Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-05-19-Speech-5-067"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000519.4.5-067"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, Herr Kommissar! Wie Sie sehen, beschäftigen wir uns intensiv mit dem Schutz der Fischbestände. Vorhin behandelten wir noch Maßnahmen im Bereich der NAFO, jetzt gehen wir von der Hochseefischerei im Ozean ins Detail zur Fischerei in den Gewässern der Europäischen Union. Es sind nicht immer nur Wale oder Robben, die geschützt werden wollen und für die die Aufmerksamkeit ohne jeden Zweifel größer ist. Nein, wir müssen unsere Aufmerksamkeit auch hin und wieder einmal auf weniger populäre Arten lenken, auf Arten, die nicht so niedlich aussehen. Wer hat denn jemals als Kind eine kleine Teppichmuschel, sprich
als Plüschtier in den Arm genommen? Allerdings, wir haben ein Herz für Kinder. Nichts beschäftigt uns so sehr wie die Sorge um das Gedeihen des Fischnachwuchses. Wir sind daher immer bereit, die notwendigen Maßnahmen zu deren Schutz zu unternehmen.
Hier und heute geht es darum, den Aufwuchs von Meereslebewesen zu sichern, um die Arten insgesamt zu erhalten. Die Verordnung, die wir behandeln, ist keine Neuheit. In der Tat handelt es sich heute bereits um die fünfte Änderung dieser Regelung. Angesichts der Entwicklung der Populationen muß sie jedoch den Erfordernissen der Zeit entsprechend immer wieder geändert werden. Das Instrumentarium wird verfeinert, neue Mindestgrößen und artenschonende Fangmethoden werden festgelegt, so, wie der Fischer es vor Ort für notwendig erachtet. Er ist schließlich der Fachmann, der der Praxis den Vorrang geben muß.
An den Änderungen, die die Kommission vorsieht, gibt es bis auf ein Detail nichts auszusetzen. Sie sind technisch und wissenschaftlich auf dem neuesten Stand. Ich denke, das hört die Kommission gern, und auch deswegen ist es angebracht, die Arbeit der damit beschäftigten Experten in der Kommission hervorzuheben. Das Parlament hat schließlich kein Interesse daran, die Kommission zum generellen Sündenbock zu stempeln. Im Gegenteil, ich möchte diesen Bericht dazu nutzen, um zu zeigen, daß es auch anders geht. Gerade im Ausschuß für Fischerei profitieren wir von der guten Zusammenarbeit mit der Kommission und deren Dienststellen. Diese Zusammenarbeit ist dringend geboten für die Erhaltung der Populationen in den Meeren. Wer, außer der Kommission, sollte diese überwachen und die natürliche Ressource schützen? Es ist nicht immer möglich, auf künstlich gezüchteten Ersatz zurückzugreifen, der obendrein womöglich noch genetisch manipuliert wurde. Klingt es für Sie etwa gesund, wenn ich Ihnen sage, daß es möglich ist, sogenannte Superlachse zu züchten, die achtmal schneller wachsen als bisher? Quantität statt Qualität? Von dem Bewußtsein, etwas für den Erhalt einer gesunden Nahrungsvielfalt tun zu müssen, bis hin zur Bereitschaft, entsprechend zu handeln, das ist das Gebot der Stunde.
Wir können nicht wie die Hunnen auf einen Fanggrund gehen, ihn vernichten und dann einfach mit der Karawane zum nächsten weiterziehen, ohne uns um das Hinterlassene zu kümmern. Wenn uns die Sache etwas wert ist, ökonomisch wie ökologisch, müssen wir auch hier vor der eigenen Haustür geeignete Maßnahmen treffen und nicht nur für den Nordwest-Atlantik. Diese Maßnahmen sind ein Schritt in die richtige Richtung. Ich glaube zwar nicht, daß wir in Zukunft die Kinderstube der Sandaale wie die der Robben von einem Touristenboot aus beobachten können, aber vielleicht können wir bei diesem Fisch in einigen Jahren auch wieder reinen Herzens sagen: Wir dürfen ihn fischen, denn sein Erhalt ist gesichert."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. kommissær, som De ser, beskæftiger vi os indgående med beskyttelse af fiskebestandene. Vi har netop behandlet foranstaltninger inden for NAFO, og nu går vi fra fiskeri på åbent hav ned i detaljerne omkring fiskeriet i Den Europæiske Unions farvande. Det er ikke altid kun hvaler eller sæler, der har krav på beskyttelse, og som uden tvivl også får større opmærksomhed. Nej, af og til må vi også rette vores opmærksomhed mod nogle mindre populære arter, arter, der ikke ser så søde ud. Hvem har som barn nogensinde holdt en lille tæppemusling, en såkaldt
i sine arme som tøjdyr? Vi har ganske vist et hjerte for børn. Intet beskæftiger os så meget som omsorgen for, at fiskeynglen trives. Derfor er vi altid parate til at træffe de foranstaltninger, der er nødvendige, for at beskytte den.
I dag drejer det sig om at sikre opvæksten af marine organismer for samlet at bevare arterne. Forordningen, som vi behandler, er ingen nyhed. Det drejer sig faktisk i dag om den femte ændring af denne ordning. Når man tager populationernes udvikling i betragtning, må den dog til stadighed ændres for at leve op til tidens krav. Instrumenterne forfines, der fastsættes nye mindstemål og artsbeskyttende fangstmetoder, således som fiskeren lokalt finder det nødvendigt. Han er trods alt fagmanden, som må prioritere praksis.
Bortset fra en enkelt detalje er der intet at udsætte på de ændringer, som Kommissionen anviser. Rent teknisk og videnskabeligt er de up to date. Det tror jeg, Kommissionen godt kan lide at høre, og derfor er det også på sin plads at fremhæve det stykke arbejde, som Kommissionens eksperter på dette område har ydet. Europa-Parlamentet har trods alt ingen interesse i at gøre Kommissionen til syndebuk generelt. Tværtimod vil jeg bruge denne betænkning til at vise, at det også kan lade sig gøre på en anden måde. Netop i Fiskeriudvalget har vi gavn af det gode samarbejde mellem Kommissionen og dens tjenester. Dette samarbejde er bydende nødvendigt for at opretholde arternes beståen i havene. Hvem, bortset fra Kommissionen, skulle overvåge disse og beskytte de naturlige ressourcer? Det er ikke altid muligt at ty til kunstigt opdrættet erstatning, der oven i købet sikkert også er genmanipuleret. Lyder det måske sundt, når jeg fortæller Dem, at det er muligt at opdrætte såkaldte superlaks, der vokser otte gange hurtigere end hidtil? Kvantitet i stedet for kvalitet? Fra bevidstheden om at måtte gøre noget for at bevare en sund næringsmangfoldighed og til at være parat til at handle i overensstemmelse hermed - det er øjeblikkets krav.
Vi kan ikke ligesom hunnerne drage ud til en fangstplads, ødelægge den og så drage videre med karavanen til den næste uden at bekymre os om det efterladte. Hvis sagen er af betydning for os, økonomisk og miljømæssigt, må vi også feje for egen dør og træffe egnede foranstaltninger og ikke kun for det Nordvestlige Atlanterhav. Disse foranstaltninger er et skridt i den rigtige retning. Jeg tror ganske vist ikke, at vi i fremtiden vil kunne se sandålenes og sælernes børnehave fra en turistbåd, men måske kan vi om nogle år igen af rent hjerte sige om denne fisk, at vi må fiske den, for dens bevarelse er sikret."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, όπως βλέπετε ασχολούμαστε εντατικά με την προστασία των αλιευτικών αποθεμάτων. Προηγουμένως επεξεργαστήκαμε μέτρα στα πλαίσια της NAFO, τώρα περνάμε από την αλιεία ανοιχτής θάλασσας, δηλαδή του ωκεανού, στη λεπτομερή συζήτηση για την αλιεία στα ύδατα της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Δεν είναι πάντα οι φάλαινες και οι φώκιες που πρέπει να προστατευτούν, οι οποίες αναμφίβολα συγκεντρώνουν το μεγαλύτερο ενδιαφέρον. Όχι, πρέπει πού και πού να στρέφουμε την προσοχή μας και σε λιγότερο δημοφιλή είδη, σε είδη που δεν έχουν τόσο συμπαθητική εμφάνιση. Άραγε ποιος κράτησε ποτέ στα χέρια του ένα μικρό κυδώνι, αλλιώς
σαν λούτρινο ζωάκι όταν ήταν παιδί ; Πραγματικά αγαπάμε τα παιδιά. Τίποτα δεν μας ενδιαφέρει περισσότερο απ’ ό,τι η φροντίδα για την ανάπτυξη των νεαρών ιχθύων. Γι’ αυτό τον λόγο είμαστε πάντα διατεθειμένοι να λάβουμε τα αναγκαία μέτρα για την προστασία τους.
Σήμερα αυτό που μας ενδιαφέρει είναι η εξασφάλιση της ανάπτυξης των νεαρών θαλάσσιων οργανισμών για τη συνολική διατήρηση των ειδών. Ο κανονισμός που επεξεργαζόμαστε δεν είναι κάτι καινούριο. Στην πραγματικότητα πρόκειται σήμερα για την πέμπτη τροποποίηση αυτής της ρύθμισης. Ενόψει όμως της εξέλιξης των πληθυσμών πρέπει να αλλάζει συνεχώς, ανάλογα με τις απαιτήσεις της εποχής. Τα μέσα βελτιώνονται, θεσπίζονται νέα ελάχιστα μεγέθη και προστατευτικές για τα είδη μέθοδοι αλιείας, έτσι όπως το θεωρεί απαραίτητο ο αλιέας επί τόπου. Άλλωστε, αυτός είναι ο ειδικός που πρέπει να δώσει προτεραιότητα στην πρακτική του.
Εκτός από μία λεπτομέρεια, δεν έχουμε τίποτα να παρατηρήσουμε στις τροποποιήσεις που προτείνει η Επιτροπή, καθότι βρίσκονται στο πιο σύγχρονο τεχνικό και επιστημονικό επίπεδο. Θεωρώ ότι στην Επιτροπή αρέσει να το ακούει αυτό και επομένως καλό είναι να επαινούμε το έργο των ειδικών της Επιτροπής που ασχολήθηκαν με τις τροποποιήσεις αυτές. Άλλωστε το Κοινοβούλιο δεν ενδιαφέρεται να βάλει την ετικέτα του αποδιοπομπαίου τράγου στην Επιτροπή. Αντίθετα, θα ήθελα να εκμεταλλευτώ αυτή την έκθεση για να δείξω ότι τα πράγματα μπορούν να είναι και διαφορετικά. Ειδικά στην Επιτροπή Αλιείας έχουμε όφελος από την καλή συνεργασία με την Επιτροπή και τις αρμόδιες υπηρεσίες της. Αυτή η συνεργασία είναι επειγόντως απαραίτητη για τη διατήρηση των θαλάσσιων πληθυσμών. Ποιος άλλος, παρά η Επιτροπή, θα τους επιβλέψει και θα προστατεύσει τους φυσικούς πόρους; Δεν μπορούμε πάντοτε να στρεφόμαστε σε υποκατάστατα που έχουν εκτραφεί τεχνητά, και επιπλέον ενδέχεται να έχουν νοθευτεί γενετικά. Σας φαίνεται υγιές αν σας πω ότι μπορεί κανείς να εκθρέψει σούπερ-σολομούς που μεγαλώνουν οκτώ φορές γρηγορότερα απ’ ό,τι μεγάλωναν μέχρι σήμερα; Ποσότητα αντί για ποιότητα; Οι καιροί απαιτούν να συνειδητοποιήσουμε ότι πρέπει να κάνουμε κάτι για τη διατήρηση μιας υγιούς τροφικής ποικιλίας αλλά και να είμαστε πρόθυμοι να πράξουμε ανάλογα.
Δεν μπορούμε να φερθούμε όπως οι Ούννοι και να πάμε σε μια αλιευτική περιοχή, να την καταστρέψουμε και μετά να προχωρήσουμε απλά με τα καραβάνια μας στην επόμενη, χωρίς να ενδιαφερόμαστε για ό,τι αφήνουμε πίσω μας. Αν έχει κάποια αξία το θέμα αυτό για μας, οικονομικά όπως και οικολογικά, πρέπει να λάβουμε κατάλληλα μέτρα για την ίδια μας την περιφέρεια και όχι μόνο για τον Βορειοδυτικό Ατλαντικό. Τα εν λόγω μέτρα αποτελούν ένα βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση. Δεν πιστεύω βέβαια ότι μελλοντικά θα μπορούμε να παρατηρούμε το παιδικό δωμάτιο των αμμοχελιών όπως εκείνο των φωκιών σήμερα από ένα τουριστικό πλοίο, αλλά ενδέχεται να μπορέσουμε σε μερικά χρόνια να πούμε και πάλι με καθαρή συνείδηση για αυτό το ψάρι: μπορούμε να το ψαρέψουμε διότι η διατήρησή του είναι εξασφαλισμένη."@el8
"Mr President, Commissioner, as you can see, we are dealing thoroughly with the conservation of the fish population. A short while ago, we were still dealing with measures within the sphere of NAFO. We will now depart from the subject of offshore fishing in the ocean and go into detail on fishing in EU waters. It is not always just whales and seals which the public wants protected, and which attract, without doubt, greater attention from them. No, we must also direct our attention now and then to less popular species which do not look as cute. Who as a child has ever taken a carpetshell (
) in his arms as he would a soft toy? We certainly have a heart for children, but nothing concerns us quite so much as whether the juvenile fish are thriving. We are therefore always prepared to take the necessary measures to protect them.
We must protect the periphyton of marine organisms now in order to preserve all species. The regulation which we are dealing with is not a new one. In fact, it is being amended again today for the fifth time. In view of the developing populations, however, it must be amended time and time again in accordance with the requirements at a particular moment in time. The mechanisms are improved, and new minimum sizes and fishing methods to protect species are established, as is deemed necessary by the fisherman on the spot. In the end it is the theoretical expert who must give way to practice.
We do not have any objections to the amendments which the Commission is proposing, right down to the last detail. They represent the latest technical and scientific developments. I think the Commission likes to hear this, and it is also therefore appropriate to emphasise the work done by the experts dealing with this in the Commission. Ultimately, Parliament has no interest in branding the Commission as its general scapegoat. On the contrary, I would like to use this report to show that things can also be done differently. The Committee on Fisheries is particularly benefiting from positive cooperation with the Commission and its services. This cooperation is imperative for the preservation of sea populations. Who, apart from the Commission, should monitor them and protect this natural resource? It is not always possible to fall back on artificially bred substitutes, which furthermore have been genetically manipulated wherever possible. Does it sound healthy to you, for instance, when I say that it is possible to breed super salmon which grow eight times faster than before? Quantity instead of quality? The awareness that we need to do something to preserve a healthy variety of food and the willingness to take appropriate action are the needs of the moment.
We cannot go onto a fishing ground like the Huns, destroy it, and then simply move with the caravan onto the next one without taking responsibility for what is left behind. If the matter is worth something to us, economically as well as ecologically, we must also take appropriate action on our own doorstep and not just in the North-West Atlantic. These measures are a step in the right direction. I do not think that tourists, on boat trips in the future, will be able to watch sand eels as well as seals being reared, but maybe, in a few years’ time, we will once again be able to say, with a clear conscience, that we can fish for this species because its preservation is guaranteed."@en3
"(DE) Señor Presidente, señor Comisario, como pueden ver nos ocupamos intensamente de la protección de las reservas de peces. Antes hemos tratado sobre medidas en el sector de la NAFO y ahora pasamos de la pesca en alta mar en el Atlántico a los detalles de la pesca en las aguas de la Unión Europea. No siempre se trata de proteger ballenas o focas, a las que sin duda hay que prestar una gran atención. No, también tenemos que dedicar nuestra atención de vez en cuando a especies menos populares, especies que no tienen un aspecto tan gracioso. ¿Quién ha tomado en alguna ocasión como niño en sus brazos una pequeña almeja babosa, léase
como osito de peluche? En cualquier caso, tenemos un corazoncito para los niños. Nada nos ocupa más que la preocupación por el crecimiento de las reservas de peces. Por ello, siempre estamos dispuestos a adoptar las medidas necesarias para su protección.
Se trata de garantizar el crecimiento de seres vivos marinos para preservar en general las especies. El reglamento sobre el que tratamos hoy no es ninguna novedad. De hecho hoy se trata de la quinta modificación de esta regulación. Ante el desarrollo de las poblaciones, se tiene que modificar continuamente adaptándola a los nuevos requerimientos. Se perfeccionan los procedimientos, se determinan nuevos tamaños mínimos y métodos de captura que protejan las especies, tal como el pescador considera necesario
. A la postre es el especialista que tiene que dar preferencia a la práctica.
No hay que objetar nada a las modificaciones que prevé la Comisión exceptuando un detalle. Se encuentran técnica y científicamente en el estado más avanzado. Me parece que a la Comisión le gusta escuchar esto por lo que también es oportuno destacar el trabajo de los expertos de la Comisión que se ocupan de este asunto. El Parlamento no tiene ningún interés en hacer de modo general de la Comisión una cabeza de turco. Por el contrario, quiero utilizar este informe para mostrar que también puede funcionar de otro modo. Precisamente en la Comisión de Pesca nos beneficiamos de la buena cooperación con la Comisión y sus servicios. Esta cooperación es urgentemente necesaria para preservar las existencias en los mares. ¿Quién aparte de la Comisión debería controlarlas y proteger los recursos naturales? No siempre es posible recurrir a animales criados artificialmente que, por lo demás, posiblemente son además manipulados genéticamente. ¿Les parece sano si les digo que es posible criar supersalmones que crecen ocho veces más rápido que hasta ahora? ¿Cantidad en lugar de calidad? La consciencia de tener que hacer algo para la preservación de una variedad de alimentos sanos y la disposición a actuar del modo correspondiente es el mandato de estos momentos.
No podemos ir como los hunos a un caladero, destruirlo y seguir a continuación sencillamente con la caravana al siguiente sin ocuparnos de lo que hemos dejado atrás. Si concedemos algo de importancia a este asunto, tanto económica como ecológicamente, tendremos que adoptar las medidas adecuadas delante de nuestra propia puerta y no sólo para el noroeste del Atlántico. Estas medidas son un paso en la dirección correcta. Aunque no creo que en el futuro podamos observar la guardería de las anguilas desde un bote como la de las focas, sin embargo, quizás podamos decir dentro de algunos años sobre este pescado que podemos pescarlo pues su supervivencia está garantizada."@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten näette, toimimme intensiivisesti kalakannan suojelun parissa. Äskettäin käsittelimme vielä toimenpiteitä NAFOn alueella, nyt siirrymme valtamerten avomerikalastuksesta Euroopan unionin vesillä tapahtuvaan kalastukseen. Valaat ja hylkeet eivät ole ainoita, jotka kaipaavat suojelua, mutta niihin kiinnitetään ilman muuta enemmän huomiota. Kyllä, meidän on suunnattava huomiomme myös vähemmän suosittuihin lajeihin, jotka eivät näytä yhtä suloisilta. Kukapa on lapsena ottanut pienen simpukan syliinsä pehmoleluksi? Sydämemme sykkii lämpimästi lapsille. Mikään ei huoleta meitä niin paljon kuin huoli kalanpoikasten selviämisestä. Olemme siten aina valmiita ryhtymään tarvittaviin toimiin niiden suojelemiseksi.
Tässä ja nyt on kyse merieliöstön kasvun turvaamisesta, jotta voitaisiin säilyttää lajit. Käsiteltävänä oleva asetus ei ole mikään uutuus. Itse asiassa kyse on tänään jo viidennestä muutoksesta tähän säädökseen. Kun otetaan huomioon väestön kehitys, sitä on kuitenkin muutettava ajan vaatimuksia vastaavaksi. Välineistöä kehitetään, uusia vähimmäiskokoja säädetään ja lajeja säästäviä pyyntimenetelmiä keksitään sitä mukaa kuin kalastaja itse paikalla pitää välttämättömänä. Hänhän on kuitenkin ammattimies, jonka on annettava käytännölle etusija.
Ei ole mitään huomautettavaa muutoksiin, joita komissio suunnittelee. Ne ovat teknisesti ja tieteellisesti ajan tasalla. Uskon, että komissio kuulee sen mielellään, ja myös sen vuoksi on paikallaan tuoda komissiossa esiin asian parissa työskentelevien asiantuntijoiden työtä. Parlamentillahan ei loppujen lopuksi ole mitään mielenkiintoa leimata komissiota yleiseksi syntipukiksi. Päinvastoin, haluaisin käyttää tätä mietintöä osoittaakseni, että se käy toisinkin. Juuri kalatalousvaliokunnassa olemme hyötyneet hyvästä yhteistyöstä komission ja sen yksiköiden kanssa. Tätä yhteistyötä vaaditaan kiireesti merten eliöiden säilyttämiseksi. Kenen, ellei komission, pitäisi valvoa niitä ja suojella luonnonvaroja? Aina ei ole mahdollista turvautua keinotekoisesti kasvatettuun korvikkeeseen, jota vielä lisäksi on geneettisesti muunnettu. Kuulostaako teistä kenties terveelliseltä, kun sanon teille, että on mahdollista kasvattaa niin sanottuja superlohia, jotka kasvavat kahdeksan kertaa nopeammin kuin tähän asti? Määräkö korvaa laadun? Nyt on välttämättä tiedostettava, että terveellisen ravinnon säilyttämiseksi on tehtävä jotain ja oltava valmiita toimimaan sen mukaisesti.
Emme voi enää hunnien tavoin mennä pyyntimaalle, hävittää sen ja sitten yksinkertaisesti siirtyä karavaanin kanssa seuraavaan välittämättä siitä, mitä taaksemme jätämme. Jos asia on meille minkään arvoinen niin taloudellisesti kuin ekologisestikin, meidän on myös tässä tapauksessa toteutettava omaan lähiympäristöömme soveltuvia toimenpiteitä, eikä ainoastaan Luoteis-Atlantin osalta. Nämä toimenpiteet ovat askel oikeaan suuntaan. En tosin usko, että voimme tulevaisuudessa tarkkailla turistiveneestä käsin tuulenkalojen poikasia niin kuin hylkeenpoikasia, mutta ehkä voimme tämän kalan kohdalla joidenkin vuosien kuluttua taas sanoa puhtaalla omallatunnolla: saamme kalastaa sitä, sillä lajin säilyminen on turvattu."@fi5
"Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire ! Comme vous pouvez le constater, nous nous attachons à la protection des ressources halieutiques. Tout à l'heure, nous traitions encore les mesures au niveau de la NAFO ; à présent, nous passons de la pêche hauturière en océan à la pêche dans les eaux de l'Union européenne. Il ne faut pas seulement assurer la protection des baleines et des phoques qui font sans aucun doute l'objet d'une plus grande attention. Nous devons également prêter attention de temps en temps à des espèces moins populaires, qui ne sont pas aussi mignonnes. Qui a jamais tenu dans ses bras une petite clovisse (
) en peluche lorsqu'il était petit ? Nous avons pourtant un cœur pour les petits. Rien ne nous préoccupe plus que la croissance des juvéniles d'organismes marins. Nous sommes dès lors toujours disposés à prendre les mesures nécessaires en vue d'assurer leur protection.
Il s'agit aujourd'hui d'assurer la croissance des organismes marins afin de conserver les espèces dans leur ensemble. Le règlement dont nous avons à débattre n'est pas neuf. En effet, il s'agit déjà de la cinquième modification de ce règlement. Étant donné l'évolution des populations, ce règlement doit en permanence être modifié pour répondre aux exigences du moment. Les instruments sont améliorés, de nouvelles tailles minimales et de nouvelles méthodes de pêche plus respectueuses des espèces sont définies en fonction des besoins du pêcheur sur place. Le pêcheur est en fin de compte le professionnel qui doit accorder la priorité à la pratique.
À un détail près, il n'y a rien à redire aux amendements que la Commission prévoit. Ils correspondent sur le plan technique et scientifique à la situation actuelle. Je pense que la Commission se plaît à entendre ce genre de choses et qu'il convient par conséquent de souligner le travail accompli par les experts chargés de cette problématique au sein de la Commission. Le Parlement n'a finalement aucun intérêt à mettre tout sur le dos de la Commission. Au contraire, je voudrais utiliser ce rapport pour montrer qu'il en va autrement. Au sein de la commission de la pêche, nous tirons précisément profit de la bonne collaboration avec la Commission et ses services. Cette collaboration s'impose de toute urgence pour assurer la conservation des populations marines. Qui d'autre que la Commission se chargerait de cette conservation et protégerait les ressources naturelles ? Il n'est pas toujours possible d'avoir recours à un substitut artificiel qui, par-dessus le marché, a peut-être été modifié génétiquement. Si je vous dis qu'il est possible d'élever desdits super-saumons dont la croissance est huit fois plus rapide qu'elle ne l'était jusqu'ici, estimez-vous que c'est sain ? Faut-il privilégier la quantité au détriment de la qualité ? Prendre conscience de la nécessité de faire quelque chose pour la conservation d'une diversité alimentaire saine et être prêt à agir en conséquence sont les mots d'ordre du moment.
Nous ne pouvons nous rendre, comme l'ont fait les Huns, sur un lieu de pêche, le détruire et nous diriger ensuite vers un autre lieu, sans nous préoccuper de ce que nous avons laissé derrière nous. Si nous tenons à cette problématique, tant sur le plan économique qu'écologique, nous devons également prendre des mesures adéquates pour l'Union européenne, et pas seulement pour l'Atlantique du Nord-Ouest. Ces mesures constituent une avancée dans la bonne direction. Je ne crois pas que nous pourrons à l'avenir observer l'élevage des lançons et des phoques à partir d'un bateau touristique mais, d'ici quelques années, nous pourrons peut-être dire à propos de ce poisson de façon tout à fait limpide : nous pouvons le pêcher parce que sa survie est assurée."@fr6
"Signor Presidente, signor Commissario, come può ben vedere ci stiamo occupando intensamente della protezione del patrimonio ittico. Prima trattavamo ancora le misure nell’ambito della NAFO, ora, dalla pesca oceanica in mare aperto, passiamo ad analizzare dettagliatamente la pesca nelle acque dell’Unione europea. Non sono sempre e solo i cetacei o le foche a dover essere protetti e per i quali l’attenzione deve essere senza alcun dubbio maggiore. Dobbiamo infatti rivolgere nuovamente il nostro impegno anche a specie meno popolari, a specie che non hanno necessariamente un aspetto così grazioso. Chi da bambino ha mai preso in braccio una piccola vongola, una
come se si trattasse di un animale di
? Abbiamo sicuramente tutti un grande amore per i bambini. Tutti siamo preoccupati per la crescita del novellame. Siamo dunque sempre disposti ad adottare le misure necessarie per la protezione dello stesso.
Oggi ed in questa sede la questione è di assicurare la crescita degli organismi marini, al fine di conservare la totalità delle specie. Il regolamento di cui stiamo discutendo non è una novità. Effettivamente oggi siamo già arrivati al quinto emendamento a tale regolamento. In considerazione dello sviluppo delle popolazioni deve essere tuttavia sempre costantemente adeguato alle esigenze dei tempi. Gli strumenti migliorano, si definiscono nuove classi minime di grandezza e metodi di pesca che rispettano le specie, in base a ciò che ritiene necessario il pescatore in loco. E’ dunque lo specialista che deve dare priorità alla pratica.
Per quanto riguarda gli emendamenti previsti dalla Commissione, non c‘è nulla da eccepire ad eccezione di un dettaglio. Dal punto di vista tecnico e scientifico sono assolutamente aggiornati. Ritengo che la Commissione gradisca queste considerazioni ed anche per questo è opportuno sottolineare il lavoro degli esperti della Commissione. Il Parlamento non ha sostanzialmente interesse a fare della Commissione un capro espiatorio. Desidero al contrario utilizzare questa relazione al fine di evidenziare che le cose possono andare anche diversamente. Nella commissione per la pesca traiamo infatti notevoli vantaggi dalla buona collaborazione con la Commissione e con i suoi servizi. Per la conservazione delle popolazioni marine è dunque richiesta urgentemente una buona collaborazione. Chi, ad eccetto della Commissione, è tenuto a sorvegliare ed a salvaguardare le risorse naturali? Non sempre è possibile avvalersi di risorse artificiali d’allevamento, che per giunta sono magari anche manipolate geneticamente. Ritiene salutare la possibilità di allevare cosiddetti supersalmoni che crescono fino ad otto volte più rapidamente del normale? Quantità al posto di qualità? L’imperativo attuale è la consapevolezza di dover agire per assicurare la conservazione di una molteplicità di sostanze nutritive sane e la disponibilità ad adoperarsi in tal senso.
Non possiamo distruggere una zona di pesca come se fossimo Unni e poi semplicemente spostarci verso la successivo zona senza occuparci di ciò che abbiamo lasciato alle nostre spalle. Se riteniamo che la questione rivesta una certa importanza, sia economicamente che dal punto di vista ecologico, dobbiamo adottare le misure adeguate anche nei nostri mari e non solo per quanto riguarda l’Atlantico nordoccidentale. Queste misure rappresentano un passo nella giusta direzione. Non ritengo peraltro che i futuro potremo osservare i piccoli cicerelli da un’imbarcazione per turisti come accade per le foche, ma forse, fra alcuni anni, guarderemo questi pesci e potremo nuovamente dire di tutto cuore: possiamo pescarli, perché la loro conservazione è sicura e tutelata."@it9
"Mr President, Commissioner, as you can see, we are dealing thoroughly with the conservation of the fish population. A short while ago, we were still dealing with measures within the sphere of NAFO. We will now depart from the subject of offshore fishing in the ocean and go into detail on fishing in EU waters. It is not always just whales and seals which the public wants protected, and which attract, without doubt, greater attention from them. No, we must also direct our attention now and then to less popular species which do not look as cute. Who as a child has ever taken a carpetshell (
) in his arms as he would a soft toy? We certainly have a heart for children, but nothing concerns us quite so much as whether the juvenile fish are thriving. We are therefore always prepared to take the necessary measures to protect them.
We must protect the periphyton of marine organisms now in order to preserve all species. The regulation which we are dealing with is not a new one. In fact, it is being amended again today for the fifth time. In view of the developing populations, however, it must be amended time and time again in accordance with the requirements at a particular moment in time. The mechanisms are improved, and new minimum sizes and fishing methods to protect species are established, as is deemed necessary by the fisherman on the spot. In the end it is the theoretical expert who must give way to practice.
We do not have any objections to the amendments which the Commission is proposing, right down to the last detail. They represent the latest technical and scientific developments. I think the Commission likes to hear this, and it is also therefore appropriate to emphasise the work done by the experts dealing with this in the Commission. Ultimately, Parliament has no interest in branding the Commission as its general scapegoat. On the contrary, I would like to use this report to show that things can also be done differently. The Committee on Fisheries is particularly benefiting from positive cooperation with the Commission and its services. This cooperation is imperative for the preservation of sea populations. Who, apart from the Commission, should monitor them and protect this natural resource? It is not always possible to fall back on artificially bred substitutes, which furthermore have been genetically manipulated wherever possible. Does it sound healthy to you, for instance, when I say that it is possible to breed super salmon which grow eight times faster than before? Quantity instead of quality? The awareness that we need to do something to preserve a healthy variety of food and the willingness to take appropriate action are the needs of the moment.
We cannot go onto a fishing ground like the Huns, destroy it, and then simply move with the caravan onto the next one without taking responsibility for what is left behind. If the matter is worth something to us, economically as well as ecologically, we must also take appropriate action on our own doorstep and not just in the North-West Atlantic. These measures are a step in the right direction. I do not think that tourists, on boat trips in the future, will be able to watch sand eels as well as seals being reared, but maybe, in a few years’ time, we will once again be able to say, with a clear conscience, that we can fish for this species because its preservation is guaranteed."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de commissaris, zoals u ziet houden wij ons intensief bezig met de bescherming van de visbestanden. Zojuist spraken wij nog over maatregelen in het kader van de NAFO en nu gaan wij van de visserij in de Atlantische Oceaan over op de visserij in de wateren van de Europese Unie. Het gaat niet altijd over walvissen en robben die beschermd moeten worden en die ongetwijfeld meer in de belangstelling staan. Nee, wij moeten onze aandacht zo nu en dan ook richten op minder populaire soorten, op soorten die er niet zo grappig uitzien. Heeft iemand ooit als kind een tapijtschelp, een
als pluchedier in de arm genomen? Wij hebben echter een hart voor kinderen. Niets houdt ons zozeer bezig als de zorg voor en het gedijen van jonge vis. Daarom zijn wij altijd bereid de voor hun bescherming noodzakelijke maatregelen te treffen.
Wij moeten nu maatregelen treffen om zeedieren in staat te stellen te groeien en hun soorten aldus in stand te houden. Wij bespreken hier geen nieuwe verordening. Dit is al de vijfde wijziging. Telkens weer moeten wij deze aanpassen aan de ontwikkelingen in de populaties en de vereisten van de tijd. Het instrumentarium moet worden verfijnd, er moeten nieuwe minimumafmetingen en visvriendelijke vangstmethoden vastgesteld, zoals de visser ter plekke dat noodzakelijk acht. Hij is immers de vakman die eerst en vooral de praktijk in de gaten moet houden.
Wij hebben, op een klein detail na, geen enkele kritiek op de door de Commissie voorgestelde wijzigingen. Deze beantwoorden aan de laatste stand van zaken in de wetenschap en de techniek. Dat zal de Commissie graag horen, neem ik aan, en daarom is het goed waardering uit te spreken voor het door de deskundigen van de Commissie gedane werk. Het Parlement heeft er geen enkel belang bij de Commissie als de grote zondebok te betitelen. Integendeel, ik wil van dit verslag gebruik maken om te laten zien dat het ook anders kan. Juist in de Commissie visserij hebben wij veel baat bij de goede samenwerking met de Commissie en haar diensten. Deze samenwerking is ook onontbeerlijk voor de instandhouding van de zeepopulaties. Wie moet daar anders toezicht op houden dan de Commissie? Wie moet anders de natuurlijke hulpbronnen beschermen? Het is niet altijd mogelijk terug te vallen op kunstmatig gekweekte vis, die bovendien wel eens genetisch gemanipuleerd zou kunnen zijn. Klinkt het u gezond in de oren als ik u zeg dat het mogelijk is zogenaamde superzalmen te kweken die acht keer sneller groeien dan normaal? Kwantiteit dus in plaats van kwaliteit? Wij moeten ons ervan bewust zijn dat wij onze voedingsverscheidenheid moeten bewaren en daarom bereid moeten zijn dienovereenkomstig te handelen.
Wij kunnen ons niet als de Hunnen op een vangstgrond storten, deze vernietigen en dan met heel de karavaan verder trekken zonder ons te bekommeren om datgene wat wij achterlaten. Als ons deze zaak aan het hart gaat - en daar zijn zowel economische als ecologische redenen voor - moeten wij ook in eigen huis maatregelen treffen en niet alleen in het noordwestelijk gedeelte van de Atlantische Oceaan. Deze maatregelen zijn een stap in de goede richting. Ik geloof weliswaar niet dat wij in de toekomst het kroost van de zandaal vanuit een toeristenboot zullen kunnen bewonderen, net als nu bij de zeerob, maar misschien kunnen wij over enkele jaren wel weer met een zuiver geweten op deze vis vissen omdat zijn behoud verzekerd is."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Comissário, como se vê, preocupamonos activamente com a protecção dos recursos haliêuticos. Há pouco, debatíamos ainda as medidas no âmbito da Organização das Pescarias do Noroeste do Atlântico (NAFO), agora debruçamonos em pormenor, quer sobre a pesca no mar alto, quer sobre a pesca nas águas territoriais da União Europeia. Não são sempre as baleias ou as focas que queremos ver protegidas, espécies sobre as quais recai uma atenção, sem dúvida, muito maior. Não: temos de dedicar também a nossa atenção, mais uma vez, a algumas espécies menos populares, a espécies que não têm uma aparência tão simpática. Quem é que, em criança, nunca pegou numa pequena amêijoa, dita
como se fosse um animal de estimação? Mais do que qualquer outra coisa, todos nós gostamos de crianças. Nada nos preocupa tanto como os cuidados a ter com o desenvolvimento dos juvenis de organismos marinhos, pelo que estamos, por isso, sempre prontos a tomar as medidas necessárias à sua protecção.
O que está em debate, aqui e agora, é o crescimento de formas de vida marinha, com o intuito de proteger as espécies no seu conjunto. O regulamento em apreço não constitui novidade. Com efeito, tratase já da quinta modificação destas normas. Mas, tendo em conta o desenvolvimento das populações, essas normas têm de ser constantemente modificadas para corresponder às exigências do tempo. O conjunto de instrumentos tornase mais apurado, definemse novas dimensões mínimas e métodos de captura que protejam as espécies, de acordo com o que os pescadores, nos próprios locais, dizem ser necessário. São eles, em suma, os especialistas que têm de dar prioridade à acção.
Sobre as alterações previstas pela Comissão, não há o mais pequeno pormenor a apontar. Elas contêm as últimas novidades sob os pontos de vista técnico e científico. Penso que a Comissão gostará de ouvir isto; por tal motivo, será também oportuno elogiar os especialistas da Comissão envolvidos neste trabalho. Em última análise, o Parlamento não tem qualquer interesse em transformar a Comissão em bode expiatório. Pelo contrário, eu gostaria de me servir deste relatório para demonstrar que as coisas são bem diferentes. No âmbito da própria Comissão das Pescas, tiramos partido da boa colaboração que reina entre nós, a Comissão e os respectivos serviços. Tal colaboração afigurase urgente, tendo em vista a conservação das espécies marinhas. Que outra entidade, senão a Comissão, deveria assumir a tarefa de vigiálas e zelar pela protecção dos recursos naturais? Nem sempre é possível recorrer a espécies produzidas artificialmente, as quais, ainda por cima, sofrem modificações genéticas sempre que tal se revela possível. Parecelhe que seja bom para a saúde, Senhor Comissário, se eu lhe disser que é possível criar os chamados supersalmões, desenvolvendose oito vezes mais depressa do que até agora acontecia? Queremos quantidade em vez de qualidade? As necessidades do momento situamse entre a consciência de que se tem de fazer alguma coisa em prol da manutenção de uma saudável variedade alimentar e a disposição para agir em consonância com isso.
Não podemos chegar a uma zona de pesca como se fôssemos bárbaros, destruíla e depois simplesmente partirmos em direcção à que vem a seguir, sem nos preocuparmos com o que fica para trás. Quando as coisas têm para nós um determinado valor, tanto económico como ecológico, temos de tomar as medidas adequadas em nossa própria casa, e não apenas no Noroeste do Atlântico. Estas medidas constituem um passo na direcção certa. Não concebo a ideia de, futuramente, só podermos observar os juvenis das enguias ou das focas a partir de um barco para turistas, mas daqui a alguns anos talvez possamos vir a dizer de espécies como estas, com a consciência de novo tranquila: podemos continuar a pescálas, porque a sua conservação está garantida."@pt11
"Herr talman, herr kommissionär! Som ni ser så engagerar vi oss intensivt åt att skydda fiskbeståndet. Förut behandlade vi fortfarande åtgärder på NAFO-området, nu går vi från havsfisket i oceanen till detaljerna för fisket i vattnen inom Europeiska unionen. Det är inte alltid enbart valar och sälar som vill ha skydd, för vilka uppmärksamheten utan varje tvivel också är större. Nej, ibland måste vi också rikta vår uppmärksamhet mot mindre populära arter som inte är lika gulliga. Vem har väl som barn tagit ett litet kramdjur i form av en trubbig tapesmussla, dvs.
i famn? Hur som helst, vi känner djupt för barn. Ingenting engagerar oss så djupt som omsorgen om tillväxten hos fiskarnas avkomma. Därför är vi ständigt beredda att vidta nödvändiga åtgärder för att skydda den.
Vad det handlar om här och nu är att garantera utvecklingen av levande organismer till havs för att bevara arterna inalles. Den förordning som vi tar upp till behandling är ingen nyhet. I verkligheten handlar det i dag rentav om den femte ändringen av detta regelverk. Med hänsyn till populationernas utveckling måste den dock hela tiden ändras enligt tidens krav. Instrumentariet förfinas, nya minimistorlekar och den för arten skonsamma fångstmetoden slås fast i enlighet med vad fiskaren på plats håller för nödvändigt. Till syvende och sist är det han som är fackmannen som måste prioritera sina erfarenheter.
I de ändringar som kommissionen räknar med finns det så när som på en detalj ingenting att anmärka på. De är tekniska och vetenskapliga och helt uppdaterade. Jag tror att kommissionen gärna hör detta, och även av den anledningen är det på sin plats att lyfta fram arbetet av experterna i kommissionen som befattar sig med detta. Parlamentet har ju faktiskt inget intresse av att stämpla kommissionen rent allmänt som syndabock. Tvärtom, jag vill använda detta betänkande till att visa att det går på annat sätt också. Just i fiskeriutskottet drar vi nytta av det goda samarbetet med kommissionen och dess avdelningar. Detta samarbete är absolut tillrådligt för att bevara populationen i haven. Vem, förutom kommissionen, skulle annars övervaka dessa och skydda naturresurserna? Det är inte alltid möjligt att ta till en på konstgjord väg framodlad ersättning som dessutom kan ha blivit genetiskt modifierad. Tycker ni kanske att det låter hälsosamt när jag säger att det är möjligt att odla så kallade superlaxar som växer åtta gånger snabbare än hittills? Kvantitet i stället för kvalitet? Från medvetandet om att något måste göras för att bevara en sund mångfald av livsmedel till beredskapen att handla därefter, det är vad dagsläget kräver.
Vi kan inte som hunnerna ge oss på en fiskebank, förgöra den för att sedan helt enkelt dra vidare med karavanen till nästa utan att bekymra oss om vad vi lämnar kvar efter oss. Om denna fråga är värd något för oss, såväl ekonomiskt som ekologiskt, måste vi vidta lämpliga åtgärder även framför vår egen dörr och inte enbart för nordvästra Atlanten. Åtgärderna är ett steg i rätt riktning. Visserligen tror jag inte att vi i framtiden kommer att kunna iaktta tobisfiskarnas liksom sälarnas barnkammare från en turistbåt, men kanske kan vi om några år säga renhjärtat om denna fisk igen: Den får vi fiska, för återväxten är garanterad."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"venerupis polastra"12
"venerupis polastra,"7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples