Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-03-15-Speech-3-020"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000315.1.3-020"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, jeg tilslutter mig fuldt ud Rådets erklæring om, at Genève-konventionerne har været en meget vigtig etape i udviklingen af den humanitære lovgivning. Jeg er også enig i, at konventionerne er lige så nødvendige i dag, som de var for 50 år siden. Lad mig benytte denne lejlighed til at udtrykke min fulde anerkendelse af det store humanitære arbejde, som Internationalt Røde Kors og andre humanitære organisationer udfører, både med hensyn til at sprede kendskabet til de humanitære principper, som de er udtrykt i Genève-konventionerne, og at bistå krigsofre i hele verden. Efter min opfattelse knytter der sig i dag to hovedproblemer til Genève-konventionerne. For det første er der en kløft mellem principperne og deres efterlevelse, og for det andet er der væsentlige forhold, der ikke er dækket af konventionerne. Lad mig illustrere den stadigt voksende kløft mellem de principper, konventionerne indeholder, og den aktuelle efterlevelse af dem ved at nævne, at der under konflikter i løbet af det seneste tiår er dræbt 10 gange så mange civile som soldater. Dette er omtrent det omvendte af situationen under den første verdenskrig. Den voksende kløft mellem principper og efterlevelse heraf skyldes efter min mening, at krigenes karakter har ændret sig i de forløbne 50 år. Stadigt flere krige udkæmpes under anarkistiske betingelser, hvor der ikke findes stabile strukturer, og hvor de krigsramte områder ikke kontrolleres af nogen regering.
Verden har også været vidne til et stigende antal krige, hvor våbnene bevidst har været rettet mod civile, og hvor formålet med krigen har været at udslette bestemte samfundsgrupper. I disse situationer er humanitær bistand til ofrene naturligvis ikke velkommen, og dette efterlader verden i et frygteligt dilemma. Det andet problem er, at Genève-konventionerne ikke i tilstrækkeligt omfang behandler de humanitære aktørers virksomhed. Selvom Genève-konventionerne indeholder bestemmelser om retten til at yde humanitær bistand i krisesituationer, er det også fastsat, at denne ret kræver samtykke fra regeringen i det berørte land. Dette er især tilfældet, hvis der er tale om interne konflikter. Princippet om humanitær adgang eller det internationale samfunds ret til at bistå og beskytte nødstedte, hvis en stat er ude af stand til - eller uvillig til - at gøre det selv, anvendes derfor ikke universelt. Dette er en alvorlig krænkelse af det humanitære princip, og er i nogle tilfælde en fatal mangel, som har mange krigsofre på sin samvittighed. Netop spørgsmålet om at skabe normal adgang for humanitære organisationer var hovedpunktet for mit besøg i Tjetjenien-området i begyndelsen af februar.
Efter min opfattelse er det et vigtigt spørgsmål i dag, i hvilken udstrækning omstændighederne kræver en revision af Genève-konventionerne og på hvilken måde. Jeg tror, vi har to valgmuligheder, som ikke udelukker hinanden. Den første er at ændre konventionerne, så de bedre kan takle nutidens komplekse kriser, eksempelvis ved at fastlægge retten til at yde humanitær bistand til nødstedte. Den anden mulighed er at sikre, at de humanitære principper, som de er fastlagt i Genève-konventionerne, rent faktisk efterleves, eksempelvis ved at forbedre mekanismerne til at håndhæve dem. Den første valgmulighed, at tage konventionernes indhold op til fornyet overvejelse for at fylde alle hullerne ud, er en kompliceret og risikopræget mulighed. Kompliceret, fordi krigsførelsen til stadighed skifter karakter, og risikopræget, fordi det ikke kan udelukkes, at åbningen af konventionerne for nye forhandlinger kan føre til, at der ikke opnås nogen ny enighed. Med lad mig sige klart, at jeg helhjertet støtter en fastlæggelse af princippet om humanitær adgang i alle situationer og styrkelse af de nødstedtes ret til at modtage humanitær bistand. Hvad angår den anden valgmulighed, at sikre en bedre efterlevelse af de eksisterende principper, mener jeg, at retsforfølgelse af lovovertrædere er en af de mest lovende muligheder, som bør forfølges. Staters forpligtelse til at retsforfølge krigsforbrydere er fastsat i Genève-konventionerne, men dette er tydeligvis ikke nok. Jeg tilslutter mig derfor helhjertet kravet om en hurtig ratifikation af statutten for ICC, Den Internationale Straffedomstol. Dette har også været fremført i debatten her i dag. Jeg vil på Kommissionens vegne give min tilslutning til, at vi bør arbejde sammen om løsningen af denne opgave og få dette gjort til retslig realitet."@da1
|
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, ich schließe mich der Erklärung des Rates an, daß die Genfer Abkommen eine wichtige Etappe in der Entwicklung der humanitären Gesetzgebung waren. Ich stimme auch zu, daß diese Abkommen auch heute noch erforderlich sind, genau wie vor 50 Jahren. Ich möchte die Gelegenheit benutzen, der bedeutenden humanitären Arbeit meine Anerkennung auszusprechen, die vom Internationalen Roten Kreuz und anderen humanitären Organisationen geleistet worden ist. Sie haben die Kenntnis der humanitären Prinzipien, wie sie in den Genfer Abkommen zum Ausdruck kommen, verbreitet und den Kriegsopfern in der ganzen Welt geholfen. Meiner Meinung nach sind die Genfer Abkommen heute mit zwei Hauptproblemen behaftet. Erstens werden die Prinzipien nicht immer beachtet, und zweitens sind wichtige Bereiche durch die Abkommen nicht abgedeckt. Ich möchte ein Beispiel für die Kluft zwischen den in den Abkommen enthaltenen Prinzipien und ihrer Beachtung anführen. In Konflikten, die im Laufe der letzten zehn Jahre stattgefunden haben, sind zehnmal so viele Zivilisten wie Soldaten getötet worden. Im ersten Weltkrieg war es grob gerechnet umgekehrt. Dieser zunehmende Unterschied zwischen Prinzipien und ihrer Befolgung läßt sich meines Erachtens dadurch erklären, daß sich der Charakter der Kriege in den vergangenen 50 Jahren geändert hat. Immer mehr Kriege finden unter anarchistischen Bedingungen statt, wo es keine stabile Strukturen gibt und wo die vom Krieg betroffenen Gebiete von keiner Regierung kontrolliert werden.
Die Welt war Zeuge einer zunehmenden Anzahl von Kriegen, in denen die Waffen bewußt gegen Zivilisten gerichtet wurden und in denen das Ziel verfolgt wurde, bestimmte gesellschaftliche Gruppen auszulöschen. In solchen Situationen ist humanitärer Beistand für die Opfer natürlich nicht erwünscht, was die Welt in ein furchtbares Dilemma stürzt. Das zweite Problem besteht darin, daß die Genfer Abkommen sich nicht ausreichend mit der Tätigkeit der humanitären Helfer befassen. In den Genfer Abkommen sind zwar Vorschriften über das Recht auf Gewährung humanitärer Hilfe in Krisensituationen enthalten, doch muß die Regierung des betreffenden Landes zustimmen. Das ist insbesondere im Falle interner Konflikte der Fall. Das Prinzip des humanitären Zugangs oder das Recht der internationalen Gemeinschaft, den Bedürftigen beizustehen und sie zu beschützen, wenn ein Staat dies nicht selbst tun kann – oder nicht tun will – wird daher nicht universal angewandt. Das ist eine ernsthafte Verletzung des humanitären Prinzips und stellt zuweilen einen fatalen Mangel dar, der schon zu vielen Kriegsopfern geführt hat. Genau dieses Problem, den humanitären Organisationen normalen Zugang zu verschaffen, war der Hauptanlaß meines Besuches in Tschetschenien Anfang Februar.
Meiner Meinung nach muß heute unbedingt geklärt werden, in welchem Umfang und auf welche Weise die Genfer Abkommen überarbeitet werden sollten. Wir können uns zwischen zwei Alternativen entscheiden, die einander nicht ausschließen. Die erste ist eine Änderung der Abkommen, damit sie besser an die komplexen Krisen unserer modernen Zeit angepaßt sind, indem z. B. das Recht eingeführt wird, Bedürftigen humanitäre Hilfe zu gewähren. Die zweite Möglichkeit wäre sicherzustellen, daß die humanitären Prinzipien, die in den Genfer Abkommen festgelegt sind, auch tatsächlich eingehalten werden, indem man z. B. die Mechanismen für ihre Handhabung verbessert. Die erstgenannte Möglichkeit, die Überarbeitung des Inhalts der Abkommen um die Schlupflöcher zu stopfen, ist kompliziert und birgt viele Risiken. Sie ist kompliziert, weil sich die Methoden der Kriegsführung laufend ändern, und sie birgt Risiken, weil nicht ausgeschlossen werden kann, daß bei Neuverhandlung der Abkommen keine Einigung erzielt wird. Ich möchte aber klarstellen, daß ich das Prinzip des humanitären Zugangs in allen Situationen und das Recht der Notleidenden auf humanitäre Hilfe vorbehaltlos unterstütze. Was die zweite Möglichkeit angeht, die bessere Verwirklichung vorhandener Prinzipien, halte ich die rechtliche Verfolgung von Gesetzesbrechern für eine der besten Möglichkeiten. Die Verpflichtung der Staaten zur Bestrafung von Kriegsverbrechern ist in den Genfer Abkommen festgelegt, aber das reicht offenbar nicht aus. Ich unterstütze daher vorbehaltlos die Forderung nach einer schnellen Ratifizierung der Statuten des Internationalen Strafgerichtshofs. Das ist auch heute in der Debatte gesagt worden. Im Namen der Kommission gebe ich die Zusage, daß wir gemeinsam an der Lösung dieser Aufgabe arbeiten und einen rechtlichen Rahmen schaffen werden."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, συμφωνώ απόλυτα με τη δήλωση του Συμβουλίου σύμφωνα με την οποία οι Συμβάσεις της Γενεύης υπήρξαν σημαντικότατο στάδιο στην εξέλιξη του δικαίου ανθρωπιστικών υποθέσεων. Συμφωνώ επίσης ότι οι Συμβάσεις είναι εξίσου απαραίτητες σήμερα όσο και πριν από 50 χρόνια. Επιτρέψτε μου να εκμεταλλευτώ την ευκαιρία για να εκφράσω την πλήρη αναγνώρισή μου για το τεράστιο ανθρωπιστικό έργο που επιτελούν ο Διεθνής Ερυθρός Σταυρός και άλλες ανθρωπιστικές οργανώσεις, τόσο όσον αφορά τη διάδοση των ανθρωπιστικών αρχών που εκφράζονται στις Συμβάσεις της Γενεύης, όσο και την αρωγή προς τα θύματα των πολέμων σε όλον τον κόσμο. Κατ’ αρχάς, υπάρχει ένα χάσμα μεταξύ των αρχών και της εφαρμογής τους και, δεύτερον, υπάρχουν ουσιαστικές συνθήκες που δεν καλύπτονται από τις Συμβάσεις. Επιτρέψτε μου να καταδείξω το συνεχώς αυξανόμενο χάσμα ανάμεσα στις αρχές που πρεσβεύονται στις Συμβάσεις και στην έμπρακτη εφαρμογή τους, αναφέροντας ότι στις συρράξεις που ξέσπασαν την τελευταία δεκαετία σκοτώθηκαν 10 φορές περισσότεροι πολίτες απ’ ό,τι στρατιώτες. Είναι περίπου το αντίθετο από την κατάσταση που επικρατούσε κατά τον Πρώτο Παγκόσμιο Πόλεμο. Το χάσκον κενό μεταξύ των αρχών και της εφαρμογής τους οφείλεται κατά τη γνώμη μου στον γεγονός ότι ο χαρακτήρας των πολέμων έχει αλλάξει τα τελευταία 50 χρόνια. Όλο και περισσότεροι πόλεμοι διεξάγονται κάτω από συνθήκες αναρχίας χωρίς την ύπαρξη σταθερών δομών, χωρίς να υπάρχει κάποια κυβέρνηση που να ελέγχει τις περιοχές που πλήττονται από συρράξεις.
Η υφήλιος στάθηκε μάρτυρας ενός αυξανόμενου αριθμού πολέμων, όπου τα όπλα στράφηκαν χωρίς αμφιβολία εναντίον των πολιτών και όπου στόχος του πολέμου ήταν ο αφανισμός συγκεκριμένων κοινωνικών ομάδων. Σε τέτοιες καταστάσεις η ανθρωπιστική βοήθεια προς τα θύματα φυσικά είναι κάθε άλλο παρά ευπρόσδεκτη, γεγονός που αφήνει τον υπόλοιπο κόσμο σε ένα φριχτό δίλημμα. Το πρόβλημα είναι ότι οι Συμβάσεις της Γενεύης δεν καλύπτουν σε επαρκή βαθμό τις δραστηριότητες των ανθρωπιστικών φορέων. Παρ’ όλο που οι Συμβάσεις της Γενεύης περιέχουν διατάξεις για το δικαίωμα παροχής ανθρωπιστικής βοήθειας υπό συνθήκες κρίσης, καθορίζουν επίσης ότι το δικαίωμα αυτό προϋποθέτει την έγκριση της κυβέρνησης της περί ης ο λόγος χώρας. Αυτό ισχύει ειδικά όταν πρόκειται για εμφύλιες συρράξεις. Η αρχή της πρόσβασης ανθρωπιστικής βοήθειας ή το δικαίωμα της διεθνούς κοινότητας να στηρίζει και να προστατεύει τους αναξιοπαθείς, εάν ένα κράτος αδυνατεί – ή δεν είναι πρόθυμο – να το κάνει μόνο του, δεν βρίσκουν οικουμενική εφαρμογή. Πρόκειται για μια σοβαρή παραβίαση της ανθρωπιστικής αρχής και, σε ορισμένες περιπτώσεις, αποτελεί μοιραία έλλειψη που ευθύνεται για πολλά θύματα πολέμου. Ακριβώς το θέμα του δικαιώματος απρόσκοπτης πρόσβασης των ανθρωπιστικών οργανώσεων ήταν το κύριο σημείο της συνάντησής μου στην Τσετσενία στις αρχές του Φεβρουαρίου.
Κατά τη γνώμη μου, είναι σοβαρό ζήτημα σήμερα σε ποια έκταση οι περιστάσεις απαιτούν αναθεώρηση των Συμβάσεων της Γενεύης και με ποιον τρόπο. Πιστεύω ότι έχουμε δύο επιλογές οι οποίες δεν αλληλοαποκλείονται. Η πρώτη είναι να τροποποιήσουμε τις Συμβάσεις έτσι, ώστε να μπορούν να αντιμετωπίζουν καλύτερα τις σημερινές πολυσύνθετες κρίσεις, όπως για παράδειγμα με τη θέσπιση του δικαιώματος παροχής ανθρωπιστικής βοήθειας στους αναξιοπαθείς. Η άλλη δυνατότητα είναι να εξασφαλίσουμε την απαρέγκλιτη εφαρμογή στην πράξη των ανθρωπιστικών αρχών, όπως καθορίζονται στις Συμβάσεις της Γενεύης, λόγου χάρη μέσω της βελτίωσης των μηχανισμών επιβολής τους. Η πρώτη επιλογή που έχουμε, η αναθεώρηση και επανεκτίμηση του περιεχομένου των Συμβάσεων, προκειμένου να συμπληρωθούν όλα τα κενά, είναι πολύπλοκη και παρακινδυνευμένη δυνατότητα. Πολύπλοκη διότι η διεξαγωγή πολέμων συνεχίζει να αλλάζει χαρακτήρα και παρακινδυνευμένη επειδή δεν μπορεί να αποκλειστεί το ενδεχόμενο ότι αφ’ ης στιγμής ανοίξει το θέμα αναθεώρησης των Συμβάσεων οι νέες διαπραγματεύσεις ίσως να μην οδηγήσουν σε νέα συμφωνία. Επιτρέψτε μου ωστόσο να πω με κάθε σαφήνεια ότι, ολόκαρδα υποστηρίζω τη θέσπιση της αρχής της ανθρωπιστικής πρόσβασης σε όλες τις περιστάσεις και την ενίσχυση του δικαιώματος των αναξιοπαθούντων για λήψη ανθρωπιστικής βοήθειας. Όσον αφορά τη δεύτερη επιλογή, δηλαδή την εξασφάλιση της καλύτερης εφαρμογής των υφιστάμενων αρχών, είμαι της άποψης ότι η άσκηση ποινικής δίωξης κατά των παραβατών της νομοθεσίας είναι μία από τις πολλά υποσχόμενες δυνατότητες που πρέπει να εφαρμοστούν. Η υποχρέωση των κρατών να ασκήσουν ποινική δίωξη κατά των εγκληματιών πολέμου καθορίζεται στις Συμβάσεις της Γενεύης, αλλά όχι με επαρκή σαφήνεια. Προσυπογράφω ένθερμα λοιπόν την απαίτηση για ταχεία επικύρωση του καταστατικού του ICC, του Διεθνούς Ποινικού Δικαστηρίου. Το θέμα αναφέρθηκε σήμερα κατά τη συζήτηση. Εξ ονόματος της Επιτροπής θα συμφωνήσω ότι πρέπει να συνεργαστούμε προκειμένου να βρούμε λύση στο ανά χείρας έργο, λύση η οποία θα καταστεί επίσης νομική πραγματικότητα."@el8
"Mr President, I completely support the Council’s statement to the effect that the Geneva Conventions have been a very important stage in the development of humanitarian legislation. I also agree that the conventions are just as necessary today as they were 50 years ago. Allow me to take this opportunity to express my full recognition of the major humanitarian work which the International Red Cross and other humanitarian organisations carry out in regard both to spreading knowledge of the humanitarian principles as expressed in the Geneva Conventions and to providing aid to war victims throughout the world. In my view, there are at present two main problems connected with the Geneva Conventions. First of all, there is a gulf between the principles and their observance and, secondly, there are crucial states of affairs which are not covered by the conventions. Allow me to illustrate the constantly widening gulf that exists between, on the one hand, the principles contained in the conventions and, on the other hand, current observance of these by pointing out that, in conflicts in the course of the last decade, 10 times as many civilians have been killed as soldiers. That is essentially the reverse of the situation during the First World War. The widening gulf between principles and practice is due, in my opinion, to the fact that the character of wars has changed during the last 50 years. More and more wars are fought under conditions of anarchy in which there are no stable structures and in which the areas hit by war are not controlled by any government.
The world has also witnessed a growing number of wars in which weapons have deliberately been aimed at civilians and the purpose of which has been to annihilate specific groups in society. In these situations, humanitarian aid to victims is naturally unwelcome, and this leaves the world in a terrible dilemma. The second problem is that the Geneva Conventions do not adequately deal with the activities of those who intervene for humanitarian reasons. Even though the Geneva Conventions contain provisions concerning the right to provide humanitarian aid in crisis situations, it is also laid down that this right requires the consent of the government in the country concerned. This is especially the case if it is a question of internal conflicts. The principle of humanitarian access or the international community’s right to protect, and provide aid to, those in distress if a State is unable – or unwilling – to do so itself is not, therefore, being universally applied. This is a serious breach of the humanitarian principle and is, in some cases, a fatal shortcoming which is responsible for many war victims. It was precisely this question of providing normal access to humanitarian organisations that was the focal point of my visit to Chechnya at the beginning of February.
In my view, the question of to what extent circumstances require a revision of the Geneva Conventions, and what form this should take, is now an important one. I believe we have two options which are not mutually exclusive. The first is to change the conventions so that they are better placed to tackle complex contemporary crises, for example by establishing the right to provide humanitarian aid to those in need. The other option is to ensure that the humanitarian principles established in the Geneva Conventions are in actual fact observed, for example, by improving the mechanisms for enforcing them. The first option – that of reconsidering the content of the conventions in order to close all the loopholes – is a complicated and risky option: complicated because the way in which war is conducted is constantly changing, and risky because the possibility cannot be excluded that, as a result of opening the conventions to renegotiation, no new agreement might be reached. But allow me to say clearly that I am wholeheartedly in favour of establishing the principle of humanitarian access in all situations and of reinforcing the right of those in distress to receive humanitarian aid. With regard to the other option – that of securing better observance of the existing principles – I think that prosecuting offenders is one of the most promising options to be pursued. The obligation upon States to proceed against war criminals is established in the Geneva Conventions, but that is clearly not enough. I therefore wholeheartedly support the demand for prompt ratification of the statute of the International Criminal Court. This demand has also been put forward here today. On behalf of the Commission, I want to give my support to the view that we ought to work together on bringing this task to a satisfactory conclusion and turning it into legal reality."@en3
"(DA) Señor Presidente, me adhiero plenamente a la declaración del Consejo relativa a la enorme importancia que las Convenciones de Ginebra han tenido en el desarrollo de la legislación humanitaria. También estoy de acuerdo en que las convenciones son hoy igual de necesarias como lo eran hace cincuenta años. Permítanme aprovechar esta oportunidad para expresar todo mi reconocimiento hacia la gran labor humanitaria que la Cruz Roja Internacional y otras organizaciones humanitarias desempeñan, tanto a la hora de difundir los principios humanitarios recogidos en las Convenciones de Ginebra como a la hora de prestar ayuda a las víctimas de la guerra en todo el mundo. En mi opinión, hoy hay dos problemas vinculados a las Convenciones de Ginebra. En primer lugar, media un abismo entre los principios y el cumplimiento que de éstos se hace y en segundo lugar, hay condiciones fundamentales que no están cubiertas por las Convenciones. Permítanme ilustrar este abismo cada vez mayor entre los principios incluidos en las Convenciones y el cumplimiento que de ellos se hace actualmente mencionando que a lo largo de la última década han muerto asesinados en conflictos diez veces más civiles que militares. Es poco más o menos la situación opuesta a la registrada durante la Primera Guerra Mundial. Este abismo cada vez más mayor entre los principios y su cumplimiento obedece en mi opinión a que el carácter de las guerras ha variado en los últimos cincuenta años. Cada vez más guerras se llevan a cabo en condiciones de anarquía en las que no existen estructuras estables y en las que las zonas en conflicto no están controladas por ningún gobierno.
El mundo también ha sido testigo de cómo aumentaba el número de guerras donde las armas han sido dirigidas conscientemente contra la población civil y donde el objetivo de la guerra ha sido la aniquilación de determinados grupos sociales. En estas situaciones, la ayuda humanitaria a las víctimas naturalmente no es bien recibida, lo cual deja al mundo ante un terrible dilema. El segundo problema es que las Convenciones de Ginebra no tratan suficientemente la cuestión de la actuación de los agentes humanitarios. Aunque las Convenciones de Ginebra contienen disposiciones relativas al derecho a prestar ayuda humanitaria en situaciones de guerra, también queda establecido que este derecho exige el consentimiento del gobierno del país afectado. Éste es sobre todo el caso cuando se trata de conflictos internos. El principio de acceso humanitario o el derecho de la sociedad internacional a prestar ayuda y proteger a los necesitados si un estado es incapaz de –o es reacio a- hacerlo él mismo, no se aplica por tanto universalmente. Esto supone una grave violación del principio humanitario y en algunos casos es una falta funesta que es culpable de muchas víctimas de la guerra. Precisamente la cuestión de facilitar un acceso normal a las organizaciones humanitarias fue el punto fundamental de mi visita a la zona de Chechenia a comienzos de febrero.
En mi opinión, hoy una cuestión importante es dilucidar en qué medida las circunstancias exigen una revisión de las Convenciones de Ginebra y de qué forma. Creo que tenemos dos posibilidades de elección que no son mutuamente excluyentes. La primera es modificar las Convenciones, de modo que puedan resolver mejor las complejas crisis que se producen en la época actual, por ejemplo, estableciendo el derecho a prestar ayudar humanitaria a los necesitados. La segunda posibilidad es garantizar el cumplimiento de hecho de los principios humanitarios establecidos en las Convenciones de Ginebra, por ejemplo, mejorando los mecanismos destinados a garantizar su cumplimiento. La primera posibilidad, replantearse el contenido de las Convenciones para rellenar todos sus huecos, es una posibilidad complicada y arriesgada. Complicada, porque la guerra cambia su cariz constantemente, y arriesgada porque no puede excluirse que la apertura de las Convenciones a nuevas negociaciones pueda conducir a que no se alcance ningún nuevo consenso. Sin embargo, permítanme decirlo claramente, respaldo con todo mi corazón que quede establecido el principio de acceso humanitario en todas las situaciones y que se refuerce el derecho de los necesitados a recibir ayuda humanitaria. En lo que respecta a la segunda posibilidad, garantizar un mejor cumplimiento de los principios existentes, creo que el enjuiciamiento de los infractores es una de las posibilidades más prometedoras que deben seguirse. El compromiso de los estados a la hora de procesar a los criminales de guerra quedó establecido en las Convenciones de Ginebra, sin embargo, es evidente que no resulta suficiente. De ahí que me adhiera de todo corazón a la exigencia para que se ratifique rápidamente el estatuto del TPI, el Tribunal Penal Internacional. Algo que también se ha mencionado durante el debate de hoy. Quiero en nombre de la Comisión insistir en la necesidad de que trabajemos juntos en la solución de esta tarea y logremos convertirla en una realidad judicial."@es12
"Arvoisa puhemies, yhdyn täysin neuvoston selvitykseen, jonka mukaan Geneven yleissopimukset ovat olleet hyvin merkittävä etappi humanitaarisen lainsäädännön kehityksessä. Olen myös samaa mieltä siitä, että yleissopimukset ovat nykyään aivan yhtä tärkeitä kuin 50 vuotta sitten. Sallikaa minun käyttää tilaisuutta hyväkseni ja antaa täysi tunnustus siitä suuresta panoksesta, jonka Kansainvälinen Punainen Risti ja muut hyväntekeväisyysjärjestöt antavat niin Geneven yleissopimuksissa ilmaistuja humanitaarisia periaatteita koskevan tiedon levittämisessä kuin sodan uhrien tukemisessakin kaikkialla maailmassa. Käsitykseni mukaan Geneven yleissopimuksiin liittyy nykyään kaksi pääongelmaa. Ensiksikin, periaatteiden ja niiden noudattamisen välillä vallitsee kuilu, ja toiseksi, yleissopimukset eivät kata joitakin olennaisia asioita. Sallikaa minun kuvata jatkuvasti syvenevää kuilua yleissopimusten periaatteiden ja niiden todellisen noudattamisen välillä sillä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana puhjenneissa konflikteissa surmansa on saanut kymmenen kertaa suurempi määrä siviilejä kuin sotilaita. Tämä suhde on päinvastainen kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Periaatteiden ja niiden noudattamisen välisen kuilun syveneminen johtuu mielestäni siitä, että sodan luonne on muuttunut viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Entistä useampia sotia käydään anarkistisissa oloissa, joissa ei ole vakaita rakenteita ja joissa sodan runtelemat alueet eivät ole minkään hallituksen valvonnassa.
Maailma on saanut todistaa, että myös sellaiset sodat ovat lisääntyneet, joissa siviileihin on tarkoituksella kohdistettu aseellisia hyökkäyksiä ja joissa sodan tarkoituksena on ollut tiettyjen yhteiskuntaryhmien hävittäminen. Tällaisissa tilanteissa uhreille suunnattu humanitaarinen apu ei ole tietenkään tervetullutta ja tämä saattaa maailman erittäin pulmalliseen tilanteeseen. Toisena ongelmana on, että Geneven yleissopimuksissa ei käsitellä humanitaaristen toimijoiden työtä tarpeeksi. Vaikka Geneven yleissopimukset sisältävätkin määräyksiä, jotka koskevat oikeutta myöntää humanitaarista apua kriisitilanteissa, siinä kuitenkin todetaan, että tämä oikeus vaatii asianosaisen valtion hallituksen suostumuksen. Tilanne on tällainen erityisesti silloin, kun kyse on valtion sisäisistä konflikteista. Humanitaarisen avun antamisen periaatetta tai kansainvälisen yhteisön oikeutta tukea apua tarvitsevia ihmisiä ja huolehtia heistä, jos valtio ei pysty tekemään – tai ei halua tehdä – sitä itse, ei sen vuoksi käytetä maailmanlaajuisesti. Tämä on humanitaaristen periaatteiden vakava loukkaus ja joissakin tapauksissa kohtalokas laiminlyönti, joka on aiheuttanut monien sodanuhrien kuoleman. Vieraillessani helmikuun alussa Tšetšeniassa pääasiana oli nimenomaan kysymys siitä, että humanitaariset avustusjärjestöt saisivat normaalit yhteydet alueelle.
Käsitykseni mukaan tärkeä kysymys tällä hetkellä on se, missä määrin olosuhteet vaativat Geneven yleissopimusten tarkistamista ja miten se pitäisi tehdä. Uskoakseni meillä on kaksi valintamahdollisuutta, jotka eivät sulje pois toisiaan. Ensimmäinen niistä on yleissopimusten muuttaminen siten, että ne vastaisivat paremmin nykyisiä monimutkaisia kriisejä, esimerkiksi niin, että niihin sisällytettäisiin oikeus myöntää humanitaarista apua sitä tarvitseville. Toinen mahdollisuus on varmistaa, että noudatamme todellakin niitä humanitaarisia periaatteita, joista Geneven yleissopimuksissa on päätetty, esimerkiksi parantamalla niiden soveltamismekanismeja. Ensimmäinen valintamahdollisuus, jonka mukaan meidän olisi arvioitava uudelleen yleissopimusten sisältöä kaikkien niissä esiintyvien aukkojen täyttämiseksi, on monimutkainen ja vaarallinen vaihtoehto. Se on monimutkainen, koska sodankäynti muuttuu jatkuvasti, ja vaarallinen, koska emme voi sulkea pois sitä, että jos ryhdymme uudelleen neuvottelemaan yleissopimuksista, voi olla, että emme pääse niistä enää yksimielisyyteen. Sallikaa minun kuitenkin tehdä selväksi, että kannatan täysin sellaisen periaatteen hyväksymistä, jonka mukaan humanitaarista apua voidaan antaa kaikissa tilanteissa ja jonka mukaan vahvistamme hädänalaisten oikeutta ottaa vastaan humanitaarista apua. Toisesta valintamahdollisuudesta, toisin sanoen siitä, että olemassa olevien periaatteiden parempi noudattaminen on varmistettava, olen sitä mieltä, että lainrikkojien asettaminen oikeudelliseen vastuuseen on yksi parhaita vaihtoehtojamme, ja sitä on käytettävä hyväksi. Geneven yleissopimuksiin on kirjattu valtioiden velvollisuus saattaa sotarikolliset oikeudelliseen vastuuseen, mutta se ei selvästikään riitä. Yhdyn sen vuoksi täysin siihen vaatimukseen, jonka mukaan ICC:tä (International Criminal Court), kansainvälistä rikostuomioistuinta, koskeva perussääntö on hyväksyttävä mahdollisimman pian. Se on tuotu esille myös tämänpäiväisessä keskustelussa. Kannatan komission puolesta sitä, että meidän pitää tehdä yhteistyötä, jotta saisimme tämän tehtävän ratkaistua ja jotta se saataisiin oikeudellisesti määritellyksi."@fi5
"Monsieur le Président, je souscris en tous points à la déclaration du Conseil selon laquelle les conventions de Genève ont représenté une étape très importante pour le développement de la législation humanitaire. Je partage également l'avis selon lequel ces conventions sont tout aussi importantes aujourd'hui qu'elles ne l'étaient il y a 50 ans. Permettez-moi de profiter de l'occasion pour exprimer ma totale reconnaissance à l'égard de l'énorme travail humanitaire que réalisent la Croix Rouge internationale ainsi que d'autres organisations humanitaires, tant dans le but de diffuser les connaissances des principes humanitaires formulés dans les conventions de Genève que dans le but de venir en aide aux victimes des guerres dans le monde entier. J'ai le sentiment que les conventions de Genève présentent actuellement deux problèmes principaux. Il y a, en premier lieu, le fossé qui existe entre les principes et leur application et il y a, d'autre part, le fait que des domaines importants ne sont pas couverts par les conventions. Afin d'illustrer ce fossé qui ne cesse de s'élargir entre les principes contenus dans les conventions et l'application actuelle de ces principes, je vous signalerai que dix fois plus de civils que de soldats ont été tués au cours de conflits durant ces dix dernières années. C'est, à peu de choses près, la situation inverse de ce qui s'est passé lors de la première guerre mondiale. Ce fossé qui ne cesse de s'élargir entre les principes et leur application résulte, selon moi, d'une modification de la nature des guerres au cours de ces 50 dernières années. De nombreuses guerres sont toujours menées dans des conditions anarchiques, en l'absence de structures stables et en l'absence de contrôle gouvernemental des zones touchées par la guerre.
Le monde a également été témoin d'un nombre croissant de guerres où les armes étaient délibérément dirigées contre des civils et dont le but était d'éliminer certains groupes sociaux. Dans de telles conditions, l'aide humanitaire aux victimes n'est évidemment pas la bienvenue, ce qui laisse le monde aux prises à un terrible dilemme. D'autre part, les conventions de Genève ne visent pas suffisamment les actions menées par les acteurs humanitaires. Même si les conventions de Genève contiennent des dispositions autorisant l'octroi d'une aide humanitaire dans des situations de crise, elles stipulent également que ce droit exige un consentement de la part du gouvernement du pays concerné. C'est surtout le cas lorsqu'il s'agit de conflits internes. Le principe consistant à pouvoir apporter une aide humanitaire ou à permettre à la communauté internationale d'aider et de protéger les personnes en détresse si un État n'est pas en mesure de le faire lui-même - ou s'il n'a pas la volonté de le faire - n'est donc pas appliqué universellement. Il s'agit là d'une grave violation du principe humanitaire et, dans certains cas, d'une carence funeste, qui a de nombreuses victimes sur la conscience. C'est précisément et principalement pour permettre aux organisations humanitaires d'avoir un accès normal aux régions ravagées par la guerre que je me suis rendu en Tchétchénie début février.
Un des principaux problèmes qui se posent actuellement consiste, selon moi, à savoir dans quelle mesure les circonstances exigent une révision des conventions de Genève et de quelles manières elles devront être revues. Nous disposons, selon moi, de deux possibilités, qui ne s'excluent pas. La première possibilité consisterait à modifier les conventions afin de leur permettre de mieux s'attaquer aux crises complexes que nous connaissons de nos jours, par exemple, en établissant le droit d'apporter une aide humanitaire aux personnes en détresse. La deuxième possibilité consisterait à garantir un respect réel des principes humanitaires, tels qu'ils ont été définis dans les conventions de Genève, par exemple, en améliorant les mécanismes permettant de faire respecter ces conventions. La première possibilité, c'est-à-dire la révision du contenu des conventions afin de combler les lacunes, est complexe et présente des risques. Elle est complexe, parce que la nature des guerres change constamment, et empreinte de risques aussi parce qu'on ne peut exclure l'impossibilité d'aboutir à un nouvel accord une fois que les conventions auront été réexaminées. Mais je tiens à le déclarer très clairement : je suis sincèrement favorable à la consolidation du principe consistant à permettre un accès à l'aide humanitaire dans toutes les situations et à un renforcement du droit accordé aux personnes en détresse de bénéficier d'une aide humanitaire. En ce qui concerne la deuxième possibilité, c'est-à-dire garantir un meilleur respect des principes existants, j'estime qu'un des meilleurs moyens consisterait à permettre de poursuivre en justice les contrevenants. L'obligation pour les États de poursuivre en justice les criminels de guerre est inscrite dans les conventions de Genève, mais cela ne suffit manifestement pas. C'est pourquoi je souscris de tout cœur au point exigeant une rapide ratification des statuts du TPI, le Tribunal pénal international. Ce point a également été souligné lors du débat d'aujourd'hui. Je me prononce, au nom de la Commission, en faveur d'une collaboration en vue de trouver une solution à ce problème afin d'aboutir à une réalité juridique."@fr6
"Signor Presidente, mi associo in tutto e per tutto alla dichiarazione del Consiglio che afferma che le Convenzioni di Ginevra hanno costituito una tappa molto importante nell’evoluzione dei diritti umani. Sono anche d’accordo che le convenzioni sono necessarie oggi quanto lo erano 50 anni fa. Mi permetta di cogliere questa opportunità per esprimere il mio pieno apprezzamento per il grande lavoro umanitario svolto dalla Croce Rossa Internazionale e da altre organizzazioni umanitarie, al fine sia di divulgare la conoscenza dei principi umanitari sanciti nelle Convenzioni di Ginevra, sia di aiutare le vittime delle guerre in tutto il mondo. A mio parere oggi due problemi principali sono connessi alle Convenzioni di Ginevra. In primo luogo, c’è un abisso tra i principi e il loro rispetto e, in secondo luogo, ci sono situazioni fondamentali che non sono coperte dalle convenzioni. Mi permetta di illustrare il crescente divario tra i principi contenuti nelle convenzioni ed il loro effettivo rispetto ricordando che nel corso dei conflitti degli ultimi dieci anni, sono stati uccisi dieci volte più civili che militari. La proporzione è pressoché rovesciata rispetto alla situazione durante la prima guerra mondiale. Il divario crescente tra i principi e il loro rispetto è dovuto, a mio avviso, al fatto che la natura delle guerre è cambiata negli ultimi 50 anni. Sempre più guerre vengono combattute in condizioni di anarchia, ove non vi sono strutture stabili e le zone colpite dai conflitti non sono controllate da alcun governo.
Il mondo ha anche assistito ad un numero sempre maggiore di guerre nelle quali le armi sono state deliberatamente dirette contro i civili con l’obiettivo di sterminare certi gruppi sociali. In tali situazioni l’aiuto umanitario alle vittime non è naturalmente gradito e ciò pone il mondo di fronte ad un orribile dilemma. Il secondo problema è che le Convenzioni di Ginevra non si occupano in misura sufficiente dell’attività di chi presta aiuti umanitari. Anche se dette Convenzioni contengono disposizioni relative al diritto di fornire aiuti umanitari in situazioni di crisi, vi si precisa anche che tale diritto richiede il consenso del governo del paese in questione. Questo vale in particolare in caso di conflitti interni. Il principio del diritto di libero accesso dell’aiuto umanitario oppure del diritto della società internazionale di aiutare e proteggere chi è in pericolo, se uno Stato non è in grado di farlo - oppure non è disposto a farlo - personalmente, non viene quindi applicato universalmente. Si tratta di una grave violazione del principio umanitario e, in molti casi, di un errore fatale, responsabile di molte vittime di guerra. Proprio la questione del diritto di libero e normale accesso delle organizzazioni umanitarie è stato il tema fondamentale della mia visita in Cecenia all’inizio di febbraio.
A mio parere è oggi molto importante capire in che misura le circostanze richiedano una revisione delle convenzioni di Ginevra e in quale modo. Credo esistano due opzioni, che non si escludono a vicenda. La prima è la modifica delle convenzioni affinché possano affrontare meglio le attuali crisi molto complesse, per esempio stabilendo il diritto di fornire aiuti umanitari a chi ne ha bisogno. L’altra opzione è quella di garantire che i principi umanitari stabiliti nelle Convenzioni di Ginevra vengano effettivamente osservati, per esempio, migliorando i meccanismi atti farli rispettare. La prima opzione, ovvero quella di sottoporre a revisione il contenuto delle convenzioni al fine di colmare tutte le lacune, è una possibilità complicata e rischiosa - complicata perché la condotta della guerra cambia continuamente carattere e rischiosa perché non si può escludere che l’apertura delle convenzioni a nuovi negoziati non conduca all’elaborazione di un nuovo accordo. Mi sia però permesso affermare in modo chiaro che sostengo incondizionatamente la definizione del principio del diritto di libero accesso dell’aiuto umanitario in tutte le situazioni, nonché il rafforzamento del diritto, per chi ne abbia bisogno, di ricevere aiuti umanitari. Per quanto riguarda la seconda opzione, ovvero quella di garantire un maggiore rispetto dei principi esistenti, ritengo che il procedimento legale contro i trasgressori sia una delle possibilità più efficaci che deve essere perseguita. L’impegno da parte degli Stati a perseguire penalmente i criminali di guerra è stabilito nelle Convenzioni di Ginevra, ma ciò chiaramente non basta. Mi associo quindi incondizionatamente alla richiesta di una rapida ratifica dello statuto dell’ICC
il Tribunale penale internazionale, come si è affermato anche durante il dibattito di oggi. A nome della Commissione vorrei esprimere il mio appoggio allo svolgimento di un lavoro congiunto per la risoluzione di questo compito e per la sua traduzione in una realtà giuridica."@it9
"Mr President, I completely support the Council’s statement to the effect that the Geneva Conventions have been a very important stage in the development of humanitarian legislation. I also agree that the conventions are just as necessary today as they were 50 years ago. Allow me to take this opportunity to express my full recognition of the major humanitarian work which the International Red Cross and other humanitarian organisations carry out in regard both to spreading knowledge of the humanitarian principles as expressed in the Geneva Conventions and to providing aid to war victims throughout the world. In my view, there are at present two main problems connected with the Geneva Conventions. First of all, there is a gulf between the principles and their observance and, secondly, there are crucial states of affairs which are not covered by the conventions. Allow me to illustrate the constantly widening gulf that exists between, on the one hand, the principles contained in the conventions and, on the other hand, current observance of these by pointing out that, in conflicts in the course of the last decade, 10 times as many civilians have been killed as soldiers. That is essentially the reverse of the situation during the First World War. The widening gulf between principles and practice is due, in my opinion, to the fact that the character of wars has changed during the last 50 years. More and more wars are fought under conditions of anarchy in which there are no stable structures and in which the areas hit by war are not controlled by any government.
The world has also witnessed a growing number of wars in which weapons have deliberately been aimed at civilians and the purpose of which has been to annihilate specific groups in society. In these situations, humanitarian aid to victims is naturally unwelcome, and this leaves the world in a terrible dilemma. The second problem is that the Geneva Conventions do not adequately deal with the activities of those who intervene for humanitarian reasons. Even though the Geneva Conventions contain provisions concerning the right to provide humanitarian aid in crisis situations, it is also laid down that this right requires the consent of the government in the country concerned. This is especially the case if it is a question of internal conflicts. The principle of humanitarian access or the international community’s right to protect, and provide aid to, those in distress if a State is unable – or unwilling – to do so itself is not, therefore, being universally applied. This is a serious breach of the humanitarian principle and is, in some cases, a fatal shortcoming which is responsible for many war victims. It was precisely this question of providing normal access to humanitarian organisations that was the focal point of my visit to Chechnya at the beginning of February.
In my view, the question of to what extent circumstances require a revision of the Geneva Conventions, and what form this should take, is now an important one. I believe we have two options which are not mutually exclusive. The first is to change the conventions so that they are better placed to tackle complex contemporary crises, for example by establishing the right to provide humanitarian aid to those in need. The other option is to ensure that the humanitarian principles established in the Geneva Conventions are in actual fact observed, for example, by improving the mechanisms for enforcing them. The first option – that of reconsidering the content of the conventions in order to close all the loopholes – is a complicated and risky option: complicated because the way in which war is conducted is constantly changing, and risky because the possibility cannot be excluded that, as a result of opening the conventions to renegotiation, no new agreement might be reached. But allow me to say clearly that I am wholeheartedly in favour of establishing the principle of humanitarian access in all situations and of reinforcing the right of those in distress to receive humanitarian aid. With regard to the other option – that of securing better observance of the existing principles – I think that prosecuting offenders is one of the most promising options to be pursued. The obligation upon States to proceed against war criminals is established in the Geneva Conventions, but that is clearly not enough. I therefore wholeheartedly support the demand for prompt ratification of the statute of the International Criminal Court. This demand has also been put forward here today. On behalf of the Commission, I want to give my support to the view that we ought to work together on bringing this task to a satisfactory conclusion and turning it into legal reality."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik sluit mij aan bij de verklaring van de Raad dat het Verdrag van Genève een zeer belangrijke stap is geweest in de ontwikkeling van de wetgeving op humanitair gebied. Ik ben het ook eens met de opvatting dat het verdrag vandaag nog altijd even nuttig is als vijftig jaar geleden. Ik wil van de gelegenheid gebruik maken om mijn waardering uit te drukken voor de belangrijke humanitaire inspanningen die het Internationale Rode Kruis en andere humanitaire organisaties doen, zowel op het gebied van verspreiding van de humanitaire principes zoals ze in het Verdrag van Genève geformuleerd staan, als wat betreft het verlenen van bijstand aan oorlogsslachtoffers over heel de wereld. Naar mijn mening zijn er vandaag twee problemen met het Verdrag van Genève. Ten eerste gaapt er een kloof tussen de principes en de naleving ervan. Ten tweede zijn een aantal belangrijke punten niet in het verdrag opgenomen. Mijn eerste opmerking illustreer ik aan de hand van het volgende voorbeeld: in de conflicten van de afgelopen tien jaar zijn er tien keer meer burgers gedood dan soldaten. In de Eerste Wereldoorlog was het net andersom. De toenemende kloof tussen de principes en de naleving ervan is naar mijn mening te wijten aan de evolutie die oorlogen de laatste vijftig jaar hebben ondergaan. Steeds meer oorlogen worden in anarchistische omstandigheden gevoerd, waarbij een stabiele structuur en de controle van een regering in de betrokken gebieden ontbreken.
In de wereld worden ook steeds meer oorlogen gevoerd, waarbij de wapens bewust op de burgers worden gericht met de bedoeling bepaalde groepen in de samenleving uit te roeien. In deze gevallen is humanitaire steun aan de slachtoffers uiteraard niet welkom, wat de wereld voor een reusachtig dilemma stelt. Het tweede probleem is dat het Verdrag van Genève onvoldoende aandacht besteedt aan de activiteiten van de humanitaire organisaties. Hoewel het Verdrag van Genève bepalingen bevat betreffende het recht om humanitaire bijstand te verlenen in crisissituaties, wordt dit recht in het verdrag onderworpen aan de goedkeuring van de regering in het betreffende land. Dit is vooral het geval bij interne conflicten. De vrije toegang voor humanitaire organisaties of het recht van de internationale samenleving om noodlijdenden te helpen en te beschermen als een land niet in staat is of niet bereid is dit zelf te doen, is geen universeel toegepast principe. Dit is een ernstige schending van het humanitaire principe en betekent een fatale tekortkoming, waardoor de mensheid vele oorlogsslachtoffers op zijn geweten heeft. Juist het probleem dat humanitaire organisaties geen toegang hadden tot het gebied, was een van de belangrijkste redenen voor mijn bezoek aan Tsjetsjenië begin februari.
Naar mijn mening moeten wij ons vandaag afvragen in hoeverre het Verdrag van Genève nog tegemoetkomt aan de huidige situatie en in hoeverre een herziening vereist is. Ik denk dat er twee opties zijn, die elkaar niet uitsluiten. De eerste is een verdragswijziging om de huidige complexe crises beter te kunnen aanpakken, bijvoorbeeld door het verlenen van humanitaire bijstand aan noodlijdenden als fundamenteel recht in het verdrag op te nemen. De tweede mogelijkheid bestaat erin te garanderen dat de humanitaire principes, zoals ze in het Verdrag van Genève zijn vastgelegd, ook concreet worden nageleefd, bijvoorbeeld door de mechanismen voor de handhaving van de principes te verbeteren. De eerste optie - de herziening van de inhoud van het verdrag en het dichten van alle gaten - is een ingewikkelde en risicovolle onderneming. Ingewikkeld omdat oorlogen steeds van aard veranderen en risicovol omdat niet kan worden uitgesloten dat bij nieuwe onderhandelingen over het verdrag de eensgezindheid zoek zou kunnen zijn. Laat mij duidelijk stellen dat ik voorstander ben van de eerste optie: men moet het recht hebben om in alle situaties humanitaire bijstand te verlenen en de noodlijdenden moeten het recht hebben om humanitaire steun te ontvangen. Wat de tweede optie betreft - het verbeteren van de handhaving van de principes - ben ik van oordeel dat rechtsvervolging van degenen die de wet overtreden, een van de beste methodes is. De bepaling in het Verdrag van Genève die elke staat ertoe verplicht oorlogsmisdadigers gerechtelijk te vervolgen, is uiteraard ontoereikend. Ik steun daarom de eis dat het Statuut van het Internationaal Strafhof zo snel mogelijk bekrachtigd moet worden. Dit is in het debat van vandaag ook gezegd. Namens de Commissie zeg ik het Parlement mijn steun toe om deze taak samen te volbrengen en juridisch te voltooien."@nl2
"Senhor Presidente, subscrevo totalmente a declaração do Conselho no sentido de que as Convenções de Genebra foram uma etapa muito relevante no desenvolvimento da legislação em matéria humanitária. Concordo igualmente com a opinião que defende que as Convenções são tão necessárias hoje como o eram há 50 anos. Permitamme que aproveite esta oportunidade para expressar o meu total reconhecimento pelo vultuoso trabalho humanitário que a Cruz Vermelha e outras organizações humanitárias têm vindo a realizar, tanto na divulgação dos princípios humanitários, tal como expressos nas Convenções de Genebra, como no apoio às vítimas da guerra em todo o mundo. Na minha opinião, existem actualmente dois problemas principais em relação às Convenções de Genebra. Em primeiro lugar, verificase uma diferença abissal entre os princípios e o cumprimento dos mesmos e, em segundo lugar, há circunstâncias relevantes que não se encontram cobertas pelas Convenções. Permitamme que ilustre o abismo crescente entre os princípios contidos nas Convenções e o cumprimento factual dos mesmos: nos conflitos ocorridos na última década, morreram 10 vezes mais civis do que soldados. Esta situação é aproximadamente a inversa daquela que se registou na Primeira Guerra Mundial. O crescente abismo entre os princípios e o cumprimento dos mesmos devese, a meu ver, à mudança do carácter da guerra nos últimos 50 anos. Um número crescente de guerras ocorrem em condições absolutamente anárquicas, sem estruturas estáveis, em que as áreas atingidas pela guerra não são controladas por nenhum governo.
O mundo pôde igualmente testemunhar um número crescente de guerras, nas quais as armas foram, conscientemente, apontadas aos civis e que tiveram por objectivo a eliminação de determinados grupos sociais. Nestas situações, o apoio humanitário às vítimas não é, naturalmente, bemvindo, o que deixa o mundo num terrível dilema. O segundo problema é que as Convenções de Genebra não abrangem, tanto quanto seria necessário, a actividade dos actores da ajuda humanitária. Não obstante as Convenções de Genebra conterem disposições relativas ao direito à prestação de ajuda humanitária em situações de crise, ficou igualmente estabelecido que este direito carece do acordo do país em causa. Este aspecto é particularmente relevante no caso de conflitos internos. O princípio do acesso à ajuda humanitária ou do direito da sociedade internacional a prestar assistência e protecção aos necessitados sempre que um Estado está impossibilitado de o fazer ou não o quer fazer, não é, consequentemente, universalmente aplicado. Isto constitui uma violação grave do princípio humanitário que, nalguns casos, se traduz numa falha fatal que carrega muitas vítimas da guerra na sua consciência. O objectivo principal da minha visita à região da Chechénia, no início de Fevereiro, foi, justamente, esta questão da criação do acesso normal para a actuação das organizações humanitárias
Na minha opinião, importa saber até que ponto as circunstâncias exigem hoje uma revisão das Convenções de Genebra e como é que essa revisão deve ser feita. Penso que temos duas opções, as quais não se excluem mutuamente. A primeira consiste em alterar as Convenções de forma a que possam lidar melhor com as complexas crises da actualidade, garantindo, por exemplo, o direito à prestação de ajuda humanitária aos que dela necessitam. A outra opção visa garantir que os princípios humanitários, tal como é estabelecido nas Convenções de Genebra, sejam efectivamente respeitados, melhorando, por exemplo, os mecanismos destinados à sua imposição. A primeira opção, designadamente a da revisão do conteúdo das Convenções com vista a colmatar todas as lacunas, é uma opção complicada e que envolve alguns riscos. É complicada, na medida em que a guerra está sempre a mudar de carácter e de complexidade, e envolve alguns riscos porque não se pode excluir a possibilidade de a abertura das Convenções a novas negociações poder conduzir à falta de um novo consenso. No entanto, gostaria de deixar bem claro que apoio totalmente a definição do princípio do acesso para prestação de ajuda humanitária em todas as situações e o reforço do direito dos necessitados a receber essa ajuda. No que diz respeito à outra opção, designadamente a que consiste em assegurar um melhor cumprimento dos princípios existentes, penso que o julgamento em tribunal dos criminosos de guerra é uma das possibilidades mais promissoras que deve ser seguida. O dever dos Estados de levar os criminosos de guerra a tribunal está estabelecido nas Convenções de Genebra, mas, obviamente, não basta. Por esse motivo, apoio totalmente a exigência relativa a uma rápida ratificação dos estatutos do TPI, Tribunal Penal Internacional. Este aspecto foi igualmente referido aqui hoje, durante o debate. Quero manifestar, em nome da Comissão, o meu apoio à ideia de que devemos trabalhar juntos na realização desta tarefa, transformando esta questão numa realidade judicial."@pt11
"Herr talman! Jag ställer mig helt bakom rådets uttalande om att Genèvekonventionen har inneburit en mycket viktig etapp i utvecklingen av lagstiftningen på det humanitära området. Jag håller också med om att konventionen är lika oumbärlig i dag som den var för 50 år sedan. Låt mig ta tillfället i akt och uttrycka mitt erkännande av de omfattande humanitära insatser som det internationella Röda korset och andra organisationer gör, både genom att sprida kunskap om de humanitära principerna som de kommer till uttryck i Genèvekonventionen, och genom att hjälpa krigsoffer i hela världen. Enligt min uppfattning är det i dag huvudsakligen två problem som har samband med Genèvekonventionen. För det första finns det en klyfta mellan principerna och efterlevnaden av dessa, och för det andra finns det viktiga omständigheter som inte täcks av konventionen. Låt mig få illustrera den ständigt ökande klyftan mellan de principer som konventionen innehåller och efterlevnaden av dessa, genom att nämna att tio gånger fler civila än soldater har dödats i olika konflikter under de senaste tio åren. Förhållandet var i princip det omvända under första världskriget. Den ökande klyftan mellan principerna och deras efterlevnad anser jag beror på att krigens karaktär har förändrats de senaste 50 åren. Allt fler krig utkämpas på anarkistiska villkor där stabila strukturer saknas och där de krigsdrabbade områdena inte kontrolleras av någon regering.
Världen har också blivit vittne till ett växande antal krig, där vapnen medvetet har riktats mot civila, och där syftet med kriget har varit att utplåna vissa samhällsgrupper. I sådana situationer välkomnas naturligtvis inte humanitärt bistånd till offren, och världen ställs inför ett fruktansvärt dilemma. Det andra problemet är att Genèvekonventionen inte i tillräcklig utsträckning tar upp de humanitära aktörernas verksamhet. Även om Genèvekonventionen innehåller bestämmelser om rätten att ge humanitärt bistånd i krissituationer har det fastställts att denna rätt förutsätter ett samtycke från regeringen i landet i fråga. Det gäller i synnerhet då det rör sig om interna konflikter. Principen om tillträde av humanitära skäl eller det internationella samfundets rätt att bistå och skydda de nödställda, om en stat saknar förmåga – eller inte är villig – att själv göra detta, har därför inte en universell tillämpning. Det innebär en grov kränkning av den humanitära principen och kan vara en ödesdiger brist med många krigsoffer på sitt samvete. Frågan om tillträdet för humanitära organisationer var det främsta syftet med mitt besök i Tjetjenien i början av februari.
En viktig fråga är enligt min uppfattning i dag, i vilken utsträckning förhållandena kräver en granskning av Genèvekonventionen och på vilket sätt. Jag anser att det finns två möjligheter som inte behöver utesluta varandra. Den första innebär en ändring av konventionen, så att den kan möta nutidens kriser på ett bättre sätt, till exempel genom att rätten att lämna humanitärt bistånd till nödställda fastslås. Den andra möjligheten är att säkerställa att de humanitära principer som fastslås i Genèvekonventionen efterlevs i praktiken, till exempel genom att mekanismerna för handhavandet av dessa förbättras. Det första alternativet, att ta upp konventionens innehåll till förnyad prövning för att täppa till alla luckor, är ett komplicerat och riskfyllt alternativ. Komplicerat för att krigföringen ständigt ändrar karaktär och riskabelt, för om konventionen blir föremål för nya förhandlingar kan det inte uteslutas att det innebär att man inte uppnår någon ny enighet. Men låt mig tydligt få påpeka att jag helhjärtat stöder fastslåendet av principen om tillträde av humanitära skäl i alla situationer och ett stärkande av de nödlidandes rätt att ta emot humanitärt bistånd. Vad det andra alternativet beträffar, att säkerställa en bättre efterlevnad av de redan befintliga principerna, anser jag att en rättslig förföljelse av lagöverträdarna är en av de mest löftesrika möjligheterna som därför bör fullföljas. Staternas skyldighet att rättsligen förfölja krigsförbrytare har fastslagits i Genèvekonventionen, men det räcker uppenbarligen inte med det. Jag ställer mig därför helhjärtat bakom kravet på en snabb ratificering av stadgan för ICC, den internationella brottmålsdomstolen. Ett sådant har också framförts under dagens debatt. Jag som företrädare för kommissionen stöder tanken på ett samarbete för att kunna lösa den uppgiften och förvandla detta till en rättslig realitet."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Nielson,"1,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples