Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-04-10-Speech-1-075"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000410.4.1-075"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Mijnheer de Voorzitter, mijn fractie is zeer ingenomen met het voorstel tot instelling van een Europees vluchtelingenfonds en ook met de wijze waarop mevrouw Frahm als rapporteur dit probleem heeft behandeld. Het asielbeleid is dringend toe aan een Europese aanpak. Wij wensen geen neerwaartse spiraal waarbij lidstaten wedijveren in het onaantrekkelijk maken van hun eigen land. Bijvoorbeeld, zoals Nederland destijds deed door te verschijnen op CNN met lekkende tenten waarin vluchtelingen konden worden opgenomen. Dat soort beleid wensen wij als Europa niet. Wij willen al helemaal niet dat het ene land zijn verantwoordelijkheid afschuift naar het andere.
Dit nieuwe type structuurfonds, want dat is het eigenlijk, wens ik namens mijn fractie alle succes en ik wil ook de rapporteur, mevrouw Frahm, gelukwensen met de behandeling van dit belangrijke thema, waarbij ik tegelijkertijd hoop dat zij mijn inzet voor maatwerk: vluchtelingen enerzijds, ontheemden anderzijds, ook op zijn betekenis zal willen aanvaarden.
De instelling van dit fonds is dan ook een stap in de goede richting. Het brengt voorlopig op symbolische wijze de gewenste solidariteit in de Europese Unie in beeld. Het is volstrekt juist dat die landen die per hoofd van de bevolking heel veel doen, de eerste zijn die financieel gesteund moeten worden. Daartoe strekt ook het amendement van onze fractie. Vervolgens zullen de steunbedragen een relatie moeten hebben met de absolute aantallen. Deze twee overwegingen moeten maar in een algebraïsche formule worden ondergebracht. Dat laat ik graag aan de ambtenaren over. Natuurlijk zijn die inzetten af te meten aan de toestroom van asielzoekers in elk land, het aantal verleende statussen aan vluchtelingen, in de zin van het Verdrag van Genève uiteraard, en aan de omvang van de opvang van de ontheemden.
Zowel het voorstel als de rapporteur gaan in op de taken die door het fonds worden gesteund. Wij zijn erg blij met de brede steun voor ons idee van maatwerk. Ik bedoel dan ook - mevrouw Frahm had het daar straks ook over - het onderscheid tussen hen die individueel een vluchtelingenstatus hebben bereikt en zij die tijdelijke bescherming genieten, ontheemden die massaal zijn verdreven. Individuele vluchtelingen hebben er baat bij dat hun integratie op allerlei gebied in de Europese Unie, vaste baan, huisvesting, worteling van de hele familie, noem maar op, zo voortvarend mogelijk wordt aangepakt.
Ontheemden daarentegen zijn massaal verdreven tegen hun zin en wensen weer terug naar hun eigen land. Voor hen moeten wij de kans op een terugkeer in waardigheid optimaliseren. Daartoe hebben ze behoefte aan het behoud van eigen sociale netwerken en ook aan activiteiten die hun perspectieven in het land van herkomst bij terugkeer versterken en natuurlijk ook hun zelfrespect.
Amendement 19 gaat over wat dat betreft vluchtelingen en amendement 21 over ontheemden. Wij moeten dat eigenlijk nog een beetje zuiverder stellen.
Bij integratie hoort naar mijn mening - en dat is een persoonlijke opvatting - de erkenning van de godsdienst van de nieuwe minderheden. Vandaar dat mijn amendement 20, waarvan ik de enige vóórstemmer was in de commissie, op mysterieuze wijze wederom in het verslag is opgenomen, zodat op een of andere manier iedere collega die zijn ruimdenkendheid op dit punt wil bewijzen nog een laatste kans krijgt om dit amendement ook in het verslag op te nemen.
Mij kwam ter ore dat de Europese Commissie een vergelijkende studie uitvoert inzake het asielbeleid van de lidstaten. Ik ben erg benieuwd of dat rapport ook binnenkort komt. Het zou op zichzelf al een bijdrage kunnen zijn aan het gemeenschappelijke beleid gebaseerd op
. Het is ook heel belangrijk om dit rapport vlug te hebben, want deze week wordt bijvoorbeeld in de Nederlandse Tweede Kamer - en elders zal dat ook gebeuren - weer een asielbeleid behandeld dat zo ontworpen is dat het geheel uit de pas loopt bij alles wat in de lidstaten van de Europese Unie gebeurt. Dat lijkt mij buitengewoon onverstandig van Nederland. Maar misschien gebeurt dat ook elders en ik denk dat vanuit de Commissie daar de vinger aan de pols zou kunnen worden gehouden, op een tactvolle wijze natuurlijk, maar niettemin een vinger aan de pols.
Dat het fonds zich vooral richt op verbetering van de procedures is logisch, maar minstens zo interessant is de communautaire aanpak van het verschijnsel van ontheemden. Immers, dit is een categorie die bij uitstek getypeerd wordt door behoefte aan veiligheid zonder daarbij een keuze te maken voor een lidstaat van de Europese Unie als zodanig.
Wij ondersteunen eveneens de EU-steun aan een gezamenlijke follow-up die de ervaringen van teruggekeerden nagaat en ook voor een zekere mate van garantie zorgt. Dat ook wij de eigen inzet van private organisaties en zeker ook die van vluchtelingen en verdrevenen zelf van harte toejuichen, spreekt voor een christen-democraat vanzelf."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, min gruppe er meget tilfreds med forslaget om oprettelse af en europæisk flygtningefond og ligeledes med den måde, hvorpå fru Frahm som ordfører har behandlet dette problem. Asylpolitikken trænger til at blive behandlet på europæisk plan hurtigst muligt. Vi ønsker ikke en skrue uden ende, hvor medlemsstater kappes om at gøre deres eget land utiltrækkende. F.eks. som Nederlandene i sin tid gjorde gennem en udsendelse på CNN, hvori der vistes hullede telte, hvor flygtninge kunne modtages. Den slags politik ønsker vi ikke i Europa. Vi vil slet ikke have, at det ene land skubber sit ansvar over på et andet.
Denne nye type strukturfond, for det er det egentlig, ønsker jeg på min gruppes vegne held og lykke, og jeg vil også give ordføreren, fru Frahm, en kompliment for behandlingen af dette vigtige tema, idet jeg samtidig håber, at hun også vil acceptere betydningen af min indsats for en støtte, der er tilpasset efter behovene, nemlig at der skelnes mellem flygtninge og fordrevne.
Oprettelsen af denne fond er derfor et skridt i den rigtige retning. Den viser foreløbig på en symbolsk måde den ønskede solidaritet i Den Europæiske Union. Det er fuldstændig rigtigt, at de lande, som gør temmelig meget pr. indbygger, er de første, som skal støttes finansielt. Det er også hovedformålet med ændringsforslaget fra vores gruppe. Dernæst skal støttebeløbene være i forhold til de absolutte antal. Disse to overvejelser skal anbringes i en algebraisk formel. Det overlader jeg gerne til tjenestemændene. Naturligvis kan denne indsats måles ud fra tilstrømningen af asylsøgere i hvert land, antallet af personer, der er blevet tilkendt flygtningestatus, selvfølgelig i overensstemmelse med Genève-konventionen, og ud fra omfanget af modtagelsen af fordrevne.
Både forslaget og ordføreren kommer ind på de opgaver, som støttes af fonden. Vi er meget glade for den brede opbakning af vores idé om støtte, der er tilpasset efter behovene. Jeg mener derfor - fru Frahm talte også om det for lidt siden - forskellen mellem dem, som individuelt har opnået flygtningestatus, og dem, som nyder midlertidig beskyttelse, og som i massevis er fordrevet. Individuelle flygtninge har fordel af, at deres integration på alle mulige områder, et fast job, en bolig, hele familiens optagelse i samfundet osv., gribes an så ihærdigt som muligt i Den Europæiske Union.
Fordrevne derimod er i massevis fordrevet mod deres vilje, og de ønsker at komme tilbage igen til deres eget land. For dem må vi optimalisere chancen for at vende tilbage på en værdig måde. Med henblik herpå har de behov for at bevare deres egne sociale netværk samt for aktiviteter, som styrker deres perspektiver i deres hjemland ved tilbagevenden og naturligvis også deres selvrespekt.
Ændringsforslag 19 vedrører, hvad det angår, flygtninge og ændringsforslag 21 fordrevne. Vi må egentlig tydeliggøre dette lidt mere.
Til integration hører efter min opfattelse - og det er min personlige opfattelse - anerkendelsen af de nye mindretals religion. Derfor er mit ændringsforslag 20, som jeg som den eneste i udvalget stemte for, på mystisk vis atter optaget i betænkningen, således at enhver kollega, der på dette punkt vil bevise sin tolerance, på en eller anden måde nu får en sidste chance for også at optage dette ændringsforslag i betænkningen.
Det er kommet mig for øre, at Kommissionen gennemfører en sammenlignende undersøgelse af medlemsstaternes asylpolitik. Jeg er meget spændt på, om den rapport også snart kommer. Det ville i sig selv kunne være et bidrag til den fælles politik, der er baseret på optimal praksis. Det er også meget vigtigt at få denne rapport hurtigt, for i denne uge behandles f.eks. i det nederlandske Andetkammer - og andre steder vil det også ske - igen en asylpolitik, som er udformet således, at den fuldstændigt er ude af trit med alt, hvad der sker i Den Europæiske Unions medlemsstater. Det forekommer mig overordentligt uklogt af Nederlandene. Men måske sker det også andre steder, og jeg tror, at man fra Kommissionens side kunne følge udviklingen nøje, naturligvis på en taktfuld måde, men ikke desto mindre følge udviklingen nøje.
At fonden først og fremmest er koncentreret om forbedring af procedurerne, er logisk, men mindst lige så interessant er EU's måde at gribe fænomenet fordrevne an på. Dette er jo en kategori, som i særlig grad er kendetegnet af behovet for sikkerhed, uden at der i den forbindelse vælges en medlemsstat i Den Europæiske Union som sådan.
Vi støtter ligeledes EU-støtten til en fælles opfølgning, som undersøger tilbagevendte personers erfaringer og også sørger for en vis grad af garanti. At også vi glæder os overordentligt meget over private organisationers og bestemt også flygtninges og fordrevnes egen indsats, er indlysende for en kristdemokrat."@da1
"Herr Präsident! Meine Fraktion ist von dem Vorschlag zur Einrichtung eines Europäischen Flüchtlingsfonds und auch von der Art und Weise, in der Frau Frahm als Berichterstatterin dieses Problem behandelt hat, sehr angetan. Die Asylpolitik benötigt dringend einen europäischen Ansatz. Wir wollen keine Abwärtsspirale, bei der die Mitgliedstaaten darin wetteifern, ihr eigenes Land unattraktiv zu machen, wie es beispielsweise die Niederlande taten, als sie seinerzeit bei CNN mit Zelten für die Flüchtlinge erschienen sind, die allerdings undicht waren. Diese Art von Politik wollen wir in Europa nicht. Und wir wollen schon gar nicht, daß ein Land seine Verantwortung auf ein anderes Land abwälzt.
Diesem neuen Typ Strukturfonds, denn darum handelt es sich eigentlich, wünsche ich im Namen meiner Fraktion viel Erfolg, und ich möchte auch die Berichterstatterin, Frau Frahm, zu der Behandlung dieses wichtigen Themas beglückwünschen. Dabei hoffe ich auch, daß sie die Bedeutung meines Einsatzes für Maßarbeit: Flüchtlinge einerseits, Vertriebene andererseits, anerkennt.
Die Einrichtung dieses Fonds ist daher ein Schritt in die richtige Richtung. Er veranschaulicht symbolisch die angestrebte Solidarität in der Europäischen Union. Es ist vollkommen richtig, daß die Länder, die pro Kopf der Bevölkerung sehr viel leisten, als erste finanziell unterstützt werden müssen. Darauf zielt auch der Änderungsantrag unserer Fraktion ab. Weiterhin muß die finanzielle Unterstützung im Verhältnis zu den absoluten Zahlen stehen. Diese beiden Erwägungen müssen in eine algebraische Formel gekleidet werden. Das überlasse ich gerne den Beamten. Natürlich ist dieser Einsatz am Zustrom von Asylsuchenden pro Land, an der Zahl derjenigen, denen – natürlich im Sinne der Genfer Konvention – der Flüchtlingsstatus zuerkannt wird, und am Ausmaß der Aufnahme von Vertriebenen zu messen.
Sowohl der Vorschlag der Kommission als auch die Berichterstatterin gehen auf die Aufgaben ein, die von dem Fonds unterstützt werden. Wir sind sehr erfreut über die breite Unterstützung für unsere Vorstellung von Maßarbeit. Ich meine damit – Frau Frahm hat das soeben auch erwähnt – die Unterscheidung zwischen den Menschen, die individuell einen Flüchtlingsstatus erreicht haben, und denen, die massenhaft vertrieben wurden und einen befristeten Schutz genießen. Für individuelle Flüchtlinge ist es von Vorteil, daß ihre Integration in der Europäischen Union auf verschiedenen Gebieten – feste Anstellung, Wohnung, Verwurzelung der ganzen Familie, usw. – so energisch wie möglich in Angriff genommen wird.
Vertriebene dagegen wurden gegen ihren Willen massenhaft vertrieben und wollen in ihr Heimatland zurückkehren. Für sie müssen wir die Chance auf eine Rückkehr in Würde optimieren. Dazu bedarf es der Wahrung ihrer sozialen Netze, der Aktivitäten, die ihre Perspektiven im Herkunftsland bei der Rückkehr verbessern, und natürlich auch ihrer Selbstachtung.
Änderungsantrag 19 betrifft diesbezüglich Flüchtlinge und Änderungsantrag 21 Vertriebene. Wir sollten das eigentlich noch ein wenig deutlicher herausstellen.
Zur Integration gehört meiner Meinung nach – und das ist eine persönliche Ansicht – die Anerkennung der Religion der neuen Minderheiten. Daher wurde mein Änderungsantrag 20, dessen einziger Befürworter im Ausschuß ich war, auf mysteriöse Weise wieder in den Bericht aufgenommen, so daß jeder Abgeordnete, der seine Toleranz in diesem Punkt unter Beweis stellen will, noch eine letzte Chance erhält, diesen Änderungsantrag auch in den Bericht aufzunehmen.
Mir ist zu Ohren gekommen, daß die Europäische Kommission eine vergleichende Untersuchung über die Asylpolitik der Mitgliedstaaten durchführt. Ich bin sehr gespannt, ob dieser Bericht in Kürze vorgelegt wird. Er könnte für sich genommen schon ein Beitrag zu einer auf
beruhenden Gemeinschaftspolitik sein. Es ist auch deshalb sehr wichtig, diesen Bericht recht bald verfügbar zu haben, weil diese Woche beispielsweise in der niederländischen Zweiten Kammer – und in anderen Ländern wird das auch geschehen – wieder über eine Asylpolitik debattiert wird, die konzeptionell in keinem Punkt mit der Politik anderer Mitgliedstaaten der Europäischen Union konform geht. Das ist meines Erachtens sehr unvernünftig von den Niederlanden. Aber vielleicht geschieht das auch anderswo, und die Kommission sollte hier, selbstverständlich taktvoll, in Tuchfühlung bleiben.
Verständlicherweise ist der Fonds vor allem auf die Verbesserung der Verfahren ausgerichtet, mindestens genauso interessant ist aber das gemeinschaftliche Vorgehen im Hinblick auf die Vertriebenen. Dies ist nämlich eine Kategorie, die wie keine andere durch ein Sicherheitsbedürfnis gekennzeichnet ist, dabei aber auf keinen bestimmten Mitgliedstaat der Europäischen Union abzielt.
Wir befürworten auch die Unterstützung einer gemeinsamen Nachuntersuchung durch die Europäische Union, bei der die Erfahrungen der Rückkehrer ausgewertet werden und auch ein gewisses Maß an Garantie gewährleistet ist. Selbstverständlich begrüßen wir als Christdemokraten auch nachdrücklich den Einsatz privater Organisationen und vor allem auch das Engagement der Flüchtlinge und Vertriebenen selbst."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η Ομάδα μου χαιρετίζει θερμά την πρόταση για δημιουργία ενός Ευρωπαϊκού Ταμείου για τους Πρόσφυγες, καθώς και τον τρόπο με τον οποίο προσέγγισε το πρόβλημα η εισηγήτρια κ. Frahm. Η πολιτική περί ασύλου χρειάζεται επειγόντως μία ευρωπαϊκή προσέγγιση. Δεν θα θέλαμε να δημιουργηθεί ένας αρνητικός ανταγωνισμός μεταξύ των κρατών μελών για το ποιο θα γίνει λιγότερο ελκυστικό για τους πρόσφυγες. Για παράδειγμα, όπως είχαν κάνει οι Κάτω Χώρες πρόσφατα, όταν το CNN είχε δείξει εικόνες με τρύπια αντίσκηνα που δεν προφύλασσαν από τη βροχή στα οποία στεγάζονταν οι πρόσφυγες. Ως Ευρώπη δεν επιθυμούμε μία τέτοια πολιτική, ούτε θα θέλαμε να φορτώνει το κάθε κράτος μέλος τις ευθύνες του στα άλλα.
Ο νέος αυτός τύπος διαρθρωτικών ταμείων, διότι περί αυτού πρόκειται, ελπίζουμε ότι θα στεφθεί με επιτυχία, θέλω δε να συγχαρώ την εισηγήτρια κ. Frahm, για το έργο που πραγματοποίησε για αυτό το σημαντικό ζήτημα. Ελπίζω επίσης ότι η εισηγήτρια θα καταλάβει τη σημασία της πρότασης που έκανα για διάκριση μεταξύ προσφύγων και εκτοπισθέντων.
Η σύσταση του Ταμείου αυτού αποτελεί επομένως ένα βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση. Καταδεικνύει, με συμβολικό τρόπο για την ώρα, την αλληλεγγύη που οφείλει να διαπνέει την πολιτική της Ένωσης. Είναι απολύτως σωστό να παρέχεται οικονομική ενίσχυση πρώτα από όλα σε χώρες, οι οποίες καταβάλλουν και τις περισσότερες προσπάθειες σε σχέση με τον πληθυσμό τους. Αυτό προτείνει η τροπολογία που υποβάλαμε. Κατόπιν, τα ποσά των ενισχύσεων θα πρέπει να είναι ανάλογα και με τους απόλυτους αριθμούς των προσφύγων. Αυτά τα δύο κριτήρια θα πρέπει να περιληφθούν σε έναν αλγεβρικό τύπο. Ας βρουν τον τύπο αυτό κάποιοι υπάλληλοι. Φυσικά οι ενισχύσεις οφείλουν να είναι ανάλογες με την εισροή μεταναστών σε κάθε χώρα, με τον αριθμό των ατόμων στα οποία παρέχεται καθεστώς πρόσφυγα, σύμφωνα με τη Σύμβαση της Γενεύης φυσικά, καθώς και με τον αριθμό των εκτοπισθέντων που γίνονται δεκτοί.
Τόσο η έκθεση όσο και η εισηγήτρια αναφέρθηκαν στους τομείς που θα πρέπει να καλύπτονται από το Ταμείο. Χαιρόμαστε ιδιαίτερα για την ευρεία στήριξη που δόθηκε στην ιδέα μας να υπάρξει διάκριση - όπως είπε πριν από λίγο η κ. Frahm - μεταξύ αυτών οι οποίοι έλαβαν το καθεστώς πρόσφυγα ατομικά και αυτών οι οποίοι χαίρουν προσωρινής προστασίας, όπως οι εκτοπισμένοι οι οποίοι εκδιώχθηκαν μαζικά από τις εστίες τους. Είναι προς το συμφέρον των μεμονωμένων προσφύγων να αντιμετωπισθούν, όσο το δυνατόν πιο δυναμικά γίνεται, ζητήματα όπως η ενσωμάτωσή τους στην κοινωνία της Ένωσης, η εξεύρεση σταθερής εργασίας, η στέγαση, η επανένωση των οικογενειών και ούτω καθεξής.
Αντίθετα οι εκτοπισθέντες έχουν εξαναγκασθεί να εγκαταλείψουν μαζικά τις εστίες τους και επιθυμούν να επιστρέψουν σε αυτές. Οφείλουμε να τους βοηθήσουμε να επιστρέψουν με όσο το δυνατόν πιο αξιοπρεπή τρόπο. Για αυτό πρέπει να διατηρήσουν τα δικά τους κοινωνικά δίκτυα και τις δραστηριότητες που τους επιτρέπουν την επιστροφή στις πατρίδες τους χωρίς να χάσουν βέβαια την αξιοπιστία και τον αυτοσεβασμό τους.
Η τροπολογία αριθ. 19 αφορά τους πρόσφυγες, ενώ η τροπολογία αριθ. 21 τους εκτοπισθέντες. Θα πρέπει να υπάρξει, ωστόσο, κάπως περισσότερη σαφήνεια στο σημείο αυτό.
Όταν μιλούμε για ενσωμάτωση πιστεύω προσωπικά ότι αυτή περιλαμβάνει και την αναγνώριση της θρησκείας των νέων μειονοτήτων. Για αυτό και υπέβαλα την τροπολογία αριθ. 20, την οποία μόνο εγώ είχα υποστηρίξει στην επιτροπή, αν και βλέπω να έχει περιληφθεί πάλι στην έκθεση, ούτως ώστε κάθε συνάδελφος που θέλει να αποδείξει το ανοικτό πνεύμα του στο ζήτημα αυτό να έχει μία τελευταία ευκαιρία να το κάνει ψηφίζοντας υπέρ της τροπολογίας μου.
Πληροφορήθηκα ότι η Ευρωπαϊκή Επιτροπή πραγματοποιεί μία συγκριτική μελέτη σχετικά με την πολιτική ασύλου που εφαρμόζουν τα κράτη μέλη. Προσβλέπω με μεγάλο ενδιαφέρον στη μελέτη αυτή, η οποία ελπίζω να είναι έτοιμη σύντομα. Θα μπορούσε να συμβάλει στον καθορισμό μίας κοινοτικής πολιτικής βασισμένης στις βέλτιστες πρακτικές. Είναι σημαντικό να διαθέτουμε το ταχύτερο την έκθεση αυτή και μάλιστα καθώς θα συζητηθεί αυτή τη εβδομάδα στην ολλανδική Κάτω Βουλή - αλλά και αλλού θα γίνουν ανάλογες συζητήσεις - η πολιτική ασύλου, βάσει ενός σχεδίου που δεν ευθυγραμμίζεται με την πολιτική άλλων κρατών μελών, κάτι που θεωρώ ιδιαίτερα άφρον για τις Κάτω Χώρες. Ίσως ανάλογες εξελίξεις να υπάρχουν ωστόσο και σε άλλα κράτη. Καλό θα ήταν να παρακολουθεί στενά τέτοιες εξελίξεις η Επιτροπή, διακριτικά βέβαια, αλλά πάντοτε με μεγάλη προσοχή.
Είναι λογικός ο κύριος στόχος του Ταμείου, δηλαδή η βελτίωση των διαδικασιών, ωστόσο είναι τουλάχιστο το ίδιο σημαντικό να υπάρχει κοινοτική προσέγγιση στο φαινόμενο των εκτοπισθέντων, καθώς πρόκειται για μία κατηγορία ανθρώπων, η οποία κατεξοχήν χαρακτηρίζεται από την ανάγκη για ασφάλεια χωρίς να επιλέγει κάποιο συγκεκριμένο κράτος μέλος, αλλά κατευθύνεται οπουδήποτε μπορεί να εξασφαλίσει αυτή την ασφάλεια.
Συμφωνήσαμε επίσης με τη χορήγηση ενίσχυσης από την ΕΕ, προκειμένου να δίδεται συνέχεια σε κοινοτικό επίπεδο στην παρακολούθηση των εκτοπισθέντων και να συγκεντρώνονται οι εμπειρίες όσων επιστρέφουν στις εστίες τους, προσπαθώντας να τους εξασφαλίσουμε κάποιες εγγυήσεις. Είναι επίσης αυτονόητο ότι στα πλαίσια αυτά εμείς ως Χριστιανοδημοκράτες επικροτούμε με ενθουσιασμό τις προσπάθειες κάθε οργάνωσης, των δικών μας, αλλά και των οργανώσεων των προσφύγων και εκτοπισθέντων."@el8
"Mr President, my Group is highly delighted with the proposal to set up a European Refugee Fund and also with the way in which Mrs Frahm has tackled this problem in her role as rapporteur. The asylum policy urgently needs a European approach. We do not wish to see a downward spiral where Member States compete in making their own country look unattractive, the way the Netherlands did, for example, when it appeared on CNN with leaking tents in which refugees could be received. As Europeans, we do not want that sort of policy. We most certainly do not want one country to shift its responsibility to another.
On behalf of my Group, I wish this new type of Structural Fund, because this is what it comes down to, every success. I also want to congratulate the rapporteur, Mrs Frahm, on the handling of this important topic and I hope that she will accept my efforts in the field of tailor-made solutions for what they mean as regards, on the one hand, refugees and, on the other, displaced persons.
Setting up this fund is therefore a step in the right direction. It provisionally brings the desired solidarity within the European Union symbolically into focus. It is only right that the countries which do a great deal per capita of the population should be the first to receive financial support. This is also the thrust of the amendment tabled by my Group. Subsequently, the aid figures will need to correlate with the absolute numbers. I suggest including these two values in an algebraic formula, a task which I pass on to the officials with pleasure. Needless to say, the values will depend on the influx of asylum seekers in each country, the number of people granted refugee status, obviously in accordance with the Geneva Convention, and the number of displaced persons received.
The tasks supported by the fund are covered in the proposal and by the rapporteur. We are extremely pleased with the broad support for our concept of tailor-made solutions. As Mrs Frahm mentioned a moment ago, the tailor-made aspect refers to the difference between those who have attained refugee status as individuals and those who are benefiting from temporary protection as displaced persons who have been driven out on a massive scale. Individual refugees gain from a dynamic approach to their integration in all kinds of areas within the European Union, such as permanent jobs, housing, the settling of whole families etc.
Displaced persons, on the other hand, have been driven out en masse and against their will and want to return to their home country. For them, it is important to optimise their chance of repatriation with dignity. In order to achieve this, they need to maintain their own social networks and they need activities which will strengthen their prospects in their country of origin upon their return and, of course, they need to be able to maintain their self-respect.
In this respect, Amendment No 19 deals with refugees, while Amendment No 21 focuses on displaced persons. We should really spell this out a little more clearly.
In my opinion – and this is my personal opinion – integration should also include the recognition of the religions of the new minorities. This is why my Amendment No 20, which I supported on my own in committee, has mysteriously found its way back into the report, thus affording Members who wish to prove their broad-mindedness in this respect the final opportunity, in one way or another, to include this amendment in the report.
I have been informed that the European Commission is carrying out a comparative study into the asylum policy of the Member States. I am very curious to see whether this report will be published before long. It could, in itself, contribute towards the common policy based on best practices. It is also vital that this report is made available as soon as possible. This week, for example, in the Dutch Lower Chamber – and undoubtedly elsewhere – an asylum policy is again being discussed which is drafted in such a way as to be completely out of tune with everything that is happening in the EU Member States. This seems very bad policy on the part of the Netherlands. However, perhaps this is also happening elsewhere. In my opinion, the Commission should keep its finger on the pulse, in a tactful manner, of course, but a finger on the pulse nonetheless.
It makes sense that the fund should mainly focus on improving the procedures, but at least as interesting is the Community’s approach to the phenomenon of displaced persons. After all, this is a category which– more than anything – is typified by the need for security, without choosing a particular EU Member State as such.
We are also in favour of EU aid being earmarked for a common follow-up scheme which monitors the experiences of repatriates and which also offers a certain level of guarantee. It goes without saying that we, as Christian Democrats, welcome the efforts of private organisations and those of refugees and displaced persons themselves with open arms."@en3
"(NL) Señor Presidente, a mi Grupo le ha encantado la propuesta para crear un fondo europeo de refugiados y la manera en la que la Sra. Frahm ha llevado este asunto. Necesitamos perentoriamente una política de asilo a nivel europeo. No queremos una espiral descendente donde los Estados miembros compiten por hacer repelente su propio país, como hizo Holanda por ejemplo enseñando por la CNN tiendas para refugiados, pero con goteras. Como europeos no queremos este tipo de política, y lo que no queremos en absoluto es que los países se echen las responsabilidades uno a otro.
A este nuevo tipo de fondo estructural, porque eso es lo que es, le deseo éxito en nombre de mi Grupo parlamentario, y felicito a la ponente Sra. Frahm por la manera en que ha tratado este importante asunto, y espero a mi vez que ella sepa aceptar en lo que valen mis puntualizaciones: distinguir refugiados de expatriados.
Por eso la fundación de este fondo es un paso en la buena dirección, ya que de manera provisional y simbólica hace palpable la deseada solidaridad de la Unión Europea. Es completamente justo que aquellos países que hacen mucho por habitante sean los primeros en ser ayudados con dinero, y a eso apunta la enmienda de nuestra fracción. A continuación las cantidades a sufragar deberán estar también en proporción con los números absolutos. Estas dos consideraciones habrá que expresarlas algebraicamente, cosa que prefiero dejar al cuidado de los funcionarios. Lógicamente, esos esfuerzos se miden por la corriente de solicitantes de asilo en cada país, por el número de refugiados a quienes se ha concedido el derecho de asilo (según la Convención de Ginebra, desde luego) y por la magnitud de la acogida a los desplazados.
Tanto la propuesta como el ponente hablan de las tareas que el fondo debe pagar. Nos gusta mucho que nuestra idea del trabajo a medida haya tenido buena acogida, me refiero -como acaba de comentar la Sra. Frahm- a la distinción entre quienes han alcanzado la situación legal de refugiados y quienes gozan de protección provisional, desplazados en masa. Sería beneficioso para los refugiados individuales que su integración en la Unión Europea a todos los niveles -empleo fijo, vivienda, reunificación familiar, etc.- se tratase lo más rápidamente posible.
Por el contrario, los expatriados han sido sacados de su país en contra de su voluntad y lo que desean es volver a su tierra. Lo que tenemos que hacer por ellos es procurarles una vuelta lo más digna posible, para lo cual necesitan mantener sus propios contactos sociales y necesitan también desarrollar actividades que mejoren sus perspectivas en sus países de origen, y también su autoestima, desde luego.
La enmienda 19 trata de eso en cuanto a los refugiados y la 21 sobre los expatriados; tenemos que refinar un poco estas cosas.
Es mi opinión personal, pero pienso que parte de la integración es que se les reconozca su religión a las nuevas minorías; de ahí que mi enmienda nº 20, siendo yo el único de la comisión que la votó, misteriosamente aparece de nuevo en el informe, así que sea como haya sido a cualquiera de nosotros que quiera demostrar su amplitud de miras en este punto se le da una última oportunidad para añadir esta enmienda al informe.
Me he enterado que la Comisión Europea está preparando un estudio comparado de la política de asilo en los Estados miembros: quisiera saber cuándo saldrá ese informe. Ese estudio contribuiría a fijar unas normas comunitarias basadas en las mejores prácticas, y es importante que contemos con ese informe cuanto antes, porque por ejemplo esta semana se debatirá otra vez en las Cortes Holandesas -y se debatirá en otros sitios también- una política de asilo que no concuerda en nada con lo que está pasando en otros países de la Unión, cosa que me parece de poquísimo sentido común por parte de Holanda. Pero quizá esté pasando lo mismo en otras partes, así que la Comisión debería tomar el pulso a otros países, con tacto desde luego pero enterándose bien de qué están haciendo.
Es natural que el fondo se oriente sobre todo a mejorar procedimientos administrativos, pero por lo menos igual de importante es que abordemos comunitariamente el fenómeno de los expatriados, porque esta es la clase de personas que más protección necesita sin tener que necesariamente tengan que elegir un miembro de la Unión en particular.
Estamos conformes también con el apoyo de la Unión al seguimiento conjunto de las experiencias de los repatriados y a que se les ofrezcan ciertas garantías. Siendo demócrata-cristianos me parece inútil añadir que aplaudimos las iniciativas de las organizaciones privadas y más aún las de los mismos fugitivos y expatriados."@es12
"Arvoisa puhemies, minun ryhmäni on hyvin tyytyväinen tähän ehdotukseen Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta ja myös siihen, millä tavalla Frahm on esittelijänä käsitellyt tätä asiaa. Turvapaikkapolitiikassa tarvitaan kiireellisesti eurooppalaista lähestymistapaa. Emme halua alaspäin kulkevaa kierrettä, jossa jäsenvaltiot kilpailevat tehdäkseen itsensä vähemmän houkutteleviksi. Tästä on esimerkkinä se, mitä Alankomaat teki aikoinaan näyttäessään CNN:ssä vuotavia telttoja, joihin pakolaisia voitiin ottaa. Emme halua Eurooppana tällaista politiikkaa. Me emme lainkaan halua, että yksi maa siirtää vastuunsa toiselle maalle.
Toivotan ryhmäni nimissä tälle uudentyyppiselle rakennerahastolle – sellainenhan se oikeastaan on – menestystä ja haluan myös kiittää esittelijä Frahmia tämän tärkeän aiheen käsittelystä. Samalla toivon, että hän haluaa hyväksyä tärkeänä minun panokseni mittatyön hyväksi: yhtäältä pakolaiset, toisaalta siirtymään joutuneet henkilöt.
Siksi tämän rahaston perustaminen on askel hyvään suuntaan. Se tuo kuvaan mukaan väliaikaisesti symbolisesti toivotun solidaarisuuden Euroopan unionissa. On täysin oikein, että ne maat, joissa tehdään hyvin paljon asukasta kohden laskettuna, ovat ensimmäisiä, jotka saavat rahoitustukea. Siihen pyritään myös ryhmämme tarkistuksella. Näin ollen tukisummien täytyy olla suhteessa absoluuttisiin määriin. Nämä kaksi näkemystä täytyy kuitenkin esittää matemaattisessa muodossa. Sen jätän mielelläni virkamiehille. Luonnollisesti näitä ponnisteluja voidaan mitata jokaiseen maahan tulevalla pakolaisvirralla, myönnettyjen pakolaisstatusten määrällä – Geneven yleissopimuksen mukaisesti – ja vastaanotettujen siirtymään joutuneiden henkilöiden määrällä.
Sekä ehdotus että esittelijä käsittelevät tehtäviä, joita voidaan tukea rahastosta. Olemme hyvin iloisia siitä, että ajatuksemme mittatyöstä on saanut laajasti tukea. Tarkoitan tällöin myös – Frahm puhui juuri myös tästä – eroa niiden välillä, jotka ovat saaneet henkilökohtaisen pakolaisstatuksen ja niiden välillä jotka saavat väliaikaista suojelua, siis siirtymään joutuneet henkilöt, joita on ajettu kodeistaan valtavasti. Yksittäisille pakolaisille on hyötyä siitä, että ryhdytään mahdollisimman tehokkaasti heidän integroimiseensa Euroopan unionissa kaikin puolin – vakituinen työ, asunto, koko perheen sopeuttaminen jne.
Siirtymään joutuneita henkilöitä on puolestaan ajettu mittavasti kodeistaan vastoin tahtoaan, ja he haluavat palata takaisin kotimaihinsa. Meidän täytyy etsiä paras vaihtoehto sille, miten heidän olisi mahdollista palata takaisin arvokkaasti. Sitä varten heillä on tarve säilyttää omat sosiaaliset verkostonsa ja he myös tarvitsevat toimintaa, joka vahvistaa heidän tulevaisuudennäkymiään kotimaassaan ja tietysti myös heidän itsekunnioitustaan.
Tarkistus 19 koskee tätä pakolaisten osalta ja tarkistus 21 siirtymään joutuneiden henkilöiden osalta. Meidän täytyy oikeastaan todeta tämä vielä hieman selkeämmin.
Integroimiseen kuuluu mielestäni myös – tämä on henkilökohtainen näkemys – uusien vähemmistöjen uskonnon tunnustaminen. Siksi olen esittänyt tarkistusta 20, jota vain minä kannatin valiokunnassa ja joka on salaperäisesti jälleen sisällytetty mietintöön, jotta tavalla tai toisella kaikki kollegat, jotka haluavat osoittaa vapaamielisyyttä tässä asiassa, saavat vielä viimeisen tilaisuuden sisällyttää myös tämän tarkistuksen mietintöön.
Olen kuullut, että Euroopan komissio tekee vertailevan tutkimuksen jäsenvaltioiden turvapaikkapolitiikasta. Minua kiinnostaa kovasti, tuleeko tämä kertomus myös pian. Se voisi itsessään olla apuna yhteisessä politiikassa, joka perustuu parhaisiin käytänteisiin. On myös hyvin tärkeää saada tämä kertomus pikaisesti, koska tällä viikolla esimerkiksi Alankomaiden parlamentin alahuoneessa – tätä tapahtuu myös muualla – käsitellään jälleen turvapaikkapolitiikkaa, joka on suunniteltu sellaiseksi, että siinä mennään täysin eri tahdissa siihen verrattuna, mitä Euroopan unionin jäsenvaltioissa tapahtuu. Tämä on minusta todella ymmärtämätöntä Alankomailta. Ehkä tätä kuitenkin tapahtuu muuallakin, ja mielestäni komissio voisi seurata tilannetta tahdikkaasti, mutta joka tapauksessa seurata sitä.
On johdonmukaista, että rahasto keskittyy ennen kaikkea menettelyjen parantamiseen, mutta vähintään yhtä kiinnostava on yhteisön tapa lähestyä siirtymään joutuneita henkilöitä. Tämähän on ryhmä, jolle on erityisesti tyypillistä turvallisuuden tarve, ilman että silloin tehdään valintaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä.
Tuemme samoin EU:n tukea yhteiselle seurannalle, jossa tutkitaan takaisin palanneiden kokemuksia ja joka antaa myös jossakin määrin takeita. Kristillisdemokraatille on itsestään selvää, että olemme hyvin iloisia yksityisten organisaatioiden sekä tietysti myös itse pakolaisten ja kodeistaan ajettujen omasta panoksesta."@fi5
"Monsieur le Président, mon groupe est très satisfait de la proposition de créer un Fonds européen pour les réfugiés et de la façon dont Mme Frahm a traité ce problème en tant que rapporteur. La politique d'asile a besoin de toute urgence d'une approche européenne. Nous ne souhaitons pas une spirale descendante par laquelle les États membres rivalisent pour rendre leur propre pays peu attrayant. Comme les Pays-Bas le faisaient avant, par exemple, en montrant sur CNN des tentes dégoulinantes où ils pouvaient accueillir les réfugiés. En tant qu'Europe, nous ne voulons pas de cette politique. Nous ne voulons absolument pas qu'un pays rejette sa responsabilité sur un autre.
Au nom de mon groupe, je souhaite un franc succès à ce nouveau type de fonds structurel, car c'est de cela qu'il s'agit en fait, et je veux aussi souhaiter bonne chance et bon travail au rapporteur, Mme Frahm, pour traiter ce sujet important. J'espère aussi qu'elle acceptera mon incitation au travail sur mesure : réfugiés d'une part, personnes déplacées de l'autre.
La création de ce fonds est donc un pas dans la bonne direction. Il montre provisoirement de manière symbolique la solidarité souhaitée dans l'Union européenne. Il est tout à fait juste que les pays qui font énormément par habitant soient les premiers à être soutenus financièrement. C'est à cela que tend aussi l'amendement de notre groupe. Ensuite, les subventions devront être en rapport avec les chiffres absolus. Il faut mettre ces deux considérations dans une formule algébrique. Je laisse volontiers ce travail aux fonctionnaires. Bien sûr, les efforts doivent correspondre à l'afflux des demandeurs d'asile dans chaque pays, au nombre de statuts accordés aux réfugiés, au sens de la Convention de Genève, bien sûr, et à l'ampleur de l'accueil des personnes déplacées.
Tant la proposition que le rapporteur entrent dans le détail des tâches soutenues par le fonds. Nous sommes très satisfaits du vaste soutien à notre idée de travail sur mesure. Je veux parler ici - Mme Frahm en parlait aussi tout à l'heure - de la distinction entre ceux qui ont obtenu individuellement un statut de réfugié et ceux qui bénéficient d'une protection temporaire, les personnes déplacées expulsées en masse. Les réfugiés individuels ont avantage à ce que leur intégration dans l'Union européenne, dans toutes sortes de domaines, emploi fixe, logement, enracinement familial, etc. soit abordée de la façon la plus énergique possible.
Les personnes déplacées en revanche ont été massivement expulsées contre leur gré et souhaitent retourner dans leur propre pays. Pour elles, nous devons optimaliser le retour dans la dignité. À cet effet, elles ont besoin de garder leurs propres réseaux sociaux et d'activités qui renforcent leur respect de soi et leurs perspectives dans leur pays d'origine à leur retour.
L'amendement 19 a trait aux réfugiés et l'amendement 21 concerne les personnes déplacées. En fait, nous devons encore clarifier un peu les choses.
À mon avis - et c'est une opinion personnelle - il faut inclure dans l'intégration, la reconnaissance de la religion des nouvelles minorités. C'est la raison pour laquelle mon amendement 20 - j'ai été seul à voter pour en commission - a été mystérieusement repris dans le rapport. Tous les collègues qui veulent montrer leur ouverture d'esprit sur ce point ont donc une dernière occasion de reprendre cet amendement dans le rapport.
J'ai ouï-dire que la Commission européenne réalise une étude comparative concernant la politique d'asile des États membres. Je suis très curieux de savoir si ce rapport sortira bientôt. Il pourrait déjà être en soi une contribution à la politique commune basée sur les meilleures pratiques
Il est très important aussi de disposer rapidement de ce rapport car cette semaine, la Chambre des représentants néerlandaise - comme d'autres sans doute - examine une politique d'asile conçue de façon telle que l'ensemble s'écarte de tout ce qui se passe dans les États membres de l'Union européenne. Cela me semble particulièrement déraisonnable de la part des Pays-Bas. Mais peut-être cela se passe-t-il ailleurs aussi et je pense que la Commission devrait suivre de près les développements de cette affaire, avec tact, bien sûr, mais les suivre de près.
Il est logique que le fonds soit destiné surtout à améliorer les procédures mais l'approche communautaire du phénomène des personnes déplacées est au moins aussi intéressante. En effet, c'est une catégorie qui se caractérise surtout par son besoin de sécurité et ne choisit pas un État membre de l'Union européenne en tant que tel.
Nous soutenons également le soutien UE à un suivi communautaire pour examiner les expériences de ceux qui rentrent chez eux et veiller aussi à un certain degré de garantie. Il va de soi pour un démocrate chrétien que nous aussi nous réjouissons de tout cœur de l'engagement des organisations privées et de celui des réfugiés et des expulsés eux-mêmes."@fr6
"Signor Presidente, il mio gruppo è positivamente colpito dalla proposta di creare un Fondo europeo per i rifugiati e anche dal modo in cui la relatrice, onorevole Frahm, ha trattato il problema. E' urgente sviluppare un approccio europeo per la politica in materia di asilo e noi non auspichiamo una spirale al ribasso in cui gli Stati membri competano nel rendere il loro paese poco invitante. Ad esempio come hanno fatto i Paesi Bassi trasmettendo alla CNN le immagini delle tende bucate in cui erano alloggiati i rifugiati. Una politica del genere noi non la vogliamo per l'Europa, come non vogliamo assolutamente che un paese addossi a un altro le proprie responsabilità.
A nome del mio gruppo auguro buona fortuna a questo nuovo tipo di Fondo strutturale, perché è di questo che si tratta, e tengo anche a congratularmi con la relatrice, onorevole Frahm, per come ha trattato questo importante argomento. Al contempo spero che lei sottoscriva l'importanza della mia idea di suddividere i nostri interventi: da un canto i rifugiati e dall'altro gli sfollati.
La creazione di un Fondo costituisce un passo nella direzione giusta, dando prova, per ora solo in via simbolica, della solidarietà che auspichiamo nell'Unione europea. E' giustissimo che i primi a ricevere assistenza finanziaria siano quei paesi che fanno di più, in proporzione alla loro popolazione. Questo è altresì il senso del nostro emendamento. Inoltre, gli importi dell'aiuto dovranno essere messi in relazione con le cifre assolute. Occorre inserire queste due considerazioni in una formula algebrica, compito che lascio volentieri ai funzionari. Naturalmente gli sforzi andranno misurati rispetto all'afflusso di richiedenti asilo in ogni paese, al numero di
di rifugiato concessi, ai sensi della Convenzione di Ginevra, e al numero di sfollati accolti.
Sia la proposta che la relatrice si soffermano sui compiti da sostenere a titolo del Fondo. Siamo molto lieti del vasto appoggio per la nostra idea di fare un lavoro su misura; mi riferisco, come indicava anche poc'anzi la onorevole Frahm, alla differenza fra coloro che hanno ottenuto lo
di rifugiati a titolo individuale e coloro che godono della protezione temporanea, gli sfollati cacciati in massa dal loro paese. I rifugiati singoli hanno interesse a che la loro integrazione nell'Unione europea avvenga nel modo più rapido possibile, dando loro un lavoro fisso, una casa, in modo che tutta la famiglia possa mettere radici.
Al contrario, gli sfollati sono cacciati in massa contro la loro volontà e vogliono ritornare nel loro paese. Per loro dobbiamo massimizzare la possibilità di rientrare in patria in modo dignitoso, garantendo loro di poter mantenere una propria rete di contatti sociali, nonché attività che rafforzino le loro prospettive una volta rientrati nel paese d'origine, e ovviamente anche il loro rispetto per se stessi.
L'emendamento n. 19 riguarda i rifugiati e il n. 21 gli sfollati. In effetti, occorre chiarire ulteriormente il contesto.
In materia di integrazione, a mio parere - e sottolineo che si tratta di un'opinione personale - occorre il riconoscimento della religione delle nuove minoranze. Di qui il mio emendamento n. 20, che in sede di commissione ha ottenuto solo il mio voto favorevole e che è misteriosamente ricomparso nella relazione. Così tutti i colleghi che vogliono dare prova di apertura mentale su questo tema avranno un'ultima possibilità di inserire tale emendamento nella relazione.
Mi è giunto all'orecchio che la Commissione europea starebbe conducendo uno studio comparativo sulla politica in materia di asilo degli Stati membri. Sono assai curioso di sapere se tale relazione sarà pronta a breve, poiché di per sé potrebbe costituire un contributo alla politica comune basata sulle migliori prassi. E' una relazione urgente, dato che questa settimana nella Camera bassa del parlamento olandese - come anche altrove - si parlerà ancora una volta di una politica in materia di asilo ideata in modo da non collimare assolutamente con quello che si sta facendo negli altri Stati membri dell'Unione europea. Mi pare una mossa molto poco saggia da parte dei Paesi Bassi. Ma forse la stessa situazione si verifica anche altrove e credo che la Commissione potrebbe tenere gli sviluppi sotto controllo, ovviamente con tatto, ma pur sempre tenendo d'occhio la situazione.
E' logico che il Fondo sia volto principalmente al miglioramento delle procedure, ma quantomeno altrettanto interessante è l'approccio comunitario riguardo al fenomeno degli sfollati. Si tratta pur sempre di una categoria mossa soprattutto da esigenze di sicurezza, e che non sceglie di trasferirsi in un particolare Stato membro dell'Unione.
Siamo altresì d'accordo di utilizzare gli aiuti dell'Unione per un
comune, che valuti le esperienze di chi è rientrato in patria e che assicuri un certo livello di garanzie. Per un cristiano democratico è palese che si debba lasciare spazio anche alle iniziative di organizzazioni private e anche degli stessi rifugiati e sfollati."@it9
"Mr President, my Group is highly delighted with the proposal to set up a European Refugee Fund and also with the way in which Mrs Frahm has tackled this problem in her role as rapporteur. The asylum policy urgently needs a European approach. We do not wish to see a downward spiral where Member States compete in making their own country look unattractive, the way the Netherlands did, for example, when it appeared on CNN with leaking tents in which refugees could be received. As Europeans, we do not want that sort of policy. We most certainly do not want one country to shift its responsibility to another.
On behalf of my Group, I wish this new type of Structural Fund, because this is what it comes down to, every success. I also want to congratulate the rapporteur, Mrs Frahm, on the handling of this important topic and I hope that she will accept my efforts in the field of tailor-made solutions for what they mean as regards, on the one hand, refugees and, on the other, displaced persons.
Setting up this fund is therefore a step in the right direction. It provisionally brings the desired solidarity within the European Union symbolically into focus. It is only right that the countries which do a great deal per capita of the population should be the first to receive financial support. This is also the thrust of the amendment tabled by my Group. Subsequently, the aid figures will need to correlate with the absolute numbers. I suggest including these two values in an algebraic formula, a task which I pass on to the officials with pleasure. Needless to say, the values will depend on the influx of asylum seekers in each country, the number of people granted refugee status, obviously in accordance with the Geneva Convention, and the number of displaced persons received.
The tasks supported by the fund are covered in the proposal and by the rapporteur. We are extremely pleased with the broad support for our concept of tailor-made solutions. As Mrs Frahm mentioned a moment ago, the tailor-made aspect refers to the difference between those who have attained refugee status as individuals and those who are benefiting from temporary protection as displaced persons who have been driven out on a massive scale. Individual refugees gain from a dynamic approach to their integration in all kinds of areas within the European Union, such as permanent jobs, housing, the settling of whole families etc.
Displaced persons, on the other hand, have been driven out en masse and against their will and want to return to their home country. For them, it is important to optimise their chance of repatriation with dignity. In order to achieve this, they need to maintain their own social networks and they need activities which will strengthen their prospects in their country of origin upon their return and, of course, they need to be able to maintain their self-respect.
In this respect, Amendment No 19 deals with refugees, while Amendment No 21 focuses on displaced persons. We should really spell this out a little more clearly.
In my opinion – and this is my personal opinion – integration should also include the recognition of the religions of the new minorities. This is why my Amendment No 20, which I supported on my own in committee, has mysteriously found its way back into the report, thus affording Members who wish to prove their broad-mindedness in this respect the final opportunity, in one way or another, to include this amendment in the report.
I have been informed that the European Commission is carrying out a comparative study into the asylum policy of the Member States. I am very curious to see whether this report will be published before long. It could, in itself, contribute towards the common policy based on best practices. It is also vital that this report is made available as soon as possible. This week, for example, in the Dutch Lower Chamber – and undoubtedly elsewhere – an asylum policy is again being discussed which is drafted in such a way as to be completely out of tune with everything that is happening in the EU Member States. This seems very bad policy on the part of the Netherlands. However, perhaps this is also happening elsewhere. In my opinion, the Commission should keep its finger on the pulse, in a tactful manner, of course, but a finger on the pulse nonetheless.
It makes sense that the fund should mainly focus on improving the procedures, but at least as interesting is the Community’s approach to the phenomenon of displaced persons. After all, this is a category which– more than anything – is typified by the need for security, without choosing a particular EU Member State as such.
We are also in favour of EU aid being earmarked for a common follow-up scheme which monitors the experiences of repatriates and which also offers a certain level of guarantee. It goes without saying that we, as Christian Democrats, welcome the efforts of private organisations and those of refugees and displaced persons themselves with open arms."@lv10
"Senhor Presidente, o meu grupo está muito satisfeito com a proposta de criação de um Fundo Europeu para os Refugiados, bem como com a maneira como, na qualidade de relatora, a senhora deputada Frahm tratou este problema. A política de asilo necessita urgentemente de uma abordagem a nível europeu. Não desejamos que se estabeleça uma espiral descendente, em que os Estados-Membros compitam em tornar os respectivos países pouco atraentes. Como fizeram, em tempos, os Países Baixos, aparecendo na CNN com tendas que deixavam passar a chuva e em que se podiam instalar os refugiados. Esse é um tipo de política que não desejamos, como Europa. De modo algum queremos já que um país empurre a sua responsabilidade para outro.
Em nome do meu grupo, desejo todo o êxito a este novo tipo de fundo estrutural, porque, na verdade, é isso o que ele é. Queria, também, felicitar a relatora, senhora deputada Frahm, pelo modo como tratou este assunto tão importante, esperando, ao mesmo tempo, que ela queira aceitar, por aquilo que vale, o meu empenhamento a favor das coisas feitas por medida: refugiados, a um lado, deslocados a outro.
A instituição deste fundo constitui, por isso, um passo no bom sentido. Provisoriamente, retrata, simbolicamente, a solidariedade que se deseja na União Europeia. É de absoluta justiça que os países que envidam os maiores esforços, por habitante, sejam os primeiros a ser apoiados financeiramente. Vai também nesse sentido a proposta do nosso grupo. Depois, o montante do apoio terá de ser proporcional aos números absolutos. Na realidade, impõe-se que estas considerações sejam colocadas numa fórmula algébrica. É com todo o gosto que deixo essa tarefa aos funcionários. É evidente que é possível medir esses esforços pelo afluxo de requerentes de asilo a cada um dos países, no sentido da Convenção de Genebra, naturalmente, e pelo volume do acolhimento de pessoas deslocadas.
Tanto a proposta como a relatora abordam as tarefas apoiadas pelo fundo. Estamos muito satisfeitos com o amplo apoio dado à nossa ideia de se fazerem as coisas por medida. Com isso, quero dizer – e ainda há pouco a senhora deputada Frahm se referiu a isso – distinguindo entre os que, a título individual, obtiveram o estatuto de “refugiado” e os que beneficiam de um regime de protecção temporária, “pessoas deslocadas” que foram expatriadas em massa. Os refugiados a título individual beneficiam do facto de a sua integração em todos os domínios da União Europeia, emprego fixo, habitação, inserção de toda a família, e por aí fora, ser abordada com o maior dinamismo possível.
As pessoas deslocadas, pelo contrário, foram expatriadas em massa, contra sua vontade, e desejam regressar aos respectivos países. Para esses, temos de optimizar as possibilidades de um regresso digno, para o que necessitam de manter as suas próprias redes sociais, bem como de actividades que, em caso de regresso, reforcem as suas perspectivas no país de origem e também,, naturalmente, a sua auto-estima.
Relativamente a este assunto, a alteração 19 trata dos “refugiados”, e a alteração 21, das “pessoas deslocadas”. Na verdade, temos de formular esta questão de modo um pouco mais preciso.
Em minha opinião – e trata-se de uma opinião pessoal –, da integração faz parte o reconhecimento da religião das novas minorias. Daí que a alteração 20, que foi proposta por mim e que, na comissão, teve apenas o meu voto a favor, tenha, misteriosamente, sido, uma vez mais, incluída no relatório, de modo que, de uma ou outra forma, todos os colegas que pretendam demonstrar a sua largueza de espírito relativamente a este ponto ainda tenham uma última oportunidade de incluir esta alteração no relatório.
Chegou-me aos ouvidos que a Comissão Europeia está a proceder a um estudo comparativo da política de asilo dos Estados-Membros. Tenho grande curiosidade de saber se esse relatório também irá surgir dentro em breve. Por si mesmo, já poderia constituir um contributo para a política comum baseada em
. É igualmente muito importante podermos dispor rapidamente desse relatório, porquanto, esta semana, por exemplo, irá ser analisada na Câmara dos Representantes dos Países Baixos – o que também irá fazer-se noutros locais – mais uma política de asilo, elaborada de tal modo que em nada acompanha o que se está a fazer nos Estados-Membros da União Europeia, coisa que me parece extremamente insensata, por parte dos Países Baixos. Talvez, no entanto, aconteça o mesmo noutros países, motivo por que penso que a Comissão poderia vigiar, de maneira diplomática, mas, não obstante, vigiar.
O facto de o fundo se destinar, sobretudo, a melhorar os procedimentos é lógico, mas, pelo menos igualmente interessante é a abordagem comunitária do fenómeno das pessoas deslocadas. Com efeito, trata-se de uma categoria que se caracteriza, sobretudo, pela necessidade de segurança, sem, além disso, optar por um Estado-Membro da União Europeia, propriamente dito.
Apoiamos igualmente o apoio da EU a um
que proceda ao exame das experiências dos que regressam e se encarregue também de lhes assegurar uma certa medida de garantia. O facto de nós próprios aplaudirmos calorosamente o auto-empenhamento de organizações privadas, sobretudo das de refugiados e expatriados, é absolutamente natural para um democrata-cristão."@pt11
"Herr talman! Min grupp är mycket nöjd med förslaget om att inrätta en europeisk flyktingfond och även med det sätt som Frahm som föredragande har behandlat problemet på. Asylpolitiken är i akut behov av en aktion på Europanivå. Vi vill inte ha någon nedåtgående spiral där medlemsstaterna tävlar med varandra om att göra sitt eget land så oattraktivt som möjligt, som till exempel Nederländerna gjorde en gång genom att dyka upp på CNN med läckande tält som flyktingar kunde få plats i. Den sortens politik vill vi inte ha från europeisk sida. Vi vill absolut inte att det ena landet skjuter över sitt ansvar på det andra.
Denna nya typ av strukturfond, för det är det egentligen, önskar jag för min grupps räkning all framgång, och jag vill också gratulera föredraganden, Frahm, till hennes sätt att behandla detta viktiga ämne på, varvid jag samtidigt hoppas att hon kommer att vilja acceptera mitt engagemang för skräddarsydda uppgifter: flyktingar å ena sidan och fördrivna personer å andra sidan, även i fråga om betydelsen.
Inrättandet av denna fond är därför ett steg i rätt riktning. Temporärt fokuseras på den önskade solidariteten inom Europeiska unionen på ett symboliskt sätt. Det är fullkomligt riktigt att de länder som gör stora insatser per capita i förhållande till befolkningen skall vara de första som måste få finansiellt stöd. Det är också innebörden i ändringsförslaget från vår grupp. Vidare måste stödbeloppen stå i relation till de absoluta antalen. Dessa två skäl måste dock komma till uttryck genom en algebraisk formel. Det överlåter jag gärna åt tjänstemännen. Naturligtvis skall dessa insatser bedömas utifrån tillströmningen av asylsökande i varje land, hur många som beviljats flyktingstatus, självfallet i enlighet med Genèvekonventionen, och i vilken omfattning man tar emot fördrivna personer.
Såväl förslagstexten som föredraganden talar om de uppgifter som stöds av fonden. Vi är mycket glada över det breda stödet för vår idé om skräddarsydda uppgifter. Jag syftar då också på, vilket Frahm också talade om nyss, skillnaden mellan dem som individuellt har uppnått flyktingstatus och dem som åtnjuter temporärt skydd, fördrivna personer som fallit offer för massfördrivanden. Individuella flyktingar har nytta av att deras integrering på allehanda områden i Europeiska unionen, fast arbete, bostad, hela familjen rotar sig osv., kommer i gång så snabbt som möjligt.
Fördrivna personer däremot har fallit offer för massfördrivanden mot sin vilja och önskar återvända till sitt eget land. För dem måste vi söka det bästa alternativet för att ge dem chansen att återvända på ett värdigt sätt. För att uppnå detta har de behov av att kunna behålla sina egna sociala nätverk och av aktiviteter som förstärker deras framtidsutsikter när de återvänder till ursprungslandet och naturligtvis också deras självrespekt.
Ändringsförslag 19 handlar om detta vad beträffar flyktingar och ändringsförslag 21 om fördrivna personer. Vi borde egentligen uttrycka det på ett något mer klargörande sätt.
Till integrering hör enligt min uppfattning – och det är en personlig uppfattning – erkännande av de nya minoriteternas religion. Det är anledningen till mitt ändringsförslag 20, vilket jag var den ende som röstade för i utskottet, som på något outgrundligt sätt återigen har tagits upp i betänkandet, och därigenom ger det på ett eller annat sätt varje kollega som vill visa prov på sin vidsynthet på det området ytterligare en sista chans att också ta med detta ändringsförslag i betänkandet.
Det har kommit till min kännedom att Europeiska kommissionen genomför en jämförande studie beträffande medlemsstaternas asylpolitik. Jag är mycket spänd på om den rapporten verkligen kommer inom en snar framtid. Den skulle i sig själv kunna ge ett bidrag till den gemensamma politik som baseras på
. Det är också mycket viktigt att få denna rapport snabbt, för denna vecka behandlas i till exempel Nederländernas andra kammare – och det kommer också att ske på andra håll – på nytt en asylpolitik som är konstruerad på ett sådant sätt att den går helt i otakt med allt som sker i Europeiska unionens medlemsstater. Det förefaller mig vara ytterst oförståndigt av Nederländerna. Men kanske kommer detta att hända även på andra håll, och jag tror att man från kommissionens sida skulle kunna hålla ett öga på detta, på ett taktfullt sätt naturligtvis, men ändå hålla ett öga.
Det är logiskt att fonden huvudsakligen är inriktad på att förbättra förfarandena, men det är minst lika intressant med förfarandet på gemenskapsnivå i fråga om företeelsen fördrivna personer. Detta är ju en kategori som i allra högsta grad kännetecknas av behovet av säkerhet utan att i sammanhanget välja någon av Europeiska unionens medlemsstater som sådan.
Vi stöder likaså EU-stödet till en gemensam uppföljning som undersöker de återvändandes erfarenheter och även sörjer för garanti i viss utsträckning. Att vi helhjärtat välkomnar de egna insatser som privata organisationer och självfallet också flyktingar och fördrivna personer står för är för en kristdemokrat självklart."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Oostlander (PPEDE )."12
"best practices"13,2,7,11
"follow-up"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples