Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-03-16-Speech-4-131"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000316.3.4-131"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Der gemeinschaftliche Umweltschutz hat selbst bei den gemeinschaftlichen Organen keine Lobby, so scheint es. Anders ist nicht zu erklären, warum die Kommission gestern eingeknickt ist und die Strukturfondsverordnung plötzlich neu interpretiert.
Nachdem die Kommission sich im letzten Jahr wirklich stark gemacht hat, und endlich die seit Jahren überfällige Meldung der FFH-Gebiete für das gemeinsam beschlossene Projekt "Natura 2000" einforderte, hat sie sich jetzt selbst ein Bein gestellt, indem sie akzeptiert, daß die Meldungen nachgereicht werden können.
Das war nicht nötig, denn die Verordnung deckte die Forderung der Kommission, die FFH-Listen spätestens mit den Plänen einzureichen, voll ab und läßt an sich der Kommission da auch keinen Spielraum. Die Strukturfondsverordnung – letztes Jahr einstimmig von allen Mitgliedstaaten beschlossen – besagt eindeutig, daß die Ex-ante-Evaluierung Voraussetzung für die Programme und Planungsunterlagen ist, welche die Mitgliedstaaten der Kommission zur Genehmigung vorlegen.
Die Strukturfondsverordnung besagt auch, daß zu dieser Ex-ante-Evaluierung die Bewertung der Umweltsituation gehört, insbesondere der Gebiete, die möglicherweise durch eine Strukturfondsintervention beeinflußt werden können. Die Kommission hat demnach die Pflicht, darauf zu achten, daß ihr potentielle Gebiete des europäischen Naturschutzes in den Unterlagen zur Kenntnis gegeben werden, bevor sie die Pläne genehmigt.
Eine Einreichung der FFH-Liste nach der Genehmigung der Pläne macht weder inhaltlich Sinn – weil dann die Schutzgebiete verkleinert werden und an geplante Investitionen angepaßt werden (und nicht wie die Verordnung vorschreibt, die Schutzgebiete den Rahmen darstellen) –, noch macht es rechtlich Sinn, weil natürlich dann genau das eintritt, was die Kommission verhindern wollte, nämlich, daß Planungskonflikte lange Streitigkeiten nach sich ziehen. Es ist eine Illusion, wenn die Kommission glaubt, über Artikel 39 das einholen zu können, was sie bei der Ex-ante-Evaluierung nicht eingefordert hat.
Wie kann eine solche Kommission für die europäischen Bürger und Bürgerinnen glaubwürdig sein, wenn sie nicht fähig ist, ihre eigenen Forderungen durchzusetzen? Die Kommission hat durch ihr Einknicken das Vertrauen vieler, die nachhaltige Entwicklung als Chance für die nächste Generation begreifen, verloren."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Miljøbeskyttelse i Fællesskabet har ingen lobby, selv ikke hos fællesskabsorganerne, ser det ud til. På anden måde kan det ikke forklares, hvorfor Kommissionen i går gav efter og pludselig har en ny fortolkning af strukturfondsforordningen.
Efter at Kommissionen sidste år virkelig mandede sig op og langt om længe indkrævede meldingerne fra FFH-områderne for det fælles vedtagne projekt "Natura 2000", som skulle have været indleveret for flere år siden, har den nu spændt ben for sig selv ved at acceptere, at meldingerne kan indleveres senere.
Det var ikke nødvendigt, for i forordningen var der fuld dækning for Kommissionens krav om, at FFH-listerne skulle indleveres senest samtidig med planerne, og den giver i og for sig ikke Kommissionen noget spillerum her. Strukturfondsforordningen, som blev vedtaget enstemmigt sidste år af alle medlemsstaterne, siger helt klart, at den forudgående evaluering er en forudsætning for de programmer og planlægningsdokumenter, som medlemsstaterne forelægger for Kommissionen til godkendelse.
Strukturfondsforordningen siger også, at denne forudgående evaluering omfatter en vurdering af miljøsituationen, især af de områder, som muligvis kan blive påvirket af en strukturfondsintervention. Dermed har Kommissionen pligt til at være opmærksom på, at den bliver oplyst om potentielle områder for europæisk naturbeskyttelse i papirerne, før den godkender planerne.
Det giver ingen mening at indlevere FFH-listen, efter at planerne er godkendt - hverken indholdsmæssigt, fordi fredningsområderne bliver formindsket og tilpasset til planlagte investeringer (og det ikke, som fastlagt i forordningen, er fredningsområderne, som udgør rammen), eller juridisk, fordi der så naturligvis sker netop det, som Kommissionen ville forhindre, nemlig at planlægningskonflikter trækker lange stridigheder efter sig. Det er en illusion, når Kommissionen tror, at den via artikel 39 kan indhente det, som den undlod at kræve i forbindelse med den forudgående evaluering.
Hvordan kan en sådan Kommission være troværdig for de europæiske borgere, hvis den ikke er i stand til at sætte sine egne krav igennem? Kommissionen har ved at give efter mistet sin tillid hos mange, som opfatter bæredygtig udvikling som den næste generations chance."@da1
"Η κοινοτική προστασία του περιβάλλοντος φαίνεται ότι δεν διαθέτει ομάδα πίεσης ούτε μέσα στα κοινοτικά όργανα. Ειδάλλως δεν μπορεί να εξηγηθεί το γεγονός ότι η Επιτροπή λύγισε χθες και ξαφνικά έδωσε μια νέα ερμηνεία στον Kανονισμό για τα Διαρθρωτικά Ταμεία.
Αφού η Επιτροπή πήρε πέρυσι πραγματικά θάρρος και ζήτησε επιτέλους να δηλωθούν οι περιοχές που εμπίπτουν στην οδηγία "Χλωρίδα, Πανίδα, Οικότοποι", πράγμα που εκκρεμούσε από χρόνια, προκειμένου να πραγματοποιηθεί το πρόγραμμα "Natura 2000" το οποίο είχε αποφασισθεί από κοινού, έβαλε η ίδια τρικλοποδιά στον εαυτό της, αποδεχόμενη ότι οι δηλώσεις μπορούν να υποβληθούν εκ των υστέρων.
Δεν χρειαζόταν αυτό, εφόσον ο Κανονισμός κάλυπτε την απαίτηση της Επιτροπής για την υποβολή των καταλόγων το αργότερο μαζί με την υποβολή των σχεδίων και βασικά δεν άφηνε περιθώρια ούτε στην ίδια την Επιτροπή. Ο Kανονισμός για τα Διαρθρωτικά Ταμεία – που είχε γίνει πέρυσι ομόφωνα αποδεκτός από όλα τα κράτη μέλη – προβλέπει σαφώς ότι η εκ των προτέρων αξιολόγηση αποτελεί προϋπόθεση για τα προγράμματα και τους φακέλους των σχεδίων που τα κράτη μέλη υποβάλλουν προς έγκριση στην Επιτροπή.
Ο Kανονισμός για τα Διαρθρωτικά Ταμεία προβλέπει επίσης ότι στο πλαίσιο αυτής της εκ των προτέρων αξιολόγησης ανήκει και η αξιολόγηση του περιβάλλοντος, ιδίως των περιοχών που θα μπορούσαν ενδεχομένως να επηρεασθούν από μια παρέμβαση των διαρθρωτικών ταμείων. Η Επιτροπή έχει συνακόλουθα το καθήκον να προσέχει να έχει ενημερωθεί μέσω των φακέλων για περιοχές που δυνητικά εμπίπτουν στην ευρωπαϊκή προστασία του περιβάλλοντος προτού να εγκρίνει τα σχέδια.
Η υποβολή των καταλόγων για τις περιοχές της οδηγίας "Χλωρίδα, Πανίδα, Οικότοποι" μετά την έγκριση των σχεδίων δεν έχει νόημα ούτε από την άποψη του περιεχομένου – επειδή στην περίπτωση αυτή οι προστατευόμενες περιοχές θα περιορίζονταν για να προσαρμοσθούν στις σχεδιαζόμενες επενδύσεις (και δεν θα αποτελούσαν οι προστατευόμενες περιοχές το πλαίσιο όπως προβλέπει ο Κανονισμός) – ούτε από νομική άποψη, δεδομένου ότι τότε θα συμβεί φυσικά ακριβώς αυτό που ήθελε να αποτρέψει η Επιτροπή, δηλαδή ότι οι συγκρούσεις στο σχεδιασμό θα συνεπάγονταν μακρόχρονες διαμάχες. Πρόκειται για αυταπάτη εάν η Επιτροπή πιστεύει ότι μέσω του άρθρου 39 θα μπορέσει να αναπληρώσει αυτό που δεν ζήτησε στην εκ των προτέρων αξιολόγηση.
Πώς μπορεί να είναι αξιόπιστη για τους ευρωπαίους πολίτες μια τέτοια Επιτροπή, όταν δεν είναι ικανή να επιβάλει τις δικές της αξιώσεις; Με την υπαναχώρηση της, η Επιτροπή έχασε την εμπιστοσύνη πολλών ανθρώπων που θεωρούν ότι η αειφόρος ανάπτυξη είναι η ευκαιρία για την επόμενη γενεά."@el8
"It would appear that Community environmental protection does not have its own lobby at the Community institutions. There is no other explanation as to why the Commission gave way yesterday and suddenly decided to reinterpret the Structural Funds regulation.
Having given itself real teeth last year and called in notifications of FFH areas for the joint “Natura 2000” project which had been overdue for years, the Commission has now tripped itself up by accepting that notifications can be submitted ex-post.
That was unnecessary in that the regulation fully covered the Commission’s demand for FFH lists to be submitted together with the plans at the latest and per se leaves the Commission no room for manoeuvre here. The Structural Funds Regulation – decided unanimously last year by all the Member States – clearly states that the ex-ante evaluation is a prerequisite to the programme and the planning documents which the Member States submit to the Commission for approval.
The Structural Funds regulation also states that this ex-ante evaluation should include an assessment of the environmental situation, especially in areas which might be influenced by Structural Fund intervention. The Commission is therefore duty bound to ensure that the documents notify it of potential areas subject to European nature conservation before it approves the plans.
Submitting FFH lists once plans have been approved makes no sense from the point of view of content, because the protected areas will be reduced and adjusted to planned investments (rather than representing the framework, as required under the regulation), nor does it make any legal sense from a legal point of view because then, of course, exactly what the Commission wished to avoid will happen, i.e. planning conflicts will result in long-winded disputes. The Commission is deluding itself if it thinks that it can use Article 39 to recoup what it has failed to obtain during ex-ante evaluation.
How can the Commission be credible vis-à-vis the European citizens if it is unable to implement its own requirements? By giving in, the Commission has lost the confidence of many who see sustainable development as a chance for the next generation."@en3
"(DE) Parece que la protección común del medio ambiente no tiene ningún
entre los órganos comunitarios. No se puede explicar de otro modo porqué la Comisión se doblegó ayer interpretando de repente de un modo totalmente nuevo el reglamento sobre los fondos estructurales.
Después de que la Comisión mantuvo firmemente su posición el último año exigiendo por fin la más que necesaria declaración de los territorios FFH para el proyecto acordado conjuntamente “Natura 2000”, ahora se echa ella misma hacia atrás aceptando que las declaraciones de puedan presentar a posteriori.
Esto no era necesario pues el reglamento cubría plenamente la exigencia de la Comisión de presentar las listas FFH a más tardar junto con los planes y no permite a la Comisión ningún margen de actuación. El reglamento de los fondos estructurales –acordado unánimemente el último año por todos los Estados miembros- dice con total claridad que la evaluación ex ante es condición previa para los programas y la documentación de los proyectos que los Estados miembros presentan a la Comisión para su autorización.
El reglamento sobre los fondos estructurales dice también que en esta evaluación ex ante se incluye la situación del medio ambiente, en especial, de los territorios sobre los que se puede influir mediante intervención de dichos fondos. En consecuencia, la Comisión tiene la obligación de prestar atención a que se le den a conocer en los documentos los territorios potenciales europeos protegidos antes de autorizar los planes.
Una presentación de la lista FFH tras la autorización de los planes no tiene sentido en si pues los territorios protegidos entonces se verán reducidos y adaptados a las inversiones proyectadas (y no como prescribe el reglamento al indicar que los territorios protegidos representan el marco), ni tampoco tiene sentido jurídico pues entonces se producirá exactamente los que quería impedir la Comisión, es decir, que los conflictos de planificación arrastren consigo unos litigios de larga duración. Es una ilusión creer que la Comisión pueda lograr mediante el artículo 39 lo que no haya exigido en la evaluación ex ante.
¿Cómo puede ser creíble para las ciudadanas y ciudadanos europeos una Comisión de este tipo si no es capaz de imponer sus propias exigencias? Debido a su doblegamiento, la Comisión ha perdido la confianza de muchas personas de entender el desarrollo sostenible como una oportunidad para la próxima generación."@es12
"Näyttää siltä, että yhteisön ympäristönsuojelulla ei ole omaa eturyhmää yhteisön elimissä. Muuten ei voida selittää sitä, miksi komissio taipui eilen ja tulkitsee rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annettua asetusta yhtäkkiä uudella tavalla.
Sen jälkeen kun komissio ajoi viime vuonna hyvin voimakkaasti ja vaati viimeinkin vuosia myöhässä olevaa ilmoitusta elinympäristödirektiivin nojalla suojelluista alueista yhdessä päätettyä Natura 2000 -hanketta varten, se horjutti omaa päätöstään hyväksymällä, että ilmoitukset voidaan jättää sovittua ajankohtaa myöhemmin.
Se ei ollut tarpeen, sillä asetus kattoi täysin komission vaatimuksen elinympäristödirektiiviin liittyviä alueita koskevien luettelojen jättämisestä viimeistään yhdessä alueellisten kehityssuunnitelmien kanssa eikä jätä sinällään komissiolle siltä osin myöskään minkäänlaista pelinvaraa. Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetussa asetuksessa – jonka kaikki jäsenvaltiot hyväksyivät viime vuonna yksimielisesti – sanotaan yksiselitteisesti, että ennakkoarvio on niiden ohjelmien ja suunnitteluasiakirjojen edellytys, joita jäsenvaltiot esittävät komission hyväksyttäväksi.
Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetussa asetuksessa sanotaan myös, että tähän ennakkoarvioon kuuluu ympäristön tilan arvioiminen erityisesti niillä alueilla, joihin rakennerahaston varojen käyttöönotto voi mahdollisesti vaikuttaa. Komissiolla on siis velvollisuus huolehtia siitä, että sille ilmoitetaan asiakirjoissa eurooppalaisen luonnonsuojelun piiriin mahdollisesti tulevista alueista ennen kuin se hyväksyy suunnitelmat.
Elinympäristödirektiiviin liittyviä alueita koskevan luettelon jättäminen suunnitelmien hyväksymisen jälkeen ei ole sisällöllisesti järkevää – koska silloin suojelualueita pienennetään ja mukautetaan suunniteltuihin investointeihin (eikä kuten asetuksessa määrätään, että suojelualueet määräävät investointien puitteet) – eikä oikeudellisesti mielekästä, koska silloin tapahtuu tietysti juuri se, minkä komissio haluaisi estää, nimittäin, että suunnitteluun liittyvät konfliktit tuovat mukanaan pitkäaikaisia riitoja. On harhaluulo, jos komissio uskoo voivansa saavuttaa 39 artiklan avulla sen, minkä se jätti vaatimatta ennakkoarvion kohdalla.
Miten sellainen komissio voi olla uskottava eurooppalaisten kansalaisten mielestä, jos se ei pysty ajamaan läpi omia vaatimuksiaan? Komissio menetti taipumisensa myötä niiden monien luottamuksen, jotka ymmärtävät kestävän kehityksen seuraavan sukupolven mahdollisuudeksi."@fi5
"Il semble que même auprès des organes communautaires, il n'y ait pas de groupe de pression en matière de protection de l'environnement de l'UE. Comment en effet expliquer autrement le fait qu'hier la Commission ait plié et soudainement interprété autrement le règlement concernant les fonds structurels ?
Après avoir réellement encouragé et enfin exigé l'année dernière la notification tant attendue des zones FFH pour le projet "Natura 2000", la Commission a soudain fait volte-face en acceptant que ces notifications puissent être différées.
Ce n'était pas nécessaire puisque le règlement reprend complètement la requête de la Commission de présenter les listes FFH au plus tard lors de la remise des plans et ne laisse par conséquent aucune marge à la Commission. Le règlement concernant les fonds structurels - adopté l'an dernier à l'unanimité par tous les États membres - stipule clairement que l'évaluation ex ante est une condition préalable à la présentation des programmes et plans par les États membres aux fins d'approbation par la Commission.
Le règlement précise également que cette évaluation ex ante inclut l'évaluation de la situation environnementale, notamment dans les régions où une intervention des fonds structurels pourrait avoir des incidences. Avant d'approuver un plan, la Commission doit par conséquent veiller à ce que les sites potentiels du réseau européen de protection de la nature lui soient communiqués dans les dossiers.
Une notification de la liste postérieurement à l'approbation des plans n'a de sens ni quant au principe - en effet, l'étendue des sites protégés sera alors réduite et adaptée aux investissements prévus (ce qui va en sens contraire des dispositions du règlement) -, ni du point de vue juridique dans la mesure où se produira alors exactement ce que la Commission cherchait à éviter, c'est-à-dire, la transformation des conflits relatifs aux plans en litiges interminables. La Commission se leurre si elle croit pouvoir rattraper par l'article 39 ce qu'elle n'a pas exigé dans le cadre de l'évaluation ex ante.
Comment une Commission qui n'est pas capable d'imposer ses exigences peut-elle être crédible aux yeux des citoyens européens ? En courbant ainsi le front, la Commission a perdu la confiance de bien des citoyens qui voient dans le développement durable une chance pour la prochaine génération."@fr6
"Sembra proprio che la protezione ambientale nell'Unione europea non abbia nessuna
che ne difenda gli interessi, nemmeno tra le Istituzioni comunitarie. Non si può spiegare in altro modo il fatto che la Commissione ieri abbia fatto marcia indietro ed abbia improvvisamente dato una nuova interpretazione al regolamento sui Fondi strutturali.
Dopo aver fatto la voce grossa l'anno scorso ed aver preteso dagli Stati membri la notifica, dovuta da anni, dei siti
flora e fauna per il progetto “Natura 2000”, deciso di comune accordo, adesso la Commissione si fa lo sgambetto da sola accettando che le notifiche vengano inviate dopo le scadenze.
Ciò non era necessario, perché il regolamento prevede quanto richiesto dalla Commissione, cioè che gli elenchi dei siti vengano comunicati al più tardi insieme ai progetti, e non lascia nessun margine discrezionale alla Commissione. Il regolamento sui Fondi strutturali, adottato l'anno scorso da tutti gli Stati membri all'unanimità, stabilisce con chiarezza che la valutazione
è una condizione essenziale per la documentazione sui programmi e i progetti, che dev'essere presentata dagli Stati membri alla Commissione per ottenere l'autorizzazione.
Il regolamento sui Fondi strutturali stabilisce inoltre che la valutazione
deve comprendere anche una stima della situazione ambientale specifica di quei siti che potrebbero subire l'impatto di un intervento finanziato dai Fondi strutturali. Prima di autorizzare un progetto, la Commissione ha quindi l'obbligo di accertarsi che nella documentazione vengano segnalate le potenziali zone europee di protezione ambientale.
Notificare gli elenchi dei siti
flora e fauna dopo l'autorizzazione dei progetti non ha alcun senso dal punto di vista del contenuto, perché in questo modo le dimensioni delle aree protette verranno ridotte per adeguarle ai progetti di investimento (e non sono più le aree protette a determinare i progetti, come prescrive invece il regolamento). La cosa non ha neppure senso dal punto di vista giuridico, perché in questo caso avviene proprio quello che la Commissione voleva evitare: conflitti a livello di progettazione che si lasciano dietro un lungo strascico di controversie. E' pura illusione credere, come fa la Commissione, di poter recuperare con l'articolo 39 quello che non viene richiesto nella valutazione
Come può questa Commissione essere credibile nei confronti dei cittadini europei, se non è in grado di far rispettare le proprie richieste? Con la sua inversione di marcia la Commissione ha perduto la fiducia dei molti che ritengono lo sviluppo sostenibile un'opportunità per la prossima generazione."@it9
"It would appear that Community environmental protection does not have its own lobby at the Community institutions. There is no other explanation as to why the Commission gave way yesterday and suddenly decided to reinterpret the Structural Funds regulation.
Having given itself real teeth last year and called in notifications of FFH areas for the joint “Natura 2000” project which had been overdue for years, the Commission has now tripped itself up by accepting that notifications can be submitted ex-post.
That was unnecessary in that the regulation fully covered the Commission’s demand for FFH lists to be submitted together with the plans at the latest and per se leaves the Commission no room for manoeuvre here. The Structural Funds Regulation – decided unanimously last year by all the Member States – clearly states that the ex-ante evaluation is a prerequisite to the programme and the planning documents which the Member States submit to the Commission for approval.
The Structural Funds regulation also states that this ex-ante evaluation should include an assessment of the environmental situation, especially in areas which might be influenced by Structural Fund intervention. The Commission is therefore duty bound to ensure that the documents notify it of potential areas subject to European nature conservation before it approves the plans.
Submitting FFH lists once plans have been approved makes no sense from the point of view of content, because the protected areas will be reduced and adjusted to planned investments (rather than representing the framework, as required under the regulation), nor does it make any legal sense from a legal point of view because then, of course, exactly what the Commission wished to avoid will happen, i.e. planning conflicts will result in long-winded disputes. The Commission is deluding itself if it thinks that it can use Article 39 to recoup what it has failed to obtain during ex-ante evaluation.
How can the Commission be credible vis-à-vis the European citizens if it is unable to implement its own requirements? By giving in, the Commission has lost the confidence of many who see sustainable development as a chance for the next generation."@lv10
"Het ziet ernaar uit dat de milieubescherming in de Gemeenschap bij de communautaire organen niet over lobbyisten beschikt. Anders kunnen wij niet verklaren waarom de Commissie gisteren door de knieën is gegaan en de structuurfondsenverordening plotseling anders interpreteert.
De Commissie heeft vorig jaar werkelijk een inspanning gedaan. Ze eiste eindelijk dat de lidstaten de lijsten van beschermde gebieden voor het door iedereen goedgekeurde project Natura 2000 voorlegden. Nu heeft ze zichzelf echter een beentje gelicht door te aanvaarden dat ze dat ook later nog kunnen doen.
Dat was niet nodig. Volgens de verordening kan de Commissie eisen dat de lijsten van gebieden uiterlijk samen met de plannen worden ingediend. De verordening laat de Commissie daar ook geen enkele marge. In de structuurfondsenverordening, die alle lidstaten vorig jaar eenparig hebben goedgekeurd, staat uitdrukkelijk dat de beoordeling vooraf een voorwaarde is voor de goedkeuring van de programma's en plannen die de lidstaten de Commissie voorleggen.
In de structuurfondsenverordening staat ook dat die beoordeling vooraf ook betrekking heeft op de milieusituatie, in het bijzonder in de gebieden waar steun uit de structuurfondsen bepaalde gevolgen kan hebben. De Commissie moet er dus op toezien dat de gebieden voor het Europese natuurbeschermingsnetwerk aan haar worden voorgelegd voordat ze de plannen goedkeurt.
Indiening van de lijst van gebieden na goedkeuring van de plannen heeft geen enkele zin omdat de beschermingsgebieden dan worden verkleind en aan de geplande investeringen worden aangepast (en dus niet, zoals in de verordening wordt bepaald, de beschermingsgebieden het kader vormen). Dat heeft ook juridisch geen zin omdat dan precies gebeurt wat de Commissie wilde beletten, namelijk dat over de plannen aanslepende conflicten ontstaan. De Commissie mag niet denken dat ze door middel van artikel 39 kan bereiken wat ze bij de beoordeling vooraf niet heeft geëist.
Hoe kan de Commissie voor de Europese burgers geloofwaardig zijn, als ze er niet eens in slaagt de vervulling van haar eisen af te dwingen? De Commissie is door de knieën gegaan en heeft daardoor het vertrouwen verloren van vele mensen die duurzame ontwikkeling als een kans voor de volgende generatie zien."@nl2
"Parece que a protecção ambiental comunitária não tem nenhum
junto dos próprios órgãos comunitários. Não existe outra explicação para o facto de a Comissão ter cedido ontem e, repentinamente, passar a dar uma nova interpretação ao regulamento relativo aos Fundos Estruturais.
Depois de a Comissão se ter afirmado no ano passado, tendo reclamado finalmente a indicação das regiões ao abrigo da Directiva FFH, relativa à preservação dos habitats naturais e da fauna e flora selvagens, para o projecto comum “Natura 2000”, o que deveria ter sido feito há anos atrás, acabou agora por passar uma rasteira a si própria, ao aceitar que as notificações sejam entregues posteriormente.
Isto era desnecessário, tendo em conta que o regulamento cobria totalmente a exigência da Comissão, no sentido de que as listas dos locais protegidos ao abrigo da Directiva FFH (FaunaFloraHabitat) sejam entregues, o mais tardar, juntamente com os projectos, não deixando nesta matéria qualquer espaço de manobra à Comissão. O regulamento relativo aos Fundos Estruturais, aprovado por unanimidade no ano passado por todos os EstadosMembros, define claramente que a avaliação
constituiu um pressuposto dos programas e da documentação de planificação, que os EstadosMembros têm de submeter à aprovação da Comissão.
O referido regulamento dos Fundos Estruturais define ainda que a avaliação da situação ambiental faz parte desta avaliação
sobretudo nas regiões que possam, eventualmente, ser afectadas na sequência de uma intervenção dos Fundos Estruturais. Assim sendo, cabe à Comissão assegurar que as potenciais regiões ao abrigo da protecção europeia da natureza sejam mencionados na documentação que lhe é apresentada antes da aprovação dos projectos.
A entrega das referidas listas após a aprovação dos projectos não faz qualquer sentido do ponto de vista da matéria em si, porque nessa altura as zonas protegidas serão reduzidas e adaptadas a investimentos previstos (as zonas protegidas deixarão de funcionar como moldura, ao invés do pretendido no regulamento). A entrega pósaprovação também não faz qualquer sentido do ponto de vista jurídico, porque nessa altura irá acontecer exactamente aquilo que a Comissão tanto queria evitar, nomeadamente, que as divergências em termos de planificação originem discussões intermináveis. É pura ilusão se a Comissão pensa que, através do artigo 39º, irá conseguir salvaguardar tudo aquilo que não reclamou através da avaliação
.
Qual poderá ser a credibilidade da Comissão aos olhos dos cidadãos europeus, homens e mulheres, quando ela é incapaz de impor as suas próprias exigências? Ao ceder, a Comissão perdeu a confiança de muitos, que vêm no desenvolvimento sustentado uma oportunidade para a geração vindoura."@pt11
"Det finns ingen lobbying för gemenskapens miljöskydd ens inom gemenskapsorganen, som det verkar. Någon annan förklaring finns det inte till att kommissionen i går plötsligt vek sig och började tolka strukturfondsförordningen på ett nytt sätt.
Efter att kommissionen förra året verkligen kämpade och äntligen krävde att få in den förteckning över de områden djur- och växtarter och livsmiljöer som var skyddsvärda vilken borde ha inkommit flera år tidigare till det gemensamt beslutade projektet "Natura 2000", har man nu satt krokben för sig själv genom att acceptera att förteckningarna lämnas in i efterhand.
Detta hade inte varit nödvändigt, för förordningen täckte helt och hållet in kommissionens krav på att förteckningarna över djur- och växtarter och livsmiljöer skall lämnas in senast tillsammans med planeringen och lämnar i sig inte heller något spelrum för kommissionen på den punkten. Strukturfondsförordningen – förra året enhälligt beslutad av samtliga medlemsstater – säger otvetydigt att förhandsbedömningen är en förutsättning för programmen och planeringsunderlagen som medlemsstaterna lägger fram för godkännande för kommissionen.
Strukturfondsförordningen säger vidare att en bedömning av miljösituationen hör till denna
utvärdering, särskilt på de områden som möjligen kan komma att påverkas av en strukturfondsintervention. I enlighet med detta har kommissionen skyldighet att se till att man i underlagen underrättas om potentiella områden för det europeiska naturskyddet, innan man godkänner planerna.
Att lämna in förteckningen när projektplanerna redan har godkänts har varken något innehållsligt värde – eftersom naturskyddsområdena då förringas och anpassas till planerade investeringar (i stället för att naturskyddsområdena får utgöra ramen, vilket förordningen föreskriver) – eller något rättsligt värde eftersom det då givetvis uppstår precis det som kommissionen ville förhindra, nämligen att konflikter i planeringen drar med sig långvariga gräl. Det är en illusion ifall kommissionen via artikel 39 tror sig kunna inhämta det som man inte krävde för förhandsbedömningen.
Hur kan en sådan kommission vara trovärdig i de europeiska medborgarnas ögon som inte är kapabel att driva igenom sina egna krav? Kommissionen har genom att vika sig förlorat förtroendet bland många människor som ser en hållbar utveckling som en chans för kommande generation."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"ex-ante."9
"lobby"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples