Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-03-13-Speech-1-034"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20000313.2.1-034"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
" Senhor Presidente em exercício do Conselho da União Europeia, tive ocasião de ouvir com interesse as palavras que aqui nos dirigiu e é evidente que, no plano genérico, nenhum dos presentes pode deixar de estar de acordo com elas: trata se de processos de intenção que correspondem a uma visão que todos partilhamos sobre os problemas do emprego e da Europa. E, desse ponto de vista, há também o que o senhor Presidente do Conselho referiu como um dos objectivos da Cimeira de Lisboa: o combate ao défice político na Europa. E é exactamente porque penso que se continuarmos apenas a fazer afirmações genéricas deste tipo dificilmente ultrapassaremos esse défice político que gostaria de lhe fazer algumas perguntas concretas, para tentar perceber qual a política que, sob sua presidência, será posta em prática após a Cimeira de Lisboa.
E a primeira das perguntas muito directa que gostaria de fazer, diz respeito a uma questão institucional que, pela primeira vez, temos oportunidade de discutir com o Senhor Presidente do Conselho da União Europeia. Tem ela a ver com o mais sério problema político que se nos pôs nos últimos tempos, o problema da Áustria. E a pergunta que eu lhe queria fazer muito claramente é esta: o Senhor Presidente em exercício do Conselho da União Europeia representa aqui14 países da União ou15 países da União? E tem todo o sentido fazer esta pergunta na medida em que, sendo Presidente em exercício da União Europeia, funcionou e actuou como porta voz de decisões bilaterais entre Estados. E, desse ponto de vista, esta pergunta tem todo o sentido e pede resposta dada com a máxima clareza.
Penso que é muito grave, no plano institucional, que se caminhe no sentido de substituir as decisões colegiais, a que o Tratado obriga na União Europeia, por decisões bilaterais entre Governos. Não estou a discutir o fundo da questão austríaca, estou a discutir o grave precedente que se pode criar se se substitui a colegialidade que os Tratados impõe por decisões bilaterais, hoje contra um país, amanhã contra outro ou outros países. Esta é a primeira questão.
A segunda questão aborda o problema da Cimeira do Emprego. Era minha convicção, até porque assisti aos debates que estiveram na origem da inscrição da problemática do emprego na agenda do Conselho e na agenda da União Europeia, que a Cimeira do Emprego tinha como intenção original combater os problemas, não da nova economia do conhecimento, mas da velha economia europeia, os problemas de desemprego que existem nas fábricas, nos estaleiros, nas metalurgias, nas siderurgias, e que esses é que eram os problemas de emprego que originalmente eram apresentados como sendo a agenda da Cimeira do Emprego. E, portanto, tem todo o sentido levantar a questão de se procurar saber se, quando se passa a falar dos problemas da nova economia do conhecimento, da nova economia digital que tanto quanto eu sei ainda não gerou emprego na Europa, quanto mais desemprego não se está a substituir uma incapacidade de actuar contra os problemas de desemprego do presente por aquilo que é, em grande parte e até hoje, uma retórica sobre os problemas do emprego do futuro ... Ninguém mais do que todos nós compreende o papel vital que tem a Internet, que tem a economia digital e a economia do conhecimento, mas não eram essas as intenções originais da Cimeira do Emprego.
O senhor Presidente em exercício do Conselho concluiu com uma nota vagamente ideológica, e ainda bem. Se esta é a política social democrata para a economia do futuro, devo lembrar lhe que um dos problemas mais graves relativos à economia da Internet e ao atraso da Europa é a falta de espírito empresarial inscrita no sistema de ensino, na actuação dos Governos, no funcionamento das instituições. E é isso que é preciso combater, para garantir a economia do conhecimento do futuro."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand for Rådet, jeg har med interesse hørt de ord, som De her har rettet til os, og selvfølgelig kan ingen af de tilstedeværende være andet end enige i dem på det generelle plan, når det drejer sig om hensigtserklæringer, der svarer til den opfattelse, som vi alle har af beskæftigelsesproblemerne i Europa. I denne sammenhæng indgår også det, som De nævnte som en af målsætningerne for topmødet i Lissabon, nemlig kampen mod det politiske underskud i Europa. Det er netop, fordi jeg mener, at vi, hvis vi blot nøjes med at komme med generelle udtalelser af denne slags, vanskeligt kan overvinde dette politiske underskud, at jeg gerne vil stille Dem nogle konkrete spørgsmål, så jeg kan forstå, hvad det er for en politik, der under Deres formandskab skal sættes i værk efter topmødet i Lissabon.
Det første spørgsmål, som jeg - meget direkte - gerne vil stille, drejer sig om et institutionelt forhold, som vi først i dag har lejlighed til at diskutere med formanden for Rådet. Det drejer sig om det mest alvorlige politiske problem, som vi er blevet konfronteret med i den seneste tid: problemet med Østrig. Det spørgsmål, som jeg meget klart vil stille Dem, er dette: Repræsenterer De her som formand for Rådet 14 lande i Unionen eller 15 lande i Unionen? Det er helt relevant at stille dette spørgsmål, eftersom De som formand for Rådet har virket og handlet som talsmand for bilaterale beslutninger mellem stater. I denne sammenhæng er dette spørgsmål helt relevant, og jeg beder om et svar, der er så klart som muligt.
Jeg mener, at det er meget alvorligt, at man på det institutionelle plan bevæger sig i retning af at erstatte de fælles beslutninger, som traktaten forpligter sig til inden for EU, med bilaterale beslutninger mellem regeringer. Jeg taler ikke om det østrigske spørgsmål i sig selv, men om den alvorlige præcedens, som kan skabes, hvis det fællesskab, som traktaten foreskriver, erstattes af bilaterale beslutninger, i dag mod ét land, i morgen mod et andet eller andre lande. Det er det første spørgsmål.
Det andet spørgsmål drejer sig om beskæftigelsestopmødet. Det var min opfattelse, også fordi jeg deltog i de diskussioner, der gik forud for, at beskæftigelsesproblematikken kom på Rådets og EU's dagsorden, at beskæftigelsestopmødets oprindelige formål var at løse de problemer, der ikke vedrører den nye vidensøkonomi, men den gamle europæiske økonomi, altså de arbejdsløshedsproblemer, der findes i fabrikkerne, på skibsværfterne, i jern- og metalindustrien, i stålproduktionen, og at det var disse beskæftigelsesproblemer, der oprindelig skulle stå på beskæftigelsestopmødets dagsorden. Det er derfor relevant at spørge om, at man, når man begynder at tale om problemerne med den nye vidensøkonomi, den nye digitale økonomi - der, så vidt jeg ved, endnu ikke har skabt beskæftigelse i Europa, for ikke at tale om arbejdsløshed - ikke er i gang med at erstatte den manglende evne til at gøre noget ved de aktuelle arbejdsløshedsproblemer med noget, der i vid udstrækning og indtil videre blot er retorik om fremtidens beskæftigelsesproblemer ... Ingen mere end alle os forstår den vitale rolle, som Internettet har, som den digitale økonomi og vidensøkonomien har, men det var ikke beskæftigelsestopmødets oprindelige formål.
Formanden for Rådet afsluttede i et let ideologisk tonefald, og kun godt. Hvis dét er den socialdemokratiske politik for fremtidens økonomi, vil jeg erindre om, at et af de alvorligste problemer, hvad angår internetøkonomien og Europas efterslæb, er den mangel på iværksætterånd, der ligger i uddannelsessystemet, i regeringernes politik og i den måde, som institutionerne arbejder på. Det er denne mangel, som skal afhjælpes, hvis fremtidens vidensøkonomi skal sikres."@da1
"Herr Ratspräsident! Ich habe den Worten, die Sie hier an uns gerichtet haben, mit Interesse zugehört. Natürlich kann keiner der Anwesenden umhin, Ihren Ausführungen im Prinzip zuzustimmen: Es handelt sich um Absichtserklärungen, deren Sichtweise auf die Themen Beschäftigung und Europa wir alle teilen. Aus diesem Blickwinkel ist auch das von Ihnen genannte Ziel des Lissabonner Gipfels zu sehen: der Kampf gegen das politische Defizit in Europa. Und genau deshalb bin ich der Meinung, daß wir dieses politische Defizit kaum überwinden können, wenn wir weiterhin nur derartige allgemeine Erklärungen abgeben. Daher würde ich Ihnen gern einige konkrete Fragen stellen, um zu versuchen herauszufinden, welche Politik unter Ihrer Präsidentschaft nach dem Lissabonner Gipfel in die Praxis umgesetzt wird.
Die erste – sehr direkte – Frage, die ich stellen möchte, betrifft ein institutionelles Problem, das wir zum erstenmal mit dem Ratspräsidenten der Europäischen Union besprechen können. Sie hat mit dem gravierendsten politischen Problem zu tun, vor dem wir in der jüngsten Vergangenheit standen – dem Problem Österreichs. Ich möchte Sie nun in aller Deutlichkeit fragen: Vertreten Sie als amtierender Ratspräsident der Europäischen Union hier 14 oder 15 Länder der Union? Diese Frage ist durchaus angebracht, denn als amtierender Präsident der Europäischen Union sind Sie als Sprecher für bilaterale zwischenstaatliche Entscheidungen aufgetreten. Aus dieser Sicht ist meine Frage durchaus angebracht und verlangt eine ganz klare Antwort.
Ich glaube, auf institutioneller Ebene wiegt es sehr schwer, wenn man dazu übergeht, kollegiale Entscheidungen, zu denen der Vertrag die Europäische Union verpflichtet, durch bilaterale Entscheidungen von Regierungen zu ersetzen. Ich rede nicht von den Hintergründen der österreichischen Frage, ich rede von dem folgenschweren Präzedenzfall, der geschaffen werden könnte, wenn das in den Verträgen vorgeschriebene Kollegialprinzip durch bilaterale Entscheidungen abgelöst wird, die sich heute gegen ein Land und morgen gegen ein anderes oder mehrere andere Länder richten. Das ist meine erste Frage.
Die zweite Frage betrifft den Beschäftigungsgipfel. Auch deshalb, weil ich bei den Aussprachen anwesend war, die zur Aufnahme der Beschäftigungsproblematik in die Tagesordnung des Rates und der Europäischen Union geführt haben, war ich überzeugt, daß der Beschäftigungsgipfel ursprünglich zum Ziel hatte, die Probleme der alten europäischen Wirtschaft – und nicht der neuen wissensbasierten Wirtschaft – zu bekämpfen, die Probleme der Arbeitslosigkeit in den Fabriken, den Werften, der metallverarbeitenden Industrie und den Stahlwerken, und daß diese Beschäftigungsprobleme auf die Tagesordnung dieses Gipfels gesetzt würden. Wenn man also auf die Probleme der neuen wissensbasierten Wirtschaft, der neuen Digitalwirtschaft zu sprechen kommt – die, soviel ich weiß, in Europa statt Beschäftigung nur Arbeitslosigkeit hervorgebracht hat –, ist es doch durchaus legitim zu fragen, ob jetzt an die Stelle der Unfähigkeit, den aktuellen Probleme der Arbeitslosigkeit zu begegnen, eine bislang größtenteils phrasenreiche Erklärung zu den Beschäftigungsproblemen der Zukunft tritt... Niemand versteht besser als wir alle, welche entscheidende Rolle das Internet, die Digitalwirtschaft und die wissensbasierte Wirtschaft spielen, aber das waren nicht die ursprünglichen Ziele des Beschäftigungsgipfels.
Herr Ratspräsident, Sie haben mit einem leicht ideologischen Ton geschlossen, und das war auch gut so. Wenn so die sozialdemokratische Politik für die Wirtschaft der Zukunft aussieht, dann muß ich Sie daran erinnern, daß eines der schwerwiegendsten Probleme in bezug auf die Internet-gestützte Wirtschaft und den Rückstand Europas der Mangel an Unternehmergeist ist, der sich im Bildungssystem, im Handeln der Regierungen und in der Arbeit der Institutionen feststellen läßt. Und eben dagegen muß man vorgehen, um die wissensbasierte Wirtschaft der Zukunft zu garantieren."@de7
"Κύριε Προεδρεύοντα του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου, είχα την ευκαιρία να ακούσω με μεγάλο ενδιαφέρον τον λόγο που μας απευθύνατε και είναι σαφές πως, γενικώς, κανείς από τους παρόντες δεν μπορεί να μην συμφωνήσει με τα λόγια σας. Πρόκειται για δηλώσεις προθέσεων που αντιστοιχούν σε μία θεώρηση σχετικά με τα προβλήματα της απασχόλησης και της Ευρώπης που όλοι συμμεριζόμαστε. Και από αυτήν την άποψη υπάρχει και αυτό που ο κύριος Πρόεδρος του Συμβουλίου χαρακτήρισε ως έναν από τους στόχους της Συνόδου Κορυφής της Λισαβώνας, η καταπολέμηση του πολιτικού ελλείμματος στην Ευρώπη. Και ακριβώς επειδή πιστεύω πως αν συνεχίσουμε να κάνουμε μόνο γενικές δηλώσεις αυτού του τύπου, τότε δύσκολα θα υπερνικήσουμε αυτό το πολιτικό έλλειμμα, θέλω να σας θέσω κάποια συγκεκριμένα ερωτήματα για να προσπαθήσω να καταλάβω ποια είναι αυτή η πολιτική η οποία θα εφαρμοστεί, υπό την προεδρία σας, έπειτα από τη Σύνοδο Κορυφής της Λισαβώνας.
Και η πρώτη ερώτηση που θα ήθελα να κάνω, και η οποία είναι πολύ άμεση, αφορά ένα θεσμικό ζήτημα που για πρώτη φορά έχουμε την ευκαιρία να συζητήσουμε με τον κύριο Πρόεδρο του Συμβουλίου της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Έχει σχέση με το σοβαρότερο πολιτικό πρόβλημα που αντιμετωπίζουμε τον τελευταίο καιρό, το πρόβλημα της Αυστρίας. Και το ερώτημα που θα ήθελα πολύ σαφώς να θέσω είναι: ο κύριος Προεδρεύων του Συμβουλίου της Ευρωπαϊκής Ένωσης εκπροσωπεί εδώ 14 ή 15 χώρες της Ένωσης; Και έχει μεγάλη σημασία να κάνουμε αυτήν την ερώτηση εφόσον, με την ιδιότητα του Προεδρεύοντος της Ευρωπαϊκής Ένωσης, λειτούργησε και έδρασε ως εκπρόσωπος διμερών αποφάσεων μεταξύ κρατών μελών. Και από αυτήν την άποψη, η ερώτηση αυτή έχει μεγάλο νόημα και απαιτεί μια άκρως σαφή απάντηση.
Πιστεύω πως είναι πολύ σοβαρό, από θεσμική άποψη, να κατευθυνόμαστε προς την αντικατάσταση των συλλογικών αποφάσεων, τις οποίες η Συνθήκη επιβάλλει στην Ευρωπαϊκή Ένωση, με διμερείς αποφάσεις μεταξύ κυβερνήσεων. Δεν αναφέρομαι στην ουσία του προβλήματος της Αυστρίας, αλλά στο σοβαρό προηγούμενο που μπορεί να δημιουργηθεί αν αντικατασταθούν οι συλλογικές αποφάσεις που επιβάλλει η Συνθήκη από διμερείς αποφάσεις, που σήμερα είναι ενάντια σε ένα κράτος μέλος, αύριο ίσως ενάντια σε κάποιο άλλο ή σε κάποια άλλα κράτη μέλη. Αυτό είναι το πρώτο ζήτημα.
Το δεύτερο ερώτημα αφορά το πρόβλημα που λέγεται Σύνοδος Κορυφής για την Απασχόληση. Ήμουν πεπεισμένος, μέχρι που παρακολούθησα τις συζητήσεις που οδήγησαν στην εγγραφή του προβλήματος της απασχόλησης στην ημερήσια διάταξη του Συμβουλίου και σε αυτήν της Ευρωπαϊκής Ένωσης, ότι η Σύνοδος Κορυφής για την Απασχόληση είχε ως αρχικό στόχο την καταπολέμηση των προβλημάτων όχι της νέας οικονομίας της γνώσης, αλλά της παλιάς ευρωπαϊκής οικονομίας, των προβλημάτων της απασχόλησης που υπάρχουν στα εργοστάσια, τα ναυπηγεία, τα εργοστάσια μεταλλουργίας και σιδηρουργίας, και ότι αυτά ήταν τα προβλήματα απασχόλησης που είχαν αρχικά παρουσιαστεί ως θέματα της ημερήσιας διάταξης για την Σύνοδο Κορυφής για την Απασχόληση. Συνεπώς, έχει μεγάλη σημασία να θέσουμε το εξής ερώτημα: όταν μιλάμε για τα προβλήματα της νέας οικονομίας της γνώσης, της νέας ψηφιακής οικονομίας - που από ότι γνωρίζω δεν δημιούργησε απασχόληση στην Ευρώπη, αλλά μάλλον ανεργία - μήπως αντικαθιστούμε την ανικανότητα αντιμετώπισης των προβλημάτων ανεργίας του παρόντος με κάτι που αποτελεί, σε μεγάλο βαθμό σήμερα, ρητορική σχετικά με τα προβλήματα απασχόλησης του μέλλοντος... Κανένας δεν γνωρίζει καλύτερα από όλους εμάς τον σημαντικό ρόλο που διαδραματίζουν το Internet, η ψηφιακή οικονομία και η οικονομία της γνώσης, αλλά δεν ήταν αυτός ο αρχικός στόχος της Συνόδου Κορυφής για την Απασχόληση.
Ο κύριος Προεδρεύων του Συμβουλίου τελείωσε την παρέμβασή του με έναν τόνο κάπως ιδεολογικό, και πάλι καλά. Αν αυτή είναι η σοσιαλδημοκρατική πολιτική για την οικονομία του μέλλοντος, τότε θα πρέπει να σας υπενθυμίσω πως ένα από τα σοβαρότερα προβλήματα σχετικά με την οικονομία του Internet και την καθυστέρηση της Ευρώπης είναι η έλλειψη επιχειρηματικού πνεύματος που παρατηρείται στο εκπαιδευτικό σύστημα, στη δράση των κυβερνήσεων, στη λειτουργία των θεσμικών οργάνων. Και είναι αυτό που θα πρέπει να καταπολεμήσουμε για να εξασφαλίσουμε μια οικονομία της γνώσης του μέλλοντος."@el8
"Mr President-in-Office, I listened to your speech with great interest and it is obvious that in overall terms, no one here today could fail to agree with what you have said. You have made statements of intent, which correspond to the vision we all share of the problems of jobs and of Europe in general. From this point of view, we must also think about one of the objectives for the Lisbon Summit that you mentioned, namely combating the political deficit in Europe. It is precisely because I think that if we continue to do nothing but make broad statements of this kind, we will find it hard to overcome this political deficit, that I would like to ask you a few specific questions in order to try to understand what policy will be implemented under your presidency after the Lisbon Summit.
My first question, which is a very direct one, is about an institutional issue which we now have the opportunity to discuss with you for the first time as President-in-Office of the European Council. This concerns the most serious political problem we have had to face in recent times – the problem of Austria. The question that I would like to ask very clearly is this: are you representing 14 EU countries here or 15? This is a perfectly sensible question because as President-in-Office of the European Union, you have worked and acted as the spokesperson for bilateral decisions between states. From this point of view, this question is perfectly sensible and requires the clearest possible answer.
I think that in institutional terms, it is an extremely serious matter that we are moving towards replacing collegiate decisions, which the European Union is bound to observe under the Treaty, by means of bilateral decisions between governments. I am not talking about the causes of the Austrian issue. I am talking about the serious precedent that we might be setting if today we replace the collegiate procedure stipulated in the Treaties by means of bilateral decisions, in this case aimed at one particular country, because tomorrow we might adopt the same approach towards a different country or countries. That is my first question.
My second question is about the Employment Summit. I firmly believed, particularly because I attended the discussions on including the employment problem on the Council agenda, and on the European Union agenda, that the original idea of the Employment Summit was to combat the problems, not of the new knowledge-based economy, but of the old European economy, the problems of unemployment in factories, dockyards, iron and steelworks, and that these were the employment problems which were originally due to be on the Employment Summit agenda. It is therefore perfectly reasonable to raise the question of whether, when we talk about the problems of the new knowledge-based economy and of the new digital economy, which, as far as I know have created unemployment rather than employment in Europe, we are not replacing an inability to deal with the problems of unemployment in the present by what has largely been – and still is today – empty rhetoric about the problems of employment in the future… No one understands better than us the crucial role that the Internet, the digital economy and the knowledge-based economy have to play, but these issues were not what the Employment Summit was originally intended for.
Mr President-in-Office, you concluded on a vaguely ideological note, which is fair enough. If this is the Social Democrats’ policy for the economy of the future, then I would like to remind you that one of the most serious problems of the Internet economy and Europe’s lagging behind is the lack of entrepreneurial spirit in the education system, in the behaviour of governments and in the way the institutions function. This is what we must counter if we are to guarantee the knowledge-based economy of the future."@en3
"(PT) Señor Presidente del Consejo de la Unión Europea, he tenido ocasión de oír con interés las palabras que aquí nos ha dirigido y es evidente que, en un plano general, ninguno de los presentes puede dejar de estar de acuerdo con ellas: se trata de procesos de intención que corresponden a una visión que todos compartimos sobre los problemas del empleo y de Europa. Y, desde ese punto de vista, está también el que el Presidente del Consejo ha mencionado como uno de los objetivos de la Cumbre de Lisboa: la lucha contra el déficit político en Europa. Y, precisamente porque creo que si seguimos haciendo afirmaciones generales de ese tipo, difícilmente superaremos ese déficit político, quisiera formularle algunas preguntas concretas para intentar comprender cuál es la política que, bajo su Presidencia, se pondrá en práctica después de la Cumbre de Lisboa.
Y la primera de las preguntas -muy directa- que quisiera formular se refiere a una cuestión institucional que por primera vez tenemos la oportunidad de examinar con el Presidente del Consejo de la Unión Europea. Tiene que ver con el problema político más grave que se nos ha planteado en los últimos tiempos: el de Austria. Y la pregunta que quisiera formularle muy claramente es ésta: ¿el Presidente del Consejo de la Unión Europea representa aquí a 14 o a 15 países de la Unión? Y tiene el mayor sentido formular esta pregunta en la medida en que, al ser Presidente en ejercicio de la Unión Europea, ha funcionado y ha actuado como portavoz de decisiones bilaterales entre Estados. Desde ese punto de vista, esta pregunta tiene todo el sentido y requiere una respuesta formulada con la mayor claridad.
Creo que es muy grave, en el plano institucional, que se avance hacia la substitución de las decisiones colegiales a que el Tratado obliga en la Unión Europea por decisiones bilaterales entre gobiernos. No estoy discutiendo el fondo de la cuestión austríaca, estoy discutiendo el grave precedente que se puede sentar, si se substituye la colegialidad que imponen los Tratados por decisiones bilaterales: hoy contra un país, mañana contra otro u otros países. Ésa es la primera cuestión.
La segunda cuestión aborda el problema de la Cumbre del Empleo. Estaba convencido -entre otras cosas porque asistí a los debates que dieron lugar a la inscripción de los problemas del empleo en el orden del día del Consejo y en el de la Unión Europea- de que la intención original de la Cumbre del Empleo era la de luchar contra los problemas, no de la nueva economía del conocimiento, sino de la vieja economía europea, los problemas del desempleo que existen en las fábricas, en los astilleros, en las metalurgias, en las siderurgias, y que ésos eran los problemas de empleo que originalmente eran presentados como orden del día de la Cumbre del Empleo. Y, por tanto, tiene el mayor sentido plantear la cuestión de si, cuando se habla de los problemas de la nueva economía del conocimiento, de la nueva economía digital -que, que yo sepa, aún no ha creado puestos de trabajo en Europa-, no se estará substituyendo una incapacidad para actuar contra los problemas del desempleo del presente por lo que en gran parte y hasta hoy es una retórica sobre los problemas del empleo del futuro... Nadie comprende más que todos nosotros el decisivo papel que corresponde a Internet, a la economía digital y a la economía del conocimiento, pero no eran ésas las intenciones originales de la Cumbre del Empleo.
El Presidente del Consejo ha concluido con una nota vagamente ideológica y menos mal. Si ésa es la política socialdemócrata para la economía del futuro, debo recordarle que uno de los problemas más graves relativos a la economía de Internet y al retraso de Europa es la falta de espíritu empresarial inscrita en el sistema de enseñanza, en la actuación de los gobiernos, en el funcionamiento de las instituciones. Y contra eso es contra lo que se debe luchar para garantizar la economía del conocimiento del futuro."@es12
"Arvoisa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja, kuuntelin kiinnostuneena ne sanat, jotka lausuitte meille täällä, ja on ilmeistä, että yleisellä tasolla kukaan läsnäolijoista ei voi olla olematta samaa mieltä niiden kanssa: kyse on aikeista, jotka ovat yhteneviä sen näkemyksen kanssa, joka meillä kaikilla on työllisyyttä ja Eurooppaa koskevista ongelmista. Ja siitä näkökulmasta katsottuna mukaan kuuluu myös se, mihin te viittasitte yhtenä Lissabonin huippukokouksen tavoitteista: Euroopan poliittisen vajeen poistaminen. Ja koska ajattelen, että mikäli tyydymme vain tekemään tämäntapaisia yleisiä vakuutuksia, meidän on vaikeaa poistaa tämä poliittinen vaje, haluaisin kysyä teiltä muutamia konkreettisia kysymyksiä yrittääkseni ymmärtää, minkälainen on se politiikka, jota teidän johtamananne aletaan toteuttaa käytännössä Lissabonin huippukokouksen jälkeen.
Ja ensimmäinen kysymyksistä, hyvin suora, jonka haluaisin esittää, koskee institutionaalista kysymystä, josta meillä on ensimmäisen kerran tilaisuus keskustella kanssanne. Se liittyy vakavimpaan poliittiseen ongelmaan, joka meillä on ollut viime aikoina, Itävallan kysymykseen. Ja kysymys, jonka haluaisin teille erittäin selkeästi esittää, on tämä: edustatteko te, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, täällä 14:ää vaiko 15:tä unionin maata? Ja on täysin järkevää tehdä tämä kysymys ottaen huomioon, että vaikka olette Euroopan unionin puheenjohtaja, olette toiminut valtioiden välisten kahdenkeskisten päätösten äänitorvena. Ja tästä näkökulmasta tämä kysymys on täysin järkevä ja se kaipaa mitä selkeimmin annettua vastausta.
Mielestäni on institutionaalisesti erittäin vakavaa, että on otettu askel perustamissopimuksen edellyttämien Euroopan unionissa yhdessä tehtävien päätösten korvaamiseksi hallitusten välisillä kahdenkeskisillä päätöksillä. En puhu Itävallan kysymyksen perusluonteesta vaan vakavasta ennakkotapauksesta, joka voi syntyä, jos perustamissopimuksien edellyttämät yhdessä tehtävät päätökset korvataan kahdenkeskisillä päätöksillä, tänään yhtä maata, huomenna toista tai toisia maita vastaan. Tämä on ensimmäinen kysymys.
Toinen kysymys käsittelee työllisyyshuippukokousta. Koska otin osaa keskusteluihin, joista työllisyyskysymysten kirjaaminen neuvoston ja Euroopan unionin asialistalle sai alkunsa, käsitykseni oli, että työllisyyshuippukokouksessa ei ollut alun perin aikomuksena käsitellä uutta tietoon pohjautuvaa taloutta vaan vanhaa eurooppalaista taloutta, tehtaiden, telakoiden, metallurgia- ja rauta- ja terästehtaiden työttömyysongelmaa, ja että juuri nämä olivat ne työllisyysongelmat, joita oli alun perin esitetty työllisyyshuippukokouksen asialistalle. Ja on siis täysin perusteltua kysyä, että kun aletaan puhua uuden tietoon pohjautuvan talouden ja uuden digitaalisen talouden joka tietääkseni ei vielä ole luonut Eurooppaan työpaikkoja sen enempää kuin työttömyyttäkään ongelmista, eikö tällä tulevaisuuden työttömyyskysymyksiä koskevalla sanahelinällä olla peittämässä kyvyttömyyttä ratkaista nykyisiä työllisyysongelmia … Kukaan ei käsitä yhtä hyvin kuin me Internetin, digitaalisen ja tietoon pohjautuvan talouden keskeistä merkitystä, mutta ne eivät olleet työllisyyshuippukokouksen alkuperäisiä päämääriä.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te päätitte onneksi puheenvuoronne epämääräisen ideologiseen huomautukseen. Jos tämä on tulevaisuuden taloutta koskevaa sosiaalidemokraattista politiikkaa, minun on muistutettava teitä siitä, että Internetiin pohjautuvan talouden ja Euroopan jälkeenjääneisyyden pahimpia ongelmia on opetusjärjestelmässä sekä hallitusten ja toimielinten toiminnassa ilmenevä yrittäjähengen puute. Ja juuri sitä vastaan on taisteltava, jotta turvattaisiin tulevaisuuden tietoon pohjautuva talous."@fi5
"Monsieur le Président en exercice du Conseil de l'Union européenne, j'ai écouté votre discours avec intérêt et il est évident que sur le plan général tout le monde est d'accord : il s'agit d'intentions qui correspondent à une vision des problèmes de l'emploi et de l'Europe que nous partageons tous. De ce point de vue, il y a également ce que M. le président du Conseil a mentionné comme un des objectifs du sommet de Lisbonne : la lutte contre le déficit politique de l'Europe. C'est précisément parce que je pense que si nous continuons à lancer des affirmations générales de ce type, nous ne pourrons que difficilement résoudre ce déficit politique, que je voudrais lui poser quelques questions concrètes pour tenter de comprendre quelle sera la politique mise en œuvre sous sa présidence après le sommet de Lisbonne.
La première question - très directe - que je voudrais poser concerne la question institutionnelle que nous avons l'occasion de discuter pour la première fois avec M. le président du Conseil de l'Union européenne. Elle concerne le problème politique le plus sérieux qui se soit posé à nous ces derniers temps : le problème de l'Autriche. La question que je voudrais poser très clairement est la suivante : le président du Conseil de l'Union européenne représente-t-il ici 14 pays de l'Union ou 15 pays de l'Union ? Cette question est tout à fait justifiée dans la mesure où, en tant que président en exercice de l'Union européenne, vous avez fonctionné et agi comme porte-parole de décisions bilatérales entre les États. De ce point de vue, cette question est tout à fait justifiée et appelle une réponse aussi claire que possible.
Je pense qu'il est très grave, sur le plan institutionnel, de remplacer les décisions collégiales prévues par le traité par des décisions bilatérales entre gouvernements. Je ne veux pas parler du fond de la question autrichienne, je veux parler du grave précédent qui consiste à remplacer la collégialité voulue par les Traités par des décisions bilatérales, aujourd'hui contre un pays, demain contre un autre ou des autres. Voilà ma première question.
Ma deuxième question touche au sommet sur l'emploi. Je pensais, pour avoir assisté aux débats à l'origine de l'inscription de la problématique de l'emploi à l'ordre du jour du Conseil et à l'ordre du jour de l'Union européenne, que le sommet sur l'emploi visait à combattre les problèmes, non pas de la nouvelle économie de la connaissance, mais de la vieille économie européenne, les problèmes du chômage dans les usines, les chantiers navals, la métallurgie, la sidérurgie, et que tels étaient les problèmes de l'emploi présentés à l'origine comme étant à l'ordre du jour du sommet sur l'emploi. On est donc en droit de savoir si, quand on parle des problèmes de la nouvelle économie de la connaissance, de la nouvelle économie numérique - laquelle, pour autant que je sache, n'a encore généré aucun emploi en Europe, mais plutôt du chômage - on ne remplace pas une incapacité à agir contre les problèmes du chômage actuel par ce qui est, en grande partie et jusqu'à aujourd'hui, une rhétorique sur les problèmes du chômage de demain … Personne mieux que nous ne comprend le rôle vital d'Internet, de l'économie numérique et de l'économie de la connaissance, mais telles n'étaient pas les intentions originelles du sommet sur l'emploi.
M. le président en exercice du Conseil a conclu sur une note vaguement idéologique, c'est bien. Si telle est la politique social-démocrate pour l'économie du futur, je dois lui rappeler qu'un des problèmes les plus graves concernant l'économie de l'Internet et le retard de l'Europe est le manque d'esprit d'entreprise inscrit dans le système d'enseignement, dans l'action des gouvernements, dans le fonctionnement des institutions. C'est ce qu'il faut combattre pour garantir à l'avenir l'économie de la connaissance."@fr6
"Signor Presidente in carica del Consiglio dell’Unione europea, ho avuto l’opportunità di ascoltare con interesse le Sue parole ed è evidente che, in generale, nessuno dei presenti può essere in disaccordo con Lei: si tratta di dichiarazioni di intenti che corrispondono a una visione dei problemi dell’occupazione e dell’Europa condivisa da tutti noi. Fra questi abbiamo anche la lotta al
politico in Europa, che il Presidente del Consiglio ha definito uno degli obiettivi del vertice di Lisbona. Poiché penso che se continuiamo a rilasciare dichiarazioni generiche di questo tipo difficilmente supereremo questo
politico, Le pongo alcune domande concrete per tentare di capire quale politica, sotto la sua Presidenza, sarà attuata dopo il vertice di Lisbona.
La prima delle domande, molto dirette, che vorrei porle riguarda una questione istituzionale che per la prima volta abbiamo occasione di discutere con il Presidente del Consiglio dell’Unione europea. Concerne il problema politico più serio che abbiamo dovuto affrontare in questi ultimi tempi, il problema dell’Austria. La domanda che schiettamente voglio farLe è questa: il Presidente in carica del Consiglio dell’Unione europea rappresenta qui 14 o 15 paesi dell’Unione? Tale interrogativo è pienamente giustificato nella misura in cui, essendo Presidente in carica dell’Unione europea, Lei ha agito e ha ricoperto il ruolo di portavoce di decisioni bilaterali fra Stati. Da questo punto di vista la mia domanda è motivata e richiede una risposta estremamente chiara.
Ritengo molto grave, sul piano istituzionale, che si inizi a sostituire le decisioni collegiali, alle quali nell’Unione europea siamo vincolati in virtù del Trattato, con decisioni bilaterali fra governi. Non metto in discussione il merito della questione austriaca, bensì il grave precedente che potrebbe crearsi se si sostituisce la collegialità imposta dai Trattati con decisioni bilaterali, oggi nei confronti di un paese, domani nei confronti di altri. Questa è la prima domanda.
La seconda domanda riguarda la questione del vertice sull’occupazione. Ero convinto, avendo assistito alle discussioni all’origine dell’inserimento del problema dell’occupazione nell’agenda del Consiglio e dell’Unione europea, che il vertice sull’occupazione avesse come scopo principale la lotta contro i problemi non della nuova economia della conoscenza, ma quelli della vecchia economia europea, i problemi di disoccupazione nelle fabbriche, nei cantieri navali, nel settore metallurgico e siderurgico e che fossero questi i problemi occupazionali inizialmente presentati come punti all'ordine del giorno del vertice sull’occupazione. Pertanto è pienamente giustificato tentare di capire se, quando si parla di problemi connessi alla nuova economia della conoscenza, alla nuova economia digitale – che per quanto io ne sappia, in Europa non ha ancora generato occupazione ma piuttosto disoccupazione – non si stia sostituendo l’incapacità di agire nei confronti degli attuali problemi di disoccupazione con quella che finora è in gran parte pura retorica sui problemi di occupazione del futuro… Noi tutti comprendiamo il ruolo vitale di Internet, dell’economia digitale e dell’economia della conoscenza, ma non erano queste le intenzioni originarie del vertice sull’occupazione.
Il Presidente in carica del Consiglio ha concluso con una nota vagamente ideologica, e meno male. Se questa è la politica socialdemocratica per l’economia del futuro, debbo ricordargli che uno dei problemi più gravi concernenti l’economia di Internet e il ritardo dell’Europa è la mancanza di spirito imprenditoriale nei sistemi d’istruzione, nelle azioni del governo, nel funzionamento delle Istituzioni. E’ contro questa mancanza che bisogna combattere per salvaguardare la futura economia della conoscenza."@it9
"Mr President-in-Office, I listened to your speech with great interest and it is obvious that in overall terms, no one here today could fail to agree with what you have said. You have made statements of intent, which correspond to the vision we all share of the problems of jobs and of Europe in general. From this point of view, we must also think about one of the objectives for the Lisbon Summit that you mentioned, namely combating the political deficit in Europe. It is precisely because I think that if we continue to do nothing but make broad statements of this kind, we will find it hard to overcome this political deficit, that I would like to ask you a few specific questions in order to try to understand what policy will be implemented under your presidency after the Lisbon Summit.
My first question, which is a very direct one, is about an institutional issue which we now have the opportunity to discuss with you for the first time as President-in-Office of the European Council. This concerns the most serious political problem we have had to face in recent times – the problem of Austria. The question that I would like to ask very clearly is this: are you representing 14 EU countries here or 15? This is a perfectly sensible question because as President-in-Office of the European Union, you have worked and acted as the spokesperson for bilateral decisions between states. From this point of view, this question is perfectly sensible and requires the clearest possible answer.
I think that in institutional terms, it is an extremely serious matter that we are moving towards replacing collegiate decisions, which the European Union is bound to observe under the Treaty, by means of bilateral decisions between governments. I am not talking about the causes of the Austrian issue. I am talking about the serious precedent that we might be setting if today we replace the collegiate procedure stipulated in the Treaties by means of bilateral decisions, in this case aimed at one particular country, because tomorrow we might adopt the same approach towards a different country or countries. That is my first question.
My second question is about the Employment Summit. I firmly believed, particularly because I attended the discussions on including the employment problem on the Council agenda, and on the European Union agenda, that the original idea of the Employment Summit was to combat the problems, not of the new knowledge-based economy, but of the old European economy, the problems of unemployment in factories, dockyards, iron and steelworks, and that these were the employment problems which were originally due to be on the Employment Summit agenda. It is therefore perfectly reasonable to raise the question of whether, when we talk about the problems of the new knowledge-based economy and of the new digital economy, which, as far as I know have created unemployment rather than employment in Europe, we are not replacing an inability to deal with the problems of unemployment in the present by what has largely been – and still is today – empty rhetoric about the problems of employment in the future… No one understands better than us the crucial role that the Internet, the digital economy and the knowledge-based economy have to play, but these issues were not what the Employment Summit was originally intended for.
Mr President-in-Office, you concluded on a vaguely ideological note, which is fair enough. If this is the Social Democrats’ policy for the economy of the future, then I would like to remind you that one of the most serious problems of the Internet economy and Europe’s lagging behind is the lack of entrepreneurial spirit in the education system, in the behaviour of governments and in the way the institutions function. This is what we must counter if we are to guarantee the knowledge-based economy of the future."@lv10
"Mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, ik heb met interesse geluisterd naar de woorden die u hier tot ons heeft gericht. Het moge duidelijk zijn dat algemeen gesproken geen enkele aanwezige hier het met uw woorden oneens kan zijn, want het gaat om intenties die voortvloeien uit een door ons allen gedeelde visie op de problemen van werkgelegenheid en van Europa. En dat standpunt leidt automatisch tot wat de voorzitter van de Raad genoemd heeft als één van de doelstellingen van de top van Lissabon, namelijk het bestrijden van het politiek tekort in Europa. Juist omdat ik geloof dat wij dat politiek tekort nauwelijks kunnen opvullen als wij het bij dergelijke algemene uitspraken laten, zou ik u een aantal concrete vragen willen stellen, ook om een beeld te krijgen van het beleid dat onder uw voorzitterschap na de top van Lissabon zal worden uitgevoerd.
De eerste zeer rechtstreekse vraag die ik u zou willen stellen betreft een institutioneel probleem, waarover wij hier voor de eerste maal direct met de voorzitter van de Raad van de Europese Unie kunnen debatteren. Het gaat om het ernstigste politieke probleem van de afgelopen tijd: Oostenrijk. En de vraag die ik u heel openlijk wil stellen is of de fungerend voorzitter van de Raad van de Europese Unie hier 14 of 15 landen van de Unie vertegenwoordigt. Ik stel deze vraag niet voor niets, daar u als fungerend voorzitter van de Raad bent opgetreden als woordvoerder voor bilateraal genomen besluiten tussen staten. Vanuit dat oogpunt is dit een zinvolle vraag en ik verzoek u mij een zo duidelijk mogelijk antwoord te geven.
Men heeft koers gezet in de richting van een situatie waarin collegiaal genomen besluiten, waartoe het Verdrag van de Europese Unie verplicht, vervangen worden door bilateraal genomen besluiten tussen regeringen. Dat is institutioneel gezien een ernstige zaak. Ik praat hier niet over de inhoudelijke aspecten van de Oostenrijkse kwestie, maar over het ernstige precedent dat geschapen wordt als collegiaal genomen besluiten vervangen worden door bilateraal genomen besluiten. Vandaag kan dat tegen het ene land gericht zijn, morgen tegen het andere land of andere landen. Dat is de eerste kwestie.
De tweede vraag gaat over de Werkgelegenheidstop. Juist omdat ik aanwezig was bij de debatten die aan de wieg stonden van de agendering van het werkgelegenheidsprobleem voor de Raad en voor de Europese Unie, ben ik ervan overtuigd dat de werkgelegenheidstop oorspronkelijk niet tot doel had de problemen te bestrijden van de nieuwe kenniseconomie, maar juist die van de oude economie. De top zou moeten gaan over het bestrijden van de bestaande werkloosheid in de fabrieken, op de scheepswerven, in de metaalfabrieken en in de staalindustrie, want dat was de oorspronkelijke agenda voor de werkgelegenheidstop. We kunnen ons terecht afvragen of al het gepraat over de problemen van de nieuwe kenniseconomie, de nieuwe digitale economie - die trouwens voor zover ik weet nog geen arbeidsplaatsen in Europa heeft gecreëerd, op zijn hoogst werkloosheid - niet gewoon moet verhullen dat we niet in staat zijn iets te doen aan het huidige werkloosheidsprobleem en ons daarom bezig houden met wat tot nu toe grotendeels nog retoriek is over toekomstige werkgelegenheidsproblemen … Wij weten beter dan geen ander wat de vitale rol is van Internet, van de digitale economie en van de kenniseconomie, maar dat waren oorspronkelijk niet de thema's voor de werkgelegenheidstop.
De fungerend voorzitter van de Raad heeft zijn toespraak beëindigd op een vage ideologische noot en dat is goed ook. Als dat het sociaal-democratisch beleid is voor de economie van de toekomst, moet ik de voorzitter eraan herinneren dat de Interneteconomie met name wordt gehinderd, en de Europese achterstand met name wordt veroorzaakt, door het gebrek aan ondernemingszin. Dat geldt voor het onderwijs, het beleid van de regeringen en het functioneren van de instellingen. En dit verschijnsel moet bestreden worden om de kenniseconomie van de toekomst veilig te stellen."@nl2
"Ärade ordförande i Europeiska unionens råd! Jag har med stort intresse lyssnat på er och det är uppenbart att ingen av de närvarande rent allmänt kan ha en annan åsikt: Det handlar om avsiktsförklaringar som överensstämmer med den vision vi alla delar om sysselsättningsproblematiken i Europa. Från den här synpunkten sett finns också det som rådsordföranden åsyftade som ett av målen med toppmötet i Lissabon: Bekämpandet av den politiska otillräckligheten i Europa. Just därför att jag menar att om vi fortsätter med dessa allmänna uttalanden så kommer vi knappast att komma förbi denna politiska otillräcklighet, vill jag ställa några konkreta frågor för att försöka förstå vilken politik som kommer att verkställas efter toppmötet i Lissabon.
Den första frågan – en mycket direkt fråga – som jag vill ställa är en institutionell fråga som vi för första gången har en möjlighet att ta upp med Europeiska unionens rådsordförande. Den har att göra med ett mycket allvarligt problem som har uppstått den senaste tiden, problemet med Österrike. Den fråga jag klart och tydligt vill ställa är som följer: representerar Europeiska unionens råds ordförande här fjorton eller femton av unionens medlemsländer? Frågan är befogad eftersom Europeiska unionens råds ordförande handlade som talesman för bilaterala beslut länderna emellan. Av den anledningen är min fråga befogad och jag ber om ett klart och tydligt svar.
Ur en institutionell synvinkel tycker jag att det är mycket allvarligt att man hellre ersätter kollegiala beslut i enlighet med fördraget mot bilaterala beslut mellan regeringar. Jag talar inte om bakgrunden till den österrikiska frågan, jag talar om det mönster som kan uppstå om vi byter ut kollegialiteten enligt fördragen mot bilaterala beslut, i dag mot ett land, i morgon mot ett annat land eller andra länder. Det är första frågan.
Den andra frågan berör problemet med toppmötet för sysselsättning. Eftersom jag deltog i den debatt som föranledde att sysselsättningsproblematiken skrevs in i rådets dagordning och i Europeiska unionens dagordning, var jag övertygad om att den ursprungliga avsikten med toppmötet var att försöka lösa problem, inte problem i den nya kunskapsekonomin utan i den gamla ekonomin. Arbetslöshet i tillverkningsindustrin, i varvsindustrin, i verkstadsindustrin, i järnindustrin; sysselsättningsproblem som ursprungligen presenterades i dagordningen för toppmötet om sysselsättning. Därför är det befogat att ställa sig den frågan att när vi nu går över till att tala om problem i den nya kunskapsekonomin, den nya digitala ekonomin – som såvitt jag vet ännu inte har skapat några arbetstillfällen i Europa utan snarare arbetslöshet – håller man inte då på att ersätta oförmågan att agera mot den nuvarande arbetslösheten mot något som till stora delar hittills bara är retorik om framtida sysselsättningsproblem... Ingen förstår bättre än oss hur viktigt det är med Internet, hur viktig den digitala ekonomin och kunskapsekonomin är, men det var inte detta som var den ursprungliga avsikten med toppmötet för sysselsättning.
Rådets tjänstgörande ordförande avslutade med en något vag ideologisk anmärkning, och må så vara. Om detta är den socialdemokratiska politiken för framtidens ekonomi så måste jag påminna er om att Internet-ekonomins allvarligaste problem är Europas eftersläpning, den bristande företagarandan i utbildningssystemet, regeringarnas agerande och institutionernas sätt att fungera. Det är detta som vi måste ta itu med för att kunna garantera framtidens kunskapsekonomi."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Pacheco Pereira (PPE DE )."11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples