Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-05-Speech-3-136"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000705.4.3-136"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Je salue cette initiative, qui vise à simplifier et à clarifier les directives relatives au système général de reconnaissance des diplômes et qualifications professionnelles.
Le Parlement européen, lors de sa première lecture, avait proposé bien d’autres dispositions, visant notamment à étendre les obligations d’information des États membres. Le Conseil n’a retenu aucun des amendements proposés. C’est assez éloquent et cela témoigne du manque de volonté politique dans ce domaine.
En effet, pour être interpellé régulièrement par des étudiants qui se heurtent au système de reconnaissance qui a été mis en place par les directives de 1989 et 1992, je dirai sans exagérer qu’il y a urgence !
On ne se rend pas compte à quel point les mécanismes sont opaques. C’est l’insécurité juridique la plus totale qui caractérise ce domaine.
Trop d’étudiants se heurtent à des murs lorsqu’ils s’adressent aux administrations des États membres pour obtenir cette indispensable validation de leur formation. Cela tient notamment au fait qu’il est difficile d’identifier les services auxquels ils doivent s’adresser mais aussi au fait que le personnel de ces administrations n’est pas suffisamment formé pour répondre à leurs demandes. Conclusion, on les renvoie d’un service à l’autre, ce qui ne manque pas de ralentir la procédure.
Trop souvent, on leur oppose des refus injustifiés, qui les placent dans des situations absolument intolérables, qui leur interdisent d’accéder au marché de l’emploi d’un autre État membre. Sur le plan des principes, c’est une violation flagrante de la libre circulation des personnes. Sur le plan humain, ce sont des personnes à qui on dénie le droit d’exercer leur métier réduisant ainsi à néant les efforts qu’ils ont accomplis pour obtenir leurs qualifications professionnelles.
Se pose également le problème du coût de la procédure de reconnaissance, qui me semble bien trop élevé.
Je suis donc satisfait que l’on prenne enfin des mesures qui permettront de traduire dans les faits le principe de la libre circulation des personnes, même si elles me semblent encore largement insuffisantes !
Concrètement, la proposition de directive contient des dispositions intéressantes en termes de clarification de la législation existante.
Ainsi, il est prévu que l'État membre d'accueil prenne en considération l'expérience acquise par l'intéressé après l'obtention du diplôme et qu’il ne puisse plus exiger systématiquement des mesures de compensation (épreuve d'aptitude). Une disposition nouvelle permettra également d'éviter l'exigence de deux années d'expérience professionnelle. Il s'agit également d'assurer la sécurité juridique en matière de reconnaissance de la formation obtenue par des ressortissants communautaires dans des pays tiers."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg hilser dette initiativ velkommen, da det forenkler og klargør direktiverne om det generelle system for anerkendelse af eksamensbeviser og erhvervsfaglige kvalifikationer.
Europa-Parlamentet har lige siden sin førstebehandling foreslået en del andre bestemmelser, der især sigter på at udvide medlemsstaternes forpligtelser til at give oplysninger. Rådet har ikke medtaget et eneste af de stillede ændringsforslag. Dette er klar tale, og det viser den manglende politiske vilje på dette område.
Da jeg jævnligt udspørges af studerende, der støder ind i systemet for anerkendelse oprettet ved direktiverne fra 1989 og 1992, kan jeg sige uden at overdrive, at det er på høje tid!
Man forestiller sig ikke, i hvor høj grad mekanismerne er uigennemskuelige. Det er den mest komplette juridiske usikkerhed, der præger dette område.
Alt for mange studerende støder imod en mur, når de henvender sig til medlemsstaternes forvaltninger for at opnå denne helt nødvendige anerkendelse af deres uddannelse. Dette skyldes især det faktum, at det er svært at identificere, hvilke tjenester de skal henvende sig til, men også at personalet på disse kontorer ikke er tilstrækkeligt informerede til at svare på deres spørgsmål. Resultatet er, at de bliver sendt fra det ene kontor til det andet, hvilket kun er med til at forhale proceduren.
Alt for ofte mødes de med ubegrundede afvisninger, der stiller dem i en aldeles utålelig situation, der forbyder dem at få adgang til arbejdsmarkedet i en anden medlemsstat. På det principielle plan er dette en meget grov overtrædelse af den fri bevægelighed for personer. På det menneskelige plan nægter man disse personer retten til at udøve deres erhverv, og man reducerer dermed den indsats, de har ydet for at opnå deres faglige kvalifikationer, til det rene ingenting.
Endvidere er der problemet med udgifterne til proceduren for anerkendelse, som forekommer mig at være alt for høje.
Jeg er derfor tilfreds med, at man endelig tager skridt, der gør det muligt at omsætte princippet for fri bevægelighed for personer til praksis, selv om de stadig forekommer mig at være langt fra tilstrækkelige!
Helt konkret indeholder forslaget til direktivet interessante bestemmelser med hensyn til at klargøre den gældende lovgivning.
Det hedder således, at modtagermedlemsstaten tager hensyn til den erfaring, den pågældende har opnået efter erhvervelse af eksamensbeviset, og den kan ikke længere systematisk kræve kompenserende foranstaltninger (beviser på færdigheder). En ny bestemmelse gør det ligeledes muligt at undgå kravet om to års erhvervserfaring. Det drejer sig endvidere om at fastholde den juridiske sikkerhed, hvad angår anerkendelse af uddannelse, som EU-statsborgere har opnået i et tredjeland."@da1
"Ich begrüße diese Initiative, die auf die Vereinfachung und Klärung der Richtlinien über eine allgemeine Regelung zur Anerkennung von Diplomen und beruflichen Befähigungsnachweisen abzielt.
Das Europäische Parlament hatte in seiner ersten Lesung zahlreiche weitere Bestimmungen vorgeschlagen, die insbesondere auf eine Ausweitung der Informationspflicht der Mitgliedstaaten abzielten. Der Rat hat keinen der vorgeschlagenen Änderungsanträge angenommen. Dies spricht für sich und belegt den fehlenden politischen Willen in diesem Bereich.
Da wir regelmäßig Anfragen von Studenten erhalten, die mit der durch die Richtlinien von 1989 und 1992 eingeführten Anerkennungsregelung Probleme haben, kann ich ohne Übertreibung sagen, daß hier dringender Handlungsbedarf besteht!
Man kann sich gar nicht vorstellen, wie undurchsichtig die Abläufe sind. Dieser Bereich ist von der denkbar größten Rechtsunsicherheit geprägt.
Zu viele Studenten haben mit Hindernissen zu kämpfen, wenn sie sich an die Behörden der Mitgliedstaaten wenden, um diese unerläßliche Anerkennung ihrer Ausbildung zu erhalten. Dies rührt vor allem daher, daß es schwierig ist, die jeweils zuständigen Dienststellen herauszufinden, aber auch daher, daß die Mitarbeiter dieser Behörden nicht ausreichend geschult sind, um die Anträge der Studenten zu bearbeiten. Das Ergebnis sieht so aus, daß sie von einer Dienststelle zur nächsten geschickt werden, so daß das Verfahren unweigerlich in die Länge gezogen wird.
Allzu häufig werden sie aus ungerechtfertigten Gründen abgewiesen, so daß sie in vollkommen unerträgliche Situationen geraten, aufgrund derer sie keinen Arbeitsplatz in einem anderen Mitgliedstaat antreten dürfen. Aus der Sicht der Grundrechte ist dies eine eindeutige Verletzung des Rechtes auf Freizügigkeit. Aus humanitärer Sicht handelt es sich hier um Menschen, denen man das Recht auf Berufsausübung verweigert, so daß ihre Bemühungen zur Erlangung ihrer beruflichen Befähigungsnachweise zunichte gemacht werden.
Des weiteren stellt sich die Frage nach den Kosten für das Anerkennungsverfahren, die meines Erachtens zu hoch sind.
Es freut mich also, daß endlich Maßnahmen ergriffen werden, die eine tatsächliche Umsetzung des Grundsatzes der Freizügigkeit ermöglichen, auch wenn sie in meinen Augen noch längst nicht ausreichend sind!
Der Richtlinienvorschlag enthält in der Tat einige interessante Bestimmungen zur Klarstellung von bestehenden Rechtsvorschriften.
So ist beispielsweise vorgesehen, daß der aufnehmende Mitgliedstaat die Erfahrungen berücksichtigt, die der Antragsteller nach seiner Diplomprüfung erworben hat, und daß dieser Staat nicht mehr automatisch Ersatzmaßnahmen (Eignungsprüfung) fordern kann. Eine neue Bestimmung wird es außerdem ermöglichen, das Erfordernis einer zweijährigen Berufsausübung zu umgehen. Des weiteren soll die Rechtssicherheit im Bereich der Anerkennung der von Unionsbürgern in Drittstaaten erworbenen Ausbildungen gewährleistet werden."@de7
"Χαιρετίζω αυτή την πρωτοβουλία που αποσκοπεί στην απλοποίηση και την αποσαφήνιση των οδηγιών που αφορούν το γενικό σύστημα αναγνώρισης διπλωμάτων και επαγγελματικών προσόντων.
Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, κατά την πρώτη του ανάγνωση, είχε προτείνει πολλές άλλες διατάξεις, που αποσκοπούσαν κυρίως στην επέκταση των υποχρεώσεων ενημέρωσης των κρατών μελών. Το Συμβούλιο δεν έκανε δεκτή καμία από τις προτεινόμενες τροπολογίες. Το γεγονός αυτό είναι αρκετά εύγλωττο και μαρτυρά την έλλειψη πολιτικής βούλησης στον τομέα αυτόν.
Πράγματι, επειδή δέχομαι τακτικά εκκλήσεις από φοιτητές, οι οποίοι συγκρούονται με το σύστημα αναγνώρισης που τέθηκε σε εφαρμογή με τις οδηγίες του 1989 και του 1992, θα έλεγα χωρίς να υπερβάλλω ότι το θέμα επείγει!
Δεν καταλαβαίνουμε σε ποιο βαθμό οι μηχανισμοί είναι αδιαφανείς. Αυτός ο τομέας χαρακτηρίζεται από πλήρη νομική ανασφάλεια.
Πάρα πολλοί φοιτητές έρχονται αντιμέτωποι με τείχη, όταν απευθύνονται στις αρχές των κρατών μελών για να αποκτήσουν αυτήν την απαραίτητη επικύρωση της κατάρτισής τους. Αυτό έχει να κάνει κυρίως με το γεγονός ότι δύσκολα εντοπίζουν τις υπηρεσίες στις οποίες οφείλουν να απευθυνθούν, αλλά επίσης και με το γεγονός ότι το προσωπικό των αρχών αυτών δεν έχει επαρκή κατάρτιση για να ανταποκριθεί στα αιτήματά τους. Συμπέρασμα, τους στέλνουν από τη μια υπηρεσία στην άλλη, πράγμα που ασφαλώς καθυστερεί τη διαδικασία.
Πολύ συχνά, τους προβάλλουν αδικαιολόγητες αρνήσεις που τους φέρνουν σε εντελώς απαράδεκτη κατάσταση, που τους απαγορεύουν την πρόσβαση στην αγορά εργασίας ενός άλλου κράτους μέλους. Όσον αφορά τις αρχές, εδώ έχουμε κατάφωρη παραβίαση της αρχής της ελεύθερης κυκλοφορίας των προσώπων. Από ανθρώπινη άποψη, έχουμε άτομα στα οποία δεν παραχωρείται το δικαίωμα να ασκήσουν το επάγγελμά τους, με αποτέλεσμα να εκμηδενίζονται έτσι οι προσπάθειες που κατέβαλαν για να αποκτήσουν τα επαγγελματικά τους προσόντα.
Επίσης, τίθεται το ζήτημα του κόστους της διαδικασίας αναγνώρισης, που κατά τη γνώμη μου είναι πολύ υψηλό.
Επομένως είμαι ικανοποιημένος που επιτέλους λαμβάνονται μέτρα τα οποία θα επιτρέψουν να γίνει πράξη η αρχή της ελεύθερης κυκλοφορίας των προσώπων, έστω και αν τα μέτρα αυτά είναι ακόμα, κατά τη γνώμη μου, ανεπαρκέστατα!
Συγκεκριμένα, η πρόταση οδηγίας περιέχει ενδιαφέρουσες διατάξεις, όσον αφορά την αποσαφήνιση της ισχύουσας νομοθεσίας.
Έτσι, προβλέπει ότι το κράτος μέλος υποδοχής πρέπει να λαμβάνει υπόψη την εμπειρία που έχει αποκτήσει ο ενδιαφερόμενος μετά την απόκτηση του διπλώματος και ότι δεν μπορεί πλέον να απαιτεί συστηματικά μέτρα αντιστάθμισης (δοκιμασία ικανότητας). Μια νέα διάταξη θα επιτρέψει επίσης να αποφεύγεται η απαίτηση διετούς επαγγελματικής εμπειρίας. Το ζητούμενο είναι επίσης να διασφαλιστεί η νομική ασφάλεια στον τομέα της αναγνώρισης της κατάρτισης που έχουν αποκτήσει κοινοτικοί υπήκοοι σε τρίτες χώρες."@el8
"I welcome this initiative to simplify and clarify the directives on the general system for the recognition of professional qualifications.
The European Parliament proposed numerous other provisions at first reading, mainly seeking to extend the information requirements of the Member States. The Council rejected all our proposed amendments. That demonstrates and says a lot about the lack of political will in this area.
In fact, having been contacted regularly by students who have come up against the recognition system introduced in the 1989 and 1992 directives, I would say without exaggeration that the situation is desperate.
We do not realise just how obscure the mechanisms are. Total legal insecurity is the overriding feature in this area.
Too many students come up against a brick wall when they apply to administrations in the Member States to obtain validation, precious validation, of their qualifications. This is mainly because it is difficult to identify which department they need to address, but it is also because the staff in these departments have insufficient training to meet their demands. As a result, they are sent from one department to another, which of course slows down the whole procedure.
All too often they meet unsubstantiated refusal, putting them in an absolutely intolerable situation which prevents them from accessing the job market in another Member State. As a matter of principle, this is a flagrant violation of their freedom of movement. In human terms, these people are denied the right to exercise their profession, thereby negating all the effort which they have put into obtaining their professional qualifications in the first place.
Then there is the problem of the cost of the recognition procedure, which appears to me to be far too high.
I am therefore delighted that steps are finally being taken which will allow the theoretical freedom of movement of persons to be translated into practice, albeit still far from perfect practice!
Specifically, the proposal for a directive contains a number of welcome provisions clarifying existing legislation.
For example, provision is made for host states to take account of experience acquired by interested parties after they obtained their diploma and they can no longer demand compensatory measures (aptitude test) as a matter of course. A new provision also allows the required two years professional experience to be avoided. What is also needed is to provide legal security with regard to the recognition of training obtained by Community nationals in third countries."@en3
"(FR) Saludo esta iniciativa, que pretende simplificar y clarificar las directivas relativas al sistema general de reconocimiento de diplomas y calificaciones profesionales.
También se plantea el problema del coste del procedimiento de reconocimiento, que me parece demasiado elevado.
Estoy, por tanto, satisfecho de que por fin se adopten medidas que permitan traducir en hechos el principio de la libre circulación de personas, aunque me parecen aún claramente insuficientes.
En concreto, la propuesta de directiva contiene disposiciones interesantes en términos de clarificación de la legislación existente.
Así, está previsto que el Estado miembro de acogida tome en consideración la experiencia adquirida por el interesado tras la obtención del diploma y que no puedan ya existir sistemáticamente medidas de compensación (prueba de aptitud). Una nueva disposición permitirá asimismo evitar la exigencia de dos años de experiencia profesional. Se trata también de asegurar la identidad jurídica en materia de reconocimiento de la formación obtenida por los nacionales comunitarios en países terceros.
El Parlamento Europeo, con ocasión de su primera lectura, propuso muchas otras disposiciones, orientadas principalmente a ampliar las obligaciones de información de los Estados miembros. El Consejo no ha aprobado ninguna de las enmiendas propuestas. Es bastante elocuente y demuestra falta de voluntad política en este ámbito.
En efecto, para ser interpelado con regularidad por estudiantes que chocan con el sistema de reconocimiento que aplican las directivas de 1989 y 1992, diría sin exagerar que hay urgencia.
No nos damos cuenta de hasta qué punto los mecanismos son opacos. En este ámbito reina la inseguridad jurídica más absoluta.
Demasiados estudiantes chocan contra un muro cuando se dirigen a las administraciones de los Estados miembros para obtener esa indispensable convalidación de su formación. Esto se debe principalmente al hecho de que es difícil identificar los servicios a los cuáles han de dirigirse pero también al hecho de que el personal de estas administraciones no está suficientemente formado para responder a sus demandas. Conclusión, se les envía de un servicio a otro, algo que no deja de ralentizar el procedimiento.
Con demasiada frecuencia se les deniegan sus pretensiones con rechazos injustificados, que los colocan en situaciones absolutamente intolerables, situaciones que les prohíben acceder al mercado del empleo de otro Estado miembro. En el plano de los principios, se trata de una violación flagrante de la libre circulación de personas. En el plano humano se trata de unas personas a quienes se niega el derecho de ejercer su profesión reduciendo así a la nada los esfuerzos realizados para obtener sus calificaciones profesionales."@es12
".
Kannatan tätä aloitetta, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja selkiyttää tutkintotodistusten ja ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta yhteisestä järjestelmästä annettuja direktiivejä.
Koska opiskelijat, jotka törmäävät vuosina 1989 ja 1992 annetuilla direktiiveillä toteutettuun tunnustamisjärjestelmään, kyselevät jatkuvasti näistä asioista, voin täysin liioittelematta sanoa, että tämän asian kanssa on kiire!
Emme edes tiedosta, kuinka epämääräisiä järjestelmät voivat olla. Alalle on tyypillistä täydellinen juridinen turvattomuus.
Aivan liian monet opiskelijat kohtaavat esteitä asioidessaan jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten kanssa saadakseen välttämättömän vahvistuksen ammatilliselle koulutukselleen. Tämä johtuu erityisesti siitä, että on vaikeaa määritellä, minkä viranomaisyksikön puoleen heidän pitäisi kääntyä, mutta myös siitä, että hallintoviranomaisia ei ole koulutettu tarpeeksi vastaamaan opiskelijoiden kysymyksiin. Tästä seuraa, että opiskelijoita juoksutetaan yksiköstä toiseen, mikä taas hidastaa asioiden käsittelyä.
Opiskelijat saavat liian usein perusteettomia kielteisiä vastauksia, mikä tekee heidän tilanteestaan täysin sietämättömän ja estää heitä pääsemästä jonkin toisen jäsenvaltion työmarkkinoille. Tämä loukkaa räikeästi henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa periaatetta. Inhimillisesti ajateltuna heiltä evätään oikeus harjoittaa ammattiaan, ja heidän ponnistelunsa ammattipätevyyden hankkimiseksi valuvat hiekkaan.
Ongelmana ovat myös tunnustamismenettelyn kustannukset, jotka ovat mielestäni aivan liian korkeat.
Olen toki tyytyväinen siihen, että on lopultakin ryhdytty toimenpiteisiin, joilla voidaan käytännössä toteuttaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa periaatetta, vaikka nuo toimenpiteet ovatkin vielä mielestäni kovin riittämättömät!
Konkreettisesti ajatellen direktiiviehdotus sisältää varteenotettavia, nykyisen lainsäädännön selkiyttämiseen tähtääviä säännöksiä.
Näin ollen vastaanottavan jäsenvaltion on otettava huomioon asianomaisen valmistumisen jälkeinen työkokemus, eikä jäsenvaltio voi enää järjestelmällisesti vaatia korvaavia toimenpiteitä (soveltuvuustestejä). Eräs uusista säännöksistä estää myös vaatimasta kahden vuoden työkokemusta. Yhteisön kansalaisten kolmansissa maissa hankkiman ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskeva oikeusturva on niin ikään varmistettava. Euroopan parlamentti esitti ensimmäisessä käsittelyssään monia muita säännöksiä, joiden tarkoituksena oli erityisesti laajentaa jäsenvaltioiden tiedottamisvelvollisuuksia. Neuvosto ei hyväksynyt yhtäkään esitetyistä tarkistuksista. Tämä on melko paljastavaa ja osoittaa poliittisen tahdon puutetta tässä asiassa."@fi5
"Accolgo di buon grado quest'iniziativa volta a semplificare e chiarire le direttive relative al sistema generale di riconoscimento dei diplomi e delle qualifiche professionali.
Il Parlamento europeo, in fase di prima lettura, aveva proposto ben altre disposizioni, volte in particolare ad estendere gli obblighi d'informazione degli Stati membri. Il Consiglio non ha tenuto conto di alcuno degli emendamenti proposti. Ritengo che ciò costituisca un segnale abbastanza eloquente della mancanza di volontà politica in questo settore.
Infatti, con l'esperienza di chi viene interpellato regolarmente da studenti che si scontrano con il sistema di riconoscimento istituito dalle direttive del 1989 e del 1992, posso dire senza esagerazione che la questione riveste carattere d'urgenza.
Non ci si rende conto fino a che punto i meccanismi sono oscuri. L'intero settore è caratterizzato dalla più totale incertezza giuridica.
Troppi studenti si trovano di fronte ad ostacoli insormontabili quando si rivolgono alle amministrazioni degli Stati membri per ottenere l'indispensabile convalida della formazione seguita. Questo dipende in particolare dal fatto che è difficile individuare i servizi ai quali si devono rivolgere, ma anche al fatto che il personale di tali amministrazioni non ha una preparazione sufficiente per rispondere alle loro domande. La conclusione è che gli studenti vengono sballottati da un ufficio all'altro, con la conseguenza di un inevitabile rallentamento della procedura.
Troppo spesso si vedono opporre rifiuti ingiustificati, che li pongono in situazioni assolutamente intollerabili, che impediscono loro di accedere al mercato del lavoro di un altro Stato membro. Si tratta di una flagrante violazione del principio della libera circolazione delle persone. Dal punto di vista umano, si tratta di persone alle quali viene negato il diritto di esercitare la loro professione, vanificando in questo modo gli sforzi da loro compiuti per conseguire una qualifica professionale.
Si pone anche il problema del costo della procedura di riconoscimento, che mi sembra decisamente troppo elevato.
Sono quindi soddisfatto che si adottino infine misure che consentano di tradurre nei fatti il principio della libera circolazione delle persone, anche se mi sembrano ancora largamente insufficienti.
In concreto, la proposta di direttiva contiene disposizioni interessanti in termini di chiarimento della legislazione vigente.
Infatti, si prevede che lo Stato membro ospite tenga conto dell'esperienza acquisita dall'interessato dopo il conseguimento del diploma e che non possa esigere sistematicamente misure compensative (prova attitudinale). Una nuova disposizione consentirà anche di evitare la richiesta di due anni di esperienza professionale. E' necessario altresì garantire la certezza giuridica in materia di riconoscimento della formazione conseguita da cittadini comunitari in paesi terzi."@it9
"I welcome this initiative to simplify and clarify the directives on the general system for the recognition of professional qualifications.
The European Parliament proposed numerous other provisions at first reading, mainly seeking to extend the information requirements of the Member States. The Council rejected all our proposed amendments. That demonstrates and says a lot about the lack of political will in this area.
In fact, having been contacted regularly by students who have come up against the recognition system introduced in the 1989 and 1992 directives, I would say without exaggeration that the situation is desperate.
We do not realise just how obscure the mechanisms are. Total legal insecurity is the overriding feature in this area.
Too many students come up against a brick wall when they apply to administrations in the Member States to obtain validation, precious validation, of their qualifications. This is mainly because it is difficult to identify which department they need to address, but it is also because the staff in these departments have insufficient training to meet their demands. As a result, they are sent from one department to another, which of course slows down the whole procedure.
All too often they meet unsubstantiated refusal, putting them in an absolutely intolerable situation which prevents them from accessing the job market in another Member State. As a matter of principle, this is a flagrant violation of their freedom of movement. In human terms, these people are denied the right to exercise their profession, thereby negating all the effort which they have put into obtaining their professional qualifications in the first place.
Then there is the problem of the cost of the recognition procedure, which appears to me to be far too high.
I am therefore delighted that steps are finally being taken which will allow the theoretical freedom of movement of persons to be translated into practice, albeit still far from perfect practice!
Specifically, the proposal for a directive contains a number of welcome provisions clarifying existing legislation.
For example, provision is made for host states to take account of experience acquired by interested parties after they obtained their diploma and they can no longer demand compensatory measures (aptitude test) as a matter of course. A new provision also allows the required two years professional experience to be avoided. What is also needed is to provide legal security with regard to the recognition of training obtained by Community nationals in third countries."@lv10
"Ik verwelkom dit initiatief dat de richtlijnen betreffende het algemeen stelsel van erkenning van diploma's en beroepskwalificaties, eenvoudiger en doorzichtiger maakt.
Bij de eerste lezing had het Europees Parlement nog veel andere bepalingen voorgesteld die met name bedoeld waren om de informatieverplichtingen van de lidstaten uit te breiden. De Raad heeft geen van de voorgestelde amendementen aangenomen. Dit zegt genoeg en getuigt van een gebrek aan politieke wil op dit terrein.
Omdat ik regelmatig aangesproken word door studenten die stuk lopen op het met de richtlijnen van 1989 en 1992 ingevoerde stelsel van wederzijdse erkenning, overdrijf ik niet als ik zeg dat dringend haast geboden is!
We beseffen niet hoe ondoorzichtig de systemen zijn. Dit terrein wordt gekenmerkt door een enorme rechtsonzekerheid.
Teveel studenten krijgen nul op het rekest wanneer zij bij de overheid van een andere lidstaat hun opleiding geldig willen laten verklaren. Dat komt vooral doordat het moeilijk is om uit te zoeken tot welke diensten zij zich moeten wenden, maar ook doordat het personeel van deze overheidsdiensten niet voldoende opgeleid is om hun verzoeken in te willigen. Kortom, ze worden van het kastje naar de muur gestuurd waardoor de procedure vertraging oploopt.
Te vaak wordt hun verzoek zonder redenen afgewezen waardoor ze in totaal ontoelaatbare situaties terechtkomen en hun de toegang tot de arbeidsmarkt van een andere lidstaat ontzegd wordt. Principieel gezien is dit een overduidelijke schending van het vrije verkeer van personen. Daarnaast gaat het om mensen aan wie het recht ontzegd wordt hun beroep uit te oefenen. De moeite die zij zich hebben getroost om hun beroepskwalificaties te verkrijgen, is aldus voor niets geweest.
Bovendien is er het probleem van de kosten van de erkenningsprocedure. Deze lijken mij veel te hoog.
Ik ben dus blij dat er eindelijk maatregelen worden genomen om het principe van vrij verkeer van personen in de praktijk uit te voeren, ook al schieten deze naar mijn idee nog ruimschoots tekort!
Concreet bevat het voorstel voor een richtlijn interessante bepalingen waarin de bestaande wetgeving doorzichtiger wordt gemaakt.
Zo is bepaald dat de ontvangende lidstaat rekening houdt met de ervaring die de betrokkene na het behalen van zijn diploma heeft opgedaan, en niet meer stelselmatig compensatiemaatregelen (bekwaamheidstoetsen) vereist zijn. Door een nieuwe bepaling zal ook de eis van twee jaar beroepservaring niet meer nodig zijn. Eveneens dient rechtszekerheid gegarandeerd te worden op het gebied van erkenning van opleidingen die door ingezetenen van de Gemeenschap in derde landen genoten zijn."@nl2
"Saúdo esta iniciativa, que tem em vista simplificar e clarificar as directivas relativas ao sistema geral dos diplomas e qualificações profissionais.
O Parlamento Europeu, aquando da sua primeira leitura, propusera muitas outras disposições, que tinham nomeadamente em vista alargar as obrigações em termos de informação dos EstadosMembros. O Conselho não acolheu nenhuma das alterações propostas. Tratase de uma atitude eloquente e que ilustra a ausência de vontade política neste domínio.
Efectivamente, dado ser interpelado amiúde por estudantes que se debatem com dificuldades suscitadas pelo sistema de reconhecimento instituído pelas directivas de 1989 e 1992, não estarei a exagerar dizendo que é urgente!
Não se avalia até que ponto os mecanismos são opacos. Este domínio caracterizase pela mais absoluta insegurança jurídica.
Inúmeros estudantes deparam com barreiras intransponíveis quando se dirigem às administrações dos EstadosMembros para obter a indispensável validação da sua formação. Isso devese nomeadamente ao facto de ser difícil identificar os serviços a que devem dirigirse, mas também à falta de formação adequada do pessoal dessas administrações para dar resposta às suas solicitações. Assim, remetemnos de um serviço para outro, o que não deixa de conferir morosidade ao processo.
Recebem frequentemente recusas injustificadas, que os colocam em situações absolutamente intoleráveis, vedandolhes o acesso ao mercado de trabalho noutro EstadoMembro. No plano dos princípios, tratase de uma flagrante violação da liberdade de circulação de pessoas. No plano humano, tratase de pessoas a quem é negado o direito de exercerem a sua profissão, fazendo tábua rasa dos esforços que envidaram para obter as suas qualificações profissionais.
Colocase igualmente o problema do custo do processo de reconhecimento, que me parece excessivamente elevado.
Congratulome, pois, por finalmente serem tomadas medidas que permitirão traduzir na prática o princípio da livre circulação de pessoas, se bem que, a meu ver, estas sejam ainda amplamente insuficientes!
Concretamente, a proposta de directiva contém disposições interessantes em termos de clarificação da legislação existente.
Assim, prevêse que o EstadoMembro de acolhimento tome em consideração a experiência adquirida pelo interessado após a obtenção do diploma e que não possa continuar a exigir sistematicamente medidas de compensação (prova de aptidão). Uma nova disposição possibilitará igualmente evitar a exigência de dois anos de experiência profissional. Tratase também de garantir a segurança jurídica em matéria de reconhecimento da formação obtida por nacionais de Estados da União em países terceiros."@pt11
"Jag välkomnar detta initiativ, som syftar till att förenkla och förtydliga direktiven om den generella ordningen för erkännande av examensbevis och yrkeskvalifikationer.
Vid första behandlingen föreslog Europaparlamentet många andra bestämmelser, som bl.a. syftade till att utvidga medlemsstaternas informationsplikt. Rådet godtog inte något av dessa ändringsförslag. Det är tämligen betecknande, och det vittnar om en brist på politisk vilja på det här området.
Eftersom jag regelbundet uppsöks av studenter som stöter emot den erkännandeordning som inrättades genom direktiven från 1989 och 1992, kan jag utan överdrifter säga att det brådskar!
Man inser inte hur oklara mekanismerna är. Området kännetecknas av total rättslig osäkerhet.
Alltför många studenter slår huvudet i väggen när de vänder sig till medlemsstaternas förvaltningar för att få detta nödvändiga giltigförklarande av deras utbildning. Detta hänger framför allt samman med det faktum att det är svårt att veta vilken avdelning de skall vända sig till, men också det faktum att personalen vid dessa förvaltningar inte är tillräckligt utbildad för att svara på deras förfrågningar. Slutsats: man skickar dem från en avdelning till en annan, vilket självklart drar ut på förfarandet.
Alltför ofta ger man dem ett oberättigat avslag, vilket försätter dem i helt oacceptabla situationer och förvägrar dem tillträde till arbetsmarknaden i en annan medlemsstat. På ett principiellt plan är detta en uppenbar kränkning av personers fria rörlighet. På ett mänskligt plan handlar det om att man förvägrar människor rätten att utöva sina yrken och därigenom tillintetgör deras ansträngningar för att erhålla sina yrkeskvalifikationer.
Det uppstår också problem med kostnaden för erkännandet, som jag tycker verkar vara alltför stor.
Jag är således nöjd över att man äntligen vidtar åtgärder som gör att principen om personers fria rörlighet blir verklighet, även om åtgärderna fortfarande tycks vara otillräckliga!
Konkret sett innehåller förslaget till direktiv intressanta bestämmelser vad gäller förtydligande av den befintliga lagstiftningen.
Man föreskriver således att värdstaten skall ta hänsyn till den erfarenhet som den berörda parten har förvärvat efter det att examensbeviset erhölls, och att en stat inte längre får ställa systematiska krav på kompensationsåtgärder (duglighetstester). En ny bestämmelse gör också att man kan frångå kravet på två års yrkeserfarenhet. Det gäller även att garantera rättssäkerhet vad gäller erkännande av den utbildning som medborgare från gemenskapen har genomgått i tredje land."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Caudron (PSE ),"5,12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples