Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-05-17-Speech-3-145"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-05-17"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Doorzichtigheid in de financiële betrekkingen tussen lidstaten en openbare bedrijven4
dcterms:Language	"it"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000517.8.3-145"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-05-17-Speech-3-1464
lpv:speaker	lp:Monti4
lpv:spoken text	"Signor Presidente, mi rallegro con il Parlamento europeo per l'importante lavoro fatto in occasione della relazione dell'onorevole Randzio-Plath. In particolare ringrazio il Parlamento per il sostegno dato all'iniziativa della Commissione e mi compiaccio del fatto che il Parlamento condivida gli sforzi intesi ad aumentare la trasparenza nell'utilizzazione delle risorse pubbliche per garantire così una concorrenza leale. E' stata da voi salutata con favore la circostanza che la Commissione, pur non essendo a ciò istituzionalmente tenuta, abbia voluto consultare il Parlamento, cosa che è stata ricordata dall'onorevole Jonckheer e da altri. Peraltro, l'andamento di questo dibattito mi conforta nel fatto che è stato utile per la Commissione e per il buon fine di questa iniziativa consultare il Parlamento. Non esiste la questione della dimensione delle imprese, e qui mi rivolgo all'onorevole Langen e ad altri: il di 40 milioni di euro esclude le piccole e medie imprese. Alzare questa soglia escluderebbe imprese dove, sicuramente a causa della dimensione, non si può supporre che l'aiuto non abbia influenza sul commercio tra gli Stati membri. Comunque, per dare un'indicazione di grandezza, solo lo 0,2 per cento di tutte le imprese non agricole nella Comunità sono al di sopra di questa soglia. Infine vorrei osservare - e mi sembra che questo sia stato perfettamente colto dagli onorevoli parlamentari - che questa direttiva non è minimamente un attacco alle imprese pubbliche. Al contrario, io la vedo - se devo essere sincero - come una grande alleata del servizio pubblico. Perché? Perché consente di fare chiarezza e quindi di non esporre il servizio pubblico ad attacchi che altrimenti ci sarebbero. Questa trasparenza - come ha sottolineato anche l'onorevole Olle Schmidt - è essenziale non solo per una buona applicazione della politica della concorrenza, ma anzi mi permetto di dire che questa trasparenza è vitale anche per un corretto rapporto tra i pubblici poteri e i contribuenti, i cittadini. Credo pertanto che, con una direttiva nell'apparenza molto noiosa, come sottolineava l'onorevole Peijs, in realtà tocchiamo un punto essenziale, non solo della concorrenza ma anche della convivenza civile e della democrazia economica. La direttiva sulla trasparenza, nella sua versione attuale, attribuisce alla Commissione il potere di indagare sulle relazioni finanziarie tra gli Stati membri e le loro imprese pubbliche. In sintesi, il progetto di modifica della direttiva ha lo scopo di garantire l'introduzione di una contabilità distinta per determinati tipi di imprese. Le imprese oggetto di tale misura sono quelle che, da una parte, forniscono servizi di interesse economico generale, ricevendo in cambio compensazioni di vario genere, che possono consistere in diritti speciali o pagamenti, e, dall’altra, esercitano anche normali attività commerciali, operando così in concorrenza con altre imprese. E' evidente che i ricavi, generati dall'esercizio di attività riservate oppure dai pagamenti erogati per motivi di interesse generale o di servizio pubblico, non hanno lo scopo di finanziare le attività concorrenziali e pertanto non devono dar luogo a sovvenzioni interne. Negli ultimi anni, tuttavia, la Commissione ha dovuto esaminare un crescente numero di denunce relative proprio a compensazioni interne di questo tipo. Nel corso delle sue indagini - lo ha ricordato l'onorevole Peijs - la Commissione ha dovuto esaminare questi casi di compensazioni interne, e spesso non è riuscita ad ottenere informazioni adeguate in merito ai costi e ai ricavi relativi alle differenti attività. Di conseguenza, la Commissione propone ora di introdurre per tale tipo di imprese una contabilità distinta, che le consenta di svolgere adeguatamente i suoi compiti di garante della concorrenza. Vorrei inoltre sottolineare che l'obbligo di tenere una contabilità distinta è uno strumento utile anche per gli Stati membri, in quanto fornisce loro le informazioni necessarie per rispettare l'obbligo di non concedere aiuti di Stato incompatibili con il Trattato e di notificare alla Commissione gli aiuti previsti. La direttiva impone di tenere una contabilità distinta alle imprese che forniscono servizi di interesse generale e che, al tempo stesso, operano al di fuori di tale missione di servizio pubblico. Detto obbligo vale allo stesso modo per le imprese private e per quelle pubbliche. La direttiva non si applica in primo luogo alle imprese che forniscono solo servizi di interesse generale senza esercitare altre attività; in secondo luogo la direttiva non impone una separazione fra differenti attività che rientrino tutte nella definizione di servizio di interesse generale. In altre parole, onorevoli parlamentari, la direttiva vuole illuminare con la trasparenza la zona dove passa il confine tra servizio di interesse generale e altre attività. Vuole fare questo arrecando il minimo disturbo possibile per conseguire questa trasparenza. Desidero sottolineare che la direttiva non modifica nè, ovviamente, le disposizioni del Trattato sull'attribuzione dei servizi di interesse generale né l'attribuzione a determinate imprese della gestione di tali servizi. La direttiva stabilisce i principi per l'instaurazione di una maggiore trasparenza lasciando tuttavia liberi gli Stati membri, in ossequio al principio della sussidiarietà, di adottare le opportune misure nazionali. Vengo ora ad alcune osservazioni che sono state formulate. L'onorevole Jonckheer si chiede che cosa si può dire sull'accesso a la sua inclusione o meno nel servizio universale. Su questo posso solo ricordare che l'ultimo Consiglio delle telecomunicazioni ha tenuto un dibattito al riguardo. Per quanto riguarda i dubbi espressi dalla relatrice, onorevole Randzio-Plath, vorrei brevemente passarli in rassegna. Per quanto riguarda la definizione dei servizi di interesse generale, vorrei ribadire che la direttiva non modifica in nulla, non riduce le attuali competenze degli Stati membri - onorevole Berès, onorevole Langen - in merito alla definizione di interesse pubblico. Questo vale anche nel settore della radiodiffusione pubblica, per la quale il Protocollo di Amsterdam ha confermato la competenza degli Stati membri nella definizione dell'ammissione di servizio pubblico. E' stato osservato dagli onorevoli Berès, Jonckheer, Crowley, Skinner e Maes che forse si potrebbe escludere il campo delle radiodiffusioni. Devo dire che questo settore potrebbe essere uno dei campi di maggiore applicazione, di maggiore utilità di questa direttiva della trasparenza perché, tenendo ovviamente conto del Protocollo di Amsterdam, questo lascia tuttavia pienamente alla Commissione il compito di verificare che l'adempimento della funzione di servizio pubblico non sia sovraccompensato rispetto al suo costo. C'è quindi un obbligo di verifica che rimane, e a questo scopo questa direttiva sarà utile."@it9
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg vil gerne lykønske Europa-Parlamentet med det vigtige stykke arbejde, det har udført i forbindelse med fru Randzio-Plaths betænkning. Jeg vil især gerne takke Parlamentet for dets støtte til Kommissionens initiativ, og det glæder mig, at Parlamentet bifalder den indsats, der tager sigte på at øge gennemskueligheden i brugen af de offentlige midler for på denne måde at sikre en fair konkurrence. Som blandt andre hr. Jonckheer mindede om, var De positive over for, at Kommissionen ønskede at høre Parlamentet, selv om den set ud fra et institutionelt synspunkt ikke var forpligtet hertil. Denne forhandlings forløb bestyrker mig i øvrigt i min tro på, at det var nyttigt for Kommissionen at høre Parlamentet, også for at dette initiativ skal give et godt resultat. Der er ikke noget spørgsmål om virksomhedernes størrelse - og her henvender jeg mig blandt andre til hr. Langen - for tærskelværdien på 40 millioner euro udelukker de små og mellemstore virksomheder. Ved at hæve denne tærskel ville man udelukke nogle virksomheder, hvor man - utvivlsomt på grund af deres størrelse - ikke kan antage, at støtten ikke har nogen indflydelse på handlen mellem medlemsstaterne. For at give et fingerpeg om størrelsen vil jeg dog gerne sige, at det kun er 0,2% af alle Fællesskabets ikke-landbrugsvirksomheder, som ligger over denne tærskel. Til sidst vil jeg gerne bemærke, at dette direktiv ikke på nogen måde er et angreb på de offentlige virksomheder, og det tror jeg, at de ærede parlamentsmedlemmer har forstået fuldt ud. Hvis jeg skal være ærlig, betragter jeg det tværtimod som en vigtig forbundsfælle for de offentlige tjenesteydelser. Hvorfor gør jeg det? Det gør jeg, fordi det skaber klarhed og således ikke udsætter de offentlige tjenesteydelser for en kritik, der ellers ville blive fremsat. Som det også blev understreget af Olle Schmidt, er denne gennemskuelighed ikke bare nødvendig for at kunne anvende konkurrencepolitikken korrekt; jeg vil endda gå så vidt som til at sige, at denne gennemskuelighed også er afgørende for et korrekt forhold mellem det offentlige og skatteyderne, det vil sige borgerne. Jeg mener derfor, at vi med dette direktiv - der, som fru Peijs sagde, tilsyneladende er meget kedeligt - i virkeligheden rører ved et væsentligt punkt, ikke bare når det gælder konkurrencen, men også når det gælder borgernes sameksistens og det økonomiske demokrati. Direktivet om gennemskuelighed giver i sin nuværende udformning Kommissionen beføjelse til at undersøge de økonomiske forbindelser mellem medlemsstaterne og deres offentlige virksomheder. Forslaget til ændring af direktivet har kort sagt til formål at sikre, at der indføres et særskilt regnskab for visse typer virksomheder. De virksomheder, der er genstand for denne foranstaltning, er dem, som på den ene side leverer tjenesteydelser af almindelig økonomisk interesse og til gengæld modtager forskellige former for kompensation, f.eks. støtte eller særlige rettigheder, og som på den anden side også driver normal handelsvirksomhed, hvorved de konkurrerer med andre virksomheder. Det er klart, at indtægterne fra de særlige aktiviteter eller fra den støtte, der ydes på baggrund af den almindelige interesse eller de offentlige tjenesteydelser, ikke har til formål at finansiere konkurrencevirksomhed og derfor ikke bør give anledning til krydssubsidieringer. I de seneste par år har Kommissionen dog måttet undersøge et stigende antal klager, der netop vedrørte den form for krydssubsidieringer. Som fru Peijs mindede om, har Kommissionen i sine undersøgelser set på disse tilfælde af krydssubsidieringer, og ofte er det ikke lykkedes den at indhente tilstrækkelige oplysninger om udgifterne og indtægterne i forbindelse med de forskellige aktiviteter. Derfor foreslår Kommissionen nu, at der indføres et særskilt regnskab for den type virksomheder, så det bliver muligt for Kommissionen at udføre sine opgaver som garant for konkurrencen på en hensigtsmæssig måde. Jeg vil desuden understrege, at pligten til at føre et særskilt regnskab også er et nyttigt instrument for medlemsstaterne, da det giver dem de nødvendige oplysninger, så de kan overholde forbuddet mod at yde statsstøtte, der er uforenelig med traktaten, og overholde pligten til at underrette Kommissionen om den påtænkte støtte. Direktivet foreskriver, at der skal føres et særskilt regnskab for de virksomheder, som leverer tjenesteydelser af almindelig interesse, og som driver andre former for virksomhed ved siden af denne opgave med at levere offentlige tjenesteydelser. Denne pligt gælder både for private og offentlige virksomheder. For det første gælder direktivet ikke for virksomheder, der udelukkende leverer tjenesteydelser af generel interesse uden at udføre andre aktiviteter, og for det andet foreskriver direktivet ikke en opdeling mellem forskellige aktiviteter, der alle falder ind under begrebet tjenesteydelse af almindelig interesse. Ærede parlamentsmedlemmer, direktivet tager med andre ord sigte på at skabe gennemskuelighed i det område, der ligger på grænsen mellem tjenesteydelser af almindelig interesse og andre aktiviteter. Og denne gennemskuelighed skal opnås ved at afstedkomme så få forstyrrelser som muligt. Jeg vil gerne understrege, at direktivet naturligvis ikke ændrer hverken traktatens bestemmelser om tildeling af tjenesteydelser af almindelig interesse eller tildelingen af forvaltningen af sådanne tjenesteydelser til bestemte virksomheder. Direktivet fastlægger principperne for indførelsen af en større gennemskuelighed, men i overensstemmelse med subsidiaritetsprincippet lader det medlemsstaterne selv vælge, hvilke hensigtsmæssige nationale foranstaltninger de ønsker at vedtage. Jeg vil nu komme ind på nogle af de bemærkninger, der blev fremsat. Hr. Jonckheer spørger sig selv, hvad man kan sige om internetadgang, og hvorvidt den skal medtages blandt de universelle tjenesteydelser. I den forbindelse vil jeg blot minde om, at der på det sidste rådsmøde om telekommunikation fandt en debat sted om dette emne. Med hensyn til de tvivlsspørgsmål, som ordføreren fru Randzio-Plath gav udtryk for, vil jeg gerne gennemgå dem kort. Hvad angår definitionen på tjenesteydelser af almindelig interesse, vil jeg gerne gentage, at direktivet på ingen måde ændrer eller mindsker medlemsstaternes nuværende beføjelser med hensyn til definitionen på offentlig interesse, fru Berès og hr. Langen. Dette gælder også for offentlig radio- og tv-virksomhed, hvor det blev bekræftet i Amsterdam-traktatens protokol, at medlemsstaterne har beføjelse til at fastlægge public service-tjenesternes finansieringsberettigelse. Fru Berès, hr. Jonckheer, hr. Crowley, hr. Skinner og fru Maes bemærkede, at man måske kunne udelukke radio- og tv-virksomhed. Jeg må sige, at denne sektor måske er et af de områder, hvor dette direktiv om gennemskuelighed vil kunne anvendes mest og være mest hensigtsmæssigt, fordi det - idet det naturligvis tager højde for Amsterdam-traktatens protokol - alligevel overlader det fuldt ud til Kommissionen at kontrollere, om der gives for stor en kompensation for udførelsen af public service-tjenesterne i forhold til omkostningerne. Der er således stadig en kontrolpligt, og til dette formål vil direktivet være nyttigt."@da1 "Herr Präsident, ich freue mich gemeinsam mit dem Europäischen Parlament über die wichtige Arbeit, die im Zusammenhang mit dem Bericht von Frau Randzio-Plath geleistet wurde. Insbesondere danke ich dem Parlament für die Unterstützung, die es der Initiative der Kommission zuteil werden läßt, und bin froh darüber, daß die auf die Gewährleistung eines fairen Wettbewerbs abzielenden Bemühungen um mehr Transparenz bei der Verwendung öffentlicher Mittel seine Zustimmung finden. Es wurde von Ihnen begrüßt, daß die Kommission, obwohl sie als Institution nicht dazu verpflichtet ist, das Parlament angehört hat, worauf Herr Jonckheer und andere hingewiesen haben. Jedenfalls bestätigt mir der Verlauf dieser Debatte, daß die Konsultation des Parlaments hilfreich für die Kommission und für einen positiven Ausgang dieser Initiative war. Herrn Langen und anderen Abgeordneten möchte ich sagen, daß die Frage der Unternehmensgröße nicht besteht: Durch die Schwelle von 40 Mio. Euro werden die kleinen und mittleren Unternehmen vom Anwendungsbereich ausgenommen. Eine Anhebung dieses Schwellenwertes würde bedeuten, Unternehmen, bei denen gewiß aufgrund ihrer Größe nicht zu vermuten ist, daß eine ihnen gewährte Beihilfe den Handel zwischen Mitgliedstaaten beeinträchtigen würde, auszuschließen. Um Ihnen einen Anhaltspunkt zu geben, möchte ich auf jeden Fall darauf hinweisen, daß lediglich 0,2 % aller nicht zum Agrarsektor gehörenden Betriebe der Gemeinschaft über dieser Grenze liegen. Abschließend möchte ich bemerken – und mir scheint, das haben die Damen und Herren Abgeordneten richtig verstanden –, daß diese Richtlinie nicht im geringsten eine Attacke auf die öffentlichen Unternehmen ist. Im Gegenteil, ich betrachte sie, um ehrlich zu sein, als eine große Verbündete des öffentlichen Dienstes. Warum? Weil sie Transparenz schafft, und der öffentliche Dienst somit nicht den Angriffen ausgesetzt wird, die es andernfalls geben würde. Diese Transparenz ist, wie Herr Olle Schmidt hervorgehoben hat, von essentieller Bedeutung, nicht nur für die wirksame Umsetzung der Wettbewerbspolitik, sondern, mit Verlaub gesagt, auch für ein korrektes Verhältnis zwischen den Behörden und den Steuerzahlern, den Bürgern. Deshalb glaube ich, daß wir mit einer anscheinend sehr langweiligen Richtlinie, wie Frau Peijs betont hat, in Wahrheit einen wesentlichen Punkt, nicht nur des Wettbewerbs, sondern auch des gesellschaftlichen Zusammenlebens und der wirtschaftlichen Demokratie berühren. Die neue Transparenzrichtlinie in ihrer jetzigen Fassung gibt der Kommission die Befugnis, die finanziellen Beziehungen zwischen den Mitgliedstaaten und den öffentlichen Unternehmen zu überprüfen. Kurz gesagt, besteht das Ziel des Entwurfs zur Änderung der Richtlinie darin, zu gewährleisten, daß für bestimmte Unternehmen eine getrennte Buchführung eingeführt wird. Die von dieser Maßnahme erfaßten Unternehmen erbringen zum einen Dienstleistungen von allgemeinem wirtschaftlichen Interesse, wofür sie im Gegenzug verschiedenartige Vergütungen erhalten, die in Sonderrechten oder Zahlungen bestehen können, und gehen zum anderen auch normalen kaufmännischen Tätigkeiten nach und stehen somit im Wettbewerb mit anderen Unternehmen. Es liegt auf der Hand, daß die Erträge aus den vorbehaltenen Tätigkeiten bzw. die aus Gründen des allgemeinen Interesses oder des öffentlichen Dienstes gewährten Zahlungen nicht zur Finanzierung der dem Wettbewerb unterliegenden Tätigkeiten dienen sollen und deshalb nicht zu Quersubventionen führen dürfen. In den letzten Jahren hatte die Kommission jedoch eine wachsende Zahl von Beschwerden speziell wegen derartiger interner Ausgleichsmaßnahmen zu bearbeiten. Im Zuge ihrer Ermittlungen mußte die Kommission – wie Frau Peijs in Erinnerung brachte – diese Fälle interner Ausgleichsmaßnahmen prüfen, wobei es ihr oftmals nicht gelang, die hierfür benötigten Informationen über die Kosten und Erlöse der verschiedenen Geschäftsbereiche einzuholen. Demzufolge schlägt die Kommission nun für solche Unternehmen die Einführung einer getrennten Buchführung vor, die es ihr ermöglichen soll, ihre Aufgaben als Hüterin des Wettbewerbs entsprechend zu erfüllen. Ich möchte ferner betonen, daß die Pflicht zur getrennten Rechnungsführung auch ein hilfreiches Instrument für die Mitgliedstaaten ist, weil sie somit die notwendigen Informationen erhalten, um ihre Verpflichtung, keine mit dem Vertrag nicht zu vereinbarenden staatlichen Beihilfen zu gewähren und der Kommission die geplanten Beihilfen zu melden, einhalten zu können. Nach Maßgabe der Richtlinie wird Unternehmen, die Dienstleistungen von allgemeinem Interesse erbringen und gleichzeitig außerhalb dieses öffentlichen Auftrags tätig sind, eine getrennte Buchführung auferlegt. Diese Pflicht gilt gleichermaßen für die privaten wie für die öffentlichen Unternehmen. Die Richtlinie gilt erstens nicht für Unternehmen, die ausschließlich Dienstleistungen von allgemeinem Interesse erbringen, ohne andere Tätigkeiten auszuüben, und zweitens schreibt sie keine Trennung zwischen den verschiedenen Tätigkeiten vor, die alle unter die Definition des Dienstes von allgemeinem Interesse fallen. Anders gesagt, meine Damen und Herren Abgeordneten, wir wollen mit der Richtlinie jenen Bereich mit Hilfe der Transparenz erhellen, wo die Grenze zwischen den Dienstleistungen von allgemeinem Interesse und anderen Aktivitäten verläuft. Diese Transparenz soll mit einem möglichst geringen Aufwand erreicht werden. Ich möchte hervorheben, daß selbstverständlich mit der Richtlinie weder die Bestimmungen des Vertrages über die Vergabe von Dienstleistungen von allgemeinem Interesse noch über die Betrauung bestimmter Unternehmen mit der Verwaltung dieser Dienste geändert werden. Die Richtlinie legt die Grundsätze für die Schaffung einer größeren Transparenz fest und überläßt es gemäß dem Subsidiaritätsprinzip den Mitgliedstaaten, die entsprechenden Maßnahmen auf nationaler Ebene zu ergreifen. Ich komme nun zu einigen Bemerkungen, die hier formuliert wurden. Herr Jonckheer fragt sich, wie es mit dem Internet-Zugang aussieht, ob er in den allgemeinen Dienst einbezogen wird oder nicht. Hierzu kann ich nur darauf hinweisen, daß der letzte Rat für Fragen der Telekommunikation darüber eine Aussprache geführt hat. Ich möchte nun kurz auf die Zweifel eingehen, die von der Berichterstatterin, Frau Randzio-Plath, geäußert wurden. Zur Definition der Dienstleistungen, die von allgemeinem wirtschaftlichem Interesse sind, möchte ich betonen, Frau Berès und Herr Langen, daß die gegenwärtigen Befugnisse der Mitgliedstaaten im Hinblick auf die Bestimmung des Begriffs öffentliches Interesse durch die Richtlinie mitnichten beschnitten werden. Das gilt auch im Bereich des öffentlich-rechtlichen Rundfunks, dessen öffentlicher Auftrag gemäß dem Protokoll von Amsterdam von jedem einzelnen Mitgliedstaat selbst festgelegt wird. Die Abgeordneten Berès, Jonckheer, Crowley, Skinner und Maes haben angemerkt, daß der Rundfunk vielleicht vom Geltungsbereich der Richtlinie ausgenommen werden könnte. Dem muß ich entgegenhalten, daß der Rundfunk zu den Sektoren gehören sollte, in denen diese Transparenzrichtlinie am konsequentesten angewendet wird und am nutzbringendsten ist, weil es somit, selbstverständlich unter Berücksichtigung des Amsterdamer Protokolls, gleichwohl ganz und gar Aufgabe der Kommission bleibt, zu überprüfen, daß die Erfüllung des öffentlichen Dienstleistungsauftrags im Vergleich zu den Kosten nicht zu hoch vergütet wird. Die Pflicht zur Kontrolle bleibt also bestehen, und diesem Zweck wird die Richtlinie dienen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, συγχαίρω το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για τη σημαντική εργασία που επιτέλεσε επί τη ευκαιρία της έκθεσης της κυρίας Randzio-Plath. Ευχαριστώ ιδιαίτερα το Κοινοβούλιο για τη στήριξη που παρείχε στην πρωτοβουλία της Επιτροπής και χαίρομαι που το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο συμμερίζεται τις προσπάθειες που αποσκοπούν στη βελτίωση της διαφάνειας κατά τη χρήση των κρατικών πόρων, ώστε να εξασφαλιστεί έτσι ένας θεμιτός ανταγωνισμός. Χαιρετίστηκε θετικά από την πλευρά σας το γεγονός ότι η Επιτροπή θέλησε να υπάρξει διαβούλευση με το Κοινοβούλιο, παρότι δεν ήταν υποχρεωμένη θεσμικά να το κάνει, γεγονός που υπενθύμισε και ο κύριος Jonckheer και άλλοι. Εξάλλου, η πορεία αυτής της συζήτησης με καθησυχάζει για το λόγο ότι η διαβούλευση με το Κοινοβούλιο απέβη χρήσιμη για την Επιτροπή και για το αίσιο τέλος αυτής της πρωτοβουλίας. Δεν τίθεται θέμα μεγέθους των επιχειρήσεων, και απευθύνομαι εδώ στον κύριο Langen και σε άλλους: το κατώφλι των 40 εκατομμυρίων ευρώ αποκλείει τις μικρές και τις μεσαίες επιχειρήσεις. Το να αυξήσουμε αυτό το όριο θα απέκλειε επιχειρήσεις όπου, σίγουρα εξαιτίας του μεγέθους, δεν μπορούμε να υποθέσουμε ότι η ενίσχυση δε θα έχει επίδραση στο εμπόριο μεταξύ των κρατών μελών. Παρ’ όλα αυτά, για να δώσουμε μια ένδειξη μεγέθους, μονάχα το 0,2 τοις εκατό του συνόλου των μη γεωργικών επιχειρήσεων στην Κοινότητα βρίσκονται πάνω από αυτό το κατώφλι. Τέλος θα ήθελα να παρατηρήσω – και μου φαίνεται ότι αυτό έγινε απολύτως αντιληπτό από τους αγαπητούς συναδέλφους – ότι αυτή η οδηγία δεν αποτελεί ουδόλως επίθεση κατά των δημοσίων επιχειρήσεων. Αντίθετα, εγώ – για να είμαι ειλικρινής – τη θεωρώ μεγάλη σύμμαχο της δημόσιας υπηρεσίας. Γιατί; Γιατί επιτρέπει να ρίξουμε φως και να μην εκθέσουμε, κατά συνέπεια, τη δημόσια υπηρεσία σε επιθέσεις που θα υπήρχαν σε διαφορετική περίπτωση. Αυτή η διαφάνεια – όπως τόνισε και ο κύριος Olle Schmidt – είναι σημαντική όχι μόνο για μια καλή εφαρμογή της πολιτικής ανταγωνισμού, αλλά επιτρέψτε μου να πω, ότι αυτή η διαφάνεια είναι ζωτικής σημασίας και για μια καλή σχέση μεταξύ των κρατικών εξουσιών και των φορολογουμένων, των πολιτών. Πιστεύω, συνεπώς, ότι με μια πολύ βαρετή, φαινομενικά, οδηγία, όπως τόνισε η κυρία Peijs, στην πραγματικότητα αντιμετωπίζουμε ένα ουσιαστικό σημείο, όχι μόνο του ανταγωνισμού αλλά και της κοινωνικής συμβίωσης και της οικονομικής δημοκρατίας. Η οδηγία σχετικά με τη διαφάνεια, στην τωρινή της εκδοχή, παρέχει στην Επιτροπή τη δυνατότητα να διεξάγει έρευνες σχετικά με τις οικονομικές σχέσεις μεταξύ των κρατών μελών και των δημοσίων επιχειρήσεών τους. Εν συντομία, το σχέδιο τροποποίησης της οδηγίας έχει σκοπό να εξασφαλίσει την εισαγωγή μιας ξεχωριστής λογιστικής για ορισμένα είδη επιχειρήσεων. Οι επιχειρήσεις αντικείμενο αυτού του μέτρου είναι αυτές που, από τη μια πλευρά, παρέχουν υπηρεσίες γενικού οικονομικού συμφέροντος, λαμβάνοντας ως αντάλλαγμα αντισταθμίσεις διαφόρων ειδών, που μπορούν να αποτελούνται από ειδικά δικαιώματα ή πληρωμές, και που, από την άλλη πλευρά, ασκούν και κανονικές εμπορικές δραστηριότητες, δρώντας έτσι σε ανταγωνισμό με άλλες επιχειρήσεις. Είναι προφανές ότι τα κέρδη που προέρχονται από την άσκηση ειδικών δραστηριοτήτων ή από πληρωμές που καταβλήθηκαν για λόγους γενικού συμφέροντος ή δημόσιας υπηρεσίας, δεν έχουν σκοπό να χρηματοδοτήσουν τις ανταγωνιστικές δραστηριότητες και κατά συνέπεια δεν πρέπει να παρέχουν τη δυνατότητα για διατομεακές επιδοτήσεις. Κατά τα τελευταία χρόνια, ωστόσο, η Επιτροπή χρειάστηκε να εξετάσει έναν αυξανόμενο αριθμό καταγγελιών σχετικά ακριβώς με διατομεακές αντισταθμίσεις αυτού του είδους. Κατά τη διάρκεια των ερευνών της – όπως υπενθύμισε η κυρία Peijs – η Επιτροπή χρειάστηκε να εξετάσει αυτές τις περιπτώσεις διατομεακών αντισταθμίσεων, και συχνά δεν κατάφερε να λάβει κατάλληλες πληροφορίες σχετικά με τις δαπάνες και τα έσοδα που σχετίζονται με τις διάφορες δραστηριότητες. Κατά συνέπεια, η Επιτροπή προτείνει τώρα την εισαγωγή μιας ξεχωριστής λογιστικής, γι’ αυτού του είδους την επιχείρηση, που θα της επιτρέπει να επιτελεί με σωστό τρόπο τα καθήκοντά της ως εγγυήτρια του ανταγωνισμού. Θα ήθελα επίσης να τονίσω ότι η υποχρέωση τήρησης μιας ξεχωριστής λογιστικής είναι ένα χρήσιμο μέσο και για τα κράτη μέλη, γιατί τους παρέχει τις απαραίτητες πληροφορίες ώστε να σεβαστούν την υποχρέωση να μην παραχωρούν κρατικές ενισχύσεις που δε συμβαδίζουν με τη Συνθήκη και να γνωστοποιούν τις προβλεπόμενες ενισχύσεις στην Επιτροπή. Η οδηγία επιβάλλει την τήρηση ξεχωριστής λογιστικής στις επιχειρήσεις που παρέχουν υπηρεσίες γενικού συμφέροντος και, την ίδια στιγμή, δρουν και πέρα από αυτήν την αποστολή δημόσιας υπηρεσίας. Αυτή η υποχρέωση ισχύει κατά τον ίδιο τρόπο τόσο για τις ιδιωτικές όσο και για τις δημόσιες επιχειρήσεις. Η οδηγία δεν εφαρμόζεται στις επιχειρήσεις, κατ’ αρχήν που παρέχουν μόνο υπηρεσίες γενικού συμφέροντος χωρίς να εξασκούν άλλες δραστηριότητες. Δεύτερον, η οδηγία δεν επιβάλλει ένα διαχωρισμό μεταξύ διαφορετικών δραστηριοτήτων που περιλαμβάνονται στον ορισμό της υπηρεσίας γενικού συμφέροντος. Με άλλα λόγια, αγαπητοί συνάδελφοι, η οδηγία θέλει να φωτίσει με διαφάνεια τη ζώνη που ξεπερνά τα σύνορα μεταξύ υπηρεσίας γενικού συμφέροντος και άλλων δραστηριοτήτων. Και θέλει να το κάνει αυτό προκαλώντας τη μικρότερη δυνατή ενόχληση ώστε να επιτύχει αυτή τη διαφάνεια. Θέλω να τονίσω ότι η οδηγία δεν τροποποιεί, φυσικά, ούτε τις διατάξεις της Συνθήκης σχετικά με την ανάθεση των υπηρεσιών γενικού συμφέροντος, ούτε την ανάθεση σε συγκεκριμένες επιχειρήσεις της διαχείρισης αυτών των υπηρεσιών. Η οδηγία ορίζει τις αρχές για τη εδραίωση μιας μεγαλύτερης διαφάνειας αφήνοντας ωστόσο ελεύθερα τα κράτη μέλη, με σεβασμό της αρχής της επικουρικότητας, να εγκρίνουν τα κατάλληλα εθνικά μέτρα. Έρχομαι τώρα σε ορισμένες παρατηρήσεις που διατυπώθηκαν. Ο κύριος Jonckheer αναρωτιέται τι μπορούμε να πούμε σχετικά με την πρόσβαση στο Διαδίκτυο, τη συμπερίληψή του ή μη στην καθολική υπηρεσία. Σχετικά με αυτό μπορώ μόνο να θυμίσω ότι το τελευταίο Συμβούλιο για τις τηλεπικοινωνίες διεξήγαγε μια σχετική συζήτηση. Όσον αφορά τις αμφιβολίες που εξέφρασε η εισηγήτρια, κυρία Randzio-Plath, θα ήθελα να τις εξετάσω εν συντομία. Όσον αφορά τον καθορισμό των υπηρεσιών γενικού συμφέροντος, θα ήθελα να επαναλάβω ότι η οδηγία δεν τροποποιεί σε τίποτε και δε μειώνει τις παρούσες αρμοδιότητες των κρατών μελών – κυρία Berès, και κύριε Langen – αναφορικά με τον ορισμό του δημοσίου συμφέροντος. Αυτό ισχύει και στον τομέα της δημόσιας ραδιοφωνίας, για τον οποίο το Πρωτόκολλο του Άμστερνταμ επικύρωσε την αρμοδιότητα των κρατών μελών στον ορισμό της αναγνώρισης της δημόσιας υπηρεσίας. Οι βουλευτές Berès, Jonckheer, Crowley, Skinner και Maes, παρατήρησαν ότι ίσως θα μπορούσε να εξαιρεθεί ο τομέας της ραδιοτηλεόρασης. Πρέπει να πω ότι αυτός ο τομέας θα μπορούσε να αποτελέσει ένα από τα πεδία μεγαλύτερης εφαρμογής και μεγαλύτερης χρησιμότητας αυτής της οδηγίας για τη διαφάνεια, γιατί, παρ’ όλο που λαμβάνει, φυσικά, υπόψη το Πρωτόκολλο του Άμστερνταμ, παραχωρεί ωστόσο πλήρως στην Επιτροπή το καθήκον να ελέγχει ότι η εκτέλεση των καθηκόντων της δημόσιας υπηρεσίας δεν υπερ-αντισταθμίζεται σε σχέση με το κόστος της. Εξακολουθεί ως εκ τούτου να υπάρχει μια υποχρέωση ελέγχου, και για το σκοπό αυτό, η οδηγία αυτή θα είναι χρήσιμη."@el8 "Mr President, I congratulate the European Parliament on the major work accomplished during the debate on the Randzio-Plath report. I would particularly like to thank Parliament for the support it has shown for the Commission’s initiative and I welcome its approval of the steps to increase transparency in the use of public resources and thereby guarantee fair competition. You welcomed the Commission’s consultation of Parliament, despite the fact that it was not obliged to do this under its institutional statutes as Mr Jonckheer and other speakers recalled. Moreover, the way the debate went reassures me that it was useful for the Commission and in the best interests of the initiative for Parliament to be consulted. The size of company is irrelevant, and I am now addressing Mr Langen : the EUR 40 million threshold excludes small- and medium-sized businesses. If we were to raise this threshold we would be excluding companies where, due to their size, we cannot suppose that the aid does not affect trade between Member States. In any case, in order to give an idea of the size, only 0.2% of all non-farming enterprises in the Community are above this threshold. Finally, I would like to say – and it appears that this has been perfectly well understood by the Members of Parliament – that this directive is not in the slightest an attack on public companies. Quite the opposite, to be honest, I see it as a great show of support for public companies. This is because it provides clarity and therefore does not expose public services to the attacks which would otherwise have been levelled at them. As Mr Olle Schmidt stressed, this transparency is essential not only for a proper application of competition policy but, indeed, if I may say so, it is also crucial for there to be a proper relationship between the authorities and the taxpayers, the citizens. I therefore feel that, although, as Mrs Peijs stressed, this directive may appear extremely tedious, it actually allows us to get to the heart of the issue, not only of competition but also of civil coexistence and economic democracy. As it stands, the directive on transparency gives the Commission the authority to carry out inquiries into financial relations between Member States and their public undertakings. In short, the draft amendment to the directive is intended to ensure the introduction of separate accounting procedures for specific types of firms. The firms affected by this measure are those which, on the one hand, provide services of general economic interest in exchange for various different types of compensation, which may be special dues or payments, and, on the other, also perform normal general activities, thereby operating in competition with other firms. Clearly, the profits generated by the continuation of reserved activities or by compensation provided for reasons of general interest or public service are not intended to finance competitive activities, and must therefore not give rise to internal subsidies. However, in recent years, the Commission has had to examine a growing number of claims related precisely to such internal compensation. As Mrs Peijs mentioned, in the course of its inquiries, the Commission has had to examine these cases of internal compensation and it was frequently unable to obtain sufficient information regarding the costs and profits generated by the various activities. Therefore, the Commission now proposes to introduce a system of separate accounts for these types of companies which will allow them to perform their role as surety for competition properly. I would also like to stress that the obligation to keep separate accounts also benefits the Member States, in that it provides them with the necessary information in order to avoid granting state aid which does not comply with the Treaty and to notify the Commission of the aid envisaged. The directive requires that companies which provide general services and which, at the same time, operate outside that public service mission, keep separate accounts. This requirement applies to both private and public companies. The directive does not apply to companies which only provide general services and do not carry on any other activity, nor does it require the separation of different activities which all come under the heading of general services. In other words, ladies and gentlemen, the directive is intended to make the areas around the line between services of general interest and other activities transparent with the minimum of disruption. I would like to emphasise the fact that the directive makes no changes either, of course, to the provisions of the Treaty on the awarding of general services, or to the awarding of the management of these services to specific companies. The directive lays down the principles for the introduction of greater transparency, although, in observance of the subsidiarity principle, it leaves the Member States free to adopt appropriate national measures. I would now like to turn to some of the comments made. Mr Jonckheer wondered whether Internet access was to be included in the universal service. On this point, I can only say that the last Telecommunications Council did hold a debate on this matter. As regards the doubts expressed by the rapporteur, Mrs Randzio-Plath, I would briefly like to summarise them. On the subject of the definition of general services, I would stress once again that the directive does not make any changes, it does not reduce the current competences of the Member States – Mrs Berès and Mr Langen – regarding the definition of public interest. This also applies to the public broadcasting sector, in respect of which the Amsterdam Protocol confirmed the competence of the Member States in the definition of the admission of public service. Mrs Berès, Mr Jonckheer, Mr Crowley, Mr Skinner and Mrs Maes remarked that it might be possible to exclude broadcasting. I have to say that this sector could well be among the fields where the directive is most frequently applied, where this directive on transparency is of most service, for, even taking the Amsterdam Protocol into account, of course, this nevertheless leaves the Commission with the task of verifying that aid granted for the provision of public services is not excessive in respect of the costs. A requirement for verification therefore remains, and this directive should be useful for this purpose."@en3 "(IT) Señor Presidente, me felicito con el Parlamento Europeo del importante trabajo realizado con ocasión del informe de la Sra. Randzio-Plath. En particular agradezco al Parlamento el apoyo prestado a la iniciativa de la Comisión y me satisface que el Parlamento comparta los esfuerzos orientados a aumentar la transparencia en la utilización de los recursos públicos para garantizar así una competencia leal. Ustedes han saludado favorablemente la circunstancia de que la Comisión, a pesar de que institucionalmente no está obligada a ello, haya consultado al Parlamento, como han recordado el Sr. Jonckheer y otros diputados. Por otra parte, la marcha de este debate me reconforta porque para la Comisión y para el buen fin de esta iniciativa ha sido útil consultar al Parlamento. No se plantea la cuestión de la dimensión de las empresas y aquí me dirijo al Sr. Langen y a otros: el de 40 millones de euros excluye a las pequeñas y medianas empresas. Subir este umbral excluiría a las empresas en que, seguramente debido a la dimensión, no se puede suponer que la ayuda no influye en el comercio entre los Estados miembros. Con todo, para indicar una magnitud, sólo el 0,2% de todas las empresas no agrícolas en la Comunidad están por encima de este umbral. Por último, querría observar que –y me parece que esto sus Señorías lo han captado perfectamente– esta directiva no es en absoluto un ataque a las empresas públicas. Al contrario, si he de ser sincero, la considero una gran aliada del servicio público. ¿Por qué? Porque permite aclarar y, por lo tanto, no exponer el servicio público a unos ataques que, de lo contrario, existirían. Esta transparencia –como ha puesto de relieve también el Sr. Olle Schmidt- es esencial no solo para una buena aplicación de la política de competencia, sino que me atrevo a decir que esta transparencia es vital también para una correcta relación entre los poderes públicos y los contribuyentes, los ciudadanos. Por consiguiente, creo que con una directiva aparentemente muy aburrida, como subrayaba la Sra. Peijs, de hecho, no solo abordamos un aspecto fundamental de la competencia, sino también de la convivencia civil y de la democracia económica. La directiva sobre la transparencia, en su versión actual, atribuye a la Comisión el poder de investigar las relaciones financieras entre los Estados miembros y sus empresas públicas. En síntesis, el proyecto de modificación de la directiva tiene la finalidad de garantizar la introducción de una contabilidad separada para determinados tipos de empresas. Las empresas objeto de dicha medida son las que, por una parte, prestan servicios de interés económico general y reciben a cambio otra clase de compensaciones que pueden consistir en derechos especiales o pagos y, por otra, también ejercen actividades comerciales normales, compitiendo así con otras empresas. Es evidente que los ingresos generados a través del ejercicio de actividades reservadas o de los pagos realizados por motivos de interés general o de servicio público, no tienen la finalidad de financiar actividades competitivas y, por lo tanto, no deben dar lugar a subvenciones internas. En los últimos años, sin embargo, la Comisión ha tenido que examinar un número creciente de denuncias relacionadas precisamente con este tipo de compensaciones internas. A lo largo de sus investigaciones –lo ha recordado la Sra. Peijs- la Comisión ha debido examinar estos casos de compensaciones internas y, con frecuencia, no ha conseguido obtener informaciones adecuadas sobre los costes y los ingresos correspondientes a las distintas actividades. Por ello, ahora la Comisión propone introducir una contabilidad separada para este tipo de empresas que le permita cumplir adecuadamente su misión de garante de la competencia. Asimismo querría subrayar que la obligación de llevar una contabilidad separada es un instrumento útil también para los Estados miembros, ya que les facilita la información necesaria para cumplir la obligación de no conceder ayudas estatales incompatibles con el Tratado y de notificar a la Comisión las ayudas previstas. La directiva impone llevar una contabilidad separada a las empresas que prestan servicios de interés general y que, al mismo tiempo, operan fuera de dicha misión de servicio público. Esta obligación vale también para las empresas privadas y para las públicas. La directiva no se aplica, en primer lugar, a las empresas que se limitan a prestar servicios de interés general sin ejercer otras actividades; en segundo lugar, la directiva no impone una separación entre diferentes actividades que entran todas en la definición de servicio de interés general. En otras palabras, Señorías, la directiva quiere iluminar con la transparencia la parcela en que se sitúa el límite entre servicio de interés general y las demás actividades. Y quiere hacerlo causando las mínimas molestias posibles para conseguir esta transparencia. Deseo recalcar que, obviamente, la directiva no modifica ni las disposiciones del Tratado sobre la atribución de los servicios de interés general ni la atribución a determinadas empresas de la gestión de dichos servicios. La directiva establece los principios para la introducción de una mayor transparencia, sin embargo, en virtud del principio de subsidiariedad, permite a los Estados miembro adoptar las oportunas medidas nacionales. Paso ahora a abordar algunas de las observaciones que se han formulado. El Sr. Jonckheer se pregunta qué se puede decir acerca del acceso a Internet, su inclusión o no en el servicio universal. Con relación a esto sólo puedo recordar que el último Consejo de Telecomunicaciones ha celebrado un debate al respecto. En cuanto a las dudas manifestadas por la ponente Sra. Randzio-Plath, quisiera examinarlas brevemente. Por lo que se refiere a la determinación de los servicios de interés general, quiero insistir en que la directiva no modifica en absoluto ni reduce las actuales competencias de los Estados miembros – señores Berès y Langen - en orden a la determinación de interés público. Esto vale también para el sector de la radiodifusión pública, respecto a la que el Protocolo de Amsterdam confirmó la competencia de los Estados miembros en la definición de la admisión de servicio público. Los Sres. Berès, Jonckheer, Crowley, Skinner y Maes han observado que quizás se podría excluir el sector de la radiodifusión. Debo decir que dicho sector podría ser uno de los campos de mayor aplicación, de mayor utilidad de esta directiva sobre la transparencia porque teniendo, obviamente, en cuenta el Protocolo de Amsterdam, éste deja no obstante totalmente en manos de la Comisión la tarea de verificar que el cumplimiento de la función de servicio público no sea sobrecompensado respecto a su coste. En consecuencia, sigue existiendo una obligación de verificación y a dicho fin esta directiva será útil."@es12 "Arvoisa puhemies, onnittelen Euroopan parlamenttia siitä merkittävästä työstä, jonka se on tehnyt jäsen Randzio-Plathin mietinnön yhteydessä. Erityisesti kiitän parlamenttia sen komission aloitteelle antamasta tuesta, ja olen iloinen siitä, että parlamentti yhtyy näkemykseen ponnistuksista, joiden tarkoitus on lisätä avoimuutta julkisten varojen käyttämisessä, jotta voitaisiin siten varmistaa rehti kilpailu. Te otitte myönteisesti vastaan sen tosiasian, että vaikka komissiolla ei ole institutionaalista velvoitetta kuulla parlamenttia, se halusi kuitenkin tehdä niin, ja tästä asiasta muistuttivatkin jäsen Jonckheer ja muut jäsenet. Sitä paitsi tämän keskustelun kulku rohkaisee minua siinä mielessä, että komission ja tämän aloitteen myönteisen lopputuloksen saavuttamisen kannalta oli hyödyllistä kuulla parlamenttia. Yritysten laajuutta koskevaa kysymystä ei ole olemassa, ja tässä asiassa kohdistan sanani jäsen Langenille ja muille jäsenille: 40 miljoonan euron kynnys sulkee pois pienet ja keskisuuret yritykset. Tämän kynnyksen nostaminen jättäisi ulkopuolelle yrityksiä sellaisissa tapauksissa, joissa koon takia ei voida olettaa, että avustuksilla ei olisi merkitystä jäsenvaltioiden väliselle kaupankäynnille. Antaakseni kuitenkin osoituksen suuruudesta, ainoastaan 0,2 prosenttia kaikista yhteisön ei-maatalousyrityksistä ovat tämän kynnyksen yläpuolella. Haluaisin lopuksi huomauttaa minusta vaikuttaa, että arvoisat jäsenet ovat ottaneet tämän asian täydellisesti vastaan että tämä direktiivi ei ole vähimmässäkään määrin hyökkäys julkisia yrityksiä vastaan. Päinvastoin, rehellisesti sanottuna pidän tätä direktiiviä julkisen palvelun suurena liittolaisena. Miksi näin? Koska sen avulla asioihin voidaan saada selvyyttä, ja siten julkista palvelua ei aseteta alttiiksi hyökkäyksille, joita muutoin tapahtuisi. Kuten jäsen Olle Schmidt korosti, tämä avoimuus on välttämätön kilpailupolitiikan hyvän soveltamisen kannalta, mutta tämä avoimuus on vieläpä elintärkeä julkisen vallan ja veronmaksajien, kansalaisten väliselle suhteelle. Niinpä uskon, että sellaisella direktiivillä, joka näyttää ulospäin hyvin ikävältä, kuten jäsen Peijs tähdensi, käsittelemme hyvin oleellista kilpailua koskevaa asiaa, mutta myös yhteiseloa yhteiskunnassa ja taloudellista demokratiaa. Avoimuutta koskeva direktiivi antaa tämänhetkisessä versiossaan komissiolle valtuudet tutkia jäsenvaltioiden ja niiden julkisten yritysten välisiä suhteita. Yhteenvetona, direktiivin muutoshankkeen tavoitteena on varmistaa erillisen kirjanpidon käyttöönotto tietynlaisten yritysten kohdalla. Tämän toimen piiriin kuuluvat yritykset ovat niitä, jotka yhtäältä tarjoavat yleistä taloudellista etua koskevia palveluita ja saavat vastavuoroisesti erilaisia korvauksia, jotka voivat olla erityisoikeuksia tai maksuja, ja toisaalta ne harjoittavat myös tavanomaisia kaupallisia toimia, ja kilpailevat siten muiden yritysten kanssa. On selvää, että niiden tuottojen tarkoituksena, jotka ovat syntyneet erityisoikeuksin toteutettujen toimintojen harjoittamisesta tai niistä maksuista, jotka on myönnetty yleisten etujen takia tai koska kyse on julkisista palveluista, ei ole kilpailevien toimintojen rahoittaminen, mutta ne eivät kuitenkaan saa aiheuttaa sisäisiä kustannuksia. Viime vuosien aikana komission on kuitenkin pitänyt tutkia yhä kasvavaa määrää ilmiantoja, jotka koskevat juuri tämänkaltaisia sisäisiä korvauksia. Kuten jäsen Peijs muistutti, komissio on tekemiensä tutkimusten aikana joutunut tutkimaan näitä sisäisiä korvauksia koskevia tapauksia, eikä se ole useinkaan onnistunut saamaan asianmukaisia tietoja, jotka koskevat erilaisiin toimintoihin liittyviä kustannuksia ja tuottoja. Niinpä komissio ehdottaakin nyt, että tämänkaltaisissa yrityksissä otettaisiin käyttöön erillinen kirjanpito, joka antaa komissiolle mahdollisuuden asianmukaisesti harjoittaa tehtäviään kilpailun takaajana. Haluaisin lisäksi korostaa, että velvoite erillisestä kirjanpidosta on hyödyllinen väline myös jäsenvaltiolle, koska sen avulla ne saavat sellaisia tietoja, joita tarvitaan sen velvoitteen noudattamiseen, jolla määrätään perustamissopimuksen kanssa yhteensopimattoman valtionavun epäämisestä ja jolla ne ilmoittavat komissiolle ennalta määrätyistä avustuksista. Direktiivissä määrätään erillisen kirjanpidon käyttämisestä niiden yritysten kohdalla, jotka tarjoavat yleisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja ja jotka samanaikaisesti toimivat tämän julkisen palvelutehtävän ulkopuolella. Tämä velvoite koskee yhtä lailla yksityisiä yrityksiä kuin julkisiakin yrityksiä. Direktiiviä ei sovelleta ensisijaisesti niihin yrityksiin, jotka tarjoavat ainoastaan yleisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita harjoittamatta muita toimintoja; toiseksi direktiivissä ei määrätä sellaisten eri toimintojen erottamista, jotka kaikki sisältyvät määritteeseen yleisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista. Arvoisat parlamentin jäsenet, toisin sanoen direktiivissä halutaan esittää avoimesti se alue, jossa kulkee yleisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen ja muiden toimintojen välinen raja. Tämä halutaan tehdä siten, että direktiivi aiheuttaisi mahdollisimman vähän haittaa tämän avoimuuden saavuttamiselle. Haluaisin korostaa, että direktiivillä ei tietenkään muuteta niitä perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat yleisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen osoittamista, eikä myöskään niitä, jotka koskevat näiden palvelujen hallinnan osoittamista tietyille yrityksille. Direktiivissä vahvistetaan suuremman avoimuuden käyttöönoton periaatteet mutta samalla annetaan kuitenkin toissijaisuutta noudattamalla jäsenvaltioille vapaus ottaa käyttöön niille sopivat kansalliset toimenpiteet. Otan nyt esille eräitä huomioita, joita täällä on esitetty. Jäsen Jonckheer pohtii, mitä voidaan sanoa Internetin käytöstä, ja sen ottamisesta yleismaailmallisten palvelujen piiriin tai niiden ulkopuolelle jättämisestä. Tästä asiasta voin ainoastaan muistuttaa, että viimeisimmässä televiestintää koskevassa neuvoston kokouksessa asiasta käytiin keskustelu. Mietinnön esittelijän Randzio-Plathin ilmaisemien epäilysten osalta haluaisin käydä niitä läpi lyhyesti mutta yksityiskohtaisesti. Yleisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määritelmästä haluaisin vahvistaa, että direktiivi ei muuta yhtään jäsenvaltioiden tämänhetkisiä toimivaltuuksia eikä vähennä niitä jäsen Berès, jäsen Langen julkista etua koskevan määritelmän osalta. Tämä koskee myös julkisen palvelun yleisradiotoimintaa, jonka osalta Amsterdamin pöytäkirjassa on vahvistettu jäsenvaltioiden toimivalta julkisen palvelun hyväksymisen määrittelemisessä. Jäsenet Berès, Jonckheer, Crowley, Skinner ja Maes huomauttivat, että ehkä yleisradiotoiminnan ala voitaisiin sulkea pois. Minun on sanottava, että tämä ala voisi olla yksi niistä aloista, joilla tätä avoimuutta koskevaa direktiiviä voitaisiin soveltaa ja joilla siitä olisi eniten hyötyä, koska, ottaen tietenkin huomioon Amsterdamin pöytäkirjan, komissiolle jää näin kuitenkin täysi työ tarkistaa, että julkisen palvelun täytäntöönpanoa ei ole liiallisesti korvattu verrattuna kustannuksiin. Tarkastusvelvoite on siis edelleen olemassa, ja tätä tarkoitusta varten tästä direktiivistä on hyötyä."@fi5 ". Monsieur le Président, je félicite le Parlement européen de l'important travail abattu à l'occasion du rapport Randzio-Plath. En particulier, je remercie le Parlement pour le soutien apporté à l'initiative de la Commission et je me réjouis du fait qu'il soutienne les efforts visant à augmenter la transparence dans l'utilisation des deniers publics afin de garantir ainsi une concurrence loyale. Vous avez salué favorablement le fait que la Commission ait voulu consulter le Parlement, même si celle-ci n'y était pas tenue d'un point de vue institutionnel, comme l'ont rappelé M. Jonckheer et d'autres orateurs. En outre, la tournure que ce débat a prise me conforte dans l'idée que cette consultation a été utile pour la Commission et pour la bonne fin de cette initiative. Il n'existe pas de question sur la taille des entreprises. Je me tourne ici vers M. Langen et d'autres députés : le seuil de 40 millions d'euros exclut les petites et moyennes entreprises. Rehausser ce seuil exclurait des entreprises là où, en raison certainement de la taille, on ne peut pas supposer que l'aide n'ait aucun impact sur le commerce entre les États membres. Cependant, pour donner une idée de grandeur, 0,2 % seulement de toutes les entreprises non agricoles de la Communauté dépassent ce seuil. Je voudrais enfin faire remarquer - et je pense que les parlementaires l'ont parfaitement compris - que cette directive ne constitue nullement une attaque contre les entreprises publiques. Au contraire, je vois en elle - pour être sincère - une grande alliée du service public. Pourquoi ? Parce qu'elle permet de faire la lumière et donc de ne pas exposer le service public à des attaques qui sans cela se déchaîneraient. Cette transparence - comme l'a souligné M. Olle Schmidt - est non seulement essentielle pour une bonne application de la politique de concurrence, mais - permettez-moi de le dire - elle est même vitale pour maintenir des rapports corrects entre les pouvoirs publics et les contribuables, les citoyens. Je pense dès lors que cette directive d'apparence fort ennuyeuse, comme l'a qualifiée Mme Peijs, nous permet de toucher en réalité un point essentiel, non seulement de la concurrence, mais aussi de la cohabitation civile et de la démocratie économique. La directive sur la transparence, dans sa version actuelle, attribue à la Commission le pouvoir d'enquêter sur les relations financières entre les États membres et leurs entreprises publiques. En résumé, le projet de modification de la directive a pour but de garantir l'introduction d'une comptabilité distincte pour des types d'entreprises bien déterminés. Les entreprises faisant l'objet d'une telle mesure sont celles qui d'une part fournissent des services d'intérêt économique général, en recevant en échange des compensations en tout genre, qui peuvent consister en droits spéciaux ou en paiements, et d'autre part mènent des activités commerciales normales et entrent ainsi en concurrence avec d'autres sociétés. Il est évident que les recettes générées par l'exercice d'activités réservées ou par les paiements octroyés pour des raisons d'intérêt général ou de service public ne doivent pas servir à financer les activités concurrentielles et ne peuvent donc pas donner lieu à des subventions internes. Ces dernières années, la Commission a toutefois dû se pencher sur un nombre croissant de plaintes relatives à des compensations internes de ce type. Au cours de ses enquêtes - Mme Peijs l'a rappelé -, la Commission a dû étudier ces cas de compensations internes et n'est souvent pas parvenue à obtenir les informations adéquates sur les coûts et les recettes des diverses activités. En conséquence, la Commission propose aujourd'hui d'introduire pour ce type d'entreprises la comptabilité distincte lui permettant d'assumer correctement ses devoirs de garante de la concurrence. Je voudrais en outre souligner que l'obligation de tenir une comptabilité séparée constitue un instrument utile pour les États membres également, parce qu'elle leur fournit les informations nécessaires au respect de l'obligation de ne pas concéder d'aides d'État incompatibles avec le Traité et de notifier les aides prévues à la Commission. La directive impose la comptabilité séparée aux entreprises fournissant des services d'intérêt général et qui, en même temps, sont actives au-delà de cette mission de service public. Cette disposition s'applique de la même façon aux entreprises privées et aux entreprises publiques. Elle ne vise pas les sociétés qui ne fournissent que des services d'intérêt général sans exercer d'autres activités et n'impose pas de séparation entre les diverses activités entrant toutes dans la définition de service d'intérêt général. Autrement dit, Mesdames et Messieurs les honorables parlementaires, la directive veut éclairer par la transparence la zone où passe la frontière entre les services d'intérêt général et les autres activités. Elle veut le faire en causant le moins de problèmes possible afin de permettre cette transparence. Je voudrais souligner que la directive ne modifie ni, évidemment, les dispositions du Traité sur l'attribution des services d'intérêt général, ni l'attribution à certaines entreprises de la gestion de ces services. La directive établit les principes pour l'instauration d'une plus grande transparence en laissant toutefois aux États membres la liberté, en vertu du principe de subsidiarité, d'adopter les mesures nationales opportunes. J'en viens maintenant aux remarques qui ont été formulées. M. Jonckheer se demande ce qu'on peut dire au sujet de l'accès à l'Internet, s'il doit être inclus ou non dans le service universel. Je ne puis ici que rappeler que le dernier Conseil "Télécommunications" en a débattu. En ce qui concerne les doutes exprimés par le rapporteur, Mme Randzio-Plath, je voudrais les passer brièvement en revue. Pour ce qui est de la définition des services d'intérêt général, je voudrais répéter que la directive ne modifie en rien ni ne réduit les compétences actuelles des États membres - Madame Berès, Monsieur Langen - en matière de définition de l'intérêt public. Cela vaut également dans le secteur de la radiodiffusion publique, pour laquelle le protocole d'Amsterdam a réaffirmé la compétence des États membres pour cette définition. Mme Maes et MM. Berès, Jonckheer, Crowley et Skinner ont objecté qu'on pourrait peut-être exclure ce domaine. Je dois dire que ce secteur pourrait représenter un des domaines où la directive sur la transparence sera le plus d'application et la plus utile parce que, tout en tenant compte du protocole d'Amsterdam, on laisse à la Commission la tâche de vérifier que le remplissage de la fonction de service public n'est pas surcompensé par rapport à son coût. Il reste donc une obligation de contrôle, et c'est à cette fin que cette directive sera utile."@fr6 "Mr President, I congratulate the European Parliament on the major work accomplished during the debate on the Randzio-Plath report. I would particularly like to thank Parliament for the support it has shown for the Commission’s initiative and I welcome its approval of the steps to increase transparency in the use of public resources and thereby guarantee fair competition. You welcomed the Commission’s consultation of Parliament, despite the fact that it was not obliged to do this under its institutional statutes as Mr Jonckheer and other speakers recalled. Moreover, the way the debate went reassures me that it was useful for the Commission and in the best interests of the initiative for Parliament to be consulted. The size of company is irrelevant, and I am now addressing Mr Langen : the EUR 40 million threshold excludes small- and medium-sized businesses. If we were to raise this threshold we would be excluding companies where, due to their size, we cannot suppose that the aid does not affect trade between Member States. In any case, in order to give an idea of the size, only 0.2% of all non-farming enterprises in the Community are above this threshold. Finally, I would like to say – and it appears that this has been perfectly well understood by the Members of Parliament – that this directive is not in the slightest an attack on public companies. Quite the opposite, to be honest, I see it as a great show of support for public companies. This is because it provides clarity and therefore does not expose public services to the attacks which would otherwise have been levelled at them. As Mr Olle Schmidt stressed, this transparency is essential not only for a proper application of competition policy but, indeed, if I may say so, it is also crucial for there to be a proper relationship between the authorities and the taxpayers, the citizens. I therefore feel that, although, as Mrs Peijs stressed, this directive may appear extremely tedious, it actually allows us to get to the heart of the issue, not only of competition but also of civil coexistence and economic democracy. As it stands, the directive on transparency gives the Commission the authority to carry out inquiries into financial relations between Member States and their public undertakings. In short, the draft amendment to the directive is intended to ensure the introduction of separate accounting procedures for specific types of firms. The firms affected by this measure are those which, on the one hand, provide services of general economic interest in exchange for various different types of compensation, which may be special dues or payments, and, on the other, also perform normal general activities, thereby operating in competition with other firms. Clearly, the profits generated by the continuation of reserved activities or by compensation provided for reasons of general interest or public service are not intended to finance competitive activities, and must therefore not give rise to internal subsidies. However, in recent years, the Commission has had to examine a growing number of claims related precisely to such internal compensation. As Mrs Peijs mentioned, in the course of its inquiries, the Commission has had to examine these cases of internal compensation and it was frequently unable to obtain sufficient information regarding the costs and profits generated by the various activities. Therefore, the Commission now proposes to introduce a system of separate accounts for these types of companies which will allow them to perform their role as surety for competition properly. I would also like to stress that the obligation to keep separate accounts also benefits the Member States, in that it provides them with the necessary information in order to avoid granting state aid which does not comply with the Treaty and to notify the Commission of the aid envisaged. The directive requires that companies which provide general services and which, at the same time, operate outside that public service mission, keep separate accounts. This requirement applies to both private and public companies. The directive does not apply to companies which only provide general services and do not carry on any other activity, nor does it require the separation of different activities which all come under the heading of general services. In other words, ladies and gentlemen, the directive is intended to make the areas around the line between services of general interest and other activities transparent with the minimum of disruption. I would like to emphasise the fact that the directive makes no changes either, of course, to the provisions of the Treaty on the awarding of general services, or to the awarding of the management of these services to specific companies. The directive lays down the principles for the introduction of greater transparency, although, in observance of the subsidiarity principle, it leaves the Member States free to adopt appropriate national measures. I would now like to turn to some of the comments made. Mr Jonckheer wondered whether Internet access was to be included in the universal service. On this point, I can only say that the last Telecommunications Council did hold a debate on this matter. As regards the doubts expressed by the rapporteur, Mrs Randzio-Plath, I would briefly like to summarise them. On the subject of the definition of general services, I would stress once again that the directive does not make any changes, it does not reduce the current competences of the Member States – Mrs Berès and Mr Langen – regarding the definition of public interest. This also applies to the public broadcasting sector, in respect of which the Amsterdam Protocol confirmed the competence of the Member States in the definition of the admission of public service. Mrs Berès, Mr Jonckheer, Mr Crowley, Mr Skinner and Mrs Maes remarked that it might be possible to exclude broadcasting. I have to say that this sector could well be among the fields where the directive is most frequently applied, where this directive on transparency is of most service, for, even taking the Amsterdam Protocol into account, of course, this nevertheless leaves the Commission with the task of verifying that aid granted for the provision of public services is not excessive in respect of the costs. A requirement for verification therefore remains, and this directive should be useful for this purpose."@lv10 "Voorzitter, mijn gelukwensen aan het Parlement voor zijn belangrijke werk naar aanleiding van het verslag van mevrouw Randzio-Plath. Ik bedank het Parlement met name voor zijn steun aan het initiatief van de Commissie en ik ben verheugd dat het Parlement met ons de doorzichtigheid van de besteding van openbare middelen wil verbeteren, om zo eerlijke concurrentie te garanderen. U heeft positief gereageerd op het initiatief van de Commissie om het Parlement te raadplegen, hoewel de Commissie daartoe niet verplicht is, zoals de heer Jonckheer en anderen hebben gezegd. Dit debat heeft mij ervan overtuigd dat het een goed idee was voor de Commissie en de afloop van dit initiatief om het Parlement te raadplegen. De drempel voor de omvang van de ondernemingen hoeft niet aangepast te worden, mijnheer Langen en anderen: de drempel van 40 miljoen euro zorgt ervoor dat kleine en middelgrote ondernemingen buiten het toepassingsgebied vallen. Als deze drempel verhoogd wordt, zouden ondernemingen erbuiten vallen waarvan we, zeker vanwege de omvang, niet kunnen zeggen dat de steun geen invloed zou hebben op de handel tussen de lidstaten. Om u een idee te geven: slechts 0,2% van alle niet-agrarische ondernemingen in de Gemeenschap heeft een hogere omzet. Tot slot wil ik opmerken dat het beslist niet de bedoeling van deze richtlijn is openbare bedrijven aan te vallen. Ik heb de indruk dat u dat heel goed begrepen heeft. Integendeel, eerlijk gezegd zie ik de richtlijn als een belangrijke bondgenoot van de openbare dienstverlening. Zij brengt namelijk duidelijkheid en voorkomt aanvallen op de openbare dienstverlening die zich anders ongetwijfeld zouden voordoen. Deze doorzichtigheid is niet alleen essentieel voor een goede toepassing van het mededingingsbeleid, zoals de heer Olle Schmidt heeft onderstreept, maar ook voor correcte betrekkingen tussen de overheid en de belastingbetaler, de burger. Ik denk daarom dat we met deze ogenschijnlijk saaie richtlijn, in de woorden van mevrouw Peijs, een belangrijk punt bij de kop hebben. Hier is niet alleen het mededingingsbeleid in het geding, maar ook de geciviliseerde samenleving en de economische democratie. De richtlijn betreffende doorzichtigheid kent, in zijn huidige versie, aan de Commissie de macht toe onderzoek te doen naar de financiële betrekkingen tussen lidstaten en openbare bedrijven. De ontwerprichtlijn heeft kort gezegd tot doel een gescheiden boekhouding in te voeren voor bepaalde bedrijven. De ondernemingen die onder de richtlijn vallen, zijn belast met het beheer van een dienst van algemeen economisch belang en ontvangen daarvoor verschillende soorten compensatie, bijvoorbeeld bijzondere rechten of betaling. Afgezien daarvan hebben zij met hun activiteiten ook normale commerciële doelen op het oog en concurreren zij derhalve met andere ondernemingen. Het moge duidelijk zijn dat de opbrengsten van bijzondere activiteiten of de voor diensten van algemeen belang of openbare dienstverlening uitgekeerde middelen niet mogen worden gebruikt om commerciële activiteiten te financieren. Er mag dus geen sprake zijn van kruissubsidies. De afgelopen jaren heeft de Commissie steeds meer klachten over dergelijke interne subsidies gekregen. In de loop van haar onderzoeken heeft de Commissie, zoals mevrouw Peijs al zei, deze gevallen van interne subsidies moeten doorlichten en vaak is het haar niet gelukt sluitende gegevens over kosten en opbrengsten van de verschillende activiteiten te vergaren. Daarom stelt de Commissie nu voor een verplichte gescheiden boekhouding in te voeren voor dit type ondernemingen, zodat zij haar taken als mededingingsautoriteit naar behoren kan vervullen. Ik wil er bovendien de nadruk op leggen dat een gescheiden boekhouding ook voor de lidstaten nuttig is. Het levert hun namelijk de benodigde gegevens om te kunnen nagaan of overheidssteun verenigbaar is met het Verdrag en om de geplande steun bij de Commissie aan te melden. De richtlijn verplicht ondernemingen die diensten van algemeen belang leveren en tegelijkertijd buiten de openbare dienstverlening actief zijn een gescheiden boekhouding te voeren. Deze verplichting geldt zowel voor particuliere als voor openbare ondernemingen. De richtlijn is niet van toepassing, in de eerste plaats, op ondernemingen die uitsluitend diensten van algemeen belang leveren en geen andere activiteiten ontplooien; in de tweede plaats schrijft de richtlijn geen scheiding voor tussen verschillende activiteiten die alle binnen de definitie van diensten van algemeen belang vallen. Met andere woorden, geachte afgevaardigden, de richtlijn wil helderheid brengen in de grijze zone waar diensten van algemeen belang en andere activiteiten elkaar ontmoeten. Daarbij wil zij zo weinig mogelijk hinder veroorzaken. Ik wil benadrukken dat de richtlijn geen wijzigingen aanbrengt in de bepalingen van het Verdrag over de toewijzing van diensten van algemeen belang noch in de bepalingen over de toewijzing aan bepaalde ondernemingen van het beheer van dergelijke diensten. De richtlijn legt de uitgangspunten vast voor een grotere doorzichtigheid, maar de lidstaten behouden de vrijheid deze in passende nationale maatregelen om te zetten, overeenkomstig het subsidiariteitsbeginsel. U heeft hierover enkele opmerkingen gemaakt. De heer Jonckheer vraagt zich af of Internetserviceproviders ook onder universele dienstverleners vallen. Ik kan slechts zeggen dat hierover tijdens de laatste zitting van de Raad Telecommunicatie beraadslaagd is. Ik zal de bezwaren van de rapporteur, mevrouw Randzio-Plath, kort behandelen. De leden Berès en Langen kan ik antwoorden dat de huidige bevoegdheden van de lidstaten door de definitie van diensten van algemeen belang in de richtlijn in geen enkel opzicht worden gewijzigd of ingeperkt. Dit geldt ook voor het openbare omroepstelsel, waarvoor het Protocol van Amsterdam heeft bevestigd dat de lidstaten bevoegd zijn te bepalen welke diensten van algemeen belang zijn. De leden Berès, Jonckheer, Crowley, Skinner en Maes hebben opgemerkt dat zij de omroep willen uitsluiten. Ik moet zeggen dat deze sector een van de belangrijkste toepassingsgebieden zou kunnen zijn, een van de sectoren waar de richtlijn van het grootste nut kan zijn, omdat het Protocol van Amsterdam toch aan de Commissie de taak laat te controleren of de compensatie voor de openbare dienstverlening niet te hoog is ten opzichte van de kosten ervan. De Commissie houdt dus haar controlerende taak en de richtlijn zal haar daarbij ondersteunen."@nl2 "Senhor Presidente, felicito o Parlamento Europeu pelo importante trabalho realizado a propósito do relatório da senhora deputada Randzio­Plath. Agradeço, em particular, ao Parlamento o apoio dado à iniciativa da Comissão e congratulo­me com o facto de o Parlamento partilhar dos esforços com vista a aumentar a transparência na utilização dos recursos públicos para garantir, desse modo, uma concorrência leal. Os senhores deputados acolheram favoravelmente o facto de a Comissão, ainda que não sendo a isso institucionalmente obrigada, ter querido consultar o Parlamento, o que foi salientado pelo senhor deputado Jonckheer, entre outros. Aliás, o desenrolar deste debate conforta­me na ideia de que a consulta do Parlamento foi útil para a Comissão e para o sucesso desta iniciativa. Não se coloca a questão da dimensão das empresas, e, sobre esta questão, dirijo­me ao senhor deputado Langen e a outros senhores deputados: o de 40 milhões de euros deixa de fora as pequenas e médias empresas. Elevar esse limiar deixaria de fora empresas em que, seguramente, devido à sua dimensão, não se pode supor que a ajuda não tenha influência no comércio entre os Estados­Membros. Em todo o caso, para dar uma indicação de grandeza, apenas 0,2% de todas as empresas não agrícolas da Comunidade estão acima deste limiar. Finalmente, gostaria de observar ­ e parece­me que isto foi perfeitamente entendido pelos senhores deputados ­ que esta directiva não é, de modo nenhum, um ataque às empresas públicas. Pelo contrário, falando com sinceridade, vejo­a como uma grande aliada do serviço público. Porquê? Porque permite clarificar e, portanto, não expor o serviço público a ataques que, de outro modo, não deixariam de existir. Esta transparência ­ como salientou também o senhor deputado Olle Schmidt ­ é essencial para uma boa aplicação da política de concorrência, mas é também, e sobretudo ­ permito­me dizê­lo ­, vital para um correcto relacionamento entre os poderes públicos e os contribuintes, os cidadãos. Penso, portanto, que, com uma directiva aparentemente muito aborrecida, como salientava a senhora deputada Peijs, estamos, na realidade, a tocar numa questão essencial, não só da concorrência, mas também da convivência civil e da democracia económica. Na sua versão actual, a directiva relativa à transparência atribui à Comissão o poder de se informar sobre as relações financeiras entre os Estados­Membros e as suas empresas públicas. Em síntese, o projecto de modificação da directiva visa garantir a introdução de uma contabilidade distinta para determinados tipos de empresas. As empresas objecto desta medida são as que, por um lado, prestam serviços de interesse económico geral, recebendo, em troca, compensações de vários tipos, que podem consistir em direitos especiais ou em pagamentos, e que, por outro lado, exercem também actividades comerciais normais, operando, desse modo, em concorrência com outras empresas. É evidente que as receitas geradas pelo exercício de actividades reservadas ou pelos pagamentos concedidos por motivos de interesse geral ou de serviço público não têm por objectivo financiar as actividades concorrenciais e, por conseguinte, não devem dar lugar a subvenções internas. Nos últimos anos, contudo, a Comissão tem sido obrigada a analisar um número crescente de denúncias relativas, precisamente, a compensações internas do tipo referido. Durante as suas investigações ­ como recordou a senhora deputada Peijs ­, a Comissão teve de estudar estes casos de compensações internas, e, muitas vezes, não conseguiu obter informações adequadas sobre os custos e as receitas relativos às diferentes actividades. Por conseguinte, a Comissão propõe agora a introdução, para esse tipo de empresas, de uma contabilidade distinta, que lhe permita exercer adequadamente as suas funções de garante da concorrência. Gostaria, além disso, de salientar que o dever de manter uma contabilidade distinta é um instrumento igualmente útil para os Estados­Membros, na medida em que lhes faculta as informações necessárias para respeitarem o dever de não concederem ajudas de Estado incompatíveis com o Tratado e de notificarem a Comissão sobre as ajudas previstas. A directiva impõe o dever de manterem uma contabilidade distinta às empresas que prestam serviços de interesse geral e que, ao mesmo tempo, operam fora dessa missão de serviço público. Tal obrigação é válida para as empresas privadas e para as empresas públicas. A directiva não se aplica, em primeiro lugar, às empresas que prestam apenas serviços de interesse geral, sem exercerem outras actividades; em segundo lugar, a directiva não impõe uma separação entre diferentes actividades quando todas recaem na definição de serviço de interesse geral. Por outras palavras, Senhores Deputados, a directiva pretende introduzir transparência na zona de fronteira entre serviço de interesse geral e outras actividades. Pretende fazê­lo causando o mínimo transtorno possível para conseguir essa transparência. Gostaria de salientar que a directiva não modifica, obviamente, nem as disposições do Tratado relativas à atribuição dos serviços de interesse geral nem a atribuição a determinadas empresas da gestão desses serviços. A directiva estabelece os princípios para a instauração de uma maior transparência, deixando, contudo, liberdade aos Estados­Membros, nos termos do princípio da subsidiariedade, para adoptarem as medidas nacionais que considerem oportunas. Passo agora a algumas das observações feitas. O senhor deputado Jonckheer interroga­se sobre o que se poderá dizer acerca do acesso à Internet, sobre a sua inclusão ou não no serviço universal. Sobre esta questão, queria apenas recordar que no último Conselho "Telecomunicações" houve um debate a este propósito. No tocante às dúvidas expressas pela relatora, a senhora deputada Randzio­Plath, gostaria de comentá­las muito brevemente. Relativamente à definição de serviços de interesse geral, gostaria de insistir em que a directiva não introduz qualquer modificação, não reduz as actuais competências dos Estados­Membros ­ Senhora Deputada Berès, Senhor Deputado Langen, ­ em matéria de definição de interesse público. Isto aplica­se também ao sector da radiodifusão pública, para a qual o Protocolo de Amesterdão confirmou a competência dos Estados­Membros na definição da missão de serviço público. Foi observado pelos senhores deputados Berès, Jonckheer, Crowley, Skinner e Maes que talvez se pudesse excluir o domínio das radiodifusões. Devo dizer que este sector poderá ser um dos campos de maior aplicação, de maior utilidade, desta directiva sobre transparência, pois, tendo obviamente em conta o Protocolo de Amesterdão, este deixa, contudo, plenamente à Comissão a tarefa de verificar que o cumprimento da função de serviço público não seja sobrecompensado relativamente aos seus custos. Há, pois, um dever de verificação que se mantém, e esta directiva será útil para esse fim."@pt11 "Herr talman! Jag gläder mig tillsammans med Europaparlamentet åt det viktiga arbete som utförts i samband med betänkandet från Randzio-Plath. Jag vill framför allt tacka parlamentet för det stöd man gett kommissionens initiativ och jag gläder mig åt det faktum att parlamentet delar våra ansträngningar som syftar till att öka insynen när det gäller hur de offentliga resurserna utnyttjas, för att på det viset garantera en lojal konkurrens. Den omständigheten att kommissionen, trots att den enligt grundfördragen inte var skyldig till detta, ville rådfråga parlamentet, något som påpekades av Jonckheer och av andra, hälsades med tillfredsställelse av er. Det sätt på vilket denna debatt har utvecklats stärker mig dessutom i uppfattningen att det var nyttigt för kommissionen och för detta initiativs lyckliga resultat att rådfråga parlamentet. Frågan om företagens storlek kommer inte in i bilden, och här vänder jag mig till Langen och andra: tröskeln på 40 miljoner euro utesluter de små och medelstora företagen. Att höja denna tröskel skulle utesluta företag där man på grund av storleken inte utan vidare kan förutsätta att stödet inte har betydelse för handeln mellan medlemsstaterna. Men för att ge en uppfattning om omfattningen: enbart 0,2 procent av samtliga jordbruksföretag inom gemenskapen befinner sig ovanför denna tröskel. Låt mig slutligen påpeka – och detta verkar parlamentets ledamöter ha förstått perfekt – att detta direktiv inte i något avseende utgör en attack på de offentliga företagen. Tvärtom, jag ser det – om jag skall vara uppriktig – som en viktig hjälp åt de offentliga tjänsterna. Varför? Därför att direktivet gör det möjligt att skapa klarhet och därmed inte utsätta offentliga tjänster för de attacker som annars skulle komma. Denna öppenhet – vilket också Olle Schmidt underströk – är viktig inte bara för en god tillämpning av konkurrenspolitiken, utan den tillåter mig att säga att denna öppenhet är av avgörande betydelse även för en korrekt relation mellan de offentliga makthavarna och skattebetalarna, medborgarna. Jag tror därför att vi, i och med detta direktiv som kan verka mycket irriterande, vilket Peijs underströk, i verkligheten når en avgörande punkt, inte bara när det gäller konkurrensen utan också när det gäller samvaron i samhället och den ekonomiska demokratin. Direktivet om insyn, i dess nuvarande form, ger kommissionen makt att undersöka de ekonomiska förbindelserna mellan medlemsstaterna och deras offentliga företag. Sammanfattningsvis syftar förslaget till ändring av direktivet till att garantera införandet av en särskild redovisning för vissa typer av företag. De företag det handlar om är sådana som å ena sidan levererar tjänster av allmänt ekonomiskt intresse och som i utbyte erhåller olika typer av stöd, ett stöd som kan utgöras av särskilda rättigheter eller betalning, och som, å andra sidan, även bedriver normal kommersiell verksamhet, vilket innebär att de verkar i konkurrens med andra företag. Det är uppenbart att de intäkter som skapas genom att man bedriver reserverad verksamhet eller genom betalningar som motiveras med allmänintresset eller med att man erbjuder offentliga tjänster, inte är avsedda att finansiera konkurrensutsatta verksamheter, och att de därför inte bör ge upphov till interna subventioner. Under de senaste åren har kommissionen emellertid haft att undersöka ett ökande antal anmälningar som just avser internt stöd av denna typ. För att genomföra sina undersökningar – något som Peijs påmint om – har kommissionen varit tvungen att analysera dessa fall av internt stöd, och ofta har kommissionen inte kunnat få fram den information som krävs när det gäller kostnader och avkastning i samband med olika typer av verksamheter. Kommissionen föreslår därför att man för denna typ av verksamhet inför en särskild typ av redovisning som gör det möjligt för kommissionen att på rätt sätt genomföra sin uppgift som garant för konkurrensen. Låt mig också understryka att skyldigheten att föra en särskild redovisning även är ett användbart instrument för medlemsstaterna, eftersom det ger dem den information som krävs för att uppfylla skyldigheten att inte ge statligt stöd som strider mot fördraget och att meddela kommissionen om de subventioner som planeras. Direktivet inför ett krav på att föra särskild redovisning för företag som tillhandahåller tjänster av allmänt intresse och som samtidigt är verksamma utanför uppgiften att tillhandahålla offentliga tjänster. Denna skyldighet gäller i lika hög grad för privata och offentliga företag. Direktivet är inte i första hand tillämpligt på företag som enbart tillhandahåller tjänster av allmänt intresse utan att bedriva annan verksamhet. För det andra krävs inte enligt direktivet att man gör åtskillnad mellan olika verksamheter som samtliga ryms inom definitionen av tjänster av allmänt intresse. Med andra ord, ärade ledamöter, direktivet syftar till att sprida ljus över och tillföra öppenhet på det område där gränsen mellan tjänster av allmänt intresse och övriga verksamheter går. Genom direktivet vill man åstadkomma detta samtidigt som det orsakar minsta möjliga störningar när denna öppenhet uppnås. Jag vill gärna stryka under att direktivet naturligtvis inte ändrar vare sig bestämmelserna i fördraget om uppgiften att tillhandahålla vissa tjänster av allmänt intresse eller fördelningen mellan vissa företag att utföra sådana tjänster. Enligt direktivet bestäms principerna för att skapa en ökad insyn samtidigt som det lämnar medlemsstaterna fria, under iakttagande av subsidiaritetsprincipen, att vidta lämpliga nationella åtgärder. Jag kommer så till ett par påpekanden som gjorts. Jonckheer frågar sig vad man kan säga om tillträdet till Internet, om detta skall inkluderas eller inte i de allmänna tjänsterna. När det gäller detta kan jag bara hänvisa till att det senaste rådet (telekommunikation) debatterade denna fråga. När det gäller de tvivel som föredraganden, Randzio-Plath, gett uttryck för, så skulle jag helt kort vilja gå igenom dem. När det gäller definitionen av vad som menas med tjänster av allmänt intresse vill jag stryka under att direktivet inte på något sätt ändrar eller reducerar medlemsstaternas nuvarande befogenheter – ledamot Berès, ledamot Langen! – när det gäller definitionen av allmänintresset. Detta gäller även för offentliga radiosändningar, för vilka Amsterdamprotokollet bekräftat medlemsstaternas kompetens att avgöra vad som avses med offentliga tjänster. Det har påpekats av ledamöterna Berès, Jonckheer, Crowley, Skinner och Maes att man kanske borde utesluta området radioutsändningar. Jag måste säga att denna sektor skulle kunna vara ett av de bästa tillämpningsområdena, ett av de områden där direktivet om insyn kommer bäst till sin rätt, för Amsterdamprotokollet, om vi fortfarande har det i åtanke, överlåter helt åt kommissionen att kontrollera om fullföljandet av den offentliga servicefunktionen överkompenseras i förhållande till sin verkliga kostnad. Det finns med andra ord en kontrollskyldighet som kvarstår, och i det avseendet kommer detta direktiv att göra nytta."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΙΤ)"8 "Comisión"12 "Commissione"9 "Internet"9 "Monti,"12,9 "et al"10,3 "threshold"12,11,9 "Επιτροπή."8 "Μonti,"8,8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph