Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-05-17-Speech-3-022"
| Predicate | Value (sorted: none) |
|---|---|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bonde (EDD )."1,12
|
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, betænkningen er selvmodsigende. I punkt 14 gives der støtte til stabilitetspagtens krav om, at prisstabilitet altid skal gå forud for hensynet til beskæftigelsen. Andre steder ønskes bedre beskæftigelse og demokratisk indflydelse på den økonomiske politik. Men inflationen skal jo altid ligge mellem 0 og 2%. Det støtter man, selv om inflationen kun har ligget der i seks år i efterkrigstidens Tyskland og Danmark. Men nu er det helt sikkert, at det forløb altid vil være bedst for alle lande til alle tider. Vi har ikke længere brug for folkevalgte til at lave det rette
. Vi har en centralbank, som fastsætter renten ud fra inflationen. Så kan euroen få lov at falde, og renten sættes op, så væksten kan falde, og arbejdsløsheden igen stige. Det er værre end de hellige køer i Indien, men det protesteres der ikke imod i betænkningen. I punkt G opfindes derimod en ny, hellig ko: det høje skattetryk. Socialsikringsordningerne skal gennemgås kritisk, og de sociale udgifter sættes ned, men man kan jo også spare på de sociale udgifter ved at sætte hensynet til beskæftigelsen øverst blandt de økonomiske mål. Så kan folk på kontanthjælp og arbejdsløshedsunderstøttelse få byttet deres understøttelser ud med en rigtig løn. Det er en anden opskrift på økonomisk politik, men den er traktatstridig. Underskuddet på finanslovene må i almindelige tider højst være 1% af nationalproduktet - uanset om pengene anvendes til investeringer, der siden hen kan hente langt større underskud hjem igen. Det kan nok så mange valg i medlemslandene eller i Europa-Parlamentet ikke ændre på, og det er absurd, det går imod alle erfaringer og er en fornægtelse af demokratiets princip, som forener vores lande, og som indebærer, at vælgerne kan gå til valg og stemme sig til højere beskæftigelse, selv om inflationen derved indimellem kan komme over de 2%."@da1
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Herr talman! Betänkandet är motsägelsefullt. I punkt 14 stöder det stabilitetspaktens krav på att prisstabiliteten alltid måste gå före hänsynen till sysselsättning. På andra ställen efterfrågas ökad sysselsättning och demokratiskt inflytande över den ekonomiska politiken. Men inflationen skall ju alltid ligga på mellan noll och två procent. Det stöder man, även om inflationen bara har legat på den nivån under sex år i efterkrigstidens Tyskland och Danmark. Men nu är man helt säker på att den utvecklingen alltid kommer att vara den bästa för alla länder i alla tider. Vi behöver inte längre några folkvalda politiker för att skapa den rätta policymixen. Vi har en riksbank som fastställer räntan utifrån inflationen. På det viset kan euron tillåtas falla och räntan skrivs upp, så att tillväxten sjunker och arbetslösheten stiger igen. Det är värre än de heliga korna i Indien, men det protesterar man inte emot i betänkandet. I punkt G skapar man däremot en ny helig ko: det höga skattetrycket. Socialförsäkringsbestämmelserna skall granskas kritiskt och de sociala kostnaderna sänkas, men man kan ju också spara in på de sociala kostnaderna genom att placera sysselsättningen främst bland de ekonomiska målen. På det sättet skulle de som får socialbidrag och arbetslöshetsersättning kunna få byta ut sitt bidrag mot en riktig lön. Det finns ett annat recept på ekonomisk politik, men den strider mot fördraget. Underskottet till följd av finanslagstiftningen får i vanliga fall vara högst en procent av nationalprodukten – oberoende av om pengarna går till investeringar som senare kan innebära ett intjänande av ett betydligt större underskott. Det kan inga val i medlemsländerna eller till Europaparlamentet ändra på, och det är absurt. Det strider mot alla erfarenheter och innebär ett förnekande av den demokratiska princip som förenar våra länder och innebär att väljarna kan gå till valurnorna och rösta fram en högre sysselsättning, även om inflationen emellanåt överstiger två procent."@sv13
|
| lpv:translated text |
"Arvoisa puhemies, mietintö on ristiriitainen. 14 kohdassa tuetaan vakaussopimuksen vaatimusta siitä, että hintojen vakaus pitää aina asettaa työllisyysnäkökohtien edelle. Toisissa kohdissa toivotaan parempaa työllisyyttä ja demokraattista vaikuttamista talouspolitiikkaan. Mutta inflaation pitää aina olla nollan ja kahden prosentin välillä. Sitä tuetaan, vaikka inflaatio on ollut siinä vain kuutena vuotena sodanjälkeisessä Saksassa ja Tanskassa. Mutta nyt on täysin varmaa, että se asioiden kulku on aina parasta kaikille maille kaikkina aikoina. Meillä ei ole enää käyttöä kansan valitsemille poliitikoille, jotka laativat oikeaa poliittisten toimenpiteiden yhdistelmää. Meillä on keskuspankki, joka vahvistaa koron inflaation perusteella. Niinpä euro saa luvan laskea, ja korkoa nostetaan, niin että kasvu voi heikentyä ja työttömyys taas lisääntyä. Se on pahempaa kuin Intian pyhät lehmät, mutta mietinnössä sitä ei vastusteta. G kohdassa keksitään sitä vastoin uusi pyhä lehmä: korkea verotusaste. Sosiaaliturvajärjestelmät pitää käydä kriittisesti läpi ja sosiaalisia menoja pitää vähentää, mutta sosiaalisissa menoissahan voidaan säästää myös asettamalla työllisyysnäkökohta ylimmäksi taloudelliseksi tavoitteeksi. Silloin avustuksen ja työttömyyskorvauksen saajat voivat vaihtaa tukensa oikeaan palkkaan. Se on toisenlainen talouspoliittinen resepti, mutta se on ristiriidassa sopimuksen kanssa. Valtion tulo- ja menoarvioiden alijäämä saa tavallisina aikoina olla korkeintaan yksi prosentti kansantuotteesta - riippumatta siitä, käytetäänkö rahat investointeihin, jotka sitten voivat taas tuoda mukanaan paljon suurempaa alijäämää. Sitä eivät pysty muuttamaan jäsenvaltioiden eivätkä Euroopan parlamentin lukuisat vaalitkaan, ja se on järjenvastaista, se on vastoin kaikkea kokemusta ja kieltää demokratian periaatteen, joka yhdistää meidän maitamme ja merkitsee sitä, että äänestäjät voivat osallistua vaaleihin ja äänestää itselleen parempaa työllisyyttä, vaikka inflaatio siten voi toisinaan nousta yli tuon kahden prosentin."@fi5
|
| lpv:translated text |
"Mijnheer de Voorzitter, het verslag is tegenstrijdig. Paragraaf 14 ondersteunt de eis van het stabiliteitspact dat prijsstabiliteit altijd de overhand moet hebben boven werkgelegenheid. Op andere plaatsen in het verslag wordt gepleit voor meer werkgelegenheid en democratische invloed op het economisch beleid. De inflatie moet echter altijd tussen nul en twee procent liggen. Deze eis wordt gesteund, hoewel de inflatie in het naoorlogse Duitsland en Denemarken slechts gedurende zes jaar dat niveau heeft bereikt. Nu is men er zeker van dat dit niveau het beste is voor alle landen in alle tijden. Volksvertegenwoordigers zijn niet langer nodig om het juiste beleid uit te stippelen. Er is een centrale bank die de rente bepaalt op basis van de inflatie. Zo mag de koers van de euro dalen en de rente stijgen, zo mag de groei stagneren en de werkgelegenheid weer stijgen. Dat is erger dan de heilige koeien in India maar het verslag geeft geen enkel woord van kritiek op dit vlak. In paragraaf G duikt zelfs een nieuwe heilige koe op: de hoge belastingdruk. De socialezekerheidssystemen moeten kritisch bekeken worden en de sociale uitgaven moeten naar beneden, maar wij kunnen ook besparingen doen door de werkgelegenheid de hoogste prioriteit te geven in de economische doelstellingen. Zo kunnen mensen die van bijstand en een werkloosheidsuitkering leven, in plaats daarvan een echt loon krijgen. Dat is een andere optie voor het economisch beleid, die echter niet met het Verdrag strookt. Het begrotingstekort mag in normale tijden maximum één procent van het BNP zijn, ook als de begrotingsmiddelen voor investeringen zijn gebruikt, die het grotere tekort daarna kunnen compenseren. Daaraan kunnen verkiezingen in de lidstaten of in het EU-Parlement niets veranderen. Het is absurd, het druist tegen alle ervaringen in en het is een inbreuk op het democratisch principe dat onze landen verenigt en volgens hetwelk de burgers bij verkiezingen kunnen stemmen voor meer werkgelegenheid, ook al betekent dit dat de inflatie daardoor af en toe boven de twee procent komt."@nl2
|
| lpv:translated text |
"Mr President, the report is self-contradictory. Paragraph 14 supports the Stability Pact’s demand that price stability should always precede employment-related considerations. Elsewhere, the desire is for higher employment and more democratic influence upon economic policy. However, inflation should always, of course, be between zero and two per cent. This is something that is supported, even though inflation has only stood at that rate for a period of six years in post-war Germany and Denmark. It is now quite certain, however, that this state of affairs will always be best for all countries at all times. We no longer have any need for elected representatives to devise the right policy mix. We have a Central Bank which establishes interest rates on the basis of inflation. In this way, the euro is allowed to depreciate and interest rates are increased with the result that there may be lower rates of growth and increased unemployment. It is worse than the sacred cows in India, yet the report does not protest against this. In paragraph G, on the other hand, a new sacred cow is to be found: that of high taxation. Social security arrangements must be critically examined and social expenditure reduced, but savings can also be made on social expenditure by making higher employment the top economic objective. In that way, people receiving cash benefits and unemployment benefit will be able to exchange these for proper wages. That is an alternative recipe for economic policy, but one which is contrary to the Treaty. The balance of trade deficit is normally to be no more than one per cent of GNP, irrespective of whether the money is used for investments, which can subsequently produce much larger deficits again. This would seem to be something which no amount of elections in the Member States or in the EU Parliament can change. This is absurd. It runs counter to all experience and is a denial of the principle of democracy which unites our countries and which means that voters can go to the polls and vote in favour of higher employment, even if inflation might, as a result, occasionally rise above the two per cent mark."@lv10
|
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, der Bericht ist widersprüchlich. In Punkt 14 wird die Forderung des Stabilitätspaktes unterstützt, daß Preisstabilität immer Vorrang vor der Beschäftigung hat. An anderen Stellen wird eine Verbesserung der Beschäftigung und demokratischer Einfluß auf die Wirtschaftspolitik gewünscht. Aber die Inflation soll sich ja jederzeit zwischen null und zwei Prozent bewegen. Das wird unterstützt, obwohl die Inflation in Deutschland und Dänemark nach Kriegsende nur sechs Jahre lang in diesem Bereich lag. Jetzt ist aber völlig sicher, daß dieser Ablauf jederzeit für alle Länder der beste sein wird. Wir brauchen keine Volksvertreter mehr, um die richtige Politik zu bestimmen. Wir haben eine Zentralbank, die den Zinssatz vor dem Hintergrund der Inflation festlegt. Dann darf der Euro fallen, und der Zinssatz wird erhöht, so daß das Wachstum zurückgehen und die Arbeitslosigkeit wieder steigen kann. Es ist schlimmer als die heiligen Kühe in Indien, doch wird in dem Bericht nicht dagegen protestiert. In Punkt G wird hingegen eine neue heilige Kuh erfunden: die hohe Steuerlast. Die Sozialversicherungssysteme sollen kritisch durchleuchtet und die Sozialausgaben gesenkt werden. Aber Sozialausgaben lassen sich ja auch einsparen, indem man der Beschäftigung eine hohe Priorität unter den wirtschaftlichen Zielen zuweist. Dadurch erreicht man, daß Sozialhilfe und Arbeitslosengeld durch richtige Löhne ersetzt werden. Das ist eine andere Art Wirtschaftspolitik, doch sie ist nicht mit dem Vertrag vereinbar. Das Haushaltsdefizit darf in normalen Zeiten höchstens ein Prozent des Nationalprodukts betragen – ohne Rücksicht darauf, ob die Mittel für Investitionen eingesetzt werden, die dann ihrerseits das Defizit erheblich vergrößern können. Daran können alle Wahlen in den Mitgliedstaaten oder im Europäischen Parlament nichts ändern. Das ist absurd und widerspricht allen Erfahrungen. Es ist eine Verneinung des demokratischen Prinzips, das unsere Staaten vereint und das beinhaltet, daß die Wähler zur Wahl gehen können und für eine höhere Beschäftigung stimmen können, selbst wenn es dazu führen sollte, daß die Inflation zeitweise auf über zwei Prozent steigt."@de7
|
| lpv:translated text |
"(DA) Señor Presidente, el informe es contradictorio. En el punto 14 se respalda la exigencia del Pacto de Estabilidad para que la estabilidad de los precios prevalezca siempre sobre la atención al empleo. En otros lugares se pide mejor empleo e influencia democrática sobre la política económica. No obstante, la inflación siempre debe estar situada entre el cero y el dos por ciento. Se apoya esto, aunque la inflación sólo haya permanecido dentro de esta horquilla durante seis años en la Alemania y la Dinamarca de la posguerra. Pero ahora no cabe duda de que esta evolución siempre será la mejor para todos los países en todas las épocas. Ya no tenemos necesidad de representantes elegidos por el pueblo para hacer la adecuada mezcla de políticas. Disponemos de un Banco Central que fija los tipos de interés a partir de la inflación. Luego se deja que caiga el euro y suban los tipos de interés, de modo que se reduzca el crecimiento y vuelva a aumentar el desempleo. Esto es peor que las vacas sagradas de la India, pero contra ello no se protesta en el informe. En cambio, en el punto G se descubre una nueva vaca sagrada: la elevada presión fiscal. Los regímenes de seguridad social deben ser analizados críticamente y los gastos sociales deben ser reducidos, pero también se puede economizar en los gastos sociales poniendo la atención en el empleo sobre todos los demás objetivos económicos. Así, la gente que recibe subsidios sociales y subsidios de desempleos puede ver reemplazados sus subsidios por un salario adecuado. Es otra receta en materia de política económica, pero choca con el Tratado. El déficit presupuestario normalmente no ha de superar como máximo un uno por ciento del producto nacional –aun cuando el dinero se emplee en inversiones que puedan acumular después un déficit aún mayor. Esto ya no lo pueden modificar muchas decisiones en los países miembros o en el Parlamento Europeo y resulta absurdo, va en contra de todas nuestras experiencias y supone una negación del principio de la democracia que une a nuestros países y que supone que los electores pueden acudir a votar y optar por mayor empleo, aunque la inflación con ello pueda superar el dos por ciento.."@es12
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bonde (EDD )."1,12
|
| lpv:translated text |
"Senhor Presidente, o relatório é contraditório. O nº 14 é favorável ao apoio dos requisitos do Pacto de Estabilidade no sentido de a estabilidade dos preços ter prevalência em relação ao emprego. Noutros pontos do relatório é expresso o desejo de melhor emprego e de maior influência democrática sobre a política económica. Entretanto, a inflação deverá situarse sempre entre zero e dois por cento. Este aspecto é apoiado, não obstante a inflação na Alemanha e na Dinamarca se ter situado nesse nível apenas durante seis anos, durante o período pósguerra. Porém, agora está totalmente seguro que este percurso será o melhor de sempre, para todos os países. Já não precisamos dos eleitos pelo povo para fazer a
certa. Temos um banco central que fixa o juro a partir da inflação. Assim, o euro poderá cair à vontade, enquanto o juro sobe, o que implica a queda do crescimento e a subida do desemprego. Isto é pior que as vacas sagradas na Índia, mas o relatório não se insurge contra esse aspecto. Entretanto, no considerando G é inventada uma nova vaca sagrada: a elevada carga fiscal. Os sistemas de segurança social deverão ser sujeitos a um escrutínio crítico e os custos sociais devem diminuir, mas também é possível poupar nas despesas sociais colocando o emprego no topo dos objectivos económicos. Nessa altura, as pessoas que estão a receber ajuda financeira e subsídio de desemprego poderão trocar estes apoios por salários reais. Esta será uma receita diferente para a política económica, mas vai contra o Tratado. O défice orçamental não poderá, em tempos normais, exceder um porcento do PIB independentemente de o dinheiro ser aplicado em investimentos que, posteriormente, se podem traduzir em prejuízos muito mais elevados. É um aspecto que não se consegue alterar através de eleições, nem nos países nacionais nem no Parlamento Europeu, o que é um absurdo, pois vai contra toda a experiência e constitui uma negação do princípio democrático que une os nossos países e que implica que os eleitores possam ir a votos a favor de mais emprego, apesar da inflação poder, dessa forma, de vez em quando, exceder os dois por cento."@pt11
|
| lpv:translated text |
"Mr President, the report is self-contradictory. Paragraph 14 supports the Stability Pact’s demand that price stability should always precede employment-related considerations. Elsewhere, the desire is for higher employment and more democratic influence upon economic policy. However, inflation should always, of course, be between zero and two per cent. This is something that is supported, even though inflation has only stood at that rate for a period of six years in post-war Germany and Denmark. It is now quite certain, however, that this state of affairs will always be best for all countries at all times. We no longer have any need for elected representatives to devise the right policy mix. We have a Central Bank which establishes interest rates on the basis of inflation. In this way, the euro is allowed to depreciate and interest rates are increased with the result that there may be lower rates of growth and increased unemployment. It is worse than the sacred cows in India, yet the report does not protest against this. In paragraph G, on the other hand, a new sacred cow is to be found: that of high taxation. Social security arrangements must be critically examined and social expenditure reduced, but savings can also be made on social expenditure by making higher employment the top economic objective. In that way, people receiving cash benefits and unemployment benefit will be able to exchange these for proper wages. That is an alternative recipe for economic policy, but one which is contrary to the Treaty. The balance of trade deficit is normally to be no more than one per cent of GNP, irrespective of whether the money is used for investments, which can subsequently produce much larger deficits again. This would seem to be something which no amount of elections in the Member States or in the EU Parliament can change. This is absurd. It runs counter to all experience and is a denial of the principle of democracy which unites our countries and which means that voters can go to the polls and vote in favour of higher employment, even if inflation might, as a result, occasionally rise above the two per cent mark."@en3
|
| lpv:translated text |
"Signor Presidente, la relazione è contraddittoria. Al punto 14 si sostengono le esigenze imposte dal patto di stabilità, ossia che la stabilità dei prezzi deve sempre essere prioritaria rispetto all’occupazione. In altri punti si auspica il miglioramento dell’occupazione e l’esercizio di un’influenza democratica sulla politica economica. Ma l’inflazione deve rimanere sempre tra lo 0 e il 2 percento. Siamo d’accordo, anche se l’inflazione è stata compresa tra tali valori solo per sei anni nel dopoguerra, in Germania e in Danimarca. E' certo che tale tendenza è sempre la migliore per tutti i paesi in ogni epoca. Non abbiamo più bisogno che siano gli eletti a creare il
politico corretto. Abbiamo una Banca centrale che stabilisce gli interessi in base all’inflazione. In questo modo l’euro può scendere, gli interessi aumentano e la crescita può scendere e la disoccupazione risalire. E’ peggio che con le vacche sacre in India, ma nella relazione non si contesta nulla di tutto ciò. Alla lettera G s'inventa invece una nuova vacca sacra: l’elevata pressione fiscale. I regimi di sicurezza sociale devono essere rivisitati in modo critico e devono essere ridotti gli oneri sociali, ma è anche possibile risparmiare su questi ultimi rendendo l’occupazione prioritaria tra gli obiettivi economici. In questa maniera coloro che vivono di assistenza e percepiscono sussidi di disoccupazione possono scambiare i loro sussidi con un vero e proprio stipendio. Questa è un’altra ricetta per la politica economica, ma è in contrasto con il Trattato. Il massimale del
di bilancio durante un ciclo normale deve essere l’1 percento del prodotto nazionale - indipendentemente dal fatto che il denaro venga utilizzato per investimenti che possono riportare perdite molto elevate. E' una realtà che nessuna elezione negli Stati membri o al Parlamento europeo potrà cambiare e ciò è assurdo, va in senso contrario rispetto a tutte le esperienze ed è una negazione del principio democratico, che unisce i nostri paesi e che prevede che gli elettori possano andare a votare e rivendicare un’occupazione più elevata, anche se così l’inflazione potrà superare il 2 percento."@it9
|
| lpv:translated text |
"Monsieur le Président, le présent rapport est contradictoire. Le point 14 soutient l'exigence émise par le pacte de stabilité selon laquelle la stabilité des prix devra toujours primer sur l'emploi alors que d'autres points expriment le souhait d'améliorer l'emploi et d'accroître l'influence démocratique sur la politique économique. Mais l'inflation devra toujours se situer entre zéro et deux pour cent. Nous approuvons cette idée bien que l'inflation n'ait atteint ce niveau en Allemagne et au Danemark que pendant les six années qui ont suivi la guerre. Il est évident que cette évolution sera toujours la meilleure, pour tous les pays et à toutes les époques. Nous n'avons plus besoin d'élus du peuple pour élaborer la bonne "policy mix". Nous disposons d'une banque centrale, qui fixe les taux d'intérêt sur la base du niveau de l'inflation. L'euro peut ainsi chuter et les taux d'intérêt seront relevés ; la croissance peut baisser et le taux de chômage augmentera à nouveau. C'est pire que les vaches sacrées en Inde, mais le rapport ne proteste nullement contre ce système. Le point G dévoile une nouvelle vache sacrée : la pression fiscale élevée. Les régimes de sécurité sociale pourront être critiqués et les dépenses sociales pourront être réduites, mais on peut également faire des économies au niveau des dépenses sociales en accordant à l'emploi la priorité parmi les objectifs économiques. Les personnes bénéficiant d'allocations directes et d'indemnités de chômage pourront alors échanger leurs allocations contre un véritable salaire. Il s'agit là d'une autre recette économique, mais elle est contraire au traité. Le déficit budgétaire ne peut, en temps normal, dépasser 1 % du produit national sans qu'il y ait à considérer si les fonds sont utilisés en faveur d'investissements susceptibles de produire ultérieurement des déficits bien plus importants. Aucune élection dans les États membres ni aucun vote du Parlement européen n'arrivera à modifier cette situation absurde, qui va à l'encontre de toutes les expériences vécues et qui constitue un désaveu des principes démocratiques qui unissent nos pays et qui permettent aux électeurs de s'exprimer et de voter pour un accroissement de l'emploi même si cela entraîne une inflation parfois supérieure à 2 %."@fr6
|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000517.2.3-022"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:translated text |
"Κύριε Πρόεδρε, η έκθεση είναι αντιφατική. Στο σημείο 14 υποστηρίζεται η απαίτηση του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης σύμφωνα με την οποία προτεραιότητα έναντι της απασχόλησης έχει πάντοτε η σταθερότητα των τιμών. Σε άλλα σημεία εκφράζεται η επιθυμία για καλύτερη απασχόληση και επίδραση της δημοκρατίας στην οικονομική πολιτική. Ωστόσο ο πληθωρισμός πρέπει πάντα να κυμαίνεται μεταξύ μηδέν και ενός τοις εκατό. Το υποστηρίζουν αυτό, παρ’ ότι σε αυτά τα επίπεδα ο πληθωρισμός κυμάνθηκε μόνο για έξι χρόνια στη μεταπολεμική Γερμανία και Δανία. Τώρα όμως είναι εντελώς σίγουρο ότι αυτή η πορεία θα είναι πάντα καλύτερη για όλες τις χώρες όλες τις εποχές. Δεν έχουμε πλέον ανάγκη τους εκλεγμένους αντιπροσώπους του λαού να δημιουργούν το σωστό μείγμα πολιτικής. Έχουμε μια κεντρική τράπεζα που καθορίζει το επιτόκιο βάσει του πληθωρισμού. Και στη συνέχεια επιτρέπουν το ευρώ να κατακρημνιστεί, το επιτόκιο αυξάνεται, οπότε πέφτει η ανάπτυξη και η ανεργία ξανά ανεβαίνει. Είναι χειρότερο ακόμη και από τις ιερές αγελάδες της Ινδίας, αλλά δεν γίνεται καμία διαμαρτυρία στην έκθεση. Στο σημείο Η επινοούμε μια νέα ιερή αγελάδα: την υψηλή φορολογική πίεση. Τα καθεστώτα κοινωνικής ασφάλισης πρέπει να υποβληθούν σε κριτική ανάλυση και να μειωθούν οι κοινωνικές δαπάνες, αλλά θα μπορούσε βέβαια να γίνει οικονομία στις κοινωνικές δαπάνες δίνοντας ύψιστη προτεραιότητα στην απασχόληση από όλους τους οικονομικούς στόχους. Ώστε οι άνθρωποι που λαμβάνουν οικονομική βοήθεια και επίδομα ανεργίας να αντικαταστήσουν τα επιδόματα με έναν πραγματικό μισθό. Πρόκειται για μια άλλη συνταγή οικονομικής πολιτικής, αλλά βρίσκεται σε σύγκρουση με τη Συνθήκη. Το έλλειμμα του προϋπολογισμού πρέπει σε κανονικές συνθήκες να μην υπερβαίνει το πολύ το 1% του εθνικού προϊόντος – ανεξάρτητα από το αν τα χρήματα χρησιμοποιούνται για επενδύσεις, που μακροπρόθεσμα μπορούν δημιουργήσουν ακόμη μεγαλύτερα ελλείμματα. Αυτό δεν αλλάζει όσες εκλογές και να γίνουν στα κράτη μέλη ή στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, πράγμα εντελώς παράλογο, διότι αντιβαίνει όλη μας την πείρα και αποτελεί απάρνηση των δημοκρατικών αρχών που συνενώνουν τις χώρες μας, αρχές σύμφωνα με τις οποίες οι εκλογείς έχουν τη δυνατότητα να πάνε στην κάλπη και να ψηφίσουν για περισσότερη απασχόληση, παρ’ όλο που μ' αυτόν τον τρόπο ο πληθωρισμός μπορεί μια φορά στις τόσες να υπερβεί το δύο τοις εκατό."@el8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples