Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-04-Speech-2-103"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000704.4.2-103"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs les Députés européens, Messieurs les Commissaires, Mesdames et Messieurs, pardonnez-moi d'abord mon retard, qui n'est pas dû à quelque fantaisie alimentaire, mais simplement au fait que le président de la République, Jacques Chirac, était parmi nous. Mme Fontaine l'a raccompagné, ce qui a retardé de quelques minutes le nécessaire trilogue que nous avions avec le président de la Commission, M. Prodi.
Le Zimbabwe traverse une grave crise économique, sociale et politique. En dépit de certaines atteintes aux droits de l'homme, justement dénoncées par la communauté internationale, il est, pour l'essentiel, resté un État de droit, notamment grâce au dynamisme de sa société civile et à l'indépendance de sa justice. Depuis trois ans, un retournement de la conjoncture extérieure y a fragilisé un tissu économique structuré, mais en même temps vieillissant. Dérive autoritaire et gestion économique laxiste, ont ensuite terni l'image du pays, miné la confiance de la communauté des bailleurs de fonds et alimenté la contestation populaire.
Ce mécontentement s'est exprimé, lors du référendum constitutionnel de février, à l'occasion duquel le parti présidentiel a subi son premier échec électoral depuis l'indépendance, en 1980. Les élections législatives représentaient donc un enjeu majeur pour le pouvoir. Pour entraver la progression de l'opposition, celui-ci a pris le risque d'aviver les tensions, par une campagne électorale dure, en faisant de l'inégale répartition des terres agricoles le thème mobilisateur du monde rural et des vétérans de la guerre de libération. Le chef de l'État, dans ce contexte, a laissé se développer un vaste mouvement d'occupation des propriétés et a arrêté le cadre juridique des futures expropriations. Ces dérives, que je viens d'évoquer, ont provoqué la mort de 33 personnes, aggravé la crise économique et faussé la compétition électorale, créant un risque réel d'instabilité en Afrique australe.
Aux yeux de l'Union européenne, il était néanmoins important que les élections se tiennent et que leurs résultats puissent être crédibles et acceptables. Aussi a-t-elle recherché l'accord des autorités du Zimbabwe pour dépêcher sur place, le plus en amont possible du scrutin, une mission forte de près de 200 observateurs, manifestant ainsi l'intérêt qu'elle porte à la consolidation de la démocratie dans ce pays. Nul ne peut contester que cette présence a contribué à l'apaisement des tensions et à la restauration d'un climat aussi propice que possible, dans ce contexte délicat, à la libre expression du suffrage universel.
Je tiens ici à rendre hommage à M. Pierre Schori, qui a dirigé cette mission, ainsi qu'au remarquable travail accompli par son équipe. Si nos observateurs ont noté que le degré de violence, d'irrégularités et d'intimidations, dans la période préélectorale, ne rendait pas les termes de libres et honnêtes applicables aux cinquièmes élections législatives de l'histoire du Zimbabwe, ils ont également souligné la bonne organisation du scrutin lui-même, la forte participation - je crois que c'était la plus forte depuis l'avènement de l'indépendance - et le calme dans lequel il a pu se dérouler. Les opérations de dépouillement et de comptage des bulletins n'ont d'ailleurs pas donné lieu à polémique.
Aussi permettez-moi, au nom de l'Union européenne, de féliciter la population zimbabwéenne, qui, en participant en nombre à cette consultation, a fait la preuve de sa détermination à prendre en mains son destin de façon pacifique et démocratique. Je note également avec une grande satisfaction l'acceptation globale, par toutes les parties en présence, des résultats des élections. L'entrée au parlement d'une force d'opposition significative - en fait, elle est très proche de la majorité sur les sièges qui étaient soumis à élection - augure de débats constructifs. Nul doute qu'avec ces élections, le Zimbabwe tourne une page de sa jeune histoire.
Restent, bien sûr, les problèmes de fond, qui demeurent entiers. C'est la raison pour laquelle l'Union appelle toutes les forces politiques zimbabwéennes à se mobiliser et à nouer les fils du dialogue, pour engager résolument le pays sur la voie du redressement. Elle souhaite que le nouveau gouvernement prenne, avec l'appui de la nouvelle représentation nationale, des mesures crédibles de remise en ordre de l'économie, susceptibles de restaurer la confiance des opérateurs locaux et des bailleurs de fonds.
Depuis vingt ans, l'Union européenne s'est affirmée comme le premier partenaire du développement du Zimbabwe, qui est un pays ami et un pays partenaire de la Convention de Lomé. Elle souhaite poursuivre sur cette voie, dans le respect réaffirmé des droits de l'homme, des principes démocratiques et de la primauté du droit. Désireuse de continuer à intervenir en faveur des populations les plus touchées par la crise, elle est, en particulier, disposée à reprendre son concours à la nécessaire réforme agraire, pour peu que celle-ci soit mise en œuvre de façon ordonnée, transparente, rationnelle, au service de la réduction de la pauvreté. L'Union européenne veut croire en l'avenir d'un Zimbabwe démocratique et prospère, facteur de stabilité et de développement harmonieux de l'Afrique australe."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer parlamentsmedlemmer, d'herrer kommissærer, mine damer og herrer, tilgiv mig først min forsinkelse, som ikke skyldes kulinariske udskejelser, men simpelthen den omstændighed, at den franske præsident, Jacques Chirac, var blandt os. Fru Fontaine fulgte ham tilbage, og det forsinkede den nødvendige trilog, som vi havde med formanden for Kommissionen, hr. Prodi, med nogle minutter.
Zimbabwe står midt i en alvorlig økonomisk, social og politisk krise. Til trods for visse overgreb på menneskerettighederne, som med rette er blevet fordømt af det internationale samfund, er landet i alt væsentligt forblevet en retsstat, ikke mindst takket være det civile samfunds dynamik og domstolenes uafhængighed. I de sidste tre år har et omslag i den eksterne konjunktur svækket en økonomisk struktur, som var velordnet, men samtidig ved at være forældet. Autoritære udskejelser og slap økonomisk forvaltning har siden hen skæmmet landets image, undermineret tilliden blandt kapitalindskyderne og givet næring til folkelige protester.
Denne utilfredshed kom til udtryk i forbindelse med folkeafstemningen om forfatningen i februar, hvor præsidentens parti led sit første valgnederlag siden uafhængigheden i 1980. Valgene til parlamentet var derfor af helt overskyggende betydning for magthaverne. For at inddæmme oppositionens fremmarch valgte man at puste til spændingerne i en hård valgkamp, hvor man gjorde den ulige fordeling af landbrugsjorden til det tema, der skulle mobilisere landbefolkningen og veteranerne fra befrielseskrigen. I denne sammenhæng tillod statschefen, at der udviklede sig en omfattende bevægelse med ejendomsbesættelser, og han vedtog de juridiske rammer for fremtidige ekspropriationer. Disse overgreb, som jeg netop har omtalt, forårsagede 33 menneskers død, forværrede den økonomiske krise og fordrejede valgkampen, samtidig med at de fremkaldte en reel risiko for ustabilitet i det sydlige Afrika.
Set med Den Europæiske Unions øjne var det ikke desto mindre vigtigt, at valgene blev afholdt, og at resultaterne kunne være troværdige og acceptable. Derfor søgte Unionen også at indgå en aftale med Zimbabwes myndigheder om, i så god tid som muligt før valget, at sende en stor mission på næsten 200 observatører til landet, idet den dermed demonstrerede sin interesse i at konsolidere demokratiet i landet. Ingen kan bestride, at denne tilstedeværelse har bidraget til at dæmpe spændingerne og til at genoprette et klima, der, den følsomme kontekst taget i betragtning, er så gunstigt som muligt for afholdelse af frie, almindelige valg.
Jeg vil gerne her hylde hr. Pierre Schori, som ledede denne mission, og det bemærkelsesværdige arbejde, hans mandskab udførte. Selv om vores observatører har bemærket, at graden af vold, uregelmæssigheder og intimideringer i perioden før valget gjorde det umuligt at benytte udtrykkene frit og anstændigt om det femte parlamentsvalg i Zimbabwes historie, så fremhævede de ligeledes den gode organisering af selve stemmeafgivningen, den store valgdeltagelse - jeg tror, det var den største siden uafhængigheden - og den ro, hvormed den foregik. Indsamlingen og optællingen af stemmerne gav i øvrigt ikke anledning til polemik.
Tillad mig også, på Den Europæiske Unions vegne, at lykønske den zimbabwiske befolkning, der ved at deltage så talstærkt i denne høring beviste, at den er fast besluttet på at tage sin skæbne i egne hænder på en fredelig og demokratisk måde. Jeg noterer mig ligeledes med stor tilfredshed den omfattende accept fra alle involverede partier af valgresultatet. At der er kommet en betydelig opposition ind i parlamentet - i virkeligheden er den meget nær ved flertallet af de pladser, som var på valg - lover godt for konstruktive drøftelser. Der er ikke den mindste tvivl om, at Zimbabwe med disse valg har vendt en side i sin unge historie.
De grundlæggende problemer er naturligvis stadig de samme. Derfor appellerer Den Europæiske Union også til alle politiske kræfter i Zimbabwe om at komme på banen og genoptage den afbrudte dialog, så landet resolut kan komme i gang med at komme på ret køl. Det er Unionens ønske, at den nye regering, med støtte i den nye nationale repræsentation, tager nogle troværdige skridt til at bringe orden i økonomien, skridt som kan rette om på tilliden hos de lokale aktører og hos de udenlandske investorer.
I tyve år har Den Europæiske Union uafbrudt været den vigtigste udviklingspartner for Zimbabwe, som er et venligtsindet land og et land, der er med i Lomé-konventionen. Unionen ønsker at fortsætte ad denne vej, i fornyet respekt for menneskerettighederne, de demokratiske principper og almindelig lov og ret. Unionen ønsker fortsat at intervenere til fordel for den del af befolkningen, der er stærkest berørt af krisen, og den er i særdeleshed parat til at genoptage sit bidrag til den nødvendige landbrugsreform, forudsat denne iværksættes på en kontrolleret, gennemsigtig og rationel måde, så den tjener til at mindske fattigdommen. Den Europæiske Union ønsker at tro på en fremtid for et demokratisk og blomstrende Zimbabwe, som et eksempel på stabilitet og harmonisk udvikling i det sydlige Afrika."@da1
".
Herr Präsident, meine Damen und Herren Europaabgeordnete, meine Herren Kommissare, sehr verehrte Damen und Herren! Entschuldigen Sie zunächst meine Verspätung, die nicht auf eine gastronomische Laune zurückzuführen ist, sondern einfach auf die Tatsache, daß der Präsident der Republik, Jacques Chirac, bei uns weilte. Frau Fontaine hat ihn zurückbegleitet, so daß sich der notwendige Trilog mit Herrn Kommissionspräsidenten Prodi um einige Minuten verzögerte.
Simbabwe befindet sich in einer ernsten wirtschaftlichen, sozialen und politischen Krise. Trotz bestimmter Beeinträchtigungen der Menschenrechte, die von der internationalen Gemeinschaft zu Recht verurteilt werden, ist es im wesentlichen dank der Dynamik der Zivilgesellschaft und seiner unabhängigen Justiz ein Rechtsstaat geblieben. Seit drei Jahren hat eine Verschlechterung der äußeren Konjunkturbedingungen zur Schwächung seines strukturierten, doch gleichzeitig alternden Wirtschaftsgefüges beigetragen. Durch autoritäre Auswüchse und eine nachlässige Wirtschaftsführung ist zudem der Ruf des Landes geschädigt, das Vertrauen der Gebergemeinschaft erschüttert und die Unzufriedenheit des Volkes verstärkt.
Diese Unzufriedenheit kam beim Referendum über die Verfassung im Februar zum Ausdruck, als die Partei des Präsidenten zum erstenmal seit der Unabhängigkeit im Jahr 1980 eine Wahlschlappe erlitt. Die Parlamentswahlen waren daher von ausschlaggebender Bedeutung für die Regierung. Um den Aufschwung der Opposition zu stoppen, ging erstere das Risiko ein, mit einem harten Wahlkampf die Spannung zu schüren, indem sie das Problem der ungleichen Verteilung des Bodens in der Landwirtschaft zur Mobilisierung der Landbevölkerung und der Veteranen des Befreiungskrieges nutzte. In diesem Zusammenhang hat der Staatschef zugelassen, daß sich eine breite Bewegung zur Besetzung von Farmen entwickelte, und er hat den rechtlichen Rahmen für künftige Enteignungen festgelegt. Diese von mir aufgeführten Auswüchse haben zum Tode von 33 Menschen, zur Verstärkung der Wirtschaftskrise und zur Verfälschung des Wahlkampfes geführt und damit die reale Gefahr einer Destabilisierung im südlichen Afrika heraufbeschworen.
Die Europäische Union betrachtete es nichtsdestoweniger als wichtig, daß die Wahlen stattfinden und zu glaubwürdigen, akzeptablen Ergebnissen führen. Daher hat sie um die Zustimmung der Behörden von Simbabwe für die Entsendung einer Gruppe von fast 200 Wahlbeobachtern so zeitig wie möglich vor dem eigentlichen Wahltermin ersucht und so das Interesse zum Ausdruck gebracht, das sie der Konsolidierung der Demokratie in diesem Land beimißt. Die Anwesenheit dieser Beobachter hat unbestreitbar zur Minderung der Spannungen und zur Wiederherstellung eines angesichts dieser schwierigen Bedingungen möglichst günstigen Klimas für die Abhaltung von freien allgemeine Wahlen beigetragen.
Ich möchte hier Herrn Schori, dem Leiter dieser Beobachtergruppe, danken und die von seinem Team geleistete bemerkenswerte Arbeit würdigen. Die Beobachter haben zwar festgestellt, daß die fünften Parlamentswahlen in der Geschichte Simbabwes angesichts des Ausmaßes von Gewalttaten, Unregelmäßigkeiten und Einschüchterungen in ihrem Vorfeld nicht als frei und fair bezeichnet werden können, doch haben sie auch die gute Organisation der Wahlen selbst hervorgehoben, die hohe Wahlbeteiligung – ich glaube, die höchste seit der Unabhängigkeit – und die Ruhe, in der sie abliefen. Die Auszählung der Stimmen hat im übrigen keinen Anlaß zu Meinungsunterschieden gegeben.
Gestatten Sie mir daher im Name der Europäischen Union, die Bevölkerung von Simbabwe zu beglückwünschen, hat sie doch mit ihrer massiven Wahlbeteiligung ihre Entschlossenheit zum Ausdruck gebracht hat, ihr Schicksal auf friedliche und demokratische Weise selbst zu regeln. Mit großer Zufriedenheit stelle ich auch fest, daß die Wahlergebnisse von allen betroffenen Parteien insgesamt akzeptiert werden. Der Einzug einer starken Opposition in das Parlament – bei den zur Wahl stehenden Sitzen ist sie der Mehrheit nur knapp unterlegen – läßt auf konstruktive Debatten hoffen. Mit diesen Wahlen hat Simbabwe zweifellos eine neue Seite in seiner noch jungen Geschichte aufgeschlagen.
Die grundsätzlichen Probleme bestehen natürlich ungelöst weiter. Aus diesem Grund appelliert die Union an alle politischen Kräfte Simbabwes, sich zu mobilisieren und den Dialog aufzunehmen, um das Land entschlossen auf den Weg des Wiederaufschwungs zu bringen. Sie wünscht, daß die neue Regierung, mit Unterstützung der neugewählten Volksvertretung glaubwürdige Maßnahmen zur wirtschaftlichen Gesundung ergreift, um das Vertrauen der Marktteilnehmer vor Ort und der Geldgeber wiederherzustellen.
Seit zwanzig Jahren erweist sich die Europäische Union als größter Partner für die Entwicklung Simbabwes, das ein befreundetes Land und Partnerland des Abkommens von Lomé ist. Sie möchte diesen Weg unter der bekräftigten Achtung der Menschenrechte, der demokratischen Grundprinzipien und der Rechtsstaatlichkeit fortsetzen. Sie ist willens, ihre Unterstützung für die von der Krise am stärksten betroffenen Bevölkerungsschichten fortzusetzen, und ist insbesondere bereit, ihre Hilfeleistungen für die notwendige Agrarreform wieder aufzunehmen, vorausgesetzt daß diese geordnet, transparent, effizient und mit dem Ziel der Verringerung der Armut durchgeführt wird. Die Europäische Union glaubt an die Zukunft eines demokratischen und wohlhabenden Simbabwe als Faktor der Stabilität und der ausgewogenen Entwicklung des südlichen Afrika."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι ευρωβουλευτές, κύριοι Επίτροποι, κυρίες και κύριοι, κατ’ αρχάς σας ζητώ συγγνώμη για την καθυστέρηση, που δεν οφείλεται σε κάποιο γαστρονομικό καπρίτσιο, αλλά απλά στην παρουσία μεταξύ μας του Προέδρου της Δημοκρατίας Jacques Chirac. Η κ. Fontaine τον συνόδευσε κατά την αποχώρησή του και αυτό καθυστέρησε μερικά λεπτά την απαραίτητη τριμερή συζήτηση που είχαμε με τον Πρόεδρο της Επιτροπής, κ. Prodi.
Η Ζιμπάμπουε βρίσκεται σε σοβαρή οικονομική, κοινωνική και πολιτική κρίση. Παρά κάποιες παραβιάσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, που ορθώς καταγγέλθηκαν από τη διεθνή κοινότητα, παρέμεινε κατά βάση ένα κράτος δικαίου, κυρίως χάρη στον δυναμισμό της κοινωνίας των πολιτών και στην ανεξαρτησία της δικαιοσύνης της. Εδώ και τρία χρόνια λόγω αντιστροφής της εξωτερικής συγκυρίας αποδυναμώθηκε στη χώρα ένας οικονομικός ιστός δομημένος, αλλά και πεπαλαιωμένος ταυτόχρονα. Στη συνέχεια λόγω αυταρχικής παρέκκλισης και χαλαρής οικονομικής διαχείρισης αμαυρώθηκε η εικόνα της χώρας, υπονομεύθηκε η εμπιστοσύνη της κοινότητας των χρηματοδοτών και δόθηκε τροφή στη λαϊκή αντίθεση.
Αυτή η δυσαρέσκεια εκφράστηκε κατά το συνταγματικό δημοψήφισμα του Φεβρουαρίου, όπου το προεδρικό κόμμα υπέστη την πρώτη του εκλογική αποτυχία από το 1980, έτος της ανεξαρτησίας. Οι κοινοβουλευτικές εκλογές αποτελούσαν επομένως ένα μείζονος σημασίας στοίχημα για την εξουσία. Προκειμένου να παρεμποδίσει την πρόοδο της αντιπολίτευσης, η κυβέρνηση διακινδύνευσε να οξύνει τις αντιπαραθέσεις με μια σκληρή εκλογική εκστρατεία, όπου η άνιση κατανομή των αγροτικών γαιών κατέστη το κίνητρο κινητοποίησης του αγροτικού κόσμου και των βετεράνων του πολέμου της ανεξαρτησίας. Σε αυτό το πλαίσιο ο αρχηγός του κράτους επέτρεψε να αναπτυχθεί μια ευρεία κατάληψη των ιδιοκτησιών και θέσπισε το νομικό πλαίσιο των μελλοντικών απαλλοτριώσεων. Τα έκτροπα που μόλις ανέφερα προκάλεσαν τον θάνατο 33 ανθρώπων, όξυναν την οικονομική κρίση και νόθευσαν τον εκλογικό ανταγωνισμό, δημιουργώντας έναν πραγματικό κίνδυνο αστάθειας στη Νότιο Αφρική.
Για την Ευρωπαϊκή Ένωση ήταν ωστόσο σημαντικό να διεξαχθούν οι εκλογές με αξιόπιστα και αποδεκτά αποτελέσματα. Συνεπώς, επεδίωξε τη συμφωνία των αρχών της Ζιμπάμπουε προκειμένου να στείλει εσπευσμένα επιτόπου, όσο το δυνατόν ενωρίτερα πριν από τις εκλογές, μια ισχυρή αποστολή 200 περίπου παρατηρητών, εκδηλώνοντας έτσι το ενδιαφέρον που αποδίδει στην εδραίωση της δημοκρατίας στην εν λόγω χώρα. Κανείς δεν μπορεί να αμφισβητήσει πως αυτή η παρουσία συνέβαλε στον κατευνασμό των αντιπαραθέσεων και στην αποκατάσταση ενός κλίματος όσο το δυνατόν πιο ευνοϊκού, στο ευαίσθητο αυτό πλαίσιο, για την ελεύθερη διεξαγωγή της καθολικής ψηφοφορίας.
Θέλω από αυτό το βήμα να επαινέσω τον κ. Pierre Schori, επικεφαλής αυτής της αποστολής, καθώς και την αξιοσημείωτη εργασία που επιτέλεσε η ομάδα του. Αν και οι παρατηρητές μας επεσήμαναν πως οι αυξημένες βιαιοπραγίες, παρατυπίες και εκφοβισμοί κατά την προεκλογική περίοδο δεν δικαιολογούσαν τον χαρακτηρισμό των πέμπτων κοινοβουλευτικών εκλογών στην ιστορία της Ζιμπάμπουε ως ελεύθερων και αδιάβλητων, υπογράμμισαν επίσης την καλή διοργάνωση αυτών καθεαυτών των εκλογών, τη μεγάλη συμμετοχή - νομίζω πως ήταν η μεγαλύτερη από την ανεξαρτησία - και το ήρεμο κλίμα μέσα στο οποίο διεξήχθησαν. Η καταμέτρηση των ψήφων και η εξαγωγή των αποτελεσμάτων δεν έδωσαν εξάλλου λαβή σε έριδες.
Επιτρέψτε μου λοιπόν να συγχαρώ εξ ονόματος της Ευρωπαϊκής Ένωσης τον λαό της Ζιμπάμπουε, που με τη μαζική συμμετοχή του σε αυτές τις εκλογές απέδειξε την αποφασιστικότητά του να πάρει στα χέρια του την τύχη του με τρόπο ειρηνικό και δημοκρατικό. Σημειώνω επίσης με μεγάλη ικανοποίηση τη γενική αποδοχή από όλα τα κόμματα των εκλογικών αποτελεσμάτων. Η είσοδος στο Κοινοβούλιο μιας σημαντικής δύναμης της αντιπολίτευσης - ουσιαστικά βρίσκεται πολύ κοντά στο κόμμα που συγκέντρωσε την πλειοψηφία ως προς τις έδρες που κατανέμονται βάσει της εκλογικής αναμέτρησης - προμηνύει εποικοδομητικές συνομιλίες. Κατά γενική ομολογία, με αυτές τις εκλογές η Ζιμπάμπουε γυρίζει σελίδα στη νεότερη ιστορία της.
Εξακολουθούν φυσικά να υπάρχουν τα ουσιαστικά προβλήματα, τα οποία παραμένουν άλυτα. Γι’ αυτόν τον λόγο η Ένωση καλεί όλες τις πολιτικές δυνάμεις της Ζιμπάμπουε να κινητοποιηθούν και να αρχίσουν τον διάλογο για να οδηγήσουν δυναμικά τη χώρα στον δρόμο της ανόρθωσης. Επιθυμία της Ένωσης είναι η νέα κυβέρνηση να λάβει, με την υποστήριξη της νέας εθνικής αντιπροσωπείας, αξιόπιστα μέτρα αποκατάστασης της οικονομίας, ικανά να αποκαταστήσουν την εμπιστοσύνη των τοπικών φορέων και των χρηματοδοτών.
Εδώ και είκοσι χρόνια η Ευρωπαίκη Ένωση έχει καταξιωθεί ως ο πρώτος εταίρος ανάπτυξης της Ζιμπάμπουε, μιας χώρας φίλης και εταίρου στο πλαίσιο της Σύμβασης Λομέ. Επιθυμία της είναι να συνεχίσει την ίδια πορεία, με την εκ νέου επιβεβαίωση του σεβασμού των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, των δημοκρατικών αρχών και της κυριαρχίας του δικαίου. Καθώς επιθυμεί να συνεχίσει να παρεμβαίνει υπέρ των πληθυσμών που πλήττονται περισσότερο από την κρίση, η Ένωση είναι ιδιαίτερα διατεθειμένη να συνεχίσει τη συμβολή της στην απαραίτητη αγροτική μεταρρύθμιση, αρκεί αυτή να εφαρμοστεί με τρόπο μεθοδικό, διαφανή και ορθολογικό, που θα στοχεύει στη μείωση της φτώχειας. Η Ευρωπαϊκή Ένωση θέλει να πιστεύει στο μέλλον μιας δημοκρατικής και ευημερούσας Ζιμπάμπουε, παράγοντα σταθερότητας και αρμονικής ανάπτυξης στη Νότιο Αφρική."@el8
".
Mr President, honourable Members of the European Parliament, Commissioners, please forgive me first of all for my lateness, which is not due to any lunchtime whim but simply to the fact that Jacques Chirac, the French President, was with us. Mrs Fontaine accompanied him, which prolonged the essential trialogue that we held with Mr Prodi, the President of the Commission, by a few minutes.
Zimbabwe is experiencing a serious economic, social and political crisis. Despite some infringements of human rights, which have been rightly condemned by the international community, the country has remained, in essence, under the rule of law. It has been able to do so largely because of the dynamism of civil society and of the independence of its judicial system. Over the last three years, a reversal in its external economic situation has weakened its economic fabric, which is structured but ageing. Shifts towards authoritarianism and lax management of the economy have continued to tarnish the country’s image, undermined the confidence of the community of sponsors and has encouraged the people to challenge the government.
This discontent was expressed in February’s referendum on the constitution, which was the first time that the Presidential party had lost an election since independence in 1980. Legislative elections were therefore a major issue for the ruling party. In order to hamper the success of the opposition, the ruling party risked heightening tensions by conducting a tough election campaign and by making the unequal distribution of farmland the issue for mobilising the rural world and veterans of the war of independence. With regard to this issue, the Head of State has allowed a huge movement for the occupation of properties to develop and has halted the legal framework for future compulsory purchases. These shifts, which I have just mentioned, have resulted in the deaths of 33 people, they have made the economic crisis worse and have distorted fair competition in the elections, thereby creating a real risk of instability in southern Africa.
The European Union nevertheless considered it important that elections should be held and that the results should be credible and acceptable. It therefore sought the agreement of the Zimbabwean authorities to send, as far in advance of the elections as possible, a large mission of nearly 200 observers, thereby demonstrating the Union’s interest in seeing democracy consolidated in that country. Nobody can deny the fact that this presence contributed to reducing tensions and to restoring a climate, which was as conducive as possible, in such a highly sensitive context, to the free expression of the whole population’s right to vote.
I wish at this point to pay tribute to Mr Schori, who led this mission, and to the remarkable work accomplished by his team. Although our observers noted that the degree of violence, irregularities and intimidation in the period leading up to the elections meant that the words ‘free and honest’ could not be applied to the fifth legislative elections in the history of Zimbabwe, they nevertheless emphasised the efficient organisation of the voting itself, the large turnout – I believe it was the largest since independence was achieved – and the peaceful atmosphere in which it took place. The vote-counting processes were not cause for controversy either.
On behalf of the European Union, I should also like to congratulate the Zimbabwean people, who, by taking part in these elections in such numbers, have proved their determination to take their destiny into their hands in a peaceful and democratic way. I am also pleased to note that the results of the elections have been universally accepted by all participating parties. The entry into Parliament of a significant opposition – in fact it almost has a majority in the seats that were contested in these elections – suggests that constructive debates will be held. Zimbabwe has undoubtedly turned a new page in its young history.
The fundamental problems still remain, of course, and they remain intact. This is why the Union is urging all political forces in Zimbabwe to mobilise and to bring together the threads of dialogue, in order to set the country firmly on the road to recovery. The Union hopes that the new government will adopt, with the help of the country’s new representatives, credible measures for getting the economy back on its feet, measures which are likely to restore the confidence of local operators and of donors.
For twenty years, the European Union has shown itself to be Zimbabwe’s leading partner in its development. Zimbabwe is a friendly country and a partner country under the Lomé Convention and the European Union hopes to continue this policy, with acknowledged respect for human rights, for democratic principles and for the primacy of law. Because the Union wishes to continue to intervene on behalf of those who have been worst affected by the crisis, it is particularly willing to provide assistance for the necessary land reform in order to reduce poverty, despite the fact that this has not been implemented in an orderly, transparent or rational way. The European Union wants to believe in the future of a democratic and prosperous Zimbabwe, which is a factor for the stability and the harmonious development of southern Africa."@en3
"(FR) Señor Presidente, señoras y señores diputados, señores Comisarios, damas y caballeros, disculpen en primer lugar mi retraso, que no se debe a ninguna alegría gastronómica, sino simplemente al hecho de que el Presidente de la República, Jacques Chirac, estaba entre nosotros. La Sra. Fontaine lo ha acompañado, lo cual ha retrasado varios minutos el necesario diálogo a tres bandas que manteníamos con el Presidente de la Comisión, el Sr. Prodi.
Zimbabwe atraviesa una grave crisis económica, social y política. A pesar de algunas violaciones de los derechos humanos, justamente denunciados por la comunidad internacional, sigue siendo básicamente un Estado de Derecho, en especial gracias al dinamismo de su sociedad civil y a la independencia de su justicia. Desde hace tres años, un giro de la coyuntura exterior ha ido debilitando un tejido económico estructurado, pero al mismo tiempo envejecido. Más tarde, corrientes autoritarias y una débil gestión económica han empañado la imagen del país, minado la confianza del conjunto de los socios capitalistas, y alimentado la oposición popular.
Este descontento salió a la luz con ocasión del referéndum constitucional de febrero, dónde el partido presidencial sufrió su primera derrota electoral desde la independencia, en 1980. Las elecciones legislativas representaban por tanto un gran reto para el poder. Para obstaculizar el avance de la oposición, éste asumió el riesgo de avivar las tensiones, a través de una campaña electoral dura, haciendo del desigual reparto de las tierras agrícolas el tema movilizador del mundo rural y de los veteranos de la Guerra de Liberación. En este contexto, el Jefe del Estado ha dejado que un amplio movimiento de ocupación de las propiedades se desarrolle, y ha establecido el marco jurídico de las futuras expropiaciones. Estas vicisitudes, que acabo de comentar, han provocado la muerte de 33 personas, han agravado la crisis económica y han falseado la lucha electoral, creando un riesgo real de inestabilidad en el África Austral.
Para la Unión Europea, era sin embargo importante que las elecciones se celebraran y que sus resultados fueran creíbles y aceptables. Por eso buscó el acuerdo de las autoridades de Zimbabwe para enviar in situ, lo más cerca posible del origen del escrutinio, una importante misión de casi 200 observadores, manifestando de este modo su interés por la consolidación de la democracia en este país. Nadie puede cuestionar que esta presencia ha contribuido al apaciguamiento de las tensiones y a la restauración de un clima lo más propicio posible, en este delicado contexto, a la libre expresión del sufragio universal.
Deseo aquí rendir homenaje al Sr. Pierre Schori, que ha dirigido esta misión, así como a la sobresaliente labor realizada por su equipo. Si nuestros observadores han constatado que el grado de violencia, de irregularidades e intimidaciones, en el periodo pre-electoral, no permitía calificar de libres y honestas a las quintas elecciones legislativas de la historia de Zimbabwe, han subrayado también la buena organización del propio escrutinio, la elevada participación – creo que era la más alta desde la obtención de la independencia – y la tranquilidad en la que ha podido desarrollarse. Por otra parte, las operaciones de escrutinio y de recuento de las papeletas no han dado lugar a polémica alguna.
Por ello permítanme, en nombre de la Unión Europea, felicitar a la población de Zimbabwe que, al participar masivamente en esta consulta, ha demostrado su determinación a tomar las riendas de su destino de forma pacífica y democrática. Observo igualmente con gran satisfacción la aceptación global, de todas las partes implicadas, de los resultados de las elecciones. La entrada en el Parlamento de una fuerza de oposición significativa – de hecho, está muy cerca de la mayoría sobre el número de escaños que se sometían a votación – augura debates constructivos. Nadie duda de que con estas elecciones, Zimbabwe pasa una página de su joven historia.
Quedan, por supuesto, los problemas de fondo, que siguen sin resolver. Es el motivo por el cual la Unión llama a todas las fuerzas políticas de este país a movilizarse y a sentar las bases del diálogo, para encaminar decididamente a Zimbabwe por la vía de la recuperación. Desea que el nuevo Gobierno tome, con el apoyo de la nueva representación nacional, medidas creíbles de reordenación de la economía, susceptibles de restaurar la confianza de los operadores locales y de los socios capitalistas.
Desde hace veinte años, la Unión Europea se ha consolidado como el primer copartícipe del desarrollo de Zimbabwe, que es un país amigo y un país colaborador del Convenio de Lomé. Quiere continuar por esa senda, en el respeto reafirmado a los derechos humanos, a los principios democráticos y a la primacía de la ley. Deseosa de seguir interviniendo a favor de la población más afectada por la crisis, está dispuesta en particular a retomar su participación en la reforma agraria, a poco que ésta sea puesta en práctica de forma ordenada, transparente, racional, al servicio de la reducción de la pobreza. La Unión Europea quiere creer en el futuro de un Zimbabwe democrático y próspero, factor de estabilidad y de desarrollo harmonioso en el África Austral."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvät komission jäsenet, hyvät naiset ja herrat, pyydän heti anteeksi sitä, että olen myöhässä, mikä ei johdu ruokailun pitkittymisestä, vaan ainoastaan siitä, että tasavallan presidentti Jacques Chirac oli seurassamme. Puhemies Fontaine saattoi hänet, joten pääsimme aloittamaan muutaman minuutin myöhässä kolmenkeskisen keskustelumme komission puheenjohtaja Prodin kanssa.
Zimbabwessa on meneillään vakava taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen kriisi. Eräistä kansainvälisen yhteisön paljastamista ihmisoikeusloukkauksista huolimatta Zimbabwe on pysynyt suurimmaksi osaksi oikeusvaltiona, etenkin sen siviiliväestön tarmokkuuden ja oikeudellisen riippumattomuuden ansiosta. Kolmen viime vuoden ajan ulkoisten suhdanteiden muutos on heikentänyt Zimbabween kehittynyttä järjestelmällistä mutta vanhentunutta talousjärjestelmää. Autoritaariset sortotoimet ja leväperäinen taloudenhoito ovat sittemmin himmentäneet maan imagoa ja nakertaneet rahoittajien luottamusta sekä ruokkineet kansalaisten kiistoja.
Tämä tyytymättömyys kävi ilmi helmikuun kansanäänestyksen yhteydessä, jolloin presidentin puolue kärsi ensimmäisen vaalitappionsa vuoden 1980 itsenäistymisen jälkeen. Parlamenttivaaleissa vallanpitäjillä oli siis suuret panokset pelissä. Estääkseen opposition suosion kasvun vallanpitäjät ottivat riskin ja ryhtyivät lietsomaan jännitystä ankaralla vaalikampanjalla ottamalla teemakseen maaseudun väestöön ja vapaussodan veteraaneihin vetoavan viljelymaiden epätasaisen jakautumisen. Tässä yhteydessä valtion päämies salli laajan maiden takaisinvaltaamisen ja laillisti tulevat pakkolunastukset. Nämä sortotoimet, joihin äsken viittasin, aiheuttivat 33 ihmisen kuoleman, syvensivät talouskriisiä ja vääristivät vaalitaistelun ajaen eteläisen Afrikan epävakaiden olojen partaalle.
Euroopan unionin mukaan oli kuitenkin tärkeää, että vaalit järjestettiin ja että niiden tulokset ovat uskottavat ja hyväksyttävät. Euroopan unioni myös pyysi Zimbabwen viranomaisilta suostumuksen lähettää paikalle äänestyksen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa noin 200 tarkkailijaa, joiden avulla Euroopan unioni myös ilmaisi kiinnostuksensa Zimbabwen demokratian vahvistumista kohtaan. On selvää, että tämä tarkkailijoiden läsnäolo auttoi rauhoittamaan jännitystä ja ilmapiirin muuttumista mahdollisimman hyväksi sekä yleisen äänioikeuden vapaata toteutumista.
Haluan nyt antaa tunnustusta Pierre Schorille, joka johti tätä operaatiota, sekä hänen loistavaa työtä tehneelle työryhmälleen. Tarkkailijamme panivat merkille, että väkivaltaisuutta, sääntöjenvastaista toimintaa ja uhkailua esiintyi vaaleja edeltävänä ajankohtana, eikä Zimbabwen historian viidensien parlamenttivaalien näin ollen voi sanoa olleen vapaat ja rehelliset. Mutta tarkkailijamme korostivat myös, että itse äänestys oli hyvin järjestetty ja että osanotto oli ahkeraa – luulenpa, että äänestysprosentti oli korkeampi kuin koskaan itsenäistymisen jälkeen – ja äänestys tapahtui rauhallisissa oloissa. Äänestäminen ja ääntenlaskenta eivät sitä paitsi antaneet aihetta keskusteluun.
Saanen siis Euroopan unionin nimissä onnitella Zimbabwen kansaa, joka osallistumalla vaaleihin runsaslukuisena todisti, että se on päättänyt ottaa kohtalonsa käsiinsä rauhanomaisesti ja demokraattisesti. Olen myös tyytyväisenä pannut merkille, että kaikki läsnä olevat osapuolet hyväksyvät yleisesti vaalien tuloksen. Opposition edustajien merkittävä osuus parlamentissa – oppositio sai itse asiassa lähes enemmistön vaaleissa jaossa olleista paikoista – ennakoi rakentavia keskusteluja. Zimbabwe on ehdottomasti kääntämässä uuden sivun lyhyessä historiassaan.
Perusongelmat ovat tietenkin yhä ratkaisua vailla. Siksi Euroopan unioni kutsuu kaikki Zimbabwen poliittiset voimat mukaan rakentamaan vuoropuhelua, jotta maa saataisiin selkeästi elpymään. Euroopan unioni toivoo, että uusi hallitus ryhtyisi kansan valitseman uuden parlamentin tukemana uskottaviin toimenpiteisiin talouden elvyttämiseksi ja voittaisi näin takaisin paikallisten talouselämän keskushenkilöiden ja rahoittajien luottamuksen.
Euroopan unioni on 20 vuoden ajan ollut kiistattomasti ensimmäisenä tukemassa Zimbabwen kehitystä. Euroopan unionilla on ystävyyssuhde Zimbabween, joka kuuluu Lomé-sopimuksen piiriin. Euroopan unioni toivoo saman linjan jatkuvan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeuden kunnioittamisessa. Euroopan unioni haluaa jatkaa kriisistä eniten kärsivien auttamista ja on valmis avustamaan edelleen välttämättömässä maatalousuudistuksessa, jos se vain toteutetaan järjestelmällisesti, selkeästi, rationaalisesti ja niin, että se vähentää köyhyyttä. Euroopan unioni haluaa uskoa demokraattisen ja vauraan Zimbabwen tulevaisuuteen, joka vaikuttaa eteläisen Afrikan vakauteen ja harmoniseen kehitykseen."@fi5
"Signor Presidente, onorevoli deputati europei, signori Commissari, mi scuso innanzi tutto per il ritardo, non dovuto a qualche fantasia alimentare, ma semplicemente alla presenza del Presidente della Repubblica, Jacques Chirac. La Presidente Fontaine lo ha riaccompagnato e questo ha ritardato di qualche minuto il dialogo a tre in corso con il Presidente della Commissione Prodi.
Lo Zimbabwe sta attraversando una grave crisi economica, sociale e politica. Nonostante alcune violazioni dei diritti dell’uomo, giustamente denunciate dalla comunità internazionale, essenzialmente è rimasto uno Stato di diritto, in particolare grazie al dinamismo della sua società civile e all’indipendenza della sua giustizia. Da tre anni, il capovolgimento della congiuntura esterna ha reso fragile un tessuto economico strutturato ma nello stesso tempo obsoleto. La deriva autoritaria e una gestione economica lassista hanno poi offuscato l’immagine del paese, minato la fiducia degli investitori e alimentato la protesta popolare.
Tale scontento si è manifestato in occasione del referendum costituzionale di febbraio, a seguito del quale il partito del Presidente ha subito il suo primo scacco elettorale dall’indipendenza del 1980. Le elezioni erano una posta in gioco rilevante per il potere. Per ostacolare i progressi dell’opposizione, esso ha assunto il rischio di rinfocolare le tensioni con una campagna elettorale dura, sfruttando l’argomento dell’iniqua ripartizione delle terre agricole per mobilitare il mondo rurale e i veterani della guerra di liberazione. In questo contesto, il Capo dello Stato ha lasciato che si sviluppasse un vasto movimento di occupazione delle proprietà e ha definito il quadro giuridico dei futuri espropri. Le derive che ho appena evocato hanno provocato la morte di 33 persone, aggravato la crisi economica e falsato la competizione elettorale, creando un rischio reale d’instabilità nell'Africa australe.
Agli occhi dell’Unione europea, era comunque importante che si tenessero le elezioni e che il loro esito potesse essere credibile e accettabile, pertanto si è cercato l’accordo delle autorità dello Zimbabwe per inviare sul posto, il più in anticipo possibile sullo scrutinio, una nutrita missione composta da circa 200 osservatori, manifestando in tal modo il nostro interesse per il consolidamento della democrazia in quel paese. Nessuno può contestare che quella presenza abbia contribuito a placare le tensioni e a ripristinare, dato il delicato contesto, un clima più propizio possibile alla libera espressione del suffragio universale.
Mi preme rendere omaggio all’onorevole Pierre Schori, che ha guidato la missione nonché al notevole lavoro compiuto dalla sua squadra. I nostri osservatori hanno rilevato livelli di violenza, di irregolarità e d’intimidazione, nel periodo preelettorale, che non hanno consentito di usare i termini libere e oneste per le quinte elezioni legislative della storia dello Zimbabwe. Tuttavia essi hanno sottolineato la buona organizzazione dello scrutinio, la massiccia partecipazione – credo sia stata la più elevata dall’avvento dell’indipendenza – e la calma in cui si è svolto. Le operazioni di spoglio e di conteggio delle schede non hanno dato luogo a polemiche.
Permettetemi quindi, a nome dell’Unione europea, di congratularmi con la popolazione dello Zimbabwe che, partecipando numerosa a questa consultazione, ha dato prova di determinazione nel prendere in mano il proprio destino in modo pacifico e democratico. Rilevo peraltro con grande soddisfazione l’accettazione dei risultati elettorali da tutte le parti coinvolte. L'ingresso in parlamento di una forza d’opposizione significativa – in realtà molto vicina alla maggioranza per numero di seggi da occupare – lascia presagire dibattiti costruttivi. Non c’è dubbio che con queste elezioni lo Zimbabwe voltato una pagina della sua giovane storia.
Naturalmente, i problemi di fondo permangono nella loro totalità. Per questo motivo, l’Unione lancia un appello a tutte le forze politiche dello Zimbabwe affinché si mobilitino e riallaccino il dialogo, al fine di avviare concretamente il paese sulla via della ripresa. L’Unione auspica che il nuovo governo, con l’appoggio della neoeletta rappresentanza nazionale, prenda misure credibili di riassetto dell’economia, suscettibili di ripristinare la fiducia degli operatori locali e degli investitori.
Da vent’anni, l’Unione europea si è affermata come primo
per lo sviluppo dello Zimbabwe, paese amico e membro della Convenzione di Lomé e desidera continuare su questa strada, nel rispetto ripristinato dei diritti dell’uomo, dei principi democratici e della preminenza del diritto. Ansiosa di continuare a intervenire a favore delle popolazioni più colpite dalla crisi, è disposta in particolare a riprendere la collaborazione per la necessaria riforma agraria, purché attuata in modo ordinato, trasparente, razionale, e intesa a diminuire la povertà. L’Unione europea vuole credere nel futuro dello Zimbabwe democratico e prospero, fattore di stabilità e di sviluppo armonioso dell’Africa australe."@it9
".
Mr President, honourable Members of the European Parliament, Commissioners, please forgive me first of all for my lateness, which is not due to any lunchtime whim but simply to the fact that Jacques Chirac, the French President, was with us. Mrs Fontaine accompanied him, which prolonged the essential trialogue that we held with Mr Prodi, the President of the Commission, by a few minutes.
Zimbabwe is experiencing a serious economic, social and political crisis. Despite some infringements of human rights, which have been rightly condemned by the international community, the country has remained, in essence, under the rule of law. It has been able to do so largely because of the dynamism of civil society and of the independence of its judicial system. Over the last three years, a reversal in its external economic situation has weakened its economic fabric, which is structured but ageing. Shifts towards authoritarianism and lax management of the economy have continued to tarnish the country’s image, undermined the confidence of the community of sponsors and has encouraged the people to challenge the government.
This discontent was expressed in February’s referendum on the constitution, which was the first time that the Presidential party had lost an election since independence in 1980. Legislative elections were therefore a major issue for the ruling party. In order to hamper the success of the opposition, the ruling party risked heightening tensions by conducting a tough election campaign and by making the unequal distribution of farmland the issue for mobilising the rural world and veterans of the war of independence. With regard to this issue, the Head of State has allowed a huge movement for the occupation of properties to develop and has halted the legal framework for future compulsory purchases. These shifts, which I have just mentioned, have resulted in the deaths of 33 people, they have made the economic crisis worse and have distorted fair competition in the elections, thereby creating a real risk of instability in southern Africa.
The European Union nevertheless considered it important that elections should be held and that the results should be credible and acceptable. It therefore sought the agreement of the Zimbabwean authorities to send, as far in advance of the elections as possible, a large mission of nearly 200 observers, thereby demonstrating the Union’s interest in seeing democracy consolidated in that country. Nobody can deny the fact that this presence contributed to reducing tensions and to restoring a climate, which was as conducive as possible, in such a highly sensitive context, to the free expression of the whole population’s right to vote.
I wish at this point to pay tribute to Mr Schori, who led this mission, and to the remarkable work accomplished by his team. Although our observers noted that the degree of violence, irregularities and intimidation in the period leading up to the elections meant that the words ‘free and honest’ could not be applied to the fifth legislative elections in the history of Zimbabwe, they nevertheless emphasised the efficient organisation of the voting itself, the large turnout – I believe it was the largest since independence was achieved – and the peaceful atmosphere in which it took place. The vote-counting processes were not cause for controversy either.
On behalf of the European Union, I should also like to congratulate the Zimbabwean people, who, by taking part in these elections in such numbers, have proved their determination to take their destiny into their hands in a peaceful and democratic way. I am also pleased to note that the results of the elections have been universally accepted by all participating parties. The entry into Parliament of a significant opposition – in fact it almost has a majority in the seats that were contested in these elections – suggests that constructive debates will be held. Zimbabwe has undoubtedly turned a new page in its young history.
The fundamental problems still remain, of course, and they remain intact. This is why the Union is urging all political forces in Zimbabwe to mobilise and to bring together the threads of dialogue, in order to set the country firmly on the road to recovery. The Union hopes that the new government will adopt, with the help of the country’s new representatives, credible measures for getting the economy back on its feet, measures which are likely to restore the confidence of local operators and of donors.
For twenty years, the European Union has shown itself to be Zimbabwe’s leading partner in its development. Zimbabwe is a friendly country and a partner country under the Lomé Convention and the European Union hopes to continue this policy, with acknowledged respect for human rights, for democratic principles and for the primacy of law. Because the Union wishes to continue to intervene on behalf of those who have been worst affected by the crisis, it is particularly willing to provide assistance for the necessary land reform in order to reduce poverty, despite the fact that this has not been implemented in an orderly, transparent or rational way. The European Union wants to believe in the future of a democratic and prosperous Zimbabwe, which is a factor for the stability and the harmonious development of southern Africa."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, geachte leden van de Commissie, in de eerste plaats wil ik mij verontschuldigen dat ik hier nu pas aankom. Dat heeft niets te maken met mijn lunch, maar komt gewoon doordat president Chirac bij ons was. Mevrouw Fontaine heeft hem teruggebracht en daardoor is de trialoog met Commissievoorzitter Prodi met enkele minuten vertraging begonnen.
Zimbabwe bevindt zich in een zware economische, sociale en politieke crisis. Ondanks een aantal schendingen van de mensenrechten, die de internationale gemeenschap terecht aan de kaak stelt, is Zimbabwe nog altijd een rechtsstaat, vooral dankzij het dynamisme van zijn burgermaatschappij en zijn onafhankelijke justitie. Sedert drie jaar heeft de verslechtering van de conjunctuur op het gebied van de buitenlandse handel het goed gestructureerde maar tegelijkertijd ook verouderende economische weefsel verzwakt. Autoritaire ontsporingen en een laks economisch beleid hebben het image van het land aangetast, het vertrouwen van de geldschieters ondermijnd en het protest van de bevolking doen toenemen.
Dat ongenoegen is tot uiting gekomen tijdens het referendum van februari, waarbij de partij van de president haar eerste verkiezingsnederlaag leed sedert de onafhankelijkheid in 1980. De parlementsverkiezingen waren voor de regering dus een belangrijk moment. Om de doorbraak van de oppositie te dwarsbomen, heeft de regering het risico genomen de spanningen te doen oplaaien door een harde verkiezingscampagne te voeren en door de ongelijke verdeling van de landbouwgronden aan te grijpen om de plattelandsbevolking en de veteranen van de vrijheidsoorlog te mobiliseren. Het staatshoofd heeft in die omstandigheden toegestaan dat vele eigendommen werden bezet en heeft een rechtskader voor de toekomstige onteigeningen vastgesteld. Bij de ongeregeldheden kwamen 33 mensen om het leven. Daardoor werd ook de economische crisis nog erger en werd de verkiezingsstrijd vervalst, waardoor in Zuidelijk Afrika instabiliteit dreigt.
Voor de Europese Unie was het nochtans belangrijk dat er verkiezingen plaatsvonden en dat deze geloofwaardige en aanvaardbare resultaten opleverden. Daarom heeft de Unie de instemming van de Zimbabwaanse autoriteiten gevraagd om al zolang mogelijk voor de stemverrichtingen een uitgebreide delegatie van bijna 200 waarnemers ter plaatse te sturen en aldus uiting te geven aan het belang dat ze aan de consolidering van de democratie in Zimbabwe hecht. Niemand kan betwisten dat de aanwezigheid van die waarnemers de spanningen heeft doen afnemen en in die moeilijke omstandigheden heeft bijgedragen aan het herstel van een zo gunstig mogelijk klimaat om vrije verkiezingen te houden.
Ik breng hulde aan de heer Schori, die de delegatie heeft geleid, en feliciteer hem met het voortreffelijke werk dat zijn team heeft verricht. Onze waarnemers hebben in de aanloop naar de verkiezingen zo veel geweld, onregelmatigheden en intimidatie vastgesteld dat wij de vijfde parlementsverkiezingen in de geschiedenis van Zimbabwe onmogelijk vrij en eerlijk kunnen noemen. Zij hebben echter ook gezegd dat de verkiezingen zelf goed waren georganiseerd, dat de opkomst groot was - de hoogste sedert de onafhankelijkheid - en dat alles rustig was verlopen. Het tellen van de stembriefjes en de stemmen heeft trouwens geen enkele betwisting uitgelokt.
Namens de Europese Unie feliciteer ik dan ook de bevolking van Zimbabwe, die door haar massale deelname aan de verkiezingen heeft aangetoond dat ze haar eigen lot op vreedzame en democratische wijze in eigen handen wil nemen. Ik stel ook met grote voldoening vast dat alle partijen de uitslag van de verkiezing hebben aanvaard. Dat een sterkere oppositie in het parlement binnentreedt - ze heeft bijna de meerderheid van de zetels waarop de verkiezingen betrekking hadden -, belooft constructieve debatten. Iedereen beseft dat Zimbabwe met deze verkiezingen een hoofdstuk van zijn nog jonge geschiedenis heeft afgesloten.
De fundamentele problemen zijn daarmee natuurlijk niet opgelost. Daarom roept de Europese Unie alle politieke partijen in Zimbabwe ertoe op de dialoog aan te gaan en het herstel van het land op gang te brengen. De Unie wil dat de nieuwe regering met de steun van het nieuwe nationale parlement geloofwaardige maatregelen neemt om de economie te herstellen om het vertrouwen van de plaatselijke economische subjecten en van de geldschieters terug te winnen.
De Europese Unie is al sedert twintig jaar de belangrijkste partner in de ontwikkeling van Zimbabwe, een bevriend land en partij bij de Overeenkomst van Lomé. De Europese Unie wenst op die weg verder te gaan en verwacht dat Zimbabwe bevestigt dat het de mensenrechten, de democratische principes en het primaat van het recht bevestigt. De Unie wil haar inspanningen voortzetten voor de bevolkingsgroepen die door de crisis het zwaarst getroffen zijn. Ze is in het bijzonder bereid opnieuw bij te dragen aan de onontbeerlijke landbouwhervorming, op voorwaarde dat die op een ordentelijke, transparante en redelijke wijze wordt uitgevoerd om de armoede in het land terug te dringen. De Europese Unie gelooft in de toekomst van een democratisch en welvarend Zimbabwe als factor van stabiliteit en harmonieuze ontwikkeling van Zuidelijk Afrika."@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados europeus, Senhores Comissários, antes de mais, perdoemme o meu atraso, que não se deve a nenhuma fantasia alimentar, mas apenas ao facto de o senhor Presidente da República, Jacques Chirac, se encontrar entre nós. A senhora Presidente Fontaine acompanhouo, o que atrasou em alguns minutos o necessário trílogo que tínhamos com o senhor Presidente da Comissão, Romano Prodi.
O Zimbabué atravessa uma grave crise económica, social e política. Independentemente de alguns atentados aos direitos humanos, denunciados, com razão, pela comunidade internacional, mantevese, no essencial, um Estado de direito, graças nomeadamente ao dinamismo da sua sociedade civil e à independência da sua justiça. Desde há três anos a esta parte, uma viragem na conjuntura externa fragilizou o seu tecido económico estruturado, mas simultaneamente envelhecido. Desvio autoritário e gestão económica laxista que acabaram por denegrir a imagem do país, minar a confiança da comunidade dos prestamistas de capitais e alimentar a contestação popular.
Este descontentamento ficou expresso no referendo constitucional de Fevereiro, por ocasião do qual o partido presidencial sofreu o seu primeiro fracasso eleitoral depois da independência, em 1980. As eleições legislativas representavam portanto uma aposta capital para o poder. Para entravar a progressão da oposição, este correu o risco de avivar as tensões, através de uma campanha eleitoral dura, fazendo da desigual distribuição das terras agrícolas o tema mobilizador do mundo rural e dos veteranos da guerra de libertação. O chefe de Estado, neste contexto, permitiu que se desenvolvesse um vasto movimento de ocupação das propriedades e aprovou o quadro jurídico das futuras expropriações. Estes desvios que acabo de referir provocaram a morte de 33 pessoas, agravaram a crise económica e falsearam a competição eleitoral, criando um risco real de instabilidade na África Austral.
Na perspectiva da União Europeia, era todavia importante que as eleições se realizassem e que os seus resultados pudessem ser credíveis e aceitáveis. Assim, procurou o acordo das autoridades do Zimbabué para enviar ao terreno, o mais a montante possível do escrutínio, uma missão importante de perto de 200 observadores, manifestando assim o interesse que atribui à consolidação da democracia naquele país. Ninguém pode contestar que essa presença contribuiu para o apaziguamento das tensões e a restauração de um clima tão propício quanto possível, naquele contexto delicado, à livre expressão do sufrágio universal.
Quero aqui prestar homenagem a Pierre Schori, que dirigiu essa missão, assim como ao notável trabalho desenvolvido pela sua equipa. Embora os observadores tenham verificado que o grau de violência, de irregularidades e de intimidações, durante o período eleitoral, não tornava os termos “livres” e “honestas” aplicáveis às quintas eleições legislativas da história do Zimbabué, nem por isso deixaram de realçar a boa organização do próprio escrutínio, a forte participação penso que foi a mais forte desde a independência e a calma em que pôde desenrolarse. Aliás, as operações de escrutínio e de contagem dos boletins não deram lugar a polémica.
Assim, permitamme, em nome da União Europeia, felicitar a população do Zimbabué, que, ao participar maciçamente nesta consulta, deu provas da sua determinação em tomar em mãos o seu destino de forma pacífica e democrática. Noto também com grande satisfação a aceitação global, por todas as partes em presença, dos resultados das eleições. A entrada no parlamento de uma força de oposição significativa de facto, está próxima da maioria nos lugares sujeitos a eleição augura debates construtivos. Ninguém duvida que, com estas eleições, o Zimbabué vira uma página da sua jovem história.
Restam, evidentemente, os problemas de fundo, que se mantêm intactos. Eis a razão pela qual a União apela para que todas as forças políticas do Zimbabué se mobilizem e desenvolvam um diálogo que permita que o país enverede resolutamente pela via da recuperação. Espera que o novo Governo, com o apoio da nova representação nacional, tome medidas credíveis destinadas a voltar a pôr em ordem a economia e susceptíveis de restaurar a confiança dos operadores locais e dos prestamistas de capitais.
Desde há vinte anos a esta parte, a União Europeia afirmouse como o primeiro parceiro do desenvolvimento do Zimbabué, que é um país amigo e um país parceiro da Convenção de Lomé. Deseja prosseguir nessa via, no respeito reafirmado dos direitos do Homem, dos princípios democráticos e da primazia do direito. Desejosa de continuar a intervir em prol das populações mais afectadas pela crise, está nomeadamente disposta a retomar a sua contribuição para a necessária reforma agrária, por pouco que esta seja posta em prática de forma ordenada, transparente, racional, ao serviço da redução da pobreza. A União Europeia quer acreditar no futuro de um Zimbabué democrático e próspero, factor de estabilidade e de desenvolvimento harmonioso da África Austral."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar parlamentsledamöter, herrar kommissionärer, mina damer och herrar! Jag ber om ursäkt för att jag är sen, men det beror inte på några kulinariska utsvävningar utan helt enkelt på att Frankrikes president Jacques Chirac satt med oss. Fontaine följde honom tillbaka vilket gjorde att den nödvändiga trepartsdiskussion vi hade med kommissionsordförande Prodi försenades några minuter.
Zimbabwe genomgår en allvarlig ekonomisk, social och politisk kris. Trots vissa angrepp på de mänskliga rättigheterna, som fördömts av det internationella samfundet, har landet ändå i huvudsak förblivit en rättsstat, bl.a. tack vare det civila samhällets dynamik och det oberoende rättsväsendet. De senaste tre åren har en svängning i den yttre konjunkturen försvagat ekonomin som visserligen är strukturerad, men också blir allt äldre. Auktoritära avsteg och en överdrivet liberal ekonomisk förvaltning har sedan försämrat bilden av landet, undergrävt förtroendet för långivarna och ökat folkets kritik.
Missnöjet uttrycktes vid folkomröstningen om konstitutionen i februari, då presidentpartiet upplevde sitt första valmisslyckande sedan landet blev fritt 1980. I valet till nationalförsamlingen var det alltså mycket som stod på spel för makten. För att förhindra att oppositionen skulle ha framgång tog man risken att underblåsa spänningarna, genom en hård valkampanj och genom att göra den orättvisa fördelningen av jordbruksmark till den mobiliserande frågan på landsbygden och bland veteranerna från frihetskriget. Regeringschefen hade i sammanhanget låtit en omfattande ockupation av ägor utvecklas och fastställde den rättsliga ramen för de framtida exproprieringarna. Dessa avsteg, som jag just tagit upp, orsakade 33 personers död, förvärrade den ekonomiska krisen och förvanskade valkampen, vilket bidrog till att skapa en verklig risk för instabilitet i södra Afrika.
I Europeiska unionens ögon var det emellertid viktigt att valet ägde rum och att resultatet skulle bli trovärdigt och godtagbart. Unionen bad därför om tillstånd från Zimbabwes myndigheter för att vara på plats så tidigt som möjligt i valprocessen, ett stort uppdrag med nära 200 observatörer, för att på så sätt visa det intresse som unionen hyser för att demokratin i landet skall förstärkas. Ingen betvivlar att denna närvaro bidragit till att lugna ned spänningarna och till att återupprätta ett klimat som är så välvilligt inställt som möjligt till att val med allmän rösträtt fritt får hållas i denna känsliga situation.
Jag vill här hylla Pierre Schori som ledde uppdraget, liksom det utmärkta arbete som hans arbetsgrupp utfört. Även om våra observatörer kunde notera att graden av våld, oegentligheter och hot under perioden som föregick valet inte gjorde att åsikter fritt och ärligt kunde uttryckas vid de femte parlamentsvalen i Zimbabwes historia, betonade de också att valet var välorganiserat, hade högt deltagande – jag tror att det var det högsta sedan landet blev fritt – och att det förlöpte lugnt. Granskningen och räknandet av valsedlar har inte heller givit upphov till någon diskussion.
Tillåt mig därför att å Europeiska unionens vägnar lyckönska befolkningen i Zimbabwe, som genom att till stor del delta i denna rådfrågning, visat prov på beslutsamhet att ta hand om sin framtid på ett fredligt och demokratiskt sätt. Jag noterar även med tillfredsställelse att alla närvarande partier fullständigt accepterat valresultatet. Det faktum att en betydande oppositionskraft kommit in i parlamentet – den är i stort sett i majoritet när det gäller de platser som omfattades av valet – förebådar konstruktiva debatter. Ingen betvivlar att Zimbabwe i och med detta val vänder ett blad i sin unga historia.
Naturligtvis återstår de grundläggande problemen, och de är omfattande. Det är anledningen till att Europeiska unionen uppmanar alla politiska krafter i Zimbabwe att samla sig och inleda en dialog för att bestämt föra in landet på vägen mot en sanering. Unionen hoppas att den nya regeringen, tillsammans med stödet från den nya nationella representationen, vidtar trovärdiga åtgärder för att få ordning på ekonomin, vilket i sin tur kan återupprätta förtroendet för lokala aktörer och långivare.
Sedan tjugo år framstår Europeiska unionen som den största utvecklingspartnern till Zimbabwe, som är ett vänland och ett partnerland inom Lomékonventionen. Unionen vill fortsätta på den vägen, med fortsatt respekt för de mänskliga rättigheterna, de demokratiska rättigheterna och rättens företräde. Unionen vill gärna fortsätta att agera till förmån för de befolkningar som mest berörs av krisen och är fullständigt beredd att på nytt bidra till jordbruksreformen, för att den skall genomföras på ett organiserat, öppet och rationellt sätt, i syfte att minska fattigdomen. Europeiska unionen vill tro på framtiden för ett demokratiskt och blomstrande Zimbabwe, som en faktor för stabilitet och harmonisk utveckling i det södra Afrika."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Consejo"12,12
"Moscovici,"5,12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples