Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-05-17-Speech-3-134"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000517.8.3-134"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Ziel der Richtlinie ist es, wettbewerbsverzerrende Subventionen aufzudecken und zu verhindern. Zu diesem Zweck will die Richtlinie die öffentlichen und privaten Unternehmen, die öffentliche Aufgaben wahrnehmen, zu einer getrennten Buchführung verpflichten, die den vorbehaltenen und den Wettbewerbsbereich des Geschäftsbetriebes getrennt erfaßt. Die Richtlinie basiert auf Artikel 86 Absatz 3 und wird damit von der Kommission in eigener Kompetenz erlassen. Dies entspricht eigentlich nicht mehr dem Zeitgeist und dem, was wir uns unter europäischer Gesetzgebung vorstellen, und sollte geändert werden. Aber die heutige Beratung ist ausdrücklich zu begrüßen, weil sie ein Beispiel ist für die neue Form der Transparenz in der Gesetzgebungsarbeit der Kommission in Bereichen, in denen sie auch die Kontrolle hat, und für das Interesse von Kommissar Monti und seinen Diensten an der Meinung des Europäischen Parlaments.
Die betroffenen Unternehmen haben besondere oder ausschließliche Rechte oder sie erbringen Dienstleistungen von allgemeinem wirtschaftlichem Interesse. Insofern gibt es hier Möglichkeiten, daß Quersubventionen vorhanden sind und auch Beschwerden über Quersubventionen erfolgen. Tausende von Unternehmen werden betroffen sein. Es erscheint zweifelhaft, ob sie die Belastung tatsächlich in einem angemessenen Verhältnis zu den Zielen der Richtlinie sehen. Die Mehrheit des Ausschusses für Wirtschaft und Währung hat nachdrücklich diese Regelung unterstrichen, weil im Binnenmarkt mehr Transparenz verlangt wird. Insofern ist dies auch die Meinung des gesamten Ausschusses, auch wenn die Berichterstatterin in Teilbereichen eine Minderheitenposition vertrat. Es ist zweifelhaft, ob die Maßnahme tatsächlich geeignet erscheint, leichter dem Verdacht wettbewerbsverzerrender Subventionen nachzugehen, zumal es keine europäisch harmonisierten Methoden für die interne Rechnungslegung gibt.
Ich formuliere diese Zweifel, damit die Kommission bei ihrer Überarbeitung die Möglichkeit hat, hier noch konkret und konstruktiv den einen oder anderen Zweifel auszuräumen. Ich hatte schon gesagt, daß die Kommission Beschwerden wegen Quersubventionen erwartet und in der Vergangenheit auch schon Beschwerden bearbeitet hat. Dabei hat man aber in der Vergangenheit gesehen, daß die Kommission immer sektorspezifische Regelungen vorgesehen hat, die in vielfältigen Regelungsbereichen bestehen. Leider ist sie diesen Weg nicht weitergegangen. Natürlich kann man sagen, es ist einfacher, jetzt für die restlichen Bereiche eine einheitliche Regelung zu haben, und dies war auch die Meinung der Mehrheit des Ausschusses für Wirtschaft und Währung. Aber ich denke auch, daß jede Richtlinie auch auf das Prinzip der Effizienz, der Zielgenauigkeit und der Differenziertheit geprüft werden muß, damit die Kommission befähigt wird, ihre Kontrollfunktion optimal durchzuführen.
Noch ein Problem gab es im Zusammenhang mit den Beratungen zu dieser Richtlinie. Die Kommission hat nämlich nicht herausgestellt, daß es nach Artikel 295 EG-Vertrag ausschließlich in der Kompetenz der Mitgliedstaaten liegt, zu bestimmen, welche Dienstleistungen von allgemeinem wirtschaftlichem Interesse sind und wie sie erbracht werden. Ich frage mich, ob die Kommission, indem sie dieses in der Transparenz-Richtlinie nicht herausstellt, sich nach und nach in diese Definitionshoheit einmischen und damit das Subsidiaritätsprinzip aushöhlen will. Es ist an den Mitgliedstaaten, zu entscheiden, daß das Angebot eines Fernsehsenders dem öffentlichen Auftrag entspricht und somit gerade nicht alle Sendungen einbezogen werden oder doch. Hier kann die EU-Ebene nicht eingreifen. Insofern muß auch in dem Richtlinientext nochmals auf das Protokoll von Amsterdam hingewiesen werden, weil dieses festgelegt hat, daß es auch Sache der Mitgliedstaaten ist, die finanziellen und organisatorischen Strukturen der öffentlich-rechtlichen Rundfunkanstalten und ihrer einzelnen Tätigkeiten zu spezifizieren. Beihilfen für die Erfüllung des öffentlichen Auftrages sind ausdrücklich zulässig, und dies hat auch die Mehrheit des Ausschusses für Wirtschaft und Währung beschlossen. Für Bereiche außerhalb ihres öffentlich-rechtlichen Auftrages dürfen Rundfunkanstalten allerdings auch keine staatlichen Beihilfen erhalten.
Die Kommission muß also grundsätzlich klarstellen, daß sie die Bedeutung der Dienste von allgemeinem wirtschaftlichem Interesse an sich keinesfalls in Frage stellt. Sie muß deutlich machen, daß der Richtlinienentwurf keine weitere Attacke auf das System der öffentlichen Unternehmen ist. Die Wettbewerbsregeln müssen selbstverständlich von allen eingehalten werden. Es ist zwar wichtig und richtig, daß die Wettbewerbsregeln wirksam und gleichmäßig angewandt und beihilfewidrige Quersubventionen verhindert werden, Wettbewerbsregeln sind aber kein Zweck an sich, sondern ein Mittel zum störungsfreien Funktionieren einer sozialen Marktwirtschaft im Binnenmarkt."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, formålet med direktivet er at afsløre og forhindre konkurrenceforvridende subsidier. Med dette for øje pålægges offentlige og private virksomheder, som varetager offentlige opgaver, ifølge direktivet pligt til at føre særskilte regnskaber, hvoraf virksomhedens eksklusive og dens konkurrencebetingede opgaveområde fremgår hver for sig. Direktivet baserer på artikel 86, stk. 3, og udstedes dermed af Kommissionen som kompetent myndighed. Dette svarer egentlig ikke længere til tidens ånd og det, som vi forestiller os ved europæisk lovgivning, og det bør ændres. Men dagens forhandling skal udtrykkeligt hilses velkommen, fordi den er et eksempel på den nye form for gennemskuelighed i Kommissionens lovgivende arbejde på de områder, hvor den også har kontrollen, og på kommissær Montis og hans medarbejderes interesse for Europa-Parlamentets holdning.
De berørte virksomheder har særlige eller eksklusive rettigheder eller leverer tjenesteydelser af almindelig økonomisk interesse. For så vidt er der her mulighed for krydssubsidieringer og for, at der også indbringes klager over krydssubsidieringer. Tusindvis af virksomheder vil blive berørt. Det er tvivlsomt, om de virkelig ser byrden i et rimeligt forhold til direktivets formål. Et flertal i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål har udtrykkeligt understreget denne ordning, fordi der kræves mere gennemskuelighed i det indre marked. For så vidt er det også det øvrige udvalgs holdning, selv om ordføreren på nogle områder var i mindretal. Det er tvivlsomt, hvorvidt foranstaltningen virkelig egner sig til lettere at undersøge en mistanke om konkurrenceforvridende subsidier, eftersom der ikke findes europæisk harmoniserede metoder for intern regnskabsførelse.
Jeg formulerer disse tvivl, så Kommissionen har mulighed for konkret og konstruktivt at fjerne en eller flere af dem ved revideringen. Jeg har allerede nævnt, at Kommissionen kan forvente klager over krydssubsidieringerne og tidligere allerede har behandlet klager. Og dog så man tidligere, at Kommissionen altid havde fastsat sektorspecifikke ordninger, som består af mangfoldige reguleringsområder. Desværre er den ikke fortsat ad denne vej. Man kan naturligvis sige, at det er lettere nu at have en fælles ordning for de resterende områder, og det var også holdningen hos flertallet i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål. Men jeg mener også, at ethvert direktiv også skal undersøges med hensyn til effektivitet, træfsikkerhed og differentierethed, så Kommissionen bliver i stand til at udføre sin kontrolfunktion optimalt.
Der var endnu et problem i forbindelse med forhandlingerne om dette direktiv. Kommissionen har nemlig ikke fremhævet, at det i henhold til artikel 295 i EF-traktaten udelukkende er medlemsstaterne, som har kompetence til at bestemme, hvilke tjenesteydelser der er af almindelig økonomisk interesse, og hvorledes de skal leveres. Jeg spørger nu mig selv, om Kommissionen, idet den ikke fremhæver dette i direktivet om gennemskuelighed, lidt efter lidt vil blande sig i denne definitionssuverænitet og dermed udhule subsidiaritetsprincippet. Det er op til medlemsstaterne at bestemme, at en tv-kanals udbud er i overensstemmelse med public service-opgaven, og at alle udsendelser dermed netop ikke inddrages, eller også bliver de det alligevel. Her kan EU ikke gribe ind. For så vidt skal der også i direktivteksten endnu en gang henvises til Amsterdam-traktatens protokol, da det heri er fastlagt, at det også er et anliggende for medlemsstaterne at specificere de økonomiske og organisatoriske strukturer for public service radio- og tv-virksomhed og de dermed forbundne aktiviteter. Støtte til opfyldelse af en public service-opgave er udtrykkeligt tilladt, og det har et flertal i Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål også vedtaget. På områder uden for en offentlig radio- og tv-virksomheds public service-opgave må denne dog heller ikke modtage statsstøtte.
Kommissionen må altså principielt præcisere, at den på ingen måde drager betydningen af tjenesteydelser af almindelig økonomisk interesse i tvivl. Den må præcisere, at udkastet til direktivet ikke er endnu et angreb på de offentlige virksomheder som system. Konkurrencereglerne skal selvfølgelig overholdes af alle. Selvfølgelig er det vigtigt og rigtigt, at konkurrencereglerne anvendes effektivt og ensartet, og at krydssubsidiering i modstrid med støttereglerne forhindres, men konkurrenceregler er ikke et mål i sig selv, men et middel til at opnå, at en social markedsøkonomi kan fungere gnidningsløst på det indre marked."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, στόχος της οδηγίας είναι να αποκαλύψει και να εμποδίσει επιδοτήσεις που προκαλούν στρέβλωση στον ανταγωνισμό. Για τον σκοπό αυτό η οδηγία επιθυμεί να επιβάλει στις δημόσιες και ιδιωτικές επιχειρήσεις οι οποίες αναλαμβάνουν δημόσιες εργασίες την τήρηση ξεχωριστής λογιστικής κατά τρόπον ώστε να υπάρξει σαφής διαχωρισμός μεταξύ του προστατευόμενου και του ανταγωνιστικού τομέα όσον αφορά τις εν λόγω επιχειρήσεις. Η οδηγία στηρίζεται στο άρθρο 86, παράγραφος 3 και εκδίδεται από την Επιτροπή που είναι αρμόδια για το ζήτημα αυτό. Ουσιαστικά, τούτο δεν ανταποκρίνεται πια στο πνεύμα των καιρών, αλλά ούτε και στην αντίληψή μας περί ευρωπαϊκής νομοθεσίας και κατά συνέπεια πρέπει να αλλάξει. Ωστόσο η σημερινή συζήτηση πρέπει να χαιρετιστεί ρητά, καθότι αποτελεί παράδειγμα για τη νέα μορφή διαφάνειας στις νομοθετικές εργασίες της Επιτροπής σε τομείς που έχει και τον έλεγχο, αλλά επίσης και παράδειγμα για το ενδιαφέρον του Επίτροπου Monti και των υπηρεσιών του για την άποψη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου.
Η οδηγία αναφέρεται σε επιχειρήσεις με ιδιαίτερα ή με αποκλειστικά δικαιώματα ή σε επιχειρήσεις που παρέχουν υπηρεσίες γενικού οικονομικού συμφέροντος. Ως εκ τούτου υπάρχουν δυνατότητες για διατομεακές ενισχύσεις αλλά και για καταγγελίες σχετικά με τις ενισχύσεις αυτές. Θα θιγούν χιλιάδες επιχειρήσεων. Είναι πολύ αμφίβολο εάν θα θεωρήσουν πραγματικά το μέγεθος της επιβάρυνσης ανάλογο με τους στόχους της οδηγίας. Η πλειοψηφία της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής υπογράμμισε με έμφαση τη ρύθμιση αυτή, επειδή απαιτείται περισσότερη διαφάνεια στην εσωτερική αγορά. Ως εκ τούτου αυτή είναι και η άποψη της επιτροπής στο σύνολό της ακόμα και εάν η εισηγήτρια υποστηρίζει σε μερικά σημεία την άποψη της μειοψηφίας. Είναι αμφίβολο το κατά πόσο το μέτρο αυτό είναι κατάλληλο να διαλευκάνει ευκολότερα τις υπόνοιες για ενισχύσεις που στρεβλώνουν τον ανταγωνισμό, καθώς δεν υπάρχουν σε ευρωπαϊκό επίπεδο εναρμονισμένες μέθοδοι για την εσωτερική λογιστική των επιχειρήσεων.
Διατυπώνω τις αμφιβολίες αυτές ώστε κατά την επανεξέταση της οδηγίας να έχει η Επιτροπή τη δυνατότητα να διαλύσει συγκεκριμένα και εποικοδομητικά τις τυχόν αμφιβολίες. Ανέφερα ήδη ότι η Επιτροπή αναμένει καταγγελίες σχετικά με διατομεακές ενισχύσεις, και στο παρελθόν έχει επεξεργαστεί ήδη τέτοιου είδους καταγγελίες. Στο παρελθόν όμως η Επιτροπή προέβλεπε πάντα ειδικές ρυθμίσεις ανά τομέα σε ποικίλες ζώνες διακανονισμού. Δυστυχώς δεν συνέχισε αυτή την πορεία. Μπορεί κανείς φυσικά να πει ότι είναι απλούστερο να έχουν τώρα οι υπόλοιποι τομείς μια ενιαία ρύθμιση και αυτή ήταν και η άποψη της πλειοψηφίας στην Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής. Πιστεύω ωστόσο πως η κάθε οδηγία θα πρέπει να ελέγχεται ως προ την αποδοτικότητά της, την ευστοχία της και τη διαφοροποίησή της, ώστε να είναι σε θέση η Επιτροπή να ασκεί έλεγχο κατά τον καλύτερο δυνατό τρόπο.
Υπήρξε ακόμα ένα πρόβλημα στις διαβουλεύσεις σχετικά με την παρούσα οδηγία. Η Επιτροπή δεν επεσήμανε ρητά ότι σύμφωνα με το άρθρο 295 της Συνθήκης ΕΚ εναπόκειται απόλυτα στην αρμοδιότητα των κρατών μελών να καθορίζουν ποιες υπηρεσίες χαρακτηρίζονται ως γενικού οικονομικού συμφέροντος και τον τρόπο με τον οποίον αυτές παρέχονται. Αναρωτιέμαι μήπως παραλείποντας να το επισημάνει αυτό στην οδηγία περί διαφάνειας, η Επιτροπή προσπαθεί σταδιακά να αναμιχθεί σε αυτή την ανεξαρτησία ως προς τον καθορισμό και να υποσκάψει την αρχή της επικουρικότητας. Είναι υπόθεση των κρατών μελών να αποφασίζουν αν η προσφορά ενός τηλεοπτικού σταθμού εκπληρώνει στόχους δημόσιας υπηρεσίας, και αν θα συμπεριληφθούν ή όχι όλες του οι εκπομπές. Εδώ δεν μπορεί να επέμβει η ΕΕ. Ως εκ τούτου θα πρέπει και το κείμενο της οδηγίας να παραπέμπει άλλη μια φορά στο πρωτόκολλο του Άμστερνταμ το οποίο ορίζει ότι είναι και υπόθεση των κρατών μελών να εξειδικεύουν τις οικονομικές και οργανωτικές δομές της δημόσιας ραδιοτηλεοπτικής υπηρεσίας και τις επιμέρους δραστηριότητές της. Επιτρέπονται ρητά οι ενισχύσεις για την εκπλήρωση του στόχου δημόσιας υπηρεσίας και αυτό αποφάσισε και η πλειοψηφία της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής. Για τομείς όμως που βρίσκονται εκτός του πεδίου αυτού και δεν παρέχουν τέτοιου είδους κοινωνικές υπηρεσίες οι ραδιοτηλεοπτικοί σταθμοί δεν επιτρέπεται να λαμβάνουν κρατικές ενισχύσεις.
Η Επιτροπή πρέπει λοιπόν να διευκρινίσει καταρχήν ότι οπωσδήποτε δεν αμφισβητεί τη σημασία της παροχής υπηρεσιών γενικού οικονομικού συμφέροντος. Πρέπει να καταστήσει σαφές ότι το σχέδιο της οδηγίας δεν είναι μια ακόμα επίθεση ενάντια στο σύστημα των δημοσίων επιχειρήσεων. Είναι αυτονόητο πως όλοι πρέπει να τηρούν τους κανόνες του ανταγωνισμού. Είναι μεν σημαντικό και σωστό να εφαρμόζονται κατά τρόπο θεμιτό και αποτελεσματικό οι κανόνες του ανταγωνισμού και να εμποδίζονται διατομεακές ενισχύσεις που αντίκεινται στις αρχές χορήγησης ενισχύσεων. Ωστόσο οι κανόνες του ανταγωνισμού δεν αποτελούν αυτοσκοπό αλλά ένα μέσο για την άνευ προβλημάτων λειτουργία μιας κοινωνικής οικονομίας της αγοράς στο πλαίσιο της εσωτερικής αγοράς."@el8
"Mr President, the directive sets out to identify and prevent subsidies that distort competition. To this end, it proposes to require public undertakings, and private undertakings that perform public tasks, to carry out separate accounting procedures, recording separately the reserved and the competitive spheres of the business. The legal basis for the directive is Article 86(3), and the Commission is therefore authorised to issue the directive itself. In fact this is now out of step with the spirit of the time, and with what we understand by European legislation, and must be changed. But today’s debate is to be welcomed with open arms because it exemplifies the new form of transparency in the Commission’s legislative work in areas where it has supervisory powers, and also bears witness to the interest Commissioner Monti and his offices take in the opinion of the European Parliament.
The businesses which the directive covers have special or exclusive rights or provide services of general economic interest. As such, the possibility exists that cross-subsidies are provided, and also that complaints about cross-subsidies will ensue. Thousands of businesses will be affected. It seems debatable as to whether they will actually consider the burden the directive imposes to be commensurate with its aims. The majority of the Committee on Economic and Monetary Affairs has wholeheartedly endorsed this measure because there is a need for more transparency within the internal market. The whole committee would agree with this, even if the rapporteur represented the minority view in some areas. It is doubtful as to whether the measure really seems suited to following up suspicions concerning competition-distorting subsidies, particularly as it fails to provide any harmonised internal accounting procedures at European level.
I am formulating these doubts so as to afford the Commission the opportunity to dispel some of them in a concrete and constructive manner at the revision stage. I have already mentioned that the Commission is expecting complaints about cross-subsidies, and has actually already dealt with complaints in the past. However, it has also been apparent in the past that the Commission has always made provision for sector-specific regulations, which cover a variety of regulatory areas. Unfortunately, it did not continue down this path. Of course, one could say that it would be easier if we now had a uniform regulation for the remaining areas, and indeed that was the view taken by the majority of the Committee on Economic and Monetary Affairs. However, I also believe that any directive should be assessed according to its efficiency, careful targeting, precision and subtlety, so as to enable the Commission to carry out its supervisory function to optimum effect.
There was a further problem with the discussions on this directive in that the Commission failed to emphasise that, under Article 295 of the EC Treaty, it is entirely the Member States’ responsibility to determine what services are of general economic interest and how they should be provided. I ask myself whether the Commission’s ulterior motive, in failing to emphasise this in the transparency directive, is to tamper with this sovereign definition by slow degrees, thereby undermining the principle of subsidiarity. It is for the Member States to decide whether supplying television transmitters constitutes a public task and, as such, whether or not every single transmission is included. It is not appropriate for the EU to intervene here. In this respect, there should be another reference in the text of the directive to the Amsterdam Protocol, because this established that it is the responsibility of the Member States to establish the financial and organisational structures for public service broadcasting corporations and their different activities. Aid for fulfilment of public tasks is expressly permitted, and this was the position adopted by the majority of the Committee on Economic and Monetary Affairs. However, broadcasting corporations may not receive state aid where they operate outside their public remit.
And so the Commission must, as a matter of principle, clarify that under no circumstances will it cast doubt on the meaning of ‘services of general economic interest’ per se. It must make it clear that the draft directive does not constitute a further attack on the system of public undertakings. Needless to say, the competition rules must be adhered to by all. Indeed it is important and right for the competition rules to be applied effectively and fairly and for cross-subsidies that go against the purpose of aid to be prevented. However, competition rules are not an end in themselves but the means to an end of undisrupted operation of a social market economy in the internal market."@en3
"(DE) Señor Presidente, la directiva tiene por objeto descubrir e impedir subvenciones que distorsionen la competencia. A tal fin, y mediante la directiva, se pretende obligar a las empresas públicas y a las empresas privadas que desempeñan tareas públicas a llevar una doble contabilidad que recoja en cuentas separadas el sector reservado y el sector competitivo de la empresa. La directiva se fundamenta en el apartado 3 del artículo 86 y fue promulgada por la misma Comisión. En realidad, este procedimiento ya no se corresponde con el espíritu de la época y lo que se espera de una legislación europea y, por tanto, ha de ser modificado. Hay que valorar muy positivamente la presente discusión, puesto que es un claro ejemplo de la nueva forma de transparencia que caracteriza el trabajo legislativo de la Comisión en ámbitos que están bajo su control y del interés que tienen el Comisario Monti y sus servicios en recabar la opinión del Parlamento Europeo.
Las empresas a que se refiere la directiva tienen derechos especiales o exclusivos o prestan servicios de interés económico general. En ese marco cabe la posibilidad de que se reciban subvenciones cruzadas y se presenten quejas sobre la concesión de este tipo de subvenciones. Según parece, la directiva afecta a miles de empresas. Queda por ver si la carga adicional que supone esta nueva disposición se ajusta a los objetivos de la directiva. La mayoría de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios se ha pronunciado expresamente a favor de esta normativa porque el mercado interior requiere un mayor grado de transparencia. Esta postura refleja la opinión de la comisión en su totalidad, aun cuando haya determinados ámbitos en los que la ponente representaba una postura minoritaria. Es dudoso que la medida sea realmente apropiada para facilitar la investigación de casos sospechosos en matera de concesión de subvenciones que distorsionan la competencia, tanto más cuanto que no existen métodos europeos armonizados para los procedimientos internos de rendición de cuentas.
Expreso estas reservas para que la Comisión tenga la ocasión de despejar de forma constructiva dudas concretas en el momento en que revise el documento. Ya he dicho que la Comisión cuenta con la posibilidad de que le lleguen quejas con motivo de la concesión de subvenciones cruzadas y que ya ha tramitado quejas por este motivo en el pasado. En el pasado se pudo comprobar que la Comisión elaboraba siempre normativas para sectores específicos y que existían normas para numerosos ámbitos. Desafortunadamente, no ha seguido por este camino. Obviamente, se puede argumentar que es más cómodo disponer de una normativa uniforme para el resto de los sectores, y fue ésa la postura que adoptó la mayoría de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios. Sin embargo, en mi opinión también es preciso averiguar si la directiva se ajusta al principio de eficacia, adecuación con el objetivo y matización de modo que la Comisión esté plenamente facultada para desempeñar su función de control.
Se planteó otro problema en el marco de las deliberaciones sobre este directiva. La Comisión no subrayó que, de conformidad con el artículo 292 del Tratado CE, incumbe exclusivamente a los Estados miembros determinar cuáles son los servicios de interés económico general y cómo han de prestarse. Me pregunto si la Comisión, al no poner de manifiesto este aspecto en la directiva sobre la transparencia, pretende inmiscuirse progresivamente en este nivel de definición con idea de socavar el principio de subsidiariedad. Corresponde a los Estados miembros determinar si la oferta de un canal de televisión se corresponde con las misiones de servicio público y si han de incluirse todas las emisiones o no. Aquí no puede intervenir la UE. Hay otro elemento con respecto al cual el texto de la directiva ha de remitirse al Tratado de Amsterdam, puesto que dicho Tratado establece igualmente que incumbe a los Estados miembros especificar la estructura financiera y en materia de organización de los organismos de radiodifusión pública, así como sus actividades individuales. Se señala expresamente la posibilidad de conceder ayudas para la realización de misiones de servicio público y es lo que ha decidido la mayoría de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios. Sin embargo, los organismos de radiodifusión no pueden recibir ayudas públicas para actividades que se sitúen al margen de las misiones de servicio público.
Por todo ello, la Comisión debe dejar muy claro que no cuestiona en modo alguno la importancia de los servicios de interés económico general. Debe poner de manifiesto que la propuesta de directiva no pretende atentar contra el sistema de las empresas públicas. Es obvio que todos han de respetar las normas en materia de competencia. Sin duda, es importante y está bien que éstas se apliquen eficazmente y en igualdad de condiciones y que se impidan las subvenciones cruzadas ilícitas. Sin embargo, las normas de competencia no son un fin en sí mismas, sino un medio para garantizar el buen funcionamiento de la economía social de mercado en el mercado interior."@es12
"Arvoisa puhemies, direktiivin avulla pyritään havaitsemaan kilpailua vääristävät tukimuodot ja estämään ne. Tätä varten direktiivissä velvoitetaan julkiset yritykset ja julkisia tehtäviä hoitavat yksityiset yritykset erilliseen kirjanpitoon, jossa erotellaan erityisoikeuksiin perustuva liiketoiminta ja kilpailun piiriin kuuluva liiketoiminta. Direktiivi pohjautuu EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohtaan, ja näin ollen komissiolla on yksin toimivaltuudet sen antamiseen. Tämä menettely ei oikeastaan enää vastaa ajan henkeä eikä sitä käsitystä, joka meillä on Euroopan lainsäädäntötyöstä, ja niinpä sitä pitäisikin muuttaa. Tämänpäiväiseen keskusteluun on kuitenkin suhtauduttava nimenomaan myönteisesti, koska se on esimerkkinä avoimuuden uudesta muodosta komission lainsäädäntötyössä aloilla, joita komissio myös valvoo, ja komission jäsen Montin ja hänen osastojensa kiinnostuksesta Euroopan parlamentin mielipidettä kohtaan.
Kyseisillä yrityksillä on erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, tai ne tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja. Ristikkäinen tukeminen on näin ollen tässä mahdollista, ja ristikkäisestä tukemisesta myös valitetaan. Asia koskee tuhansia yrityksiä. Vaikuttaa kyseenalaiselta, pitävätkö ne kuormitusta todella kohtuullisena direktiivin tavoitteisiin nähden. Talous- ja raha-asioiden valiokunnan enemmistö on tähdentänyt painokkaasti tätä sääntelyä, koska sisämarkkinoilla vaaditaan lisää avoimuutta. Tämä on näin ollen myös koko valiokunnan mielipide, vaikka esittelijä onkin osalla aloista edustanut vähemmistön kantaa. On kyseenalaista, vaikuttaako tämä toimi todella sopivalta helpottamaan kilpailua vääristävien tukimuotojen käsittelyä, etenkin kun sisäisiä kirjanpitomenetelmiä ei ole harmonisoitu.
Tuon nämä epäilykset julki, jotta komissiolla olisi vielä mahdollisuus raivata joitakin epäilyksiä tieltä konkreettisesti ja rakentavasti, kun se muokkaa direktiiviä. Sanoin jo, että komissio odottaa ristikkäistä tukemista koskevia valituksia ja on jo aiemmin käsitellytkin valituksia. Ennen on kuitenkin voitu havaita, että komissio on aina suunnitellut alakohtaisia sääntelyjä, joita on moninaisilla sääntelyaloilla. Valitettavasti se ei ole jatkanut tällä samalla tiellä. Voidaan tietysti sanoa, että on tärkeämpää saada nyt yhtenäinen sääntely lopuille aloille, ja tämä olisi myös talous- ja raha-asioiden valiokunnan enemmistön mielipide. Mutta uskon lisäksi, että jokainen direktiivi täytyy tutkia myös tehokkuuden, kohdistamisen ja eriytyneisyyden periaatteen osalta, jotta komissio pystyisi hoitamaan valvontatehtäväänsä parhaiten.
Tästä direktiivistä käytyihin keskusteluihin on liittynyt vielä yksi ongelma. Komissio ei nimittäin ole todennut, että jäsenvaltiot ovat EY:n perustamissopimuksen 295 artiklan perusteella ainoa toimivaltainen taho päätettäessä, mitkä palvelut ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja ja miten ne tuotetaan. Ihmettelen, aikooko komissio, jättämällä tämän toteamatta avoimuusdirektiivissä, hivuttaa tätä määrittelyvaltaa vähitellen itselleen ja heikentää siten toissijaisuusperiaatetta. Jäsenvaltiot päättävät siitä, vastaako televisioaseman tarjonta julkista palvelutehtävää, ja juuri tästä syystä kaikkia lähetyksiä ei oteta mukaan tai otetaan sittenkin. Tähän ei voida puuttua EU:n tasolla. Direktiivin tekstissäkin on näin ollen vielä kerran viitattava Amsterdamin pöytäkirjaan, koska siinä on vahvistettu, että jokaisen jäsenvaltion pitää määritellä julkisen palvelun yleisradiolaitostensa rahoituksellinen ja organisatorinen rakenne ja niiden eri toiminnot. Rahoitus julkisen palvelutehtävän toteuttamista varten on nimenomaan sallittua, ja näin on päättänyt myös talous- ja raha-asioiden valiokunnan enemmistö. Yleisradiolaitoksille ei kuitenkaan saa antaa julkista rahoitusta niiden julkisen palvelutehtävän ulkopuolella oleville aloille.
Komission täytyy siis tehdä periaatteessa selväksi, ettei se millään tavoin kyseenalaista yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tärkeää asemaa sinänsä. Sen on tehtävä selväksi, että sen luonnos direktiiviksi ei ole uusi hyökkäys julkisten yritysten järjestelmää vastaan. Kaikkien on tietysti noudatettava kilpailumääräyksiä. On tärkeää ja oikein, että kilpailumääräyksiä sovelletaan tehokkaasti ja yhdenvertaisesti ja että tukiperiaatteiden vastainen ristikkäinen tukeminen estetään. Kilpailumääräykset eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksellisia, vaan ne ovat keino varmistaa sosiaalisen markkinatalouden moitteeton toiminta sisämarkkinoilla."@fi5
"Monsieur le Président, la directive a pour but de détecter et d'empêcher les subventions susceptibles de provoquer des distorsions de concurrence. À cette fin, la directive entend imposer aux entreprises publiques et privées qui assument des missions de service public de tenir une comptabilité séparée de manière à distinguer nettement le domaine réservé et le domaine de la libre concurrence de la branche d'activité. La directive s'appuie sur l'article 86, paragraphe 3, et est de ce fait arrêtée exclusivement par la Commission. Cela ne correspond plus à l'esprit actuel et à la manière dont nous concevons la législation européenne. Elle devrait dès lors être modifiée. Toutefois, la consultation d'aujourd'hui mérite d'être saluée, car elle est un exemple de la nouvelle forme de transparence du travail législatif de la Commission dans des domaines où elle a également le contrôle. Elle est également un exemple de l'intérêt que portent le commissaire Monti et ses services à l'opinion du Parlement européen.
Les entreprises visées ont des droits particuliers ou exclusifs ou fournissent des services d'intérêt économique général. Il est dès lors possible que des subventions croisées se présentent et que des plaintes relatives aux subventions croisées aboutissent. Des milliers d'entreprises seront concernées. Il n'est pas certain qu'elles jugent effectivement la charge proportionnelle aux objectifs de la directive. La majorité de la commission économique et monétaire a insisté sur ce règlement, car plus de transparence est exigée au sein du marché intérieur. Dans cette mesure, c'est également l'opinion de l'ensemble de la commission, même si le rapporteur a défendu une position minoritaire dans certains domaines. Il n'est pas certain que la mesure soit véritablement appropriée pour faciliter les investigations en cas de suspicion relative à des subventions provoquant des distorsions de concurrence, d'autant plus qu'il n'existe aucune méthode harmonisée au niveau européen en matière de comptabilité interne.
Si j'exprime de telles réserves, c'est dans le but que la Commission ait la possibilité, au cours de ses retouches, de dissiper de manière concrète et constructive l'un ou l'autre doute. J'avais déjà dit que la Commission s'attendait à des réclamations à cause des subventions croisées et avait déjà, par le passé, mis ces réclamations à l'étude. Le passé a toutefois montré que la Commission a toujours prévu des dispositions spécifiques à chaque secteur, qui existent dans de multiples domaines de réglementation. Elle n'a malheureusement pas poursuivi dans cette voie. On peut bien entendu dire qu'il est plus facile de disposer d'une réglementation unique pour les secteurs restants et c'était également l'opinion de la majorité des membres de la commission économique et monétaire. Je pense toutefois que toute directive doit également être vérifiée selon le principe d'efficacité, de précision et de différenciation, afin que la Commission soit en mesure de remplir sa fonction de contrôle de manière optimale.
Il subsistait encore un problème par rapport aux consultations relatives à cette directive. La Commission n'a en effet pas souligné le fait qu'aux termes de l'article 295 du traité CE, il est de la compétence exclusive des États membres de définir les services d'intérêt économique général et la manière dont ils doivent être fournis. En omettant de mettre ce point en évidence dans la directive sur la transparence, je me demande si la Commission ne cherche pas à s'approprier peu à peu une partie de cette souveraineté et à vider de sa substance le principe de subsidiarité. C'est aux États membres qu'il appartient de décider si l'offre d'un émetteur correspond à la mission du service public et si toutes les émissions doivent ou non y être incluses. L'EU ne peut intervenir sur ce point. Le texte de la directive doit dès lors renvoyer une nouvelle fois au protocole d'Amsterdam, car celui-ci a stipulé qu'il appartient également aux États membres de déterminer les structures financières et organisationnelles des systèmes de radiodiffusion publique et leurs activités spécifiques. Les aides visant à remplir ces missions publiques sont explicitement autorisées et c'est également ce qu'a décidé la majorité de la commission économique et monétaire. Pour les domaines qui sortent de leurs missions publiques, les systèmes de radiodiffusion ne peuvent cependant recevoir aucune aide de l'État.
La Commission doit donc préciser que l'importance des services d'intérêt économique général n'est pas remise en question. Elle doit faire comprendre que la proposition de directive ne constitue pas une attaque supplémentaire au système d'entreprises publiques. Les règles de concurrence doivent évidemment être respectées par tous. Il est à la fois important et justifié que les règles de concurrence soient appliquées de manière équitable et efficace et que les subventions croisées contraires aux systèmes d'aides d'État soient interdites. Les règles de concurrence ne sont toutefois pas une fin en soi mais un moyen d'assurer le bon fonctionnement de l'économie sociale de marché dans le marché unique."@fr6
"Signor Presidente, l’obiettivo della direttiva è di individuare ed impedire sovvenzioni che possano provocare distorsioni della concorrenza. A tale scopo la direttiva farà obbligo alle aziende pubbliche e private che svolgono una missione pubblica di tenere una contabilità separata, che mantenga distinti l’ambito di attività riservato all'impresa e quello in cui essa opera in regime di concorrenza. La direttiva si basa sull’articolo 86, paragrafo 3, e perciò verrà emanata dalla Commissione, che ha la competenza in materia. Questa procedura in realtà non corrisponde più allo spirito del tempo e a quello che intendiamo per legislazione europea, e dovrebbe essere modificato. Ma la consultazione odierna va accolta con soddisfazione, poiché costituisce un esempio della nuova forma di trasparenza nell’attività legislativa della Commissione, in ambiti in cui essa esercita anche il controllo, e dell’interesse del Commissario Monti e dei suoi servizi all’opinione del Parlamento europeo.
Le imprese interessate beneficiano di diritti speciali o esclusivi o forniscono servizi di interesse economico generale. Pertanto vi è la possibilità che usufruiscano di sovvenzioni trasversali ed anche che vengano presentate denunce in merito. Ciò riguarderà migliaia di aziende. E’ lecito dubitare che esse vedano effettivamente tale onere in un rapporto adeguato con gli obiettivi della direttiva. La maggioranza della commissione per i problemi economici e monetari ha sottolineato espressamente questa normativa poiché il mercato interno richiede una maggiore trasparenza. Questa è anche l’opinione della commissione, anche se in taluni ambiti la relatrice ha sostenuto una posizione di minoranza. Nutro dubbi che la misura sembri davvero idonea a perseguire più facilmente i casi sospetti di sovvenzioni che provocano distorsioni della concorrenza, tanto più che non esiste un metodo europeo armonizzato di contabilità interna.
Esprimo tali dubbi affinché la Commissione abbia la possibilità, nella sua rielaborazione, di eliminare in modo concreto e costruttivo l’uno o l’altro problema. Avevo già detto che la Commissione si aspetta denunce sulle sovvenzioni trasversali e che anche in passato ha già dovuto occuparsi di tali casi. In passato però si è visto che la Commissione ha sempre previsto disposizioni settoriali specifiche, che consistono in molteplici ambiti normativi. Purtroppo non ha proseguito su questa strada. Naturalmente si può dire che ora è più facile prevedere una normativa unitaria per gli ambiti restanti, e questo è anche il parere della maggioranza della commissione per i problemi economici e monetari. Penso inoltre che ogni direttiva debba essere verificata anche in base al principio dell'efficienza, di una precisa definizione degli obiettivi e della differenziazione, per mettere in grado la Commissione di esercitare in modo ottimale la sua funzione di controllo.
Abbiamo incontrato ancora un problema in rapporto alle consultazioni su questa direttiva. Infatti la Commissione non ha precisato che, ai sensi dell’articolo 295 del Trattato CE, è di esclusiva competenza degli Stati membri stabilire quali servizi siano di interesse economico generale e in che modo essi vadano forniti. Mi domando se la Commissione, visto che non lo espone nella direttiva sulla trasparenza, voglia gradualmente ingerirsi in quella definizione intaccando così il principio di sussidiarietà. Spetta agli Stati membri decidere se l’offerta di un’emittente televisiva rientri o meno nella funzione pubblica, e quindi se non proprio tutte le trasmissioni vi siano comprese oppure sì. In tale ambito non si può intervenire a livello di Unione. Pertanto anche nel testo della direttiva ci si deve richiamare al protocollo di Amsterdam, in quanto esso ha stabilito che spetta agli Stati membri definire le strutture finanziarie e organizzative degli enti di radiodiffusione pubblica e delle loro singole attività. Sono espressamente ammesse sovvenzioni per l’adempimento del mandato pubblico, e questo è stato deliberato anche dalla maggioranza della commissione per i problemi economici e monetari. Tuttavia per ambiti al di fuori della loro missione pubblica gli enti di radiodiffusione non possono ricevere alcuna sovvenzione statale.
La Commissione deve quindi chiarire in linea di principio che essa non mette in dubbio in alcun modo l’importanza dei servizi di interesse economico generale. Deve precisare che il progetto di direttiva non costituisce un attacco al sistema delle pubbliche imprese. Le norme sulla concorrenza ovviamente devono essere rispettate da tutti. In effetti è importante e giusto che le regole di concorrenza vengano applicate in modo efficace e omogeneo e che vengano impedite sovvenzioni interne contrarie alle norme in materia di aiuti; ma le regole di concorrenza non sono un fine in sé, bensì un mezzo per garantire il buon funzionamento di una economia sociale di mercato nel mercato interno."@it9
"Mr President, the directive sets out to identify and prevent subsidies that distort competition. To this end, it proposes to require public undertakings, and private undertakings that perform public tasks, to carry out separate accounting procedures, recording separately the reserved and the competitive spheres of the business. The legal basis for the directive is Article 86(3), and the Commission is therefore authorised to issue the directive itself. In fact this is now out of step with the spirit of the time, and with what we understand by European legislation, and must be changed. But today’s debate is to be welcomed with open arms because it exemplifies the new form of transparency in the Commission’s legislative work in areas where it has supervisory powers, and also bears witness to the interest Commissioner Monti and his offices take in the opinion of the European Parliament.
The businesses which the directive covers have special or exclusive rights or provide services of general economic interest. As such, the possibility exists that cross-subsidies are provided, and also that complaints about cross-subsidies will ensue. Thousands of businesses will be affected. It seems debatable as to whether they will actually consider the burden the directive imposes to be commensurate with its aims. The majority of the Committee on Economic and Monetary Affairs has wholeheartedly endorsed this measure because there is a need for more transparency within the internal market. The whole committee would agree with this, even if the rapporteur represented the minority view in some areas. It is doubtful as to whether the measure really seems suited to following up suspicions concerning competition-distorting subsidies, particularly as it fails to provide any harmonised internal accounting procedures at European level.
I am formulating these doubts so as to afford the Commission the opportunity to dispel some of them in a concrete and constructive manner at the revision stage. I have already mentioned that the Commission is expecting complaints about cross-subsidies, and has actually already dealt with complaints in the past. However, it has also been apparent in the past that the Commission has always made provision for sector-specific regulations, which cover a variety of regulatory areas. Unfortunately, it did not continue down this path. Of course, one could say that it would be easier if we now had a uniform regulation for the remaining areas, and indeed that was the view taken by the majority of the Committee on Economic and Monetary Affairs. However, I also believe that any directive should be assessed according to its efficiency, careful targeting, precision and subtlety, so as to enable the Commission to carry out its supervisory function to optimum effect.
There was a further problem with the discussions on this directive in that the Commission failed to emphasise that, under Article 295 of the EC Treaty, it is entirely the Member States’ responsibility to determine what services are of general economic interest and how they should be provided. I ask myself whether the Commission’s ulterior motive, in failing to emphasise this in the transparency directive, is to tamper with this sovereign definition by slow degrees, thereby undermining the principle of subsidiarity. It is for the Member States to decide whether supplying television transmitters constitutes a public task and, as such, whether or not every single transmission is included. It is not appropriate for the EU to intervene here. In this respect, there should be another reference in the text of the directive to the Amsterdam Protocol, because this established that it is the responsibility of the Member States to establish the financial and organisational structures for public service broadcasting corporations and their different activities. Aid for fulfilment of public tasks is expressly permitted, and this was the position adopted by the majority of the Committee on Economic and Monetary Affairs. However, broadcasting corporations may not receive state aid where they operate outside their public remit.
And so the Commission must, as a matter of principle, clarify that under no circumstances will it cast doubt on the meaning of ‘services of general economic interest’ per se. It must make it clear that the draft directive does not constitute a further attack on the system of public undertakings. Needless to say, the competition rules must be adhered to by all. Indeed it is important and right for the competition rules to be applied effectively and fairly and for cross-subsidies that go against the purpose of aid to be prevented. However, competition rules are not an end in themselves but the means to an end of undisrupted operation of a social market economy in the internal market."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, deze richtlijn is bedoeld om concurrentieverstorende subsidies op te sporen en te voorkomen. Om dit te bereiken wil de richtlijn de openbare ondernemingen en particuliere ondernemingen die openbare taken vervullen de verplichting opleggen een gescheiden boekhouding te voeren, waarin het bijzondere gedeelte en het commerciële gedeelte van hun activiteiten apart worden bijgehouden. De richtlijn berust op artikel 86, lid 3 van het EG-Verdrag, op grond waarvan de Commissie de bevoegdheid heeft rechtstreeks tot uitvaardiging van de richtlijn over te gaan. Dat stemt eigenlijk niet meer overeen met de tijdgeest en met wat wij ons bij Europese wetgeving voorstellen, en zou daarom moeten worden veranderd. Het debat van vandaag is echter toe te juichen, omdat het een voorbeeld is van de nieuwe doorzichtigheid bij de wetgevingsarbeid van de Commissie op gebieden waarop zij tevens controle uitoefent. Verder illustreert dit debat de belangstelling die commissaris Monti en zijn diensten voor de mening van het Europees Parlement hebben.
De ondernemingen die onder de richtlijn vallen, hebben bijzondere of exclusieve rechten, of leveren een dienst van algemeen economisch belang. Daardoor is het mogelijk dat er kruissubsidies worden verstrekt en dat daarover klachten zullen worden ingediend. Duizenden bedrijven zullen onder de richtlijn vallen. Het valt te betwijfelen of zij vinden dat de last die daarmee gepaard gaat, in een redelijke verhouding tot de doeleinden van de richtlijn staat. De meerderheid van de Economische en Monetaire Commissie onderschrijft deze regeling nadrukkelijk, omdat de interne markt meer transparantie vereist. Zo denkt de hele commissie erover, ook al heeft de rapporteur op bepaalde deelgebieden een minderheidsstandpunt ingenomen. Het is de vraag of deze maatregel werkelijk geschikt is om de verdenking van concurrentieverstorende subsidies gemakkelijker na te trekken, aangezien er geen geharmoniseerde Europese methoden voor het voeren van een bedrijfsboekhouding bestaan.
Ik spreek die twijfel uit zodat de Commissie bij de herziening van de richtlijn zulke twijfels nog op concrete en constructieve wijze kan wegnemen. Ik zei al dat de Commissie klachten over kruissubsidies verwacht, en in het verleden al zulke klachten heeft behandeld. Daaruit is duidelijk geworden dat de Commissie vroeger altijd specifieke regelingen voor bepaalde sectoren trof, die op veel gebieden bestaan. Helaas heeft de Commissie die lijn niet doorgetrokken. Nu kun je natuurlijk zeggen dat het eenvoudiger is om nu voor de resterende gebieden een uniforme regeling te treffen, en dat vond ook de meerderheid van de Economische en Monetaire Commissie. Ik denk echter ook dat iedere richtlijn aan bepaalde beginselen moet worden getoetst: richtlijnen dienen doelmatig, doelgericht en gedifferentieerd te zijn, zodat de Commissie haar controlerende taak optimaal kan vervullen.
Er was nog een probleem bij de behandeling van deze richtlijn. De Commissie heeft namelijk niet duidelijk gemaakt dat op grond van artikel 295 van het EG-Verdrag uitsluitend de lidstaten bevoegd zijn om te bepalen welke diensten van algemeen economisch belang zijn en hoe ze worden geleverd. Aangezien de Commissie dit in de transparantierichtlijn niet duidelijk vermeldt, vraag ik me af of de Commissie die bevoegdheid soms geleidelijk naar zich toe wil trekken om daarmee het subsidiariteitsbeginsel uit te hollen. Het is aan de lidstaten om te beslissen of het programma-aanbod van een bepaalde omroep met zijn publieke taak strookt, en of daarbij wel of niet naar alle programma's wordt gekeken. Daar mag de Europese Unie zich niet mee bemoeien. Daarom moet in de tekst van de richtlijn nog eens naar het Protocol van Amsterdam worden verwezen, waarin is vastgelegd dat het aan de lidstaten is voorbehouden de financiële en organisatorische structuur van de publieke omroepen en hun specifieke activiteiten te regelen. Subsidies voor de vervulling van hun publieke taak zijn uitdrukkelijk toegestaan; dat heeft ook de meerderheid van de Economische en Monetaire Commissie besloten. Daar staat tegenover dat de omroepen voor dingen die buiten hun publieke taak vallen geen overheidssubsidie mogen krijgen.
De Commissie moet dus principieel verklaren dat zij de betekenis van diensten van algemeen economisch belang op zich in geen geval in twijfel trekt. De Commissie moet duidelijk maken dat de ontwerprichtlijn geen nieuwe aanval op het systeem van openbare ondernemingen is. Iedereen moet zich natuurlijk aan de mededingingsregels houden. Het is belangrijk en terecht dat die mededingingsregels doeltreffend en gelijkelijk worden toegepast, en dat tegen de subsidieregels indruisende kruissubsidies worden tegengegaan. Mededingingsregels zijn echter geen doel op zich, maar een middel om ervoor te zorgen dat de werking van een sociale markteconomie binnen de interne markt niet wordt verstoord."@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, a directiva visa identificar e impedir a concessão de subvenções que distorcem a concorrência. Para tal, pretendese que as empresas públicas e privadas que realizam tarefas públicas mantenham contas distintas para as actividades sujeitas à concorrência e para as demais actividades da empresa. A directiva tem como base jurídica o nº 3 do artigo 86º do Tratado CE, que delega na Comissão o direito de adoptar uma directiva correspondente. Este facto já não corresponde, efectivamente, ao espírito actual e àquilo que entendemos como legislação europeia, devendo, portanto, ser alterado. Mas o presente debate deve ser expressamente saudado, dado constituir um exemplo da nova forma de transparência no trabalho legislativo da Comissão em domínios em que esta exerce controlo e também do interesse do senhor Comissário Monti e dos seus serviços na opinião do Parlamento Europeu.
As empresas abrangidas pela directiva gozam de direitos especiais ou exclusivos e/ou realizam serviços de interesse económico geral. Neste contexto, existe a possibilidade de haver subvenções cruzadas e de surgirem reclamações devido às subvenções cruzadas. Milhares de empresas serão afectadas. Parece duvidoso se estas encaram a sobrecarga efectivamente na proporção dos objectivos da directiva. A maioria da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários sublinhou energicamente esta regulamentação, pois, no mercado interno, é necessária uma maior transparência. Esta é também a opinião de toda a comissão competente, embora a relatora tenha adoptado em alguns domínios restritos uma posição minoritária. É duvidoso que esta medida surja efectivamente como adequada para investigar a suspeita de subvenções que distorcem a concorrência, tanto mais que não existem métodos europeus harmonizados para a contabilidade interna.
Formulo estas dúvidas para dar à Comissão, aquando da sua revisão, a possibilidade de esclarecer concreta e construtivamente uma e outra dúvida. Já referi que a Comissão espera receber reclamações devido a subvenções cruzadas, tendo já no passado recebido e tratado reclamações desta natureza. No entanto, no passado, verificouse que a Comissão previu sempre para estes casos regulamentações sectoriais específicas, formadas por domínios múltiplos de regulamentação. Lamentavelmente, não foi prosseguido este caminho. Pode, naturalmente, dizerse que agora é mais simples ter uma regulamentação uniforme para os restantes domínios e esta foi também a opinião da maioria da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários. Mas penso igualmente que todas as directivas têm de ser examinadas quanto ao princípio da eficiência, da precisão de objectivos e da diferenciação, de modo a dar à Comissão a possibilidade de realizar de modo óptimo a sua função de controlo.
Houve mais um problema relativamente às deliberações sobre a presente directiva, pois a Comissão não deixou patente que, nos termos do artigo 295º do Tratado CE, compete em exclusivo aos EstadosMembros determinar quais são os serviços de interesse económico geral e o modo como os mesmos são produzidos. Pergunto a mim própria se a Comissão, ao não patentear esta base jurídica na directiva sobre transparência, não estaria a imiscuirse gradualmente nesta soberania de definição, pretendendo assim esvaziar o princípio da subsidiariedade. É aos EstadosMembros que compete decidir se uma estação de televisão realiza tarefas públicas, não podendo, portanto, ser incluídas todas as emissões, ou se é o contrário. Aqui, o plano comunitário não pode intervir. Neste contexto, o texto da directiva tem de fazer referência ao Protocolo de Amesterdão, pois é este que estipula que também compete a cada EstadoMembro definir a estrutura organizativa e financeira dos organismos de serviço público de radiodifusão e as diversas actividades dos mesmos. São expressamente admissíveis subsídios para o cumprimento da sua missão de serviço público e foi também neste sentido que a maioria da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários votou. Para áreas fora da sua missão de direito público não poderão os organismos de serviço público de radiodifusão receber quaisquer subsídios estatais.
A Comissão tem de esclarecer que não questiona de modo algum a importância dos serviços de interesse económico geral. Terá de deixar claro que o projecto de directiva não representa qualquer ataque ao sistema das empresas públicas. As regras da concorrência terão obviamente de ser cumpridas por todos. Efectivamente, é importante e correcto que essas regras sejam aplicadas eficaz e equitativamente e que as subvenções cruzadas contrárias à normas sobre ajudas sejam impedidas. Porém, as regras da concorrência não são um objectivo em si mesmo, mas sim um meio de assegurar o funcionamento harmonioso da economia social de mercado no mercado interno."@pt11
"Herr talman! Målet med direktivet är att identifiera och motverka subventioner som snedvrider konkurrensen. För detta ändamål är avsikten med direktivet att ålägga de offentliga och privata företag vilka utför uppdrag i allmänhetens tjänst att hålla en delad bokföring; denna bokföring skall för sig omfatta å ena sidan det förbehållna området och å andra sidan de konkurrensutsatta delarna i affärsverksamheten. Direktivet grundar sig på artikel 86.3 och utfärdas därmed av kommissionen enligt dess befogenhet. Detta motsvarar egentligen inte längre tidsandan och vad vi föreställer oss under europeisk lagstiftning, och det bör därför ändras. Dock dagens överläggning bör uttryckligen välkomnas, eftersom den utgör ett exempel på den nya form av genomblickbart lagstiftningsarbete i kommissionen också på områden där kommissionen har egen befogenhet; samt för att kommissionär Monti och hans tjänsteenheter är måna om Europaparlamentets åsikt.
De drabbade företagen har särskilda eller exklusiva rättigheter, eller också framlägger de tjänster med allmänt ekonomiskt intresse. I den meningen finns här möjligheter att korssubventioner kan förekomma liksom att man överklagar dessa. Tusentals företag kommer att drabbas. Det förefaller tveksamt om de verkligen ser vilken belastning det kommer att bli i förhållande till målen med direktivet. Majoriteten i utskottet för ekonomi och valutafrågor har med eftertryck understrukit dessa regler, med tanke på kravet på ökad öppenhet på den inre marknaden. Såtillvida är detta också hela utskottets åsikt, även om föredraganden på vissa områden företrätt en minoritetsståndpunkt. Det är tveksamt om denna åtgärd verkligen är ägnad att lättare kunna efterforska misstankar om konkurrenssnedvridande subventioner, i synnerhet som det inte finns några europeiskt harmoniserade metoder för den interna redovisningen.
Jag formulerar dessa tvivel för att kommissionen i sin bearbetning skall ha möjligheten att undanröja det ena eller andra tvivlet på ett konkret och konstruktivt sätt. Jag sade tidigare att kommissionen förväntar sig överklaganden på grund av korssubventioner och att den redan tidigare behandlat olika överklaganden. Därvidlag såg man emellertid på den tiden att kommissionen alltid föreskrivit en sektorspecifik reglering, vilken föreligger på ett flertal olika regleringsområden. Tyvärr gick man inte vidare på den vägen. Man kan naturligtvis säga att det är enklare att ha en enhetlig reglering för det återstående områdena, och detta var också majoritetens åsikt i utskottet för ekonomi och valutafrågor. Men jag tror ändå att varje direktiv också måste prövas med avseende på effektivitetsprincipen, preciserad måluppfyllelse och differentiering, för att kommissionen skall vara berättigad att på optimalt sätt fullfölja sin kontrollfunktion.
Ytterligare ett problem har förekommit i samband med överläggningarna kring detta direktiv. Kommissionen har nämligen inte klargjort att det enligt artikel 295 helt och hållet ligger inom medlemsstaternas behörighet att bestämma vilka tjänster som har ett allmänt ekonomiskt intresse och hur de skall tillhandahållas. Jag frågar mig huruvida kommissionen, genom att inte klargöra detta i direktivet om insyn, steg för steg tränger sig in i denna maktfunktion och därmed försöker urholka subsidiaritetsprincipen. Det ankommer på medlemsstaterna att avgöra om en viss TV-kanals utbud motsvarar det offentliga uppdraget och om därmed samtliga sändningar skall omfattas av detta eller ej. Här kan man inte ingripa på EU-nivån. Såtillvida måste man också i direktivtexten ännu en gång hänvisa till protokollet från Amsterdam, eftersom det där fastslogs att detta är en uppgift för medlemsstaterna, alltså att specificera de finansiella och organisatoriska strukturerna i de offentlig-rättsliga TV-programföretagen och deras enskilda aktiviteter. Det är explicit tillåtet att lämna bidrag till uppfyllandet av det offentliga uppdraget, vilket också en majoritet i utskottet för ekonomi och valutafrågor beslutat sig för. För områden utanför det offentlig-rättsliga uppdraget får TV-programföretag förvisso inte erhålla några statliga bidrag.
Kommissionen måste alltså i grunden göra det klart att den ingalunda ifrågasätter betydelsen av tjänster med ett allmänt ekonomiskt intresse i sig. Den måste göra det klart att utkastet till direktiv inte är ytterligare ett angrepp på systemet med offentliga företag. Konkurrensreglerna måste självklart efterlevas av alla. Det är visserligen viktigt och dessutom riktigt att konkurrensreglerna tillämpas effektivt och enhetligt och att korssubventioner som inte berättigar till bidrag förhindras, men konkurrensregler är inte ett ändamål i sig utan ett medel att nå ett friktionsfritt fungerande i den sociala marknadsekonomin på den inre marknaden."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples