Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-06-15-Speech-4-239"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000615.11.4-239"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Ich möchte meinen Kollegen Casaca zu dem ausgezeichneten Bericht beglückwünschen. Unsere Fraktion wird ihn selbstverständlich unterstützen. Das integrierte Verwaltungs- und Kontrollsystem ist in der Tat ein unverzichtbares Kernstück unserer gegenwärtigen Agrarpolitik. Wir brauchen verläßliche Angaben über die Endempfänger, die Zahl der gehaltenen Tiere und der bewirtschafteten Flächen. Eine schwierige Aufgabe, die überhaupt nur dank der Fortschritte im technologischen Bereich zu bewältigen ist. Dazu hat der Kollege Casaca in seinem Bericht einiges beigetragen und beschrieben.
So begrüßenswert das auch ist, sollten wir doch nicht aus den Augen verlieren, daß dies Umstellungsprobleme mit sich bringt. Das haben wir schon bei der Einführung des gegenwärtigen Systems durch die Verordnung aus dem Jahre 1992 gesehen. Heute, acht Jahre später, haben zwei Mitgliedstaaten das System noch gar nicht oder nicht vollständig umgesetzt. Solche Verzögerungen darf es nicht wieder geben. Wir haben die Frage im Rahmen der Entlastung 1998 aufgegriffen. Die Kommission hat uns mitgeteilt, daß die Vorschußzahlungen für die beiden Länder Griechenland und Portugal nunmehr gekürzt wurden. Das allein genügt nicht. Es muß dann beim Verfahren des Rechnungsabschlusses auch spürbare Sanktionen geben, die weh tun.
Im Rahmen der Entlastung hat uns die Kommission auch die Kontrollstatistiken für das Jahr 1998 vorgelegt. Ich will Sie hier nicht mit Zahlen belästigen, vielleicht aber doch ein kurzer Ausschnitt. Es gab 1998 in den 15 Mitgliedstaaten der Gemeinschaft mehr als 3 Millionen Anträge auf Flächenbeihilfen. Davon wurden gut 12 % überprüft, zum Teil direkt vor Ort, zum Teil per Satellit. Von den überprüften Anträgen waren mehr als 40 % falsch. Nun muß man sich hüten, dies alles sofort als Betrug einzustufen. Zum Teil sind es technische Versehen, zum Teil Mißverständnisse bei der Auslegung von Vorschriften usw.
Allerdings summieren sich die Beträge natürlich zu Millionen. Die Zahlen dokumentieren also, wie dringend notwendig ein funktionierendes Kontrollsystem ist. Als der für Betrugsbekämpfung zuständige Berichterstatter dieses Hauses möchte ich Sie auf ein gravierendes Problem in dem Zusammenhang aufmerksam machen. Alle Mitgliedstaaten melden der Kommission die aufgetretenen Unregelmäßigkeiten, aber nur einige Mitgliedstaaten melden der Kommission, welche dieser Fälle als Betrug einzustufen sind.
So gab es beispielsweise laut Statistik im Vereinigten Königreich 4 995 Fälle von zu hohen Deklarationen, 971 Fälle von doppelt eingereichten Anträgen und 52 Fälle von sogenannten falschen Anträgen. Aber kein einziger dieser Fälle wurde in der Statistik als Betrugsfall oder auch nur als Fall des Verdachts auf eine sogenannte gravierende Nachlässigkeit eingestuft. Keinerlei solche Fälle melden auch Finnland, Österreich, Portugal und Schweden. Gibt es also sozusagen betrugsfreie Zonen in der Union? Sicher nicht.
Wir haben hier ein Problem, das auch in anderen Bereichen des Haushalts auftritt. Die administrativen Kontrollen funktionieren mehr oder weniger, wir haben aber keinen zuverlässigen Überblick über die strafrechtliche Seite. Das ist ein Problem, das dringend gelöst werden muß, wenn wir eine wirklich wirksame Abschreckung zur Verhinderung von Betrügereien erreichen wollen. Der Königsweg hierzu ist die Schaffung einer europäischen Finanzstaatsanwaltschaft, die dieses Haus wiederholt gefordert hat."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil gerne gratulere min kollega Casaca med den udmærkede betænkning. Vores gruppe vil naturligvis støtte den. Det integrerede forvaltnings- og kontrolsystem er faktisk et uundværligt centralt element i vores nuværende landbrugspolitik. Vi har brug for pålidelige oplysninger om slutmodtageren, antallet af dyr og de dyrkede arealer. En vanskelig opgave, som kun kan klares i det hele taget takket være fremskridtene på det tekniske område. Det har kollega Casaca bidraget til og beskrevet i sin betænkning.
Så positivt dette end er, bør vi dog ikke overse, at det fører omstillingsproblemer med sig. Det så vi allerede ved indførelsen af det nuværende system med forordningen fra 1992. I dag, otte år senere, har to medlemsstater enten endnu ikke gennemført systemet eller ikke gennemført det fuldstændigt. Sådanne forsinkelser må ikke opstå igen. Vi tog spørgsmålet op i forbindelse med dechargen for 1998. Kommissionen meddelte os, at forskudsbetalingerne til de to lande Grækenland og Portugal ville blive skåret ned. Det er ikke nok. I forbindelse med regnskabsaflæggelsen skal der falde mærkbare sanktioner, som gør ondt.
I forbindelse med dechargen fremlagde Kommissionen også kontrolstatistikkerne for året 1998. Jeg vil ikke bebyrde Dem med tal her, men dog alligevel komme med et par eksempler. I 1998 var der i de 15 medlemsstater over 3 millioner ansøgninger om arealstøtte. Heraf blev godt 12% kontrolleret, dels direkte på stedet, dels pr. satellit. Af de kontrollerede ansøgninger var over 40% forkerte. Nu skal man vare sig for straks at udlægge det hele som svindel. Der er til dels tale om tekniske fejl, til dels om misforståelser ved fortolkningen af bestemmelserne osv.
Men når beløbene bliver lagt sammen, bliver det naturligvis til millioner. Tallene dokumenterer altså, hvor stort behovet for et velfungerende kontrolsystem er. Som Parlamentets ordfører for bekæmpelse af svig vil jeg gerne gøre Dem opmærksom på et graverende problem i denne forbindelse. Alle medlemsstater rapporterer til Kommissionen om de uregelmæssigheder, der optræder, men kun få medlemsstater rapporterer til Kommissionen, hvilke af disse tilfælde der må klassificeres som svindel.
Således var der eksempelvis ifølge statistikken i Storbritannien og Nordirland 4.995 tilfælde af for høje deklarationer, 971 tilfælde af dobbeltansøgninger og 52 tilfælde af såkaldte forkerte ansøgninger. Men ikke et eneste af disse tilfælde blev klassificeret i statistikken som svindel eller bare som mistanke om såkaldt alvorlig forsømmelse. Heller ikke Finland, Østrig, Portugal eller Sverige melder om sådanne tilfælde. Betyder det, at der findes svindelfri zoner i Unionen? Næppe.
Vi har her et problem, som også optræder i andre dele af budgettet. De administrative kontroller fungerer mere eller mindre, men vi har ikke noget pålideligt overblik over den strafferetlige side. Det er et problem, som det haster med at få løst, hvis vi vil opnå en virkelig effektiv afskrækkelse for at forhindre bedragerier. Det bedste middel til dette mål er at oprette en europæiske anklagemyndighed for finanssager, som Parlamentet gentagne gange har krævet."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, συγχαίρω τον συνάδελφο Casaca για τη έξοχη έκθεσή του. Η Ομάδα μας θα την υποστηρίξει ασφαλώς. Το ολοκληρωμένο σύστημα διαχείρισης και ελέγχου, το ΟΣΔΕ, είναι πράγματι απαραίτητο συστατικό στοιχείο της παρούσας γεωργικής πολιτικής. Χρειαζόμαστε αξιόπιστα στοιχεία για τους τελικούς αποδέκτες επιδοτήσεων, για τον αριθμό των εκτρεφόμενων ζώων και των καλλιεργούμενων επιφανειών. Πρόσκειται για πολύ δύσκολο καθήκον που μπορεί να εκπληρωθεί μόνο χάρη στα επιτεύγματα της τεχνολογίας. Στην έκθεσή του, ο συνάδελφος Casaca ανέπτυξε και περιέγραψε μερικά από τα επιτεύγματα αυτά.
Όσο και να επικροτούμε το σύστημα αυτό δεν θα πρέπει να ξεχνάμε ότι συνεπάγεται αρκετά προβλήματα προσαρμογής. Αυτό το είδαμε και στην καθιέρωση του σημερινού συστήματος μέσω του κανονισμού που θεσπίσθηκε το 1992. Σήμερα, οκτώ χρόνια αργότερα, δύο από τα κράτη μέλη δεν έχουν εφαρμόσει το εν λόγω σύστημα είτε πλήρως είτε εν μέρει. Δεν επιτρέπεται να επαναληφθούν τέτοιου είδους καθυστερήσεις. Ασχοληθήκαμε με το συγκεκριμένο ζήτημα στο πλαίσιο της απαλλαγής για το 1998. Η Επιτροπή μας ενημέρωσε ότι έχουν γίνει περικοπές στις προκαταβολές για την Ελλάδα και την Πορτογαλία. Αλλά αυτού του είδους κυρώσεις δεν αρκούν. Κατά τη διαδικασία της εκκαθάρισης λογαριασμών πρέπει να υπάρχουν αισθητές κυρώσεις που να τσούζουν.
Στο πλαίσιο της απαλλαγής η Επιτροπή μας είχε υποβάλει και τις στατιστικές ελέγχου για το 1998. Δεν θέλω να σας επιβαρύνω εδώ με αριθμούς, αλλά καλό θα ήταν ίσως ένα μικρό απόσπασμα. Το 1998 υπήρχαν στα 15 κράτη μέλη της Κοινότητας περισσότερα από 3 εκατομμύρια αιτήσεις για ενισχύσεις βάσει της έκτασης. Από αυτές ελέγχθηκε περίπου το 12%, εν μέρει επιτοπίως εν μέρει μέσω δορυφόρου. Από τις αιτήσεις που ελέγχθηκαν περισσότερες από 40% περιείχαν λάθος στοιχεία. Δεν θα πρέπει όμως σε καμία περίπτωση να παρασυρθεί κανείς και να τις κατατάξει όλες αμέσως στην κατηγορία της απάτης. Εν μέρει ήταν τεχνικά τα λάθη και εν μέρει επρόκειτο για παρανοήσεις κατά την ερμηνεία των διατάξεων κλπ.
Ωστόσο τα ποσά συσσωρεύονται φυσικά σε εκατομμύρια. Οι αριθμοί τεκμηριώνουν λοιπόν πόσο επειγόντως απαραίτητο είναι ένα σύστημα ελέγχου. Ως εισηγητής του Σώματος, υπεύθυνος για την καταστολή της απάτης, επιθυμώ να σας επιστήσω την προσοχή σε ένα πολύ σημαντικό πρόβλημα σε συνάρτηση με αυτά. Όλα τα κράτη μέλη κοινοποιούν στην Επιτροπή τις εμφανιζόμενες παρατυπίες, αλλά μόνο λίγα από αυτά κοινοποιούν στην Επιτροπή ποιες από τις εν λόγω παρατυπίες πρέπει να χαρακτηρισθούν ως απάτη.
Έτσι, σύμφωνα με τις στατιστικές, στο Ηνωμένο Βασίλειο υπήρχαν 4.995 περιπτώσεις όπου είχαν δηλωθεί πολύ υψηλά ποσά, 971 περιπτώσεις όπου είχαν υποβληθεί δύο φορές οι ίδιες αιτήσεις και 52 περιπτώσεις επονομαζόμενων σφαλερών αιτήσεων. Ούτε μία από τις περιπτώσεις αυτές δεν χαρακτηρίστηκε από την στατιστική ως απάτη, ή ως περίπτωση που κινεί υπόνοιες για αποκαλούμενες σημαντικές παραλείψεις. Ούτε η Φινλανδία, ούτε η Αυστρία, ή η Πορτογαλία και η Σουηδία αναφέρουν περιπτώσεις απάτης. Υπάρχουν άραγε στην Ευρωπαϊκή Ένωση ζώνες απαλλαγμένες από απάτες; Ασφαλώς και όχι.
Έχουμε εδώ ένα πρόβλημα που εμφανίζεται και σε άλλους τομείς του προϋπολογισμού. Οι διοικητικοί έλεγχοι λίγο πολύ λειτουργούν, αλλά δεν έχουμε αξιόπιστη εποπτεία όσον αφορά την ποινική πλευρά. Πρόκειται για ένα πρόβλημα που χρήζει άμεσης αντιμετώπισης εάν θέλουμε έναν πραγματικά αποτελεσματικό εκφοβισμό για την καταστολή της απάτης. Εν προκειμένω, η βασιλική οδός είναι η δημιουργία μιας ευρωπαϊκής εισαγγελίας επί των δημοσιονομικών υποθέσεων που έχει απαιτήσει επανειλημμένα το Κοινοβούλιο."@el8
"Mr President, I would like to congratulate Mr Casaca on his excellent report. My group will of course support it. The integrated administration and control system is actually the central plank of our present agriculture policy. We need reliable information on final beneficiaries, the number of animals kept and the surface area being cultivated. This is a difficult task which is only possible at all by virtue of technological progress. Mr Casaca’s report covers this to a considerable extent.
Welcome as this is, we should nevertheless not lose sight of the fact that this will involve changeover problems. We learnt that when the present system was introduced under the 1992 regulation. Today, eight years later, two Member States have not yet implemented the system at all or only in part. We cannot allow delays of this kind to occur again. This subject was addressed at the time of the 1998 final discharge. The Commission informed us that the advance payments for these two countries, Greece and Portugal, had been reduced. That alone is not enough. In such cases there must be tangible sanctions that really bite, linked to the process of clearing the accounts.
In connection with the final discharge, the Commission also presented the 1998 monitoring statistics to us. I do not want to burden you with figures here, but I will perhaps give you a short extract. In 1998 in the 15 Community Member States there were more than 3 million applications for “area” aid. Of these, some 12% were checked, partly on the spot and partly by satellite. Of those applications checked, over 40% were inaccurate. We should not of course immediately assume that deception was intended in every case. In some cases, there were technical oversights, in others misunderstandings about interpreting the rules, and so on.
Nevertheless, these amounts add up to millions of course. These figures therefore demonstrate just how urgently a properly functioning control system is required. As the European Parliament rapporteur responsible for anti-fraud measures, I would like to bring a serious problem in this area to your attention. All the Member States report any irregularities to the Commission, but only a few Member States tell the Commission which of these cases are classified as fraudulent.
For example, according to the statistics, in the United Kingdom there were 4 995 cases of over-declaration, 971 cases of duplicate applications and 52 cases of “false” applications. But not one of these cases was classified in the statistics as being fraudulent or as giving rise to suspicions of “serious negligence”. Finland, Austria, Portugal and Sweden do not report any such cases either. So is there a kind of fraud-free zone in the EU? I very much doubt it.
The problem we have here also occurs in other budget areas. The administrative controls more or less work, but we do not have a reliable overview of criminal aspects. This problem needs to be solved as a matter of urgency if we really want effective deterrence in order to combat fraud. The ideal way of achieving this is to set up a European public prosecutor’s office for financial matters, which this House has repeatedly called for."@en3
"(DE) Señor Presidente, quiero felicitar al colega Casaca por su excelente informe. Naturalmente, nuestro Grupo político lo va a apoyar. El sistema integrado de administración y de control es ciertamente un elemento central irrenunciable de nuestra política agraria común. Necesitamos datos fiables sobre los beneficiarios finales, el número de animales y las superficies explotadas. Esta es una difícil tarea que sólo se puede superar gracias a los avances logrados en el sector tecnológico. El colega Casaca ha descrito algunas cosas en su informe.
A pesar de lo positivo que es esto, no debemos ignorar que esto acarrea también problemas de adaptación. Lo vimos ya al introducir el sistema actual mediante el reglamento del año 1992. Hoy, ocho años después, dos Estados miembros no han aplicado aún el sistema o al menos no lo han aplicado totalmente. No pueden producirse más tales retrasos. Hemos tocado esta cuestión en el marco de la aprobación de la gestión para 1998. La Comisión nos ha comunicado que se van a recortar los anticipos para los dos países, Grecia y Portugal. Esto sólo no es suficiente. En el procedimiento del cierre de cuentas tienen que acordarse sanciones sensibles que hagan daño.
En el marco de la aprobación de la gestión, la Comisión nos ha presentado también las estadísticas de control para el año 1998. No quiero aburrirles con cifras, pero sí les voy a exponer una pequeña muestra. En 1998, en los 15 Estados miembros de la Comunidad se presentaron más de 3 millones de solicitudes de ayudas vinculadas a las tierras. De esta cifra, se examinó algo más del 12%, en parte directamente
en parte mediante satélite. De las solicitudes examinadas, más del 40% eras falsas, si bien hay que evitar calificarlas inmediatamente como fraude. En parte, se trataba de defectos técnicos o de errores al interpretar las normas, etc.
En cualquier caso, los importes alcanzan cifras millonarias. Las cifras demuestran así pues lo urgentemente necesario que es un sistema de control que funcione. Como ponente de esta Asamblea competente para la lucha contra el fraude, quiero llamarles la atención sobre un grave problema en este contexto. Todos los Estados miembros comunican a la Comisión las irregularidades surgidas pero sólo algunos Estados miembros comunican a la Comisión cuáles de estos casos deben clasificarse como fraude.
Por ejemplo, según las estadísticas, en el Reino Unido hubo 4.995 casos de declaraciones demasiado elevadas, 971 casos de solicitudes dobles y 52 casos de las llamadas solicitudes falsas. Pero ni uno sólo de estos casos fue clasificado en la estadística como caso de fraude o sólo como caso de sospecha de negligencia grave. Finlandia, Austria, Portugal y Suecia tampoco comunican casos de este tipo. ¿Existen, por así decirlo, zonas exentas de fraude en la Unión? Sin duda, no.
Tenemos aquí un problema que se presenta también en otros campos del presupuesto. Los controles administrativos funcionan más o menos pero no tenemos una visión fiable del lado punitivo. Este es un problema que se tiene que solucionar urgentemente si queremos lograr impedir realmente los fraudes mediante una amenaza punitiva. La solución ideal sería la creación de una Fiscalía Financiera europea que ha exigido esta Asamblea en repetidas ocasiones."@es12
"Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella kollegani Casacaa erinomaisesta mietinnöstä. Ryhmämme luonnollisestikin kannattaa häntä. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä on todellakin nykyisen maatalouspolitiikkamme välttämätön ydin. Tarvitsemme luotettavia tietoja loppuvastaanottajasta, kasvatettavien eläinten lukumäärästä ja viljellyistä pinta-aloista. Se on vaikea tehtävä, jota voidaan hallita ylipäätään vain teknisen kehityksen ansiosta. Kollega Casacan mietinnöllä edistetään tätä tavoitetta.
Niin suositeltavaa kuin se onkin, meidän ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että se tuo mukanaan muuntamisongelmia. Totesimme sen jo silloin, kun nykyinen järjestelmä otettiin käyttöön vuoden 1992 asetuksella. Tänään kahdeksan vuotta myöhemmin kaksi jäsenvaltiota ei ole vieläkään pannut järjestelmää täytäntöön, tai ne ovat panneet sen täytäntöön vain puutteellisesti. Tällaisia viiveitä ei saa enää esiintyä. Olemme tarkastelleet asiaa vastuuvapauden myöntämistä vuodelle 1998 koskevan kysymyksen yhteydessä. Komissio on ilmoittanut meille, että näiden molempien maiden, Kreikan ja Portugalin, ennakkomaksuja leikataan tästä eteenpäin. Se yksinään ei riitä. Tilinpäätösmenettelyssä on myös langetettava havaittavia seuraamuksia, joilla on vaikutusta.
Komissio on antanut meille vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä myös valvontatilastot vuodelle 1998. En haluaisi rasittaa teitä nyt luvuilla, mutta esitän kuitenkin lyhyen esimerkin. Vuonna 1998 yhteisön 15 jäsenvaltiossa jätettiin yli 3 miljoonaa pinta-alatukihakemusta. Niistä tarkistettiin reilut 12 prosenttia, osittain suoraan paikan päällä osittain satelliitin avulla. Tarkistetuista hakemuksista yli 40 prosenttia oli virheellisiä. Meidän on kuitenkin varottava luokittelemasta niitä heti petoksiksi. Kyse oli osaksi teknisistä virheistä, osaksi väärinkäsityksistä ohjeiden tulkinnassa jne.
Yhteenlasketut määrät ovat kuitenkin miljoonia. Luvut osoittavat siis sen, miten ehdottoman välttämätön toimiva valvontajärjestelmä on. Koska olen petosten torjunnasta vastaava esittelijä parlamentissa, haluaisin kiinnittää huomionne tässä yhteydessä erääseen syvälliseen ongelmaan. Kaikki jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle ilmitulleista sääntöjenvastaisuuksista, mutta vain muutamat jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle, mitkä näistä tapauksista luokitellaan petokseksi.
Tilastojen mukaan esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 4 995 tapauksessa ilmoitukset olivat liian suuret, 971 tapauksessa hakemukset jätettiin kahdesti, ja 52 tapauksessa kyse oli niin sanotuista virheellisistä hakemuksista. Yhtäkään näistä tapauksista ei kuitenkaan luokiteltu tilastossa petokseksi tai edes epäilyksi niin sanotusta karkeasta huolimattomuudesta. Tällaisista tapauksista eivät ole ilmoittaneet myöskään Suomi, Itävalta, Portugali eikä Ruotsi. Onko unionissa näin ollen niin kutsuttuja petoksista vapaita alueita? Ei varmastikaan.
Meillä on tässä yhteydessä ongelma, joka esiintyy myös muilla talousarvion aloilla. Hallinnollinen valvonta toimii enemmän tai vähemmän, mutta meillä ei ole luotettavaa kuvaa rikosoikeudellisesta puolesta. Tämä on ongelma, joka on ratkaistava pikaisesti, jos haluamme saavuttaa todella tehokkaan pelotteen petosten ehkäisemiseksi. Paras tapa on varainhoitoasioita käsittelevä Euroopan syyttäjävirasto, jota parlamentti on toistuvasti vaatinut."@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais féliciter mon collègue Casaca pour son excellent rapport. Notre groupe politique va évidemment le soutenir. Le système intégré de gestion et de contrôle est en fait un élément indispensable de notre politique agricole actuelle. Nous avons besoin de données fiables sur les bénéficiaires, le nombre d'animaux élevés et les surfaces exploitées. Il s'agit d'une tâche difficile qui ne peut être surmontée que grâce aux progrès dans le domaine technologique. C'est une chose qu'a décrite mon collègue Casaca et à laquelle il a contribué quelque peu dans son rapport.
Bien que tout cela mérite d'être salué, nous ne devrions pas perdre de vue que ce système charrie également des problèmes de conversion. Nous avons déjà observé ce phénomène lors de l'introduction du système actuel grâce au règlement de 1992. Aujourd'hui, huit ans plus tard, deux États membres n'ont toujours pas mis en œuvre - ou pas entièrement - ce système. De tels retards ne peuvent plus être tolérés. Nous avons soulevé la question dans le cadre de la décharge pour l'année 1998. La Commission nous a fait savoir que les paiements à titre d'avance ont à présent été rabotés pour les deux pays dont il est question, à savoir la Grèce et le Portugal. À elle seule, cette mesure ne suffit pas. La procédure d'apurement des comptes doit également donner lieu à des sanctions qui font mal.
Dans le cadre de la décharge, la Commission nous a également présenté les statistiques de contrôle pour l'année 1998. Je ne tiens pas à vous accabler de chiffres, mais je vous en livre toutefois un petit échantillon. Au cours de l'année 1998, les quinze États membres de la Communauté ont enregistré plus de 3 millions de demandes d'aides "surfaces". Parmi ces demandes, 12 % ont été vérifiées, soit sur place, soit par satellite. Parmi toutes les demandes qui ont fait l'objet d'une vérification, plus de 40 % étaient erronées. On doit toutefois se garder de les considérer toutes comme des fraudes. Il s'agit en partie d'erreurs techniques, en partie de malentendus lors de l'explication des règlements, etc.
Les montants se calculent toutefois en millions. Les chiffres montrent combien un système de contrôle efficace est nécessaire. En tant que rapporteur en charge de la lutte contre la fraude pour cette Assemblée, je voudrais à ce sujet attirer votre attention sur un problème sérieux. Tous les États membres signalent à la Commission les irrégularités survenues, mais rares sont les États membres qui signalent à la Commission quels sont les cas qui doivent être considérés comme des fraudes.
D'après les statistiques du Royaume-Uni, on a par exemple recensé 4 995 cas de déclarations trop élevées, 971 cas de doubles demandes et 52 cas de demandes erronées. Mais aucun de ces cas n'a été répertorié dans les statistiques comme un cas de fraude, ni même comme un cas suspect de négligence grave. La Finlande, l'Autriche, le Portugal et la Suède ne signalent eux non plus aucun cas de ce genre. Existerait-il des zones sans fraudes au sein de l'Union ? Sûrement pas.
Nous faisons face à un problème qui concerne également d'autres secteurs du budget. Les contrôles administratifs fonctionnent plus ou moins, mais nous n'avons aucun aperçu fiable de la situation sur le plan pénal. C'est un problème qui doit trouver une solution au plus vite si nous voulons parvenir à des méthodes de dissuasion efficaces en vue d'empêcher les fraudes. La voie royale consiste à créer un parquet financier européen, ce que cette Assemblée a maintes fois demandé."@fr6
"Signor Presidente, mi congratulo con il collega Casaca per l'eccellente relazione, che il nostro gruppo appoggerà. Il sistema integrato di gestione e di controllo rappresenta in effetti un elemento irrinunciabile dell'attuale politica agricola. Abbiamo bisogno di dati affidabili sui destinatari finali, sul numero degli animali allevati e sulle superfici coltivate. Si tratta di un compito arduo che può essere svolto soltanto grazie ai progressi registrati in campo tecnologico. A tale riguardo il collega Casaca ha fornito nella sua relazione alcuni contributi e descrizioni.
Per quanto ciò possa apparire positivo, non dobbiamo dimenticare che comporterà un problema d'adeguamento, come abbiamo già avuto modo di constatare in occasione dell'entrata in vigore dell'attuale sistema in seguito al regolamento del 1992. Oggi, otto anni dopo, due Stati membri non hanno affatto o hanno soltanto in parte attuato il suddetto sistema. Simili ritardi non devono ripetersi. Abbiamo esaminato il problema nell'ambito della procedura di discarico 1998. La Commissione ci ha comunicato che gli anticipi destinati alla Grecia e al Portogallo sono stati ridotti. Ciò però non è sufficiente e la procedura di liquidazione dei conti deve prevedere anche pesanti sanzioni.
Nel quadro del discarico la Commissione ci ha presentato anche le statistiche di controllo per l'esercizio 1998. Non voglio tediarvi con le cifre, ma forse è opportuna una breve panoramica. Nel 1998 nei 15 Stati membri sono state presentate più di 3 milioni di domande di aiuto "superfici"; di esse, oltre il 12 percento è stato verificato in parte direttamente
in parte via satellite. Delle domande esaminate oltre il 40 percento si è rivelato non corretto. Bisogna guardarsi bene dal classificare immediatamente tutto ciò come una frode; in parte si tratta di errori tecnici, in parte di equivoci a livello delle disposizioni, eccetera.
Ad ogni modo, gli importi ammontano a diversi milioni. Pertanto i dati documentano quanto sia necessario e urgente un sistema funzionante di controllo. In qualità di relatore competente per la lotta contro le frodi, desidero richiamare l'attenzione su un grave problema in tale contesto. Tutti gli Stati membri comunicano alla Commissione le irregolarità riscontrate, ma soltanto alcuni precisano quali di esse vadano considerate frodi.
Ad esempio, in base alle statistiche, nel Regno Unito si sono avuti 4.995 casi di dichiarazioni troppo elevate, 971 casi di domande doppie e 52 casi di cosiddette domande errate; ma nessuno di questi casi è stato classificato nelle statistiche come frode oppure come caso sospetto di una cosiddetta negligenza grave. Nessun caso di questo tipo viene comunicato da Finlandia, Austria, Portogallo e Svezia. Vi sono dunque nell'Unione europea delle zone per così dire esenti da frodi? Sicuramente no.
Abbiamo un problema che si presenta anche in altri ambiti del bilancio. I controlli amministrativi funzionano più o meno bene, ma non disponiamo di una panoramica affidabile per quanto riguarda l'aspetto penale. Tale problema va risolto con urgenza se intendiamo introdurre dei deterrenti al fine di evitare le frodi. Lo strumento principe per conseguire tale obiettivo è rappresentato dalla creazione di una procura europea competente per i reati finanziari, come più volte richiesto dal Parlamento."@it9
"Mr President, I would like to congratulate Mr Casaca on his excellent report. My group will of course support it. The integrated administration and control system is actually the central plank of our present agriculture policy. We need reliable information on final beneficiaries, the number of animals kept and the surface area being cultivated. This is a difficult task which is only possible at all by virtue of technological progress. Mr Casaca’s report covers this to a considerable extent.
Welcome as this is, we should nevertheless not lose sight of the fact that this will involve changeover problems. We learnt that when the present system was introduced under the 1992 regulation. Today, eight years later, two Member States have not yet implemented the system at all or only in part. We cannot allow delays of this kind to occur again. This subject was addressed at the time of the 1998 final discharge. The Commission informed us that the advance payments for these two countries, Greece and Portugal, had been reduced. That alone is not enough. In such cases there must be tangible sanctions that really bite, linked to the process of clearing the accounts.
In connection with the final discharge, the Commission also presented the 1998 monitoring statistics to us. I do not want to burden you with figures here, but I will perhaps give you a short extract. In 1998 in the 15 Community Member States there were more than 3 million applications for “area” aid. Of these, some 12% were checked, partly on the spot and partly by satellite. Of those applications checked, over 40% were inaccurate. We should not of course immediately assume that deception was intended in every case. In some cases, there were technical oversights, in others misunderstandings about interpreting the rules, and so on.
Nevertheless, these amounts add up to millions of course. These figures therefore demonstrate just how urgently a properly functioning control system is required. As the European Parliament rapporteur responsible for anti-fraud measures, I would like to bring a serious problem in this area to your attention. All the Member States report any irregularities to the Commission, but only a few Member States tell the Commission which of these cases are classified as fraudulent.
For example, according to the statistics, in the United Kingdom there were 4 995 cases of over-declaration, 971 cases of duplicate applications and 52 cases of “false” applications. But not one of these cases was classified in the statistics as being fraudulent or as giving rise to suspicions of “serious negligence”. Finland, Austria, Portugal and Sweden do not report any such cases either. So is there a kind of fraud-free zone in the EU? I very much doubt it.
The problem we have here also occurs in other budget areas. The administrative controls more or less work, but we do not have a reliable overview of criminal aspects. This problem needs to be solved as a matter of urgency if we really want effective deterrence in order to combat fraud. The ideal way of achieving this is to set up a European public prosecutor’s office for financial matters, which this House has repeatedly called for."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil mijn collega, de heer Casaca, gelukwensen met zijn uitstekende verslag. Onze fractie zal hem natuurlijk steunen. Het geïntegreerd beheers- en controlesysteem is inderdaad een onmisbaar onderdeel van ons huidig landbouwbeleid. Wij hebben betrouwbare gegevens nodig over de eindontvangers, het aantal gehouden dieren en het bebouwde areaal. Dat is echter geen gemakkelijke taak en die kan men alleen het hoofd bieden dankzij de vooruitgang op technologisch gebied. Daaraan heeft de heer Casaca in zijn verslag een bijdrage geleverd.
Wij mogen echter niet uit het oog verliezen dat, hoe wenselijk dit systeem ook moge zijn, het bij de omzetting problemen op zal leveren. Dat hebben wij reeds gezien bij het huidig systeem dat met de verordening uit 1992 is ingevoerd. Sedertdien zijn acht jaar verstreken en nog steeds hebben twee lidstaten dit systeem niet volledig ingevoerd. Dergelijke vertragingen mogen niet opnieuw optreden. Wij hebben de problemen in het kader van de kwijting 1998 onderzocht. De Commissie heeft ons medegedeeld dat de voorschotten aan de twee landen, Griekenland en Portugal, nu zijn ingekort. Dat volstaat echter niet; er moeten in de procedure voor de goedkeuring van de rekeningen ook sancties, pijnlijke sancties worden opgelegd.
De Commissie heeft ons in het kader van de kwijting 1998 ook de controlestatistieken voorgelegd. Ik zal u niet te zeer lastigvallen met cijfers, maar het kan geen kwaad er enkele te noemen. In 1998 zijn in de vijftien lidstaten van de Gemeenschap meer dan 3 miljoen aanvragen op hectaresteun ingediend. Goed 12% daarvan werd gecontroleerd, gedeeltelijk ter plekke, of gedeeltelijk ook per satelliet. Van de gecontroleerde aanvragen was meer dan 40% niet in orde. Nu moet men natuurlijk oppassen; men kan niet direct al die aanvragen als bedrog betitelen. Soms zijn er technische fouten gemaakt, soms zijn misverstanden in het spel bij de interpretatie van de voorschriften, of soms zijn er ook andere redenen.
Als men dat echter bij elkaar optelt, loopt dat in de miljoenen. De cijfers laten dus zien hoe dringend noodzakelijk een goed werkend controlesysteem is. Ik ben de rapporteur van dit Parlement voor fraude en ik wil uw aandacht vestigen op een ernstig probleem. Alle lidstaten geven aan de Commissie de opgetreden onregelmatigheden door, maar slechts enkele lidstaten vermelden daarbij wat als fraude is ingedeeld.
Zo hadden wij bijvoorbeeld op grond van de statistieken in het Verenigd Koninkrijk 4.995 gevallen van te hoge aanvragen, 971 gevallen van dubbel ingediende aanvragen en 52 gevallen van zogenaamde verkeerde aanvragen. Geen enkel geval werd echter in de statistieken als fraude geklasseerd, of zelfs niet als verdenking op een zogenaamde ernstige nalatigheid. Finland, Oostenrijk, Portugal en Zweden vermelden evenmin dergelijke gevallen. Zijn er in de Unie dus zogenaamd fraudevrije gebieden? Waarachtig niet.
Wij hebben hier een probleem dat ook elders in de begroting opduikt. De administratieve controle functioneert weliswaar min of meer, maar wij hebben geen betrouwbaar overzicht over de strafrechtelijke kant van de zaak. Als wij afschrikwekkend willen optreden tegen fraude moeten wij dringend een oplossing vinden voor dit probleem. De beste weg daartoe is de instelling van een Europees Openbaar Ministerie voor financiële zaken en daar heeft dit Parlement dan ook herhaaldelijk om gevraagd.[gt]"@nl2
"Senhor Presidente, gostaria de felicitar o meu colega Casaca pelo seu excelente relatório. O nosso grupo parlamentar dará, obviamente, o seu apoio. O sistema integrado de gestão e de controlo constitui, na realidade, uma pedra basilar da nossa actual política agrícola. Necessitamos de ter acesso a informação fiável relativamente a cada beneficiário final, ao número de cabeças de gado e às áreas cultivadas. Tratase de uma tarefa complexa, que apenas pode ser assegurada graças aos avanços tecnológicos. O senhor deputado Casaca tece a este respeito alguns comentários e apresenta também algumas sugestões.
Por muito salutar que seja a medida, não podemos perder de vista os problemas que dela advêm em termos de transposição. Já tivemos essa experiência com a introdução do actual sistema, através do regulamento de 1992. Hoje, oito anos passados, existem ainda dois EstadosMembros que não implementaram o sistema, ou que não o fizeram na íntegra. Não podemos permitir que estes adiamentos se repitam. Abordámos a questão no âmbito da quitação de 1998. A Comissão informounos que os pagamentos antecipados relativos à Grécia e a Portugal foram entretanto reduzidos. Todavia, esta medida não é suficiente. Terão de existir sanções severas no fecho das contas, sanções que se façam sentir.
Ainda no âmbito da quitação, a Comissão apresentounos também as estatísticas em termos de controlo relativas ao ano de 1998. Não pretendo sobrecarregálos com números, mas penso que seria conveniente referir uma breve passagem. Em 1998, nos 15 EstadosMembros da Comunidade, foram apresentados mais de 3 milhões de pedidos de ajudas por superfície. Desses 3 milhões de casos foram analisados cerca de 12%, uma parte directamente no local, outra parte por satélite. Dos pedidos analisados, mais de 40% estavam incorrectos. Tendo em conta estes dados, há que ter o cuidado de não catalogar tudo de antemão como sendo fraudulento. Tratase parcialmente de erros técnicos e de mal entendidos na interpretação dos regulamentos, entre outros.
Contudo, os montantes ascendem a vários milhões. Os números ilustram claramente a necessidade de dispormos, com a maior brevidade, de um sistema de controlo funcional. Na qualidade de relator responsável pela luta antifraude deste Parlamento, gostaria de os alertar para um problema correlacionado e que assume uma importância cada vez maior. Todos os EstadosMembros informam a Comissão acerca das irregularidades entretanto ocorridas, mas apenas alguns EstadosMembros informam a Comissão sobre o número de casos comprovadamente fraudulentos.
De acordo com as estatísticas registaramse, por exemplo no Reino Unido, 4 995 casos de declarações demasiado elevadas, 971 casos de pedidos apresentados em duplicado e 52 casos de chamados pedidos incorrectos. Contudo, as estatísticas não classificam nenhum destes casos como sendo considerado fraudulento ou como suspeito de negligência grave. A Finlândia, a Áustria, Portugal e a Suécia também não declaram nenhum caso afim. Será que existem regiões na união em que não se registam fraudes? Certamente que não.
Estamos perante um problema que se repete noutras rubricas do orçamento. O controlo administrativo funciona mais ou menos bem, mas não temos nenhuma perspectiva segura sobre a vertente penal. Tratase de um problema que necessita de uma solução urgente se pretendermos evitar, de facto, e de forma eficaz, o fenómeno das fraudes. A solução reside na criação de uma auditoria de finanças a nível europeu, à semelhança do que este Parlamento solicitou repetidas vezes."@pt11
"Herr talman! Jag vill lyckönska min kollega Casaca till hans utmärkta betänkande! Vår partigrupp kommer naturligtvis att stödja honom. Det integrerade förvaltnings- och kontrollsystemet är faktiskt en oundgänglig och central del av vår nuvarande jordbrukspolitik. Vi behöver tillförlitliga uppgifter över slutmottagarna och antalet hållna djur och odlad yta. Det är en svår uppgift som överhuvudtaget endast kan bemästras tack vare framstegen på det tekniska området. Kollegan Casaca har med sitt betänkande bidragit till och beskrivit detta.
Hur välkommet detta än är bör vi ändock inte förlora ur sikte att det medför vissa omställningsproblem. Det såg vi redan vid införandet av det aktuella systemet genom förordningen från 1992. I dag, åtta år senare, finns det två medlemsländer som fortfarande inte alls eller bara delvis har genomfört systemet. Sådana förseningar får inte förekomma igen. Vi tog upp frågan inom ramen för frågan om ansvarsfrihet 1998. Kommissionen meddelade oss att förskottsbetalningarna för de båda länderna Grekland och Portugal har reducerats. Men det räcker inte. Det måste därutöver utfärdas kännbara sanktioner i samband med förfarandet vid bokslut, sanktioner som gör ont.
Inom ramen för frågan om ansvarsfrihet presenterade kommissionen även kontrollstatistiken för år 1998. Jag tänker inte tynga er här med en mängd siffror, bara mycket kort. Under 1998 fanns det i de 15 medlemsländerna i gemenskapen över 3 miljoner ansökningar om arealbidrag. Av dessa granskades runt 12 procent, delvis direkt på plats, delvis per satellit. Av de granskade ansökningarna var över 40 procent falska. Nu bör man akta sig för att direkt klassificera allt detta som bedrägeri. Delvis handlar det om tekniska fel, delvis missförstånd vid tolkningen av föreskrifter osv.
Förvisso är det så att beloppen om man summerar ihop dem blir till miljoner. Siffrorna dokumenterar således hur utomordentligt angeläget det är med ett fungerande kontrollsystem. I egenskap av den för bedrägeribekämpning ansvarige föredraganden i denna församling vill jag göra er uppmärksamma på ett graverande problem i sammanhanget. Samtliga medlemsländer anmäler inträffade oegentligheter till kommissionen, men endast några få av medlemsländerna anmäler till kommissionen vilka av dessa fall som kan klassificeras som bedrägeri.
Exempelvis förekom enligt statistiken i Förenade kungariket 4 995 fall av för höga deklarationer, 971 fall av dubbelansökningar och 52 fall av så kallade falska ansökningar. Men inte ett enda av dessa fall klassificerades i statistiken som bedrägeri eller ens som misstänkta fall av så kallad graverande nonchalans. Inga sådana fall har heller anmälts från Finland, Österrike, Portugal och Sverige. Finns det alltså så att säga bedrägeribefriade områden i unionen? Säkerligen inte.
Det är här fråga om ett problem som uppträder också på andra områden i budgeten. De administrativa kontrollerna fungerar bättre eller sämre, vi har ingen tillförlitlig överblick över de straffrättsliga aspekterna. Det är problem som kräver ett akut åtgärdande, om vi vill åstadkomma ett verkligt effektivt avskräckande system för att förhindra bedrägerier. Kungsvägen till det är att skapa en europeisk finansåklagarmyndighet, som denna församling gång på gång har efterlyst."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bösch (PSE )."5,12,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples