Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-05-17-Speech-3-155"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-05-17"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Eftergivelse af fattige landes gæld4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000517.9.3-155"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-05-17-Speech-3-1564
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	"The Commission's contribution to debt relief can be seen in the HIPC initiative. This was launched in September 1996 with the aim of helping to relieve the debt burden of the poorest countries that make adjustment efforts in a concerted way. It represents a coordinated effort by all donors including, in particular, multilateral creditors. It was the first time ever that the multilateral aspect had been addressed directly. As regards other contributions to the HIPC Trust Fund, it may be worth noting that the draft budget by the US administration suggests a US contribution of USD 600 million which follows on from pledges made earlier and which corresponds to the share of HIPC calculated by the World Bank for the US. This draft budget needs to be passed in Congress and this is definitely facing some difficulties. In fact, it seems very doubtful that the US will deliver its share as planned. The funds released by the Commission for the HIPC Initiative are subject to the same principles as other funds originating from the European Development Fund and the Commission is carefully involving the EDF Committee, that is Member States, at all stages. Article 366(b) of the Lomé Convention in its present form imposes strict conditions on the possible use of EDF money. Politically speaking, it would not make sense to stop EDF financed projects in Article 366(b) countries and to provide them with EC direct non-earmarked budget support, for example through HIPC debt relief mechanisms. It is the responsibility of the Commission to ensure that EDF money does not facilitate a or provide additional budgetary room for manoeuvre to enable dictators to oppress their people. It is the very purpose of Article 366(b) in its present form to make things more complicated for countries breaching elementary human rights and good governance principles. This view has also been clearly expressed by the European Court of Auditors when commenting on these issues. Our hands are somewhat tied in this discussion on how we can accomplish these things in practice. In the discussions, which led last year to the agreement on enhancing the HIPC Initiative, there was a strong consensus in the donor community that poverty reduction needs to be re-emphasised as a main focus of development efforts. The concept of the poverty reduction strategy papers was launched to provide a framework for mainstreaming poverty reduction in government and donor policies. It will require a country-specific approach to assessing a country’s position in development, poverty strategies and institutional capacity. The Commission has expressed its strong support for this radically new approach initiated by the World Bank and the IMF. Country ownership is paramount for the development of these ideas and governments will have responsibility for both the design process and the final product. The Commission attaches particular importance to an open participatory process involving civil society, parliaments and all relevant international institutions and donors. Policies that address issues of social justice and equity are as central as economic policy to growth and poverty reduction. The Community is maintaining and stepping up its commitment to support macroeconomic reforms, social sectors, regional integration and sound economic management. This is all needed in order to make sure that fighting poverty remains the central theme when we are actually improving the situation of these poor countries through the enhanced HIPC Initiative. I think that it is quite good that the Commission and the EU in general clearly stand out as the single most important contributor towards making this initiative actually work. In 1999, on the occasion of the G7 Cologne Summit, ministers agreed to an expanded and more flexible initiative that will provide faster, deeper and broader debt relief. As a result of the proposed changes, the costs of this HIPC II Initiative are expected to increase significantly to some USD 27.4 billion from a previous estimated level of some USD 13 billion of HIPC I. In fact, the original estimate of the cost of HIPC I was around USD 8 billion only. For the record, the Commission has already made a large contribution to HIPC I. The Council adopted, on 6 July 1998, a decision on the Community’s participation in the HIPC Initiative with regard to its claims, special loans and risk capital managed by the European Investment Bank for eligible ACP countries. As mentioned before, the Community, as a creditor, is only a small player in this discussion. Fortunately, we are mainly a provider of direct grant assistance and not loans. We set aside EUR 40 million of interest accumulated on EDF funds which should cover the cost for the first six country cases. Community assistance for Uganda and Guyana was delivered in mid-1998 and early 2000, amounting to EUR 4.59 million and EUR 6.44 million respectively. The Community has since decided to considerably enhance support for the HIPC II Initiative. At the annual meeting in Washington in September 1999, it was announced that the Community’s contribution would be in the order of EUR 1 billion. The Commission subsequently submitted draft proposals for decisions to the Joint EU/ACP Council and the EU Council which were adopted by the General Affairs Council on 6 December and by the Joint EU/ACP Council on 8 December. It has to be borne in mind that the ACP countries’ agreement is required because it is EDF money that is being reallocated so their consent is needed as part of these decisions. At present, the Commission is in the process of finalising discussions with its Member States, the European Investment Bank, the World Bank and the African Development Bank about the main principles of the actual implementation of the Community support for the HIPC II Initiative, both as a donor and as a creditor. In June, it will present the relevant financing proposals. The Community’s global contribution to the HIPC Trust Fund in its capacity as a donor will amount to EUR 680 million for qualifying ACP countries. EUR 670 million will be earmarked for the African Development Bank in order to cover its financing gap in the HIPC Initiative and EUR 10 million for the only non-African HIPC ACP country, Guyana. The EUR 680 million Community contribution originating from the EDF will be channelled to the HIPC Trust Fund in 3 tranches taking into consideration effective financing needs as well as support from other donors. According to the information available, needs for the first tranche this year will be in the order of the magnitude of EUR 250 million. The first EC tranche will be paid in July. Besides these contributions to be financed from uncommitted EDF funds, a EUR 54 million contribution to the HIPC Trust Fund will also be made towards non-ACP HIPCs drawing on resources from the budgetary lines for Latin America and Asia. We want, in other words, to make sure that the EU participation in HIPC is global and in accordance with the figures in HIPC. Finally, it must be stressed that the ACP/EU Council decision to reinforce the EC Structural Adjustment Facility by EUR 250 million will partly be used to provide interim relief to eligible HIPC countries belonging to the ACP. It is important to stress that the Community contribution to debt relief should not be seen as a substitute for contributions from bilateral donors. These are still needed in order to fully finance the initiative announced at the G7 Summit in Cologne. The expectation created a year ago was that the G7 countries would come up with additional resources."@en3
lpv:translated text	"Kommissionens bidrag til gældssanering kan ses i gældssaneringsintiativet for stærkt gældstyngede fattige lande, det såkaldte HIPC-initiativ. Det blev lanceret i september 1996 med det formål at hjælpe med til at lempe gældsbyrden for de fattigste lande, der gør en samlet tilpasningsindsats. Det udgør en samordnet indsats for alle donorlandenes vedkommende, og navnlig de multilaterale kreditorer. Det var første gang nogensinde, at det multilaterale aspekt blev behandlet direkte. Hvad angår andre bidrag til HIPC Trust Fund, kan det være værd at bemærke, at budgetforslaget fra den amerikanske regering angiver et amerikansk bidrag på 600 millioner dollars, som følger af tilsagn, som det har afgivet tidligere, og som svarer til den andel af HIPC, som Verdensbanken har beregnet for USA. Dette budgetforslag skal vedtages i Kongressen, og det kan der helt bestemt blive problemer med. Det forekommer rent faktisk meget tvivlsomt, at USA vil levere sin del efter planen. De beløb, som Kommissionen har frigjort til HIPC-initiativet, er underkastet de samme principper som andre midler, der kommer fra Den Europæiske Udviklingsfond, og Kommissionen inddrager omhyggeligt EUF-Udvalget, det vil sige medlemsstaterne, i alle stadier. Artikel 366(b) i Lomé-konventionen fastsætter i sin nuværende form strenge betingelser for den eventuelle anvendelse af EUF-midler. Politisk set ville der ikke være nogen fornuft i at indstille EUF-finansierede projekter i artikel 366(b)-lande og yde dem kvasidirekte ikke-øremærket EF-budgetstøtte, f.eks. gennem HIPC-gældssaneringsmekanismer. Det er Kommissionens ansvar at sikre, at EUF-pengene ikke bruges til at finansiere et statskup eller giver ekstra budgetmæssig manøvrefrihed, der gør det muligt for diktatorer at undertrykke deres folk. Det er netop formålet med artikel 366(b) i dens nuværende form at gøre det mere kompliceret for lande, der krænker de elementære menneskerettigheder og principperne om ansvarlig styreform. Dette synspunkt er blevet klart udtrykt af Revisionsretten i dens kommentarer til disse spørgsmål. Vores hænder er på sæt og vis bundet i denne diskussion af, hvordan vi kan nå disse ting i praksis. I forbindelse med de drøftelser, der sidste år førte til aftalen om at fremme HIPC-initiativet, var der stor enighed i donorkredsen om, at der bør lægges fornyet vægt på fattigdomsnedbringelse som hovedfokus for udviklingsindsatsen. Konceptet i strategipapirerne om fattigdomsnedbringelse blev lanceret for at skabe rammer for en mainstreaming af fattigdomsnedbringelsen i regeringers og donorers politikker. Det vil kræve en landespecifik tilgang til vurdering af et lands stilling, når det gælder udvikling, fattigdomsstrategier og institutionel kapacitet. Kommissionen har udtrykt sin stærke støtte til denne helt nye tilgang, der er blevet indført af Verdensbanken og IMF. Landeejendomsret er yderst vigtigt for udviklingen af disse idéer, og regeringerne vil have ansvaret for udformningen og slutproduktet. Kommissionen tillægger en åben proces, der inddrager det civile samfund, parlamenter og alle relevante internationale institutioner og donorer, særlig betydning. Politikker, der vedrører sådanne spørgsmål som social retfærdighed og ret og rimelighed, er lige så centrale som økonomisk politik for vækst og fattigdomsnedbringelse. Fællesskabet opretholder og øger sit engagement, når det gælder om at støtte makroøkonomiske reformer, sociale sektorer, regional integration og sund økonomisk forvaltning. Der er brug for alt dette for at sikre, at fattigdomsbekæmpelsen forbliver det centrale tema, når vi rent faktisk forbedrer disse fattige landes situation gennem det styrkede HIPC-initiativ. Jeg mener, at det er ret godt, at Kommissionen og EU generelt klart står frem som den mest fremtrædende aktør, når det gælder om at få dette initiativ til rent faktisk at fungere. I 1999 enedes ministrene ved G7-topmødet i Köln om et udvidet og mere fleksibelt initiativ, der vil yde hurtigere, mere dybtgående og bredere gældssanering. Som følge af de foreslåede ændringer forventes udgifterne til dette HIPC II-initiativ at stige betydeligt til omkring 27,4 milliarder dollars fra et tidligere skønnet niveau på omkring 13 milliarder dollars for HIPC I. Rent faktisk beløb det oprindelige skøn for HIPC I sig kun til omkring 8 milliarder dollars. Blot for at nævne det har Kommissionen allerede ydet et stort bidrag til HIPC I. Rådet vedtog den 6. juli 1998 en beslutning om Fællesskabets deltagelse i HIPC-initiativet med hensyn til dets fordringer, ekstraordinære lån og risikovillig kapital, der forvaltes af Den Europæiske Investeringsbank for støtteberettigede AVS-lande. Som tidligere nævnt er Fællesskabet som kreditor kun en mindre aktør i denne sammenhæng. Heldigvis er vi primært leverandør af direkte tilskud og ikke lån. Vi øremærkede 40 millioner euro af renter, der var påløbet EUF-fondene, og som skulle dække omkostningerne for de første seks lande. Der blev ydet fællesskabsbistand til Uganda og Guyana i midten af 1998 og tidlig i år 2000 til et beløb af henholdsvis 4,59 millioner euro og 6,44 millioner euro. Fællesskabet har siden besluttet at øge støtten betydeligt til HIPC II-initiativet. Ved det årlige møde i Washington i september 1999 blev det bebudet, at Fællesskabets bidrag ville være i størrelsesordenen 1 milliard euro. Kommissionen fremsatte derefter udkast til forslag til beslutning til Det Fælles EU/AVS-Råd og EU-Rådet, som blev vedtaget af Rådet (almindelige anliggender) den 6. december og af Det Fælles EU/AVS-Råd den 8. december. Det bør erindres, at det er nødvendigt, at AVS-landene er enige, for det er EUF-penge, der bliver omfordelt, så deres tilsagn er nødvendigt som del af disse beslutninger. Kommissionen er for nærværende i gang med at tilendebringe drøftelser med medlemsstaterne, Den Europæiske Investeringsbank, Verdensbanken og Udviklingsbanken for Afrika om hovedprincipperne for den egentlige gennemførelse af Fællesskabets støtte til HIPC II-initiativet både som donor og kreditor. I juni vil den fremsætte de relevante finansieringsforslag. Fællesskabets samlede bidrag til HIPC Trust Fund i dets egenskab af donor vil beløbe sig til 680 millioner euro for kvalificerede AVS-lande. 670 millioner euro vil være øremærket til Udviklingsbanken for Afrika til dækning af dens finansieringsunderskud i HIPC-initiativet og 10 millioner euro til det eneste ikke-afrikanske stærkt gældstyngede fattige AVS-land, Guyana. Fællesskabsbidraget på 680 millioner euro, der stammer fra EUF, vil blive overført til HIPC Trust Fund i tre rater, der tager hensyn til egentlige finansieringsbehov såvel som støtte fra andre donorer. Ifølge den information, der er til rådighed, vil behovene for den første rate i år være i størrelsesordenen 250 millioner euro. Den første EF-rate vil blive udbetalt i juli. Ud over disse bidrag, der vil blive finansieret af EUF-midler, der ikke er disponeret over, vil et bidrag på 54 millioner euro til HIPC Trust Fund også blive ydet til stærkt gældstyngede fattige ikke-AVS-lande, der trækker på ressourcer fra budgetposterne for Latinamerika og Asien. Med andre ord ønsker vi at sikre, at EU-deltagelsen i HIPC er global og i overensstemmelse med tallene i HIPC. Endelig må det understreges, at AVS/EU-Rådets beslutning om at styrke strukturtilpasningsfaciliteten med 250 millioner euro til dels vil blive anvendt til at levere foreløbig sanering til støtteberettigede HIPC-lande, der hører til AVS-gruppen af lande. Det er vigtigt at understrege, at Fællesskabets bidrag til gældssanering ikke bør ses som en erstatning for bidrag fra bilaterale donorer. Der er stadig brug for dem til fuldt at finansiere det initiativ, der blev bebudet ved G7-topmødet i Köln. Den forventning, der blev skabt for et år siden, var, at G7-landene ville punge ud med yderligere ressourcer."@da1 "Die Kommission hat im Rahmen der HIPC-Initiative einen Beitrag zur Entschuldung geleistet. Diese Initiative wurde im September 1996 mit dem Ziel gestartet, die Schuldenlast der armen Länder zu verringern, die sich konzertiert um die entsprechenden Anpassungsmaßnahmen bemühten. Es handelt sich um eine koordinierte Aktion aller Geber, an der sich insbesondere auch die multilateralen Gläubiger beteiligten. Damit wurde zum ersten Mal direkt auf multilateraler Ebene gehandelt. Was die anderen Beiträge zum HIPC-Trustfonds betrifft, möchte ich erwähnen, daß in dem von der amerikanischen Regierung vorgelegten Haushaltsentwurf ein Beitrag der USA in Höhe von 600 Millionen US-Dollar vorgesehen ist, der früheren Zusagen sowie dem Anteil an der HIPC entspricht, den Amerika gemäß den Berechnungen der Weltbank zu leisten hat. Dieser Haushaltsentwurf muß noch vom Kongreß gebilligt werden, und dies wird zweifellos problematisch sein. Es erscheint äußerst fraglich, ob die USA ihren Anteil wie geplant übernehmen wird. Für die von der Kommission bewilligten Mittel für die HIPC-Initiative gelten dieselben Grundsätze wie für andere Gelder, die aus dem Europäischen Entwicklungsfonds stammen, und die Kommission achtet sorgsam darauf, den EEF-Ausschuß, das heißt die Mitgliedstaaten, in allen Phasen einzubinden. Nach Artikel 366 Absatz b Lomé-Abkommen in der derzeitigen Form gelten für die Verwendung von EEF-Geldern strenge Auflagen. Aus politischer Sicht wäre es nicht sinnvoll, Projekte, die durch den EEF finanziert werden, in den unter Artikel 366 Absatz b genannten Ländern zu beenden, und diese Länder mit quasi-direkten, nichtzweckgebundenen EU-Haushaltsmitteln zu unterstützen, zum Beispiel über den Mechanismus zur HIPC-Entschuldung. Die Kommission muß sicherstellen, daß EEF-Gelder nicht dazu eingesetzt werden, einen Staatsstreich zu finanzieren oder als zusätzlicher finanzieller Spielraum für Diktatoren zur Unterdrückung ihres eigenen Volkes betrachtet werden. Der Zweck von Artikel 366 Absatz b in seiner derzeitigen Form besteht darin, insbesondere den Ländern den Zugang zu Finanzmitteln zu erschweren, in denen grundlegende Menschenrechte verletzt werden und in denen gegen die Grundsätze einer verantwortungsvollen Staatsführung verstoßen wird. Diese Haltung wurde auch vom Europäischen Rechnungshof in dessen Stellungnahme zu diesem Thema vertreten. Leider sind uns bei der Diskussion darüber, wie wir diese Punkte am besten in die Praxis umsetzen können, bis zu einem gewissen Grad die Hände gebunden. In den Gesprächen, bei denen im vergangenen Jahr die Ausweitung der HIPC-Initiative beschlossen wurde, waren sich alle Geber darin einig, daß die Bekämpfung der Armut wieder in den Mittelpunkt der Entwicklungsbemühungen gerückt werden müsse. Mit dem Konzept der Strategiepapiere zur Armutsbekämpfung sollte ein Rahmen für die Einbeziehung aller relevanten Politikbereiche der Regierungen und Geber in die Bekämpfung der Armut geschaffen werden. Es bedarf eines länderspezifischen Konzepts, um den Entwicklungsstand der einzelnen Länder, die Strategien zur Armutsbekämpfung und die institutionellen Kapazitäten bewerten zu können. Die Kommission hat ihre uneingeschränkte Unterstützung für diesen grundlegend neuen Ansatz von Weltbank und IWF bekräftigt. Das Engagement des Empfängerlandes ist entscheidend für die Entwicklung dieser Vorstellungen, und die Regierungen sind sowohl für die Planungen als auch für das Ergebnis verantwortlich. Die Kommission legt besonderen Wert auf einen offenen, partizipatorischen Prozeß, in den die Zivilgesellschaft, die Parlamente sowie alle relevanten internationalen Institutionen und Geber einbezogen werden sollen. Politische Konzepte in Fragen der sozialen Gerechtigkeit und Fairneß sind von ebenso zentraler Bedeutung für die Gewährleistung von Wachstum und Armutsbekämpfung wie die Wirtschaftspolitik. Die Gemeinschaft fühlt sich ihrer Verpflichtung zur Unterstützung makroökonomischer Reformen, der sozialen Sektoren, der regionalen Integration und der Grundsätze einer ordnungsgemäßen Rechnungsführung nach wie vor verbunden und wird ihre Bemühungen noch verstärken. Alle diese Maßnahmen sind notwendig, damit die Bekämpfung der Armut das zentrale Thema bleibt, wenn wir uns durch die erweiterte HIPC-Initiative um die Verbesserung der Situation dieser armen Länder bemühen. Es ist gut, daß die Kommission und die EU im allgemeinen den wichtigsten Beitrag zum Erfolg dieser Initiative leisten. Anläßlich des Gipfeltreffens der G7-Staaten in Köln beschlossen die Minister im Jahr 1999 eine erweiterte und flexiblere Initiative zu einer schnelleren, umfassenderen und weitreichenderen Entschuldung. Durch die vorgeschlagenen Änderungen wird mit einem erheblichen Anstieg der Kosten dieser HIPC-II-Initiative gerechnet, die nun etwa 27,4 Milliarden US-Dollar betragen werden und den bisher in der HIPC-I-Initiative veranschlagten Betrag von etwa 13 Milliarden US-Dollar weit übersteigen. Ursprünglich war für die HIPC-I-Initiative nur mit etwa 8 Milliarden US-Dollar gerechnet worden. Ich möchte zu Protokoll geben, daß die Kommission bereits einen umfangreichen Beitrag zur HIPC-I geleistet hat. Am 6. Juli 1998 wurde vom Rat eine Entscheidung über die Beteiligung der Gemeinschaft an der HIPC-Initiative in bezug auf ihre Forderungen, Sonderdarlehen und das von der Europäischen Investitionsbank verwaltete Risikokapital für die in Frage kommenden AKP-Staaten gebilligt. Wie bereits erwähnt, spielt die Gemeinschaft als Gläubiger in dieser Diskussion nur eine untergeordnete Rolle. Wir gewähren in der Regel direkte Unterstützung in Form von Zuschüssen, nicht Darlehen. Wir verzichten auf die Rückzahlung von 40 Millionen Euro, die als Zinsen für EEF-Mittel aufgelaufen waren, und die ausreichen sollten, um die Kosten für die ersten sechs Länder zu decken. Uganda und Guyana haben Mitte 1998 und Anfang 2000 Gemeinschaftsbeihilfen in Höhe von 4,59 Millionen Euro beziehungsweise 6,44 Millionen Euro erhalten. Die Gemeinschaft hat nun beschlossen, ihre Unterstützung für die HIPC-II-Initiative erheblich auszuweiten. Auf der Jahrestagung im September 1999 in Washington wurde angekündigt, daß der Beitrag der Gemeinschaft in der Größenordnung von einer Milliarde Euro liegen werde. Die Kommission legte daraufhin der Paritätischen Versammlung AKP-EU und dem Rat Vorschläge zur Entscheidung vor, die am 6. Dezember vom Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ und am 8. Dezember von der Paritätischen Versammlung AKP-EU angenommen wurden. Die Zustimmung der AKP-Länder ist erforderlich, weil es sich bei den EEF-Geldern um neuzuzuweisende Mittel handelt, über die nicht ohne das Einverständnis dieser Länder entschieden werden kann. Derzeit steht die Kommission kurz vor dem Abschluß der Gespräche mit den Mitgliedstaaten, der Europäischen Investitionsbank, der Weltbank und der Afrikanischen Entwicklungsbank über die wichtigsten Grundsätze der praktischen Umsetzung der Unterstützung für die HIPC-II-Initiative, welche die Gemeinschaft sowohl als Geber als auch als Gläubiger leistet. Die Kommission wird im Juni die entsprechenden Finanzierungsvorschläge vorlegen. Insgesamt wird die Gemeinschaft in ihrer Eigenschaft als Geberin einen Beitrag in Höhe von 680 Millionen Euro zum HIPC-Trustfonds leisten, der den förderungswürdigen AKP-Staaten zugute kommen soll. 670 Millionen Euro werden für die Afrikanische Entwicklungsbank zur Deckung einer Finanzierungslücke in der HIPC-Initiative bereitgestellt, und 10 Millionen Euro wird Guyana, der einzige nichtafrikanische AKP-Staat in der HIPC-Initiative, erhalten. Der Beitrag der Gemeinschaft in Höhe von 680 Millionen Euro, der aus dem EEF stammt, wird in drei Tranchen in den HIPC-Trustfonds fließen, wobei sowohl der jeweilige Finanzierungsbedarf als auch die Unterstützung anderer Geber berücksichtigt werden. Nach den vorliegenden Informationen wird der Bedarf für die erste Tranche in diesem Jahr bei einer Größenordnung von 250 Millionen Euro liegen. Die erste Tranche der Gemeinschaft soll im Juli ausgezahlt werden. Neben diesem, aus den nichtgebundenen EEF-Mitteln finanzierten Beitrag wird zugunsten der hochverschuldeten armen Länder (HIPC), die nicht zu den AKP-Staaten zählen, in den HIPC-Trustfonds ein Beitrag in Höhe von 54 Millionen Euro eingezahlt, der den Mitteln der Haushaltslinien für Lateinamerika und Asien entstammt. Wir wollen mit anderen Worten sicherstellen, daß der EU-Beitrag zur HIPC-Initiative allen Ländern zugute kommt und den in der Initiative festgelegten Beträgen entspricht. Abschließend möchte ich darauf hinweisen, daß die von der Paritätischen Versammlung AKP-EU beschlossene Aufstockung der EG-Strukturanpassungsfazilität um 250 Millionen Euro teilweise zu einer ersten Unterstützung der förderungswürdigen HIPC unter den AKP-Ländern genutzt werden soll. Ich möchte betonen, daß der Gemeinschaftsbeitrag zur Entschuldung den Beitrag der bilateralen Geldgeber nicht ersetzen kann. Der Beitrag dieser Geldgeber ist nach wie vor zur vollständigen Finanzierung der Initiative erforderlich, die auf dem Gipfeltreffen der G7-Staaten in Köln angekündigt wurde. Schließlich war vor einem Jahr in Aussicht gestellt worden, daß die G7-Staaten zusätzliche Mittel bereitstellen würden."@de7 ". Η συμβολή της Επιτροπής στην ανακούφιση από το χρέος μπορεί να διαπιστωθεί στην πρωτοβουλία για τις φτωχές χώρες με βαρύ εξωτερικό χρέος (ΗΙPC). Ξεκίνησε τον Σεπτέμβριο του 1996 με σκοπό να βοηθήσει στην ανακούφιση από το βάρος του χρέους τις φτωχότερες χώρες που καταβάλλουν συντονισμένες προσπάθειες διευθέτησής του. Αντικατοπτρίζει μια συντονισμένη προσπάθεια εκ μέρους όλων των χορηγών βοήθειας, συμπεριλαμβανομένων, ιδιαιτέρως, των πολυμερών πιστωτών. Ήταν η πρώτη φορά που αντιμετωπίστηκε άμεσα η πολυμερής πτυχή. Σε ό,τι αφορά τις άλλες συνεισφορές προς το Ταμείο υπέρ της HIPC, αξίζει ίσως να σημειωθεί ότι το σχέδιο προϋπολογισμού της διοίκησης των ΗΠΑ προτείνει μια συνεισφορά των ΗΠΑ ύψους 600 εκατ. δολαρίων, ως επακόλουθο των προηγούμενων δεσμεύσεων, και η οποία ανταποκρίνεται στο μερίδιο της HIPC που υπολόγισε η Παγκόσμια Τράπεζα για τις ΗΠΑ. Αυτό το σχέδιο προϋπολογισμού χρειάζεται να υπερψηφισθεί στο Κογκρέσο και οπωσδήποτε αντιμετωπίζει κάποιες δυσκολίες. Στην πραγματικότητα, φαίνεται πολύ αμφίβολο οι ΗΠΑ να προσφέρουν το μερίδιό τους όπως έχει σχεδιασθεί. Οι πιστώσεις που αποδέσμευσε η Επιτροπή για την Πρωτοβουλία HIPC υπόκεινται στις ίδιες αρχές όπως και οι άλλες πιστώσεις που προέρχονται από το Ευρωπαϊκό Ταμείο Ανάπτυξης και η Επιτροπή διασφαλίζει προσεκτικά τη συμμετοχή της επιτροπής ΕΤΑ, δηλαδή των κρατών μελών, σε όλα τα στάδια. Το άρθρο 366β της Σύμβασης της Lomé υπό την παρούσα μορφή του επιβάλλει αυστηρούς όρους για την πιθανή χρήση των χρημάτων του ΕΤΑ. Με πολιτικούς όρους, δεν είναι λογικό να σταματήσουν τα σχέδια που χρηματοδοτούνται από το ΕΤΑ στις χώρες του άρθρου 366β και να τους χορηγηθεί άμεση υποστήριξη από την ΕΕ, η οποία δεν έχει τεθεί στο αποθεματικό στον προϋπολογισμό, για παράδειγμα μέσω των μηχανισμών της HIPC για την ανακούφιση από το χρέος. Είναι ευθύνη της Επιτροπής να διασφαλίσει ότι τα χρήματα του ΕΤΑ δεν θα διευκολύνουν κάποιο πραξικόπημα ή ότι δεν θα παράσχουν επιπλέον δημοσιονομικό περιθώριο ελιγμών που να επιτρέπει στους δικτάτορες να καταπιέζουν τους λαούς τους. Ο ίδιος ο σκοπός του άρθρου 366β στην παρούσα μορφή του είναι να περιπλέκει τα πράγματα για τις χώρες που παραβιάζουν τα στοιχειώδη ανθρώπινα δικαιώματα και τις αρχές της χρηστής διακυβέρνησης. Την άποψη αυτή έχει επίσης εκφράσει σαφώς το Ελεγκτικό Συνέδριο όταν σχολίασε τα θέματα αυτά. Κατά κάποιο τρόπο, τα χέρια μας είναι δεμένα σε αυτή τη συζήτηση για το πώς μπορούμε να φέρουμε εμπράκτως εις πέρας αυτά τα ζητήματα. Στις συζητήσεις που οδήγησαν πέρυσι στη συμφωνία ενίσχυσης της Πρωτοβουλίας HIPC υπήρχε έντονη συναίνεση στην κοινότητα των χορηγών βοήθειας, ότι χρειάζεται να δοθεί εκ νέου έμφαση στη μείωση της φτώχειας ως βασικού επίκεντρου των αναπτυξιακών προσπαθειών. Η ιδέα των εγγράφων για τη στρατηγική μείωσης της φτώχειας ξεκίνησε για να παράσχει ένα πλαίσιο για την οριζόντια ενσωμάτωση της μείωσης της φτώχειας στις πολιτικές των κυβερνήσεων και των χορηγών βοήθειας. Θα απαιτήσει μια ειδική προσέγγιση ανά χώρα ώστε να αξιολογηθεί η θέση της χώρας στις στρατηγικές για την ανάπτυξη και τη φτώχεια, καθώς και το θεσμικό δυναμικό της. Η Επιτροπή εξέφρασε την έντονη υποστήριξή της γι' αυτή τη ρηξικέλευθη νέα προσέγγιση που ξεκίνησε η Παγκόσμια Τράπεζα και το ΔΝΤ. Η κυριότητα της χώρας είναι υψίστης σημασίας για την ανάπτυξη αυτών των ιδεών και οι κυβερνήσεις θα έχουν την ευθύνη τόσο για τη διαδικασία σχεδιασμού όσο και για το τελικό προϊόν. Η Επιτροπή αποδίδει ιδιαίτερη σημασία σε μια ανοικτή διαδικασία συμμετοχής που θα περιλαμβάνει την κοινωνία των πολιτών, τα κοινοβούλια και όλα τα σχετικά διεθνή ιδρύματα και χορηγούς βοήθειας. Οι πολιτικές που αντιμετωπίζουν τα ζητήματα της κοινωνικής δικαιοσύνης και της ισότητας είναι εξίσου κομβικής σημασίας με την οικονομική πολιτική για την ανάπτυξη και τη μείωση της φτώχειας. Η Κοινότητα διατηρεί και εντείνει τη δέσμευσή της για την υποστήριξη των μακροοικονομικών αλλαγών, των κοινωνικών τομέων, της περιφερειακής ενσωμάτωσης και της υγιούς οικονομικής διαχείρισης. Όλα τα παραπάνω είναι απαραίτητα, προκειμένου να διασφαλισθεί ότι η καταπολέμηση της φτώχειας παραμένει το κεντρικό ζήτημα όταν βελτιώνουμε πράγματι την κατάσταση αυτών των φτωχών χωρών μέσω της ενισχυμένης Πρωτοβουλίας HIPC. Θεωρώ ότι είναι πολύ καλό που η Επιτροπή και η ΕΕ γενικότερα ξεχωρίζει σαφώς ως ο μοναδικός πιο σημαντικός χορηγός που επιδιώκει να έχει όντως αποτέλεσμα αυτή η πρωτοβουλία. Το 1999, επ' ευκαιρία της Διάσκεψης Κορυφής της G7 στην Κολωνία, οι υπουργοί συμφώνησαν σε μια διευρυμένη και πιο ευέλικτη πρωτοβουλία που θα προσφέρει ταχύτερη, βαθύτερη και ευρύτερη ανακούφιση από το χρέος. Ως αποτέλεσμα των προταθεισών αλλαγών, το κόστος αυτής της Πρωτοβουλίας HIPC II αναμένεται να αυξηθεί σημαντικά, σε περίπου 27,4 δις δολάρια, σε σύγκριση με το προηγούμενο επίπεδο της HIPC I που είχε εκτιμηθεί στα 13 δις δολάρια. Στην πραγματικότητα, η αρχική εκτίμηση του κόστους της HIPC I υπολογιζόταν μόνο στα 8 δις δολάρια περίπου. Χάριν αντικειμενικότητας πρέπει να λεχθεί ότι η Επιτροπή έχει ήδη συνεισφέρει σημαντικά στην HIPC I. Το Συμβούλιο ενέκρινε στις 6 Ιουλίου 1998 μια απόφαση για τη συμμετοχή της Κοινότητας στην Πρωτοβουλία HIPC σχετικά με τις απαιτήσεις της, τα ειδικά δάνεια και το επιχειρηματικό κεφάλαιο που διαχειριζόταν η Ευρωπαϊκή Τράπεζα Επενδύσεων για τις επιλέξιμες χώρες ΑΚΕ. Όπως προαναφέρθηκε, η Κοινότητα ως πιστωτής αποτελεί μόνο μια μικρή πλευρά αυτής της συζήτησης. Ευτυχώς, είμαστε κυρίως ένας χορηγός άμεσων μη επιστρεπτέων ενισχύσεων και όχι δανείων. Θέτουμε σε αποθεματικό 40 εκατ. ευρώ από τους συσσωρευμένους τόκους των πιστώσεων του ΕΤΑ, τα οποία θα πρέπει να καλύψουν το κόστος στις περιπτώσεις των 6 πρώτων χωρών. Η βοήθεια της Κοινότητας προς την Ουγκάντα και την Γουιάνα πραγματοποιήθηκε στα μέσα του 1998 και στις αρχές του 2000, ανερχόμενη σε 4,59 εκατ. ευρώ και 6,44 εκατ. ευρώ αντίστοιχα. Η Κοινότητα αποφάσισε έκτοτε να αυξήσει σημαντικά την υποστήριξη προς την Πρωτοβουλία HIPC II. Στην ετήσια συνεδρίαση στην Ουάσινγκτον, τον Σεπτέμβριο του 1999, ανακοινώθηκε ότι η συνεισφορά της Κοινότητας θα είναι της τάξεως του 1 δις ευρώ. Η Επιτροπή υπέβαλε ακολούθως σχέδια προτάσεων για αποφάσεις του Κοινού Συμβουλίου ΕΕ/ΑΚΕ και του Συμβουλίου της ΕΕ, τα οποία εγκρίθηκαν από το Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων στις 6 Δεκεμβρίου και από το Κοινό Συμβούλιο ΕΕ/ΑΚΕ στις 8 Δεκεμβρίου. Πρέπει να έχουμε υπόψη μας ότι απαιτείται η συμφωνία των χωρών ΑΚΕ, διότι πρόκειται για ανακατανομή των κονδυλίων του ΕΤΑ, έτσι απαιτείται η συναίνεσή τους ως τμήμα αυτών των αποφάσεων. Επί του παρόντος, η Επιτροπή βρίσκεται στη διαδικασία της οριστικοποίησης των συζητήσεων με τα κράτη μέλη της, την Ευρωπαϊκή Τράπεζα Επενδύσεων, την Παγκόσμια Τράπεζα και την Τράπεζα Αφρικανικής Ανάπτυξης σχετικά με τις κύριες αρχές της πραγματικής εφαρμογής της κοινοτικής υποστήριξης σε ό,τι αφορά την Πρωτοβουλία HIPC II τόσο ως χορηγός βοήθειας όσο και ως πιστωτής. Τον Ιούνιο θα παρουσιάσει τις σχετικές χρηματοδοτικές προτάσεις. Η συνολική συνεισφορά της Κοινότητας στο Ταμείο υπέρ της HIPC με τη δυνατότητά της ως χορηγού βοήθειας θα ανέλθει σε 680 εκατ. ευρώ για τις δικαιούχες χώρες ΑΚΕ. 670 εκατ. ευρώ θα διοχετευθούν στην Τράπεζα Αφρικανικής Ανάπτυξης, προκειμένου να καλυφθεί το χρηματοδοτικό της κενό αναφορικά με την Πρωτοβουλία HIPC και 10 εκατ. ευρώ για τη μοναδική μη αφρικανική χώρα ΑΚΕ της Πρωτοβουλίας HIPC, τη Γουιάνα. Τα 680 εκατ. ευρώ της συνεισφοράς της Κοινότητας που προέρχονται από το ΕΤΑ θα διοχετευθούν στο Ταμείο υπέρ της HIPC σε 3 δόσεις, λαμβάνοντας υπόψη τις πραγματικές χρηματοδοτικές ανάγκες, καθώς και την υποστήριξη από τους άλλους χορηγούς βοήθειας. Σύμφωνα με τις διαθέσιμες πληροφορίες, οι ανάγκες για το πρώτο κονδύλι φέτος θα είναι της τάξης των 250 εκατ. ευρώ. Το πρώτο κονδύλι της ΕΚ θα καταβληθεί τον Ιούλιο. Εκτός από αυτές τις συνεισφορές που θα χρηματοδοτηθούν από μη δεσμευμένες πιστώσεις του ΕΤΑ, θα καταβληθεί επίσης μια συνεισφορά 54 εκατ. ευρώ προς το Ταμείο υπέρ της HIPC για χώρες της Πρωτοβουλίας ΗΙPC που δεν ανήκουν στις χώρες ΑΚΕ, χρησιμοποιώντας πόρους των θέσεων του προϋπολογισμού για τη Λατινική Αμερική και την Ασία. Με άλλα λόγια, επιθυμούμε να διασφαλίσουμε ότι η συμμετοχή της ΕΕ στην HIPC είναι καθολική και σύμφωνη με τους αριθμούς της HIPC. Τέλος, πρέπει να τονισθεί ότι η απόφαση του Συμβουλίου ΑΚΕ/ΕΕ να ενισχυθεί η διευκόλυνση διαρθρωτικής προσαρμογής της ΕΚ κατά 250 εκατ. ευρώ θα χρησιμοποιηθεί εν μέρει για την προσφορά προσωρινής ανακούφισης στις επιλέξιμες χώρες HIPC που ανήκουν στις χώρες ΑΚΕ. Είναι σημαντικό να τονισθεί ότι η συνεισφορά της Κοινότητας στην ανακούφιση από το χρέος δεν πρέπει να θεωρείται ως υποκατάστατο των συνεισφορών διμερών χορηγών βοήθειας. Αυτές οι συνεισφορές παραμένουν αναγκαίες προκειμένου να χρηματοδοτηθεί πλήρως η πρωτοβουλία που εξαγγέλθηκε στη Διάσκεψη Κορυφής της G7 στην Κολωνία. Η προσδοκία που δημιουργήθηκε έναν χρόνο πριν ήταν ότι οι χώρες G7 θα εξεύρισκαν επιπρόσθετους πόρους."@el8 "(EN) La contribución de la Comisión al alivio de la deuda queda ilustrada por la Iniciativa PPME. Esta iniciativa se lanzó en septiembre de 1996 con la finalidad de ayudar a aliviar la carga de la deuda de los países más pobres que despliegan esfuerzos de ajuste de forma concertada. Representa un esfuerzo coordinado de todos los donantes, incluidos en particular los acreedores multilaterales. Ésa fue la primera vez que se abordó directamente el aspecto multilateral. En cuanto se refiere a otras contribuciones al Fondo fiduciario para los PPME, vale la pena de señalar que el proyecto de presupuesto de la administración de los Estados Unidos prevé que los Estados Unidos aporten una contribución de 600 millones de dólares que se basa en promesas hechas anteriormente que corresponden a la parte calculada por el Banco Mundial para los Estados Unidos en el caso de los PPME. Este proyecto de presupuesto necesita la aprobación del Congreso, cosa que plantea claras dificultades. En realidad se considera muy dudoso que los Estados Unidos abonen la parte prevista. Los fondos asignados por la Comisión para la Iniciativa PPME están sujetos a los mismos principios que otros fondos provenientes del Fondo Europeo de Desarrollo y la Comisión está procurando cuidadosamente que el Comité del FED, o sea los Estados miembros, participen en todas las fases del proceso. El artículo 366 bis del Convenio de Lomé impone en su forma actual condiciones rigurosas acerca de la posible utilización de fondos del FED. Desde un punto de vista político, sería absurdo interrumpir proyectos financiados por el FED en países del artículo 366 bis y facilitarles un apoyo presupuestario cuasi directo de la UE que no se destine a fines determinados, por ejemplo mediante los mecanismos de alivio de la deuda en el caso de los PPME. Incumbe a la Comisión cerciorarse de que el dinero del FED no facilita un ni proporciona un margen de maniobra presupuestaria adicional del que puedan servirse los dictadores para oprimir a sus pueblos. La verdadera finalidad del artículo 366 bis en su forma actual es complicar las cosas para los países que infringen los derechos humanos elementales y los principios de la buena gestión pública. Esta opinión ha sido expresada también claramente por el Tribunal de Cuentas Europeo en las observaciones que formuló sobre el particular. ¿De qué forma podemos conseguir todo esto en la práctica? Es algo respecto de lo cual, en cierto modo, estamos atados de pies y manos. En los debates que precedieron el año pasado al acuerdo sobre el fortalecimiento de la Iniciativa para los PPME, hubo entre la comunidad de donantes un firme consenso en el sentido de que debía de insistirse de nuevo en la reducción de la pobreza como foco principal de los esfuerzos de desarrollo. Se avanzó el concepto de los documentos de estrategia para la reducción de la pobreza a fin de brindar un marco para incluir la reducción de la pobreza entre los objetivos principales de las políticas de los gobiernos y de los países donantes. Se requerirá un enfoque orientado a los países para evaluar la posición de un país desde el punto de vista de su capacidad de desarrollo, institucional y de formulación de estrategias para la reducción de la pobreza. La Comisión ha expresado su firme apoyo de este concepto radicalmente nuevo iniciado por el Banco Mundial y por el FMI. Es indispensable que la propiedad incumba al país para poder desarrollar estas ideas, y los gobiernos serán responsables del proceso de diseño y del producto final. La Comisión concede particular importancia a un proceso de participación abierto que incluya a la sociedad civil, a los parlamentos y a todos los donantes e instituciones internacionales pertinentes. Las políticas que abordan cuestiones de justicia social y de equidad tienen una importancia tan grande como la política económica respecto del crecimiento y de la reducción de la pobreza. La Comunidad mantiene y refuerza su voluntad de promover reformas macroeconómicas, sectores sociales, integración regional y una gestión económica sólida. Todo eso es necesario para asegurarnos de que la lucha contra la pobreza sigue siendo el tema central cuando nos dediquemos a mejorar la situación de esos países pobres por conducto de la Iniciativa PPME. Me parece que está muy bien que la Comisión y la UE en general se afirmen como el contribuyente más importante respecto de la realización de la mencionada iniciativa. En 1999, con ocasión de la Cumbre del G-7 en Colonia, los ministros convinieron en una iniciativa ampliada y más flexible que proporcionaría un alivio de la deuda más rápido, más a fondo y más extenso. Como resultado de los cambios propuestos, el costo de esa Iniciativa PPME II se supone que aumentará considerablemente hasta unos 27.400 millones de dólares desde un nivel anterior que se calcula en unos 13.000 millones de dólares para la PPME I. En realidad, la estimación original del costo de la PPME I era solamente de unos 8.000 millones de dólares. Diré a título informativo que la Comisión ha aportado ya una gran contribución a la PPME I. El Consejo adoptó el 6 de julio de 1998 una decisión sobre la participación de la Comunidad en la Iniciativa PPME por lo que se refiere a sus peticiones, préstamos especiales, y capital de riesgo administrado por el Banco Europeo de Inversiones para los países ACP elegibles. Como ya se ha dicho, la Comunidad en calidad de acreedor desempeña solamente un pequeño papel en este debate. Afortunadamente, somos proveedores de asistencia principalmente en forma de subvenciones directas, y no en forma de préstamos. Hemos reservado 40 millones de euros de intereses acumulados por fondos del FED, que deberían bastar para cubrir los gastos de los seis primeros casos de países. La asistencia de la Unión para Uganda y Guyana se prestó a mediados de 1998 y a principios del año 2000, y ascendió respectivamente a 4,59 y 6,44 millones de euros. Desde entonces la Unión ha resuelto reforzar considerablemente su apoyo a la Iniciativa II en favor de los PPME. En la reunión anual que tuvo lugar en Washington en septiembre de 1999, se anunció que la contribución de la Unión sería del orden de 1.000 millones de euros. Subsiguientemente la Comisión presentó proyectos de propuestas de decisión al Consejo Mixto UE/ACP y al Consejo de la UE, que fueron adoptadas por el Consejo de Ministros de Asuntos Generales el 6 de diciembre y por el Consejo de Ministros UE/ACP el 8 de diciembre. Hay que tener en cuenta que el acuerdo de los países ACP es indispensable porque se trata de dinero del FED que se está reasignando, motivo por el cual se necesita su consentimiento como parte del proceso de decisión. En la actualidad, la Comisión está ultimando las negociaciones con sus Estados miembros, el Banco Europeo de Inversiones, el Banco Mundial y el Banco Africano de Desarrollo acerca de los principios más importantes para llevar a cabo el apoyo de la Unión a la Iniciativa II en favor de los PPME, como donante y como también como acreedora. En junio se presentarán las correspondientes propuestas de financiación. La contribución total de la Unión al Fondo fiduciario para los PPME, en su calidad de donante, ascenderá a 680 millones de euros para los países ACP elegibles. Una cantidad de 670 millones de euros se destinará al Banco Africano de Desarrollo para que pueda cubrir su déficit financiero en relación con la Iniciativa PPME, y otros 10 millones de euros para Guyana, que es el único país ACP que no forma parte de los PPME africanos. Los 680 millones de euros de la contribución de la Unión provenientes del FED se encauzarán al Fondo fiduciario para los PPME en tres pagos, teniendo en cuenta las necesidades reales de financiación así como el apoyo procedente de otros donantes. Según la información disponible, las necesidades correspondientes al primer pago que se hará este año serán de una magnitud de unos 250 millones de euros. El primer pago de la CE se abonará en julio. Aparte de esas contribuciones que han de financiarse con cargo a fondos del FED no comprometidos, se aportará también una contribución de 54 millones de euros al Fondo fiduciario para los PPME en favor de PPME que no son países ACP, recurriendo a recursos provenientes de los renglones presupuestarios para América Latina y Asia. Dicho con otras palabras, queremos cerciorarnos de que la participación de la UE en los PPME es global y corresponde a las cifras de los PPME. Por último, cabe destacar que la decisión del Consejo UE/ACP de reforzar con 250 millones de euros el organismo de ajuste estructural de la Comunidad se utilizará en parte para proporcionar una ayuda preliminar a los países PPME elegibles que formen parte de los países ACP. Es importante recalcar que la contribución de la UE al alivio de la deuda no debe considerarse como una sustitución de las contribuciones provenientes de donantes bilaterales. Estas últimas contribuciones siguen necesitándose para poder financiar enteramente la iniciativa anunciada en la Cumbre del G-7 en Colonia. Las expectativas creadas hace un año eran que los países G-7 aportarían recursos adicionales."@es12 "Komission panos velkojen helpottamiseen näkyy HIPC-aloitteessa. Se käynnistettiin syyskuussa 1996, ja sen tarkoituksena on lievittää niiden köyhimpien maiden velkataakkaa, joilla on aktiivisia sopeutusohjelmia. Siinä on kyse kaikkien lahjoittajien, erityisesti monenvälisten velkojien, koordinoiduista pyrkimyksistä. Se oli kautta aikojen ensimmäinen kerta, kun monenvälinen näkökohta otettiin suoraan huomioon. Muista HIPC:n rahastoon maksettavista varoista on ehkä syytä huomata, että Yhdysvaltojen hallituksen talousarvioesityksessä Yhdysvaltojen panokseksi ehdotetaan 600 miljoonan dollarin summaa, joka on seurausta aiemmin tehdyistä sitoumuksista ja joka vastaa Maailmanpankin laskemaa Yhdysvaltojen osuutta HIPC-aloitteessa. Tämä talousarvioesitys täytyy hyväksyä kongressissa, mihin tosiaankin liittyy tiettyjä vaikeuksia. Itse asiassa on erittäin epätodennäköistä, että Yhdysvallat hoitaa suunnitellun osuutensa. Komission HIPC-aloitteeseen osoittamiin varoihin sovelletaan samoja periaatteita kuin muihinkin Euroopan kehitysrahastosta peräisin oleviin varoihin, ja komissio varmistaa, että EKR:n komitea, toisin sanoen jäsenvaltiot, on mukana kaikissa vaiheissa. Lomén yleissopimuksen 366 artiklan b kohdassa asetetaan nykyisin tiukat ehdot EKR:n rahojen mahdolliselle käytölle. Poliittiselta kannalta ei olisi järkevää lopettaa EKR:n rahoittamia hankkeita 366 artiklan b kohdan piiriin kuuluvissa maissa ja antaa niille EY:n suoraa, varauksetonta talousarviotukea esimerkiksi HIPC:n velkahelpotusmekanismien kautta. Komission tehtävänä on varmistaa, etteivät EKR:n rahat mahdollista vallankaappausta tai lisää talousarvion liikkumavaraa niin, että diktaattorit voivat sortaa kansalaisia. Nykyisen 366 artiklan b kohdan tarkoituksena on hankaloittaa niiden maiden asioita, jotka rikkovat perusluonteisia ihmisoikeuksia ja hyvän hallinnon periaatteita. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on selvästi ilmaissut tämän näkemyksen ottaessaan kantaa näihin kysymyksiin. Kätemme ovat tässä keskustelussa varsin sidotut sen osalta, miten voimme käytännössä saavuttaa tämän. Keskusteluissa, jotka johtivat viime vuonna HIPC-aloitteen vahvistamisesta tehtyyn sopimukseen, lahjoittajien yhteisö oli erittäin yksimielinen siitä, että köyhyyden lievittäminen täytyy jälleen ottaa kehitysyhteistyön päätavoitteeksi. Köyhyyden lievittämistä koskevien strategia-asiakirjojen käsite otettiin käyttöön, jotta saataisiin kehys köyhyyden lievittämisen sisällyttämisestä kaikkiin hallitusten ja lahjoittajien politiikkoihin. Se edellyttää maakohtaista lähestymistapaa, jossa kunkin maan tilannetta arvioidaan kehityksen, köyhyyttä koskevien strategioiden ja instituutioiden kapasiteetin osalta. Komissio on ilmaissut voimakkaan tukensa tälle Maailmanpankin ja IMF:n aloittamalle täysin uudelle lähestymistavalle. Maiden omistus on välttämätöntä näiden ajatusten kehittelyssä, ja hallituksilla on vastuu sekä suunnitteluprosessista että lopputuotteesta. Komissio pitää erityisen tärkeänä avointa osallisuutta, jossa ovat mukana kansalaisyhteiskunta, parlamentit ja kaikki asianomaiset kansainväliset elimet ja lahjoittajat. Sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasavertaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsittelevät politiikat ovat kasvussa ja köyhyyden lievittämisessä yhtä keskeisiä kuin talouspolitiikka. Yhteisö jatkaa ja tehostaa sitoumustaan tukea makrotaloudellisia uudistuksia, sosiaalisektoria, alueellista integraatiota ja tervettä varainhoitoa. Tätä kaikkea tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että köyhyyden torjuminen on edelleenkin keskeinen asia, kun parannamme näiden köyhien maiden tilannetta vahvistetun HIPC-aloitteen kautta. Mielestäni on varsin hyvä asia, että komissio ja EU yleensä erottuvat selvästi tärkeimpänä yksittäisenä osatekijänä tämän aloitteen onnistumisessa. Vuonna 1999 ministerit sopivat Kölnissä pidetyssä G7-maiden huippukokouksessa entistä laajemmasta ja joustavammasta aloitteesta, joka mahdollistaa entistä nopeammat, syvemmät ja laajemmat velkahelpotukset. Ehdotettujen muutosten myötä HIPC II -aloitteen kustannusten odotetaan kohoavan tuntuvasti noin 27,4 miljardiin dollariin HIPC I -aloitteen arvioidusta noin 13 miljardin dollarin tasosta. Itse asiassa HIPC I -aloitteen alkuperäinen kustannusarvio oli vain noin 8 miljardia dollaria. Komissio on muuten jo antanut suuren panoksen HIPC I -aloitteeseen. Neuvosto antoi 6. heinäkuuta 1998 päätöksen, joka koski yhteisön osallistumista HIPC-aloitteeseen Euroopan investointipankin hallinnoimien saatavien, erityislainojen ja riskipääoman osalta kelpoisuusehdot täyttävissä AKT-maissa. Kuten aiemmin mainittiin, yhteisö on velkojana vain pikkutekijä tässä keskustelussa. Onneksi annamme lähinnä suoria avustuksia emmekä myönnä lainoja. Varasimme 40 miljoonan euron verran EKR:n varoille kerääntynyttä korkoa, jonka pitäisi kattaa kuuden ensimmäisen maan kustannukset. Yhteisö tuki Ugandaa ja Guyanaa vuoden 1998 puolessavälissä ja vuoden 2000 alussa yhteensä 4,59 miljoonalla ja 6,44 miljoonalla eurolla. Yhteisö on sittemmin päättänyt lisätä tuntuvasti tukeaan HIPC II -aloitteeseen. Syyskuussa 1999 Washingtonissa pidetyssä vuosikokouksessa ilmoitettiin, että yhteisön panos olisi miljardin euron suuruusluokkaa. Komissio antoi sittemmin EU:n ja AKT-maiden yhteiselle neuvostolle ja EU:n neuvostolle päätösehdotusluonnoksia, jotka hyväksyttiin yleisten asioiden neuvostossa 6. joulukuuta ja EU:n ja AKT-maiden yhteisessä neuvostossa 8. joulukuuta. On pidettävä mielessä, että tämä edellyttää AKT-maiden suostumusta, koska tässä jaetaan uudelleen EKR:n rahoja, joten näille päätöksille tarvitaan niiden hyväksyntä. Komissio on parhaillaan saattamassa päätökseen jäsenvaltioiden, Euroopan investointipankin, Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin kanssa käytäviä keskusteluja yhteisön HIPC II -aloitteelle sekä lahjoittajana että velkojana antaman tuen nykyisen täytäntöönpanon pääperiaatteista. Se tekee kesäkuussa asiaan liittyvät rahoitusehdotukset. Yhteisön kokonaispanos lahjoittajana HIPC:n rahastoon on 680 miljoonaa euroa kelpoisuusehdot täyttävissä AKT-maissa. Afrikan kehityspankille varataan 670 miljoonaa euroa, jotta se voi peittää rahoitusvajeensa HIPC-aloitteessa, ja ainoalle ei-afrikkalaiselle AKT-maalle, Guyanalle, varataan 10 miljoonaa euroa. EKR:n varoista peräisin olevat yhteisön 680 miljoonaa euroa kanavoidaan HIPC:n rahastoon kolmena nostoeränä niin, että käytännön rahoitustarpeet ja muiden lahjoittajien tuki otetaan huomioon. Saatavilla olevien tietojen mukaan ensimmäisen nostoerän tarpeet ovat tänä vuonna 250 miljoonan euron suuruusluokkaa. EY:n ensimmäinen nostoerä maksetaan heinäkuussa. Näiden sitomattomista EKR:n varoista rahoitettavien määrärahojen lisäksi HIPC:n rahastoon annetaan ei-afrikkalaisia voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita varten 54 miljoonaa euroa Latinalaista Amerikkaa ja Aasiaa koskevista budjettikohdista. Haluamme toisin sanoen varmistaa, että EU osallistuu HIPC-aloitteeseen kokonaisvaltaisesti ja HIPC-aloitteen summien mukaisesti. Lopuksi on korostettava, että AKT-maiden ja EU:n neuvoston päätöstä EY:n rakennesopeutusvälineen vahvistamisesta 250 miljoonalla eurolla käytetään osittain hätäavun antamiseen kelpoisuusehdot täyttäville voimakkaasti velkaantuneille köyhille AKT-maille. On tärkeää painottaa, että yhteisön panosta velkojen helpottamiseen ei saisi pitää kahdenvälisten lahjoittajien antamien varojen korvikkeena. Niitä tarvitaan edelleenkin, jotta Kölnin G7-huippukokouksessa julkistettu aloite voitaisiin rahoittaa. Vuosi sitten uskottiin, että G7-maat löytäisivät ylimääräisiä varoja."@fi5 "La contribution de la Commission à l'allégement de la dette peut être perçue via l'initiative PPLE. Celle-ci a été lancée en septembre 1996 en vue de contribuer à alléger le poids de la dette des pays les plus pauvres qui font des efforts de manière concertée. Elle constitue un effort coordonné entrepris par tous les donateurs, notamment des créanciers multilatéraux. C'était la première fois qu'on abordait directement l'aspect multilatéral. En ce qui concerne les autres contributions au Fonds fiduciaire PPLE, il serait bon de noter que le projet de budget de l'administration américaine suggère une contribution de 600 millions USD qui fait suite à des promesses antérieures et correspond à la part des États-Unis à l'initiative PPLE telle que calculée par la Banque mondiale. Ce projet de budget doit passer au Congrès et fait incontestablement l'objet de difficultés. En fait, il paraît peu probable que les États-Unis amèneront la quote-part prévue. Les fonds libérés par la Commission pour l'initiative PPLE sont soumis aux mêmes principes que les autres fonds en provenance du Fonds européen de développement et la Commission prend soin d'impliquer le comité du FED, c'est-à-dire les États membres, à tous les stades de la procédure. Sous sa forme actuelle, l'article 366(b) de la convention de Lomé soumet l'utilisation potentielle de fonds du FED à des conditions très strictes. Sur le plan politique, il serait insensé de suspendre des projets financés par le FED dans des pays concernés par l'article 366(b) et de leur fournir un soutien communautaire financier non affecté et quasi direct, par exemple via des mécanismes d'allégement de la dette PPLE. La Commission se doit de veiller à ce que les fonds du FED ne facilitent pas un coup d'état ou fournissent une plus grande marge de manœuvre aux dictateurs pour opprimer leur peuple. L'article 366(b) actuel vise précisément à compliquer la tâche des pays qui violent les droits de l'homme les plus élémentaires et les principes de bonne gestion des affaires publiques. C'est également l'opinion qu'a clairement exprimée la Cour des comptes européenne lorsqu'elle a donné son avis sur ces questions. Dans ce débat, nous avons les mains plus ou moins liées quant aux possibilités d'agir dans la pratique. Au cours des discussions qui ont mené, l'année dernière, à améliorer l'initiative PPLE, la communauté des donateurs s'accordait fortement sur la nécessité de replacer l'accent sur la réduction de la pauvreté en tant que clé de voûte des efforts de développement. Le concept des documents stratégiques sur la réduction de la pauvreté a été avancé en vue de fournir un cadre permettant d'intégrer la réduction de la pauvreté dans les politiques des gouvernements et des donateurs. Il requerra une approche spécifique à chaque pays afin de déterminer la position dudit pays en matière de développement, de stratégies face à la pauvreté et de possibilités institutionnelles. La Commission a manifesté un vif soutien à cette approche radicalement nouvelle engagée par la Banque mondiale et le FMI. L'apport du pays est crucial pour le développement de ces idées et les gouvernements seront responsables de la procédure de conception et du produit final. La Commission attache une importance particulière à l'ouverture du processus de participation à la société civile, aux parlements et à toutes les institutions et donateurs internationaux concernés. En matière de croissance et de réduction de la pauvreté, les politiques qui traitent de questions de justice et d'équité sociales sont tout aussi importantes que la politique économique. La Communauté maintient et intensifie même son engagement à soutenir les réformes macro-économiques, le secteur social, l'intégration régionale et la saine gestion économique. Tout cela est nécessaire afin de garantir que la lutte contre la pauvreté demeure le thème central à l'heure où nous changeons effectivement la situation des ces pays pauvres par le biais de l'initiative PPLE améliorée. Je pense qu'il est assez positif que la Commission, et l'UE en général, se distingue clairement comme le contributeur le plus important au fonctionnement effectif de cette initiative. En 1999, à l'occasion du sommet du G7 de Cologne, les ministres ont convenu d'une initiative étendue et plus flexible qui permettra un désendettement plus rapide, plus profond et plus large. Au vu des changements proposés, on s'attend à une augmentation substantielle des coûts de cette initiative PPLE II par rapport à PPLE I, passant d'un coût estimé de quelque 13 milliards USD à 27,4 milliards USD. En fait, l'estimation originelle du coût de PPLE I n'était que d'environ 8 milliards USD. Pour que les choses soient claires, la Commission a déjà largement contribué à PPLE I. Le 6 juillet 1998, le Conseil a adopté une décision sur la participation communautaire à l'initiative PPLE en ce qui concerne ses créances, prêts spéciaux et capitaux à risques gérés par la Banque européenne d'investissement pour les pays ACP éligibles. On l'a signalé, en tant que créditeur, la Communauté ne joue qu'un rôle mineur dans ce débat. Heureusement, nous sommes essentiellement un fournisseur d'aide directe et non de prêts. Nous avons mis en réserve 40 millions d'euros d'intérêts cumulés sur les ressources du FED qui devraient couvrir les frais pour les six premiers pays. Une assistance communautaire à l'Ouganda et à la Guyane, s'élevant respectivement à 4,59 millions et 6,44 millions d'euros, a été octroyée à la mi-1998 et au début de l'an 2000. Depuis lors, la Communauté a décidé une augmentation considérable de son soutien pour l'initiative PPLE II. Lors de la réunion annuelle à Washington, en septembre 1999, il avait été annoncé que la contribution communautaire serait de l'ordre d'un milliards d'euros. À la suite de cela, la Commission a soumis des projets de décision au Conseil mixte UE-ACP et au Conseil européen, qui ont été adoptés par le Conseil "affaires générales" en date du 6 décembre et par le Conseil mixte UE-ACP en date du 8 décembre. Il faut avoir à l'esprit que l'accord des pays ACP est requis car il s'agit de fonds du FED faisant l'objet d'une nouvelle allocation et que les décisions exigent donc leur consentement. À l'heure actuelle, la Commission finalise les discussions sur la mise en œuvre effective de l'aide communautaire à l'initiative PPLE II, en tant que donateur et créditeur, avec ses États membres, la Banque européenne d'investissement, la Banque mondiale et la Banque africaine de développement. Elle présentera les propositions financières y afférentes dans le courant du mois de juin. En tant que donateur, la contribution globale de la Communauté au Fonds fiduciaire PPLE s'élèvera à 680 millions d'euros en faveur des pays ACP éligibles. 670 millions seront affectés à la Banque africaine de développement afin de couvrir son trou financier dans le cadre de l'initiative PPLE et 10 millions d'euros iront au seul pays ACP non africain éligible à l'initiative PPLE, la Guyane. Les 680 millions d'euros en provenance du FED seront transmis au Fonds fiduciaire PPLE en trois tranches en tenant compte des besoins effectifs en matière de financement ainsi que du soutien des autres donateurs. Selon les informations disponibles, les besoins de la première tranche de cette année seront de l'ordre de 250 millions d'euros. La première tranche CE sera versée en juillet. Outre ces contributions versées à partir des ressources FED non attribuées, une contribution de 54 millions d'euros sera également versée au Fonds fiduciaire en faveur des PPLE non ACP à partir des lignes budgétaires destinées à l'Amérique latine et à l'Asie. En d'autres termes, nous voulons être sûrs que la participation de l'UE à l'initiative PPLE est globale et conforme aux chiffres établis dans ce cadre. Enfin, il faut souligner que la décision prise par le Conseil UE-ACP de renforcer la facilité d'ajustement structurel à concurrence de 250 millions d'euros sera en partie utilisée afin de fournir une aide intérimaire aux pays éligibles à l'initiative PPLE et appartenant à l'ACP. Il importe de souligner que la contribution de la Communauté à l'allégement de la dette ne doit pas être considérée comme un substitut aux contributions des donateurs bilatéraux. Celles-ci demeurent nécessaires afin d'assurer le financement intégral de l'initiative annoncée lors du sommet du G7 de Cologne. L'attente générée l'année dernière était que les pays du G7 dégageraient des ressources additionnelles."@fr6 "Il contributo della Commissione alla riduzione del debito si concretizza nell’iniziativa HIPC. Tale iniziativa è stata lanciata nel settembre 1996 per contribuire ad alleggerire l’onere del debito dei paesi più poveri che introducono adeguamenti in modo concertato. Essa rappresenta uno sforzo coordinato da parte di tutti i donatori, compresi, in particolare, i creditori multilaterali. E’ stata la prima volta in assoluto in cui si è affrontato direttamente l’aspetto multilaterale. Per quanto riguarda gli altri contributi al fondo fiduciario HIPC, merita segnalare che il progetto di bilancio dell’amministrazione statunitense indica un contributo degli Stati Uniti di 600 milioni di dollari che fa seguito ad impegni assunti in precedenza e corrisponde alla quota calcolata dalla Banca mondiale per la partecipazione degli Stati Uniti all’iniziativa HIPC. Tale progetto di bilancio dev’essere approvato dal Congresso, il che senza dubbio presenterà alcune difficoltà. In realtà, sembra poco probabile che gli Stati Uniti contribuiscano nella misura prevista. I fondi erogati dalla Commissione per l’iniziativa HIPC sono soggetti agli stessi principi applicati ad altri fondi provenienti dal Fondo europeo di sviluppo e la Commissione si preoccupa di coinvolgere il comitato FES, cioè gli Stati membri, in tutte le fasi. L’articolo 366, paragrafo b, della Convenzione di Lomé, nella sua forma attuale, impone severe condizioni per i possibili impieghi dei fondi FES. In termini politici, non avrebbe senso interrompere i progetti finanziati nel quadro del FES nei paesi contemplati dall’articolo 366, lettera b), e concedere loro un sostegno al bilancio quasi diretto e non accantonato, per esempio attraverso il meccanismo HIPC di riduzione del debito. La Commissione ha la responsabilità di garantire che i fondi FES non siano destinati a facilitare un colpo di Stato o a fornire margini di manovra supplementari che consentano a dittatori di opprimere la popolazione. L’articolo 366, lettera b), nella sua forma attuale, ha proprio lo scopo di rendere le manovre più complicate per i paesi che violano i diritti umani fondamentali ed i principi di buon governo. Questo parere è stato espresso chiaramente anche dalla Corte dei conti nelle sue osservazioni in materia. In qualche modo abbiamo le mani legate in questa discussione sul modo in cui possiamo realizzare tali progetti nella pratica. Nel corso delle discussioni, che l’anno scorso hanno portato all’accordo sul rafforzamento dell’iniziativa HIPC, vi è stato ampio consenso nella comunità dei donatori sul fatto che la riduzione della povertà debba essere ribadita come principale obiettivo degli sforzi di sviluppo. La concezione dei documenti sulla strategia di riduzione della povertà è nata per fornire un quadro che consenta di inserire la riduzione della povertà in tutte le principali politiche dei governi e dei donatori. Sarà necessario definire una strategia specifica per ogni paese per tenere conto della situazione dello sviluppo, della politica in materia di povertà e delle capacità istituzionali di ogni paese. La Commissione ha accordato un forte sostegno a questo approccio rivoluzionario adottato dalla Banca mondiale e dall’FMI. La gestione da parte del paese è di importanza capitale per lo sviluppo di queste idee ed i governi saranno responsabili sia del processo di pianificazione che del risultato finale. La Commissione attribuisce particolare rilievo ad un processo di partecipazione aperto che coinvolga la società civile, i parlamenti e tutte le istituzioni e i donatori internazionali interessati. Le politiche in materia di giustizia e di uguaglianza sociale hanno un ruolo centrale quanto la politica economica per la crescita e la riduzione della povertà. L'Unione conferma e rafforza il suo impegno a sostenere le riforme macroeconomiche, i settori sociali, l’integrazione regionale ed una sana gestione economica. Tutto questo è necessario per garantire che la lotta alla povertà rimanga il tema centrale quando di fatto miglioreremo la situazione dei paesi poveri attraverso l’iniziativa HIPC rafforzata. Considero positivo che la Commissione e l’Unione europea in generale si distinguano apportando il maggiore singolo contributo per garantire che l’iniziativa produca risultati concreti. Nel 1999, in occasione del Vertice dei G7 a Colonia, i ministri hanno deciso di adottare un’iniziativa più flessibile e di più vasta portata, che preveda una più rapida, profonda ed ampia riduzione del debito. In conseguenza delle modifiche proposte, il costo dell’iniziativa HIPC-II dovrebbe aumentare sensibilmente fino a circa 27,4 miliardi di dollari, rispetto al livello precedente stimato a circa 13 miliardi di dollari per HIPC-I. In realtà, la stima originaria dei costi per l’iniziativa HIPC-I si aggirava intorno a 8 miliardi di dollari. Per la precisione, la Commissione ha già offerto un cospicuo contributo per l’iniziativa HIPC I. Il 6 luglio 1998 il Consiglio ha adottato una decisione relativa alla partecipazione dell'Unione all’iniziativa HIPC per quanto riguarda i suoi crediti, i prestiti a condizioni speciali e i capitali di rischio gestiti dalla Banca europea per gli investimenti a favore dei paesi ACP ammissibili. Come è già stato detto, la Comunità, in quanto creditore, ha un ruolo modesto in questa discussione. Fortunatamente, la nostra assistenza è prestata in via principale sotto forma di sovvenzioni dirette e non di prestiti. Abbiamo accantonato 40 milioni di euro di interessi maturati su fondi FES che dovrebbero coprire il costo per i primi sei paesi. L’assistenza comunitaria a favore dell’Uganda e della Guyana è stata erogata nella metà del 1998 e all’inizio del 2000, rispettivamente per un importo di 4,59 milioni di euro e di 6,44 milioni di euro. L'Unione ha poi deciso di rafforzare sensibilmente il sostegno per l’iniziativa HIPC-II. Nel settembre 1999, in occasione della riunione annuale a Washington, è stato annunciato che il contributo comunitario sarebbe stato dell’ordine di 1 miliardo di euro. La Commissione ha quindi presentato al Consiglio congiunto UE-ACP e al Consiglio europeo progetti di proposte di decisioni, adottate dal Consiglio “affari generali” il 6 dicembre e dal Consiglio congiunto UE-ACP l’8 dicembre. Va ricordato che occorre il consenso dei paesi ACP, in quanto si tratta di fondi FES che vengono ridistribuiti e quindi è necessaria la loro approvazione come parte integrante di tali decisioni. Al momento, la Commissione sta portando a termine le discussioni con gli Stati membri, la Banca europea per gli investimenti, la Banca mondiale e la Banca africana per lo sviluppo riguardo ai principi fondamentali di attuazione effettiva del sostegno dell'Unione all’iniziativa HIPC-II, sia in veste di donatore che di creditore. In giugno saranno presentate le relative proposte finanziarie. Il contributo complessivo dell'Unione al fondo fiduciario HIPC, in veste di donatore, ammonterà a 680 milioni di euro per i paesi ACP ammissibili. 670 milioni di euro saranno destinati alla Banca africana per lo sviluppo al fine di coprire la mancanza di fondi destinati a finanziare l’iniziativa HIPC e 10 milioni di euro all’unico paese ACP non africano, la Guyana. Il contributo comunitario di 680 milioni di euro a titolo del FES sarà trasferito al fondo fiduciario HIPC in tre quote, tenendo conto del fabbisogno finanziario effettivo e del sostegno di altri donatori. Secondo le informazioni disponibili, il fabbisogno per la prima quota quest’anno sarà dell’ordine di 250 milioni di euro. Il primo versamento del contributo comunitario sarà effettuato in luglio. Oltre a questi contributi da finanziare con fondi FES non impegnati è previsto un contributo al fondo fiduciario HICP di 54 milioni di euro a favore di paesi poveri e fortemente indebitati non-ACP, prelevato dalle risorse delle linee di bilancio per l’America Latina e l’Asia. In altre parole, intendiamo assicurare che la partecipazione dell’Unione europea all’iniziativa HIPC sia globale e rispetti gli importi previsti. Va infine rilevato che la decisione del Consiglio ACP-UE di rafforzare lo strumento comunitario di adeguamento strutturale di 250 milioni di euro sarà in parte destinata a fornire uno sgravio temporaneo ai paesi ACP ammessi a beneficiare dell’iniziativa HIPC. E’ importante sottolineare che il contributo comunitario alla riduzione del debito non è inteso a sostituire i contributi di donatori bilaterali. Questi ultimi sono comunque indispensabili per poter finanziare appieno l’iniziativa annunciata al Vertice dei G7 di Colonia. L’aspettativa creata un anno fa era che i G7 avrebbero offerto risorse supplementari."@it9 "The Commission's contribution to debt relief can be seen in the HIPC initiative. This was launched in September 1996 with the aim of helping to relieve the debt burden of the poorest countries that make adjustment efforts in a concerted way. It represents a coordinated effort by all donors including, in particular, multilateral creditors. It was the first time ever that the multilateral aspect had been addressed directly. As regards other contributions to the HIPC Trust Fund, it may be worth noting that the draft budget by the US administration suggests a US contribution of USD 600 million which follows on from pledges made earlier and which corresponds to the share of HIPC calculated by the World Bank for the US. This draft budget needs to be passed in Congress and this is definitely facing some difficulties. In fact, it seems very doubtful that the US will deliver its share as planned. The funds released by the Commission for the HIPC Initiative are subject to the same principles as other funds originating from the European Development Fund and the Commission is carefully involving the EDF Committee, that is Member States, at all stages. Article 366(b) of the Lomé Convention in its present form imposes strict conditions on the possible use of EDF money. Politically speaking, it would not make sense to stop EDF financed projects in Article 366(b) countries and to provide them with EC direct non-earmarked budget support, for example through HIPC debt relief mechanisms. It is the responsibility of the Commission to ensure that EDF money does not facilitate a or provide additional budgetary room for manoeuvre to enable dictators to oppress their people. It is the very purpose of Article 366(b) in its present form to make things more complicated for countries breaching elementary human rights and good governance principles. This view has also been clearly expressed by the European Court of Auditors when commenting on these issues. Our hands are somewhat tied in this discussion on how we can accomplish these things in practice. In the discussions, which led last year to the agreement on enhancing the HIPC Initiative, there was a strong consensus in the donor community that poverty reduction needs to be re-emphasised as a main focus of development efforts. The concept of the poverty reduction strategy papers was launched to provide a framework for mainstreaming poverty reduction in government and donor policies. It will require a country-specific approach to assessing a country’s position in development, poverty strategies and institutional capacity. The Commission has expressed its strong support for this radically new approach initiated by the World Bank and the IMF. Country ownership is paramount for the development of these ideas and governments will have responsibility for both the design process and the final product. The Commission attaches particular importance to an open participatory process involving civil society, parliaments and all relevant international institutions and donors. Policies that address issues of social justice and equity are as central as economic policy to growth and poverty reduction. The Community is maintaining and stepping up its commitment to support macroeconomic reforms, social sectors, regional integration and sound economic management. This is all needed in order to make sure that fighting poverty remains the central theme when we are actually improving the situation of these poor countries through the enhanced HIPC Initiative. I think that it is quite good that the Commission and the EU in general clearly stand out as the single most important contributor towards making this initiative actually work. In 1999, on the occasion of the G7 Cologne Summit, ministers agreed to an expanded and more flexible initiative that will provide faster, deeper and broader debt relief. As a result of the proposed changes, the costs of this HIPC II Initiative are expected to increase significantly to some USD 27.4 billion from a previous estimated level of some USD 13 billion of HIPC I. In fact, the original estimate of the cost of HIPC I was around USD 8 billion only. For the record, the Commission has already made a large contribution to HIPC I. The Council adopted, on 6 July 1998, a decision on the Community’s participation in the HIPC Initiative with regard to its claims, special loans and risk capital managed by the European Investment Bank for eligible ACP countries. As mentioned before, the Community, as a creditor, is only a small player in this discussion. Fortunately, we are mainly a provider of direct grant assistance and not loans. We set aside EUR 40 million of interest accumulated on EDF funds which should cover the cost for the first six country cases. Community assistance for Uganda and Guyana was delivered in mid-1998 and early 2000, amounting to EUR 4.59 million and EUR 6.44 million respectively. The Community has since decided to considerably enhance support for the HIPC II Initiative. At the annual meeting in Washington in September 1999, it was announced that the Community’s contribution would be in the order of EUR 1 billion. The Commission subsequently submitted draft proposals for decisions to the Joint EU/ACP Council and the EU Council which were adopted by the General Affairs Council on 6 December and by the Joint EU/ACP Council on 8 December. It has to be borne in mind that the ACP countries’ agreement is required because it is EDF money that is being reallocated so their consent is needed as part of these decisions. At present, the Commission is in the process of finalising discussions with its Member States, the European Investment Bank, the World Bank and the African Development Bank about the main principles of the actual implementation of the Community support for the HIPC II Initiative, both as a donor and as a creditor. In June, it will present the relevant financing proposals. The Community’s global contribution to the HIPC Trust Fund in its capacity as a donor will amount to EUR 680 million for qualifying ACP countries. EUR 670 million will be earmarked for the African Development Bank in order to cover its financing gap in the HIPC Initiative and EUR 10 million for the only non-African HIPC ACP country, Guyana. The EUR 680 million Community contribution originating from the EDF will be channelled to the HIPC Trust Fund in 3 tranches taking into consideration effective financing needs as well as support from other donors. According to the information available, needs for the first tranche this year will be in the order of the magnitude of EUR 250 million. The first EC tranche will be paid in July. Besides these contributions to be financed from uncommitted EDF funds, a EUR 54 million contribution to the HIPC Trust Fund will also be made towards non-ACP HIPCs drawing on resources from the budgetary lines for Latin America and Asia. We want, in other words, to make sure that the EU participation in HIPC is global and in accordance with the figures in HIPC. Finally, it must be stressed that the ACP/EU Council decision to reinforce the EC Structural Adjustment Facility by EUR 250 million will partly be used to provide interim relief to eligible HIPC countries belonging to the ACP. It is important to stress that the Community contribution to debt relief should not be seen as a substitute for contributions from bilateral donors. These are still needed in order to fully finance the initiative announced at the G7 Summit in Cologne. The expectation created a year ago was that the G7 countries would come up with additional resources."@lv10 "Dat ook de Commissie een bijdrage levert aan de schuldenverlichting, bewijst het HIPC-initiatief. Dit initiatief is gelanceerd in september 1996 om een bijdrage te leveren aan de vermindering van de schuldenlast van de armste landen die op een gestructureerde manier hervormingsinspanningen leveren. Het is een initiatief waarin alle donoren samenwerken, met inbegrip van multilaterale crediteurs. Het was de eerste keer dat het multilaterale aspect rechtstreeks werd aangepakt. Wat de overige bijdragen aan het HIPC-fonds betreft, is het misschien interessant te vermelden dat in de ontwerpbegroting van de Amerikaanse regering een VS-bijdrage wordt voorgesteld van 600 miljoen dollar, wat in de lijn ligt van eerder gemaakte beloften en overeenstemt met het door de Wereldbank berekende aandeel van de VS in de HIPC. Deze ontwerpbegroting moet eerst langs het Congres, wat niet van een leien dakje zal gaan. Het is zelfs heel twijfelachtig of de VS hun volledige bijdrage zullen leveren. De fondsen die de Commissie beschikbaar stelt voor het HIPC-initiatief zijn onderworpen aan dezelfde regels als andere kredieten van het Europees Ontwikkelingsfonds, en de Commissie pleegt voortdurend overleg met het EOF-comité, dat wil zeggen met de lidstaten. In zijn huidige vorm verbindt artikel 366 bis van de Overeenkomst van Lomé strikte voorwaarden aan het gebruik van EOF-kredieten. Politiek gesproken zou het zinloos zijn om enerzijds projecten van het Europees Ontwikkelingsfonds in landen die onder artikel 366 bis vallen stop te zetten, maar ze anderzijds wel een direct blancokrediet uit de EG-begroting te geven, bijvoorbeeld via HIPC-mechanismen voor schuldenverlichting. Het is de taak van de Commissie om erop toe te zien dat EOF-kredieten niet worden gebruikt om een staatsgreep te financieren of dictators nog meer budgettaire ruimte te geven om hun bevolking te onderdrukken. Het doel van het huidige artikel 366 bis is juist om hinderpalen op te werpen voor landen die fundamentele mensenrechten schenden of de beginselen van behoorlijk bestuur met voeten treden. Dit is duidelijk ook het standpunt dat de Europese Rekenkamer hierover heeft ingenomen. Onze handen zijn een beetje gebonden als het erom gaat deze dingen in praktijk te brengen. Bij de besprekingen die vorig jaar hebben geleid tot het akkoord over de versterking van het HIPC-initiatief was er een ruime consensus onder de donoren dat armoedebestrijding opnieuw een van de centrale doelstellingen moet zijn van ontwikkelingshulp. Er werd besloten om een strategisch document over armoedebestrijding op te stellen dat zou kunnen dienen als kader voor de stroomlijning van het armoedebestrijdingsbeleid van regeringen en andere donoren. Dit vereist een benadering waarbij voor ieder land afzonderlijk de ontwikkelingssituatie, armoedestrategieën en institutionele capaciteiten worden beoordeeld. De Commissie heeft verklaard deze radicaal nieuwe benadering, die werd ontwikkeld door de Wereldbank en het IMF, nadrukkelijk te ondersteunen. Voor de ontwikkeling van deze ideeën is het van cruciaal belang dat de betrokken landen zeggenschap krijgen in het proces, en de regeringen zullen verantwoordelijk zijn voor zowel de ontwerpfase als het eindproduct. De Commissie hecht bijzonder veel belang aan een open proces waaraan de burgermaatschappij, parlementen en alle betrokken internationale instellingen en donoren deelnemen. Uit het oogpunt van armoedebestrijding en economische groei zijn beleidsmaatregelen op het gebied van sociale vraagstukken en sociale rechtvaardigheid even belangrijk als economische maatregelen. De Gemeenschap handhaaft en intensiveert haar beleidsinspanningen ter ondersteuning van macro-economische hervormingen, sociale sectoren, regionale integratie en behoorlijk economisch beleid. Al deze dingen zijn noodzakelijk om ervoor te zorgen dat armoedebestrijding de centrale doelstelling blijft wanneer we de situatie in deze arme landen trachten te verbeteren met dit nieuwe, breder aangelegde HIPC-initiatief. Ik vind het een goede zaak dat de Commissie en de EU in het algemeen de grootste bijdrage levert aan het welslagen van dit initiatief. In 1999, ter gelegenheid van de G-7 Top in Keulen, zijn de ministers het eens geworden over een ruimer en flexibeler instrument dat kan zorgen voor een snellere, diepgaandere en uitgebreidere schuldenverlichting. Als gevolg van de voorgestelde wijzigingen, zullen de kosten van dit HIPC II-initiatief aanzienlijk stijgen: 27,4 miljard USD tegenover de naar schatting 13 miljard USD van HIPC I. En niet te vergeten, de kosten van HIPC I waren oorspronkelijk geschat op slechts 8 miljard dollar. Overigens heeft de Commissie reeds een aanzienlijke bijdrage geleverd aan HIPC I. De Raad nam op 6 juli 1998 een besluit over de deelname van de Gemeenschap aan het HIPC-initiatief in het kader van schuldvorderingen, speciale leningen en risicokapitaal onder beheer van de Europese Investeringsbank, voor ACS-landen die daartoe in aanmerking komen. Zoals reeds is opgemerkt, speelt de Gemeenschap als crediteur geen belangrijke rol in deze discussie. Gelukkig treden we vooral op als verschaffer van directe subsidies, en niet van leningen. We hebben 40 miljoen euro aan interesten uit EOF-fondsen opzijgelegd, waarmee we de kosten voor de eerste zes landen kunnen dekken. Aan Oeganda en Guyana werd midden 1998 en begin 2000 communautaire steun verstrekt voor een bedrag van respectievelijk 4,59 en 6,44 miljoen euro. Sindsdien heeft de Gemeenschap besloten om de steun voor HIPC II aanzienlijk op te schroeven. Op de jaarlijkse bijeenkomst in Washington in september 1999 werd bekendgemaakt dat de bijdrage van de Gemeenschap rond de 1 miljard euro zou bedragen. De Commissie heeft vervolgens ontwerpvoorstellen voor besluiten voorgelegd aan de Paritaire Vergadering EU/ACS en de Raad, die werden goedgekeurd door de Raad Algemene Zaken op 6 december en door de Paritaire Vergadering EU/ACS op 8 december. Het is belangrijk eraan te herinneren dat wij de instemming van de ACS-landen nodig hebben, aangezien het om de herschikking van EOF-middelen gaat. Als wij hierover beslissingen willen nemen, hebben we hun toestemming nodig. Momenteel is de Commissie bezig met de afronding van de gesprekken met de lidstaten, de Europese Investeringsbank, de Wereldbank en de Afrikaanse Ontwikkelingsbank over de belangrijkste aspecten van de tenuitvoerlegging van de communautaire steun aan HIPC II, als donor zowel als crediteur. De Commissie zal de betreffende financiële voorstellen in juni voorleggen. De totale som die de Gemeenschap als donor zal bijdragen aan het HIPC-fonds zal 680 miljoen euro bedragen. Deze som is bedoeld voor ACS-landen die in aanmerking komen voor steun. We hebben 670 miljoen euro opzijgelegd voor de Afrikaanse Ontwikkelingsbank om deze in staat te stellen zijn financieringstekort in het HIPC-initiatief aan te vullen, en 10 miljoen euro voor het enige niet-Afrikaanse HIPC-land, Guyana. De 680 miljoen euro die de Gemeenschap via het Europees Ontwikkelingsfonds bijdraagt aan het HIPC-fonds, zal in drie tranches worden uitbetaald, rekening houdend met de effectieve financiële behoeften en de steun van andere donoren. Volgens de informatie waarover wij beschikken zal het benodigde bedrag voor de eerste tranche van dit jaar ongeveer 250 miljoen euro belopen. De eerste EG-tranche zal worden uitbetaald in juli. Naast deze bijdragen, die worden gefinancierd met beschikbare EOF-fondsen, zal er ook een bijdrage van 54 miljoen euro worden gestort in het HIPC-fonds voor niet-ACS landen. Deze bijdrage zal worden gefinancierd met middelen uit de begrotingslijnen voor Latijns Amerika en Azië. We willen met andere woorden zorgen voor een globale EU-bijdrage aan HIPC, in overeenstemming met de HIPC-cijfers. Tenslotte moet worden benadrukt dat de beslissing van de Paritaire Vergadering ACS/EU om de structurele-aanpassingsfaciliteit van de EU met 250 miljoen euro te verhogen, ten dele bedoeld is om te kunnen voorzien in een tijdelijke schuldenverlichting voor HICP-landen die behoren tot de ACS. Het is belangrijk om te onderstrepen dat de communautaire bijdrage aan schuldenverlichting niet mag worden gezien als een substituut voor de bijdragen van bilaterale donoren. Die bijdragen zijn nog altijd noodzakelijk om het op de G-7 Top in Keulen aangekondigde initiatief volledig te kunnen financieren. De verwachting die vorig jaar is gewekt, was dat de G-7 landen zouden zorgen voor aanvullende financiële steun."@nl2 "­ A contribuição da Comissão para a redução da dívida pode ser vista na iniciativa PPAE, ou iniciativa relativa à dívida dos países pobres altamente endividados. Esta iniciativa foi lançada em Setembro de 1996, com o objectivo de ajudar a reduzir o peso da dívida dos países mais pobres que estão a desenvolver esforços de ajustamento de uma forma concertada. Representa um esforço coordenado de todos os doadores e, em particular, dos credores multilaterais. Foi a primeira vez que o aspecto multilateral foi abordado de uma forma directa. No que se refere a outras contribuições para o Fundo Fiduciário da iniciativa PPAE, valerá a pena tomar em consideração que o projecto de orçamento do Governo americano propõe uma contribuição dos EUA de 600 milhões de dólares, em conformidade com as promessas feitas anteriormente, e que corresponde à comparticipação dos EU, calculada pelo Banco Mundial, na iniciativa PPAE. Este projecto de orçamento tem que ser aprovado no Congresso e está a deparar com algumas dificuldades. De facto, temos sérias dúvidas de que os EUA venham a cumprir a sua parte, conforme planeado. Os fundos libertados pela Comissão para a iniciativa PPAE estão sujeitos aos mesmos princípios de outros fundos com origem no Fundo Europeu de Desenvolvimento e a Comissão tem tido o cuidado de envolver o Comité do FED, ou seja, os Estados­Membros, em todas as fases do processo. A alínea b) do artigo 366º da Convenção de Lomé, na sua forma actual, impõe condições estritas para a possível utilização de fundos do FED. Em termos políticos, não faria qualquer sentido parar os projectos financiados pelo FED nos países contemplados na alínea b) do artigo 366º e proporcionar­lhes ajuda quase directa da CE através de verbas não afectadas no orçamento, por exemplo, através dos mecanismos de redução da dívida da iniciativa PPAE. A Comissão tem a responsabilidade de assegurar que o dinheiro do FED não seja utilizado para facilitar golpes de Estado, nem para criar um espaço de manobra orçamental adicional que permita aos ditadores oprimirem os seus povos. O objectivo da alínea b) do artigo 366º, na sua forma actual, é tornar tudo mais complicado para os países que violam os direitos humanos fundamentais e os princípios da boa governação. Este ponto de vista foi claramente exprimido pelo Tribunal de Contas Europeu nos seus comentários sobre esta matéria. Estamos um pouco amarrados nesta discussão sobre o modo de aplicarmos estes princípios na prática. No decurso das negociações, que conduziram, no ano passado, ao acordo no sentido do reforço da iniciativa PPAE, verificou­se um amplo consenso na comunidade dos doadores relativamente à necessidade de voltarmos a colocar a redução da pobreza no centro dos esforços de desenvolvimento. O conceito dos documentos estratégicos para a redução da pobreza foi lançado no sentido de proporcionar um quadro para integrar a redução da pobreza nas políticas governamentais e nas políticas dos doadores. Isso irá requerer uma abordagem específica para cada país, para se avaliar a respectiva posição em termos de estratégias de desenvolvimento, de combate à pobreza e capacidades institucionais. A Comissão expressou o seu total apoio a esta abordagem radicalmente inovadora do Banco Mundial e do FMI. A titularidade da iniciativa por parte do país é fundamental para o desenvolvimento destas ideias e os governos serão responsáveis pelo processo de concepção e pelo produto final. A Comissão atribui particular importância a um processo de participação aberto, que envolva a sociedade civil, os parlamentos e todas as instituições internacionais relevantes e os doadores. As políticas que abordam as questões da justiça social e da equidade são tão centrais como a política económica dirigida para o crescimento e para a redução da pobreza. A Comunidade tem mantido e está a aumentar o seu compromisso em relação ao apoio às reformas macroeconómicas, aos sectores sociais, à integração regional e a uma gestão económica sólida. Tudo isto é necessário para nos assegurarmos de que o combate à pobreza continue a ser o tema central quando efectivamente estamos a melhorar a situação dos países pobres através da iniciativa PPAE reforçada. Penso que é excelente o facto de a Comissão e a UE se destacarem, em geral, como o único grande contribuinte para o funcionamento efectivo desta iniciativa. Em 1999, na Cimeira de Colónia do G7, os ministros concordaram em implementar uma iniciativa alargada e mais flexível que proporcionasse uma redução da dívida mais rápida, mais profunda e mais ampla. Em resultado das mudanças propostas, estima­se que os custos desta iniciativa PPAE II deverão sofrer um crescimento significativo para a casa dos 27,4 mil milhões de dólares, partindo do nível anterior da iniciativa PPAE I, estimado em 13 mil milhões de dólares. Com efeito, a estimativa inicial de custos da iniciativa PPAE I rondava apenas os 8 mil milhões de dólares. Para que conste, a Comissão já contribuiu fortemente para a iniciativa PPAE I. O Conselho adoptou, a 6 de Julho de 1998, uma decisão relativa à participação da Comunidade na Iniciativa PPAE, no que se refere aos seus objectivos, empréstimos especiais e ao capital de risco gerido pelo Banco Europeu de Investimento para os países ACP elegíveis. Conforme referi anteriormente, como credora, a Comunidade desempenha um papel menor nesta discussão. Felizmente, concedemos basicamente ajudas directas e não empréstimos. Pusemos de parte 40 milhões de euros de juros acumulados nos fundos do FED, que deverão cobrir os custos dos primeiros seis países. A ajuda comunitária ao Uganda e à Guiana foi concedida em meados de 1998 e no princípio do ano 2000, atingindo montantes de 4,59 milhões de euros e 6,44 milhões de euros, respectivamente. Desde então, a Comunidade decidiu aumentar consideravelmente a sua contribuição para a iniciativa PPAE II. Na reunião anual em Washington, em Setembro de 1999, foi anunciado que a contribuição da Comunidade ascenderia aos mil milhões de euros. Subsequentemente, a Comissão submeteu projectos de propostas de decisão ao Conselho Conjunto UE/ACP e ao Conselho da UE que foram adoptadas pelo Conselho "Assuntos Gerais" a 6 de Dezembro e pelo Conselho Conjunto UE/ACP a 8 de Dezembro. É importante reter que o acordo dos países ACP é exigido porque se trata de dinheiro do FED que está a ser reafectado e, como tal, o seu consentimento é necessário, fazendo parte integrante destas decisões. Neste momento, a Comissão encontra­se em fase de conclusão das discussões com os seus Estados­Membros, o Banco Europeu de Investimento, o Banco Mundial e Banco Africano de Desenvolvimento relativamente aos princípios gerais a seguir na implementação das ajudas comunitárias à iniciativa PPAE II, quer como doador, quer como credor. As propostas de financiamento relevantes serão apresentadas em Junho. A contribuição global da Comunidade para o Fundo Fiduciário da iniciativa PPAE, na sua qualidade de doadora, atingirá os 680 milhões de euros para os países ACP elegíveis. Serão afectados 670 milhões de euros ao Banco Africano de Desenvolvimento, para cobrir o seu défice financeiro na iniciativa PPAE e 10 milhões de euros serão afectados ao único país ACP não­africano abrangido pela iniciativa PPAE, a Guiana. A contribuição de 680 milhões de euros da Comunidade, com origem no FED, será canalizada para o Fundo Fiduciário da iniciativa PPAE em três prestações, e tomar­se­ão em consideração as necessidades de financiamento efectivas, assim como as ajudas concedidas por outros doadores. De acordo com as informações disponíveis, as necessidades para a primeira prestação, este ano, serão na ordem dos 250 milhões de euros. A primeira prestação da CE será paga em Julho. Para além destas contribuições que irão ser financiadas com base em fundos não afectados do FED, será concedida também uma contribuição de 54 milhões de euros ao Fundo Fiduciário da iniciativa PPAE, destinada aos países não­ACP da iniciativa PPAE. Para este efeito, recorrer­se­á às dotações das rubricas orçamentais para a América Latina e Ásia. Por outras palavras, queremos assegurar que a participação da UE na iniciativa PPAE seja global e esteja em conformidade com os valores da iniciativa PPAE. Finalmente, convém sublinhar a decisão do Conselho ACP/UE de reforçar o Instrumento de Ajustamento Estrutural com 250 milhões de euros que serão parcialmente utilizados para proporcionar ajuda intermédia aos países ACP elegíveis, da iniciativa PPAE. É importante realçar que a contribuição da Comunidade para a redução da dívida não deve ser encarada como um substituto para as contribuições dos doadores bilaterais. Estas continuam a ser necessárias para que seja possível financiar integralmente a iniciativa anunciada em Colónia, na Cimeira do G7. A expectativa criada há um ano foi de que os países do G7 facultariam recursos adicionais."@pt11 "Kommissionens bidrag till skuldlättnad kan ses i HIPC-initiativet. Detta startade i september 1996 i syfte att hjälpa till att lätta skuldbördan i de fattigaste länderna som gör anpassningsansträngningar gemensamt. Det är en samordnad insats från samtliga givare, inbegripet multilaterala kreditgivare i synnerhet. Det var första gången någonsin som den multilaterala aspekten beaktats direkt. Vad gäller övriga bidrag till HIPC:s förvaltningsfond kan det vara lämpligt att notera att det i USA-administrationens budgetförslag föreslås ett bidrag enligt tidigare utfästelser från USA på 600 miljoner USD som motsvarar Världsbankens beräkningar beträffande USA:s del i HIPC. Budgetförslaget måste antas i kongressen och detta möter utan tvekan en del svårigheter. Det verkar förvisso mycket tveksamt att USA skall överlämna sin del såsom planerat. De medel som gemenskapen frigjort till HIPC-initiativet omfattas av samma principer som andra medel som kommer från Europeiska utvecklingsfonden och kommissionen är noga med att inbegripa EUF-kommittén, det vill säga medlemsstaterna, i alla etapper. I artikel 366 b i Lomékonventionen i dess nuvarande form anges stränga villkor för en eventuell användning av EUF-pengar. Politiskt sett skulle det inte vara någon mening med att stoppa EUF-finansierade projekt i länder som anges i artikel 366 b och ge dem nästan direkt icke-öronmärkt budgetstöd från gemenskapen, till exempel genom HIPC-mekanismer för skuldavskrivning. Det är kommissionens ansvar att säkra att EUF-pengar inte används för att underlätta en statskupp eller lämnar manöverutrymme för diktatorer med en tilläggsbudget så att de kan förtrycka folket. Det verkliga syftet med artikel 366 b i dess nuvarande form är att göra det svårare för länder som bryter mot grundläggande mänskliga rättigheter och goda regeringsprinciper. Denna åsikt har också uttryckts av Europeiska revisionsrätten när den har uttalat sig i dessa frågor. Vi är lite bundna i denna diskussion om hur vi skall kunna genomföra detta i praktiken. Vid de diskussioner som förra året ledde till enighet om att stärka HIPC-initiativet rådde ett starkt samförstånd i givarsamfundet om att det åter måste framhållas att den främsta inriktningen för utvecklingsinsatser är att minska fattigdomen. Konceptet strategidokument för fattigdomsminskning lanserades för att upprätta en ram för att integrera fattigdomsminskning i regeringarnas och givarnas politik. Det kommer att kräva en specifik metod per land för att bedöma landets situation vad gäller utveckling, fattigdomsstrategier och institutionell kapacitet. Kommissionen har uttalat starkt stöd för denna radikalt nya metod som först lanserades av Världsbanken och Internationella valutafonden. Landets äganderätt är av största vikt för utvecklingen av dessa idéer och regeringarna kommer att få ansvar för både utformningsprocessen och slutprodukten. Kommissionen lägger särskild vikt vid en öppen delaktighetsprocess som inbegriper det civila samhället, parlament samt berörda internationella institutioner och givare. Politik för frågor rörande social rättvisa och jämlikhet är lika väsentlig som ekonomisk politik för tillväxt och fattigdomsminskning. Gemenskapen står fast vid och stärker sitt åtagande att stödja makroekonomiska reformer, sociala sektorer, regional integration och god ekonomisk förvaltning. Detta behövs för att säkra att fattigdomsbekämpning förblir en central fråga när vi verkligen håller på att förbättra situationen för dessa fattiga länder genom det stärkta HIPC-initiativet. Jag tror att det är lämpligt att kommissionen och EU i allmänhet tydligt framstår som den odelat viktigaste bidragaren till att verkligen få detta initiativ att fungera. Vid G7-toppmötet i Köln 1999 enades ministrarna om ett utvidgat och mer flexibelt initiativ som kommer att ge snabbare, djupare och bredare skuldlättnad. Till följd av de föreslagna förändringarna väntas kostnaderna för detta HIPC II-initiativ öka avsevärt till omkring 27,4 miljarder USD från en tidigare beräknad nivå på omkring 13 miljarder USD i HIPC I. Den ursprungliga uppskattningen av kostnaden för HIPC I var nämligen på bara omkring 8 miljarder USD. Det kan noteras att kommissionen redan har lämnat ett stort bidrag till HIPC I. Rådet fattade den 6 juli 1998 ett beslut om gemenskapens deltagande i HIPC-initiativet rörande skulder, speciella lån och riskkapital som förvaltas av Europeiska investeringsbanken för stödberättigade AVS-länder. Såsom tidigare nämnts, är kommissionen i egenskap av kreditgivare bara en liten spelare i denna diskussion. Tur nog är vi huvudsakligen givare av direkta bidrag och inte av lån. Vi avsätter 40 miljoner euro i ränta som samlats i EUF-fonder, vilket borde täcka kostnaden för de första sex länderna. Gemenskapsbidrag till Uganda och Guyana lämnades i mitten av 1998 och i början av 2000 som uppgick till 4,59 miljoner euro respektive 6,44 miljoner euro. Gemenskapen har senare beslutat att i hög grad stärka stödet till HIPC II-initiativet. Vid årsmötet i Washington i september 1999 meddelades det att gemenskapens bidrag skulle vara i storleksordningen en miljard euro. Kommissionen lade följaktligen fram förslag till beslut inför det gemensamma rådet EU-AVS och Europeiska unionens råd som antogs av rådet för övriga frågor den 6 december och av det gemensamma rådet EU-AVS den 8 december. Vi måste komma ihåg att AVS-ländernas instämmande krävs eftersom det är Europeiska utvecklingsfondens pengar som omplaceras och deras bifall behövs således i egenskap av beslutandepart. Kommissionen håller för närvarande på att avsluta diskussionerna med medlemsstaterna, Europeiska investeringsbanken, Världsbanken och Afrikanska utvecklingsbanken om de viktigaste principerna för det aktuella genomförandet av gemenskapsstödet till HIPC II-initiativet både i egenskap av givare och kreditor. Det kommer att lägga fram de relevanta finansieringsförslagen i juni. Gemenskapens övergripande bidrag till HIPC:s förvaltningsfond i egenskap av givare kommer att uppgå till 680 miljoner euro för ansökande AVS-länder. 670 miljoner euro kommer att öronmärkas till Afrikanska utvecklingsbanken för att fylla ut dess finansieringshål i HIPC-initiativet samt 10 miljoner euro till det enda icke-afrikanska AVS-landet i HIPC, Guyana. Gemenskapsbidraget på 680 miljoner från EUF kommer att få gå till HIPC:s förvaltningsfond i tre etapper varvid effektiva finansieringsbehov samt stöd från andra givare beaktas. Enligt tillgängliga informationer kommer behoven för den första etappen i år att vara i storleksordningen 250 miljoner euro. Gemenskapens första del kommer att betalas i juli. Förutom dessa bidrag som skall finansieras med icke avsatta EUF-medel kommer också ett bidrag på 54 miljoner euro till HIPC:s förvaltningsfond att lämnas till icke-AVS-länder ingående i HIPC-initiativet genom att utnyttja medel från budgetposterna för Latinamerika och Asien. Vi vill med andra ord se till att EU:s deltagande i HIPC är fullständigt och i överensstämmelse med beloppen i HIPC. Det måste slutligen betonas att med beslutet av rådet EU-AVS att stärka EG:s strukturanpassningsfond med 250 miljoner euro kommer dessa medel att delvis användas för interimavskrivningar för HIPC-länder som tillhör AVS-området. Det är viktigt att betona att gemenskapsbidraget för skuldavskrivningar inte får ses som en ersättning för bidrag från bilaterala givare. Dessa behövs fortfarande för att till fullo finansiera det initiativ som tillkännagavs vid G7-toppmötet i Köln. Man väntade sig för ett år sedan att G7-länderna skulle komma med extra medel."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Comisión"12 "Commission."10,3 "Nielson,"8,10,3,12 "coup d'état"10,3 "coup d’état"12 "näennäisesti"5 "quasi"2,10,3 "Επιτροπή"8 "οιονεί"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph