Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-04-11-Speech-2-027"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000411.3.2-027"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
Senhor Presidente, o Tratado de Amesterdão reforçou consideravelmente o sistema de protecção dos interesses financeiros da União Europeia, reformulando e aprofundando os dispositivos criados pelo Tratado de Maastricht no novo artigo 280º. Assim, para além do princípio introduzido em Maastricht segundo o qual os Estados-Membros são obrigados a tomar medidas análogas às que tomarem para combater as fraudes lesivas dos seus próprios interesses financeiros, Amesterdão trouxe dois novos elementos: o Parlamento Europeu passou a dispor de um poder de co-decisão, a protecção dos interesses financeiros da Comunidade terá de ser efectiva e equivalente. A entrada em vigor do Tratado de Amesterdão implica, portanto, a aplicação do princípio da igualdade de todos os cidadãos e da equivalência de todos os actos perante a lei no domínio da protecção dos interesses financeiros.
Senhor Presidente, estamos agora a apreciar o primeiro acto legislativo relativo à prevenção da fraude e de outras irregularidades depois da entrada em vigor do Tratado de Amesterdão. Trata-se de uma alteração a um regulamento destinado a prevenir a fraude e outras irregularidades no domínio da Política Agrícola Comum. A PAC chegou a representar um máximo de 87% da despesa comunitária em 1970, e o seu peso tem caído lentamente ao longo das últimas três décadas para cerca de 45% da despesa comunitária nos nossos dias. É compreensível, portanto, que a legislação de prevenção e luta contra a fraude se tenha desenvolvido de forma autónoma no contexto da PAC e não de regras gerais aplicáveis a todo o orçamento. Até há poucos anos, a própria repressão da fraude na agricultura, em vez de ser desenvolvida pelo departamento apropriado, a UCLAF, era desenvolvida pelos próprios serviços da Direcção-Geral da Agricultura. Hoje, com o Tratado de Amesterdão em vigor, essa situação deixou de ser aceitável. Não podemos permitir que a protecção dos interesses financeiros da Comunidade continue a ser feita na base de legislação avulsa, desconexa e contraditória, que trata os vários atentados aos interesses financeiros da Comunidade de acordo com a despesa concreta a que se referem e não de acordo com princípios equitativos.
Em matéria da protecção dos interesses financeiros, temos de acabar com compartimentos estanques entre os vários capítulos da despesa comunitária e assegurar que em todos eles existe um só peso e uma só medida. Reformar a Comissão não pode continuar a ser entendido como a recitação de clichés ocos de sentido e a discussão metafísica das vantagens e desvantagens de vários modelos de controle
ante e
e de descentralização, mas antes a determinação de acabar com feudos e capelas burocráticas.
Por essa razão propomos que esta Assembleia solicite a mudança de base jurídica da regulamentação de prevenção das fraudes e irregularidades do artigo 37º para o artigo 280º. Da mesma forma que a Comissão e todas as Instituições europeias acabaram por aceitar e compreender que a luta contra a fraude tinha de ser desenvolvida de forma efectiva e equivalente em toda a sua acção, atribuindo essa competência ao OLAF, trata-se agora para a Comissão de aceitar que a legislação de prevenção de fraudes e irregularidades tem, também ela, de ser desenvolvida de forma efectiva e equivalente na estreita observância do Tratado de Amesterdão. Estamos confiantes que a Comissão acabará por estar plenamente de acordo com esse princípio."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, Amsterdam-traktaten har i betragteligt omfang styrket beskyttelsen af EU's finansielle interesser ved i den nye artikel 280 at omformulere og uddybe Maastricht-traktatens bestemmelser. Ud over det princip, som blev indført med Maastricht-traktaten, om, at medlemsstaterne skal træffe samme foranstaltninger, som de træffer for at bekæmpe svig, der skader deres egne finansielle interesser, har Amsterdam-traktaten indført to nye elementer, nemlig, at Europa-Parlamentet har fået medbestemmelsesret, og at beskyttelsen af Fællesskabets finansielle interesser skal være effektiv og ensartet. Amsterdam-traktatens ikrafttræden betyder således gennemførelsen af princippet om ligestilling af alle borgere og om, at alle handlinger skal behandles juridisk ens i relation til beskyttelsen af de finansielle interesser.
Hr. formand, vi skal nu tage stilling til den første lovgivningsbeslutning mod svig og andre uregelmæssigheder efter Amsterdam-traktatens ikrafttræden. Der er tale om en ændring af en forordning, der tager sigte på at forhindre svig og andre uregelmæssigheder inden for den fælles landbrugspolitik. Den fælles landbrugspolitik har været oppe på hele 87% af Fællesskabets udgifter i 1970, og dens andel er langsomt faldet i løbet af de seneste tre årtier til ca. 45% af Fællesskabets udgifter i dag. Det er derfor forståeligt, at lovgivningen mod svig har udviklet sig på selvstændig vis inden for den fælles landbrugspolitik og ikke i form af generelle regler for hele budgettet. I stedet for at foregå fra den til formålet oprettede afdeling, UCLAF, blev bekæmpelsen af svig i landbruget ført fra Generaldirektoratet for Landbrug selv. I dag, hvor Amsterdam-traktaten er i kraft, er denne situation ikke mere acceptabel. Vi kan ikke tillade, at beskyttelsen af Fællesskabets finansielle interesser stadig skal foregå på grundlag af spredt, usammenhængende og selvmodsigende lovgivning, der behandler de forskellige skadevoldende handlinger over for Fællesskabets finansielle interesser afhængigt af den konkrete udgift, som de vedrører, og ikke i overensstemmelse med ensartede principper.
Hvad angår beskyttelsen af de finansielle interesser, må vi gøre op med de vandtætte rum mellem Fællesskabets forskellige udgiftsområder og sikre, at der gælder den samme standard for alle. At reformere Kommissionen må ikke blive ved med at bestå i fremsættelse af tomme klichéer og metafysisk diskussion om fordele og ulemper ved forskellige kontrolmodeller
og
og om decentralisering, men i stedet gå ud på beslutsomt at gøre op med bureaukratiske len og loger.
Af denne grund foreslår vi, at Parlamentet anmoder om, at retsgrundlaget for forordning om forhindring af svig og uregelmæssigheder ændres fra artikel 37 til artikel 280. Ligesom Kommissionen og alle de europæiske institutioner er nået til accept og forståelse af, at kampen mod svig skulle føres effektivt og ensartet på alle områder, og derfor har givet OLAF myndighed hertil, drejer det sig nu for Kommissionen om at acceptere, at også lovgivningen om forhindring af svig og uregelmæssigheder bliver til på en effektiv og ensartet måde i nøje overensstemmelse med Amsterdam-traktatens bestemmelser. Vi er overbevist om, at Kommissionen vil ende med at være helt enig i dette princip."@da1
"Herr Präsident! Der Vertrag von Amsterdam hat das Schutzsystem der finanziellen Interessen der Europäischen Union beträchtlich gestärkt, indem er die durch den Vertrag von Maastricht geschaffenen Instrumente im neuen Artikel 280 umformulierte und vertiefte. Außer dem in Maastricht eingeführten Grundsatz, nach dem die Mitgliedstaaten verpflichtet sind, die gleichen Maßnahmen zu ergreifen, die sie auch zur Bekämpfung von Betrügereien ergreifen, die sich gegen ihre eigenen finanziellen Interessen richten, brachte Amsterdam nämlich zwei neue Elemente: Das Europäische Parlament erhielt eine Mitentscheidungsbefugnis, und nunmehr müssen die finanziellen Interessen der Gemeinschaft effektiv und gleichwertig geschützt werden. Mit dem Inkrafttreten des Vertrags von Amsterdam ergibt sich also im Bereich des Schutzes der finanziellen Interessen die Anwendung des Grundsatzes der Gleichheit aller Bürger und der Gleichwertigkeit aller Handlungen vor dem Gesetz.
Herr Präsident, gegenwärtig erörtern wir den ersten Rechtsakt zur Verhütung von Betrug und anderen Unregelmäßigkeiten nach dem Inkrafttreten des Vertrags von Amsterdam. Es geht um die Änderung einer Verordnung zur Verhütung von Betrug und anderen Unregelmäßigkeiten auf dem Gebiet der Gemeinsamen Agrarpolitik. Die GAP erreichte im Jahre 1970 ein Maximum von 87 % der Gemeinschaftsausgaben, im Verlauf der letzten drei Jahrzehnte ist ihr Anteil langsam auf jetzt etwa 45 % der Gemeinschaftsausgaben zurückgegangen. Deshalb ist es verständlich, daß sich die Rechtsvorschriften zur Betrugsverhütung und -bekämpfung im Rahmen der GAP eigenständig und nicht nach allgemeinen, für den Gesamthaushalt gültigen Regeln entwickelt haben. Bis vor wenigen Jahren wurde die Betrugsbekämpfung in der Landwirtschaft nicht von der entsprechenden Abteilung, der KEBB, sondern von den Diensten der Generaldirektion für Landwirtschaft selbst durchgeführt. Heute, da der Vertrag von Amsterdam in Kraft ist, ist eine solche Situation nicht mehr hinnehmbar. Wir dürfen nicht zulassen, daß der Schutz der finanziellen Interessen der Gemeinschaft weiter auf der Grundlage isolierter, unzusammenhängender und widersprüchlicher Rechtsvorschriften erfolgt, die die einzelnen Angriffe auf die finanziellen Interessen der Gemeinschaft anhand der entsprechenden konkreten Ausgaben und nicht nach allgemein billigen Grundsätzen behandeln.
Beim Schutz der finanziellen Interessen müssen wir hermetische Abgrenzungen zwischen den einzelnen Kapiteln der Gemeinschaftsausgaben aus dem Weg räumen und dafür sorgen, daß es bei ihnen insgesamt nur ein einziges Maß und Gewicht gibt. Eine Reform der Kommission darf nicht weiter so verstanden werden, daß man abgegriffene Klischees vorträgt und metaphysische Diskussionen über die Vor- und Nachteile verschiedener Modelle für die
und
Kontrolle und die Dezentralisierung durchführt. Es kommt vielmehr darauf an, entschlossen mit Pfründen und bürokratischen Domänen aufzuräumen.
Aus diesem Grund schlagen wir vor, daß dieses Parlament beantragt, die Rechtsgrundlage der Regelung zur Verhütung von Betrug und Unregelmäßigkeiten von Artikel 37 in Artikel 280 zu ändern. Die Kommission und alle europäischen Institutionen haben schließlich anerkannt und eingesehen, daß die Betrugsbekämpfung bei all ihren Maßnahmen effektiv und gleichwertig durchzuführen ist, und deshalb haben sie OLAF dafür zuständig erklärt. Ebenso handelt es sich jetzt für die Kommission darum anzuerkennen, daß auch die Rechtsvorschriften zur Verhütung von Betrügereien und Unregelmäßigkeiten effektiv und gleichwertig unter strikter Einhaltung des Vertrags von Amsterdam weiterentwickelt werden müssen. Wir vertrauen darauf, daß die Kommission letztlich mit diesem Grundsatz voll und ganz einverstanden ist."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η Συνθήκη του Άμστερνταμ ενίσχυσε σημαντικά το σύστημα προστασίας των οικονομικών συμφερόντων της Ευρωπαϊκής Ένωσης στο νέο άρθρο 208 μέσω της αναθεώρησης και της διεύρυνσης των μέσων που είχαν δημιουργηθεί από τη Συνθήκη του Μάαστριχτ. Κατ’ αυτόν τον τρόπο, πέρα από την αρχή που εισήχθη στο Μάαστριχτ και σύμφωνα με την οποία τα κράτη μέλη υποχρεούνται να λαμβάνουν μέτρα ανάλογα με εκείνα που έχουν λάβει για την καταπολέμηση των περιπτώσεων απάτης που βλάπτουν τα οικονομικά τους συμφέροντα, στο Άμστερνταμ εισήχθησαν δύο νέα στοιχεία: το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο απέκτησε εξουσία συναπόφασης και η προστασία των οικονομικών συμφερόντων της Κοινότητας θα πρέπει να είναι αποτελεσματική και ανάλογη. Η θέση σε ισχύ της Συνθήκης του Άμστερνταμ αφορά συνεπώς την εφαρμογή της αρχής της ισότητας μεταξύ όλων των πολιτών και της ισοτιμίας όλων των ενεργειών ενώπιον του νόμου στον τομέα της προστασίας των οικονομικών συμφερόντων.
Κύριε Πρόεδρε, αυτή τη στιγμή αξιολογούμε την πρώτη πράξη νομοθετικού χαρακτήρα σχετικά με την πρόληψη της απάτης και άλλων παρατυπιών έπειτα από τη θέση σε ισχύ της Συνθήκης του Άμστερνταμ. Πρόκειται για την τροποποίηση ενός κανονισμού που αποσκοπεί στην πρόληψη της απάτης και άλλων παρατυπιών στο πλαίσιο της Κοινής Γεωργικής Πολιτικής. Η ΚΓΠ είχε φτάσει να εκπροσωπεί κατά μέγιστο το 87% των κοινοτικών δαπανών το 1970, και το ποσοστό αυτό μειώθηκε σταδιακά κατά τη διάρκεια των επόμενων τριών δεκαετιών για να φτάσει σήμερα στο 45% των κοινοτικών δαπανών. Είναι συνεπώς κατανοητό ότι η νομοθεσία πρόληψης και καταπολέμησης της απάτης αναπτύσσεται αυτόνομα στο πλαίσιο της ΚΓΠ και όχι μέσω γενικών κανόνων που να εφαρμόζονται σε ολόκληρο τον προϋπολογισμό. Πριν από μερικά χρόνια η ίδια η καταστολή της απάτης στη γεωργία αντί να διεξάγεται από τον κατάλληλο φορέα, την ομάδα συντονισμού για την καταπολέμηση των περιπτώσεων απάτης (UCLAF), διεξαγόταν από τις υπηρεσίες της Γενικής Διεύθυνσης Γεωργίας. Σήμερα, με τη θέση σε ισχύ της Συνθήκης του Άμστερνταμ, η κατάσταση αυτή έπαψε να είναι πλέον αποδεκτή. Δεν μπορούμε να επιτρέψουμε τα οικονομικά συμφέροντα της Κοινότητας να συνεχίσουν να προστατεύονται βάσει της ξεχωριστής, μη συνεκτικής και αντιφατικής νομοθεσίας, η οποία αντιμετωπίζει τις διάφορες επιθέσεις κατά των οικονομικών συμφερόντων της Κοινότητας σύμφωνα με τις δαπάνες οι οποίες πλήττονται και όχι βάσει αρχών ισότητας.
Όσον αφορά την προστασία των οικονομικών συμφερόντων, θα πρέπει να πάψει να υφίσταται αυτή η στασιμότητα των διαφόρων κοινοτικών κεφαλαίων δαπανών και να εξασφαλιστεί η ύπαρξη ίδιων μέτρων και σταθμών σε όλα αυτά τα κεφάλαια. Η μεταρρύθμιση της Επιτροπής δεν μπορεί να συνεχίσει να εκλαμβάνεται ως απαγγελία στερεότυπων φράσεων χωρίς νόημα και ως μεταφυσική συζήτηση των πλεονεκτημάτων και μειονεκτημάτων των διαφόρων προτύπων εκ των προτέρων και εκ των υστέρων ελέγχου και αποκέντρωσης, αλλά ως αποφασιστικότητα να τεθεί τέρμα στην κυριαρχία της γραφειοκρατίας.
Γι’ αυτόν τον λόγο προτείνουμε να ζητήσει αυτό το Σώμα την αλλαγή της νομικής βάσης του κανονισμού πρόληψης της απάτης και των παρατυπιών από το άρθρο 37 στο άρθρο 280. Όπως η Επιτροπή και όλα τα ευρωπαϊκά θεσμικά όργανα αποδέχονται και κατανοούν ότι η καταπολέμηση της απάτης πρέπει να διεξάγεται κατά τρόπο αποτελεσματικό και ισότιμο σε ολόκληρο το φάσμα των ενεργειών τους, αναθέτοντας αυτή την αρμοδιότητα στην OLAF, πρέπει λοιπόν τώρα η Επιτροπή να αποδεχτεί ότι η νομοθεσία πρόληψης της απάτης και των παρατυπιών θα πρέπει να διεξάγεται επίσης κατά τρόπο αποτελεσματικό και ισότιμο μέσω πλήρους τήρησης των διατάξεων της Συνθήκης του Άμστερνταμ. Ευελπιστούμε ότι η Επιτροπή θα συμμορφωθεί με αυτή την αρχή."@el8
".
Mr President, the Treaty of Amsterdam greatly strengthened the system for protecting the European Union’s financial interests, by reformulating and extending the provisions of the Maastricht Treaty with the new Article 280. So Amsterdam provided two new elements in addition to the principle introduced in Maastricht in accordance with which Member States are obliged to adopt measures comparable to those they take to combat fraud harming their own financial interests. These two new elements mean that the European Parliament now has powers of codecision, and that the protection of the Community’s financial interests will have to be effective and equivalent. The entry into force of the Treaty of Amsterdam therefore means that the principle of the equality of all citizens and of the equivalence of all acts in the eyes of the law must be applied in the area of the protection of financial interests.
Mr President, we are now considering the first legislative measure on the prevention of fraud and other irregularities since the Treaty of Amsterdam came into force. This is an amendment to a regulation designed to prevent fraud and other irregularities relating to the common agricultural policy. In 1970, the CAP accounted for up to 87% of Community expenditure and this amount has gradually fallen over the last three decades to around 45% of Community expenditure today. It is therefore understandable that legislation for preventing and combating fraud should have developed independently for the CAP and not in relation to the general rules which apply to the whole budget. Until a few years ago, even the policing of fraud in agriculture was not overseen by the appropriate department, which was UCLAF, but by the Directorate-General for Agriculture itself. Now that the Treaty of Amsterdam is in force, this situation is no longer acceptable. We cannot allow the protection of the Community’s financial interests to continue to be undertaken on the basis of loose, unconnected and contradictory legislation which deals with the various attacks on the Community’s financial interests according to the specific amount at stake and not in accordance with principles of fairness.
As regards protecting our financial interests, we must put a stop to the rigid divisions between the various chapters of Community expenditure and ensure that no double standards are involved. Reform of the Commission cannot continue to be seen as a stream of meaningless clichés and as a hypothetical discussion of the advantages and disadvantages of various models of ex ante and ex post control and of decentralisation. Instead, it should be seen as the determination to put an end to feuding and to bureaucratic sectionalism.
This is why we propose that this House should request that the legal basis for regulating the prevention of fraud and other irregularities be changed from Article 37 to Article 280. In the same way that the Commission and all the European institutions have finally accepted and understood that all action in the fight against fraud must be undertaken in an effective and equivalent way, by entrusting OLAF with this task, the Commission must now accept that legislation on preventing fraud and other regularities must also be developed in an effective and equivalent way, in strict observance of the Treaty of Amsterdam. We are confident that the Commission will ultimately be able to agree fully with this principle."@en3
".
(PT) Señor Presidente, el Tratado de Amsterdam fortaleció considerablemente el sistema de protección de los intereses financieros de la Unión Europea, al reformular y profundizar los dispositivos creados por el Tratado de Maastricht en el nuevo artículo 280. Así, además del principio introducido en Maastricht según el cual los Estados miembros están obligados a adoptar medidas análogas a las que adoptan con vistas a combatir los fraudes lesivos para sus propios intereses financieros, en Amsterdam se sumaron dos nuevos elementos: el Parlamento Europeo pasó a contar con un poder de codecisión, por lo que la protección de los intereses financieros de la Comunidad deberá ser efectiva y equivalente. Por tanto, la entrada en vigor del Tratado de Amsterdam entraña la aplicación del principio de igualdad de todos los ciudadanos y equivalencia de todos los actos ante la ley en la esfera de la protección de los intereses financieros.
Señor Presidente, ahora estamos examinando el primer acto legislativo relativo a la prevención del fraude y otras irregularidades desde la entrada en vigor del Tratado de Amsterdam. Se trata de una modificación de un reglamento destinado a prevenir el fraude y otras irregularidades en el ámbito de la Política Agraria Común. La PAC llegó a representar un máximo del 87% del gasto comunitario en 1970 y su peso ha disminuido lentamente a lo largo de los tres últimos decenios hasta situarse en el 45% del gasto comunitario en nuestros días. Por tanto, es comprensible que la legislación de prevención y lucha contra el fraude se haya desarrollado de forma autónoma en el marco de la PAC y no a partir de normas generales aplicables a todo el presupuesto. Hasta hace pocos años la propia represión del fraude en la agricultura, en lugar de correr a cargo del departamento apropiado, la UCLAF, corría a cargo de los propios servicios de la Dirección General de Agricultura. Hoy, con el Tratado de Amsterdam en vigor, esa situación ha dejado de ser aceptable. No podemos permitir que se siga haciendo la protección de los intereses financieros de la Comunidad conforme a una legislación independiente, inconexa y contradictoria, que trata los diferentes atentados contra los intereses financieros de la Comunidad con arreglo al gasto concreto a que se refieren y no a los principios equitativos.
En materia de protección de los intereses financieros, hemos de acabar con los compartimentos estancos entre los diversos capítulos del gasto comunitario y velar por que en todos ellos exista un solo peso y una sola medida. La reforma de la Comisión no puede seguir entendiéndose como la recitación de tópicos carentes de sentido y debates metafísicos sobre las ventajas y desventajas de diversos modelos de control
y
y de descentralización, sino más bien como la determinación de acabar con feudos y capillas burocráticas.
Por esa razón, proponemos que esta Asamblea solicite la modificación del fundamento jurídico de la reglamentación de la prevención de los fraudes y las irregularidades del artículo 37 por el artículo 280. Del mismo modo que la Comisión y todas las instituciones europeas acabaron aceptando y comprendiendo que la lucha contra el fraude tuviera que desarrollarse de forma efectiva y equivalente en toda su acción, al atribuirse la competencia a la OLAF, ahora se trata de que la Comisión acepte que la legislación relativa a la prevención de fraudes e irregularidades tiene que desarrollarse también de forma efectiva y equivalente en estricta observancia del Tratado de Amsterdam. Confiamos en que la Comisión acabará estando plenamente de acuerdo con ese principio."@es12
".
Arvoisa puhemies, Amsterdamin sopimus on vahvistanut huomattavasti Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi kehitettyä järjestelmää, sillä sen uudessa 280 artiklassa on muotoiltu uudelleen ja syvennetty Maastrichtin sopimuksessa annettuja määräyksiä. Niinpä siis sen Maastrichtissa esitetyn periaatteen lisäksi, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ryhdyttävä samankaltaisiin toimiin kuin ne, joihin on ryhdytty niiden omien taloudellisten etujen suojaamiseksi petolliselta menettelyltä, Amsterdamin sopimus toi mukanaan kaksi uutta näkökohtaa: Euroopan parlamentti on saanut käyttöönsä yhteispäätösvallan
ja yhteisön taloudellisten etujen suojelun on oltava tehokasta ja tasapuolista. Amsterdamin sopimuksen voimaantulo edellyttää siten sitä, että laissa pidetään kaikkia kansalaisia tasa-arvoisina ja suhtaudutaan kaikkiin tekoihin tasapuolisesti taloudellisten etujen suojaamista koskevissa asioissa.
Arvoisa puhemies, arvioitavanamme on nyt ensimmäinen petosten ja muiden väärinkäytösten estämistä koskeva lainsäädäntötoimi Amsterdamin sopimuksen jälkeen. Kyse on tarkistuksesta asetukseen petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi yhteisen maatalouspolitiikan alueella. Enimmillään yhteinen maatalouspolitiikka on muodostanut 87 prosenttia yhteisön menoista 1970-luvulla, ja sen painoarvo on kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana laskenut hitaasti nykyiseen noin 45 prosenttiin. Siksi on ymmärrettävää, että lainsäädäntö petosten estämiseksi ja torjumiseksi on yhteisen maatalouspolitiikan piirissä kehittynyt itsenäisesti, eikä koko talousarvioon sovellettavien sääntöjen edellyttämällä tavalla. Vielä muutama vuosi sitten maatalouden petoksia selvitettiin maatalouden pääosastossa, eikä asianmukaisessa osastossa eli UCLAFissa. Nyt kun Amsterdamin sopimus on tullut voimaan, tätä tilannetta ei enää voida hyväksyä. Emme voi sallia sitä, että yhteisön taloudellisia etuja suojataan soveltamalla jatkossakin irrallista, epäyhtenäistä ja ristiriitaista lainsäädäntöä, jossa käsitellään yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuneita useita loukkauksia sen mukaan, minkälainen menoerä on kyseessä, eikä tasapuolisuuden periaatetta noudattaen.
Taloudellisten etujen suojaamiseksi meidän on lopetettava talousarvion moninaisten lukujen jakaminen tiiviiksi osastoiksi ja varmistettava se, että niitä kaikkia punnitaan vain yhtä mittaa käyttäen. Komission uudistusta ei saa jatkuvasti käsittää tyhjien sanojen toistamisena ja metafyysisenä keskusteluna siitä, mitkä ovat eri valvontamallien haitat ja hyödyt ennen hajauttamista ja sen jälkeen, vaan ennemminkin päätöksenä lakkauttaa hallinnollinen erijako.
Tästä syystä ehdotamme, että tämä edustajainkokous pyytää petoksien ja väärinkäytöksien estämisestä annetun asetuksen oikeusperustan siirtämistä 37 artiklasta 280 artiklaan. Samalla tavoin kuin komissio ja kaikki Euroopan toimielimet hyväksyivät ja ymmärsivät lopulta, että petoksia oli torjuttava tehokkaasti ja tasapuolisesti kaikessa niiden toiminnassa, ja antoivat toimivallan siihen OLAFille, komission on nyt hyväksyttävä, että petosten ja väärinkäytöksien estämistä koskevaa lainsäädäntöä on kehitettävä tehokkaasti ja tasapuolisesti tiukasti Amsterdamin sopimuksen puitteissa. Suhtaudumme luottavaisesti siihen, että komissio päätyy olemaan täysin samaa mieltä tästä periaatteesta."@fi5
"Monsieur le Président, le Traité d'Amsterdam a considérablement renforcé le système de protection des intérêts financiers de l'Union européenne en revoyant et en approfondissant les dispositifs créés par le Traité de Maastricht à l'aide du nouvel article 280. Ainsi, au-delà du principe introduit à Maastricht, selon lequel les États membres sont obligés de prendre des mesures analogues à celles prises afin de lutter contre les fraudes portant atteinte à leurs intérêts financiers, Amsterdam ajoute deux éléments nouveaux : le Parlement européen dispose à présent d'un pouvoir de codécision ; la protection des intérêts financiers de la Communauté devra être effective et équivalente. L'entrée en vigueur du Traité d'Amsterdam entraîne donc l'application du principe d'égalité de tous les citoyens et d'équivalence de tous les actes devant la loi, dans le domaine de la protection des intérêts financiers.
Monsieur le Président, voici le premier acte législatif concernant la prévention de la fraude et d'autres irrégularités après l'entrée en vigueur du Traité d'Amsterdam. Il s'agit d'une modification d'un règlement destiné à prévenir la fraude et d'autres irrégularités dans le domaine de la politique agricole commune. La PAC représentait jusqu'à 87 % des dépenses communautaires en 1970, son poids a chuté lentement tout au long des trente dernières années pour atteindre environ 45 % des dépenses communautaires à l'heure actuelle. On comprendra dès lors que la législation en matière de prévention et de lutte contre la fraude se développe de manière indépendante dans le contexte de la PAC et non à l'aide de règles générales applicables à tout le budget. Jusqu'à il y a quelques années, la répression de la fraude en agriculture était confiée aux services de la direction générale de l'agriculture au lieu d'être mise en œuvre par le département approprié, l'Uclaf. Aujourd'hui, avec le Traité d'Amsterdam en vigueur, cette situation n'est plus acceptable. Nous ne pouvons permettre que la protection des intérêts financiers de la Communauté continue à se baser sur une législation séparée, incohérente et contradictoire, qui traite les différentes atteintes aux intérêts financiers de la Communauté en vertu de la dépense concrète à laquelle elle se réfère et non en vertu des principes d'équité.
En matière de protection des intérêts financiers, nous devons en finir avec l'étanchéité entre les différents chapitres des dépenses communautaires et nous assurer qu'il existe en chacun d'eux un seul poids et une seule mesure. La réforme de la Commission ne peut plus être une antienne vide de sens et une discussion métaphysique sur les avantages et les inconvénients de différents modèles de contrôle ex ante et ex post, de décentralisation. Cette réforme doit être comprise comme la détermination à mettre fin aux fiefs et aux chapelles bureaucratiques.
C'est pourquoi nous proposons à l'Assemblée de demander la modification de la base juridique du règlement de prévention des fraudes et des irrégularités, que cette base juridique soit celle de l'article 280 et non de l'article 37. De même que la Commission et les institutions européennes ont finit par accepter et comprendre que la lutte contre la fraude doit avoir lieu de façon effective et équivalente dans toute son action, en attribuant cette compétence à l'Olaf, de même il s'agit à présent pour la Commission d'accepter que la législation de prévention des fraudes et des irrégularités soit elle aussi développée de façon effective et équivalente dans la stricte observance du Traité d'Amsterdam. Nous sommes confiants que la Commission finira par marquer son plein accord sur ce principe."@fr6
"Signor Presidente, il Trattato di Amsterdam ha notevolmente rafforzato il sistema di tutela degli interessi finanziari dell’Unione europea, riformulando e approfondendo i dispositivi creati dal Trattato di Maastricht nel nuovo articolo 280. Pertanto, oltre al principio introdotto a Maastricht secondo il quale gli Stati membri hanno l’obbligo di prendere misure analoghe a quelle che prendono per lottare contro le frodi lesive dei propri interessi finanziari, il Trattato di Amsterdam aggiunge due nuovi elementi: al Parlamento europeo è stato conferito un potere di codecisione e la tutela degli interessi finanziari della Comunità dovrà essere effettiva ed equivalente. L’entrata in vigore del Trattato di Amsterdam implica, di conseguenza, l’applicazione del principio di uguaglianza di tutti i cittadini e dell’equivalenza di tutti gli atti innanzi alla legge nel campo della tutela degli interessi finanziari.
Signor Presidente, stiamo esaminando il primo atto legislativo sulla prevenzione della frode e di altre irregolarità dopo l’entrata in vigore del Trattato di Amsterdam. Si tratta di una modifica a un regolamento volto a prevenire le frodi e altre irregolarità nel settore della Politica agricola comune. La percentuale massima rappresentata dalla PAC nella spesa comunitaria si è registrata nel 1970 con l’87 percento, e il suo peso è gradualmente diminuito nel corso degli ultimi trent’anni giungendo attualmente al 45 percento della spesa comunitaria. E’ pertanto comprensibile che la legislazione per la prevenzione e la lotta contro la frode nel contesto della PAC si sia sviluppata in modo autonomo e non sulla base di norme generali applicabili a tutto il bilancio. Fino a qualche anno fa la repressione stessa delle frodi nel settore agricolo, invece di essere attuata dal dipartimento appropriato, l’UCLAF, era attuata dai servizi della Direzione generale dell’agricoltura. Oggi, con il Trattato di Amsterdam in vigore, tale situazione non è più accettabile. Non possiamo permettere che la tutela degli interessi finanziari della Comunità continui ad essere attuata conformemente a una legislazione avulsa, incoerente e contraddittoria, che tratta le varie azioni lesive degli interessi finanziari della Comunità in base alla spesa reale cui si riferiscono e non secondo principi di equità.
In materia di tutela degli interessi finanziari dobbiamo cessare di agire a compartimenti stagni fra i vari capitoli della spesa comunitaria e dobbiamo garantire che in tutti loro esistano un solo peso e una sola misura. Non si può continuare ad intendere la riforma della Commissione come la recitazione di
privi di significato o la discussione metafisica sui vantaggi e sugli svantaggi dei vari modelli di controllo
ed
o del decentramento, ma questa riforma deve esprimere piuttosto la determinazione a eliminare feudi e parrocchie burocratici.
Pertanto, proponiamo che la nostra Assemblea chieda il cambiamento della base giuridica della regolamentazione sulla prevenzione delle frodi e irregolarità, passando dall’articolo 37 all’articolo 280. Così come la Commissione e tutte le Istituzioni europee hanno finito con l’accettare e capire che la lotta contro la frode doveva essere attuata con efficacia e in modo uniforme nella sua globalità, affidandone la competenza all’OLAF, ora la Commissione deve accettare che la legislazione per la prevenzione di frodi e irregolarità sia anch’essa attuata con efficacia e in modo uniforme, in piena ottemperanza al Trattato di Amsterdam. Confidiamo che alla fine la Commissione sarà pienamente d’accordo con tale principio."@it9
".
Mr President, the Treaty of Amsterdam greatly strengthened the system for protecting the European Union’s financial interests, by reformulating and extending the provisions of the Maastricht Treaty with the new Article 280. So Amsterdam provided two new elements in addition to the principle introduced in Maastricht in accordance with which Member States are obliged to adopt measures comparable to those they take to combat fraud harming their own financial interests. These two new elements mean that the European Parliament now has powers of codecision, and that the protection of the Community’s financial interests will have to be effective and equivalent. The entry into force of the Treaty of Amsterdam therefore means that the principle of the equality of all citizens and of the equivalence of all acts in the eyes of the law must be applied in the area of the protection of financial interests.
Mr President, we are now considering the first legislative measure on the prevention of fraud and other irregularities since the Treaty of Amsterdam came into force. This is an amendment to a regulation designed to prevent fraud and other irregularities relating to the common agricultural policy. In 1970, the CAP accounted for up to 87% of Community expenditure and this amount has gradually fallen over the last three decades to around 45% of Community expenditure today. It is therefore understandable that legislation for preventing and combating fraud should have developed independently for the CAP and not in relation to the general rules which apply to the whole budget. Until a few years ago, even the policing of fraud in agriculture was not overseen by the appropriate department, which was UCLAF, but by the Directorate-General for Agriculture itself. Now that the Treaty of Amsterdam is in force, this situation is no longer acceptable. We cannot allow the protection of the Community’s financial interests to continue to be undertaken on the basis of loose, unconnected and contradictory legislation which deals with the various attacks on the Community’s financial interests according to the specific amount at stake and not in accordance with principles of fairness.
As regards protecting our financial interests, we must put a stop to the rigid divisions between the various chapters of Community expenditure and ensure that no double standards are involved. Reform of the Commission cannot continue to be seen as a stream of meaningless clichés and as a hypothetical discussion of the advantages and disadvantages of various models of ex ante and ex post control and of decentralisation. Instead, it should be seen as the determination to put an end to feuding and to bureaucratic sectionalism.
This is why we propose that this House should request that the legal basis for regulating the prevention of fraud and other irregularities be changed from Article 37 to Article 280. In the same way that the Commission and all the European institutions have finally accepted and understood that all action in the fight against fraud must be undertaken in an effective and equivalent way, by entrusting OLAF with this task, the Commission must now accept that legislation on preventing fraud and other regularities must also be developed in an effective and equivalent way, in strict observance of the Treaty of Amsterdam. We are confident that the Commission will ultimately be able to agree fully with this principle."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het Verdrag van Amsterdam heeft de bescherming van de financiële belangen van de Europese Unie aanzienlijk versterkt door in het nieuwe artikel 280 de bepalingen van het Verdrag van Maastricht te herformuleren en verder te verdiepen. In het Verdrag van Maastricht werd het principe opgenomen dat de lidstaten verplicht zijn soortgelijke maatregelen te nemen ter bestrijding van fraude ten nadele van de financiële belangen van de Gemeenschap als gelden voor de bescherming van hun eigen financiële belangen en het Verdrag van Amsterdam heeft daar twee nieuwe elementen aan toegevoegd. Het Parlement beschikt nu over medebeslissingsbevoegdheid in deze materie en de bescherming van de financiële belangen van de Gemeenschap moet doeltreffend en gelijkwaardig zijn. De inwerkingtreding van het Verdrag van Amsterdam betekent derhalve voor de bescherming van de financiële belangen de toepassing van het principe van de gelijkheid van alle burgers en de gelijkwaardigheid van alle handelingen voor de wet.
Mijnheer de Voorzitter, wij behandelen nu na de inwerkingtreding van het Verdrag van Amsterdam de eerste wetstekst inzake preventie van fraude en andere onregelmatigheden. Het gaat hier om een wijziging van de verordening betreffende het voorkomen van fraude en andere onregelmatigheden bij het Gemeenschappelijk Landbouwbeleid. Het GLB nam in 1970 87% van de uitgaven van de Gemeenschap voor zijn rekening en na dit maximum is het gewicht van de landbouwuitgaven in de loop van de afgelopen drie decennia langzaam aan gedaald tot het huidige percentage van ongeveer 45%. Het is derhalve begrijpelijk dat de wetgeving voor preventie en bestrijding van fraude in het kader van het GLB zich zelfstandig ontwikkeld heeft en niet gebaseerd is geweest op de algemene regels die gelden voor de begroting. Tot voor enkele jaren werd in de landbouw fraudebestrijding niet uitgevoerd door de desbetreffende eenheid, UCLAF, maar door diensten van het Directoraat-generaal Landbouw. Nu het Verdrag van Amsterdam in werking is getreden, is deze situatie niet meer aanvaardbaar. Wij kunnen niet toestaan dat de financiële belangen van de Gemeenschap nog steeds beschermd worden door onsamenhangende en tegenstrijdige ad hocwetgeving, waarbij schendingen van de financiële belangen van de Gemeenschap behandeld worden op basis van de concrete uitgave waarop zij betrekking hebben en niet op basis van principes van rechtvaardigheid.
Bij de bescherming van de financiële belangen moeten wij een eind maken aan de strikte compartimentering van de verschillende uitgavenhoofdstukken en garanderen dat in alle hoofdstukken met dezelfde maat gemeten wordt. De hervorming van de Commissie mag niet meer gezien worden als een optelsom van inhoudsloze clichés en als een abstracte discussie over de voor- en nadelen van decentralisatie en van de verschillende modellen voor controle ex-ante en ex-post. Nee, voorop moet staan de vastberadenheid een eind te maken aan bureaucratische bolwerken.
Daarom stellen wij voor dat deze Vergadering erop aandringt de rechtsgrond voor regelgeving ter bestrijding van fraude en onregelmatigheden te wijzigen van artikel 37 in artikel 280. Zoals de Commissie en alle andere Europese instellingen uiteindelijk begrepen en ook aanvaard hebben dat de strijd tegen fraude over de hele linie doeltreffend en gelijkwaardig moet zijn en uitgevoerd moet worden door OLAF, moet de Commissie nu aanvaarden dat ook de wetgeving inzake fraude doeltreffend en gelijkwaardig moet zijn op basis van strikte naleving van het Verdrag van Amsterdam. Wij vertrouwen erop dat de Commissie het uiteindelijk volledig eens zal zijn met dit principe."@nl2
"Herr talman! Tack vare Amsterdamfördraget stärktes i hög grad skyddet för Europeiska unionens ekonomiska intressen genom att Maastrichtfördragets bestämmelser omarbetades och förankrades i en ny artikel 280. Bortsett från den princip som introducerades med Maastricht, enligt vilken medlemsländerna är förpliktade att vidta samma åtgärder som när man bekämpar skadliga bedrägerier mot egna ekonomiska intressen, förde Amsterdam med sig två nya aspekter: Europaparlamentet fick rätt till medbeslutande, skyddet för gemenskapens ekonomiska intressen skall vara effektivt och likvärdigt. Amsterdamfördragets ikraftträdande innebär följaktligen att principen om medborgarnas jämlikhet skall tillämpas, och att alla handlingar inför lagen skall betraktas som likvärdiga när det gäller skyddet för ekonomiska intressen.
Herr talman, vi står nu inför en utvärdering av den första förebyggande lagstiftningen mot bedrägeri och andra oegentligheter efter Amsterdamfördragets ikraftträdande. Det gäller att ändra de lagar som var ämnade att förebygga bedrägeri och andra oegentligheter inom ramen för den gemensamma jordbrukspolitiken. Den gemensamma jordbrukspolitiken kom att stå för 87 procent av gemenskapsbudgeten 1970, under de senaste tre årtiondena har siffran dock sjunkit och upptar numera cirka 45 procent av gemenskapsbudgeten. Därför är det fullt förståeligt att den förebyggande lagstiftningen och bedrägeribekämpandet har utvecklats på egen hand inom ramen för den gemensamma jordbrukspolitiken i stället för att följa allmänna regler tillämpliga på hela budgeten. Tills för några år sedan bekämpades bedrägerier inom jordbruket av generaldirektoratet för jordbruk i stället för den avdelning som borde ha haft hand om det, UCLAF. I dag, när Amsterdamfördraget är i kraft, är detta inte längre godtagbart. Vi kan inte låta gemenskapens ekonomiska intressen fortsätta att skyddas av en lösryckt, fragmentarisk och motsägelsefull lagstiftning, en lagstiftning där angrepp mot gemenskapens ekonomiska intressen hanteras beroende på vilka konkreta kostnader som åsyftas i stället för att följa rättviseprinciper.
För att skydda våra ekonomiska intressen så måste vi se till att ta bort de ogenomträngliga fack som finns mellan gemenskapskostnadernas kapitel och se till att man använder sig av samma vikt och mått inom varje område. Att reformera kommissionen kan inte längre bara gå ut på att recitera urholkade klichéer och föra en metafysisk diskussion om för- och nackdelar vad gäller kontrollmodeller ex ante och ex post samt om decentralisering, i stället för att beslutsamt göra slut på byråkratiska förläningar och girlander.
Därför uppmanar vi kammaren att begära att den rättsliga grunden i artikel 37 i den förebyggande lagstiftningen mot bedrägerier och andra oegentligheter flyttas till artikel 280. På samma sätt som kommissionen och alla europeiska institutioner har fått acceptera och förstå att bedrägeribekämpandet måste vara effektivt och likvärdigt, och att detta ingår i OLAF:s behörighet, så måste kommissionen acceptera att den förebyggande lagstiftningen mot bedrägerier och andra oegentligheter också måste vara effektiv och likvärdig i enlighet med Amsterdamfördraget. Vi är övertygade om att kommissionen till slut kommer att acceptera den principen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Casaca (PSE ),"12,11
"ex"11
"ex ante"1,12,9
"ex post"1,12,11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples