udlevere sådanne dokumenter. Der bør derimod ikke herske tvivl om, at så snart et dokument udleveres til nogen uden for Kommissionen, skal Parlamentet have ret til samme oplysninger.
Når en avis offentliggør materiale fra et dokument, der er blevet lækket, kan parlamentsmedlemmerne ikke få adgang til det pågældende dokument. Praktikanter ved Rådet eller på kontoret for medlemslandenes faste repræsentanter har adgang til dokumenter, som parlamentsmedlemmerne ikke har nogen mulighed for at studere, ikke engang udvalgsformænd, gruppeformænd eller ordførere.
Da Romano Prodi besøgte Parlamentet sidste forår for at præsentere sig selv inden indsættelsen af den nuværende Kommission, lovede han, at parlamentsmedlemmerne ville få adgang til dokumenter, når de blev videregivet til myndigheder eller organisationer uden for Kommissionen eller til pressen.
Da rammeaftalen medfører forbedringer på visse punkter i sammenligning med den hidtidige praksis, skal den ikke forkastes i sin helhed. Den bør imidlertid i det mindste indeholde de løfter, som Prodi afgav i Kommissionens navn.
Den lukkede dørs politik er uacceptabel for både offentligheden, de folkevalgte og journalisterne. Parlamentsmedlemmerne skal kæmpe for deres rettigheder som folkevalgte."@da1
".
Am 8. Juni 2000 nahm die Konferenz der Präsidenten des Parlaments eine Rahmenvereinbarung zwischen dem Parlament und der Kommission an. Die Abstimmung darüber wird während der Sitzung im Juli erfolgen, wobei jedoch die Abgeordneten keine Möglichkeit haben werden, diese Angelegenheit zu behandeln oder Änderungsanträge einzubringen.
Ohne ausführliche Behandlung oder Diskussion in den Fraktionen haben die Fraktionsvorsitzenden diese Rahmenvereinbarung angenommen, die das Entscheidungsrecht darüber, zu welchen Dokumenten das Parlament Zugang erhalten soll, der Kommission überläßt. Somit erhalten die Abgeordneten keinen wirklichen Einblick in das legislative Verfahren, sondern geraten ins Hintertreffen.
Die Fraktionsvorsitzenden haben die Kommission einstimmig aufgefordert, den Abgeordneten das gesetzliche Recht auf Zugang zu den in anderem Zusammenhang weitergeleiteten Dokumenten zu gewähren. Am 8. Juni haben sie jedoch akzeptiert, daß Herr Prodi nicht alle bei seinem Amtsantritt abgegebenen Versprechen einhält.
Als Abgeordneter sollte man das legitime Recht auf vollständige Information besitzen.
Natürlich kann es berechtigte Ausnahmen geben, die respektiert werden müssen. Es besteht kein Zweifel daran, daß die Kommission als exekutives Organ das Recht hat, verschiedene Standpunkte zu prüfen und Entwürfe in Form von internen Arbeitspapieren zu erstellen, ohne daß diese veröffentlicht werden müssen. Aber es muß auch außer Zweifel stehen, daß in dem Augenblick, in dem ein Dokument an jemanden außerhalb der Kommission übergeben wird, das Parlament auch ein Recht auf diese Information haben muß.
Wenn eine Zeitung Material von einem Dokument veröffentlicht, das bekannt geworden ist, haben die Abgeordneten keinen Zugang zu dem betreffenden Dokument. Praktikanten beim Ministerrat oder den Büros der ständigen Vertretungen der Mitgliedstaaten können Dokumente einsehen, die die Parlamentsmitglieder nicht zu Rate ziehen können, nicht einmal die Ausschußvorsitzenden, Fraktionsvorsitzenden oder Berichterstatter.
Als Romano Prodi sich im vergangenen Frühjahr, vor der Amtseinführung der jetzigen Kommission, dem Parlament vorstellte, versprach er, daß die Abgeordneten Zugang zu den Dokumenten erhalten sollten, die an Behörden oder Organisationen übergeben oder an Medien durchsickern würden.
Da die Rahmenvereinbarung in einigen Punkten eine Verbesserung im Vergleich zur bisherigen Praxis bedeutet, sollte sie nicht in ihrer Gesamtheit verworfen werden, aber sie sollte zumindest die Versprechen enthalten, die Herr Prodi im Namen der Kommission abgegeben hat.
Eine Politik der verschlossenen Türen ist sowohl für die Öffentlichkeit als auch für Abgeordnete und Journalisten unannehmbar. Die Parlamentsmitglieder müssen für ihre Rechte als gewählte Volksvertreter kämpfen."@de7
"Στις 8 Ιουνίου 2000 η Διάσκεψη των Προέδρων του Κοινοβουλίου ενέκρινε μια συμφωνία-πλαίσιο μεταξύ του Κοινοβουλίου και της Επιτροπής. Η ψηφοφορία επί του θέματος θα διεξαχθεί κατά την περίοδο συνόδου του Ιουλίου, όμως οι βουλευτές του Κοινοβουλίου δεν θα έχουν καμία δυνατότητα να την εξετάσουν ούτε να καταθέσουν τροπολογίες.
Χωρίς καμία περαιτέρω μελέτη ή συζήτηση από τις ομάδες, οι πρόεδροι των ομάδων ενέκριναν αυτή τη συμφωνία-πλαίσιο που μεταβιβάζει στην Επιτροπή το δικαίωμα να αποφασίζει σε ποια έγγραφα θα μπορεί να έχει πρόσβαση το Κοινοβούλιο. Αυτό συνεπάγεται ότι οι βουλευτές δεν θα έχουν καμία πραγματική γνώση της νομοθετικής διαδικασίας, αλλά θα είναι απομονωμένοι από τα γεγονότα που θα λαμβάνουν χώρα δίπλα τους.
Οι πρόεδροι των ομάδων ζήτησαν ομόφωνα από την Επιτροπή να δώσει στους βουλευτές του Κοινοβουλίου το νόμιμο δικαίωμα να έχουν πρόσβαση στα έγγραφα που κατατίθενται. Στις 8 Ιουνίου δέχτηκαν ωστόσο ότι ο κ. Prodi δεν πρέπει να εκπληρώσει όλες τις δεσμεύσεις που είχε δώσει όταν ανέλαβε καθήκοντα.
Οι βουλευτές του Κοινοβουλίου πρέπει να έχουν, με την ιδιότητά τους αυτή, νόμιμο δικαίωμα σε πλήρη ενημέρωση.
Μπορούν φυσικά να υπάρχουν κάποιες καλά τεκμηριωμένες εξαιρέσεις που πρέπει να γίνονται σεβαστές. Δεν υπάρχει καμία αμφιβολία ότι η Επιτροπή ως εκτελεστικό όργανο έχει πλήρες δικαίωμα να αναλύει τις διάφορες απόψεις και να εκπονεί σχέδια υπό μορφή εσωτερικών εγγράφων εργασίας, χωρίς υποχρέωση διανομής τους. Ωστόσο, είναι πέραν πάσης αμφιβολίας ότι, την ίδια στιγμή που ένα έγγραφο διαβιβάζεται σε κάποιον εκτός της Επιτροπής, το Κοινοβούλιο πρέπει να έχει δικαίωμα στις ίδιες πληροφορίες.
Όταν μια εφημερίδα δημοσιεύει υλικό από έγγραφα που διέρρευσαν, οι βουλευτές του Κοινοβουλίου δεν μπορούν να έχουν πρόσβαση στα εν λόγω έγγραφα. Οι ασκούμενοι στο Συμβούλιο των Υπουργών ή στις μόνιμες αντιπροσωπείες των κρατών μελών έχουν πρόσβαση σε έγγραφα που οι βουλευτές του Κοινοβουλίου, είτε είναι πρόεδροι επιτροπών είτε πρόεδροι ομάδων είτε εισηγητές, δεν έχουν καμία δυνατότητα να συμβουλευτούν.
Όταν ο Romano Prodi επισκέφτηκε το Κοινοβούλιο την περασμένη άνοιξη για να παρουσιαστεί, πριν από την εγκατάσταση της νέας Επιτροπής, υποσχέθηκε ότι οι βουλευτές του Κοινοβουλίου θα είχαν πρόσβαση στα έγγραφα, όταν αυτά διαβιβάζονταν σε αρχές ή οργανώσεις εκτός της Επιτροπής, ή αν δημοσιεύονταν από τα μέσα ενημέρωσης.
Δεδομένου ότι η συμφωνία-πλαίσιο προϋποθέτει βελτιώσεις σε ορισμένα σημεία σε σύγκριση με τις σημερινές διαδικασίες, δεν πρέπει να απορριφθεί εξ ολοκλήρου. Πρέπει ωστόσο να περιλαμβάνει τουλάχιστον τις υποσχέσεις που έδωσε ο k. Prodi εξ ονόματος της Επιτροπής.
Η πολιτική των κεκλεισμένων θυρών είναι απαράδεκτη τόσο για το κοινό, όσο και για τους βουλευτές και τους δημοσιογράφους. Οι βουλευτές του Κοινοβουλίου πρέπει να αγωνιστούν για τα δικαιώματά τους ως εκλεγμένοι από το λαό αντιπρόσωποι."@el8
"On 8 June 2000, the Conference of Presidents of Parliament adopted the framework agreement between Parliament and the Commission. The vote on this issue will be held during the July part-session, but Members of Parliament will not be given the opportunity to discuss it or to table any amendments.
Without any more detailed examination or discussion within the groups, the group chairmen have adopted this framework agreement which transfers the power of decision over which documents Parliament shall have access to the Commission. This means that the elected representatives will not obtain any real insight into the legislative proceedings, but will be left in the background or on the sidelines.
The group chairmen unanimously requested the Commission to grant the Members of Parliament the legal right of access to the documents which are issued in other connections. On 8 June, however, they accepted that Mr Prodi would not fulfil all the promises he made when he took office.
As Members of Parliament, we ought to have the legal right to complete information.
Of course, there may be justifiable exceptions that must be respected. There is no doubt that the Commission, as an executive body, is fully within its rights to investigate different points of view and prepare drafts in the form of internal working documents without the obligation to publish them. However, it ought to be beyond all doubt that, at the same time as a document is given to someone outside the Commission, Parliament should have the right to the same information.
If a newspaper publishes material from documents that have been leaked, Members of Parliament cannot get access to the documents in question. Trainees at the Council of Ministers or at the offices of the Permanent Representations of the Member States have access to documents which Members of Parliament have no opportunity to consult, not even the committee and group chairmen or the rapporteurs.
When Romano Prodi visited Parliament last spring to introduce himself before the present Commission was installed in office, he promised that Members of Parliament would have access to documents if they were passed on to authorities or organisations outside the Commission or leaked to the media.
Because the framework agreement involves certain improvements upon current practice, it should not be rejected in its entirety. It should, however, at least contain the promises Mr Prodi made on behalf of the Commission.
The closed door policy is unacceptable to the public, the elected representatives and journalists alike. Members of Parliament must fight for their rights as elected representatives."@en3
"(SV) El 8 de junio de 2000 aprobó el Consejo de Presidentes del Parlamento el Acuerdo marco entre el Parlamento y la Comisión. La votación tendrá lugar en la sesión de julio, pero los diputados no tendremos posibilidad de tratarlo o de presentar enmiendas.
Sin que haya existido estudio ni debate en los Grupos, los Presidentes de Grupos han aprobado este Acuerdo marco que traspasa a la Comisión el derecho a decidir qué documentos pone a disposición del Parlamento. Esto implica que los representantes populares no tienen acceso real al proceso legislativo, sino que quedan a la zaga, a un lado.
Los Presidentes de Grupos pidieron unánimemente a la Comisión que permitiese a los diputados el acceso a los documentos que se proporcionan en otros casos. Sin embargo, el 8 de junio aceptaron que el Sr. Prodi no cumpliera todas las promesas que hizo cuando juró el cargo.
Como diputados, debemos tener derecho a que se nos proporcione información completa.
Obviamente, pueden existir excepciones muy fundadas que habrá que respetar. No cabe duda de que la Comisión, como órgano ejecutivo, tiene pleno derecho a estudiar diferentes posturas y a hacer borradores en documentos internos de trabajo, sin que sea obligatoria su entrega. Por el contrario, es indudable que en el mismo momento en que un documento sale de la Comisión, el Parlamento debe tener derecho a conocerlo.
Cuando un periódico publica material proveniente de documentos que se han filtrado, los diputados no deben tener acceso a esos documentos. Los practicantes en el Consejo de Ministros o en las oficinas de representación de los países miembros tienen acceso a documentos que los diputados no podemos consultar, ni siquiera los Presidentes de las Comisiones, los Presidentes de los Grupos y los ponentes.
Cuando Romano Prodi visitó el Parlamento en la pasada primavera para presentarse, antes de la instalación de la actual Comisión, prometió que los diputados tendrían acceso a los documentos cuando éstos fuesen entregados a autoridades u organizaciones ajenas a la Comisión o se hayan filtrado a los medios de comunicación.
Puesto que el Acuerdo marco conlleva mejoras en algunos aspectos, comparado con las prácticas actuales, no debe rechazársele en su totalidad. Sin embargo, por lo menos debe contener las promesas que el Sr. Prodi hizo en nombre de la Comisión.
La política de puertas cerradas es inaceptable, tanto para la opinión pública como para los representantes populares y para los periodistas. Los diputados deben luchar por sus derechos como representantes del pueblo."@es12
"Parlamentin puheenjohtajakokous hyväksyi parlamentin ja komission välisen puitesopimuksen 8. kesäkuuta vuonna 2000. Asiasta äänestetään heinäkuun istunnon aikana, mutta parlamentin jäsenille ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta käsitellä sitä tai esittää siihen joitakin tarkistuksia.
Ilman mitään perusteellisempaa ryhmissä suoritettavaa asian käsittelyä tai keskustelua asiasta ryhmien puheenjohtajat ovat hyväksyneet tämän puitesopimuksen, jossa komissiolle annetaan oikeus päättää siitä, mitä asiakirjoja parlamentti saa käyttöönsä. Tämä merkitsee sitä, että kansan valitsemilla edustajilla ei ole todellista mahdollisuutta valvoa lainsäädäntömenettelyjä, vaan he jäävät sivustakatsojiksi.
Ryhmien puheenjohtajat kehottivat yksimielisesti komissiota, että sen pitäisi antaa parlamentin jäsenille laillinen oikeus saada käyttöönsä ne asiakirjat, jotka julkistetaan muissa yhteyksissä. 8. kesäkuuta he kuitenkin hyväksyivät sen, että komission puheenjohtaja Prodi ei toteuttaisi kaikkia niistä lupauksista, jotka hän antoi virkaan astuessaan.
Parlamentin jäsenellä pitää olla laillinen oikeus saada kaikki tiedot.
Tietenkin voi olla hyvin perusteltuja poikkeustapauksia. Ei ole epäilystäkään siitä, että komissiolla on toimeenpanevana toimielimenä täysi oikeus tutkia erilaisia näkökantoja ja esittää ehdotuksia sisäisten työasiakirjojen muodossa, ilman että sillä olisi minkäänlaisia velvollisuuksia julkistaa niitä. Sen sijaan pitää olla kaiken epäilyn ulkopuolella, että sillä hetkellä, kun asiakirja luovutetaan komission ulkopuoliseen käyttöön, parlamentilla on oikeus samaan tietoon.
Kun jokin lehti julkaisee tietoja, jotka liittyvät julkisuuteen vuodatettuun asiakirjaan, parlamentin jäsenillä ei ole mahdollisuutta saada käyttöönsä kyseistä asiakirjaa. Ministerineuvoston tai jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen toimistojen harjoittelijat saavat käyttöönsä sellaisia asiakirjoja, joita parlamentin jäsenillä ei ole, eikä edes valiokunnan puheenjohtajilla, ryhmien puheenjohtajilla tai esittelijöillä, mitään mahdollisuutta käyttää.
Kun komission puheenjohtaja Romano Prodi vieraili toissa keväänä parlamentissa ennen nykyisen komission virkaanasettamista esitelläkseen itsensä, hän lupasi, että parlamentin jäsenet saisivat käyttöönsä asiakirjat, sen jälkeen kun ne luovutetaan komission ulkopuolisille viranomaisille tai järjestöille tai kun ne on vuodatettu tiedotusvälineiden käyttöön.
Koska puitesopimus on tietyiltä osin nykyistä soveltamiskäytäntöä parempi, sitä ei pidä hylätä kokonaan. Sen on kuitenkin sisällettävä ainakin ne lupaukset, jotka komission puheenjohtaja Prodi antoi komission nimissä.
Kansan valitsemat edustajat ja lehdistö eivät voi hyväksyä suljettujen ovien politiikkaa. Parlamentin jäsenten on ryhdyttävä taistelemaan oikeuksistaan kansan valitsemina edustajina."@fi5
".
La Conférence des présidents du Parlement a adopté, le 8 juin 2000, un accord-cadre entre le Parlement et la Commission. Le vote sur cette question aura lieu au cours de la session de juillet, et les députés n'auront pas la possibilité d'en débattre, ni de déposer des amendements.
Les présidents des groupes parlementaires ont opté, sans qu'aucune enquête ni discussion préalable ne soit menées au sein de leurs groupes, pour cet accord-cadre qui enlève à l'Assemblée le droit de décider à quels documents la Commission doit lui donner accès. Autrement dit, les élus du peuples n'auront pas de droit de regard véritable sur la procédure législative, mais se retrouvent en arrière-plan, en marge.
Les présidents des groupes parlementaires ont unanimement encouragé la Commission à donner aux membres du Parlement un droit légal d'accès aux documents qui sont communiqués dans d'autres contextes. Le 8 juin, ils ont néanmoins accepté que M. Prodi ne donne pas suite à toutes les promesses qu'il avait faites lors de son accession à la présidence de la Commission.
La législation devrait garantir à tout député le droit à une information complète.
Il peut bien entendu exister des exceptions fondées, qui doivent être respectées. Il est indéniable que la Commission, en tant qu'organe exécutif, peut de plein droit étudier différents points de vue et présenter des projets sous la forme de documents de travail internes, sans être en devoir de les publier. En revanche, il ne doit faire aucun doute que dès qu'un document est communiqué à une instance extérieure à la Commission, le Parlement est en droit de recevoir la même information.
Quand un journal publie des éléments extraits de documents qui ont filtré, les députés ne peuvent avoir accès aux documents en question. Les stagiaires au Conseil ou les bureaux de représentation permanente des États membres ont accès à des documents que ni les députés, ni les présidents des commissions, ni les présidents des groupes parlementaires, ni les rapporteurs n'ont la possibilité de consulter.
Lorsque M. Romano Prodi, au cours du printemps de l'année dernière, est venu au Parlement pour présenter son programme avant la mise en place de l'actuelle Commission, il a promis que les députés auraient accès aux documents qui seraient communiqués aux autorités ou aux instances extérieures à la Commission, ou qui filtreraient dans les médias.
L'accord-cadre représentant, sur certains points, des améliorations par rapport à la pratique qui avait cours jusqu'à présent, il ne doit pas être rejeté en totalité. Cependant, il doit contenir au minimum le contenu des promesses qui ont été faites par M. Prodi au nom de la Commission.
La politique de la porte fermée est inacceptable pour l'opinion publique, pour les élus et les journalistes. Les députés doivent se battre pour les droits qui leur reviennent en tant qu'élus."@fr6
"L'8 giugno 2000 la Conferenza dei presidenti ha adottato un accordo quadro fra il Parlamento e la Commissione. La relativa votazione si terrà durante la sessione di luglio, ma i deputati non avranno alcuna possibilità di esaminare l'accordo, né di presentare emendamenti.
Senza un'adeguata disamina o discussione in seno ai gruppi, i presidenti dei gruppi hanno adottato tale accordo quadro che cede alla Commissione il diritto decisionale in merito ai documenti che il Parlamento avrà facoltà di consultare. Ciò implica che i rappresentanti eletti non avranno un reale potere di controllo sul processo legislativo e resteranno invece in ultima fila, tagliati fuori.
I presidenti dei gruppi hanno esortato in modo unanime la Commissione a riconoscere ai deputati il diritto legale di accesso ai documenti resi pubblici i altri contesti. Eppure, l'8 giugno hanno accettato che Prodi si rifiutasse di dar seguito alle promesse fatte in occasione del suo insediamento.
Quali deputati al Parlamento, sarebbe logico che avessimo un legittimo diritto di accesso a una piena informazione.
Naturalmente possono esistere fondate eccezioni, che vanno rispettate. Non vi è dubbio circa il fatto che la Commissione, quale organo esecutivo, ha tutto il diritto di discutere diversi punti di vista e di preparare bozze di lavoro a titolo interno, senza essere tenuta a farle circolare all'esterno. Eppure, dovrebbe essere chiaro al di là di ogni dubbio che, all'atto stesso in cui un documento viene consegnato a chiunque all'esterno della Commissione, tale documento dev’essere accessibile anche al Parlamento.
Quando un giornale pubblica del materiale estratto da documenti oggetto di una fuga di notizie, i deputati non possono accedere al documento in questione. Gli
presso il Consiglio o presso gli uffici delle rappresentanze permanenti degli Stati membri hanno acceso a documenti che né i deputati né i presidenti di commissione, i presidenti dei gruppi o i relatori hanno alcuna possibilità di consultare.
Quando Prodi ha visitato il Parlamento la scorsa primavera per presentarsi, prima dell'insediamento dell'attuale Commissione, ha promesso ai deputati l'accesso a ogni documento che fosse stato rilasciato ad autorità od organismi all'esterno della Commissione o in caso di fuga di notizie.
Poiché l'accordo quadro comporta un miglioramento su alcuni punti, rispetto alla prassi operativa sin qui invalsa, non va respinto nella sua interezza, ma dovrebbe contenere almeno le promesse fatte da Prodi a nome della Commissione.
La politica delle porte chiuse è inaccettabile sia per il pubblico sia per i rappresentanti eletti, sia per i giornalisti. I deputati del Parlamento europeo debbono battersi per i propri diritti di rappresentati eletti."@it9
"On 8 June 2000, the Conference of Presidents of Parliament adopted the framework agreement between Parliament and the Commission. The vote on this issue will be held during the July part-session, but Members of Parliament will not be given the opportunity to discuss it or to table any amendments.
Without any more detailed examination or discussion within the groups, the group chairmen have adopted this framework agreement which transfers the power of decision over which documents Parliament shall have access to the Commission. This means that the elected representatives will not obtain any real insight into the legislative proceedings, but will be left in the background or on the sidelines.
The group chairmen unanimously requested the Commission to grant the Members of Parliament the legal right of access to the documents which are issued in other connections. On 8 June, however, they accepted that Mr Prodi would not fulfil all the promises he made when he took office.
As Members of Parliament, we ought to have the legal right to complete information.
Of course, there may be justifiable exceptions that must be respected. There is no doubt that the Commission, as an executive body, is fully within its rights to investigate different points of view and prepare drafts in the form of internal working documents without the obligation to publish them. However, it ought to be beyond all doubt that, at the same time as a document is given to someone outside the Commission, Parliament should have the right to the same information.
If a newspaper publishes material from documents that have been leaked, Members of Parliament cannot get access to the documents in question. Trainees at the Council of Ministers or at the offices of the Permanent Representations of the Member States have access to documents which Members of Parliament have no opportunity to consult, not even the committee and group chairmen or the rapporteurs.
When Romano Prodi visited Parliament last spring to introduce himself before the present Commission was installed in office, he promised that Members of Parliament would have access to documents if they were passed on to authorities or organisations outside the Commission or leaked to the media.
Because the framework agreement involves certain improvements upon current practice, it should not be rejected in its entirety. It should, however, at least contain the promises Mr Prodi made on behalf of the Commission.
The closed door policy is unacceptable to the public, the elected representatives and journalists alike. Members of Parliament must fight for their rights as elected representatives."@lv10
".
Em 8 de Junho de 2000, a Conferência de Presidentes do Parlamento Europeu aprovou o acordoquadro sobre as relações entre o Parlamento e a Comissão. A respectiva votação terá lugar na sessão de Julho, mas não será dada aos deputados qualquer oportunidade de discussão ou de propor alterações.
Sem que tenha havido, no seio dos grupos políticos, qualquer análise ou discussão mais aprofundada, os presidentes dos grupos aprovaram este acordo, que transfere para a Comissão o direito de decidir a que documentos o Parlamento pode ter acesso. Isto significa que os representantes eleitos deixam de ter um verdadeiro controlo sobre o processo legislativo, ficando apenas a assistir, do lado de fora.
Noutras ocasiões, os presidentes dos grupos instaram unanimemente a Comissão a que reconhecesse aos deputados o direito legal de acesso aos documentos entregues. Contudo, em 8 de Junho, aceitaram que o Presidente Prodi não cumprisse todas as promessas que fez quando tomou posse.
Como deputados do Parlamento, devemos ter o direito legal a uma informação completa.
Podem existir, naturalmente, excepções bem fundamentadas, que haverá que respeitar. Sem dúvida alguma que a Comissão, como órgão executivo, está no seu pleno direito de analisar diferentes pontos de vista e de produzir documentos internos de trabalho, sem ter a obrigação de os dar a conhecer exteriormente. Em contrapartida, deve estar também fora de dúvida que, no exacto momento em que um documento é transmitido a qualquer entidade exterior à Comissão, o Parlamento deve ter direito à mesma informação.
Um jornal pode publicar informações retiradas de um documento que transpirou para o exterior, quando os deputados do Parlamento não têm acesso ao documento em questão. Os estagiários que trabalham nos serviços do Conselho de Ministros ou das representações dos EstadosMembros têm acesso a documentos que nem os deputados, nem os presidentes das comissões, nem os presidentes dos grupos políticos, nem os relatores têm qualquer possibilidade de consultar.
Quando o Presidente da Comissão, Romano Prodi, visitou o Parlamento para se apresentar, no primeiro semestre do ano passado, antes da posse da actual Comissão, prometeu que os membros do Parlamento teriam acesso aos documentos que fossem transmitidos a entidades ou organizações exteriores à Comissão, ou quando fossem objecto de fugas para os meios de comunicação social.
Considerando que o acordoquadro contém, em alguns aspectos, melhorias em relação à prática até agora existente, não deve ser rejeitado na sua totalidade. No entanto, deveria conter, pelo menos, as promessas feitas pelo Presidente Prodi em nome da Comissão.
A política de porta fechada é inaceitável, tanto para o público, como para os representantes eleitos e para os jornalistas. Os deputados devem pugnar pelos seus direitos enquanto representantes do povo."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Sacrédeus (PPE-DE ),"13,5,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples