Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-04-10-Speech-1-096"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20000410.5.1-096"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Mr President, may I begin by expressing the heartfelt thanks of the Commission for the work that has been done by Mrs Kauppi. We are most appreciative of that work and of her report because it concerns a matter which is of importance, not so much to governments, but in particular to the private citizens of the European Union, as Mrs Randzio-Plath said a little while ago. May I also express the appreciation of the European Commission for the continuing support from this Parliament for the e-money initiative and, indeed, for all the Commission's e-commerce initiatives. The Commission has noticed the high level of cooperation between Parliament, Council and Commission in reaching an early agreement on the e-money proposals. As evidence thereof perhaps I may cite the high number of amendments put forward by Parliament, amendments which were then accepted by the Council and by the Commission. We certainly have taken due cognisance of the wishes expressed by this Parliament, and we have done our best to integrate them in the proposals that are now in front of you, as noted by Mr Huhne. May I, however, express the Commission's disappointment that Mrs Kauppi's initial report could not be accepted. That report recognised the high level of cooperation between Council, Commission and Parliament as well as the delicate nature of the common position. In relation now to the specific amendments, I should like to say the following. The first two that deal with redeemability at par value introduce unnecessary legal uncertainty into the text. The provision on redeemability, which was proposed by this Parliament at the first reading – a first reading which took place almost a year ago – and was accepted by the Council, is clear. It means that e-money must be redeemed for cash on request minus any deductions for legitimate costs in carrying out the transactions. It seems to me that is a perfectly reasonable position. The recognition of allowing the deduction of reasonable costs conflicts with an obligation to redeem at par value. On this basis, and for this reason, I cannot regrettably accept the first two amendments. Amendments Nos 3 and 4 propose substantially to limit the circumstances in which Member States may waive the application of some or all of the provisions of the directive to certain limited electronic money schemes; here I am concerned because of a misunderstanding on the waiver provisions. These provisions are optional, they are limited in their application to specific identifiable schemes and they are on a case by case basis. May I add that schemes which benefit from any waiver will not benefit from the European passport. They will continue to be credit institutions and therefore fall within the monetary control of the European Central Bank in the euro-zone. Therefore, the justification for their deletion on the basis of monetary policy concerns is unfounded. They continue to report to the competent authorities on a periodic basis. While on this point, I should like to say that I am a little intrigued by questions put and remarks made by Members of this Parliament on monetary stability and monetary supply. As stated by Mr Skinner, under the e-money procedure the customer first pays in his money and then gets the equivalent amount of electronic money. In other words, in the whole process not an iota of money is created. Therefore considerations of monetary supply or monetary stability – as one Member put it, e-money as a vector of credit – simply do not apply. E-money does not mean that money is created. It means that money is paid into an institution and received in another form, but it is the same amount of money. Therefore I should like to lay these apprehensions to rest. There is no possibility that monetary instability will arise from the phenomenon of e-money. Returning to the waiver provisions, if the directive should fail because of deletion of the waiver provisions – and Parliament originally proposed they should be extended – there is a very real possibility that it will prove very difficult, if not impossible, to harmonise e-money rules in the future. We want those rules. We want them to be harmonised, not least because the citizens of the European Union want that. If these two directives fail it will be detrimental to European consumers, businesses and the whole e-commerce initiative. If there are legitimate concerns or if issues which have not yet been identified arise in the next few years, they can always be taken into account in the review of the application of the directives. The Commission is committed to a review, which will take place three years after the coming into force of the directives. Regrettably, therefore, I cannot accept Amendments Nos 3 or 4. As far as the Commission is concerned we would like them to be rejected by Parliament, in the same way as Amendments Nos 1 and 2 will hopefully be rejected. Turning to Amendment No 5, which amends the text so as to prohibit Member States from waiving the redeemability requirement but does not limit in any other way the provisions of Article 8 allowing Member States to waive the provisions of the directive in respect of certain limited schemes, the Commission's view of this amendment is somewhat less unfriendly than it is regarding Amendments Nos 1 to 4. Still, we would support the view expressed by Mrs Kauppi, who said that it would be best for all concerned, if all five amendments were rejected. In the light of these considerations, I ask Parliament most earnestly to reconsider its amendments for fear that the directives will be lost and deformed in the conciliation process."@en3
lpv:translated text
"Hr. formand, jeg vil gerne begynde med at udtrykke Kommissionens dybfølte tak for det arbejde, som fru Kauppi har ydet. Vi sætter meget stor pris på dette arbejde og på hendes betænkning, fordi den vedrører et anliggende, som er af stor betydning, ikke så meget for regeringerne, men først og fremmest for Den Europæiske Unions private borgere, som fru Randzio-Plath sagde for lidt siden. Jeg vil også gerne nævne, at Europa-Kommissionen påskønner Parlamentets vedvarende støtte til e-pengeinitiativet og også til alle Kommissionens e-handelsinitiativer. Kommissionen har noteret sig det omfattende samarbejde mellem Parlamentet, Rådet og Kommissionen i bestræbelserne på hurtigt at nå til enighed om e-pengeforslagene. Som bevis herpå kan jeg nævne det store antal ændringsforslag, som Parlamentet fremsatte, og som Rådet og Kommissionen derefter vedtog. Vi har bestemt taget behørigt hensyn til Parlamentets ønsker, og vi har, som hr. Huhne bemærkede, gjort vores bedste for at integrere dem i de forslag, der nu ligger foran Dem. Jeg vil dog gerne give udtryk for Kommissionens skuffelse over, at fru Kauppis oprindelige betænkning ikke blev vedtaget. Den afspejlede det omfattende samarbejde mellem Rådet, Kommissionen og Parlamentet samt den fælles holdnings skrøbelighed. Med hensyn til de specifikke ændringsforslag vil jeg nu gerne sige følgende. De to første, der drejer sig om indløsning til pariværdi, forlener teksten med unødig juridisk usikkerhed. Den bestemmelse om indløselighed, der blev fremsat af Parlamentet under førstebehandlingen - for næsten et år siden - og blev vedtaget af Rådet, er klar nok. Den betyder, at e-penge på anmodning skal indløses til mønter og sedler minus eventuelle rimelige transaktionsomkostninger. Det er for mig at se et yderst rimeligt standpunkt. Anerkendelsen af, at rimelige omkostninger skal kunne fratrækkes, er i modstrid med forpligtelsen til at indløse til pariværdi. Derfor kan jeg beklageligvis ikke acceptere de to første ændringsforslag. Ændringsforslag 3 og 4 medfører en væsentlig begrænsning af de omstændigheder, hvorunder medlemsstaterne må undlade at anvende nogle af eller alle direktivets bestemmelser, til visse begrænsede e-pengeordninger. Her er jeg bekymret på grund af en misforståelse i forbindelse med undtagelsesbestemmelserne. Disse bestemmelser er valgfri, de finder anvendelse på individuel basis og kun på bestemte, nærmere definerede ordninger. Jeg vil gerne tilføje, at ordninger, der har fordel af en undtagelse, ikke vil have fordel af det europæiske pas. De vil fortsat være kreditinstitutter og er derfor underlagt Den Europæiske Centralbanks monetære kontrol i euroområdet. Begrundelsen for at udelade dem, som bygger på pengepolitiske overvejelser, er derfor uberettiget. De skal fortsat rapportere til de kompetente myndigheder med regelmæssige mellemrum. Mens vi er ved dette, så finder jeg parlamentsmedlemmernes spørgsmål og bemærkninger om monetær stabilitet og pengemængde interessante. Som hr. Skinner sagde, sker der i forbindelse med e-penge det, at kunden først indbetaler sine penge og derefter får det tilsvarende beløb i elektroniske penge. Der skabes med andre ord ikke en øre under hele processen. Overvejelser, der bygger på pengemængde eller monetær stabilitet - som et medlem udtrykte det, e-penge som kreditskaber - er derfor ganske simpelt ikke relevante. E-penge betyder ikke, at der skabes penge. Det betyder, at penge indbetales til et institut og modtages i en anden form, men det er stadig samme beløb. Derfor vil jeg gerne fjerne denne frygt. Fænomenet e-penge kan på ingen måde føre til monetær ustabilitet. For at vende tilbage til undtagelsesbestemmelserne: Hvis direktivet falder til jorden, fordi undtagelsesbestemmelserne udelades - og Parlamentet foreslog oprindeligt, at de skulle udvides - er der en meget stor sandsynlighed for, at det vil være meget vanskeligt, måske endda umuligt, at harmonisere regler om e-penge fremover. Vi ønsker disse regler. Vi ønsker, at de skal harmoniseres, ikke mindst fordi borgerne i Den Europæiske Union ønsker det. Hvis disse to direktiver falder til jorden, vil det være til skade for de europæiske forbrugere og virksomheder og hele e-handelsinitiativet. Hvis der er tale om rimelige betænkeligheder, eller hvis der opstår nye spørgsmål inden for de næste par år, kan der altid tages højde for dem ved revisionen af direktivernes anvendelse. Kommissionen er forpligtet til en revision tre år efter direktivernes ikrafttræden. Jeg kan derfor beklageligvis ikke acceptere ændringsforslag 3 og 4. Kommissionen ønsker, at de bliver forkastet af Parlamentet, ligesom ændringsforslag 1 og 2 forhåbentlig bliver forkastet. Hvad angår ændringsforslag 5, der ændrer teksten, så medlemsstaterne forbydes at undlade kravet om indløselighed, men ikke på anden måde begrænser bestemmelserne i artikel 8, der tillader medlemsstaterne at blive undtaget fra direktivets bestemmelser med hensyn til visse begrænsede ordninger, er Kommissionen mere venligt stemt over for dette ændringsforslag end over for ændringsforslag 1-4. Vi tilslutter os dog den opfattelse, som fru Kauppi gav udtryk for, da hun sagde, at det ville være bedst for alle parter, hvis alle fem ændringsforslag blev forkastet. På baggrund af disse overvejelser beder jeg yderst indtrængende Parlamentet om at tage sine ændringsforslag op til fornyet overvejelse af frygt for, at direktiverne tabes på gulvet eller forvanskes i forligsprocessen."@da1
". Herr Präsident! Gestatten Sie mir, zunächst Frau Kauppi den aufrichtigen Dank der Kommission für die von ihr geleistete Arbeit auszusprechen. Wir schätzen ihre Arbeit und ihren Bericht sehr, weil er eine Angelegenheit betrifft, die nicht so sehr für die Regierungen, sondern vielmehr für die Bürger der Europäischen Union von Bedeutung ist, wie es Frau Randzio-Plath vorhin formulierte. Gleichzeitig möchte ich die Wertschätzung der Europäischen Kommission für die fortgesetzte Unterstützung des Parlaments in der E-Geld-Initiative und allen anderen Initiativen der Kommission im Bereich elektronischer Geschäftsverkehr zum Ausdruck bringen. Die Kommission hat den hohen Grad der Zusammenarbeit zwischen Parlament, Rat und Kommission zur Erreichung einer frühzeitigen Einigung hinsichtlich der Vorschläge zu elektronischem Geld erkannt. Ich verweise hier nur auf die große Zahl von Änderungsanträgen, die vom Parlament vorgelegt und später vom Rat und der Kommission angenommen wurden. Wir haben die vom Parlament geäußerten Wünsche gebührend zur Kenntnis genommen und soweit wie möglich in die jetzt vorliegenden Vorschläge eingearbeitet, wie Herr Huhne bemerkte. Erlauben Sie mir jedoch, die Enttäuschung der Kommission darüber zum Ausdruck bringen, daß der Bericht von Frau Kauppi in seiner ursprünglichen Form nicht angenommen werden konnte, berücksichtigt er doch den hohen Grad der Zusammenarbeit zwischen Rat, Kommission und Parlament sowie den heiklen Kompromiß, den der Gemeinsame Standpunkt darstellt. Zu den einzelnen Abänderungsanträgen möchte ich folgendes ausführen: Die ersten beiden Anträge, die den Rücktausch al pari betreffen, führen eine unnötige Rechtsunsicherheit in den Text ein. Die von diesem Parlament bei der ersten Lesung – vor nunmehr fast einem Jahr – vorgeschlagene und vom Rat angenommene Rücktauschregelung ist eindeutig. Sie besagt, daß elektronisches Geld auf Verlangen in Bargeld zurückzutauschen ist, abzüglich der für die Durchführung dieses Vorgangs unbedingt erforderlichen Kosten. Das scheint mir ein durch und durch vernünftiger Standpunkt. Die eingeräumte Möglichkeit, die unbedingt erforderlichen Kosten abzuziehen, steht einer Verpflichtung zum Rücktausch al pari entgegen. Aus diesem Grund kann ich die ersten beiden Abänderungsanträge leider nicht akzeptieren. Abänderungsanträge 3 und 4 zielen im Grunde genommen darauf ab, die Umstände einzuschränken, unter denen Mitgliedstaaten bestimmte E-Geld-Institute von der Anwendung einer oder aller Bestimmungen der Richtlinie freistellen können; hier, fürchte ich, sind die Ausnahmeregelungen mißverstanden worden. Diese Bestimmungen sind nicht zwingend, ihre Anwendung ist auf bestimmte, genau festlegbare Institute begrenzt und setzt eine Einzelfallprüfung voraus. Lassen Sie mich hinzufügen, daß Institute, für die eine Ausnahmeregelung gilt, die Vorteile des „Europäischen Passes“ nicht in Anspruch nehmen können. Sie bleiben Kreditinstitute und fallen damit unter die Währungskontrolle der Europäischen Zentralbank in der Eurozone. Deshalb ist ihre Streichung unter Hinweis auf geldpolitische Erwägungen unbegründet. Sie erstatten den zuständigen Behörden weiterhin regelmäßig Bericht. Da wir einmal bei diesem Thema sind, möchte ich anmerken, daß mich die Fragen und Bemerkungen einiger Abgeordneter dieses Parlaments zu Währungsstabilität und Geldmenge etwas irritiert haben. Wie bereits von Herrn Skinner ausgeführt, bezahlt der Kunde beim Erwerb von elektronischem Geld zunächst mit seinem Geld und erhält dann den Gegenwert des Betrages in E-Geld. Folglich kann bei diesem Prozeß überhaupt keine Geldschöpfung vorgenommen werden. Überlegungen zu Geldmenge und Währungsstabilität – elektronisches Geld als Kreditvektor, wie ein Parlamentarier es ausdrückte – sind deshalb einfach nicht zutreffend. E-Geld bedeutet keinesfalls, das eine Geldschöpfung erfolgt. Es bedeutet, daß Geld an eine Institution gezahlt und von dieser in einer anderen Form wieder ausgegeben wird, und zwar in Höhe desselben Betrages. Ich möchte deshalb auf derartige Sorgen nicht länger eingehen. Elektronisches Geld kann nicht zu monetärer Instabilität führen. Kommen wir zurück zu den Freistellungsregelungen. Wenn die Richtlinie scheitert, weil diese Regelungen gestrichen werden – wobei das Parlament ursprünglich vorgeschlagen hatte, diese zu erweitern –, ist davon auszugehen, daß die Harmonisierung der Regelungen in bezug auf elektronisches Geld künftig sehr schwierig, wenn nicht gar unmöglich sein wird. Wir wollen diese Regelungen. Und wir wollen sie nicht zuletzt deshalb harmonisieren, weil auch die Bürger der Europäischen Union dies wollen. Ein Scheitern dieser beiden Richtlinien wird den europäischen Verbrauchern und Unternehmen sowie der gesamten E-Commerce-Initiative schaden. Wenn es berechtigte Sorgen gibt oder sich in den nächsten Jahren heute noch nicht absehbare Fragen ergeben, können diese jederzeit bei der Überprüfung der Anwendung der Richtlinien berücksichtigt werden. Die Kommission ist entschlossen, drei Jahre nach Inkrafttreten der Richtlinien eine Überprüfung durchzuführen. Aus den genannten Gründen kann ich die Abänderungsanträge 3 und 4 leider nicht akzeptieren. Die Kommission würde es begrüßen, wenn das Parlament sie zurückweist, wie hoffentlich auch Abänderungsantrag 1 und 2 abgelehnt werden. In bezug auf Abänderungsantrag 5, der eine Änderung des Textes vorsieht, die es den Mitgliedstaaten verbietet, Ausnahmen von der Rücktauschforderung zuzulassen, darüber hinaus jedoch die Bestimmungen von Artikel 8, wonach Mitgliedstaaten bei bestimmten Instituten auf die Anwendung der Bestimmungen der Richtlinie verzichten können, in keiner Weise einschränkt, fällt die Meinung der Kommission etwas weniger unfreundlich aus als bei den Abänderungsanträgen 1 bis 4. Dennoch würden wir die von Frau Kauppi zum Ausdruck gebrachte Meinung unterstützen, es wäre für alle Beteiligten das Beste, wenn alle fünf Abänderungsanträge zurückgewiesen würden. Ich bitte das Parlament, seine Abänderungsanträge im Lichte dieser Ausführungen noch einmal sehr ernsthaft zu prüfen, denn es besteht die Gefahr, daß die Richtlinien überhaupt nicht angenommen und im Vermittlungsverfahren deformiert werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα να κατ’ αρχάς να εκφράσω τις θερμές ευχαριστίες της Επιτροπής για το έργο που ετοίμασε η κ. Kauppi. Εκτιμούμε ιδιαιτέρως αυτό το έργο και την έκθεσή της, καθώς αφορά ένα θέμα το οποίο είναι σημαντικό όχι τόσο για τις κυβερνήσεις, όσο κυρίως για τους πολίτες της Ευρωπαϊκής Ένωσης, όπως είπε πριν από λίγο η κ. Randzio-Plath. Θα ήθελα επίσης να εκφράσω της εκτίμηση της Ευρωπαϊκής Επιτροπής για τη συνεχιζόμενη υποστήριξη που προσφέρει το Κοινοβούλιο στην πρωτοβουλία για το ηλεκτρονικό χρήμα και, μάλιστα, σε όλες τις πρωτοβουλίες της Επιτροπής για το ηλεκτρονικό εμπόριο. Η Επιτροπή έχει διαπιστώσει το υψηλό επίπεδο συνεργασίας μεταξύ του Κοινοβουλίου, του Συμβουλίου και της Επιτροπής για την επίτευξη μιας πρώτης συμφωνίας για τις προτάσεις που αφορούν το ηλεκτρονικό εμπόριο. Ως απόδειξη αυτού, θα μπορούσα ενδεχομένως να αναφέρω το μεγάλο αριθμό τροπολογιών που έχει καταθέσει το Κοινοβούλιο, τροπολογίες που έγιναν δεκτές από το Συμβούλιο και την Επιτροπή. Έχουμε σίγουρα λάβει πλήρη γνώση των επιθυμιών του Κοινοβουλίου και έχουμε κάνει ό,τι μπορούσαμε για την ενσωμάτωσή τους στις προτάσεις που έχετε τώρα ενώπιον σας, όπως σημείωσε και ο κ. Huhne. Θα ήθελα, ωστόσο, να εκφράσω την απογοήτευση της Επιτροπής για την απόρριψη της αρχικής έκθεσης της κ. Kauppi. Η έκθεση αυτή αναγνώρισε το υψηλό επίπεδο συνεργασίας μεταξύ του Συμβουλίου, της Επιτροπής και του Κοινοβουλίου, καθώς και την ευαίσθητη φύση της κοινής θέσης. Σε σχέση τώρα με τις συγκεκριμένες τροπολογίες, θα ήθελα να πω τα εξής. Οι δυο πρώτες που αφορούν τη δυνατότητα εξαργύρωσης στην ονομαστική τιμή εισάγουν περιττή νομική αβεβαιότητα στο κείμενο. Η διάταξη για τη δυνατότητα εξαργύρωσης που προτάθηκε από το Κοινοβούλιο κατά την πρώτη ανάγνωση - μια πρώτη ανάγνωση που έλαβε χώρα πριν από ένα χρόνο σχεδόν - και έγινε δεκτή από το Συμβούλιο είναι σαφής. Προβλέπει ότι το ηλεκτρονικό χρήμα πρέπει να εξαργυρώνεται με μετρητά όταν ζητηθεί αφού παρακρατηθεί το νόμιμο κόστος για τη διεξαγωγή των συναλλαγών. Μου φαίνεται πως αυτή η θέση είναι εξαιρετικά λογική. Η αναγνώριση του δικαιώματος της παρακράτησης του δικαιολογημένου κόστους έρχεται σε σύγκρουση με την υποχρέωση εξαργύρωσης στην ονομαστική τιμή. Επί τη βάσει αυτού και για το λόγο τούτο, δεν μπορώ δυστυχώς να δεχτώ τις δυο πρώτες τροπολογίες. Οι τροπολογίες 3 και 4 προτείνουν ουσιαστικά τον περιορισμό των περιπτώσεων κατά τις οποίες τα κράτη μέλη μπορούν να εξαιρέσουν από την εφαρμογή μέρους ή του συνόλου των διατάξεων της οδηγίας ορισμένα περιορισμένα συστήματα ηλεκτρονικού χρήματος. Στο σημείο αυτό ανησυχώ λόγω μιας παρεξήγησης των διατάξεων εξαίρεσης. Αυτές οι διατάξεις είναι προαιρετικές, έχουν περιορισμένη εφαρμογή σε ορισμένα αναγνωρίσιμα συστήματα και εξετάζουν κάθε περίπτωση ξεχωριστά. Θα ήθελα να προσθέσω ότι τα συστήματα που επωφελούνται από οποιοδήποτε δικαίωμα εξαίρεσης δεν θα επωφελούνται από το ευρωπαϊκό διαβατήριο. Θα συνεχίσουν να είναι πιστωτικά ιδρύματα και επομένως θα εμπίπτουν στο νομισματικό έλεγχο της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας στη ζώνη του ευρώ. Επομένως, η δικαιολογία για τη διαγραφή τους λόγω ανησυχιών για τη νομισματική πολιτική δεν έχει βάση. Συνεχίζουν να αναφέρονται στις αρμόδιες αρχές σε περιοδική βάση. Για το ίδιο ζήτημα, θα ήθελα να αναφέρω ότι με εξέπληξαν κάποιες ερωτήσεις και σχόλια των βουλευτών για τη νομισματική σταθερότητα και τη νομισματική προσφορά. Όπως δήλωσε ο κ. Skinner, σύμφωνα με τη διαδικασία του ηλεκτρονικού χρήματος, ο πελάτης πρώτα καταθέτει τα χρήματά του και μετά λαμβάνει το αντίστοιχο ποσό σε ηλεκτρονικό χρήμα. Με άλλα λόγια, κατά την όλη διαδικασία δεν εκδίδεται ούτε ένα ίχνος χρήματος. Για το λόγο αυτό, οι ανησυχίες για την νομισματική προσφορά ή τη νομισματική σταθερότητα - όπως είπε ένας βουλευτής, το ηλεκτρονικό χρήμα ως πιστωτικό όχημα - απλώς δεν στέκουν. Το ηλεκτρονικό χρήμα δεν σημαίνει έκδοση χρήματος. Σημαίνει ότι το χρήμα κατατίθεται σε ένα ίδρυμα και λαμβάνεται σε μια άλλη μορφή, αλλά είναι το ίδιο χρηματικό ποσό. Για τον λόγο αυτό, θα ήθελα να καθησυχάσω όσους ανησυχούν. Δεν υπάρχει περίπτωση να προκύψει νομισματική αστάθεια από το φαινόμενο του ηλεκτρονικού χρήματος. Επιστρέφοντας στις διατάξεις για το δικαίωμα εξαίρεσης, εάν η οδηγία καταπέσει λόγω της διαγραφής των διατάξεων για την εξαίρεση - και το Κοινοβούλιο αρχικά πρότεινε να επεκταθούν - υπάρχει μεγάλη πιθανότητα να είναι εξαιρετικά δύσκολο, εάν όχι αδύνατο, να εναρμονιστούν οι κανόνες για το ηλεκτρονικό χρήμα στο μέλλον. Και θέλουμε να υπάρχουν κανόνες. Θέλουμε να εναρμονιστούν, γιατί αυτό επιθυμούν άλλωστε και οι πολίτες της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Εάν αυτές οι δυο οδηγίες καταπέσουν, αυτό θα βλάψει τους καταναλωτές, τις επιχειρήσεις της Ευρώπης και την όλη πρωτοβουλία για το ηλεκτρονικό εμπόριο. Εάν στα αμέσως προσεχή χρόνια υπάρξουν δικαιολογημένες ανησυχίες ή εάν προκύψουν προβλήματα που ακόμα δεν έχουν εντοπιστεί, θα ληφθούν υπόψη κατά την αναθεώρηση της εφαρμογής των οδηγιών. Η Επιτροπή δεσμεύεται να προβεί σε αναθεώρηση, η οποία θα πραγματοποιηθεί σε τρία χρόνια αφότου τεθούν σε ισχύ οι οδηγίες. Δυστυχώς, για τον λόγο αυτό, δεν μπορώ να κάνω δεκτές τις τροπολογίες 3 και 4. Σε ό,τι αφορά την Επιτροπή, θα θέλαμε να τις απορρίψει και το Κοινοβούλιο, όπως και τις τροπολογίες 1 και 2 που ελπίζουμε ότι θα απορριφθούν. Στρεφόμενος στην τροπολογία 5, που τροποποιεί το κείμενο ώστε να απαγορεύει στα κράτη μέλη να εξαιρούνται από την απαίτηση του δικαιώματος εξαργύρωσης, αλλά δεν περιορίζει με κάποιο άλλο τρόπο τις διατάξεις του άρθρου 8, επιτρέποντας στα κράτη μέλη να εξαιρούν από τις διατάξεις της οδηγίας ορισμένα περιορισμένα συστήματα, η άποψη της Επιτροπής για την τροπολογία αυτή είναι κάπως λιγότερο αρνητική από ό,τι για τις τροπολογίες 1 έως 4. Ωστόσο, θα υποστηρίξουμε την άποψη που εξέφρασε η κ. Kauppi, η οποία είπε πως θα ήταν καλύτερο για όλους τους ενδιαφερόμενους εάν απορρίπτονταν και οι πέντε τροπολογίες. Υπό το φως αυτών των σκέψεων, ζητώ με όλη μου την καρδιά από το Κοινοβούλιο να επανεξετάσει τις τροπολογίες του, ώστε να μην εκπέσουν και αλλοιωθούν οι οδηγίες στη διαδικασία συνδιαλλαγής."@el8
"(EN) Señor Presidente, permítame comenzar expresando el sincero agradecimiento de la Comisión por la labor realizada por la Sra. Kauppi. Apreciamos mucho ese trabajo y su informe porque trata de un tema de importancia no tanto para los gobiernos, sino, en particular, para los propios ciudadanos de la Unión Europea, como decía la Sra. Randzio-Plath hace un momento. Permítame expresar también el agradecimiento de la Comisión Europea por el constante apoyo de este Parlamento a la iniciativa sobre el dinero electrónico, así como a todas las iniciativas de la Comisión relativas al comercio electrónico. La Comisión ha observado el alto nivel de cooperación entre el Parlamento, el Consejo y la Comisión para alcanzar un pronto acuerdo sobre las propuestas relativas al dinero electrónico. Como prueba de ello, podría citar quizá el elevado número de enmiendas presentadas por el Parlamento, enmiendas que fueron aceptadas por el Consejo y por la Comisión. Ciertamente hemos tomado buena nota de los deseos expresados por el Parlamento y hemos hecho todo lo posible para incluirlos en las propuestas que ahora tienen delante, como ha observado el Sr. Huhne. No obstante, permítame expresar también la decepción que sintió la Comisión cuando el informe inicial de la Sra. Kauppi no pudo ser aprobado. Aquel informe reconocía el alto nivel de cooperación entre el Consejo, la Comisión y el Parlamento, así como el carácter delicado de la posición común. En relación con las enmiendas en cuestión, quisiera decir lo siguiente. Las dos primeras que tratan sobre el reembolso por su valor nominal introducen en el texto una incertidumbre jurídica innecesaria. La disposición sobre el reembolso que este Parlamento propuso en primera lectura –una primera lectura que tuvo lugar hace casi un año– y que fue aprobada por el Consejo es muy clara. Significa que, previa solicitud, el dinero electrónico tiene que ser reembolsado por dinero en efectivo menos los posibles gastos que resulten estrictamente necesarios para realizar la operación. Me parece que ésa es una posición perfectamente razonable. El reconocimiento de permitir la deducción de los gastos razonables choca contra la obligación de reembolsar por el valor nominal. Sobre esta base y por este motivo, lamentablemente no puedo aceptar las dos primeras enmiendas. Las enmiendas 3 y 4 proponen limitar sustancialmente las circunstancias en que los Estados miembros pueden eximir de la aplicación de todas o alguna de las disposiciones de la directiva a determinadas entidades de dinero electrónico, y en este caso me preocupa que pudiera haber un malentendido sobre las disposiciones relativas a la excepción. Estas disposiciones son opcionales, su aplicación está limitada a entidades específicas identificables y se aplican sobre una base de caso por caso. Permítame añadir que las entidades que se benefician de cualquier excepción no dispondrán del pasaporte europeo. Seguirán siendo instituciones de crédito y, por consiguiente, entrarán dentro del control monetario del Banco Central Europeo en la zona euro. Por tanto, la justificación para su supresión por motivos de política monetaria carece de fundamento. Seguirán informando a las autoridades competentes a intervalos regulares. Hablando de este punto, quisiera decir que me siento algo intrigado por las preguntas que han formulado y por las observaciones que han hecho algunos diputados a este Parlamento acerca de la estabilidad monetaria y la masa monetaria. Como ha declarado el Sr. Skinner, conforme al procedimiento relativo al dinero electrónico, el cliente paga primero con su dinero y luego recibe la cantidad equivalente en dinero electrónico. En otras palabras, en todo el proceso no se crea ningún dinero en absoluto. Por tanto, las consideraciones sobre la masa monetaria o la estabilidad monetaria – o como ha dicho un diputado, el dinero electrónico como vector de crédito – sencillamente no tienen razón de ser. El dinero electrónico no significa que se cree dinero. Significa que se abona dinero a una institución y se recibe en una forma distinta, pero sigue siendo la misma cantidad de dinero. Por consiguiente, quisiera disipar dichos temores. No existe la posibilidad de que el fenómeno del dinero electrónico produzca inestabilidad monetaria. Volviendo a las disposiciones relativas a la excepción, si fracasara la directiva debido a la eliminación de las disposiciones sobre la excepción – el Parlamento proponía en un comienzo la ampliación de las mismas – existe una posibilidad muy real de que resulte muy difícil, si no imposible, armonizar las normativas sobre el dinero electrónico en un futuro. Queremos esas normativas. Queremos que estén armonizadas, entre otros motivos, porque los ciudadanos de la Unión Europea así lo desean. Si estas dos directivas fracasan, los perjudicados serán los consumidores y las empresas europeos, así como toda la iniciativa del comercio electrónico. Si durante los próximos años existen preocupaciones legítimas o si surgen problemas que aún no han sido identificados, siempre podrán ser tenidos en cuenta en la revisión de la aplicación de las directivas. La Comisión se compromete a realizar una revisión a los tres años de la entrada en vigor de las directivas. Lamentablemente, por tanto, no puedo aceptar las enmiendas 3 ni 4. En lo que respecta a la Comisión, nos gustaría que el Parlamento las rechace, al igual que esperamos que rechace las enmiendas 1 y 2. Respecto a la enmienda 5, que modifica el texto al objeto de prohibir que los Estados miembros eximan del requisito de reembolso, pero que no limita de ningún otro modo las disposiciones del artículo 8 por el que se permite a los Estados miembros eximir de las disposiciones de la directiva en lo que respecta a un número limitado de entidades específicas, la opinión de la Comisión sobre esta enmienda es algo menos contraria que en el caso de las enmiendas 1 hasta 4. Sin embargo, nos gustaría defender la opinión expresada por la Sra. Kauppi, que ha dicho que sería mejor para todos los interesados que el Parlamento rechazara las cinco enmiendas. A la luz de estas consideraciones, ruego encarecidamente al Parlamento que medite sobre sus enmiendas por temor a que las directivas se pierdan y se deformen en el proceso de conciliación."@es12
"Arvoisa puhemies, saanen aluksi osoittaa komission lämpimät kiitokset siitä työstä, jonka esittelijä Kauppi on tehnyt. Arvostamme erittäin paljon tätä työtä ja hänen mietintöään, sillä asialla ei ole merkitystä niinkään hallitusten vaan pikemminkin Euroopan unionin yksityisten kansalaisten kannalta, kuten jäsen Randzio-Plath äskettäin kertoi. Saanen myös ilmaista Euroopan komission osaavan arvostaa parlamentilta jatkuvasti saamaansa tukea tässä sähköistä rahaa koskevassa aloitteessa, ja oikeastaan samalla kaikissa komission sähköistä kauppaa koskevissa aloitteissa. Komissio on pannut merkille, miten arvokasta yhteistyötä parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tehneet pyrkiessään pääsemään nopeasti sopimukseen sähköistä rahaa koskevista ehdotuksista. Osoituksena siitä voisin ehkä mainita sen, että parlamentti esitti suuren määrän tarkistuksia, jotka neuvosto ja komissio myöhemmin hyväksyivät. Olemme tietenkin asianmukaisesti ottaneet huomioon parlamentin esittämät toiveet ja olemme tehneet parhaamme niiden sisällyttämiseksi tällä hetkellä käsittelemiinne ehdotuksiin, minkä jäsen Huhne ottikin esiin. Saanen kuitenkin ilmaista komission olevan pettynyt siihen, ettei esittelijä Kaupin ensimmäistä mietintöä voitu hyväksyä. Mietinnössä tuli esiin, miten arvokasta yhteistyötä neuvosto, komissio ja parlamentti olivat tehneet, sekä se, miten täpärällä yhteinen kanta oli. Nyt siirtyessäni käsittelemään yksittäisiä tarkistuksia haluaisin sanoa seuraavaa. Ensimmäiset kaksi, jotka koskevat nimellisarvon mukaista lunastamista, luovat tekstiin tarpeetonta oikeudellista epävarmuutta. Ensimmäisessä käsittelyssä tämä ensimmäinen käsittelyhän tapahtui melkein vuosi sitten parlamentin ehdottama lunastettavuutta koskeva määräys oli varsin selkeä, ja neuvostohan hyväksyi sen. Sen mukaan sähköinen raha on muutettava pyydettäessä rahaksi asianmukaiset toimituskulut vähennettyinä. Mielestäni tällainen kanta on erinomaisen järkevä. Sen myöntäminen, että kohtuullisten kustannusten vähentäminen voidaan sallia, on ristiriidassa nimellisarvon mukaisen lunastamisvelvoitteen kanssa. Tältä pohjalta ja tästä syystä en voi valitettavasti hyväksyä kahta ensimmäistä tarkistusta. Tarkistuksilla 3 ja 4 pyritään huomattaviin rajoituksiin niissä tilanteissa, joissa jäsenvaltiot voivat poiketa direktiivin joidenkin tai kaikkien määräysten soveltamisesta tietyissä rajoitetuissa sähköistä rahaa koskevissa järjestelmissä; tässä minua huolestuttaa eräs poikkeamismääräyksiä koskeva väärinkäsitys. Nämä määräykset ovat valinnaisia, niiden soveltaminen on rajoitettu tiettyihin tunnistettavissa oleviin järjestelmiin, ja ne määritellään tapaus tapaukselta. Saanen lisätä, että ne järjestelmät, joille poikkeaminen sallitaan, eivät voi hyötyä Euroopan laajuisesta toimiluvasta. Ne ovat jatkossakin luottolaitoksia, ja siksi Euroopan keskuspankin euroalueella harjoittama rahatalouden valvonta koskettaa niitä. Siksi niiden poistamisen perusteleminen rahapoliittisten huolten vuoksi on aiheetonta. Ne raportoivat jatkossakin määräajoin toimivaltaisille viranomaisille. Tästä asiasta puhuttaessa haluaisin vielä sanoa, että parlamentin jäsenten esittämät rahatalouden vakautta ja rahavarantoa koskevat kysymykset ja huomiot ovat olleet mielessäni. Kuten jäsen Skinner totesi, sähköistä rahaa koskevan menettelyn nojalla asiakas maksaa ensin rahasta ja saa sen jälkeen vastaavan määrän sähköistä rahaa. Toisin sanoen koko prosessissa ei luoda lainkaan rahaa. Siksi rahavarantoa ja rahatalouden vakautta koskevia huomioita kuten eräs jäsen totesi, sähköinen raha on luottoväline ei yksinkertaisesti tarvita. Sähköinen raha ei tarkoita sitä, että rahaa luotaisiin. Se tarkoittaa sitä, että rahaa maksetaan jollekin laitokselle ja että se vastaanotetaan toisessa muodossa, mutta rahamäärä pysyy samana. Siksi haluaisin jättää tällaiset pelot omaan arvoonsa. Ei ole mahdollista, että sähköisestä rahasta ilmiönä aiheutuisi rahataloudellista epävakautta. Palaisin vielä poikkeamista koskeviin määräyksiin. Jos direktiivi kaatuu poikkeamismääräysten poistamisen vuoksi, ja parlamentti ehdotti alun perin niiden laajentamista, on todellakin hyvin todennäköistä, että tulevaisuudessa sähköistä rahaa koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen osoittautuu varsin vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Haluamme, että ne yhdenmukaistetaan, eikä vähäisin syy siihen ole se, että Euroopan unionin kansalaiset haluavat sitä. Jos nämä kaksi direktiiviä kaatuvat, se on vahingollista Euroopan kuluttajien, liike-elämän ja koko sähköistä kaupankäyntiä koskevan aloitteen kannalta. Jos ilmenee perusteltuja huolenaiheita tai jos lähivuosien aikana ilmenee sellaisia seikkoja, joita ei ole osattu ennakoida, ne voidaan aina ottaa huomioon direktiivien soveltamista tarkistettaessa. Komissio on sitoutunut tähän tarkistamiseen, johon ryhdytään kolmen vuoden kuluttua direktiivien voimaantulosta. Valitettavasti en voi näin ollen hyväksyä tarkistuksia 3 tai 4. Komission puolesta haluaisimme parlamentin hylkäävän ne, samoin kuin haluaisimme, että tarkistukset 1 ja 2 toivottavasti hylätään. Mitä tulee tarkistukseen 5, jossa tarkistetaan tekstiä niin, että jäsenvaltioita kielletään poikkeamasta lunastettavuusvaatimuksesta rajoittamatta kuitenkaan millään muulla tavalla niitä artiklan 8 määräyksiä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat poiketa direktiivin määräyksistä tiettyjen rajoitettujen järjestelmien osalta, komission näkemys tästä tarkistuksesta on jossain määrin vähemmän kielteinen kuin näkemys tarkistuksista 1 ja 4. Kuitenkin voisimme tukea esittelijä Kaupin näkemystä, jonka mukaan olisi kaikkien asianomaisten edun mukaista, jos kaikki viisi tarkistusta hylättäisiin. Näiden huomioiden valossa pyydän parlamenttia mitä vilpittömimmin harkitsemaan tarkistuksiaan uudelleen, koska vaarana on, että direktiivit kaatuvat ja vääristyvät sovittelumenettelyssä."@fi5
"Monsieur le Président, au nom de la Commission, je voudrais commencer par remercier très sincèrement Mme Kauppi pour son travail. Nous apprécions énormément ce travail et son rapport, parce qu'ils concernent un sujet qui est de la plus grande importance, non pas tant pour les gouvernements, mais surtout pour les citoyens de l'Union européenne, comme Mme Randzio-Plath l'a dit tout à l'heure. La Commission européenne apprécie également le soutien permanent qu'apporte le Parlement à l'initiative sur la monnaie électronique et, en fait, à toutes les initiatives de la Commission en faveur du commerce électronique. La Commission a remarqué que le Parlement, le Conseil et la Commission ont su coopérer très étroitement pour parvenir rapidement à un accord sur les propositions concernant la monnaie électronique. Comme preuve, je citerai simplement les nombreux amendements présentés par le Parlement, amendements qui ont ensuite été acceptés par le Conseil et par la Commission. Nous avons pris bonne note des souhaits exprimés par le Parlement et nous avons fait de notre mieux pour les intégrer aux propositions que vous avez maintenant sous les yeux, ainsi que M. Huhne l'a souligné. Permettez-moi, toutefois, d'exprimer la déception de la Commission quand elle appris que le rapport initial de Mme Kauppi ne pourrait pas être accepté. Ce rapport reconnaissait le haut niveau de coopération entre le Conseil, la Commission et le Parlement ainsi que la nature délicate de la position commune. Quant aux amendements spécifiques, je voudrais dire ceci : les deux premiers, qui concernent le remboursement à la valeur nominale, introduisent inutilement une incertitude juridique dans le texte. La disposition sur la remboursabilité, proposée par ce Parlement en première lecture - une première lecture qui a eu lieu il y a près d'un an - et acceptée par le Conseil, est claire. Elle signifie que la monnaie électronique doit être remboursée en espèces sur demande, déduction faite des frais normaux d'exécution de l'opération. Il me semble qu'il s'agit d'une position tout à fait raisonnable. L'autorisation d'une déduction pour frais normaux d'exécution est en contradiction avec l'obligation de remboursement à la valeur nominale. Sur cette base et pour cette raison, je regrette, mais je ne peux pas accepter les deux premiers amendements. Les amendements 3 et 4 proposent substantiellement de limiter les circonstances dans lesquelles les États membres peuvent dispenser de l'application de certaines ou de toutes les dispositions de la directive certains systèmes limités de paiement électronique ; dans ce cas, je suis préoccupé par le malentendu sur les dispositions d'exemption. Ces dispositions sont optionnelles, elles sont limitées dans leur application à des systèmes identifiables et sont applicables au cas par cas. Puis-je ajouter que les systèmes bénéficiant d'une exemption ne bénéficieront pas du passeport européen. Ils continueront à être des établissements de crédit et, par conséquent, ils relèvent du contrôle monétaire de la Banque centrale européenne au sein de la zone euro. Justifier leur suppression sur la base de la politique monétaire n'est donc pas fondé. Ils continuent à faire rapport périodiquement aux autorités compétentes. À ce propos, je voudrais dire que je suis un peu perplexe quant à certaines questions posées et certaines remarques faites par des députés de ce Parlement sur la stabilité monétaire et la création de monnaie. Comme l'a déclaré M. Skinner, le principe de la monnaie électronique, c'est que le client paie d'abord avec son argent, puis il reçoit un montant équivalent de monnaie électronique. Autrement dit, ce processus ne crée pas un centime de monnaie. Les considérations sur la création de monnaie ou la stabilité monétaire - comme un député l'a déclaré, la monnaie électronique comme vecteur de crédit - ne sont tout simplement pas pertinentes. La monnaie électronique ne signifie pas que de la monnaie est créée. Elle signifie que de la monnaie est payée à un établissement et reçue sous une autre forme, mais c'est la même quantité de monnaie. Par conséquent, je voudrais apaiser ces appréhensions. Il n'y a aucune possibilité que le phénomène de la monnaie électronique provoque une instabilité monétaire. Pour revenir aux dispositions d'exemption, si la directive doit échouer à cause de l'abandon de ces dispositions - et, au départ, le Parlement a proposé leur extension - il pourrait alors se révéler très difficile, voire impossible, d'harmoniser à l'avenir les règles de la monnaie électronique. Nous voulons que ces règles existent. Nous voulons qu'elles soient harmonisées, pour la bonne raison que les citoyens de l'Union européenne le souhaitent. Si ces deux directives échouent, cela sera au détriment des consommateurs européens, des entreprises et de l'ensemble de l'initiative sur le commerce électronique. Si certaines préoccupations ou questions légitimes qui n'ont pas été identifiées surgissent dans les prochaines années, elles peuvent toujours être prises en compte lors de la révision de la mise en application des directives. La Commission est tenue d'effectuer une telle révision trois ans après l'entrée en vigueur des directives. Je regrette donc de ne pouvoir accepter les amendements 3 et 4. Pour sa part, la Commission voudrait les voir rejetés par le Parlement, ainsi que les amendements 1 et 2, nous l'espérons. En ce qui concerne l'amendement 5, qui amende le texte dans le sens d'une interdiction pour les États membres de renoncer à l'exigence de remboursement mais ne limite en aucune autre manière les dispositions de l'article 8 autorisant les États membres à exempter certains systèmes limités des dispositions de la directive, le point de vue de la Commission sur cet amendement est un peu moins défavorable que pour les amendements 1 à 4. Il n'en reste pas moins que nous soutenons l'opinion exprimée par Mme Kauppi, qui disait que le mieux pour toutes les parties concernées serait que les cinq amendements soient rejetés. À la lumière de ces considérations, je demande au Parlement de reconsidérer avec la plus grande attention ses amendements, de crainte que ces directives ne soient perdues et déformées lors de la procédure de conciliation."@fr6
"Signor Presidente, desidero iniziare esprimendo il sincero ringraziamento della Commissione alla onorevole Kauppi per il lavoro svolto. Lavoro che abbiamo enormemente apprezzato perché riguarda un tema di grande importanza non tanto per i governi, ma soprattutto per il privato cittadino dell'Unione europea, come ricordato un istante fa dalla onorevole Randzio-Plath. Desidero esprimere inoltre l'apprezzamento della Commissione europea per il costante sostegno dato da questo Parlamento all'iniziativa sul denaro elettronico, nonché a tutte le iniziative della Commissione in materia di commercio elettronico. La Commissione non ha mancato di rilevare l'elevato livello di cooperazione con cui Parlamento, Consiglio e Commissione hanno raggiunto già inizialmente un accordo intorno alle proposte sul denaro elettronico. A riprova di ciò, posso probabilmente citare l'elevato numero di emendamenti presentati dal Parlamento, emendamenti allora accolti dal Consiglio e dalla Commissione. Certamente abbiamo preso debito atto dei di questo Parlamento, e fatto del nostro meglio per incorporarli nel migliore dei modi nelle proposte ora al vostro vaglio, come ha rilevato l'onorevole Huhne. Mi si consenta, tuttavia, di manifestare la delusione della Commissione per il mancato accoglimento della relazione iniziale della onorevole Kauppi. Quella relazione rendeva atto all'elevato livello di cooperazione fra Consiglio, Commissione e Parlamento e riconosceva la delicatezza della posizione comune. Passando ora ai singoli emendamenti, tengo a dire quanto segue. I primi due, relativi alla rimborsabilità al valore nominale, introducono nel testo un ingiustificato elemento di incertezza giuridica. La disposizione in materia di rimborsabilità proposta dal Parlamento in prima lettura – svoltasi quasi un anno fa – e accolta dal Consiglio è chiara: implica che, su richiesta, il denaro elettronico debba essere convertito in contanti deducendo ogni onere legittimo connesso all'esecuzione dell'operazione. E mi pare una posizione del tutto ragionevole. Riconoscere la deducibilità degli oneri ragionevoli è in contrasto con un obbligo di rimborso al valore nominale. In forza di ciò, non posso purtroppo accogliere i primi due emendamenti. Gli emendamenti nn. 3 e 4 propongono in sostanza di limitare le circostanze in cui gli Stati membri hanno facoltà di derogare dall'applicazione di tutte o alcune delle disposizioni della direttiva ad alcuni ristretti circuiti di pagamento elettronico. Mi preoccupa dover constatare al riguardo un malinteso sulle disposizioni relative alla deroga. Si tratta di disposizioni facoltative e di applicazione limitata a specifici circuiti ben identificati, a seguito di un'analisi caso per caso. Desidero ancora aggiungere che i circuiti di pagamento che beneficeranno di una deroga non potranno usufruire del passaporto europeo. Continueranno a essere istituti di credito e, in quanto tali, sottoposti al controllo monetario della Banca centrale europea nella zona euro. La richiesta di cancellare quelle disposizioni appellandosi a timori in materia di politica monetaria risulta pertanto infondata. Quegli istituti dovranno costantemente rendere conto alle autorità competenti su base periodica. Già che sono sull'argomento, voglio aggiungere di essere un po' sorpreso dalle domande e dalle osservazioni di alcuni deputati di questo Parlamento sulla stabilità monetaria e sulla massa monetaria. Come ha ricordato l'onorevole Skinner, la procedura del denaro elettronico prevede che prima il cliente paghi di tasca propria, e che solo allora riceva un equivalente controvalore in denaro elettronico. In altre parole, in tutto questo processo non viene creato dal nulla neppure un centesimo. Si versa del denaro a un istituto e lo si riottiene sotto altra forma, ma si tratta sempre della stessa somma. Desidero quindi fugare questo tipo di apprensioni. Non esiste possibilità alcuna che il fenomeno del denaro elettronico si traduca in instabilità monetaria. Tornando ora agli estremi della deroga, qualora la direttiva venisse meno per la cancellazione delle disposizioni di deroga – che il Parlamento, originariamente, aveva invece proposto di estendere – sarà con ogni probabilità molto difficile, se non impossibile, riuscire ad armonizzare in futuro le regole a disciplina del denaro elettronico. Regole che noi vogliamo. E le vogliamo armonizzate, anche perché a chiederlo sono i cittadini dell'Unione. Se queste due direttive non andranno a buon fine, ciò avverrà a spese dei consumatori europei, delle imprese e dell'intera iniziativa sul commercio elettronico. Se esistono preoccupazioni legittime, se alcuni aspetti che non sono stati considerati dovessero manifestarsi nei prossimi anni, sarà sempre possibile tenerne conto in sede di valutazione dell'attuazione data alle direttive. La Commissione è tenuta a tale valutazione, che avrà luogo a tre anni dall'entrata in vigore delle direttive. E' pertanto con rincrescimento che non posso accogliere gli emendamenti nn. 3 e 4. La Commissione preferirebbe vederli respinti dal Parlamento, al pari degli emendamenti nn. 1 e 2. Passando invece all'emendamento n. 5, che modifica il testo allo scopo di interdire agli Stati membri di derogare dal requisito della rimborsabilità, ma che invece non inficia in alcunché le disposizioni, di cui all'articolo 8, che consentono agli Stati di agire in deroga alle disposizioni della direttiva nei confronti di alcuni circuiti limitati, la Commissione è in questo caso meno scettica che verso gli emendamenti nn. 1-4. Ciò non di meno, concordiamo con la onorevole Kauppi quando afferma che, nell'interesse di tutte le parti in causa, i cinque emendamenti andrebbero tutti respinti. Alla luce di queste considerazioni, chiedo al Parlamento di riconsiderare con la massima obiettività i suoi emendamenti, stante il rischio che le due direttive vengano meno o risultino deformate nella procedura di conciliazione."@it9
"Mr President, may I begin by expressing the heartfelt thanks of the Commission for the work that has been done by Mrs Kauppi. We are most appreciative of that work and of her report because it concerns a matter which is of importance, not so much to governments, but in particular to the private citizens of the European Union, as Mrs Randzio-Plath said a little while ago. May I also express the appreciation of the European Commission for the continuing support from this Parliament for the e-money initiative and, indeed, for all the Commission's e-commerce initiatives. The Commission has noticed the high level of cooperation between Parliament, Council and Commission in reaching an early agreement on the e-money proposals. As evidence thereof perhaps I may cite the high number of amendments put forward by Parliament, amendments which were then accepted by the Council and by the Commission. We certainly have taken due cognisance of the wishes expressed by this Parliament, and we have done our best to integrate them in the proposals that are now in front of you, as noted by Mr Huhne. May I, however, express the Commission's disappointment that Mrs Kauppi's initial report could not be accepted. That report recognised the high level of cooperation between Council, Commission and Parliament as well as the delicate nature of the common position. In relation now to the specific amendments, I should like to say the following. The first two that deal with redeemability at par value introduce unnecessary legal uncertainty into the text. The provision on redeemability, which was proposed by this Parliament at the first reading – a first reading which took place almost a year ago – and was accepted by the Council, is clear. It means that e-money must be redeemed for cash on request minus any deductions for legitimate costs in carrying out the transactions. It seems to me that is a perfectly reasonable position. The recognition of allowing the deduction of reasonable costs conflicts with an obligation to redeem at par value. On this basis, and for this reason, I cannot regrettably accept the first two amendments. Amendments Nos 3 and 4 propose substantially to limit the circumstances in which Member States may waive the application of some or all of the provisions of the directive to certain limited electronic money schemes; here I am concerned because of a misunderstanding on the waiver provisions. These provisions are optional, they are limited in their application to specific identifiable schemes and they are on a case by case basis. May I add that schemes which benefit from any waiver will not benefit from the European passport. They will continue to be credit institutions and therefore fall within the monetary control of the European Central Bank in the euro-zone. Therefore, the justification for their deletion on the basis of monetary policy concerns is unfounded. They continue to report to the competent authorities on a periodic basis. While on this point, I should like to say that I am a little intrigued by questions put and remarks made by Members of this Parliament on monetary stability and monetary supply. As stated by Mr Skinner, under the e-money procedure the customer first pays in his money and then gets the equivalent amount of electronic money. In other words, in the whole process not an iota of money is created. Therefore considerations of monetary supply or monetary stability – as one Member put it, e-money as a vector of credit – simply do not apply. E-money does not mean that money is created. It means that money is paid into an institution and received in another form, but it is the same amount of money. Therefore I should like to lay these apprehensions to rest. There is no possibility that monetary instability will arise from the phenomenon of e-money. Returning to the waiver provisions, if the directive should fail because of deletion of the waiver provisions – and Parliament originally proposed they should be extended – there is a very real possibility that it will prove very difficult, if not impossible, to harmonise e-money rules in the future. We want those rules. We want them to be harmonised, not least because the citizens of the European Union want that. If these two directives fail it will be detrimental to European consumers, businesses and the whole e-commerce initiative. If there are legitimate concerns or if issues which have not yet been identified arise in the next few years, they can always be taken into account in the review of the application of the directives. The Commission is committed to a review, which will take place three years after the coming into force of the directives. Regrettably, therefore, I cannot accept Amendments Nos 3 or 4. As far as the Commission is concerned we would like them to be rejected by Parliament, in the same way as Amendments Nos 1 and 2 will hopefully be rejected. Turning to Amendment No 5, which amends the text so as to prohibit Member States from waiving the redeemability requirement but does not limit in any other way the provisions of Article 8 allowing Member States to waive the provisions of the directive in respect of certain limited schemes, the Commission's view of this amendment is somewhat less unfriendly than it is regarding Amendments Nos 1 to 4. Still, we would support the view expressed by Mrs Kauppi, who said that it would be best for all concerned, if all five amendments were rejected. In the light of these considerations, I ask Parliament most earnestly to reconsider its amendments for fear that the directives will be lost and deformed in the conciliation process."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil graag beginnen met mevrouw Kauppi namens de Commissie hartelijk te bedanken voor het werk dat zij heeft verricht. Wij zijn zeer ingenomen met haar werk en met haar verslag, omdat het hier gaat om een zaak die van belang is, niet zozeer voor de overheden, maar met name voor de burgers van de EU, zoals mevrouw Randzio-Plath, een aantal sprekers geleden, ook al zei. Ik wil ook graag de waardering van de Europese Commissie overbrengen voor de niet aflatende steun van het Parlement voor het elektronisch-geldinitiatief en trouwens voor alle initiatieven die de Commissie op het gebied van de elektronische handel ontplooit. De Commissie is zich bewust van het feit dat Parlement, Raad, en Commissie zeer intensief met elkaar hebben samengewerkt om zo snel mogelijk tot overeenstemming te komen over de voorstellen betreffende het elektronische geld. Als bewijs hiervan mag ik wellicht het grote aantal door het Parlement ingediende amendementen noemen, amendementen die vervolgens door de Raad en de Commissie werden goedgekeurd. Wij hebben terdege rekening gehouden met de wensen van het Parlement en we hebben ons best gedaan om ze te integreren in de voorstellen die nu voor u liggen, zoals de heer Huhne al terecht opmerkte. Ik wil echter ook de teleurstelling van de Commissie overbrengen over het feit dat het oorspronkelijke verslag van mevrouw Kauppi niet kon worden aanvaard. Uit het verslag sprak waardering voor de nauwe samenwerking tussen Raad, Commissie en Parlement, en het deed recht aan het broze karakter van het gemeenschappelijk standpunt. Over de specifieke amendementen wil ik graag het volgende zeggen. De eerste twee amendementen, die betrekking hebben op terugbetaalbaarheid tegen het nominale bedrag, leiden tot onnodige juridische onzekerheid in de tekst. Het voorstel voor de terugbetaalbaarheidsbepaling dat door het Parlement in eerste lezing werd ingediend - een eerste lezing die bijna een jaar geleden plaatsvond - en door de Raad werd goedgekeurd, is kristalhelder. Dat voorstel houdt in dat op verzoek elektronisch geld in muntstukken en bankbiljetten moet worden terugbetaald minus de rechtmatige kosten voor het verrichten van de transactie. Dat lijkt mij een uitermate redelijk standpunt. De erkenning van de rechtmatige aftrek van redelijke kosten is in strijd met een verplichting tot terugbetaling tegen nominale waarde. Op die basis en om die reden kan ik helaas de eerste twee amendementen niet goedkeuren. Amendementen 3 en 4 beogen een aanzienlijke beperking van de omstandigheden waarin lidstaten bepaalde beperkte elektronisch-geldstelsels ontheffing kunnen verlenen van sommige of alle bepalingen van de richtlijn; in dit geval maak ik mij zorgen vanwege het feit dat de ontheffingsbepalingen niet goed worden begrepen. Deze bepalingen zijn facultatief, slechts beperkt toepasbaar op bepaalde daartoe aan te wijzen stelsels en worden per geval apart bekeken. Ik wil daar graag aan toevoegen dat stelsels die profiteren van een ontheffing niet kunnen profiteren van het ''Europees paspoort''. Het blijven kredietinstellingen en ze vallen dan ook onder het monetaire toezicht van de Europese Centrale Bank in de eurozone. De rechtvaardiging voor het schrappen ervan, op basis van monetair-beleidsoverwegingen, mist dan ook elke grond. Dergelijke stelsels moeten op periodieke basis blijven rapporteren aan de bevoegde autoriteiten. Nu ik het toch over dit onderwerp heb, wil ik graag kwijt dat ik enigszins verbaasd ben over de vragen en opmerkingen van parlementsleden over de monetaire stabiliteit en de geldhoeveelheid. Zoals de heer Skinner al aangaf, betaalt de klant binnen de elektronisch-geldprocedure eerst een bepaald bedrag en krijgt hij vervolgens het equivalent in elektronisch geld in handen. Met andere woorden, in het hele proces wordt er nergens ook maar één cent aangemaakt. Kwesties als geldhoeveelheid of monetaire stabiliteit - of om met een van de parlementsleden te spreken, elektronisch geld als kredietdrager - zijn hier dan ook helemaal niet aan de orde. Bij het gebruik van elektronisch geld wordt geen geld aangemaakt. Gebruik van elektronisch geld wil zeggen dat men geld aan een instelling betaalt en dat geld in een andere vorm terugkrijgt, maar het is nog altijd dezelfde hoeveelheid geld. Ik wil dan ook graag voorgoed een einde maken aan deze gevoelens van ongerustheid. Het verschijnsel elektronisch geld kan met geen mogelijkheid leiden tot monetaire instabiliteit. Nog even terugkomend op de ontheffingsbepalingen: als de richtlijn niet doorgaat vanwege het schrappen van de ontheffingsbepalingen - en het Parlement stelde oorspronkelijk voor dat ze moesten worden uitgebreid - dan is er een zeer gerede kans dat het uiterst moeilijk, zo niet onmogelijk zal worden om de regelingen voor elektronisch geld in de toekomst te harmoniseren. Wij hebben deze regelingen hard nodig. Er moet harmonisatie plaatsvinden, niet in de laatste plaats omdat de burgers van de Europese Unie dat willen. Als deze twee richtlijnen het niet halen, is dat desastreus voor de Europese consument, het Europese bedrijfsleven en het hele elektronische-handelsinitiatief. Mochten er de komende jaren toch problemen ontstaan, en die problemen zijn terecht, of mochten zich zaken voordoen waarin nog niet is voorzien, dan kunnen die altijd worden meegenomen in de herziening van de tenuitvoerlegging van de richtlijnen. De Commissie is gehouden aan een herziening, die drie jaar na het in werking treden van de richtlijnen dient plaats te vinden. Ik kan dan ook, jammer genoeg, amendementen 3 en 4 niet goedkeuren. De Commissie zou ze graag door het Parlement verworpen zien, en dat zal, naar wij hopen, ook gebeuren met amendementen 1 en 2. Wat amendement 5 betreft, waarin de tekst zodanig wordt gewijzigd dat lidstaten geen ontheffing kunnen verlenen van de terugbetaalbaarheidseis, maar waarin de bepalingen van artikel 8 op geen enkele andere manier worden beperkt, zodat lidstaten dus wel ontheffing kunnen verlenen van de bepalingen van de richtlijn met betrekking tot bepaalde beperkte stelsels, tegenover dit amendement staat de Commissie iets minder onwelwillend dan tegenover amendementen 1 tot en met 4. Desalniettemin zijn wij het eens met het standpunt van mevrouw Kauppi, die stelde dat het voor alle betrokkenen het beste zou zijn, als alle vijf amendementen werden verworpen. In het licht van deze overwegingen wil ik het Parlement dan ook dringend verzoeken zijn amendementen te heroverwegen, omdat ik bang ben dat anders de richtlijnen verloren zullen gaan en misvormd zullen raken in de overlegprocedure."@nl2
"­ Senhor Presidente, gostaria de começar por manifestar os sinceros agradecimentos da Comissão pelo trabalho realizado pela senhor deputada Kauppi. O seu trabalho e o seu relatório merecem todo o nosso apreço, porque dizem respeito a um assunto que interessa, não tanto aos governos, mas, sobretudo, aos cidadãos comuns da União Europeia, tal como disse há pouco a senhora deputada Randzio­Plath. Gostaria, também, de manifestar o apreço da Comissão Europeia pelo apoio que este Parlamento tem continuado a prestar à iniciativa da moeda electrónica e, também, a todas as iniciativas da Comissão em matéria de comércio electrónico. A Comissão constatou o elevado nível de cooperação que tem havido entre o Parlamento, o Conselho e a Comissão para se chegar rapidamente a um acordo sobre as propostas relativas à moeda electrónica. Como prova disso, talvez eu possa citar o elevado número de alterações apresentadas pelo Parlamento, alterações essas que foram depois aceites pelo Conselho e pela Comissão. Levámos, sem dúvida, em conta os desejos expressos pelo Parlamento, e fizemos o que estava ao nosso alcance para as integrarmos nas propostas que agora vos foram apresentadas, tal como referiu o senhor deputado Huhne. Gostaria, no entanto, de manifestar o desapontamento da Comissão pelo facto de o relatório inicial da senhora deputada Kauppi não ter sido aceite. Esse relatório reconhecia o elevado nível de cooperação entre o Conselho, a Comissão e o Parlamento, bem como a natureza delicada da posição comum. Passando agora às alterações específicas, gostaria de dizer o seguinte. As duas primeiras, que se ocupam do reembolso pelo valor nominal, introduzem no texto uma incerteza jurídica desnecessária. A disposição sobre o reembolso proposta por este Parlamento em primeira leitura – uma primeira leitura que teve lugar há quase um ano – e que foi aceite pelo Conselho é clara. Significa que a moeda electrónica tem de ser reembolsada em numerário, quando isso for solicitado, sendo deduzidos os encargos legítimos dessa operação. Parece­me que se trata de uma posição perfeitamente razoável. O facto de se permitir a dedução de encargos legítimos não é compatível com a obrigação de efectuar o reembolso pelo valor nominal. Assim sendo, é por esta razão que lamento não poder aceitar as duas primeiras alterações. As alterações 3 e 4 propõem, essencialmente, que se restrinjam as circunstâncias em que os Estados­Membros podem dispensar as instituições de moeda electrónica da aplicação de algumas ou de todas as disposições da directiva a um número limitado de regimes de moeda electrónica; o que me preocupa, neste caso, é o facto de haver um mal­entendido quanto às disposições relativas à derrogação. Essas disposições são facultativas, a sua aplicação restringe­se a determinados regimes específicos, e são aplicadas caso a caso. Gostaria de acrescentar que os regimes que beneficiarem de qualquer derrogação não beneficiarão do passaporte europeu. Continuarão a ser instituições de crédito e, por conseguinte, ficarão sujeitas ao controlo monetário do Banco Central Europeu na zona euro. Portanto, a justificação da sua exclusão com base em preocupações relacionadas com a política monetária não tem fundamento. Essas instituições continuarão, periodicamente, a prestar contas às autoridades competentes. Enquanto estamos a falar deste ponto, gostaria de dizer que me sinto um tanto perplexo em relação a algumas das perguntas e observações apresentadas por deputados deste Parlamento sobre a estabilidade monetária e a oferta de moeda. Tal como disse o senhor deputado Skinner, numa operação envolvendo moeda electrónica, o cliente primeiro paga na sua moeda e depois recebe o montante equivalente em moeda electrónica. Por outras palavras, o processo não gera a menor quantidade de moeda. Por conseguinte, as considerações relacionadas com a oferta de moeda ou a estabilidade monetária – tal como disse um deputado, a moeda electrónica como um vector de crédito – simplesmente não se aplicam. A moeda electrónica não significa criação de moeda. Significa que se paga a uma instituição numa moeda e que esse pagamento é recebido numa outra forma, mas o montante é o mesmo. Gostaria, portanto, de dissipar essas apreensões. Não há qualquer possibilidade de o fenómeno da moeda electrónica gerar instabilidade monetária. Voltando às disposições relativas à derrogação, se a directiva fracassar devido à exclusão das referidas disposições – e, inicialmente, o Parlamento propôs que essas disposições fossem alargadas –, existe uma possibilidade muito real de se vir a revelar muito difícil, se não impossível, harmonizar as regras em matéria de moeda electrónica no futuro. Queremos que haja regras. Queremos que elas sejam harmonizadas, principalmente porque é isso que desejam os cidadãos da União Europeia. Se estas duas directivas fracassarem, isso será prejudicial para os consumidores europeus, para as empresas e para toda a iniciativa do comércio electrónico. Se, dentro dos próximos anos, vierem a surgir preocupações legítimas ou questões que ainda não foram identificadas, elas poderão sempre ser levadas em conta na revisão da aplicação das directivas. A Comissão comprometeu­se a proceder a uma revisão, revisão essa que terá lugar três anos depois da entrada em vigor das directivas. Portanto, infelizmente, não posso aceitar as alterações 3 e 4. No que diz respeito à Comissão, gostaríamos que essas alterações fossem rejeitadas pelo Parlamento, tal como esperamos que as alterações 1 e 2 venham a ser rejeitadas. Relativamente à alteração 5, que altera o texto com vista a proibir os Estados­Membros de permitirem a derrogação ao requisito do reembolso, mas não limita, de qualquer outra forma, as disposições do artigo 8º que permitem que os Estados­Membros concedam derrogações relativamente à aplicação das disposições da directiva relativas a determinados regimes limitados, a Comissão tem uma opinião menos negativa do que em relação às alterações 1 a 4. No entanto, apoiamos a opinião expressa pela senhora deputada Kauppi, que disse que seria melhor para todos os interessados serem rejeitadas as cinco alterações. À luz destas considerações, exorto insistentemente o Parlamento a reconsiderar as suas alterações, para evitar que as directivas se percam e venham a ser deturpadas no processo de conciliação."@pt11
"Herr talman! Tillåt mig att först uttrycka kommissionens uppriktiga tack för det arbete som Kauppi har utfört. Vi uppskattar verkligen detta arbete och hennes betänkande, för det berör en fråga som är viktig inte i första hand för regeringarna, utan framför allt för de enskilda medborgarna i Europeiska unionen, som Randzio-Plath sade för en liten stund sedan. Tillåt mig också att uttrycka Europeiska kommissionens uppskattning för det ihållande stödet från parlamentet för e-penninginitiativet och, förvisso, för alla kommissionens e-handelsinitiativ. Kommissionen har lagt märke till det goda och omfattande samarbetet mellan parlamentet, rådet och kommissionen när det har gällt att nå en snabb överenskommelse om e-penningförslagen. Som ett bevis på detta kan jag kanske anföra det stora antal ändringsförslag som har lagts fram av parlamentet, ändringsförslag som sedan har godtagits av rådet och av kommissionen. Vi har verkligen tagit vederbörlig hänsyn till de önskemål som har framförts av parlamentet, och vi har gjort vårt bästa för att införliva dem i de förslag som ni nu har framför er, som Huhne konstaterade. Tillåt mig emellertid att uttrycka kommissionens besvikelse över att Kauppis ursprungliga betänkande inte kunde godtas. I det betänkandet erkändes det goda och omfattande samarbetet mellan rådet, kommissionen och parlamentet, liksom den gemensamma ståndpunktens ömtåliga natur. Vad beträffar de aktuella ändringsförslagen, skulle jag vilja säga följande. Med de två första, som handlar om inlösen till parikursen, införs en onödig rättslig osäkerhet i texten. Den bestämmelse om inlösen som föreslogs av parlamentet vid den första behandlingen – en första behandling som ägde rum för nästan ett år sedan – och som godtogs av rådet är tydlig. Enligt denna måste elektroniska pengar på begäran lösas in mot kontanter, med eventuella avdrag för rimliga kostnader som är förknippade med utförandet av transaktionen. I mina ögon är detta en helt förnuftig ståndpunkt. Om man tillåter avdrag för rimliga kostnader, strider det mot skyldigheten att lösa in till parikursen. Mot den bakgrunden och av den anledningen kan jag beklagligt nog inte godta de två första ändringsförslagen. Med ändringsförslagen 3 och 4 är avsikten att avsevärt begränsa de omständigheter under vilka medlemsstater kan undanta tillämpningen av en del eller alla bestämmelser i direktivet för vissa begränsade e-penningstrukturer; här är jag bekymrad på grund av ett missförstånd om undantagsbestämmelserna. Dessa bestämmelser är frivilliga, deras tillämpning är begränsad till särskilda identifierbara strukturer, och de gäller på en fall-till-fall-basis. Får jag tillägga att strukturer som drar nytta av någon typ av undantag inte kommer att kunna dra nytta av Europapasset. De kommer att fortsätta att vara kreditinstitut och följaktligen falla inom Europeiska centralbankens monetära kontroll i euroområdet. Därför är motiveringen att de skall tas bort av penningpolitiska skäl ogrundad. De fortsätter med att rapportera till de behöriga myndigheterna på en regelbunden basis. När jag talar om detta, skulle jag vilja säga att jag är litet förbryllad över de frågor som ställts och de kommentarer som fällts av ledamöter i detta parlament om monetär stabilitet och penningmängd. Som Skinner sade, fungerar e-penningförfarandet så, att kunden först betalar in sina pengar och därefter erhåller motsvarande summa elektroniska pengar. Med andra ord skapas inte några pengar över huvud taget under hela proceduren. Således är överväganden om penningmängd eller monetär stabilitet – som en ledamot formulerade det, e-pengar som en kreditvektor – helt enkelt inte tillämpliga. Elektroniska pengar innebär inte att pengar skapas. Elektroniska pengar innebär att pengar betalas till ett institut och erhålls i en annan form, men det är samma summa pengar. Jag skulle följaktligen vilja begrava dessa farhågor. Det finns ingen möjlighet att fenomenet elektroniska pengar kommer att ge upphov till monetär instabilitet. För att återgå till undantagsbestämmelserna, finns det, om direktivet skulle stranda till följd av att undantagsbestämmelserna tas bort – och parlamentet föreslog ursprungligen att de skulle utvidgas -, en mycket påtaglig risk för att det kommer att visa sig vara mycket svårt, om inte omöjligt, att harmonisera regler för elektroniska pengar i framtiden. Vi vill ha dessa regler. Vi vill att de skall harmoniseras, inte minst eftersom Europeiska unionens medborgare vill det. Om dessa två direktiv strandar, kommer det att skada Europas konsumenter, företag och hela e-handelsinitiativet. Om det finns befogade farhågor, eller om frågor som ännu inte har framkommit dyker upp under de närmaste åren, kan dessa alltid beaktas vid översynen av direktivens tillämpning. Kommissionen har förbundit sig att göra en översyn, som kommer att äga rum tre år efter direktivens ikraftträdande. Beklagligt nog kan jag därför inte godta ändringsförslagen 3 och 4. Vad kommissionen beträffar, skulle vi önska att de förkastades av parlamentet, på samma sätt som ändringsförslagen 1 och 2 förhoppningsvis kommer att förkastas. Vad gäller ändringsförslag 5, som ändrar texten i syfte att förhindra medlemsstater att göra undantag från kravet på inlösen, men som inte på något annat sätt begränsar bestämmelserna i artikel 8, enligt vilka medlemsstater tillåts att undanta direktivets bestämmelser med avseende på vissa begränsade strukturer, är kommissionens syn på detta ändringsförslag något mindre fientlig än vad den är beträffande ändringsförslagen 1 till 4. Vi skulle ändå stödja den åsikt som Kauppi framförde, att det skulle vara bäst för alla inblandade att alla fem ändringsförslag förkastades. I ljuset av dessa skäl och av fruktan att direktiven kommer att gå förlorade och deformeras i förlikningsförfarandet, ber jag uppriktigt parlamentet att på nytt överväga sina ändringsförslag."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Bolkestein,"8,10,3,12

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph