Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-04-Speech-2-098"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech⁴
dcterms:Date	"2000-07-04"^^xsd:date⁴
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Neuvoston puheenjohtajavaltion julkilausuma - Ranskan puheenjohtajakauden toimintaohjelma⁴
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language⁴
lpv:document identification number	"en.20000704.3.2-098"⁴
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-07-04-Speech-2-099⁴
lpv:speaker	lp:Moscovici⁴
lpv:spoken text	". - Monsieur le Président, Monsieur le Président de la Commission, Mesdames et Messieurs les Députés européens, je ne serai pas long, pour ne pas retarder encore l'heure de déjeuner des députés restés présents. Plusieurs parlementaires européens ont proposé de commencer en reprenant les travaux de l'Institut de Florence, intéressants pour ce que j'en ai vu, en tout cas dans la phase préliminaire, mais je veux dire qu'ils demandent à être examinés de façon approfondie. La Commission va donner très prochainement un avis sur ce travail, je crois la semaine prochaine, Monsieur le Président. Les États membres devront, eux aussi, analyser ce document, qui pose nécessairement beaucoup de questions. Il apporte des éléments et en même temps, la question de savoir s'il simplifie réellement la situation reste tout de même posée. C'est un sujet important qu'on ne peut traiter à la légère, et la présidence française ne le traitera pas à la légère. Je me contenterai, pour finir, de faire deux observations sur des sujets qui ont été abordés par deux parlementaires européens, notamment Mme Isler Béguin, qui a évoqué les problèmes d'environnement. Il ne faut pas sous-estimer notre engagement en faveur d'une action plus ferme de l'Union en matière d'environnement et notre volonté de donner des suites au Sommet de Kyoto. Je veux aussi dire que, sur l'importance de la dimension de l'environnement dans toutes les politiques, la présidence française prendra toute sa part durant ce semestre, en liaison avec la présidence suédoise, qui prendra la suite, pour qu'il y ait toujours continuité. Enfin, j'en termine, on n'en sera pas étonné dans ce lieu et dans ma bouche, par quelques mots sur Strasbourg, notamment en réponse au député Dell'Alba. Nous avons, en effet, pris note du vote du Parlement européen sur la suppression des matinées du vendredi. Je le dis très franchement, nous en avons pris note pour le regretter, et en espérant aussi qu'il ne s'agit pas d'une tentative de grignotage de Strasbourg, ou de réveil de la question du siège. La France, je le dis tout net - là, je redeviens une seconde une délégation nationale importante dans le Conseil - ne pourrait pas l'accepter. Je crois qu'il faut absolument cesser de vouloir rouvrir en permanence le débat sur Strasbourg. De ce point de vue-là, les traités, notamment le traité d'Amsterdam, se sont prononcés de façon extrêmement claire. Il faut au contraire se concentrer sur les aspects pratiques, sur les aspects matériels. Je suis très conscient des difficultés qui se posent effectivement à certains députés européens, et les autorités françaises, je veux vous le dire, y sont très sensibles. Nous avons le souci d'améliorer la desserte aérienne. Nous avons envoyé, par l'intermédiaire de la présidence, un questionnaire aux parlementaires, pour connaître leurs besoins précis et individuels. Nous espérons qu'ils répondront nombreux. Nous pensons aussi à mettre en place une plate-forme transfrontalière qui coordonne les aéroports voisins et qui permette un accès, cette fois-ci, à la fois par le moyen aérien et par les moyens routiers, plus facile à Strasbourg. Voilà, Mesdames et Messieurs les Députés européens, Monsieur le Président de la Commission, les quelques réflexions, certes pas exhaustives, que m'inspirait ce débat que j'ai trouvé d'une très bonne qualité et très encourageant pour notre présidence. Je veux d'abord vous dire mon très grand plaisir d'être ici parmi vous, de m'exprimer au nom du gouvernement français, alors que j'ai siégé dans ce Parlement européen, qui n'était pas, à l'époque, dans ce superbe hémicycle - entre 1994 et 1997. Je voudrais remercier les nombreux orateurs qui ont exprimé leurs observations, toutes très utiles, et notamment ceux qui se sont exprimés en français, alors que ce n'est pas leur langue maternelle. Je veux aussi noter plus particulièrement les encouragements faits au gouvernement par Pervenche Berès et Klaus Hänsch, mais aussi l'ambition voulue par certains, comme M. Watson, ou encore rassurer Daniel Cohn-Bendit sur la vision qui anime ce gouvernement et qui a peut-être pu effectivement contribuer à certaines positions. Cette présidence se déroule bien sur la toile de fond d'un vaste mouvement, qui est double. D'une part, nous sommes en train de préparer l'Europe élargie, l'Europe unie de demain, et effectivement, comme l'a dit Alain Madelin, cela peut entraîner un changement de nature, au-delà même d'un changement de dimension. Et puis nous devons rapprocher cette Europe de ses citoyens et faire en sorte qu'elle réponde davantage à leurs aspirations. Nous voyons bien que, dans ce grand débat, il y a deux temps. Il y a le temps du court terme, de cette présidence qui se situe à un moment charnière et sans doute décisif, et puis il y a le temps du plus long terme où, on le sait bien, de plus vastes perspectives seront dessinées et où l'avenir de l'Europe prendra réellement forme. Et je parle cette fois-ci de l'Europe à trente. Je ne crois pas, contrairement à François Bayrou, qu'il soit juste, pertinent, opportun, aujourd'hui, d'écraser en quelque sorte ces deux temps et de les amener sous la présidence française, car le risque, à ce moment-là, serait de compliquer le résultat de la CIG ou bien au contraire de minimiser ce résultat et faire en sorte qu'il n'apparaîtrait que comme un appendice. Concentrons-nous sur ce qui nous attend. Réussissons cette CIG de façon ambitieuse. Alors, nous aurons bâti le socle sur lequel nous pourrons aller plus loin dans la construction européenne. Que ferons-nous, notamment dans cette CIG ? Notre position est simple. Nous pensons qu'il faut réussir la CIG, la réussir impérativement, mais pas à n'importe quel prix. Nous avons une obligation de moyens, pas une obligation de résultats. Et comme l'a dit tout à l'heure Enrique Barón Crespo, nous voulons un "nice treaty" à Nice, c'est-à-dire un bon traité et pas n'importe quel traité. Il est vrai, comme l'a souligné Richard Corbett, que les points les plus importants sont en particulier l'extension du vote à la majorité qualifiée, qui s'accompagne en général de la codécision du Parlement européen, et les coopérations renforcées, justement parce qu'elles sont un pont entre la première phase et la deuxième phase, entre le présent et l'avenir, parce qu'elles améliorent le fonctionnement de l'Union européenne et parce qu'elles permettent de penser à l'Union de demain. Mais en même temps, pour la présidence française, tout est lié. Désormais, et nous nous en réjouissons, après le Conseil européen de Feira, quatre questions se posent et nous devons trouver un accord substantiel sur tous les sujets, c'est-à-dire sur chacune des quatre questions, et pas seulement nous concentrer sur l'une ou l'autre. C'est pour cela que nous allons changer de méthode de travail. Nous entendons nous y atteler, sans ignorer que c'est difficile, et en remerciant, bien sûr, la présidence portugaise, qui a bien préparé le terrain. Nous allons le faire avec détermination, notamment en passant à un stade plus politique, plus ambitieux peut-être, de la négociation. Et pour cela, effectivement, Klaus Hänsch a raison, le couple franco-allemand retrouvé, l'ambition franco-allemande ressourcée, seront extrêmement utiles. Sur la charte, je veux rendre hommage au travail accompli par le président Herzog et à cette forme très originale qu'est la convention, qui associe des parlementaires nationaux, des parlementaires européens, des représentants des États membres, et bien sûr, un représentant de la Commission. Je veux assurer le Parlement européen que c'est une de nos priorités et qu'effectivement nous espérons que la Convention sera en mesure de mener ses travaux de telle sorte qu'on puisse en parler au fond dès le Conseil européen de Biarritz, avec le souci, comme l'a dit le président de la République, d'aller aussi loin que possible sur le contenu. Je n'ignore pas le vœu du Parlement européen, à peu près unanime, sur le caractère contraignant de cette charte. Nous verrons bien quel arbitrage nous aurons à faire, mais l'optique de la présidence française, c'est de privilégier en la matière la substance, étant entendu que de toute façon un texte, quel qu'il soit, sera une source d'inspiration pour toutes les institutions de l'Union européenne. Au-delà de ces questions se pose la question de la perspective constitutionnelle pour l'Union européenne. Le premier problème qui se pose, c'est celui de l'agenda, dans cette perspective. Il est difficile, je crois, de décider à ce stade. Je dirais que l'important est de poursuivre cette réflexion en cherchant à mieux définir ses contours, en réfléchissant à la bonne méthode pour poursuivre cet échange d'idées, et je crois effectivement, là encore, comme Richard Corbett, que nous devons être conscients que le terme "constitution", s'il traduit bien une volonté d'accélérer la construction européenne, une ambition européenne, ce terme constitutionnel suscite et suscitera forcément un débat, parce qu'il peut donner lieu, ou être nourri, alimenté, habité, par des contenus peut-être quelque peu différents."@fr⁶
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. formand for Kommissionen, mine damer og herrer parlamentsmedlemmer, jeg skal fatte mig i korthed for ikke yderligere at udskyde frokostpausen for de medlemmer, der stadig er til stede. Flere parlamentsmedlemmer har foreslået, at man begynder med at bygge videre på Firenze-instituttets arbejde, som er interessant, det jeg har set af det, i hvert fald i begynderfasen, men jeg vil sige, at der er brug for, at man ser mere indgående på det. Kommissionen vil i nær fremtid udtale sig om dette arbejde, jeg tror, det er i næste uge, hr. formand. Medlemsstaterne skal også analysere dette dokument, som nødvendigvis giver anledning til mange spørgsmål. Det indeholder visse elementer, men samtidig er det alligevel et åbent spørgsmål, om det virkelig forenkler situationen. Det er et vigtigt emne, som man ikke kan tage let på, og det franske formandskab vil ikke tage let på det. Til slut vil jeg nøjes med at fremkomme med to bemærkninger om emner, som to parlamentsmedlemmer har været inde på, ikke mindst fru Isler-Béguin, som rejste problemerne med miljøet. Man skal ikke undervurdere vores forpligtelse til en hårdere kurs på miljøområdet og vores vilje til at følge op på topmødet i Kyoto. Jeg vil også sige, at når det drejer sig om betydningen af miljødimensionen inden for alle politikker, agter det franske formandskab at gøre sit i løbet af hele dette halvår, i samarbejde med det svenske formandskab, som skal tage over bagefter, så der hele tiden kan være kontinuitet. Endelig, og nu er jeg næsten færdig, skal man ikke forbavses over på dette sted og af min mund at høre et par ord om Strasbourg, specielt som et svar til medlemmet hr. Dell'Alba. Vi har naturligvis noteret os Europa-Parlamentets afstemning om afskaffelse af møderne fredag formiddag. Jeg siger det, som det er, at vi har noteret os det med beklagelse, men også i det håb, at der ikke er tale om et forsøg på langsom underminering af møderne i Strasbourg eller på at vække diskussionen om hjemsted til live igen. Det vil Frankrig, det kan jeg sige helt klart - og her bliver jeg igen for et øjeblik en vigtig national delegation i Rådet - ikke acceptere. Efter min mening skal man holde helt og aldeles op med hele tiden at ville starte debatten om Strasbourg på ny. I den henseende taler traktaterne, især Amsterdam-traktaten, deres meget tydelige sprog. Man skal i stedet koncentrere sig om de praktiske aspekter, om de materielle aspekter. Jeg er meget bevidst om de vanskeligheder, som visse medlemmer af Europa-Parlamentet faktisk er udsat for, og de franske myndigheder, så meget kan jeg sige Dem, er meget lydhøre over for dem. Det er vores hensigt at forbedre flyforbindelserne. Vi har via formandsinstitutionen, sendt et spørgeskema til medlemmerne, så vi kan høre om deres præcise og individuelle behov. Vi håber, at rigtig mange af dem vil besvare disse skemaer. Vi overvejer også at etablere en platform på tværs af grænsen, som skal koordinere med de omkringliggende lufthavne og gøre det muligt at komme lettere til Strasbourg, både ad luftvejen og af landjorden. Det var, mine damer og herrer europaparlamentarikere, hr. kommissionsformand, et par af de langtfra udtømmende overvejelser, jeg har gjort mig efter at have lyttet til debatten her, som jeg synes var af høj kvalitet og særdeles opmuntrende for formandskabet. Jeg vil allerførst sige til Dem, hvor glad jeg er for at være her blandt Dem og tale på vegne af den franske regering, eftersom jeg var medlem af dette Parlament, som på daværende tidspunkt ikke holdt til i denne pragtfulde mødesal - mellem 1994 og 1997. Jeg vil gerne takke de mange talere, som har fremsat deres bemærkninger, allesammen meget nyttige, og specielt dem, som har udtrykt sig på fransk, selv om det ikke er deres modersmål. Jeg vil også skrive mig de opmuntringer bag øre, som Pervenche Berès og Klaus Hänsch gav regeringen, tillige med visse andres, som hr. Watsons, ærgerrighed, lige som jeg gerne vil berolige Daniel Cohn-Bendit med hensyn til den vision, denne regering henter næring i, og som måske i praksis har været i stand til at bidrage til visse positioner. Dette formandskab udspiller sig nemlig på baggrund af en omfattende bevægelse, som er tosidet. På den ene side er vi i færd med at forberede et udvidet Europa, et morgendagens forenet Europa, og det kan rent faktisk, som Alain Madelin sagde, medføre en ændring af dets natur, ud over en forandring af dimensionen. Og på den anden side skal vi bringe dette Europa tættere på borgerne og sørge for, at det lever bedre op til deres forhåbninger. Vi indser klart, at der i denne store debat er to tempi. Der er tiden på kort sigt, tiden under dette formandskab, som finder sted i en overgangsfase, som utvivlsomt er afgørende, og så er der tiden på længere sigt, hvor der, som man ved, vil blive afstukket endnu større perspektiver, og hvor Europas fremtid for alvor vil tage form. Og her taler jeg om et Europa med tredive medlemslande. I modsætning til François Bayrou tror jeg ikke, det ville være rigtigt, sagligt og hensigtsmæssigt i dag så at sige at slå disse to tempi sammen og lægge dem ind under det franske formandskab, for risikoen ved det ville være at komplicere resultaterne af regeringskonferencen eller omvendt at minimere dette resultat og få det til kun at tage sig ud som et vedhæng. Lad os koncentrere os om det, der venter os. Lad os gennemføre denne regeringskonference på en ambitiøs måde. I så fald vil vi have bygget den sokkel, på hvilken vi vil kunne gå endnu længere i den europæiske opbygning. Hvad vil vi gøre, især under denne regeringskonference? Vores holdning er enkel. Vi mener, at vi skal få regeringskonferencen til at lykkes, og lykkes på en overbevisende måde, men ikke for enhver pris. Vi føler os forpligtet på midlerne, ikke på resultaterne. Og som Enrique Barón Crespo sagde for lidt siden, vil vi have en i Nice, det vil sige en god traktat og ikke en hvilken som helst traktat. Det passer, som Richard Corbett understregede, at de vigtigste punkter især er den mere omfattende brug af afstemningen med kvalificeret flertal, som sædvanligvis finder sted i forbindelse med inddragelse af Europa-Parlamentet i den fælles beslutningsprocedure, og det tættere indbyrdes samarbejde, netop fordi det udgør en bro mellem den første fase og den anden fase, mellem nutid og fremtid, fordi det forbedrer Den Europæiske Unions funktionsmåde, og fordi det gør det muligt at tænke fremad på morgendagens Union. Men samtidig hænger det hele sammen for det franske formandskab. Efter Det Europæiske Råd i Feira, og det er noget vi glæder os over, melder der sig fire spørgsmål, og vi må nå frem til grundlæggende enighed om alle emnerne, det vil sige om hvert af de fire spørgsmål, og ikke blot koncentrere os om det ene eller det andet. Det er derfor, vi er nødt til at skifte arbejdsmetode. Vi har tænkt os at tage fat på dette uden at glemme, at det bliver vanskeligt, og idet vi naturligvis takker det portugisiske formandskab, som har gødet jorden så godt. Vi vil gøre det resolut, især ved at overgå til et mere politisk, måske mere ambitiøst stade i forhandlingerne. Og til det formål - heri har Klaus Hänsch fuldstændig ret - bliver det af stor betydning, at det fransk-tyske parløb er blevet genoptaget, og at de fransk-tyske ambitioner har fået nye ressourcer. Vedrørende charteret vil jeg hylde det arbejde, formand Herzog har udført, og den meget originale sammensætning, som Forsamlingen har, idet den sammenfører medlemmer af de nationale parlamenter, europaparlamentarikere, repræsentanter for medlemsstaterne og naturligvis en repræsentant for Kommissionen. Jeg kan forsikre Europa-Parlamentet om, at dette er et af vores højt prioriterede områder, og at vi virkelig håber, at Forsamlingen vil være i stand til at gennemføre sit arbejde på en sådan måde, at det kan blive diskuteret i dybden allerede på Det Europæiske Råd i Biarritz, ud fra et ønske om, som den franske præsident sagde, at nå så langt som muligt med indholdet. Jeg er ikke uvidende om Europa-Parlamentets næsten enstemmige ønske om, at dette charter skal være forpligtende. Vi får se, hvilken type mægling vi kommer til at udføre, men det franske formandskabs holdning er at lægge størst vægt på substansen ud fra den betragtning, at en tekst, uanset hvilken, under alle omstændigheder altid vil være en inspirationskilde for alle institutioner i Den Europæiske Union. Hinsides disse spørgsmål rejser sig spørgsmålet om det forfatningsmæssige perspektiv for Den Europæiske Union. Det første problem, man her støder på, er spørgsmålet om kalenderen. Jeg tror, det er svært at afgøre dette på nuværende tidspunkt. Efter min mening er det vigtigste, at man fortsætter med disse overvejelser og i højere grad forsøger at fastlægge grænserne for dem, samtidig med at man overvejer, hvordan man bedst kan følge op på denne idéudveksling. Også her tror jeg, som Richard Corbett, at vi må være bevidste om, at udtrykket "forfatning", selv om det nok signalerer vilje til at sætte fart i den europæiske opbygning og en europæisk ambition, nødvendigvis rejser og altid vil rejse diskussion, fordi det kan give anledning til, eller næres og bebos af indhold, der måske varierer meget."@da¹ "Herr Präsident, Herr Kommissionspräsident, meine Damen und Herren Europaabgeordnete! Ich werde mich kurz fassen, um die Mittagspause der hier noch ausharrenden Abgeordneten nicht hinauszuzögern. Mehrere Europaabgeordnete haben vorgeschlagen, sich zu Anfang auf die Arbeit des Europäischen Hochschulinstituts in Florenz zu stützen, die – nach dem, was ich gesehen habe – recht interessant zumindest für die Vorbereitungsphase sein könnte, doch zunächst umfassend geprüft werden müßte. Die Kommission wird in Kürze, ich glaube nächste Woche, eine Stellungnahme zu dieser Arbeit abgehen. Auch die Mitgliedstaaten müssen dieses Dokument analysieren, das notwendigerweise viele Fragen aufwirft. Es enthält zwar nützliche Elemente, doch die Frage, ob es die Situation wirklich vereinfacht, bleibt bestehen. Es handelt sich um ein bedeutendes Thema, das nicht leichtfertig behandelt werden kann, und die französische Präsidentschaft wird dies auch nicht tun. Abschließend möchte ich lediglich noch einige Bemerkungen zu Themen machen, die von zwei Abgeordneten angesprochen worden sind, insbesondere von Frau IslerBéguin, die auf die Umweltproblematik einging. Unsere Engagement für ein entschlosseneres Handeln der Union im Umweltbereich sowie unsere Entschlossenheit zur Umsetzung des Protokolls von Kyoto sollte nicht unterschätzt werden. Ich möchte auch unterstreichen, daß hinsichtlich der Einbeziehung der Umweltdimension in alle Politiken die französische Präsidentschaft in diesem Halbjahr ihre Rolle voll wahrnehmen wird, und zwar in Abstimmung mit der nachfolgenden schwedischen Präsidentschaft, damit die Kontinuität stets gewahrt bleibt. Schließlich will ich – und das wird an diesem Ort und von meiner Seite kommend niemanden erstaunen, noch einige Worte zu Straßburg sagen, insbesondere in Erwiderung des Beitrags des Abgeordneten Dell'Alba. Wir haben die Abstimmung des Europäischen Parlaments zur Streichung der Sitzungen am Freitag vormittag zur Kenntnis genommen, und zwar, wie ich offen sagen will, mit Bedauern und auch in der Hoffnung, daß es sich nicht um einen Versuch zur langsamen Aushöhlung Straßburgs oder zur Wiederbelebung der Frage des Parlamentssitzes handelt. Ich sage ganz eindeutig – und hier werde ich für eine Sekunde zum Vertreter einer bedeutsamen nationalen Delegation im Rat: das könnte Frankreich nicht akzeptieren. Meiner Meinung nach muß endgültig damit aufgehört werden, die Debatte über Straßburg ständig wieder neu entfachen zu wollen. In diesem Punkte sind die Verträge, insbesondere der Vertrag von Amsterdam, völlig eindeutig. Man muß sich vielmehr auf die praktischen, die materiellen Aspekte konzentrieren. Die Schwierigkeiten, die sich in der Tat für einige Europaabgeordnete ergeben, sind mir wohl bewußt, und die französischen Behörden befassen sich damit, wie ich unterstreichen möchte. Wir sind bemüht, die Flugverbindungen zu verbessern. Wir haben den Abgeordneten über das Präsidium einen Fragebogen zugeschickt, um ihre individuellen Bedürfnisse genau zu erfassen. Wir hoffen, daß zahlreiche Antworten eingehen. Wir haben auch vor, einen grenzübergreifenden Verbund einzurichten, der die benachbarten Flugplätze koordiniert und eine reibungslosere Anreise nach Straßburg sowohl per Flugzeug als auch per Straße ermöglichen wird. Dies waren einige – zweifellos nicht erschöpfende – Überlegungen, die ich zu dieser Debatte beitragen wollte, die ich als von hohem Niveau und als sehr ermutigend für unsere Präsidentschaft empfunden habe. Ich möchte zunächst meine große Freude darüber zum Ausdruck bringen, daß ich hier vor Ihnen im Namen der französischen Regierung das Wort ergreifen kann, zumal auch ich einmal Mitglied dieses Europäischen Parlaments war, und zwar von 1994 bis 1997, als es noch nicht in diesem wunderbaren Saal tagte. Ich möchte den zahlreichen Rednern für ihre stets sehr zweckdienlichen Ausführungen danken und insbesondere denen, die Französisch gesprochen haben, obwohl dies nicht ihre Muttersprache ist. Besonders zur Kenntnis genommen habe ich auch über die ermutigenden Worte, die Pervenche Berès und Klaus Hänsch an die Regierung gerichtet haben, sowie den von einigen Rednern wie Herrn Watson geforderten höheren Anspruch. Weiterhin möchte ich Daniel Cohn-Bendit sagen, wie unbegründet seine Besorgnis hinsichtlich der Orientierung dieser Regierung ist, die durchaus zu einigen Positionen beigetragen haben kann. Diese Präsidentschaft findet vor dem Hintergrund einer größeren Entwicklung statt, die in zweierlei Richtung verläuft. Zum einen bereiten wir gegenwärtig das erweiterte Europa, das künftige geeinte Europa vor, und dies kann in der Tat, wie Alain Madelin anmerkte, neben einer Größenveränderung auch eine Veränderung seines Wesens mit sich bringen. Und des weiteren müssen wir dieses Europa an die Bürger annähern, so daß es ihren Anliegen besser gerecht wird. In dieser großen Debatte sind zwei Zeiträume zu unterscheiden. Zum einen der unmittelbar bevorstehende Zeitraum, der dieser Präsidentschaft, die zu einem zweifellos entscheidenden Wendepunkt stattfindet, und zum anderen der langfristigere Zeithorizont, für den bekanntlich umfangreichere Perspektiven vorgezeichnet sind und mit dem das künftige Europa wirklich konkrete Form annehmen wird. Ich werde diesmal von dem Europa der 30 Mitgliedstaaten sprechen. Im Gegensatz zu François Bayrou bin ich nicht der Meinung, daß es heute richtig, angemessen und zweckmäßig wäre, diese beiden Zeithorizonte auf einen einzigen verkürzen und unter der französische Präsidentschaft bewältigen zu wollen, denn das würde die Gefahr mit sich bringen, die Aufgabe der Regierungskonferenz zu verkomplizieren oder aber deren Ergebnis in seiner Bedeutung zu reduzieren, so daß es gewissermaßen nur noch als Anhängsel erschiene. Wir sollten uns auf das vor uns Stehende konzentrieren. Wir sollten diese Regierungskonferenz mit einer hohen Zielsetzung zum Erfolg führen. Auf diese Weise werden wir die Grundlage legen, auf der wir weitere Fortschritte bei der europäischen Einigung erzielen können. Was werden wir also tun, insbesondere im Zusammenhang mit der Regierungskonferenz? Unser Standpunkt ist einfach. Unserer Meinung nach muß die Regierungskonferenz unbedingt erfolgreich abgeschlossen werden, doch nicht um jeden Preis. Wir stehen in der Verpflichtung zum Tätigwerden. Und wie vorhin Enrique Barón Crespo sagte, wir wollen einen "nice treaty" in Nizza, d. h. einen guten Vertrag und nicht irgendeinen. Wie Richard Corbett hervorgehoben hat, bestehen die wichtigsten Punkte vor allem in der Ausweitung der Entscheidungen mit qualifizierter Mehrheit, die im allgemeinen durch die Mitentscheidung des Europäischen Parlaments ergänzt werden, sowie in der verstärkten Zusammenarbeit, eben weil sie ein Bindeglied zwischen der ersten und der zweiten Phase, zwischen der Gegenwart und der Zukunft ist, weil sie die Funktionsweise der Europäischen Union verbessert und uns ermöglicht, die Union von morgen zu konzipieren. Doch gleichzeitig ist für die französische Präsidentschaft alles miteinander verbunden. Nach dem Europäischen Rat von Feira – und darüber sind wir erfreut – stellen sich vier Fragen, wobei wir zu allen Punkten, d. h. zu jeder der vier Fragen, zu einer umfassenden Einigung gelangen müssen, uns also nicht nur auf die eine oder andere Frage konzentrieren dürfen. Daher werden wir auf andere Weise vorgehen. Wir werden unsere Aufgaben in Angriff nehmen, ohne die Schwierigkeiten zu unterschätzen, und danken zugleich der portugiesischen Präsidentschaft, die den Weg gut vorbereitet hat. Wir werden es nicht an Entschlossenheit fehlen lassen, indem wir insbesondere zu einer politischeren, vielleicht auch ambitionierteren Phase der Verhandlungen übergehen. Und dafür ist in der Tat, wie Klaus Hänsch zu Recht unterstrichen hat, das erneute Zusammenrücken von Frankreich und Deutschland, das erneuerte französisch–deutsche Engagement äußerst nützlich. Was die Charta betrifft, so möchte ich die von Präsident Herzog geleistete Arbeit würdigen sowie den neuen Weg, der mit dem Konvent beschritten wurde, in dem nationale Parlamentarier, Europaabgeordnete, Vertreter der Mitgliedstaaten und selbstverständlich ein Vertreter der Kommission zusammenwirken. Ich möchte dem Europäischen Parlament versichern, daß dies eine unserer Prioritäten ist, und wir hoffen, daß der Konvent seine Arbeit so leisten kann, daß bereits auf dem Europäischen Rat von Biarritz inhaltliche Diskussionen geführt werden können, wobei das Ziel – wie der Präsident der Republik ausführte – darin besteht, inhaltlich so weit wie möglich voranzukommen. Der fast einstimmige Wunsch des Europäischen Parlaments hinsichtlich des verbindlichen Charakters dieser Charta ist mir bekannt. Wir werden sehen, welche Entscheidung zu treffen sein wird, doch nach Sicht der französische Präsidentschaft sollte hier der Inhalt im Vordergrund stehen, wobei selbstverständlich ein Text welcher Art auch immer in jedem Fall eine Quelle der Inspiration für alle Institutionen der Europäischen Union sein wird. Neben diesen Fragen stellt sich die Frage der konstitutionellen Perspektive der Europäischen Union. Das erste Problem, das sich in diesem Zusammenhang ergibt, ist das der Agenda. Meiner Meinung kann im Augenblick wohl kaum eine Entscheidung getroffen werden. Ich würde sagen, es kommt zunächst darauf an, diese Überlegungen weiterzuführen, wobei versucht werden sollte, ihre Konturen abzustecken und eine effektive Methode für die Weiterführung dieses Gedankenaustauschs zu finden. Ich glaube in der Tat wie Richard Corbett, daß wir uns bewußt sein müssen, daß der Begriff „Verfassung“ zwar einerseits den Willen zu einer Beschleunigung der europäischen Einigung, einen höheren europäischen Anspruch widerspiegelt, doch andererseits zwangsläufig zu Auseinandersetzungen führt, weil er mit vielleicht etwas unterschiedlichen Inhalten verbunden, assoziiert oder gefüllt werden kann."@de⁷ ". Κύριε Πρόεδρε, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, κυρίες και κύριοι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, δεν θα μακρηγορήσω για να μην καθυστερήσω περισσότερο το γεύμα των παρόντων βουλευτών. Πολλοί βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου πρότειναν να ξεκινήσουμε βάσει των εργασιών του Ινστιτούτου της Φλωρεντίας, που είναι ενδιαφέρουσες από όσο είδα, τουλάχιστον στην προκαταρκτική φάση, αλλά θέλω να επισημάνω πως χρειάζεται να εξεταστούν εμπεριστατωμένα. Η Επιτροπή πρόκειται να γνωμοδοτήσει λίαν προσεχώς σχετικά με αυτή την εργασία - νομίζω μάλιστα την επόμενη εβδομάδα - κύριε Πρόεδρε. Τα κράτη μέλη από την πλευρά τους θα πρέπει να αναλύσουν αυτό το έγγραφο, που εγείρει κατ’ ανάγκη πολλές ερωτήσεις. Αποτελεί βεβαίως συμβολή, παράλληλα όμως παραμένει το ερώτημα κατά πόσον απλοποιεί πραγματικά την κατάσταση. Πρόκειται για ένα σοβαρό θέμα στο οποίο δεν χωρά επιπόλαια αντιμετώπιση, και η γαλλική Προεδρία δεν πρόκειται να το αντιμετωπίσει επιπόλαια. Ολοκληρώνοντας, θα περιοριστώ σε δύο παρατηρήσεις σχετικά με θέματα που έθιξαν δύο βουλευτές, και συγκεκριμένα η κ. Isler-Béguin, η οποία αναφέρθηκε στα περιβαλλοντικά προβλήματα. Δεν πρέπει να υποτιμούμε τη δέσμευσή μας για μια πιο αποφασιστική δράση της Ένωσης στον τομέα του περιβάλλοντος και τη βούλησή μας να δώσουμε συνέχεια στη Διάσκεψη Κορυφής του Κυότο. Ως προς τη σημασία της περιβαλλοντικής πτυχής σε όλες τις πολιτικές, θέλω επίσης να επισημάνω πως η γαλλική Προεδρία θα επιτελέσει στο έπακρο το καθήκον της κατά τη διάρκεια αυτού του εξαμήνου σε συνεργασία με τη σουηδική Προεδρία, που θα τη διαδεχθεί, ώστε να εξασφαλιστεί αδιάλειπτη συνέχεια. Τέλος, και ολοκληρώνω, κανείς εδώ δεν θα εκπλαγεί ακούγοντας από το στόμα μου μια μικρή αναφορά στο Στρασβούργο, κυρίως ως απάντηση στον βουλευτή dell'Alba. Σημειώσαμε πράγματι την έγκριση από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο της κατάργησης των πρωινών συζητήσεων της Παρασκευής. Με πάσα ειλικρίνεια, αυτό μας θλίβει, και ελπίζουμε να μην πρόκειται για απόπειρα υπονόμευσης του Στρασβούργου ή για αναβίωση του ζητήματος της έδρας. Η Γαλλία, το λέω κατηγορηματικότατα - και ως προς αυτό το σημείο επανέρχομαι για μια στιγμή στην ιδιότητά μου ως μέλος μιας σημαντικής εθνικής αντιπροσωπείας στο πλαίσιο του Συμβουλίου - δεν είναι δυνατόν να το αποδεχτεί. Κατά τη γνώμη μου, είναι απόλυτη ανάγκη να σταματήσουμε να θέλουμε να ανακινούμε διαρκώς τη συζήτηση για το Στρασβούργο. Από αυτή την άποψη οι Συνθήκες, και κυρίως η Συνθήκη του Άμστερνταμ, είναι εξαιρετικά σαφής. Πρέπει, αντίθετα, να επικεντρωθούμε στις πρακτικές και ουσιαστικές πτυχές. Γνωρίζω πολύ καλά τις δυσκολίες που αντιμετωπίζουν πράγματι ορισμένοι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, και σας διαβεβαιώνω πως οι γαλλικές αρχές είναι πολύ ευαισθητοποιημένες ως προς το θέμα αυτό. Φροντίζουμε για τη βελτίωση των αεροπορικών υπηρεσιών. Μέσω του Προεδρείου στείλαμε στους βουλευτές ένα ερωτηματολόγιο για να μάθουμε τις συγκεκριμένες και προσωπικές ανάγκες τους. Ελπίζουμε να λάβουμε πολλές απαντήσεις. Σκεφτόμαστε επίσης να δημιουργήσουμε μια διασυνοριακή πλατφόρμα συντονισμού των γειτονικών αεροδρομίων που θα διευκολύνει την πρόσβαση στο Στρασβούργο, αυτή τη φορά τόσο εναερίως όσο και οδικώς. Εδώ ολοκληρώνω, κυρίες και κύριοι βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, τις λίγες αυτές σκέψεις, ενδεικτικές βεβαίως, που μου ενέπνευσε η σημερινή συζήτηση, την οποία θεωρώ πολύ εποικοδομητική και πολύ ενθαρρυντική για την Προεδρία μας. Θέλω κατ’ αρχάς να σας εκφράσω την πολύ μεγάλη μου χαρά που βρίσκομαι εδώ ανάμεσά σας για να μιλήσω εξ ονόματος της γαλλικής κυβέρνησης ενώπιον του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, όπου υπήρξα ο ίδιος βουλευτής μεταξύ 1994 και 1997, όταν το Κοινοβούλιο δεν στεγαζόταν σε αυτό το υπέροχο ημικύκλιο. Θα ήθελα να ευχαριστήσω τους πολυάριθμους ομιλητές που διατύπωσαν τις παρατηρήσεις τους, όλες πολύ χρήσιμες, και κυρίως όσους μίλησαν στα γαλλικά, ενώ δεν είναι η μητρική τους γλώσσα. Θέλω επίσης να επισημάνω ειδικότερα την ενθάρρυνση προς την κυβέρνηση από τους βουλευτές Pervenche Berès και Klaus Hänsch, αλλά και τις φιλοδοξίες που εκφράστηκαν συνειδητά από ορισμένους, όπως τον κ. Watson, και να καθησυχάσω τον Daniel Cohn-Bendit σχετικά με το όραμα που εμπνέει αυτή την κυβέρνηση και που συνέβαλε ενδεχομένως αποτελεσματικά σε ορισμένες θέσεις. Το φόντο της παρούσας Προεδρίας είναι μια ευρεία διπλή δράση. Αφενός προετοιμάζουμε τη διερυμένη Ευρώπη, την ενωμένη Ευρώπη του μέλλοντος, και όντως, όπως ανέφερε ο Alain Madelin, αυτό μπορεί να οδηγήσει, πέρα βεβαίως από την αλλαγή της έκτασης, και σε διαφοροποίηση του χαρακτήρα της. Έπειτα, χρειάζεται να φέρουμε αυτή την Ευρώπη πιο κοντά στους πολίτες της και να φροντίσουμε ώστε να ανταποκρίνεται περισσότερο στις φιλοδοξίες τους. Διαπιστώνουμε πως στη μεγάλη αυτή συζήτηση υπάρχουν δύο χρονικά στάδια. Το βραχυπρόθεσμο, αυτής της Προεδρίας που αναλαμβάνει καθήκοντα σε μια φάση καμπής και σε μια κρίσιμη μάλλον στιγμή, και κατόπιν το μακροπρόθεσμο, όπου, όπως γνωρίζουμε καλά, θα διαφανούν ευρύτερες προοπτικές και όπου θα διαμορφωθεί πραγματικά το μέλλον της Ευρώπης. Και αναφέρομαι αυτή τη φορά στην Ευρώπη των τριάντα. Αντίθετα με τον François Bayrou, θεωρώ πως σήμερα δεν είναι ούτε ορθό ούτε ενδεδειγμένο ή σκόπιμο να καταργήσουμε κατά κάποιον τρόπο αυτά τα δύο χρονικά στάδια εντάσσοντάς τα στη γαλλική Προεδρία, γιατί κινδυνεύουμε τότε να περιπλέξουμε το αποτέλεσμα της Διακυβερνητικής Διάσκεψης ή, αντίθετα, να ελαχιστοποιήσουμε αυτό το αποτέλεσμα και να καταλήξουμε να φανεί σαν απλή προσθήκη. Ας επικεντρωθούμε σε αυτά που μας περιμένουν. Ας επιτύχουμε με φιλόδοξο τρόπο σε αυτή τη Διακυβερνητική Διάσκεψη. Τότε θα έχουμε κατασκευάσει τη βάση επί της οποίας θα μπορέσουμε να στηριχτούμε για να προχωρήσουμε περισσότερο στην ευρωπαϊκή οικοδόμηση. Τι θα κάνουμε συγκεκριμένα σε αυτή τη Διακυβερνητική Διάσκεψη; Η θέση μας είναι απλή. Θεωρούμε πως πρέπει να επιτύχουμε στη Διακυβερνητική, πως αποτελεί επιτακτική ανάγκη να επιτύχουμε, αλλά όχι με οποιοδήποτε τίμημα. Είμαστε υποχρεωμένοι ως προς την εξεύρεση των μέσων και όχι ως προς την επίτευξη αποτελεσμάτων. Όπως μάλιστα είπε πριν από λίγο ο Enrique Barón Crespo, θέλουμε μια φιλόδοξη Συνθήκη στη Νίκαια, δηλαδή μια καλή και όχι μια οποιαδήποτε Συνθήκη. Είναι αλήθεια, όπως υπογράμμισε ο Richard Corbett, πως τα σημαντικότερα σημεία είναι ειδικά η επέκταση της ψηφοφορίας με ειδική πλειοψηφία, που συνοδεύεται εν γένει από τη συναπόφαση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, και οι ενισχυμένες συνεργασίες, ακριβώς επειδή αποτελούν μια γέφυρα μεταξύ της πρώτης και της δεύτερης φάσης, μεταξύ του παρόντος και του μέλλοντος, επειδή βελτιώνουν τη λειτουργία της Ευρωπαϊκής Ένωσης και επειδή επιτρέπουν τον προβληματισμό για την αυριανή Ένωση. Ταυτόχρονα όμως η γαλλική Προεδρία θεωρεί πως όλα συνδέονται. Στο εξής, κάτι για το οποίο εκφράζουμε την ικανοποίησή μας, μετά από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Feira τίθενται τέσσερα ζητήματα και πρέπει να καταλήξουμε σε ουσιαστική συμφωνία ως προς όλα, δηλαδή και στα τέσσερα ζητήματα και όχι να επικεντρωθούμε μόνο σε κάποιο από αυτά. Γι’ αυτόν ακριβώς τον λόγο θα τροποποιήσουμε τη μέθοδο εργασίας μας. Πρόθεσή μας είναι να επιδοθούμε σε αυτό, γνωρίζοντας βεβαίως πως είναι δύσκολο, και ευχαριστώντας φυσικά την πορτογαλική Προεδρία, που προετοίμασε το έδαφος. Θα επιδείξουμε αποφασιστικότητα, κυρίως κατά τη μετάβαση σε ένα πιο πολιτικό, και ενδεχομένως πιο φιλόδοξο στάδιο των διαπραγματεύσεων. Γι’ αυτό ο Klaus Hänsch έχει όντως δίκιο: η ανακτηθείσα γαλλογερμανική ένωση και οι ανανεωμένες γαλλογερμανικές φιλοδοξίες θα είναι εξαιρετικά χρήσιμες. Όσον αφορά τον Χάρτη των Θεμελιωδών Δικαιωμάτων, θέλω να επαινέσω την εργασία που επιτέλεσε ο πρόεδρος Herzog, και μάλιστα υπό την πολύ πρωτότυπη αυτή μορφή της συνέλευσης, στην οποία συμμετέχουν βουλευτές των εθνικών κοινοβουλίων, βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, εκπρόσωποι των κρατών μελών και φυσικά ένας εκπρόσωπος της Επιτροπής. Θέλω να διαβεβαιώσω το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο πως συγκαταλέγεται μεταξύ των προτεραιοτήτων μας και πως ελπίζουμε πράγματι η αρμόδια για την κατάρτιση του Χάρτη συνέλευση να είναι σε θέση να διεξαγάγει τις εργασίες της, ούτως ώστε να καταφέρουμε να έχουμε επί της ουσίας συνομιλίες αμέσως από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Biarritz, φροντίζοντας, όπως προείπε ο Πρόεδρος της Δημοκρατίας, να προχωρήσουμε όσον το δυνατόν περισσότερο ως προς το περιεχόμενο. Γνωρίζω τη σχεδόν ομόφωνη επιθυμία του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλιόυ να αποκτήσει ο Χάρτης δεσμευτικό χαρακτήρα. Θα δούμε πώς θα διευθετηθεί το θέμα, αλλά η οπτική της γαλλικής Προεδρίας είναι να υποστηρίξει στο εν λόγω θέμα την ουσία, δεδομένου πως σε κάθε περίπτωση ένα κείμενο, οποιοδήποτε, θα αποτελέσει πηγή έμπνευσης για όλα τα θεσμικά όργανα της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πέρα από τα αυτά τα ζητήματα τίθεται το θέμα της συνταγματικής προοπτικής για την Ευρωπαϊκή Ένωση. Το πρώτο πρόβλημα που τίθεται αφορά το πρόγραμμα των εργασιών στο πλαίσιο αυτής της προοπτικής. Είναι νομίζω δύσκολο να αποφασίσουμε στο παρόν στάδιο. Θα έλεγα πως το σημαντικό είναι να συνεχίσουμε αυτόν τον προβληματισμό αναζητώντας μια καλύτερη οριοθέτηση και εξετάζοντας την ορθή μέθοδο για να συνεχιστεί αυτή η ανταλλαγή ιδεών. Ως προς αυτό νομίζω όντως, όπως ο Richard Corbett, πως πρέπει να συνειδητοποιήσουμε ότι ο όρος “σύνταγμα”, εάν εκφράζει όντως τη βούληση να επισπεύσουμε την ευρωπαϊκή οικοδόμηση, μια ευρωπαϊκή φιλοδοξία, αυτός ο συνταγματικός όρος οδηγεί και θα οδηγεί κατ’ ανάγκη σε μια συζήτηση, καθώς μπορεί να ερμηνευθεί, να τροφοδοτηθεί ή να προσλάβει κάποιες έννοιες που ίσως να διαφοροποιούνται έως έναν βαθμό."@el⁸ ". – Mr President, Mr President of the Commission, honourable Members of the European Parliament, I shall not speak for long, so as not to delay even further the lunchtime of those Members who are still present. Several Members of this Parliament have proposed that we should start by adopting the study carried out by the European University Institute in Florence. From what I have seen, they are certainly interesting, at least at this early stage, but I am bound to say that they will require a thorough examination. The Commission will shortly be giving its opinion on this study, Mr President, next week, I believe. Member States will also have to study this document, which inevitably raises many questions. It makes some useful contributions, but, at the same time, the question of whether it really simplifies the situation remains. This is an important matter that cannot be taken lightly and that is certainly not what the French Presidency will be doing. To conclude, I shall just make two observations on issues that have been raised by two Members of this Parliament, specifically Mrs Isler Béguin, who talked about environmental problems. Our commitment to firmer Union action with regard to the environment and our will to put the conclusions of the Kyoto Summit into practice should not be underestimated. I also wish to say that, with regard to the size of the environmental dimension in all policies, the French Presidency will fulfil its obligations during these six months, in collaboration with the Swedish Presidency, which will follow us, to ensure that continuity is maintained I shall now finish, but nobody in this place will be surprised, particularly coming from me, if I say a few words about Strasbourg, specifically in response to Mr dell’Alba. We have taken note of the fact that the European Parliament voted to remove Friday mornings from the part-session. I will say quite frankly that the result of the vote gave us cause for regret and we hope that this is not an attempt to whittle away at Strasbourg’s role or to revive the issue of Parliament’s location. I shall say quite clearly that France, – and here once again for a moment I am speaking on behalf of a major national delegation in the Council – would not be able to accept this. We should really stop endlessly trying to keep the debate on Strasbourg alive. The Treaties, particularly the Treaty of Amsterdam, are very clear on this point. Instead, we should concentrate on the practical, material aspects of the issue. I am fully aware of the problems encountered by some Members of the European Parliament and I must tell you that the French authorities are extremely sensitive to these issues. We are anxious to see improved air connections to Strasbourg. Through the Presidency of the European Parliament, we have sent a questionnaire to Members, in order to find out their specific, individual needs. We hope that we will have a large response. We are also considering establishing a cross-border platform to coordinate neighbouring airports, which will make it easier to reach Strasbourg, both by air and by road. Honourable Members of the European Parliament, Mr President of the Commission, these are some of my thoughts, certainly not all of them, that have been stimulated by this debate, which was of extremely high quality and very encouraging for our Presidency. First of all, I wish to say how delighted I am to be here with you and to be speaking on behalf of the French Government, since I was a Member of the European Parliament, before it was located in this superb hemicycle – between 1994 and 1997. I should like to thank the numerous speakers who have expressed their thoughts, all of which were extremely useful, and particularly those who spoke in French, although it is not their mother tongue. More specifically, I should also like to acknowledge the encouragement given to the French Government by Pervenche Berès and Klaus Hänsch, as well as the ambition sought by some speakers, such as Mr Watson. I would also like to reassure Mr Cohn-Bendit with regard to the vision that drives my government and which has perhaps made an effective contribution to certain positions. This presidency is being held against the backdrop of a vast movement, which has two components. Firstly, we are in the process of preparing for an enlarged Europe, the united Europe of tomorrow and, as Mr Madelin said, this may involve changing the nature of the Union in addition to changing its size. Secondly, we must bring this Europe closer to its citizens and ensure that it goes further towards fulfilling their aspirations. It is quite clear that, in the wider debate on this issue, there are two phases. There is the shorter-term phase of this Presidency, which is taking place at a pivotal and undoubtedly decisive moment, and then there is the longer-term phase, in which broader approaches will be outlined and in which the future of Europe will really take shape. Here I am talking about a Europe of thirty Members. Unlike Mr Bayrou, I do not think that it is fair, appropriate or timely today to eradicate these two phases, as it were, and to introduce them both under the French Presidency, because that would entail the risk of complicating the outcome of the IGC or, quite the opposite, to minimise this outcome, and ensure that it would only appear as an annex. Let us focus on the task in hand. Let us see this IGC through with ambition. In doing so we will have established the basis which will enable us to move further towards European construction. What will we be doing, specifically in this IGC? Our position is quite clear. It is our view that the IGC must succeed, that it is absolutely crucial that it succeeds, but not at any price. Our obligation concerns the means, not the outcome. As Mr Barón Crespo said just now, we want a “nice treaty” in Nice, which means a good treaty, not any old treaty. As Mr Corbett pointed out, it is true that the most important points are, in particular, the extension of qualified majority voting, which generally goes hand in hand with codecision with the European Parliament, and closer cooperation, because this is a bridge between the first and second stages, between the present and the future, since it improves the functioning of the European Union and because it enables us to think about the Europe of tomorrow. At the same time, however, the French Presidency considers all these things to be connected. Now, following the Feira European Council, and we are delighted that this is the case, four issues have been raised and we must reach a substantial agreement on all of them, by which I mean all four of these questions, and not only concentrate on one or other of them. That is why we will be changing our working methods. We intend to apply ourselves to this task, fully aware that it will be difficult, and we offer our thanks, of course, to the Portuguese Presidency, which has prepared the groundwork very well for us. We shall work with determination, specifically by taking the negotiation into a more political phase, which will perhaps be more ambitious. To this extent, Mr Hänsch is right: the Franco-German partnership that has been re-established and the Franco-German ambition that has been recharged will prove extremely useful. With regard to the Charter, I must pay tribute to the work carried out by President Herzog and to the Convention. This is a very original type of body, which brings together members of national parliaments and the European Parliament, representatives of Member States and of course, a representative of the Commission. I wish to assure the European Parliament that this Charter is one of our priorities and we hope that the Convention will prove worthy of the task so that we will be able to discuss it in detail at the Biarritz European Council, with a view, as the French President has said, to making as much progress as possible with the content. I am aware of the more or less unanimous feeling of the European Parliament about the restrictive nature of this Charter. We shall see how much arbitration is required, but the French Presidency takes the view that priority should be given to the substance of this issue, given that any kind of text will be a source of inspiration for all of the European Union’s institutions. Beyond these issues lies that of the European Union’s constitutional prospects. The first problem with this issue is the agenda, which I think would be difficult to set at this stage. The important thing is to pursue this idea whilst seeking to define its outlines more clearly and whilst thinking about the best method for continuing this exchange of ideas. Like Mr Corbett once again, I feel that we must realise that the term “constitution” may mean the will to speed up European construction and European ambition, but that the term “constitutional” leads, and will inevitably lead, to debate, because it could give rise to, or be nourished and fed by, or include, contents which may turn out to be rather different."@en³ "(FR) Señor Presidente, señor Presidente de la Comisión, señoras y señores diputados, no me extenderé demasiado, para no retrasar aún más la hora de la comida de los diputados que quedan presentes. Varios parlamentarios europeos han propuesto empezar retomando la labor del Instituto de Florencia, interesante por lo que he visto, en todo caso en la fase preliminar, pero quiero decir que debe ser examinada con profundidad. La Comisión dará en breve su opinión sobre esta labor, creo que será la semana que viene, señor Presidente. Por su parte, los Estados miembros deberán también analizar este documento, que plantea necesariamente muchas cuestiones. Aporta elementos y, al mismo tiempo, sigue de todos modos planteándose la cuestión de saber si simplifica realmente la situación. Es un tema importante que no debemos tomar a la ligera, y la Presidencia francesa no lo tomará a la ligera. Para terminar, me contentaré con hacer dos observaciones sobre asuntos que han sido tratados por dos parlamentarios europeos, en concreto por la Sra. IslerBéguin, que se ha referido a los problemas medioambientales. No debemos subestimar nuestro compromiso a favor de una actuación más firme de la Unión Europea en materia de medio ambiente, ni nuestra voluntad de dar continuidad a la Cumbre de Kyoto. También quiero decir que la Presidencia francesa asumirá plenamente durante este semestre la importancia de la dimensión medioambiental en todas sus políticas, coordinándose con la Presidencia sueca, que vendrá a continuación, para que siempre haya una continuidad. Finalmente, y termino, nadie se extrañará, en este lugar y por mi boca, de que diga algunas palabras sobre Estrasburgo, especialmente como respuesta al diputado dell'Alba. En efecto, hemos tomado nota de la votación del Parlamento Europeo sobre la supresión de las mañanas de los viernes. Lo digo con total sinceridad, hemos tomado nota lamentándolo, y esperando también que no se trate de un intento de Estrasburgo para sacar ventaja, o del resurgimiento de la cuestión de la sede. Francia, lo digo categóricamente, – y aquí, vuelvo a ser por un segundo una delegación nacional importante en el Consejo – no podría aceptarlo. Creo que es absolutamente necesario renunciar a reabrir de forma permanente el debate sobre Estrasburgo. Desde este punto de vista, los Tratados, y en concreto el Tratado de Ámsterdam, se han pronunciado de manera absolutamente clara. Por el contrario, hay que centrarse en los aspectos prácticos, en los aspectos materiales. Soy muy consciente de las dificultades que efectivamente se plantean para ciertos diputados europeos, y las autoridades francesas, quiero dejarlo claro, están muy sensibilizadas sobre el tema. Nos preocupa mejorar el servicio aéreo. A través de la Presidencia, hemos enviado un cuestionario a los parlamentarios, para conocer sus necesidades concretas e individuales. Esperamos que muchos de ellos respondan. Pensamos también en poner en funcionamiento una plataforma transfronteriza que coordine los aeropuertos más cercanos y que permita un acceso más fácil a Estrasburgo, esta vez simultáneamente por vía aérea y por vía terrestre. He aquí, señoras y señores diputados, señor Presidente de la Comisión, las diversas reflexiones, ciertamente no exhaustivas, que me ha inspirado este debate, que me ha parecido de una muy alta calidad y muy alentador para nuestra Presidencia. Quiero primeramente expresarles el grandísimo placer que supone para mí estar aquí entre ustedes, y hablar en nombre del Gobierno francés, dado que ocupé un escaño en este Parlamento Europeo, que en aquella época no estaba en este maravilloso hemiciclo, entre 1994 y 1997. Me gustaría dar las gracias a los numerosos oradores que han vertido sus observaciones, todas ellas muy útiles, y en particular a los que han hablado en francés, a pesar de no ser su lengua materna. Quiero también poner de relieve más particularmente los ánimos dados al Gobierno por Pervenche Berès y Klaus Hänsch, y también la pretensión que algunos comparten, como el Sr. Watson, y además tranquilizar a Daniel Cohn-Bendit en cuanto a la visión que tiene este Gobierno y que puede quizás efectivamente haber contribuido a ciertas actitudes. Esta Presidencia se desarrolla en efecto sobre el trasfondo de un amplio movimiento, que es doble. Por una parte, estamos preparando la Europa ampliada, la Europa unida del mañana, y, efectivamente, tal y como ha dicho Alain Madelin, esto puede conllevar un cambio en su naturaleza, más allá incluso de una alteración de su dimensión. Y, por otro lado, debemos acercar esta Europa a sus conciudadanos y conseguir que responda mejor a sus aspiraciones. Se ve claramente que, en este gran debate, hay dos fases. Tenemos la fase del corto plazo, de esta Presidencia que se sitúa en un momento de transición y sin duda decisivo, y, por otra parte, tenemos la fase del más largo plazo, dónde, como sabemos perfectamente, se esbozarán perspectivas más amplias y dónde el futuro de Europa tomará realmente forma. Y hablo en esta ocasión de la Europa de los Treinta. Contrariamente a François Bayrou, no creo que sea justo, pertinente, oportuno, hoy, concentrar de alguna manera estas dos fases y reunirlas bajo la Presidencia francesa, porque en ese caso correríamos el riesgo de complicar el resultado de la CIG, o bien, por el contrario, de minimizar este resultado y conseguir que apareciera como un mero apéndice. Concentrémonos en lo que nos espera. Culminemos con éxito esta CIG de forma ambiciosa. Entonces, habremos puesto el pilar sobre el que podremos seguir edificando la construcción europea. ¿Qué haremos en concreto en esta CIG? Nuestra postura es simple. Pensamos que hay que culminar con éxito la CIG, culminarla con éxito imperativamente, pero no a cualquier precio. Tenemos una obligación de medios, no una obligación de resultados. Y como ha dicho anteriormente Enrique Barón Crespo, deseamos en Niza un es decir, un buen tratado, y no un tratado cualquiera. Es cierto, como ha resaltado Richard Corbett, que los puntos más importantes son en concreto la extensión del voto por mayoría cualificada, que viene en general acompañado de la co-decisión del Parlamento Europeo, y las cooperaciones reforzadas, justamente porque son un puente entre la primera y la segunda fase, entre el presente y el futuro, porque mejoran el funcionamiento de la Unión Europea y porque permiten concebir la Europa del mañana. Pero al mismo tiempo, para la Presidencia francesa, todo va unido. A partir de ahora, tras el Consejo Europeo de Feira, se plantean cuatro cuestiones, de lo cual nos alegramos, y debemos alcanzar un acuerdo sustancial en todos los temas, es decir, en cada una de las cuatro cuestiones, y no concentrarnos únicamente en una o en otra. Este es el motivo de que vayamos a cambiar nuestro método de trabajo. Tenemos la intención de aplicarnos a ello, sin ignorar su dificultad, y por supuesto dando las gracias a la Presidencia portuguesa, que ha abonado bien el terreno. Vamos a hacerlo con determinación, pasando especialmente a una fase más política, más ambiciosa quizás, de la negociación. Y para ello, efectivamente, Klaus Hänsch tiene razón, el reencuentro de la pareja franco-alemana, el retorno a sus raíces de la pretensión franco-alemana, serán extremadamente útiles. En cuanto a la carta, deseo rendir homenaje a la labor realizada por el Presidente Herzog y a esa fórmula tan original que es la convención, que une a parlamentarios nacionales con parlamentarios europeos, con representantes de los Estados miembros y, por supuesto, con un representante de la Comisión. Quiero asegurarle al Parlamento Europeo que es una de nuestras prioridades y que, efectivamente, esperamos que la convención sea capaz de encauzar su tarea de forma que podamos hablar de ello a fondo a partir del Consejo Europeo de Biarritz, con el deseo, como ha dicho el Presidente de la República, de llegar lo más lejos posible en su contenido. No desconozco el deseo del Parlamento Europeo, más o menos unánime, de que esta carta tenga un carácter apremiante. Ya veremos qué arbitraje tenemos que aplicar, pero la óptica de la Presidencia francesa es la de dar prioridad en esta materia a la sustancia, dando por sentado que de todos modos un texto, sea cual sea, será una fuente de inspiración para todas las instituciones de la Unión Europea. Más allá de estas cuestiones, se plantea la pregunta de la perspectiva constitucional para la Unión Europea. El primer problema que surge en esta perspectiva es el de la agenda. Creo que es difícil tomar una decisión en esta fase. Yo diría que lo importante es continuar con esta reflexión intentando definir mejor sus contornos, reflexionando sobre cuál es el método correcto para proseguir este intercambio de ideas, y pienso de nuevo, efectivamente, al igual que Richard Corbett, que debemos ser conscientes de que el término “constitución”, aunque refleja claramente una voluntad de acelerar la construcción europea, una pretensión europea, este término constitucional suscita y suscitará a la fuerza un debate, porque puede dar lugar, o estar alimentado, nutrido, habitado, por contenidos quizás ligeramente diferentes."@es¹² "Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, en puhu pitkään, jotta paikalle jääneiden jäsenten lounastauolle lähtö ei viivästyisi enempää. Monet Euroopan parlamentin jäsenet ovat ehdottaneet, että aloittaisimme siitä, mihin Firenzessä jäätiin. Ne Firenzen tulokset, joihin olen tutustunut, vaikuttavat mielenkiintoisilta, ainakin esivalmisteluvaiheessa, mutta mielestäni niitä pitää vielä tutkia tarkemmin. Komissio antaa pian, ehkä ensi viikolla, lausunnon näistä tuloksista, arvoisa puhemies. Myös jäsenvaltioiden pitää analysoida komission lausunto, joka herättää varmasti paljon kysymyksiä. Se tuo keskusteluun uusia piirteitä, ja samalla on mietittävä, yksinkertaistaako se sittenkään asioita. On kysymys tärkeästä aiheesta, johon on suhtauduttava vakavasti, ja niin Ranska puheenjohtajavaltiona myös tekee. Lopuksi vielä muutama huomio kahden parlamentin jäsenen, muun muassa jäsen Isler-Béguinin, käsittelemästä ympäristöongelmiin liittyvästä aiheesta. Euroopan unionin sitoutumista tiukkoihin toimenpiteisiin ympäristökysymysten ratkaisemiseksi sekä tahtoamme jatkaa Kioton ympäristökokouksen jälkeisiä toimenpiteitä ei pidä aliarvioida. Haluan myös sanoa, että Ranska osallistuu puheenjohtajakaudellaan täysipainoisesti ympäristökysymysten ratkomiseen, mikä on tärkeää kaikissa politiikoissa ja toimii yhteistyössä seuraavan puheenjohtajavaltion, Ruotsin, kanssa, jotta aiheen käsittely ei keskeytyisi. Lisään vielä lopuksi – ette varmaankaan hämmästy, että otan asian puheeksi täällä – muutaman sanan Strasbourgista vastatakseni muun muassa jäsen Dell’Alban puheenvuoroon. Olemme nimittäin panneet merkille Euroopan parlamentin äänestyksen perjantaiaamun istuntojen lopettamisesta. Olemme erittäin vilpittömästi pahoillamme asiasta ja toivomme myös, että kyseessä ei ole yritys nakertaa vähitellen Strasbourgin asemaa tai palautella jälleen mieliin kysymystä istuntopaikasta. Sanon suoraan, palatakseni hetkeksi neuvoston tärkeän kansallisen valtuutetun rooliin, että Ranska ei voisi hyväksyä sellaista. Mielestäni Strasbourgia koskeva jatkuva vatvominen on lopetettava. Sopimuksissa, erityisesti Amsterdamin sopimuksessa, tähän kysymykseen otetaan selkeästi kantaa. Meidän on sitä vastoin keskityttävä käytännön asioihin ja kalustoon liittyviin seikkoihin. Olen tietoinen eräiden parlamentin jäsenten ongelmista ja haluan teidän tietävän, että se on arka aihe Ranskan viranomaisille. Me pyrimme parantamaan lentoyhteyksiä. Olemme toimittaneet puhemiehen välityksellä parlamentin jäsenille kyselyn, jolla pyrimme kartoittamaan heidän tarkat henkilökohtaiset tarpeensa. Toivottavasti saamme paljon vastauksia. Suunnittelemme myös rajanylityskeskusta, joka olisi yhteydessä läheisiin lentokenttiin ja jonka ansiosta Strasbourgiin pääsisi nyt helpommin sekä lentoteitse että maantieliikenneväyliä pitkin. Hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, arvoisa komission puheenjohtaja, tässä oli siis muutamia, toki vielä täydennystä kaipaavia ajatuksia, joita minussa herätti täällä käyty korkeatasoinen keskustelu, joka oli minusta myös erittäin kannustava meidän puheenjohtajakautemme kannalta. Haluan aluksi sanoa, että olen erittäin iloinen siitä, että olen täällä puhumassa Ranskan hallituksen edustajana. Olenhan itsekin ollut Euroopan parlamentin jäsen, tosin tuolloin, eli vuosina 1994–1997, istuntoja ei pidetty tässä upeassa istuntosalissa. Haluaisin kiittää kaikkia niitä monia puhujia, jotka ovat esittäneet huomionsa, joista kaikki ovat olleet hyödyllisiä. Erityisesti haluaisin kiittää niitä, jotka pitivät puheenvuoronsa ranskaksi, vaikka se ei olekaan heidän äidinkielensä. Haluan myös erikseen huomioida Pervenche Berèsin ja Klaus Hänschin hallitukselle osoittaman kannustuksen mutta myös eräiden, kuten jäsen Watsonin, peräänkuuluttaman kunnianhimon, tai vielä rauhoitella Daniel Cohn-Benditiä hallitusta innoittavasta visiosta, joka toisaalta on saattanut olla avuksikin joissakin tilanteissa. Tätä puheenjohtajakautta leimaa valtava kaksiosainen liike. Yhtäältä valmistelemme laajentuvaa Eurooppaa, huomisen yhdentynyttä Eurooppaa, ja tosiaankin, kuten Alain Madelin sanoi, tämän seurauksena Eurooppa voi muuttua paljon enemmän kuin pelkästään kooltaan. Lisäksi Euroopan on tultava lähemmäs kansalaisia, jotta se voisi vastata paremmin heidän pyrkimyksiinsä. On selvää, että tässä laajassa keskustelussa on kaksi vaihetta. On lyhyen aikavälin vaihe, tämä puheenjohtajakausi, joka osuu ratkaisevaan käännekohtaan. Sitten on pitemmän aikavälin vaihe, jolloin, kuten kaikki hyvin tietävät, hahmotellaan isompia suunnitelmia ja Eurooppa alkaa varsinaisesti muotoutua. Ja nyt puhun 30 jäsenvaltion Euroopasta. En usko, toisin kuin François Bayrou, että nyt on oikeudenmukaista, asiaankuuluvaa tai soveliasta hajottaa jollakin tavalla näitä kahta vaihetta ottamalla ne molemmat esiin Ranskan puheenjohtajakaudella. Silloin olisi vaarana, että HVK:n tulokset mutkistuisivat tai että ne päinvastoin jäisivät vähäisiksi, jolloin ne tuntuisivat vain lähinnä eräänlaiselta jatkeelta. Keskittykäämme siihen, mikä meitä odottaa. Toteuttakaamme tämä HVK kunnianhimoisesti. Siten luomme jalustan, jolta voimme ponnistaa pitkälle Euroopan rakentamisessa. Mitä me teemme juuri tässä HVK:ssa? Meidän kantamme on yksinkertainen. Mielestämme tämän kokouksen on ehdottomasti onnistuttava, mutta ei mihin hintaan tahansa. Meillä on velvollisuus käyttää tiettyjä keinoja, mutta emme ole sidottuja tiettyihin tuloksiin. Ja kuten Enrique Barón Crespo äsken sanoi, me haluamme, että Nizzan tuloksena on eli hyvä sopimus eikä mikä tahansa sopimus. On totta, kuten Richard Corbett painotti, että tärkeimpiä asioita ovat erityisesti määräenemmistöpäätösten käytön laajentaminen, johon liittyy yleisesti yhteispäätösmenettely Euroopan parlamentin kanssa sekä vahvempi yhteistyö toimielinten välillä, sillä juuri se yhdistää ensimmäisen ja toisen vaiheen, nykyhetken ja tulevaisuuden, koska se parantaa Euroopan unionin toimintaa ja antaa meille mahdollisuuden ajatella Euroopan unionin tulevaisuutta. Samalla kuitenkin kaikki Ranskan puheenjohtajakauden kysymykset liittyvät toisiinsa. Feiran Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen meidän on jatkossa pohdittava neljää kysymystä, ja me olemme siitä iloisia. Meidän on löydettävä varteenotettava, yksimielinen ratkaisu kaikkiin asioihin eli kaikkiin neljään kysymykseen, emmekä saa keskittyä vain joihinkin kysymyksiin. Siksi me muutamme työskentelytapaa. Me aiomme ryhtyä toimeen tietoisina siitä, että se ei tule olemaan helppoa, ja kiitämme tietenkin puheenjohtajavaltio Portugalia, joka on valmistellut maaperän hyvin. Hoidamme velvollisuutemme määrätietoisesti käyttämällä neuvotteluissa poliittisempia ja ehkä vaativampiakin keinoja. Ja sitä varten todellakin tarvitaan, Klaus Hänsch tosiaankin on oikeassa, Ranskan ja Saksan välistä yhteistyötä sekä molempien maiden halua omistautua asialle. Mitä tulee perusoikeuskirjaan, haluan antaa tunnustusta puheenjohtaja Herzogin työlle ja tämän asiakirjan erikoiselle piirteelle, joka yhdistää kansalliset parlamentit, jäsenvaltioiden edustajat ja tietenkin komission edustajan. Haluan vakuuttaa Euroopan parlamentille, että tämä asiakirja on eräs tärkeimmistä asioista, ja me tosiaankin toivomme, että valmistelukunta pystyy suoriutumaan tehtävistään siten, että voimme keskustella asiakirjan olennaisimmista seikoista heti Biarritzin Eurooppa-neuvoston kokouksessa tavoitteenamme edetä sisällön muokkaamisessa niin pitkälle kuin mahdollista, kuten tasavallan presidentti totesi. Olen tietoinen, että parlamentti on lähes yksimielinen perusoikeuskirjan sitovuudesta. Nähtäväksi jää, mihin tulokseen päädymme, mutta Ranskan puheenjohtajakauden tavoitteena on korostaa asian ydinsisältöä siten, että olipa tekstin lopullinen muoto millainen hyvänsä, se voisi toimia kaikkien Euroopan unionin toimielimien innoittajana. Näiden kysymysten lisäksi on pohdittava vielä Euroopan unionille suunniteltavaa perustuslakia. Ensimmäinen ongelma asiassa on aikataulukysymys. Uskon, että siitä on vaikea päättää tässä vaiheessa. Sanoisin, että on tärkeää jatkaa pohdiskeluja pyrkimällä määrittelemään tarkemmin perustuslain suuntaviivat ja miettimällä, mitkä ovat parhaat keinot tämän ajatustenvaihdon toteuttamiseen. Ja uskon todellakin, kuten Richard Corbett, että meidän on vielä tiedostettava tarkoin, että termi "perustuslaki", mikäli sillä tarkoitetaan Euroopan rakentamisen vauhdittamista ja eurooppalaista lujaa tahtoa, herättää ja tulee aina pakostakin herättämään keskustelua. Tämä termi saattaa nimittäin herättää erilaisia mielikuvia ja johtaa mitä erilaisimpiin sisältöehdotuksiin."@fi⁵ "Signor Presidente, signor Presidente della Commissione, onorevoli deputati, non mi dilungherò per non ritardare l’ora di pranzo dei deputati rimasti in Aula. Molti parlamentari europei hanno proposto di iniziare riprendendo i lavori dell’Università di Firenze, interessanti per quanto ho visto, per lo meno nella fase preliminare, ma ritengo necessario esaminarli in dettaglio. Signor Presidente, la Commissione presenterà ben presto, mi pare la settimana prossima, un parere su quel documento e anche gli Stati membri dovranno analizzarlo perché naturalmente solleva molti interrogativi. Contiene molti elementi ma occorre ancora sapere se semplifica realmente la situazione. Si tratta di un tema importante che non può essere trattato alla leggera e la Presidenza francese non lo tratterà alla leggera. Per concludere mi limito a due osservazioni su punti sollevati da due deputati. La onorevole Isler-Beguin ha evocato i problemi ambientali. Non bisogna sottovalutare il nostro impegno a favore di un’azione più rigorosa dell’Unione europea in materia d’ambiente, né la nostra volontà di dare corso al Protocollo di Kyoto. Voglio dire inoltre che sull’importanza della dimensione ambientale in tutte le politiche, la Presidenza francese farà la sua parte durante il semestre, in collegamento con la Presidenza svedese, che rileverà il testimone, per consentire la continuità. Infine, non vi stupirete se, dato il luogo in cui ci troviamo, dirò qualcosa su Strasburgo all’indirizzo dell’onorevole Dell’Alba. In effetti, abbiamo preso atto del voto del Parlamento europeo sulla soppressione del venerdì mattina di tornata. Molto sinceramente vi dico che ne abbiamo preso debita nota per deploralo, nella speranza che non si tratti di un tentativo per iniziare a eliminare Strasburgo, o di un risveglio della questione della sede. Ve lo dico molto chiaramente: la Francia – e qui per un attimo ridivento rappresentante di una delegazione nazionale importante in seno al Consiglio – non potrebbe accettarlo. Credo che sia necessario smettere di voler continuamente sollevare la questione di Strasburgo. Da questo punto di vista, i trattati, nella fattispecie il Trattato di Amsterdam, si sono pronunciati in modo assai chiaro. Dobbiamo pertanto concentrarci sugli aspetti pratici, sugli aspetti materiali. Mi rendo conto delle difficoltà per alcuni deputati europei e le autorità francesi sono molto sensibili al problema. Ci preoccupiamo del miglioramento dei servizi aerei e, a tal fine, abbiamo inviato ai parlamentari un questionario per conoscere le loro esigenze precise e individuali. Speriamo di ricevere numerose risposte. Stiamo anche pensando di mettere a punto una piattaforma transfrontaliera che coordini gli aeroporti vicini e che consenta un accesso più facile a Strasburgo, sia con mezzi aerei che terrestri. Ecco, onorevoli deputati europei, signor Presidente della Commissione, alcune riflessioni, certamente non esaurienti, suggeritemi da questo dibattito che ho trovato di eccellente qualità e assai incoraggiante per la nostra Presidenza. In primo luogo, desidero manifestare il grande piacere che provo nell’essere qui fra voi, di esprimermi in nome del governo francese, poiché tra il 1994 e il 1997 sono stato membro del Parlamento europeo che, all’epoca, ancora non si riuniva in questo magnifico emiciclo. Ringrazio i diversi oratori intervenuti per le loro osservazioni, tutte molto utili, in particolare coloro che si sono espressi in francese, pur non essendo la loro lingua madre. In special modo desidero porre l’accento sugli interventi di incoraggiamento al governo da parte della onorevole Pervenche Berès e dell’onorevole Klaus Hänsch, ma anche per l’ambizione voluta da alcuni, come l’onorevole Watson, o rassicurare l’onorevole Cohn-Bendit sulla visione che anima questo governo e che forse può effettivamente aver contribuito a certe posizioni. Questa Presidenza si snoda proprio sulla tela di fondo di un vasto movimento di duplice natura. Da un lato, stiamo preparando l’Europa ampliata, l’Europa unita di domani, ed effettivamente, come ha detto l’onorevole Alain Madelin, ciò può provocare un cambiamento della sua natura che prescinde dall’aumento di dimensioni. Inoltre, dobbiamo avvicinare l’Europa ai suoi cittadini e fare in modo che risponda maggiormente alle loro aspirazioni. Ci rendiamo conto perfettamente che questo ampio dibattito è diviso in due tempi. C’è il breve termine, quello di questa Presidenza che capita in un momento cerniera e indubbiamente decisivo, e c’è il più lungo termine in cui, lo sappiamo bene, si delineeranno più vaste prospettive e in cui prenderà realmente forma il futuro dell’Europa, intendo l’Europa a 30 membri. Contrariamente a quanto sostenuto dall’onorevole François Bayrou, non ritengo giusto, pertinente, opportuno, oggi, comprimere questi due tempi e portarli totalmente nel semestre di Presidenza francese, perché si rischierebbe di complicare il risultato della CIG oppure di minimizzare tale risultato e farlo apparire una semplice appendice. Concentriamoci su ciò che ci aspetta. Rendiamo questa CIG un successo e facciamone qualcosa di ambizioso. In tal modo avremo costruito la base dalla quale spingerci più lontano nella costruzione europea. Cosa faremo, segnatamente in questa CIG? La nostra posizione è semplice. Noi pensiamo che la CIG debba essere un successo, dobbiamo farla andare bene, assolutamente ma non a qualsiasi prezzo. Come ha detto poco fa l’onorevole Enrique Barón Crespo, vogliamo un “ a Nizza, un buon trattato e non uno qualsiasi. E’ vero, come ha rilevato l’onorevole Richard Corbett, che i punti più importanti sono, in particolare, la votazione a maggioranza qualificata, in genere affiancata dalla codecisione del Parlamento europeo, e le cooperazioni rafforzate, proprio perché migliorano il funzionamento dell’Unione europea e perché permettono di pensare all’Unione di domani. Per la Presidenza francese però, è tutto collegato. Ormai, e ne siamo lieti, dopo il Consiglio europeo di Feira, si pongono quattro questioni e su tutte quattro dobbiamo trovare un accordo sostanziale, cioè su ognuna delle quattro questioni evitando di concentrarci unicamente su una o sull’altra. Per questa ragione modificheremo il metodo di lavoro. Abbiamo intenzione di darci da fare a tal fine senza ignorare le difficoltà e ringraziamo, naturalmente, la Presidenza portoghese, per aver preparato bene il terreno. Lo faremo con determinazione, passando a una fase più politica, forse più ambiziosa, dei negoziati. Su questo, effettivamente, Klaus Hänsch ha ragione, l’accoppiata franco-tedesca ritrovata, l’ambizione franco-tedesca rivitalizzata, saranno molto utili. Per quanto riguarda la Carta dei diritti fondamentali, desidero rendere omaggio al lavoro compiuto dal Presidente Herzog e alla forma originale della Convenzione che associa parlamentari nazionali, parlamentari europei, rappresentanti degli Stati membri e, naturalmente, un rappresentante della Commissione. Voglio rassicurare il Parlamento europeo che si tratta di una delle nostre priorità e che speriamo che effettivamente la Convenzione sia in grado di lavorare in modo tale da poterne parlare in dettaglio già nel Consiglio europeo di Biarritz, disposti, come ha detto il Presidente della Repubblica, ad andare il più lontano possibile sui contenuti. Non ignoro l’auspicio, quasi unanime, del Parlamento europeo sul carattere vincolante di questa Carta. Vedremo quale esercizio di arbitrato dovremo fare, ma l’ottica della Presidenza francese in questo campo è di privilegiare la sostanza, poiché ben inteso un testo, qualunque esso sia, sarà fonte d’ispirazione per tutte le Istituzioni dell’Unione europea. Oltre a tali questioni si pone anche quella della prospettiva costituzionale per l’Unione europea. Per questa prospettiva il primo problema che sorge è quello dell’agenda. Credo sia difficile decidere in questa fase. A mio avviso è importante continuare le riflessioni tentando di definirne meglio i contorni, pensando al metodo giusto per continuare questo scambio di idee. Ritengo, anche in questo caso, come l’onorevole Richard Corbett, che occorra essere consapevoli che il termine “costituzione” pur rispecchiando adeguatamente la volontà di accelerare la costruzione europea, l’ambizione europea, ebbene, questa parola “costituzionale” suscita e susciterà obbligatoriamente una discussione, perché può significare, o essere alimentata, nutrita, abitata da contenuti forse un po’ diversi."@it⁹ ". – Mr President, Mr President of the Commission, honourable Members of the European Parliament, I shall not speak for long, so as not to delay even further the lunchtime of those Members who are still present. Several Members of this Parliament have proposed that we should start by adopting the study carried out by the European University Institute in Florence. From what I have seen, they are certainly interesting, at least at this early stage, but I am bound to say that they will require a thorough examination. The Commission will shortly be giving its opinion on this study, Mr President, next week, I believe. Member States will also have to study this document, which inevitably raises many questions. It makes some useful contributions, but, at the same time, the question of whether it really simplifies the situation remains. This is an important matter that cannot be taken lightly and that is certainly not what the French Presidency will be doing. To conclude, I shall just make two observations on issues that have been raised by two Members of this Parliament, specifically Mrs Isler Béguin, who talked about environmental problems. Our commitment to firmer Union action with regard to the environment and our will to put the conclusions of the Kyoto Summit into practice should not be underestimated. I also wish to say that, with regard to the size of the environmental dimension in all policies, the French Presidency will fulfil its obligations during these six months, in collaboration with the Swedish Presidency, which will follow us, to ensure that continuity is maintained I shall now finish, but nobody in this place will be surprised, particularly coming from me, if I say a few words about Strasbourg, specifically in response to Mr dell’Alba. We have taken note of the fact that the European Parliament voted to remove Friday mornings from the part-session. I will say quite frankly that the result of the vote gave us cause for regret and we hope that this is not an attempt to whittle away at Strasbourg’s role or to revive the issue of Parliament’s location. I shall say quite clearly that France, – and here once again for a moment I am speaking on behalf of a major national delegation in the Council – would not be able to accept this. We should really stop endlessly trying to keep the debate on Strasbourg alive. The Treaties, particularly the Treaty of Amsterdam, are very clear on this point. Instead, we should concentrate on the practical, material aspects of the issue. I am fully aware of the problems encountered by some Members of the European Parliament and I must tell you that the French authorities are extremely sensitive to these issues. We are anxious to see improved air connections to Strasbourg. Through the Presidency of the European Parliament, we have sent a questionnaire to Members, in order to find out their specific, individual needs. We hope that we will have a large response. We are also considering establishing a cross-border platform to coordinate neighbouring airports, which will make it easier to reach Strasbourg, both by air and by road. Honourable Members of the European Parliament, Mr President of the Commission, these are some of my thoughts, certainly not all of them, that have been stimulated by this debate, which was of extremely high quality and very encouraging for our Presidency. First of all, I wish to say how delighted I am to be here with you and to be speaking on behalf of the French Government, since I was a Member of the European Parliament, before it was located in this superb hemicycle – between 1994 and 1997. I should like to thank the numerous speakers who have expressed their thoughts, all of which were extremely useful, and particularly those who spoke in French, although it is not their mother tongue. More specifically, I should also like to acknowledge the encouragement given to the French Government by Pervenche Berès and Klaus Hänsch, as well as the ambition sought by some speakers, such as Mr Watson. I would also like to reassure Mr Cohn-Bendit with regard to the vision that drives my government and which has perhaps made an effective contribution to certain positions. This presidency is being held against the backdrop of a vast movement, which has two components. Firstly, we are in the process of preparing for an enlarged Europe, the united Europe of tomorrow and, as Mr Madelin said, this may involve changing the nature of the Union in addition to changing its size. Secondly, we must bring this Europe closer to its citizens and ensure that it goes further towards fulfilling their aspirations. It is quite clear that, in the wider debate on this issue, there are two phases. There is the shorter-term phase of this Presidency, which is taking place at a pivotal and undoubtedly decisive moment, and then there is the longer-term phase, in which broader approaches will be outlined and in which the future of Europe will really take shape. Here I am talking about a Europe of thirty Members. Unlike Mr Bayrou, I do not think that it is fair, appropriate or timely today to eradicate these two phases, as it were, and to introduce them both under the French Presidency, because that would entail the risk of complicating the outcome of the IGC or, quite the opposite, to minimise this outcome, and ensure that it would only appear as an annex. Let us focus on the task in hand. Let us see this IGC through with ambition. In doing so we will have established the basis which will enable us to move further towards European construction. What will we be doing, specifically in this IGC? Our position is quite clear. It is our view that the IGC must succeed, that it is absolutely crucial that it succeeds, but not at any price. Our obligation concerns the means, not the outcome. As Mr Barón Crespo said just now, we want a “nice treaty” in Nice, which means a good treaty, not any old treaty. As Mr Corbett pointed out, it is true that the most important points are, in particular, the extension of qualified majority voting, which generally goes hand in hand with codecision with the European Parliament, and closer cooperation, because this is a bridge between the first and second stages, between the present and the future, since it improves the functioning of the European Union and because it enables us to think about the Europe of tomorrow. At the same time, however, the French Presidency considers all these things to be connected. Now, following the Feira European Council, and we are delighted that this is the case, four issues have been raised and we must reach a substantial agreement on all of them, by which I mean all four of these questions, and not only concentrate on one or other of them. That is why we will be changing our working methods. We intend to apply ourselves to this task, fully aware that it will be difficult, and we offer our thanks, of course, to the Portuguese Presidency, which has prepared the groundwork very well for us. We shall work with determination, specifically by taking the negotiation into a more political phase, which will perhaps be more ambitious. To this extent, Mr Hänsch is right: the Franco-German partnership that has been re-established and the Franco-German ambition that has been recharged will prove extremely useful. With regard to the Charter, I must pay tribute to the work carried out by President Herzog and to the Convention. This is a very original type of body, which brings together members of national parliaments and the European Parliament, representatives of Member States and of course, a representative of the Commission. I wish to assure the European Parliament that this Charter is one of our priorities and we hope that the Convention will prove worthy of the task so that we will be able to discuss it in detail at the Biarritz European Council, with a view, as the French President has said, to making as much progress as possible with the content. I am aware of the more or less unanimous feeling of the European Parliament about the restrictive nature of this Charter. We shall see how much arbitration is required, but the French Presidency takes the view that priority should be given to the substance of this issue, given that any kind of text will be a source of inspiration for all of the European Union’s institutions. Beyond these issues lies that of the European Union’s constitutional prospects. The first problem with this issue is the agenda, which I think would be difficult to set at this stage. The important thing is to pursue this idea whilst seeking to define its outlines more clearly and whilst thinking about the best method for continuing this exchange of ideas. Like Mr Corbett once again, I feel that we must realise that the term “constitution” may mean the will to speed up European construction and European ambition, but that the term “constitutional” leads, and will inevitably lead, to debate, because it could give rise to, or be nourished and fed by, or include, contents which may turn out to be rather different."@lv¹⁰ "Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de voorzitter van de Commissie, dames en heren, ik wil de nog aanwezige afgevaardigden niet beletten op tijd te gaan lunchen en zal dus kort zijn. Verschillende leden van het Europees Parlement hebben voorgesteld op de werkzaamheden van het Instituut van Florence voort te bouwen. Die werkzaamheden waren in de voorbereidende fase zeer interessant, maar de resultaten ervan moeten grondig worden onderzocht. De Commissie geeft weldra, als ik het goed heb volgende week, een advies over die werkzaamheden. Ook de lidstaten moeten dat document analyseren, omdat daarin tal van vragen worden gesteld. In het document worden een aantal elementen aangereikt, maar de vraag blijft of het de situatie echt eenvoudiger maakt. Wij mogen dit belangrijke onderwerp zeker niet licht opnemen en het Franse voorzitterschap zal dat dan ook niet doen. Tenslotte wil ik nog twee opmerkingen maken over onderwerpen die twee afgevaardigden hebben aangeroerd. Mevrouw Isler Béguin had het over de milieuproblemen. Wij zijn vastbesloten in de Unie op milieugebied krachtiger op te treden en willen gevolg geven aan wat op de Top van Kyoto is beslist. Wat het belang van het milieu op alle beleidsterreinen betreft, zal het Franse voorzitterschap in de komende zes maanden samen met het Zweedse voorzitterschap, dat na ons komt, alles in het werk stellen om de continuïteit te verzekeren. Tenslotte zal het u wellicht niet verbazen dat ik hier, meer bepaald in antwoord op de opmerking van de heer Dell'Alba, ook iets over Straatsburg zeg. Wij weten dat het Europees Parlement voor de afschaffing van de vrijdagvergaderingen heeft gestemd. Ik moet u eerlijk zeggen dat wij dat betreuren en hopen dat dit geen poging is om de positie van Straatsburg te ondermijnen of het probleem van de zetel opnieuw op te rakelen. Ik moet u uitdrukkelijk zeggen - ik spreek nu even als vertegenwoordiger van een belangrijke lidstaat in de Raad - dat Frankrijk dat niet zal aanvaarden. Er moet absoluut een einde komen aan de pogingen om telkens opnieuw het debat over Straatsburg te heropenen. De Verdragen, in het bijzonder het Verdrag van Amsterdam, zijn daarover zeer duidelijk. Wij moeten ons op de praktische en materiële aspecten concentreren. Ik weet dat sommige Europese afgevaardigden inderdaad moeilijkheden ondervinden. De Franse autoriteiten hebben daar grote aandacht voor. Wij willen de luchtverbindingen verbeteren. Via het Bureau hebben wij de afgevaardigden een vragenlijst voorgelegd om hun concrete persoonlijke behoeften te weten te komen. Ik hoop dat velen die vragenlijst zullen invullen. Wij willen ook een grensoverschrijdend platform tot stand brengen om de luchthavens in de buurt te coördineren en om, zowel via de lucht als over de weg, Straatsburg beter bereikbaar te maken. Mijnheer de voorzitter van de Commissie, dames en heren, deze enkele, zeker niet volledige opmerkingen wilde ik na dit goede en voor ons voorzitterschap zeer bemoedigende debat formuleren. In de eerste plaats doet het mij veel genoegen hier bij u te zijn en hier namens de Franse regering het woord te mogen voeren. Tussen 1994 en 1997 was ikzelf lid van het Europees Parlement, dat toen echter niet in deze schitterende zaal vergaderde. Ik dank de vele sprekers voor hun interessante opmerkingen en vooral hen die Frans hebben gesproken, hoewel dat niet hun moedertaal is. Mevrouw Berès en de heer Hänsch hebben de Franse regering aangemoedigd. Anderen, zoals de heer Watson, hebben gezegd dat wij de lat hoog moeten leggen. De heer Cohn-Bendit wil ik geruststellen over wat de Franse regering drijft en waardoor ze wellicht aan sommige standpuntbepalingen heeft kunnen bijdragen. Het Franse voorzitterschap treedt aan tegen de achtergrond van een brede, dubbele beweging. Wij bereiden ons enerzijds voor op het uitgebreide, verenigde Europa van morgen. Zoals de heer Madelin opmerkte, zal dat Europa niet alleen groter, maar wellicht ook anders maken. Wij moeten dat Europa dichter bij de burgers brengen en ervoor zorgen dat het beter aan hun verwachtingen beantwoordt. In dat grote debat zien wij duidelijk twee fasen. Op korte termijn komt ons voorzitterschap op een wellicht beslissend scharniermoment. Op langere termijn zullen wij bredere perspectieven moeten openen en de toekomst van Europa vorm moeten geven. Ik bedoel daarmee het Europa met dertig lidstaten. In tegenstelling tot de heer Bayrou meen ik niet dat het goed zou zijn die twee fasen onder het Franse voorzitterschap ineens aan te pakken. Op die manier zouden wij het resultaat van de intergouvernementele conferentie immers ingewikkelder maken of integendeel drastisch beperken en het tot een aanhangsel herleiden. Wij moeten ons concentreren op wat ons wacht. Laten wij van de intergouvernementele conferentie een succes maken. Op die manier kunnen wij de basis leggen om de Europese eenmaking voort te zetten. Wat zullen wij in de intergouvernementele conferentie doen? Ons standpunt is eenvoudig. Wij moeten van de intergouvernementele conferentie een succes maken, maar niet tot elke prijs. Wij hebben een middelen-, geen resultaatsverplichting. Zoals de heer Barón Crespo daarstraks heeft gezegd, willen wij in Nice een . Wij willen niet zomaar een verdrag, maar een goed verdrag. Zoals de heer Corbett terecht opmerkte, zijn de belangrijkste punten de uitbreiding van de gekwalificeerde meerderheidsstemming, gekoppeld aan medebeslissingsbevoegdheid voor het Europees Parlement, en de versterkte samenwerking, die juist de brug vormt tussen de eerste en de tweede fase, tussen het heden en de toekomst, doordat ze de Europese Unie beter laat functioneren en ons in staat stelt om de Unie van morgen te ontwerpen. Voor het Franse voorzitterschap is echter alles met alles verbonden. Sedert de Europese Raad van Feira staan wij voor vier vragen. Wij moeten een akkoord bereiken over alle onderwerpen, met andere woorden over elk van die vier vragen, en mogen ons niet tot de ene of andere daarvan beperken. Daarom willen wij een andere werkmethode toepassen. Wij willen ons daarvoor inspannen, maar beseffen dat ons een moeilijke opdracht wacht. Uiteraard danken wij het Portugese voorzitterschap, dat het terrein zeer goed heeft geëffend. Wij zullen onze opdracht met grote vastberadenheid aanvatten, in de eerste plaats door de onderhandelingen op een meer politiek en wellicht ook ambitieuzer niveau te tillen. Zoals de heer Hänsch opmerkte, is de Frans-Duitse as met zijn nieuwe elan van het grootste belang. Wat het handvest betreft, breng ik hulde aan het werk van de heer Herzog en de zeer originele formule van de werkgroep waarin nationale parlementsleden, Europese afgevaardigden, vertegenwoordigers van de lidstaten en natuurlijk ook een vertegenwoordiger van de Commissie zitting hebben. Ik kan het Europees Parlement geruststellen en zeggen dat dit inderdaad een van onze prioriteiten is. Wij hopen dat de werkgroep met zijn werkzaamheden zo snel zal opschieten dat wij daarover al op de Europese Raad van Biarritz kunnen spreken om, zoals president Chirac opmerkte, inhoudelijk zoveel mogelijk vooruitgang te boeken. Ik weet dat bijna alle afgevaardigden in het Europees Parlement willen dat het handvest bindende waarde krijgt. Wij zullen zien welk besluit wij daarover moeten nemen, maar het Franse voorzitterschap hecht vooral belang aan de inhoud, omdat de tekst in elk geval een bron van inspiratie voor alle instellingen van de Europese Unie zal zijn. Daarnaast rijst het probleem van de constitutionele toekomst van de Europese Unie. Het eerste probleem is de agenda. Ik meen dat wij daarover in dit stadium moeilijk een beslissing kunnen nemen. Belangrijk is dat wij ons verder over de kwestie bezinnen, het probleem beter proberen af te bakenen en nadenken over de goede methode om de gedachtewisseling voort te zetten. Zoals de heer Corbett, meen ik dat wij goed moeten beseffen dat het woord 'grondwet' weliswaar wijst op de wil om de Europese eenmaking te bespoedigen, maar onvermijdelijk ook een debat zal uitlokken omdat sommigen het een andere inhoud geven dan anderen."@nl² "Senhor Presidente, Senhor Presidente da Comissão, Senhoras e Senhores Deputados europeus, não me alongarei para não atrasar ainda mais a hora de almoço dos deputados que ficaram. Vários deputados europeus propuseram começar com base nos trabalhos do Instituto de Florença, interessantes tanto quanto pude ver, pelo menos na fase preliminar, mas creio que exigem ser analisados de forma aprofundada. A Comissão vai emitir muito brevemente um parecer sobre esse trabalho, penso que na próxima semana, Senhor Presidente. Os EstadosMembros terão, também eles, de analisar o documento, que coloca necessariamente muitas questões. Introduz alguns elementos e, simultaneamente, colocase a questão de saber se simplifica realmente a situação. Tratase de um assunto importante, que não podemos abordar com ligeireza, coisa que a Presidência francesa não fará com certeza. Para terminar, contentarmeei em fazer duas observações sobre assuntos abordados por dois deputados europeus, nomeadamente a senhora deputada Isler Béguin, que referiu os problemas ambientais. Há que não subestimar o nosso comprometimento em prol de uma acção mais firme da União em matéria de ambiente e a nossa vontade de dar seguimento à Cimeira de Quioto. Quero também afirmar que, relativamente à importância da dimensão ambiental em todas as políticas, a Presidência francesa desempenhará integralmente o seu papel durante este semestre, em ligação com a Presidência sueca, que assumirá o testemunho, para que haja continuidade. Por fim, e vou terminar, ninguém ficará espantado, neste local e da minha boca, com algumas palavras sobre Estrasburgo, nomeadamente em resposta ao senhor deputado Dell’Alba. Com efeito, tomámos nota do voto do Parlamento Europeu sobre a supressão das manhãs de sextafeira. Digo muito francamente, tomámos nota para o lamentar, esperando também que não se trate de uma tentativa de minar Estrasburgo ou de voltar a acordar a questão da sede. A França, digoo claramente por momentos, volto a representar uma delegação nacional importante no Conselho , não poderia aceitálo. Penso que há que parar absolutamente de tentar abrir e reabrir permanentemente o debate sobre Estrasburgo. Deste ponto de vista, os Tratados, nomeadamente o Tratado de Amesterdão, pronunciaramse de forma extremamente clara. Pelo contrário, temos de concentrarnos nos aspectos práticos, nos aspectos materiais. Estou perfeitamente consciente das dificuldades que de facto se levantam a alguns deputados europeus, e as autoridades francesas, quero afirmálo, são muito sensíveis a elas. Temos a preocupação de melhorar o serviço aéreo. Por intermédio da Presidência, enviámos um questionário aos deputados para conhecer as suas necessidades concretas e individuais. Esperamos que sejam muitos a responder. Pensamos também em criar uma plataforma transfronteiriça que coordene os aeroportos vizinhos e que permita um acesso mais fácil a Estrasburgo, desta vez por via aérea e rodoviária. Eis, Senhoras e Senhores Deputados europeus, Senhor Presidente da Comissão, algumas reflexões, evidentemente que não exaustivas, que me suscitou este debate, o qual considerei de muito boa qualidade e muito encorajante para a nossa Presidência. Quero antes de mais transmitirlhes o meu enorme prazer por estar aqui entre vós, por falar em nome do Governo francês, quando tive assento neste Parlamento Europeu que, na época entre 1994 e 1997 , não era neste soberbo hemiciclo. Gostaria de agradecer aos numerosos oradores que exprimiram as suas observações, todas elas muito úteis, e nomeadamente àqueles que se exprimiram em francês, quando não é a sua língua materna. Além disso, quero realçar mais concretamente os encorajamentos feitos ao Governo por Pervenche Berès e Klaus Hänsch, mas também a ambição desejada por alguns de vós, como o senhor deputado Watson, ou ainda tranquilizar Daniel CohnBendit sobre a visão que anima este Governo e que talvez tenha contribuído efectivamente para determinadas posições. Esta Presidência desenrolase sobre o pano de fundo de um vasto e duplo movimento. Por um lado, estamos a preparar a Europa alargada, a Europa unida de amanhã, o que, efectivamente, como disse Alain Madelin, pode provocar uma mudança de natureza, para além de uma mudança de dimensão. E depois, temos de aproximar esta Europa dos seus cidadãos e fazer com que ela corresponda melhor às suas aspirações. É evidente que, neste grande debate, existem duas fases. Há a fase do curto prazo, desta Presidência que se situa num momento de charneira e sem dúvida decisivo, e depois há uma fase de mais longo prazo em que, como sabemos, mais vastas perspectivas se desenharão e o futuro da Europa tomará verdadeiramente forma. E agora estou a falar da Europa a 30. Penso, contrariamente a François Bayrou, que não é justo, pertinente, oportuno, neste momento, amalgamar de certa forma essas duas fases sob a Presidência francesa, pois o risco seria então o de complicar o resultado da CIG ou, antes pelo contrário, o de minimizar esse resultado e de fazer com que ele surja apenas como um apêndice. Concentremonos no que nos espera. Façamos com que esta CIG tenha êxito, de forma ambiciosa. Teremos então construído a base sobre a qual poderemos ir mais longe na construção europeia. O que é que vamos fazer, nomeadamente nesta CIG? A nossa posição é simples. Pensamos que há que conseguir o êxito da CIG, de uma forma imperativa, mas não a qualquer preço. Temos uma obrigação de meios, não uma obrigação de resultados. E, como disse há pouco Enrique Barón Crespo, desejamos um em Nice, isto é, um bom tratado e não um tratado qualquer. É um facto, como frisou Richard Corbett, que os pontos mais importantes são sobretudo o alargamento da votação por maioria qualificada, acompanhado em geral pela codecisão do Parlamento Europeu, e as cooperações reforçadas, precisamente porque constituem uma ponte entre a primeira fase e a segunda fase, entre o presente e o futuro, porque melhoram o funcionamento da União Europeia e porque permitem pensar na União de amanhã. Mas, ao mesmo tempo, para a Presidência francesa, está tudo ligado. Neste momento e congratulamonos com isso , após o Conselho Europeu da Feira, quatro questões se colocam, e temos de chegar a um acordo substancial sobre todos os assuntos, isto é, sobre cada uma dessas quatro questões, e não nos concentrarmos apenas numa delas. É por isso que vamos mudar de método de trabalho. Tencionamos aplicarnos nesse sentido, sem ignorar que é difícil, e agradecendo evidentemente à Presidência portuguesa, que preparou muito bem o terreno. Vamos fazêlo com determinação, passando nomeadamente a um estádio mais político, talvez mais ambicioso, da negociação. Para isso, efectivamente Klaus Hänsch tem razão , serão extremamente úteis a conjugação francoalemã reencontrada e a ambição francoalemã recuperada. Relativamente à Carta, quero prestar homenagem ao trabalho desenvolvido pelo presidente Herzog e à forma extremamente original que é a da convenção, que associa deputados nacionais, deputados europeus, representantes dos EstadosMembros e, evidentemente, um representante da Comissão. Quero garantir ao Parlamento Europeu que se trata de uma das nossas prioridades e que esperamos de facto que a Convenção seja capaz de conduzir os seus trabalhos de tal forma que possamos apreciar a sua matéria de fundo já no Conselho Europeu de Biarritz, com a preocupação, como disse o senhor Presidente da República, de ir tão longe quanto possível sobre o conteúdo. Não ignoro o voto quase unânime do Parlamento Europeu sobre o carácter coercivo dessa Carta. Veremos a arbitragem que teremos de fazer, mas a óptica da Presidência francesa neste caso é a de privilegiar a substância, ficando de qualquer maneira claro que um texto, seja ele qual for, constituirá uma fonte de inspiração para todas as Instituições da União Europeia. Para além destas, levanto a questão de perspectiva constitucional para a União Europeia. O primeiro problema que se coloca é o da agenda, nesta perspectiva. Penso que, nesta fase, é difícil decidir. Diria que o importante é prosseguir esta reflexão, tentando definir melhor os seus contornos, pensando no melhor método para continuarmos este intercâmbio de ideias, e penso efectivamente, mais uma vez como Richard Corbett, que temos de estar conscientes de que o termo “Constituição”, embora traduza de facto uma vontade de acelerar a construção europeia, uma ambição europeia, suscita e suscitará forçosamente um debate, porque pode dar lugar, ou ser alimentado, habitado, por conteúdos talvez um pouco diferentes."@pt¹¹ "Herr talman, herr kommissionsordförande, mina damer och herrar parlamentsledamöter! Jag skall undvika att bli långrandig för att inte ytterligare försena lunchen för de ledamöter som fortfarande är närvarande. Flera ledamöter i Europaparlamentet har föreslagit att man skulle börja genom att använda arbetet från institutet i Florens, vilket verkar intressant så långt jag sett, åtminstone i den preliminära fasen, men jag vill säga att det måste granskas på ett fördjupat sätt. Kommissionen skall inom kort yttra sig om detta arbete, jag tror att det är nästa vecka, herr ordförande. Medlemsstaterna måste också de analysera dokumentet, som definitivt leder till många frågor. Dokumentet tillför beståndsdelar och samtidigt kvarstår frågan om det verkligen underlättar situationen. Det är en viktig fråga som man inte kan behandla lättsinnigt, och det kommer inte heller det franska ordförandeskapet att göra. Jag skall avslutningsvis nöja mig med två kommentarer om frågor som tagits upp av två ledamöter i Europaparlamentet, bl.a. Isler-Béguin, som nämnde miljöproblemen. Man får inte underskatta vårt engagemang till förmån för striktare åtgärder inom unionen när det gäller miljöfrågorna och vår vilja att följa upp toppmötet i Kyoto. Jag vill också säga att när det gäller att beakta miljödimensionen inom alla politiska områden kommer det franska ordförandeskapet att ta hela sitt ansvar under detta halvår, i samarbete med det svenska ordförandeskapet som skall ta över, så att det hela tiden finns en kontinuitet. Avslutningsvis, och jag skall sluta här, några ord om Strasbourg, vilket inte är förvånande i det här sammanhanget eller för att komma från mig, bl.a. som svar till parlamentsledamoten dell'Alba. Vi har noterat omröstningen i Europaparlamentet om att avskaffa sammanträdena fredag förmiddag. Jag säger det mycket tydligt, vi har noterat det och beklagar det, och hoppas att det inte handlar om ett försök till att nagga Strasbourg i kanten eller att återuppväcka frågan om parlamentets säte. Frankrike, det säger jag klart och tydligt – här blir jag på nytt för några sekunder en viktig nationell delegation i rådet – skulle inte kunna godta detta. Jag tror att vi absolut måste sluta upp med att hela tiden ta upp debatten om Strasbourg. I det sammanhanget är fördragen, bl.a. Amsterdamfördraget, mycket tydliga. Vi skall i stället koncentrera oss på de praktiska aspekterna, de materiella aspekterna. Jag är fullständigt medveten om de svårigheter som vissa ledamöter i Europaparlamentet faktiskt har, och de franska myndigheterna, det vill jag säga, är mycket bekymrade. Vi strävar efter att förbättra flygförbindelserna. Vi har via ordförandeskapet lämnat ett frågeformulär till parlamentets ledamöter, för att få kännedom om exakta och individuella behov. Vi hoppas att många kommer att svara. Vi avser också att inrätta en gränsöverskridande plattform som samordnar närliggande flygplatser och som gör det möjligt att ta sig till Strasbourg både per flyg och bil. Mina damer och herrar parlamentsledamöter, herr kommissionsordförande! Det var de kommentarer, förvisso inte uttömmande, jag ville göra efter denna debatt som jag tyckte var av mycket hög kvalitet och mycket uppmuntrande för vårt ordförandeskap. Jag vill till att börja med uttrycka min mycket stora glädje över att vara här bland er, för att få tala för den franska regeringens räkning, efter att mellan 1994 och 1997 ha varit ledamot av Europaparlamentet som på den tiden inte sammanträdde i denna fantastiska kammare. Jag skulle vilja tacka det stora antalet talare för deras kommentarer, vilka alla är mycket användbara, och särskilt dem som uttryckt sig på franska, trots att det inte är deras modersmål. Jag vill också särskilt notera de uppmuntrande påpekandena till regeringen från Pervenche Berès och Klaus Hänsch, men även den uttryckliga ambitionen från vissa, såsom Watson, och även lugna Daniel Cohn-Bendit om den vision som finns i denna regering och som kanske faktiskt bidragit till vissa ståndpunkter. Ordförandeskapet utövas mot bakgrund av en omfattande och dubbel rörelse. Å ena sidan håller vi på att förbereda ett utvidgat Europa, ett enat morgondagens Europa, och såsom Alain Madelin sade kan det leda till att karaktären ändras, till och med mer än själva förändringen i storlek. Och sedan måste vi föra detta Europa närmare medborgarna och se till att det bättre motsvarar deras förhoppningar. Vi ser tydligt att det i denna stora debatt finns två tidsperspektiv. Det finns ett kortsiktigt tidsperspektiv för detta ordförandeskap som befinner sig i en brytningspunkt som sannolikt är avgörande, och sedan har vi det mer långsiktiga perspektivet där vi vet att mer omfattande perspektiv kommer att dras upp, och där framtidens Europa verkligen kommer att ta form. Och jag talar nu om ett Europa med 30 medlemmar. I motsats till François Bayrou tror jag inte att det är rättvist, relevant eller lämpligt att i dag rasera dessa två tidsperspektiv och föra upp dem under det franska ordförandeskapet, för då skulle vi riskera att göra resultatet från regeringskonferensen mer komplicerat eller göra resultatet minimalt och se till att det inte skulle finnas med som ett tillägg. Låt oss i stället koncentrera oss på det som väntar oss. Låt oss se till att vi lyckas med regeringskonferensen på ett ambitiöst sätt. Vi kommer då att ha byggt grunden, som vi sedan kan utgå ifrån när det gäller den europeiska integrationen. Vad skall vi då göra inom regeringskonferensen? Vår ståndpunkt är enkel. Vi anser att vi måste lyckas med regeringskonferensen, att den absolut måste bli en framgång, men inte till vilket pris som helst. Vi har skyldigheter när det gäller medel, men inte när det gäller resultat. Och såsom Enrique Barón Crespo nyss sade vill vi ha ett "nice treaty" i Nice, dvs. ett bra fördrag och inte vilket fördrag som helst. Det stämmer, vilket Richard Corbett också betonade, att de viktigaste punkterna är att utvidga omröstningen till kvalificerad majoritet, vilket i allmänhet åtföljs av medbeslutande i Europaparlamentet, och utöka samarbetet, just för att de är en bro mellan den första och den andra fasen, mellan nutid och framtid, för att de förbättrar Europeiska unionens funktion och för att de gör det möjligt att tänka på morgondagens Europa. Men för det franska ordförandeskapet hänger samtidigt allt ihop. Vi gläder oss åt att det nu efter Europeiska rådet i Feira finns fyra frågeställningar och vi måste träffa en avgörande överenskommelse om alla frågorna, dvs. för var och en av de fyra frågorna, och inte bara koncentrera oss på den ena eller andra. Därför kommer vi att byta arbetsmetod. Vi avser att ge oss i kast med detta, trots att det år svårt, och samtidigt naturligtvis tacka det portugisiska ordförandeskapet som berett vägen. Vi skall göra det beslutsamt, bl.a. genom att gå via ett mer politiskt skede, mer ambitiöst kanske, av förhandlingar. Och där har faktiskt Klaus Hänsch rätt i att det återfunna fransk-tyska paret, den fransk-tyska ambitionen som fått nya krafter, kommer att vara till mycket stor nytta. När det gäller stadgan vill jag hylla det arbete som utförts av ordförande Herzog och den mycket originella form som konventionen är, som sammanför ledamöter från nationella parlament, Europaparlamentet, företrädare för medlemsstaterna och självfallet en företrädare för kommissionen. Jag vill försäkra Europaparlamentet om att det är en av våra prioriteringar och att vi faktiskt hoppas att konventet kommer att kunna bedriva sitt arbete på ett sådant sätt att man verkligen kan diskutera den vid Europeiska rådet i Biarritz, med strävan, såsom Frankrikes president sade, att gå så långt det är möjligt när det gäller innehållet. Jag är inte omedveten om Europaparlamentets önskemål, som i stort sett är enhälliga, när det gäller stadgan. Vi får se vilka val vi måste göra, men det franska ordförandeskapets inställning är att främja innehållet, eftersom en text ändå, hur den än utformas, blir en inspirationskälla för alla institutioner inom Europeiska unionen. Bortom dessa frågor uppstår frågan om en konstitution för Europeiska unionen. Det första problem som uppstår är det om dagordningen i detta sammanhang. Jag tror det är svårt att fatta beslut på detta stadium. Jag skulle vilja säga att det viktiga är att fortsätta diskussionen genom att på bästa sätt försöka fastställa dess konturer, och samtidigt fundera över den bästa metoden för att fortsätta detta utbyte av idéer, och jag tror faktiskt även här, liksom Richard Corbett, att vi måste vara medvetna om att termen "konstitution", om den tolkar viljan att påskynda den europeiska integrationen, en europeisk ambition, denna term definitivt kommer att leda till en debatt, eftersom den kan ge upphov till, eller tillföras, matas med eller befolkas, av innehåll som kanske är lite olika."@sv¹³
lpv:unclassifiedMetadata	""nice treaty""¹² "(Aplausos)"^12,11 "(Applaudissements)"⁶ "(Applaus)"² "(Applause)"^10,10,3 "(Applausi)"⁹ "(Applåder)"¹³ "(Beifall)"⁷ "(Bifald)"¹ "(Suosionosoituksia)"⁵ "(Χειροκροτήματα)"⁸ "Conseil"⁶ "Consejo"^12,12 "Council"^10,3 "Moscovici,"^5,10,3,12,6 "neuvosto"⁵ "nice treaty"^1,5,2,11 "nice treaty”"⁹

Named graphs describing this resource:

¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz

²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz

³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz

⁴http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz

⁵http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz

⁶http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz

⁷http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz

⁸http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz

⁹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz

¹⁰http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz

¹¹http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz

¹²http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz

¹³http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph