Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-07-03-Speech-1-067"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000703.6.1-067"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, i EU er sager så ofte på dagsordenen, at det er svært at sige, hvornår de forskellige udviklinger starter. EU-rettens forrang kan dateres tilbage til dommene i 1962 og 1964. Luxembourg-forligets vetoret herskede fra 1966 til 1986. Overgangen til flertalsafgørelser kan dateres til Ministerrådets nye forretningsorden fra juli 1987 og fællesaktens flertalsbestemmelser for det indre marked. Muligheden for forstærket samarbejde blev indført med Amsterdam-traktaten, men der kræves enighed, og denne mulighed har aldrig været anvendt, undtagen på områder, hvor man i forvejen var enige om det, f.eks. i forbindelse med ØMU'en og Schengen-samarbejdet. Med Feira-topmødet anerkendte EU's medlemslande for første gang, at forstærket samarbejdet skal kunne gennemføres, uden at alle lande er enige. Feira satte spørgsmålet på regeringskonferencens dagsorden. Om det ender med en generel klausul, eller om der bliver tale om øremærkning, er det for tidligt at sige noget om, men det første gennembrud er sket, og dermed forlades princippet om lighed mellem landene. Fremover kan Tyskland og Frankrig bestemme farten, selv om Storbritannien og andre euro-skeptiske lande ønsker en anden retning for samarbejdet. Formelt vil ændringer af traktaterne fortsat kræve enighed, men reelt kan man snart udbygge samarbejdet uden at vente på de sidste. For dem, der ønsker mere integration, er der god grund til at lykønske det portugisiske formandskab, men for os, der ønsker mere demokrati og lighed mellem landene, er der ikke noget at fejre fra topmødet i Feira. I øvrigt mener jeg, at sanktionerne mod Østrig bør ophæves - hellere i dag end i morgen."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, in der EU kommen Themen so oft auf die Tagesordnung, daß sich schwer feststellen läßt, wann eine Entwicklung begonnen hat. Der Vorrang für den EU-Gerichtshof geht auf die Urteile von 1962 und 1964 zurück. Das Vetorecht als Ergebnis des Luxemburger Vergleichs galt von 1966 bis 1986. Der Übergang zu Mehrheitsentscheidungen läßt sich auf die neue Geschäftsordnung des Ministerrats vom Juli 1987 und die Mehrheitsvorschriften der Einheitlichen Europäischen Akte für den Binnenmarkt zurückführen. Eine intensivere Zusammenarbeit wurde mit dem Vertrag von Amsterdam ermöglicht, aber dafür ist Einigkeit erforderlich. Diese Möglichkeit ist nie zur Anwendung gekommen, außer in Fällen, in denen schon vorher Einigkeit herrschte, z.B. im Zusammenhang mit der WWU und der Zusammenarbeit von Schengen. Beim Gipfeltreffen von Feira haben die Mitgliedstaaten zum ersten Mal einer intensiveren Zusammenarbeit ohne Einigkeit aller Länder zugestimmt. In Feira kam das Problem auf die Tagesordnung der Regierungskonferenz. Ob eine Generalklausel eingeführt werden wird, oder ob die Regelung zweckgebunden ist, läßt sich noch nicht sagen, aber es wurde ein erster Durchbruch erreicht. Damit hat man das Prinzip der Gleichheit aller Länder verlassen. In Zukunft können Deutschland und Frankreich das Tempo der Entwicklung bestimmen, obwohl Großbritannien und andere euroskeptische Länder eine andere Art der Zusammenarbeit wünschen. Formal wird eine Änderung der Verträge auch weiterhin Einigkeit voraussetzen, aber in Wirklichkeit wird es bald möglich sein, die Zusammenarbeit voranzutreiben, ohne auf die Nachzügler zu warten. Alle, die mehr Integration wollen, werden die portugiesische Präsidentschaft beglückwünschen. Aber wir, die wir uns mehr Demokratie und Gleichheit zwischen den Ländern wünschen, haben keinen Grund, das Gipfeltreffen von Feira zu bejubeln. Im übrigen bin ich der Meinung, daß die Sanktionen gegen Österreich aufgehoben werden müssen – eher heute als morgen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, στην ΕΕ τα θέματα ανακύπτουν τόσο συχνά στην ημερήσια διάταξη που είναι δύσκολο να πει κανείς πότε ξεκινούν οι διάφορες εξελίξεις. Η προτεραιότητα του Δικαστηρίου των Κοινοτήτων χρονολογείται στις δικαστικές αποφάσεις του 1962 και του 1964. Το δικαίωμα αρνησικυρίας της συνδιαλλαγής του Λουξεμβούργου κυριάρχησε από το 1966 ώς το 1986. Η μετάβαση στις πλειοψηφικές αποφάσεις χρονολογείται από τον νέο κανονισμό του Συμβουλίου Υπουργών τον Ιούλιο 1987 και από τις πλειοψηφικές διατάξεις των κοινών πράξεων για την εσωτερική αγορά. Η δυνατότητα για ενισχυμένη συνεργασία ξεκίνησε με τη Συνθήκη του Άμστερνταμ, αλλά απαιτείται ομοφωνία και αυτή η δυνατότητα ποτέ δεν χρησιμοποιήθηκε, εκτός από τομείς όπου εκ των προτέρων υπήρχε ομοφωνία, όπως για παράδειγμα όσον αφορά την ΟΝΕ και τη συνεργασία στα πλαίσια του Σένγκεν. Με τη Σύνοδο Κορυφής της Feira τα κράτη μέλη της ΕΕ αναγνώρισαν για πρώτη φορά ότι η ενισχυμένη συνεργασία θα πρέπει να μπορεί να εφαρμοστεί χωρίς τη συμφωνία όλων των κρατών. Η Feira έθεσε το θέμα στην ημερήσια διάταξη της Διακυβερνητικής Διάσκεψης. Αν θα καταλήξει σε μια γενική ρήτρα ή αν θα πρόκειται για ειδική διάταξη είναι ακόμη πολύ νωρίς για να ξέρουμε, όμως το πρώτο βήμα έγινε και με αυτό το βήμα εγκαταλείπουμε την αρχή για ισότητα μεταξύ των κρατών. Πρωτίστως η Γερμανία και η Γαλλία μπορούν να αποφασίζουν την ταχύτητα, παρ’ ότι η Μεγάλη Βρετανία και οι άλλες χώρες που διατηρούν επιφυλάξεις απέναντι στο ευρώ επιθυμούν η συνεργασία να έχει άλλη κατεύθυνση. Επισήμως οι αλλαγές των Συνθηκών θα συνεχίσουν απαιτούν ομοφωνία, αλλά στην πράξη μπορούν σύντομα να επεκτείνουν τη συνεργασία χωρίς να περιμένουν τους τελευταίους. Για όσους επιθυμούν περισσότερη ολοκλήρωση υπάρχουν καλοί λόγοι να συγχαίρουν την πορτογαλική Προεδρία, αλλά για εμάς που επιθυμούμε περισσότερη δημοκρατία και ισότητα μεταξύ των κρατών, δεν υπάρχει κανείς λόγος για εορτασμούς όσον αφορά τη Σύνοδο Κορυφής της Feira. Εξάλλου, πιστεύω ότι οι κυρώσεις κατά της Αυστρίας πρέπει να αρθούν και μάλιστα το συντομότερο δυνατόν."@el8
"Mr President, in the EU, matters are so often on the agenda that it is difficult to say when the various developments begin. The precedence of EU law may be dated back to the judgements given in 1962 and 1964. The right of veto in accordance with the Luxembourg Compromise prevailed from 1966 to 1986. The changeover to majority voting may be dated back to the Council of Ministers’ new rules of procedure from July 1987 and the Single European Act’s majority provisions for the internal market. The possibility of closer cooperation was introduced by the Treaty of Amsterdam, but unanimity is required, and that possibility has never been made use of, except in areas where there was already unanimity, for example in connection with EMU and cooperation under the Schengen Agreement. With the Feira Summit, the EU’s Member States acknowledged for the first time that closer cooperation could take place without the agreement of every country. Feira put the issue on the Intergovernmental Conference’s agenda. It is too early to say whether the outcome will be a general clause or whether earmarking will be introduced, but the initial breakthrough has occurred, and the principle of equality between countries has in that way been abandoned. From now on, Germany and France can set the pace, even if Great Britain and other Euro-sceptic countries wish to see cooperation take a different direction. Formally, changes to the Treaties will still require unanimity but, in reality, it will soon be possible to increase cooperation without waiting for the stragglers. Those who want to see further integration have good reason for congratulating the Portuguese Presidency, but for those of us who want to see more democracy and equality between the countries of the Union, the Feira Summit is no cause for celebration. I also believe that the sanctions against Austria ought to be lifted, and preferably sooner rather than later."@en3
"(DA) Señor Presidente, en la UE los asuntos aparecen en el orden del día tan a menudo que resulta difícil decir cuándo comienzan las diversas líneas de evolución. La primacía del derecho comunitario puede fecharse en las sentencias de 1962 y 1964. El derecho de veto del Compromiso de Luxemburgo imperó desde 1966 hasta 1986. El paso a las decisiones por mayoría puede ser situado en el nuevo Reglamento del Consejo de Ministros de julio de 1987 y en las disposiciones mayoritarias del Acta Única para el mercado interior. La posibilidad de establecer una cooperación reforzada fue introducida por el Tratado de Ámsterdam, no obstante para ello es preciso que exista consenso y esta posibilidad nunca ha sido utilizada, salvo en determinados ámbitos donde ha existido acuerdo para ello, como por ejemplo, en lo referido a la UEM y a la Cooperación Schengen. Con la Cumbre de Feira, los países comunitarios reconocieron por primera vez la posibilidad de poner en marcha una cooperación reforzada sin que todos los países estuvieran de acuerdo. Feira introdujo esta cuestión en el orden del día de la Conferencia Gubernamental. Aún es demasiado pronto para decir si se acabará con una cláusula general o si se tratará de una modificación mínima, no obstante, se ha producido la primera ruptura abandonándose con ello el principio de la igualdad entre países. A partir de ahora, Alemania y Francia pueden marcar el paso aunque Gran Bretaña y otros países euroescépticos deseen llevar la cooperación en otra dirección. Formalmente las modificaciones de los Tratados seguirán exigiendo unanimidad, sin embargo, realmente se podrá consolidar rápidamente la cooperación sin esperar a los últimos. Para aquellos que desean una mayor integración, existen motivos de sobra para felicitar a la Presidencia portuguesa, sin embargo, nosotros, que queremos más democracia e igualdad entre los países, no tenemos nada que celebrar de la Cumbre celebrada en Feira. Además, pienso que deben levantarse las sanciones contra Austria –mejor hoy que mañana."@es12
"Arvoisa puhemies, EU:ssa asiat ovat niin usein esityslistalla, että on vaikea sanoa, milloin eri kehityskulut käynnistyvät. EU:n oikeuden siirtyminen etusijalle voidaan ajoittaa vuosien 1962 ja 1964 päätöksiin. Luxemburgin kompromissin veto-oikeus oli voimassa vuodesta 1966 vuoteen 1986 saakka. Enemmistöpäätöksiin siirtymisen alkuna voidaan pitää heinäkuussa vuonna 1987 annettua ministerineuvoston uutta työjärjestystä ja yhtenäisasiakirjalla laajennettuja sisämarkkinoita koskevia määräenemmistöpäätöksien käyttömahdollisuuksia. Amsterdamin sopimuksen myötä käyttöön otettiin mahdollisuus tehdä tiiviimpää yhteistyötä, mutta se edellyttää yksimielisyyttä, ja tätä mahdollisuutta on käytetty ainoastaan niissä asioissa, joista on etukäteen oltu yksimielisiä, kuten esimerkiksi EMUsta ja Schengenin yhteistyöstä päätettäessä. Feiran huippukokouksessa EU:n jäsenvaltiot tunnustivat ensimmäisen kerran, että tiiviimpi yhteistyö voidaan toteuttaa, ilman että kaikki valtiot ovat siitä samaa mieltä. Feiran kokouksessa kysymys asetettiin hallitustenvälisen konferenssin asialistalle. On liian aikaista sanoa, johtaako asian käsittely yleisen määräyksen antamiseen vai tuleeko kyseeseen alustavan päätöksen tekeminen, mutta ensimmäinen läpimurto on tapahtunut, ja valtioiden välistä tasa-arvoa koskeva periaate on siten hylätty. Saksa ja Ranska voivat jatkossa päättää vauhdista, vaikka Iso-Britannia ja muut euroon epäillen suhtautuvat valtiot toivoisivatkin, että yhteistyön suunta olisi toinen. Muodollisesti perustamissopimusten muuttaminen vaatisi jatkossakin yksimielisyyttä, mutta todellisuudessa yhteistyötä voidaan pian laajentaa siten, että emme jää odottamaan viimeisiä valtioita. Niillä, jotka haluavat lisätä yhdentymistä, on hyvä syy onnitella Portugalin puheenjohtajistoa, mutta meille, jotka haluamme lisätä demokratiaa ja valtioiden välistä tasa-arvoa, Feiran huippukokous ei antanut mitään aihetta juhlimiseen. Lisäksi olen sitä mieltä, että Itävallan vastaiset pakotteet pitää purkaa – mieluummin tänään kuin huomenna."@fi5
"Monsieur le Président, l'UE met un tel nombre de points à son programme qu'il est difficile de savoir à quel moment chaque nouvel épisode commence. La primauté du droit communautaire remonte à des jugements rendus en 1962 et 1964. Le droit de veto adopté dans le cadre du compromis de Luxembourg a régné de 1966 à 1986. Le passage aux décisions à la majorité remonte au nouveau règlement du Conseil de ministres de juillet 1987 et aux dispositions prévues par l'Acte unique en vue de rendre obligatoires les décisions à la majorité dans le cadre du marché unique. La possibilité de coopération renforcée a été introduite à l'occasion du traité d'Amsterdam, mais il faut obligatoirement une unanimité, et nous n'avons jamais recouru à cette possibilité, sauf dans des domaines à propos desquels l'unanimité était connue d'avance, comme par rapport à l'UEM et à la coopération de Schengen. À l'occasion du Sommet de Feira, les États membres de l'UE ont reconnu pour la première fois que la coopération renforcée pourrait être mise en œuvre même si tous les États membres ne se déclarent pas d'accord. Le Sommet de Feira a mis ce problème à l'ordre du jour de la conférence intergouvernementale. Il est trop tôt pour savoir si elle s'achèvera avec une clause générale ou avec une clause particulière, mais la première fracture a eu lieu en vue de l'abandon du principe de l'égalité entre les pays. L'Allemagne et la France pourront désormais imprimer le rythme en dépit du fait que la Grande-Bretagne et d'autres États eurosceptiques souhaitent que la coopération prenne une autre voie. Officiellement, toute modification des traités exigera toujours l'unanimité, mais, concrètement, il sera bientôt possible de renforcer la coopération sans devoir attendre les derniers. Ceux qui souhaitent davantage d'intégration peuvent féliciter la présidence portugaise, mais pour nous qui souhaitons davantage de démocratie et d'égalité entre les pays, le Sommet de Feira ne nous incite guère à célébrer quoi que ce soit. J'ajouterai que, selon moi, les sanctions à l'égard de l'Autriche devraient être levées - mieux vaut le faire aujourd'hui que demain."@fr6
"Signor Presidente, nell’Unione europea ci sono questioni che sono messe all’ordine del giorno così sovente che è difficile dire quando hanno avuto inizio i diversi sviluppi. Il primato del diritto comunitario si può far risalire alle sentenze del 1962 e 1964. Il diritto di veto nato dal compromesso di Lussemburgo ha prevalso dal 1966 al 1986. Il passaggio alle decisioni a maggioranza si può far risalire al nuovo regolamento interno del Consiglio dei Ministri del 1987 e alle disposizioni relative al mercato interno approvate a maggioranza secondo il disposto dell’Atto Unico. La possibilità delle cooperazioni rafforzate è stata introdotta dal Trattato di Amsterdam, ma richiede il consenso unanime e tale possibilità non è mai stata utilizzata, ad eccezione degli ambiti nei quali vi era già accordo a priori, come per esempio l’UEM e la cooperazione nel contesto Schengen. Con il Vertice di Feira gli Stati membri dell’Unione hanno riconosciuto per la prima volta che le cooperazioni rafforzate potranno realizzarsi senza che tutti gli Stati siano d’accordo. Feira ha iscritto la questione all’ordine del giorno della Conferenza intergovernativa. E’ presto per dire se ciò scaturirà in una clausola generale o in una nota dettagliata, ma la prima breccia si è aperta e così si è abbandonato il principio della parità tra gli Stati. Inoltre la Germania e la Francia possono determinare la direzione di marcia, sebbene il Regno Unito e altri paesi euroscettici auspichino un diverso orientamento della cooperazione. Formalmente le modifiche ai Trattati continueranno a richiedere l’unanimità, ma, di fatto, fra poco si potrà rafforzare la cooperazione senza aspettare gli ultimi. Per coloro che desiderano più integrazione ci sono buoni motivi per congratularsi con la Presidenza portoghese, ma per noi, che desideriamo più democrazia e parità tra gli Stati, non vi è nulla da festeggiare del Vertice di Feira. Inoltre ritengo che sarebbe opportuno revocare le sanzioni contro l’Austria - meglio oggi che domani."@it9
"Mr President, in the EU, matters are so often on the agenda that it is difficult to say when the various developments begin. The precedence of EU law may be dated back to the judgements given in 1962 and 1964. The right of veto in accordance with the Luxembourg Compromise prevailed from 1966 to 1986. The changeover to majority voting may be dated back to the Council of Ministers’ new rules of procedure from July 1987 and the Single European Act’s majority provisions for the internal market. The possibility of closer cooperation was introduced by the Treaty of Amsterdam, but unanimity is required, and that possibility has never been made use of, except in areas where there was already unanimity, for example in connection with EMU and cooperation under the Schengen Agreement. With the Feira Summit, the EU’s Member States acknowledged for the first time that closer cooperation could take place without the agreement of every country. Feira put the issue on the Intergovernmental Conference’s agenda. It is too early to say whether the outcome will be a general clause or whether earmarking will be introduced, but the initial breakthrough has occurred, and the principle of equality between countries has in that way been abandoned. From now on, Germany and France can set the pace, even if Great Britain and other Euro-sceptic countries wish to see cooperation take a different direction. Formally, changes to the Treaties will still require unanimity but, in reality, it will soon be possible to increase cooperation without waiting for the stragglers. Those who want to see further integration have good reason for congratulating the Portuguese Presidency, but for those of us who want to see more democracy and equality between the countries of the Union, the Feira Summit is no cause for celebration. I also believe that the sanctions against Austria ought to be lifted, and preferably sooner rather than later."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, in de EU komen sommige onderwerpen zo vaak terug op de agenda dat het moeilijk bij te houden is wanneer hun ontwikkeling precies begonnen is. De voorrang van het EU-recht dateert uit 1962 en 1964. Het vetorecht volgens het compromis van Luxemburg was geldig van 1966 tot 1986. Met het nieuwe reglement dat de Raad in juli 1987 aannam, en de bepalingen inzake meerderheidsbesluiten voor de interne markt werd geopteerd voor meerderheidsbesluiten. Een versterkte samenwerking werd mogelijk met het Verdrag van Amsterdam, maar aangezien unanimiteit vereist is, is deze mogelijkheid nog nooit benut, behalve op een aantal gebieden waarover reeds eensgezindheid bestond, bijvoorbeeld de EMU en de Schengen-samenwerking. Op de Top van Feira namen de lidstaten voor het eerst het besluit dat een versterkte samenwerking ook mogelijk moet zijn zonder eensgezindheid onder alle lidstaten. De Top van Feira plaatste vraagtekens bij de agenda van de Intergouvernementele Conferentie. Het is te vroeg om te zeggen of dit besluit als algemene clausule of als voetnoot wordt opgenomen, maar de eerste stap naar het einde van de gelijkheid tussen alle landen is gezet. Voortaan kunnen Duitsland en Frankrijk het tempo bepalen, ook al willen Groot-Brittannië en andere eurosceptische landen voor de samenwerking liever een andere richting volgen. Formeel is voor verdragswijzigingen nog steeds unanimiteit vereist, maar concreet zal een verregaande samenwerking mogelijk zijn zonder op unanimiteit te wachten. Voor degenen die een grotere integratie wensen, is er reden het Portugees voorzitterschap te feliciteren, maar voor ons, die voorstander zijn van meer democratie en gelijkheid tussen de landen, is er geen reden om te jubelen over de Top van Feira. Overigens ben ik van mening dat we de sancties tegen Oostenrijk moeten opheffen en wel liever vandaag dan morgen."@nl2
"Senhor Presidente, na UE, os diversos assuntos surgem com tal frequência na ordem de trabalhos que se torna difícil dizer quando é que se iniciou este ou aquele desenvolvimento. A precedência do Tribunal da UE data dos acórdãos de 1962 e 1964. O direito de veto da Conciliação do Luxemburgo reinou de 1966 até 1986. A transição para decisões por maioria pode ser datada para o novo Regimento do Conselho de Ministros, de Julho de 1987, e para as decisões por maioria no âmbito do Acto Único relativo ao Mercado Interno. As possibilidades de reforçar a cooperação foram introduzidas pelo Tratado de Amesterdão, embora exijam acordo, possibilidades estas que nunca foram aplicadas, excepto em áreas relativamente às quais, à partida, já existia acordo como, por exemplo, relacionado com a UEM e a Cooperação de Schengen. Na Cimeira da Feira, os Estados-Membros da UE reconheceram, pela primeira vez, que o reforço da cooperação deverá poder concretizar-se, mesmo sem o acordo de todos. A questão foi colocada na ordem de trabalhos da Cimeira Intergovernamental da Feira. Se irá terminar com uma cláusula geral ou se se trata antes de uma marcação, é ainda cedo para o dizer, no entanto o primeiro avanço já se verificou e, consequentemente, é abandonado o princípio da igualdade entre os países. Daqui para o futuro, a Alemanha e a França podem decidir a velocidade, mesmo se a Grã-Bretanha e outros países euro-cépticos pretenderem uma outra direcção para a cooperação. Formalmente, a alteração dos Tratados continua a exigir acordo, mas, muito em breve, será, na realidade, possível alargar a cooperação sem se ter de esperar pelos últimos. Para aqueles que pretendem mais integração existem bons motivos para felicitar a Presidência portuguesa, mas, para nós, que queremos mais democracia e igualdade entre os países, a Cimeira da Feira não é motivo para celebração. De resto, considero que as sanções contra a Áustria devem ser revogadas - e mais vale hoje do que amanhã."@pt11
"Herr talman! I EU är vissa frågor så ofta på dagordningen att det är svårt att säga när utvecklingen av de skilda frågorna startar. EU-rättens företräde kan dateras till domarna från 1962 och 1964. Luxemburgförlikningens vetorätt härskade från 1966 till 1986. Övergången till majoritetsbeslut kan dateras till ministerrådets nya arbetsordning från juli 1987 och Enhetsaktens majoritetsbestämmelser för den inre marknaden. Möjligheten till förstärkt samarbete infördes i och med Amsterdamfördraget, men det krävs enhällighet och denna möjlighet har aldrig använts, förutom på områden där man i förväg var överens om det, t.ex. i samband med EMU och Schengensamarbetet. I och med toppmötet i Feira erkände EU:s medlemsstater för första gången att ett förstärkt samarbete skall kunna genomföras utan att alla länder är överens. Feira satte frågan på regeringskonferensens dagordning. Om det slutar med en allmän klausul eller om det blir en öronmärkning, är det för tidigt att säga något om, men det första genombrottet har skett och därmed överges principen om likhet mellan länderna. I framtiden kan Tyskland och Frankrike bestämma farten, även om Förenade kungariket och andra euroskeptiska länder vill se en annan inriktning för samarbetet. Formellt kommer fördragsändringar även framöver att kräva enhällighet, men rent faktiskt kan man snart utvidga samarbetet utan att vänta på de sista. För de som vill se mer integration, finns det god anledning att gratulera det portugisiska ordförandeskapet, men för oss som vill se mer demokrati och likhet mellan länderna, finns det inget att fira från toppmötet i Feira. För övrigt anser jag att sanktionerna mot Österrike bör upphävas – så snart som möjligt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bonde (EDD )."1,5,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples