Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-05-Speech-3-141"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000705.4.3-141"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
L’accord-cadre relatif aux relations entre le Parlement européen et la Commission apporte d’utiles clarifications, notamment sur la circulation de l’information. Néanmoins, comme 145 autres députés, et notamment les membres de l’intergroupe SOS Démocratie, je ne l’ai pas voté, pour deux raisons.
Tout d’abord, l’annexe 3, qui restreint la transmission d’informations confidentielles en direction du Parlement européen, organise une régression par rapport à la situation actuelle. Certes, il est évident que le Parlement européen n’est pas toujours fiable sur les questions de confidentialité. Mais d’un autre côté, la Commission risque d’utiliser ces dispositions pour mieux organiser l’opacité autour des affaires délicates qui la concernent.
En second lieu, et surtout, l’accord-cadre passe sous silence la question capitale de la politique des relations entre la Commission et les journalistes qui lui plaisent. Normalement, aucun document ne devrait être donné à la presse avant d’être transmis au Conseil et au Parlement. Mais en réalité, on est loin du compte. Il arrive très fréquemment que nous prenions connaissance, par les journaux, de propositions de textes de la Commission qui, officiellement, n’ont encore été divulguées à personne. Les parlementaires se trouvent alors dans la situation ridicule d’avoir à commenter des textes dont ils n’ont pas connaissance.
Or de tels cas ne sont nullement accidentels. Il s’agit d’une politique délibérée de la Commission, qui consiste à s’attacher les journalistes en communiquant à l’avance les textes à ceux qu’elle considère comme des amis, pour qu’ils en fassent leur profit. Ceux qui ne figurent pas sur la liste des amis publient leurs articles une semaine plus tard, et paraissent ainsi en retard sur l'événement. C’est évidemment très mauvais pour eux. Donc, logiquement, chacun cherche à faire plaisir à la Commission pour figurer sur la liste des amis. C’est par ces moyens, et d’autres, que la Commission tient tout le monde.
Par conséquent, un accord-cadre qui aurait voulu respecter un minimum de déontologie aurait dû clairement interdire à la Commission de remettre des documents aux journalistes avant de les avoir transmis aux parlementaires, et aurait dû prévoir la sanction des fonctionnaires coupables d’infraction à cette règle. En l’absence de telles dispositions, nous estimons que les bonnes résolutions de la Commission sur la transparence sont largement trompeuses."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Rammeaftalen om forbindelserne mellem Parlamentet og Kommissionen indeholder nyttige klargørelser, især hvad angår formidling af information. Som 145 andre medlemmer af Parlamentet og især som medlem af intergruppen SOS-demokrati har jeg dog alligevel ikke stemt for den, og det er der to grunde til.
For det første er bilag 3, der begrænser overførslen af fortrolige oplysninger til Europa-Parlamentet, et tilbageskridt i forhold til den nuværende situation. Det er klart, at Parlamentet ikke altid er pålideligt, hvad angår fortrolige spørgsmål. Men på den anden side risikerer vi, at Kommissionen udnytter disse bestemmelser til en bedre tilrettelæggelse af uigennemsigtighed i følsomme sager, der angår den selv.
For det andet forbigår rammeaftalen i tavshed det vigtige spørgsmål om politikken i forholdet mellem Kommissionen og de journalister, den synes godt om. Normalt kan man ikke give noget dokument til pressen, før det er sendt til Rådet og Parlamentet. Men i virkeligheden er vi langt herfra. Det sker meget ofte, at vi gennem aviserne får kendskab til forslagstekster fra Kommissionen, der officielt endnu ikke er udsendt til nogen. Parlamentarikerne kommer dermed til at stå i en latterlig situation, hvor de skal kommentere tekster, de endnu ikke har kendskab til.
Men disse sager er på ingen måde tilfældige. Der er tale om en bevidst politik fra Kommissionens side, der består i at knytte journalisterne til sig ved på forhånd at give tekster til dem, de anser for at være venner, for at disse kan høste fordelen heraf. De, der ikke står på listen over venner, offentliggør deres artikler en uge senere og forekommer dermed at være bagud med nyhederne. Dette er helt klart dårligt for dem, og derfor prøver de naturligvis alle at behage Kommissionen for at blive opført på vennelisten. Det er med denne metode og med andre, at Kommissionen får hånd i hanke med alle og enhver.
Som følge heraf burde en rammeaftale, der respekterede blot et minimum af etik, klart have forbudt Kommissionen at sende dokumenter til journalisterne, før de var blevet sendt til parlamentarikerne, og den burde have idømt sanktioner til de funktionærer, der overtrådte denne bestemmelse. I mangel af disse bestemmelser vurderer vi, at de gode beslutninger fra Kommissionen om gennemsigtighed i store træk er fejlslagne."@da1
"Die Rahmenvereinbarung über die Beziehungen zwischen dem Europäischen Parlament und der Kommission enthält sinnvolle Klarstellungen, insbesondere zum Informationsfluß. Dennoch habe ich wie 145 weitere Abgeordnete und vor allem die Mitglieder der Interfraktionellen Arbeitsgruppe SOS Demokratie aus zwei Gründen nicht für diesen Text gestimmt.
Erstens bedeutet die Anlage 3, die die Übermittlung von vertraulichen Informationen an das Europäische Parlament einschränkt, einen Rückschritt im Vergleich zu der gegenwärtigen Situation. Es stimmt zwar, daß das Europäische Parlament bei vertraulichen Angelegenheiten nicht immer verläßlich ist. Aber andererseits könnte die Kommission diese Bestimmungen zu einer besseren Verschleierung der sie betreffenden heiklen Angelegenheiten nutzen.
Der zweite und wichtigste Kritikpunkt besteht darin, daß die Rahmenvereinbarung das Hauptproblem der Beziehungspolitik zwischen der Kommission und den ihr angenehmen Journalisten gar nicht behandelt. Normalerweise dürfte kein Dokument bereits vor der Übermittlung an den Rat und das Parlament der Presse übergeben werden. Die Wirklichkeit sieht allerdings ganz anders aus. Es kommt sehr häufig vor, daß wir in den Zeitungen von Textvorschlägen der Kommission erfahren, die offiziell noch gar nicht freigegeben wurden. Die Abgeordneten stehen dann vor der peinlichen Situation, daß sie ihnen unbekannte Texte kommentieren sollen.
Hierbei handelt es sich aber keineswegs nur um Einzelfälle, sondern um eine bewußte Politik der Kommission, die darin besteht, Journalisten an sich zu binden, indem sie im voraus Texte an als freundschaftlich gesinnt geltende Journalisten übermittelt, damit sie ihren Nutzen daraus ziehen können. Wer nicht auf der Liste dieser Freunde steht, veröffentlicht seine Artikel eine Woche später und hinkt auf diese Weise den Ereignissen hinterher. Für die betroffenen Journalisten ist dies in der Tat ein Nachteil. Also versucht logischerweise jeder, das Wohlwollen der Kommission zu erlangen, um auf die Liste der Freunde gesetzt zu werden. Mit diesen und anderen Mitteln hat die Kommission alle in der Hand.
Folglich müßte eine Rahmenvereinbarung, die ein Minimum an Berufsethik hätte wahren wollen, ein eindeutiges Verbot für die Kommission, Journalisten vor der Übermittlung an die Abgeordneten Dokumente zu übergeben, sowie Sanktionen gegenüber den Beamten, die gegen diese Vorschrift verstoßen, beinhalten. Mangels derartiger Bestimmungen sind die guten Absichten der Kommission hinsichtlich größerer Transparenz unseres Erachtens weitgehend irreführend."@de7
"Η συμφωνία πλαίσιο σχετικά με τις σχέσεις μεταξύ του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και της Επιτροπής επιφέρει χρήσιμες διευκρινίσεις, κυρίως όσον αφορά την κυκλοφορία των πληροφοριών. Ωστόσο, όπως και 145 άλλοι βουλευτές, και κυρίως τα μέλη της υποομάδας ΣΟΣ Δημοκρατία, δεν την υπερψήφισα, για δύο λόγους.
Καταρχάς, το παράρτημα 3, που περιορίζει τη διαβίβαση εμπιστευτικών πληροφοριών προς το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, συνεπάγεται μια οπισθοχώρηση σε σχέση με την κατάσταση που υφίσταται σήμερα. Βεβαίως, είναι προφανές ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο δεν είναι πάντα αξιόπιστο σε ζητήματα εμπιστευτικότητας. Από την άλλη πλευρά, όμως, υπάρχει ο κίνδυνος να χρησιμοποιήσει η Επιτροπή τις διατάξεις αυτές για να οργανώσει καλύτερα την αδιαφάνεια γύρω από λεπτές υποθέσεις που την αφορούν.
Κατά δεύτερο λόγο και κυρίως η συμφωνία πλαίσιο δεν λέει τίποτα για το θεμελιώδες ζήτημα της πολιτικής των σχέσεων ανάμεσα στην Επιτροπή και τους δημοσιογράφους της αρεσκείας της. Κανονικά, κανένα έγγραφο δεν θα έπρεπε να δίδεται στον τύπο πριν να διαβιβαστεί στο Συμβούλιο και το Κοινοβούλιο. Στην πραγματικότητα όμως, πόρρω απέχουμε από κάτι τέτοιο. Συμβαίνει πολύ συχνά να μαθαίνουμε από τις εφημερίδες για προτάσεις κειμένων της Επιτροπής οι οποίες, επισήμως, δεν έχουν αποκαλυφθεί ακόμα σε κανέναν. Οι βουλευτές τότε βρίσκονται στη γελοία θέση να είναι υποχρεωμένοι να σχολιάσουν κείμενα για τα οποία δεν γνωρίζουν τίποτα.
Τέτοια περιστατικά δεν είναι καθόλου τυχαία. Πρόκειται για μια σκόπιμη πολιτική της Επιτροπής που συνίσταται στο προσεταιρίζεται τους δημοσιογράφους, ανακοινώνοντας εκ των προτέρων τα κείμενα σε εκείνους που θεωρεί φίλους, για να τα εκμεταλλευτούν. Εκείνοι που δεν περιλαμβάνονται στη λίστα των φίλων δημοσιεύουν τα άρθρα τους μια εβδομάδα αργότερα και δίνουν έτσι την εντύπωση ότι καθυστέρησαν να καλύψουν το γεγονός. Προφανώς, κάτι τέτοιο είναι πολύ άσχημο γι’ αυτούς. Επομένως, λογικά, όλοι προσπαθούν να ευχαριστήσουν την Επιτροπή για να περιληφθούν στη λίστα των φίλων. Με τέτοια μέσα, αλλά και με άλλα, η Επιτροπή έχει όλον τον κόσμο στο χέρι.
Κατά συνέπεια, μια συμφωνία πλαίσιο, η οποία θα τηρούσε ένα μίνιμουμ δεοντολογίας, θα έπρεπε σαφώς να απαγορεύει στην Επιτροπή να δίνει έγγραφα στους δημοσιογράφους πριν να τα διαβιβάσει στους βουλευτές και θα έπρεπε να προβλέπει κυρώσεις για τους υπαλλήλους που θα έχουν υποπέσει στο σφάλμα της παραβίασης αυτού του κανόνα. Απουσία παρομοίων διατάξεων, εκτιμούμε ότι οι καλές αποφάσεις της Επιτροπής σχετικά με τη διαφάνεια είναι σε μεγάλο βαθμό απατηλές."@el8
"The framework agreement on relations between the European Parliament and the Commission contains numerous useful clarifications, especially on the flow of information. Nevertheless, like 145 other Members, especially those who are members of the SOS Democracy intergroup, I did not vote, for two reasons.
First, Annex 3, which restricts the transmission of confidential information to the European Parliament, represents a step backwards in comparison with the current situation. It is true that the European Parliament cannot always be relied on when it comes to questions of confidentiality. But, conversely, the Commission may use these provisions to cloud delicate questions relating to it.
Secondly, and more importantly, the framework agreement makes absolutely no mention of the fundamental issue of the policy governing relations between the Commission and journalists of its liking. Documents should not normally be given to the press before being sent to the Council and Parliament. But this is a far cry from what actually happens. We frequently read in the newspapers about Commission proposals which, officially, are still confidential. This puts Members in the ridiculous position of having to comment on texts which they know nothing about.
These incidents are no accident. This is a deliberate policy on the part of the Commission to win journalists’ favour by leaking texts to those who qualify as friends, so that they can benefit from them. Anyone not on the list of friends goes to press a week later and therefore appears not to be at the cutting edge, which is obviously very bad for them. So, logically, everyone tries to please the Commission in order to get on its list of friends. This is one of the ways in which the Commission keeps everyone under control.
Consequently, a framework agreement which wanted a minimum code of conduct would have needed to clearly prohibit the Commission from leaking documents to journalists before sending them to members and would have needed to make provision for officials guilty of infringing this rule to be punished. With no such provisions, we feel that the Commission's good resolutions on transparency are seriously misleading."@en3
"(FR) El acuerdo marco relativo a las relaciones entre el Parlamento Europeo y la Comisión aporta aclaraciones útiles, principalmente en lo que respecta a la circulación de la información. Sin embargo, al igual que otros 145 diputados, y principalmente los miembros del intergrupo SOS Democracia, no lo he votado por dos razones.
En primer lugar, el Anexo 3, que restringe la transmisión de informaciones confidenciales en dirección al Parlamento Europeo, organiza una regresión con respecto a la situación actual. Sin duda, es evidente que el Parlamento Europeo no siempre es fiable en lo que respecta a las cuestiones de confidencialidad. Pero, por otra parte, la Comisión corre el riesgo de utilizar estas disposiciones para organizar mejor la opacidad en torno a los asuntos delicados que le afectan.
En segundo lugar, y sobre todo, el acuerdo marco silencia la cuestión capital de la política de las relaciones entre la Comisión y los periodistas que le agradan. Normalmente ningún documento debería darse a la prensa antes de ser remitido al Consejo y al Parlamento. Pero en realidad esto está lejos de la verdad. Sucede con mucha frecuencia que conocemos, por los periódicos, propuestas de textos de la Comisión que, oficialmente, no han sido aún difundidos. Los diputados se encuentran entonces con la situación ridícula de tener que comentar unos textos de los que no han tenido conocimiento.
Ahora bien, estos casos no son en ningún modo accidentales. Se trata de una política deliberada de la Comisión, que consiste en atraerse a los periodistas comunicando con anterioridad los textos a los que ella misma considera amigos, para que éstos se beneficien. Los que no figuran en la lista de amigos publican sus artículos una semana más tarde, y aparecen de este modo con retraso con respecto al acontecimiento en cuestión. Eso es, claro está, muy malo para ellos. Por tanto, lógicamente, todos intentan dar gusto a la Comisión para figurar en la lista de amigos. Mediante estos procedimientos y otros, la Comisión tiene a todo el mundo agarrado.
Por tanto, un acuerdo marco que hubiera respetado un mínimo de deontología debería haber prohibido claramente a la Comisión remitir documentos a los periodistas antes de haberlo hecho a los diputados, y haber previsto sanciones para aquellos funcionarios culpables de la infracción de esta regla. A falta de tales disposiciones, consideramos que las buenas resoluciones de la Comisión sobre la transparencia son claramente engañosas."@es12
".
Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskeva puitesopimus tuo hyödyllisiä selvennyksiä erityisesti tiedonkulkuun. On olemassa kaksi syytä siihen, miksen kuitenkaan hyväksynyt puitesopimusta, kuten eivät tehneet myöskään 145 muuta jäsentä eivätkä varsinkaan sosiaalidemokraattien parlamenttiryhmän jäsenet.
Ensinnäkin liitteessä III, jossa rajoitetaan luottamuksellisen tiedon toimittamista Euroopan parlamentille, huononnetaan tilannetta nykytilanteeseen verrattuna. On tosin selvää, ettei Euroopan parlamenttiin ole aina luottaminen kysymyksissä, jotka koskevat luottamuksellisuutta. Mutta toisaalta komissio ottaa riskin halutessaan hyödyntää säännöksiä peitelläkseen paremmin sitä koskevia hankalia asioita.
Toiseksi puitesopimuksessa ei käsitellä varsinkaan komission ja sen mieleen olevien toimittajien välistä suhdepolitiikkaa koskevaa tärkeää kysymystä. Normaalikäytännön mukaan mitään asiakirjoja ei pidä antaa lehdistölle ennen niiden luovuttamista neuvostolle ja parlamentille. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Hyvin usein saamme lehtien kautta tiedon komission esityksistä, joita ei ole virallisesti luovutettu vielä kenellekään. Parlamentin jäsenet joutuvat siten naurunalaisiksi joutuessaan kommentoimaan tekstejä, joihin he eivät ole vielä perehtyneet.
Tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan ole mitään sattumia. Kyse on komission harkitusta politiikasta, jolla se sitoo toimittajia itseensä luovuttamalla etukäteen tekstejä ystävinään pitämille tahoille, jotta nämä voisivat hyötyä tilanteesta. Ystäviksi lukeutumattomat julkaisevat artikkeleitaan viikkoa myöhemmin, jolloin tieto on jo vanhaa. Tämä on tietenkin erittäin ikävää heidän kannaltaan. Näin ollen on loogista, että jokainen yrittää miellyttää komissiota päästäkseen sen suosioon. Näiden ja monien muiden keinojen avulla komissio pitää otteessaan kaikkia.
Jos puitesopimuksessa sitä vastoin oltaisiin sitouduttu noudattamaan edes alkeellisia eettisiä sääntöjä, siinä olisi pitänyt selväsanaisesti kieltää komissiota luovuttamasta asiakirjoja toimittajille ennen niiden toimittamista parlamentin jäsenille. Sopimuksessa olisi pitänyt määrätä rangaistus virkamiehille, jotka syyllistyvät sääntöjen rikkomiseen. Koska tällaisia säännöksiä ei nyt ole, komission avoimuudesta tekemät hyvät päätökset ovat mielestämme pelkkää silmänlumetta."@fi5
"L'accordo quadro relativo ai rapporti fra Parlamento e Commissione fornisce utili delucidazioni, in particolare riguardo alla circolazione delle informazioni. Tuttavia, come altri 145 deputati, ed in particolare i membri dell'intergruppo S.O.S. Democrazia, non ho votato a favore dell’accordo per due motivi.
Innanzitutto, l'allegato III, che limita la trasmissione al Parlamento d'informazioni riservate, costituisce un passo indietro rispetto alla situazione attuale. Ammettiamo l'evidenza: quando si tratta di questioni riservate, il Parlamento europeo non è sempre affidabile. D'altra parte, si corre il rischio che la Commissione si serva di queste disposizioni in modo tale da rendere gli affari delicati che la riguardano sempre più imperscrutabili.
In secondo luogo, e soprattutto, l'accordo quadro passa sotto silenzio la questione determinante della politica dei rapporti fra la Commissione ed i giornalisti ad essa graditi. Di solito non si dovrebbe fornire alla stampa alcun documento prima che questo venga trasmesso al Consiglio e al Parlamento. In realtà, la situazione è ben diversa. Ci capita molto spesso di venire a conoscenza attraverso i giornali di proposte di testi della Commissione che, ufficialmente, non sono ancora state divulgate. I deputati si trovano quindi nella situazione ridicola di doversi esprimere su testi di cui non sono a conoscenza.
Casi del genere non sono affatto fortuiti, ma rientrano in una politica deliberata della Commissione che consiste nell'accattivarsi i giornalisti comunicando in anticipo i testi a quelli che essa considera amici, in modo che ne possano approfittare a proprio vantaggio. Quelli che non sono nell'elenco degli amici pubblicano i loro articoli una settimana dopo, apparendo così in ritardo rispetto all'evento, il che non depone a loro favore. E' logico quindi che tutti cerchino di compiacere la Commissione allo scopo di entrare a far parte dell'elenco in questione. Questi, ed altri, sono i metodi usati dalla Commissione per tenere tutti in suo potere.
Ne consegue che un accordo quadro inteso al rispetto di un minimo di deontologia avrebbe dovuto vietare in termini perentori alla Commissione di fornire ai giornalisti documenti prima di averli trasmessi ai deputati, e avrebbe dovuto prevedere una sanzione per i funzionari che violano questa norma. In mancanza di tali disposizioni, riteniamo che i buoni propositi della Commissione in materia di trasparenza siano ampiamente ingannevoli."@it9
"The framework agreement on relations between the European Parliament and the Commission contains numerous useful clarifications, especially on the flow of information. Nevertheless, like 145 other Members, especially those who are members of the SOS Democracy intergroup, I did not vote, for two reasons.
First, Annex 3, which restricts the transmission of confidential information to the European Parliament, represents a step backwards in comparison with the current situation. It is true that the European Parliament cannot always be relied on when it comes to questions of confidentiality. But, conversely, the Commission may use these provisions to cloud delicate questions relating to it.
Secondly, and more importantly, the framework agreement makes absolutely no mention of the fundamental issue of the policy governing relations between the Commission and journalists of its liking. Documents should not normally be given to the press before being sent to the Council and Parliament. But this is a far cry from what actually happens. We frequently read in the newspapers about Commission proposals which, officially, are still confidential. This puts Members in the ridiculous position of having to comment on texts which they know nothing about.
These incidents are no accident. This is a deliberate policy on the part of the Commission to win journalists’ favour by leaking texts to those who qualify as friends, so that they can benefit from them. Anyone not on the list of friends goes to press a week later and therefore appears not to be at the cutting edge, which is obviously very bad for them. So, logically, everyone tries to please the Commission in order to get on its list of friends. This is one of the ways in which the Commission keeps everyone under control.
Consequently, a framework agreement which wanted a minimum code of conduct would have needed to clearly prohibit the Commission from leaking documents to journalists before sending them to members and would have needed to make provision for officials guilty of infringing this rule to be punished. With no such provisions, we feel that the Commission's good resolutions on transparency are seriously misleading."@lv10
"Het kaderakkoord over de betrekkingen tussen het Europees Parlement en de Commissie bevat een aantal nuttige aanvullingen, met name over de verspreiding van informatie. Toch heb ik, net als 145 andere parlementsleden, en met name de leden van de interfractiegroep “SOS democratie”, om twee redenen tegen dit kaderakkoord gestemd.
Allereerst zorgt bijlage 3, waarin de overdracht van vertrouwelijke informatie aan het Europees Parlement ingeperkt wordt, voor achteruitgang ten opzichte van de huidige situatie. Het Europees Parlement is inderdaad niet altijd integer inzake vertrouwenskwesties. Aan de andere kant echter zal de Commissie deze bepalingen waarschijnlijk gebruiken om meer duidelijkheid te scheppen in aangelegenheden die haar betreffen en die gevoelig liggen.
In de tweede plaats zwijgt het kaderakkoord vooral over de zeer belangrijke kwestie van het beleid inzake de betrekkingen tussen de Commissie en de haar welgevallige journalisten. Normaal gesproken zou geen enkel document aan de pers mogen worden gegeven voordat dit aan de Raad en het Parlement is gestuurd. De werkelijkheid is echter geheel anders. Het komt zeer herhaaldelijk voor dat wij de tekst van officieel nog niet openbaar gemaakte voorstellen van de Commissie via de kranten vernemen. De parlementsleden bevinden zich aldus in de vreemde situatie dat zij commentaar moeten leveren op teksten waarvan zij nog geen kennis hebben genomen.
Het gaat hier zeker niet om incidenten. Dit is namelijk een weloverwogen beleid van de Commissie. Zij stelt voortijdig teksten ter beschikking aan journalisten die zij als vrienden beschouwt, zodat deze er hun voordeel mee kunnen doen. Journalisten die niet op de vriendenlijst voorkomen, kunnen hun artikelen pas een week later publiceren, waardoor het lijkt alsof zij achterlopen op de feiten. Het mag duidelijk zijn dat zij hiervan schade ondervinden. Bijgevolg probeert iedereen dus in een goed blaadje te komen bij de Commissie om op de vriendenlijst te worden gezet. Met deze, en andere middelen houdt de Commissie iedereen in haar macht.
Dientengevolge zou men in een kaderakkoord, waarin ook maar een beetje aandacht besteed wordt aan beroepsethiek, moeten verbieden dat de Commissie documenten aan journalisten overhandigt alvorens deze ter beschikking te stellen van de parlementsleden. Daarnaast zou in zo'n kaderakkoord de mogelijkheid moeten bestaan om sancties op te leggen wanneer ambtenaren deze regel overtreden. Aangezien van dergelijke bepalingen geen sprake is, zijn wij van mening dat de goede besluiten die de Commissie heeft genomen om meer doorzichtigheid te betrachten, grotendeels misleidend zijn."@nl2
"O acordoquadro sobre as relações entre o Parlamento Europeu e a Comissão vem clarificar com utilidade alguns aspectos, designadamente no que respeita à circulação da informação. À semelhança porém de outros 145 deputados e, nomeadamente, dos membros do Intergrupo SOS Democracia, não votei a favor, por duas razões.
Desde logo, o Anexo III, que restringe a transmissão de informações confidenciais ao Parlamento Europeu, consubstanciase numa regressão relativamente à situação actual. É evidente que o Parlamento Europeu nem sempre é fiável no tocante a questões de confidencialidade. Mas, por outro lado, a Comissão poderá utilizar estas disposições para organizar de forma mais completa a opacidade em torno dos casos delicados que lhe dizem respeito.
Em segundo lugar, e sobretudo, o acordoquadro guarda silêncio sobre a questão fundamental da política das relações entre a Comissão e os jornalistas que são do seu agrado. Normalmente, nenhum documento deveria ser divulgado à imprensa antes da sua transmissão ao Conselho e ao Parlamento. Na realidade, estamos completamente enganados. Acontece com muita frequência termos conhecimento através dos jornais de propostas de textos da Comissão que, oficialmente, ainda não foram divulgados. Os deputados encontramse na situação ridícula de ser chamados a pronunciarse sobre textos dos quais não têm conhecimento.
Casos como estes não são de forma alguma acidentais. Tratase de uma política deliberada da Comissão, que consiste em ganhar as graças dos jornalistas comunicando antecipadamente os textos aos que tem como amigos, para que estes os utilizem em benefício próprio. Todos quantos não constem da lista dos amigos publicam os seus artigos uma semana mais tarde e, por conseguinte
em relação ao acontecimento, com as consequências negativas daí decorrentes para a sua carreira profissional. Assim, logicamente, cada um procura merecer o agrado da Comissão para poder figurar na lista dos eleitos. É fazendo uso destes meios e de outros que a Comissão tem todos na mão.
Por conseguinte, um acordoquadro que tivesse a pretensão de respeitar um mínimo de deontologia deveria ter proibido expressamente a Comissão de facultar documentos aos jornalistas antes de os ter transmitido aos deputados, e deveria igualmente ter previsto sanções para os funcionários que infringissem esta norma. Na ausência de tais disposições, entendemos que as boas resoluções da Comissão sobre a transparência são extremamente falaciosas."@pt11
"Ramavtalet om förbindelserna mellan Europaparlamentet och kommissionen tillför värdefulla klargöranden, särskilt vad gäller informationsspridning. Jag har ändå inte, i likhet med 145 andra ledamöter och särskilt ledamöterna i intergruppen SOS Demokrati, inte röstat för detta avtal, och det av två skäl.
Först och främst innebär bilaga 3 en begränsad vidarebefordran av konfidentiell information till Europaparlamentet, vilket är en tillbakagång i förhållande till nuläget. Visst är det uppenbart att Europaparlamentet inte alltid är tillförlitligt i konfidentiella frågor. Men å andra sidan finns det en risk för att kommissionen använder sig av dessa bestämmelser för att bättre kunna dölja känsliga frågor som rör kommissionen.
För det andra och framför allt förbigår ramavtalet med tystnad den mycket viktiga frågan om den förbindelsepolitik som finns mellan kommissionen och de journalister som kommissionen uppskattar. Inget dokument bör överlämnas till pressen innan det vidarebefordras till rådet och parlamentet. Men verkligheten ser långt ifrån ut på det sättet. Det händer mycket ofta att vi läser i tidningen om kommissionens förslag, som officiellt ännu inte har yppats för någon. Parlamentsledamöterna befinner sig då i den löjeväckande situationen att behöva kommentera texter de inte vet någonting om.
Och det här är inte på något sätt enstaka händelser. Det är en avsiktlig politik från kommissionens sida, vilken består i att knyta till sig journalister genom att i förväg ge texter till dem som kommissionen betraktar som sina vänner, så att de vinner på det. De som inte finns på listan över vänner publicerar sina artiklar en vecka senare, och framstår därför som om de inte hänger med. Det är givetvis något mycket dåligt för dem. Logiskt sett strävar därför alla efter att behaga kommissionen för att komma med på listan. Det är med dessa medel, och även andra, som kommissionen kontrollerar alla.
Skulle man ha velat ha ett ramavtal med respekt för ett minimum av etik, borde man klart och tydligt ha förbjudit kommissionen att ge dokument till journalister innan de har översänts till parlamentsledamöterna, och man skulle ha föreskrivit sanktioner mot tjänstemän som gjort sig skyldiga till brott mot denna regel. I brist på sådana bestämmelser anser vi att kommissionens goda resolutioner om öppenhet och insyn i hög grad är ett bedrägligt sken."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (UEN ),"5,12,12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples