Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-04-11-Speech-2-136"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000411.6.2-136"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mr President, I welcome the fact that the Cairo EU-African summit took place, but I must stress my disappointment that no one from this democratically elected Parliament had the opportunity to address the summit, nor did NGOs have any input. At the very least, the two Co-Presidents of the ACP-EU Joint Assembly could have made statements and this would have given an EU-African balance.
Members of this Parliament, through the Committee on Development and Cooperation and the ACP-EU Joint Assembly, have laid the foundation for many of the policies in the developing countries: the Martens report in 1997 pointing to the benefits of the Lomé Agreement; the Rocard report in 1998 strengthening the objectives for the future; my own report in 1999 on regional cooperation and integration which is top of the Cairo plan of action agenda; lastly, Mrs Kinnock's excellent report in 2000 on the future ACP-EU partnership agreement that sets the scene for the next 20 years. The final Cairo plan of action is an excellent document if we can now turn words and good intentions into concrete actions.
I know debt relief was at the top of the African agenda and everything must be done to alleviate poverty, but we must have some evidence that funds saved go towards better health care, better education and an improved standard of living for people and not into arms and war materials.
For these ideas to come to fruition, African countries themselves have to make the effort towards good governance. We have already seen some good election results. Let us hope that we can see the same happening in Zimbabwe, Ivory Coast and Togo in the forthcoming elections.
The top priority of regional cooperation and integration should have strong political benefits as well as trade ones. With only 6% of African trade being carried out in Africa there is huge potential for an increase in trade if tariff barriers and trade barriers are removed.
Many of these countries will need both time and financial help to compete in the world market, but these countries must understand there is no other option in this new era of globalisation. This is all unattainable without peace and peace-building; conflict prevention, management and resolution must be top of the African agenda.
The OAU must be given international support to continue its work and the peace initiatives must come from the African countries themselves. Where peace is achieved, help must be given for demobilisation and reintegration, and the use of child soldiers below the age of 18 must be banned.
Ethnic cleansing has been the horror of the last 25 years, and religious wars destroy the very fabric of a country. Peace can bring prosperity. The main thrust of our aim therefore must be better education leading to better health care. Through AIDS and malaria, Africa is losing the very generation it needs to build its future.
This summit was a start but much has to be done to turn words into reality, and we, Members of this House, must be part of that new world."@en3
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg glæder mig over, at topmødet mellem EU og Afrika i Kairo har fundet sted, men jeg må understrege min skuffelse over, at ingen fra dette demokratisk valgte Parlament havde mulighed for at tale på topmødet, og at ngo'erne heller ikke kom til at bidrage. I det mindste kunne de to fælles formænd for Den Paritetiske Forsamling AVS/EU have fremsat erklæringer, og det kunne have givet en balance mellem EU og Afrika.
Medlemmer af Europa-Parlamentet har gennem Udvalget om Udvikling og Samarbejde og Den Paritetiske Forsamling AVS/EU lagt grunden til mange af de politiske initiativer i udviklingslandene: Martens-betænkningen i 1997, der påpegede fordelene ved Lomé-aftalen; Rocard-betænkningen i 1998, der styrkede målene for fremtiden; min egen i 1999 om regionalt samarbejde og integration, som står øverst på handlingsplanen fra Kairo; og sidst fru Kinnocks udmærkede betænkning i år 2000 om den kommende AVS/EU-partnerskabsaftale, som har banet vejen for de næste 20 år. Den endelige handlingsplan fra Kairo er et udmærket dokument, hvis vi nu kan omsætte ord og gode hensigter til konkret handling.
Jeg ved, at hjælp til gældssanering stod øverst på den afrikanske dagsorden, og man må gøre alt muligt for at afhjælpe fattigdommen, men vi må have beviser for, at midler, der spares, går til bedre sundhedspleje, uddannelse og en forbedret levestandard for befolkningen og ikke til våben og krigsmateriel.
Hvis disse idéer skal kunne lykkes, må de afrikanske lande selv anstrenge sig for at få gode regeringer. Vi har allerede set nogle gode valgresultater. Lad os håbe, at vi kan få det samme at se i Zimbabwe, Elfenbenskysten og Togo ved de kommende valg.
Det, man bør prioritere højest ved samarbejde og integration, er store politiske fordele og handelsfordele. Når kun 6% af Afrikas handel foregår ud af Afrika, er der store muligheder for en forøgelse af handlen, hvis told- og handelsbarriererne fjernes.
Mange af disse lande vil behøve både tid og finansiel bistand til at konkurrere på verdensmarkedet, men disse lande må forstå, at der ikke er noget andet valg i denne nye globaliseringens æra. Det er alt sammen uopnåeligt uden fred og fredsskabelse. Forebyggelse, håndtering og løsning af konflikter må stå øverst på den afrikanske dagsorden.
OAU må have international støtte til at fortsætte sit arbejde, og fredsinitiativerne må komme fra de afrikanske lande selv. Dér, hvor man opnår fred, må der gives hjælp til demobilisering og reintegration, og man må forbyde anvendelsen af børnesoldater under 18.
Etnisk udrensning har været en rædsel i de sidste 25 år, og religionskrige ødelægger selve samfundets struktur i et land. Freden kan bringe velstand. Det, vi derfor især må sigte mod, er bedre uddannelse, som kan føre til bedre sundhedspleje. Via aids og malaria mister Afrika den generation, den behøver for at opbygge sin fremtid.
Dette topmøde var en begyndelse, men der må gøres meget mere for at omsætte ord til handling, og vi, medlemmerne af Europa-Parlamentet, må være en del af denne nye verden."@da1
"Herr Präsident, ich begrüße die Tatsache, daß der Kairoer Gipfel stattgefunden hat, allerdings bin ich sehr enttäuscht, daß kein Mitglied dieses demokratisch gewählten Parlaments die Möglichkeit hatte, auf dem Gipfel das Wort zu ergreifen. Auch die NRO hatten keinerlei Möglichkeit, sich einzubringen. Wenn wenigstens die beiden Ko-Präsidenten der Paritätischen Versammlung AKP-EU hätten eine Erklärung abgeben können, dann hätte man ein ausgewogeneres Verhältnis zwischen der EU und Afrika erzielen können.
Die Mitglieder des Parlaments haben über den Ausschuß für Entwicklung und Zusammenarbeit und die Paritätische Versammlung AKP-EU die Grundlagen für zahlreiche Maßnahmen in den Entwicklungsländern geschaffen. Dazu zählen der Bericht Martens aus dem Jahre 1997, der die Vorzüge des Lomé-Abkommens verdeutlicht, der Bericht Rocard von 1998, der die Ziele für die Zukunft untermauert, mein Bericht von 1999 zur regionalen Zusammenarbeit und Integration, die an der Spitze des Aktionsplans von Kairo steht, und schließlich Frau Kinnocks ausgezeichneter diesjähriger Bericht über das künftige Partnerschaftsabkommen zwischen AKP und EU, das den Rahmen für die nächsten 20 Jahre vorgibt. Der in Kairo entwickelte Aktionsplan ist ein hervorragendes Dokument, sofern wir die Worte und guten Absichten in konkrete Taten umsetzen können.
Ich weiß, daß der Schuldenerlaß in Afrika an oberster Stelle stand, und natürlich muß alles zur Linderung der Armut getan werden. Aber die eingesparten Mittel müssen dann auch nachweisbar zur Verbesserung der Gesundheitsfürsorge, der Bildung und des Lebensstandards und nicht zur Beschaffung von Waffen und Kriegsgerät eingesetzt werden.
Damit diese Ideen Wirklichkeit werden, müssen die afrikanischen Länder selbst Anstrengungen zur Demokratisierung ihrer Gesellschaft unternehmen. Es hat bereits Wahlergebnisse gegeben, die uns optimistisch stimmen. Wollen wir hoffen, daß die in Simbabwe, Côte d'Ivoire und in Togo bevorstehenden Wahlen ebenfalls positiv verlaufen werden.
Die regionale Zusammenarbeit und Integration als vorrangige Aufgabe sollte mit politischen wie kommerziellen Nutzeffekten verbunden sein. Angesichts dessen, daß lediglich 6 % des afrikanischen Handels innerhalb von Afrika abgewickelt werden, bieten sich hier immense Möglichkeiten, sofern Handels- und Zollschranken abgebaut werden.
Viele dieser Länder brauchen Zeit und finanzielle Hilfe, um sich auf dem Weltmarkt behaupten zu können, doch sollte ihnen auch klar sein, daß es in dieser Zeit der Globalisierung keine andere Möglichkeit gibt. All dies ist unerreichbar ohne Frieden und Friedensschaffung. Konfliktvorbeugung, Konfliktmanagement und Konfliktlösung müssen daher in Afrika an oberster Stelle stehen.
Die OAU muß internationale Unterstützung erhalten, damit sie ihre Arbeit fortsetzen kann, und die Friedensinitiativen müssen von den afrikanischen Ländern selbst ausgehen. Dort, wo der Frieden hergestellt werden konnte, ist Unterstützung bei der Demobilisierung und Wiedereingliederung zu gewähren. Der Einsatz von Kindern unter 18 Jahren für den Kriegsdienst muß verboten werden.
Ethnische Säuberungen waren der Schrecken in den vergangenen 25 Jahren, und religiös motivierte Kriege zerstören die gesellschaftlichen Strukturen eines Landes. Frieden kann Wohlstand bringen. Hauptzielrichtung unserer Anstrengungen muß daher die Verbesserung des Bildungssektors sein, die Verbesserungen in der Gesundheitsfürsorge zur Folge haben. Aufgrund von AIDS und Malaria verliert Afrika genau die Generation, die der Kontinent für den Aufbau seiner Zukunft braucht.
Der Gipfel war ein Anfang, doch es ist sehr viel Arbeit nötig, um aus den Worten Taten werden zu lassen, und wir, die Abgeordneten dieses Hauses, müssen Teil dieser neuen Welt sein."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, χαιρετίζω την πραγματοποίηση της Διάσκεψης Κορυφής ΕΕ-Αφρικής στο Κάιρο, αλλά πρέπει να τονίσω την απογοήτευσή μου για το γεγονός πως κανένας βουλευτής από το δημοκρατικά εκλεγμένο αυτό Κοινοβούλιο δεν είχε την ευκαιρία να μιλήσει στην εν λόγω διάσκεψη και γιατί δεν συμμετείχαν σε αυτή ΜΚΟ. Θα μπορούσαν τουλάχιστον να κάνουν δηλώσεις οι δύο Συμπρόεδροι της Συνέλευσης Ίσης Εκπροσώπησης ΑΚΕ-ΕΕ, εξισορροπώντας έτσι τη συμμετοχή ΕΕ-Αφρικής.
Οι βουλευτές του παρόντος Κοινοβουλίου μέσω της Επιτροπής Ανάπτυξης και Συνεργασίας και της Συνέλευσης Ίσης Εκπροσώπησης ΑΚΕ-ΕΕ έθεσαν τις βάσεις για πολλές από τις πολιτικές στις αναπτυσσόμενες χώρες. Το 1997 η έκθεση Martens κατέδειξε τα οφέλη της Σύμβασης Λομέ. Το 1998 η έκθεση Rochard ενίσχυσε τους μελλοντικούς στόχους και το 1999 παρουσίασα τη δική μου έκθεση σχετικά με την περιφερειακή ανάπτυξη και ολοκλήρωση, που αποτελεί πρώτη προτεραιότητα στη διάταξη των εργασιών του σχεδίου δράσης του Καΐρου. Τέλος, στην εξαιρετική έκθεση της κ. Kinnock του 2000 σχετικά με τη μελλοντική συμφωνία εταιρικής σχέσης ΑΚΕ-ΕΕ προσδιορίζεται το σκηνικό για την επόμενη εικοσαετία. Το οριστικό σχέδιο δράσης του Καΐρου αποτελεί εξαιρετικό έγγραφο, φθάνει να καταφέρουμε τώρα να περάσουμε από τα λόγια και τις καλές προθέσεις σε συγκεκριμένες πράξεις.
Ξέρω πως ο περιορισμός του εξωτερικού χρέους συγκαταλεγόταν μεταξύ των θεμάτων πρώτης προτεραιότητας που έθεσαν οι αφρικανικές χώρες, και πρέπει να γίνει το παν για την ανακούφιση της φτώχειας, αλλά πρέπει να έχουμε κάποια στοιχεία πως τα εξοικονομούμενα κονδύλια διατίθενται για τη βελτίωση της υγειονομικής περίθαλψης, της εκπαίδευσης και του βιοτικού επιπέδου και όχι για όπλα και πολεμικούς εξοπλισμούς.
Προκειμένου αυτές οι ιδέες να καρποφορήσουν πρέπει οι ίδιες οι αφρικανικές χώρες να προσπαθήσουν να επιτύχουν χρηστή διακυβέρνηση. Είδαμε ήδη κάποια καλά εκλογικά αποτελέσματα. Ας ελπίσουμε να συμβεί το ίδιο στις προσεχείς εκλογές στη Ζιμπάμπουε, στην Ακτή του Ελεφαντοστού και στο Τόγκο.
Η κορυφαία προτεραιότητα της περιφερειακής συνεργασίας και ολοκλήρωσης θα πρέπει να αποφέρει σημαντικά πολιτικά καθώς και εμπορικά οφέλη. Καθώς μόνο το 6% του αφρικανικού εμπορίου διεξάγεται στην Αφρική, υπάρχουν τεράστιες δυνατότητες αύξησης του εμπορίου εάν αρθούν τα δασμολογικά και εμπορικά εμπόδια.
Πολλές από αυτές τις χώρες θα χρειαστούν και χρόνο και οικονομική βοήθεια προκειμένου να αντέξουν τον ανταγωνισμό στην παγκόσμια αγορά, αλλά οι χώρες αυτές πρέπει να κατανοήσουν πως δεν υπάρχει άλλη επιλογή στη νέα αυτή εποχή της παγκοσμιοποίησης. Όλα αυτά είναι ανέφικτα χωρίς την ειρήνη και την οικοδόμησή της. Η πρόληψη, η διαχείριση και η επίλυση των συγκρούσεων πρέπει να αποτελεί πρωταρχική επιδίωξη των αφρικανικών χωρών.
Ο Οργανισμός Αφρικανικής Ενότητας (ΟΑΕ) πρέπει να τύχει διεθνούς υποστήριξης προκειμένου να συνεχίσει το έργο του και οι ειρηνευτικές πρωτοβουλίες πρέπει να αναληφθούν από τις ίδιες τις αφρικανικές χώρες. Όπου επιτυγχάνεται ειρήνη πρέπει να παρέχεται βοήθεια για αποστρατικοποίηση και επανένταξη, και πρέπει να απαγορευτεί η χρήση παιδιών στρατιωτών ηλικίας κάτω των 18.
Η εθνοκάθαρση αποτελεί τη φρίκη της τελευταίας εικοσιπενταετίας και οι θρησκευτικοί πόλεμοι καταστρέφουν την ίδια τη δομή μιας χώρας. Η ειρήνη μπορεί να φέρει ευημερία. Επομένως, οι επιδιώξεις μας πρέπει να επικεντρωθούν στη βελτίωση της εκπαίδευσης που θα οδηγήσει σε καλύτερη υγειονομική περίθαλψη. Λόγω του AIDS και της ελονοσίας η Αφρική χάνει την ίδια τη γενιά που χρειάζεται για να οικοδομήσει το μέλλον της.
Αυτή η Διάσκεψη Κορυφής ήταν η αρχή, αλλά απομένει να γίνουν πολλά για να μετατραπούν τα λόγια σε πράξη, και εμείς ως βουλευτές του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου πρέπει να συμμετέχουμε στην οικοδόμηση του νέου αυτού κόσμου."@el8
"(EN) Señor Presidente, acojo con satisfacción la celebración de la Cumbre UE/África en El Cairo, pero debo destacar mi decepción porque nadie de este Parlamento elegido democráticamente tuvo la oportunidad de intervenir en la Cumbre como tampoco las ONG pudieron hacer ninguna aportación. Al menos, los dos copresidentes de la Asamblea Paritaria ACP-UE podrían haber hecho declaraciones que habrían dado un equilibrio a esta Cumbre.
Los diputados a este Parlamento, a través de la Comisión de Desarrollo y Cooperación y de la Asamblea Paritaria ACP-UE, han puesto los cimientos para muchas de las políticas de los países en desarrollo: el informe Martens de 1997 apuntaba a las ventajas del Acuerdo de Lomé; el informe Rocard de 1998 reforzaba los objetivos para el futuro; mi propio informe de 1999 sobre cooperación regional e integración que es una prioridad del plan de acción de El Cairo; y por último, el excelente informe de la Sra. Kinnock de 2000 sobre el futuro acuerdo de cooperación ACP-UE que establece las bases para los próximos 20 años. El plan de acción definitivo de El Cairo es un documento excelente siempre que podamos convertir las bellas palabras y las buenas intenciones en acciones concretas.
Sé que la condonación de la deuda es el punto principal del orden del día africano y no debemos escatimar esfuerzos para paliar la pobreza, pero necesitamos pruebas de que los fondos así economizados se destinan a mejorar la asistencia sanitaria, a mejorar la enseñanza y a mejorar las condiciones de vida de la población y no a la adquisición de armas y material bélico.
Para que estas ideas den fruto, los países africanos deberán realizar esfuerzos para avanzar hacia un buen gobierno. Ya hemos presenciado algunos resultados positivos de las elecciones. Esperemos que podamos ver otro tanto en Zimbabwe, Costa de Marfil y Togo en las próximas elecciones.
La principal prioridad de la cooperación regional y de la integración debería ser aportar grandes beneficios políticos además de comerciales. Sólo el 6% del comercio africano se realiza en el propio continente, por lo que existe un enorme potencial de expansión comercial si se eliminan las barreras arancelarias y comerciales.
Muchos de estos países necesitarán tiempo y ayuda financiera para competir en el mercado mundial, pero estos países deben comprender que no tienen ninguna otra alternativa en esta nueva era de la globalización. Nada de todo esto podrá alcanzarse sin la paz y sin construir la paz; la prevención de conflictos, la buena gestión y la resolución deben ser los temas principales de la agenda africana.
La OUA debe recibir ayuda internacional para continuar su labor y las iniciativas de paz deben proceder de los propios países africanos. Allí donde se logre la paz, deberá concederse ayuda para la desmovilización y la reinserción, y debe prohibirse el reclutamiento de menores de 18 años para que hagan de soldados.
La limpieza étnica ha sido el horror que ha marcado los últimos 25 años, y las guerras religiosas destruyen la estructura misma de un país. La paz puede traer prosperidad. El principal impulso de nuestro objetivo debe ser, por consiguiente, mejorar la enseñanza de manera que haga posible una mejor asistencia sanitaria. A causa del sida y de la malaria, África está perdiendo esas generaciones que necesita para construir su futuro.
Esta Cumbre fue un inicio, pero queda mucho por hacer para convertir las palabras en realidad y nosotros, los diputados a este Parlamento, debemos formar parte de ese nuevo mundo."@es12
"Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä sitä, että Kairossa pidettiin EU:n ja Afrikan välinen huippukokous, mutta korostan olevani pettynyt siihen, että kellään tämän demokraattisesti valitun parlamentin jäsenellä ei ollut tilaisuutta puhua huippukokoukselle ja että kansalaisjärjestöillä ei ollut siinä minkäänlaista panosta. AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen kaksi puheenjohtajaa olisivat sentään voineet antaa lausunnot, ja näin olisi saatu aikaan tasapainoa EU:n ja Afrikan välille.
Parlamentin jäsenet ovat kehitysyhteistyövaliokunnan ja AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen kautta luoneet perustan monille kehitysmaiden politiikoille: vuonna 1997 Martensin mietinnössä tuotiin esille Lomén sopimuksen hyödyt; vuonna 1998 Rocardin mietinnössä vahvistettiin tulevaisuuden tavoitteita; laadin vuonna 1999 oman mietintöni alueellisesta yhteistyöstä ja integraatiosta, joka on Kairon toimintasuunnitelman tärkeimpiä aiheita; lopuksi vuonna 2000 Kinnockin erinomaisessa mietinnössä tarkasteltiin tulevaa AKT-maiden ja EU:n kumppanuussopimusta, joka muodostaa pohjan 20 seuraavaksi vuodeksi. Kairon lopullinen toimintasuunnitelma on erinomainen asiakirja, jos vain pystymme nyt muuttamaan sanat ja hyvät aikeet konkreettisiksi teoiksi.
Tiedän, että velkahelpotukset olivat Afrikan esityslistan tärkein asia, ja meidän täytyy tehdä kaikkemme köyhyyden lievittämiseksi, mutta meillä on oltava jonkinlaista näyttöä siitä, että säästyneet varat käytetään terveydenhoidon, koulutuksen ja ihmisten elintason parantamiseen eikä aseisiin ja sotatarvikkeisiin.
Jotta nämä ajatukset kantaisivat hedelmää, Afrikan maiden täytyy itse pyrkiä hyvään hallintoon. Olemme jo saaneet nähdä joitakin hyviä vaalituloksia. Toivokaamme, että saamme nähdä saman Zimbabwen, Norsunluurannikon ja Togon tulevissa vaaleissa.
Suurten poliittisten ja kauppaan liittyvien etujen pitäisi olla alueellisen yhteistyön ja integraation tärkeimpänä tavoitteena. Vain kuusi prosenttia Afrikan kaupasta käydään Afrikassa, joten kaupan kasvumahdollisuudet ovat valtavat, jos tulliesteet ja kaupan esteet poistetaan.
Monet näistä maista tarvitsevat sekä aikaa että taloudellista apua voidakseen kilpailla maailmanmarkkinoilla, mutta niiden on ymmärrettävä, että tänä uutena maailmanlaajuistumisen aikakautena ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Tätä ei voida saavuttaa ilman rauhaa ja rauhan vakiinnuttamista; konfliktien ehkäisemisen, hallitsemisen ja ratkaisemisen on oltava Afrikan esityslistan tärkein asia.
OAU:n täytyy saada kansainvälistä tukea, jotta se voi jatkaa työtään, ja rauhanaloitteiden täytyy tulla Afrikan mailta itseltään. Siellä, missä rauha saadaan aikaan, on tuettava demobilisointia ja kuntouttamista, ja alle 18-vuotiaiden lapsisotilaiden käyttö on kiellettävä.
Etniset puhdistukset ovat olleet 25 viime vuoden kauhukuva, ja uskonnolliset sodat tuhoavat maan koko rakenteen. Rauha voi tuoda tullessaan vaurautta. Koulutuksen ja sen myötä terveydenhoidon parantamisen on näin ollen oltava pääasiallinen tavoitteemme. Afrikka menettää aidsille ja malarialle juuri sen sukupolven, jota se tarvitsee rakentaakseen tulevaisuuttaan.
Tämä huippukokous oli alku, mutta on tehtävä paljon, jotta sanat muutettaisiin teoiksi, ja meidän parlamentin jäsenten täytyy olla osa tuota uutta maailmaa."@fi5
"Monsieur le Président, je me félicite du fait que le sommet UE-Afrique du Caire ait eu lieu, mais je suis particulièrement déçu que personne de ce Parlement démocratiquement élu n'ait eu l'opportunité de prendre la parole au sommet, et que les ONG n'aient pas pu intervenir. À tout le moins, les deux coprésidents de l'Assemblée paritaire ACP-UE auraient dû pouvoir s'exprimer et cela aurait créé un équilibre UE-Afrique.
Les membres de ce Parlement, au travers de la commission du développement et de la coopération et de l'Assemblée paritaire ACP-UE, ont jeté les bases de nombreuses politiques dans les pays en développement : le rapport Martens de 1997 montrant les avantages de l'accord de Lomé ; le rapport Rocard de 1998 renforçant les objectifs futurs ; mon propre rapport de 1999 sur la coopération et l'intégration régionales, qui est l'un des principaux points de l'ordre du jour du plan d'action du Caire ; et finalement, l'excellent rapport de M. Kinnock de 2000 sur l'avenir des accords de partenariat ACP-UE, qui plante le décor des vingt prochaines années. Le plan d'action final du Caire est un excellent document si nous pouvons maintenant transformer l'essai en action concrète.
Je sais que l'annulation de la dette était au premier plan de l'ordre du jour africain et tout doit être mis en œuvre pour diminuer la pauvreté, mais on doit nous fournir la preuve que les fonds épargnés iront à l'amélioration des soins de santé, de l'éducation et du niveau de vie des individus, et qu'ils ne seront pas consacrés à l'achat d'armes et de matériels de guerre.
Pour que ces idées se réalisent, les pays africains eux-mêmes doivent fournir des efforts en vue d'une bonne administration. Nous avons déjà vu des résultats électoraux encourageants. Espérons que nous verrons la même tendance au Zimbabwe, en Côte d'Ivoire et au Togo lors des prochaines élections.
La priorité principale en matière de coopération et d'intégration régionales devrait produire des effets bénéfiques certains tant au niveau politique que commercial. Les échanges commerciaux africains intra-africains ne se chiffrant qu'à 6 % seulement, le potentiel d'augmentation des échanges est énorme pour autant que les barrières tarifaires et commerciales soient supprimées.
La plupart de ces pays auront besoin et de temps et d'aide financière pour devenir compétitifs sur le marché mondial, mais ces pays doivent comprendre qu'il n'existe pas d'autre choix dans cette nouvelle ère de la mondialisation. Tout cela est inaccessible sans paix et sans processus de paix ; la prévention, la gestion et la résolution des conflits doivent être la priorité de l'ordre du jour africain.
L'OUA doit bénéficier d'un soutien international pour continuer son travail, et les initiatives de paix doivent venir des pays africains eux-mêmes. Dans les endroits pacifiés, une aide à la démobilisation et à la réintégration est nécessaire, et l'exploitation d'enfants-soldats de moins de 18 ans doit être interdite.
L'épuration ethnique a constitué l'horreur des ces 25 dernières années et les guerres de religions détruisent la structure-même d'un pays. La paix apporte la prospérité. L'élément moteur de notre action doit, dès lors, être une meilleure éducation menant à de meilleurs soins de santé. À cause du SIDA et de la malaria, l'Afrique perd cette génération dont elle a besoin pour bâtir son avenir.
Ce sommet a constitué un point de départ mais il reste beaucoup à faire pour transformer les paroles en actes, et nous, membres de cette Assemblée, devons faire partie de ce nouveau monde."@fr6
"Signor Presidente, mi fa piacere che abbia avuto luogo il vertice Unione europea-Africa del Cairo, ma sottolineo la mia delusione per il fatto che nessuno dei rappresentanti democraticamente eletti di questo Parlamento abbia avuto modo di tenere un discorso, come non è stato dato modo neanche alle ONG di dare il proprio apporto. Almeno i due Copresidenti dell'Assemblea paritetica ACP-UE avrebbero potuto tenere un discorso e ciò avrebbe conferito un certo equilibrio fra Africa ed Europa.
Attraverso i lavori della commissione per lo sviluppo e la cooperazione e l'Assemblea paritetica ACP-UE, diversi membri di questo Parlamento hanno gettato le fondamenta di varie politiche nei paesi in via di sviluppo: ricordo la relazione Martens del 1997 che evidenziava i vantaggi della Convenzione di Lomé; la relazione Rocard del 1998 che ampliava gli obiettivi per il futuro; la mia stessa relazione del 1999 sulla cooperazione e l'integrazione regionale che figurava in testa al piano di azione del Cairo; infine l'ottima relazione della onorevole Kinnock di quest'anno sul futuro dell'accordo di collaborazione ACP-UE che fissa il quadro d'azione per i prossimi vent'anni. Il piano finale del Cairo è un ottimo documento, se saremo in grado di trasformare le parole e le belle intenzioni in interventi concreti.
So che il condono del debito è in testa all'ordine del giorno africano e che si deve fare il possibile per lenire la povertà, ma dobbiamo altresì avere le prove che i fondi risparmiati vengano dedicati a migliorare la sanità, l'istruzione e i livelli di vita della gente, e non vengano utilizzati per le armi e materiali bellici.
Affinché queste idee possano realizzarsi, i paesi africani devono impegnarsi per conseguire un buon governo. Abbiamo già visto alcuni validi risultati elettorali. Speriamo che lo stesso avvenga con le prossime elezioni in Zimbabwe, Costa d'Avorio e Togo.
La massima priorità attribuita alla cooperazione e all'integrazione regionale dovrebbe portare grandi vantaggi politici ma anche commerciali. Poiché soltanto il 6 percento degli scambi africani si svolgono nella stessa Africa, una volta eliminate le barriere doganali e commerciali il potenziale di aumento degli scambi è enorme.
A molti di questi paesi servono tempo e sostegno finanziario per competere sul mercato mondiale, essi devono però capire che non vi sono alternative e nella nuova era della globalizzazione. Tutto ciò non potrà verificarsi senza la pace e costruzione della pace; la prevenzione, la gestione e la soluzione dei conflitti devono diventare prioritari nell'ordine del giorno africano.
L'OUA deve ottenere il sostegno internazionale per continuare la propria attività e le iniziative di pace devono nascere dagli stessi paesi africani. Dove è stata ristabilita la pace occorre fornire aiuti per la smobilitazione e la reintegrazione; occorre inoltre bandire l'utilizzo di soldati bambini di età inferiore ai 18 anni.
La pulizia etnica è stato l'orrore degli ultimi venticinque anni e le guerre religiose distruggono il tessuto più intimo di un paese. La pace può portare prosperità. Pertanto, il nostro obiettivo principale dev'essere quello di dare una migliore istruzione che indurrà una migliore tutela sanitaria. L'AIDS e la malaria stanno infatti decimando proprio la generazione di africani di cui c'è bisogno per costruire il futuro.
Il Vertice è stato un inizio, ma molto resta ancora da fare per trasformare le parole in realtà e noi, deputati di quest'Assemblea, dobbiamo essere partecipi di questo nuovo mondo."@it9
"Mr President, I welcome the fact that the Cairo EU-African summit took place, but I must stress my disappointment that no one from this democratically elected Parliament had the opportunity to address the summit, nor did NGOs have any input. At the very least, the two Co-Presidents of the ACP-EU Joint Assembly could have made statements and this would have given an EU-African balance.
Members of this Parliament, through the Committee on Development and Cooperation and the ACP-EU Joint Assembly, have laid the foundation for many of the policies in the developing countries: the Martens report in 1997 pointing to the benefits of the Lomé Agreement; the Rocard report in 1998 strengthening the objectives for the future; my own report in 1999 on regional cooperation and integration which is top of the Cairo plan of action agenda; lastly, Mrs Kinnock's excellent report in 2000 on the future ACP-EU partnership agreement that sets the scene for the next 20 years. The final Cairo plan of action is an excellent document if we can now turn words and good intentions into concrete actions.
I know debt relief was at the top of the African agenda and everything must be done to alleviate poverty, but we must have some evidence that funds saved go towards better health care, better education and an improved standard of living for people and not into arms and war materials.
For these ideas to come to fruition, African countries themselves have to make the effort towards good governance. We have already seen some good election results. Let us hope that we can see the same happening in Zimbabwe, Ivory Coast and Togo in the forthcoming elections.
The top priority of regional cooperation and integration should have strong political benefits as well as trade ones. With only 6% of African trade being carried out in Africa there is huge potential for an increase in trade if tariff barriers and trade barriers are removed.
Many of these countries will need both time and financial help to compete in the world market, but these countries must understand there is no other option in this new era of globalisation. This is all unattainable without peace and peace-building; conflict prevention, management and resolution must be top of the African agenda.
The OAU must be given international support to continue its work and the peace initiatives must come from the African countries themselves. Where peace is achieved, help must be given for demobilisation and reintegration, and the use of child soldiers below the age of 18 must be banned.
Ethnic cleansing has been the horror of the last 25 years, and religious wars destroy the very fabric of a country. Peace can bring prosperity. The main thrust of our aim therefore must be better education leading to better health care. Through AIDS and malaria, Africa is losing the very generation it needs to build its future.
This summit was a start but much has to be done to turn words into reality, and we, Members of this House, must be part of that new world."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de Top EU-Afrika in Cairo was een goed initiatief, maar ik wil wel mijn teleurstelling uitspreken over het feit dat dit democratisch gekozen Parlement en ook de NGO's van deelname waren uitgesloten. In ieder geval hadden de twee co-voorzitters van de Paritaire Vergadering ACS-EU de Top kunnen toespreken zonder het evenwicht tussen Afrika en de EU te verstoren.
Leden van dit Parlement hebben via de Commissie ontwikkelingssamenwerking en de Paritaire Vergadering ACS-EU, de basis gelegd voor vele vormen van beleid in de ontwikkelingslanden. In 1997 was er het verslag-Martens, waarin de voordelen van de Overeenkomst van Lomé werden belicht. In 1998 verscheen het verslag-Rocard waarbij de doelstellingen voor de toekomst werden aangescherpt. In 1999 kwam ikzelf met een verslag over regionale samenwerking en integratie, zaken die in het actieplan van Cairo bovenaan de agenda staan. In 2000 tenslotte was er het voortreffelijke verslag van mevrouw Kinnock over de toekomst van de Partnerschapsovereenkomst ACS-EU, waarin de lijnen voor de komende 20 jaar worden uitgezet. Het uiteindelijke actieplan van Cairo is een uitstekend document, maar dan moeten wij nu wel onze woorden en goede voornemens in concrete daden omzetten.
Ik weet dat schuldsanering bovenaan de agenda van de Afrikanen stond. Wij moeten alles in het werk stellen om de armoede te bestrijden, maar dan moeten er wel garanties zijn dat niet-gebruikte gelden naar fondsen gaan om de gezondheidszorg, het onderwijs en de levensstandaard van de mensen te verbeteren, en niet worden aangewend voor de aankoop van wapentuig.
Om dit te verwezenlijken moeten ook de Afrikaanse landen zelf inspanningen leveren en werken aan een deugdelijk openbaar bestuur. Er zijn al enkele ordentelijk verlopen verkiezingen geweest. Laten wij hopen dat de aanstaande verkiezingen in Zimbabwe, Ivoorkust en Togo net zo verlopen.
Het bevorderen van een regionaal samenwerkings- en integratieproces, dat bovenaan de lijst van prioriteiten prijkt, heeft niet alleen grote politieke voordelen, maar kan ook een enorme stimulans voor de handel zijn. Met een aandeel van slechts 6% in het totale Afrikaanse handelsverkeer, liggen er voor de handel binnen het Afrikaanse continent geweldige groeikansen, als tolmuren en handelsbelemmeringen worden geslecht.
Veel Afrikaanse landen hebben tijd en financiële hulp nodig om zich op de wereldmarkt staande te kunnen houden, maar zij moeten beseffen dat er geen andere optie is in dit nieuwe tijdperk van mondialisering. Om de boot niet te missen zal Afrika bovendien prioriteit moeten geven aan zaken als vrede en vredesvraagstukken, conflictpreventie, bestuurlijke organisatie en besluitvorming.
Het werk van de Organisatie voor Afrikaanse Eenheid moet internationaal worden ondersteund en er moeten meer vredesinitiatieven van de Afrikaanse landen zelf uitgaan. Wanneer die vrede is bereikt, is er hulp nodig voor demobilisatie en herintegratie. Daarnaast moet de inzet van kindsoldaten beneden de 18 jaar worden verboden.
Etnische zuiveringen waren de verschrikking van de laatste 25 jaar en ook religieuze conflicten kunnen desastreuze gevolgen hebben voor de hele structuur van een land. Vrede is de weg tot welvaart. Wij moeten ons derhalve in de eerste plaats richten op verbetering van het onderwijs, waardoor ook de gezondheidszorg zal verbeteren. Afrika verliest aan aids en malaria een hele generatie, en dat zijn precies de mensen die aan de toekomst van Arika moeten werken.
Deze Top was een begin, maar er moet nog veel gebeuren om de daad bij het woord te voegen. Wij mogen ons, als leden van dit Parlement, in dezen niet onbetuigd laten."@nl2
"Senhor Presidente, saúdo a realização da cimeira UE-África no Cairo, mas não posso deixar de assinalar a minha decepção ao verificar que nenhum dos deputados deste Parlamento democraticamente eleito teve a oportunidade de intervir na Cimeira e que as ONG também deram o seu contributo. No mínimo, os dois CoPresidentes da Assembleia Conjunta ACP-UE poderiam ter proferido declarações, o que teria contribuído para um equilíbrio UE-África.
Esta cimeira foi um começo, mas há muito para fazer para que as palavras se tornem numa realidade, e nós, deputados deste Parlamento, temos de participar neste novo mundo.
Os deputados deste Parlamento, através da Comissão para o Desenvolvimento e a Cooperação e da Assembleia Paritária ACP-UE, lançaram as bases para muitas das políticas nos países em vias de desenvolvimento: em 1997, o relatório Martens, que apontava os benefícios do acordo de Lomé; em 1998, o relatório Rocard, que reforçava os objectivos para o futuro; em 1999, o meu próprio relatório sobre a integração e a cooperação regional, que está no topo da agenda do plano de acção do Cairo; e, por último, em 2000, o excelente relatório da senhora deputada Kinnock sobre o futuro acordo de parceria ACP-UE, que desenha o cenário para os próximos 20 anos. O Plano de acção final do Cairo é um excelente documento, se conseguirmos, agora, passar das palavras e das boas intenções aos actos.
Sei que o alívio da dívida era o ponto prioritário da agenda africana e que tudo deverá ser feito para reduzir a pobreza, mas impõe-se que tenhamos provas de que os fundos atribuídos são aplicados na obtenção de melhores cuidados de saúde, melhor educação e melhor nível de vida para as pessoas e não em armas e material bélico.
Para que estas ideias venham a dar frutos, os próprios países africanos têm de envidar esforços, no sentido de uma boa governação. Já se verificaram alguns resultados eleitorais positivos. Esperemos que o mesmo aconteça no Zimbabwe, na Costa do Marfim e no Togo, aquando das próximas eleições.
A prioridade máxima da integração e cooperação regional deverá trazer, fortes benefícios, querpolíticos, quer comerciais. Uma vez que apenas 6% do comércio africano é efectuado em África, existirá um enorme potencial de incremento do sector comercial, caso sejam removidas as barreiras pautais e comerciais.
Muitos destes países precisarão tanto de tempo como de ajuda financeira para competir no mercado mundial, mas têm de compreender que não existe outra alternativa nesta nova era da globalização. Tudo isto é inatingível sem paz e construção da paz; a prevenção, a gestão e a resolução de conflitos têm de estar no topo da agenda africana.
A OUA deverá receber apoio internacional para continuar o seu trabalho, e as iniciativas de paz têm de partir dos próprios países africanos. Onde a paz vencer, deverá ser prestada ajuda para a desmobilização e a reintegração, e a mobilização de soldadoscrianças, com idades inferiores a 18 anos, tem de ser proibida.
A limpeza étnica tem sido o horror dos últimos 25 anos, e as guerras de natureza religiosa corroem o tecido de um país. A paz pode trazer prosperidade. Por conseguinte, a principal vertente do nosso objectivo deverá ser uma educação melhor, conducente a melhores cuidados de saúde. África está perder exactamente a geração de que precisa para construir o seu futuro devido à SIDA e à malária."@pt11
"Herr talman! Jag välkomnar det faktum att toppmötet Europeiska unionen-Afrika i Kairo ägde rum, men jag vill betona att jag är besviken över att ingen från detta demokratiskt valda parlament fick tillfälle att tala till toppmötet, inte heller hade de icke-statliga organisationerna något att komma med. De två ordförandena för AVS-EU:s gemensamma församling hade åtminstone kunnat få göra uttalanden, vilket hade skapat en balans mellan EU och Afrika.
Ledamöter från detta parlament har genom utskottet för utveckling och samarbete och AVS-EU:s gemensamma församling lagt grunden för mycket av poltiken i utvecklingsländerna: Martens betänkande från 1997 som pekade på fördelarna med Loméavtalet; Rocards betänkande från 1998 som stärkte målsättningarna inför framtiden; mitt eget betänkande 1999 om regionalt samarbete och integration, vilket är högst uppe på dagordningen för Kairos handlingsplan; slutligen Kinnocks utmärkta betänkande 2000 om det framtida AVS-EU-partnerskapsavtalet som bereder vägen för de kommande 20 åren. Den slutliga handlingsplanen från Kairo är ett utmärkt dokument, om vi kan gå från ord och goda avsikter till konkret handling.
Jag vet att skuldlättnader låg högst uppe på den afrikanska dagordningen och allt måste göras för att lindra fattigdomen, men vi måste få några belägg för att de medel som sparats också används till bättre hälsovård, bättre utbildning och en förbättrad levnadsstandard för folket och inte till vapen och krigsmateriel.
För att dessa idéer skall förverkligas måste de afrikanska länderna själva göra ansträngningar för ett gott styre. Vi har redan sett en del bra valresultat. Låt oss hoppas att detsamma händer i Zimbabwe, Elfenbenskusten och Togo i de kommande valen.
Det faktum att regionalt samarbete och integration har högsta prioritet borde ha starka politiska fördelar såväl som fördelar för handeln. Då endast 6 procent av den afrikanska handeln sker i Afrika så finns det en enorm potential för en ökning av handeln om tullmurar och handelshinder avlägsnas.
Många av dessa länder behöver både tid och finansiellt stöd för att kunna konkurrera på världsmarknaden, men dessa länder måste inse att det inte finns något annat val i globaliseringens nya era. Detta är ouppnåeligt utan fred och fredsarbete; konfliktförebyggande åtgärder, ledning och beslut måste finnas högst på den afrikanska dagordningen.
Organisationen för afrikansk enighet måste få internationellt stöd för att kunna fortsätta sitt arbete och fredsinitiativ måste komma från de afrikanska länderna själva. Där man lyckas få fred måste bistånd ges för demobilisering och återintegration och användandet av barnsoldater under 18 år måste förbjudas.
Etnisk rensning har varit en fasa som härskat de senaste 25 åren och religiösa krig förstör själva samhällsstrukturen i ett land. Fred kan ge välstånd. Huvudinriktningen på våra mål måste därför vara bättre utbildning som medför bättre hälsovård. Genom aids och malaria förlorar Afrika just den generation den behöver för att bygga sin framtid.
Detta toppmöte var en början, men mycket måste göras för att göra ord till verklighet och vi, ledamöter i denna kammare, måste vara en del av denna nya värld."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Corrie (PPE-DE )."8,10,12,3
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples