Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-04-13-Speech-4-146"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000413.5.4-146"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, it is very important to point out that sanctions are themselves a form of warfare. They are targeted at the most innocent civilians, at the innocent people in societies, especially children, the most vulnerable. The sanctions on Iraq have become a weapon of mass destruction against the helpless people there. Over 200 children die there every single day. This is not acceptable. We cannot allow this to go on. Denis Halliday, who resigned his position as Director of the UN Humanitarian Mission in Iraq in protest at the sanctions, confirmed the UNICEF statistics that 5 000 to 6 000 children die every month as a direct result of sanctions.
Mary Robinson, the High Commissioner for Human Rights, has been speaking out against sanctions for a long time. She said you cannot expect her to condemn human rights abuses in other parts of the world and let the United Nations itself be responsible for what is happening in Iraq following the sanctions. In February Mr Hans von Sponek, the United Nations humanitarian coordinator in Iraq, followed in the steps of Mr Halliday when he also resigned in protest at the on-going sanctions and the bombing of the Iraqi people. Within hours of his resignation, the head of the World Food Programme in Iraq since January 1999 also resigned in protest at the sanctions. These resignations must cause the world community to reconsider the justification for the continuing sanctions policy and also the bombings.
I would like to point out that 70 Congressmen sent a letter to Bill Clinton in the United States asking him to lift the embargo, asking him to de-link economic sanctions from the military sanctions that are currently in place in Iraq. It is not just here in Europe that people are concerned, but right across the world. If anyone looked at the very good documentary by the world-famous journalist, John Pilger, they would see what is happening there. Can we allow this to go on without saying something about it? It is a blatant violation of international human rights laws.
The sanctions are targeting the most vulnerable in society and making them suffer yet, at the same time, the elite in that society and the people who are part of the Saddam Hussein regime do not suffer from the sanctions. It is the ordinary people who suffer. We cannot allow this to go on. It is not right and the US Congressmen who sent the letter to Bill Clinton are quite right: we have to de-link economic sanctions from the military sanctions that are currently in place.
We also have to address the bombings that are taking place without any UN mandate. That is absolutely unacceptable. A whole family was wiped out by these bombings, as shown in Mr Pilger's documentary. This is something we cannot ignore and we must push for an end to this inhumane policy."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det er meget vigtigt at påpege, at sanktioner i sig selv er en form for krigsførelse. De er rettet mod de mest uskyldige civile, de uskyldige i samfundet, navnlig børn, de mest sårbare. Sanktionerne imod Irak er blevet et masseødelæggelsesvåben imod landets hjælpeløse befolkning. Over 200 børn dør hver eneste dag. Det er ikke acceptabelt. Vi kan ikke tillade, at dette fortsætter. Denis Halliday, som trådte tilbage fra sin post som direktør for FN's humanitære mission i Irak i protest mod sanktionerne, bekræftede UNICEF's statistikker om, at 5.000 til 6.000 børn dør hver måned som et direkte resultat af sanktionerne.
Mary Robinson, højkommissæren for menneskerettigheder, har udtalt sig imod sanktioner for længe siden. Hun sagde, at man ikke kan forvente, at hun fordømmer brud på menneskerettighederne andre steder i verden, og så lader FN selv være ansvarlig for det, der sker i Irak som følge af sanktionerne. I februar fulgte Hans von Sponek, FN's humanitære koordinator i Irak, i Denis Hallidays fodspor, da han ligeledes trådte tilbage i protest mod de igangværende sanktioner og bombningen af den irakiske befolkning. Få timer efter hans tilbagetræden trådte chefen for Verdensfødevareprogrammet i Irak siden januar 1999 ligeledes tilbage i protest mod sanktionerne. Disse opsigelser må få verdenssamfundet til på ny at overveje begrundelsen for at fortsætte sanktionspolitikken og bombningerne.
Jeg vil gerne påpege, at 70 kongresmedlemmer har sendt et brev til Bill Clinton i USA, hvori de bad ham ophæve embargoen, bad ham ophæve sammenkædningen mellem de økonomiske sanktioner og de militære sanktioner, der i øjeblikket anvendes over for Irak. Det er ikke blot her i Europa, at folk er bekymrede, det er over hele verden. Hvis nogen så den glimrende dokumentarudsendelse af den verdensberømte journalist John Pilger, kunne de se, hvad det er, der sker. Kan vi tillade, at dette fortsætter, uden at sige noget om det? Det er en himmelråbende overtrædelse af de internationale menneskerettighedslove.
Sanktionerne er rettet mod samfundets mest sårbare og påfører dem lidelser, og samtidig lider landets elite og de mennesker, der er en del af Saddam Husseins regime, ikke under sanktionerne. Det er den jævne befolkning, der lider. Vi kan ikke tillade, at dette fortsætter. Det er forkert, og de amerikanske kongresmedlemmer, der sendte brevet til Bill Clinton, har ret: Vi må fjerne sammenkoblingen mellem de økonomiske sanktioner og de militære sanktioner, der anvendes i øjeblikket.
Vi må også behandle de bombninger, der finder sted uden FN-mandat. Det er fuldstændig uacceptabelt. En hel familie blev udslettet ved disse bombninger, hvilket fremgik af John Pilgers dokumentarprogram. Det er noget, vi ikke kan ignorere, og vi må sætte en stopper for denne umenneskelige politik."@da1
"Herr Präsident! Es ist äußerst wichtig klarzustellen, daß Sanktionen selbst eine Form der Kriegführung sind. Sie treffen die unschuldigsten Zivilisten, die unschuldigen Menschen einer Gesellschaft, insbesondere diejenigen, die sich am wenigsten wehren können: die Kinder. Die Sanktionen gegen den Irak wurden zu einer Massenvernichtungswaffe gegen die hilflosen Menschen dort. Tag für Tag sterben dort mehr als 200 Kinder. Das kann man nicht hinnehmen. Wir dürfen nicht zulassen, daß das so weiter geht. Dennis Halliday, der aus Protest gegen die Sanktionen von seinem Posten als Direktor der humanitären UN-Mission im Irak zurückgetreten ist, bestätigte die UNICEF-Statistik, daß monatlich fünf- bis sechstausend Kinder als eine direkte Folge von Sanktionen sterben.
Mary Robinson, die Hochkommissarin für Menschenrechte, spricht sich seit langem gegen die Sanktionen aus. Sie sagte, man könne von ihr nicht erwarten, daß sie Verletzungen der Menschenrechte in anderen Teilen der Welt verurteilt, und es gleichzeitig zulassen soll, daß die Vereinten Nationen die Verantwortung dafür tragen, was im Irak infolge der Sanktionen geschieht. Im Februar folgte Herr Hans von Sponek, der humanitäre Koordinator der Vereinten Nationen im Irak, dem Beispiel von Herrn Halliday und trat ebenfalls aus Protest gegen die fortbestehenden Sanktionen und die Bombardierung der irakischen Bevölkerung zurück. Innerhalb von Stunden nach seinem Rücktritt legte auch der seit Januar 1999 im Irak tätige Verantwortliche für das Welternährungsprogramm aus Protest gegen die Sanktionen sein Amt nieder. Diese Rücktritte müssen die internationale Gemeinschaft veranlassen, die Berechtigung der Weiterführung der Sanktionspolitik und auch der Bombardierungen zu überdenken.
Ich möchte darauf hinweisen, daß 70 Kongreßabgeordnete in den Vereinigten Staaten Bill Clinton in einem Schreiben aufforderten, das Embargo aufzuheben und die Wirtschaftssanktionen von den derzeitig gegen den Irak bestehenden militärischen Sanktionen abzukoppeln. Nicht nur hier in Europa sind die Menschen beunruhigt, sondern überall in der Welt. Wer den ausgezeichneten Dokumentarfilm des weltbekannten Journalisten John Pilger sah, konnte erfahren, was dort geschieht. Dürfen wir zulassen, daß das so weitergeht, ohne etwas dazu zu sagen? Es ist eine eklatante Verletzung der internationalen Gesetze über die Menschenrechte.
Die Sanktionen treffen die Schutzlosesten der Gesellschaft und bringen ihnen Leid, während zur gleichen Zeit die Elite dieser Gesellschaft und diejenigen, die Teil des Regimes von Saddam Hussein sind, nicht unter den Sanktionen zu leiden haben. Es sind die einfachen Menschen, die leiden. Das dürfen wir nicht weiter zulassen. Es ist nicht rechtens, und die Mitglieder des US-Kongresses, die an Bill Clinton schrieben, haben völlig recht: Wir müssen die Wirtschaftssanktionen von den gegenwärtig bestehenden Militärsanktionen abtrennen.
Wir müssen außerdem die Bombardierungen ansprechen, die ohne UN-Mandat stattfinden. Das ist absolut inakzeptabel. Diese Bombardierungen haben, wie Herr Pilger in seinem Film zeigte, eine ganze Familie ausgelöscht. Darüber dürfen wir nicht einfach hinweggehen, und wir müssen auf ein Ende dieser unmenschlichen Politik drängen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, είναι πολύ σημαντικό να επισημάνουμε ότι οι κυρώσεις αποτελούν από μόνες τους μια μορφή πολέμου. Στρέφονται εναντίον των πιο αθώων πολιτών, των αθώων ανθρώπων στις κοινωνίες, ιδιαίτερα κατά των παιδιών που είναι τα πιο ευάλωτα. Οι κυρώσεις στο Ιράκ έχουν λάβει τη μορφή ενός όπλου μαζικής καταστροφής εναντίον των ανυπεράσπιστων ανθρώπων στη χώρα. Πάνω από 200 παιδιά πεθαίνουν κάθε μέρα στο Ιράκ. Αυτό είναι απαράδεκτο. Δεν μπορούμε να επιτρέψουμε τη συνέχισή του. Ο Denis Halliday, που παραιτήθηκε από τη θέση του ως Διευθυντή της Ανθρωπιστικής Αποστολής των Ηνωμένων Εθνών στο Ιράκ διαμαρτυρόμενος για τις κυρώσεις, επιβεβαίωσε τις στατιστικές της UNICEF, ότι 5.000-6.000 παιδιά πεθαίνουν κάθε μήνα ως άμεσο αποτέλεσμα των κυρώσεων.
Η Mary Robinson, Ύπατη Αρμοστής για τα Ανθρώπινα Δικαιώματα, καταδικάζει ευθαρσώς τις κυρώσεις εδώ και καιρό. Δήλωσε ότι δεν μπορούμε να αναμένουμε από αυτή να καταδικάζει τις παραβιάσεις των ανθρωπίνων δικαιωμάτων σε άλλα μέρη του κόσμου και να επιτρέπει στα ίδια τα Ηνωμένα Έθνη να ευθύνονται για τα όσα συμβαίνουν στο Ιράκ ως επακόλουθο των κυρώσεων. Τον Φεβρουάριο ο κ. Hans von Sponek, ο συντονιστής της ανθρωπιστικής βοήθειας των Ηνωμένων Εθνών στο Ιράκ, ακολούθησε τα βήματα του κ. Halliday, όταν παραιτήθηκε κι αυτός, διαμαρτυρόμενος για τις συνεχιζόμενες κυρώσεις και τον βομβαρδισμό του ιρακινού λαού. Ώρες μόνο μετά την παραίτησή του, ο επικεφαλής του Παγκόσμιου Επισιτιστικού Προγράμματος στο Ιράκ από τον Ιανουάριο του 1999 παραιτήθηκε επίσης διαμαρτυρόμενος για τις κυρώσεις. Αυτές οι παραιτήσεις πρέπει να κάνουν την παγκόσμια κοινότητα να επανεξετάσει τη δικαιολογία για τη συνεχιζόμενη πολιτική των κυρώσεων και επίσης για τους βομβαρδισμούς.
Θα ήθελα να επισημάνω ότι 70 μέλη του Κογκρέσου απέστειλαν επιστολή στον Μπιλ Κλίντον στις Ηνωμένες Πολιτείες ζητώντας του να άρει το εμπάργκο και ζητώντας του να αποσυνδέσει τις οικονομικές κυρώσεις από τις στρατιωτικές κυρώσεις που εφαρμόζονται τώρα στο Ιράκ. Οι άνθρωποι δεν ανησυχούν μόνο εδώ στην Ευρώπη, αλλά σε όλον τον κόσμο. Εάν κάποιος παρακολουθούσε το πολύ καλό ντοκυμαντέρ του παγκοσμίου φήμης δημοσιογράφου John Pilger, θα έβλεπε τι συμβαίνει στο Ιράκ. Μπορούμε να επιτρέψουμε να συνεχίζονται αυτά χωρίς να πούμε τίποτε σχετικά; Πρόκειται για κατάφωρη παραβίαση των διεθνών νόμων για τα ανθρώπινα δικαιώματα.
Οι κυρώσεις στρέφονται κατά των πιο ευάλωτων της κοινωνίας και τους κάνουν να υποφέρουν, αλλά την ίδια στιγμή η υψηλή τάξη αυτής της κοινωνίας και οι άνθρωποι που αποτελούν τμήμα του καθεστώτος του Saddam Hussein δεν υποφέρουν από τις κυρώσεις. Οι απλοί άνθρωποι είναι αυτοί που υποφέρουν. Δεν μπορούμε να επιτρέψουμε να συνεχισθεί αυτό. Δεν είναι σωστό, και τα μέλη του Κογκρέσου των ΗΠΑ που απέστειλαν την επιστολή στον Μπιλ Κλίντον έχουν απόλυτο δίκιο: πρέπει να αποσυνδέσουμε τις οικονομικές κυρώσεις από τις στρατιωτικές κυρώσεις που εφαρμόζονται τώρα.
Πρέπει επίσης να ασχοληθούμε με τους βομβαρδισμούς που συμβαίνουν χωρίς καμία εντολή των Ηνωμένων Εθνών. Αυτό είναι εντελώς απαράδεκτο. Μια ολόκληρη οικογένεια ξεκληρίστηκε από αυτούς τους βομβαρδισμούς, όπως έδειξε το ντοκυμαντέρ του κ. Pilger. Αυτό είναι κάτι που δεν μπορούμε να αγνοήσουμε, και πρέπει να ασκήσουμε πιέσεις για να τεθεί ένα τέλος σε αυτή την απάνθρωπη πολιτική."@el8
"(EN) Señor Presidente, es muy importante señalar que las sanciones son en sí una forma de guerra. Van dirigidas a los civiles más inocentes, a los inocentes de las sociedades, especialmente los niños, los más vulnerables. Las sanciones contra Iraq se han convertido en un arma de destrucción masiva en contra de la población indefensa que allí vive. Más de 200 niños mueran allí cada día. Esto no es aceptable. No podemos permitir que continúe. Denis Halliday, que dimitió de su puesto de director de la Misión Humanitaria de la ONU en Iraq en protesta por las sanciones, confirmó las estadísticas de la UNICEF de que mueren al mes entre 5.000 y 6.000 niños a consecuencia directa de las sanciones.
Mary Robinson, Alta Comisionada para los Derechos Humanos, lleva mucho tiempo pronunciándose en contra de ellas. Ha dicho que no se puede esperar que condene los abusos de derechos humanos en otras partes del mundo y dejar que las propias Naciones Unidas sean responsables de lo que está sucediendo en Iraq a raíz de las sanciones. En febrero, el Sr. Hans von Sponek, coordinador humanitario de las Naciones Unidas en Iraq, siguió los pasos del Sr. Halliday cuando también dimitió en protesta por el mantenimiento de las sanciones y por el bombardeo del pueblo iraquí. A las pocas horas de su dimisión, el director del Programa Mundial de Alimentos en Iraq desde enero de 1999 dimitió igualmente en protesta por las sanciones. Estas dimisiones deben hacer que la comunidad mundial reconsidere la justificación de que se mantenga la política de sanciones y también de los bombardeos.
Quiero señalar que setenta congresistas enviaron una carta a Bill Clinton en Estados Unidos pidiéndole que levante el embargo, pidiéndole que desvincule las sanciones económicas de las sanciones militares actualmente vigentes en Iraq. No sólo preocupa la gente de Europa, sino de todo el mundo. Si alguien ha visto el magnífico documental del periodista mundialmente famoso John Pilger, habrá visto que está ocurriendo allí. ¿Podemos permitir que esto prosiga sin decir nada al respecto? Es una violación ostensible de las leyes internacionales de derechos humanos.
Las sanciones van dirigidas a los más vulnerables de la sociedad y les provoca sufrimiento, mientras, al mismo tiempo, la elite de la sociedad y los que forman parte del régimen Saddam Hussein no sufren a causa de ellas. Los que sufren son la. No podemos permitir que esto siga. No está bien y los congresistas que enviaron la carta a Bill Clinton tienen mucha razón: hay que desvincular las sanciones económicas de las sanciones militares actualmente vigentes.
Tenemos también que prestar atención a los bombardeos que se están produciendo sin un mandato de la ONU. Es algo absolutamente inaceptable. Una familia entera fue barrida por ello, tal como se ve en el documental del Sr. Pilger. Es algo que no podemos dejar a un lado, y debemos presionar para que termine esta política inhumana."@es12
"Arvoisa puhemies, on hyvin tärkeää huomauttaa, että pakotteet ovat itsessään eräänlaista sodankäyntiä. Ne kohdistuvat kaikkein viattomimpiin siviileihin, yhteiskunnan viattomiin ihmisiin, erityisesti lapsiin, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia. Irakiin kohdistuvista pakotteista on tullut avuttomia ihmisiä vastaan käytettävä joukkotuhoase. Irakissa kuolee joka päivä yli 200 lasta. Tätä ei voida hyväksyä. Emme saa antaa tämän jatkua. Denis Halliday, joka erosi tehtävästään YK:n Irakissa toteuttaman humanitaarisen ohjelman johtajana vastalauseena pakotteille, vahvisti UNICEFin tilastot, joiden mukaan Irakissa kuolee joka kuukausi 5 000–6 000 lasta suoraan pakotteiden takia.
Ihmisoikeusvaltuutettu Mary Robinson on jo kauan vastustanut pakotteita. Hän sanoi, ettei voida odottaa, että hän tuomitsee ihmisoikeusloukkaukset muualla maailmassa ja antaa Yhdistyneiden Kansakuntien syyllistyä siihen, mitä Irakissa tapahtuu pakotteiden takia. Helmikuussa Hans von Sponek, Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avun koordinaattori Irakissa, seurasi Denis Hallidayn jalanjälkiä ja erosi vastalauseena jatkuville pakotteille ja Irakin kansan pommittamiselle. Vain muutama tunti hänen eronsa jälkeen tammikuusta 1999 alkaen tehtävässään toiminut maailman elintarvikeohjelman johtaja Irakissa erosi niin ikään vastalauseena pakotteille. Näiden erojen on syytä saada kansainvälinen yhteisö harkitsemaan uudelleen jatkuvan pakotepolitiikan ja myös pommitusten oikeutusta.
Haluaisin huomauttaa, että 70 kongressin jäsentä lähetti kirjeen Yhdysvaltojen Bill Clintonille ja pyysi tätä poistamaan vientikiellon ja erottamaan taloudelliset pakotteet Irakiin nykyisin sovellettavista sotilaallisista pakotteista. Ihmiset eivät ole huolissaan vain täällä Euroopassa vaan kaikkialla maailmassa. Jos joku sattui katsomaan maailmankuulun toimittajan John Pilgerin erittäin hyvän dokumentin, hän näki, mitä siellä tapahtuu. Annammeko tämän jatkua sanomatta mitään? Kyse on kansainvälisten ihmisoikeuslakien räikeästä loukkauksesta.
Pakotteet kohdistuvat yhteiskunnan haavoittuvimpiin yksilöihin ja aiheuttavat heille kärsimyksiä, kun taas yhteiskunnan eliitti ja Saddam Husseinin hallitukseen kuuluvat ihmiset eivät kärsi pakotteista. Tavalliset ihmiset joutuvat kärsimään. Emme saa antaa tämän jatkua. Se ei ole oikein, ja Yhdysvaltojen kongressin jäsenet, jotka lähettivät kirjeen Bill Clintonille, ovat oikeassa: meidän on erotettava taloudelliset pakotteet nykyisin sovellettavista sotilaallisista pakotteista.
Meidän on puututtava myös pommituksiin, joita tehdään ilman minkäänlaista YK:n mandaattia. Tätä ei mitenkään voida hyväksyä. Nämä pommitukset tuhosivat kokonaisen perheen, kuten John Pilgerin dokumentti osoitti. Emme voi sivuuttaa tätä, vaan meidän täytyy vaatia tämän epäinhimillisen politiikan lopettamista."@fi5
"Monsieur le Président, il convient de souligner que les sanctions sont elles-mêmes une forme de guerre. Elles ont pour cible les civils les plus innocents, les simples citoyens innocents de la société, en particulier les enfants, les plus vulnérables. Les sanctions à l'encontre de l'Irak sont devenues une arme de destruction massive contre les personnes sans défense qui y vivent. Plus de 200 enfants y meurent tous les jours. C'est intolérable. Nous ne pouvons permettre que cela se poursuive. Denis Halliday, qui a démissionné de son poste de directeur du programme humanitaire de l'ONU en Irak en vue de protester contre les sanctions, a confirmé les statistiques de l'Unicef qui précisent que 5 000 à 6 000 enfants meurent tous les mois directement à cause des sanctions.
Mary Robinson, haut commissaire des droits de l'homme, s'élève contre les sanctions depuis longtemps. Elle a souligné que l'on ne peut attendre d'elle qu'elle condamne les violations des droits de l'homme dans d'autres parties du monde sans condamner l'ONU pour ce qui se passe en Irak à cause des sanctions. En février, M. Hans von Sponek, coordinateur humanitaire de l'ONU en Irak, a emboîté le pas de M. Halliday en démissionnant pour protester contre les sanctions en cours et les bombardements du peuple irakien. Quelques heures après sa démission, le chef du programme alimentaire mondial en Irak depuis janvier 1999 a également présenté sa démission pour protester contre les sanctions. Ces démissions devraient conduire la communauté internationale à revoir sa politique continue de sanctions, de même que les bombardements.
Je tiens à signaler que 70 membres du Congrès américain ont envoyé une lettre à Bill Clinton pour le prier de lever l'embargo, pour le prier de séparer les sanctions économiques des sanctions militaires qui sont actuellement en cours en Irak. Ce n'est pas qu'ici, en Europe, que cette situation suscite des préoccupations, mais de par le monde. On peut voir ce qui se passe en Irak en regardant le très bon reportage du journaliste de renommée internationale, John Pilger. Pouvons-nous permettre que les choses se poursuivent sans dire un mot ? Il s'agit d'une violation flagrante des droits internationaux de l'homme.
Les sanctions visent les personnes les plus vulnérables de la société et les fait souffrir, alors que l'élite de cette société et ceux qui participent au régime de Saddam Hussein n'en souffrent pas. Ce sont les gens ordinaires qui en souffrent. Nous ne pouvons permettre que cela continue. C'est injuste et les membres du Congrès américain qui ont envoyé cette lettre à Bill Clinton ont raison : il faut séparer les sanctions économiques des sanctions militaires qui sont actuellement en cours.
Nous devons également nous attaquer aux bombardements réalisés sans aucun mandat de l'ONU. C'est absolument intolérable. Le reportage de M. Pilger montre qu'une famille entière a été anéantie par ces bombardements. Nous ne pouvons l'ignorer. Nous devons faire en sorte que cette politique inhumaine cesse."@fr6
"Signor Presidente, mi preme sottolineare che anche le sanzioni sono una forma di attività bellica: esse colpiscono i membri più innocenti e vulnerabili della società civile, tra cui soprattutto i bambini. Le sanzioni contro l'Iraq sono divenute un'arma di distruzione di massa, diretta contro la parte più indifesa della popolazione di quel paese: ogni giorno in Iraq muoiono 200 bambini, e quest'inaccettabile scandalo non può più continuare. Denis Halliday, che si è dimesso dalla carica di direttore della Missione umanitaria delle Nazioni Unite in Iraq per protesta contro le sanzioni, ha confermato i dati forniti dalle statistiche UNICEF: da 5 a 6.000 bambini muoiono ogni mese per diretta conseguenza delle sanzioni.
L'Alto Commissario per i diritti dell'uomo Mary Robinson denuncia da molto tempo con vigore gli effetti delle sanzioni. Ella fa notare che non le si può chiedere di condannare le violazioni dei diritti dell'uomo in altre parti del mondo, se la responsabilità di ciò che avviene in Iraq a causa delle sanzioni ricade proprio sulle Nazioni Unite. In febbraio Hans von Sponek, coordinatore delle iniziative umanitarie delle Nazioni Unite in Iraq, ha seguito l'esempio di Denis Halliday e si è dimesso per protesta contro il mantenimento delle sanzioni e contro i bombardamenti che colpiscono il popolo iracheno. A distanza di poche ore dalle sue dimissioni anche il responsabile del
per l'Iraq, che ricopriva la sua carica dal gennaio 1999, si è dimesso per protestare contro le sanzioni. Queste dimissioni a catena devono spingere la comunità mondiale a riconsiderare gli argomenti che finora hanno giustificato la continuazione della politica di sanzioni nonché i bombardamenti.
Vorrei ricordare che 70 membri del Congresso hanno inviato una lettera al Presidente degli Stati Uniti Bill Clinton per chiedergli di togliere l'
e di separare le sanzioni economiche dalle sanzioni militari attualmente in vigore contro l'Iraq. Questa situazione non solo turba l'opinione pubblica in Europa, ma suscita analoghe preoccupazioni in tutto il mondo: un quadro esauriente della situazione irachena è offerto per esempio dall'ottimo documentario di un giornalista di fama mondiale come John Pilger. Come possiamo restare a guardare senza far nulla, mentre si commettono queste flagranti violazioni delle norme internazionali sui diritti dell'uomo?
Le sanzioni infliggono gravi sofferenze alle fasce più deboli della società, ma l'
di quella stessa società e i collaboratori del regime di Saddam Hussein non ne vengono nemmeno sfiorati; solo la gente comune ne soffre, e non possiamo permettere che questo continui. Non è giusto, e hanno ragione quei membri del Congresso che sono intervenuti presso Bill Clinton: dobbiamo separare le sanzioni economiche da quelle militari attualmente in vigore.
Dobbiamo anche occuparci dei bombardamenti che si abbattono sull'Iraq in assenza di qualsiasi mandato delle Nazioni Unite; è una cosa assolutamente inaccettabile. Un'intera famiglia è stata distrutta da questi bombardamenti, come testimonia il documentario di John Pilger. Non possiamo chiudere gli occhi dinanzi a questa politica disumana; dobbiamo anzi fare ogni sforzo per fermarla."@it9
"Mr President, it is very important to point out that sanctions are themselves a form of warfare. They are targeted at the most innocent civilians, at the innocent people in societies, especially children, the most vulnerable. The sanctions on Iraq have become a weapon of mass destruction against the helpless people there. Over 200 children die there every single day. This is not acceptable. We cannot allow this to go on. Denis Halliday, who resigned his position as Director of the UN Humanitarian Mission in Iraq in protest at the sanctions, confirmed the UNICEF statistics that 5 000 to 6 000 children die every month as a direct result of sanctions.
Mary Robinson, the High Commissioner for Human Rights, has been speaking out against sanctions for a long time. She said you cannot expect her to condemn human rights abuses in other parts of the world and let the United Nations itself be responsible for what is happening in Iraq following the sanctions. In February Mr Hans von Sponek, the United Nations humanitarian coordinator in Iraq, followed in the steps of Mr Halliday when he also resigned in protest at the on-going sanctions and the bombing of the Iraqi people. Within hours of his resignation, the head of the World Food Programme in Iraq since January 1999 also resigned in protest at the sanctions. These resignations must cause the world community to reconsider the justification for the continuing sanctions policy and also the bombings.
I would like to point out that 70 Congressmen sent a letter to Bill Clinton in the United States asking him to lift the embargo, asking him to de-link economic sanctions from the military sanctions that are currently in place in Iraq. It is not just here in Europe that people are concerned, but right across the world. If anyone looked at the very good documentary by the world-famous journalist, John Pilger, they would see what is happening there. Can we allow this to go on without saying something about it? It is a blatant violation of international human rights laws.
The sanctions are targeting the most vulnerable in society and making them suffer yet, at the same time, the elite in that society and the people who are part of the Saddam Hussein regime do not suffer from the sanctions. It is the ordinary people who suffer. We cannot allow this to go on. It is not right and the US Congressmen who sent the letter to Bill Clinton are quite right: we have to de-link economic sanctions from the military sanctions that are currently in place.
We also have to address the bombings that are taking place without any UN mandate. That is absolutely unacceptable. A whole family was wiped out by these bombings, as shown in Mr Pilger's documentary. This is something we cannot ignore and we must push for an end to this inhumane policy."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het is van groot belang om te onderkennen dat het instellen van sancties op zich al een vorm van oorlogvoering is. Sancties richten zich op de meest onschuldige burgerbevolking, op onschuldige mensen en vooral op kinderen die het meest kwetsbaar zijn. De sancties tegen Irak zijn massavernietigingswapens geworden tegen de hulpeloze massa in dat land. Iedere dag sterven er meer dan 200 kinderen. Dat kunnen we niet accepteren. We kunnen deze situatie niet laten voortduren. Dennis Halliday heeft zijn ontslag ingediend als directeur van de humanitaire missie van de VN in Irak uit protest tegen de sancties en hij heeft de statistische gegevens van UNICEF bevestigd, volgens welke er iedere maand tussen de 5000 en 6000 kinderen sterven als gevolg van de sancties.
Mevrouw Robinson, de hoge commissaris voor de mensenrechten, spreekt zich al geruime tijd uit tegen de sancties. Ze heeft gezegd dat men niet van haar kan verwachten dat ze schendingen van de mensenrechten in andere delen van de wereld veroordeelt, terwijl de Verenigde Naties zelf verantwoordelijk zijn voor de gevolgen van de sancties in Irak. In februari, volgde de heer Hans von Sponek, VN-coördinator voor humanitaire zaken in Irak, het voorbeeld van de heer Halliday en nam ook ontslag uit protest tegen de voortdurende sancties en het bombarderen van de Irakezen. Enkele uren na de indiening van zijn ontslag, diende ook de man die sinds januari 1999 hoofd was van het Wereldvoedselprogramma in Irak zijn ontslag in, uit protest tegen de sancties. Deze ontslagnemingen zouden de wereldgemeenschap ertoe moeten aanzetten zich af te vragen of dit sanctiebeleid en deze bombardementen nog wel gerechtvaardigd zijn.
Zeventig congresleden hebben een brief gestuurd naar president Clinton van de Verenigde Staten om hem te verzoeken het embargo op te heffen en de huidige economische sancties los te koppelen van de militaire sancties. Niet alleen hier in Europa zijn de mensen dus bezorgd over de situatie in Irak, de hele wereld is verontrust. Wie de uitstekende documentaire van de wereldbekende journalist, John Pilger, bekijkt, ziet wat er in dat land gebeurt. Kunnen we deze situatie laten voortduren zonder er iets over te zeggen? Dit is een schaamteloze overtreding van de internationale verdragen van de rechten van de mens.
De sancties treffen de meest kwetsbare mensen in de samenleving, terwijl de elite en diegenen die deel uitmaken van het regime van Saddam Hoessein buiten schot blijven. Het zijn de gewone mensen die het moeten ontgelden. We moeten hier een eind aan maken. Het is niet rechtvaardig en de congresleden in de VS die president Clinton de brief stuurden hadden het bij het juiste eind: we moeten de economische sancties loskoppelen van de militaire sancties.
Tevens moeten we ons uitspreken over de bombardementen die zonder mandaat van de VN worden uitgevoerd. Dat is volstrekt onaanvaardbaar. In de documentaire van de heer Pilger zie je dat een complete familie wordt weggevaagd door deze bombardementen. We kunnen hier niet de andere kant op kijken, we moeten onverwijld zorgen dat er een eind aan dit onmenselijk beleid wordt gemaakt."@nl2
"Senhor Presidente, é muito importante assinalar que as próprias sanções são uma forma de guerra. São apontadas aos civis inocentes, àqueles que são os mais inocentes na sociedade, especialmente as crianças, que são as mais vulneráveis. As sanções impostas ao Iraque tornaram-se uma arma de destruição em massa contra o povo indefeso daquele país. Mais de 200 crianças morrem todos os dias. Isto não é aceitável. Não podemos permitir que isto continue. Dennis Halliday, que se demitiu do seu posto de Director da Missão Humanitária das Nações Unidas no Iraque, como forma de protesto contra as sanções, confirmou as estatísticas da UNICEF, segundo as quais todos os meses morrem entre 5 000 e 6 000 crianças em consequência directa dessas sanções.
Mary Robinson, a Alta Comissária para os Direitos Humanos, já há muito tempo que se pronuncia contra as sanções. Afirmou que não podem esperar que ela condene as violações dos direitos humanos noutras partes do mundo e deixe que as próprias Nações Unidas sejam responsáveis pelo que está a acontecer no Iraque em resultado das sanções. Em Fevereiro, Hans von Sponek, coordenador humanitário das Nações Unidas no Iraque, seguiu o exemplo de Dennis Halliday, quando também se demitiu em protesto contra a continuação das sanções e os bombardeamentos lançados sobre o povo iraquiano. Pouco depois da sua demissão, também o líder do Programa Alimentar Mundial no Iraque desde Janeiro 1999 se demitiu em protesto contra as sanções. Estas demissões têm de fazer com que a comunidade internacional reconsidere os motivos que justificam a continuação da política de sanções e os bombardeamentos.
Gostaria de chamar a atenção para o facto de, nos Estados Unidos, 70 membros do Congresso terem enviado uma carta a Bill Clinton pedindo-lhe que levante o embargo, pedindo-lhe que dissocie as sanções económicas das sanções militares que actualmente estão em vigor no Iraque. Não é só aqui na Europa que as pessoas se preocupam, mas em todo o mundo. Se alguém visse o excelente documentário feito pelo mundialmente famoso jornalista John Pilger, teria uma imagem do que se passa no Iraque. Poderemos nós permitir que isto continue sem dizer nada? Trata-se de uma violação gritante das leis internacionais em matéria de direitos humanos.
As sanções estão a recair sobre os elementos mais vulneráveis da sociedade, fazendo-os sofrer, enquanto a elite da sociedade e os que fazem parte do regime de Saddam Hussein não sofrem com as sanções. É o povo que sofre. Não podemos permitir que isto continue. Não é correcto e os membros do Congresso dos Estados Unidos que enviaram a carta a Bill Clinton têm toda a razão: temos de dissociar as sanções económicas das sanções militares actualmente em vigor.
Temos também de tratar da questão dos bombardeamentos que têm lugar sem qualquer mandato das Nações Unidas. É absolutamente inaceitável. Uma família inteira desapareceu em consequência destes bombardeamentos, como mostra o documentário de Pilger. É algo que não podemos ignorar. Temos de lutar pelo fim desta política desumana."@pt11
"Herr talman! Det är mycket viktigt att påpeka att sanktioner i sig är ett slags krigföring. De riktar sig mot de mest oskyldiga civila, mot de oskyldiga människorna i samhället, särskilt barnen som är de mest sårbara. Sanktionerna mot Irak har blivit ett massförstörelsevapen riktat mot de hjälplösa människorna där. Över 200 barn dör varenda dag där. Detta är inte godtagbart. Vi kan inte låta det fortsätta. Denis Halliday, som avgick från sin post som ansvarig för FN:s humanitära verksamhet i Irak i protest mot sanktionerna bekräftade Unicefs statistik som säger att 5.000 till 6.000 barn dör varje månad som en direkt följd av sanktionerna.
Mary Robinson, FN-kommissarie för mänskliga rättigheter, har uttalat sig mot sanktioner under lång tid. Hon har sagt att man inte kan förvänta sig att hon skall fördöma brott mot mänskliga rättigheter i andra delar av världen samtidigt som Förenta nationerna själv är orsaken till det som händer i Irak på grund av sanktionerna. I februari följde Hans von Sponek, Förenta nationernas humanitära samordnare i Irak, i Hallidays fotspår när även han avgick i protest mot de fortsatta sanktionerna och bombningen av Iraks folk. Bara några timmar efter hans avgång avgick också chefen för Världslivsmedelsprogrammet i Irak sedan januari 1999 i protest mot sanktionerna. Dessa avgångar måste leda till att världssamfundet omvärderar rättfärdigandet av en fortsatt sanktionspolitik och även bombningarna.
Jag skulle vilja påpeka att 70 kongressledamöter i Förenta staterna skickade ett brev till Bill Clinton i vilket de bad honom att häva embargot och upphäva sambandet mellan ekonomiska sanktioner och de militära sanktioner som för närvarande gäller i Irak. Det är inte bara här i Europa som människor bryr sig om detta, utan i hela världen. Den som tittat på den mycket välgjorda dokumentärfilm den världsberömde journalisten John Pilger har gjort kan se vad som händer där. Kan vi låta detta fortsätta utan att säga någonting om det? Det är ett uppenbart brott mot internationella lagar om mänskliga rättigheter.
Sanktionerna riktar sig mot de mest sårbara i samhället och får dem att lida samtidigt som eliten i detta samhälle och de människor som ingår i Saddam Husseins regim inte lider av sanktionerna. Det är de vanliga människorna som lider. Vi kan inte låta det fortsätta. Det är inte rätt och de amerikanska kongressledamöter som skickade brevet till Bill Clinton har alldeles rätt: vi måste upphäva sambandet mellan ekonomiska sanktioner och de militära sanktioner som för närvarande gäller.
Vi måste också ta itu med de bombningar som genomförs utan något FN-beslut. Detta är fullständigt oacceptabelt. Såsom framgår av Pilgers dokumentärfilm utplånades en hel familj av dessa bombningar. Detta är någonting vi inte kan ignorera, och vi måste driva på för att sätta stopp för denna inhumana politik."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"McKenna (Verts/ALE )."10,3,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples