Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-04-11-Speech-2-023"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000411.3.2-023"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, sehr geehrte Kolleginnen und Kollegen! Nulltoleranz gegen Betrug und andere Formen von Fehlverhalten ist Voraussetzung für die Wiedererlangung des Vertrauens in den europäischen öffentlichen Dienst – so der für die Reform der Kommission verantwortliche Vizepräsident der Kommission, Kinnock, im Konsultationspapier der Kommission vom 18. Januar dieses Jahres. Mit dieser Einsicht und dem hehren Anspruch, die Sünden der Vergangenheit nicht zu wiederholen – schließlich ist vor knapp einem Jahr die letzte Kommission über Betrugs- und Unregelmäßigkeitsfälle zu Fall gekommen –, ist die Kommission Prodi im September angetreten. An diesem Anspruch und ihrer selbstverständlichen Verpflichtung, als Hüterin der Verträge gegenüber Dritten deren Geltung im eigenen Haus zu garantieren, muß sich die Kommission messen lassen.
Unter Anlegung dieser Meßlatte ist der Ausschuß für Haushaltskontrolle als federführender Ausschuß zu der Entscheidung gelangt, den Aufschub der Entlastung bis zum 15. Mai 2000 zu empfehlen und von der Kommission 17 Maßnahmen einzufordern. Diese Maßnahmen beziehen sich im wesentlichen auf vier Bereiche, die einer Klärung bzw. des vielzitierten Neuanfangs harren.
Erstens: Die vom Rechnungshof seit Jahren in Folge festgestellte Fehlerquote von mehr als 5% muß bis 2001 erheblich gesenkt und eine positive Zuverlässigkeitserklärung bis 2003 erreicht werden. Zweitens: Die besonders auffallenden Betrugs- und Unregelmäßigkeitsfälle in Verbindung mit Fléchard, ECHO, MED und den Gastwissenschaftlerverträgen müssen lückenlos aufgeklärt und sanktioniert werden. Drittens: Dem Parlament ist ungehinderter Zugang zu Informationen und Dokumenten für seine Kontrolltätigkeit zu gewähren, wie bereits in der Entlastungsentschließung für 97 gefordert. Viertens: Über die einschlägigen Disziplinarverfahren ist zu berichten und eine grundlegende Reform herbeizuführen.
Der Ausschuß hat sich diese Entscheidung nicht leicht gemacht, schließlich aber mit großer Mehrheit, nämlich mit 19:1 Stimmen, den jetzt vorliegenden Antrag angenommen. Daß dieser Antrag als Kompromiß der vier großen Fraktionen zustande gekommen ist, zeigt deutlich, daß das Parlament in dieser so wichtigen Angelegenheit an einem Strang zieht und über Fraktionsgrenzen und etwaige nationale Interessen und Egoismen hinweg ein Zeichen der Geschlossenheit setzt. Dem sollte sich die Kommission anschließen, damit sie beim Umgang mit den Steuergeldern der europäischen Bürger und in dem demokratischen Umgang mit der gewählten Volksvertretung Europas glaubwürdig bleibt.
Die Funktionsfähigkeit und Integrität des europäischen Verwaltungsorgans Kommission, gerade vor dem Hintergrund der Erweiterung der EU, liegt mir besonders am Herzen, denn sie, die Kommission, muß die Hände frei haben für politische Gestaltungsaufgaben und darf nicht gefesselt sein in zeit- und nervenaufreibenden Rechtfertigungskampagnen. Das Parlament nimmt seine ihm durch die europäischen Verträge zugewiesene Kontrollfunktion ernst. Alle in der Entschließung angesprochenen Betrugs- und Unregelmäßigkeitsfälle haben einen unmittelbaren Bezug zum Haushaltsjahr 98, auch wenn ihre Entstehung zum Teil weit in die Vorjahre zurückreicht. Alle geforderten Maßnahmen sind innerhalb der gesetzten Frist erfüllbar. Alle Fälle sind entscheidungsreif.
Es ist klar, daß die neue Kommission, auch wenn nicht alle ihre Mitglieder neu sind, nicht für die Entstehung der genannten Fälle unmittelbar in die Verantwortung genommen werden kann. Sie trägt aber sehr wohl die Verantwortung dafür, wie mit diesen Altlasten umgegangen wird, denn nur durch eine schonungs- und lückenlose Aufarbeitung dieser Fälle kann sie sich positiv von ihrer Vorgängerin unterscheiden. Die Kommission sollte zudem auch genau prüfen, wie sie mit Mitarbeitern umgeht, für deren Zivilcourage beim Umgang mit Unregelmäßigkeiten ich nur meine absolute Hochachtung ausdrücken kann.
Trotz zahlloser vollmundiger Ankündigungen ist ein wirklicher Neuanfang noch nicht festzustellen. Das allenfalls dem Umfang nach gewichtige Reformpapier von Kommissar Kinnock läßt gerade im Bereich der Finanzkontrolle sämtliche Alarmglocken schrillen. Eine Dezentralisierung darf de facto nicht dazu führen, daß die interne Finanzkontrolle gänzlich abgeschafft wird. Es ist vielmehr darauf zu achten, daß sich die Reform auf das Wesentliche konzentriert, und es gilt immer noch der Grundsatz, daß Qualität vor Quantität geht.
Mein Fazit:
. Sie sehen, der gute alte Goethe hat auch hierfür die richtigen Worte gefunden. In diesem Sinne sehe ich den Entschließungsantrag als Chance für die Kommission, das Vertrauen zu rechtfertigen, das das Parlament bei ihrer Bestellung im September letzten Jahres in sie und in ihren Präsidenten gesetzt und das es bei der Entscheidung über die Entlastung für das Haushaltsjahr 1997 wiederholt hat.
Mit dem Antrag soll auch für den Herrn Kommissionspräsidenten, der leider nicht anwesend ist, ein deutliches Zeichen der Unterstützung durch das Parlament gesetzt werden, nicht mehr und nicht weniger. Ich möchte dem Herrn Präsidenten zurufen: Nutzen Sie diese Chance, und machen Sie, sofern notwendig, von der Ihnen zustehenden Richtlinienkompetenz Gebrauch!"@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, en total afvisning af svig og andre former for ukorrekt adfærd er en forudsætning for at kunne genskabe offentlighedens tillid til EU-forvaltningen - det udtalte næstformanden for Kommissionen, Kinnock, som har ansvaret for reformen af Kommissionen, i Kommissionens konsultationspapir af 18. januar i år. Med denne indsigt og med den store ambition om ikke at gentage fortidens synder - for knap et år siden faldt den forrige Kommission trods alt på grund af svig og uregelmæssigheder - tiltrådte Prodis Kommission i september. Det er på baggrund af denne ambition og på Kommissionens selvfølgelige forpligtelse til som traktaternes vogter at garantere over for tredjemand, at de overholdes i dens eget hus, at denne Kommission må lade sig måle.
Under anlæggelse af denne målestok har Budgetkontroludvalget som korresponderende udvalg besluttet at anbefale, at dechargen udskydes til den 15. maj 2000, og at kræve 17 foranstaltninger af Kommissionen. Disse foranstaltninger vedrører især fire områder, som stadig venter på en afklaring eller den meget omtalte nye begyndelse.
For det første skal den fejlprocent på 5%, som Revisionsretten har påpeget i årevis, sænkes væsentligt inden 2001, og der skal opnås en positiv revisionserklæring inden år 2003. For det andet skal de særligt påfaldende sager om svindel og uregelmæssigheder i forbindelse med Fléchard, ECHO, MED og kontrakterne med gæsteforskere opklares til bunds og sanktioneres. For det tredje skal Parlamentet sikres uhindret adgang til informationer og dokumenter til brug for dets kontrolvirksomhed, som det blev krævet allerede i dechargebeslutningen for 97. For det fjerde skal der rapporteres om de relevante disciplinære procedurer og udarbejdes en grundlæggende reform.
Det har ikke været let for udvalget at nå frem til denne beslutning, men det vedtog dog til sidst med stort flertal, nemlig med 19 stemmer mod én, det forslag, som nu foreligger. At dette forslag er kommet i stand som et kompromis mellem de fire store grupper, viser tydeligt, at Parlamentet i denne så vigtige sag trækker på samme hammel og sender et beslutsomt signal på tværs af gruppeskel og eventuelle nationale og egoistiske interesser. Det bør Kommissionen tilslutte sig, så den bevarer sin troværdighed i omgangen med de europæiske borgeres skattepenge og i den demokratiske omgang med Europas valgte Parlament.
Effektiviteten og integriteten hos det europæiske forvaltningsorgan, Kommissionen, netop set i lyset af EU's udvidelse, ligger mig særligt på hjerte, for Kommissionen skal have frie hænder til politiske opgaver og må ikke være lænket til tidskrævende og nerveopslidende retfærdiggørelseskampagner. Parlamentet tager den kontrolfunktion alvorligt, som det er blevet overdraget med de europæiske traktater. Alle de tilfælde af svindel og uregelmæssigheder, som er omtalt i beslutningen, vedrører direkte regnskabsåret 98, selv om deres rødder til dels rækker langt tilbage i de foregående år. Alle de krævede foranstaltninger kan derfor opfyldes inden for den frist, der er sat. Alle sagerne er modne til beslutning.
Det er klart, at den nye Kommission ikke kan drages direkte til ansvar for de nævnte sager, selv om ikke alle dens medlemmer er nye. Men den bærer absolut ansvaret for, hvordan man håndterer fortidens synder, for kun en skånselsløs og tilbundsgående undersøgelse af disse sager kan positivt adskille denne Kommission fra dens forgænger. Kommissionen bør desuden undersøge nøje, hvordan den behandler de medarbejdere, hvis civilcourage i forbindelse med håndteringen af uregelmæssigheder jeg kun kan udtrykke min absolutte højagtelse for.
Trods utallige svulstige hensigtserklæringer er der endnu ikke sket nogen virkelig ny begyndelse. Kommissær Kinnocks reformpapir, som i hvert fald af omfang er tungtvejende, får samtlige alarmklokker til at ringe netop på revisionsområdet. En decentralisering må ikke de facto føre til, at den interne revision bliver helt afskaffet. Tværtimod skal man sørge for, at reformen koncentrerer sig om det væsentlige, og princippet om, at kvalitet kommer før kvantitet, gælder stadig.
Mit facit lyder: "Der er udvekslet ord nok, lad mig nu endelig se handling. Mens I udfærdiger komplimenter, kan der ske noget nyttigt". Som De kan se, har gode gamle Goethe også fundet de rette ord til denne situation. Jeg ser således beslutningsforslaget som en chance for Kommissionen til at retfærdiggøre den tillid, som Parlamentet viste den og dens formand ved indsættelsen i september sidste år, og som det har gentaget med beslutningen om at give decharge for regnskabsåret 1997.
Med forslaget skal der også sendes et tydeligt signal til Kommissionens formand, som desværre ikke er til stede, om Parlamentets støtte, hverken mere eller mindre. Jeg vil sige til formanden: Udnyt denne chance, og gør brug af Deres direktivkompetence, hvis det er nødvendigt!"@da1
"Κύριε Πρόεδρε, αξιότιμοι συνάδελφοι, η μηδενική ανοχή στην απάτη και τις άλλες μορφές αντικανονικής συμπεριφοράς αποτελεί προϋπόθεση για την αποκατάσταση της εμπιστοσύνης στην ευρωπαϊκή δημόσια διοίκηση - έτσι δήλωσε ο Αντιπρόεδρος της Επιτροπής Kinnock, που είναι υπεύθυνος για τη μεταρρύθμιση της Επιτροπής, στο έγγραφο διαβούλευσης της Επιτροπής με ημερομηνία 18 Ιανουαρίου τρέχοντος έτους. Η Επιτροπή Prodi ανέλαβε καθήκοντα τον Σεπτέμβριο έχοντας γνώση όλων αυτών και φιλοδοξώντας να μην επαναλάβει τα σφάλματα του παρελθόντος - στο κάτω κάτω πριν από έναν περίπου χρόνο οδηγήθηκε σε παραίτηση η τελευταία Επιτροπή εξαιτίας υποθέσεων απάτης και παρατυπιών. Η Επιτροπή πρέπει να κριθεί βάσει της φιλόδοξης πρόθεσής της και της αυτονόητης υποχρέωσής της να διασφαλίζει ως θεματοφύλακας των Συνθηκών απέναντι στους τρίτους ότι αυτές θα ισχύουν και μέσα στην ίδια την Επιτροπή.
Με τα κριτήρια αυτά η Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού, ως αρμόδια επί της ουσίας επιτροπή, αποφάσισε να προτείνει αναβολή της χορήγησης απαλλαγής έως τις 15 Μαΐου 2000 και να απαιτήσει από την Επιτροπή να προβεί στη λήψη 17 μέτρων που αφορούν κυρίως 4 τομείς που πρέπει να διασαφηνιστούν, ή καλύτερα όπου πρέπει να γίνει η νέα αρχή που τόσο συχνά μνημονεύεται.
Πρώτον, πρέπει να περιοριστεί δραστικά μέχρι το 2001 το ποσοστό σφαλμάτων που διαπιστώνει εδώ και χρόνια επανειλημμένα το Ελεγκτικό Συνέδριο και που υπερβαίνει το 5% και πρέπει μέχρι το 2003 να εξασφαλιστεί θετική δήλωση αξιοπιστίας. Δεύτερον, οι ιδιαίτερα σημαντικές περιπτώσεις απάτης και παρατυπιών σε σχέση με τις υποθέσεις Fléchard, ECHO, MED και με τις συμβάσεις που ανατέθηκαν σε εξωτερικούς επιστημονικούς συνεργάτες πρέπει να διαλευκανθούν πλήρως και να επιβληθούν οι ανάλογες κυρώσεις. Τρίτον, πρέπει να εξασφαλιστεί η απρόσκοπτη πρόσβαση του Κοινοβουλίου σε πληροφορίες και έγγραφα απαραίτητα για την άσκηση του ελέγχου, όπως απαιτείται ήδη στο ψήφισμα περί απαλλαγής του 1997. Πρέπει να ανακοινωθούν οι σχετικές πειθαρχικές διαδικασίες και να γίνει εκ βάθρων μεταρρύθμισή τους.
Η λήψη της παρούσας απόφασης δεν ήταν εύκολη για την επιτροπή, στο τέλος όμως η παρούσα πρόταση ψηφίσματος έγινε δεκτή με μεγάλη πλειοψηφία, συγκεκριμένα με 19 ψήφους υπέρ και μία κατά. Το γεγονός ότι κατέστη δυνατόν να συνταχθεί η πρόταση ψηφίσματος ως αποτέλεσμα συμβιβασμού μεταξύ των τεσσάρων μεγάλων Ομάδων δείχνει καθαρά ότι το Κοινοβούλιο είναι ομόφωνο ως προς αυτή την τόσο σημαντική υπόθεση και δίνει το μήνυμα ότι είναι σύσσωμο, πέρα από τα όρια των Ομάδων και από ενδεχόμενα εθνικά συμφέροντα και εγωϊσμούς. Η Επιτροπή θα πρέπει να το μιμηθεί ως προς αυτό προκειμένου να διατηρήσει την αξιοπιστία της ως προς τη διαχείριση των χρημάτων των Ευρωπαίων φορολογουμένων και τη δημοκρατική αντιμετώπιση των εκλεγμένων τους εκπροσώπων.
Με ενδιαφέρει ιδιαίτερα η ικανότητα λειτουργίας και η ακεραιότητα της Επιτροπής, του ευρωπαϊκού διοικητικού οργάνου, ειδικά ενόψει της διεύρυνσης της ΕΕ, διότι η Επιτροπή πρέπει να έχει ελευθερία δράσης για να εκτελέσει καθήκοντα διαμόρφωσης της πολιτικής και δεν πρέπει να περιορίζεται με απολογητικές εκστρατείες που είναι χρονοβόρες και εκνευριστικές. Το Κοινοβούλιο παίρνει στα σοβαρά τον ελεγκτικό ρόλο που του δίνουν οι ευρωπαϊκές Συνθήκες. Όλες οι περιπτώσεις απάτης και παρατυπιών που αναφέρονται στο ψήφισμα σχετίζονται άμεσα με το οικονομικό έτος 1998, έστω κι αν η απαρχή τους βρίσκεται εν μέρει πολλά χρόνια πριν. Όλα τα μέτρα που ζητούμε μπορούν να υλοποιηθούν μέσα στη συγκεκριμένη προθεσμία. Είναι καιρός να ληφθεί απόφαση για όλες τις περιπτώσεις.
Είναι αυτονόητο ότι η νέα Επιτροπή, μολονότι δεν είναι νέα όλα τα μέλη της, δεν μπορεί να θεωρηθεί ότι φέρει συνολικά άμεση ευθύνη για την εμφάνιση των υποθέσεων αυτών. Ασφαλώς όμως φέρει την ευθύνη για τον τρόπο με τον οποίον θα αντιμετωπίσει αυτά τα βάρη του παρελθόντος, γιατί μόνον η αμείλικτη και πλήρης αντιμετώπισή τους μπορεί να τη διαφοροποιήσει από την προκάτοχό της. Επίσης, η Επιτροπή θα πρέπει να εξετάσει καλά πώς αντιμετωπίζει τους συνεργάτες της που επέδειξαν θάρρος κατά την αντιμετώπιση των περιπτώσεων παρατυπιών και προς τους οποίους δεν μπορώ παρά να εκφράσω την απόλυτη εκτίμησή μου.
Παρά τις πολυάριθμες πομπώδεις εξαγγελίες δεν διαφαίνεται ακόμη νέο ξεκίνημα. Το σημαντικό - τουλάχιστον ως προς την έκτασή του - μεταρρυθμιστικό έγγραφο του Επιτρόπου Kinnock αποτελεί σήμα γενικού συναγερμού, ειδικά ως προς τον τομέα του δημοσιονομικού ελέγχου. Η αποκέντρωση δεν πρέπει να συνεπάγεται εκ των πραγμάτων την πλήρη κατάργηση του εσωτερικού δημοσιονομικού ελέγχου. Αντίθετα, πρέπει να δοθεί προσοχή ώστε να επικεντρωθεί η μεταρρύθμιση στα ουσιώδη και εξακολουθεί να ισχύει η αρχή ότι η ποιότητα είναι σημαντικότερη από την ποσότητα.
Θα εκφράσω το συμπέρασμά μου με τα λόγια του Goethe:
(Αρκετά είπατε, τώρα θέλω να δω επιτέλους πράξεις. Την ώρα που εσείς ανταλλάσσετε φιλοφρονήσεις θα μπορούσε να γίνει κάτι ωφέλιμο). Όπως βλέπετε, ο καλός μας Goethe είχε βρει τα κατάλληλα λόγια και γι’ αυτή την περίπτωση. Με αυτό το πνεύμα θεωρώ την πρόταση ψηφίσματος μια ευκαιρία για να δικαιώσει η Επιτροπή την εμπιστοσύνη που έδειξε το Κοινοβούλιο σε αυτή και στον Πρόεδρό της κατά τον διορισμό τους πέρυσι τον Σεπτέμβριο και την οποία ανανέωσε με την απόφαση χορήγησης απαλλαγής για το οικονομικό έτος 1997.
Η πρόταση ψηφίσματος στοχεύει επίσης να δώσει στον Πρόεδρο της Επιτροπής, που δυστυχώς δεν είναι παρών, ένα σαφές μήνυμα υποστήριξης από την πλευρά του Κοινοβουλίου - τίποτα περισσότερο και τίποτα λιγότερο. Θέλω να φωνάξω στον Πρόεδρο: αξιοποιείστε αυτή την ευκαιρία και κάντε χρήση της αρμοδιότητάς σας σχετικά με τις οδηγίες στο μέτρο που αυτό είναι αναγκαίο!"@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, “zero
tolerance towards fraud and other forms of incorrect conduct is a precondition for regaining confidence in the European civil service”. These are the words of Mr Kinnock, the vice-president of the Commission in charge of reform, in the Commission’s consultation paper dated 18 January 2000. It was on this premise and with the noble claim that it would not repeat past mistakes – the last Commission having been brought down just under a year ago as the result of fraud and irregularities – that the Prodi Commission took office in September. The Commission must be measured against this claim and its self-evident obligation, as guardian of the Treaties vis-à-vis third parties, to guarantee that their application begins at home.
It was against this yardstick that the Committee on Budgetary Control came to the conclusion, as the leading committee, that it would recommend that discharge be postponed until 15 May 2000 and would call on the Commission to adopt 17 measures. These measures relate mainly to four areas which still require clarification or the oft-quoted fresh start.
Firstly, the error rate of over five per cent calculated by the Court of Auditors over several years must be cut considerably by 2001 and a positive declaration of assurance must be achieved by 2003. Secondly, the particularly blatant cases of fraud and irregularity in connection with the Fléchard case, ECHO, MED and contracts awarded to visiting scientists must be fully clarified and dealt with in disciplinary terms. Thirdly, Parliament must be given unrestricted access to information and documents for its control activities, as called for in the 1997 discharge resolution. Fourthly: reports must be filed on the relevant disciplinary hearings and fundamental reforms implemented.
The Committee did not pass this resolution lightly and finally adopted the proposal submitted by a large majority of 19 votes to 1. The fact that this motion was tabled in the form of a compromise between the four main groups demonstrates clearly that Parliament is pulling in the same direction on this extremely important issue and wishes to signal its unity over and above party political divisions and any national interests or chauvinism. The Commission should agree to it if it wishes to retain its credibility in its handling of the taxes paid by European citizens and its democratic dealings with the elected representatives of the people of Europe.
I feel particularly strongly about the integrity and the ability of the European executive to act, especially in view of the imminent enlargement of the EU, because the Commission needs to have its hands free for political policy-making and must not be hampered by time-consuming and irritating justification campaigns. Parliament takes the control function assigned to it in the European Treaties seriously. All the cases of fraud and irregularity addressed in the resolution relate directly to the 1998 financial year, even though some originated much earlier. All the measures called for must be carried out by the deadline set. All the cases are awaiting a decision.
Clearly, the new Commission cannot be held directly responsible for the cases I have referred to, even if not all the members of the Commission are new. But it is responsible for dealing with this legacy and it will only distinguish itself positively from its predecessors if it takes a ruthless approach and clears up every last one of these cases. The Commission should also take a close look at how it treats officials who deserve the highest respect for their courageous sense of civic duty in dealing with irregularities.
Despite countless lofty announcements, there is as yet no real evidence of a fresh start. Commissioner’s Kinnock’s reform paper, which is broad in scope if nothing else, sets off every single alarm bell in the area of financial control. Decentralisation must not result in the total
abolition of internal financial control. On the contrary, care must be taken to ensure that reforms concentrate on basics and that the principle of quality before quantity still applies.
My conclusion is this: “Words enough have been exchanged, let me at last see some action. While you fashion compliments, something useful may happen.” You see, good old Goethe had the right words even in this situation. In this sense, I see the motion for a resolution as a chance for the Commission to justify the trust which Parliament demonstrated in it and its President when I was nominated last September and which it reiterated in its discharge for the 1997 budgetary year.
The motion should also send out nothing more and nothing less than a clear signal of Parliament’s support to the President of the Commission, who unfortunately is not with us here today. I should like to call on the President to grab this chance and to make use, where necessary, of the powers to issue directives granted to him."@en3
"(DE) Señor Presidente, Señorías, la tolerancia cero frente al fraude y las demás conductas indebidas constituye una condición previa para la recuperación de la confianza en la función pública europea, así lo expresó el Vicepresidente de la Comisión, Sr. Kinnock, responsable de la reforma de la Comisión, en el Documento de reflexión del 18 de enero de este año. La Comisión Prodi ocupó sus puestos en septiembre con esa idea y con el loable propósito de no volver a repetir los errores del pasado; a fin de cuentas, la anterior Comisión cayó hace casi exactamente un año debido a los casos de fraude e irregularidades. La Comisión debe estar a la altura de ese propósito y de su evidente obligación, en su calidad de guardiana de los Tratados frente a terceros, de velar por que éstos también se respeten en su propia casa.
La Comisión de Control Presupuestario, competente para el fondo, aplicando este patrón de medida, alcanzó la decisión de recomendar el aplazamiento de la aprobación de la gestión hasta el 15 de mayo de 2000 y pedir a la Comisión que adopte 17 medidas. Éstas se refieren fundamentalmente a cuatro ámbitos en los que falta una aclaración, así como el tan citado nuevo inicio.
En primer lugar, se debe reducir en un grado considerable hasta 2001 el porcentaje de error de más de un cinco por ciento detectado durante varios años sucesivos por el Tribunal de Cuentas y llegar a obtener una declaración de fiabilidad positiva en 2003 a más tardar. En segundo lugar, es preciso que se aclaren y se sancionen plenamente los fraudes e irregularidades particularmente escandalosos en relación con los casos Fléchard, ECHO, MED y de los contratos concedidos a científicos invitados. En tercer lugar, se debe conceder al Parlamento pleno acceso sin trabas a la información y documentos necesarios para ejercer su actividad de control, tal como ya solicitaba la Resolución sobre la aprobación de la gestión correspondiente al ejercicio 1997. En cuarto lugar, se debe presentar un informe sobre los correspondientes procedimientos disciplinarios y se debe proceder a una reforma a fondo.
A la comisión no le resultó fácil alcanzar esta decisión, pero finalmente adoptó por una gran mayoría, de 19 votos contra uno, la presente propuesta de resolución. El hecho de que los cuatro grandes Grupos hayan alcanzado esta propuesta de compromiso indica claramente que el Parlamento está unido ante un asunto tan importante como este y ha decidido emitir una señal de unidad, más allá de las fronteras partidistas y de eventuales intereses nacionales. La Comisión debería sumarse a esta posición unánime si desea mantener su credibilidad en relación con el uso de los fondos de los contribuyentes europeos y el trato democrático con los representantes populares electos de Europa.
La capacidad de funcionamiento y la integridad de la Comisión como órgano administrativo europeo me preocupa de manera particular justamente en el contexto de la ampliación de la UE, ya que ésta debe tener las manos libres para dedicarse a las tareas de construcción política, sin encontrarse maniatada por campañas de justificación que hacen malgastar tiempo y desgastan los nervios. El Parlamento se toma en serio la función de control que le asignan los Tratados. Todos los fraudes e irregularidades que se mencionan en la resolución guardan una relación directa con el ejercicio 1998, aunque sus orígenes se remonten en parte a bastantes años más atrás. Todas las medidas que se piden pueden cumplirse dentro del plazo fijado. Todos los casos están maduros para que se pueda adoptar una decisión.
Es evidente que no se puede responsabilizar directamente a la nueva Comisión, aunque no todos sus miembros sean nuevos, por la ocurrencia de los casos citados. No obstante, es sin duda responsable de la manera en que afronte este lastre del pasado, puesto que una aclaración sin cortapisas ni lagunas de dichos casos le permitirá desmarcarse positivamente de su predecesora. La Comisión también debería revisar, además, detenidamente el trato que concede a sus colaboradores, cuyo valor cívico ante las irregularidades sólo merece mi más absoluto respeto.
A pesar de las incontables declaraciones, todavía no se puede constatar en verdad un nuevo inicio. El importante documento sobre la reforma del Comisario Kinnock, al menos en lo que su alcance se refiere, activa algunas señales de alarma justamente en el ámbito del control financiero. Una descentralización no se puede traducir en la práctica en la total supresión del control financiero interno. Al contrario, es preciso procurar más bien que la reforma se concentre en los aspectos esenciales y sigue siendo válido el principio que antepone la calidad a la cantidad.
Yo lo resumiría así: “Ya se han intercambiado suficientes palabras, déjenme ver ahora algunos hechos. Mientras ustedes andan a vueltas con los cumplidos, podría suceder algo útil.”
Como pueden ver, el viejo Goethe también encontró las palabras adecuadas para describir esta situación. En este sentido, yo concibo la propuesta de resolución como una oportunidad para que la Comisión justifique la confianza que el Parlamento depositó en ella y en su Presidente en el momento de su nombramiento, en septiembre del año pasado, y que volvió a reiterar al adoptar la decisión sobre la aprobación de la gestión correspondiente al ejercicio 1997.
La propuesta también se propone ofrecer al señor Presidente de la Comisión, que lamentablemente no se encuentra presente, una señal clara del apoyo del Parlamento, ni más ni menos. Yo quisiera dirigir un llamamiento al señor Presidente y decirle que aproveche esta oportunidad y haga uso, en caso necesario, de sus competencias en materia de directivas"@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yleisön luottamuksen palauttaminen yhteisön toimielinten virkamiehiä kohtaan edellyttää, että minkäänlaisia petoksia ja rikkomuksia ei sallita näin kirjoitti komission uudistamisesta vastuussa oleva komission varapuheenjohtaja Kinnock komission keskusteluasiakirjassa 18. tammikuuta tänä vuonna. Prodin komissio astui virkaansa syyskuussa korostaen tätä näkemystä ja ylevää vaatimusta olla toistamatta menneitä syntejä edellinen komissiohan kaatui vajaa vuosi sitten petos- ja epäsäännöllisyystapauksiin. Tämän vaatimuksen ja sen itsestään selvän velvoitteen perusteella, että komission on perustamissopimusten valvojana taattava niiden noudattaminen unionin sisällä, komission on annettava muiden arvioida työtään.
Talousarvion valvontavaliokunta on asiasta vastaavana valiokuntana noudattanut tällaista arviointitapaa ja on päättänyt suositella vastuuvapauden myöntämisen lykkäämistä 15. toukokuuta 2000 asti ja vaatia komissiolta 17 toimenpidettä. Nämä toimet koskevat pääasiassa neljää alaa, jotka vaativat selvitystä tai paljon puhuttua uutta alkua.
Ensinnäkin: tilintarkastustuomioistuimen useina peräkkäisinä vuosina havaitsema yli 5 prosentin virheaste pitää saada laskemaan huomattavasti vuoteen 2001 mennessä, ja vuoteen 2003 mennessä on saatava tilintarkastustuomioistuimen myönteinen tarkastuslausuma. Toiseksi: Fléchardiin, ECHOon, MED-ohjelmiin ja vieraileviin tutkijoihin liittyvät erityisen silmiinpistävät petokset ja epäsäännöllisyydet on selvitettävä aukottomasti ja kurinpitomenettelyt aloitettava. Kolmanneksi: parlamentille on sallittava esteetön pääsy tietoihin ja asiakirjoihin sen valvontatehtävän täyttämiseksi, kuten jo vuoden 1997 vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassa vaadittiin. Neljänneksi: kyseisistä kurinpitomenettelyistä on kerrottava ja niitä koskeva perusteellinen uudistus on aloitettava.
Valiokunnan päätös ei ollut helppo, vaikka se päättikin lopulta suurella enemmistöllä, nimittäin äänin 19:1, hyväksyä käsiteltävänä olevan esityksen. Se, että tämä esitys syntyi neljän suuren ryhmän kompromissina, osoittaa selvästi, että parlamentti vetää yhtä köyttä tässä niin tärkeässä asiassa ja antaa päättäväisen merkin välittämättä ryhmien rajoista ja mahdollisista kansallisista eduista ja omista eduista. Komission pitäisi yhtyä siihen, jotta se säilyttäisi uskottavuutensa Euroopan kansalaisten verovaroja käsitellessään ja Euroopan kansalaisten valittujen edustajien kanssa demokraattisesti yhteistyössä toimiessaan.
Unionin hallintoelimen komission toimintakyky ja yhtenäisyys ovat minulle erityisen tärkeitä, varsinkin EU:n laajenemisen vuoksi, sillä sen, komission, käsien pitää olla vapaana poliittisia tehtäviä varten eivätkä ne saa olla sidottuna aikaa ja hermoja kuluttaviin puolustuskampanjoihin. Parlamentti suhtautuu vakavasti sille perustamissopimuksissa annettuun valvontatehtävään. Kaikki päätöslauselmassa käsitellyt petos- ja epäsäännöllisyystapaukset liittyvät suoraan talousarviovuoteen 1998, vaikka ne ovat saaneet alkunsa osittain jo vuosia aiemmin. Kaikki vaaditut toimet voidaan toteuttaa asetetun määräajan aikana. Kaikki asiat ovat päätösvalmiita.
On selvää, ettei uusi komissio voi olla suoraan vastuussa mainituista tapauksista, vaikka kaikki sen jäsenet eivät olekaan uusia. Se kantaa kuitenkin vastuun siitä, miten näihin vanhoihin synteihin suhtaudutaan, sillä vain käsittelemällä nämä tapaukset säälimättömästi ja aukottomasti se voi erottua myönteisesti edeltäjästään. Komission pitäisi myös tutkia, miten se suhtautuu sellaisiin työntekijöihinsä, joiden osoittamalle kansalaisrohkeudelle näiden epäsäännöllisyyksien käsittelyssä voin vain ilmaista ehdottoman kunnioitukseni.
Todellista uutta alkua ei ole vieläkään havaittavissa lukuisista tärkeilevistä ilmoituksista huolimatta. Komission jäsen Kinnockin mahdollisesti laajuudeltaan merkittävä uudistusasiakirja soitattaa kaikkia hälytyskelloja varsinkin varainhoidon valvonnan osalta. Hajauttaminen ei saa johtaa todellisuudessa siihen, että sisäinen varainhoidon valvonta poistetaan kokonaan. Pikemminkin on kiinnitettävä huomiota siihen, että uudistus keskittyy oleelliseen, ja edelleen pätee se periaate, että laatu on tärkeämpi kuin määrää.
Yhteenvetoni: jo riittävät sanat, tehkää jo viimein tekoja. Sillä aikaa kun te vaihdatte kohteliaisuuksia, voi tapahtua jotain hyödyllistä (
. Huomaatte, että vanha kunnon Goethe löysi oikeat sanat myös tähän tilanteeseen. Tässä mielessä näen päätöslauselmaesityksen komission tilaisuutena antaa oikeutus luottamukselle, jota parlamentti osoitti sille ja sen puheenjohtajalle nimittäessään sen viime vuoden syyskuussa ja uudelleen tehdessään päätöksen talousarviovuoden 1997 vastuuvapauden myöntämisestä.
Esityksellä on myös tarkoitus antaa komission puheenjohtajalle, joka ei ole valitettavasti nyt läsnä, selvä merkki parlamentin tuesta, ei enempää eikä vähempää. Haluaisin huutaa puheenjohtajalle: käyttäkää tämä tilaisuus hyväksenne ja käyttäkää tarpeen vaatiessa teille kuuluvaa oikeutta vahvistaa suuntaviivoja!"@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, dans son document consultatif du 18 janvier de cette année, le vice-président de la Commission, M. Kinnock, en charge de la réforme de la Commission, déclarait que le degré zéro de tolérance vis-à-vis de la fraude et des autres formes de comportement inadéquat était la condition indispensable pour regagner la confiance dans le service public européen. En septembre dernier, la Commission Prodi est entrée en fonction armée de cette opinion et de la sublime ambition de ne pas répéter les fautes du passé - somme toute, la Commission précédente est tombée, il y a presque un an, pour des cas de fraude et d'irrégularité. La Commission doit être jugée à l'aune de cette ambition et de l'obligation évidente qu'elle a, en tant que gardienne des Traités, de garantir leur respect en son sein vis-à-vis des tiers.
C'est sur cette base que la commission du contrôle budgétaire est parvenue à la décision, en tant que commission compétente, de recommander l'ajournement de la décharge jusqu'au 15 mai 2000 et d'inviter la Commission à prendre dix-sept mesures. Pour l'essentiel, ces mesures portent sur quatre domaines qui attendent impatiemment une clarification ou le nouveau départ si souvent évoqué.
Premièrement, le pourcentage d'erreur de plus de 5 % constaté depuis de nombreuses années par la Cour des comptes doit être considérablement réduit d'ici 2001 et il faut parvenir à une déclaration d'assurance positive d'ici 2003. Deuxièmement, les cas particulièrement criants de fraude et d'irrégularité liés aux dossiers Fléchard, ECHO, MED et aux visiteurs scientifiques doivent faire l'objet d'un éclaircissement complet et être sanctionnés. Troisièmement, il s'agit d'octroyer au Parlement un accès sans entrave aux informations et aux documents afin de lui permettre d'exercer son activité de contrôle, comme cela avait déjà été demandé dans la résolution sur la décharge pour 1997. Quatrièmement, il s'agit de faire rapport sur les procédures disciplinaires engagées et d'entamer une réforme en profondeur.
La commission a éprouvé des difficultés à adopter la présente proposition mais l'a finalement adoptée à une large majorité, à savoir dix-neuf voix contre une. Le fait que cette proposition soit le résultat d'un compromis entre les quatre grands groupes montre clairement que le Parlement tire sur la même corde dans cette affaire d'une telle importance et a émis un signal de résolution qui dépasse les clivages politiques et les intérêts et égoïsmes nationaux. La Commission devrait s'y associer afin de demeurer crédible quant à la manière dont elle gère les contributions des citoyens européens et dont elle traite avec la représentation démocratiquement élue des peuples d'Europe.
La capacité de fonctionnement et l'intégrité de l'organe administratif européen qu'est la Commission - en particulier au vu de l'élargissement de l'UE - me tient particulièrement à cœur, car elle doit avoir les mains libres pour ses missions de conception politique et ne peut s'empêtrer dans des campagnes de justification aussi longues qu'épuisantes pour les nerfs. Le Parlement prend au sérieux la fonction de contrôle que lui attribuent les Traités européens. Tous les cas de fraude et d'irrégularité abordés dans la résolution sont directement liés à l'exercice budgétaire 1998, même si leur genèse remonte pour une part aux années antérieures. Toutes les mesures exigées peuvent être prises dans le délai fixé. Tous les cas peuvent à présent faire l'objet d'une décision.
Il est clair que la nouvelle Commission ne peut être rendue directement responsable de l'apparition des cas évoqués même si tous ses membres ne sont pas nouveaux. Elle porte toutefois très probablement la responsabilité de la façon dont sont gérés ces fardeaux du passé car elle ne pourra se différencier de ses prédécesseurs qu'en traitant de ces cas sans indulgence et sans faille. En outre, la Commission devrait également examiner de très près la manière dont elle traite ceux de ses collaborateurs auxquels je ne peux qu'exprimer mon plus grand respect pour le courage civique dont ils ont fait montre dans le traitement de ces irrégularités.
En dépit d'innombrables déclarations sans détours, on ne peut encore constater de réel nouveau départ. Le document de réforme du commissaire Kinnock, tout au plus important par son ampleur, déclenche quelques sonnettes d'alarme dans le domaine précis du contrôle financier. Une décentralisation ne peut mener de facto à la suppression complète du contrôle financier interne. Il s'agit bien davantage de veiller à ce que la réforme se concentre sur l'essentiel et le principe reste de mise qui veut que la qualité prime sur la quantité.
Voici une citation :
Vous voyez que, pour ce cas aussi, le bon vieux Goethe avait également trouvé les mots justes. En ce sens, je vois la proposition de résolution comme une chance pour la Commission de justifier la confiance que le Parlement a placé en elle et en son président lors de son entrée en fonction en septembre dernier et qu'il a renouvelé lors de sa décision sur la décharge pour l'exercice budgétaire 1997.
La proposition devrait également envoyer au président de la Commission - qui n'est malheureusement pas là - un signal clair de soutien de la part du Parlement, ni plus ni moins. Je voudrais inviter le président à profiter de cette chance et, dans la mesure où cela s'avère nécessaire, à faire usage de la compétence qui lui est octroyée d'élaborer des directives."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, la tolleranza zero verso le frodi e altre irregolarità è il presupposto per riconquistare la fiducia nella funzione pubblica europea. E' quanto ha affermato il Vicepresidente della Commissione, Kinnock, responsabile della riforma della Commissione, nel documento di consultazione della Commissione del 18 gennaio di quest'anno. Con questo intento e con la solenne promessa di non ripetere gli errori commessi in passato - visto che meno di un anno fa la precedente Commissione è stata costretta alle dimissioni proprio per casi di frode e irregolarità - la Commissione Prodi ha assunto l'incarico in settembre. La nuova Commissione dovrà essere giudicata sulla base di questa promessa e dell'implicito impegno, in quanto custode dei Trattati nei confronti di altre istituzioni, di garantire il rispetto dei Trattati anche al proprio interno.
.
Adottando un tale criterio, la commissione per il controllo dei bilanci, competente per il merito, ha deciso di raccomandare il rinvio della concessione del discarico fino al 15 maggio 2000 e di chiedere alla Commissione l'adozione di 17 misure. Tali misure riguardano sostanzialmente quattro settori, nei quali risulta più che mai urgente l'esigenza di un chiarimento e di una svolta, più volte invocata.
Primo: entro il 2001 deve essere ridotta la quota di errori riscontrata ormai da anni dalla Corte dei conti - che ammonta a più del 5% - per ottenere al più tardi nel 2003 una dichiarazione di affidabilità irrefutabile. Secondo: le frodi e irregolarità, particolarmente evidenti in relazione ai casi Fléchard, ECHO, MED e ai contratti stipulati con i ricercatori ospiti, devono essere chiarite definitivamente e sanzionate. Terzo: deve essere garantito al Parlamento l'accesso incondizionato alle informazioni e alla documentazione necessarie per esercitare le proprie funzioni di controllo, come è già stato chiesto nella risoluzione sul discarico per il 1997. Quarto: si chiede che venga presentata una relazione sui procedimenti disciplinari in corso e che venga avviata una riforma sostanziale in materia.
La decisione del rinvio non è stata facile per la nostra commissione parlamentare, che tuttavia ha infine approvato la presente proposta a grande maggioranza, con 19 voti favorevoli e 1 contrario. Il fatto che sulla richiesta sia stato raggiunto un compromesso fra i quattro principali gruppi politici dimostra chiaramente che il Parlamento, su questa questione di grande importanza, si è posto un obiettivo comune e che, superando le divisioni di partito e gli interessi ed egoismi nazionali, intende lanciare un segnale di rigore. La Commissione dovrebbe unirsi al Parlamento al fine di preservare la propria credibilità sulla propria capacità di gestione del denaro pubblico e sul rapporto democratico che intende mantenere con i rappresentati eletti dei popoli europei.
Il funzionamento e l'integrità della Commissione in quanto organo amministrativo europeo, in particolare nella prospettiva dell'ampliamento dell'UE, mi sta particolarmente a cuore in quanto la Commissione deve poter avere le mani libere per i compiti di costruzione politica che la attendono e non può essere condizionata da campagne di legittimazione impegnative sul piano del tempo e delle energie. Il Parlamento prende in seria considerazione la funzione di controllo assegnatagli dai Trattati europei. Tutti i casi di frode e irregolarità citati nella risoluzione hanno direttamente attinenza all'esercizio 1998 anche se alcuni risalgono a parecchi anni fa. Tutte le misure richieste sono attuabili entro i termini indicati. Per tutti i casi si possono ormai prendere le decisioni appropriate.
E' evidente che la nuova Commissione, nel suo insieme, non può essere considerata direttamente responsabile di questi casi benché alcuni dei suoi membri appartenessero già alla precedente Commissione. Essa è tuttavia responsabile del modo in cui affronterà l'eredità dei vecchi problemi. Soltanto intervenendo radicalmente e in modo implacabile potrà differenziarsi positivamente rispetto alla precedente Commissione. L'Esecutivo dovrà inoltre verificare attentamente quale sarà il trattamento riservato ai propri collaboratori ai quali, per il coraggio civile dimostrato nell'opporsi alle irregolarità, non posso che esprimere il mio massimo rispetto.
Nonostante gli annunci altisonanti e più volte ripetuti, non si può ancora dire che vi sia stata davvero una svolta. Nel documento di riforma del Commissario Kinnock - senz'altro notevole, almeno dal punto di vista delle dimensioni - troviamo dichiarazioni che suscitano allarme proprio nel settore del controllo finanziario. Il decentramento non deve comportare, di fatto, l'eliminazione completa del controllo finanziario interno. Occorre invece prestare attenzione affinché la riforma si concentri sugli aspetti fondamentali e, comunque, vale il principio che la qualità è più importante della quantità.
Il mio motto è il seguente: "
"
Come vedete, il buon vecchio Goethe ha trovato anche in questo caso le parole giuste. In questo senso ritengo che la proposta di risoluzione vada considerata un'opportunità per la Commissione di meritarsi la fiducia che il Parlamento ha riposto nei suoi membri e nel suo Presidente al momento della sua designazione, nel settembre scorso, e che ha confermato con la decisione sul discarico per l'esercizio 1997.
Anche per il Presidente della Commissione, che purtroppo non è presente in questo momento, la proposta di risoluzione dovrebbe rappresentare, né più né meno, un chiaro segnale di sostegno da parte del Parlamento. Rivolgo al Presidente un appello: colga questa occasione e si avvalga, qualora necessario, delle competenze di cui dispone in materia di direttive."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, “zero
tolerance towards fraud and other forms of incorrect conduct is a precondition for regaining confidence in the European civil service”. These are the words of Mr Kinnock, the vice-president of the Commission in charge of reform, in the Commission’s consultation paper dated 18 January 2000. It was on this premise and with the noble claim that it would not repeat past mistakes – the last Commission having been brought down just under a year ago as the result of fraud and irregularities – that the Prodi Commission took office in September. The Commission must be measured against this claim and its self-evident obligation, as guardian of the Treaties vis-à-vis third parties, to guarantee that their application begins at home.
It was against this yardstick that the Committee on Budgetary Control came to the conclusion, as the leading committee, that it would recommend that discharge be postponed until 15 May 2000 and would call on the Commission to adopt 17 measures. These measures relate mainly to four areas which still require clarification or the oft-quoted fresh start.
Firstly, the error rate of over five per cent calculated by the Court of Auditors over several years must be cut considerably by 2001 and a positive declaration of assurance must be achieved by 2003. Secondly, the particularly blatant cases of fraud and irregularity in connection with the Fléchard case, ECHO, MED and contracts awarded to visiting scientists must be fully clarified and dealt with in disciplinary terms. Thirdly, Parliament must be given unrestricted access to information and documents for its control activities, as called for in the 1997 discharge resolution. Fourthly: reports must be filed on the relevant disciplinary hearings and fundamental reforms implemented.
The Committee did not pass this resolution lightly and finally adopted the proposal submitted by a large majority of 19 votes to 1. The fact that this motion was tabled in the form of a compromise between the four main groups demonstrates clearly that Parliament is pulling in the same direction on this extremely important issue and wishes to signal its unity over and above party political divisions and any national interests or chauvinism. The Commission should agree to it if it wishes to retain its credibility in its handling of the taxes paid by European citizens and its democratic dealings with the elected representatives of the people of Europe.
I feel particularly strongly about the integrity and the ability of the European executive to act, especially in view of the imminent enlargement of the EU, because the Commission needs to have its hands free for political policy-making and must not be hampered by time-consuming and irritating justification campaigns. Parliament takes the control function assigned to it in the European Treaties seriously. All the cases of fraud and irregularity addressed in the resolution relate directly to the 1998 financial year, even though some originated much earlier. All the measures called for must be carried out by the deadline set. All the cases are awaiting a decision.
Clearly, the new Commission cannot be held directly responsible for the cases I have referred to, even if not all the members of the Commission are new. But it is responsible for dealing with this legacy and it will only distinguish itself positively from its predecessors if it takes a ruthless approach and clears up every last one of these cases. The Commission should also take a close look at how it treats officials who deserve the highest respect for their courageous sense of civic duty in dealing with irregularities.
Despite countless lofty announcements, there is as yet no real evidence of a fresh start. Commissioner’s Kinnock’s reform paper, which is broad in scope if nothing else, sets off every single alarm bell in the area of financial control. Decentralisation must not result in the total
abolition of internal financial control. On the contrary, care must be taken to ensure that reforms concentrate on basics and that the principle of quality before quantity still applies.
My conclusion is this: “Words enough have been exchanged, let me at last see some action. While you fashion compliments, something useful may happen.” You see, good old Goethe had the right words even in this situation. In this sense, I see the motion for a resolution as a chance for the Commission to justify the trust which Parliament demonstrated in it and its President when I was nominated last September and which it reiterated in its discharge for the 1997 budgetary year.
The motion should also send out nothing more and nothing less than a clear signal of Parliament’s support to the President of the Commission, who unfortunately is not with us here today. I should like to call on the President to grab this chance and to make use, where necessary, of the powers to issue directives granted to him."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, waarde collega's, nultolerantie ten aanzien van fraude en ander vormen van wangedrag is een absolute voorwaarde om het vertrouwen van de bevolking in de Europese openbare dienst te herstellen: woorden van die strekking bezigt commissaris Kinnock, de voor de hervorming van de Commissie verantwoordelijke vice-voorzitter van de Commissie, in het hervormingsdocument van de Commissie van 18 januari jongstleden. Met de plechtige belofte de zonden uit het verleden niet te zullen herhalen - goed een jaar geleden werd immers de voorgaande Commissie door fraude en onregelmatigheden ten val gebracht - trad in september jongstleden de Commissie Prodi aan. Nu moet de Commissie zich meten aan haar belofte, aan haar vanzelfsprekende plicht om als hoedster van de Verdragen de toepassing van de Verdragen ook in eigen huis, tegenover derden te garanderen.
Dit is ook de meetlat die de Commissie begrotingscontrole als commissie ten principale hanteert. Zij beveelt aan de verlening van kwijting tot 15 mei 2000 uit te stellen en van de Commissie 17 maatregelen te verlangen. Het gaat hierbij met name om vier gebieden waar behoefte bestaat aan verduidelijking, of waar de alom aangekondigde nieuwe start nog op zich laat wachten.
Ten eerste moet het foutenpercentage van meer dan 5%, dat de Rekenkamer telkens weer tijdens de afgelopen jaren aan de kaak heeft gesteld, tot 2001 aanzienlijk worden verminderd. Voor 2003 moet men kunnen komen tot een positieve betrouwbaarheidsverklaring. Ten tweede moet gezorgd worden voor volledige opheldering en bestraffing van de wel erg aperte gevallen van fraude en onregelmatigheden in verband met Fléchard, ECHO, MED en de contracten voor gastwetenschappers. Ten derde moet het Parlement met het oog op zijn controletaken ongehinderde toegang krijgen tot inlichtingen en documentatie. Daarom was overigens ook reeds in het besluit over de verlening van kwijting voor 1997 gevraagd. Ten vierde moet verslag worden uitgebracht over de tuchtprocedures en moet gezorgd worden voor een diepgaande hervorming.
Onze commissie heeft het zichzelf niet gemakkelijk gemaakt met dit besluit. Uiteindelijk konden wij echter met grote meerderheid - met 19 stemmen voor en één tegen - de onderhavige resolutie goedkeuren. Het feit dat deze resolutie een door de vier grote fracties gesteund compromis is, toont duidelijk aan dat het Parlement bij deze belangrijke aangelegenheid één lijn trekt en blijk wil geven van vastberadenheid, kris kras door de fracties heen en zonder acht te slaan op nationale belangen en nationaal egoïsme. De Commissie moet hieraan gevolg geven, als zij geloofwaardig wil blijven in de omgang met het belastinggeld van de Europese burgers en in de democratische omgang met de gekozen vertegenwoordigers van het Europese volk.
De slagvaardigheid en de integriteit van de Commissie, van het Europees bestuursorgaan, liggen mij bijzonder na aan het hart, zeer zeker als ik denk aan de uitbreiding van de EU. Om zich te kunnen kwijten van haar beleidstaken moet de Commissie de handen vrij hebben. Zij mag niet verlamd worden door tijdrovende en zenuwslopende rechtvaardigingscampagnes. Het Parlement neemt zijn controletaak overeenkomstig de Verdragen heel serieus. Alle in de resolutie genoemde gevallen van fraude en onregelmatigheden houden rechtstreeks verband met het begrotingsjaar 1998, ook al gaat het ontstaan van enkele daarvan verder terug naar het verleden. Alle maatregelen die wij eisen moeten echter binnen de gestelde termijn worden getroffen. Overal is de situatie namelijk rijp voor een besluit.
Het is duidelijk dat de nieuwe Commissie - ofschoon niet alle leden nieuw zijn - niet rechtstreeks aansprakelijk kan worden gesteld voor het ontstaan van de genoemde gevallen. Zij is echter wel verantwoordelijk voor de manier waarop met deze oude last wordt omgegaan. Slechts als zij zorgt voor volledige opheldering van al deze gevallen, zonder ook maar iemand te ontzien, kan zij zich in goede zin van haar voorgangster onderscheiden. Ook moet de Commissie zorgvuldig nagaan hoe zij met medewerkers omgaat. Er zijn er voor wier civiele moed in de omgang met onregelmatigheden ik werkelijk mijn pet afneem.
Ondanks herhaalde, vastberaden aankondigingen is van een nieuwe start nog niets te bespeuren. Het qua omvang indrukwekkende hervormingsdocument van commissaris Kinnock doet juist bij de financiële controle verschillende alarmbellen rinkelen. Decentralisering mag niet de facto leiden tot een volledig over boord gooien van de interne financiële controle. Men moet er bij de hervorming veeleer voor zorgen dat de aandacht op het belangrijkste wordt toegespitst. Het principe: eerst kwaliteit en dan kwantiteit is altijd nog geldig.
Mijn conclusie luidt dan ook:
U ziet, de goede oude Goethe heeft ook hiervoor de juiste woorden gevonden. Daarom zie ik de resolutie als een kans voor de Commissie om te laten zien dat zij het vertrouwen waard is dat het Parlement haar en haar voorzitter bij de investituur heeft geschonken en met zijn besluit inzake de kwijting voor het begrotingsjaar 1998 heeft bekrachtigd.
Deze resolutie moet ook een duidelijke steun in de rug van de helaas niet aanwezige Commissievoorzitter zijn, niet meer en niet minder. Ik zou de voorzitter willen toeroepen: grijpt u deze kans aan! Maakt u zo nodig gebruik van de bevoegdheid die u hebt voor het uitvaardigen van richtsnoeren!"@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, a tolerância zero em relação à fraude e a outras formas de conduta dolosa é um dos pré-requisitos para o restabelecimento da confiança na função pública europeia – assim o afirmou o Vice-Presidente da Comissão responsável pela reforma da Comissão, Neil Kinnock, no documento de consulta da Comissão de 18 de Janeiro do corrente ano. A Comissão Prodi tomou posse em Setembro, perfilhando essa ideia e com o nobre desígnio de não repetir os errosdo passado – afinal, foi há pouco mais de um ano que a anterior Comissão se demitiu devido aos casos de fraude e de irregularidades. É à luz desse desígnio e da responsabilidade natural de que está investida, como guardiã dos Tratados, de assegurar a respectiva aplicação em causa própria, que a Comissão tem de ser avaliada.
Aplicando este critério, a Comissão do Controlo Orçamental, competente quanto à matéria de fundo, decidiu recomendar o adiamento da concessão da quitação até 15 de Maio de 2000 e exortar a Comissão a adoptar 17 medidas. Estas medidas dizem respeito, no essencial, a quatro domínios que continuam a aguardar umaclarificação ou a tão apregoada renovação.
Primeiro: é necessário reduzir substancialmente até 2001 a actual taxa de erro, superior a 5%, que tem vindo a ser detectada pelo Tribunal de Contas desde há anos e conseguir uma declaração de fiabilidade positiva até 2003. Segundo: os casos especialmente chocantes de fraude e de irregularidades respeitantes à empresa Fléchard, ao serviço ECHO, ao programa MED e aos contratos celebrados com cientistas convidados têm de ser integralmente esclarecidos e objecto de sanções. Terceiro: há que conceder ao Parlamento o acesso sem restrições às informações e aos documentos necessários ao exercício da sua função de controlo, tal como já havia sido requerido na resolução sobre a quitação relativa a 1997. Quarto: é indispensável prestar uma informação actualizada sobre os respectivos processos disciplinares e promover uma reforma de fundo.
Não foi de ânimo leve que a comissão tomou esta decisão, tendo no entanto acabado por aprovar por larga maioria a proposta ora apresentada, concretamente, por 19 votos a favor e 1 voto contra. O facto de a presente proposta constituir um compromisso entre os quatro grandes grupos revela claramente que o Parlamento Europeu está unido nesta matéria tão importante e emite um sinal de coesão, ultrapassando as barreiras entre os grupos políticos e entre os eventuais interesses e egoísmos nacionais. A Comissão deveria associar-se a isto, de modo a manter a sua credibilidade na forma como lida com as receitas fiscais dos contribuintes europeus e no âmbito das relações democráticas que mantém com os representantes eleitos da Europa.
Perante o cenário do alargamento da União Europeia, atribuo uma importância muito especial à capacidade de funcionamento e à integridade do órgão administrativo que é a Comissão, pois esta Instituição tem de ter liberdade de acção para as tarefas políticas de realização, não podendo estar acorrentada a campanhas de justificação morosas e desgastantes. O Parlamento leva a sério a missão de controlo que lhe é cometida pelos Tratados europeus. Todos os casos de fraude e de conduta dolosa mencionados na resolução reflectem-se directamente no exercício de 1998, ainda que a sua génese remonte em parte a exercícios muito anteriores. Todas as medidas preconizadas são exequíveis no prazo estabelecido. Todos os casos são já passíveis de decisão.
É claro que a nova Comissão não pode ser directamente imputável pela génese dos casos mencionados, ainda que nem todos os seus membros sejam novos. Contudo, é claramente responsável pela forma como lida com esses fardos do passado, pois só através do esclarecimento integral desses casos, sem quaisquer compromissos, é que poderá diferenciar-se positivamente da sua antecessora. A Comissão deveria igualmente analisar com rigor a forma como lida com os seus colaboradores, aos quais não posso deixar de exprimir o meu inteiro respeito pela coragem que têm demonstrado no tratamento das irregularidades.
Apesar das inúmeras declarações, alto e bom som, ainda não se regista uma efectiva renovação. O documento sobre a reforma da Comissão elaborado pelo Comissário Kinnock, documento esse cujo peso advém quando muito da sua extensão, faz tocar todos os sinos a rebate justamente no domínio do controlo financeiro. Uma descentralização
não pode conduzir a que o controlo financeiro interno seja inteiramente suprimido, importando sim assegurar que a reforma se concentre no que é essencial; permanece válido o princípio de que a qualidade é preferível à quantidade.
A conclusão que retiro é a seguinte: “Já se falou o suficiente, passemos agora finalmente também aos actos. Enquanto se excedem em cumprimentos, há tarefas úteis que se podem realizar.” Como vêem, já o nosso velho amigo Goethe descobrira também as palavras certas. Neste sentido, considero a proposta de resolução como uma oportunidade para que a Comissão justifique a confiança que o Parlamento depositou nela e no seu Presidente em Setembro do ano passado, aquando da respectiva nomeação, confiança essa que reiterou com a decisão de lhe dar quitação relativamente ao exercício de 1997.
Com a proposta de resolução, o Parlamento pretende igualmente dar um sinal claro de apoio ao senhor Presidente da Comissão, que, infelizmente, não se encontra presente. Nem mais, nem menos. Gostaria de fazer aqui um apelo ao senhor Presidente: aproveite esta oportunidade e, se necessário, faça uso da competência que lhe assiste para determinar e conduzir a política europeia!"@pt11
"Herr talman, ärade kolleger! Nolltolerans i fråga om bedrägerier och andra former av olämpligt uppträdande är en förutsättning för att man skall återvinna förtroendet för den europeiska offentliga tjänsten – så säger kommissionens vice ordförande, Kinnock, som är ansvarig för kommissionens reform, i kommissionens samrådsdokument av den 18 januari i år. Med denna insikt och det sublima anspråket att inte upprepa tidigare synder – när allt kommer omkring föll den förra kommissionen för knappt ett år sedan på grund av bedrägerier och oriktigheter – tillträdde Prodis kommission i september. Det är detta anspråk och den självklara plikten att som fördragens väktare garantera deras giltighet gentemot tredje part i den egna kammaren som kommissionen måste bedömas efter.
Med tillämpning av denna måttstock har budgetkontrollutskottet som ansvarigt utskott kommit fram till beslutet att rekommendera att man skjuter upp beviljandet av ansvarsfrihet till den 15 maj 2000 och begär 17 åtgärder av kommissionen. Dessa åtgärder rör i huvudsak fyra områden, där vi väntar på ett klargörande respektive på den mångomtalade nystarten.
För det första: Den av revisionsrätten under många år fastslagna felkvoten om mer än 5 procent måste sänkas betydligt fram till år 2001 och en positiv tillförlitlighetsförklaring måste uppnås till år 2003. För det andra: De särskilt iögonenfallande bedrägerierna och oriktigheterna i samband med Fléchard, ECHO, Med och avtalen beträffande gästforskare måste klargöras fullständigt, och sanktioneras. För det tredje: Parlamentet måste få obehindrad tillgång till information och dokument för sin kontrollverksamhet, vilket krävdes redan i beslutet om ansvarsfrihet för 1997. För det fjärde: Information skall ges om de hithörande disciplinära förfarandena och en grundläggande reform skall genomföras.
Utskottet har inte gjort det enkelt för sig med detta beslut, men antog till slut med stor majoritet, nämligen med 19 röster mot en, det nu framlagda förslaget. Att detta förslag kom till stånd som en kompromiss mellan de fyra stora grupperna visar tydligt att man i parlamentet i denna så viktiga fråga arbetar i samma riktning och visar på nya vägar bortom gruppgränserna och de eventuella nationella intressena och den nationella egoismen. Det borde kommissionen ta efter, så att den förblir trovärdig vid hanteringen av de europeiska medborgarnas skattepengar och i det demokratiska umgänget med Europas folkvalda representation.
Funktionsdugligheten och integriteten i det europeiska förvaltningsorganets kommission, speciellt mot bakgrund av EU:s utvidgning, ligger mig särskilt varmt om hjärtat, ty denna kommission måste ha händerna fria för uppgiften att utforma politiken, och får inte sitta fast i tidsödande och nervpåfrestande kampanjer för att rättfärdiga sig. Parlamentet tar allvarligt på den kontrollfunktion det fått sig anvisad i de europeiska fördragen. Alla i resolutionen påpekade bedrägerier och oriktigheter relaterar direkt till budgetåret 1998, även om de delvis går långt tillbaka i tiden. Alla krävda åtgärder kan uppfyllas inom den satta tidsfristen. Alla fallen är mogna för beslut.
Det är klart att den nya kommissionen, även om inte alla ledamöter är nya, inte direkt kan ställas till svars för de nämnda fallen. Men den är absolut ansvarig för hur man hanterar dessa gamla bördor, ty det är bara genom en skoningslös och fullständig bearbetning av dessa fall som kommissionen kan särskiljas från sin föregångare. Kommissionen bör dessutom också noga granska hur den behandlar sina medarbetare, och där kan jag bara uttrycka min absoluta högaktning för dess civilkurage när det gäller att ta itu med oriktigheterna.
Trots otaliga mångordiga aviseringar kan man ännu inte konstatera någon verklig nystart. Kommissionär Kinnocks åtminstone med tanke på sin omfattning tungt vägande reformdokument sätter i gång alla larmklockor just när det gäller finanskontrollen. En decentralisering får faktiskt inte leda till att den interna finanskontrollen avskaffas helt. Man bör snarare se till att reformen koncentreras till det som är väsentligt, och där gäller fortfarande principen att kvalitet är viktigare än kvantitet.
Mitt facit:
. Ni ser att den gamle gode Goethe fann de rätta orden också för detta. I den bemärkelsen ser jag resolutionsförslaget som en chans för kommissionen att rättfärdiga det förtroende som parlamentet gav kommissionen och dess ordförande vid utnämningen i september förra året, och som det upprepat vid beslutet om ansvarsfrihet för budgetåret 1997.
Förslaget skall också tydligt visa kommissionens ordförande, som tyvärr inte är närvarande, på det stöd han har från parlamentet, varken mer eller mindre. Jag vill säga till ordföranden: Utnyttja denna möjlighet, och använd er, om så behövs, av era befogenheter att utfärda direktiv!"@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Der Worte sind genug gewechselt, laßt mich auch endlich Taten sehen. Indes Ihr Komplimente drechselt, kann etwas Nützliches geschehen.)"12
"Allons ! des actions !... les mots sont inutiles ; Gardez pour d'autres temps vos compliments futiles : Quand vous ne faites rien, à quoi bon, s'il vous plaît, Nous dire seulement ce qui doit être fait ?"6
"Der Worte sind genug gewechselt, laßt mich auch endlich Taten sehen. Indes Ihr Komplimente drechselt, kann etwas Nützliches geschehen)"5
"Di parole ne sono già state spese a sufficienza, ora mostratemi i fatti. Mentre vi scambiate convenevoli può avvenire qualcosa di utile"9
"Vi har växlat tillräckligt många ord, låt mig nu äntligen också se någon handling. Medan ni svarvar till komplimanger skulle något nyttigt kunna göras"13
"de facto"10,3,11
"er zijn genoeg woorden gewisseld, laat mij ook eens daden zien: in de tijd dat u complimenten in elkaar draait, kan ook iets nuttigs geschieden."2
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples