Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-04-Speech-2-025"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000704.2.2-025"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Frau Kommissarin, sehr geehrte Kolleginnen und Kollegen! Am 6. Juli werden wir im Plenum die Entscheidung über die Entlastung des Gesamthaushalts der Kommission für das Jahr 1998 treffen. Fast ein Jahr nach Arbeitsaufnahme der neuen Kommission Prodi, die mit dem hehren Anspruch angetreten ist, beim Umgang mit dem Geld des europäischen Steuerzahlers null Toleranz bei Betrug zu dulden, kommt dieser Haushaltsentlastung deshalb ein besonderes Gewicht zu.
Für das Haushaltsjahr 1998 wird der Kommission Entlastung empfohlen. Diese Entlastung sehe ich aber mit einer hohen Verantwortung der Kommission verbunden. Ich kann nur hoffen und an Sie appellieren, daß dieser neue Vertrauensbeweis seitens des Parlaments von Ihnen geschätzt wird!
Die neue Kommission kann erstmals zeigen, wie ernst sie es mit dem Neuanfang nimmt. Die Haushaltsentlastung 1998 wurde vom Parlament am 13. April 2000 aufgeschoben. Gleichzeitig setzte das Parlament 17 Bedingungen, die die Kommission bis zum 15. Mai erfüllen sollte. Diese Bedingungen entsprachen im wesentlichen den Forderungen aus dem Bericht des Rechnungshofs, wie zum Beispiel die Verpflichtung, endlich auf eine positive Zuverlässigkeitserklärung hinzuarbeiten.
Der Rechnungshof hatte für 1998 zum fünften Mal in Folge die Bestätigung verweigert, daß die Kommission sorgfältig und sparsam mit den Finanzmitteln umgegangen ist. Ferner wurden Maßnahmen zur Aufarbeitung und Sanktionierung der drei herausragenden Betrugsfälle Fléchard, ECHO und MED gefordert. Die zögerliche Vorlage von Dokumenten und Informationen durch die Kommission wurde genauso bemängelt wie die mangelnde Transparenz und Unabhängigkeit bei Disziplinarverfahren. Nachdem die Kommission fristgemäß immerhin einen Teil der Bedingungen erfüllt hat und ein personeller Neuanfang durch die Auswechslung des Generalsekretärs der Kommission gemacht war, habe ich in meinem Folgebericht Entlastung beantragt, allerdings der Kommission aufgegeben, die Beträge aus den Fällen Fléchard und ECHO, die zusammen auf rund 17 Mio. Ecu zu beziffern sind, für die EU-Kasse einzuziehen.
Der Fall Fléchard sollte zudem offen gehalten werden, da Ende Mai eine neue Sachlage eingetreten war, insbesondere durch die Stellungnahme des Rechnungshofs. Am 27. Juni 2000 hat der Ausschuß für Haushaltskontrolle mehrheitlich die Forderung nach Rückholung der Gelder abgelehnt. Sollte im Plenum nicht noch eine Veränderung in diesem Punkt gelingen, wofür ich die Unterstützung der Kollegen erbitte, sind diese Beträge für die EU-Kasse verloren.
Ich denke, diese Feststellungen allein müßten genügen, daß die Kommission von sich aus tätig wird, um die Gelder zurückzuholen. Zudem ginge das im Fall Fléchard ganz einfach, denn diese Firma ist anscheinend nach wie vor mit der Kommission gut im Geschäft. Die zuständige Haushaltskommissarin hat am 15. Juni mitgeteilt, daß bis 1996 weitere drei Verträge mit Fléchard abgeschlossen wurden. Meine darüber hinausgehende Frage nach dem Umfang der Gemeinschaftsbeihilfen, die die Firma Fléchard für die Exporte in Drittstaaten erhalten haben soll, hat die Haushaltskommissarin bis jetzt nicht beantwortet.
Ich frage Sie deshalb hier noch einmal, Frau Kommissarin: Stimmt es, daß die Firma Fléchard allein für Exporterstattungen im Jahre 1996 rund 29 Millionen, 1997 rund 105 Millionen und 1998 72 Millionen FF erhalten hat? Wieso haben Sie uns diese Informationen nicht früher gegeben? Fehlt es am Willen zur Kooperation, oder werden Sie von Ihren eigenen Mitarbeitern nicht informiert? Der FAZ habe ich heute morgen entnommen, daß Sie im Fall Fléchard einen Brief an den früheren Haushaltskommissar Schmidhuber geschrieben haben. Ich bin sicher, Sie werden darauf bald eine Antwort bekommen.
Aber, Frau Schreyer, ich hätte schon gerne von Ihnen gewußt und nicht aus der Presse, wann Sie denn auf meine Fragen antworten. Wann bekommen wir von Ihnen die Zahlen, die Sie bereits vor mehr als einem Monat dem Ausschuß für Haushaltskontrolle versprochen haben? Bleiben Sie immer noch bei Ihrer Aussage, daß es seinerzeit keinerlei Anhaltspunkte für eine Verwicklung der Firma Fléchard gegeben hat, obwohl doch Kommissar Schmidhuber damals diese Frage aufgeworfen hat? Haben Sie Ihren Kommissarskollegen, Herrn Lamy, einmal gefragt, warum zu der Sitzung am 7. Januar 1994 in seinem Kabinett kein Vertreter von Kommissar Schmidhuber eingeladen wurde? Ich habe auch Herrn Lamy diese Frage schriftlich gestellt und keine Antwort erhalten.
Frau Schreyer, ich erwarte auch, daß Sie meine Fragen genauso beantworten wie beispielsweise die Fragen der Kollegin Morgan, die, wie ich jetzt gesehen habe, am 23. Juni ausführliche Antworten von Ihnen erhalten hat, oder legen Sie vielleicht unterschiedliche Maßstäbe an bei der Beantwortung von Briefen von Abgeordneten?
Mauern und Abwiegeln, glaube ich, sind keine gute Strategie.
fragt sich nicht nur der europäische Bürger zu Recht. Wir erwarten Konsequenz von Ihnen bei der zugesagten Änderung der Disziplinarverfahren und der Umgestaltung der internen Finanzkontrolle. Das darf nicht dazu führen, daß die Finanzkontrolle durch eine Dezentralisierung de facto abgeschafft wird."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, fru kommissær, kære kolleger, den 6. juli skal vi træffe afgørelse her i salen om decharge til Kommissionen for det samlede regnskab for 1998. Næsten et år efter at den nye Kommission under Prodis ledelse indledte sit arbejde med det høje mål ikke at tåle nogen former for svig i forbindelse med omgangen med de europæiske skatteborgeres penge, er denne decharge derfor af særlig betydning.
Der anbefales decharge til Kommissionen for regnskabsåret 1998. Denne decharge er imidlertid efter min mening forbundet med et stort ansvar for Kommissionen. Jeg kan kun håbe på og appellere til Dem om, at De vil påskønne denne nye tillidserklæring fra Parlamentets side!
Den nye Kommission har for første gang lejlighed til at vise, hvor alvorligt den nye start er ment. Dechargen for 1998 blev udsat af Parlamentet den 13. april 2000. Samtidig opstillede Parlamentet 17 betingelser, som Kommissionen skulle opfylde inden den 15. maj. Disse betingelser svarede stort set til de krav, der var anført i Revisionsrettens beretning, f.eks. forpligtelsen til at arbejde hen mod en positiv revisionserklæring.
For 1998 havde Revisionsretten for femte gang i træk nægtet at bekræfte, at Kommissionen havde forvaltet midlerne omhyggeligt og sparsommeligt. Desuden krævede man initiativer til undersøgelse og sanktionering af de tre mest iøjefaldende sager om svindel Fléchard, ECHO og MED. Det blev kritiseret, at Kommissionen var så længe om at fremlægge dokumenter og information, og at der ikke var tilstrækkelig gennemsigtighed og uafhængighed i forbindelse med disciplinærsager. Kommissionen har trods alt opfyldt en del af betingelserne inden for den fastsatte frist og personalemæssigt foretaget en ny start med udskiftningen af generalsekretæren for Kommissionen, og jeg har derfor i min betænkning foreslået decharge, dog med det pålæg, at Kommissionen skal indkassere beløbene fra Fléchard- og ECHO-sagerne, som i alt beløber sig til godt 17 millioner ecu, til EU's kasse.
Fléchard-sagen bør desuden holdes åben, da der i slutningen af maj er kommet nyt til i sagen, især med Revisionsrettens udtalelse. Den 27. juni 2000 afviste et flertal i Budgetkontroludvalget kravet om tilbagebetaling af pengene. Hvis det ikke lykkes at få ændret dette punkt i salen, hvilket jeg beder om kollegernes støtte til, er disse beløb tabt for EU's kasse.
Efter min mening bør disse konstateringer alene være nok til, at Kommissionen på eget initiativ går i gang med at hente pengene hjem. Det ville oven i købet være ganske enkelt i Fléchard-sagen, for det ser ud til, at dette firma fortsat laver forretninger med Kommissionen. Den ansvarlige budgetkommissær oplyste den 15. juni, at der frem til 1996 blev indgået yderligere tre kontrakter med Fléchard. Mit mere vidtgående spørgsmål om omfanget af den fællesskabsstøtte, som firmaet Fléchard skal have modtaget til eksporten til tredjelande, har budgetkommissæren endnu ikke besvaret.
Jeg spørger Dem derfor her endnu en gang, fru kommissær: Er det sandt, at firmaet Fléchard alene til eksportrestitutioner i 1996 modtog godt 29 millioner, i 1997 godt 105 millioner og i 1998 godt 72 millioner franske francs? Hvorfor har De ikke givet os disse oplysninger tidligere? Kniber det med samarbejdsviljen, eller bliver De ikke informeret af Deres egne medarbejdere? Jeg læste i morges i
at De har skrevet et brev til den tidligere budgetkommissær Schmidhuber om Fléchard-sagen. Jeg er sikker på, at De snart vil få et svar.
Men, fru Schreyer, jeg ville gerne have hørt fra Dem selv og ikke fra pressen, hvornår De vil svare på mine spørgsmål. Hvornår får vi de tal fra Dem, som De lovede Budgetkontroludvalget for over en måned siden? Holder De fast ved Deres udtalelse om, at der i sin tid ikke var grund til antage, at firmaet Fléchard var involveret, selv om kommissær Schmidhuber stillede dette spørgsmål på daværende tidspunkt? Har De prøvet at spørge Deres kommissærkollega hr. Lamy, hvorfor der ikke var indbudt en repræsentant for kommissær Schmidhuber til mødet den 7. januar 1994 på hans kontor? Dette spørgsmål har jeg også stillet hr. Lamy skriftligt, og jeg har ikke fået noget svar.
Fru Schreyer, jeg forventer også, at De besvarer mine spørgsmål lige så vel som f.eks. spørgsmålene fra kollega Morgan, der, som jeg nu har set, modtog udførlige svar fra Dem den 23. juni, eller De anvender måske forskellige målestokke, når det gælder besvarelsen af breve fra medlemmerne?
Tavshed og neddysning tror jeg ikke er nogen god strategi.
spørger ikke kun de europæiske borgere med rette. Vi forventer konsekvens fra Deres side i forbindelse med den lovede ændring af disciplinærsagerne og omstruktureringen af den interne revision. Det må ikke føre til, at revisionen i praksis bliver afskaffet som følge af decentralisering."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κυρία Επίτροπε, αξιότιμοι συνάδελφοι, στις 6 Ιουλίου θα λάβουμε απόφαση στην Ολομέλεια σχετικά με τη χορήγηση απαλλαγής στην Επιτροπή για την εκτέλεση του γενικού προϋπολογισμού για το 1998. Σχεδόν έναν χρόνο μετά την ανάληψη εργασιών της νέας Επιτροπής Prodi, που ξεκίνησε με τη φιλόδοξη αξίωση να μη δείξει καμία ανοχή στην απάτη σε βάρος των χρημάτων των Ευρωπαίων φορολογουμένων, η σημερινή διαδικασία απαλλαγής αποκτά ιδιαίτερο βάρος.
Συνιστούμε την απαλλαγή της Επιτροπής για το 1998. Όμως, κατά τη γνώμη μου η απαλλαγή αυτή συνδέεται με μια μεγάλη ευθύνη της Επιτροπής. Το μόνο που μπορώ είναι να ελπίζω και να σας απευθύνω έκκληση να εκτιμήσετε τη νέα αυτή απόδειξη εμπιστοσύνης από πλευράς του Κοινοβουλίου!
Η νέα Επιτροπή μπορεί να δείξει για πρώτη φορά πόσο σοβαρά παίρνει τη νέα αρχή που εξήγγειλε. Η χορήγηση απαλλαγής για το 1998 αναβλήθηκε από το Κοινοβούλιο στις 13 Απριλίου 2000. Ταυτόχρονα, το Κοινοβούλιο έθεσε 17 όρους που η Επιτροπή έπρεπε να εκπληρώσει μέχρι τις 15 Μαΐου. Οι όροι αυτοί ανταποκρίνονταν βασικά στα αιτήματα που προέκυπταν από την έκθεση του Ελεγκτικού Συνεδρίου, όπως π.χ. τη δέσμευση να εργαστεί επιτέλους η Επιτροπή με στόχο μια θετική δήλωση αξιοπιστίας.
Το 1998 το Ελεγκτικό Συνέδριο είχε αρνηθεί για πέμπτη συνεχή φορά να επιβεβαιώσει ότι η Επιτροπή διαχειρίστηκε τους δημοσιονομικούς πόρους με προσοχή και λιτότητα. Ακόμη, απαιτήθηκε η λήψη μέτρων για την επεξεργασία και την επιβολή κυρώσεων για τις τρεις προεξάρχουσες περιπτώσεις απάτης Fléchard, ECHO και MED. Ο δισταγμός της Επιτροπής ως προς τη διαβίβαση εγγράφων και πληροφοριών επικρίθηκε εξίσου με την έλλειψη διαφάνειας και ανεξαρτησίας στις πειθαρχικές διαδικασίες. Αφού η Επιτροπή εκπλήρωσε εμπρόθεσμα ένα μέρος των όρων και έκανε μια νέα αρχή σε επίπεδο προσωπικού, αλλάζοντας τον Γενικό Γραμματέα της, ζήτησα στην έκθεση που συνέταξα τη χορήγηση της απαλλαγής, αναθέτοντας όμως στην Επιτροπή να εισπράξει τα ποσά που αφορούν τις υποθέσεις Fléchard και ECHO και ανέρχονται συνολικά σε 17 εκατ. ευρώ και να τα επιστρέψει στο κοινοτικό ταμείο.
Ακόμη, η υπόθεση Fléchard πρέπει να παραμείνει ανοικτή, αφού στα τέλη Μαΐου άλλαξε η κατάσταση των πραγμάτων, ιδίως εξαιτίας της γνωμοδότησης του Ελεγκτικού Συνεδρίου. Στις 27 Ιουνίου 2000 η πλειοψηφία της Επιτροπής Ελέγχου του Προϋπολογισμού αρνήθηκε το αίτημα επιστροφής των χρημάτων. Αν δεν επιτευχθεί η έγκριση του αιτήματος από την Ολομέλεια, πράγμα για το οποίο ζητώ την υποστήριξη των συναδέλφων, τα συγκεκριμένα χρήματα είναι χαμένα για το ταμείο της Ένωσης.
Θεωρώ ότι οι διαπιστώσεις αυτές θα έπρεπε να αρκούν από μόνες τους για να δραστηριοποιηθεί με δική της πρωτοβουλία η Επιτροπή για την επιστροφή των χρημάτων. Άλλωστε, αυτό θα ήταν πολύ απλό για την περίπτωση Fléchard, γιατί η συγκεκριμένη επιχείρηση φαίνεται πως εξακολουθεί να έχει καλές εμπορικές σχέσεις με την Επιτροπή. Η αρμόδια για τον προϋπολογισμό Επίτροπος ανακοίνωσε στις 15 Ιουνίου ότι μέχρι το 1996 συνήφθησαν άλλες τρεις συμβάσεις με την Fléchard. Η Επίτροπος δεν έχει απαντήσει μέχρι σήμερα στην ερώτησή μου για το ύψος των κοινοτικών επιδοτήσεων που υποτίθεται ότι έλαβε η Fléchard για τις εξαγωγές σε τρίτες χώρες.
Γι’ αυτό σας ερωτώ ξανά εδώ, κυρία Επίτροπε: είναι σωστό ότι η εταιρεία Fléchard έλαβε μόνο για επιστροφές κατά την εξαγωγή περίπου 29 εκατομμύρια γαλλικά φράγκα το 1996, 105 εκατομμύρια το 1997 και 72 εκατομμύρια το 1998; Γιατί δεν μας δώσατε ενωρίτερα τις πληροφορίες αυτές; Υπάρχει έλλειψη προθυμίας για συνεργασία ή δεν σας ενημερώνουν οι συνεργάτες σας; Σήμερα διάβασα στην εφημερίδα
ότι αποστείλατε επιστολή για την περίπτωση Fléchard στον προηγούμενο αρμόδιο για θέματα προϋπολογισμού Επίτροπο Schmidhuber. Είμαι βέβαιη ότι σύντομα θα λάβετε απάντηση.
Όμως, κυρία Schreyer, θα ήθελα να μου πείτε η ίδια πότε θα απαντήσετε στις ερωτήσεις μου και όχι να το μάθω από τον Τύπο. Πότε θα μας δώσετε τους αριθμούς που υποσχεθήκατε εδώ και περισσότερο από έναν μήνα στην Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού; Εξακολουθείτε να υποστηρίζετε ότι δεν υπήρξαν στο παρελθόν αποδείξεις για ανάμειξη της εταιρείας Fléchard, μολονότι ο Επίτροπος Schmidhuber είχε ανακινήσει τότε το ζήτημα; Ρωτήσατε ποτέ τον συνάδελφό σας Επίτροπο Lamy γιατί δεν προσεκλήθη εκπρόσωπος του Επιτρόπου Schmidhuber στη σύσκεψη που έγινε στις 7 Ιανουαρίου 1994 στο γραφείο του; Έθεσα και εγώ γραπτώς το ερώτημα αυτό στον κ. Lamy, χωρίς όμως να λάβω απάντηση.
Κυρία Schreyer, περιμένω να λάβω και εγώ απάντηση στα ερωτήματά μου, όπως π.χ. η συνάδελφος Morgan, που, όπως είδα τώρα, έλαβε στις 23 Ιουνίου αναλυτική απάντηση από εσάς. Ή μήπως εφαρμόζετε διαφορετικά μέτρα και σταθμά ως προς την απάντηση στις επιστολές των βουλευτών;
Δεν θεωρώ καλή στρατηγική να αποκρύπτει κανείς πληροφορίες και να αποκοιμίζει τις υπόνοιες. Προς τι, αναρωτιέται δικαιολογημένα ο Ευρωπαίος πολίτης και όχι μόνο. Περιμένουμε συνέπεια από σάς ως προς την τροποποίηση της πειθαρχικής διαδικασίας που υποσχεθήκατε και ως προς την αναμόρφωση του εσωτερικού δημοσιονομικού ελέγχου. Τούτο δεν επιτρέπεται να έχει ως αποτέλεσμα να καταργηθεί εκ των πραγμάτων ο δημοσιονομικός έλεγχος μέσω αποκέντρωσης."@el8
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, on 6 July, this House will decide whether to grant discharge to the Commission in respect of the general budget for the 1998 financial year. As it is almost a year since the new Prodi Commission took up its duties, with the lofty promise of pursuing a policy of zero-tolerance towards fraud in dealings with the European tax-payer’s money, this budgetary discharge has special significance.
But Mrs Schreyer, I would very much like to have heard from you, rather than the press, as to when you are actually going to respond to my questions. When are you going to provide us with the figures that you promised more than a month ago to the Committee on Budgetary Control? Do you still stand by your statement that at the time, there were no grounds for involving the Fléchard firm, even though Commissioner Schmidhuber had raised the same question? Have you ever asked your fellow Commissioner Mr Lamy why none of Mr Schmidhuber’s representatives were invited to the meeting on 7 January 1994 in his office? I have also put this question to Mr Lamy in writing but have not received an answer.
Mrs Schreyer, I do not expect you to answer my questions any differently to the way in which you answer those put to you by Mrs Morgan, for example, who, as I have now seen, received detailed answers from you on 23 June, or do you perhaps apply different standards to the way you answer letters from delegates?
Stonewalling and appeasement do not, I feel, constitute a sound strategy. It is not just the European citizen that rightly asks
what is the good of this
We expect you to be consistent as regards the promised changes to the disciplinary procedures and the reorganisation of internal financial control. This must not lead to a de facto abolition of financial control on account of decentralisation.
It is recommended that the Commission be granted discharge for the 1998 financial year. However, as I see it, this discharge implies a weighty responsibility on the part of the Commission. I can only hope that you give Parliament’s new act of faith due recognition, and would urge you to do so.
This is the new Commission’s first opportunity to show how seriously it is taking this fresh start. On 13 April, Parliament postponed the decision on granting discharge for the 1998 financial year, at the same time citing 17 conditions that the Commission was to fulfil by 15 May. These conditions corresponded in large measure to the demands contained in the report by the Court of Auditors, such as the commitment to ultimately arrive at a positive statement of assurance.
The Court of Auditors declined, for the fifth time in succession, to provide an assurance that the Commission’s handling of the finances for the 1998 financial year had been careful and economical. In addition, they demanded measures for dealing with the unfinished business of the three notorious fraud cases concerning Fléchard, ECHO and MED, and for issuing penalties in respect of them. The Commission was criticised for being slow to produce documents and information, and likewise, there was criticism of the lack of transparency and independence as regards disciplinary procedures. Since the Commission had at least fulfilled some of the conditions within the period stipulated, and the appointment of a new Secretary-General of the Commission had signalled a fresh start on the personnel front, I moved in my follow-up report that discharge be granted, or at least I recommended that the Commission recover the funds from the Fléchard and ECHO cases, which are estimated to total approximately 17 million ecus, for the EU’s coffers.
Furthermore, the Fléchard case should be kept open since a new state of affairs came about at the end of May, due, in particular, to the stand taken by the Court of Auditors. On 27 June 2000, a majority of the Committee on Budgetary Control rejected the call for the money to be recovered. If the House fails to bring about a change of heart here – and I would urge the honourable members to give me their backing – then this money will be lost to EU coffers.
I believe these comments alone ought to be enough to inspire the Commission to take action on its own account to recoup the funds. What is more, it would be extremely easy in the Fléchard case, for this firm appears to still do good business with the Commission. The Commissioner for the Budget informed us on 15 June that up until 1996, a further three contracts were concluded with Fléchard. My more probing question as to how much the Fléchard firm received in Community subsidies for exports to third countries has failed so far to elicit a response from the Commissioner for the Budget.
I would therefore ask you once again, Madam Commissioner, whether it is true that the Fléchard firm received around FF 29 million for export reimbursements in 1996 alone, around FF 105 million in 1997, and FF 72 million in 1998? Why did you not provide us with this information earlier? Are you unwilling to cooperate or did your own colleagues leave you in the dark? I read in the Frankfurter Allgemeine Zeitung this morning that you wrote to Mr Schmidhuber, the former Commissioner for the Budget. I am certain you will be hearing from him shortly."@en3
"(DE) Señor Presidente, señora Comisaria, Señorías, el 6 de julio vamos a adoptar en el Pleno la decisión sobre la aprobación de la gestión de la Comisión en la ejecución del Presupuesto General. Ésta resulta particularmente significativa ahora que ha transcurrido casi un año desde que la Comisión Prodi empezó a trabajar con la admirable aspiración de aplicar una tolerancia cero en la gestión del dinero de los contribuyentes europeos.
Recomendamos la aprobación de la gestión de la Comisión correspondiente al ejercicio presupuestario 1998. No obstante, a mi parecer, ésta está vinculada a la recomendación de que la Comisión actúe con gran responsabilidad. Sólo me queda esperar que sepa valorar debidamente esta nueva prueba de confianza del Parlamento e instarla a que así lo haga.
La nueva Comisión podrá empezar a demostrar si se toma realmente en serio el nuevo comienzo. El 13 de abril de 2000, Parlamento decidió aplazar la aprobación de la gestión. Al mismo tiempo estableció 17 condiciones que la Comisión debía cumplir antes del 15 de mayo. Dichas condiciones respondían en lo esencial a las exigencias que se desprenden del informe del Tribunal de Cuentas; por ejemplo, el compromiso de hacer los esfuerzos necesarios para obtener por fin una declaración de fiabilidad positiva.
El Tribunal de Cuentas Europeo había rehusado por quinta vez consecutiva certificar la legalidad y regularidad de la gestión de los fondos correspondiente al ejercicio presupuestario 1998 sobre la base de su comprobación de los hechos. Se pidió asimismo que se adoptasen medidas para aclarar los tres casos de fraude más destacados, concretamente los casos Fléchard, ECHO y MED. También se criticó la tardanza en la entrega de documentos y la transmisión de información, así como la falta de transparencia e independencia de los procedimientos disciplinarios. Visto que la Comisión ha cumplido dentro del plazo establecido al menos una parte de las condiciones y ha dado un paso hacia un nuevo inicio en el plano personal con la sustitución del Secretario General, yo recomiendo en mi informe complementario la aprobación de la gestión; no obstante, también pido a la Comisión que se resarza por los perjuicios sufridos en los casos Fléchard y ECHO, que en conjunto se cifran en unos 17 millones de ecus.
El caso Fléchard, por lo demás, se debería mantener abierto, puesto que las circunstancias variaron a finales de mayo, sobre todo como resultado del dictamen del Tribunal de Cuentas. La Comisión de Control Presupuestario rehusó por mayoría, el 27 de junio de 2000, solicitar la restitución de los fondos. Si esta decisión no se modifica en el Pleno, para lo cual yo solicito su apoyo, la UE habrá perdido esos fondos.
Yo creo que esta constatación debería ser motivo suficiente para que la Comisión se decidiese por propia iniciativa a adoptar medidas para recuperar ese dinero. Además, en el caso Fléchard esto sería sencillo puesto que, según parece, dicha empresa sigue realizando operaciones con la Comisión. La Comisaria responsable de Presupuestos comunicó el 15 de junio que desde 1996 se habían suscrito otros tres contratos con la empresa Fléchard. La Comisaria de Presupuestos no ha respondido aún a mi pregunta complementaria sobre el montante de las ayudas comunitarias que ha recibido la empresa Fléchard en concepto de restituciones por las exportaciones a terceros Estados.
Por consiguiente, señor Comisaria, vuelvo a repetirle mi pregunta: ¿es cierto que la empresa Fléchard recibió alrededor de 29 millones de francos franceses en 1996, alrededor de 105 millones en 1997 y alrededor de 72 millones en 1998 sólo en concepto de restituciones por las exportaciones? ¿Por qué no nos comunicó antes esta información? ¿Esto refleja una falta de voluntad de cooperación o se debe acaso a que usted misma no había sido informada por sus propios colaboradores? Hoy me he enterado a través del
que ha escrito usted una carta al anterior Comisario de Presupuestos, Sr. Schmidhuber, en relación con el caso Fléchard y no dudo que recibirá muy pronto una respuesta.
Sin embargo, señora Schreyer, hubiese preferido que me informase directamente cuándo se propone responder a mis preguntas, en vez de tener que enterarme a través de la prensa. ¿Cuándo nos va a hacer llegar los datos que me prometió hace ya más de un mes en la Comisión de Control Presupuestario? ¿Mantiene su declaración de que en aquel momento no existía ningún motivo para implicar a la empresa Fléchard, a pesar de que el Comisario Schmidhuber planteó entonces esta duda? ¿Le ha preguntado a su colega, el señor Comisario Lamy, por qué no se invitó a ningún representante del Comisario Schmidhuber a asistir a la reunión que se celebró en su despacho el 7 de enero de 1994? Yo también le he dirigido esta pregunta al señor Lamy, sin obtener respuesta.
Señora Schreyer, yo espero que responda también a mis preguntas, igual que ha respondido a las de la colega Morgan, quien según me he enterado ahora recibió el 23 de junio sus respuestas detalladas. ¿O aplica usted acaso una vara de medir distinta en sus respuestas a las cartas de los diputados?
Atrincherarse y buscar subterfugios no son buenas estrategias, a mi parecer.
?, se pregunta ahora, con razón, el ciudadano europeo
Esperamos que actúe de manera consecuente en lo que respecta a la prometida modificación del procedimiento disciplinario y la reforma de los controles financieros internos. Ésta no puede conducir a una supresión del control financiero en la práctica, como resultado de la descentralización"@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, päätämme 6. heinäkuuta täysistunnossa vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle vuoden 1998 talousarviosta. Koska on kulunut lähes vuosi siitä, kun Prodin uusi komissio aloitti työnsä ylevänä vaatimuksenaan se, että eurooppalaisten veronmaksajien rahojen käsittelyssä noudatetaan petosten nollatoleranssia, tämän vastuuvapauden merkitys on erityisen suuri.
Suosittelen vastuuvapauden myöntämistä komissiolle varainhoitovuodelta 1998. Tähän vastuuvapauteen liittyy mielestäni kuitenkin komission suuri vastuu. Voin vain toivoa ja vedota teihin, että arvostatte tätä parlamentin uutta luottamuksenosoitusta!
Uusi komissio voi ensinnäkin näyttää, kuinka tosissaan se suhtautuu uuteen alkuun. Parlamentti lykkäsi vuoden 1998 talousarviota koskevan vastuuvapauden myöntämistä 13. huhtikuuta 2000. Samalla se asetti 17 ehtoa, jotka komission piti täyttää 15. toukokuuta mennessä. Nämä ehdot vastasivat pääosin tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esitettyjä vaatimuksia, esimerkiksi velvoitetta työskennellä lopultakin myönteisen tarkastuslausuman saamiseksi.
Tilintarkastustuomioistuin jätti varainhoitovuoden 1998 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä viidennen kerran peräkkäin vahvistamatta, että komissio on käyttänyt varoja huolellisesti ja säästäväisesti. Lisäksi vaadittiin kolmen tärkeän petostapauksen, Fléchardin, ECHOn ja Med-ohjelmia koskevien petostapausten, käsittelyyn ja niistä langetettaviin seuraamuksiin liittyviä toimia. Puutteena pidettiin sekä komission asiakirjojen ja tietojen esittämisen hitautta että kurinpitomenettelyjen avoimuuden ja riippumattomuuden puutetta. Koska komissio kuitenkin täytti osan ehdoista määräaikaan mennessä ja koska komissiossa alkoi uuden henkilön aika komission pääsihteeriä vaihdettaessa, esitän mietinnössäni vastuuvapauden myöntämistä, vaikka olen tosin ilmoittanut komissiolle, että Fléchardin tapaukseen ja ECHOn tapaukseen liittyvät summat, jotka kohoavat yhteensä noin 17 miljoonaan ecuun, on sisällytettävä EU:n talousarvioon.
Fléchardin tapauksen käsittelyä pitäisi lisäksi jatkaa, koska asiaintila muuttui toukokuun lopussa, erityisesti tilintarkastustuomioistuimen lausunnon vuoksi. Talousarvion valvontavaliokunnan enemmistö torjui 27. kesäkuuta 2000 vaatimuksen rahojen palauttamisesta. Mikäli täysistunto ei onnistu enää muuttamaan tätä päätöstä, mihin pyydän kollegojen tukea, nämä summat katoavat EU:n kassasta.
Olen sitä mieltä, että jo näiden toteamusten pitäisi riittää siihen, että komissio ryhtyy toimiin rahojen palauttamiseksi. Se olisi lisäksi Fléchardin tapauksessa helppoa, sillä tämä yritys on nähtävästi edelleen komission hyvä liikekumppani. Talousarviosta vastaava komission jäsen ilmoitti 15. kesäkuuta, että Fléchardin kanssa solmittiin vuoteen 1996 mennessä kolme muuta sopimusta. Hän ei ole vastannut tähän asiaan liittyvään kysymykseeni, joka koski yhteisön Fléchardille kolmansiin maihin tapahtuvaa vientiä varten antamien tukien määrää.
Arvoisa komission jäsen, kysyn teiltä sen vuoksi nyt vielä kerran: onko totta, että Fléchard sai pelkkiä vientitukia vuonna 1996 noin 29 miljoonaa, vuonna 1997 noin 105 miljoonaa ja vuonna 1998 72 miljoonaa Ranskan frangia? Miksi ette ole antanut näitä tietoja meille aikaisemmin? Johtuuko se yhteistyöhaluttomuudesta, vai ettekö saa tietoa omilta alaisiltanne? Luin tämänaamuisesta
lehdestä, että kirjoititte edelliselle talousarviosta vastanneelle komission jäsen Schmidhuberille kirjeen Fléchardin tapauksesta. Olen varma, että saatte siihen pian vastauksen.
Arvoisa komission jäsen Schreyer, olisin kuitenkin mieluummin kuullut teiltä kuin lehdiltä, milloin aiotte vastata kysymyksiini. Milloin saamme teiltä ne luvut, jotka lupasitte talousarvion valvontavaliokunnalle jo yli kuukausi sitten? Pidättekö yhä kiinni lausunnostanne, jonka mukaan aikoinaan ei saatu mitään tukea Fléchardia koskeville epäselvyyksille, vaikka komission jäsen Schmidhuber esitti tämän kysymyksen jo silloin? Oletteko kysynyt kollegaltanne, komission jäsen Lamylta, miksi hänen kabinetissaan 7. tammikuuta 1994 pidettyyn kokoukseen ei kutsuttu komission jäsen Schmidhuberin edustajaa? Kysyin tämän kysymyksen kirjallisesti myös komission jäsen Lamylta, enkä saanut vastausta.
Arvoisa komission jäsen Schreyer, odotan myös, että vastaatte kysymyksiini samalla tavalla kuin esimerkiksi kollega Morganin kysymyksiin, joihin vastasitte perusteellisesti 23. kesäkuuta, kuten nyt havaitsin, vai suhtaudutteko kenties eri tavoin eri parlamentin jäsenten kirjeisiin vastaamiseen?
Salaaminen ja tukahduttaminen ei ole mielestäni hyvä strategia. Kenen hyväksi (
kysyvät oikeutetusti muutkin kuin Euroopan kansalaiset. Odotamme teiltä johdonmukaisuutta kurinpitomenettelyjen luvatun muutoksen ja sisäisen varainhoidon valvonnan muuttamisen yhteydessä. Se ei saa johtaa siihen, että hajauttamalla varainhoidon valvonta se tosiasiallisesti poistetaan."@fi5
"Monsieur le Président, Madame la Commissaire, chers collègues, le 6 juillet, nous rendrons notre décision en plénière quant à la décharge à octroyer à la Commission pour l'exécution du budget général pour l'année 1998. Près d'un an après l'entrée en fonction de la nouvelle Commission Prodi, dont l'arrivée s'accompagna de la noble ambition de faire preuve d'un degré de tolérance zéro vis-à-vis de la fraude touchant à la gestion de l'argent du contribuable européen, cette décharge budgétaire est donc chargée d'un poids particulier.
Nous recommandons l'octroi de la décharge à la Commission pour l'exercice 1998. J'estime cependant que cette décharge s'accompagne d'une grande responsabilité incombant à la Commission. Je ne peux qu'espérer et vous enjoindre à apprécier cette nouvelle preuve de confiance manifestée par le Parlement.
La nouvelle Commission peut tout d'abord montrer quel sérieux elle attache à ce nouveau départ. La décharge pour le budget 1998 a été reportée par le Parlement en date du 13 avril 2000. Dans le même temps, le Parlement avait posé 17 conditions auxquelles la Commission se devait de satisfaire avant le 15 mai. Pour l'essentiel, ces conditions se basaient sur les demandes formulées dans le rapport de la Cour des comptes, telles que, par exemple, l'obligation de s'efforcer d'enfin obtenir une déclaration d'assurance positive.
Pour ce qui est de 1998, la Cour des comptes avait refusé, pour la cinquième fois d'affilée, d'assurer que la Commission avait procédé à une gestion consciencieuse et soignée des ressources financières. En outre, elle exigeait que des mesures soient prises pour clôturer et sanctionner les trois cas majeurs de fraude que constituaient les affaires Fléchard, Echo et MED. La critique visait tout autant la fourniture tardive de documents et d'informations que le manque de transparence et d'indépendance des procédures disciplinaires. La Commission ayant rempli - en partie tout au moins - les conditions posées dans les délais prévus et effectué un nouveau départ en remplaçant le Secrétaire général de la Commission, je recommande l'octroi de la décharge dans mon rapport, en invitant toutefois la Commission à faire rembourser aux caisses de l'UE les montants visés par les affaires Fléchard et Echo, dont l'ensemble se chiffre à quelque 17 millions d'écus.
De plus, l'affaire Fléchard devrait demeurer ouverte étant donné qu'un nouvel élément est intervenu à la fin du mois de mai, en particulier par le biais de l'avis de la Cour des comptes. Le 27 juin 2000, une majorité de la commission du contrôle budgétaire a rejeté la demande de recouvrement des sommes versées. Si aucun changement ne devait survenir en plénière - changement que je sollicite toutefois auprès de mes collègues -, ces montants seraient définitivement débités des caisses de l'UE.
Je pense que ces constatations devraient suffire à pousser la Commission à agir afin de récupérer ces fonds. Cela devrait d'ailleurs être très simple pour l'affaire Fléchard étant donné que cette firme semble rester en très bons termes avec la Commission. Le 15 juin, la commissaire en charge du budget a signalé que, jusqu'en 1996, trois autres contrats avaient été conclus avec Fléchard. Ladite commissaire n'a toujours pas répondu à la question que j'avais posée quant à l'ampleur des aides communautaires qu'aurait reçues la firme Fléchard pour des exportations vers des pays tiers.
C'est pourquoi je vous demande une nouvelle fois depuis cette tribune, Madame la Commissaire, s'il est exact que la firme Fléchard a touché, pour les seules restitutions à l'exportation, environ 29 millions de francs français pour l'année 1996, environ 105 millions pour 1997, et 72 millions pour 1998 ? Comment se fait-il que vous ne nous ayez pas transmis plus tôt cette information ? S'agit-il d'un manque de volonté de coopération ou n'êtes-vous pas informée par vos propres collaborateurs ? J'ai appris ce matin à la lecture de la FAZ, la Frankfurter Allgemeine Zeitung, que, pour ce qui est de l'affaire Fléchard, vous aviez adressé un courrier à l'ancien commissaire au budget, Monsieur Schmidhuber. Je suis certaine que vous recevrez prochainement une réponse à ce sujet.
Toutefois, Madame Schreyer, j'aurais apprécié d'apprendre de votre bouche et non par voie de presse quand vous répondrez à mes questions. Quand nous fournirez-vous les chiffres que vous avez promis à la commission du contrôle budgétaire il y a plus d'un mois déjà ? Vous en tenez-vous encore et toujours à votre déclaration selon laquelle il n'y aurait pas eu le moindre indice d'implication de la firme Fléchard à l'époque alors que le commissaire Schmidhuber avait en son temps soulevé cette question ? Avez-vous seulement demandé à votre collègue, Monsieur Lamy, pourquoi aucun représentant du commissaire Schmidhuber n'avait été convié à la réunion qui s'est tenue le 7 janvier 1994 dans son cabinet ? J'ai également adressé par écrit cette question à M. Lamy et n'ai reçu aucune réponse.
Madame Schreyer, j'attends aussi que vous répondiez à mes questions de la même manière que vous répondez, par exemple, à celles de Mme Morgan qui, comme je viens de le constater, a reçu des réponses exhaustives de votre part en date du 23 juin. Ou peut-être faites-vous deux poids deux mesures lorsqu'il s'agit de répondre aux députés ?
Je pense qu'élever des remparts et minimiser les problèmes ne constitue pas une bonne stratégie.
Voilà tout ce que se demande, à juste titre, le citoyen européen. Nous attendons que vous fassiez preuve de conséquence par rapport à votre promesse de modification des procédures disciplinaires et de refonte du contrôle financier interne. Cela ne peut mener à ce que le contrôle financier soit supprimé de facto par le biais d'une décentralisation."@fr6
"Signor Presidente, signora Commissario, onorevoli colleghi, il 6 luglio in seduta plenaria decideremo in merito alla concessione alla Commissione del discarico per l'esecuzione del bilancio generale per l'esercizio 1998. A quasi un anno dall'avvio dei lavori della nuova Commissione Prodi, che si è proposta l'alto compito di accordare tolleranza zero alle frodi commesse nella gestione del denaro dei contribuenti, questo discarico del bilancio assume un particolare rilievo.
Per l'esercizio 1998 si raccomanda la concessione del discarico alla Commissione che tuttavia deve comportare a mio parere una grande responsabilità per la Commissione. Mi auguro - e le rivolgo un appello in questo senso - che questa nuova dimostrazione di fiducia da parte del Parlamento venga adeguatamente apprezzata dalla Commissione!
La nuova Commissione può dimostrare per la prima volta fino a che punto intende davvero imprimere una svolta. Il rinvio del discarico 1998 è stato deciso dal Parlamento il 13 aprile 2000 ponendo 17 condizioni che la Commissione avrebbe dovuto soddisfare entro il 15 maggio. Tali condizioni corrispondevano sostanzialmente alle richieste contenute nella relazione della Corte dei conti, come per esempio l'impegno ad adoperarsi per ottenere finalmente una dichiarazione di affidabilità positiva.
La Corte dei conti ha rifiutato anche per il 1998, e quindi per la quinta volta consecutiva, di garantire che la gestione delle risorse finanziarie da parte della Commissione è stata accurata e parsimoniosa. Inoltre ha richiesto l'adozione di misure atte ad affrontare e sanzionare i tre casi di frode più noti: Fléchard, ECHO e MED. E' stata criticata la riluttanza da parte della Commissione nell'esibire la documentazione e nel fornire le informazioni, nonché la mancanza di trasparenza e indipendenza dei procedimenti disciplinari. Dopo che la Commissione ha comunque provveduto entro i termini previsti a soddisfare una parte delle condizioni e che, con la nomina di un nuovo segretario generale, è stato fornito il segnale di un nuovo inizio al vertice dell'apparato amministrativo della Commissione, nella mia relazione successiva ho chiesto la concessione del discarico, incaricando comunque la Commissione di recuperare a nome dell'UE gli importi relativi ai casi Fléchard ed ECHO, che complessivamente ammontano a circa 17 milioni di euro.
Il caso Fléchard non ha potuto essere considerato chiuso tanto più che alla fine di maggio si è dovuto prendere atto di una nuova situazione, in particolare a seguito del parere espresso dalla Corte dei conti. Il 27 giugno 2000 la commissione per il controllo dei bilanci ha respinto a maggioranza la richiesta di recuperare i fondi. Se in seduta plenaria non verrà assunta una posizione diversa - ed esorto vivamente i colleghi a farlo - questi importi andranno persi per le casse dell'Unione europea.
A mio avviso queste constatazioni dovrebbero bastare a indurre la Commissione ad attivarsi autonomamente per recuperare i fondi, tanto più che nel caso Fléchard la cosa risulta estremamente semplice, visto che, a quanto pare, questa azienda continua ad intrattenere ottimi rapporti di affari con la Commissione. La Commissario competente per il bilancio il 15 giugno ha comunicato che fino al 1996 erano stati stipulati altri tre contratti con la Fléchard. Finora non ho ancora ricevuto risposta dalla Commissario per il bilancio alla mia interrogazione in cui chiedevo di specificare l'ammontare delle sovvenzioni comunitarie che la ditta Fléchard ha ricevuto per le esportazioni in paesi terzi.
Le chiedo pertanto ancora una volta, signora Commissario: è vero che la ditta Fléchard, soltanto per le restituzioni alle importazioni nel 1996 ha percepito circa 29 milioni di franchi, nel 1997 circa 105 milioni e nel 1998 72 milioni? Perché non ci ha fornito prima queste informazioni? Manca la volontà di cooperare o sono i suoi stessi collaboratori che non la informano? Dal
ho appreso stamattina che lei ha scritto una lettera all'ex Commissario per il bilancio Schmidhuber. Sono certa che riceverà risposta quanto prima alla sua lettera.
Ma, signora Schreyer, preferirei sapere direttamente da lei e non dagli organi di stampa quando pensa di rispondere alle mie domande. Quando ci verranno forniti i dati che ha promesso più di un mese fa alla commissione per il controllo dei bilanci? Continua ad essere del parere, come aveva affermato in passato, che non vi sono elementi che confermino il coinvolgimento della ditta Fléchard, benché il Commissario Schmidthuber avesse già sollevato questa questione? Ha mai domandato al suo collega, Commissario Lamy, come mai alla seduta del 7 gennaio 1994 nel suo gabinetto non è stato invitato nessun rappresentante del Commissario Schmidhuber? Ho posto questa stessa domanda al Commissario Lamy per iscritto ma non ho ricevuto risposta.
Signora Commissario Schreyer, chiedo che si risponda alle mie interrogazioni così come è stato fatto alle domande della collega, onorevole Morgan che, come ho appena constatato, ha ricevuto da lei il 23 giugno risposte esaurienti: o forse ritiene di dover adottare criteri diversi nel rispondere alle lettere dei deputati?
Né i muri e né i tentativi di placare sono a mio avviso strategie efficaci.
Si chiedono giustamente - e non solo loro - i contribuenti europei. Vi chiediamo di dimostrare coerenza nella riforma approvata dei procedimenti disciplinari e nella riorganizzazione dei controlli finanziari interni. Tali misure non possono avere come esito, di fatto, l'eliminazione del controllo finanziario tramite il decentramento."@it9
"Mr President, Commissioner, ladies and gentlemen, on 6 July, this House will decide whether to grant discharge to the Commission in respect of the general budget for the 1998 financial year. As it is almost a year since the new Prodi Commission took up its duties, with the lofty promise of pursuing a policy of zero-tolerance towards fraud in dealings with the European tax-payer’s money, this budgetary discharge has special significance.
But Mrs Schreyer, I would very much like to have heard from you, rather than the press, as to when you are actually going to respond to my questions. When are you going to provide us with the figures that you promised more than a month ago to the Committee on Budgetary Control? Do you still stand by your statement that at the time, there were no grounds for involving the Fléchard firm, even though Commissioner Schmidhuber had raised the same question? Have you ever asked your fellow Commissioner Mr Lamy why none of Mr Schmidhuber’s representatives were invited to the meeting on 7 January 1994 in his office? I have also put this question to Mr Lamy in writing but have not received an answer.
Mrs Schreyer, I do not expect you to answer my questions any differently to the way in which you answer those put to you by Mrs Morgan, for example, who, as I have now seen, received detailed answers from you on 23 June, or do you perhaps apply different standards to the way you answer letters from delegates?
Stonewalling and appeasement do not, I feel, constitute a sound strategy. It is not just the European citizen that rightly asks
what is the good of this
We expect you to be consistent as regards the promised changes to the disciplinary procedures and the reorganisation of internal financial control. This must not lead to a de facto abolition of financial control on account of decentralisation.
It is recommended that the Commission be granted discharge for the 1998 financial year. However, as I see it, this discharge implies a weighty responsibility on the part of the Commission. I can only hope that you give Parliament’s new act of faith due recognition, and would urge you to do so.
This is the new Commission’s first opportunity to show how seriously it is taking this fresh start. On 13 April, Parliament postponed the decision on granting discharge for the 1998 financial year, at the same time citing 17 conditions that the Commission was to fulfil by 15 May. These conditions corresponded in large measure to the demands contained in the report by the Court of Auditors, such as the commitment to ultimately arrive at a positive statement of assurance.
The Court of Auditors declined, for the fifth time in succession, to provide an assurance that the Commission’s handling of the finances for the 1998 financial year had been careful and economical. In addition, they demanded measures for dealing with the unfinished business of the three notorious fraud cases concerning Fléchard, ECHO and MED, and for issuing penalties in respect of them. The Commission was criticised for being slow to produce documents and information, and likewise, there was criticism of the lack of transparency and independence as regards disciplinary procedures. Since the Commission had at least fulfilled some of the conditions within the period stipulated, and the appointment of a new Secretary-General of the Commission had signalled a fresh start on the personnel front, I moved in my follow-up report that discharge be granted, or at least I recommended that the Commission recover the funds from the Fléchard and ECHO cases, which are estimated to total approximately 17 million ecus, for the EU’s coffers.
Furthermore, the Fléchard case should be kept open since a new state of affairs came about at the end of May, due, in particular, to the stand taken by the Court of Auditors. On 27 June 2000, a majority of the Committee on Budgetary Control rejected the call for the money to be recovered. If the House fails to bring about a change of heart here – and I would urge the honourable members to give me their backing – then this money will be lost to EU coffers.
I believe these comments alone ought to be enough to inspire the Commission to take action on its own account to recoup the funds. What is more, it would be extremely easy in the Fléchard case, for this firm appears to still do good business with the Commission. The Commissioner for the Budget informed us on 15 June that up until 1996, a further three contracts were concluded with Fléchard. My more probing question as to how much the Fléchard firm received in Community subsidies for exports to third countries has failed so far to elicit a response from the Commissioner for the Budget.
I would therefore ask you once again, Madam Commissioner, whether it is true that the Fléchard firm received around FF 29 million for export reimbursements in 1996 alone, around FF 105 million in 1997, and FF 72 million in 1998? Why did you not provide us with this information earlier? Are you unwilling to cooperate or did your own colleagues leave you in the dark? I read in the Frankfurter Allgemeine Zeitung this morning that you wrote to Mr Schmidhuber, the former Commissioner for the Budget. I am certain you will be hearing from him shortly."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mevrouw de commissaris, dames en heren, op 6 juli nemen wij in de plenaire vergadering een besluit over de kwijting aan de Commissie voor het begrotingsjaar 1998. Toen de nieuwe Commissie van de heer Prodi bijna een jaar geleden haar werkzaamheden aanvatte, verklaarde ze geen enkele fraude met het geld van de Europese belastingbetaler te zullen dulden. Dit is dan ook een bijzonder belangrijke kwijting.
Voor het begrotingsjaar 1998 wordt aanbevolen de Commissie kwijting te verlenen. Deze kwijting legt de Commissie echter een grote verantwoordelijkheid op. Ik kan alleen maar hopen dat u dit nieuwe bewijs van vertrouwen van het Parlement naar waarde schat.
De Commissie kan nu voor het eerst laten zien hoezeer het haar daarmee ernst is. De kwijting voor de begroting 1998 werd op 13 april 2000 door het Parlement uitgesteld. Tegelijkertijd stelde het Parlement zeventien voorwaarden waaraan de Commissie tegen 15 mei moest voldoen. Die voorwaarden stemden overeen met de eisen in het verslag van de Rekenkamer, zoals bijvoorbeeld de verplichting om eindelijk naar een positieve betrouwbaarheidsverklaring te streven.
De Rekenkamer heeft voor 1998 voor de vijfde achtereenvolgende maal geweigerd te bevestigen dat de Commissie zorgvuldig en spaarzaam met de financiële middelen is omgegaan. Verder werden maatregelen geëist om de drie grootste gevallen van fraude - Fléchard, ECHO en MED - aan te pakken en te bestraffen. De Rekenkamer had ook kritiek op het getalm van de Commissie om documenten en gegevens voor te leggen en op het gebrek aan transparantie en onafhankelijkheid in de tuchtprocedure. De Commissie heeft binnen de gestelde termijn tenminste aan een deel van de voorwaarden voldaan en met de vervanging van de secretaris-generaal van de Commissie een nieuwe start genomen. Daarom stel ik in mijn verslag voor kwijting te verlenen, maar vraag ik de Commissie ook de bedragen in de zaken Fléchard en ECHO, samen ongeveer 17 miljoen euro, terug te vorderen.
De zaak-Fléchard mag bovendien niet worden gesloten. Door het advies van de Rekenkamer van eind mei is de situatie immers veranderd. Op 27 juni van dit jaar heeft een meerderheid in de Commissie begrotingscontrole de eis verworpen om het geld terug te vorderen. Als de plenaire vergadering dat niet ongedaan maakt, is dat geld voor de EU verloren.
Alleen al die vaststelling moet volstaan om de Commissie ertoe te bewegen de gelden terug te vorderen. Bovendien zou dat in de zaak-Fléchard zeer eenvoudig zijn. De Commissie staat met die firma blijkbaar immers nog altijd op goede voet. De voor begroting bevoegde commissaris deelde op 15 juni mee dat tot 1996 nog drie andere contracten met Fléchard werden gesloten. Mijn vraag naar de omvang van de subsidies die Fléchard voor de export naar derde landen heeft gekregen, heeft ze nog niet beantwoord.
Mevrouw de commissaris, ik vraag het u daarom opnieuw: is het juist dat de firma Fléchard alleen al aan uitvoerrestituties in 1996 ongeveer 29 miljoen, in 1997 105 miljoen en in 1998 72 miljoen Franse frank heeft gekregen? Waarom hebt u ons daarvan niet vroeger op de hoogte gebracht? Wilt u niet met ons samenwerken of hebben uw eigen medewerkers u niet ingelicht? In de
heb ik vanmorgen gelezen dat u in de zaak-Fléchard een brief aan de vroegere voor begroting bevoegde commissaris, de heer Schmidhuber, hebt geschreven. Ik weet zeker dat u snel een antwoord zult krijgen.
Mevrouw Schreyer, ik had graag van u, en niet van de pers, vernomen wanneer u op mijn vraag zult antwoorden. Wanneer geeft u ons de cijfers die u de Commissie begrotingscontrole al meer dan een maand geleden hebt beloofd? Blijft u erbij dat er toen geen enkele aanwijzing was dat er met de firma Fléchard problemen waren, hoewel de heer Schmidhuber toen die vraag aan de orde heeft gesteld? Hebt u de heer Lamy, uw collega in de Commissie, gevraagd waarom op de vergadering van 7 januari 1994 op zijn kabinet geen vertegenwoordiger van de heer Schmidhuber was uitgenodigd? Ik heb dat de heer Lamy schriftelijk gevraagd. Ik heb geen antwoord gekregen.
Mevrouw Schreyer, ik verwacht dat u mijn vragen beantwoordt, zoals u bijvoorbeeld ook die van mevrouw Morgan hebt beantwoord. Op 23 juni heeft zij immers een uitvoerig antwoord op haar vragen gekregen. Of hanteert u verschillende normen bij het beantwoorden van brieven van afgevaardigden?
Dwarsliggen en sussen is geen goede strategie. Niet alleen de Europese burger vraagt zich terecht af voor wie dat goed is. Wij verwachten dat u werk maakt van de beloofde wijziging van de tuchtprocedure en de hervorming van de interne financiële controle. Dat mag er echter niet toe leiden dat de financiële controle door decentralisering de facto wordt afgeschaft."@nl2
"Senhor Presidente, Senhora Comissária, caros colegas, no dia 6 de Julho, tomaremos em assembleia plenária a decisão relativa à concessão de quitação à Comissão pelo Orçamento Geral das Comunidades relativo ao exercício de 1998. Quase um ano após a entrada em funções da nova Comissão Prodi, que se apresentou com o nobre desígnio de aplicar a tolerância zero em questões relacionadas com o dinheiro dos contribuintes europeus no que toca aos casos de fraude, a presente concessão de quitação assume, assim, um significado especial.
0
Recomendase a concessão de quitação à Comissão para o exercício de 1998. No entanto, considero que essa concessão de quitação está associada a uma elevada responsabilização da Comissão. Apenas posso esperar e apelar a que a senhora Comissária dê o devido valor a esta nova prova de confiança por parte do Parlamento Europeu!
Pela primeira vez, a Comissão tem a possibilidade de demonstrar se são genuínos os seus propósitos para este recomeço. A concessão de quitação para o exercício de 1998 foi adiada pelo Parlamento em 13 de Abril de 2000. Simultaneamente, o Parlamento enunciou 17 requisitos que a Comissão deveria satisfazer até ao dia 15 de Maio. No essencial, esses requisitos correspondiam às exigências constantes do relatório do Tribunal de Contas, tais como o compromisso de envidar esforços no sentido de lograr finalmente uma declaração de fiabilidade positiva, por exemplo.
Para o exercício de 1998, o Tribunal de Contas recusouse pela quinta vez consecutiva a confirmar que a Comissão tivesse procedido de forma criteriosa e em conformidade com os bons princípios de gestão financeira relativamente às dotações financeiras. Além disso, foi solicitada a tomada de medidas tendentes ao esclarecimento e à aplicação de sanções relativamente aos três casos de fraude mais significativos, designadamente os casos Fléchard, ECHO e MED. Foram denunciadas tanto as hesitações na apresentação de documentos e informações por parte da Comissão, como a falta de transparência e de independência no que toca aos processos disciplinares. Depois de a Comissão, ainda assim, ter satisfeito dentro do prazo uma parte dos requisitos e ter promovido um recomeço, em termos pessoais, mediante a substituição do SecretárioGeral da Comissão, propus a concessão da quitação neste novo relatório, incumbindo contudo a Comissão de recuperar para os cofres da União Europeia as verbas relativas aos casos Fléchard e ECHO, que, no conjunto, ascendem a 17 milhões de ecus.
Além disso, o caso Fléchard deveria ser mantido em aberto, uma vez que, no final de Maio, se verificou uma alteração da situação, em especial devido à posição assumida pelo Tribunal de Contas. Em 27 de Junho de 2000, a Comissão do Controlo Orçamental rejeitou por maioria a exigência no sentido da recuperação das verbas. Se não for ainda aprovada no plenário uma alteração relativamente a este ponto, para o que apelo ao apoio dos colegas, estas verbas ficarão perdidas para os cofres da União Europeia.
Penso que estes factos, só por si, deveriam bastar para que a Comissão actuasse de
no sentido de garantir a recuperação das verbas. Além disso, no caso Fléchard, tal seria muito simples, pois essa empresa parece que continua a fazer bons negócios com a Comissão. A Comissária responsável pelo orçamento comunicou, no dia 15 de Junho, que, até 1996, foram celebrados outros três contratos com a Fléchard. Até agora, a Comissária responsável pelo orçamento não respondeu à minha pergunta subsequente sobre o volume das ajudas comunitárias que essa empresa Fléchard terá recebido pelas exportações para países terceiros.
Por isso, volto aqui mais uma vez a perguntarlhe, Senhora Comissária: é verdade que a empresa Fléchard recebeu, só em restituições à exportação, cerca de 29 milhões de francos franceses em 1996, cerca de 105 milhões em 1997 e cerca de 72 milhões em 1998? Por que razão não nos deu essas informações mais cedo? É o desejo de cooperar que escasseia ou será, Senhora Comissária, que não é informada pelos seus próprios colaboradores? Li esta manhã no
que a senhora Comissária escreveu uma carta ao anterior Comissário para os assuntos orçamentais, o senhor Schmidhuber, a respeito do caso Fléchard. Estou certa de que irá receber uma resposta em breve.
No entanto, Senhora Comissária, gostaria muito de saber directamente por si, e não pela imprensa, quando é que vai responder às minhas perguntas. Quando é que nos vai entregar os números que prometeu à Comissão do Controlo Orçamental já há mais de um mês? Continua a perseverar na afirmação de que não havia então quaisquer indícios de um envolvimento da empresa Fléchard, apesar de o senhor Comissário Schmidhuber ter levantado essa questão na altura? Já perguntou ao seu colega na Comissão, o senhor Comissário Lamy, por que razão não foi convidado nenhum representante do senhor Comissário Schmidhuber para a reunião que teve lugar no seu gabinete, no dia 7 de Janeiro de 1994? Dirigi também esta pergunta ao Comissário Lamy por escrito e não obtive qualquer resposta.
Senhora Comissária, espero que responda às minhas perguntas da mesma forma que o faz, por exemplo, às perguntas da colega Morgan, que, tal como verifiquei agora, obteve respostas circunstanciadas no dia 23 de Junho – ou será que a senhora Comissária se serve porventura de critérios diferentes quando se trata de responder às cartas dos deputados?
Ocultar e minimizar os problemas não constitui, segundo creio, uma estratégia adequada. “A quem serve?”, interrogamse, muito justamente, os cidadãos europeus – e não só. Esperamos de si, Senhora Comissária, que seja consequente no que se refere à prometida alteração relativamente aos processos disciplinares e à reconfiguração da auditoria financeira interna. Isso não deve levar a que a auditoria financeira venha a ser abolida
em resultado da descentralização."@pt11
"Herr talman, fru kommissionär, ärade kolleger! Den 6 juli kommer vi i plenum att fatta beslut om beviljandet av ansvarsfrihet för kommissionen för allmänna budgeten för budgetåret 1998. Nu när det har gått nästan ett år sedan Prodis nya kommission tillträdde och som bestämt hävdade att den inte skulle tolerera någon form av bedrägeri i hanteringen av de europeiska skattebetalarnas pengar har beviljandet av ansvarsfrihet särskild betydelse.
Här föreslås att kommissionen beviljas ansvarsfrihet för budgetåret 1998. Jag ser detta beviljande som förknippat med ett stort ansvar från kommissionens sida. Jag kan endast hoppas att ni uppskattar detta nya bevis på förtroende från parlamentets sida och uppmanar er att göra det!
Den nya kommissionen kan nu för första gången visa om den har tagit den nya starten på allvar. Parlamentet sköt den 13 april 2000 upp beviljandet av ansvarsfrihet för budgetåret 1998. Samtidigt ställde parlamentet 17 villkor som kommissionen skulle uppfylla fram till den 15 maj. Dessa villkor motsvarade i huvudsak kraven i revisionsrättens rapport, till exempel skyldigheten att göra allt för att åstadkomma en positiv revisionsförklaring.
Revisionsrätten vägrade med avseende på 1998 för femte gången i rad att garantera att kommissionen hade varit noggrann och sparsam i sin hantering av de finansiella medlen. Dessutom krävdes åtgärder i form av en granskning och sanktionering av de tre påtagliga bedrägerifallen Fléchard, ECHO och MED. Att kommissionen dröjde så med att tillhandahålla handlingar och information var också något som kritiserades, liksom bristen på insyn och oberoende vid det disciplinära förfarandet. Eftersom kommissionen inom de angivna tidsramarna har uppfyllt åtminstone vissa av kraven och ny personal har tillsatts i samband med bytet av kommissionens generalsekreterare, har jag i mitt uppföljningsbetänkande föreslagit att ansvarsfrihet skall beviljas, men samtidigt ålagt kommissionen att till unionens kassa dra in beloppen från fallen Fléchard och ECHO som uppgår till sammanlagt cirka 17 miljoner ecu.
Fléchard-fallet bör dessutom hållas öppet, eftersom situationen kom att ändras i slutet av maj, framför allt i och med revisionsrättens yttrande. Den 27 juni 2000 röstade en majoritet i budgetkontrollutskottet nej till begäran om att återkräva pengarna. Om ingen förändring sker på den punkten i plenum, något som jag ber att ni stöder, går unionens kassa miste om dessa belopp.
Jag anser att dessa konstateranden bör räcka för att kommissionen på eget initiativ skall agera för att återkräva pengarna. Dessutom lär det vara enkelt i Fléchard-fallet, eftersom företaget i fråga tydligen fortfarande är en bra handelspartner till kommissionen. Den kommissionär som är budgetansvarig meddelade den 15 juni att ytterligare tre avtal hade ingåtts med Fléchard fram till 1996. Min vidare fråga angående omfattningen av det gemenskapsstöd som måste ha utbetalats till företaget Fléchard för export till tredje land har fortfarande inte besvarats av den budgetansvarige kommissionären.
Därför ställer jag frågan än en gång, fru kommissionär: Är det sant att företaget Fléchard år 1996 erhöll cirka 29 miljoner, 1997 cirka 105 miljoner och 1998 72 miljoner franska franc enbart i exportbidrag? Hur kommer det sig att ni inte har lämnat den informationen till oss tidigare? Är det brist på samarbetsvilja eller blir ni inte själv informerad av era egna medarbetare? I morse läste jag själv i
att ni har skrivit ett brev till den tidigare budgetansvarige kommissionären Schmidhuber beträffande Fléchard-fallet. Jag är övertygad om att ni snart kommer att få svar.
Men fru Schreyer, jag skulle gärna vilja ha besked från er och inte från massmedia om när ni kommer att besvara mina frågor. När kommer vi att få de sifferuppgifter av er som ni redan för över en månad sedan lovade budgetkontrollutskottet? Håller ni fortfarande fast vid ert uttalande att det på den tiden saknades belägg för komplikationer med företaget Fléchard, trots att kommissionär Schmidhuber den gången kastade ut frågan? Har ni någon gång ställt frågan till er kollega, kommissionär Lamy, hur det kom sig att ingen företrädare för kommissionär Schmidhuber var inbjuden till hans kabinett och sammanträdet den 7 januari 1994? Jag har ställt den frågan skriftligt till Lamy men inte fått något svar.
Fru Schreyer, jag förväntar mig att ni besvarar mina frågor på samma sätt som frågorna från kollegan Morgan till exempel som, vilket jag nu har sett, besvarades utförligt av er den 23 juni, eller är det så att ni tillämpar olika kriterier när ni besvarar breven från ledamöterna?
Att ligga lågt och bagatellisera det hela tror jag inte är en bra strategi.
har inte bara den europeiska medborgaren anledning att fråga. Vi förväntar oss att ni är konsekvent i den beviljade ändringen av det disciplinära förfarandet och omdanandet av den interna ekonomistyrningen. Det får inte bli så att ekonomistyrningen i själva verket avskaffas genom en decentralisering."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Cui bono?"1,13,7,9
"Cui bono?)"5
"Cui bono ?"6,6
"Frankfurter Allgemeine Zeitung"1,13,5,2,8,12,11,9
"Stauner (PPE-DE ),"5,12,7
"cui bono? ("10,3
"¿Cui bono"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples