Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2000-03-13-Speech-1-022"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2000-03-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Det Europæiske Råds ekstraordinære møde (Lissabon 23.-24. marts 2000)4
dcterms:Language	"it"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20000313.2.1-022"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2000-03-13-Speech-1-0234
lpv:speaker	lp:Prodi4
lpv:spoken text	"Signora Presidente, prima di tutto vorrei fare le mie più calde congratulazioni al Primo ministro Guterres per l'iniziativa che è stata presa per il vertice di Lisbona, e congratularmi per la qualità dei lavori preparatori. Condividiamo pienamente la sua analisi che abbiamo sentito e che è stata così caldamente plaudita, e sosteniamo la sua iniziativa. Credo che insieme potremo fare di Lisbona un vertice di successo. In questo mio intervento mi limiterò a presentarvi il contributo della Commissione per Lisbona: la nostra strategia a lungo termine e la nostra visione per questo vertice. A Lisbona dobbiamo decidere su qualcosa di estremamente semplice, e cioè se l'Europa riuscirà a riconquistare la sua posizione di da gran tempo perduta, nell'ambito dell'economia e della tecnologia. Questo dipende da noi, dalla crescita economica che saremo in grado di imporre al sistema europeo, dal grado di occupazione che riusciremo a creare, dal livello di istruzione dei nostri cittadini, dalla formazione della nostra classe lavoratrice. Questi non sono temi nuovi, come è stato detto dal Primo ministro Guterres. Noi non facciamo, infatti, un altro esercizio tipo Lussemburgo, tipo Cardiff, tipo Colonia, ma vogliamo affrontare questi temi, che abbiamo già affrontato, con un approccio del tutto nuovo: non un tema alla volta ma tutti insieme, per costruire finalmente un sistema di interventi. Lo facciamo adesso perché è il momento in cui tutto questo può aver successo. Abbiamo infatti un'occasione unica di fronte a noi, un'occasione che è stata costruita sul successo di una saggia politica attuata nel recente passato: abbiamo bassa inflazione, una bilancia dei pagamenti globalmente sana, conti pubblici in ordine, e abbiamo finalmente le previsioni unanimi di una crescita economica molto forte, previsioni, come ha sottolineato il Primo ministro portoghese, che non significano però certezza di una crescita economica. Mai come adesso, nell'ultima generazione, c'è stata unanimità da parte di tutti gli studiosi in Europa sul prevedere un possibile lungo periodo di crescita elevata. Neanche con l'aumento del prezzo del petrolio c'è stata un'interruzione in questa crescita né una ripresa dell'inflazione, come si poteva temere. Esistono tuttavia alcuni segni preoccupanti, che però non ci impediscono di continuare una politica di sviluppo come avevamo pensato e programmato. Le sfide di Lisbona sono quindi molto semplici: alla sfida tecnologica dobbiamo rispondere recuperando il terreno perduto nel campo del sapere, della conoscenza, delle tecnologie, soprattutto delle tecnologie di riformazione. Possiamo così tornare a una posizione di testa; per questo abbiamo preso l'iniziativa e-EUROPE, grazie alla quale la Commissione ha deciso, nella sua riforma amministrativa, di dare un esempio concreto. Ci siamo impegnati - ed è un impegno che confermo di fronte a voi - a creare una Commissione, potremmo meglio dire una nel senso che ogni rapporto di forniture, ricerca, eccetera con questa Istituzione non dovrà più avvenire per via cartacea ma per via elettronica diretta. Questo è uno sforzo molto complesso che però possiamo essere in grado di compiere perché abbiamo una missione molto precisa, una dimensione limitata e un livello culturale elevato. Questo potrà essere un forte esempio per tutti i governi europei e tutte le amministrazioni con cui dovremo interagire in modo non cartaceo ma elettronico. Oltre a questo abbiamo una sfida sociale; dobbiamo infatti combattere la disoccupazione e l'esclusione sociale. Dal discorso del Presidente Gutiérres si evince un'impostazione sistemica basata su un nuovo uso delle tecnologie ma anche su un grande impegno affinché queste tecnologie non producano di nuovo esclusione sociale, che è stata il vero rischio per lo sviluppo degli anni ‘80 ma anche per lo sviluppo più recente. Devo dire con la massima preoccupazione che le divisioni della società europea nell'ambito del reddito stanno aumentando e non diminuendo: questo aspetto della divisione sociale è di importanza fondamentale e va tenuto in considerazione se non vogliamo trovarci di fronte a una società spaccata in un breve periodo di tempo. Abbiamo quindi un vertice per la crescita sostenibile e per l'occupazione; come abbiamo fatto, anche con un certa contestazione da parte di alcuni, dobbiamo e possiamo indicare l'obiettivo della piena occupazione come un obiettivo possibile. E' stato abbastanza complesso fare questo passaggio, ma vi posso assicurare che non c'è nulla di irrealistico in questo obiettivo. E' un obiettivo a portata di mano perché abbiamo un solido ambiente macroeconomico, cui ora dobbiamo aggiungere il vertice di Lisbona, cioè risorse umane, idee nuove sul mercato e sull'utilizzazione della conoscenza e della ricerca. Risorse umane significano istruzione, formazione, riforma dello stato sociale per far fronte soprattutto al problema dell'invecchiamento. Questo problema, che tutti i nostri paesi hanno e che ogni giorno diventa sempre più serio, non sempre siamo stati in grado di risolverlo con successo. Il problema è lì ancora dinanzi a noi. Io conto che a Lisbona possiamo fare un passo in avanti mettendo insieme esperienze e proposte riguardo a questo tema così importante. Per quanto riguarda il mercato, ci sono ancora tante cose da fare. Non è vero che abbiamo già raggiunto un mercato unico perfetto. Abbiamo ancora bisogno di altre riforme strutturali; dobbiamo completare soprattutto la situazione nel settore dei servizi, del commercio elettronico, dell'energia, dei trasporti; abbiamo ancora tanti pubblici servizi che ancora non sono entrati in un regime di concorrenza e massima efficienza. Se vogliamo bloccare l'inflazione con l'aumento del prezzo del petrolio, dobbiamo agire, a livello europeo e nazionale, per migliorare questi servizi, e ciò vale anche per i servizi finanziari e bancari. Abbiamo quindi bisogno - e questo va detto perché la situazione di stasi perdura da un po' di tempo - di uno statuto della società europea, di un brevetto europeo, di un mercato di capitali più liquidi e di migliori norme per gli appalti. Questi sono punti operativi cui non possiamo sfuggire. Nella Commissione noi faremo la nostra parte e, come vi ho detto poc'anzi, cominceremo a utilizzare al nostro interno tutte queste nuove tecnologie, in tutte le nostre procedure e nei rapporti con l'esterno. Volendo però essere un modello di amministrazione efficace, dobbiamo cercare di operare in modo che questo avvenga in tutto il continente, in modo da poter fungere da strumento di moltiplicazione della conoscenza e della tecnologia. Su questo aspetto dobbiamo mobilitare i singoli cittadini, le autorità locali, i governi nazionali, le imprese e i sindacati. Mettere questo in rete, come ha già detto il Presidente Guterres, è lo sforzo fondamentale di Lisbona. Per ottenere risultati, occorrono un nuovo metodo e, come ha precisato il Primo ministro portoghese nell'ultimo punto del suo discorso, parametri macroeconomici ben chiari per portare avanti questa attività. Non avviamo quindi un nuovo processo, non aggiungiamo nulla di nuovo, ma per la prima volta integriamo con possibilità di successo i processi esistenti. Dobbiamo però fare una cosa nuova: trovare il modo per misurare questi progressi, essere concreti di fronte alla nostra opinione pubblica e utilizzare quindi il parola fino a pochi anni fa quasi sconosciuta - o, per usare parole più semplici, il confronto e la misura di queste cose in un modo assolutamente organico. Dobbiamo renderci conto, in modo inesorabile e serio, dei campi in cui abbiamo perduto terreno, che sono tanti: basti pensare al settore delle biotecnologie in cui, negli ultimi anni, abbiamo registrato relativi insuccessi; dobbiamo diffondere in tutti i campi le pratiche migliori e cercare di proporle a livello europeo. A Lisbona ci aspettiamo quello che abbiamo tentato di preparare assieme, con la collaborazione - di cui non posso che essere grato - della Presidenza portoghese, cioè impegni operativi precisi, obiettivi chiari, un numero ristretto di misure - ma misure concrete e misurabili - in modo da poter accelerare il cambiamento e fare passi in avanti, perché in questi anni si decide la primazia nel prossimo secolo. Noi potremo avere un'Europa grande, forte, condivisa soltanto se riusciremo nuovamente a offrire ai nostri cittadini la gioia di riprendere questo primato che abbiamo perduto."@it9
lpv:translated text	"Fru formand, først vil jeg gerne overbringe mine varmeste lykønskninger til premierminister Guterres for det initiativ, der blev taget til topmødet i Lissabon, og lykønske ham med kvaliteten af det forberedende arbejde. Vi er helt enige i hans analyse, som vi lige har hørt, og som fik så varmt et bifald, og vi støtter hans initiativ. Jeg tror, at vi sammen vil kunne gøre Lissabon til et succesfuldt topmøde. Jeg vil i dette indlæg nøjes med at præsentere Kommissionens bidrag til topmødet i Lissabon for Dem, nemlig vores strategi på langt sigt og vores visioner med hensyn til dette topmøde. I Lissabon skal vi træffe beslutning om noget yderst enkelt, nemlig om det vil lykkes Europa at genindtage den førsteplads, det ikke har haft i lang tid, på det økonomiske og teknologiske område. Det afhænger af os, af den økonomiske vækst, vi er i stand til at skabe i det europæiske system, af den beskæftigelsesgrad, det lykkes os at opnå, af vores borgeres uddannelsesniveau og af uddannelsen af vores arbejderklasse. Som premierminister Guterres sagde, er der ikke tale om nye emner. Vi skal nemlig ikke gøre et stykke arbejde magen til det, vi gjorde i Luxembourg, Cardiff eller Köln, men vi ønsker at tage disse emner op - som vi allerede har beskæftiget os med - med en helt ny indfaldsvinkel, hvor vi ikke tager et emne ad gangen, men alle emnerne på samme tid, så vi langt om længe kan skabe et system for vores indsats. Det gør vi nu, fordi vi kan få succes med alt dette i øjeblikket. Vi står nemlig over for en enestående lejlighed, en lejlighed, der er opstået som følge af succesen med den fornuftige politik, vi iværksatte for kort tid siden. Vi har en lav inflation, en betalingsbalance, som overordnet set er sund, vi har orden i de offentlige regnskaber, og der er endelig enighed i prognoserne om en meget kraftig økonomisk vækst. Som den portugisiske premierminister understregede, betyder disse prognoser dog ikke, at der er garanti for økonomisk vækst. Aldrig før har der på samme måde som nu - i den sidste generation - været enighed blandt alle Europas eksperter om at forvente, at der bliver mulighed for en lang periode med høj vækst. Ikke engang olieprisernes stigning har medført en afbrydelse i væksten og en fornyet inflation, hvilket man kunne frygte. Der er ganske vist visse bekymrende tegn, men de forhindrer os ikke i at fortsætte en udviklingspolitik, sådan som vi havde tænkt os og planlagt. Udfordringerne i Lissabon er således meget enkle. Vi skal tage den teknologiske udfordring op ved at indhente det tabte, når det gælder viden, videnskab og teknologi, og især når det gælder informationsteknologi. På denne måde vil vi kunne få vores førsteplads tilbage, og vi har derfor taget det initiativ, der hedder Europe. Kommissionen har takket være dette initiativ besluttet at gå foran med et konkret eksempel i sin administrationsreform. Vi har lovet - og det er et løfte, jeg gerne vil bekræfte over for Dem - at skabe en Kommission, eller rettere sagt en e-Kommission, hvilket skal forstås således, at enhver forbindelse med denne institution, når det gælder levering, forskning osv., ikke skal ske på papir, men direkte ad elektronisk vej. Dette er en meget kompleks indsats, som vi dog er i stand til at gøre, da vi har en meget præcis opgave, en begrænset dimension og et højt kulturelt niveau. Dette kan blive et stærkt eksempel for alle de europæiske regeringer og alle de forvaltninger, vi ikke skal korrespondere med pr. brev, men derimod elektronisk. Vi står desuden over for en social udfordring, for vi skal bekæmpe arbejdsløsheden og den sociale udstødelse. Formand Guterres tale viste en systematisk indfaldsvinkel, som er baseret på en ny anvendelse af teknologien, men også på en stor indsats for, at denne teknologi ikke på ny skaber social udstødelse, der var den egentlige fare for udviklingen i 80'erne, men også for udviklingen i de senere år. Jeg må med største bekymring sige, at den opdeling, der er i det europæiske samfund på indkomstområdet, bliver mere udtalt i stedet for at blive mindre. Dette aspekt af den sociale kløft er af afgørende vigtighed, og det skal vi tage hensyn til, hvis vi ikke ønsker at stå over for et samfund, der bliver splittet på kort tid. Vi har således et topmøde om bæredygtig vækst og beskæftigelse, og som vi har gjort - selvom nogle til en vis grad protesterede mod dette - må og skal vi nævne målsætningen om fuld beskæftigelse som en mulig målsætning. Det var ret kompliceret at skabe denne overgang, men jeg kan forsikre Dem for, at der ikke er noget urealistisk i denne målsætning. Det er en opnåelig målsætning, eftersom vi har et solidt makroøkonomisk miljø, og vi skal nu tilføje topmødet i Lissabon, det vil sige menneskelige ressourcer og nye idéer om markedet og om brugen af viden og forskning. Menneskelige ressourcer betyder undervisning, uddannelse samt en reform af socialstaten, ikke mindst for at løse det problem, som aldringen udgør. Dette problem, som alle vores lande har, og som bliver alvorligere dag for dag, har vi ikke altid været i stand til at løse ordentligt. Det er et problem, som stadigvæk eksisterer. Jeg regner med, at vi i Lissabon kan nå et skridt videre ved at forene vores erfaringer med benchmarking og forslagene om dette yderst vigtige emne. Hvad markedet angår, er der stadig meget, der skal gøres. Det er ikke rigtigt, at vi allerede har opnået et perfekt indre marked. Vi har stadig brug for flere strukturreformer. Vi mangler ikke mindst at fuldføre arbejdet, når det gælder situationen med hensyn til servicesektoren, den elektroniske handel, energi og transport, og vi har stadig mange offentlige tjenester, der endnu ikke er trådt ind i en konkurrenceordning og blevet fuldt ud effektive. Hvis vi ønsker at bremse inflationen, når olieprisen stiger, skal vi gøre en indsats på europæisk og nationalt niveau for at forbedre disse tjenester, og det gælder også for de finansielle tjenester og banktjenesterne. Derfor har vi brug for - og det skal siges her, for stagnationen har varet i et stykke tid - en statut for det europæiske selskab, et europæisk patent samt et marked med en mere likvid kapital og med nogle bedre udbudsbestemmelser. Det er nogle punkter, som vi skal handle på, og som vi ikke kan komme uden om. I Kommissionen vil vi gøre vores del, og som jeg fortalte Dem for lidt siden, vil vi begynde med at anvende alle disse nye teknologier internt i Kommissionen, nemlig i alle vores procedurer og i de eksterne forbindelser. Da vi ønsker at være en effektiv forvaltningsmodel, skal vi dog forsøge at sørge for, at dette sker på hele kontinentet, så vi kan udbrede viden og teknologi. Vi skal i den forbindelse mobilisere de enkelte borgere, de lokale myndigheder, de nationale regeringer, virksomhederne og fagforeningerne. Som formand Guterres allerede har sagt, er den vigtigste opgave på mødet i Lissabon at sætte dette i system. For at opnå nogle resultater er det nødvendigt med en ny metode og - som den portugisiske premierminister præciserede i det sidste punkt i sin tale - med nogle klare makroøkonomiske parametre for at nå videre med denne indsats. Vi indleder således ikke nogen ny proces, og vi tilføjer ikke noget nyt, men for første gang integrerer vi de eksisterende processer med mulighed for succes. Vi skal dog gøre én ny ting, nemlig finde ud af en måde at måle disse fremskridt på, være konkrete over for vores befolkninger og således benytte os af benchmarking - et ord, der næsten var helt ukendt indtil for få år siden - eller sagt på en enklere måde skal vi sammenligne og måle disse ting på en fuldstændigt systematisk måde. Vi skal være alvorligt og ordentligt bevidste om de områder, hvor vi har mistet terræn, og det er mange områder. Tænk bare på den bioteknologiske sektor, hvor vi i de senere år har haft nogle relative fiaskoer. Vi skal udbrede de bedste metoder på alle områder og forsøge at indføre dem på europæisk niveau. I Lissabon forventer vi os det, som vi har prøvet at forberede sammen - og i samarbejde med det portugisiske formandskab, som jeg gerne vil takke - nemlig præcise arbejdsopgaver, klare målsætninger og et begrænset antal foranstaltninger, men nogle konkrete og målbare foranstaltninger, så vi fremskynder forandringen og gør nogle fremskridt, for det er i disse år, at førstepladsen i det næste århundrede bliver afgjort. Vi kan kun få et stort, stærkt og enigt Europa, hvis det på ny lykkes os at give vores borgere glæden ved at genindtage den førsteplads, vi har mistet."@da1 ". Frau Präsidentin, als erstes möchte ich Premierminister Guterres herzlich zu der für den Gipfel in Lissabon ergriffenen Initiative gratulieren und ihn zu der ausgezeichneten Vorarbeit, die geleistet wurde, beglückwünschen. Wir stimmen seiner hier dargelegten und mit lebhaftem Beifall aufgenommenen Analyse uneingeschränkt zu und unterstützen seine Initiative. Ich glaube, gemeinsam wird es uns gelingen, den Europäischen Rat in Lissabon zum Erfolg zu führen. Ich werde mich in meinen Ausführungen darauf beschränken, Ihnen den Beitrag der Kommission zum Gipfel von Lissabon zu erläutern, d. h. unsere langfristige Strategie und unsere Zukunftsvision. In Lissabon geht es um eine sehr einfache Entscheidung, nämlich darüber, wie Europa seine vor langer Zeit verspielte Führungsposition in der Wirtschaft und in der Technologie zurückgewinnen kann. Das hängt von uns ab; davon, welches Wirtschaftswachstum wir im europäischen System durchzusetzen vermögen, welches Beschäftigungsniveau wir erreichen können; vom Bildungsstand unserer Bürger, von der Ausbildung unserer werktätigen Klasse. Das sind, wie Premierminister Guterres sagte, keine neuen Themen. Wir werden keine weiteren Prozesse à la Luxemburg, Cardiff oder Köln einleiten, sondern wir wollen diese Themen, die wir bereits in Angriff genommen haben, nach einem völlig neuen Konzept behandeln: nicht jedes für sich genommen, sondern alle zusammen, um endlich die Maßnahmen zu bündeln. Wir tun das jetzt, weil dies der Moment ist, wo all das gelingen kann. Uns bietet sich jetzt in der Tat eine einmalige Gelegenheit, die auf den Erfolgen einer vernünftigen Politik, die in der jüngsten Vergangenheit verwirklicht wurde, beruht: eine niedrige Inflationsrate, eine insgesamt ausgewogene Zahlungsbilanz, ordentliche öffentliche Haushalte und nicht zuletzt übereinstimmende Prognosen für ein sehr starkes Wirtschaftswachstum, die allerdings, wie der portugiesische Premierminister hervorgehoben hat, nicht bedeuten, daß das Wirtschaftswachstum sicher wäre. Nie zuvor herrschte unter allen europäischen Wirtschaftsexperten der letzten Generation so große Einigkeit in der Vorhersage einer möglichen langen Periode hohen Wachstums. Nicht einmal die Ölpreiserhöhung führte, wie zu befürchten war, zu einer Unterbrechung dieses Wachstums oder zu einem Anstieg der Inflation. Trotzdem gibt es einige besorgniserregende Signale, die uns jedoch nicht daran hindern, eine Politik zur Förderung des Wachstums wie gedacht und geplant weiter zu betreiben. Die Herausforderungen von Lissabon sind demnach ganz simpel: Der technologischen Herausforderung müssen wir dadurch gerecht werden, daß wir das verlorene Terrain im Bereich des Wissens, des Know-how und der Technologien, vor allem der innovativen Technologien, zurückerobern. So können wir wieder eine Spitzenposition erlangen; deshalb haben wir die Europe-Initiative ergriffen, in deren Rahmen die Kommission beschlossen hat, mit ihrer Verwaltungsreform ein konkretes Beispiel zu geben. Wir haben uns verpflichtet – und diese Verpflichtung bestätige ich hier vor Ihnen –, eine Kommission, besser gesagt eine zu werden, die alle ihre Liefer-, Forschungs- u.a. -beziehungen nicht auf dem Papierweg, sondern direkt auf elektronischem Wege abwickelt. Das ist ein sehr komplexes Unterfangen, das wir jedoch bewältigen können, weil wir einen sehr konkreten, genau abgesteckten Auftrag und ein hohes kulturelles Niveau haben. Hier können wir ein wirksames Vorbild für alle europäischen Regierungen und alle Verwaltungen sein, mit denen wir nicht schriftlich, sondern elektronisch kommunizieren werden. Darüber hinaus stehen wir vor einer sozialen Herausforderung, denn wir müssen die Arbeitslosigkeit und die soziale Ausgrenzung bekämpfen. Den Ausführungen des Ratspräsidenten Guterres ist ein systematischer Ansatz zu entnehmen, der auf einem neuartigen Einsatz der Technologien, aber auch auf einer großen Verpflichtung beruht, damit diese Technologien nicht wieder zur sozialen Ausgrenzung – der wirklichen Gefahr für die Entwicklung in den 80er Jahren, aber auch für die Entwicklung in jüngerer Zeit – führen. Ich muß mit größter Besorgnis darauf hinweisen, daß das Einkommensgefälle in der europäischen Gesellschaft nicht kleiner, sondern größer wird: dieser Aspekt der sozialen Kluft ist von grundlegender Bedeutung und muß berücksichtigt werden, wenn unsere Gesellschaft nicht binnen kurzem gespalten sein soll. Bei dem Gipfel geht es daher um nachhaltiges Wachstum und Beschäftigung; wir können und müssen – was wir auch, nicht ohne von einigen Seiten Kritik zu ernten, getan haben – die Vollbeschäftigung als ein mögliches Ziel verkünden. Es war ziemlich schwierig, diesen Schritt zu gehen, doch kann ich Ihnen versichern, daß dieses Ziel keineswegs unrealistisch ist. Es ist ein greifbares Ziel, weil wir ein solides makroökonomisches Umfeld haben, dem wir nun den Gipfel von Lissabon, d. h. die Humanressourcen, neue Marktideen und neue Vorstellungen über den Einsatz von Wissen und Wissenschaft hinzufügen müssen. Humanressourcen bedeuten Bildung und Ausbildung sowie eine Reform des Sozialstaats, um insbesondere das Problem der Überalterung der Gesellschaft zu bewältigen. Diesem Problem, das in all unseren Ländern besteht und mit jedem Tag ernster wird, vermochten wir nicht immer erfolgreich zu begegnen. Wir müssen uns also immer noch damit auseinandersetzen. Ich rechne damit, daß wir in Lissabon einen Schritt weiter kommen können, wenn wir unsere Benchmarking-Erfahrungen und unsere Vorschläge zu diesem so wichtigen Thema zusammenführen. Was den Markt anbelangt, bleibt noch sehr viel zu tun. Es stimmt nicht, daß wir bereits einen vollendeten Binnenmarkt geschaffen haben. Wir brauchen noch weitere Strukturreformen; wir müssen vor allem die Bedingungen im Dienstleistungssektor, im elektronischen Handel, im Energiebereich und im Verkehrssektor vervollkommnen; es gibt noch zahlreiche öffentliche Dienstleistungen, die noch nicht den Regeln des Wettbewerbs und der höchsten Effizienz unterworfen sind. Wenn wir die Inflation angesichts der Ölpreissteigerungen stoppen wollen, müssen wir auf europäischer und auf einzelstaatlicher Ebene aktiv werden, um diese Dienstleistungen, und das gilt ebenso für die Finanz- und Bankdienstleistungen, zu verbessern. Deshalb brauchen wir – und dies sei betont, weil wir hier schon seit langem auf der Stelle treten – ein Statut der europäischen Aktiengesellschaft, ein europäisches Patent, einen zahlungskräftigeren Kapitalmarkt und bessere Ausschreibungsbestimmungen. Das sind praktische Erfordernisse, denen wir uns nicht entziehen können. Wir werden in der Kommission unseren Part übernehmen und, wie ich soeben sagte, damit beginnen, all diese neuen Technologien in unseren internen Verfahren und in unseren Beziehungen nach außen zu nutzen. Wenn wir jedoch ein Modell für eine effiziente Verwaltung sein wollen, müssen wir in ganz Europa darum bemüht sein, und die Wirkung eines Multiplikators von Wissen und Technologie zu erzielen. Hierzu müssen wir die einzelnen Bürger, die Gebietskörperschaften, nationalen Regierungen, Unternehmen und Gewerkschaften mobilisieren. Sie alle miteinander zu vernetzen ist, wie schon der Ratspräsident Guterres sagte, das wichtigste Anliegen von Lissabon. Wenn wir Erfolg haben wollen, brauchen wir eine neue Methode und, wie der portugiesische Premierminister im letzten Punkt seiner Rede ausführte, klare makroökonomische Parameter, um diese Tätigkeit voranzubringen. Wir leiten also keinen neuen Prozeß ein und fügen auch nichts Neues hinzu, sondern zum ersten Mal verknüpfen wir die bestehenden Prozesse mit Aussicht auf Erfolg. Etwas Neues müssen wir allerdings tun: Wir müssen eine Methode finden, um diese Fortschritte zu messen und um gegenüber der Öffentlichkeit aussagefähig zu sein, wir müssen also das Benchmarking – ein Wort, das noch vor wenigen Jahren nahezu unbekannt war – oder, einfacher ausgedrückt, absolut einheitliche Vergleichs- und Meßmethoden für all diese Fortschritte nutzen. Wir müssen uns rigoros und ernsthaft klar machen, in welchen Bereichen wir an Boden verloren haben, und das sind viele: denken wir nur an den Sektor Biotechnologien, wo wir in den letzten Jahren ziemliche Mißerfolge verbuchen mußten. Wir müssen die besten Praktiken in allen Bereichen weitergeben und versuchen, sie europaweit zu empfehlen. Von dem Gipfel in Lissabon erwarte ich das, was wir gemeinsam, unter Mitwirkung – für die ich dankbar bin – der portugiesischen Ratspräsidentschaft, versucht haben vorzubereiten, nämlich präzise und konkrete Verpflichtungen, klare Zielsetzungen, eine begrenzte Anzahl von Maßnahmen, die jedoch greifbar und meßbar sind, damit es uns gelingt, den Wandel zu beschleunigen und voranzukommen, denn in diesen Jahren entscheidet sich, wer im kommenden Jahrhundert führend sein wird. Wir können nur ein großes, starkes und einvernehmliches Europa gestalten, wenn wir unseren Bürgern erneut die Freude machen können, diese führende Stellung, die wir verloren haben, wieder einzunehmen."@de7 "Κυρία Πρόεδρε, πρώτα απ’ όλα θα ήθελα να δώσω τα θερμότερα συγχαρητήριά μου στον πρωθυπουργό Guterres για την πρωτοβουλία σχετικά με τη σύγκλιση της Συνόδου Κορυφής της Λισαβώνας, καθώς επίσης και να εκφράσω την ικανοποίησή μου για την ποιότητα των προπαρασκευαστικών εργασιών. Συμμεριζόμαστε πλήρως την ανάλυση που μας παρουσίασε και η οποία χειροκροτήθηκε τόσο θερμά, και στηρίζουμε την πρωτοβουλία του. Πιστεύω ότι μαζί θα μπορέσουμε να συμβάλουμε στην επιτυχία της Συνόδου Κορυφής της Λισαβώνας. Στην παρέμβασή μου αυτή θα περιοριστώ να σας παρουσιάσω ποια θα είναι η συμβολή της Επιτροπής στη Λισαβώνα: τη μακροπρόθεσμη στρατηγική μας και το όραμά μας για το Συμβούλιο αυτό. Στη Λισαβώνα πρέπει να αποφασίσουμε σχετικά με κάτι εξαιρετικά απλό, εάν δηλαδή η Ευρώπη θα καταφέρει να επανακτήσει την ηγετική της θέση, την οποία έχει χάσει εδώ και πολύ καιρό, στο χώρο της οικονομίας και της τεχνολογίας. Αυτό εξαρτάται από εμάς, από την οικονομική ανάπτυξη που θα είμαστε σε θέση να επιβάλλουμε στο ευρωπαϊκό σύστημα, από το βαθμό απασχόλησης που θα καταφέρουμε να δημιουργήσουμε, από το επίπεδο εκπαίδευσης των πολιτών μας, από την κατάρτιση της εργατικής μας τάξης. Αυτά δεν είναι καινούργια θέματα, όπως είπε ο πρωθυπουργός Guterres. Εμείς, πράγματι, δεν πρόκειται να ακολουθήσουμε μια νέα διαδικασία τύπου Λουξεμβούργου, τύπου Κάρντιφ, τύπου Κολωνίας, αλλά θέλουμε να αντιμετωπίσουμε αυτά τα θέματα, τα οποία έχουμε ήδη αντιμετωπίσει, με μια εντελώς νέα προσέγγιση: όχι ένα θέμα τη φορά αλλά όλα μαζί, ώστε να δημιουργήσουμε τελικά ένα σύστημα παρεμβάσεων. Το κάνουμε τώρα γιατί αυτή είναι η στιγμή κατά την οποία όλα αυτά μπορούν να έχουν επιτυχία. Έχουμε πράγματι μπροστά μας μια μοναδική ευκαιρία, μια ευκαιρία που δημιουργήθηκε με βάση την επιτυχία που είχε μια σοφή πολιτική η οποία εφαρμόστηκε κατά το πρόσφατο παρελθόν: έχουμε χαμηλό πληθωρισμό, ένα συνολικά υγιές ισοζύγιο πληρωμών, δημόσια οικονομικά σε τάξη, και έχουμε επιτέλους ομόφωνες προβλέψεις που μιλούν για μια πολύ ισχυρή οικονομική ανάπτυξη, προβλέψεις οι οποίες, όπως τόνισε ο πορτογάλος πρωθυπουργός, δε σημαίνουν ωστόσο σίγουρη οικονομική ανάπτυξη. Ποτέ έως τώρα, όσον αφορά την τελευταία γενιά μελετητών στην Ευρώπη δεν υπήρξε ομοφωνία στην πρόβλεψη σχετικά με μια πιθανή μακρά περίοδο υψηλής ανάπτυξης. Ούτε με την αύξηση της τιμής του πετρελαίου δεν σημειώθηκε διακοπή στην ανάπτυξη αυτή ούτε και ανάκαμψη του πληθωρισμού, όπως υπήρχαν φόβοι. Υπάρχουν ωστόσο ορισμένα ανησυχητικά σημάδια, τα οποία όμως δε μας εμποδίζουν να συνεχίσουμε μια πολιτική ανάπτυξης όπως είχαμε σκεφτεί και προγραμματίσει. Οι προκλήσεις της Λισαβώνας είναι κατά συνέπεια πολύ απλές: στην τεχνολογική πρόκληση πρέπει να ανταποκριθούμε ανακτώντας το χαμένο έδαφος στον τομέα της μάθησης, της γνώσης, των τεχνολογιών, και κυρίως των τεχνολογιών της πληροφόρησης. Κατά αυτόν τον τρόπο μπορούμε να βρεθούμε και πάλι στην κορυφή. Για το λόγο αυτό αναλάβαμε την πρωτοβουλία e-EUROPE, χάρη στην οποία η Επιτροπή αποφάσισε, κατά τη διοικητική της μεταρρύθμιση, να δώσει ένα συγκεκριμένο παράδειγμα. Δεσμευτήκαμε - και επιβεβαιώνω αυτή τη δέσμευση ενώπιόν σας – να δημιουργήσουμε μια Επιτροπή, θα μπορούσαμε να πούμε καλύτερα μια κατά την έννοια ότι, κάθε επαφή που αφορά προμήθειες, έρευνα, κλπ. με το θεσμικό αυτό όργανο δε θα μπορεί πλέον να διενεργείται σε χαρτί αλλά μόνο δια της άμεσης ηλεκτρονικής οδού. Αυτή είναι μια εξαιρετικά περίπλοκη προσπάθεια, που όμως μπορούμε να επιτελέσουμε, γιατί έχουμε μια πολύ σαφή αποστολή, μια περιορισμένη διάσταση και ένα υψηλό πολιτιστικό επίπεδο. Αυτό θα μπορέσει να καταστεί ένα ισχυρό παράδειγμα για όλες τις ευρωπαϊκές κυβερνήσεις και όλες τις διοικήσεις με τις οποίες θα πρέπει να επικοινωνούμε όχι με βάση το χαρτί αλλά με ηλεκτρονικά μέσα. Πέρα από αυτό υπάρχει μια κοινωνική πρόκληση. Πρέπει πράγματι να αγωνιστούμε κατά της ανεργίας και του κοινωνικού αποκλεισμού. Από την ομιλία του Προέδρου Guterres απορρέει μια συστημική διατύπωση που βασίζεται σε μια νέα χρήση των τεχνολογιών, αλλά και σε μια μεγάλη δέσμευση, ώστε οι τεχνολογίες αυτές να μην επιφέρουν ένα νέο κοινωνικό αποκλεισμό, ο οποίος αποτέλεσε τον πραγματικό κίνδυνο τόσο για την ανάπτυξη στη δεκαετία του ’80, όσο και για την πιο πρόσφατη ανάπτυξη. Πρέπει να πω, εκφράζοντας τη μεγάλη μου ανησυχία, ότι οι διαχωρισμοί της ευρωπαϊκής κοινωνίας σε σχέση με το εισόδημα αυξάνονται αντί να μειώνονται: αυτή η πτυχή του κοινωνικού διαχωρισμού είναι θεμελιώδους σημασίας και πρέπει να ληφθεί υπόψη, εάν δε θέλουμε να βρεθούμε αντιμέτωποι με μια διασπασμένη κοινωνία σε σύντομο χρονικό διάστημα. Έχουμε λοιπόν μία Σύνοδο Κορυφής για την αειφόρο ανάπτυξη και για την απασχόληση. Όπως κάναμε, αν και με κάποιες αντιρρήσεις από την πλευρά ορισμένων, οφείλουμε και μπορούμε να υποδείξουμε το στόχο της πλήρους απασχόλησης ως έναν πιθανό στόχο. Υπήρξε αρκετά περίπλοκο το να κάνουμε αυτό το βήμα, αλλά μπορώ να σας διαβεβαιώσω ότι δεν υπάρχει τίποτε το μη ρεαλιστικό στο στόχο αυτό. Πρόκειται για έναν εφικτό στόχο από τη στιγμή που διαθέτουμε ένα σταθερό μακροοικονομικό περιβάλλον, στο οποίο τώρα πρέπει να προσθέσουμε τη Σύνοδο Κορυφής της Λισαβώνας, ανθρώπινους δηλαδή πόρους, νέες ιδέες σχετικά με την αγορά και τη χρήση της γνώσης και της έρευνας. Ανθρώπινοι πόροι σημαίνει μόρφωση, κατάρτιση, μεταρρύθμιση του κοινωνικού κράτους ώστε να αντιμετωπιστεί κυρίως το πρόβλημα της γήρανσης του πληθυσμού. Αυτό το πρόβλημα, που έχουν όλες οι χώρες μας και που κάθε ημέρα γίνεται όλο και πιο σοβαρό, δεν ήμασταν πάντα σε θέση να το λύσουμε με επιτυχία. Το πρόβλημα βρίσκεται ακόμα εκεί μπροστά μας. Εγώ θεωρώ ότι στη Λισαβώνα μπορούμε να κάνουμε ένα βήμα μπροστά συνδυάζοντας εμπειρίες αξιολόγησης βάσει καθορισμένων κριτηρίων και προτάσεις σχετικά με αυτό το τόσο σημαντικό θέμα. Όσον αφορά την αγορά, υπάρχουν ακόμα πολλά πράγματα που πρέπει να γίνουν. Δεν είναι αλήθεια ότι έχουμε ήδη πετύχει μια τέλεια ενιαία αγορά. Εξακολουθούμε να έχουμε ανάγκη από περαιτέρω διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις. Πρέπει κυρίως να ολοκληρώσουμε την κατάσταση στον τομέα των υπηρεσιών, του ηλεκτρονικού εμπορίου, της ενέργειας, των μεταφορών. Απομένουν πολλές δημόσιες υπηρεσίες που δεν έχουν ακόμα ενταχθεί σε ένα καθεστώς ανταγωνισμού και μέγιστης αποτελεσματικότητας. Εάν θέλουμε να σταματήσουμε τον πληθωρισμό με την αύξηση της τιμής του πετρελαίου, πρέπει να δράσουμε, σε ευρωπαϊκό και εθνικό επίπεδο, για τη βελτίωση αυτών των υπηρεσιών, και αυτό ισχύει και για τις χρηματοοικονομικές και τραπεζικές υπηρεσίες. Έχουμε κατά συνέπεια ανάγκη – και χρειάζεται να το πούμε αυτό γιατί η περίοδος στασιμότητας εμμένει εδώ και αρκετό καιρό – ένα καταστατικό για την ευρωπαϊκή εταιρεία, ένα ευρωπαϊκό δίπλωμα ευρεσιτεχνίας, μια αγορά με μεγαλύτερη ρευστότητα κεφαλαίων και καλύτερους κανόνες για τις εργολαβίες. Αυτά είναι λειτουργικά σημεία από τα οποία δεν μπορούμε να ξεφύγουμε. Στην Επιτροπή εμείς θα παίξουμε το ρόλο μας και, όπως σας είπα πριν από λίγο, θα αρχίσουμε να χρησιμοποιούμε στο εσωτερικό μας όλες αυτές τις νέες τεχνολογίες, σε όλες τις διαδικασίες μας και τις εξωτερικές μας σχέσεις. Από τη στιγμή όμως που θέλουμε να γίνουμε πρότυπο αποτελεσματικής διοίκησης, πρέπει να προσπαθήσουμε να δράσουμε με τρόπο ώστε το ίδιο να συμβεί σε ολόκληρη την ήπειρο, ούτως ώστε να μπορέσουμε να αποτελέσουμε μέσο διάδοσης της γνώσης και της τεχνολογίας. Όσον αφορά την πτυχή αυτή πρέπει να κινητοποιήσουμε τους μεμονωμένους πολίτες, τις τοπικές αρχές, τις εθνικές κυβερνήσεις, τις επιχειρήσεις και τα συνδικάτα. Η σύνδεση όλων αυτών των φορέων με το δίκτυο, όπως ήδη είπε ο Πρόεδρος Guterres, αποτελεί τη βασική προσπάθεια της Λισαβώνας. Για να επιτύχουμε αποτελέσματα, χρειάζεται μια νέα μέθοδος και, όπως διευκρίνισε ο πορτογάλος πρωθυπουργός στο τελευταίο μέρος της ομιλίας του, σαφέστατες μακροοικονομικές παράμετροι ώστε να προωθήσουμε αυτήν τη δραστηριότητα. Δεν ξεκινάμε λοιπόν μια νέα διαδικασία, δεν προσθέτουμε τίποτε το καινούργιο, αλλά για πρώτη φορά ολοκληρώνουμε με πιθανότητα επιτυχίας τις υπάρχουσες διαδικασίες. Πρέπει όμως να κάνουμε και κάτι καινούργιο: να βρούμε τον τρόπο να εκτιμήσουμε αυτές τις προόδους, να είμαστε συγκεκριμένοι απέναντι στην κοινή γνώμη και να χρησιμοποιήσουμε κατά συνέπεια την αξιολόγηση βάσει καθορισμένων κριτηρίων, το λέξη που πριν από λίγα χρόνια ήταν σχεδόν άγνωστη – ή, για να το πω πιο απλά, τη σύγκριση και τον υπολογισμό αυτών των πραγμάτων με απολύτως οργανικό τρόπο. Πρέπει να αντιληφθούμε, με απόλυτο και σοβαρό τρόπο, ποιοι είναι οι τομείς στους οποίους έχουμε χάσει έδαφος, που είναι πολλοί: αρκεί να σκεφτούμε τον τομέα των βιοτεχνολογιών στον οποίο, κατά τα τελευταία χρόνια, καταγράψαμε σχετικές αποτυχίες. Πρέπει να διαδώσουμε σε όλους τους τομείς τις βέλτιστες πρακτικές και να προσπαθήσουμε να τις προτείνουμε σε ευρωπαϊκό επίπεδο. Στη Λισαβώνα αναμένουμε την πραγματοποίηση όλων αυτών που προσπαθήσαμε να προετοιμάσουμε μαζί, με τη συνεργασία της πορτογαλικής Προεδρίας, για την οποία δεν μπορώ παρά να είμαι ευγνώμων: σαφείς λειτουργικές δεσμεύσεις, δηλαδή, ξεκάθαρους στόχους, καθώς και έναν περιορισμένο αριθμό μέτρων - που θα είναι όμως συγκεκριμένα και αξιολογήσιμα - ώστε να μπορέσουμε να επιταχύνουμε την αλλαγή και να σημειώσουμε βήματα προόδου, γιατί αυτήν την εποχή κρίνεται η πρωτοκαθεδρία για τον επόμενο αιώνα. Δε θα μπορέσουμε να αποκτήσουμε μια μεγάλη, δυνατή και αποδεκτή Ευρώπη παρά μόνο εάν καταφέρουμε να προσφέρουμε ξανά στους πολίτες μας τη χαρά της επανάκτησης αυτής της χαμένης πρωτοκαθεδρίας."@el8 "Madam President, I would first of all like to extend my warmest congratulations to Prime Minister Guterres for his initiative for the Lisbon Summit, and congratulate him on the quality of the preparatory work. We fully approve of the breakdown he presented to us, which received such an ovation, and we support his initiative. Together, we can make the Lisbon Summit a success. I will restrict myself in this speech to presenting the Commission’s contribution to Lisbon – our long-term strategy and our vision for this Summit. In Lisbon, very simply, we will have to decide whether Europe will be able to regain its leading role in the economic and technological worlds, relinquished long ago. This will depend on us, on whether we are able to boost the economic growth of the European system sufficiently, on the extent to which we are able to generate employment, on the level of education of our citizens and on the training we give our workers. These are familiar topics, as Prime Minister Guterres has said, but this summit is not going to be another Luxembourg, Cardiff or Cologne: we want to take a completely new approach to these issues, which we have already tackled in the past, and, rather than taking each one in isolation, deal with them collectively and, at last, create an intervention system. Now is the time to do this because there is currently a good chance of succeeding. In fact, this is a unique opportunity, and it is the result of the recent, successful implementation of a wise policy: inflation is low, the balance of payments is in a generally healthy state, public finances are in order and there is, at last, a unanimous forecast of strong economic growth, although, as the Portuguese Prime Minister stressed, this does not mean that economic growth is guaranteed. Never has this generation witnessed such a consensus of all the economic experts in Europe in forecasting strong and sustained growth. Even the rise in oil prices did not cause an increase in inflation or halt this economic expansion, as might have been expected. There are, nevertheless, a number of warning signs, but these are not of a nature to stop us proceeding with a development policy as we had intended and planned to do. The challenges awaiting us in Lisbon are therefore very simple: we must meet the challenge of technology by regaining lost ground in the areas of knowledge and technical skills, especially retraining technologies. This will put us back in the lead, and this is why we adopted the e-Europe initiative, which prompted the Commission to set a practical example in its administrative reform. We committed ourselves, and I confirm this commitment before this House, to creating a Commission, or perhaps I should say an in which all correspondence regarding supplies, research etc. relating to this institution will no longer be dealt with on paper but will all be carried out directly by e-mail. This is an extremely complicated undertaking, but we will succeed because our mission is very clear, we are a relatively small institution and we have a very high level of culture. By doing so, we want to set a clear example to all the European governments and all the administrations with which we will have to communicate by e-mail instead of on paper. In addition to this, we are facing a social challenge: the need to fight unemployment and social exclusion. President Guterres’ address revealed a systemic approach based both on introducing modern technology and also ensuring that this does not lead to new forms of social exclusion. This was the serious risk of the development which took place during the eighties and also of more recent development. I have to say that I am extremely concerned by the fact that the income discrepancies in European society are constantly widening instead of diminishing: this aspect of the social divide is of fundamental importance and must be taken into due consideration if we want to avoid the complete disintegration of society in the near future. Our summit will therefore be on sustainable development and employment. As we have already done, not without some opposition from certain quarters, we can and must set full employment as a possible goal. We have been through a tough period, but I can assure you that there is nothing unrealistic in this goal. It is well within our reach because we have a solid macroeconomic basis, to which we must now add the Lisbon Summit, in terms of human resources and new ideas regarding the market and the harnessing of technical skills and research. Human resources mean education, training and reform of the Welfare State in order to deal, in particular, with the problem of an ageing society. We have not always managed to find an adequate solution to this problem, which is affecting all our countries and becoming more serious every day. And it is not going to go away. I am confident that in Lisbon we will be able to take a step forwards, pooling benchmarking experiments and proposals on this major issue. It is not true that we have achieved a perfect single market: there is still a great deal to do in this area. We need further structural reform; in particular, we need to resolve the situation in the services, electronic commerce, transport and energy sections, for there are still a large number of public services which are underperforming in terms of competitiveness and efficiency. If we want to halt inflation by raising oil prices, we must take action at both European and national levels to improve these services, and the same applies to financial and banking services. We therefore need – and I am saying this because the slump has lasted quite a while now – a European company statute, a Community patent, a more liquid capital market and better procurement rules. These are operational points which cannot be dismissed. We at the Commission will do our part and, I repeat, we will introduce all these new technologies within the institution in all our procedures and relations with the outside world. However, since it is our desire to be a model of efficient administration, we must endeavour to operate in such a way that this takes place all over the continent and we are able to be instrumental in expanding technical skills and technology. We must mobilise individual citizens, local authorities, national governments, businesses and trade unions. As President Guterres said, the main goal of Lisbon will be to set up this network. To achieve results, we need a new method, and, as the Portuguese Prime Minister said in his speech, clear macroeconomic parameters for this activity. We are not introducing a new process: we are not adding anything new, but for the first time we are combining the existing processes and there is a chance this may bring success. However, we do have to introduce something different: we have to find a way of assessing our progress and providing public opinion with tangible facts, and we therefore have to use a benchmarking system. By the term benchmarking, which was relatively unknown up until a few years ago, I mean a completely institutional means of comparing and assessing our progress. We must be constantly, fully aware of the areas in which we have lost ground, and there are many of them. One example is biotechnology, in which we have been relatively unsuccessful in recent years. We must disseminate best practice in all fields and endeavour to advance it at European level. In Lisbon, we will find the fruit of our preparations, on which we have worked together, with the cooperation, for which I am extremely grateful, of the Portuguese Presidency. We will find specific, operational undertakings, clear objectives and a limited number of tangible, but assessable measures which will enable us to speed up change and make progress, because leadership in the next century is being decided now. We will achieve a great, strong, common Europe only if we are able, once again, to offer our citizens the joy of regaining our lost primacy."@en3 "(IT) Señora Presidenta, antes que nada quiero felicitar muy calurosamente al primer ministro Sr. Guterres por haber tomado la iniciativa de la Cumbre de Lisboa, y congratularme de la calidad de los trabajos preparatorios. Compartimos totalmente su análisis que hemos escuchado con atención y que ha sido aplaudido con entusiasmo, y apoyamos su iniciativa. Creo que juntos podremos hacer de la Cumbre de Lisboa una Cumbre de éxito. En mi intervención me limitaré a presentarles la contribución de la Comisión a Lisboa: nuestra estrategia a largo plazo y nuestra visión de cara a esta Cumbre. En Lisboa debemos decidir algo muy simple, es decir, si Europa conseguirá reconquistar su posición de liderazgo, perdida desde hace tiempo, en el ámbito de la economía y de la tecnología. Esto depende de nosotros, del crecimiento económico que seremos capaces de imponer al sistema europeo, de la tasa de ocupación que conseguiremos crear, del nivel de educación de nuestros ciudadanos y de la formación de nuestra clase trabajadora. Estos no son temas nuevos, como decía el primer ministro Sr. Guterres. En realidad, no hacemos otro ejercicio tipo Luxemburgo, Cardiff o Colonia, sino que queremos plantear estos temas ya abordados antes con un enfoque totalmente nuevo: no de uno en uno, sino todos juntos, para construir finalmente un sistema de intervenciones. Lo hacemos ahora porque es el momento en que todo esto puede tener éxito. En efecto, ante nosotros tenemos una ocasión única, una ocasión que se ha construido sobre el éxito de una sabia política realizada en un pasado reciente: tenemos una inflación baja, una balanza de pagos globalmente sana, cuentas públicas en orden y, por último, tenemos las previsiones unánimes de un crecimiento económico muy fuerte, unas previsiones que, como recalcaba el primer ministro portugués, sin embargo, no garantizan la certeza de un crecimiento económico. Nunca como ahora, en la última generación, ha habido una unanimidad por parte de todos los estudiosos en Europa a la hora de prever un posible y largo período de gran crecimiento. Ni siquiera con el aumento del precio del petróleo se ha interrumpido este crecimiento y se ha producido un repunte de la inflación, como cabía esperar. No obstante, existen algunos signos preocupantes que, sin embargo, no nos impiden seguir llevando a cabo una política de desarrollo como habíamos pensado y programado. Los retos de Lisboa, por lo tanto, son muy simples: al reto tecnológico debemos responder recuperando el terreno perdido en el ámbito del saber, del conocimiento y de las tecnologías, en particular de las tecnologías de reformación. De esta forma podemos volver a ocupar una posición de liderazgo; por esto adoptamos la iniciativa gracias a la cual la Comisión ha tomado la decisión, en su reforma administrativa, de dar un ejemplo concreto. Nos hemos comprometido –y es un compromiso que ratifico ante ustedes- a crear una Comisión, por mejor decir, una en el sentido de que toda relación de suministro, investigación, etcétera con esta Institución ya no deberá producirse mediante papel, sino por vía electrónica directa. Es un esfuerzo muy complejo que, sin embargo, podemos realizar porque tenemos una misión muy concreta, una dimensión limitada y un elevado nivel cultural. Éste podría ser un fuerte ejemplo para todos los Gobiernos europeos y todas las administraciones con las cuales tendremos que contactar exclusivamente por vía electrónica. Además de esto tenemos un reto social; en efecto, debemos luchar contra el desempleo y la exclusión social. Del discurso del Presidente en ejercicio Sr. Guterres se deduce un planteamiento sistemático basado en un nuevo empleo de las tecnologías, pero también en un gran esfuerzo a fin de que estas tecnologías no produzcan de nuevo la exclusión social que fue el verdadero riesgo para el desarrollo de los años ochenta, pero también para el desarrollo más reciente. Debo decir con la máxima preocupación que las divisiones de la sociedad europea en materia de renta están aumentando y no disminuyendo: este aspecto de la división social reviste una importancia fundamental y ha de ser tenido en consideración si no queremos encontrarnos ante una sociedad rota en un breve período de tiempo. Por lo tanto, tenemos una Cumbre para el crecimiento sostenible y para el empleo; tal como hemos hecho, incluso con cierta contestación por parte de algunos, debemos y podemos señalar el objetivo del pleno empleo como un objetivo posible. Ha sido bastante complejo hacer este cambio, pero les puedo asegurar que no hay nada de irreal en este objetivo. Se trata de un objetivo accesible porque tenemos un sólido marco macroeconómico, al que ahora debemos añadir la Cumbre de Lisboa, o sea, recursos humanos, nuevas ideas sobre el mercado y la utilización del conocimiento y de la investigación. Los recursos humanos suponen educación, formación, reforma del Estado social para hacer frente ante todo al problema del envejecimiento. No siempre hemos sido capaces de resolver con éxito este problema que tienen todos nuestros Estados y que, conforme van pasando los días, se convierte en más serio. El problema sigue planteado. Pienso que en Lisboa podremos dar un paso adelante reuniendo las experiencias y las propuestas relacionadas con este tema tan importante. En lo que al mercado se refiere, siguen habiendo muchas cosas por hacer. No es verdad que hemos alcanzado un mercado único perfecto. Seguimos necesitando otras reformas estructurales; debemos completar ante todo la situación en el sector de los servicios, del comercio electrónico, de la energía, de los transportes; tenemos todavía muchos servicios públicos que aún no han entrado en un régimen de competencia y de máxima eficacia. Si queremos contener la inflación con el aumento del precio del petróleo, debemos actuar a escala europea y nacional para mejorar estos servicios y esto vale también para los servicios financieros y bancarios. En consecuencia, nos hace falta –y esto ha de decirse porque, desde un tiempo a esta parte, subsiste una situación de estancamiento– un estatuto de la sociedad europea, una patente europea, un mercado de capitales más líquidos y mejores normas para los concursos públicos. Estos son los puntos operativos que no podemos eludir. En la Comisión nosotros cumpliremos con nuestro papel y, como les decía hace unos momentos, comenzaremos a utilizar en nuestro seno todas estas nuevas tecnologías, en todos nuestros procedimientos y en las relaciones con el exterior. Sin embargo, para llegar a ser un modelo de administración eficaz, debemos tratar de actuar para que esto suceda en todo el continente, al objeto de poder servir de instrumento de multiplicación del conocimiento y de la tecnología. En este sentido, debemos movilizar a los ciudadanos, a las autoridades locales, a los Gobiernos nacionales, a las empresas y a los sindicatos. Poner esto en red, como decía el Presidente Guterres, es el esfuerzo prioritario de Lisboa. Para obtener resultados, hacen falta un método y, como ha precisado el primer ministro portugués en el último punto de su discurso, parámetros macroeconómicos muy claros para llevar a cabo esta actividad. Por lo tanto, no ponemos en marcha un nuevo proceso, no añadimos nada nuevo, pero por primera vez integramos con posibilidades de éxito las iniciativas existentes. Sin embargo, debemos hacer algo nuevo: encontrar la forma de medir estos progresos, ser concretos ante nuestra opinión pública y, en consecuencia, utilizar el término hasta hace unos años casi desconocido- o, para utilizar términos más sencillos, la comparación y la medida de estas cosas de manera totalmente orgánica. Debemos darnos cuenta, inexorable y seriamente, de los campos en que hemos perdido terreno, que son muchos: baste pensar en el sector de la biotecnología en que, en los últimos años, hemos registrado relativos fracasos; debemos difundir buenas prácticas en todos los sectores y tratar de proponerlas a escala europea. En Lisboa nos esperamos lo que intentamos preparar conjuntamente, con la colaboración –que no puedo más que agradecer– de la Presidencia portuguesa, es decir, compromisos operativos concretos, objetivos claros, un número restringido de medidas, pero medidas concretas y medibles, con el fin de poder acelerar el cambio y avanzar, habida cuenta de que en estos años se decide el liderazgo durante el próximo siglo. Podremos tener una Europa grande, fuerte, compartida sólo si conseguiremos dar nuevamente a nuestros ciudadanos la alegría de recuperar este liderazgo que hemos perdido."@es12 "Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluaisin lämpimästi kiittää pääministeri Guterresia Lissabonin huippukokousta varten tehdystä aloitteesta ja haluaisin onnitella häntä valmistelutöiden laadusta. Olemme täysin samaa mieltä hänen analyysistään, jonka saimme kuulla ja joka otettiin vastaan hyvin lämpimästi, ja tuemme hänen aloitettaan. Uskon, että kykenemme yhdessä tekemään Lissabonin huippukokouksesta menestyksen. Rajaan puheenvuoroni sen panoksen esittelemiseen, jonka komissio tuo Lissaboniin: pitkän aikavälin strategiamme ja visiomme tästä huippukokouksesta. Lissabonissa meidän pitää päättää eräästä hyvin yksinkertaisesta asiasta, eli siitä, onnistuuko Eurooppa valloittamaan takaisin pitkään menetettynä olleen johtavan asemansa talouden ja tietotekniikan alalla. Tämä riippuu meistä ja siitä taloudellisesta kehityksestä, jonka kykenemme tarjoamaan eurooppalaiselle järjestelmälle; se riippuu siitä työllisyysasteesta, jonka onnistumme luomaan, kansalaistemme koulutustasosta, työväenluokkamme koulutuksesta. Nämä eivät ole uusia aiheita, kuten pääministeri Guterres totesi. Aikomuksemme ei olekaan tehdä uutta Luxemburgin, Cardiffin, Kölnin kaltaista harjoitusta, vaan haluamme käsitellä näitä jo käsittelemiämme aiheita täysin uuden lähestymistavan avulla: emme käsittele yhtä aihetta kerrallaan vaan kaikkia yhdessä, jotta voisimme vihdoin rakentaa toimenpidejärjestelmän. Teemme sen nyt, koska nyt on se hetki, jolloin kaikki nämä asiat voivat onnistua. Meillä onkin nyt edessämme ainutlaatuinen tilaisuus, joka on rakennettu lähimenneisyydessä toteutetun viisaan politiikan pohjalta: meillä on alhainen inflaatio, maksutase on kaiken kaikkiaan terveellä pohjalla, julkinen talous on tasapainossa, ja meillä on vihdoin yksimieliset ennusteet hyvin voimakkaasta taloudellisesta kasvusta, ennusteet, jotka eivät kuitenkaan merkitse varmuutta taloudellisesta kasvusta, kuten Portugalin pääministeri painotti. Edellisen sukupolven aikana eurooppalaiset tutkijat eivät koskaan olleet niin yksimielisiä mahdollisesta pitkään kestävästä korkeasta kasvusta kuin me olemme nyt. Tämä kasvu ei pysähtynyt eikä inflaatio kasvanut edes polttoaineen hinnan noustessa, kuten oli pelättävissä. Mutta on olemassa eräitä huolestuttavia merkkejä, jotka eivät kuitenkaan estä meistä jatkamasta kehityspolitiikkaa, kuten olimme aikoneet ja suunnitelleet. Lissabonin haasteet ovat siis hyvin yksinkertaisia: tietotekniikan tuomaan haasteeseen meidän pitää vastata saavuttamalla takaisin menetettyä maaperää tietämyksen, tietojen, tekniikan, erityisesti tietotekniikan uudistusten alalla. Näin voimme palata johtoasemaan; tästä syystä loimme Europe-aloitteen, jonka ansiosta komissio on päättänyt antaa konkreettisen esimerkin uudistaessaan hallintoansa. Me sitouduimme ja tämä on sitoumus, jonka vahvistan teidän edessänne luomaan komission, voisimme pikemminkin sanoa siinä mielessä, että yhdenkään hankintoja, tutkimusta ja muita asioita koskevan raportin ei tarvitse enää kulkea paperiteitse vaan suoraan sähköteitse. Tämä on hyvin monimuotoinen ponnistus, jonka kuitenkin kykenemme toteuttamaan, koska meillä on hyvin täsmällinen tehtävä, rajattu ulottuvuus ja korkea kulttuurin taso. Tämä voi toimia merkittävänä esimerkkinä kaikille Euroopan hallituksille ja kaikille niille hallintojärjestelmille, joiden kanssa meidän pitää olla keskinäisessä vuorovaikutuksessa paperin sijasta sähkön välityksellä. Tämän lisäksi meillä on sosiaalinen haaste; meidän pitää näet kukistaa työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Puheenjohtaja Guterresin puheessa on havaittavissa systemaattinen lähestymistapa, joka perustuu tekniikan uudenlaiseen käyttöön, mutta myös laajaan sitoumukseen, jotta tämä tietotekniikka ei aiheuta uudelleen sosiaalista syrjäytymistä, joka oli todellinen 1980-luvun kehityksen riskitekijä, mutta joka on ollut sitä myös viimeaikaiselle kehitykselle. Minun on sanottava, että olen erittäin huolissani siitä, että eurooppalaisessa yhteiskunnassa esiintyvä kahtiajakautuminen tulojen perusteella kasvaa koko ajan eikä vähene: tämä sosiaalisen kahtiajakautumisen näkökohta on erittäin merkittävä kysymys, ja se täytyy koko ajan pitää mielessä, mikäli emme halua ajautua sellaiseen yhteiskuntaan, joka on lyhyessä ajassa jakautunut kahtia. Edessämme on siis huippukokous, jossa käsitellään kestävää kasvua ja työllisyyttä; meidän pitää ja me voimme vahvistaa, että on mahdollista saavuttaa työllisyyttä koskeva tavoite sen mukaan, mitä olemme tehneet ja jotkut ovat myös jonkin verran vastustaneet tekojamme. Tämän vaiheen läpikäyminen on ollut melko monimutkaista, mutta voin vakuuttaa teille, että tässä tavoitteessa ei ole mitään epärealistista. Se on konkreettinen tavoite, koska meillä on vankka makrotaloudellinen ympäristö, johon meidän pitää nyt lisätä Lissabonin huippukokous, eli inhimilliset voimavarat ja uusia ideoita markkinoiden ja tutkimuksen sekä tietojen hyödyntämisestä. Inhimilliset voimavarat merkitsevät opetusta, koulutusta, sosiaalisen aseman uudistusta ennen kaikkea vanhenemisen tuoman ongelman ratkaisemiseksi. Emme aina kykene ratkaisemaan menestyksekkäästi tätä ongelmaa, joka koskee kaikkia maita ja joka päivä päivältä muuttuu yhä vakavammaksi. Ongelma on jo aivan meidän edessämme. Luotan siihen, että voimme Lissabonissa ottaa askeleen eteenpäin ja koota yhteen esimerkkimme esikuva-analyysistä ( ja tätä niin merkittävää aihetta koskevat ehdotukset. Markkina-alueen osalta tehtävää on vielä paljon. Ei pidä paikkaansa, että olemme jo saavuttaneet täydelliset yhteismarkkinat. Tarvitsemme vielä muitakin rakenteellisia uudistuksia; meidän pitää täydentää ennen kaikkea tilannetta palveluiden, sähköisen kaupankäynnin, energian ja kuljetuksen alalla; on vielä monia julkisia palveluita, jotka eivät ole muuttuneet osaksi kilpailun ja täydellisen tehokkuuden järjestelmää. Mikäli haluamme pysäyttää inflaation korottamalla polttoaineen hintaa, meidän pitää toimia eurooppalaisella ja kansallisella tasolla näiden palvelujen parantamiseksi, mikä koskee siis myös rahoitus- ja pankkipalveluja. Me siis tarvitsemme ja tämä on tärkeätä sanoa, sillä pysähdystila on jatkunut jo jonkin aikaa eurooppalaisen yhtiön yhtiöjärjestystä, eurooppalaista patenttia, markkinoita, jonka pääomat ovat juoksevampia sekä parempia sääntöjä sopimuksentekoa varten. Nämä ovat sellaisia toiminnallisia seikkoja, joita emme voi välttää. Komissiossa me teemme oman osuutemme, ja kuten sanoin teille vähän aikaa sitten, ryhdymme käyttämään tätä uutta tietotekniikkaa komission sisällä kaikissa toimenpiteissämme ja suhteissamme ulkopuolisiin tahoihin. Jotta kuitenkin voisimme olla tehokkaan hallintojärjestelmän malli, meidän pitää pyrkiä toimimaan siten, että samoin tapahtuu koko maanosassa, jotta voisimme toimia tietämystä ja teknologiaa moninkertaistavana välineenä. Tässä asiassa meidän pitää panna liikkeelle yksittäiset kansalaiset, paikalliset viranomaiset, kansalliset hallitukset, yritykset ja ammattijärjestöt. Kuten puheenjohtaja Guterres jo sanoikin, tämän kaiken rakentaminen verkostoksi on Lissabonin kokouksen ensisijainen pyrkimys. Tulosten saavuttamiseksi tarvitaan uutta menettelyä, ja kuten Portugalin pääministeri täsmensi puheensa viimeisessä kohdassa, hyvin selkeitä makrotaloudellisia malleja tämän toiminnan toimintojen eteenpäin viemiseksi. Emme siis pane alkuun uutta prosessia, emmekä tuo mitään uutta, vaan ensimmäistä kertaa yhdistämme olemassa olevat prosessit, ja meillä on mahdollisuus onnistua. Meidän pitää kuitenkin tehdä yksi uusi asia: meidän pitää löytää keino mitata nämä edistysaskeleet, olla konkreettisia kansalaistemme edessä ja hyödyntää siis esikuva-analyysiä sana, joka vielä jokunen vuosi sitten oli täysin tuntematon tai yksinkertaisempia sanoja käyttääkseni, vertailla ja mitata näitä asioita ehdottoman yhtenäisesti. Meidän pitää armottomasti ja vakavasti tajuta, mitkä ovat ne lukuisat alat, joilla olemme menettäneet jalansijaa: riittää, kun ajattelee bioteknologian alaa, jossa viime vuosien aikana olemme havainneet suhteellisen paljon epäonnistumisia; meidän pitää levittää kaikilla aloilla parhaimpia käytäntöjä ja pyrkiä esittämään ne eurooppalaisella tasolla. Odotamme Lissabonilta sitä, mitä olemme yhdessä pyrkineet valmistelemaan josta voin vain olla kiitollinen Portugalin puheenjohtajavaltion kanssa, eli täsmällisiä toiminnallisia sitoumuksia, selkeitä päämääriä, rajoitettua määrää toimenpiteitä, kuitenkin konkreettisia ja mitattavissa olevia toimenpiteitä, jotta voisimme vauhdittaa muutosta ja saavuttaa edistysaskeleita, sillä näiden vuosien aikana päätetään seuraavan vuosisadan johtoasemasta. Me voimme saada suuren ja vahvan Euroopan, josta vallitsee yhtenäinen näkemys, ainoastaan silloin, jos onnistumme jälleen tarjoamaan kansalaisillemme ilon, jonka tämän menettämämme johtoaseman uudelleen saavuttaminen tuo."@fi5 ". Madame la Présidente, je voudrais, avant tout, adresser mes plus vives félicitations au Premier ministre Guterres pour l'initiative qu'il a prise d'organiser le sommet de Lisbonne et me féliciter de la qualité des travaux préparatoires. Nous partageons entièrement son analyse, qui a été si chaleureusement applaudie, et appuyons son initiative. Je crois qu'ensemble, nous pourrons faire du sommet de Lisbonne une réussite. Dans cette intervention, je me limiterai à vous présenter la contribution de la Commission au sommet de Lisbonne : notre stratégie à long terme et notre vision pour ce sommet. À Lisbonne, il nous faudra prendre une décision sur un point extrêmement simple, à savoir si l'Europe sera à même de reconquérir la position de qu'elle a perdue depuis longtemps dans les domaines de l'économie et de la technologie. Cela dépend de nous, de la croissance économique que nous serons en mesure d'imposer au système européen, du nombre d'emplois que nous réussirons à créer, du niveau d'instruction de nos citoyens, de la formation de notre classe laborieuse. Comme l'a souligné le Premier ministre Guterres, il ne s'agit pas de thèmes nouveaux. En effet, nous ne voulons pas d'un autre Luxembourg, Cardiff ou Cologne, mais nous désirons aborder ces thèmes, qui l'ont, du reste, déjà été, en adoptant une approche tout à fait inédite : non pas un thème à la fois, mais tous ensemble pour finir par instaurer un système d'interventions. Nous le faisons maintenant parce que c'est le moment où tout ceci peut aboutir. En effet, une occasion unique s'offre à nous, une occasion qui a été bâtie sur le succès de la politique réfléchie, menée récemment : l'inflation est basse, la balance des paiements est globalement saine, les comptes publics sont en ordre et tous nous prédisent, enfin, une croissance économique très importante. Mais, comme l'a souligné le Premier ministre portugais, ces prévisions ne sont pas synonymes de certitude de croissance économique. Jamais auparavant au cours de la dernière génération, les spécialistes européens n'avaient prédit, avec une telle unanimité, une éventuelle longue période de croissance élevée. L'augmentation du prix du pétrole n'a ni interrompu cette croissance ni provoqué une reprise de l'inflation, comme on aurait pu le craindre. Il est, néanmoins, certains signes inquiétants qui n'empêchent, toutefois, pas de poursuivre une politique de développement telle que nous l'avions pensée et prévue. Les défis de Lisbonne sont, donc, très simples : nous devons répondre au défi technologique en reprenant du terrain dans les domaines du savoir, de la connaissance, des technologies, notamment les technologies du reclassement. C'est de cette manière que nous pourrons, à nouveau, occuper une place de premier plan. C'est pourquoi, nous avons pris l'initiative e-Europe, grâce à laquelle la Commission a décidé de donner un exemple concret dans le cadre de sa réforme administrative. Nous nous sommes engagés - et il s'agit d'un engagement que je confirme devant vous - à créer une Commission, ou plus précisément une dans le sens où tout rapport de fourniture, de recherche, etc. avec cette institution se fera non plus sur papier mais par voie électronique directe. Il s'agit d'un effort très complexe que nous sommes, néanmoins, en mesure de fournir parce que nous avons une mission très précise, une dimension limitée et un niveau culturel élevé. Il pourra s'agir d'un exemple fort pour tous les gouvernements européens et toutes les administrations, avec lesquels nous devrons interagir non plus sur papier, mais par voie électronique. Nous avons également à relever un défi social en luttant contre le chômage et l'exclusion sociale. Il ressort de l'intervention du président Guterres une formulation systématique basée sur une nouvelle utilisation des technologies, mais également sur un engagement important, qui consiste à éviter que ces technologies n'engendrent, à nouveau, une exclusion sociale, laquelle a représenté un véritable risque pour le développement des années 1980, mais aussi pour celui de ces dernières années. Je tiens à souligner - et exprime toute mon inquiétude sur ce point - que les divisions de la société européenne en matière de revenu ne cessent d'augmenter : cet aspect de la division sociale revêt une importance fondamentale et doit être pris en considération si nous ne voulons pas nous retrouver face à une société brisée en peu de temps. Nous avons, donc, un sommet pour la croissance durable et l'emploi. Comme nous l'avons fait, parfois avec une certaine contestation dans le chef de certains, nous devons et nous pouvons indiquer l'objectif du plein emploi comme un objectif réalisable. Ce passage a été assez difficile, mais je puis vous assurer que cet objectif n'a rien d'irréaliste. Il s'agit d'un objectif à notre portée parce que nous disposons d'un milieu macro-économique solide, auquel il nous faut désormais ajouter le sommet de Lisbonne, à savoir des ressources humaines, des idées neuves sur le marché et sur l'utilisation de la connaissance et de la recherche. Les ressources humaines sont synonymes d'instruction, de formation, de réforme du statut social pour faire face, notamment, au problème du vieillissement. Nous n'avons pas toujours été capables de résoudre, avec succès, ce problème, auquel tous nos pays sont confrontés et qui s'aggrave de jour en jour. Le problème demeure et j'espère que le sommet de Lisbonne nous permettra de progresser en unissant nos expériences en matière de et nos propositions relatives à un thème aussi important. Pour ce qui est du marché, il nous reste encore beaucoup à faire. Il serait faux de dire que nous disposons déjà d'un marché unique parfait. Nous avons encore besoin d'autres réformes structurelles ; nous devons surtout compléter le tableau dans le secteur des services, du commerce électronique, de l'énergie, des transports ; il existe de nombreux services publics qui ne sont pas encore entrés dans un système de concurrence et d'efficacité maximale. Si nous voulons endiguer l'inflation malgré l'augmentation du prix du pétrole, nous devons agir, au niveau européen et national, pour améliorer ces services, ainsi que les services financiers et bancaires. Partant, nous avons besoin - et je dis cela parce que la situation de marasme dure depuis un certain temps - de statuts de la société européenne, d'un brevet européen, d'un marché de capitaux plus liquides et de meilleures normes en matière d'adjudications. Ce sont des points opérationnels auxquels nous ne pouvons échapper. Au sein de la Commission, nous remplirons nos obligations et, comme je l'ai dit précédemment, nous nous mettrons à utiliser toutes ces nouvelles technologies dans toutes nos procédures et nos rapports avec l'extérieur. Mais puisque nous voulons être un modèle d'administration efficace, nous devons nous efforcer d'agir de manière à ce que cela se produise sur tout le continent, afin de pouvoir servir d'instrument de multiplication de la connaissance et de la technologie. Sur ce point, nous devons mobiliser les citoyens, les autorités locales, les gouvernements nationaux, les entreprises et les syndicats. Comme l'a déjà souligné le président Guterres, le sommet de Lisbonne sera essentiellement axé sur la mise en place de tout ceci. Pour obtenir des résultats, nous avons besoin d'une nouvelle méthode et, comme l'a précisé le Premier ministre portugais au dernier point de son discours, de paramètres macro-économiques très clairs. Nous ne lançons donc pas un nouveau processus, nous n'apportons rien de nouveau, mais, pour la première fois, nous complétons les processus existants avec une chance de réussir. Nous devons, néanmoins, apporter un élément nouveau : nous devons trouver la manière de mesurer ces progrès, nous montrer concrets devant l'opinion publique et utiliser le un mot presque inconnu il y a encore quelques années - ou, en termes plus simples, la comparaison et la mesure des progrès réalisés d'une manière absolument homogène. Nous devons prendre conscience, de manière inexorable et sérieuse, des domaines où nous avons perdu du terrain - et ils sont nombreux : il suffit de penser au secteur des biotechnologies où nous avons subi, au cours des dernières années, des échecs relatifs. Nous devons répandre les meilleures pratiques dans tous les domaines et nous efforcer de les proposer au niveau européen. À Lisbonne, nous espérons obtenir ce que nous avons tenté de préparer ensemble avec la collaboration - dont je ne peux que me féliciter - de la présidence portugaise, à savoir des engagements opérationnels précis, des objectifs clairs, un nombre restreint de mesures ­ mais des mesures concrètes et mesurables ­ de manière à pouvoir accélérer le changement et progresser parce que c'est, dans les prochaines années, que se décidera la primauté pour le siècle prochain. Nous ne pourrons avoir une Europe grande, forte et commune que si nous réussissons à redonner à nos citoyens la joie de regagner cette primauté que nous avons perdue."@fr6 "Madam President, I would first of all like to extend my warmest congratulations to Prime Minister Guterres for his initiative for the Lisbon Summit, and congratulate him on the quality of the preparatory work. We fully approve of the breakdown he presented to us, which received such an ovation, and we support his initiative. Together, we can make the Lisbon Summit a success. I will restrict myself in this speech to presenting the Commission’s contribution to Lisbon – our long-term strategy and our vision for this Summit. In Lisbon, very simply, we will have to decide whether Europe will be able to regain its leading role in the economic and technological worlds, relinquished long ago. This will depend on us, on whether we are able to boost the economic growth of the European system sufficiently, on the extent to which we are able to generate employment, on the level of education of our citizens and on the training we give our workers. These are familiar topics, as Prime Minister Guterres has said, but this summit is not going to be another Luxembourg, Cardiff or Cologne: we want to take a completely new approach to these issues, which we have already tackled in the past, and, rather than taking each one in isolation, deal with them collectively and, at last, create an intervention system. Now is the time to do this because there is currently a good chance of succeeding. In fact, this is a unique opportunity, and it is the result of the recent, successful implementation of a wise policy: inflation is low, the balance of payments is in a generally healthy state, public finances are in order and there is, at last, a unanimous forecast of strong economic growth, although, as the Portuguese Prime Minister stressed, this does not mean that economic growth is guaranteed. Never has this generation witnessed such a consensus of all the economic experts in Europe in forecasting strong and sustained growth. Even the rise in oil prices did not cause an increase in inflation or halt this economic expansion, as might have been expected. There are, nevertheless, a number of warning signs, but these are not of a nature to stop us proceeding with a development policy as we had intended and planned to do. The challenges awaiting us in Lisbon are therefore very simple: we must meet the challenge of technology by regaining lost ground in the areas of knowledge and technical skills, especially retraining technologies. This will put us back in the lead, and this is why we adopted the e-Europe initiative, which prompted the Commission to set a practical example in its administrative reform. We committed ourselves, and I confirm this commitment before this House, to creating a Commission, or perhaps I should say an in which all correspondence regarding supplies, research etc. relating to this institution will no longer be dealt with on paper but will all be carried out directly by e-mail. This is an extremely complicated undertaking, but we will succeed because our mission is very clear, we are a relatively small institution and we have a very high level of culture. By doing so, we want to set a clear example to all the European governments and all the administrations with which we will have to communicate by e-mail instead of on paper. In addition to this, we are facing a social challenge: the need to fight unemployment and social exclusion. President Guterres’ address revealed a systemic approach based both on introducing modern technology and also ensuring that this does not lead to new forms of social exclusion. This was the serious risk of the development which took place during the eighties and also of more recent development. I have to say that I am extremely concerned by the fact that the income discrepancies in European society are constantly widening instead of diminishing: this aspect of the social divide is of fundamental importance and must be taken into due consideration if we want to avoid the complete disintegration of society in the near future. Our summit will therefore be on sustainable development and employment. As we have already done, not without some opposition from certain quarters, we can and must set full employment as a possible goal. We have been through a tough period, but I can assure you that there is nothing unrealistic in this goal. It is well within our reach because we have a solid macroeconomic basis, to which we must now add the Lisbon Summit, in terms of human resources and new ideas regarding the market and the harnessing of technical skills and research. Human resources mean education, training and reform of the Welfare State in order to deal, in particular, with the problem of an ageing society. We have not always managed to find an adequate solution to this problem, which is affecting all our countries and becoming more serious every day. And it is not going to go away. I am confident that in Lisbon we will be able to take a step forwards, pooling benchmarking experiments and proposals on this major issue. It is not true that we have achieved a perfect single market: there is still a great deal to do in this area. We need further structural reform; in particular, we need to resolve the situation in the services, electronic commerce, transport and energy sections, for there are still a large number of public services which are underperforming in terms of competitiveness and efficiency. If we want to halt inflation by raising oil prices, we must take action at both European and national levels to improve these services, and the same applies to financial and banking services. We therefore need – and I am saying this because the slump has lasted quite a while now – a European company statute, a Community patent, a more liquid capital market and better procurement rules. These are operational points which cannot be dismissed. We at the Commission will do our part and, I repeat, we will introduce all these new technologies within the institution in all our procedures and relations with the outside world. However, since it is our desire to be a model of efficient administration, we must endeavour to operate in such a way that this takes place all over the continent and we are able to be instrumental in expanding technical skills and technology. We must mobilise individual citizens, local authorities, national governments, businesses and trade unions. As President Guterres said, the main goal of Lisbon will be to set up this network. To achieve results, we need a new method, and, as the Portuguese Prime Minister said in his speech, clear macroeconomic parameters for this activity. We are not introducing a new process: we are not adding anything new, but for the first time we are combining the existing processes and there is a chance this may bring success. However, we do have to introduce something different: we have to find a way of assessing our progress and providing public opinion with tangible facts, and we therefore have to use a benchmarking system. By the term benchmarking, which was relatively unknown up until a few years ago, I mean a completely institutional means of comparing and assessing our progress. We must be constantly, fully aware of the areas in which we have lost ground, and there are many of them. One example is biotechnology, in which we have been relatively unsuccessful in recent years. We must disseminate best practice in all fields and endeavour to advance it at European level. In Lisbon, we will find the fruit of our preparations, on which we have worked together, with the cooperation, for which I am extremely grateful, of the Portuguese Presidency. We will find specific, operational undertakings, clear objectives and a limited number of tangible, but assessable measures which will enable us to speed up change and make progress, because leadership in the next century is being decided now. We will achieve a great, strong, common Europe only if we are able, once again, to offer our citizens the joy of regaining our lost primacy."@lv10 "Mevrouw de Voorzitter, allereerst wil ik premier Guterres van harte gelukwensen met zowel zijn initiatief voor het beleggen van de Top van Lissabon als de uitstekende voorbereiding daarvan. Wij kunnen volledig instemmen met zijn op een warm applaus onthaalde toespraak, en steunen zijn initiatief. Ik denk dat wij samen van de Top van Lissabon een succes zullen maken. Ik wil mij in deze spreekbeurt beperken tot een beschrijving van hetgeen de Commissie voor de Top van Lissabon in petto heeft. Ik zal u zeggen hoe wij deze Top zien en wat onze langetermijnstrategie is. Wij moeten in Lissabon een besluit nemen over een heel eenvoudige zaak: wij moeten Europa in staat stellen zijn reeds lang verloren zijn toppositie op economisch en technologisch gebied, te heroveren. Het succes van Europa zal van ons afhangen, van de economische groei die wij aan het Europese systeem zullen weten op te leggen, van de werkgelegenheid die wij zullen weten te creëren, van het onderwijsniveau van onze burgers en de scholing van onze arbeidskrachten. Dit zijn echter, zoals premier Guterres reeds zei, geen nieuwe vraagstukken. Wij gaan beslist niet overdoen wat wij reeds in Luxemburg, Cardiff, Keulen hebben gedaan. Veeleer gaan wij deze vraagstukken anders aanpakken. Wij gaan niet elk vraagstuk apart, maar alles tegelijk behandelen. Op die manier hopen wij een systeem van maatregelen te kunnen opbouwen. Wij hebben deze benadering gekozen omdat volgens ons daar de tijd nu rijp voor is. Ons wordt nu, dankzij het succesvolle en wijze beleid uit het recente verleden, een unieke kans geboden: lage inflatie, een algemeen gezonde betalingsbalanssituatie en gezonde overheidsfinanciën. De prognoses wijzen ook unaniem op een sterke economische groei. Prognoses betekenen echter niet, zoals ook de Portugese premier al zei, dat wij de economische groei in onze zak hebben. Nooit tevoren waren, in deze laatste generatie, de deskundigen in Europa zo unaniem van oordeel dat een langdurige, sterke economische groei in het verschiet ligt. Zelfs de verhoging van de aardolieprijs kon geen domper zetten op deze groei en kon evenmin de inflatie, waar men zo bang voor was, aanwakkeren. Er zijn weliswaar enkele zorgwekkende tekenen, maar deze mogen ons niet beletten het ontwikkelingsbeleid zoals ons dat voor ogen staat, voort te zetten. In Lissabon wachten ons aldus talrijke uitdagingen. De eerste uitdaging betreft de technologische ontwikkeling. Wij moeten daar een antwoord op zien te vinden. Wij moeten de achterstand zien in te halen die wij hebben opgelopen op het gebied van de kennis en de wetenschap, en vooral op het gebied van de informatietechnologie. Wij moeten opnieuw koploper zien te worden. Daarom hebben wij het Europe-initiatief genomen, waarvan de Commissie in haar administratieve hervorming een concreet voorbeeld heeft willen geven. Wij hebben ons voorgenomen - en ik wil dit voornemen hier ten overstaan van u bevestigen - een Commission tot stand te brengen. Dat betekent dat de Commissie zich ertoe verplicht elke relatie waarmee bijvoorbeeld leveranties en onderzoek zijn gemoeid, niet meer met papieren, maar met elektronische briefwisseling te onderhouden. Dit is geen gemakkelijke taak, maar wij zijn hiertegen opgewassen. Wij weten immers wat onze opdracht is; wij zijn niet onmetelijk groot en in cultureel opzicht uit het goede hout gesneden! Daarmee kunnen wij het goede voorbeeld geven aan alle Europese regeringen en alle overheden, waarmee wij een papierloze, elektronische relatie moeten onderhouden. Onze tweede uitdaging is van sociale aard: wij moeten de strijd aanbinden tegen de werkloosheid en de sociale uitsluiting. Premier Guterrres heeft uiteengezet hoe hij deze vraagstukken stelselmatig denkt aan te pakken. Zijn benadering is niet alleen gebaseerd op de inzet van technologie, maar behelst ook krachtige inspanningen om nieuwe sociale uitsluiting ten gevolge van deze technologie te vermijden. Sociale uitsluiting was immers het zorgwekkende resultaat van de ontwikkeling in de jaren tachtig en de meer recente jaren. Ik maak mij uiterst ongerust over de steeds groter, en niet kleiner wordende inkomensverschillen in de Europese samenleving. Dit is een zeer belangrijk aspect van de sociale verschillen, en daar moeten wij absoluut rekening mee houden als wij niet binnen de kortste keren geconfronteerd willen worden met een breuk in de samenleving. Daarom beleggen wij ook deze Top voor duurzame groei en werkgelegenheid. In weerwil van de her en der gehoorde protesten kunnen en moeten wij volledige werkgelegenheid als een haalbaar doel nastreven. Het was niet gemakkelijk om zover te komen, maar ik kan u verzekeren dat dit doel verre van irrealistisch is, en wel degelijk binnen bereik ligt. Wij hebben immers een stevig macro-economisch kader, waar wij nu de Top van Lissabon aan toevoegen, dat wil zeggen menselijke hulpbronnen, nieuwe ideeën omtrent de markt en de toepassing van kennis en onderzoek. Menselijke hulpbronnen betekenen onderwijs, opleiding, hervorming van de verzorgingsstaat, en vooral ook oplossingen voor het probleem van de vergrijzing, waar al onze landen mee worden geconfronteerd. Dit probleem wacht nog steeds op een oplossing, en wordt zelfs met de dag erger. Tot nu toe hebben wij geen succesvolle remedie weten te vinden. Ik hoop dan ook dat wij in Lissabon een stap vooruit kunnen zetten door het uitwisselen van ervaringen met en voorstellen voor dit belangrijke thema. Voor de markt is er nog veel werk aan de winkel. Het is onjuist te beweren dat wij een perfecte binnenmarkt hebben bereikt. Er zijn nog meer structurele hervormingen vereist. Onze inspanningen zijn nog niet voltooid, met name in de dienstverleningssector, de elektronische handel, de energiesector en het vervoer. Er zijn nog zoveel overheidsdiensten waar van volledige concurrentie en optimale efficiëntie geen sprake is. Als wij de inflatie ten gevolge van de aardolieprijsstijging willen tegengaan, moeten wij deze diensten verbeteren, zowel op Europees als op nationaal vlak. Hetzelfde geldt voor de financiële dienstverlening en het bankwezen. Wij hebben absoluut een statuut voor een Europees vennootschap nodig. Ik noem dit omdat de situatie hier al enige tijd vast zit. Ook hebben wij behoefte aan een Europees brevet, aan een meer liquide kapitaalmarkt en betere voorschriften voor aanbestedingen. Dit zijn operationele vraagstukken waarvoor absoluut een oplossing moet worden gevonden. Wij zullen als Commissie onze bijdrage leveren en, zoals ik zojuist al zei, in alle procedures en externe betrekkingen de nieuwe technologie gaan gebruiken. Als wij echter een voorbeeld van modern bestuur willen zijn, moeten wij ook ijveren voor navolging daarvan op heel het vasteland. Wij moeten een instrument zijn voor vermenigvuldiging van kennis en technologie. Wij moeten daarvoor iedereen op de been krijgen: burgers, lokale overheden, nationale regeringen, bedrijven en vakbonden. Netvorming: dat is zoals premier Guterres al zei, de belangrijkste taak voor Lissabon. Om spijkers met koppen te kunnen slaan moeten wij, zoals de Portugese premier aan het einde van zijn toespraak zei, duidelijke macro-economische parameters hebben. Wij brengen dus geen nieuw proces op gang; wij doen niets nieuws, maar laten veeleer voor het eerst de bestaande processen in elkaar overlopen, en dat zou wel eens heel succesvol kunnen blijken te zijn. Één nieuw ding is echter wel nodig: wij moeten een middel zien te vinden om de geboekte vooruitgang te meten. Wij moeten de publieke opinie concreet kunnen aangeven welke vooruitgang is geboekt en dus moeten wij gebruik maken van een tot voor enkele jaren nog volledig onbekend woord. Anders gezegd, wij moeten onze inspanningen onderling vergelijken en stelselmatig meten. Wij moeten ons op serieuze en haast onverbiddelijke wijze rekenschap geven van de sectoren - en dat zijn er niet weinige - waarin wij in de afgelopen jaren achterstand hebben opgelopen. Ik denk bijvoorbeeld aan de biotechnologie, waar wij niet echt van succes kunnen spreken. Wij moeten ook overal beste praktijken verspreiden en deze naar Europees vlak overhevelen. Wij verwachten dat in Lissabon gevolg wordt gegeven aan hetgeen wij in samenwerking met het Portugees voorzitterschap - dat ik bij dezen van harte dank - hebben proberen voor te bereiden. Wij verwachten met andere woorden dat besluiten worden genomen voor operationele inspanningen, voor duidelijke doelstellingen, voor in aantal beperkte maar concrete en meetbare maatregelen. Dan kunnen wij de veranderingen versnellen en stappen vooruit zetten. In deze jaren zal beslist worden wie in de komende eeuw de overhand zal hebben. Wij kunnen een groot, sterk Europa creëren, een Europa waar iedereen achter staat, mits wij onze burgers enthousiast kunnen maken voor de herovering van de verloren toppositie."@nl2 "Senhora Presidente, em primeiro lugar, gostaria de dirigir as minhas mais calorosas felicitações ao senhor Primeiro ­Ministro Guterres pela iniciativa tomada com vista à Cimeira de Lisboa, e congratular ­me com a qualidade dos trabalhos preparatórios. Estamos plenamente de acordo com a sua análise, que ouvimos e que foi tão calorosamente aplaudida, e apoiamos a sua iniciativa. Penso que, todos juntos, poderemos fazer de Lisboa uma cimeira de sucesso. Nesta minha intervenção, limitar ­me ­ei a apresentar ­vos o contributo da Comissão para Lisboa: a nossa estratégia a longo prazo e a nossa perspectiva para esta cimeira. Em Lisboa, temos de decidir uma coisa extremamente simples: se a Europa será capaz de reconquistar a sua posição dominante, há muito perdida, no domínio da economia e da tecnologia. Isso depende de nós, do crescimento económico que conseguirmos impor ao sistema europeu, do grau de emprego que conseguirmos criar, do nível de educação dos nossos cidadãos e da formação da nossa classe trabalhadora. Estas questões não são novas, como disse o senhor Primeiro ­Ministro Guterres. Na verdade, não estamos a fazer outro exercício do tipo Luxemburgo, do tipo Cardiff ou do tipo Colónia, queremos, isso sim, abordar estas questões, que já temos abordado, com uma perspectiva completamente nova: não uma questão de cada vez mas todas juntas, para construirmos finalmente um sistema de intervenções. Fazêmo ­lo agora por ser o momento em que tudo isso pode ter sucesso. Com efeito, temos diante de nós uma oportunidade única, uma oportunidade criada com base no sucesso de uma sábia política posta em prática no passado recente: temos uma inflação baixa, uma balança de pagamentos globalmente saudável, contas públicas em ordem, e temos finalmente as previsões unânimes de um crescimento económico muito forte, previsões essas que, como salientou o senhor Primeiro ­Ministro português, não significam, no entanto, a certeza de um crescimento económico. Nunca como agora, na última geração, houve unanimidade por parte de todos os especialistas da Europa em prever um possível longo período de elevado crescimento. Nem mesmo com o aumento do preço do petróleo houve uma interrupção nesse crescimento, nem tão pouco uma recuperação da inflação, como se podia recear. Existem, no entanto, alguns sinais preocupantes, mas que não nos impedem de prosseguir uma política de desenvolvimento tal como tínhamos pensado e programado. Os desafios de Lisboa são, pois, muito simples: ao desafio tecnológico devemos responder recuperando o terreno perdido no domínio do saber, do conhecimento e das tecnologias, sobretudo das tecnologias associadas a uma nova formação. Desse modo podemos voltar a ocupar uma posição dominante; para isso tomámos a iniciativa e ­EUROPE, graças à qual a Comissão decidiu, na sua reforma administrativa, dar o exemplo em termos concretos. Comprometemo ­nos ­ e é um compromisso que confirmo diante de vós ­ a criar uma Comissão, talvez fosse melhor dizermos uma no sentido de que toda e qualquer relação ao nível de fornecimentos, investigação, etc., com esta Instituição, não deverá voltar a processar ­se usando o papel como suporte, mas sim por via electrónica directa. Trata ­se de um esforço muito complicado que, no entanto, podemos ser capazes de realizar, porque temos uma missão muito concreta, uma dimensão limitada e um nível cultural elevado. Isto poderá constituir um grande exemplo para todos os governos europeus e para todas as administrações com quem teremos de interagir, recorrendo não ao papel mas sim à via electrónica. Além disso, temos também um desafio social: efectivamente, temos de combater o desemprego e a exclusão social. No discurso do senhor Presidente Guterres regista ­se uma perspectiva sistémica baseada numa nova utilização das tecnologias mas também num grande empenho em que essas tecnologias não produzam novamente exclusão social, que foi o verdadeiro risco para o desenvolvimento dos anos 80 e também para o desenvolvimento mais recente. Devo dizer, com a máxima preocupação, que as divisões da sociedade europeia no âmbito dos rendimentos estão a aumentar e não a diminuir: este aspecto da divisão social reveste ­se de uma importância fundamental e deve ser tido em linha de conta se não quisermos ver ­nos confrontados com uma sociedade profundamente dividida num breve espaço de tempo. Temos, portanto, uma cimeira dedicada ao desenvolvimento sustentável e ao emprego; tal como já fizemos, inclusivamente com uma certa contestação por parte de algumas pessoas, devemos e podemos apontar o objectivo do pleno emprego como um objectivo possível. Foi bastante complicado fazer esta passagem, mas posso garantir ­vos que não há nada de irrealista neste objectivo. É um objectivo ao nosso alcance, porque temos um sólido ambiente macroeconómico, a que devemos agora juntar a Cimeira de Lisboa, ou seja, recursos humanos e ideias novas sobre o mercado e a utilização do conhecimento e da investigação. Recursos humanos significam educação, formação e reforma do Estado Social para fazer face sobretudo ao problema do envelhecimento. Esse problema, que todos os nossos países têm e que todos os dias se torna cada vez mais grave, nem sempre pudemos resolvê ­lo com sucesso. O problema ainda aí está à nossa frente. Espero que em Lisboa possamos dar um passo em frente, pondo em conjunto experiências e propostas relativamente a esta questão tão importante. No que respeita ao mercado, há ainda muito a fazer. Não é verdade que já tenhamos conseguido um mercado único perfeito. Ainda precisamos de mais reformas estruturais; temos de completar sobretudo a situação no sector dos serviços, do comércio electrónico, da energia e dos transportes; continuamos a ter muitos serviços públicos que ainda não entraram num regime de concorrência e máxima eficiência. Se queremos travar a inflação com o aumento do preço do petróleo, temos de agir, a nível europeu e nacional, no sentido de melhorar esses serviços, e o mesmo se aplica também aos serviços financeiros e bancários. São, pois, necessários ­ e é importante dizer isto porque a situação de estagnação já dura há algum tempo ­ um estatuto da sociedade europeia, uma patente europeia, um mercado de capitais mais líquidos e melhores normas para os contratos de direito público. Estes são pontos operativos a que não podemos fugir. Na Comissão iremos desempenhar o nosso papel e, como vos disse há pouco, iremos começar a utilizar a nível interno todas estas novas tecnologias, em todos os nossos procedimentos e nas nossas relações com o exterior. No entanto, se queremos ser um modelo de administração eficaz, devemos tentar agir por forma a que o mesmo aconteça em todo o continente, a fim de podermos funcionar como instrumento de multiplicação do conhecimento e da tecnologia. Em torno deste aspecto devemos mobilizar os diferentes cidadãos, as autoridades locais, os governos nacionais, as empresas e os sindicatos. Pôr todos esses elementos em rede, como já disse o senhor Presidente Guterres, é o esforço fundamental de Lisboa. Para podermos obter resultados, são necessários um novo método e, como especificou o senhor Primeiro ­Ministro português no último ponto do seu discurso, parâmetros macroeconómicos muito claros, a fim de podermos levar por diante esta actividade. Não estamos, por conseguinte, a iniciar um novo processo, não estamos a acrescentar nada de novo, mas, pela primeira vez, estamos a complementar com possibilidades de sucesso os processos existentes. No entanto, há uma coisa nova que temos de fazer: arranjar maneira de avaliar esses progressos, sermos concretos perante a nossa opinião pública e utilizar, portanto, o ­ uma palavra até há poucos anos quase desconhecida ­ ou, para usarmos palavras mais simples, o confronto e a avaliação destes elementos de uma forma absolutamente orgânica. Devemos tomar consciência, de uma forma inexorável e séria, dos domínios em que perdemos terreno, que são muitos: basta pensar no sector das biotecnologias, em que, nos últimos anos, registámos relativos insucessos; devemos divulgar em todos os domínios as melhores práticas e tentar propô ­las a nível europeu. Em Lisboa contamos conseguir aquilo que tentámos preparar em conjunto, com a colaboração ­ pela qual não posso deixar de estar grato ­ da Presidência portuguesa, mais concretamente compromissos operacionais específicos, objectivos claros e um número restrito de medidas ­ mas medidas concretas e susceptíveis de serem avaliadas ­, por forma a podermos acelerar a mudança e dar passos em frente, porque é nestes anos que se decide a supremacia para o próximo século. Só poderemos ter uma Europa grande, forte e acarinhada, se conseguirmos oferecer novamente aos nossos cidadãos a alegria de recuperar essa supremacia perdida."@pt11 "Fru talman! Först av allt skulle jag vilja framföra mina varmaste gratulationer till premiärminister Guterres för det initiativ som har tagits till toppmötet i Lissabon och kvaliteten på förberedelsearbetet. Vi instämmer helt i hans analys, som vi har hört och som applåderades så varmt, och vi stöder hans initiativ. Jag tror att vi tillsammans kan göra Lissabon till ett lyckat toppmöte. I detta inlägg skall jag begränsa mig till att presentera kommissionens bidrag till Lissabon för er: vår långsiktiga strategi och vår vision för detta toppmöte. I Lissabon skall vi besluta om någonting mycket enkelt, det vill säga om Europa skall lyckas återta den ledande ställning inom ekonomi och teknik det förlorade för länge sedan. Detta beror på oss, på den ekonomiska tillväxt vi kommer att kunna ge det europeiska systemet, på den sysselsättningsgrad vi lyckas skapa, på våra medborgares utbildningsnivå, på hur vår arbetarklass är sammansatt. Som premiärminister Guterres sade är detta inga nya frågor. Vi skall nämligen inte ha ännu en övning typ Luxemburg, Cardiff eller Köln, utan vi vill ta itu med dessa frågor, som vi har tagit upp tidigare, på ett helt nytt sätt: inte en fråga i taget, utan alla tillsammans för att äntligen skapa ett system av insatser. Vi gör det nu för det är nu allt detta kan lyckas. Faktiskt har vi framför oss ett unikt tillfälle, ett tillfälle som har skapats av framgången med den kloka politik som har bedrivits under den senaste tiden: vi har låg inflation, en i huvudsak sund betalningsbalans, ordnade offentliga finanser, och vi har äntligen enhälliga prognoser om en mycket stark ekonomisk tillväxt, prognoser som dock inte innebär att man kan vara säker på ekonomisk tillväxt, vilket Portugals premiärminister underströk. Aldrig tidigare har som nu, under den senaste generationen, alla specialister i Europa varit eniga om en möjlig kommande lång period av hög tillväxt. Inte ens bensinprishöjningarna har inneburit avbrott i denna tillväxt och att inflationen har satt fart igen, vilket man kunde frukta. Emellertid finns det några orosmoln, som dock inte hindrar oss att fortsätta den utvecklingspolitik vi har tänkt och planerat. Utmaningarna i Lissabon är alltså mycket enkla: vi måste svara på den tekniska utmaningen genom att återta förlorad mark inom lärdom, kunskap och teknologi, framför allt nyskapande teknologi. På så sätt kan vi åter inta en ledande ställning. Av detta skäl har vi tagit initiativet e-Europe, som kommissionen har beslutat att ge ett konkret exempel på i sin administrativa reform. Vi har åtagit oss – och det är ett åtagande som jag bekräftar inför er – att skapa en kommission som vi snarare skulle kunna kalla en i den meningen att ingen kommunikation som gäller leveranser, förfrågningar osv. osv. med denna institution i fortsättningen skall ske på papper utan direkt på elektronisk väg. Detta är någonting mycket komplicerat som vi dock kan genomföra eftersom vi har ett mycket preciserat uppdrag, begränsade dimensioner och en hög kulturell nivå. Detta kan bli ett kraftfullt exempel för alla europeiska regeringar och alla de administrationer vi skall samverka med elektroniskt i stället för på papper. Dessutom har vi en social utmaning: vi måste ju bekämpa arbetslösheten och den sociala utslagningen. Rådsordförande Guterres anförande mynnar ut i ett systemupplägg som grundar sig på en ny användning av tekniken men också på ett stort engagemang för att förhindra att denna teknik skapar ny social utslagning, vilket var den verkliga risken med utvecklingen under 1980-talet och även senare. Jag måste säga att jag känner stor oro för det faktum att löneklyftorna i det europeiska samhället håller på att öka i stället för att minska: denna aspekt av social uppdelning är av grundläggande betydelse och måste beaktas, om vi inte vill ställas inför ett tudelat samhälle inom kort. Vi har alltså ett toppmöte om hållbar tillväxt och sysselsättning. Liksom vi har gjort tidigare, även om det har mött viss kritik från vissa håll, måste och kan vi sätta upp målet full sysselsättning som ett möjligt mål. Det har varit ganska komplicerat att ta detta steg, men jag kan försäkra er att det inte finns någonting orealistiskt med detta mål. Det är ett mål som ligger inom räckhåll eftersom vi har en solid makroekonomisk miljö till vilken vi nu skall lägga toppmötet i Lissabon, det vill säga mänskliga resurser, nya idéer om marknaden och om utnyttjande av kunskap och forskning. Mänskliga resurser betyder utbildning, fortbildning, reformering av socialstaten för att framför allt ta itu med åldrandeproblemet. Detta problem som alla våra länder har och som blir allvarligare för var dag har vi inte alltid lyckats lösa på ett bra sätt. Problemet ligger fortfarande där framför oss. Jag räknar med att vi i Lissabon skall kunna ta ett steg framåt genom att sammanställa erfarenheter och förslag inom detta så viktiga område. Vad marknaden beträffar återstår fortfarande mycket att göra. Det är inte sant att vi redan har uppnått en perfekt inre marknad. Vi behöver ännu flera strukturella reformer och vi måste vidta ytterligare åtgärder inom framför allt service, elektronisk handel, energi och transporter. Vi har fortfarande många offentliga tjänster som inte har konkurrensutsatts och nått maximal effektivitet. Om vi vill stoppa inflationen till följd av bensinprishöjningarna måste vi agera, på europeisk och nationell nivå, för att förbättra denna service, och detta gäller också finansiella tjänster och banktjänster. Vi behöver alltså – och detta skall sägas eftersom det råder stiltje sedan en tid – en stadga för det europeiska samhället, ett europeiskt patent, en kapitalmarknad med mer likvida medel och bättre upphandlingsregler. Dessa är operativa punkter som vi inte kan bortse ifrån. Vi i kommissionen kommer att göra vår del och, som jag sade nyss, kommer vi börja använda all denna nya teknik internt i alla våra rutiner och i kontakterna med omvärlden. För att det skall bli en effektiv administrativ modell måste vi dock försöka arbeta så att detta sker på hela kontinenten, så att det kan fungera som ett instrument för att mångfaldiga kunskap och teknik. Vad detta anbelangar måste vi mobilisera de enskilda medborgarna, de lokala myndigheterna, de nationella regeringarna, företagen och fackföreningarna. Att sjösätta detta är vad Lissabonmötet i grunden går ut på, som premiärminister Guterres sade. För att uppnå resultat krävs nya metoder och även, som Portugals premiärminister sade i sista delen av sitt anförande, tydliga makroekonomiska parametrar för att föra denna verksamhet framåt. Vi startar alltså ingen ny process, vi lägger inte till någonting nytt, men för första gången har vi möjlighet att lyckas integrera befintliga processer med varandra. Vi måste dock göra en sak som är ny: finna ett sätt att mäta dessa framsteg, vara konkreta gentemot vår allmänna opinion och alltså använda ett ord som fram till för några år sedan var praktiskt taget okänt – eller, för att använda enklare ord, jämföra och mäta dessa ting på ett fullkomligt strukturerat sätt. Vi måste obönhörligen och på allvar bli medvetna om de områden där vi har tappat terräng, och de är många. Det räcker att tänka på biotekniken där vi under de senaste åren har noterat relativa misslyckanden. Vi måste sprida bästa praxis till alla områden och försöka att införa den på europeisk nivå. Av Lissabon förväntar vi oss det vi har försökt förbereda tillsammans i samarbete med det portugisiska ordförandeskapet – vilket jag inte kan vara annat än tacksam för – det vill säga precisa operativa åtaganden, tydliga mål, ett begränsat antal åtgärder men konkreta och mätbara åtgärder så att förändringen kan accelerera och vi kan göra framsteg, för under dessa år avgörs vem som kommer att ha primatet under det kommande seklet. Vi kan endast få ett stort, starkt och gemensamt Europa om vi på nytt lyckas erbjuda våra medborgare glädjen att återta detta primat som vi har förlorat."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(ΙΤ)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Commissione"9 "Prodi,"8,12,9 "benchmarking"13,2,8,12,11,9,6,9,6 "benchmarking)"5 "benchmarking,"2 "e"5,2,1,7 "e ­Commission"11 "e-Commission"8,10,3,12,9,6 "e-Commission,"13 "e-Europa"12 "e-komission,"5 "eCommission"7 "leadership"2,9,6 "Επιτροπή."8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph