Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-05-16-Speech-2-206"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000516.9.2-206"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"La introducción del euro aumentará la integración económica y reforzará los efectos positivos como consecuencia del mercado único, fundamentalmente por la eliminación de los riesgos del tipo de cambio. Pero también por otros factores: por una mayor transparencia en los precios, una mejora en la competencia y el aumento del comercio y la inversión tanto transfronteriza como también entre los restantes países o en el resto de los espacios de los países afectados por la Unión Monetaria.
Al mismo tiempo, la política monetaria común, en la medida en que significará el mismo tipo de interés para todos los Estados miembros de la Unión Monetaria, no sólo va a tener incidencia desde el punto de vista de la evolución de la demanda, sino que también significará una mayor integración en los mercados financieros. También de ahí tendrían que derivarse beneficios para los ahorradores y para los inversores.
Para que todo esto tenga al final el mayor impacto positivo es imprescindible llevar a cabo una política de finanzas públicas saneadas, que no genere tensiones en la propia política monetaria, y, al mismo tiempo, una política de reformas estructurales decidida y una política de competencia que permita obtener los mayores beneficios del proceso.
Para que la Unión Económica y Monetaria funcione con éxito no hace falta un gran presupuesto que permita transferencias cíclicas en situaciones de dificultad. Creo que el Tratado, completado por el Pacto de estabilidad y crecimiento, da los instrumentos suficientes para poner en marcha una política económica coherente con la política monetaria unificada.
El marco fundamental que hemos introducido es un marco de vigilancia mutua de las políticas fiscales nacionales y de coordinación de las políticas económicas mediante procesos de mejora de nuestras situaciones estructurales y una coordinación o creación de un entorno macroeconómico positivo que favorezca el crecimiento y el empleo, y reduzca al mismo tiempo la posibilidad de choques asimétricos inducidos por las políticas económicas.
La propia consolidación presupuestaria, la reducción -evidentemente- del déficit público, da un mayor margen a cada uno de los Estados miembros para actuar en una situación adversa.
Es cierto que una mayor movilidad laboral también puede ayudar a hacer frente a algunos problemas que se pueden plantear en caso de choques asimétricos. Tanto el aumento de la oferta de mano de obra como la mejora de la productividad mejorarían la condición de la creación de empleo y ayudarían a reducir el desempleo. Por esa razón damos especial importancia a una buena movilidad laboral.
La Comisión ha insistido, por tanto, en sus distintas estrategias sobre este punto concreto de la movilidad laboral, siendo conscientes, sin embargo, de que éste es un tema difícil. Es difícil entre los Estados miembros y lo es incluso entre un Estado miembro y otro, como consecuencia no sólo de problemas de formación, históricos y culturales, sino también de otra serie de elementos vinculados a este tipo de situaciones.
En definitiva, le diría que, evidentemente, estas dificultades que se plantean -que, sin duda alguna, pueden aparecer en el futuro- seguramente serán mucho menores que las suscitadas teóricamente por los estudiosos de las uniones monetarias, en la medida en que -y ésa es nuestra experiencia hasta ahora- vamos viendo una aproximación de las situaciones de las políticas económicas de los países y hemos generado un margen, en términos presupuestarios, que nos permite hacer frente a las dificultades con menores problemas que en el pasado."@es12
|
| lpv:translated text |
"Indførelsen af euroen vil forøge den økonomiske integration og styrke de positive virkninger som følge af det indre marked, først og fremmest på grund af fjernelsen af valutakursricisiene. Men også på grund af andre faktorer: På grund af en større prisgennemsigtighed, en bedre konkurrence og en øget samhandel og investering såvel på tværs af grænserne som mellem de resterende lande eller i resten af områderne i de lande, der berøres af ØMU'en.
Samtidig vil den fælles pengepolitik, i det omfang den vil betyde den samme rentesats for alle medlemsstaterne i ØMU'en, ikke kun få betydning ud fra et efterspørgselsudviklingssynspunkt, men vil også betyde en større integration af finansmarkederne. Det burde også give sig udslag i fordele for sparerne og investorerne.
For at alt dette skal få størst mulig positiv virkning, er det absolut nødvendigt at føre en politik med sunde offentlige finanser, som ikke skaber spændinger i selve pengepolitikken, og samtidig en beslutsom strukturreformpolitik og en konkurrencepolitik, som gør det muligt at få det størst mulige udbytte af processen.
For at ØMU'en skal blive en succes er det nødvendigt med et stort budget, som tillader konjunkturafhængige overførsler i vanskelige situationer. Efter min mening indeholder traktaten, som er suppleret med stabilitets- og vækstpagten, tilstrækkelige instrumenter til at iværksætte en økonomisk politik, som er kohærent med den harmoniserede pengepolitik.
Den grundlæggende ramme, vi har indført, er en ramme til gensidig overvågning af de nationale skattepolitikker og til koordinering af de økonomiske politikker ved hjælp af processer, som skal forbedre vores strukturelle situationer og en koordinering eller skabelse af et positivt makroøkonomisk miljø, som fremmer væksten og beskæftigelsen, og som samtidig mindsker muligheden for konjunktursvingninger som følge af de økonomiske politikker.
Selve budgetkonsolideringen, altså reduktionen af det offentlige underskud, giver et større manøvrerum til den enkelte medlemsstat i tilfælde af en krisesituation.
Det er rigtigt, at en større mobilitet for arbejdskraften også kan bidrage til at løse nogle af de problemer, der kan opstå i tilfælde af konjunktursvingninger. Såvel det større udbud af arbejdskraft som produktivitetsforbedringen kan være med til at forbedre betingelserne for jobskabelse og til at reducere arbejdsløsheden. Derfor tillægger vi en god arbejdskraftsmobilitet en særlig betydning.
Kommissionen har derfor i sine forskellige strategier insisteret på dette konkrete punkt om arbejdskraftens mobilitet, idet den dog er klar over, at det er et vanskeligt spørgsmål. Det er vanskeligt medlemsstaterne imellem, og det er det endog også mellem to medlemsstater, ikke alene på grund af uddannelsesmæssige, historiske og kulturelle problemer, men også på grund af en række forhold, der er knyttet til denne slags situationer.
Jeg vil kort sagt sige til Dem, at disse vanskeligheder, der bringes op - og som uden tvivl kan opstå i fremtiden - helt klart vil være meget mindre, end dem der teoretisk skabes af møntunionseksperterne, i den forstand at vi - og det er indtil videre vores erfaring - vil se en tilpasning af landenes økonomiske politikker, og vi har i budgetmæssig forstand skabt et manøvrerum, som gør det muligt for os at klare vanskelighederne med færre problemer end tidligere."@da1
".
Die Einführung des Euro wird die wirtschaftliche Integration und die positiven Auswirkungen des Binnenmarktes vor allem durch den Wegfall der Wechselkursrisiken, aber auch durch weitere Faktoren verstärken: durch eine größere Transparenz bei den Preisen, eine Verbesserung im Wettbewerb und die Zunahme des Handels und der Investitionen sowohl im grenzüberschreitenden Verkehr als auch zwischen den übrigen Staaten oder im restlichen Raum der von der Währungsunion betroffenen Länder.
Gleichzeitig wird die gemeinsame Währungspolitik dadurch, daß für alle Mitgliedstaaten der Währungsunion derselbe Zinssatz gilt, nicht nur die Entwicklung der Nachfrage beeinflussen, sondern auch eine stärkere Integration auf den Finanzmärkten mit sich bringen. Auch hieraus dürften sich Vorteile für Sparer und Investoren ableiten.
Damit dies alles schließlich die größtmögliche positive Wirkung hat, ist eine Politik der sanierten öffentlichen Finanzen, die keine Spannungen in der Währungspolitik hervorruft, unerläßlich. Gleichzeitig müssen eine entschlossene Strukturreformpolitik und eine Wettbewerbspolitik betrieben werden, die es uns gestatten, den größten Nutzen aus dem Prozeß zu ziehen.
Damit die Wirtschafts- und Währungsunion erfolgreich funktioniert, bedarf es keines großen Haushalts, um in schwierigen Situationen zyklische Transfers zu ermöglichen. Ich glaube, der durch den Stabilitäts- und Wachstumspakt vervollständigte Vertrag bietet genügend Instrumente, um eine mit der einheitlichen Währungspolitik kohärente Wirtschaftspolitik in Gang zu setzen.
Der von uns geschaffene Grundrahmen dient der gegenseitigen Überwachung der nationalen Steuerpolitiken und der Koordinierung der Wirtschaftspolitiken durch Prozesse zur Verbesserung unserer strukturellen Bedingungen und einer Koordinierung oder Schaffung eines positiven makroökonomischen Umfelds, das Wachstum und Beschäftigung fördert und gleichzeitig das mögliche Auftreten von durch die Wirtschaftspolitiken bewirkten asymmetrischen Schocks reduziert.
Die Haushaltskonsolidierung und die Senkung des öffentlichen Defizits – das versteht sich – geben jedem einzelnen Mitgliedstaat in widrigen Situationen einen größeren Handlungsspielraum.
Natürlich kann eine größere Mobilität auf dem Arbeitsmarkt ebenfalls zur Lösung einiger Probleme beitragen, die eventuell im Falle asymmetrischer Schocks auftreten. Sowohl die Erhöhung des Arbeitskräfteangebots als auch die Steigerung der Produktivität würden die Voraussetzungen zur Schaffung von Arbeitsplätzen verbessern und den Abbau der Arbeitslosigkeit unterstützen. Aus diesem Grund messen wir einer guten Mobilität auf dem Arbeitsmarkt besondere Bedeutung bei.
Die Kommission hat deshalb auf ihren verschiedenen Strategien zu diesem konkreten Punkt der Mobilität auf dem Arbeitsmarkt beharrt, wobei wir uns allerdings der Schwierigkeit dieses Themas bewußt sind. Diese komplizierte Situation zwischen den Mitgliedstaaten besteht nicht nur aufgrund von historischen, kulturellen und Bildungsproblemen, sondern auch wegen einer Reihe von Elementen im Zusammenhang mit derartigen Situationen.
Schließlich möchte ich Ihnen sagen, daß diese angesprochenen Schwierigkeiten – die zweifellos in der Zukunft auftreten können – sicher viel geringer sein werden als die von den Währungsunionswissenschaftlern theoretisch aufgeworfenen Probleme. Und zwar werden sie in dem Maße geringer sein, als sich – und das ist unsere bisherige Erfahrung – die Bedingungen der Wirtschaftspolitik der Staaten angleichen werden und wir in bezug auf den Haushalt einen Spielraum geschaffen haben, der es uns gestattet, die Schwierigkeiten besser zu bewältigen als in der Vergangenheit."@de7
".
Η εισαγωγή του ευρώ θα ενισχύσει την οικονομική ολοκλήρωση, καθώς και τα θετικά αποτελέσματα της ενιαίας αγοράς βασικά μέσω της εξάλειψης των συναλλαγματικών κινδύνων, αλλά και λόγω άλλων παραγόντων: μιας μεγαλύτερης διαφάνειας στις τιμές, της βελτίωσης του ανταγωνισμού και της αύξησης του όγκου εμπορικών συναλλαγών και των επενδύσεων, τόσο των διασυνοριακών όσο και μεταξύ των υπολοίπων χωρών ή στο υπόλοιπο των χωρών που επηρεάζονται από τη νομισματική ένωση.
Παράλληλα, η κοινή νομισματική πολιτική, στο μέτρο που θα σημαίνει το ίδιο επιτόκιο για όλα τα κράτη μέλη της νομισματικής ένωσης, όχι μόνο θα επηρεάσει την εξέλιξη της ζήτησης, αλλά και θα σημαίνει μεγαλύτερη ολοκλήρωση των χρηματοοικονομικών αγορών. Και από εκεί θα πρέπει να αντληθούν οφέλη για τους αποταμιευτές και τους επενδυτές.
Προκειμένου όλα αυτά να έχουν τελικά τον μέγιστο δυνατό θετικό αντίχτυπο είναι απαραίτητο να υλοποιηθεί μια πολιτική εξυγίανσης των δημοσιονομικών, που να μην προκαλεί εντάσεις στην ίδια τη νομισματική πολιτική και παράλληλα μια αποφασιστική πολιτική διαρθρωτικών μεταρρυθμίσεων και μια πολιτική ανταγωνισμού που θα επιτρέψει την εξασφάλιση μεγαλύτερων οφελών από τη διαδικασία.
Προκειμένου η Οικονομική και Νομισματική Ένωση να λειτουργήσει με επιτυχία δεν χρειάζεται μεγάλος προϋπολογισμός που επιτρέπει κυκλικές μεταβιβάσεις σε δύσκολες καταστάσεις. Πιστεύω ότι η Συνθήκη, συμπληρωμένη από το σύμφωνο σταθερότητας και ανάπτυξης, παρέχει τα αναγκαία μέσα προκειμένου να τεθεί σε λειτουργία μια οικονομική πολιτική που θα συνάδει με την ενιαία νομισματική πολιτική.
Το βασικό πλαίσιο που εισαγάγαμε είναι ένα πλαίσιο αμοιβαίας παρακολούθησης των εθνικών δημοσιονομικών πολιτικών και συντονισμού των οικονομικών πολιτικών μέσω διαδικασιών βελτίωσης της διαρθρωτικής μας κατάστασης και ενός συντονισμού ή δημιουργίας ενός θετικού μακροοικονομικού περιβάλλοντος, που να ευνοεί τη μεγέθυνση και την απασχόληση και να μειώνει ταυτόχρονα το ενδεχόμενο ασυμμετρικών διαταράξεων προκαλούμενων από τις οικονομικές πολιτικές.
Η ίδια η δημοσιονομική σταθερότητα, η μείωση – προφανώς – του δημόσιου ελλείμματος, δίνει μεγαλύτερο περιθώριο σε καθένα από τα κράτη μέλη προκειμένου να ενεργήσουν σε αντίξοες περιστάσεις.
Είναι γεγονός ότι μια μεγαλύτερη κινητικότητα του εργατικού δυναμικού μπορεί επίσης να βοηθήσει στην αντιμετώπιση κάποιων προβλημάτων που μπορούν να ανακύψουν σε περίπτωση ασυμμετρικών διαταράξεων. Τόσο η αύξηση της προσφοράς εργατικού δυναμικού όσο και η βελτιώση της παραγωγικότητας θα βελτιώσουν τους όρους δημιουργίας απασχόλησης και θα συμβάλουν στη μείωση της ανεργίας. Για τον λόγο αυτό δίνουμε ιδιαίτερη σημασία σε μια καλή κινητικότητα του εργατικού δυναμικού.
Η Επιτροπή επέμεινε συνεπώς στις διάφορες στρατηγικές της σε αυτό το συγκεκριμένο σημείο της κινητικότητας του εργατικού δυναμικού, έχοντας επίγνωση παρά ταύτα ότι πρόκειται για δύσκολο ζήτημα. Είναι δύσκολο τόσο ανάμεσα στα κράτη μέλη όσο και ανάμεσα σε ένα κράτος μέλος και ένα άλλο, ως συνέπεια όχι μόνο των προβλημάτων κατάρτισης και των ιστορικών και πολιτισμικών διαφορών, αλλά και λόγω μιας σειράς στοιχείων που συνδέονται με αυτού του είδους τις καταστάσεις
Τελικά, θα σας έλεγα ότι προφανώς αυτές οι δυσκολίες που τίθενται – που αναμφίβολα μπορούν να ενσκύψουν στο μέλλον – σίγουρα θα είναι πολύ πιο περιορισμένες σε σύγκριση με αυτές που θεωρητικώς αναφέρουν οι μελετητές των νομισματικών ενώσεων, στο μέτρο που – και αυτή είναι η εμπειρία μας έως τώρα – διαπιστώνουμε προσέγγιση των καταστάσεων των οικονομικών πολιτικών των χωρών, αφήσαμε δε ένα δημοσιονομικό περιθώριο που μας επιτρέπει να αντιμετωπίσουμε τις δυσκολίες με λιγότερα προβλήματα από ό,τι στο παρελθόν."@el8
"The introduction of the euro will increase economic integration and reinforce the positive effects of the single market, primarily by eliminating the risks relating to exchange rates. There are also other factors. There is greater transparency in prices, an improvement in competition and an increase in trade and investment both cross-border and also between other countries or areas affected by monetary union.
At the same time, as the common monetary policy will mean the same interest rate for all Member States of the monetary union, it will not only have an effect in terms of developing demand, but it will also mean greater integration of the financial markets. This should also bring benefits for savers and investors.
For this to have the greatest positive effect, it is essential that we carry out a policy of rationalised public finances, which will not generate tensions in monetary policy itself, and at the same time, a decisive policy of structural reforms and a competition policy, which will allow the maximum benefit to be drawn from the process.
In order for economic and monetary union to function successfully, we do not need a major budget which will allow cyclical transfers
in the event of difficulties. I believe that the Treaty, supplemented by the Stability and Growth Pact, provides adequate instruments to implement an economic policy which is compatible with a unified monetary policy.
The basic framework which we have introduced is a framework of mutual supervision of national fiscal policies and of coordination of economic policies by means of processes to improve our structural situations and the coordination or creation of a positive macroeconomic environment which will favour growth and employment, and at the same time reduce the possibility of asymmetric clashes caused by economic policies.
Budgetary consolidation itself, which is, of course, the reduction of the public deficit, gives each Member State room to act in adverse situations.
Greater labour mobility may certainly help to confront the problems which may arise in the event of
asymmetric clashes. Both an increase in the available work force and an improvement in productivity would improve the situation in terms of creating jobs and helping to reduce unemployment. That is why we attach particular importance to labour mobility.
The Commission has therefore insisted on its various strategies regarding the specific point of labour mobility, while remaining aware that this is a difficult issue. It is difficult within Member States and it is difficult between one Member State and another, due not only to historical and cultural incompatibilities in terms of education, but also to a series of other aspects related to this type of situation.
Finally, I would say that clearly these difficulties which are being considered – and which may arise in the future – will surely be much less serious than those which have been brought up in theory by people who study monetary union, given that – and this is our experience to date – we are seeing an approximation of the economic policies of the countries and we have created room, in monetary terms, for us to confront difficulties more easily than in the past."@en3
".
Euron käyttöönotto lisää taloudellista yhdentymistä ja vahvistaa yhtenäismarkkinoiden seurauksena myönteisiä vaikutuksia pääasiassa valuuttakurssiriskien poistumisen ansiosta. Kuitenkin se on myös niiden muiden tekijöiden ansiota, joita ovat lisääntynyt avoimuus hinnoissa, kilpailun edistäminen ja kaupankäynnin kasvu sekä rajat ylittävät samoin kuin muiden maiden välillä tehtävät sijoitukset tai muiden maiden joihin rahaliitolla on vaikutusta alueilla tehtävät sijoitukset.
Samanaikaisesti yhteinen rahapolitiikka siinä mielessä, että se merkitsee samaa korkokantaa kaikille rahaliiton jäsenvaltioille, ei vaikuta ainoastaan kysynnän kehittymiseen, vaan merkitsee myös rahoitusmarkkinoiden suurempaa yhdentymistä. Myös tämän pitäisi koitua säästäjien ja sijoittajien hyödyksi.
Jotta kaikella tällä olisi lopulta mahdollisimman myönteinen vaikutus, on aivan välttämätöntä toteuttaa sellaista tervehdytetyn julkisen talouden politiikkaa, josta ei aiheudu rahapoliittisia jännitteitä, ja määrätietoista rakennemuutosten politiikkaa sekä sellaista kilpailupolitiikkaa, jonka ansiosta prosessista saadaan mahdollisimman suuri hyöty.
Siihen, että talous- ja rahaliitto toimisi menestyksekkäästi, tarvitsemme sellaista laajaa budjettia, joka mahdollistaa jaksottaiset siirrot vaikeissa tilanteissa. Mielestäni perustamissopimukseen, jota vakaus- ja kasvusopimus täydentää, sisältyy riittävät välineet yhtenäisen rahapolitiikan kanssa johdonmukaisen talouspolitiikan käynnistämiseksi.
Käyttöön ottamamme perusmalli merkitsee kansallisten veropolitiikkojen molemminpuolista valvontaa ja talouspolitiikkojen koordinointia rakenteellista tilannettamme edistävillä kehitysprosesseilla ja sellaisen koordinoinnin tai sellaisen myönteisen makrotaloudellisen alueen luomisen avulla, joka edistää kasvua ja työllisyyttä sekä vähentää samalla talouspolitiikkojen aiheuttamien epäsymmetristen šokkien mahdollisuutta.
Julkisen talouden vakauttamisen myötä, jolla tarkoitetaan epäilemättä julkisen vajeen supistamista, kukin jäsenvaltion saa enemmän liikkumavaraa, jonka puitteissa toimia epäedullisessa tilanteessa.
On selvää, että myös suurempi työvoiman liikkuvuus edistää sellaisten tiettyjen ongelmien ratkaisemista, joita saattaa ilmetä epäsymmetristen šokkien tapauksessa. Sekä työvoiman tarjonnan lisääntyminen että tuottavuuden parantuminen edistäisivät työpaikkojen syntymistä ja auttaisivat työttömyyden vähentämisessä. Tästä syystä pidämme toimivaa työvoiman liikkuvuutta erittäin tärkeänä asiana.
Siksi komissio on painottanut eri strategioissaan tätä työvoiman liikkuvuuteen liittyvää konkreettista seikkaa, vaikka olemmekin tietoisia asian hankaluudesta. Se on hankala asia jäsenvaltioiden välillä, ja se on hankala asia jopa kahden jäsenvaltion välillä, eikä se johdu ainoastaan historiallisista ja kulttuurisista ongelmista vaan myös muunlaisista tällaisiin tilanteisiin liittyvistä seikoista.
Lopuksi sanoisin teille, että on selvää, että esitetyt vaikeudet joita saattaa epäilemättä ilmetä tulevaisuudessa ovat varmasti paljon vähäisempiä kuin ne vaikeudet, joita rahaliittoihin erikoistuneet tutkijat ovat teoriassa esittäneet, koska ja sanon tämän tähänastisen kokemuksemme perusteella voimme nähdä, kuinka maiden talouspoliittiset tilanteet lähentyvät ja koska olemme luoneet talousarvioterminologiaa käyttäen sellaisen marginaalin, jonka ansiosta voimme selviytyä vaikeuksista niin, että ongelmat jäävät aiempaa vähäisemmiksi."@fi5
".
L'introduction de l'euro augmentera l'intégration économique et renforcera les effets positifs du marché unique, principalement grâce à l'élimination des risques liés au taux de change. Mais également grâce à d'autres facteurs : plus grande transparence des prix, amélioration de la concurrence et augmentation du commerce et de l'investissement aussi bien transfrontaliers qu'entre les autres pays ou dans le reste de l'espace des pays concernés par l'union monétaire.
En même temps, la politique monétaire commune, dans la mesure où les taux d'intérêt seront les mêmes dans tous les États membres, aura une incidence du point de vue de la demande, mais signifiera également une plus grande intégration des marchés financiers. Cela devrait également être bénéfique pour les épargnants et les investisseurs.
Pour que tout ceci ait le plus grand impact positif final, il est indispensable de mener à bien une politique d'assainissement des finances publiques n'engendrant aucune tension au sein de la politique monétaire, et, parallèlement, une politique de réformes structurelles décidée ainsi qu'une politique en matière de concurrence permettant d'obtenir les plus grands bénéfices du processus.
Afin que l'union économique et monétaire soit un succès, il n'est pas nécessaire d'avoir un grand budget permettant des transferts cycliques dans les moments difficiles. Je crois que le Traité, complété par le pacte de stabilité et de croissance, fournit les instruments suffisants pour mettre en marche une politique économique cohérente avec la politique monétaire unifiée.
Le cadre fondamental que nous avons introduit est un cadre de surveillance mutuelle des politiques fiscales nationales et de coordination des politiques économiques grâce à des processus d'amélioration de nos situations structurelles et à une coordination ou création d'un milieu macro-économique positif favorisant la croissance et l'emploi, tout en réduisant les risques de chocs asymétriques induits par les politiques économiques.
La consolidation budgétaire elle-même, la réduction - évidemment - du déficit public, offre une plus grande marge de manœuvre aux États membres en cas de difficulté.
Il est vrai qu'une plus grande mobilité dans le travail peut également permettre de faire face à certains problèmes qui peuvent se poser en cas de chocs asymétriques. Tant l'augmentation de l'offre de main-d'œuvre que l'amélioration de la productivité amélioreraient les conditions de création d'emploi et permettraient de réduire le chômage. C'est pour cette raison que nous attachons une importance toute particulière à une bonne mobilité dans le domaine du travail.
La Commission a dès lors insisté, dans ses différentes stratégies sur ce point concret de la mobilité dans le domaine du travail tout en étant consciente qu'il s'agit d'une question difficile. Difficile entre les États membres mais également entre un État membre et un autre pays, non seulement à cause de problèmes de formation, historiques et culturels, mais également d'éléments liés à ce type de situations.
En définitive, je vous dirais que, évidemment, ces difficultés qui surgissent - qui peuvent sans nul doute apparaître à l'avenir - seront certainement beaucoup moins importantes que celles avancées théoriquement par les spécialistes des unions monétaires, dans la mesure où - et c'est l'expérience que nous en avons jusqu'à aujourd'hui - nous assistons à un rapprochement des situations des politiques économiques des pays et nous avons créé une marge, en termes budgétaires, nous permettant de faire face aux difficultés avec moins de problèmes que par le passé."@fr6
"L'introduzione dell'euro rafforzerà l'integrazione economica e i suoi effetti positivi, come conseguenza del mercato unico, sostanzialmente grazie all'eliminazione del rischio connesso al cambio. Ma anche in base ad altri fattori: maggior trasparenza nei prezzi, miglioramento della concorrenza, aumento degli scambi e degli investimenti sia a livello transfrontaliero, sia fra i restanti paesi o nelle altre aree in cui sono situati i paesi coinvolti nell'unione economica e monetaria.
Al contempo, la politica monetaria comune, nella misura in cui comporterà il medesimo tasso di interesse per tutti gli Stati membri che partecipano all'unione monetaria, non soltanto avrà un impatto sull'andamento della domanda, ma comporterà anche una maggiore integrazione sui mercati finanziari. E ciò dovrebbe comportare a sua volta un beneficio per investitori e risparmiatori.
Affinché tutto ciò abbia, in ultima analisi, il massimo impatto possibile, occorre condurre una politica di risanamento dei conti pubblici, che non induca tensioni nella politica monetaria stessa e, al contempo, una decisa politica di riforme strutturali e una politica della concorrenza che permetta di ottenere da questo processo il massimo beneficio possibile.
Affinché l'Unione economica e monetaria si riveli un successo, non è necessaria una grande dotazione finanziaria per procedere a trasferimenti ciclici in situazioni di difficoltà. Credo che il Trattato, completato dal Patto di stabilità e crescita, metta a disposizione gli strumenti necessari per avviare una politica economica coerente rispetto alla politica monetaria unificata.
Il quadro essenziale che abbiamo varato consiste in un quadro di reciproca sorveglianza delle politiche fiscali nazionali e di coordinamento delle politiche economiche, e ciò mediante il miglioramento delle rispettive realtà strutturali e tramite il coordinamento, o la creazione, di un ambiente macroeconomico favorevole alla crescita e all'occupazione, ma capace di ridurre al contempo il rischio di choc asimmetrici indotti dalle politiche economiche.
Il consolidamento del bilancio stesso, la riduzione – va da sé – del disavanzo pubblico, consente a ogni Stato membro un più ampio margine per far fronte a un'eventuale situazione avversa.
E' vero che anche una maggiore mobilità del lavoro può contribuire a far fronte a taluni problemi che potrebbero insorgere in caso di choc asimmetrico. Tanto l'aumento dell'offerta di manodopera, quanto il miglioramento della produttività inciderebbero positivamente sulle condizioni atte a creare occupazione e contribuirebbero al calo della disoccupazione. Per questa ragione, noi attribuiamo grande importanza a una buona mobilità della manodopera.
Nelle sue varie strategie, pertanto, la Commissione ha posto l'accento su questo specifico punto della mobilità del lavoro, senza dimenticare, naturalmente, che si tratta di un tema complesso. Complesso fra tutti gli Stati membri ma anche a livello bilaterale, in conseguenza non soltanto di problemi dovuti alla formazione, alla storia o alla cultura, ma anche per tutta una serie di elementi che inevitabilmente accompagnano questo tipo di situazioni.
In definitiva posso dirle che, naturalmente, le difficoltà reali – e che senza dubbio potranno insorgere in futuro – saranno certamente ben inferiori a quelle paventate sul piano teorico dagli studiosi delle unioni monetarie nella misura in cui – è questa l'esperienza che abbiamo maturato sin qui – si assiste a un ravvicinamento fra le politiche economiche dei vari paesi e nella misura in cui abbiamo creato, in termini di bilancio, un margine che permette di far fronte alle difficoltà in modo più agevole rispetto al passato."@it9
"The introduction of the euro will increase economic integration and reinforce the positive effects of the single market, primarily by eliminating the risks relating to exchange rates. There are also other factors. There is greater transparency in prices, an improvement in competition and an increase in trade and investment both cross-border and also between other countries or areas affected by monetary union.
At the same time, as the common monetary policy will mean the same interest rate for all Member States of the monetary union, it will not only have an effect in terms of developing demand, but it will also mean greater integration of the financial markets. This should also bring benefits for savers and investors.
For this to have the greatest positive effect, it is essential that we carry out a policy of rationalised public finances, which will not generate tensions in monetary policy itself, and at the same time, a decisive policy of structural reforms and a competition policy, which will allow the maximum benefit to be drawn from the process.
In order for economic and monetary union to function successfully, we do not need a major budget which will allow cyclical transfers
in the event of difficulties. I believe that the Treaty, supplemented by the Stability and Growth Pact, provides adequate instruments to implement an economic policy which is compatible with a unified monetary policy.
The basic framework which we have introduced is a framework of mutual supervision of national fiscal policies and of coordination of economic policies by means of processes to improve our structural situations and the coordination or creation of a positive macroeconomic environment which will favour growth and employment, and at the same time reduce the possibility of asymmetric clashes caused by economic policies.
Budgetary consolidation itself, which is, of course, the reduction of the public deficit, gives each Member State room to act in adverse situations.
Greater labour mobility may certainly help to confront the problems which may arise in the event of
asymmetric clashes. Both an increase in the available work force and an improvement in productivity would improve the situation in terms of creating jobs and helping to reduce unemployment. That is why we attach particular importance to labour mobility.
The Commission has therefore insisted on its various strategies regarding the specific point of labour mobility, while remaining aware that this is a difficult issue. It is difficult within Member States and it is difficult between one Member State and another, due not only to historical and cultural incompatibilities in terms of education, but also to a series of other aspects related to this type of situation.
Finally, I would say that clearly these difficulties which are being considered – and which may arise in the future – will surely be much less serious than those which have been brought up in theory by people who study monetary union, given that – and this is our experience to date – we are seeing an approximation of the economic policies of the countries and we have created room, in monetary terms, for us to confront difficulties more easily than in the past."@lv10
"De invoering van de euro zal de economische integratie bevorderen en de positieve effecten van de interne markt versterken. Met name doordat wisselkoersrisico's wegvallen, maar ook door andere factoren: transparantere prijzen, meer concurrentie, en een toename van de handel en de investeringen, zowel grensoverschrijdende investeringen als investeringen tussen de resterende landen of in delen van landen die de invloed van de monetaire unie ondervinden.
Tegelijkertijd zal het monetair beleid niet alleen de ontwikkeling van de vraag beïnvloeden doordat voor alle lidstaten van de EMU dezelfde rentevoet zal gelden, maar tevens leiden tot meer integratie op de financiële markten. Ook dat zou voordelen voor spaarders en investeerders moeten opleveren.
Om ervoor te zorgen dat dit alles uiteindelijk een zo positief mogelijk effect heeft, moet het financieel beleid noodzakelijkerwijs gericht zijn op het gezond houden van de overheidsfinanciën, zodat er geen spanningen ontstaan binnen het monetair beleid. Tegelijkertijd moet er een krachtig structureel hervormingsbeleid worden gevoerd, en een mededingingsbeleid waarmee alles uit dit proces wordt gehaald wat erin zit.
Voor een succesvolle Economische en Monetaire Unie hebben wij geen omvangrijke begroting nodig waarmee in moeilijke tijden cyclische uitgaven kunnen worden gedaan. Ik denk dat het Verdrag, aangevuld door het pact voor stabiliteit en groei, voldoende instrumenten biedt om naast het gemeenschappelijk monetair beleid een samenhangend economisch beleid te kunnen voeren.
Het model dat wij hebben ingevoerd, berust op wederzijds toezicht van de lidstaten op elkaars fiscaal beleid en op coördinatie van het economisch beleid. Dat doen wij door onze structurele toestand te verbeteren en door samen een positief macro-economisch klimaat te scheppen dat werkgelegenheid en groei bevordert, en tegelijk de kans op asymmetrische schokken ten gevolge van het economisch beleid vermindert.
De consolidatie van de begroting en - vanzelfsprekend - de vermindering van het overheidstekort geven de lidstaten meer individuele speelruimte om bij tegenspoed te kunnen optreden.
Inderdaad kan een hogere arbeidsmobiliteit ook bijdragen aan het beheersen van sommige problemen die zich in geval van asymmetrische schokken kunnen voordoen. Zowel een toename van het arbeidsaanbod als een stijging van de productiviteit dragen bij aan het scheppen van werkgelegenheid en aan het verminderen van de werkloosheid. Daarom hechten wij veel belang aan een hoge arbeidsmobiliteit.
De Commissie heeft daarom in haar verschillende strategieën telkens de nadruk gelegd op dit concrete punt van de arbeidsmobiliteit, hoewel zij zich ervan bewust is dat het een moeilijk punt is. Het ligt moeilijk voor de lidstaten en zelfs tussen lidstaten onderling, door problemen in verband met ieders vorming, geschiedenis en cultuur, maar ook door een aantal andere factoren die met dit soort situaties verband houden.
Kortom, ik zou zeggen dat als zulke moeilijkheden zich voordoen - en dat zou in de toekomst ongetwijfeld kunnen gebeuren - zij vast en zeker minder ernstig zullen zijn dan de theoretische problemen waarop door onderzoekers van de monetaire unie wordt gewezen. Ik denk dus - en dat is ook onze ervaring tot nog toe - dat wij zullen zien dat het economisch beleid van de lidstaten steeds minder uiteen zal lopen. Daarnaast hebben wij, in begrotingstermen, een marge gecreëerd waardoor we moeilijkheden gemakkelijker het hoofd kunnen bieden dan in het verleden."@nl2
"A introdução do euro aprofundará a integração económica e reforçará os efeitos positivos como consequência do mercado único, fundamentalmente devido à eliminação dos riscos das taxas de câmbio. Mas também devido a outros factores: uma maior transparência nos preços, uma melhoria na concorrência e o aumento do comércio e do investimento tanto transfronteiriço como ainda entre os restantes países ou nos restantes espaços dos países afectados pela União Monetária.
Simultaneamente, a política monetária comum, na medida em que garantirá a mesma taxa de juro para todos os EstadosMembros da União Monetária, não só terá incidência do ponto de vista da evolução da procura, como também propiciará uma maior integração nos mercados financeiros. Daqui resultam também benefícios para os aforradores e para os investidores.
Para que tudo isto possa ter o maior impacte positivo, é imprescindível levar a cabo uma política de finanças públicas saneadas, que não crie tensões na própria política monetária, paralelamente a uma política de reformas estruturais decidida e a uma política de concorrência que permita retirar os maiores benefícios do processo.
Para que o funcionamento da União Económica e Monetária seja coroado de êxito, não é necessário um grande orçamento que permita transferências cíclicas em situações difíceis. Penso que o Tratado, completado pelo Pacto de Estabilidade e Crescimento, propicia instrumentos suficientes para implementar uma política económica coerente com a política monetária comum.
Introduzimos um quadro fundamental que é um quadro de vigilância mútua das políticas fiscais nacionais e de coordenação das políticas económicas mediante processos de melhoria das nossas situações estruturais e uma coordenação ou criação de um enquadramento macroeconómico positivo que favoreça o crescimento e o emprego, e reduza ao mesmo tempo a possibilidade de choques assimétricos induzidos pelas políticas económicas.
A própria consolidação orçamental, a redução evidentemente do défice público, permite uma margem maior a cada um dos EstadosMembros para reagir numa situação adversa.
É verdade que uma maior mobilidade da força de trabalho também pode contribuir para arrostar alguns problemas que possam emergir em caso de choques assimétricos. Tanto o aumento da oferta de mãodeobra como a melhoria da produtividade melhorariam as condições de criação de emprego e contribuiriam para reduzir o desemprego. Por essa razão, atribuímos especial importância a uma boa mobilidade dos trabalhadores.
A Comissão insistiu, por conseguinte, nas suas diversas estratégias, neste ponto concreto da mobilidade dos trabalhadores, estando consciente, porém, de que se trata de um tema difícil. É difícil entre os vários EstadosMembros e éo inclusivamente entre dois EstadosMembros, não só devido a problemas de formação, a problemas históricos e culturais, como também a outra série de elementos associados a este tipo de situações.
Em resumo, dirlheia que, evidentemente, estas dificuldades que se apresentam que, sem dúvida alguma, podem surgir no futuro certamente serão muito menores do que as suscitadas teoricamente pelos estudiosos das uniões monetárias, na medida em que e essa é a experiência que temos tido até agora temos observado uma aproximação das situações das políticas económicas dos países e previmos uma margem, em termos orçamentais, que nos permite fazer frente às dificuldades com menos problemas do que no passado."@pt11
"Eurons införande kommer att öka den ekonomiska integrationen och stärka de positiva effekterna av den inre marknaden, huvudsakligen på grund av upphörandet av valutariskerna. Men även på grund av andra faktorer: mer genomblickbara priser, en ökad konkurrenskraft och en ökad handel och ökade investeringar såväl över gränserna som mellan de övriga länderna eller i de övriga områdena i de länder som påverkas av Ekonomiska och monetära unionen.
Samtidigt kommer den gemensamma monetära politiken, i den mån den innebär samma räntesatser för alla medlemsstaterna i Ekonomiska och monetära unionen, inte bara att ha inflytande på utvecklingen av efterfrågan, utan den kommer även att föra till en ökad integrering på finansmarknaderna. Det bör även leda till förmåner för småsparare och investerare.
För att allt detta i slutändan skall få stora positiva effekter är det nödvändigt att fullfölja en politik med sanerade offentliga finanser som inte ger upphov till spänningar i den monetära politiken, och samtidigt en målinriktad politik med strukturella reformer och en konkurrenspolitik som gör att dessa metoder ger stor utdelning.
Det behövs inte en stor budget, som medger regelbundet återkommande överföringar i svåra lägen, för att Ekonomiska och monetära unionen skall bli framgångsrik. Jag anser att fördraget, som kompletteras med stabilitets- och tillväxtpakten, erbjuder de instrument som krävs för att initiera en ekonomisk politik som är förenlig med den enhetliga monetära politiken.
De ramar som vi huvudsakligen har infört är ramar för en ömsesidig bevakning av den nationella skattepolitiken och en samordning av den ekonomiska politiken med hjälp av metoder för en förbättring av våra strukturella förhållanden och en samordning eller ett skapande av en positiv makroekonomisk miljö som främjar tillväxten och sysselsättningen samtidigt som den minskar risken för osymmetriska motsättningar föranledda av den ekonomiska politiken.
Budgetkonsolideringen, och den uppenbara minskningen av det offentliga underskottet, ger de enskilda medlemsstaterna större handlingsutrymme i ogynnsamma lägen.
Det är sant att en större rörlighet på arbetsmarknaden även kan göra det lättare att ta itu med vissa problem som kan uppstå till följd av osymmetriska motsättningar. Både en ökad tillgång på arbetskraft och en ökad produktivitet skulle förbättra möjligheterna att skapa sysselsättning och det skulle bidra till att minska arbetslösheten. Därför lägger vi särskild vikt vid en stor rörlighet på arbetsmarknaden.
Kommissionen har därför i sina olika strategier framhärdat på den konkreta punkten om rörlighet på arbetsmarknaden, samtidigt som man är medveten om att det är en komplicerad fråga. Det är komplicerat mellan samtliga medlemsstater och likaså mellan en medlemsstat och en annan, inte bara till följd av problem med utbildning, historiska och kulturella problem, utan även en rad andra faktorer som är kopplade till den typen av situationer.
Slutligen vill jag säga att de problem som nämns – och som utan tvekan kan uppstå i framtiden – säkert kommer att bli betydligt färre än de som teoretiskt sett väcks av de som forskar om monetära unioner allt eftersom – och det är våra erfarenheter hittills – ländernas ekonomiska politik närmar sig varandra och vi har i budgettermer skapat marginaler som innebär att vi kommer att få det mindre svårt att ta oss an problemen än vi hade tidigare."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples