Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-05-Speech-3-126"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000705.4.3-126"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Voorzitter, iedereen is het erover eens dat er bij de spoorwegen wat moet veranderen. Ze zullen moeten werken binnen een grootschalig Europees net, in plaats van alleen binnen de grenzen van de afzonderlijke lidstaten.
Lange wacht- en overstaptijden aan de grenzen en het wegvallen van de doorgaande internationale verbindingen, zoals die vroeger wel bestonden, zijn een bron van ergernis.
Aan ondoelmatig, conservatief en bureaucratisch werken, waardoor bij de gebruikers zulke ergernissen worden opgeroepen en onnodig vracht en passagiers worden weggejaagd naar andere vervoersvormen, ziet ieder graag een eind komen.
Gisteren en bij eerdere debatten heb ik al aangegeven dat er een betere samenwerking nodig is tussen de spoorwegmaatschappijen van de verschillende lidstaten, om gezamenlijk oplossingen te bieden voor grensoverschrijdend verkeer. Dat zoeken naar samenwerking had al veel eerder moeten plaatsvinden.
Dan hadden diegenen die de bestaande spoorwegmaatschappijen willen verdringen door nieuwkomers, die met slechtere arbeidsomstandigheden, slechtere arbeidsvoorwaarden en minder aandacht voor het milieu lagere prijzen willen bieden, minder kansen gekregen.
De heer Swoboda stelt terecht vast dat de jarenlange achterstand in investeringen voor capaciteit, infrastructuur en technologie nu moet worden ingehaald. Hij handhaaft de mogelijkheid van financiële compensaties door overheden om het gebruik van rails voor openbaar vervoer veilig te stellen en sluit ook in de toekomst een rol voor overheidsbedrijven niet uit.
Maar anderzijds maakt zijn stelling dat in deze bedrijfstak vrijheden voor allen in gelijke mate beschikbaar moeten komen, hem tot een gevangene van liberale opvattingen. Dat vinden we terug in zijn opvattingen dat algehele kostendekking moet worden nagestreefd, in plaats van uit te gaan van de meerkosten van elke extra trein.
Een door hem niet bedoeld gevolg kan zijn dat passagiers en vracht worden afgestoten naar anderen die op deze grondslag structureel tegen lagere prijzen kunnen concurreren. Die zijn goedkoper voor de gebruiker, maar duurder voor de samenleving als geheel omdat ze met arbeid en milieu minder zorgvuldig kunnen omgaan.
De heer Swoboda schrapt ook de uitzonderingsregels voor eilanden en lidstaten die geen grensoverschrijdende spoorwegverbinding hebben, zoals die in het gemeenschappelijk standpunt van de Raad zijn geformuleerd. Reden is dat in zijn visie iedereen evenveel last van de liberalisering moet hebben. Daarmee verbetert hij het standpunt van de Raad naar onze mening niet."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, alle er enige i, at der skal ske noget med jernbanerne. De skal arbejde inden for et stort europæisk net, og ikke kun inden for den enkelte medlemsstats grænser.
Lange vente- og skiftetider ved grænserne og bortfaldet af de gennemgående internationale forbindelser, der eksisterede tidligere, er en kilde til irritation.
Alle ser meget gerne, at den ineffektive, konservative og bureaukratiske arbejdsmåde, som irriterer brugerne og unødigt jager gods og passagerer over til andre transportformer, bliver bragt til ophør.
I går og ved tidligere debatter har jeg sagt, at et bedre samarbejde mellem jernbaneselskaberne i de forskellige medlemsstater er nødvendigt for at finde fælles løsninger for den grænseoverskridende trafik. Dette samarbejde burde være indledt meget tidligere.
Så havde de, der ønsker at fortrænge de eksisterende jernbaneselskaber med nye, der gennem dårligere arbejdsforhold, arbejdsbetingelser og mindre interesse for miljøet vil tilbyde lavere priser, haft ringere muligheder.
Hr. Swoboda fastslår med rette, at det mangeårige efterslæb i investeringer i kapacitet, infrastruktur og teknologi nu skal indhentes. Han fastholder muligheden for finansiel kompensation fra staten for at sikre anvendelsen af spor til offentlig transport og udelukker heller ikke i fremtiden en rolle for offentlige virksomheder.
På den anden side gør hans påstand om lige friheder for alle i denne erhvervsgren ham til gidsel for hans liberale meninger. Det ser vi af hans forslag om, at der skal tilstræbes fuld dækning af omkostningerne i stedet for at gå ud fra meromkostninger for ekstra tog.
En af ham ikke tilsigtet følge kan blive, at gods og passagerer overlades til andre, der på dette grundlag er i stand til at konkurrere strukturelt til lavere priser. De er billigere for forbrugerne, men dyrere for samfundet som helhed, fordi de kan omgås arbejde og miljø mindre omsorgsfuldt.
Hr. Swoboda stryger også undtagelsesregelen for øer og medlemsstater, der ikke har grænseoverskridende jernbaneforbindelser, sådan som det fremgår af Rådets fælles holdning. Baggrunden er, at han mener, at alle skal bære lige store byrder i forbindelse med liberaliseringen. Dermed forbedrer han efter vores mening ikke Rådets holdning."@da1
"Herr Präsident! Wir alle stimmen darin überein, daß sich bei den Eisenbahnen etwas ändern muß. Statt nur innerhalb der Grenzen der einzelnen Mitgliedstaaten sollten sie in einem großen europäischen Schienennetz operieren.
Lange Warte- und Umsteigezeiten an den Grenzen und der Wegfall der durchgehenden internationalen Verbindungen, wie es sie früher sehr wohl gab, sorgen für Verärgerung.
Alle möchten, daß Schluß ist mit unzweckmäßigem, konservativen und bürokratischen Handeln, das bei den Verbrauchern solchen Unmut hervorruft und Fracht sowie Fahrgäste unnötigerweise zu anderen Verkehrsträgern abwandern läßt.
Gestern und bei früheren Debatten habe ich bereits vorgetragen, daß es einer besseren Zusammenarbeit zwischen den Eisenbahnunternehmen der einzelnen Mitgliedstaaten bedarf, um gemeinsam Lösungen für den grenzüberschreitenden Verkehr anbieten zu können. Diese Suche nach Kooperation hätte bereits viel früher einsetzen müssen.
Dann hätten die Chancen derjenigen, die die etablierten Eisenbahnunternehmen durch Newcomer verdrängen wollen, die bei ungünstigeren Arbeitsverhältnissen, unzureichenden Arbeitsbedingungen und einem weniger ausgeprägten Umweltbewußtsein mit niedrigeren Preisen winken wollen, schlechter gestanden.
Herr Swoboda stellt zu Recht fest, daß nun der jahrelange Rückstand bei Investitionen in Kapazität, Infrastruktur und Verkehrstechnologie aufgeholt werden muß. Er hält an einem möglichen Ausgleich finanzieller Verluste durch die Staaten fest, um so den Zugang des öffentlichen Verkehrs zum Schienennetz sicherzustellen, und schließt nicht aus, daß der öffentliche Dienst auch künftig eine Rolle spielt.
Andererseits aber macht ihn seine Forderung, in diesem Sektor müßte die Marktöffnung allen in gleichem Maße zugute kommen, zum Gefangenen seiner liberalen Auffassungen. Das findet sich in seiner Vorstellung, es müsse das Vollkostenprinzip angestrebt werden, anstatt von den Grenzkosten für jeden zusätzlichen Zug auszugehen.
Nicht bedacht hat er, daß dadurch Fahrgäste und Güter an andere abgestoßen werden könnten, die auf dieser Grundlage strukturell zu günstigeren Preisen wettbewerbsfähig sind. Dem Verbraucher kommt das zwar billiger, der Gesellschaft als Ganzes jedoch teurer, weil sie mit den Arbeitsplätzen und der Umwelt sorgloser umgehen können.
Herr Swoboda streicht auch die im Gemeinsamen Standpunkt des Rates formulierten Ausnahmeregelungen für die Inseln und Mitgliedstaaten ohne grenzüberschreitende Eisenbahnverbindung, da aus seiner Sicht jeder gleichermaßen an der Liberalisierung zu tragen haben muß. Damit verbessert er unserer Meinung nach den Standpunkt des Rates nicht."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, όλοι συμφωνούν ότι κάτι θα πρέπει να αλλάξει στους σιδηροδρόμους. Θέλουμε να μπορούν να λειτουργούν στα πλαίσια ενός ευρύτερου ευρωπαϊκού δικτύου και όχι αποκλειστικά εντός των συνόρων των επιμέρους κρατών μελών.
Οι πολίτες δυσανασχετούν από τις μακρές περιόδους αναμονής στα σύνορα και από την κατάργηση των άμεσων διεθνών συνδέσεων που υπήρχαν κατά το παρελθόν.
Όλοι θα ήθελαν να τεθεί τέλος στον ασυντόνιστο, συντηρητικό και γραφειοκρατικό τρόπο λειτουργίας των σιδηροδρόμων, ο οποίος προξενεί τόσα προβλήματα στο κοινό και αναγκάζει, χωρίς να χρειάζεται, επιβάτες και φορτία να κατευθύνονται σε άλλα μέσα μεταφορών.
Χθες, αλλά και σε προηγούμενες συνεδριάσεις, υπογράμμισα ότι χρειάζεται μία καλύτερη συνεργασία μεταξύ των σιδηροδρομικών εταιρειών των διαφόρων κρατών μελών, προκειμένου να βρεθούν κοινές λύσεις στα προβλήματα των διασυνοριακών μεταφορών. Η αναζήτηση τρόπων συνεργασίας θα πρέπει να είχε ξεκινήσει εδώ και πολύ καιρό.
Αν είχε γίνει κάτι τέτοιο, θα είχαν λιγότερες ευκαιρίες να επιβληθούν όλοι εκείνοι οι οποίοι προσπαθούν να εκτοπίσουν τις ήδη λειτουργούσες εταιρείες σιδηροδρόμων, προσφέροντας χειρότερες συνθήκες εργασίας, χαμηλότερους μισθούς και λιγότερη προστασία στο περιβάλλον προκειμένου να ρίξουν τις τιμές.
Ο κ. Swoboda πολύ σωστά υπογράμμισε ότι οι μεγάλες καθυστερήσεις στις επενδύσεις για το δυναμικό, την υποδομή και την τεχνολογία των σιδηροδρόμων θα πρέπει να καλυφθούν το συντομότερο. Πρότεινε τη χορήγηση αποζημιώσεων από το κράτος προκειμένου να εξασφαλισθεί η ασφάλεια των δημόσιων σιδηροδρομικών μεταφορών, ενώ δεν αποκλείει ένα ρόλο για τις δημόσιες επιχειρήσεις σιδηροδρόμων και στο μέλλον.
Συγχρόνως ωστόσο, η θέση του ότι στον τομέα των σιδηροδρόμων θα πρέπει να επικρατεί ελευθερία για όλους χωρίς εξαιρέσεις, τον καθιστά δέσμιο των φιλελεύθερων θέσεών του. Αυτό βλέπουμε και στην πρόταση που έκανε προκειμένου να επιδιώκεται γενική κάλυψη του κόστους, αντί να λαμβάνεται υπόψη το κόστος κάθε επιπλέον τρένου.
Μία συνέπεια αυτών των προτάσεων, την οποία δεν είχε διαβλέψει ο κ. Swoboda, θα μπορούσε να είναι η διαφυγή επιβατών και φορτίων προς άλλες λύσεις, πιο ανταγωνιστικές και φθηνότερες. Φθηνότερες για τον καταναλωτή, αν και ακριβότερες για την κοινωνία στο σύνολό της, καθώς λαμβάνουν λιγότερο υπόψη την απασχόληση και το περιβάλλον.
Ο κ. Swoboda διαγράφει επίσης και τις παρεκκλίσεις υπέρ των νήσων και των κρατών μελών τα οποία δεν διαθέτουν διασυνοριακές σιδηροδρομικές συνδέσεις, όπως αναφέρει η κοινή θέση του Συμβουλίου. Το κάνει αυτό διότι θεωρεί ότι η φιλελευθεροποίηση στον τομέα θα πρέπει να βαρύνει όλους το ίδιο. Δεν νομίζουμε ότι έτσι βελτιώνεται η θέση του Συμβουλίου."@el8
"Mr President, everyone is agreed that something needs to change within the railway industry. It needs to operate within a large-scale European network instead of just within the individual Member State borders.
Long waiting and transfer times at borders and the fact that direct international connections have ceased to exist are a cause of frustration.
We would all like to see ineffective, conservative and bureaucratic procedures brought to an end. Indeed, they cause frustration amongst users and unnecessarily drive freight and passengers onto other types of transport.
I indicated yesterday as well as during previous debates that cooperation between the railway companies of the different Member States should be stepped up, so as to offer joint solutions for cross-border traffic. This cooperation should have been sought a long time ago.
If this had been the case, there would have been fewer opportunities for those intending to elbow out existing railway companies by introducing newcomers onto the market which offer price reductions to the detriment of the working environment, working conditions and the environment in general.
Mr Swoboda is right in stating that years of lack of investment in capacity, infrastructure and technology must now be rectified. He entertains the possibility of authorities offering financial compensation in order to make the use of railways safe for public transport and does not rule out a role for public companies in future.
On the other hand, however, his statement that, in this line of industry, rights must be available to all to an equal extent, makes him a hostage to liberal ideas. This is borne out in his ideas that we should aim for full recovery of costs rather than expect extra charges for each additional train.
One unintended consequence could be that passengers and freight are forced to use alternatives which, can, on this basis, compete structurally at lower prices. These are cheaper for the consumer, but cost society as a whole more dearly because these alternatives cannot afford to care as much about workers and the environment.
In addition, Mr Swoboda has deleted the exemption rules for islands and Member States which do not have cross-border railway connections, as formulated in the Council’s common position. In his opinion, everyone should be affected by liberalisation to the same degree. In our view, this deletion does not constitute an improvement on the Council’s position."@en3
"Arvoisa puhemies, kaikki ovat yksimielisiä siitä, että rautateiden alalla jonkin on muututtava. Niiden pitää alkaa toimia laajan eurooppalaisen verkon sisällä sen sijasta, että ne toimivat ainoastaan erillisten jäsenvaltioiden rajojen sisällä.
Pitkät odotus- ja vaihtoajat rajoilla ja aiempien kansainvälisten jatkoyhteyksien katoaminen aiheuttavat ärtymystä.
Jokainen toivoo päätepistettä epätarkoituksenmukaiselle, konservatiiviselle ja byrokraattiselle toiminnalle, joka aiheuttaa käyttäjissä tuollaista ärtymystä ja karkottaa rahtia ja matkustajia tarpeettomasti toisiin liikennemuotoihin.
Olen sanonut jo eilen ja aiemmissa keskusteluissa, että eri jäsenvaltioiden rautatieyritysten välille tarvitaan parempaa yhteistyötä ratkaisujen tarjoamiseksi kansainväliseen liikenteeseen. Tähän yhteistyöhön olisi pitänyt etsiytyä jo paljon aiemmin.
Silloin olisi ollut vähemmän mahdollisuuksia niillä, jotka tahtovat syrjäyttää olemassa olevat rautatieyritykset uusilla tulokkailla, jotka haluavat tarjota matalampia hintoja huonompien työolojen, huonompien työehtojen ja ympäristön puutteellisemman huomioon ottamisen avulla.
Swoboda toteaa oikeutetusti, että vuosikausia kestänyt jälkeenjääminen kapasiteettiin, infrastruktuuriin ja teknologiaan kohdistuvissa investoinneissa on nyt kurottava umpeen. Hän pitää kiinni valtiovallan tekemien taloudellisten korvausten mahdollisuudesta julkisille liikennepalveluille rautateiden käytön turvaamiseksi eikä sulje pois valtionyhtiöiden roolia myöskään tulevaisuudessa.
Toisaalta kuitenkin hänen väitteensä siitä, että tässä liiketoiminnan haarassa kaikille pitää olla tarjolla sama määrä vapauksia, tekee hänestä liberaalien käsitysten vangin. Se näkyy hänen käsityksessään siitä, että on pyrittävä kulujen täydelliseen kattamiseen sen sijasta, että lähdettäisiin liikkeelle jokaisen ylimääräisen junan lisäkustannuksista.
Yksi tahaton seuraus voi olla se, että matkustajat ja rahti karkotetaan niiden luo, jotka voivat kilpailla tällä perustalla rakenteellisesti halvemmin hinnoin. Ne ovat edullisempia käyttäjälle mutta kalliimpia koko yhteiskunnalle, koska ne eivät kohtele työtä ja ympäristöä kovinkaan huolellisesti.
Swoboda poistaa myös poikkeussäännöt saarilta ja niiltä jäsenvaltioilta, joilla ei ole kansainvälisiä rautatieyhteyksiä sellaisina kuin ne on muotoiltu neuvoston yhteisessä kannassa. Syy on se, että hänen näkemyksensä mukaan vapauttamisesta koituvat hankaluudet pitää jakaa tasapuolisesti. Mielestämme hän ei näin tekemällä paranna neuvoston yhteistä kantaa."@fi5
"Monsieur le Président, tout le monde s’accorde sur le fait que des changements sont nécessaires au niveau des chemins de fer. Ils seront amenés à fonctionner au sein d’un réseau européen de grande envergure, et plus seulement dans les limites des frontières des États membres distincts.
Les temps d’attente et de correspondance aux frontières ainsi que la disparition des liaisons internationales continues, comme elles existaient dans le passé, sont des sources d’exaspération.
Tout le monde souhaite qu’il soit mis un terme à cette inefficacité, ce conservatisme et cette bureaucratisation qui éveillent l’exaspération des usagers et qui font fuir inutilement les passagers et le fret vers d’autres moyens de transport.
Hier, j’ai indiqué, comme je l’avais déjà fait au cours de débats précédents, la nécessité d’une meilleure collaboration entre les sociétés ferroviaires des différents États membres et ce, afin de trouver une solution commune au transport transfrontalier. Il y a déjà bien longtemps que cette recherche de collaboration aurait dû avoir lieu.
Si cela avait été fait, ceux qui veulent aujourd’hui que les entreprises ferroviaires existantes soient évincées par de nouveaux arrivants, ceux qui veulent proposer des tarifs moins chers en jouant sur les conditions sociales et les droits des travailleurs et en ne se souciant que dans une moindre mesure de l’environnement auraient eu moins de chances d’y parvenir.
M. Swoboda souligne à juste titre que le retard accumulé pendant des années au niveau des investissements dans les capacités, les infrastructures et les technologies doit aujourd’hui être rattrapé. Il maintient la possibilité d’octroi de compensations financières par les autorités afin de sécuriser l’utilisation de la voie ferrée comme service public de transport et il n’exclut pas non plus, à l’avenir, un rôle pour les entreprises publiques.
D’autre part, son affirmation selon laquelle ce secteur d’activités doit s’ouvrir à une libéralisation pour tous dans une mesure égale l’emprisonne dans des conceptions libérales. Nous retrouvons à nouveau cette orientation dans son opinion où il affirme que l’objectif à atteindre réside dans la couverture totale des coûts, au lieu de considérer les coûts engendrés par chaque train supplémentaire.
Une des conséquences qu’il n’a pas envisagée pourrait être que les passagers et le fret se tournent vers d’autres qui, sur cette base, pourront leur faire concurrence, au niveau structurel, en proposant des tarifs moins élevés. Ces services seront meilleur marché pour l’usager, mais plus onéreux pour la société dans son ensemble car ils pourront bénéficier d’exigences moins poussées au niveau des conditions de travail et de l’environnement.
M. Swoboda supprime également les dispositions dérogatoires pour les îles et les États membres qui ne possèdent pas de liaisons ferroviaires transfrontalières, telles que formulées dans la position commune du Conseil. La raison en est que, selon son point de vue, tout le monde doit subir de la même manière les effets de la libéralisation. Cet amendement ne constitue pas, selon nous, une amélioration du point de vue du Conseil."@fr6
"Signor Presidente, siamo tutti d’accordo nell’affermare che nel settore delle ferrovie qualcosa deve cambiare. Le ferrovie devono uscire dai ridotti confini nazionali per rientrare nel quadro di una rete europea su ampia scala.
I lunghi tempi di attesa e di cambio alle frontiere, nonché la soppressione dei collegamenti diretti internazionali esistenti in passato, sono fonte di preoccupazione.
E’ necessario porre fine alla gestione inefficace, di stampo conservatore e burocratico, causa di tali preoccupazioni presso gli utenti, che spinge flussi di passeggeri e merci verso altre forme di trasporto.
Ieri e nel corso di dibattiti precedenti, ho evidenziato la necessità di una collaborazione più efficace tra le compagnie ferroviarie dei diversi Stati membri per offrire soluzioni comuni al traffico transfrontaliero. La ricerca di collaborazione dovrebbe essere una realtà già da tempo.
In tal caso avrebbero avuto meno possibilità di successo coloro che sostengono che le attuali compagnie ferroviarie dovrebbero cedere il passo a nuove società, che propongono prezzi ridotti a scapito di condizioni di lavoro favorevoli e dell’attenzione per l’ambiente.
L’onorevole Swoboda sottolinea a giusto titolo che il ritardo di anni in termini di investimenti destinati alla capacità, alle infrastrutture e alla tecnologia debba essere recuperato. Egli ripropone la possibilità di prevedere compensazioni finanziarie da parte del governo per promuovere l’utilizzo delle ferrovie per il trasporto pubblico e non esclude, per il futuro, un ruolo per le imprese pubbliche.
Tuttavia, sostenendo che il settore debba offrire libertà a tutti in ugual misura, egli cade prigioniero nella rete del pensiero liberale, come emerge nelle sue osservazioni secondo cui si deve puntare a una copertura totale dei costi, invece di prendere in considerazione i costi addizionali di qualche treno supplementare.
Questo tipo di approccio potrebbe condurre, sebbene non sia l’intenzione del relatore, a un trasferimento di merci e passeggeri verso altri fornitori di servizi che, su questa base, offrono prezzi strutturalmente inferiori. A tutto vantaggio del consumatore, ma a svantaggio della società nel suo insieme, perché si presta meno attenzione alle condizioni di lavoro e all’ambiente.
L’onorevole Swoboda mette inoltre una croce sopra le norme di esclusione per le isole e gli Stati membri che non dispongono di collegamenti ferroviari transfrontalieri, nella formulazione proposta dalla posizione comune del Consiglio. Nella suo modo di veder le cose, infatti, la liberalizzazione è una realtà che interessa tutti. Dal nostro punto di vista in tal modo non apporta alcun miglioramento alla posizione del Consiglio."@it9
"Mr President, everyone is agreed that something needs to change within the railway industry. It needs to operate within a large-scale European network instead of just within the individual Member State borders.
Long waiting and transfer times at borders and the fact that direct international connections have ceased to exist are a cause of frustration.
We would all like to see ineffective, conservative and bureaucratic procedures brought to an end. Indeed, they cause frustration amongst users and unnecessarily drive freight and passengers onto other types of transport.
I indicated yesterday as well as during previous debates that cooperation between the railway companies of the different Member States should be stepped up, so as to offer joint solutions for cross-border traffic. This cooperation should have been sought a long time ago.
If this had been the case, there would have been fewer opportunities for those intending to elbow out existing railway companies by introducing newcomers onto the market which offer price reductions to the detriment of the working environment, working conditions and the environment in general.
Mr Swoboda is right in stating that years of lack of investment in capacity, infrastructure and technology must now be rectified. He entertains the possibility of authorities offering financial compensation in order to make the use of railways safe for public transport and does not rule out a role for public companies in future.
On the other hand, however, his statement that, in this line of industry, rights must be available to all to an equal extent, makes him a hostage to liberal ideas. This is borne out in his ideas that we should aim for full recovery of costs rather than expect extra charges for each additional train.
One unintended consequence could be that passengers and freight are forced to use alternatives which, can, on this basis, compete structurally at lower prices. These are cheaper for the consumer, but cost society as a whole more dearly because these alternatives cannot afford to care as much about workers and the environment.
In addition, Mr Swoboda has deleted the exemption rules for islands and Member States which do not have cross-border railway connections, as formulated in the Council’s common position. In his opinion, everyone should be affected by liberalisation to the same degree. In our view, this deletion does not constitute an improvement on the Council’s position."@lv10
"
Senhor Presidente, todos concordamos quanto ao facto de que algo terá de mudar nos caminhosdeferro. Em vez de funcionarem apenas dentro das fronteiras de cada um dos EstadosMembros, eles terão de passar a funcionar dentro de uma grande rede europeia.
Os longos períodos de espera, os transbordos nas fronteiras e a supressão de ligações internacionais contínuas, como realmente existiam no passado, constituem uma fonte de irritação.
O funcionamento ineficaz, conservador e burocrático, que tanta irritação suscita aos utentes e desnecessariamente afugenta passageiros e carga para outros modos de transporte, é algo que todos gostariam de ver resolvido.
Como já tive oportunidade de assinalar ontem, e também em debates anteriores, será necessário melhorar a cooperação entre as empresas de transporte ferroviário dos diferentes EstadosMembros, para que seja possível chegar a soluções comuns adequadas para o tráfego transfronteiriço. Essa busca de cooperação já devia, porém, ter sido iniciada há muito.
Dessa forma, aqueles que pretendem destronar as empresas de transporte ferroviário existentes, substituindoas por novos operadores que, com piores circunstâncias laborais, piores condições de trabalho e menos respeito pelo ambiente, pretendem oferecer preços mais baixos, não teriam tido tantas hipóteses.
O senhor deputado Swoboda observa, com razão, que o atraso de vários anos que se regista neste sector, em termos de investimentos a favor da capacidade da infraestrutura e da tecnologia, tem agora que ser recuperado. O relator mantém aberta a possibilidade de compensações financeiras por parte das autoridades públicas, no sentido de assegurar a utilização das infraestruturas para transportes públicos, não excluindo igualmente um papel para as empresas públicas no futuro.
Por outro lado, contudo, a postura do relator, segundo a qual neste ramo empresarial as liberdades para todos têm de ser disponibilizadas de forma equitativa, tornamno refém de ideias liberais. Revemos isso igualmente no seu ponto de vista de que é preciso chegar a uma cobertura total dos custos, em vez de se partir de custos adicionais para cada comboio adicional.
Uma consequência disso, que o relator não prevê, poderá ser que passageiros e mercadorias acabem por ser remetidos para outros modos de transporte que, com base nesse mesmo fundamento, podem concorrer estruturalmente com preços mais baixos. Eles são mais baratos para o utente, mas mais caros para a sociedade no seu todo, uma vez que podem lidar de forma menos cuidadosa com o emprego e com o ambiente.
O senhor deputado Swoboda suprime igualmente as cláusulas de excepção para as regiões insulares e os EstadosMembros que não possuem ligações ferroviárias transfronteiriças, como as formuladas na posição comum do Conselho. O relator invoca para isso o argumento de que todos deverão sofrer por igual as consequências da liberalização. Dessa forma, o senhor deputado Swoboda não melhora pois, quanto a nós, a posição comum do Conselho."@pt11
"Herr talman! Alla är överens om att något måste förändras inom järnvägssektorn. Järnvägsföretagen måste börja operera över ett storskaligt europeiskt nät, i stället för bara inom varje medlemsstat för sig.
Långa väntetider, dåliga anslutningar vid gränserna samt avsaknaden av de internationella direktförbindelser som fanns tidigare, utgör en irritationskälla.
Alla vill gärna få slut på det ineffektiva, konservativa och byråkratiska arbetssätt som föder irritation hos användarna och leder till att gods och passagerare i onödan hänvisas till andra transportformer.
Jag har redan påpekat, både i går och under tidigare debatter, att det behövs ett bättre samarbete mellan järnvägsföretagen och de olika medlemsstaterna för att gemensamt finna lösningar för den gränsöverskridande trafiken. Upprättandet av ett sådant samarbete borde ha ägt rum för länge sedan.
Det hade begränsat möjligheterna för dem som ville utmanövrera de befintliga järnvägsföretagen med hjälp av nya företag som kunde erbjuda lägre priser på grund av en sämre arbetssituation, sämre arbetsvillkor och en sämre miljöpolicy.
Swoboda fastställer med rätta att vi nu måste ta igen eftersläpningen vad gäller investeringar i prestanda, infrastruktur och teknologi. Han vill behålla möjligheten för staten att gå in med finansiellt stöd för att säkerställa användandet av järnvägar för kollektivtrafik, och han utesluter inte att statliga företag kan komma att spela en roll även i framtiden.
Hans åsikt att var och en skall åtnjuta lika stora friheter inom denna sektor, gör honom å andra sidan till ett offer för liberala uppfattningar. Det framgår av hans uppfattning att man skall eftersträva total kostnadstäckning, i stället för att utgå från merkostnaderna för varje extra tåg.
Detta kan få till följd, vilket inte har varit hans avsikt, att man kommer att lägga över gods- och persontrafik på andra företag som strukturellt sett kan konkurrera med lägre priser. Detta blir billigare för användarna, men dyrare för samhället som helhet därför att de senare företagen månar mindre om arbetstagarna och miljön.
Swoboda vill även stryka de undantagsregler för öar och medlemsstater som saknar gränsöverskridande järnvägsförbindelser som finns upptagna i rådets gemensamma ståndpunkt. Anledningen är att enligt hans vision skall genomförandet av liberaliseringen vara lika besvärligt för alla. Vi anser inte att han på detta sätt bidrar till någon förbättring av rådets ståndpunkt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Meijer (GUE/NGL )."5,2,8
"NL"8,8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples