Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-03-16-Speech-4-127"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-03-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:AFSTEMNING4
dcterms:Language	"it"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000316.3.4-127"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-03-16-Speech-4-1284
lpv:speaker	lp:Cristiana Muscardini4
lpv:spoken text	". La decisione di non votare la relazione Duff/Voggenhuber non vuole costituire l'espressione di una critica ai contenuti di quei diritti fondamentali riconosciuti dagli Stati membri, richiamati dal Trattato sull'Unione, applicati dalla Corte di giustizia di Lussemburgo in molte sue pronunce, inseriti da tempo nella Convenzione dei diritti dell'uomo, ai quali sembra voglia ispirarsi la nuova Carta. Questi diritti costituiscono l'ossatura costituzionale in tutti i paesi aderenti all'Unione: in tal maniera garantiscono il cittadino europeo da eventuali attacchi e abusi in ogni Stato membro e risultano calati, attraverso l'interpretazione della giurisprudenza, nelle specifiche realtà nazionali. Si può essere d'accordo per l'elaborazione di una Carta con valenza di mera dichiarazione politica, ad alto contenuto morale, con la quale l'Unione ribadisca - se mai ce ne fosse ancora bisogno - il carattere pregnante, stabile e imperituro dei diritti fondamentali. In tal modo la nuova Carta potrebbe essere l'ispirazione di una filosofia, che gli Stati membri, o alcuni di essi, potrebbero trasporre nei loro sistemi. Si ritiene invece che l'estensione di una Carta dei diritti dell'Unione, con carattere vincolante per le Istituzioni ma indirettamente anche per gli Stati membri nei rapporti con i loro cittadini, possa rimescolare le carte in termini di relazioni Unione/Stati membri, rivedere per la porta secondaria il principio di sussidiarietà e dar luogo ad un sistema in cui i diversi piani - nazionale, europeo - su cui agiscono tali diritti fondamentali, con la loro relativa tutela, verrebbero evidentemente a sovrapporsi, creando pericolose confusioni con interpretazioni anche differenti di uno stesso principio. Tale eventuale situazione sarebbe paradossalmente in contrasto, in ultima analisi, con il principio ispiratore di un Carta dei diritti dell'Unione, che è quello di voler meglio tutelare e garantire i cittadini europei."@it9,9
lpv:spokenAs	member; UEN (1999-07-22--2000-09-20)14 member; Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy (1999-07-21--2002-01-14)14 substitute; Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy (1999-09-10--2002-01-14)14 member; Delegation for relations with South Africa (1999-12-16--2002-01-14)14 unknown; Alleanza nazionale (1999-07-20--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Beslutningen om ikke at stemme ja til Duff- og Voggenhuber-betænkningen er ikke et udtryk for en kritik af indholdet i de grundlæggende rettigheder, som er anerkendt af medlemsstaterne; som man minder om i EU-traktaten; som Domstolen i Luxembourg anvender i mange af sine afgørelser, og som i lang tid har været medtaget i Menneskerettighedskonventionen, som det nye charter tilsyneladende er inspireret af. Disse rettigheder udgør forfatningsgrundlaget i alle EU-landene. De sikrer således den europæiske borger mod eventuelle krænkelser og misbrug i alle medlemsstaterne, og via fortolkningen af retspraksis er de en del af de specifikke situationer i EU-landene. Man kan godt være enig i, at der skal udarbejdes et charter, som er en ren politisk erklæring med et højt moralsk indhold, hvormed Unionen fastslår - hvis ellers der stadig er brug for dette - de grundlæggende rettigheders betydningsfulde, stabile og uforgængelige karakter. På denne måde kunne det nye charter være inspirationen til en filosofi, som medlemsstaterne - eller nogle af dem - kunne implementere i deres systemer. Jeg mener til gengæld, at udvidelsen af et EU-charter for grundlæggende rettigheder, som er bindende for institutionerne, men indirekte også for medlemsstaterne i deres forhold til borgerne, kan skabe forvirring, når det gælder forholdet mellem Unionen og medlemsstaterne, forvise subsidiaritetsprincippet til andenpladsen og skabe et system, hvor de forskellige nationale og europæiske niveauer, som disse grundlæggende rettigheder og beskyttelsen af dem fungerer på, naturligvis ville overlappe hinanden, hvilket ville medføre nogle farlige sammenblandinger med forskellige fortolkninger af ét og samme princip. Denne mulige situation ville, når alt kommer til alt, paradoksalt nok være i modstrid med det princip, som ligger bag EU-charteret for grundlæggende rettigheder, nemlig at man ønsker at beskytte og sikre de europæiske borgere bedre."@da1 ". Mit meiner Entscheidung, nicht für den Bericht Duff/Voggenhuber zu stimmen, wollte ich keine inhaltliche Kritik an den von den Mitgliedstaaten anerkannten und im Vertrag über die Europäische Union erwähnten Grundrechten üben, die vom Gerichtshof in Luxemburg in vielen seiner Urteilssprüche angewandt werden und seit langem in der Europäischen Menschenrechtskonvention, an der sich die neue Charta offensichtlich orientieren will, verankert sind. Diese Rechte bilden das verfassungsmäßige Gerüst in allen Unionsstaaten: Somit schützen sie den Bürger in jedem Mitgliedstaat vor etwaigen Angriffen oder Mißbräuchen und halten über die durch die Rechtsprechung erfolgende Auslegung Einzug in die spezifische nationale Realität. Man kann der Erarbeitung einer Charta mit der Bedeutung einer reinen politischen Erklärung und hohem moralischen Anspruch, in der die Union, sofern das überhaupt erforderlich ist, den bedeutungsvollen, dauerhaften und unwiderruflichen Charakter der Menschenrechte bekräftigt, durchaus zustimmen. Auf diesem Wege könnte die neue Charta zu einer Sichtweise anregen, welche die Mitgliedstaaten, oder einige von ihnen, in ihre Systeme übertragen könnten. Andererseits besteht die Auffassung, daß die Ausarbeitung einer Charta der Grundrechte der Europäischen Union, die für die EU-Institutionen, aber indirekt auch für die Mitgliedstaaten und ihr Verhältnis zu ihren Bürgern verbindlich ist, Einfluß auf die Beziehungen zwischen der Union und den Mitgliedstaaten haben könnte; daß sie möglicherweise den Subsidiaritätsgrundsatz durch die Hintertür umstößt und zu einem System führt, in dem sich die verschiedenen Ebenen – nationale und europäische Ebene –, auf denen diese Grundrechte wirken und entsprechend geschützt werden, natürlich überlagern würden und dadurch ein gefährliches Durcheinander von bisweilen auch unterschiedlichen Auslegungen ein und desselben Grundsatzes entstehen könnte. Eine solche Situation stünde paradoxerweise letztendlich im Widerspruch zum Leitgedanken einer Charta der Grundrechte der Europäischen Union, der darin besteht, den Unionsbürgern einen besseren Schutz und mehr Garantien zu bieten."@de7 ". Με την απόφαση να μην ψηφίσω υπέρ της έκθεσης Duff/Voggenhuber δεν εκφράζω μια κριτική κατά του περιεχομένου αυτών των θεμελιωδών δικαιωμάτων που αναγνωρίστηκαν από τα κράτη μέλη, κατοχυρώθηκαν από τη Συνθήκη για την Ευρωπαϊκή Ένωση, εφαρμόστηκαν από το Δικαστήριο του Λουξεμβούργου σε πολλές από τις αποφάσεις του και ενσωματώθηκαν πριν από καιρό στη Σύμβαση για τα Δικαιώματα του Ανθρώπου, από τα οποία φαίνεται ότι θέλει να εμπνευστεί ο νέος Χάρτης. Τα δικαιώματα αυτά αποτελούν τη συνταγματική ραχοκοκκαλιά όλων των κρατών μελών της Ένωσης: με τον τρόπο αυτόν προστατεύουν τον ευρωπαίο πολίτη από ενδεχόμενες επιθέσεις και καταχρήσεις σε κάθε κράτος μέλος και μεταφέρονται, μέσω της ερμηνείας της νομολογίας, στις ιδιαίτερες εθνικές πραγματικότητες. Θα μπορούσα να συμφωνήσω με την κατάρτιση ενός Χάρτη με αξία απλής πολιτικής διακήρυξης, υψηλού ηθικού περιεχομένου, με τον οποίο η Ένωση να επιβεβαιώνει – αν υπάρχει ακόμη τέτοια ανάγκη – τον μεστό, σταθερό και αιώνιο χαρακτήρα των θεμελιωδών δικαιωμάτων. Με τον τρόπο αυτόν, ο νέος Χάρτης θα μπορούσε να είναι η έμπνευση μιας φιλοσοφίας που τα κράτη μέλη, ή ορισμένα από αυτά, θα μπορούσαν να μεταφέρουν στα συστήματά τους. Πιστεύω ωστόσο ότι με την επέκταση ενός Χάρτη των Δικαιωμάτων της Ένωσης, με δεσμευτικό χαρακτήρα για τα θεσμικά όργανα, αλλά εμμέσως και για τα κράτη μέλη στις σχέσεις με τους πολίτες τους, μπορεί να δημιουργηθεί σύγχυση ως προς τις σχέσεις Ένωσης/κρατών μελών, να αναθεωρηθεί πλαγίως η αρχή της επικουρικότητας και να διαμορφωθεί ένα σύστημα όπου τα διάφορα επίπεδα – εθνικό, ευρωπαϊκό – στο οποίο λειτουργούν αυτά τα θεμελιώδη δικαιώματα, με τη σχετική προστασία τους, θα επικαλύπτονταν, δημιουργώντας επικίνδυνη σύγχυση και ακόμη και διαφορετικές ερμηνείες της ίδιας αρχής. Σε τελευταία ανάλυση, μια τέτοια κατάσταση θα ήταν, κατά παράδοξο τρόπο, αντίθετη με την αρχή που θα έπρεπε να διαπνέει έναν Χάρτη των Δικαιωμάτων της Ένωσης, δηλαδή με την καλύτερη προστασία και διασφάλιση των ευρωπαίων πολιτών."@el8 ". My decision not to vote for the Duff/Voggenhuber report is not intended to be seen as a criticism of the nature of the fundamental rights which are recognised by the Member States, enshrined in the Treaty on European Union, frequently applied in judgements of the Court of Justice in Luxembourg and which have long had a place in the Convention on Human Rights, upon which the new Charter appears to be based. These rights are the backbone of the Constitutions of all the countries of the Union, guaranteeing protection of European citizens from attack or abuse in any of the Member States, and they are applied to the different situations in individual States through the interpretation of the case law of the European Court of Justice. I would not be against the drafting of a Charter, the sole function of which was to be a political statement with a high moral content intended by the Union to reaffirm the significance and unchanging, eternal nature of fundamental rights, if this should ever prove necessary. In this sense, the new Charter could be the basis for a philosophy which some or all of the Member States could incorporate into their own legal systems. However, I feel that the drafting of a Union Charter of Rights which is binding upon the institutions and also, indirectly, upon the relations of Member States with their citizens, could confuse the relationship between the Member States and the Union, let subsidiarity in by the back door and give rise to an overlap between the national and European levels at which fundamental rights and the protection they guarantee operate, generating dangerous confusion and opening the way for multiple interpretations of a single principle. In short, this situation would be in absurd contrast with the basic principle behind a Union Charter of Rights, which is to increase protection for European citizens and guarantee their safety."@en3 ". (IT) La decisión de no votar el informe Duff/Voggenhuber no pretende ser una crítica a los contenidos de esos derechos fundamentales reconocidos por los Estados miembros, contemplados en el Tratado de la Unión Europea, aplicados por el Tribunal de Justicia de Luxemburgo en muchas de sus sentencias, incorporados desde hace tiempo a la Convención de los Derechos Humanos, a los cuales me parece que quiere inspirarse la nueva Carta. Estos derechos constituyen la estructura constitucional en todos los Estados que forman parte de la Unión: de esta manera protegen al ciudadano europeo de posibles ataques y abusos en cada Estado miembro y, a través de la interpretación de la jurisprudencia, penetran profundamente en las realidades nacionales específicas. Se puede estar de acuerdo con la elaboración de una Carta con valor de mera declaración política y con un elevado contenido moral, a través de la que la Unión reitere –si fuere menester– el carácter pregnante, estable e imperecedero de los derechos fundamentales. De este modo, la nueva Carta podrá inspirar una filosofía que los Estados miembros o algunos de ellos podrían transponer en sus sistemas. Por el contrario, se considera que la elaboración de una Carta de derechos fundamentales de la Unión, con carácter vinculante para las Instituciones e, indirectamente, para los Estados miembros en las relaciones con sus ciudadanos, puede revolver los papeles en términos de relaciones entre la Unión y los Estados miembros, replantear por la puerta de atrás el principio de subsidiariedad y dar lugar a un sistema en que los distintos planos -nacional, europeo– en los que actúan dichos derechos fundamentales, con su correspondiente tutela, se solaparían y crearían peligrosas confusiones con interpretaciones incluso diferentes de un mismo principio. Al fin y la postre esta eventual situación iría paradójicamente en contra del principio inspirador de una Carta de los derechos fundamentales de la Unión que es el de querer proteger y garantizar mejor a los ciudadanos europeos."@es12 ". Päätöksellä olla äänestämättä Duffin ja Voggenhuberin mietinnöstä ei ole tarkoitus kritisoida niiden jäsenvaltioiden tunnustamien perusoikeuksien sisältöä, joihin viitataan Maastrichtin sopimuksessa, joita Luxemburgin tuomioistuin soveltaa monissa päätöksissään ja jotka ovat jo kauan kuuluneet ihmisoikeusyleissopimukseen, josta uudessa perusoikeuskirjassa nähtävästi halutaan ottaa mallia. Nämä oikeudet muodostavat perustuslain selkärangan kaikissa unioniin kuuluvissa maissa: sillä tavoin ne turvaavat Euroopan unionin kansalaisia mahdollisilta hyökkäyksiltä ja hyväksikäytöltä jokaisessa jäsenvaltiossa, ja ne päätyvät oikeustieteen tulkinnan mukaan eri kansallisiin käytäntöihin. Siitä voidaan olla yhtä mieltä, että laadittaisiin sellainen perusoikeuskirja, että sillä olisi pelkästään poliittisen julistuksen asema ja korkea moraalinen merkitys ja että sillä unioni vahvistaisi – mikäli siihen vielä olisi suinkin tarvetta – perusoikeuksien painavan, vakaan ja pysyvän luonteen. Siten uusi peruskirja voisi olla innoittamassa uutta filosofiaa, jonka jäsenvaltiot, tai jotkut niistä, voisivat siirtää omiin järjestelmiinsä. Sen sijaan ollaan sitä mieltä, että laajentamalla Euroopan unionin perusoikeuskirjaa jolloin se sitoisi toimielimiä ja epäsuorasti myös jäsenvaltioita näiden suhteissa kansalaisiinsa – voitaisiin sekoittaa korttipakkaa unionin ja jäsenvaltioiden suhteissa, tarkistaa toissijaisuusperiaatetta antamalla sille toissijainen asema ja luoda näin järjestelmä, jossa eri tasot – kansallinen taso, Euroopan taso – joilla tällaiset perusoikeudet vaikuttavat ja niitä suojellaan, menisivät todennäköisesti päällekkäin ja aiheuttaisivat näin vaarallista sekaannusta, kun yhdestä ja samasta periaatteesta olisi jopa erilaisia tulkintoja. Tällainen mahdollinen tilanne olisi viime kädessä paradoksaalisesti ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan perusperiaatteen kanssa, jonka mukaan Euroopan unionin kansalaisia pyritään suojaamaan ja suojelemaan paremmin."@fi5 ". La décision de ne pas voter le rapport Duff/Voggenhuber n’est pas une critique sur les contenus des droits fondamentaux reconnus par les États membres, réclamés par le Traité sur l’Union, appliqués par la Cour de justice de Luxembourg dans bon nombre de ses décisions, introduits depuis longtemps dans la Convention des droits de l’homme, et dont semble vouloir s’inspirer la nouvelle Charte. Ces droits constituent l’ossature constitutionnelle de tous les pays adhérents à l’Union : de cette manière, ils protègent le citoyen européen contre d’éventuelles attaques et abus dans chacun des États membres et se traduisent, par le biais de l’interprétation de la jurisprudence, dans les réalités nationales spécifiques . On peut être d’accord sur l’élaboration d’une Charte ayant valeur de simple déclaration politique, à haut contenu moral, dans laquelle l’Union mettra à nouveau l’accent - pour autant que ce soit encore nécessaire - sur le caractère prégnant, stable et durable des droits fondamentaux. Ainsi, la nouvelle Charte pourrait inspirer une philosophie, que les États membres, ou certains d’entre eux, pourraient transposer dans leur système. On pense au contraire que l’extension d’une Charte des droits de l’Union, à caractère contraignant pour les institutions mais indirectement également pour les États membres dans leurs rapports avec leurs citoyens, pourra changer la donne en terme de relations Union/ États membres, renvoyer le principe de subsidiarité au second plan et conduire à un système où les divers plans - national, européen - sur lesquels ces droits fondamentaux ont un impact, avec leur protection relative, se superposeraient inévitablement, conduisant à des confusions dangereuses en raison des différences d'interprétations d’un même principe. En dernière analyse, ce genre de situation serait paradoxalement en contraste avec le principe inspirateur d’une Charte des droits de l’Union, à savoir l'amélioration de la protection et de la sécurité des citoyens européens."@fr6 ". My decision not to vote for the Duff/Voggenhuber report is not intended to be seen as a criticism of the nature of the fundamental rights which are recognised by the Member States, enshrined in the Treaty on European Union, frequently applied in judgements of the Court of Justice in Luxembourg and which have long had a place in the Convention on Human Rights, upon which the new Charter appears to be based. These rights are the backbone of the Constitutions of all the countries of the Union, guaranteeing protection of European citizens from attack or abuse in any of the Member States, and they are applied to the different situations in individual States through the interpretation of the case law of the European Court of Justice. I would not be against the drafting of a Charter, the sole function of which was to be a political statement with a high moral content intended by the Union to reaffirm the significance and unchanging, eternal nature of fundamental rights, if this should ever prove necessary. In this sense, the new Charter could be the basis for a philosophy which some or all of the Member States could incorporate into their own legal systems. However, I feel that the drafting of a Union Charter of Rights which is binding upon the institutions and also, indirectly, upon the relations of Member States with their citizens, could confuse the relationship between the Member States and the Union, let subsidiarity in by the back door and give rise to an overlap between the national and European levels at which fundamental rights and the protection they guarantee operate, generating dangerous confusion and opening the way for multiple interpretations of a single principle. In short, this situation would be in absurd contrast with the basic principle behind a Union Charter of Rights, which is to increase protection for European citizens and guarantee their safety."@lv10 "Ons besluit om niet voor het verslag-Duff/Voggenhuber te stemmen is geen inhoudelijke kritiek op de grondrechten die door de lidstaten zijn erkend, in het Verdrag van de Unie zijn genoemd, door het Hof van Justitie van Luxemburg in talrijke arresten zijn toegepast en reeds geruime tijd onderdeel zijn van het Verdrag voor de rechten van de mens. Deze rechten zullen naar het schijnt de grondslag vormen voor het nieuwe handvest. Zij vormen het constitutioneel skelet in alle lidstaten van de Unie. Op die manier wil men de Europese burger behoeden voor aantasting van zijn rechten en hem beschermen tegen misbruik. Dankzij de in de jurisprudentie voorkomende interpretaties hebben deze rechten hun beslag kunnen vinden in het dagelijks leven van de verschillende lidstaten. Wij gaan akkoord met de opstelling van een handvest, mits dit van hoog moreel gehalte is zijn en de rol vervult van een politieke verklaring waarmee de Unie - zo dit nodig mocht zijn - het onvervreemdbare en onaantastbare karakter van de grondrechten bevestigt. Dan kan het handvest een bron van inspiratie zijn voor de lidstaten, of voor enkele lidstaten, en hen ertoe aanzetten de daaraan ten grondslag liggende filosofie in hun stelsels te verwerken. Als men echter het handvest van de grondrechten van de Unie verder gaat uitbreiden - het handvest is bindend voor de instellingen en indirect ook voor de lidstaten, voor zover het om de betrekkingen met de burgers gaat - sticht men verwarring in de betrekkingen tussen de Unie en de lidstaten. Dat zou kunnen leiden tot herziening, via de achterdeur, van het subsidiariteitsbeginsel. Er zou een stelsel kunnen ontstaan waarin overlapping optreedt van de verschillende niveaus - nationaal, Europees - waarop de grondrechten, met inbegrip van hun beschermingsmechanismen, werkzaam zijn. Dan is het gevaar van verwarring groot en zou een en hetzelfde beginsel wel eens op verschillende wijzen kunnen worden geïnterpreteerd. Een dergelijke situatie zou dan uiteindelijk, paradoxaal genoeg, wel eens kunnen indruisen tegen de beginselen waarop het handvest van de grondrechten van de Unie juist is gebaseerd, namelijk meer bescherming van en meer garanties voor de Europese burgers."@nl2 "A decisão de não votar o relatório Duff/Voggenhuber não pretende ser a expressão de uma crítica ao seu conteúdo em matéria dos direitos fundamentais reconhecidos pelos Estados­Membros, referidos no Tratado da União Europeia, aplicados pelo Tribunal de Justiça do Luxemburgo em muitos dos seus acórdãos e inscritos há bastante tempo na Convenção dos Direitos do Homem, em que parece querer inspirar­se a nova Carta. Esses direitos constituem o núcleo constitucional em todos os países pertencentes à União: desse modo garantem o cidadão europeu contra eventuais ataques e abusos em todos os Estados­Membros e inscrevem­se, através da interpretação da jurisprudência, nas realidades nacionais específicas. Podemos estar de acordo com a elaboração de uma Carta com valor de mera declaração política, com um elevado conteúdo moral, através da qual a União reafirme - caso isso ainda se mostrasse necessário - o carácter significativo, estável e imperecível dos direitos fundamentais. Desse modo, a nova Carta poderia vir a ser a inspiração de uma filosofia que os Estados­Membros, ou alguns deles, poderiam transpor para os seus sistemas Em contrapartida, consideramos que a elaboração de uma Carta dos Direitos Fundamentais da União Europeia com carácter vinculativo para as Instituições, mas também, indirectamente, para os Estados­Membros nas suas relações com os cidadãos pode baralhar de novo as cartas em termos de relações União/Estados­Membros, alterando, sub­repticiamente, o princípio da subsidiariedade e dando lugar a um sistema cujos planos - nacional e europeu - em que se movem esses direitos fundamentais, com a correspondente tutela, acabariam, evidentemente, por sobrepor­se, criando perigosas confusões com interpretações também diferentes de um mesmo princípio. Tal situação eventual seria paradoxal, opondo­se, em última análise, ao princípio inspirador de uma Carta dos Direitos Fundamentais da União Europeia, que é o de pretender uma maior protecção e garantia dos cidadãos europeus."@pt11 ". Beslutet att inte rösta för Duff och Voggenhubers betänkande skall inte ses som ett uttryck för kritik mot innehållet i de grundläggande rättigheter som medlemsstaterna erkänner, vilka återfinns i unionsfördraget, tillämpas av EG-domstolen i Luxemburg i många av dess domar och sedan länge ingår i konventionen om mänskliga rättigheter, vilken den nya stadgan tycks vilja ha som utgångspunkt. Dessa rättigheter utgör den konstitutionella ryggraden i alla de länder som är medlemmar i unionen: på så sätt skyddas de europeiska medborgarna från eventuella angrepp och övergrepp i alla medlemsstater och har trängt in i det dagliga livet i de olika nationerna via rättsväsendets tolkningar. Man kan vara överens om att utarbeta en stadga som enbart fungerar som ett politiskt uttalande, med stor moralisk tyngd, som unionen kan använda till att bekräfta – om det skulle behöva göras igen – hur innehållsrika, stabila och odödliga de grundläggande rättigheterna är. Således skulle den nya stadgan kunna inspirera till en filosofi som medlemsstaterna, eller några av dem, skulle kunna överföra till sina system. Däremot anser vi att en mer omfattande stadga med rättigheter i unionen, av bindande karaktär för institutionerna men också indirekt för medlemsstaternas relationer med medborgarna, skulle kunna blanda bort korten vad beträffar relationerna union/medlemsstater. Den skulle också kunna sätta subsidiaritetsprincipen i bakgrunden och skapa ett system där de olika planen – det nationella och det europeiska – på vilka dessa rättigheter verkar och värnas, uppenbarligen skulle överlappa varandra och därmed ge upphov till en farlig förvirring och möjligheten att en och samma princip tolkas på olika sätt. En sådan situation skulle paradoxalt nog till slut stå i motsatsställning till den princip som stadgan om rättigheter i unionen grundar sig på, nämligen viljan att bättre värna och skydda de europeiska medborgarna."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Muscardini (UEN ),"12,9,9 "per iscritto"9 "por escrito"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph