Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-04-11-Speech-2-148"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000411.6.2-148"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Voorzitter, na maanden oeverloos gekibbel over agenda en deelnemers is de Top in Caïro er uiteindelijk toch gekomen. Om finaal vast te stellen wat wij allemaal allang wisten dat de meerderheid van de Afrikaanse bevolking nog altijd in extreme armoede leeft en gebukt gaat onder een zware schuldenlast. Ongetwijfeld zijn de vele informele contacten waartoe de Top heeft geleid nuttig geweest. Maar ik stel me in alle eerlijkheid de vraag of er wel sprake kan zijn van een Euro-Afrikaanse top als de burgersamenleving naar Lissabon wordt verbannen en het Europees Parlement noch de ACS-EU-Assemblee op een of andere manier bij de Top wordt betrokken.
De Europese Raad is gezwicht voor de eis van Afrikaanse dictators om geen parlementen toe te laten. Hoeveel geloofwaardiger hadden woorden als democratie en het belang van het volk geklonken als dat volk daadwerkelijk ook vertegenwoordigd was geweest. In die zin was Caïro geen Euro-Afrikaanse top maar een top tussen elites. Met zijn uitspraak dat Afrika geen democratie nodig heeft, maar waterpompen heeft kolonel Khadaffi ongetwijfeld verwoord wat leeft bij veel van zijn collega's-dictators.
Het is evident dat onze politieke schema's niet zomaar kunnen worden overgeplant. Afrika moet zoeken naar zijn eigen invulling van de notie democratie. Maar over fundamentele beginselen, goed bestuur, scheiding van machten, vrije en eerlijke verkiezingen en respect voor de mensenrechten is geen discussie mogelijk. De Europese Unie reageert soms zwak en vaak verdeeld op schendingen van deze principes. Neem nu Zimbabwe, waar politieke tegenstanders in de aanloop naar de verkiezingen worden aangevallen, blanke boeren worden bedreigd en onwettig onteigend en Mugabe geweld uitlokt. Welke signalen moet de Commissie nog meer krijgen om de ontwikkelingshulp op te schorten?
In een interview met de
heeft Kofi Annan vorige zaterdag de Afrikaanse leiders hebzucht, grootheidswaanzin en falen in het creëren van betere levensomstandigheden in hun landen verweten. Tegen de achtergrond van de woorden van Kofi Annan rijst de vraag of het organiseren van hoogmissen zoals die in Caïro door de bevolking niet wordt beschouwd als een samenzwering tussen elites. De internationale gemeenschap mag zich geen schuldgevoelens laten aanpraten door Afrikaanse leiders die over geen enkele democratische legitimiteit beschikken. Het wordt de allerhoogste tijd dat de Europese Unie de dictators van Afrika ook op hún verantwoordelijkheid gaat wijzen."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, efter måneder med endeløse skænderier om dagsordenen og deltagerne fandt topmødet i Kairo endelig sted. For én gang for alle at fastsætte, hvad vi alle allerede længe havde vidst, nemlig at flertallet af den afrikanske befolkning stadigvæk lever under fattigdomsgrænsen og tynges af en stor gældsbyrde. De mange uformelle kontakter, som topmødet førte til, har utvivlsomt været nyttige. Men i al ærlighed spørger jeg mig selv, om der kan være tale om et euro-afrikansk topmøde, når det civile samfund forvises til Lissabon, og hverken Parlamentet eller AVS-EU-forsamlingen involveres på nogen som helst måde.
Rådet er bukket under for kravet fra afrikanske diktatorer om ikke at give parlamenter adgang. Hvor meget mere troværdigt ville ord som demokrati og folkets interesse ikke have lydt, hvis folket virkeligt også havde været til stede. Set i det lys var mødet i Kairo ikke et euro-afrikansk topmøde, men et møde mellem eliter. Med sin udtalelse om, at Afrika ikke har brug for demokrati, men vandpumper, har oberst Gaddafi utvivlsomt sagt det, som mange af hans kollegadiktatorer mener.
Det er evident, at vores politiske skemaer ikke uden videre kan omplantes. Afrika skal finde sin egen opfattelse af ordet demokrati. Men grundlæggende principper, god forvaltning, adskillelse af magten, frie og ærlige valg og respekt for menneskerettighederne kan ikke diskuteres. EU reagerer nogle gange svagt og ofte delt på krænkelser af disse principper. Tag f.eks. Zimbabwe, hvor politiske modstandere angribes op mod valget, hvide landmænd trues og tvinges ulovligt til at afstå deres ejendom, og hvor Mugabe fremlokker vold. Hvilke flere signaler skal Kommissionen have for at udsætte udviklingshjælpen?
I et interview med
fra sidste lørdag bebrejdede Kofi Annan de afrikanske ledere deres grådighed, storhedsvanvid og mislykkede forsøg på at forbedre leveforholdene i deres lande. På baggrund af Kofi Annans ord er spørgsmålet, om befolkningen ikke betragter organisationen af højmesser, som den i Kairo, som en sammensværgelse mellem eliter. Det internationale samfund må ikke lade afrikanske ledere, som ikke har nogen form for demokratisk legitimitet, pådutte sig en skyldfølelse. Det er på høje tid, at EU gør Afrikas diktatorer opmærksom på deres ansvar."@da1
"Herr Präsident! Nach monatelangem, endlosem Gezänk über die Tagesordnung und die Teilnehmer hat das Gipfeltreffen in Kairo letzten Endes doch stattgefunden, um am Schluß festzustellen, was wir alle längst wußten, daß nämlich die Mehrheit der afrikanischen Bevölkerung immer noch in äußerster Armut lebt und eine erdrückende Schuldenlast zu tragen hat. Zweifellos waren die zahlreichen informellen Kontakte, die das Treffen bewirkt hat, nützlich. Ich frage mich jedoch wirklich, ob man von einem euro-afrikanischen Gipfel sprechen kann, wenn die Zivilgesellschaft nach Lissabon verbannt wird und weder das Europäische Parlament noch die Paritätische Versammlung AKP-EU in irgendeiner Weise an dem Gipfeltreffen teilnehmen.
Der Europäische Rat hat der Forderung afrikanischer Diktatoren, keine Parlamente zuzulassen, nachgegeben. Worte wie Demokratie und das Interesse des Volkes hätten weitaus glaubwürdiger geklungen, wäre das Volk auch tatsächlich vertreten gewesen. In diesem Sinne war Kairo kein euro-afrikanischer Gipfel, sondern ein Elitetreffen. Mit seiner Äußerung, Afrika benötige nicht Demokratie, sondern Wasserpumpen, hat Oberst Gadaffi zweifellos zum Ausdruck gebracht, was viele seiner diktatorischen Kollegen denken.
Unsere politischen Schemata lassen sich selbstverständlich nicht einfach übertragen. Afrika muß für den Begriff Demokratie den ihm eigenen Inhalt finden. Über Grundprinzipien wie verantwortungsbewußte Staatsführung, Gewaltentrennung, freie und faire Wahlen sowie Achtung der Menschenrechte gibt es jedoch keine Diskussion. Die Europäische Union reagiert bisweilen schwach und häufig nicht mit einer Stimme, wenn diese Grundsätze verletzt werden. In Simbabwe beispielsweise werden politische Gegner im Vorfeld der Wahlen überfallen, werden weiße Farmer bedroht und widerrechtlich enteignet und schürt Robert Mugabe die Gewalt. Welcher weiteren Signale bedarf es noch, damit die Kommission die Entwicklungshilfe aussetzt?
In einem Interview mit der
letzten Samstag hat Kofi Annan den afrikanischen Führern Habsucht, Größenwahnsinn und Versagen bei der Schaffung besserer Lebensbedingungen in ihren Ländern vorgeworfen. Vor dem Hintergrund dieser Äußerung von Kofi Annan erhebt sich die Frage, ob die Bevölkerung die Veranstaltung von Hochämtern wie in Kairo nicht als eine Verschwörung unter Eliten sieht. Die Völkergemeinschaft darf sich von afrikanischen Führern, die keinerlei demokratische Legitimität besitzen, keine Schuldgefühle einreden lassen. Es ist allerhöchste Zeit, daß die Europäische Union die Diktatoren in Afrika auf die Verantwortung, die auch sie tragen, hinweist."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, μετά από μήνες ατέρμονων παζαριών για τα θέματα και τους συμμετέχοντες στη Διάσκεψη του Καΐρου, αυτή πραγματοποιήθηκε τελικά, απλώς για να διακηρύξει αυτό που όλοι μας γνωρίζουμε από καιρό, ότι δηλαδή η πλειονότητα του πληθυσμού της Αφρικής ζει ακόμα σε άθλιες συνθήκες και στενάζει κάτω από δυσβάστακτα χρέη. Σίγουρα όλες αυτές οι άτυπες επαφές που έλαβαν χώρα στα περιθώρια της Διάσκεψης ήταν χρήσιμες. Διερωτώμαι όμως πολύ σοβαρά εάν μπορούμε να κάνουμε λόγο για ευρωαφρικανική Διάσκεψη Κορυφής καθ’ ήν στιγμή η κοινωνία των πολιτών "εξορίστηκε" στη Λισαβόνα και ούτε το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο ούτε η Συνέλευση ΑΚΕ-ΕΕ μπόρεσαν να συμμετάσχουν στη Διάσκεψη.
Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο υπέκυψε στην απαίτηση των Αφρικανών δικτατόρων να μην επιτραπεί η συμμετοχή κοινοβουλίων στη Διάσκεψη, παρ’ όλο που λέξεις όπως "δημοκρατία" και "λαϊκό συμφέρον" θα είχαν ηχήσει πιο αξιόπιστες εάν ο λαός είχε πραγματικά αντιπροσωπευθεί εκεί. Από αυτή την άποψη, στο Κάιρο δεν πραγματοποιήθηκε μια ευρωαφρικανική Διάσκεψη Κορυφής, αλλά μια Διάσκεψη μεταξύ κάποιων ελίτ. Με τη δήλωσή του ότι η Αφρική δε χρειάζεται δημοκρατία αλλά αντλίες νερού, ο συνταγματάρχης Khadaffi εξέφρασε αναμφίβολα αυτό που πιστεύουν πολύ από τους δικτάτορες συναδέλφους του.
Φυσικά και δεν μπορούν να μεταφερθούν αυτούσια τα πολιτικά μας συστήματα στην Αφρική. Οι Αφρικανοί οφείλουν να αναζητήσουν οι ίδιοι τη δική τους εκδοχή της δημοκρατίας. Όμως είναι αδύνατο να συζητηθούν θεμελιώδεις αρχές όπως η χρηστή διακυβέρνηση, η διάκριση των εξουσιών, οι ελεύθερες και αδιάβλητες εκλογές και ο σεβασμός των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Η Ευρωπαϊκή Ένωση αντιδρά συχνά χωρίς αποφασιστικότητα και συντονισμό απέναντι σε όσους παραβιάζουν αυτές τις αρχές. Για παράδειγμα στη Ζιμπάμπουε, όπου πραγματοποιούνται επιθέσεις κατά των μελών της αντιπολίτευσης κατά την προεκλογική περίοδο, οι λευκοί αγρότες απειλούνται και οι περιουσίες τους καταλαμβάνονται παράνομα, ενώ ο Mugabe υποκινεί τους οπαδούς του σε βίαιες εκδηλώσεις. Τι άλλα μηνύματα περιμένει άραγε η Ευρωπαϊκή Επιτροπή προκειμένου να διακόψει τη βοήθεια προς τη χώρα αυτή;
Σε συνέντευξη στους
του προηγουμένου Σαββάτου ο Kofi Annan κατηγόρησε τους Αφρικανούς ηγέτες για απληστία, μεγαλομανία και αποτυχία να δημιουργήσουν καλύτερες συνθήκες ζωής για τους πολίτες των χωρών τους. Εάν όντως έχει δίκιο ο Kofi Annan, διερωτώμαι μήπως η πραγματοποίηση τέτοιων μεγαλόσχημων εκδηλώσεων όπως αυτή του Καΐρου θεωρηθεί από τους λαούς ως συνωμοσία μεταξύ ελίτ. Η διεθνής κοινότητα δεν θα πρέπει να νιώθει τύψεις για ό,τι την κατηγορούν Αφρικανοί ηγέτες, οι οποίοι στερούνται οιασδήποτε δημοκρατικής νομιμότητας. Καιρός είναι να θέσει με τη σειρά της η Ευρωπαϊκή Ένωση τους Αφρικανούς δικτάτορες προ των ευθυνών τους"@el8
"Mr President, after months of endless squabbling about agendas and participants, the Cairo Summit did take place eventually. Only to establish what all of us have known for a long time, namely that the majority of the African population still live in abject poverty and are weighed down by a heavy burden of debt. There is no doubt that the many informal contacts which the Summit created have been useful. But I do wonder in all honesty if there can be talk of a Euro-African Summit if civil society is banished to Lisbon and neither the European Parliament nor the ACP-EU Assembly are in any way involved in the Summit.
The European Council gave in to the demand of African dictators not to admit any parliaments to the Summit. But how much more credible would words such as democracy and the interest of the people have been if those people had actually been represented. In that sense, Cairo was not a Euro-African Summit but more like a summit of élites. With his statement that Africa does not need democracy but water pumps, Colonel Gaddafi has undoubtedly put into words what many of his fellow dictators think.
It is evident that our political models cannot simply be transplanted. Africa has to find meaning for the notion of democracy itself. But fundamental principles, sound leadership, separation of powers, free and fair elections and respect for human rights are not negotiable. The European Union’s reaction to violations of these principles is sometimes feeble and often divided. Take Zimbabwe, for example, where political opponents are being attacked in the run-up to the elections and white farmers are being threatened and illegally evicted from their own land and where Mugabe provokes violence. What other messages does the Commission need in order to suspend development aid?
In an interview with
last Saturday, Kofi Annan reproached the African leaders with greed, megalomania and failure to create better living conditions in their countries. Against the background of Kofi Annan’s words, the question arises as to whether the people do not consider the organising of solemn rituals such as those in Cairo as a conspiracy among élites. The international community should not be tricked into feelings of guilt by the African leaders who do not carry any democratic legitimacy. It is high time that the European Union told the African dictators where their responsibility lies."@en3
"(NL) Señor Presidente, después de muchos meses de interminables disputas acerca del orden del día y la lista de participantes la Cumbre de El Cairo por fin se ha celebrado. Para colmo sólo ha servido para confirmar una vez más algo que ya sabemos desde hace tiempo, a saber, que la mayoría de la población africana continúa viviendo en la pobreza más absoluta y que sufre las consecuencias de las enormes deudas que pesan sobre sus países. No cabe duda de que los numerosos contactos informales a los que ha dado lugar la Cumbre han sido útiles. No obstante, me pregunto sinceramente si se puede hablar de una Cumbre euroafricana cuando la sociedad civil es desterrada a Lisboa y ni el Parlamento Europeo ni la Delegación UE-ACP están invitados a participar en ella.
El Consejo Europeo ha sucumbido ante la exigencia de los dictadores de no admitir a los parlamentos. Términos como democracia e interés del pueblo ciertamente hubieran resultado mucho más creíbles si ese pueblo de hecho hubiera estado representado. En ese sentido, la Cumbre de El Cairo no fue una Cumbre euroafricana, sino una Cumbre entre élites. Al declarar que África no necesita democracia sino bombas de agua el Coronel Gaddafi sin duda ha expresado el punto de vista de muchos de sus colegas dictadores.
Obviamente, no se trata simplemente de transplantar nuestros esquemas políticos. África ha de conferir una interpretación personal al concepto de democracia, aun cuando haya de reunir una serie de elementos incuestionables como son los principios fundamentales, la buena gestión, la separación de poderes, la celebración de elecciones libres y justas y el respeto de los derechos humanos. En determinadas ocasiones, la reacción de la Unión Europea carece de firmeza y, en muchos casos, las opiniones acerca de la violación de estos principios divergen. Pongamos por caso a Zimbabwe, donde a la vista de las inminentes elecciones se ataca a los adversarios políticos, se amenaza y se expropia ilegalmente a los agricultores blancos y Mugabe propicia la violencia. ¿Qué otras señales necesita la Comisión para suspender toda cooperación al desarrollo?
En una entrevista publicada en el
del sábado pasado Kofi Annan reprocha a los líderes africanos su codicia, su megalomanía y su incapacidad de crear mejores condiciones de vida en sus respectivos países. A raíz de estas declaraciones de Kofi Annan surge la pregunta de si la celebración de misas solemnes como la de El Cairo no es considerada por la población como una conspiración entre élites. La comunidad internacional no puede tolerar que los líderes africanos, que carecen de toda legitimidad democrática, le creen sentimientos de culpabilidad. Va siendo hora de que se inviertan los papeles y de que la Unión Europea llame la atención de los dictadores africanos sobre su propia responsabilidad."@es12
"Arvoisa puhemies, kuukausia kestäneen asialistaa ja osanottajia koskeneen loputtoman kinastelun jälkeen Kairon huippukokous lopultakin saatiin järjestettyä. Lopuksi todettiin se, minkä me kaikki olimme tienneet jo kauan, eli että Afrikan väestö elää vieläkin äärimmäisessä köyhyydessä ja kärsii raskaasta velkataakasta. Epäilemättä monet epäviralliset kontaktit, joihin huippukokous johti, olivat hyödyllisiä. Haluan kuitenkin esittää rehellisyyden nimissä kysymyksen, voidaanko puhua EU:n ja Afrikan huippukokouksesta, kun kansalaisyhteiskunnan käsittely siirretään Lissaboniin ja kun Euroopan parlamentti ja EU-AKT-yleiskokous eivät ole millään tavalla mukana huippukokouksessa.
Euroopan unionin neuvosto myöntyi Afrikan diktaattoreiden vaatimukseen olla sallimatta parlamenttien läsnäoloa. Kuinka paljon uskottavammilta sanat "demokratia" ja "kansan etu" olisivatkaan kuulostaneet, jos kansa olisi todellakin ollut edustettuna. Siinä mielessä Kairon huippukokous ei ollut EU:n ja Afrikan huippukokous vaan vallanpitäjien välinen huippukokous. Sanoessaan, että Afrikka ei tarvitse demokratiaa vaan vesipumppuja, eversti Gaddafi puki epäilemättä sanoiksi sen, mitä monilla hänen diktaattorikollegoillaan on mielessä.
On selvää, että poliittisia mallejamme ei voida noin vain siirtää sinne. Afrikan täytyy pyrkiä löytämään oma tulkintansa demokratian käsitteestä, mutta tärkeimmistä periaatteista – hyvästä hallinnosta, vallanjaosta, vapaista ja oikeudenmukaisista vaaleista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta – ei ole mahdollista keskustella. Euroopan unioni reagoi joskus heikosti ja usein jakaantuneena näiden periaatteiden loukkauksiin. Ajatellaan nyt Zimbabwea, missä poliittisten vastustajien kimppuun hyökätään vaalien alla, missä valkoisia maanviljelijöitä uhataan ja heiltä pakko-otetaan maata ja missä Mugabe yllyttää väkivaltaan. Millaisia signaaleja komission täytyy vielä saada kehitysavun lykkäämiseksi?
Viime lauantain
haastattelussa Kofi Annan moitti Afrikan johtajia ahneudesta, suuruudenhulluudesta ja epäonnistumisesta parempien elinolojen luomisessa maissaan. Näiden Kofi Annanin sanojen taustaa vasten herää kysymys, eivätkö kansalaiset pidä Kairon huippukokouksen kaltaisten korkean tason tilaisuuksien järjestämistä vallanpitäjien välisenä salaliittona. Kansainvälinen yhteisö ei saa antaa sellaisten Afrikan johtajien, joilla ei ole lainkaan demokraattista legitimiteettiä aiheuttaa itselleen syyllisyydentuntoja. On korkea aika, että Euroopan unioni osoittaa Afrikan diktaattoreille myös heidän vastuunsa."@fi5
"Monsieur le Président, après moult querelles interminables au sujet de l’agenda et des participants, le Sommet Union européenne / Afrique a, quand même, finalement bien eu lieu au Caire. Et ce pour constater, en définitive, ce que nous savions tous depuis longtemps, à savoir que la majorité de la population africaine vit toujours dans une pauvreté extrême et est toujours accablée par un lourd endettement. Indubitablement, les nombreux contacts informels auxquels le sommet a conduit ont été utiles. Toutefois, je me pose en toute honnêteté la question de savoir s’il peut véritablement être question d’un Sommet Union européenne / Afrique dès lors que la société civile est expulsée vers Lisbonne et dès lors que ni le Parlement européen, ni l’assemblée ACP-UE ne sont impliqués à ce sommet.
Le Conseil européen a fléchi devant l’exigence des dictateurs africains de ne pas autoriser les parlements à participer. Combien plus juste auraient sonné des mots tels que la démocratie et l’intérêt de la population si le peuple avait été effectivement représenté ? En ce sens, Le Caire n’a pas été un sommet eurafricain mais un sommet entre élites. Avec son discours selon lequel l’Afrique n’a pas besoin d’une démocratie, mais bien de pompes à eau, le colonel Kadhafi a assurément exprimé ce que de nombreux collègues dictateurs pensent.
Il est évident que nos schémas politiques ne peuvent être transplantés tels quels. L’Afrique doit rechercher sa propre interprétation de la notion de démocratie. Néanmoins, sur les principes fondamentaux tels qu’une bonne administration, la séparation des pouvoirs, des élections libres et honnêtes et le respect des droits de l’homme, aucune discussion n’est possible. L’Union européenne fait parfois preuve de faiblesse dans ses réactions et est souvent divisée sur les violations de ces principes. Prenez le Zimbabwe, où les opposants politiques sont attaqués à la veille des élections, où les paysans blancs sont menacés et dépossédés en toute illégalité et où Mugabe provoque la violence. Quels signaux faudra-t-il encore pour que la Commission suspende l’aide au développement ?
Lors d’une interview dans le
de samedi dernier, Kofi Annan a reproché aux dirigeants africains de faire montre de cupidité et de mégalomanie et de manquer à leurs obligations concernant la mise en œuvre de meilleures conditions de vie dans leur pays. À la lumière des paroles prononcées par Kofi Annan, la question est de savoir si l’organisation de grandes messes telles que celle du Caire n’est pas considérée par la population comme une conspiration fomentée par les élites. La communauté internationale ne peut se laisser convaincre d’un quelconque sentiment de culpabilité par des dirigeants africains ne disposant d’aucune légitimité démocratique. Il est grand temps que l’Union européenne place les dirigeants d’Afrique devant leurs responsabilités."@fr6
"Signor Presidente, dopo mesi di infiniti bisticci sull'ordine del giorno e i partecipanti, finalmente il Vertice del Cairo ha avuto luogo, ed è servito a constatare ineluttabilmente ciò che tutti già sapevamo da tempo, cioè che la stragrande maggioranza della popolazione africana vive ancora in condizioni di estrema povertà ed è oppressa da un pesante debito. Non dubito che i molti contatti informali generati dal Vertice siano stati utili, ma in tutta onestà mi domando se davvero si può parlare di un Vertice euro-africano dato che la società civile è stata bandita a Lisbona e né il Parlamento europeo né l'Assemblea ACP-UE sono stati coinvolti in qualche modo nel Vertice.
Il Consiglio europeo ha ceduto davanti alla richiesta dei dittatori africani di non ammettere alcun deputato. Quanto più credibili sarebbero state espressioni quali democrazia e interessi del popolo se quello stesso popolo fosse stato davvero rappresentato. In questo senso quello del Cairo non è stato un Vertice euro-africano, ma un Vertice fra
Con la sua dichiarazione che l'Africa non ha bisogno di democrazia ma di pompe idriche, il Colonnello Khaddafi ha interpretato senza dubbio il pensiero di molti dei suoi colleghi dittatori.
E' evidente che non possiamo semplicemente trapiantare i nostri schemi politici. L'Africa deve cercare di dare la sua interpretazione alla nozione di democrazia, sebbene non si possa discutere di principi fondamentali quali la buona amministrazione, la separazione dei poteri, le elezioni libere e giuste e il rispetto dei diritti dell'uomo. Talvolta le reazioni dell'Unione europea sono deboli e divise quanto alle violazioni di tali principi. Prendiamo ad esempio lo Zimbabwe, dove si attaccano i nemici politici durante la campagna elettorale, si minacciano i contadini bianchi e si espropriano illecitamente i loro beni, mentre Mugabe istiga alla violenza. Di quali altri segnali ha bisogno la Commissione prima di interrompere gli aiuti allo sviluppo?
Sabato scorso, in una intervista al
Kofi Annan ha accusato i
africani di cupidigia, manie di grandezza e fallimento nella creazione di migliori condizioni di vita nei loro paesi. Alla luce delle parole di Kofi Annan sorge spontanea la domanda se l'organizzazione di eventi mediatici come quello del Cairo non venga visto dalla popolazione come una congiura fra
. La comunità internazionale non può farsi imporre dei sensi di colpa dai
africani che non dispongono della minima legittimità democratica. E' arrivato il momento che l'Unione europea ricordi ai
africani anche quali sono le loro responsabilità."@it9
"Mr President, after months of endless squabbling about agendas and participants, the Cairo Summit did take place eventually. Only to establish what all of us have known for a long time, namely that the majority of the African population still live in abject poverty and are weighed down by a heavy burden of debt. There is no doubt that the many informal contacts which the Summit created have been useful. But I do wonder in all honesty if there can be talk of a Euro-African Summit if civil society is banished to Lisbon and neither the European Parliament nor the ACP-EU Assembly are in any way involved in the Summit.
The European Council gave in to the demand of African dictators not to admit any parliaments to the Summit. But how much more credible would words such as democracy and the interest of the people have been if those people had actually been represented. In that sense, Cairo was not a Euro-African Summit but more like a summit of élites. With his statement that Africa does not need democracy but water pumps, Colonel Gaddafi has undoubtedly put into words what many of his fellow dictators think.
It is evident that our political models cannot simply be transplanted. Africa has to find meaning for the notion of democracy itself. But fundamental principles, sound leadership, separation of powers, free and fair elections and respect for human rights are not negotiable. The European Union’s reaction to violations of these principles is sometimes feeble and often divided. Take Zimbabwe, for example, where political opponents are being attacked in the run-up to the elections and white farmers are being threatened and illegally evicted from their own land and where Mugabe provokes violence. What other messages does the Commission need in order to suspend development aid?
In an interview with
last Saturday, Kofi Annan reproached the African leaders with greed, megalomania and failure to create better living conditions in their countries. Against the background of Kofi Annan’s words, the question arises as to whether the people do not consider the organising of solemn rituals such as those in Cairo as a conspiracy among élites. The international community should not be tricked into feelings of guilt by the African leaders who do not carry any democratic legitimacy. It is high time that the European Union told the African dictators where their responsibility lies."@lv10
"Senhor Presidente, após meses de questiúnculas intermináveis a respeito da agenda de trabalhos e dos participantes, acabou, finalmente, por chegar a Cimeira do Cairo. Para verificar, de forma definitiva, aquilo que todos já há muito sabíamos: que a maioria da população africana continua a viver em extrema pobreza e esmagada por um pesado endividamento. Não há dúvida de que os muitos contactos informais a que a cimeira deu azo tiveram a sua utilidade. Pergunto-me, porém, com toda a franqueza, se é possível falar-se de Cimeira Euro-Africana quando a sociedade civil é deportada para Lisboa e nem o Parlamento Europeu, nem a Assembleia ACP-UE nela são envolvidos, de qualquer forma.
O Conselho Europeu cedeu perante a exigência de ditadores africanos de não se permitir o acesso a quaisquer parlamentos. Quanto mais credíveis não teriam soado palavras como democracia e interesse do povo, se esse povo lá estivesse também representado! Nesse sentido, a Cimeira do Cairo não constituiu uma cimeira euro-africana, mas sim uma cimeira de elites. Com a sua declaração de que África não tem necessidade de democracia, mas sim de bombas de água, o Coronel Khadaffi traduziu, sem dúvida, em palavras aquilo que vai no pensamento de muitos dos seus colegas ditadores.
É evidente que não é possível transplantar simplesmente os nossos esquemas políticos para lá. A África tem de procurar a sua própria interpretação do conceito de democracia. Sobre princípios fundamentais, como boa governação, separação de poderes, eleições livres e honestas e respeito dos direitos do Homem, não há discussão possível. A União Europeia reage, por vezes, frouxamente, e muitas vezes dividida, à violação destes princípios. Vejam agora, no Zimbabué, por exemplo, onde, na corrida para as eleições, se cometem atentados contra adversários políticos, onde agricultores brancos são ameaçados e ilegalmente expropriados, e onde Mugabe incita à violência. Que sinais precisa de receber ainda a Comissão para lhes suspender a ajuda para o desenvolvimento?
Numa entrevista ao
de sábado passado, Kofi Annan recriminou a ambição, a megalomania, a incapacidade de criar melhores condições de vida nos respectivos países, dos dirigentes africanos. Contra o pano de fundo das palavras de Kofi Annan, levanta-se a questão de saber se a celebração de missas solenes, como a que se realizou no Cairo, não é considerado pelas populações uma conjura de elites. A comunidade internacional não pode permitir que os dirigentes africanos, que não dispõem de qualquer legitimidade democrática, instilem nela sentimentos de culpa. Vai sendo mais do que tempo de a União Europeia também chamar a atenção dos ditadores de África para a sua própria responsabilidade."@pt11
"Herr talman! Efter månader av ändlöst käbbel om dagordning och deltagare blev toppmötet i Kairo ändå av till sist. För att slutligen slå fast det vi alla sedan länge visste, nämligen att majoriteten av den afrikanska befolkningen fortfarande lever under extrem fattigdom och går böjd under en enorm skuldbörda. Utan tvivel har de många informella kontakter som mötet ledde till varit till nytta. Jag undrar dock i all ärlighet om det verkligen kan kallas ett EU-afrikanskt toppmöte om det civila samhället förvisas till Lissabon och varken Europaparlamentet eller AVS-EU-församlingen engagerades i mötet på något annat sätt.
Rådet gav efter för de afrikanska diktatorernas krav att inte tillåta några parlament att delta. Hur mycket trovärdigare hade inte ord som demokrati och befolkningens intressen inte låtit om den befolkningen verkligen hade varit representerad. I det avseendet var Kairo inte ett EU-afrikanskt möte utan ett elitmöte. Med sitt uttalande att Afrika inte behöver någon demokrati utan vattenpumpar har överste Khadaffi utan tvivel uttryckt det som lever hos många av hans kolleger-diktatorer.
Det är självklart att våra politiska program inte kan införlivas hur som helst. Afrika måste söka efter sitt eget sätt att införa demokrati. När det gäller grundläggande principer som gott styre, uppdelning av makten, fria och rättvisa val och respekt för de mänskliga rättigheterna finns det dock inte utrymme för några diskussioner. Europeiska unionen reagerar ibland svagt och ofta splittrat på kränkningar av dessa principer. Ta Zimbabwe till exempel, där politiska motståndare attackeras under valupptakten, vita bönder hotas och fråntas sina egendomar och där Mugabe lockar fram våld. Vilka signaler måste kommissionen få för att upphäva utvecklingsbiståndet?
I en intervju med
i lördags kritiserade Kofi Annan de afrikanska ledarnas vinningslystnad, storhetsvansinne och misslyckande att skapa bättre levnadsförhållanden i sina länder. Mot bakgrund av Kofi Annans uttalande reser sig frågan om anordnandet av högmässor som den i Kairo inte av befolkningen betraktas som en sammansvärjning mellan eliten. Den internationella gemenskapen får inte låta sig pådyvlas några skuldkänslor av afrikanska ledare som inte har någon som helst demokratisk legitimitet. Det börjar verkligen bli dags att Europeiska unionen påpekar det egna ansvaret för de afrikanska diktatorerna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Sunday Times"13,8,1,2,12,7,9,6
"Sunday Timesin"5
"Sundy Times"11
"élite."9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples