Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-06-15-Speech-4-209"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000615.9.4-209"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Si le nombre de demandes d'asile est tombé de 660 000 en 1993 à 227 000 en 1997, ce n'est pas parce que les persécutions ont diminué mais parce qu'il est plus difficile de déposer une demande de visa. La convention de Dublin ne permet de demander l'asile qu'auprès du premier État dans lequel le réfugié a pénétré. L'objectif du rapport Schmitt est clair : "pour réhabiliter le véritable droit d'asile, il faut préciser la procédure d'admission et réprimer sérieusement les abus".
De plus, les États à la périphérie de l'espace Schengen sont considérés comme "sûrs". Ils deviennent alors les gardes-frontières de l'Europe forteresse. Au nom de quoi considère-t-on les pays qui pratiquent des discriminations graves à l'encontre des Tziganes (Roumanie et Slovaquie) comme suffisamment sûrs pour que la Belgique y expulse massivement les populations qu'elle juge indésirables.
Enfin, la notion de réfugié qui est en vigueur est très en deçà de ce que stipule la convention de Genève de 1951 : "Est réfugiée toute personne qui, craignant d'être persécutée..., ne peut se réclamer de la protection de son pays.". De fait, il faut aujourd'hui apporter de plus en plus de preuves que sa vie est menacée. Ce qui est évidemment difficile, voire impossible. Pour que l'Union européenne applique enfin le droit d'asile, il faudrait qu'elle rompe avec les pratiques obsessionnelles du contrôle de l'immigration. Plus la liberté de circulation sera respectée, plus l'Europe se montrera digne de ceux qui viennent y trouver refuge."@fr6
|
| lpv:translated text |
"Når antallet af asylansøgninger er faldet fra 660.000 i 1993 til 227.000 i 1997, er det ikke, fordi forfølgelserne er taget af, men fordi det er blevet vanskeligere at indgive en anmodning om visum. Dublin-konventionen tillader kun, at den flygtede anmoder om asyl i den første stat, som han eller hun er kommet ind i. Målet med Schmitt-betænkningen er klart: "For atter at styrke asylrettens anseelse og indhold bør anerkendelsesproceduren strammes og misbruget konsekvent bekæmpes."
Endvidere anses de stater, der ligger i periferien af Schengen-området, for at være "sikre". De bliver så til grænsevogtere for Fort Europa. Hvordan kan man anse lande, der praktiserer alvorlig diskriminering over for sigøjnere (Rumænien og Slovakiet), som tilstrækkeligt sikre til, at Belgien massivt kan udvise befolkninger dertil, som det anser for uønskede?
Endelig er det begreb om en flygtning, som for tiden gør sig gældende, langt strammere end defineret i Genève-konventionen af 1951: "Flygtning er enhver person, som frygter at blive forfulgt..., og som ikke kan påkalde sig sit lands beskyttelse.". Rent faktisk skal man i dag fremlægge stadig flere beviser på, at éns liv er truet. Hvilket i sagens natur er vanskeligt eller direkte umuligt. Hvis Den Europæiske Union skal applicere asylretten, bliver den nødt til at bryde med sin sygelige optagethed af at kontrollere indvandringen. Jo mere retten til fri bevægelighed bliver respekteret, jo mere værdig viser Europa sig til at modtage dem, der kommer for at søge tilflugt her."@da1
".
Wenn die Anzahl der Asylsuchenden zwischen 1993 und 1997 von 660 000 auf 227 000 zurückgegangen ist, dann nicht, weil es weniger Verfolgungen gibt, sondern weil es schwieriger geworden ist, ein Visum zu bekommen. Nach dem Dubliner Übereinkommen darf ein Flüchtling nur in dem ersten Staat, in den er einreist, einen Asylantrag stellen. Das Ziel des Schmitt–Berichts ist klar: „Um das Asylrecht in seinem Ansehen ... wieder zu stärken, ist das Anerkennungsverfahren zu präzisieren und der Mißbrauch konsequent zurückzudrängen.“
Des weiteren werden die Länder am Rande des Schengen–Raumes als „sicher“ betrachtet. Sie werden damit zu den Grenzwächtern der Festung Europa. Mit welchem Recht betrachtet man Länder, die ernsthafte Diskriminierungen gegenüber Zigeunern praktizieren (Rumänien und Slowakei) als so sicher, daß Belgien massenhaft Menschen dorthin abschiebt, die es als unerwünscht betrachtet?
Zudem bleibt der geltende Flüchtlingsbegriff weit hinter der Genfer Flüchtlingskonvention von 1951 zurück, nach der als Flüchtling gilt, wer aus begründeter Furcht vor Verfolgung ... sich außerhalb seines Landes befindet und dessen Schutz nicht in Anspruch nehmen kann. So muß man heute immer mehr Beweise dafür beibringen, daß das eigene Leben bedroht ist. Das ist natürlich schwierig, wenn nicht unmöglich. Damit die Europäische Union endlich das Asylrecht anwendet, muß mit den obsessiven Praktiken der Einwanderungskontrolle Schluß gemacht werden. Je mehr das Recht auf Freizügigkeit geachtet wird, um so würdiger erweist sich Europa derer, die hier Zuflucht suchen."@de7
"Εάν ο αριθμός των αιτήσεων ασύλου μειώθηκε από 660.000 το 1993 σε 227.000 το 1997, αυτό δεν συμβαίνει γιατί μειώθηκαν οι διώξεις αλλά επειδή τώρα είναι δυσκολότερο να καταθέσει κανείς αίτηση για βίζα. Η Σύμβαση του Δουβλίνου δεν επιτρέπει την αίτηση ασύλου παρά μόνο προς το πρώτο κράτος στο οποίο εισέρχεται ο πρόσφυγας. Ο στόχος της έκθεσης Schmitt είναι σαφής: "για να αποκατασταθεί το πραγματικό δικαίωμα ασύλου, πρέπει να διευκρινισθεί η διαδικασία αποδοχής και να καταργηθούν σοβαρά οι παραβιάσεις".
Επιπλέον, τα κράτη που βρίσκονται στην περιφέρεια του χώρου Σένγκεν θεωρούνται "ασφαλή". Καθίστανται συνεπώς οι φρουροί του οχυρού της Ευρώπης. Στο όνομα τίνος θεωρούνται αρκούντως ασφαλείς οι χώρες που διαπράττουν σοβαρές διακρίσεις εις βάρος των Τσιγγάνων (Ρουμανία και Σλοβακία), με αποτέλεσμα το Βέλγιο να απελαύνει εκεί μαζικά τους πληθυσμούς που θεωρεί ανεπιθύμητους.
Τέλος, η ισχύουσα έννοια του πρόσφυγα είναι κατά πολύ κατώτερη του ορισμού που διατυπώνεται στη Σύμβαση της Γενεύης του 1951: "Πρόσφυγας είναι κάθε άτομο το οποίο φοβούμενο διώξεις·, δεν μπορεί να απαιτήσει την προστασία της χώρας του.". Στην πραγματικότητα, σήμερα πρέπει κάποιος να παρέχει ολοένα και περισσότερες αποδείξεις ότι η ζωή του απειλείται, κάτι που προφανώς είναι δύσκολο ή αδύνατο. Προκειμένου τελικά η Ευρωπαϊκή Ένωση να εφαρμόσει το δικαίωμα του ασύλου, θα πρέπει να πάψει αυτές τις νευρωτικές εμμονές της για έλεγχο της μετανάστευσης. Όσο περισσότερο σεβαστή γίνεται η ελεύθερη κυκλοφορία, τόσο περισσότερο η Ευρώπη θα αποδεικνύεται αντάξια εκείνων που έρχονται σε αυτήν για να βρουν καταφύγιο."@el8
".
(
) Although the number of asylum applications fell from 660 000 in 1993 to 227 000 in 1997, this is not because persecution has decreased but because it is more difficult to apply for a visa. The Dublin Convention allows asylum applications to be made only in the first State entered by the refugee. The aim of the Schmitt report is clear: “To re-enhance the reputation and substance of the right of asylum, the qualification procedure should be tightened up, and abuses resolutely curbed”.
Moreover, the States on the edges of the Schengen zone are considered to be “secure”. They therefore become the border guards of fortress Europe. How can we consider countries that carry out serious discrimination against gypsies (Romania and Slovakia) as sufficiently safe for Belgium to send anyone it judges undesirable
there.
Finally, the current concept of the refugee is far short of that stipulated by the Geneva Convention of 1951, “A refugee is any person who, owing to fear of being persecuted, is unable to avail himself of the protection of that country.” In fact, nowadays refugees have to provide more and more proof that their lives are under threat, which obviously is difficult, if not impossible. For the European Union to finally apply the right of asylum, it would have to break with the obsessive practice of immigration control. The more we respect freedom of movement, the more Europe will be worthy of those who seek refuge here."@en3
". (FR)
Si el número de solicitudes de asilo ha caído de 660.000 en 1993 a 227.000 en 1997, no es porque las persecuciones se hayan reducido, sino porque es más difícil presentar una solicitud de visado. El Convenio de Dublín sólo permite solicitar el asilo ante el primer Estado en el que haya entrado el refugiado. El objetivo del informe Schmitt es claro: “ para rehabilitar el verdadero derecho de asilo, hay que concretar el procedimiento de admisión y reprimir seriamente los abusos ”.
Además, los Estados de la periferia del Espacio Schengen son considerados “seguros”. Se convierten por tanto en los guardias fronterizos de la Europa-fortaleza. ¿Bajo qué concepto se consideran los países que discriminan gravemente a los gitanos (Rumania y Eslovaquia) suficientemente seguros como para que Bélgica expulse hacia ellos de forma masiva a las poblaciones que considera indeseables?
Para finalizar, la noción vigente de refugiado está muy por debajo de lo que estipula el Convenio de Ginebra de 1951:"se considera refugiada a toda persona que, temiendo ser perseguida,….no puede apelar a la protección de su país”. De hecho, actualmente uno tiene que aportar cada vez más pruebas de que su vida está amenazada. Lo cual es, evidentemente, difícil, incluso imposible. Para que la Unión Europea aplicara por fin el derecho de asilo, tendría que suprimir las obsesivas prácticas del control de la inmigración. Cuanto más se respete la libre circulación, más se mostrará Europa digna de los que acuden a ella para encontrar refugio."@es12
"Turvapaikanhakijoiden lukumäärän väheneminen 660 000:sta vuonna 1993 227 000:een vuonna 1997 ei johdu siitä, että vainot olisivat vähentyneet, vaan siitä, että viisumien hakeminen on vaikeutunut. Dublinin yleissopimuksen mukaan turvapaikan hakeminen on mahdollista vain ensimmäisessä valtiossa, johon pakolainen saapuu. Schmittin mietinnön tavoite on selvä: jotta turvapaikkaoikeuden arvovaltaa ja ydintä voitaisiin lujittaa uudelleen, on tarkennettava myöntämismenettelyä ja pyrittävä johdonmukaisesti tukahduttamaan väärinkäyttöä.
Lisäksi Schengenin alueen ulkorajoilla olevia valtioita pidetään "turvallisina". Niistä tehdäänkin Eurooppa-linnoitusta suojaavat rajat. Millä perusteella vakavaa romanien syrjintää harjoittavia maita (Romania ja Slovakia) pidetään riittävän turvallisina, jotta Belgiasta voidaan karkottaa niihin joukoittain epätoivotuksi määriteltyä väestöä?
Lopuksi nykyisin käytettävä pakolaisen määritelmä on huomattavasti suppeampi kuin Geneven yleissopimuksessa vuodelta 1951 annettu määritelmä: "Turvapaikan hakijana on pidettävä henkilöä joka pelkää tulevansa vainotuksi..., ei pysty vaatimaan suojelua omassa maassaan." Tosiasiassa pakolaisen on nykyisin esitettävä entistä enemmän todisteita siitä, että hänen henkensä on uhattuna. Se on tietysti vaikeaa tai jopa mahdotonta. Jotta Euroopan unionissa pystyttäisiin lopultakin soveltamaan turvapaikkaoikeutta, olisi luovuttava pakkomielteenomaisesta käytännöstä valvoa maahanmuuttoa. Mitä paremmin liikkumisen vapautta noudatetaan, sitä kunniallisemman kuvan tänne tulevat turvapaikanhakijat saavat Euroopasta."@fi5
".
Se il numero di richieste d’asilo è sceso da seicentosessantamila nel 1993 a duecentoventisettemila nel 1997 non è perché le persecuzioni sono diminuite, ma perché è più difficile richiedere il visto. La Convenzione di Dublino consente di fare domanda d’asilo solo nel primo Stato nel quale il rifugiato è arrivato. L’obiettivo della relazione Schmitt è chiaro: “per rafforzare la credibilità e il contenuto del diritto d'asilo occorre rendere più precisa la procedura per il suo riconoscimento e limitare coerentemente gli abusi”.
Oltre a ciò gli Stati ai confini dello spazio Schengen sono considerati come “sicuri”; essi diventano allora i bastioni della “fortezza Europa”. In base a quali criteri si considerano i paesi che praticano gravi discriminazioni verso gli tzigani - la Romania e la Slovacchia - come sufficientemente sicuri perché il Belgio vi espella in massa le popolazioni che reputa indesiderabili?
Infine, la nozione di rifugiato in vigore è ben più restrittiva rispetto a quella definita dalla convenzione di Ginevra del 1951: “rifugiato è qualunque individuo che, temendo di essere perseguitato… non può ricorrere alla protezione del proprio paese”. Di fatto, attualmente devono essere fornite sempre maggiori prove dell’esistenza di una minaccia alla propria incolumità. Il che è chiaramente difficile, se non impossibile. Perché l’Unione europea applichi finalmente il diritto d’asilo, occorrerebbe mettere fine alle pratiche ossessive di controllo sull’immigrazione. Più la libertà di circolazione sarà rispettata, più l’Europa si mostrerà degna di coloro che vengono a cercarvi rifugio."@it9
".
Dat het aantal asielaanvragen is gedaald van 660 000 in 1993 tot 227 000 in 1997 komt niet doordat de vervolgingen zijn verminderd, maar doordat het moeilijker is geworden om een visumaanvraag in te dienen. Het Verdrag van Dublin staat slechts toe asiel aan te vragen in het eerste land waar de vluchteling binnenkomt. Het doel van het verslag-Schmitt is duidelijk: “om het echte asielrecht in ere te herstellen, is het noodzakelijk de toelatingsprocedure te verscherpen en misbruik krachtig tegen te gaan”.
De landen buiten het Schengengebied worden bovendien als “zeker” beschouwd. Daarmee moeten die landen voor grenswacht van het fort Europa spelen. Op grond waarvan worden echter landen die bijvoorbeeld zigeuners zwaar discrimineren (Roemenie, Slowakije) als zeker genoeg beschouwd om, zoals België doet, in grote getale de als ongewenst beschouwde groepen uit te wijzen?
Ten slotte is het begrip vluchteling dat wordt toegepast veel te beperkt in vergelijking tot hetgeen het Verdrag van Genève uit 1951 voorschrijft: “Vluchteling is iedere persoon die bevreesd voor vervolging…, voor bescherming niet kan rekenen op zijn eigen land”. In feite moet men tegenwoordig met steeds meer bewijzen komen om aan te tonen dat zijn leven bedreigd wordt, wat natuurlijk moeilijk of zelfs onmogelijk is. Om als Europese Unie eindelijk het asielrecht toe te passen moet gebroken worden met de obsessie van controle op de immigratie in de huidige situatie. Hoe meer het vrije verkeer van personen zal worden gerespecteerd, hoe meer Europa zich waardig toont voor degenen die hier een toevlucht zoeken.[gt]"@nl2
"Se o número de pedidos de asilo desceu de 660 000, em 1993, para 227 000, em 1997, tal não se deve ao facto de as perseguições terem diminuído, mas sim a terse tornado mais difícil apresentar um pedido de visto. A Convenção de Dublin só permite que se proceda a um pedido de asilo no primeiro Estado onde o refugiado tenha entrado. O objectivo do relatório Schmitt é claro: “Para reforçar o verdadeiro direito de asilo, há que conferir maior rigidez ao processo de reconhecimento e reprimir os abusos de forma consequente”.
Além do mais, os Estados na periferia do espaço Schengen são considerados “seguros”. Tornaramse assim os guardas fronteiriços da fortaleza Europa. Nesse sentido, a que título se consideram suficientemente seguros os países que praticam discriminações graves contra os ciganos (Roménia e Eslováquia), para depois a Bélgica expulsar maciçamente as populações que considera indesejáveis?
Por fim, o conceito em vigor para refugiado está muito aquém do estipulado na Convenção de Genebra de 1951: “O refugiado é toda a pessoa que, receando ser perseguida..., não pode reclamar a protecção do seu país.”. Na realidade, hoje em dia, o refugiado tem que apresentar cada vez mais provas de que a sua vida corre perigo. Evidentemente, isto é difícil, ou melhor dizendo, impossível. Para a União Europeia aplicar finalmente o direito de asilo, seria necessário que rompesse com as práticas obsessivas do controlo da imigração. Quanto mais respeitar a liberdade de circulação, mais a Europa se revelará digna de todos aqueles que nela vêm procurar abrigo."@pt11
"Att antalet asylsökande har sjunkit från 660 000 år 1993 till 227 000 år 1997 beror inte på att förföljelserna har minskat, utan att det är svårare att begära visum. Dublinkonventionen tillåter inte en flykting att söka asyl i något annat land än det första denne anländer till. Syftet med Schmittbetänkandet är tydligt: "För att stärka asylrätten [...] måste förfarandet för beviljande av asyl bli strängare och missbruk beivras konsekvent".
Dessutom betraktas staterna i Schengenområdets periferi som "säkra". De blir således Fästning Europas gränsvakter. Men i kraft av vad betraktar man de länder som allvarligt diskriminerar zigenarna (Rumänien och Slovakien) som så säkra att Belgien i massiv omfattning kan utvisa de folk som landet anser vara icke-önskvärda?
Den nu gällande definitionen av begreppet flykting är dessutom långt ifrån vad Genèvekonventionen föreskriver: "Flykting är envar som fruktar förföljelse..., inte kan vädja om skydd från sitt eget land.". I dag måste man faktiskt framföra alltfler bevis på att ens liv är hotat. Vilket givetvis är svårt, ja t.o.m. omöjligt. Om Europeiska unionen äntligen skall tillämpa asylrätten, krävs det att unionen sätter stopp för den besatta invandringskontrollen. Ju mer rörelsefriheten respekteras, desto mer kommer Europa att visa sig värdigt dem som söker en fristad här."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"FR"10,3
"en masse"10,3
"in writing"10,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples